Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsillä on tarkastusvaliokunnan mietintö, jota varten valiokunta kuuli lähes 80:tä asiantuntijaa rakennusten home- ja kosteusongelmista. Valiokunta esittää teille hyväksyttäväksi 14:ää toivomuspontta, jotka pääpiirteittäin koetan tässä käydä läpi. Sitä ennen joitakin yleisiä havaintoja, miten... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Olisiko mahdollista saada tämä sali vähäsen hiljaisemmaksi?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Olemme siis tarkastaneet ilmiötä nimeltä home- ja sisäilmaongelmat, kosteusvauriot rakennuksissa. Olemme löytäneet niin vakavia puutteita, niin vakavia ongelmia, jotka vaikeuttavat lapsien mutta myös muidenkin ihmisten elämää, terveyttä, johtavat pahimmillaan jopa syrjäytymiseen, että muutama sana, ennen kuin esittelen ponnet, koko ilmiön laajuudesta sekä siitä, mitä tapahtuu, kun valtionhallinnossa ja kunnissa vastuu on liian monella taholla, jolloin vastuu ei lopulta näytä olevan kunnolla kenelläkään.

Sääntöjen ja lakien mukaan Suomessa ei pitäisi olla kosteus- ja homevaurio-ongelmaa, ei varsinkaan näin jättimäisen suurta, sillä maankäyttö- ja rakennuslaki on jo ajat sitten vaatinut, että rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus on käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunniteltu ja se rakennetaan niin, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö-, valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. Sama laki on ajat ja iät määrännyt, että rakennukset on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa eivätkä rumenna ympäristöä. Myös terveydensuojelulaissa nämä asiat on jo ajat ja iät, sen 26 §:ssä, vaadittu yksiselitteisillä lakiteksteillä.

Asia on kuitenkin todellisuudessa aivan toista kuin mitä lait ja pykälät ovat vaatineet. Terveyshaittoja aiheuttavat rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat lisääntyneet — niitä on merkittävästi, mutta ne ovat lisääntyneet — ja jos kurssia ei muuteta, ne ovat lisääntymässä vielä lisää. Riski ongelmien pahenemisesta on todellinen. Kysymys on merkittävästä yhteiskunnallisesta ja kansanterveydellisestä ongelmasta.

Välitön korjaustarve on noin neljänneksessä hoitoalan rakennuksia, vähintään 15 prosentissa kouluja, pientaloista noin neljänneksessä, samoin rivi- ja ketjutaloista ja 10—20 prosentissa asuintalojakin. Suomalaisista 600 000—800 000 altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamille epäpuhtauksille — 600 000—800 000.

Korjausvelan suuruus tältä osin — ja tämä on hyvin varovainen, hyvin konservatiivinen arvio asiantuntijoilta, joita siis kuulimme lähes 80:tä, monet sanoivat isompiakin lukuja, mutta valiokunta varman päälle ilmoittaa tämän arviokseen — on 30—50 miljardia euroa. Kulut vuosittain terveyspuolella yksinään ovat lähes puoli miljardia, 450 miljoonaa euroa.

Ja nyt niihin ponsiin, joita esitämme eduskunnan hyväksyvän 14.

Ensinnäkin, rakentamisen ohjauksen ja neuvonnan on uudistuttava. Se on uudistettava, koska nykyinen ohjausjärjestelmä ei toimi. Rakennuksen elinkaaren aikainen ja rakentamisen kosteudenhallintaa koskeva neuvonta on lähes olematonta valtion tasolla. Sitä ei ole keskitetty yhdellekään toimijalle. Se kuuluu ensin rakentaa, ja ennen kaikkea on tärkeätä, että se on yhdessä paikassa: se, miten rakennuksista pidetään huolta, kun ne on rakennettu, ja miten kosteudenhallinta hoidetaan silloin, kun rakennuksia rakennetaan.

Toiseksi, edellytämme, että jo tämän vuoden loppuun mennessä on tehtävä valtakunnallinen rakennusterveyden koulutuksen kehittämissuunnitelma. Kaikkien koulutusmyllerrysten keskellä on tällä hetkellä aivan selvää, että puuttuu kokonaiskuva siitä, miten suomalaisia rakennusalalle koulutettavia tai siellä jo toimivia jatkokoulutettaisiin kosteus- ja homeongelmien tunnistamiseen, niiden korjaamiseen, rakennusten terveellisenä pitämiseen, ja sen myötä puuttuvat myös uskottavat suunnitelmat siitä, miten tilannetta parannetaan. Tämän takia hyvin poikkeuksellisesti esitämme, että tämä suunnitelma olisi tehtävä jo tämän vuoden aikana.

Lisäksi edellytämme, että nyt käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennusmääräyskokoelmien uudistamisen yhteydessä, toisin kuin vielä muutama kuukausi sitten oli ministeriössä aie — ja jos ette mitään muuta muista, niin toivon, että tämä jää mieleen — siinä valmistelussa viimeinkin rakennusalan pätevyysvaatimukset tälle alalle kirjataan lakeihin. Opetusministeriö tai mikään muukaan alan toimija ei pysty kunnolla toimimaan ja parantamaan tätä tilannetta, jos ympäristöministeriön rakennuspuoli ei muuta maankäyttö- ja rakennuslakia tältä osin niin, että pätevyysvaatimuskriteerit löytyvät maankäyttö- ja rakennuslaista.

Neljänneksi, määräysten ja säännösten, joista siis äsken luin tärkeimmät, noudattaminen ja niitten valvonta on saatava aivan uudelle tasolle. Meillä ei ole varaa nykyiseen leväperäisyyteen. Meidän on parannettava vaihekohtaista dokumentointia rakentamisessa — kuinka halpaa on nykyteknologialla kuvata eri vaiheet, kirjata päivät — ja esimerkiksi, jotta vastuut, työn kunnia, työn laatu, vanhanaikainen suomalainen työmoraali saataisiin palautettua, esitämme harkittavaksi jopa niinkin yksinkertaista maailmalla käytössä olevaa keinoa kuin että rakennuksesta jossakin kyltissä tai näkyvällä paikalla näkyy, kuka on toiminut pääsuunnittelijana, pääurakoitsijana ja valvojana.

Kosteudenhallinnan parantamiseksi esitämme, että vaikeimmissa kohteissa, merkittävimmissä kohteissa täytyy olla jatkossa erillinen vastuuhenkilö kosteudenhallinnasta ja kaikissa hankkeissa täytyy olla erillinen kosteudenhallintasuunnitelma. Tästä suunnitelmasta, kun se olisi ohjeistettu ja pakollinen, tulisi varmasti myös hyvin luonteva osa rakennusten kilpailuttamisprosessia niin, että kukaan vastuullinen rakennuttaja ei kilpailuta hanketta ilman, että se samalla sisältää myös kosteudenhallintasuunnitelman.

Kuudenneksi, vaadimme, että hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisen vastuun sekä takuuaikojen selvittämisessä. Ei siis riitä vain, että palautamme laadun arvostuksen, moraalin, teemme parempia ohjeita, dokumentoimme rakentamisen paremmin, näytämme vastuuhenkilöt, vaan edellytämme myös, että vastuu rikosoikeudellisesti, vahingonkorvausoikeudellisesti ja takuuaikojen osalta laitetaan paremmalle tasolle.

Seitsemänneksi, kun tulee kysymys siitä, miten korjataan kosteus- ja homevaurioita, on oltava luotettavampaa tietoa tutkia. Parhaillaan uudistetaan terveydensuojelulain ja asumisterveyden ohjeita, ja tässä yhteydessä on kerrottava paitsi uusin tieto siitä, mitä me tiedämme vaurioituneen kohteen erilaisista mittauksista, myös se, mitä me emme tiedä. Muun muassa yksikään yksittäinen tutkimus pelkästään ei valiokunnan saaman tiedon mukaan anna riittävää kokonaiskuvaa vaurioituneen rakennuksen ongelmista eikä siis sitä kautta myöskään anna neuvoa, mitä pitää tehdä. Ja ennen kaikkea, arvoisa puhemies, ja tätä valiokunta korosti moneen kertaan: On käynyt ilmi, että viranomaiset eivät uskalla kertoa, kuinka vähän he loppujen lopuksi monistakin asioista tietävät. Kansalaisten oikeusturvan, rakennusten rakentajien ja rakennusten kunnostajien, korjaajien kannalta on erittäin tärkeätä, että viranomaiset uskaltavat jatkossa myös selkeästi sanoa niin rakenteista kuin myös kansalaisten terveydestä sen, mitä he eivät tiedä. Epämääräinen, mahdollisesti harhaanjohtava puolitotuuksien antaminen kansalaisille on huonoa hallintoa. Pitää uskaltaa myös myöntää, mitä ei tiedetä, koska tällä alalla on rohjettava sanoa, että meiltä puuttuu vielä paljon tietoa.

Ja vielä, arvoisa puhemies: Kun niin moni, 600 000—800 000 ihmistä, altistuu päivittäin näille ongelmille, on selvää, että on myös pitkiä jaksoja, jolloin ihmiset, vaikka on jo päätetty, että tilanne korjataan joku päivä, altistuvat vielä siinä odottamisaikana, ja tällä hetkellä puuttuvat hyvät käytänteet, selvät neuvot väistötiloista, mahdollisimman lyhyestä odottamisajasta ja sitä kautta altistumisajan lyhentämisestä.

Yhdeksänneksi, on hyvin tärkeää, että valtioneuvosto tekee kaikille kunnille selväksi sen, mitä eduskunnan apulaisoikeusasiamies on päätöksessään sanonut, että kunnalla — usein kun on kysymys sairaaloista ja kouluista ja sosiaalipuolen päiväkodeista ja muista vastaavista palvelurakennuksista, rakennuksen omistaa kunta, ja on selvää apulaisoikeusasiamiehen päätöksen jälkeen — ei ole mitään perusteltua oikeudellista syytä lykätä välttämättömiä korjauksia rahapulaansa vedoten. Kunnalla on vastuu sen rakennuksen turvallisuudesta ja terveydestä, ja sillä ei ole laillista syytä lykätä niitä toimia vedoten siihen, että juuri nyt ei näyttäisi olevan rahaa. Tätä läheskään kaikki kunnat eivät tiedä. Valiokunta teki myös tarkastusmatkoja, joiden yhteydessä Jyväskylässä hienosti kerrottiin, että me päätimme reippaasti kuntaliitoksen yhteydessä muuttaa rakennusvelan pankkilainaksi, pankkivelaksi. Jyväskylä otti itseään sarvista, päätti tehdä asian ja selvästi tekee nyt erinomaista, hyvää työtä. Muiden kuntien on ymmärrettävä vastuunsa tässä asiassa myös.

Ja vielä kymmenentenä pontena edellytämme päiväkotien, sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi kokonaisvaltaista suunnitelmaa. Myös Kuntaliitto on sitä mieltä, että valtion ja kuntien on nyt yhdessä päätettävä, että jokainen kunta — ja siltä osin kuin rakennukset kuuluvat myös valtiolle tai valtion ohjauksessa oleville toimijoille — suunnittelee, mitä rakennuksia jatkossa aiotaan käyttää, miten ne korjataan, mistä rakennuksista luovutaan. Täytyy tehdä realistinen kokonaissuunnitelma ja toimia sen mukaan eikä rientää aina, kun tilanne on päällä, yksittäisiä palasia korjaamaan.

Puhemies! Vielä vaadimme terveydenhuollon kokonaisuudistusta niin, että kun ihminen oireilee, hän saa avun heti, silloinkin kun ei löydy välittömästi mistään kokeista syytä mutta ihmisellä on vakavia oireita. Hänen oireitaan kuuluu helpottaa, hänet täytyy ottaa vakavasti. Se ihminen, joka näiden asioiden takia oireilee, ei voi olla se ihminen, jonka pitää luukulta toiselle juosta apua hakemaan ja kuulemaan väitteitä, että sinulla ei oikeasti ole mitään oireita. Se, että me emme vielä tiedä kaikkia syitä, emme aina lääketieteellisesti löydä kaikkia syitä, ei poista vastuuta siitä, että ihminen otetaan vakavasti ja hänen oireitaan ainakin pyritään lieventämään, jos ei niitä kokonaan pystytä poistamaan.

Kosteus- ja hometalkoita ehdotamme jatkettavaksi ja rakennusalan tutkimus- ja kehittämistoimia merkittävästi parannettavaksi, ja kaikkiin näihin, lukuun ottamatta sitä kaikista kiireellisintä koulutusalan uudistusta, esitämme, että te, arvoisat edustajat, yksimielisesti hyväksyisitte vaatimuksen, että hallituksen pitää jo ensi vuoden vuosikertomuksessa raportoida, mihin kaikkiin toimiin näiden ponsien takia on ryhdytty, ja ennen kaikkea — ja tämä on myös hyvin tärkeätä — kuka hallituksen tasolla, missä ministeriössä kantaa jatkossa kokonaisvastuun tästä tilanteesta. Niin kauan kuin vastuu on näin pirstaloitunut, se ei selvästikään ole kunnolla kenelläkään.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Haluan poikkeuksellisesti käyttää tässä yhteydessä puheenvuoron sen takia, että tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on poikkeuksellisen ansiokas ja merkittävä. Haluan antaa siitä erinomaiset kiitokset tietysti valiokunnan puheenjohtajalle mutta myöskin koko tarkastusvaliokunnalle.

Olen itse seurannut tätä työskentelyä, ja odotin paljon tätä mietintöä ja kävin sen omassa johtoryhmässäni ministeriössä parisen viikkoa sitten lävitse, joka 14 kohtaa, ja sovittiin, kuka vastaa mistäkin. Osahan on sellaisia, joissa tehdään yhteistyötä ympäristöministeriön kanssa, osassa oikeusministeriön kanssa ja niin edelleen. Tämä on minun mielestäni historiallinen mietintö ajatellen niitä valtavia terveys- ja muita haittoja, joita sitten homeesta seuraa ja näin. En käy näitä yksityiskohtia tässä yhteydessä lävitse, mutta halusin käyttää tämän puheenvuoron. Minusta on tärkeää, että hallitus tähän ottaa sitten myöhemmin kantaa ja luo tämmöisen seurantajärjestelmän. Ajattelisin näin, että kun te esitätte myöskin merkittävämpää taloudellista panostusta pidemmälle aikavälille näitten ongelmien hoitamiseksi, niin se on erinomaisen tärkeää ajatellen ihan tätä työllisyystilannettakin. Iso kiitos.

Anne  Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä tarkastusvaliokunnan työstä, olette tehneet hyvää työtä.

Mutta sen sijaan, kun edustaja Brax tuossa totesi, että kaikista kiireellisintä on aloittaa koulutus, niin kyllä minun mielestäni kaikista kiireellisintä olisi hallituksen huolehtia siitä, että korjausrakentaminen pääsisi nyt käyntiin. Lasten ja nuorten terveydentilaa tietoisesti vaarannetaan, kun rahaa ei löydy korjauksiin ja uudisrakentamiseen. On hyvä sanoa, että Jyväskylässä tätä asiaa on aloitettu hoitamaan, kun sinne tuli valtionavustuksia, mutta otan maakunnastani toisen esimerkin, Pihtiputaan, joka on kädet ristissä anonut valtiolta jo seitsemän vuoden ajan rahaa peruskoulun korjaukseen, ja siellä ne oppilaat tänäkin päivänä parakissa käyvät sitä peruskoulua, eli siellä syntyi alakoululta ikäluokka, joka ei koskaan päässyt ns. oikeaan kouluun. Eli myös resursseista tähän rakentamiseen on huolehdittava. Myös opettajat joutuvat olemaan pois työ-paikoilta, ja heidän terveytensä vaarantuu. Samoin oppiminen kärsii suurien poissaolomäärien vuoksi.

Mutta todellakin pitkän tähtäimen ajattelu on erittäin tervetullutta tässäkin asiassa. Sopii kysyä tilanteestamme Suomessa, jossa on satojen vuosien rakennustaitaminen, että miksi meidän perinteemme ovat kadonneet ja miksi rakennamme niin paljon sutta. Monesti myös rakennuskorjaukset ovat epäonnistuneita: rahaa palaa niihin, mutta ongelmat pysyvät. Haluaisinkin myös tässä istunnossa keskustelua siitä, ovatko kaikki rakennustavat Suomen ilmasto-olosuhteisiin sopivia, osaavatko arkkitehtimme suomalaisen ilmaston vaatimukset, kuinka talviaikainen rakentaminen toimii. Entäpä sopivatko kaikki kattorakenteet meille, kuinka energiatehokas pullotalotekniikka soveltuu puurakentamiseen? Tiedäm-mekö näistä asioista tarpeeksi? (Martti Korhonen: Tiedetään!) Monesti kokeiluista saadaan tulokset liian myöhään, kun ongelma on jo käsissä. Näinhän kävi esimerkiksi tasakattorakentamisen osalta.

Haluan nostaa esille erään asian, jota eduskuntaryhmämme rakennusasiantuntija Reijonen on useasti nostanut, nimittäin rakennusmestareiden merkityksen. Tästä asiastahan aloitettiin koulutus hänen aikaansaannoksenaan, ja koulutus sinänsä menee hyvin eteenpäin, mutta aikuiskoulutuspaikat on puolitettu. On todella tärkeää, että rakennuksilla on valvoja, joka osaa asiansa ja joka kantaa vastuuta sitten myöhemminkin. On erittäin hyvä se, että pääurakoitsijan ja suunnittelijan ja urakoitsijan ja myös valvojan nimet jatkossa löytäisi julkisista rakennuksista. Ei kai kukaan halua huonoa työtään alleviivata suurelle yleisölle?

Myöskin haluaisin keskustelua siitä, kuuluvatko ilmastointilaitteet kaikkiin julkisiin rakennuksiin, onko tarkoituksenmukaista, että ilmastointilaitteita aina sisäilmaongelmien varalta laitetaan tai korjausrakentamisessa edellytetään. Nimittäin käytännön kokemukset kertovat, että monesti sisäilmaongelmat oikeastaan alkavat juuri ilmastointilaitteitten asennusten jälkeen. En tiedä, mistä tämäkin oppi Suomeen on tullut, mutta tällaisista asioista olisi hyvä keskustella. Eikö ikkunat auki ja oppilaat pihalle voisi riittää niin, (Martti Korhonen: Ei voi!) että vanhoja koulurakennuksia ei sen takia tarvitsisi hylätä, kun ilmastointien rakentaminen tulee niin kalliiksi? Sienten ja itiöiden pesiydyttyä rakennuksiin ilmanvaihto ei ainakaan auta.

Ehkä tärkein asia, minkä haluan vielä tähän loppuun sanoa, joka tuli tässä tarkastusvaliokunnan selvityksessä hyvin esille, on se, että tieto ja ohjeistus pitäisi saada sinne kuntiin. Se ei auta yhtään, vaikka tarkastusvaliokunnalla olisi kaikki se osaaminen, jos ei se nyt sitten leviä kuntiin — ja huolehtikaa, tai huolehditaan yhdessä, jatkossa tästä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Rakennusten terveyttä käsitellään lukuisissa säädöksissä. Keskeisin niistä on maankäyttö- ja rakennuslaki. Säädöksestä käy selkeästi ilmi, ettei rakennuksesta saisi aiheutua ihmisille terveyshaittoja.

Lain mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteidensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen ja niin edelleen, kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja Brax jo totesikin. Siis laissa todetaan yksiselitteisesti, että rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa rakentamisesta.

Ennen 1990-lukua vastuussa rakentamisesta olivat valvontaviranomaiset, suunnittelijat sekä vastaava työnjohtaja. Nykyisen lain perusteella vastuu on pääasiassa rakennushankkeeseen ryhtyvällä, oli kokemusta rakentamisesta taikka ei. Nykyään siis grynderi saa monesti ihan itse valvoa ja ohjata hankkeen etenemistä aina suunnittelusta lähtien. Raha toimii konsulttina, ja heikko laatu on johdonmukainen seuraus valvonnan puuttumisesta.

Jos oikein muistan, vihreän puolueen ministerit olivat avainasemassa 90-luvulla, kun laki tähän malliin sorvattiin. Olivatkohan vihreät arvot tavoitteena, sitä en tiedä. Mutta nykyisin useissa rakennuksissa sitä vihreyttä alkaa olla. (Naurua) Voi olla niinkin, että ministeriön virkamiehet saivat pestyä vastuunsa, kun kaikki vastuu siirrettiin hankkeeseen ryhtyvälle. Vihreyttähän sekin toki on, että valta annettiin virkakoneistolle.

Valiokunnan yleisarviossa todetaan muun muassa, että kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko rakennuskannassa. Terveyshaittoja aiheuttavat rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat lisääntyneet, ja riski ongelman pahenemisesta on todellinen. Valiokunnan mielestä kysymys on merkittävästä yhteiskunnallisesta ja kansanterveydellisestä ongelmasta. Rakennusten kunnossapidon ja oikea-aikaisten korjausten laiminlyöntien seurauksena korjausvelan määrä on noin 30—50 miljardia euroa.

Valiokunnan mielestä hyvätkään säädökset ja ohjeet eivät rakentamista auta, jos niitä ei syystä tai toisesta noudateta. Valiokunta edellyttää, että hallitus löytää tosiasialliset keinot rakennusten terveyttä koskevien säädösten ja määräysten noudattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Rakentamisen valvonnasta valiokunta toteaa, että rakentamista on pystyttävä valvomaan nykyistä paremmin ja valvonnan on oltava oikea-aikaista. On huolestuttavaa, että joissakin kunnissa on vähennetty rakennustyön aikaista viranomaisvalvontaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:n mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yhteisestä ohjauksesta ja neuvonnasta.

