Paavo Arhinmäki /vas(esittelypuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Toki olen sen verran kokenut puhuja myös ilman tätä mikrofonia, että vaikka vähän hälyä onkin, niin tarvittaessa ääni kantaa yli suurienkin joukkojen.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston 61. istunto järjestettiin Tukholmassa viime lokakuun lopulla, ja olemme koonneet sen tulokset ja muun viime vuoden toimintasuunnitelman mukaisen työn nyt käsiteltävään kertomukseen. Aikaisempien vuosien keskustelun pohjalta ja toivomusten mukaisesti olemme supistaneet kertomuksen mahdollisimman lyhyeen muotoon, eikä sitä siksi voi pitää täydellisenä hakuteoksena pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Istunnon pääaiheena Tukholmassa oli Pohjoismaat ja EU. Huippukokouksessa, johon osallistuivat pääministerit ja oppositiojohtajat, visioitiin Pohjoismaiden aseman tehostamista ja kehittämistä EU-yhteistyössä. Pohjosmainen yhteistyö ja EU-yhteistyö eivät ole tietenkään ristiriidassa keskenään ja molempia varmasti tarvitaan.

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto hyväksyi erillisen EU-strategian. Neuvoston viime vuoden presidentti, joka toki hyvän Pohjoismaiden neuvoston presidentin kykyjen mukaan osaa myös Suomea, Sinikka Bohlin, korosti, että vaikka kansallisilla parlamenteilla on EU-työssä avainasema, Pohjoismaita yhteisesti kiinnostavia EU-asioita voidaan käsitellä myös pohjoismaisesti. Erityisesti Norja on toivonut EU:n vihreiden ja valkoisten kirjojen käsittelyä Pohjoismaiden neuvostossa, mutta Suomen valtuuskunnan lähtökohta on ollut se, että siihen ei oikein ole mahdollisuuksia jo kokousaikataulusyistä.

Pohjoismainen turvallisuuspoliittinen keskustelu sai sytykkeitä viime vuonna, kun Norjan entisen ulko- ja puolustusministerin Stoltenbergin selvitys Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämisestä julkistettiin helmikuussa. Tarkastelussa ovat muun muassa sotilaiden ja siviilien yhteistoiminnan tehostaminen kriisinhallinnassa, ilmavalvonnan yhteistyö, olemassa olevien satelliittipalveluiden hyödyntäminen, tietoturvallisuus ja ulkoasiainhallintojen yhteistyö. Lisäksi on korostettu toimivan merivalvonnan ja pelastuspalveluiden varmistamisen tärkeyttä ja arktisen yhteistyön merkitystä. Stoltenbergin rohkeimmat ehdotukset koskivat pohjoismaista solidaarisuusjulistusta ja Pohjoismaiden osallistumista Islannin ilmavalvontaan. Tosin hintalapusta tässä selvityksessä ei puhuttu mitään, ehkäpä sattuneesta syystä.

Henkilökohtaisesti katson, että Pohjoismaiden neuvoston vahvuus on siinä, että se on harvoja kansainvälisiä foorumeja, jolla keskitytään ulko- ja turvallisuuspolitiikan sijasta tavallisten ihmisten tavallisten asioiden hoitamiseen. Pohjoismaiden on jatkossa tehtävä entistä enemmän yhteistyötä siviiliturvallisuudessa ja siviilikriisinhallinnassa sekä toisaalta ympäristöuhkien ja ympäristötuhojen torjumisessa. Sen sijaan militaristista kalistelua tuskin Pohjoismaiden neuvostossa tai pohjoismaisessa yhteistyössä kaivataan.

