Arvoisa puhemies! Luxemburgissa 1997 hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa periaate siitä, että maataloustuotantoa on harjoitettava koko Euroopan alueella mukaan lukien alueet, joilla on erityisongelmia. Pääministeri Lipposen johdolla myös nämä pilarit Berliinissä vahvistettiin. Nyt, arvoisa puhemies, näyttää siltä, että pilarit kaatuvat rymisten. Sokerintuotannon osalta toisen kerran Suomi vedetään pöydän alle maatalouden ja teollisuuden ja työllisyyden vahingoksi. Samoin maakiintiöt maidontuotannossa ovat uhattuina, myöskin siemenviljan tuki.

Mikä on, pääministeri, hallituksen ote ollut näiden asioiden hoidossa Eurooppa-neuvoston ja Euroopan unionin tasolla? Onko arvioitu yhteisön maatalouspolitiikan toimivuutta enää tässä tilanteessa kansallisten, meidän erityisen vaikeiden luonnonolosuhteittemme huomioon ottamiseksi? Ja mikä on ollut strategia EU:n maatalouspolitiikan teossa ministerineuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa nimenomaan tasavertaisuuden ja Suomen huonompien luonnonolosuhteiden ja niistä johtuvien haittojen paremmaksi huomioon ottamiseksi? (Puhemies: Minuutti!) Onko ollut strategiaa viinintuottajamaiden kanssa muun muassa?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Rajamäen kysymyksessä ehkä eniten nyt viitataan tähän eilen neuvostossa tehtyyn sokeripäätökseen. Vastaan siltä osin ensin toteamalla, että vuonna 1999, jolloin sosialidemokraatit olivat hallituksessa, Euroopan unionissa on sovittu, että sokerintuotantoa vähennetään ja tehdään näin tilaa vähiten kehittyneiden maiden eli Epa-sopimuksen piirissä olevien maiden tuotannolle. Tätä ratkaisua on ensimmäisen kerran käsitelty vuonna 2005, jolloin tehtiin marraskuussa tämä sokerisopimus, jossa Suomelle turvattiin 90 000 tonnin kiintiö, ja silloin Salon sokeritehdas sen jälkeen lakkautettiin. Nyt jäsenmaat eivät kuitenkaan sitten ole riittävästi vähentäneet tuotantoaan, ja sen takia komissio toi valmiin esityksen, joka oli ota tai jätä -tilanteessa eilen eli niukalla enemmistöllä hyväksyttiin. Kysymys on siitä, että EU ei ole nyt lopettamassa Suomesta sokerintuotantoa. Kysymys on siitä, että tuottajat tuottavat jatkossa, teollisuus varmasti sitä jalostaa, jos meillä on tuotantoa.

Arvoisa puhemies! Nyt on tilanne se, että Suomi on tullut erittäin voimakkaasti omavaraisuutensa ja huoltovarmuutensa uhraten vastaan jo aikaisemmilla kierroksilla, voi sanoa kolkkapoikahengessä, turhalla innokkuudella, ottaen huomioon, mitä Ranska ja muut maat ovat tehneet. Tässä tilanteessa on kansallisten etujen puolustamiseksi uudelleen peräänkuulutettava määrätietoista poliittista otetta hallitukselta. Viittaan nyt sosialidemokraattien Eurooppa-neuvostossa aikoinaan lujasti pilaroimiin tavoitteisiin, että Suomen luonnonolosuhteita ei myydä ja suomalaisen työvaltaisen maatalouden kannattavuutta ei hukata.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä sokeriasiassa olemme tehneet lobbaustyötä siitä saakka, kun tämä asia tuli uudelleen esille, että nyt ei olekaan kiintiöitä vähennetty kuin 12 maassa 27 jäsenmaasta. Ja yhdessä vaiheessa näytti siltä, että ymmärtämystä Suomen tavoitteelle on olemassa, kunnes kävi sitten komissiolle selväksi, että ei tämä tilanne kuitenkaan jäsenmaissa ole sellainen, että siellä oltaisiin halukkaita vähentämään, varsinkaan niissä jäsenmaissa, jotka ovat niitä suurimpia ja joilla on kaikkein eniten tuotantoa ja sitä kautta myöskin eniten vähennettävää silloin, kun 10 prosentin leikkauksesta puhutaan.