Tässä päätösehdotuksessa valiokunta ehdottaa 14 kannanottoa, joista mainitsen kaksi kohtaa, ensimmäisen ja kolmannen kohdan. Siinä valiokunta ehdottaa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin rakentamisen ohjauksen ja neuvonnan uudistamiseksi, koska nykyinen ohjausjärjestelmä ei toimi" ja niin edelleen.

Kohta 3: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa jo nyt käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain sekä rakentamismääräyskokoelman muutosten valmistelussa rakennusten terveellisyyden paremmin huomioon" ja niin edelleen.

Oma näkemykseni puoltaa valiokunnan ehdotuksia. Moni ongelma liittyy nimenomaan huonoon rakennusvalvontaan. Esimerkkejä huonon rakennusvalvonnan seurauksista löytyy paljon. Pahinta on, ettei kukaan ole vastuussa virheistä.

Oman käsitykseni mukaan rakennusten valvonta unohdettiin 70-luvulla, kun rakentamisen määrä lisääntyi voimakkaasti. Suurin yksittäinen tekijä on muutos 90-luvulla lakiin, kun valvontaviranomaisten todellinen vastuu poistettiin laista. Lakia on korjattava ajan ja nykytekniikan tasoa vastaavaksi varsin nopeasti.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tässä ennen kuin pääsemme debattiin. Yhteenvetona tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan hyvään esittelyyn on kyllä todettava, että suomalaisia piinaava kosteus- ja homeongelma on todellinen jättityömaa, joka kaipaa kipeästi nykyistä järeämpiä toimia. Oli aivan välttämätöntä, että tarkastusvaliokunta tähän asiaan tarttui. On myös hyvä todeta, että valtiovarainvaliokunta on jo budjettimietinnössään useasti ja viimeisimmässä mietinnössään todella painottanut, että tämä on iso ongelma, jossa kaivataan valtion apua ja ohjausta. Olemme mietinnössä kiinnittäneet huomiota osaamiseen, tutkimukseen ja siihen, että tähän tarvitaan valtakunnallinen ohjelma, jotta saadaan nämä kosteusvauriot korjattua, jotta voimme ennalta ehkäistä, ettei uusia synny, jotta on osaamista, on tutkimusta ja myöskin terveydenhuolto saadaan kuntoon. Ja pidän hyvin yhteneväisenä tarkastusvaliokunnan raporttia sen kanssa, mitä eduskunta on jo aiemmin lausunut. Olennaista on nyt keskustella siitä, millä tavalla saamme nämä asiat vauhtiin.

Täällä tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja nosti esille sen, kuka on vastuuministeri. Meillä on ollut home- ja kosteustalkoot, jotka käsittääkseni 2014 ovat vaarassa tyssätä. On hyvin tärkeää, kun täällä on käsittääkseni paikalla tuleva asunto- ja viestintäministeri — joka käy siellä keskustelua — että hän erityisesti nyt kuuntelee: onko hän kenties se vastuuhenkilö? Olen useasti sanonut, että Suomi tarvitsee homeministerin, home minister. (Pia Viitanen: Se on hyvä!) Kysyisin tarkastusvaliokunnalta, kun jäseniä on täällä: miten te olette katsoneet, olisiko se asuntoministeri, joka tämän vastuulleen ottaisi? Mutta, arvoisa puhemies, kun noita toimenpide-ehdotuksia katsoo, niin kyllä ehkä paras vastaus on se, että jokaisen ministerin salkussa pitää olla homeasiat. Muuten tämä asia ei etene.

Yhden asian nostan, arvoisa puhemies, näistä esityksistä esille, ja se on kyllä oikeusministeriön salkussa oleva asia. Me todellakin tarvitsemme selvitystä rakennushankkeiden vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisesta vastuusta ja takuuaikojen riittävyydestä. Nämä asiat on selvitettävä. Silloin, kun juridisesti on selkeä vastuu näistä asioista, uskon, että se myöskin laittaa vauhtia, koska taloudellinen vastuu ja raha monta kertaa ratkaisevat sen, millä tavalla ihmiset ottavat asian itselleen ja omalle vastuulleen. Toki tässä tarvitaan rakennusalan ryhtiliike yhtä lailla.

Arvoisa puhemies! Erityisesti ihan puheen lopussa vielä haluan todeta, että lainsäädännössä eduskunta on useaan otteeseen kyllä kirjannut, että esimerkiksi perusopetuslain mukaan lapsilla on oikeus turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön, ja siinä mielessä lainsäädäntö tältä osalta on kunnossa. Ja toivon todellakin, että kiireellisyyslistalla on valtion tukien uudistaminen sillä tavalla, ettemme enää ylläpidä sellaisia tukia, jotka laittavat kunnat odottamaan, korjataanko vaiko eikö, tuleeko valtiolta rahaa vai ei, vaan kaikkien valtion tukien pitää kannustaa ennalta ehkäisevään ja ajoissa korjaamiseen.

Ihan lopuksi vielä ehdotan ja pidän hyvänä sitä, että myöskin pilotoitaisiin erilaisia elinkaarimalleja. Julkinen sektori, kunnat voisivat tässä olla edelläkävijöitä tai sitten yksityinen sektori, eli löydettäisiin niitä malleja, missä rakennuttajat olisivat myöskin pitkällä tähtäimellä vastuussa rakennetusta, ja sitä kautta saataisiin myöskin sitä kannustusta tehdä parempaa.

Arvoisa puhemies! Tässä aluksi.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos tätä ongelmaa yrittää tiivistää, niin minusta tässä meillä ainut mahdollisuus on valita tällainen V-tyylinen malli: valvonta, vastuu ja velvoite. Tämä ei mitenkään muuten nyt aukea. Tämä on niin iso ongelma, koska rakentaminen sinänsähän on kolmivaiheinen: suunnittelu, rakentaminen ja käyttö. Itse asiassa, kun minäkin asian kanssa olen ollut melko monessa roolissa tekemisissä, kaikki nämä pettävät, niin valvonta, suunnittelu kuin käyttäminen, siis koko siihen rakentamiseen liittyvä ketju. Ja se johtuu osin siitä, että tämmöinen malli suomalaiseen rekentamiseen on tullut, että se on isä, poika ja pakettiauto. Niitä rakennuskohteita hajautetaan, jopa kiinteistönhoitoa, niin paljon, että se kokonaisvastuu puuttuu kokonaan joltakin. Ja siitä syystä minusta olisi äärettömän mielenkiintoista tietää, kun te tarkastelitte tätä, voiko näistä homeongelmista löytyä aikajanalla mitään tällaista näkökulmaa, että olisi rakentamisen tai jonkun muun aikajana, missä se selkeästi kasvoi. Ja toinen: löytyykö minkäännäköistä näyttöä alueellisista eroista?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä homeongelma ei ole pelkästään rahaongelma. Tämä on asenneongelma. Pienet viat pitää korjata heti, vuotava hana pitää korjata heti, kupruileva maali pitää korjata heti. Kiinteistön omistajalla välttämättä ei ole tässä oikeata asennetta.

Tämä on myöskin osaamisongelma. Koulutusta tarvitaan lisää. Niitä koulutusohjelmia on jo laadittukin, mutta koulutusta ei synny oppilaitoksiin, jos ei asetukseen tule pätevyysvaatimuksia. Minä kysyisinkin ministeriltä: tuleeko muutosta asetukseen, jotta ne pätevyysvaatimukset sinne tulisivat? Silloin syntyy myös koulutusta, ja silloin tähän asiaan pääsee pureutumaan ja paneutumaan. Kunnista puuttuu osaamista. Niiden on vaikea sitä tunnustaa, mutta kaikkeen suunnitteluun, korjaukseen, rakentamiseen, käyttöön, kaikkiin niihin, pitää saada home- ja kosteusosaamista.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on vakavasta ongelmasta, ja on tietysti hienoa, että valiokunta on puuttunut tähän asiaan. Mutta kun on rakentamisen kanssa nelisenkymmentä vuotta tekemisissä, niin jos minä saan lausua myös vähän näkemyksiä, mistä tämä johtuu.

Tämähän lähtee liikkeelle jo periaatteessa kaavoituksesta: minkälainen kattomuoto kaavassa määrätään, minkälaiset räystäät, julkisivumateriaalit. Se lähtee sieltä liikkeelle. Sitten tulee rakennuspaikan valinta: minkälainen kapillaarinousu on sillä alueella, onko suunnitelmat tehty täydellisesti. Avainkysymys minusta on kuitenkin suunnittelu, ja kokonaisuudessaan se pitää sisällään materiaalimäärittelyt suunnittelussa, talotekniikan ja niin edelleen, mutta kyllä toteutuksella on hyvin merkittävä rooli, ja tässä rakennuttajan rooli on aika merkittävä. Nykyisinhän rakennuttaja edellyttää tietyn aikataulun, ja monesti ne ovat liian kiireitä. Materiaalit eivät ehdi kuivua, ja urakoitsijan pitää aikataulua noudattaa. Siinä ei paljon liikkumatilaa ole. Toinen kysymys on sitten näitten urakoitten ketjutus ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla. Tahtoo olla, että se vastuu ei ole oikeastaan kellään. Sitten tämä rakennusaikainen käyttö, joka on jo täällä noussut esille, on hyvin tärkeä asia, mutta lopuksi sanoisin, että kun näitä huoltokirjoja tehdään, niin taloyhtiöissä ne jäävät sinne kaappiin, eikä kukaan tee niitä toimenpiteitä, jotka tulisi tehdä, ja korjausvelka on todella suuri. Tähän tulisi puuttua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty ihan hyviä puheenvuoroja liittyen rakentamisen ongelmiin. Koulutuksen arvoa on korostettu, ja se on toki tärkeää, mutta ennen kaikkea, kun ajatellaan nykyistä rakentamista, niin minä toteaisin, että monelta puuttuu ammattiylpeys. Tuijotetaan vain siihen, että firma saa maksimaalisia voittoja, ja sitten kuntien ja muiden julkisten tahojen valvojat laiminlyövät tehtäviä ja katsovat läpi sormien ihan karkeita rakennusvirheitä, mitä siellä työmaalla tapahtuu, joita vanhan ajan rakennusmestarit, timpurit, eivät ikinä olisi päästäneet sillä tavalla, etteivät olisi reagoineet niihin.

Minä peräänkuulutan ennen kaikkea ammattiylpeyttä kaikilta alan toimijoilta ja myös henkilökohtaista vastuuta, että hoitavat julkisia rakennusprojekteja kuin omiaan. Eli se tässä on tärkeätä, että asenne muuttuu.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Muutama hälyttävä havainto mietinnön pohjalta: Suhteellisesti eniten nimenomaan julkisen sektorin rakennuksissa on näitä ongelmia, vaikka määrällisesti eniten yksityisellä puolella. Jostakin syystä julkiselle sektorille tehdään heikompaa laatua.

Tämä tuli esiin myös sitä kautta, että meille kerrottiin, että rakennusliikkeet itselleen rakentaessaan käyttävät parempia laatustandardeja kuin rakentaessaan vapaille markkinoille. Eli osataan, mutta tehdään tahallaan heikkoa laatua. Tämä oli hyvin vakava signaali. Tämä menee myöskin heikoimman lenkin periaatteella, niin kuin täällä on todettu— edustaja Reijonen kuvaili sitä erittäin hyvin — suunnittelijan pöydältä käyttäjän tottumuksiin ja kaikki siitä väliltä. Heikoin lenkki kun pettää, niin silloin nämä ongelmat pulpahtavat pintaan. Nyt ollaan välitasevaiheessa. Prosessi jatkuu, ja hometalkoita on ehdottomasti jatkettava.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan raportti on erittäin ansiokas, ja nämä toimenpide-ehdotukset on vietävä kiireesti eteenpäin. Korjausvelkamme on valtavan suuri, ja jokaisessa kunnassa pitäisikin laatia pikimmiten kunnossapitosuunnitelma korjausvelan kattamiseksi. Omassa kotikunnassani Espoossa se on 170 miljoonan euron suuruinen.

Tässä ponsiehdotuksessa on tärkeitä kipupisteitä esimerkiksi mittauksiin liittyen. Menetel-mien epävarmuus on todella todettu käytännössäkin: yksittäiset mittaukset eivät aina anna tietoa rakennuksen kunnosta. Siksi esimerkiksi yhteydenotot työterveyshuoltoon ovat semmoinen tärkeä kriteeri ja hälytysmerkki päättäjille ryhtyä toimenpiteisiin. Samaten oireilevien ihmisten kertomukset on otettava vakavasti, sillä vakava altistuminen ja oireilu johtavat pahimmillaan työkyvyttömyyteen.

Yksi tosi tärkeä asia tässä on se, että nimettäisiin vastuuhenkilöt (Puhemies koputtaa) vastaamaan työn laadusta. Työmaille tarvitaan tällaisia kosteusvalvojia, ja täällä on aikaisemmin puhuttu nopean rakentamisen riskeistä ja siitä, että rakenteet eivät ehdi kuivua.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos minultakin ansiokkaasta mietinnöstä, ja myöskin kaikki puheenvuorot tähän asti ovat olleet erittäin osaavia. Tämä, mihin kiinnitettiin huomiota, että kuntien ja julkisten rakennusten kunto on huonompi, on hälyttävä osoitus suomalaisen rakentamisen moraalista. Merkillepantavaa on myöskin mietinnössä todettu, että oli vääriä ohjeita ja vääriä rakentamismääräyksiä 70- ja 80-luvuilla. Me halusimme energiatehokkaampia ja saatiin liian tiivistä, ja tästä valitettavasti moni ihminen on kärsinyt ja siitä on käyty käräjiä.

Kysyn oikeastaan vastuullisilta henkilöiltä toisaalta, ovatko meidän ohjeemme tällä hetkellä oikeat, ja haluaisin liittyä edustaja Vahasalon kysymykseen siitä, onko nyt tulossa sellaiset koulutusohjelmat, jotka riittävässä määrin kouluttavat hyviä ammattilaisia ammattikorkeakouluissa, ammatti-instituuteissa, että me saamme niitä osaajia, mistä tässä on tarve.

Värderade minister! Jag hoppas verkligen att vi får en sådan skolning, som vissa yrkeshögskolor och yrkesinstitut har, att starta så att man skulle ha goda reparatörer. Och sedan skulle jag vilja ansluta mig till dem som säger, riksdagsledamot Sarkomaa, att vi inte kan vänta på att staten ska komma in och betala, utan varje kommun måste göra sin egen utredning, bedöma den underhållsskuld som man har. För i väntan på att statliga pengar ska komma har de på många ställen fått förvärrade problem. En faktiskt riktig balans när det gäller underhållet måste vi få.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä kaikessa tietysti historiaakin on. Asiaa tunteva tutkija on maininnut havainnosta vuodelta 1868, jolloin eräs lääkäri oli kirjoittanut kuvauksen siitä, että potilas sairastui horkkaan ja kunnanisät eivät ymmärtäneet, että sairaus johtui rakennuksesta. No, totta tai tarua, mutta historia on pitkä ja eihän Suomessa yleensä suolle ole rakennettukaan, vaikkei mikrobiologiaa ole vielä hyvin tunnettukaan.

Arvoisa puhemies! Minusta nämä mietinnössä mainitut syyt, suunnitteluratkaisut, kosteudenhallinta, virheet toteutuksissa, kunnossapidon laiminlyönnit ja niin edelleen, kyllä nämäkin nyt vähän antavat ajatusta ja perää myöskin sille, mitä valiokunnan puheenjohtaja tässä mainitsi, että voisi niitä nimiäkin sinne seinälle laittaa. Hyvä työ tulisi palkituksi, ja huono jäisi sitten vähän omaan arvoonsa.

Mutta, arvoisa puhemies, suuri ongelma on tämä epävarmuus ja epätietoisuus, sekä vanhempien että opettajien kohdalla, silloin, kun kouluista puhutaan ja kunnan rakennuksista. Nämä oireethan saattavat tulla hyvin pitkän ajan kuluttua näkyviin, ja se on kyllä todella hankala tilanne.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on todella mittava miljardiluokan ongelma, eli kokonaiskustannus tämän ongelman hoitamisesta on arvioitu olevan valtion budjetin loppusumman verran meidän mietinnössämme. Mutta mikä minusta tässä nyt on tärkeä asia jatkoa ajatellen, on se, että meidän pitää kyetä estämään, ettei näitä tule lisää. Siis tämähän on aivan pohjaton suo, jos tämä jatkuu edelleen samanlaisena, ettei mitään muutosta tapahdu.

Silloin ydinkysymys on se, että rakennuslupaprojektiin ja rakentamiseen on saatava aivan toinen komento. Kerta kaikkiaan vastuun pitää olla jollakin. Nyt vastuu ei ole kellään, ja sen takia esimerkiksi valiokunta on kirjannut sinne, että jos valtion avulla tapahtuvassa rakentamisessa jatkossa tapahtuu se virhe, että se talo onkin hometalo, niin ne valtionosuudet peritään takaisin. Tämän tyyppistä komentoa me tarvitsemme tähän järjestelmään, ja vastuun pitää olla jollakulla, joka on tehnyt virheitä. Nyt tämä on ollut sellainen suo, jossa jokainen on saanut toimia omalla tavallaan. Vastuu ei ole ollut kellään, ja asukkaat, ihmiset, lapset, päiväkoti-ikäiset kärsivät siitä.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erityiskiitos tässä kohtaa. Tämä ei ole ihan niin yksinkertainen juttu, kuten täällä on todettu. Mielikuvat liittyvät paljon siihen, että kukaan ei valvo, miksi näitä ei korjata, kaikki tietävät, että joku oirehtii. Kuka todentaa, kuka vastaa? Rakennuttajat rakentavat omalla tavallaan. Kuka maksaa loppukädessä nämä oirehdinnat? Terveyspuoli. Kukaan ei ole kiinnostunut siitä inhimillisestä ihmisestä siinä välissä, miten nämä hoidetaan.

Suuri ongelma on siinä, mihin esimerkiksi edustaja Thors viittasi täällä: energiatehokkuutta on lisätty, mutta sillä kustannuksella, että ei ole ollut riittävästi aikaa tutkia materiaaleja tai keinoja, ja näitten jälkeen voi tulla myös sellaisia ongelmia, mitä ei olisi haluttu tulevan. Nyt täytyy ottaa aikalisä myös näihin. Surullista kuultavaa on ollut se, että vaikka eduskuntakin on myöntänyt homekouluille korjausrahaa, koulut on korjattu, mutta siitä huolimatta ongelmat eivät ole poistuneet.

Täytyy sanoa vielä: Turussa on iso ongelma, Turun yliopiston keskussairaalan synnytysosasto. Vuosikaupalla hoitajat ovat kärsineet, vihdoin ovat päässeet väistötiloihin. Kiitos siitä, ja toivon, että korjaukset tuottavat hyvää tulosta ja homeet lähtevät.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä paljon pohditaan sitä, mikä on vikana, kun hana vuotaa, tai onko se työmoraali vai rakennusluvat, missä sitä vikaa on. Oikeastaan meidän pitäisi pohtia vain sitä, mitä me teemme, elikkä lainsäädännöllisesti.

Täällä kun mainittiin, että rikosoikeudelliset vastuut ovat tulossa, niin eikös sitä korvausvastuuta pitäisi myös jakaa rakennusvalvonnalle, elikkä kunnille ja vastaaville rakennusmestareille ja suunnittelijoille? Eihän hartiapankkirakentajalta voi odottaa semmoista vastuuta, mitä hän ei itse ammatillisesti osaa. Sen takiahan hän maksaa siitä kunnalle rakennusvalvontaan ja myös työnjohdolle, että he valvovat, mutta tällä hetkellä se vastuu jää sille maksajalle.

Olisin kuitenkin peräänkuuluttanut lainsäädännön lisäksi sitä, että täältähän sitä rahaa annetaan tai ei anneta. Hallituksen jäsenet voisivat nyt kertoa siitä, minkä takia annettiin homekorjauksiin kouluihin tälle vuodelle vain 58 miljoonaa, joka ei riitä yhtään mihinkään. Sillä ei päästä juuri montaa uutta hanketta aloittamaan. Ja tämä rahahan on ongelma, että oppilaat opiskelevat esimerkiksi homekouluissa ja päiväkotirakennuksissa, joissa on sisäilmaongelmia, ovat päivät pitkät.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi asia, joka pitäisi tehdä, on se, että me teemme näkyväksi sen korjausvelan. Yksi vaihtoehto on, että kunnan taseessa näkyy kasvatettu korjausvelka, jolloin jokainen valtuutettu joutuu kohtaamaan sen vähintään kerran vuodessa ja myös vastaa siihen kysymykseen, mitä korjausvelalle on tehty.

Sitten kysymys siitä, missä tämä asia pitäisi korjata. Meillä on erittäin paljon akuutissa tilanteessa olevia lasten ja henkilökunnan rakennuksia. Mielestäni on hyvä, että tarkastusvaliokunta otti kantaa, että valtioltakin on syytä antaa valtionosuuksia. Mielestäni porkkanarahat ovat tässä tilanteessa tarpeen, mutta viime kädessä meidän kuntien päättäjät päättävät siitä, millaisissa rakennuksissa heidän työntekijänsä ja kuntalaiset viettävät aikaa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän jonkunlaisesta hyvinvointivaltion häpeäpilkusta on kysymys koko tässä asiassa: niin paljon on osattu ja niin paljon osataan edelleenkin, mutta tässä asiassa tuo osaaminen on puutteellista. Mielestäni tämä tarkastusvaliokunnan lähtökohta ja paperi on hyvä alku. Tällä ei tietenkään mitään vielä valmiiksi tule, mutta se on hyvä lähtökohta.