Lähialueyhteistyöstä on tullut yhä keskeisempi osa Pohjoismaiden neuvoston työtä. Neuvosto osallistui aktiivisesti Itämeri-, Arktis- ja Barents-yhteistyöhön sekä yhteistyöhön Luoteis-Venäjän kanssa. Neuvosto kehitti toimivuoden aikana yhteistyötään alueen parlamentaaristen elinten ja muiden poliittisten toimijoiden kesken, hyväksyi yleisen työsuunnitelman Baltian yleiskokouksen kanssa, oli mukana Venäjän valtionduuman ja liittoneuvoston järjestämässä ympäristö- ja kulttuuriaiheisessa pyöreän pöydän keskustelussa sekä osallistui pohjoisen ulottuvuuden parlamentaariseen foorumiin, Barentsin alueen parlamentaarikkokonferenssiin ja Itämeren parlamentaarikkokonferenssiin.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden päiväjärjestyksen yhdeksi pääaiheeksi on noussut globalisaatiotyö, jossa painopisteitä ovat ilmasto, ympäristö ja energia, tutkimus, koulutus ja innovointi sekä Pohjoismaiden entistä näkyvämpi rooli edelläkävijäalueena. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä toimintavuotena käynnistettyä huippututkimusaloitetta. Kyseessä on suurin koskaan toteutettu yhteispohjoismainen tutkimus- ja innovointipanostus, ja sen osaohjelmat keskittyvät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja energiaan. Neuvostoa on kuitenkin puhuttanut globalisaatioaloitteiden rahoitus, sillä tämä on johtanut leikkauksiin muilla budjetin alueilla.

Kansalaisia koskettava työsarka on rajaesteiden poistaminen Pohjoismaiden välillä. Rajaestefoorumi on yksilöinyt kolmisenkymmentä rajaestettä, jotka haittaavat liikkumista ja työskentelyä toisessa Pohjoismaassa. Näistä ratkaistiin viime vuonna kymmenisen estettä. Suurimmat ja samalla kaikkein vaikeimmat liittyvät edelleen sosiaalietuuksiin, mikä johtuu Pohjoismaiden toisistaan poikkeavista järjestelmistä. Myös lainsäädäntötyössä yhteistyön lisäämistä suositeltaisiin, jotta varsinkaan EU-direktiivien täytäntöönpanossa ei luotaisi uusia esteitä. On tärkeää, että rajaestefoorumi saisi jatkaa työtään.

Tämä esteiden poistaminen on konkreettista työtä tavallisten ihmisten hyväksi. Pohjoismaiden neuvosto erottuukin edukseen muista kansainvälisistä yhteistyöorganisaatioista, koska neuvostossa puhutaan ruohonjuuritason asioista ja pyritään vaikuttamaan pieniltä tuntuviin seikkoihin, jotka ovat kuitenkin yksittäisen ihmisen kannalta hyvin suuria, kuten siihen, miten voi työskennellä toisessa maassa tai viettää eläkepäiviä omassa kotimaassaan. Onhan aivan hullu tilanne, että on työn perässä muuttanut toiseen Pohjoismaahan ja sitten eläkkeiden verotussyistä ei voi palata kotimaahan, sinne missä haluaisi eläkepäiviään viettää.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisen yhteistyön kansallisesta ankkuroinnista on puhuttu paljon. Annamme tämän kertomuksen eduskunnalle ja jaamme neuvoston suositukset kaikille edustajille. Valtuuskunnan jäseniä ja virkamiehiä kuullaan asiantuntijoina eri valiokunnissa ja valiokuntia kutsutaan pohjoismaisiin seminaareihin. Viime vuonna PN:ssa tehtiin sisäinen päätös, että PN lähettäisi käsittelemänsä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaiden hallitusten selonteot kansallisten valtuuskuntien kautta asianomaisiin kansallisiin valiokuntiin lausunnoille. Pohjoismaiden neuvoston istunnon hyväksymien suositusten seurannassa olisi parantamisen varaa ja meidän valtuuskunnan jäsenten tulisikin eduskunnan valiokunnissa seurata niiden etenemistä.