Tässä tultiin sitten siihen tilanteeseen loppusuoralla, vaikka olimme pitkään lobanneet — eilen aamulla viimeksi muun muassa puheenjohtajamaa Portugalin ministerin kanssa, joka on neuvoston puheenjohtaja, kävin vielä keskustelut ja käytiin keskustelut sen jälkeen komission kanssa — että tässä oli se tilanne, että kaikki joutuvat kantamaan omavastuun. Mutta korostan edelleen sitä, että ei tämä päätös lopeta Suomesta sokerintuotantoa. Meillä on edelleen jäljellä yli 80 000 tonnin kiintiö Säkylän tehtaalla, kun aikaisemmin Säkylän tehtaalla oli noin 70 000 tonnin kiintiö, (Puhemies: Minuutti!) eli on edelleen yli 10 000 tonnia enemmän jalostettavaa, kun vaan saamme viljelijät tuottamaan, ja niitä toimenpiteitä nyt ryhdytään ensi viikolla tekemään.

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Rajamäen esille tuomaan kolkkapoikahenkeen totean, että suomalaiset viljelijät ja suomalainen sokeriteollisuus on jo niistänyt tuotantoa Salon tehtaan muodossa edellisellä kierroksella. Tiedustelisinkin nyt:

Miten hallitus aikoo turvata sokerintuotannon? Mitkä ovat ne ensiviikkoiset näyt, joilla näytetään vihreää valoa suomalaisille tuottajille ja pidetään huolta suomalaisesta sokerin omavaraisuudesta niin hyvinä päivinä kuin myös kriisin hetkinä?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensi viikolla käynnistyvät tulotukilain mukaiset neuvottelut tuottajien kanssa siitä, että saamme mahdollisimman pian selville ensi satokaudella käytössä olevan sokerituen, joksi tulen esittämään 350 euroa hehtaarilta eli sen katon. Tällä on sen takia kiire, että nämä mahdolliset vähentämistoimenpiteet tulevat käyttöön lokakuussa sen jälkeen, kun Ecofin-neuvosto on käsitellyt tämän esityksen. Ne tulevat Viralliseen lehteen, ja sen jälkeen on sitten niiden hakuaika. Tulen toimimaan kaikin tavoin sillä tavalla, että kannustan suomalaisia sokerijuurikkaan tuottajia jatkamaan, koska se päätösvalta on nyt nimenomaan meillä ja se on tuottajilla. Uskon, että teollisuus jalostaa, kun meillä on tuotantoa.

Arvoisa puhemies! Sokerin jalostaminen riippuu hyvin paljolti siitä, miten sokeria jalostava teollisuus ja viljelijät kokevat tämän tilanteen. Olisi hyvin arvokasta, että me Suomen eduskunnassa kannustaisimme ja antaisimme edellytyksiä. Kysynkin ministeri Anttilalta, kun aiemmin hallituksen muodostamisen jälkeen hallitus antoi lisäbudjetin ja esitti 100 miljoonaa euroa lisää investointitukia ja silloin ed. Rajamäki ja SDP tekivät vastalauseen ja vastustivat tätä sataa miljoonaa:

Kummalla on suurempi merkitys sokerin jalostuksen säilymiseen, tällä nyt syntyneellä päätöksellä vai sillä, jos olisi toteutunut se ed. Rajamäen ja SDP:n vastalauseen mukainen esitys?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Tähän on erittäin helppo vastata. Varmasti olisi käynyt niin, että jos ed. Rajamäen esitys olisi toteutunut, niin usko tulevaisuuteen maaseudulla olisi aivan toinen kuin on tänä päivänä. Se 100 miljoonaa euroa on ollut aivan välttämätön.

Arvoisa puhemies! On uskomaton väistöliike, että te olette Euroopan unionissa huonosti hoitaneet kansallisen edunvalvonnan. Toisen kerran vedätte mankeliin suomalaisen sokerintuotannon perusedellytykset ja siinä vaiheessa viittaatte maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten itsekin mainitsemaan Maatilatalouden kehittämisrahaston tukikriteerien uudelleenarvioinnin tarpeeseen, että ne tuet suunnattaisiin paremmin nuorille, työvaltaisen maatalouden harjoittajille, että ne saisivat kunnon tuen, jotka todella sitä tarvitsevat. (Ed. Soini: Kepu limboilee nyt!)