Tästä kunta—valtio-suhteesta olisin erityisen kiinnostunut ja haluaisin siihen kommentoida. Jos sen vie konkretian tasolle, niin esimerkiksi Kokkolan kaupungissa, josta itse tulen — alle 50 000 asukkaan kaupunki — tehtiin juuri sitoumus lähes 40 miljoonan peruskorjauksesta. Siis kolmen koulun käytännössä uudelleenrakentamisesta, joka maksaa noin 40 miljoonaa. Me tietenkin sen teemme, se on meidän velvollisuus, mutta aika monessa kunnassa ei ole mahdollisuutta yksinkertaisesti, vaikka halua ja tahtoa on valtavasti ja pitää tehdä ja me vaadimme sitä. Tätä taustaa vasten toivoisin kyllä, että valtio olisi omilla kannustimillansa myöskin voimakkaasti tukemassa sillä pienelläkin rahalla. Ei tuota koko hommaa pysty tietenkään valtio hoitamaan, mutta pienelläkin rahalla on merkittävä vipuvaikutus, ja sitä toivoisin myös akuutisti valtion voimakkaasti edistävän.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Home ei kasva ilman vettä, ja kun kannatan edustaja Anttilaa siinä, että nämä ongelmat pitää mieluummin estää kuin sitten korjata niitä, mikä on paljon hankalampaa, niin ne voidaan estää estämällä veden pääsy rakenteisiin. Silloin voi kysyä, että oliko jokaisessa koulussa, joita nyt on jo korjattu, siinä rakentamisvaiheessa kosteusvaurioita. Ei ollut. Mistä se vesi on sinne tullut? Siitä syystä, että kiinteistönpito on epäonnistunut. Onko sinne Pihtiputaan koulun katolle, johon täällä edustaja Kalmari viittasi, se kiinteistönhoitaja kiivennyt joka syksy ottamaan ne lehdet pois sieltä kattokaivoista? (Martti Korhonen: Ei ole!)

Siinä en ole edustaja Anttilan kanssa samaa mieltä, että kunnan rakennustarkastus pitäisi siitä vastuuttaa. Ei siitä mitään tule, eivät yhden kunnan rakennustarkastusvirkamiehet pysty vahtimaan jokaista rakennuttamista. Jos vastuu ei ole rakennuttajalla, se ei ole kenelläkään muullakaan. (Raija Vahasalo: Se on kiinteistön omistajalla kans!)

Ja kun täällä edustaja Mölsä syytti ilmeisesti vihreitä vähän aiheettakin tästä lainmuutoksesta, niin näin sen juuri pitää olla: Vastuun pitää olla rakennuttajalla, ainakin isoilla rakennuttajilla. Vain sillä tavalla tämä homma pysyy jossain järjestyksessä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin juuri peruuttanut puheenvuoroni, koska olin poistumassa salista...

...mutta kiitos, että sain mahdollisuuden käyttää tämän puheenvuoron, koska tässä on erittäin merkittävä työ nyt takana tarkastusvaliokunnalla ja katsomme varmasti yhdessä siihen, että myös edessä on paljon talkoita tämän asian suhteen.

Kyllä näiden asioiden pitää olla paremmassa kunnossa. Olen kansanedustajavuosieni aikana todella moneen ikävään tapaukseen törmännyt niin perheissä, kodeissa kuin sitten siihen, että esimerkiksi koulu on lasten työpaikka ja siellä pitää olla olosuhteiden kunnossa. Ja kuten täällä on hienosti todettu, niin se on juuri niin, että on tämä eräänlainen häpeätahra, että meillä Suomessa — meillä, jotka osaamme paljon — asia voi olla näin. Tässä on erittäin hyvää työtä tehty.

Ja vähän niin kuin edustaja Sarkomaa totesi noista homeasioista, niin minä olen kans sitä mieltä, kun katsoo näitä toimenpide-esityksiä, niiden tällaista monipuolisuutta, että kyllä jokaisessa ministeriössä pitää se homehenki, se home-henki, sitten olla kyllä. Mielestäni me eduskunnassa nyt annamme selkeän signaalin hallitukselle, että toimeen on tartuttava, ja varmasti monet näistä asioista joutuisasti hallitus haluaa eteenpäin pistää.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Havahduttava ja jyräkkä mietintö ja erittäin selkeästi vielä esitelty. Tämäkin kertoo osaltaan, että tarkastusvaliokunta on tarpeellinen valiokunta, tekee tärkeää työtä. Tämä korjausvelkahan on käsittämätön summa, 30—50 miljardia euroa, se on korjausvelka. Sen päälle tietysti pitää laskea monia muitakin menoja, sairausmenoja. Sairaus on sinänsä jo inhimillinen kärsimys, mutta sekin vielä maksaa, kun sitä yritetään kaikella tavalla hoitaa. Olennaista minusta on myös se, että korjausvelkaa ei tulisi lisää, että ei rakennettaisi uusia mätiä taloja, rakennuksia, että edes stoppi saataisiin tähän ketjuun. Iso asia on se, miten tällainen on voinut tapahtua ja voi tapahtua. Edustaja Reijonen jo antoi vastausta, että suunnittelussa, rakennusvalvonnassa, hoidossa, kaikissa näissä on vastuu pettänyt. Nyt kun kuulimme tämän valiokunnan 14-kohtaisen korjausehdotuksen, niin toivon, että valtioneuvosto ottaa tosissaan nämä 14 punktia.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluan kommentoida edustaja Virtasen puhetta. Minäkin tunnen tämän Pihtiputaan tapauksen. Siellä on yksi ala-aste, lapset, jotka ovat käyneet ala-asteensa vain pelkästään parakeissa. Mutta se, kuten sanoitte, että tässä Pihtiputaan tapauksessa on syy kiinteistönhoitajalla, minun mielestäni on aika asiaton hyökkäys työmiestä tai työnaista vastaan tässä yhteydessä. Kysymys on siitä, että meillä on paljon näitä homekouluja ja kuinka nämä sitten laitetaan kuntoon. Kyllä se on rahakysymys, ainoastaan rahalla. Kun Brax sanoi omassa puheessaan, että kunnat eivät voi käyttää tekosyynä sitä, ettei ole rahaa, niin se ei ole tekosyy vaan se on ihan oikea syy. Kunnissa ei ole rahaa. Sitä ei ole ollut siellä Pihtiputaallakaan, rahaa tehdä sitä homekoulua kuntoon, ja sen vuoksi ollaan parakeissa.

Meillä on ensi viikon tiistaina käsittelyssä täällä lisätalousarvio. Me laitamme omasta budjetistamme 42 miljoonaa euroa Kreikkaan. Sillä saisi monta, monta koulua, homekoulua, korjattua.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan puhemiehen esitystä ja totean, että ihmettelen edustajan puheenvuoroa. En syyttänyt pihtiputaalaisia. Kysyin vain, onko siellä mahdollisesti käyty siellä katolla, koska siinä on tämän ongelman ydin. Minä olen itse kiinteistöjä hoitanut, yli 6 000:ta asuntoa, yli 300:aa kerrostaloa. Kyllä siellä joka syksy miehet kiipeävät sinne katolle, huolehtivat siitä, että jos nähdään tippuvia putkia, niin ne korjataan. Kysymys on tästä asenteesta. Ei se ole pelkästään rahasta kiinni. Kyllä sen jälkeen, kun ovat syntyneet ne ongelmat, tarvitaan rahaakin, mutta sitä rahaa tarvittaisiin paljon vähemmän, jos se homma voitaisiin hoitaa ajoissa.

Edustaja Reijonen viittasi täällä, että rakennuttajat tekevät liian tiukkoja aikatauluja. Minulla on kyllä sellainen kokemus, että aika usein ne urakoitsijat tahtoisivat luovuttaa jopa etuajassa niitä rakennuksia sen takia, ettei tarvitsisi rakennusaikaisia korkoja maksaa, että tässä on puolensa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yli-innokkuus missä tahansa asiassa ei ole oikein hyvä ilmiö, ja varsinkin jos nämä yli-innokkaat eivät ole ihan kartalla, mitä pitäisi tehdä, niin se on vielä pahempi.

Kun Suomen kaltaisessa maassa lähti tämä energiansäästö voimalla vyörymään eteenpäin, niin ensimmäinen säästökohde taisi olla julkiset kiinteistöt, ja siellä ilmanvaihto sammutettiin viikonlopuksi ja yöksi. Valiokunta on mietinnössään minun mielestäni, vaikka en rakennusalan ammattilainen olekaan, kiinnittänyt oikein huomiota siihen, että vain 5—10 prosenttia näistä ilmanvaihtojärjestelmistä on moitteettomassa kunnossa ollut. Ruotsissa on pakollinen järjestelmä, jossa joudutaan tarkastamaan ilmanvaihtolaitteet. Jotenkin tulisi mieleen, pitäisikö Suomessa ainakin harkita lainsäädäntöä, että näitä ilmanvaihtolaitteita saa koskea vain sellainen henkilö, jolla siihen on koulutus ja ammattitaito, koska jokainen maallikkokin ymmärtää, että jos ilmaa ei tule riittävästi sisään ja lähde ulos ja tämä ilmanvaihto ei toimi moitteettomasti, niin seurauksena on sisäilmaongelmia, kosteutta ja hometta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tarkastusvaliokunnalle tämän äärettömän ison, monimutkaisen ja tärkeän asian nostamisesta näin hyvin julkisuuteen. Kyllä tässä nyt, kuten täällä on todettu moneen kertaan, tarvitaan vastuunkantoa, tarvitaan valtioneuvostossakin sellainen taho, joka ottaa tämmöisestä pitkäjänteisestä työstä nyt vastuuta, ja kyllä tässä tarvitaan ihan oikeasti enemmän kuin muutama miljoona rahaa, jos me meinaamme saada tämän valtavan ongelman korjauksen edes alulle. Vaikka kysymys on homeesta ja kosteudesta, niin näyttää olevan monissa korjaushankkeissa kysymys myös siitä, että samoja kohteita joudutaan korjaamaan monta kertaa, koska ilmenee kaikenlaisia uusia yhdisteitä, joita irtoaa rakenteista ja lattiapinnoista ja niin edelleen. Näin kävi esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoululla, jossa olen mukana, ja siellä on pariinkin kertaan, myös kun ilmastointiasioita on korjattu, tullut uusia ongelmia, joita on jouduttu korjaamaan, ja se on tarkoittanut miljoonien menoja. Kyllä tämä on valtava ongelma julkisyhteisölle myös kustantaa kaikki nämä menot, ja me tarvitsisimme kyllä valtion vastaantuloa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus teki periaatepäätöksen korjausrakentamiseksi. Tämän toteuttamiseksi ympäristöministeriö laati korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelman, jossa yhtenä hankekokonaisuutena oli kosteus- ja homevaurioiden ehkäisy ja korjaaminen. Hyvä näin. Mutta samanaikaisesti edellinen hallitus teki päätöksen uudistaa lämmöneristysmääräykset, joilla vaatimuksia kiristettiin selvästi aiemmista. Tämän lisäksi odotetaan vaatimusten kiristyvän kansainvälisesti siten, että jatkossa rakennettaisiin vain niin kutsuttuja passiivitaloja.

Ihmettelen hiukan näitä tavoitteita. Onko mitään tutkittua tietoa siitä, mikä olisi esimerkiksi optimaalinen seinäeristevahvuus? Suurimmat lämpövuodothan menevät yläpohjarakenteiden, ikkunoiden ja ovien kautta. Eikö nyt olisi syytä painaa jarrua, sillä erityisvahvuuksien lisääntyessä ilmaantuu aivan varmasti lisää home- ja kosteusvaurioita?

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan selvitys on minusta hyvä ja perusteellinen ja antaa kyllä jatkotoimenpiteillekin sitten toivoa, että näissä asioissa päästään eteenpäin. Myös Lapin kunnista löytyy näitä ongelmarakennuksia, niin uusia kuin vanhoja, ja erityisen ongelmallisena näen kyllä koulurakennukset, missä oppilaat suorittavat oppivelvollisuuttaan epäasiallisissakin tiloissa. Suuri murheenkryyni meillä on Ylitorniolla Ainiovaaran peruskoulu, joka toimii neljässä rakennuksessa, jotka on rakennettu vuosina 1954 ja 1965 ja korjattu viimeksi 1980-luvulla. Näistä rakennuksista löytyy viitteitä kosteusvaurioista.

Toivon kyllä, että näitten homekoulujen korjaamisavustuksia jatkettaisiin ja määrärahoja myös lisättäisiin tähän käyttötarkoitukseen sitä myöten kuin valtiontaloudessa on välyksiä. Tietenkin voidaan keskustella siitä, mikä kunnan osuus on näitten rakennusten ylläpidossa. Näen myös sen tärkeänä, että niitä korjataan ja huolletaan, etteivät ne pääse tosi huonoon kuntoon.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Reijonen ammattimiehenä kiinnitti perusasioihin huomionsa eli toisin sanoen rakennussuunnitteluun, rakennuspaikan suunnitteluun. Minä olen havainnut, vaikka en olekaan ammattilainen, että rakennussuunnittelussa on selkeitä virheitä. Sitten rakennuspaikan ja perustuksien teossa tapahtuu sellaisia virheitä, joista Reijonen mainitsi niin sanotun kapillaari-ilmiön, eli perustukset tehdään liian matalaan, jolloin peruskosteus maasta nousee lattiaeristeisiin. Samaa tapahtuu sitten myöskin, kun puhutaan ilmastoinnista ynnä muusta. Tapahtuu kondenssi-ilmiöitä, jotka valuttavat vettä sekä seinä- että muihin eristeisiin. Tämmöistä virhettä tapahtuu myöskin, ja minä ihmettelen, että tänä päivänä, kun meillä rakennusammattilaisten koulutus on niin pitkällä, vielä meillä tapahtuu semmoisia virheitä rakentamisessa, joita ei tapahtunut silloin, kun tavalliset maatiaiset rakensivat koulurakennuksia ynnä muita.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Home- ja kosteusongelmat ovat megaluokan kysymys sekä inhimillisesti, kansanterveydellisesti että taloudellisesti. Myöskin minä haluan kiittää tarkastusvaliokuntaa erittäin hyvin tehdystä työstä.

On kuitenkin paljon varsinkin kouluja, joissa tällä hetkellä on todettuja homeongelmia, niitä on suljettu, on siirretty parakkeihin oppilaita. Vaikkapa omassa maakunnassani Kangasniemen koululla pari vuotta sitten todettiin homeongelmat, ja nyt heille on viestitetty, että aikaisintaan vuonna 2017 voisi valtiolta valtionapua rahoihin tulla. Täysin kohtuutonta Kangasniemen oppilaiden, Kangasniemen tulevaisuuden kannalta vuoteen 2017 asti siirtää se. Täysin kohtuutonta. Siksi, kun me joka tapauksessa tulemme nämä julkisten rakennusten home- ja kosteusvauriot korjaamaan, niin nyt tämmöisessä taloustilanteessa, jossa nyt olemme, kannattaisi tehdä ne nyt ja piristää tällä tavoin myös taloutta ja työllisyyttä, saada talouden pyörät pyörimään, sekä korjata tätä kansanterveysongelmaa.

Tuija  Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensin tähän paljon puhuttaneeseen valtion ja kunnan ja rahan vyyhtiin.

Valiokunta siis yhtyy mietinnössään sekä opetus- ja kulttuuriministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön näkemykseen, että nykyisen noin 50 miljoonan vuotuisen valtionavun tilasta kuuluisi olla 100 miljoonaa kumpaisellakin ministeriöllä käytettävissä eli yhteensä 200 miljoonaa. Tämä on myös yhteneväinen Kuntaliiton arvion osalta siitä, minkälaisella valtionavulla tätä asiaa voitaisiin avittaa. Mutta samassa yhteydessä valiokunta toteaa, että tätä avustusta ei jatkossa pidä antaa, ellei kunta ole ensin tehnyt sillä tavalla läksyjään, että sillä on kokonaisstrategia kaikista kiinteistöistään, kokonaissuunnitelma siitä, mitä kiinteistöjä ja mihin tarkoitukseen se aikoo käyttää ja mitä kaikkia korjata ja huoltaa. Vasta sen jälkeen päästäisiin siitä ilmiöstä pois, jonka edustaja Sarkomaa täällä hyvin kuvasi — itse asiassa myös viimeisessä puheenvuorossa edustaja Puumala kuvaili — että nyt tämä nykyinen apujärjestelmä tosiasiassa johtaa kunnilla vääränlaiseen osaoptimointiin, siihen, että ne lapset, sairaat, työntekijät kärsivät käsittämättömän pitkään siksi, että odotetaan sitä kuitenkin suhteellisen pientä valtionapua. Jatkossa vain semmoiset kunnat saisivat valtionapua, jonka siis kuuluu olla isompi kuin se nyt on, mutta vain kun ensin on tämä kokonaissuunnitelma ja oma sitoutuminen ja kunnan omavastuu hoidettu.

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin myös historiaa ja alueellisuutta. Kun kunnat eivät pääsääntöisesti vielä ole kartoittaneet tätä tilannetta, niin alueellisesti emme osaa vastata. Sen sijaan historiasta voidaan sanoa, että sen kaltainen ilmiö, mikä näihin aivan uusiin julkisiin rakennuksiin liittyy, että ihan uusikin rakennus voi olla valmiiksi jo sairas tai sairastuttava, että siellä oireillaan, on selvästikin tämän ajan ilmiö, joka liittyy paitsi näihin ketjutukseen, huonoon laatuun, huonoon valvontaan, täällä esiin tulleisiin asioihin, jopa siihen, että tahallaan käytetään kaksia kriteereitä riippuen, kenelle rakennetaan, itselle vai toiselle, mutta myös uusiin materiaaleihin ja varsinkin näiden materiaalien keskinäisen käyttäytymisen tuntemattomuuteen. Siihen valiokunta kiinnittää aika paljon huomiota. Mutta se, miksi tämä riski saattaa kasvaa vielä paljon suuremmaksi — täällä muun muassa edustaja Kääriäinen hyvin puhui — ja räjähtää vielä moninkertaiseksi, on se, että meidän koko rakennuskantamme on tullut siihen ikään, kun meillä on paljon julkisia rakennuksia sodan jälkeen 50—60-luvulta, että niiden elinkaari alkaa olla siinä tilassa, että ongelmat pahenevat merkittävästi.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin arvostamani valiokunta, tarkastusvaliokunta, on todennut, kosteus- ja homeongelmat ovat merkittävä yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma. Valiokuntamme on myös todennut sen, että nämä ovat ratkaistavissa oikein suunnatuilla toimenpiteillä. On hyvä kuulla, että meillä on hyvin yhtenäinen näkemys tästä mietinnöstä ja sen toivomusponsistakin, mutta aivan niin kuin täällä on todettu, asenneongelma on se, jota ei lainsäädännöllä muuteta. Se muutetaan siitä asiasta puhumalla, avoimella ja läpinäkyvällä tiedon välittämisellä. Meillä monella, joilla on myös kuntapäättäjän rooli, on iso rooli myös tässä tiedon välittämisessä ja keskustelun avaamisessa kunnissa. Nyt tehdään juuri kunnissa kuntastrategioita, ja tässä on todellinen pelin paikka myös kuntapäättäjällä vaikuttaa näihin ratkaisuihin, kokonaisvaltaisiin palveluverkkoratkaisuihin, ja sitä kautta terveisiin kiinteistöihin.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Home kuuluu juustoon, ei koulun sisäilmaan. Näin totesivat maanantaina Oulun pienet Korvensuoran koulun oppilaat, kun tulivat tervehtimään kuntapäättäjiä huonon koulurakennuksensa johdosta. Erittäin häkellyttävä on myös opetusalan järjestön raportti sisäilmaongelmien laadusta ja määrästä. Joka toisessa, jopa kahdessa kolmesta, koulussa on sisäilmaongelmia. Me voimme antaa korvapuustia, totta kai, rakennusten suunnittelijoille, rakennuttajille, valvojille ja ylläpitäjille, mutta ilman rahaa ja valtion satsauksia näistä home- ja kosteusongelmien talkoista ei tule mitään. Ja sen vuoksi toivon, että tuo 200 miljoonaa euroa vuosittain on vähintään se, jonka valtio tulevina vuosina talousarvioon pistää, jotta nämä koulut, päiväkodit, sairaalat saisivat tarvitsemansa valtion avun näitten rakennusten parantamiseksi.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennusten kosteus- ja homeongelma on todella suuri asia ja iso ongelma. Kun mietitään julkisia rakennuksia, meidän päiväkoteja, kouluja ja niitä pieniä lapsia, jotka altistuvat homeongelmille, niistä jatkossa tiedetään, että tulee myös terveydellisiä ongelmia.