Arvoisa puhemies! Entisten vuosien tapaan Pohjoismaiden neuvosto on käynyt keskustelua pohjoismaisesta budjetista Pohjoismaiden ministerineuvoston kanssa. Budjettiprosessi oli kivuttomampi kuin edellisenä vuonna, ja PN sai omia painotuksiaan siihen, muun muassa kulttuuribudjettiin ja Itämeren toimintaohjelman rahoitukseen. Budjetin loppusumma oli koko Pohjoismaiden neuvoston toiminnalle viime vuonna 910 miljoonaa Tanskan kruunua, joka oli tämän päivän Forexin kurssin mukaan noin 125 miljoonaa euroa. Tätä voidaan pitää kohtuullisena verrattuja moniin muihin kansainvälisiin organisaatioihin. Tämän lisäksi on todettava, että Pohjoismainen yhteistyö sujuu hyvin pienin henkilöstöresurssein. Organisaatiota on kevennetty ja kavennettu, ja neuvostolla on oma tarkastuskomitea, joka koko ajan seuraa projektitoimintaa ja tekee hallinnon tarkastelua.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että pohjoismaisessa yhteistyössä on muistettava kielten asema Pohjoismaita yhdistävänä ja lähentävänä tekijänä. Pohjoismaisella kielisopimuksella edistetään skandinaavisten kielten opetuksen säilyttämistä kansallisissa opetusohjelmissa. Tässä yhteydessä on kuitenkin pidettävä myös huolta siitä, että suomen kieli saa aseman pohjoismaisessa yhteistyössä. Nythän neuvoston kielet ovat ruotsi, tanska ja norja, ja suomeksi käännetään asiakirjoja ja kokouksissa on tulk-kaus suomeksi. Valtuuskunnan jäsenten tasa-arvoiselle osallistumiselle pohjoismaiseen yhteistyöhön on tärkeää, että asiakirjat saadaan ajoissa suomeksi. Laajojen ministerineuvoston selontekojen osalta tämä ei toteudu. Ne valmistuvat aivan istunnon kynnyksellä, ja suomennokset tulevat jäljessä. Ehkä asiaan saadaan parannus, kun selontekoja aletaan lähettää lausunnolle kansallisiin parlamentteihin.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Pyysin aamulla Facebookissa ihmisiä kertomaan, mitä mieltä he ovat pohjoismaisesta yhteistyöstä ja sen tarpeesta, mitä asioita pohjoismaisessa yhteistyössä tulisi käsitellä. Sain todella suuren joukon erittäin hyviä vastauksia, konkreettisia esityksiä siitä, mihin kysymyksiin tulisi puuttua. Sain myös yhden hauskan esimerkin, ja se ehkä sopii tähän alkukevennykseksi. Yksi Facebook-ihmisistä totesi, että pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi jääkiekossa. Suomi tahallaan hävisi Tanskalle siksi, että Ruotsi saisi helpomman vastustajan puolivälieriin.

Mutta, arvoisa puhemies, asiaan. Viime viikkojen tapahtumat, ja nyt viittaan Euroopassa tapahtuneisiin talousmylleryksiin, ovat olleet hyvä muistutus siitä, että elämme monella tavalla keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Islannin tulivuorenpurkaukset ja niistä seuranneet tuhkapilvet taas ovat hyvä muistutus siitä, että meitä maantieteellisesti lähellä sijaitsevien maiden tapahtumat ja luonnonmullistukset vaikuttavat väistämättä myös meihin.

Kaikki Pohjoismaat ovat pieniä avoimia talouksia, jotka ovat suuresti riippuvaisia ulkomaankaupasta ja joiden yhteiskunnat perustuvat vahvaan pohjoismaiseen malliin. Nämä kaksi tekijää erottavat meidät melkein kaikista muista maista. Näistä tekijöistä johtuen Pohjoismailla on myös hyvin samanlaiset globalisaatioon liittyvät mahdollisuudet ja uhkakuvat. Tämä realiteetti johtaa väistämättä siihen johtopäätökseen, että meillä on yhä suurempi ja kasvava objektiivinen tarve syventää pohjoismaista yhteistyötä.