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Se on totta, että Suomi hävisi äänestyksen Euroopan neuvostossa. (Ed. Jaakonsaari: No niin, se on tappio mikä tappio!) — Kyllä, tappio. — Suomi oli vähemmistössä. Komissio ei riittävällä tavalla pysty tunnistamaan tässä erilaisuutta Euroopassa. (Ed. Jaakonsaari: Näin on, rehellistä puhetta!) Tämä on selkeä asia. Ilman muuta tämä vaikuttaa siihen, millä tavalla me komissioon suhtaudumme. Komissio ei ole pystynyt olemaan tasapuolinen, se pitää sanoa avoimesti. Mutta samalla on kuitenkin korostettava sitä, että tämä päätös, joka tehtiin yhtäläisenä koko Euroopassa, ei heikennä Suomessa sokerijuurikkaan viljelyn edellytyksiä. Se houkuttelee luopumaan aikaisempaa enemmän, mutta nyt suomalaisviljelijöiden pitää toimia niin kuin saksalaiset ja ranskalaiset: eivät ota sitä luopumistukea vastaan vaan jatkavat viljelyä ja turvaavat sillä teollisuuden raaka-aineen saannin. Tällä päätöksellä Suomesta ei sokerintuotantoa lopeteta. Se on nyt viljelijöiden ja teollisuuden omissa käsissä.

Arvoisa puhemies! Tämä on todella vakava asia nyt, mikä on tapahtunut. Sen huomaa näköjään tässä salissakin. Täällä on normaalia paljon hiljaisempaa nyt, mikä olisi toivottavaa ainakin.

Puhemies! Arvostan pääministerin äskeisen vastauksen rehellisyyttä. Arvostan sitä suuresti. Tästä tilanteesta on nyt päästävä eteenpäin, ja varmasti ed. Kallilla satakuntalaisena viljelijänä on jo ajatuksia myöskin, miten tästä eteenpäin. Varmasti myöskin hallituksen piirissä on etukäteen jo mietitty, miten voitaisiin kansallinen huoltovarmuus, siis huoltovarmuus, jota EU ei meille takaa, pelastaa tässä tilanteessa. Kysynkin nyt arvoisalta hallitukselta:

Oletteko miettineet muita vaihtoehtoja nyt tämän tilanteen läpiviemiseksi niin, että Suomessa vielä viiden vuoden tai (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kymmenen vuoden kuluttua viljeltäisiin ja jalostettaisiin juurikasta?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kuten jo yhdessä vastauksessa totesin, käynnistyvät maanantaina neuvottelut tulotukijärjestelmän mukaisesti, jolloin yritetään saada mahdollisimman pian ratkaisu siitä, että 350 euroa hehtaarilta eli se maksimituki, joka sokeriasetuksen mukaan voidaan maksaa, on Suomessa käytössä jatkossa. Luonnollisesti sitten kaikilla toimilla pyritään siihen, että kannattavan sokerintuotannon edellytykset ovat olemassa. 141 artiklaan liittyy tiettyjä hehtaarikohtaisia tukia. Jos onnistumme niissä, nekin parantavat tämän alueen toimintamahdollisuuksia. Asia on nyt vielä valmisteltavana komission piirissä, mutta siellä yritystä on.

Arvoisa puhemies! Kun, ministeri Anttila, totesitte, että viljelijöitä pitää nyt kannustaa jatkamaan viljelyä, ja toisaalta tämä eilen EU:ssa tehty päätös ilmaisesti minun ymmärtääkseni kannustaa viljelijöitä luopumaan viljelemisestä, niin onko hallitus nyt muuttamassa periaatteellisemminkin linjaansa suhtautumisessaan EU:n päätöksiin? Aikooko hallitus kenties tällaisissa epäoikeudenmukaisissa päätöksissä jatkossa kannustaa myöskin suomalaisia toimimaan vastoin EU:n päätöksiä? Pystyttekö turvaamaan, jos te kannustukseksi annatte lisätukea, että emme joudu EU:n hampaisiin sen tuen vuoksi? Voivatko viljelijät luottaa siihen, että edes se tuki sitten voi jatkua?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Tämä on Euroopan unionin asetuksen mukainen tuki. Sen luvun löytää sieltä. Se on 350 euroa hehtaarilta. Se on täysin laillinen tuki, ja siihen tämä ratkaisu ei vaikuta yhtään mitään.