Miten voidaan varmistaa ja pystytään valvomaan nykyistä paremmin rakennusten terveellisyyttä ja sitä, että nykyisiä säädöksiä ja määräyksiä noudatetaan? Tämä olisi äärettömän tärkeätä, kun kerran tälläkin hetkellä julkista rakentamista pääsääntöisesti pitäisi valvoa ja pitäisi noudattaa määräyksiä, mutta jossain sitten kumminkin tulee se aukko ja jätetään jotain tekemättä ja päädytään siihen, että huomataan, että suurin piirtein suurin osa kouluista ja julkisista tiloista on epäterveellisiä rakennuksia ja niissä on kosteus- tai homeongelmia. Tämä valvonta pitää saada kuntoon.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on todellakin ollut omimmassa roolissaan. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat ovat häpeäpilkku kansallisesti. Menneisyydestä on traagisia ihmiskohtaloita. Työyhteisö ja työnantaja saattoivat leimata oirehtivan ihmisen sellaiseksi, että sillä on korvien välissä se ongelma. Tästä saattoi seurata fyysisten sairauksien lisäksi myös henkisiä vaikeuksia ja työkyvyn menettämistä nimenomaan henkisten syiden takia, kun painostettiin. Syitä ei varmasti ole yksi tai kaksi, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa tullut esille, mutta aiheellisesti on syytä pelätä, että kun nyt ei haisteta pelkästään hometta vaan haistetaan rahan tekemisen mahdollisuus, niin tässä puolivillaiset liikemiehet konsulttien avustamana lähtevät tekemään helppoa rahaa, ilman että saadaan mitään todellista korjausta. Tämä on vaarana.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä on ansiokkaasti tutkittu tätä valtion tukea kuntien rakennusten korjauksissa, ja tätä on käsitelty myös tuolla valtiovarainvaliokunnan jaostossa budjetinteon yhteydessä. Täytyy sanoa, että kyllä tämä nykymalli on varmasti huonoin mahdollinen. Sekin, ettei olisi rahaa ollenkaan, olisi parempi kuin tämä nykymalli, sillä tämmöinen turha toivo olemattomasta valtion tuesta, joka elää näissä kunnissa — kun itsekin kiertää kunnissa, niin aina luovutetaan joku adressi ja hakemus, että voisitko edistää tämän meidän homekoulumme kor- jausta, kun se on ollut nyt niin ja niin kauan tuolla prosessissa ja kun oppilaat siellä opiskelevat ja toiveissa on, että se tuki priorisoidaan nyt jossakin ely-keskusten prosessissa johonkin vuoteen 20X0 mennessä — se kyllä sairastuttaa työntekijät, se sairastuttaa lapset. Eli tätä rahaa täytyy olla tarpeeksi, tai sitten on parempi, ettei sitä ole ollenkaan. Nykymalli on huonoin mahdollinen, ja siitä pitää päästä eroon.

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittakustannukset ovat vuositasolla noin 450 miljoonaa euroa. Se on todella iso summa rahaa, mutta vielä jättimäisempi ongelma on se inhimillinen hätä ja kärsimys, jota ovat kohdanneet ne, ketkä ovat tästä sairastuneet. Sitä ei helpota se, että tällä hetkellä heidän kohtelunsa on ollut paikoin jopa huonoa ja heikosti järjestettyä. Otetaanpa vaikka esimerkiksi opettaja, joka on vuosikymmeniä altistunut huonolle sisäilmalle, homeelle ja kosteudelle. Hänen sai-rauksiensa ei ole katsottu olevan ammattitauteja, eikä hän ole saanut niistä asianmukaisia korvauksia.

Se on ihan selvää, että lapsia on suojeltava, koska esimerkiksi lapsen sairastumisriski astmaan on aikuista korkeampi, joten ehdottomasti, kun nyt tehdään pitkän tähtäimen suunnitelma, niin korjausrakentaminen on aloitettava kouluista ja päiväkodeista. Se on prioriteetti ykkönen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kysyä vielä tarkastusvaliokunnan jäseniltä, kun olette pohtineet sitä koulutusvelvollisuutta, sitä, että pitää olla tietty koulutus ennen kuin rakennuttamista voi tehdä: miten tämä asia hoituu sitten ulkomaisten toimijoiden kohdalta? Ongelmathan hyvin usein tulevat ketjutuksen seurauksena.

Minunkin eräs tuttavani, joka kiinteistöhuoltoa tekee, meni eräänä sunnuntaina ilmoituksen perusteella tarkastamaan tilannetta, jossa vettä tuli portaista, ja hän huomasi, että syy oli se, että parvekkeen sadevesi oli ohjattu korvoon, tämmöiseen saaviin, joka seisoi siellä portaikossa. Eli ulkoa tulevan parvekkeen sadevesi ohjattiin sisällä olevaan saaviin. Jokainen tietää ilman koulutustakin, että tämä ei oikein järkevä menetelmä ole, ja sitten kun tämä saavi täyttyi, niin pyhäkorvauksilla sitten tämä kiinteistöhuoltaja kävi asiaa korjaamassa ja ruvettiin selvittämään, miksi näin.

Eli meidän tulee saada meidän rakentaminen jälleen suomalaisten osaavien ihmisten käsiin ja niin, että siellä kilpailutuksissa pärjäävät myös ne, jotka hoitavat asiallisesti työnantajan velvoitteet.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä salin vanhimpana yhtyä niihin kymmeniin kiitoksiin, joita Tuija Braxin johtama tarkastusvaliokunta on tänään osakseen saanut. Sehän perustuu siihen, että tämä on täyttä asiaa, 30 sivua kovaa asiaa, ja perustuu myöskin siihen, että tässä valiokunnassa on ollut lähemmäs 80 asiantuntijaa, ja kun mietitään, että jokainen puhuu 5 minuuttia, niin tehollinen kuunteluaika valiokunnan puheenjohtajalla ja jäsenillä on yli 400 minuuttia. Tämä on kyllä ollut täyttä työtä, sen aavistan.

Edustaja Erkki Virtanen puhui minusta hyvin, sanoi tuossa, että hometta ei ole ilman vettä, ja tämähän pitää paikkansa. Kotikylässäni Jyväskylässä, jossa valiokunta myöskin vieraili ja osittain sai kiitostakin, kaavamuutosten yhteydessä olen koettanut esittää, että tasakatot eivät sovi ainakaan keskeisen Suomen ilmastoon, niistä pitäisi luopua, mutta tämä esitykseni ei ole mennyt läpi.

Toisaalta muistelen, että valtiovalta antaa jossakin määrin peruskuntien kouluihin, päiväkoteihin ja vanhainkoteihin valtionosuutta. Kyllä meidän valtiona pitää huolehtia myöskin jatkosta eli kasvattaa sitä, minkä lautakunta toi esille, eli enenevässä määrin (Puhemies koputtaa) ohjattaisiin valtiovarainvaliokunnan jaostojen avustuksella lisämäärärahaa tuleviin budjetteihin.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun suomalaisista aika iso osa on korjausrakentamisessa ja tienpidossa niitä asiantuntijoita, niin rohkenen muutaman sanan homeestakin tässä sanoa. Kyllä varmasti yksi iso tekijä, kiire rakentamisessa ja sitten uuden rakennustekniikan liian vähäinen tutkiminen, on johtanut näitten riskirakenteitten syntymiseen.

Minun mielestäni edustaja Reijonen käytti äärimmäisen hyvän puheenvuoron. Eli kaiken pitää alkaa sieltä kaavoituksesta, sitten suunnittelu, materiaalivalinnat, rakentaminen ja valvonta. Esimerkiksi näissä kuivumisajoissa ja noin poispäin. se on todella tärkeää. Lisäksi keskustelussa on monta kertaa tullut esille tämä rakennustyön ketjutus. Sitten kun mennään sinne neljänteen, viidenteen lenkkiin siinä urakoitten ketjutuksessa, niin välttämättä siitä ei ihan oikeasti mitään hyvää seuraa. Aikataulutus on tietenkin yksi asia; se on monta kertaa niin kamalan kireä, että siinä ei sitten kyllä mukana kestä.

Eli kaiken kaikkiaan, kun tämä on iso asia, niin kyllä tämä vaatii sitten myöskin kaikilta asianosaisilta hyvää yhteistyötä tulevaisuudessa ja tietenkin ennen kaikkea rahaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että rakentamisessa tarvitaan ryhtiliike, mutta on hyvä muistaa, että myöskin rakennusten ylläpito ja käyttö on iso osasyy home- ja kosteusvaurioihin. Eli vastuussa olemme kaikki omasta kodista ja julkisissa rakennuksissa siellä työskentelevät ja vastuussa olevat, eli tässä on kovin monta tahoa.

Mutta kyllä nyt kuntapoliitikoille toteaisin sen, että päävastuu on myöskin siellä kunnissa. Kun kunnilla on rakennuksia, julkisia rakennuksia, niin vastuu on tunnettava, ja haluan todellakin vauhdittaa sitä ajattelua, että ehkä valtiovalta voisi tehdä vauhditusohjelman, porkkanarahan, että saadaan tätä pommia purettua. Mutta kyllä tukien on juuri oltava sellaisia, etteivät ne kannusta siihen, että täällä odotetaan.

Monta puheenvuoroa on täällä käytetty ja voivoteltu, kun lapset ovat homeisissa päiväkodeissa ja kouluissa. Ne ratkaisut on tehty siellä kunnissa, joten kannustan myöskin kuntapäättäjiä priorisoimaan lasten ja nuorten terveyttä, että päiväkodit ja koulut ovat kunnassa kunnossa. Helsingissä on tehty päätös, että me myymme arvokiinteistöjä ja käytämme niitä rahoja sitten päiväkotien ja koulujen korjaamiseen.

Mutta kysyn vielä tarkastusvaliokunnan puheenjohtajalta: Mikä tilanne on esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, joissa on samat ilmasto-olosuhteet? Onko vastaavaa ongelmaa?

Ja myöskin vielä, arvoisa puhemies, kun näitä useita toivomusponsia, vaatimuksia tässä on, (Puhemies koputtaa) niin kyllä lisäisin vielä yhden, sen, että selvitetään, mitä tämä tiivis rakentaminen, (Puhemies koputtaa) energiapihi rakentaminen tulee tekemään, ettemme rakenna uutta muhivaa homepommia tässä. Tästä meillä on riittävästi tietoa. (Puhemies koputtaa) Toivon, että puheenjohtaja vastaisi tähän, onko tätä pohdittu.

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kosteus- ja homevauriot ovat lisääntyneet etenkin kouluissa ja päiväkodeissa. Myös sairaalat ja terveyskeskukset ja vanhusten hoitolaitokset ovat nousseet esiin niiden huonon kunnon takia. Tutkimuksen mukaan merkittä-vien kosteus- ja homevaurioiden terveyshaitat ovat mittavat. Inhimillisen hädän lisäksi kustannuksia aiheuttaa oireiden ja sairauden tutkiminen ja hoito. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet, samoin työkyvyn menettäminen ja sen uhka, työtehon lasku. Huolestuttavaa on se, että oireiden ja sairastumisen takia on jopa jouduttu jäämään pysyvästi pois työelämästä. Mielestäni meidän tulee laittaa erityisesti lasten ja nuorten terveyshaittojen vähentäminen ja poistaminen pysyvästi etusijalle.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennushankkeen suunnittelun onnistumisella on erittäin keskeinen merkitys rakentamisen laadulle. Toinen tärkeä vaihe on itse rakentaminen ja kolmas vaihe sitten rakennuksen käyttö ja sen huolto.

Yksi syy rakennusten kosteus- ja homeongelmiin on kiire rakentamisessa, energiamääräykset ja rakennustekniikoiden riittämätön testaus 1960- ja 1980-luvun rakentamisessa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävä on huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Siellä resurssit ovat rajalliset, ja monta kertaa siellä rakennusvalvonnassa on itse rakentamisen, rakennustekniikan ammattilaisia mutta aivan liian vähän lvi-alan asiantuntemusta. Toivon, että siihen asiaan kiinnitetään jatkossa huomiota.

Aivan lopuksi haluan yhtyä valiokunnan edellytykseen, että hallitus laatii päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi pitkän tähtäimen suunnitelman, jonka toteuttamista tuetaan myös riittävästi.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä painottaisin sanaa "valvoja", koska käytännössä yleensä sotketaan kaksi asiaa: vastaava työnjohtaja ja valvoja. Vastaava työnjohtaja on lakiin perustuva, valvoja rakennuttajan kautta tilaajan asettama, ja se ei perustu suoraan lakiin. Koska rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa rakentamisesta, niin sitä kautta kyllä pitäisi kuulua. Mutta koska raha toimii konsulttina, valvoja unohdetaan helposti.

Kun edustaja Sarkomaa totesi, että kunnissakin näitä ongelmia on, niin siellähän yleensä tämä valvoja on monesti unohdettu. Kun on seurannut tätä rakentamista 40 vuotta, niin valvojaa ei aina ole tietyissä kohteissa, ja tältäkin osin lakimuutosta tarvitaan. Se on yksi seikka, minkä tarkastusvaliokunnassa puheenjohtajakin voi ottaa esiin.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kosteusvauriot ovat tämän päivän vitsaus. Teemme paljon rakennusvirheitä. Rakentajat rakentavat vastuuttomasti ja kiireellä, liian nopeasti. Kun tehdään toiselle, ei tarvitse kantaa vastuuta — eri asia, kun itse rakentaa.

Asun itse rintamamiestalossa ja ihaillen olen seurannut taloni kuntoa ja vointia, vahvaa lankkua, purua, ilmareikiä siellä täällä, tosin pitää olla villasukat jalassa. Mutta hometta ei ole löytynyt. Rintamamiestalotekniikka on mennyttä, nykyään rakennetaan kevyemmillä materiaaleilla ja nopeammin.

Energiatodistus on se, mikä myös meitä rintamamiestalon omistajia vaivaa ja pelottaa. Se laittaa meidät tilkitsemään, ja kannankin siitä suurta huolta, minkälaisia tyhjiöitä alamme tekemään asunnoistamme. Pahvi muuttuu muoviksi, ja aivan varmasti meillä tulee olemaan myös tällä tasolla suuri homeongelma. Kuinka tulevaisuudessa suhtaudumme sitten tähän, sitä minä kysyisin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua, ja on hienoa todeta, että rakennusalan asiantuntijoita on sali pullollaan, ainakin omasta mielestä, ja näinhän suomalaiset ovat. Mutta muutamaan asiaan otan kantaa.

Tämä koulutus nousi esille. Rakennusmesta-rien Keskusliitto on esittänyt ministeri Gustafssonille, että rakennusalan koulutuksessa ammattikorkeakouluissa otettaisiin yhdeksi oppiaineeksi tämä home- ja kosteusasia, joka on mielestämme tärkeä. En tiedä, onko se ministeriössä mennyt eteenpäin vai ei.

Sitten nämä julkiset rakennukset ovat nousseet esille, että niissä ne ongelmat ovat suuria. Tämä tiedetään. On sinänsä aika ihmeellistä, koska valtion rakennuksista, poliisiasemat ja niin edelleen, lähes kaikki ovat homeongelmaisia. Rakennuttajan pitäisi olla tietävä ja kohtuullisen suurikin, kun valtio on ollut näissä rakennuttaja, että ei se kaikki ole aina täällä pienessä kiinni.

Minä haluan oikaista sen verran, kun tässä on syytetty osin gryndereitä, ja varmaan syytä on sielläkin, mutta asuntokauppalakihan lähtee siitä, että jokaisessa kohteessa pitää olla valvoja. Ja kun puolet asunnoista on varattu, ne asunnon varaajat voivat itse valita, kuka on siitä lähtien valvoja. Eli ei se ihan kaikki mene niin kuin täällä on keskusteltu. Mutta ajanpuutteen vuoksi lopettelen tähän.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen on täältä salista jo lähtenyt pois. Hän jotenkin ymmärsi puheenvuoroni väärin. En syyllistänyt kunnan rakennusvalvontaa enkä rakennuslupajärjestelmää vaan peräänkuulutin sitä, että meidän pitää luoda järjestelmä, jossa vastuu ja valvontasuhteet ovat selkeät. Me tiedämme, missä se vika sitten on, jos homma epäonnistuu. Eli tämmöinen lyhyt oikaisu. Hetken päästä käytän ihan tavallisen puheenvuoron.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän rakennuttamiseen. Kyllähän kunnat voivat katsoa peiliin, tai oikeastaan koko julkinen sektori voi katsoa peiliin. Minäkin olen ollut rakentamassa päiväkotia, jossa oli 58 kulmaa. Silloin kun 58 kulmaa rakennukseen tehdään, tiedetään, että otetaan valtava riski, että voi tulla teknisiä ongelmia. Toisin sanoen se karkasi jossakin vaiheessa ihan puhtaaseen kerskarakentamiseen ja osin on vieläkin, kun katsoo ympärilleen. Ei tehdä järkevästi ja tehokkaasti vaan tehdään arkkitehtonisia luomuksia, jotka sinänsä saattavat olla hyvinkin perusteltuja.

Toinen näkökulma on tämä valvojanäkökulma. Minä olen samaa mieltä, että rakentajan tai rakennuttajan paras kaveri on tiukka valvoja niin kuin entisvanhainen katsastusmies, että sieltä ei mene läpi sutta ja sekundaa, mutta ikävä kyllä se monta kertaa pettää.

Kolmas iso näkökulma on tämä energiatehokkuus, jossa nyt on kanssa erilaisia näkökulmia. Ei se ole ongelma, että me teemme tiiviitä, energiatehokkaita rakennuksia. Niitä pitää tehdä ja niihin tulee panostaa mutta siellä pitää tulla ilmanvaihto samalla kuntoon. Muutoin se ongelma tulee, ja uskaltaisin jopa väittää, että tällä hetkellä Suomen asuntokannasta hyvin pienessä prosentissa on ilmanvaihto kunnossa niin pientaloissa kuin kerrostaloissakin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asun Porvoossa, jossa on paljon omakotitaloja, jotka ovat satoja vuosia toimineet, ovat terveellisiä ja turvallisia paikkoja asua. Sen lisäksi on meillä Porvoossa paljon julkisia rakennuksia. Otan esimerkiksi Borgå Gymnasiumin, joka on toiminut vuodesta 1850 alkaen samassa rakennuksessa, toimii edelleen varmaan hyvin pitkään sen takia, että rakennus on alun perin rakennettu hyvin. Ei ole ollut rakennusmestareita, ei ole ollut insinöörejä, ei ole ollut diplomi-insinöörejä rakentamassa Borgå Gymnasiumia, mutta se rakennus on tehty hyvin, se on huollettu hyvin ja se on saneerattu hyvin.

Sen sijaan meillä on Porvoossa Kvarnbackens skola, joka on saneerattu 15 vuoden aikana kolme kertaa. Siinä on ollut diplomi-insinöörejä, insinöörejä ja rakennusmestareita ja on kolmeen kertaan saneerattu, maksanut maltaita. Alun perin olisi kyllä ollut viisainta purkaa se rakennus maan tasalle, ja, huom., se oli rakennettu 1950-luvulla, eli osaaminen on mennyt sadassa vuodessa alaspäin Suomessa, vaikka titteleitä on.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokuntamme on myöskin tarkastusvaliokunnan tavoin kovasti tähän perehtynyt, ja annoimmekin tarkastusvaliokunnalle aiheesta lausunnon ja pyysimme kiinnittämään moneen kohtaan huomiota, ja kiitos tarkastusvaliokunnalle, kun olette huomioineet. Korostimme muun muassa myöskin sitä, että pitää laatia myös riittävän tiukka ohjeistus, jolla eri tahojen yhteistyötä lisätään niin, että koko tämä ketju rakentamisen suunnittelusta aina sinne rakennuksen elinkaaren loppuun osataan hoitaa yhteistyössä eri vaiheissaan korkealla osaamisella ja muun muassa pätevyysvaatimuksilla niin, että kouluissa ja päiväkodeissa olevien terveys ei enää tulevaisuudessa vaarannu. Kun tässä sopassa on niin monta kokkia, niin se yhteistyö näitten eri kokkien välillä pitää myöskin sitten saada kunnolla saumattomasti toimimaan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asiaa näihin pätevyysvaatimuksiin ja marssijärjestykseen sekä sitten tähän tiiviin rakentamisen ja energiansäästön, ilmastoinnin vyyhtiin.

Marssijärjestys on siis valiokunnan mielestä se, että nyt asuntoministerin on, kun hänellä on käynnissä parhaillaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen, saatava sinne pätevyyskriteerit tämän alan toimijoille, niin tarkastajille kuin korjaajille. Niin kuin kuulimme ministeri Gustafssonilta, hän on jo johtoryhmässä laittanut sitten sen jälkeen opetusministeriön valmiuteen, kun ne pätevyysvaatimukset löytyvät ensin sieltä maankäyttö- ja rakennuslaista, muuttamaan ja parantamaan koulujärjestelmän sen mukaiseksi. Tätä kautta tämä vyyhti lähtee mielestämme purkaantumaan.

Sitten tähän ongelmavyyhtiin, jossa pahimmassa tapauksessa, ja valiokunta sen hyvin selkeästi kuvailee mietinnössä, on entistä paksummat seinät, entistä tiiviimpi rakentaminen mutta tämä sama huono laatu, osaamattomuus, valvonnan puutteet johtavat vakaviin sisäilma- ja homeongelmiin. Silloin meidän näkökulmamme on, että kahden asian pitää kulkea käsi kädessä. Tämä neuvonta, siis neuvonta, jota valtakunnallisesti ei ole lainkaan, pitää saada aikaiseksi, niin kuin teille aiemmin kerroin, ja koko tämä osaaminen aivan toiselle tasolle. Sitten, niin kuin täällä ympäristövaliokunnan puheenjohtaja kertoi, ei Suomella ole kuitenkaan tulevaisuudessa sitä vaihtoehtoa käytettävissä, ettei rakennuksissa pidä säästää enemmän energiaa, mutta näiden pitää kulkea käsi kädessä. Nyt ne eivät sitä tee. Mennään selvästikin enemmän vain tiiviin ja energiaa säästävän rakentamisen säännöksiä tiukentavana, neuvonta, osaaminen laahaa jäljessä. Näin tämä ei voi jatkua.