Suomen EU-jäsenyyden myötä moni on epäillyt pohjoismaisen yhteistoiminnan tarvetta. Itse alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että juuri pohjoismaisen yhteistoiminnan tarve tulee entisestään syvenemään. Esimerkiksi EU:n laajenemisesta johtuen alueellisen yhteistyön merkitys tulee kasvamaan, ja myös ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökatastrofien johdosta tulee maantieteellisesti meitä lähellä olevien valtioiden yhteistoiminnan merkitys kasvamaan, puhumattakaan siitä, että pyrkimyksemme säilyttää pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta edellyttää paitsi kansallisia toimenpiteitä myös yhteistoimintaa Pohjoismaiden kesken EU:ssa.

Arvoisa puhemies! Miten pohjoismainen yhteistoiminta tänään sitten voi? Joidenkin politiikkalohkojen alueella pohjoismaisella tasolla on viime aikoina kyetty syventämään yhteistoimintaa ja saavuttamaan jonkinlaisia edistysaskeleita. Tällaisia ovat muun muassa puolustuspolitiikka ja tutkimus.

Puolustuspolitiikan ja tutkimustoiminnan ohella toivoisin ministerineuvoston syventävän yhteistyötä myös kolmannella tärkeällä politiikka-alueella, nimittäin maahanmuuton osalta. Maahanmuutto- ja ulkomaalaiskysymykset ovat viime vuosina olleet vahvasti neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunnan agendalla. Olemme valiokunnassa huomanneet, että tällaiselle yhteistyön syventämiselle on paitsi tarvetta myös kysyntää, ihmiset liikkuvat rajojemme yli, turvapaikkapolitiikkamme on kovin riippuvaista naapurivaltioidemme toimista jne. Meille suomalaisille olisi maahanmuuton osalta myös kovin hyödyllistä oppia naapureidemme kokemuksista, ovathan maahanmuuton volyymit ja kokemukset muissa Pohjoismaissa aivan eri mittaluokassa kuin meillä.

Yksi tärkeä osa pohjoismaista yhteistyötä on myös rajaestetyö. Pidän hyvänä, että yhteistyöministerit ovat päättäneet jatkaa rajaestefoorumin työtä. Se on ollut useiden vuosien ajan yksi pohjoismaisen yhteistoiminnan ydinkysymyksistä, josta pääministerit, yhteistyöministerit ja kaikki me pohjoismaiset poliitikot aina puhumme lämpimästi, mutta totuuden nimessä on sanottava, että varsinainen läpimurto tällä alalla kyllä antaa odottaa itseään. Niin kauan kuin sektoriministerit meillä ja muissa Pohjoismaissa eivät anna selkeitä poliittisia signaaleja asioiden hoitamiseksi kunnolla kuntoon, ei myöskään tuloksia voida saada aikaan.

Puhemies! Pohjoismaiden neuvoston toimintaa vaivaavat tietysti samat hallinnon taudit kuin muutakin kansainvälistä toimintaa. Mutta pohjoismainen yhteistyö kuitenkin poikkeaa muusta kansainvälisestä yhteistyötä tällä tasolla siinä, että se on hyvin vahvasti ankkuroitunut kansaan, tavallisiin ihmisiin ja heidän arkisiin ongelmiinsa, ja se on arvo sinällään.

Talman! Några ord på svenska. Nordiska rådets verksamhet och det nordiska samarbetet överlag har sitt berättigande i det arbete som görs för att underlätta vanliga människors vardag då de flitigt både privat och å jobbets vägnar rör sig över ländernas gränser. Vi har under åren lyckats avskaffa en hel del gränshinder men tyvärr har det uppstått flera nya. Det här arbetet bör både fortsätta och bli mera resultatinriktat.

Den stora gemensamma utmaningen för alla nordiska länder är att upprätthålla och utveckla den nordiska välfärdsstaten. Alla nordiska länder står i dag inför samma utmaningar som har med globalisering och öppen ekonomi att göra. Det är inte sak samma hur vi tacklar de här utmaningarna. Jag är övertygad om att våra bästa samarbetspartners också i det här arbetet är våra nordiska grannar vars samhällssyn och -ordning baserar sig på liknande värderingar som hos oss.