Arvoisa herra puhemies! Tässä sitä ollaan taas tämän EU:n kanssa. Ongelmahan on EU eikä sokeri. Nyt EU kurkuttaa suomalaista viljelijää, ja katsotaan, mitä tapahtui edellisen sopimuksen jälkeen: Ranska ja Saksa eivät leikanneet mitään. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ei se EU:n vika ole, se on Saksan vika!) Me leikkasimme 38 prosenttia ja nyt uudestaan. Tämä on täysin hävytöntä ja käsittämätöntä, tällainen menettely. Mikä on Euroopan unioni sopimuskumppanina? Minä en ole koskaan luottanut siihen, en ole halunnut olla EU:n jäsen. Luotatteko te Euroopan unioniin sopimusten pitäjänä ja sopimuskumppanina? Kyllä vai ei?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä on kysymys siitä, että Euroopan unionin marraskuussa 2005 tekemää päätöstä eivät 15 jäsenmaata pistäneet täytäntöön. Ainoastaan 12 on tuotantoaan vähentänyt. Lähinnä sanoisin näin, että tässä on kysymys siitä, minkälainen päätöksentekokulttuuri Euroopan unionissa on. Tällä hetkellä suurilla jäsenmailla on valitettavasti liian paljon valtaa määrätä ja toimia. Pitää saada jatkossa enemmän yhteistoimintaa pienten jäsenmaiden toimesta. (Ed. Jaakonsaari: Ja neuvotella suurten kanssa, olla vähän rähmällään!) Meillä oli tässä tapauksessa jo koossa seitsemän kahdeksan pienempää jäsenmaata, jotka olivat samalla linjalla, että pitäisi jättää kansallisesti päätettäväksi näiden vähentämistoimenpiteiden soveltaminen, mutta siinä emme sitten onnistuneet, koska eilispäivän aikana vielä sitten Puolakin ihan viime metreillä saatiin tämän uudistuksen taakse.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun tuossa neuvottelussa tai päätöksenteossa useat maat kuitenkin esittivät kritiikkiä tuota päätöstä kohtaan, niin komissio lupasi tosiaan, että toimeenpanosääntöjä tehtäessä harkitaan menettelyä, jossa teollisuus ja viljelijät voisivat neuvotella siitä, millaisin kriteerein tuotannosta luopuvat asetetaan etusijajärjestykseen. Toivonkin, että ministeri vahvistaa sen, että Suomessa ei ryhdytä luokittelemaan kuitenkaan sitten viljelijöitä sillä tavalla, kuka saa ja kuka ei saa viljellä, että jos vaikkapa siellä Etelä-Savossa joku nyt haluaisi jatkaa sokerijuurikkaan viljelyä, niin hän sen myös pystyy tekemään. Eli emme maan sisällä ryhdy tekemään niin kuin EU näyttää tekevän, keskittämään tuotantoa tietyille seuduille.

Toisaalta tässä voi tietysti sanoa sen, että varmaan kotimaisen omistajuuden arvo nousee arvoon arvaamattomaan, kun tästäkin asiasta keskustellaan. Mutta toivon todella hyvää yhteistyötä teollisuuden ja viljelijöiden kesken tämän asian hyvään loppuunsaattamiseen.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Voin ed. Komille todella sanoa, että ei tulla asettamaan eriarvoiseen asemaan. Nimenomaan tämä, että nyt teollisuus ja viljelijät neuvotellen tästä asiasta sopivat, takaa sen, että siinä on kaikilla samanlaiset lähtökohtatilanteet. Ei pidä lähteä siitä, että nyt luokitellaan sokerijuurikkaan tuottajia erilaisiin kasteihin.

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä, että pääministeri nyt täällä selkeästi sanoi, että nyt Suomen pitää arvioida linjaansa suhteessa komissioon, varsinkin kun tiedetään, että edessä on maatalouden osalta seuraavat tärkeät neuvottelut eli artikla 141 -neuvottelut. Jos samalla tavalla Suomea käsitellään kuin käsiteltiin sokeriasiassa, niin ei ole hyvää tulossa sieltä päin. Kysyn nyt sitten:

Onko jo tehty nopeita arvioita, pitääkö meidän muuttaa myös taktiikkaa artikla 141 -neuvottelujen suhteen? Taas toisaalta voi myös kysyä ministeri Anttilalta: Millä ihmeellä maatalouskomissaari perusteli tämän tyyppistä epäoikeudenmukaista käytäntöä, että muut jäsenmaat eivät noudata yhdessä tehtyjä päätöksiä kahden vuoden takaa ja sitten välittömästi esitellään uusia päätöksiä, jotka ovat todellakin epäreiluja Suomea kohtaan ja vähän monia muitakin jäsenmaita kohtaan?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensin tähän kysymyksen ensimmäiseen osaan koskien 141 artiklan neuvotteluja. Tällä hetkellä on käynnissä teknisten esteiden neuvotteleminen. Eilispäivänä oli erittäin hyvät neuvottelut virkamiestasolla, ja siellä ollaan edetty erittäin hyvää vauhtia. Sitten poliittiselle tasolle jää kolme asiaa: tuen taso, tuen mahdollinen alenema ja sitten jatko vuodesta 2013 eteenpäin.