Anu  Urpalainen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Näin ei todellakaan voi jatkua, ja on ollut ilo kuunnella, miten tämä sali on hyvin yhtä mieltä tästä asian vakavuudesta. Voi todeta, että jo tämä monivuotinen prosessi, jota tämän asian osalta on tehty, sekä kosteus- ja hometalkoot edellisen hallituksen käynnistämänä ovat nostaneet keskustelun hyvinkin laajasti, että siinä mielessä olemme menossa eteenpäin. Niin kunnissa kuin valtakunnassa asia on pöydällä ja puheissa.

Nämä investoinnit, joita tämä ongelma vaatii, ja vaurioiden estäminen ja vähentäminen ovat ehdottomasti inhimillisesti katsoen välttämättömiä, mutta niin kuin valiokunta on myös todennut, on selkeästi todettavissa, että ne ovat taloudellisesti myös kannattavia ja järkeviä. Rakennusten kunnossapito on sitten toinen asia. Siinä on tehty laiminlyöntejä, korjauksia on lykätty, ja ne ovat tarkoittaneet ja edelleenkin tarkoittavat, jos mitään ei tehdä, terveyshaittojen lisääntymistä, korjauskustannusten kasvua sekä näiden korjaustarpeiden lisääntymistä.

Aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja, arvoisa puhemies, totesi, meillä on tämä asia tulossa entistä suuremmaksi, jos ei nyt tämä sali — mutta erityisesti kunnissa istuvat päättäjät, viranhaltijat — löydä yhteistä säveltä. Niin kuin aikaisemmin totesin, meillä on hyvä tilaisuus nyt tässä salissa näiden ponsien kautta viedä asiaa vahvasti eteenpäin, löytää selkeät prosessit, selkeät lainsäädännön tiukennukset ja antaa myös rahoituksen kautta porkkanoita, mutta suurin asia on se, mitä tapahtuu kunnissa. Jokainen kuntapäättäjä tänä päivänä on rakentamassa oman kuntansa kuntastrategiaa, ja niitä päätöksiä strategian osalta tehdään juuri tällä hetkellä. Tämä on juuri se paikka tehdä kokonaistarkastelu, katsoa palvelutarjonta ja palvelutarjonnan kautta myös se realismi ja varsinkin taloudellinen realismi mutta myös sen palvelun laadun suhteen. On tarpeen, että meillä niin päiväkodeissa kuin kouluissa annetaan laadukasta palvelua, annetaan laadukasta opetusta, hoitoa, hoivaa, samoin sairaaloissa, mutta sen tulee tapahtua terveissä rakennuksissa.

Niin kuin raportista selviää, meillä on vanhojen kiinteistöjen korjausongelmaa mutta isoja ongelmia myös uuden rakentamisessa. Näihin tästä valiokunnan mietinnöstä löytyy hyvää pohjatietoa ja hyviä eteenpäin vietäviä asioita myös sinne kuntien keskusteluihin. Kun kuntapäättäjänä asiaa olen itsekin istunut, niin aina tulee puheeksi, niin kuin täälläkin, rahanpuute. Mutta monessa puheenvuorossa tuotiin esille, että kyse on asenteesta: on tekijöiden asenteesta, mutta väitän, että on myös kyse päättäjien asenteesta. On äärimmäisen mukavaa käydä päättämään toisten rahoilla tehtäviä asioita, ja priorisointi, se se vasta onkin sitten mukavaa mutta erittäin haasteellista. Ja moni asia on ollut sellainen, jossa kuntapäättäjät eivät ole löytäneet riittävää yksimielisyyttä ja on valittu ehkä se kuntalaisia miellyttävämpi asia ja tällainen kiinteistöjen kunto ja huolto ja niiden peruskorjaus ovat siirtyneet ja siirtyneet.

Eli nyt jokainen ottakoon itseään niskasta kiinni päättäjänä ja katsokoon peiliin. Valtion tulee olla täällä moottorina, pistää vauhtia tiukemmalla lainsäädännöllä mutta myös antamalla porkkanoina rahoitusta. Tänäänkin tässä kuulimme, että on pohdittu sitä, että vasta 2017 olisi valtionosuutta tulossa, niin minä kysyn, kun nyt on vuosi 2013: meinaavatko kuntapäättäjät todella antaa lasten ja nuorten olla kouluissa, epäterveellisissä kiinteistöissä, odottaen sitä 10—15 prosentin valtionosuutta?

Oli hyvä kuulla tarkastuskäynnillä Jyväskylässä, miten Jyväskylässä päättäjät olivat ison ongelman edessä tehneet päätöksen siitä, että korjausvelka muutettiin pankkivelaksi. En ole mikään velan kannattaja, vaan päinvastoin haluan, että ajattelemme terveen talouden pohjalta. Mutta silloin, kun on vakava paikka ja on ihmisten terveydestä kysymys, pitäisi pystyä sanomaan "ei" ja tekemään päätöksiä, jotka oikeasti ovat pitkäjänteisiä ja johtavat siihen, että ihmisillä on hyvä ja terveellinen ympäristö, terveellinen kiinteistö toimia, opiskella ja tehdä työtä.

Nämä ongelmat ovat ratkottavissa. Eräs hyvä työväline on kuntastrategian osalta tehdä kunnissa pitkäjänteinen, ennalta ehkäisevä kiinteistö-strategia, jossa käydään palveluverkon lisäksi sitten kiinteistöt lävitse, tehdään selkeät peruskorjaus- tai poistosuunnitelmat, mietitään uuden rakentamista ja sen lisäksi huoltosuunnitelmat. Tällaisen kokonaistaloudellisen tarkastelun täytyy olla siinä pohjalla ja pitkäjänteisen toiminnan.

Miksi puhun näin? Minulla on itselläni hyvinkin omakohtainen kokemus asian vakavuudesta niin kuntapäättäjänä kuin opettajana, rehtorina. Johtamani koulu, jossa aikaisemmin olin, on 1930-luvulla rakennettu perinteinen koulukiinteistö, ja hyvin pitkään tämä klassinen rakennus toimi hyvänä oppiympäristönä ja työpaikkana. Samoin vuosien varrella siihen alettiin tehdä peruskorjauksia ja vaihdettiin ikkunoita, maalattiin pintoja, mutta mitä suuremmaksi tarve kasvoi, sitä pienemmäksi kävi kunnan kukkaro. Tehtiin osakorjauksia, pistettiin koneellista ilmanvaihtoa, ja koneellisen ilmanvaihdon seurauksena ihmiset sairastuivat alun jälkeen vielä enemmän. Eli tapahtui raportistakin esille tullut klassinen tapaus, jossa alipaine aiheutti sen, että rakenteissa olevia orgaanisia aineita alkoi imeytyä sisäilmaan ja se sairastutti niin oppilaita kuin opettajia.

No, nyt tilanne on se, että kyseisessä kunnassa taloustilanne on todella vaikea. On tehty ehkä virheratkaisuja, on tehty oikeitakin ratkaisuja, nyt joudutaan panostamaan ja kunta ottaa toivon mukaan hyvin vahvasti nämä asiat haltuunsa. Ja niin kuin tiedän, on tehty erittäin hyvät palveluverkkoselvitykset. Nyt on päättäjistä kiinni, että päättäjät myös sitten päättävät niin, että tulevaisuudessa opiskelijoilla ja työntekijöillä on terveellinen työympäristö. On selvää, että jos opettaja sairastuu huonon sisäilman kautta ja on useita päiviä poissa ja sijaisia hyppää, niin opetuksen laatu, jos mikä, kärsii suunnattomasti. Eli tällä on moninkertaiset vaikutukset, emmekä tule aina ajatelleeksi, että kosteus- ja homeongelmat voivat myös vaikuttaa vahvasti työn laatuun.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kiitokset valiokunnan puheenjohtaja Tuija Braxille valiokunnan mietinnön erittäin hyvästä ja kattavasta esittelystä. Sen takia tässä rajoitunkin vain kahteen kolmeen asiaan ja ensimmäisenä otan puheeksi lapset ja nuoret. He ovat meidän niitä tulevaisuuden tekijöitä, ja tällä hetkellä, niin kuin täällä on todettu, satojatuhansia ihmisiä, 600 000:sta 800 000:aan altistuu päivittäin näille homeongelmille ja heistä valitettavan moni on tuolla päiväkodeissa ja kouluissa.

Kosteus- ja homevaurioita esiintyy hyvin laajasti koko rakennuskannassa, ja terveyshaitat ovat sitä myöten myöskin lisääntyneet, ja ongelma valitettavasti pahenee. Sitä taustaa vasten nyt onkin erittäin tärkeää, että me kykenemme luomaan sellaisia toimenpiteitä, joilla estetään uu-sien hometalojen rakentaminen. Tässä olemassa olevien hometalojen, päiväkotien ja koulujen, korjaamisessa meillä on mittava haaste. Niin kuin totesin ensimmäisessä vastauspuheenvuorossani, se on valtion budjetin loppusumman luokkaa, 35—50 miljardia euroa. Näissä päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa tosiaan myöskin homeongelma on todellinen, ja siellä on mittava määrä ihmisiä, jotka kärsivät tästä ongelmasta. Siinä mielessä nyt minusta kaikkein kiireellisin asia onkin laatia kokonaisvaltainen suunnitelma, niin kuin mietinnössäkin edellytetään, päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi ja tehdä se pitkän tähtäimen suunnitelman mukaisesti niin, että se ongelma pystytään korjaamaan. Nämä ovat nimittäin myöskin sairaaloissa sairaita ihmisiä, joille samalla, kun heillä on sairaus, saattaa tulla lisäoireita myöskin näistä home- ja ilmaongelmista.

Vaikka tässä on kysymys taloudellisesti isosta uhrauksesta, niin minusta nyt tässä talouden taantuman tilanteessa olisi erittäin järkevää saada talouteen vauhtia, vähän liikettä nimenomaan käynnistämällä juuri tällaisia homekoulujen, päiväkotien, sairaaloiden korjauksia ja sitä kautta luoda ihan järkeviä työtilaisuuksia ja poistaa sitä ongelmaa, joka on todellinen.

Oikea-aikaisen korjaamisen laiminlyönnistä maksamme myöskin, niin kuin mietinnössä ihan oikein todetaan. Ihan sama koskee myöskin asuintaloja, täällä on aika monta hyvää esimerkkiä siitä jo kerrottu. Voin kertoa aivan omakohtaisesti, että Helsingin Herttoniemen asunnon parvekkeelta löysin kolme vuotta sitten kevättalvella luistelujään, eli ei olleetkaan vedet poistuneet niitä teitä pitkin, mitä pitkin niiden sieltä talon katolta olisi pitänyt poistua, vaan ne olivat parkkeeranneet allekirjoittaneen parvekkeelle ja siellä ne sitten olivat kolmen sentin paksuisessa jäässä. Mutta onneksi ei siitä syntynyt sen suurempia ongelmia. Se kyettiin hoitamaan, että talo sinänsä ei sitä kautta homevaurioitunut, vaikka parvekkeella olikin selkeästi vettä.

Nyt sitten meidän pitää ottaa myöskin jotakin opiksi tehdyistä virheistä. Täällä on jo monta kertaa todettu, että virheitä on tehty monella suunnalla. Kaikkein tärkein on se, että nyt löytyy jatkossa sellainen ketju, jossa vastuu voidaan jäljittää, kuka sen virheen siinä on tehnyt. Silloin ydinkysymys on, että dokumentoidaan riittävästi tämä rakennusaikainen prosessi, samoin kuin lupaprosessi, jonka pitäisikin olla dokumentoitu, koska siitä syntyy lupa-asiakirjat. Mutta me emme pääse muuten virheiden jäljille, jos ei siellä ole riittävää dokumentaatiota takana.

Eli kaiken kaikkiaan meillä on todella suuri ja mittava haaste edessä, ja haastan kyllä hallitusta nyt toimiin mahdollisimman pian. Seuraavassa lisäbudjetissa hallitus voisi, jos haluaisi, osoittaa selkeästi rahaa näiden homerakennusten korjaustoimintaan, koska se olisi erittäin järkevää sijoittamista.

Kenen vastuulla sitten on rakennusten terveellisyys, niin se on viime kädessä aina omistajan vastuulla siitä riippumatta, kuka sen virheen on rakentamisaikana tehnyt tai missä vaiheessa virhe on siellä tullut tehdyksi. Vastuu on aina omistajalla. Sen takia tässä ketjussa, jota nyt jatkossa toivon mukaan rakennetaan niin, että vastuut sieltä selkeästi saadaan selville, niin rakentaja, rakennuttaja, rakennusluvan myöntäjä, ne kaikki ovat siinä ketjussa, joita vastuun pitää jatkossa koskea.

Eli lopuksi haastan hallituksen hometalkoisiin ihan konkreettisesti. Vaikka tätä urakkaa lähdettäisiin nyt ihan mittavastikin viemään eteenpäin, niin se on kymmenien vuosien urakka valitettavasti, koska koko valtion budjetin sijoittaminen kerralla homerakennusten korjaamiseen ei ole mahdollista, niin kuin hyvin tiedämme.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on todellakin ollut ajan valtimolla tämän tärkeän asian kanssa, josta on viime vuodet paljon taitettu peistä ja monella tapaa etsitty syyllisiä. Kun viime viikolla käsiteltiin Yleisradion kertomusta, niin moni olisi varmaan ajatellut Yleisradion kertomusten osalta, että ainakin ohjelmatarjonnan osalta urheiluohjelmat olivat ennen paljon parempitasoisia, silloin kun Lasse Virén juoksi ja Veikko Hakulinen hiihti. Ehkä tämä sama pätee kyllä myös rakentamiseen, että ennen osattiin eri tavalla.

Monia taitoja on todellakin hävinnyt tässä matkalla. Kun tässä on puhuttu monella tapaa ketjuista, niin yksi ketjun katkeaminen on tapahtunut tässä sukupolvelta toiselle siirtyvässä osaamisessa, ja tässä tullaan silloin myös meidän koulutusjärjestelmäkysymyksiimme, että meillä ei ole riittävästi tällaista mestari—kisälli-järjestelmää. Myös se on osaltaan tätä selittämässä. Sitten on myös tämmöinen ketju, joka on pitkä, kun puhutaan alihankkijan alihankkijan alihankkijasta, että lopulta ei sitten vastuuta käytä kukaan.

Tämä on sitten myös edelleen ammattieettinen kysymys. Enää ei ole sellaista ammatillista ylpeyttä, mitä aikaisemmin tajuttiin. Siinä kun oltiin lähellä, tiedettiin, että se oli kunnia-asia, kun kylän timpuri oli rakentamassa tai kylän muurari. Työ tehtiin hyvin.

Olen itse asunut viimeiset reilut 20 vuotta aina tuonne vappuun asti talossa, joka oli valmistunut 1890-luvulla. Talossa, kun se myytiin, tehtiin perusteellinen kuntokartoitus, ja talo todettiin kaikella tapaa virheettömäksi. Yksi syy oli se, mihin täällä edustaja Kettunen viittasi, että ainakin talon sokkeli oli tehty riittävän korkeaksi. Ilma pelasi, ja varmasti siinä myös huonekorkeus, kun sitä oli 3 metriä 60 senttiä, oli osaltaan auttamassa, että tällaiset home- ja vesivauriot eivät päässeet tapahtumaan.

Debattipuheenvuorossani viittasin siihen, kuinka takavuosilta on järkyttäviä tapauksia ihmisten syyllistämisistä. 90-luvulla oli todellakin tapauksia, että annettiin ymmärtää, että vika on korvien välissä — on luulotautia, kun väittää tällaista — ja työyhteisö saattoi tällaista henkilöä ruveta hyljeksimään, ja hänet saatettiin irtisanoa, ja tälläkin tavalla saatiin inhimillistä kärsimystä aikaiseksi. Onneksi tässä suhteessa ollaan menty eteenpäin. Nyt reagoidaan nopeasti ja vakavasti tällaisiin tapauksiin ja valitettavasti vain eri syistä johtuen kestäviä ratkaisuja, asian korjaamisia, ei olekaan saatu aikaiseksi.

Enemmän tai vähemmän useampi meistä on törmännyt myös sellaiseen hyvin ikävään ilmiöön, että esimerkiksi timpureita jututettaessa he sanovat suoraan, että tämä tehdään aivan väärin. Yhtäältä se kertoo siitä, että heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan ei arvosteta, heidän vain käsketään tehdä jotakin. Sitten taas toisaalta vaaditaan vain nopeasti tuloksia, aikataulussa pysymistä, hinnalla millä hyvänsä.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on ollut suuria kansallisia hankkeita. Jälleenrakentaminen, asuttaminen tulevat väistämättä mieleen näin Veikko Vennamon syntymän 100-vuotisjuhlavuotena siitä, mitä meillä on ollut kansallisia hankkeita. Tällä hetkellä meidän suuri kansallinen hanke liittyy nuorisoomme, sanaan "yhteiskuntatakuu", mutta yhtä lailla kansallisen kärkihankkeen tulee olla myös laadukas, terveellinen, inhimillinen rakentaminen, ja siihen kuuluu tämän kansallisen häpeäpilkun poistaminen. Se ei tapahdu 6 kuukaudessa, mutta siihen on uhrattava voimavaroja ja resursseja ja viitseliäisyyttä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Arvostan korkealle tarkastusvaliokunnan tekemää työtä tässä asiassa. Se on ollut perusteellista, ja se on ollut erittäin aiheellista. On nimittäin hyvin tärkeää, että tämä aihe nostetaan tällä tavalla nyt esiin ja keskusteluun, ja myöskin tästä varmasti seuraa sitten joitain päätöksiä, jotka vielä toivottavasti tällä vaalikaudella tulevat tähän saliin hallituksen esityksinä.

Näihin kosteus- ja homevaurioihin on puututtava voimakkaasti, kuten tarkastusvaliokunta tässä mietinnössään esille tuo. Vaikka ongelmat ovat olleet meidän tiedossamme jo pitkään, on syytä olla huolissaan siitä, että tilanteeseen ei vieläkään ole tartuttu riittävän tehokkaasti. Kosteus- ja homevaurioita on nimittäin laajasti koko rakennuskannassa, myös uudisrakennuksissa, ja erittäin valitettavaa, valitettavan laajaa se on julkisissa tiloissa. Lisäksi vasta rakenteilla olevista rakennuksista on löydetty sellaisia laiminlyöntejä, joiden seurauksena tulevat olemaan mitä todennäköisimmin kosteus- ja myöhemmin myös homevauriot.

Laiminlyöntien ohella yhtenä merkittävänä syynä uudisrakennusten kosteus- ja homevaurioiden syntyyn on se, että meillä rakennetaan paljon sellaista, mikä ei yksinkertaisesti tänne Suomen ilmastoon sovellu. Esimerkiksi poikkeuksellisten materiaalivalintojen ja poikkeuksellisen rakennuksen muotoilun käyttäminen rakentamisessa johtaa helposti ongelmiin. On muistettava, että Suomessa lämpötilojen vaihtelut asettavat omat vaatimuksensa rakentamiselle. Rakennusten materiaalivalinnat ja Suomen ilmasto-olosuhteet ovat sellaisia erityisiä haasteita, jotka tulisi ottaa huomioon jo rakennusten suunnitteluvaiheessa nykyistä paremmin.

Haluaisin lisäksi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että me olemme nyt valitettavassa tilanteessa, jossa energiatehokkuuden tavoittelu on johtamassa uusien mittavien sisäilmaongelmien syntyyn. Uusissa niin sanotuissa nollaenergiataloissa on pahimmassa tapauksessa muhimassa uusi homepommi. Energiatehokkuuden parantaminen voi olla Euroopan tasolla perusteltua, mutta nollaenergian tavoittelu Suomen ilmasto-olosuhteissa ei ole yksinkertaisesti järkevää. Tällaiseen rakentamiseen liittyvät riskit ovat aivan liian suuret. Samalla, kun energiatehokkuudessa on lähdetty tavoittelemaan kuuta taivaalta, on unohdettu se terveysriski, joka uhkaa näissä tiloissa asuvia ja työskenteleviä ihmisiä tulevaisuudessa.

Energiatehokkuutta ei yksinkertaisesti voida laittaa terveyden edelle. Tästä syystä meidän onkin nyt suunnattava katse kohti järkevämpää rakentamista. Jo tehdyistä virheistä olisi vihdoin otettava opiksi, eikä missään tapauksessa jopa yltiöpäisen energiatehokkuustavoittelun tule saattaa ihmisten terveyttä vaaraan. Rakentajille on jo nyt olemassa tiukat ohjeet, joiden mukaan heidän tulee toimia. Tästä huolimatta meillä on edelleen jatkuvasti havaittu näitä ongelmia, joten tuskin valvonnan tehostaminen olisi ratkaisu ongelmaan, ja toisaalta se ei taitaisi olla realistisesti kovinkaan mahdollista. Rakentamiseen liittyvä byrokratia niin rakentajan kuin rakennusviranomaistenkin näkökulmasta on jo nyt kuormittavaa.

Herra puhemies! Syntyneiden kosteus- ja homevaurioiden syynä eivät ole ainoastaan laiminlyönnit rakentamisessa. Kyse on myös vääränlaisesta rakentamisesta Suomen oloihin. Aina vain uusien ja uusien rakennusmääräysten ja -valvonnan lisäämisellä emme tule parantamaan tilannetta. Meidän on ymmärrettävä Suomen olosuhteet, nämä, joissa me elämme. Sellaisella rakentamisella, joka ei sovellu Suomen lämpötilojen vaihteluun, joka voi olla vaikka 50 astetta sisälämpötilan ja ulkolämpötilan erona, tähän saamme aikaan vain ja ainoastaan lisää ongelmia. Nyt on aika suunnata katse kohti järkevämpää ja nimenomaan suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvaa rakentamista.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tekemä mietintö rakennusten home- ja kosteusvaurioista on äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen. Meillä kaikilla on omakohtaisia kokemuksia oman tai julkisten rakennusten vaurioista, joihin tulee kiinnittää huomiota. Aivan liikaa on mennyt pieleen jossakin vaiheessa rakentamisen vaihetta. Onko se suunnittelussa, jopa kaavoituksessa, johon on tänään vedottu, rakennuksen toteuttamisessa, rakentamisessa itsessään, valvonnassa vai ylläpidossa ympäri Suomen?

Suomessa on ryhdyttävä rivakasti jatkamaan kosteus- ja hometalkoita. Huonon sisäilman laadun on arvioitu olevan edelleen yksi suurimmista ympäristöterveysongelmistamme. Oppilaitoksissa ja päiväkodeissa altistuu tuhansia lapsia, opettajia, opetushenkilökuntaa, työntekijöitä päivittäin vakaviin terveyshaittoihin. Hyvä, turvallinen ja terve oppimisympäristö kuuluu niin lapsille kuin opetushenkilökunnallekin.

Vastaanotimme maanantaina Korvensuoran koulun lasten vanhempien ja opettajien mielenilmauksen Oulun kaupungintalolla. Poikien selkään oli todellakin liimattu lappu, jossa luki "home kuuluu juustoon, ei koulun sisäilmaan". Sisäilmaongelmista kärsineelle koululle oli tällä kertaa hyvä uutinen — uusi koulu rakennetaan vuonna 2015 — mutta kaikki Oulun koulujen lapset eivät ole yhtä onnekkaita. Meillä on kymmeniä kohteita, joissa odotetaan edelleenkin korjauksia ja uudisrakennuksia näiden kosteusvaurioiden korjaamiseksi.

Eduskunnan tahtotilana ja edellytyksenä on, että ohjeistetaan kuntia ja kuntien päättäjiä entistä rivakammin puuttumaan huonoon rakentamisen laatuun, kunnossapitoon ja korjaamiseen ja velvoitetaan jopa perimällä pahimmissa tapauksissa valtionosuuksia ja -apuja pois, jos näihin asioihin ei ole kiinnitetty kuntapäättäjinä huomiota.

Tarkastusvaliokunta on ehdottanut 14 erilaista toimenpidettä kosteus- ja homeongelmien voittamiseksi. Niitä ovat muun muassa rakennusmääräysten muuttaminen, tutkimuksen lisääminen, tiedottaminen sekä valvonnan tehostaminen, rakennushankkeiden vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisten vastuiden sekä takuuaikojen riittävyyden selvittäminen. Nämä ovat hyviä asioita, ja itsekin toivon todella, että ne hallituksen esityksinä tähän saliin tulisivat sitten tämän vaalikauden aikana.

Tärkeimpänä asiana tästä valiokunnan mietinnön esityksestä nostan numeron 10, jossa edellytetään hallitusta laatimaan pitkän tähtäimen suunnitelma rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi juuri näitten päiväkotien, koulujen, sosiaali- ja terveydenhuollon tilojen osalta. Pelkillä juhlapuheilla ja selvityksillä ja tähtäämisillä ei näistä selvitä. Me tarvitsemme nykyisin enemmän rahaa myöskin näitten suunnitelmien toteuttamiseksi, ja siksi tuo 200 miljoonan euron tasokorotus tähän kokonaisuuteen olisi tärkeää tehdä tuon nykyisen 50—60 miljoonan edestä. Kyse on kuitenkin 30—50 miljardin euron korjausvelasta, joka meillä on tässä vielä kirittävänä kaikkinensa eteen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi nostan esille sen, että hyvä rakennuskulttuuri syntyy siitä, että meillä on ammattitaitoista, koulutettua, osaavaa henkilökuntaa ja henkilöitä toteuttamaan hyvää rakennuskulttuuria ja tutkimusta ja tehokasta ennaltaehkäisyä siltä osin, että näitä kosteus- ja homevaurioita ei syntyisi.

Olen myöskin hyvin tyytyväinen siitä, että Oulussa aloitetaan rakennusmestarikoulutus nyt pitkästä, pitkästä aikaa, kun se jo lopetettiin. Maakuntahallitus ja Oulun kaupunki ovat tehneet kovasti töitä sen eteen, että nyt tämä rakennusmestarikoulutus aloitetaan yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa ja saamme osaavaa työvoimaa myöskin tuonne pohjoisen päähän.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan oikein, että kosteus- ja homeongelmissa on kyse merkittävästä yhteiskunnallisesta ja kansanterveydellisestä ongelmasta. Jostain syystä yhteiskunnassamme meni kauan sen ymmärtämisessä, että kosteus- ja homevaurioista aiheutuu mittavia inhimillisiä kärsimyksiä ja myös kansantaloudellisia tappioita. Tutkimusraportissa on erittäin laajasti ja seikkaperäisesti esitetty kosteus- ja homeongelmista aiheutuvat terveysongelmat ja sairaudet.

Ongelmien taustalla on monia syitä. Uudisrakennusten osalta hankkeen aikataulut laaditaan kustannuspaineissa usein liian tiukoiksi. Ne eivät salli muutoksia tai häiriöitä. Esimerkiksi kuivumisaikoihin ei aikataulusuunnittelussa kiinnitetä riittävästi huomiota. Valiokunnan esitys siitä, että rakennushankkeen vaihekohtaista dokumentointia lisätään, onkin tärkeä asia. Ehkä näin paremmin havaitaan aikataulutuksen kiire ja siitä johtuvat virheelliset toiminnot. Rakennusten lämmöneristyspaksuuksien lisääminen tekee rakennuksista yhä teknisempiä. Tekniset rakennukset eivät salli virheitä rakennusaikana. Vaikka suunnittelu olisi hoidettu miten asiantuntevasti ja viimeisimmän tiedon pohjalta, työmaalla saatetaan tehdä entisellä tavalla ja ihmetellä, mitä suunnittelija on oikein haihatellut. Mielestäni yksi avainkysymyksiä on, miten saadaan koko rakentamisen ketju eheäksi suunnittelijasta vasaranvarteen. Tekniset rakennukset vaativat myös käyttäjiltä oikeaa huoltoa. Muun muassa ilmanvaihdon suodattimet on muistettava puhdistaa ja vaihtaa, ja tämä unohtuu varsin usein. Tämä on todettu myös valiokunnan mietinnössä. Vain 5—10 prosenttia ilmanvaihtojärjestelmistä on täysin moitteettomia. Usein sisäilmaoireiden syynä ovat juuri puutteet ilmanvaihdossa. Ei ihme, että astma ja muut hengityselinsairaudet ovat lisääntyneet.

Valiokunnan mietinnössä todetaan rakennusalan lisä- ja täydennyskoulutuksen tarve. Se on minunkin mielestäni väylä parempaan rakentamiseen. Rakennussuunnittelijoille on asetettava nykyistä tiukemmat pätevyysvaatimukset. Liian usein sukulaisinsinööri tai -rakennusmestari tekee suunnitelmat iltatöinä, kun ei voi sanoa "ei" sukulaiselle tai tuttavalle. Nopeimmin korjattava koulutuksellinen epäkohta on kuntotarkastus. Nykyisin kuka tahansa voi toimia kuntotarkastajana. Tähän toimintaan tulee pikaisesti saada normit ja laatuvaatimukset. Viranomaistoiminnassa ohjauksen merkitys korostuu. Oulu on hyvä esimerkki tässä asiassa. Siellä ohjaukseen on panostettu jo vuosia. Omassa kotikaupungissani Joensuussa toiminta käynnistettiin tämän vuoden alussa. Kunnollisella ohjauksella saadaan rakentajille ja muille alan toimijoille tietoa siitä, kuinka vaativasta asiasta nykypäivän rakentamisessa on kysymys. Kaukana ovat ne ajat, jolloin suunnitelma tehtiin tupakka-askin kanteen. Rakentajille asioista tiedotettaessa on korostettava nykyisten säännösten mukaista viranomaistoiminnan roolia. Liian usein kuulee sanottavan, ettei rakennusvalvonta ole puuttunut tai huomioinut asiaa, vaikka lain mukaan vastuu on rakennushankkeeseen ryhtyvällä. Siksi rakentajan on syytä valita pätevät henkilöt hankkeeseen. Näin saadaan todennäköisesti pienennettyä hankkeen kustannuksia ja vältettyä kosteus- ja homeongelmia.

Puhemies! Valiokunta on tehnyt hyvää työtä avatessaan keskustelun tästä kansanterveydellisesti ja taloudellisesti merkittävästä asiasta. Meillä ei ole varaa enää katsoa tätä asiaa sor-mien läpi.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Tuija Brax esitteli tarkastusvaliokunnan mietinnön varsin laajasti päätösehdotuksineen. Nyt vain täytyy toivoa ja vaatia ja tehdä töitä sen eteen, että tämä ansiokas pumaska, mietintö, ei jää pölyttymään mihinkään hyllyihin vaan jokainen tahollaan ajaa näitä asioita eteenpäin.

Me valiokunnassa saimme jokainen nimetä sinne haluamiamme asiantuntijoita, joita todella riitti. Jokaisella oli siihen mahdollisuus, ja oli välillä surullista havaita, kuinka eri mieltä eri asiantuntijat samasta asiasta olivat. Samoin meillä oli näinä kuukausina todella hyvää aikaa tehdä perusteellista työtä ja perehtyä tähän raporttiin todella hyvin, ennen kuin yksimielisesti sen tässä mietinnöksi työstimme ja julkaisimme.

Itse tämä asia on hyvin laaja-alainen, niin että tämmöisen kosteus- ja homeongelman torjumisessa tai siinä, kun nyt on epäonnistuttu, keskeisiä syitä on monia. Lähdetään ihan työntekijöiden koulutuksesta, suunnittelusta, totta kai rakennuksen toteutusvaiheesta ja kiinteistön huollosta ja niin edespäin ja niin edespäin. En lähde näitä kaikkia käymään läpi vaan keskityn muutamaan oleelliseen asiaan.

Oleellisin mielestäni ovat lapset ja nuoret ja heidän hyvinvointinsa. On nimittäin tosiasia, että voidaan arvioida, että semmoinen 62 000—94 000 peruskoululaista ja 12 000—18 000 lukiolaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille. Se on todella iso luku. Sen lisäksi täytyy muistaa, että näissä kouluissa ja päiväkodeissa työskentelee myös henkilökuntaa vuosikymmeniä jopa samassa paikassa ja altistuu terveyshaitoille. Mikä pahinta vielä, saattaa olla, että heidän oma kotinsa on homeessa, jolloin sielläkin on sisäilmaongelmia ja terveyshaitat edelleen kasvavat.

Siis lääketiedehän on tässä hyvin rajallinen, elikkä on paljon sellaista, mitä ei tiedetä, ja sekin olisi ollut hyvä ilmi sanoa, että ei todella tiedetä kaikkia asioita. Pitää olla rehellinen. Jos ei tiedä jotain, vaikka on lääkäri tai minkä muun alan asiantuntija, niin pitää sanoa, että sitä ei vielä tiede tiedä eikä sitä tunneta. Mutta se on kuitenkin selvää, että tutkimusten mukaan kosteus- ja homevaurioilla on ajallinen yhteys astman syntyyn ja pahenemiseen sekä hengitystieinfektioihin, ja sekin on tunnettu tosiasia, että lasten sairastumisriski esimerkiksi astmaan on aikuisia korkeampi ja lapsen altistuminen voi myös lisätä sairastumisriskiä myöhemmässä iässä.

Tätä taustaa vasten pitää mielestäni huomioida tässäkin asiassa lapset ja nuoret ensin, ja miten se tehdään? Meillä on nykyinen korjausvelka 30—50 miljardia euroa. Sehän on ihan selvä, et-teivät Suomen eikä edes EU:n rahat tähän riitä, elikkä meidän on ehdottomasti tehtävä pitkän tähtäimen toimenpidesuunnitelma, jossa todella konkreettisesti lähdetään selvittämään, millä aikataululla ja mistä aloitamme päiväkotien, koulujen ja ehkä myös sairaaloiden parannusrakentamisen oikealla tavalla.

Eräs asia kanssa, mikä tässä on tullut ilmi ja tuntuu todella pahalta, on tämä inhimillisen hädän mitätöiminen ja vähättely, mitä nämä sairastuneet joissain tapauksissa ovat kokeneet. On tosiasia, että potilastutkimukset, hoito ja tuki ovat huonosti järjestettyjä. Se on tullut ilmi. Mutta sitten pahimmillaan monet sairastuneet ihmiset ovat kokeneet itsensä väliinputoajiksi, huonosti kohdelluiksi. Pahimmillaan tämmöinen kosteus-, homealtistuminen ja sairastuminen on aiheuttanut ihmisen syrjäytymisen tästä yhteiskunnasta. Siinäkin suhteessa maksamme erittäin, erittäin kovaa hintaa tästä kosteus- ja homeongelmasta. Se on tämä inhimillinen puoli, joka tähän asiaan liittyy.

Mutta sitten otetaan vähän semmoista kovempaa asiaa, koska ainakaan minä en välttämättä usko aina ihmisen hyvyyteen ja rehellisyyteen, nimittäin valvonta. Valvonta on erittäin tärkeä asia nimenomaan ennalta ehkäisevässä mielessä. Mietitään itse kutakin meitä. Jos meitä valvotaan terveellä tavalla, meidän on pakko toimia toivotulla tavalla. Onhan se pöyristyttävää, mikä tuli ilmi, että jos suuri rakennusliike rakentaa talon itselleen, se tehdään aivan eri sabluunalla kuin jos se rakennetaan jollekin toiselle. Osaamista ja ammattitaitoa on, mutta asenteissa ja ehkä rahanhimossa sitten on, miten nyt sanoisi, korjattavaa.

Kuten tässä on tullut ilmi, käräjäoikeuksissa ja kuluttajariitalautakunnissa on satoja tähän kos-teus- ja homerakentamiseen liittyviä riitoja esillä, ja mitä ilmeisimmin niiden määrä on kasvanut ja tulee kasvamaan, koska yhteiskuntammehan koko ajan tulee entistä juridisemmaksi. Ehkäpä myös huonon rakentamisen taso ja määrä on lisääntynyt. Tässä mielessä, jos meillä olisi hyvä valvonta, näitä satoja oikeusjuttuja ei ehkä niin paljon olisi, ja ennen kaikkea, jos olisi hyvä valvonta, ne olisivat paljon lyhyempiä. Samalla, totta kai, tulisi säästöjä, mutta ihmisten inhimillinen kärsimys vähenisi. Onhan se kauheata, kun omasta kodista pitää prosessoida vuosikausia, saako korvauksia vai ei, ja siinä menevät terveys ja rahat. Eihän se näin voi olla.

Onkin tärkeätä nimenomaan, että nyt edelleen täsmennetään näitä vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisia vastuita ja myös takuuajan riittävyyttä. Se on ihan selvää, että jos joku tekee tahallaan jonkin rikoksen, esimerkiksi törkeän vahingonteon, työmiehet panevat putkeen sementtiä kostoksi ikävälle työnjohtajalle, niin sehän täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Mutta sitten on näitä tuottamuksellisia tai muita tekoja, joissa on hyvin epäselvää, mikä tässä se vastuu on. Ennen kaikkea syy, miksi se on epäselvää, on se, että näitä työvaiheita ei ole dokumentoitu tarpeeksi hyvin.

Tämä on minun mielestäni se ongelman ydin, ja tässä tulee se valvonta, mitä tuossa mainostin. Ei tarkoita sitä, että aina joku ulkopuolinen henkilö tulee sinne valvomaan, vaan sen työntekijän tai työnjohtajan meidän mielestämme pitää dokumentoida ne tärkeät työvaiheet. Se on nykyisin äärimmäisen helppoa, ottaa kuva kännykkäkameralla tai ehkä jopa liikkuvaa kuvaa. Se ei ole kustannuskysymys, se on todella halpaa, se on helppoa, ja itse asiassa tämmöinen arkistointikin on äärimmäisen helppoa, onko se sitten sen rakennushankkeen päiväkirja? Tarvitseeko sen olla edes paperiversio, vai onko se sähköinen? Siellä nimenomaan on kuvia ja ehkä joitakin videoklippejä oleellisista rakennusvaiheista.

Tällä on ennalta ehkäisevä vaikutus, että tehdään ne kriittiset rakennusvaiheet kunnolla, mutta myös sitten, jos jotain tehdään väärin, sieltä on hyvinkin helppo katsoa, mitä on tehty ja kuka on tehnyt ja koska on tehnyt. Minun mielestäni tämmöinen ehdottomasti pitää ottaa käyttöön, ja todella sen ei tarvitse olla mikään ulkopuolinen valvoja vaan työntekijä itse.

Kaiken kaikkiaan, kuten alussa sanoin, toivon todella, että jokainen meistä täällä salissa ajaa ankarasti tätä asiaa eteenpäin ja että nämä tarkastusvaliokunnan mietinnön päätösehdotukset sitten todella täällä salissa olisivat hallituksen esityksiä ja myös kunnissa tehtäisiin toimenpiteitä näiden asioiden viemiseksi eteenpäin paremmalle mallille.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tämän asian luonnetta on kuvailtu täällä määrällisesti ja laadullisesti monelta eri hallinnonalalta katsottuna. Tämän asian luonnetta voi myöskin katsoa siltä kannalta, että erittäin harvoin eduskunnan täysistunto on näin yksimielinen jostakin asiasta. Täällä ei ole yhtäkään riitasointuista puheenvuoroa toistaiseksi kuultu eikä kuulla tässäkään yhteydessä.

Mietintö on eräänlainen välitase ja inventaario matkalla näiden ongelmien voittamiseen. Oma tunne on sellainen, että ollaan aika lailla polun alkupäässä. Ongelma on valtavan suuri, niin kuin täällä on puhuttu. Kyseessä on tuhannet ihmiset, miljardit eurot, miten punnuksia halutaankaan sitten laittaa. Tarvitaan siis rahaa, tarvitaan toimenpiteitä, tarvitaan aikaa. Toimenpiteitten joukossa on myös sellaisia esityksiä, jotka eivät niin hirveän kalliita olisi, mutta olisivat silti oikeaan suuntaan vaikuttavia.

Ketju suunnittelijan pöydältä loppukäyttäjään on todella pitkä ja altis monille riskeille. Tämä logiikka toimii pitkälti heikoimman lenkin periaatteella. Jos suunnittelija epäonnistuu, niin myöhemmissä vaiheissa on hyvin vaikea korjata sitä virhettä. Mutta vaikka kaikki olisi tehty vimpan päälle, jos se loppukäyttäjä ei käytä asiallisesti rakennustaan, niin hän tuhoaa kaiken sen, mitä siinä edellä on tehty, vaikka olisi kuinka hyvin valvottu ja kuinka hyvin rakennettu. Eli tämän voi tuhota yhtä lailla lähtöhetkellä kuin maaliintulon hetkellä ja kaikissa muissa vaiheissa siinä välillä.

Epäselviä asioita on edelleen monia. Tällaisten varmojen syy-yhteyksien todistaminen on edelleen ihan lapsenkengissä. Ehdottomien altistumisnormien luominen on ollut toistaiseksi mahdotonta. Asioiden monimutkaisuudesta johtuen ja niiden tulkinnanvaraisuudesta johtuen myös vastuukysymykset ovat usein todella epäselviä. Milloin syytetään heikkoa suunnittelua, milloin huonoa rakennustapaa, tai milloin mustaa pekkaa tarjotaan kiinteistön käyttäjän kouraan, että hän on taitamattomasti käyttänyt rakennustaan. Aivan liian usein tämä luu jää yleensä sen tahon kouraan, joka tuntee vähiten rakennusalaa tai rakennustekniikoita. Yleensä rakennuttajalla ei ole tätä taitoa. Hänellä on tarve jonkuntyyppiseen rakennukseen, ja hänellä on rahoitus järjestyksessä. Ja on joskus jopa niin, että rakennuttajalla on ihan täysi työ löytää hyvä valvoja, osaava, luotettava, ahkera. Valvojaan on lähestulkoon kaikkien rakennuttajien tukeuduttava, ja siinä on hyvin tärkeä nivelkohta. Eli pelkistäen sanottuna, rakennuttajalla on maksimivastuu tästä rakentamisesta ja kuitenkin yleisesti ottaen hänellä on vähiten siitä substanssista tietoa ja taitoa. Vastuu ja tietotaito eivät ole nyt ihan oikein samassa korissa.