Sitten tämä toinen kysymys siitä, millä komissaari perusteli, niin komissaari perusteli sillä, että tässä on niin runsaskätinen lupaus viljelijöille ja teollisuudelle, että tämän pitäisi käytännössä sitten vähentää sitä tuotantoa EU:n jäsenmaista. Edelleen korostan: Ollaan vapaaehtoisuuden tiellä. Tässä ei Suomea pakoteta, ei pakoteta sen enempää Suomessa olevaa teollisuutta luopumaan. Tämä on ihan valintatilanne vapaaehtoisuuden pohjalta. Me tulemme tekemään kaikkemme, että Suomessa sokerijuurikkaan viljely jatkuisi. Siihen edellytyksiä nyt luodaan.

Arvoisa puhemies! Tappio mikä tappio. Minäkin arvostan pääministeriä, joka tunnusti sen. Muistan kun Suomen ja EU:n välillä käytiin neuvotteluja maatalouden tulevaisuudesta, niin silloin keskustan varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila syytti pääministeri Lipposta, että hän on rähmällään Saksan edessä.

Eikö olisi nyt ollut hyvä olla neuvotteluissa rähmällään jonkun suuren maan edessä ja hankkia neuvottelutulos, koska tämä on aivan selvästi epäoikeudenmukainen tämä ratkaisu Suomelle ja merkki siitä, että Suomi on epäonnistunut Euroopan unionin politiikassa ja maatalouspolitiikassa?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kuten eilen siellä Brysselissä totesin, voin sen nyt jo toistaa, että luonnollisesti olen pettynyt ja olen surullinen, koska se työ, (Eduskunnasta: Joo, se ei riitä!) jota tehtiin hyvin tiiviisti viimeiset neljä kuukautta, ei valitettavasti tuottanut sitä lopputulosta. Huhtikuussa nimittäin näytti siltä, kun ensimmäiset keskustelut kävin komissaarin kanssa, että Suomen erityistarpeet otetaan huomioon. Mutta sitten matkan varrella tämä tilanne vaan muuttui sen takia, että haluttiin nyt sitten kaikille samanlainen kohtelu, samanlainen ratkaisu. Eli olen tappioni eilen myöntänyt. Olen pettynyt ja surullinen.

Arvoisa puhemies! Ministerit aitiossa vaihtuvat, mutta yksi ja sama myönnyttelylinja Brysselissä jatkuu ja niin jatkuu sitten selittelykin täällä Suomessa huonojen päätösten jälkeen. Fakta on se, että me olemme kohta ytimiä myöten tuontisokerissa. Se on tämän linjan tulos, ja linjaa pitää nyt muuttaa. Rähmälleen menoa ei pidä jatkaa, ed. Jaakonsaari. Rähmältään pitää nousta seisomaan. (Ed. Jaakonsaari: Ei kun rähmällään pitää puolustaa!) — Ei sitä voi rähmällään etua ajaa. — Te kannustatte, ministeri, sokerijuurikkaan viljelijöitä jatkamaan, vaikka muualta saisi parempaa tuloa. (Ed. Jaakonsaari: Nyt ollaan rähmällään!) EU:han tähtää tässä supistamiseen. Minä kannustan teitä ryhtymään tosimielellä ja ajoissa ajamaan Suomen etua siellä Brysselissä. (Ed. Jaakonsaari: Joo, ja hankkimaan kumppanin!)

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Voin sanoa, että varmasti olemme tehneet parhaamme ja neuvotelleet. Viimeksi olemme neuvotelleet myöskin Saksan kanssa eilisaamupäivällä. Saksa oli pitkään epäileväinen, koska tämäkään ratkaisu ei ole sellainen, joka Saksan tarpeita olisi tyydyttänyt, mutta lopputulos vaan sitten eilen oli, että niukalla enemmistöllä se esitys hyväksyttiin. Turha on sitä nyt epäillä, etteikö tässä olisi todella töitä tehty. Minulla on täysin hyvä omatunto siitä. Parhaamme varmasti olemme yrittäneet.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomion myös siihen, että neuvoston työssä ja Eurooppa-neuvoston puolella pitää hyvin laajalla rintamalla olla liikkeellä ja tässä yhteydessä kyllä esimerkiksi viinintuottajamaiden ja keskeisten maatalousmaiden, Saksan ja Ranskan, kanssa olisi pitänyt pystyä hakemaan Suomen luonnon olosuhteista lähtien yhtenäistä lähestymiskulmaa. Tässä on kuitenkin Luxemburgin Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1997 aikanaan hyväksytyt linjat, joiden pitävyydestä vain Suomi pitää kiinni.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kyllä siellä parhaamme varmasti teemme. Tämä Luxemburgin huippukokouksen ja neuvoston päätös on totta, mutta se on poliittinen tahdonilmaus. Se ei ole lainsäädäntöä, johon voisi vedota.