Herra puhemies! Vakava signaali sisältyy siihen, että vaikka määrällisesti sisäilmaongelmia esiintyy eniten yksityisissä kiinteistöissä, niin suhteellisesti ottaen ongelmia esiintyy eniten julkisissa tiloissa. Tämä kertoo jotakin. Tehdäänkö tahallaan julkiselle puolelle vähän huonompaa laatua, vai eikö julkisella puolella osata käyttää rakennuksia? Tässä on meillä miettimisen paikka. Tämän vuoksi, että näin on, että julkisissa tiloissa on suhteellisesti ottaen eniten näitä sisäilmaongelmia, valiokunta on päätynyt esittämään, että hankkeille jatkossakin myönnettäisiin yksilöityä valtion tukea. Voisi jopa ajatella — en esitä sitä, mutta tähän on toinenkin näkökulma olemassa — että vaikuttaisiko tähän tilanteeseen paremmin se, että jokainen omistaja vastaa omistamastaan rakennuksesta ja sen peruskorjaustarpeesta ja niin edelleen. Toisiko se tähän ryhtiä? Mutta ainakin nyt näin lyhyellä tähtäimellä on katsottu, että vaikka tämä valtionapu suhteessa näihin miljardiluokan ongelmiin on marginaalisen pientä, niin tällainen porkkana valtionosuuden muodossa auttaisi tähän ongelmaan. Sitä ongelmaa pitää katsoa ja niitä altistumisia ja ihmisten sairastuvuutta.

Toinen suorastaan oudolta tuntuva seikka on, asiantuntijakuulemisen yhteydessä tuli esille, että urakoitsijat rakentavat tietoisesti laadukkaammin rakentaessaan itselleen kuin rakentaessaan vapaille markkinoille. Tämä pysähdyttää ja havahduttaa aika lailla ajattelemaan, eli osataan rakentaa laadukkaasti, jos vain halutaan. Voisihan silloin tehdä urakoitsija tarjouksen, että laatu maksaa tämän verran ja sitten tämmöinen vähän heikompi laatu tämän verran, kun tekee urakkatarjouksia, mutta nyt markkinat eivät tällä tavalla toimi.

Valiokunta kuuli todella monia asiantuntijoita, niin kuin täällä on todettu, ja päätyi 14 lausumaehdotukseen, joilla velvoitetaan hallitusta ryhtymään nykyistä tehokkaampiin toimenpiteisiin. Tämä prosessi jatkuu. Toivottavaa olisi, että kiinteistöjen omistajat olisivat nykyistä halukkaampia muuntamaan, niin kuin täällä puheenjohtaja Brax totesi, tämän korjausvelan pankkivelaksi ja jatkaisivat hometalkoita edelleen.

Herra puhemies! Aivan siunatuksi lopuksi vielä totean ranskalaisina viivoina, että omasta mielestäni tästä mietinnön laajasta aineistosta nousevat pintaan seuraavat kuusi seikkaa: koulutusta ja tutkimusta on lisättävä, oikea-aikaista riittävää valvontaa on myös lisättävä, tarvitaan tällainen pitkän tähtäimen suunnitelma, valtionapujen tulee olla edelleen mukana näissä hankkeissa, vastuukysymyksiin on saatava nykyistä parempi selvyys, ja selvää on sekin, että nämä voimassa olevat takuuajat ovat liian lyhyitä, niitä pitää voida myöskin jatkaa.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ongelma on suuri, pitää toimeen ryhtyä heti. Meidän rakennustemme korjausvelka on 30—50 miljardia euroa. Se on iso summa. Koulujen osuus siitä on 2,9 miljardia euroa. Voidaan verrata esimerkiksi liikenneverkkomme korjausvelkaan: se on 2,5 miljardia euroa. Puolet meidän kansallisomaisuudestamme on kiinni meidän homeisissa rakennuksissa. Korjausvelkaa itse asiassa ei syntyisi lainkaan, jos rakennusten kunnossapitoon varattaisiin joka vuosi riittävät määrärahat ja puuttuisimme heti pieniin vikoihin, mutta näihin pieniin vikoihin ei kuitenkaan puututa. Kunnissakin odotellaan vain sitä suurta peruskorjausta, joka mahdollisesti tulee talousarvion puitteissa 5—10 vuoden päästä. Silloin tilanne on jo hälyttävä, vakava ja hyvin kallis.

Sivistysvaliokunta käsitteli tätä asiaa pitkään ja hartaasti, ja mietimme tätä monelta eri suunnalta ja lähinnä käsittelemme sitä tietenkin koulujen ja päiväkotien kannalta. Laki sanoo, että oppilailla tulee olla turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö, ja nämä fyysiset puitteet ovat tärkeä osa sitä. On myös todettu se, että heikko sisäilma ja kosteus- ja homeongelmat vaikeuttavat oppimista ja oppimistulokset heikkenevät. Meidän oppimistuloksemme ovatkin heikkenemässä. Kenpä on sitä sitten seurannut, johtuuko se osittain myöskin tästä vai eikö johdu. Meidän päättäjien täällä eduskunnassa, meidän vastuumme on siinä — kun jokaisen on se oma vastuunsa kannettava — että me valvomme ja katsomme, että meidän lainsäädäntömme on kunnossa.

Sivistysvaliokunta korosti osaamisen merkitystä. Olemme havainneet, että kunnissa puuttuu osaamista. Jos korjataan jotain kosteusongelmaa, niin sitä korjataan väärin, korjataan vain yhtä osaa, toinen osa jää korjaamatta. Koulutusta siis tarvitaan, osaamisen nostoa tarvitaan, ja totesimme, että tähän vaadittaisiin noin 50 miljoonaa euroa 5—10 vuoden ajalta. Yksi tärkeä koulutusohjelma on rakennusmestarin amk-koulutus, jota vimmatusti viime kausina veimme eteenpäin, ja sitä saatiinkin uudestaan liikenteeseen, mutta sitä tarvitaan vielä enemmän. Mutta tätä osaamista tarvitsevat kaikki, jotka ovat jollain tavalla tekemisissä rakennusten kanssa: suunnittelijat, rakentajat, korjaajat, kunnossapitäjät. Jokaisella tulee olla kosteus- ja homeosaamista, ja koulutusohjelmia onkin laadittu. Mutta nämä koulutusohjelmat eivät nouse käytäntöön, ellei sitten lainsäädännössä tule määräys siitä, että pätevyysvaatimuksien pitää olla kunnossa. Kun laki määrää, niin silloin se vaikuttaa suoraan koulutuksenkin määrään ja laatuun.

Vastuuta ei voi paeta. Kiinteistön omistaja vastaa omaisuudestaan. Kiinteistönomistajat, eli julkisella sektorilla lähinnä kunnat, eivät osaa myöskään rakennuttaa, eivät osaa vaatia hyvää laatua. Tehdään puutteellisia sopimuksia rakentajien kanssa, ja jos ei sopimukseen kirjoiteta, että vaaditaan hyvää laatua, niin ei sitä silloin tule, se on varma. Nämä rakennusalan säädökset on laatinut rakennusala itse, ja se on kanssa yksi ongelma tässä koko ketjussa.

Sitten on ollut puhetta siitä, mikä vastuu on valtiolla, pitääkö valtion rahoittaa vai ei. Täällä eräs edustaja ehdotti, että ei ollenkaan valtio antaisi rahaa, ja osa kuntalaisistakin on sitä mieltä, ettei ollenkaan rahaa. (Matti Saarinen: Ei sitä ole kukaan ehdottanut!) Joko niin tai sitten, jos valtio antaa rahaa — niin kuin meidän valiokuntamme on vaatinut monta kertaa, että pitää antaa lisää rahaa — niin sillä ehdolla vain ja ainoastaan, että myöskin katsotaan ja varmistetaan, että sitä osaamista kunnissa on. On aivan turha antaa kunnille rahaa, jos ei ensin varmisteta, että kunnissa on osaamista korjata nämä ongelmat kuntoon, ja tämmöiseen onkin nyt haluttu — yhden kerran sitä käytettiin viime keväänä, ja toivon, että tätä käytäntöä jatketaan jatkossakin.

Puhemies! Tämä ei ole pelkästään rahaongelma, vaikka se sitäkin on. Tämä on myös asenneongelma. Meidän asenteemme pieniin vikoihin on vääränlainen. Meidän pitää korjata pienet viat heti. Vanhat talkkaritkin on varmaan hyvä kaivaa jostain naftaliinista. Hehän korjasivat nämä pienet asiat välittömästi. Missäs he ovat nyt? Osaamisongelma tämä on, ja siihen meidän täytyy puuttua pikaisesti. Tämän kaiken osaamisen tason nousun meidän päättäjienkin keskuudessa on saanut aikaan muun muassa entinen asuntoministeri Jan Vapaavuori, joka pisti pystyyn hometalkoot.fi-ohjelman, projektiohjelman ja -hankkeen, ja nyt se on kohta loppusuoralla. Toivon hartaasti, että uusi asuntoministeri ja ympäristöministeri laittaisivat tämän hankkeen myös jatkokaudelle.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt ollaan erinomaisen tärkeän asian äärellä, ja kiitos tarkastusvaliokunnalle siitä, että on ottanut esiin tämän hometalokysymyksen. Se tuntuu ehkä aika monesta kaukaiselta, kunnes se konkretisoituu omalle kohdalle tai lähipiiriin, ja varsinkin kun mietitään vielä terveysvaikutuksia, joita ei oikein tiedostetakaan ja joita kenties seuraavien vuosien aikana nähdään tietyssä lääketieteellisessä tutkimuksessa, josta nytkin on aika paljon viitteitä.

Toivon, että tämä täysistuntokeskustelu aiheuttaa myöskin yhteiskunnassa paljon keskustelua, mutta myöskin konkreettisia tekoja. Otan oikeastaan kaksi eri näkökulmaa tässä puheenvuorossa esille.

Ensimmäinen näkökulma liittyy tähän huolellisuuteen, miten tätä on tehty, kuinka vakavasti asioita on otettu esille. Ja niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan, tähän ei ole suhtauduttu riittävällä vakavuudella, ja siinä suhteessa tämä keskustelu ja tämä keskustelunavaus on erittäin tärkeä.

Rakentamisen laadussa ei ole käytännössä tapahtunut näitten asiantuntijalausuntojen mukaan parannusta, mikä on myös toinen hyvinkin ihmeellinen näkökulma: miksi, vaikka on jo tiedostettu, ei ole tapahtunut sitä parannustekoa? Onko se kustannuskysymys, puhutaanko enemmän neliöhinnoista, otetaan kaikenlaista ylimääräistä mutta sitten nämä terveysasiat jätetään pienemmälle vakavuudelle?

Sitten nämä kunnossapito- ja korjauskulttuurin puutteet. On mielenkiintoista, että myöskään siinä ei ole ollut tätä huolellisuusperiaatetta. Ja sitten ehkä se lopullinen syy on ollutkin se, että jos on jotain tapahtunut ja jonkinlaisia ongelmia on näkynyt, ei ole ollut korvausvelvollisuuksia. Kyllähän se lähtee siitä näkökulmasta, että on tällainen elinkaarilähtökohta, jossa nämä vastuut ovat myöskin tarpeeksi pitkiä, jolloin saadaan muutoksia koko asenteissa.

Sitten tämä keinopuoli. Varmasti yksi keino on aito nollatoleranssi. Eli valvonta pitää laittaa kuntoon, sitä ennen vastuiden pitää olla jo kunnossa, ja kolmantena myöskin niiden sanktioiden pitää olla kunnossa, mikäli tehdään vääränlaisia päätöksiä ja se näyttäytyy tahallisena. Jälkikäteen, niin kuin valiokunnan raportissakin todetaan ja valiokunnan asiantuntijoilta kuultiin, on todella kallista ruveta tekemään muutoksia, mikäli näitä havaitaan ja vielä kun on havaittu näin runsain mitoin.

Toinen tärkeä keino on tutkimuksen lisääminen. Me puhumme paljon täällä eduskunnassakin EU-normeista, energiansäästökysymyksistä, vastaavista. Ne ovat hyviä asioita, mutta meillä pitää olla sitten keinot toteuttaa ne ja ehkä eri Euroopan maissa erilaiset keinot toteuttaa niitä. Meillä pitäisikin olla enemmän kokemusperäistä tietoa rakenteista ja uusista toteutustavoista. Olen kuullut huhuja, en ole saanut kylläkään faktoja: myöskin ihan uusimmissa taloissa, joita pidetään erittäin energiatehokkaina, on tullut ja tulossa ongelmia kosteuden osalta. Nämäkin täytyisi ottaa aidosti esille nyt tässä vaiheessa.

Kolmantena on sitten, että pitää olla myöskin näitä nopeita tekoja ja kenties uusia ideoita näihin tekoihin. Me olemme tiettyjen energia-alan toimijoiden kanssa miettineet esimerkiksi mallia, että kun puhutaan uusiutuvan energian lisäämisestä, vähentäisikö tämä uusiutuvan energian lisääminen tai tavoite, jos esimerkiksi taloyhtiö haluaa tuottaa uusiutuvaa energiaa joko lähellä tai jopa kauempana, tätä E-lukua ja tekisi tavoitetta paremmaksi. Olisiko tässä jonkinlaista luovaa ajattelua myöskin sillä tavalla, että jos myöskin tuotetaan energiaa siellä, niin että se ei olekaan vain sitä, että levennetään seiniä, vaan kenties katsotaan se balanssi, millä tavalla tuotetaan?

Ja sitten vielä viimeisenä käytännön yksilönkin keinot. Nyt on puhuttu paljon valtion tuesta ja avustuksista ja investoinneista. Yksi ratkaisu voisi olla vaikka kotitalousvähennyksen laajentaminen näihin kysymyksiin, jolloin tulee myöskin henkilökohtaisia kannusteita, että saadaan asioita korjattua, tai jos tekee sellaisia investointeja, jotka varmistavat sen, ettei tule kosteusvaurioita, sitä voisi myöskin tukea.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva asia kiinnostaa itseäni jo siitäkin syystä, että olen työskennellyt tuolla rakennusalalla yli 30 vuotta rakennusliikkeessä.

Tarkastusvaliokunta on tehnyt mietintönsä todella laajan kuulemisen jälkeen. Lausuntoja on erittäin monesta näkövinkkelistä, ja tämä tarkoittaa myös sitä, että ongelman laajuus ja tärkeys ovat tiedossa isolla joukolla ihmisiä ja asiantuntijoita. Rakennusten sisäilman huonon laadun on arvioitu olevan Suomen yksi suurimmista ympäristöterveysongelmista, ja rakennusten kosteus- ja homevauriot taas ovat merkittävä syy rakennusten huonoon sisäilman laatuun.

Rakennuksissa on nykyään enemmän kosteusvaurioita kuin aiemmin, ja tilanteen arvioidaan yhä pahenevan tulevaisuudessa. Niitä on nyt myöskin tutkittu enemmän, ja siitä varmaan on myöskin se tosiasia, että niitä havaitaan enemmän. Terveysriskejä aiheuttavia kosteus- ja homevaurioita on kaikissa rakennustyypeissä käyttötarkoituksesta ja omistuspohjasta riippumatta. Kosteus- ja hometalkoiden asiakirjoissa on arvioitu, että jopa 800 000 suomalaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamille epäpuhtauksille. Välittömän korjaustarpeen arvioidaan olevan muun muassa noin 2 000:ssa hoitoalan rakennuksessa ja 1 200 koulurakennuksessa. Eniten kyseiset vauriot ovat lisääntyneet etenkin kouluissa ja päiväkodeissa. Hurjimpien arvioiden mukaan sisäilmaongelmia on jo jopa yli puolessa kouluista ja päiväkodeista. Monet lapset ja nuoret sekä heidän kanssaan työskentelevät aikuiset joutuvat olemaan ja työskentelemään väliaikaisissa väistötiloissa ja nykyään myös parakeissa.

Terveyshaittoja aiheuttavat rakennusten kosteus- ja homevauriot koskevat hyvin laajasti rakennuskantaa joka puolella Suomea. Rakennusten nykyisen korjausvelan suuruudeksi on arvioitu jopa 30—50 miljardia euroa. Varmaan tähän todella huolestuttavaan tilanteeseen on lukuisia eri syitä. Yksi syy ovat kiire rakentamisessa ja uusien rakennustekniikoiden riittämätön testaus 1960—1980-luvun rakentamisessa. Yksi syy ovat puutteet ja suuret vaihtelut myöskin rakentamisen laadussa. Yksi syy, tai ainakin riski, ovat myös energiamääräykset, jotka tekivät rakennuksista aikaisempaa tiiviimpiä, ja sama kehitys on jatkunut koko ajan, eli rakennukset ovat entistä tiiviimpiä, ja mennään passiivitaloihin.

Yksi keskeinen syy rakennusten kosteus- ja homevaurioihin ovat myös kiinteistönhoidon ja kunnossapidon puutteet sekä rakennusten vääränlainen käyttö. Yksi olennainen syy ovat myös rakennusten viivästyneet korjaukset. Myös rakentamisen valvonnan vähäisyys sekä rakennustöiden ketjutus voivat heikentää työn laatua ja lopputulosta. Suomeen on tullut ulkomailta viime vuosina rakennusmiehiä, joilla ei ole välttämättä minkäänlaista alan koulutusta ja työkokemuksenkin laita on vähän niin ja näin. Veronumero kaikille työntekijöille on hyvä muutos parempaan päin, mutta koulutusta tai työkokemusta ei sekään takaa. Suomalaista työtä ja valvontaa kannattaa suosia.

No, entä miten sitten tästä eteenpäin? Tarkastusvaliokunnan raportti on laajapohjainen tarkastelu todella vakavasta asiasta, ja sen kannanotot ovat hyvä pohja tulevaisuuteen. Rakennushankkeen onnistuneella suunnittelulla on keskeinen merkitys rakentamisen laatuun. Alan koulutusta sekä kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjaamisen osaamista tulee parantaa. Rakentamisen laadun valvontaa tulee lisätä. Itse toivoisinkin, että kuntien rakennusvalvontaan voitaisiin palkata jatkossa myös enemmän lvi-asiantuntijoita, sillä ilmanvaihdon toimivuudella on todella tärkeä merkitys sisäilmaongelmien ehkäisyssä.

Arvoisa puhemies! Korjausrakentamista on vauhditettava, ja uusien rakennusten kosteusvauriot on ehkäistävä laadukkaalla rakentamisella. Suomeen tarvitaan usean vuoden mittainen valtiojohtoinen rakennusten korjausohjelma, jolla koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja muiden rakennusten kosteus- ja homeongelmat poistetaan kestävällä tavalla. Tähän tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän euroja, ja toivottavasti hallitus huomioi tämän myös tulevissa budjeteissa.

Korjausohjelman avulla parannettaisiin myös rakennusalan työllisyyttä. Onhan nytkin noin 26 000 rakennusalan ihmistä työttömänä. Onnistunut suunnittelu, laadukas rakentamisen toteutus sekä rakennuksen asianmukainen käyttö ja huolto ovat avainasemassa tässäkin tärkeässä asiassa.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että home ja kosteus täältä kyllä häviävät kokonaan ja peli on vähintään 6—0, ellei 12—0, mutta kyllä ne sieltä yrittävät jostakin sitten paikalle kuitenkin tunkea. Eli olemme täällä hyvin yksimielisiä, mutta tehtävää sitten piisaa kyllä runsaasti.

Jaan tämän ja jaamme ryhmässä tämän tarkastusvaliokunnan huolen rakennusten kosteus- ja homeongelmasta. Ongelmahan on todellinen. Siihen olisi vain pitänyt tarttua vahvasti jo kauan sitten. Yhdymme ja yhdyn tuohon vaatimukseen, mikä täällä on moneen kertaan todettu, että päätösehdotuksiin tulee suhtautua hyvin vakavasti. Toimenpiteet rakentamisen ohjauksen ja neuvonnan uudistamiseksi sekä erityisesti valvonnan tiukentaminen ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta pystymme muuttamaan tätä ikävää todellisuutta rakennuskannassamme. Myös korjaustukipolitiikkaan pitää varmaankin tehdä korjauksia.

Rakennusten kosteus- ja homeongelmat koskevat, niin kuin on moneen kertaan todettu, asuinrakennuksia mutta myös — ja aika pahalta osalta — kouluja, päiväkoteja ja hoitolaitoksia. Meidän vastuullamme tietysti eduskunnassa ovat erityisesti koulujen ja päiväkotien tilanteet. Emmehän voi katsoa vierestä, kun lapset altistuvat yhä huonommalle sisäilmalle. 12—18 prosenttia kouluista ja päiväkodeista on joutunut tämän ongelman kohteeksi, ja epäpuhtauksille altistujien määrä on vähän nyt arviosta riippuen 200 000 työntekijän, lapsen ja nuoren kohdilla. Tämä tilannehan ei voi olla hyväksyttävä.

Olennaista ja valitettavaa on se, että homekoulujen ja -päiväkotien ympärillä on epävarmuutta ja epätietoisuutta. Tämä epätietoisuus aiheuttaa ylimääräistäkin huolta vanhemmille ja opettajille. Valitettavasti moni nykyinenkin opettaja on saattanut kasvaa homekoulussa, ja esimerkiksi astmaan voidaan sairastua eräiden arvioiden mukaan jopa vasta 25 vuoden jälkeen altistumisesta. Opettajien ja henkilökunnan työterveyttä ei todellakaan saa vaarantaa.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että elämme keskellä epävarmoja aikoja, jolloin kunnat ja valtio tarkoin miettivät, mihin ne panostavat. Kustannusten kasvattaminen ja kasvaminen tiukkojen normien vuoksi ei tietenkään houkuttele ketään, mutta on syytä kysyä itseltämme, ja päättäjien kaikilla tasoilla, mikä on ensimmäisellä sijalla. Terveydelliset näkökulmat varmasti ennen kaikkea, siitä varmaan olemme samaa mieltä.

Puuttumalla vahvalla kädellä homeongelmiin ja panostamalla korjausrakentamiseen voimme pidemmällä aikavälillä itse asiassa saada aikaan säästöjä. Täällä muun muassa edustaja Kalliorinne ja muutkin ovat ottaneet kantaa tähän nykyiseen järjestelmään ja niihin sinänsä varsin vähäisiin tukieuroihin, joita valtiovallan toimesta on pystytty tähän kaikkeen kohdistamaan. Edustaja Kalliorinne ja muutkin ovat varmaan tässä aika oikeassa. Jos jäädään odottamaan tukirahaa ja korjataan vasta sitten, se on ongelma. Itse ajattelisin niin, että ehkä nämä valtion eurot ennen kaikkea pitäisi kohdistaa laadukkaaseen suunnitteluun. Remontteja ei kannata aloittaa ilman laadukasta suunnittelua. Se on kaikkein tyhmintä, mitä voimme tehdä, jos ei tämä alkuvaihe tässä kohdassa ole kunnossa.

On selvää, että kosteus- ja homeongelman tutkimukseen tulee panostaa nykyistä enemmän. Valitettavasti nykyisenkin tiedon tilanteessa ja tiedon puitteissa ja tiedon puutteessa on joskus vaikeaa päättää, miten rakennusta korjattaisiin ja milloin sitä ehkä ei kannata korjata enää ollenkaan. Eri asioiden yhteisvaikutuksen tutkiminen on myöskin aivan erityisen vaikeata, ja juuri tämän kokeellisen tutkimuksen tukemiseen varmaan tarvitaan myös erityisesti valtiovallan ja eduskunnan rahoitusta.

Kosteus- ja hometalkoissa tehdyn selvityksen mukaan kuntien rakennusvalvonnan henkilöstö kaipaa lisää tietoa kosteus- ja homevaurioista sekä kanavaa olemassa olevan tiedon jakamiseen. Terveysviranomaiset taas toivovat tiiviimpää yhteistyötä rakennusvalvonnan kanssa. Tieto uusista rakenneratkaisuista, virheellisistä rakenneosista tai vaurioherkistä materiaaleista siirtyy arvion mukaan liian hitaasti rakennusvalvonnalle, eikä tiedon välittäminen välttämättä ole minkään tahon vastuulla.

Arvoisa puhemies! Me kristillisdemokraatit pidämme hyvin tärkeänä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saamamme mietinnön pohjalta. Toimimalla ripeästi, suunnitelmallisesti ja täsmällisesti voimme vähentää ongelmia ja pidemmällä aikavälillä myöskin saada oikeasti säästöjä aikaiseksi.

Esko Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat todellinen ongelma. Kosteus- ja homevauriot ovat lisääntyneet etenkin kouluissa ja päiväkodeissa. Asiantuntija-arvioiden mukaan sisäilmaongelmia on jo selvästi yli puolessa kouluista ja päiväkodeista. Home- ja kosteusvaurioita löytyy myös sairaaloista, terveyskeskuksista ja vanhuksien hoitolaitoksista.

Välitöntä korjausta kaipaavat lukuisat koulut. Homekoulujen korjaamisen esteenä on rahoituksen puute. Oppilaitosten rakentamiseen ja korjaamiseen kohdistetut määrärahat ovat riittämättömällä tasolla. Koulujen peruskorjaustarve on moninkertainen verrattuna koulujen peruskorjaushankkeisiin myönnettyihin määrärahoihin. Valtion rahoituksen riittämättömyys johtaa siihen, että homekoulujen korjaus riippuu pitkälti kunnan omasta rahoituksesta. Kunnat eivät kuitenkaan omilla varoillaan selviydy homekoulujen korjauksista. Korjausten lykkääminen rahoitusongelmien takia nostaa korjauskustannuksia.

Valtion osuutta rahoituksesta tulee lisätä, jotta kunnat pystyvät vastaamaan oppilaitosten korjaamis- ja rakentamistarpeisiin. Asiantuntijaselvitysten mukaan koulurakennusten korjausvelka on jopa lähes 3 miljardia euroa. Kymmenen vuoden aikajänteellä korjausvelan poistaminen edellyttäisi 440 miljoonan euron vuosittaisia investointeja. Koulujen ja muiden julkisten rakennusten homekorjaukset on välttämätöntä toteuttaa. Investoiminen korjausrakentamiseen toimisi osaltaan piristysruiskeena vallitsevassa heikossa taloustilassa. Rakennusinvestoinnit toisivat mukanaan kaivattuja työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Kosteus- ja homevaurioiden korjaamisessa ongelmaksi on noussut epätasainen työnlaatu ja korjausten suoranainen epäonnistuminen. Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan, että korjaukset ovat epäonnistuneet liian usein. Tietoon on tullut useita tapauksia, joissa terveyshaitat eivät ole vähentyneet home- ja kosteuskorjausten jälkeen. Korjausrakentamisen laatua on parannettava. Myös uudisrakentamisessa tulee kiinnittää huomiota kosteus- ja homevaurioiden ehkäisyyn, sillä uusissakin rakennuksissa on ilmennyt merkittäviä kosteus- ja homevaurioita.

Kunnat tarvitsevat korjausrakentamiseen nykyistä suurempaa valtion tukea. Valiokunta ehdottaa mietinnössään valtion tuen määrän lisäämistä mutta samalla myös myöntämisperusteiden tiukentamista. Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valtion tukiehtojen muuttamiseksi siten, että ne ohjaavat ja kannustavat kuntia rakennusten suunnitelmalliseen ja ennakoivaan kunnossapitoon sekä rakennusten elinkaaren oikea-aikaisiin korjauksiin. Lisäksi valiokunta edellyttää, että jatkossa valtionavustus on perittävä takaisin valtion tuella toteutettujen korjaushankkeiden epäonnistuessa ehtojen rikkomisen vuoksi. Valiokunnan ehdotus perustuu siihen, että valtion tukijärjestelmin ei saa tukea korjausvelvoitteitaan laiminlyöneitä ja peruskorjauksia toistuvasti siirtäneitä tahoja. Avustusten myöntämisperusteita tiukennettaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tuen myöntämisperusteiden muutoksilla ei saa rangaista jo nyt tukalassa taloudellisessa tilanteessa olevia kuntia. On syytä muistaa, että tiukassa taloustilanteessa kunnassa joudutaan ensimmäisenä tinkimään juuri investoinneista, jotta kuntalaisten lakisääteiset peruspalvelut pystytään turvaamaan.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on mielestäni erinomaisen ansiokas, ja kaikki siinä esitetyt suositukset tulee panna toimeen. Täällä on käyty tänään hyvää keskustelua siitä, mitä tulisi tehdä, ja tuntuu siltä, että ongelma tunnistetaan ja olemme kaikki liikuttavan samanmielisiä tämän asian suhteen. Itse mietin, mikä on olennaisinta siinä, kuinka saisimme muutoksen aikaiseksi tämän ongelman korjaamiseksi, ja mietin kovasti, riittääkö esimerkiksi se, että ohjausta ja neuvontaa tehostetaan, kun ei se ole tähänkään mennessä riittänyt. Onhan meillä olemassa rakennusmää-räyksiä ja ohjeistoja ja niin edelleen, mutta silti on tehty sutta ja sekundaa, ja tuntuu siltä, että tänä päivänä tehdään edelleen sutta ja sekundaa hyvin paljon.

Näin ollen tulin siihen lopputulokseen itse asiaa pohtiessani, että kaksi keinoa olisi yli muiden. Toinen on se, että palautetaan vastuu rakennuttajalle tai pääurakoitsijalle sekä vastaavalle rakennusmestarille siten, että se vastuu on todellista, perustuu rikosoikeuteen tai muuhun vastaavaan siten, ettei voi luistaa kuin koira veräjästä, jos uuden rakennuksen tai korjatun kohteen katto alkaa vuotamaan vaikka puolen vuoden sisällä siitä, kun se on valmistunut, millaista tapahtuu tänäkin päivänä koko ajan. Ja toinen seikka olisi se — tämän sanon, vaikka olen yrittäjä ja kannatan yrittäjyyttä yli kaiken — että tämä homma pitää ottaa tiukkaan valtion kontrolliin siten, että valtio vastaa siitä, että Suomen kunnissa tätä hommaa viedään eteenpäin. Ei kunnissa riitä asiantuntemus eikä pidemmän päälle tahtokaan siihen, että tämä homma tehtäisiin kunnialla valmiiksi. On aivan selvää, että jossain vaiheessa ruvetaan laskemaan ja säästämään rahaa ja sitten ehkä yritetään luistaa siitä, että korjataan nämä hommat kunnolla. Eli valtion hoitoon tämä homma ja sitten vielä kunnon porkkana siihen mukaan sillä tavoin, että valtio rahoittaa näitä kor-jauksia huomattavasti enemmän kuin tähän asti, esimerkiksi 10 prosenttia per projekti, kun se täyttää nämä tietyt kriteerit ja kun se valtion kunnon kontrolli on siinä mukana.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Joskus tuntuu, että miten voi olla mahdollista se, että ihminen osaa käydä kuussa ja osaa tutkia Marsin pintaa, mutta Suomessa ei osata rakentaa rakennuksia, jotka eivät homehtuisi, tai homehtumista ei saada kuriin.

Mielestäni tämä valiokunnan mietintö kuvaa oikein hyvin sitä, että ongelma on tunnistettu jo 90-luvun alussa, silloin on lähdetty laittamaan liikkeelle erilaisia projekteja ja hankkeita, mutta kestäviä ratkaisuja ei meinaa silti löytyä. Mietintö kuvaa mielestäni myös hyvin eri vastuutahoja eri tilanteissa, ja uskon, että siitä osiosta löytyy ihan hyvä käyttökelpoinen väline myös niihin kansalaiskirjeisiin, joita meille tulee ja joissa kysytään, kuka vastaa ja mitä pitäisi tehdä.

Mutta jos mietitään sitä, että sisäilman huono laatu on arvioitu yhdeksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista, ja sanotaan, että kosteus- ja homevauriot sairastuttavat ihmisiä ja tuhoavat rakennuksia ja että korjausvelan määrä liikkuu siellä miljarditasolla kymmenissä miljardeissa, 30—50, mitä ne ovatkaan, puhumattakaan siitä, miten tämä korjausvelka syö kansallisvarallisuuttamme, niin oikeastaan minusta kaikkein hälyttävin asia on se, mitä se tekee terveydelle. Jos arvio on se, että 450 miljoonaa euroa vuodessa kuluu siihen, että etsitään ratkaisua homehaittojen terveysvaikutuksiin, ja esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan vielä siihen päälle ne kertaluonteiset korjausinvestoinnit, joita tarvittaisiin, liikkuvat 1,5 miljardissa, niin puhutaan niin suurista summista, että ei voi sanoa, että meillä ei ole varaa hoitaa ongelmaa, vaan meillä ei ole varaa jättää hoitamatta sitä.

Jos sitten on mietitty, missä ne syyt ovat, niin selkeästi näyttää siltä, että on isoja ja pieniä syitä ja nämä menevät sujuvasti sekaisin, ja kyse on myös paljon siitä, mitä me osaamme ja miten huolellisesti teemme asioita. Jos pieni syy on se, että 70-luvulla tehtiin rakennusvirheitä, niin keskisuuri syy on varmasti se, että rakennetaan ympäri vuoden ja rakennuksiin laitetaan esimerkiksi kastuneita eristeitä. Mutta iso syy näyttäisi olevan se, että rakennuksia ei huolleta kunnolla. Repsottavat ja tukkeutuneet rännit, tukossa olevat sadevesikaivot ja niin edelleen, ihan tavallisia asioita, ei ole kyse isoista investointisummista ja varsinkaan kotitalouksissa ei edes loppujen lopuksi kovin isosta työstä.

No, jos ajatellaan kuntien paisuvaa korjausvelkaa ja ongelmia, niin yksi syy on varmasti se, että vastuu rakennusten elinkaaresta on hukassa. Usein päiväkotien, koulujen, vanhainkotien johto ja me luottamushenkilötkin haluamme kauniita rakennuksia ja hyviä, toimivia tiloja. Kova taistelu käydään siinä vaiheessa, kun mietitään, mistä se investointirahoitus löytyy, mutta kun investoinnit on tehty, niin enää ei ollakaan niin huolissaan niistä käyttökustannuksista. Usein vielä tiukasti hinnalla kilpailutettu kiinteistöhuolto voi itse asiassa tulla turkasen kalliiksi. On siis parannettava rakentamisen valvontaa ja lisättävä osaamista, rakennettava selvät vastuut kiinteistöjen kunnossapidolle ja peruskorjaukselle ja huolehdittava elämänkaaren mukaisesta rahoituksesta ja niin edelleen.

Mietin sitä, että hometta on laadukkaissa juustoissa, mutta paljon kalliimpaa se on rakennuksissa, puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista. Mutta joskus tuntuu, että esimerkiksi pienet asiat, kuten vaikkapa Museoviraston linjaukset, tekevät korjaamisen vielä kalliimmaksi, jopa mahdottomaksi. Jos homeisen koulun lattialankkuja ei saa irrottaa, niin korjaa siinä sitten. Joskus tuntuu, että pienilläkin linjanmuutoksilla voitaisiin saada aika isoja tuloksia aikaan.

Kun viime aikoina on puhuttu paljon sote-uudistuksesta, niin tuli mieleen, että tarvittaisiinko home-sote. Me yritämme kiihkeästi saada terveydenhoivan kustannuksia kuriin ja rahat riittämään. Yhtä kiihkeästi pitäisi puuttua sairastumisen syihin. Homeongelman ratkaisussa tarvitaan kokonaisvaltaista otetta, jota valiokunta ponsissaan hyvin kuvaa ja esittää. Koko ketju suunnittelusta rakentamiseen ja kiinteistöhuoltoon on saatava ehjäksi. Siitähän itse asiassa sotessakin on kysymys: palveluketjut pitäisi saada ehjiksi ja toisiinsa niveltyviksi.

Valiokunnan esittämä homelisä investointiavustuksiin on todella tarpeen, se säästäisi varmasti itsensä aika pian takaisin. Mutta yhtä tärkeitä ovat ne myöntämisperusteita ohjaavat tiukennukset, jotka pyrkivät huolehtimaan siitä, että korjaus todella synnyttäisi tulosta. Mutta ehkä kaikkein viimeisimmäksi mutta ei ollenkaan vähäisimmäksi asiaksi nousee se, että vaikka olemmekin osaamisperusteinen yhteiskunta, niin homeosaamista meillä ei ole riittävästi, ja siksi joka tasolla on kiinnitettävä huomiota myös osaamisen lisäämiseen.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kosteus- ja hometalkoot käynnistyivät edellisen hallituksen aikana. Poikkihallinnollinen yhteistyö läksi käyntiin, ja se, että nyt raportissa esitetään, että nämä talkoot jatkuisivat myös vuoden 2014 jälkeen, on hyvin kannatettava asia.

Eräs asia, mikä minua on häirinnyt tässä keskustelussa, on se, että hyvin herkästi lähdetään syyttelemään eri tahoja. Minusta nyt olisi tärkeätä panostaa tutkimukseen, koulutukseen ja kehittämistyöhön ja lähteä hakemaan niitä ongelmakohtia, mistä nämä kosteus- ja home- ja sisäilmaongelmat oikeasti johtuvat.

Me olemme täällä eduskunnassa tehneet lakimuutoksia rakentamista koskien varsin paljon: otimme käyttöön keskieurooppalaisen tavan, jossa pääsuunnittelija, rakentamiseen ryhtyvä, on vastuussa ja pääsuunnittelija on se keskeinen henkilö siellä, pääsuunnittelija valitsee alasuunnittelijat. Tätä ei vielä ole meillä täysin tiedostettu, mutta varmaan se siitä pikkuhiljaa menee.

Toinen asia on nämä energiamääräykset, jotka ovat nousseet keskusteluun tänä päivänä täällä. Tästähän on erilaisia näkökulmia. Tampereen teknillinen yliopisto on todennut, että näin nopea tutkimaton eristepaksuuksien kasvattaminen saattaa johtaa tulevaisuudessa uusiin home- ja kosteusongelmiin. PTT on eri mieltä, ympäristöministeriö on eri mieltä. Otapa tästä sitten selvää, kuka on oikeassa. Se on selvää, että kun eristepaksuudet kasvavat ja jos siellä vuotoja tapahtuu, niin ongelmat ovat varmasti edessä.

Ehkä kaikkein merkittävin asia on kuitenkin ollut viime vuosien osalta se, että talotekniikkaan tuli muutoksia ilmanvaihdon osalle 80-luvulla, jolloin ilmamäärän kiinteistössä tuli vaihtua tietyn ajan sisällä, ja silloin rakennettiin kouluihin ja päiväkoteihin uusia poistoilmakojeita, ilmanvaihtokojeita sinne katoille. Kun korvausilma ei välttämättä tullut sisälle koneellisesti, se korvausilma tuli jostakin ovien ja ikkunoitten välistä, jossa oli vanhat eristeet, lattianraoista, joissa oli jo sitä homesienistöä. Nämä kaikki tulivat siihen ilmaan, jota ihmiset hengittivät. Näitä ongelmia on todella paljon. Nyt ollaan niitten kanssa ongelmissa. Onneksi tekniikka on kehittynyt varsin paljon. Asunto- ja ympäristöjaosto vieraili Joensuun oppilasasuntoloissa, joissa automatiikka tutkii tänä päivänä, onko ihmisiä sisällä. Jos ihmisiä ei ole sisällä, niin se automatiikka vaihtaa sitä ilmaa vähempi, ja jos siellä on enempi ihmisiä, niin se vaihtaa sitten enempi. Eli kyllä tekniikka on mennyt vahvasti eteenpäin, ja tämä on minusta äärettömän tärkeätä.

Korjausrakentaminen on nostettu tässä keskiöön, ja se on tärkeätä. Syytetään, että monet korjausrakennuskohteet eivät ole onnistuneet. Mietitäänpä itse kukin, mitä suunnittelija tietää siitä kohteesta, kun se lähtee suunnittelemaan — ei lainkaan kaikkea ennen kuin se kohde on avattu, purettu rakenteita, mitä se pitää sisällään. Se korjausrakentamiskohde on aivan mahdoton yksiselitteisesti suunnitella ennen kuin tietyt kohteet on avattu ja sitten vasta päästään eteenpäin. Minä tiedän alan yrittäjänä sen, että mekin olemme tehneet peruskorjauksia, joissa kun on ruvettu kaivamaan pohjaviemäreitä, niin siellä on tullut vastaan vanhoja laudoituksia, jotka on 50-luvulla sinne jätetty, ja eipä siinä muu paljon auta kuin todeta se, että näistähän nämä ongelmat johtuvat. Monesti kustannukset nousevat sen takia ja on helppo sitten syyttää urakoitsijoita, miksi nämä kustannukset nousevat. Mutta eivät nämä niin yksiselitteisen helppoja asioita kaiken kaikkiaan ole.

Rakentamisen laatu on tärkeä, ja en kyllä allekirjoita välttämättä sitä, että se laatu ei olisi parantunut viime vuosien aikana. Ehkä suurimmat ongelmat ovat edelleenkin materiaaleissa, ilmasto-olosuhteissa, mihin täällä edellinen puhujakin viittasi, ja kyllä meillä varmasti töitä riittää kaikilla tahoilla, mutta nyt olisi tärkeämpää se, että saisimme täällä eduskunnassa euroja korjausvelan poistamiseen. Kun työttömyyskin on lähes 9 prosenttia, niin kyllä tässä olisi selkeä tarve lähteä viemään tätä asiaa myöskin tukieurojen kautta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kun tuossa debatissa ylitin puheenvuoroni ajan, niin alitan nyt sen.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa on aika surullista luettavaa tämä homeisten asuntojen määrä. Merkittävä osa suomalaisesta kansallisomaisuudesta on terveydelle vaarallista ja arvoltaan osittain alentunutta. Rakentaminen suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin ollut keskeinen koulutusalue. On koulutettu arkkitehteja, diplomi-insinöörejä, rakennusinsinöörejä, rakennusmestareita, ja rakennusalan ammattikoulutuskin on ollut laajaa. Lopputulos ei kuitenkaan ole siis oikein hyvässä korrelaatiossa näihin koulutuspanostuksiin.

Rakentamisen valvonta on myös lainsäädännön ja erilaisten säännösten johdosta erittäin tarkasti säänneltyä, ainakin teoriassa, mutta käytännön rakentaminen näyttää olevan jo sitten paljon monimutkaisempi ilmiö. Nykyinen rakennustarkastus on mielestäni aika lailla myös kunnan varallisuuden ja verojen keräämisen kaltaista, ja todellisuudessa varsinaisen rakentamisen tarkastukseen siitä työpanoksesta jää varsin vähän.

Se, että näin on käynyt ja näin tulee käymään jatkossakin, pakottaa miettimään, ovatko tämä tarkastusjärjestelmä ja valvonta ollenkaan ajanmukaisia. Rakennusvalvonnan arkistot ja rakennuspiirustukset — kaikki nämä ovat, mutta eihän siellä mitenkään pääse selville, mitä todellisuudessa on rakentamisvaiheessa jätetty tekemättä ja mikä on mahdollisesti tehty väärin.

Mielestäni se, että koko rakennusvalvonta siirtyisi toiselle tasolle, on nyt mahdollista, kun on mobiililaitteet, valokuvaus, videointi, kaikki nämä. Jos rakennuksilta vaaditaan turvakenkiä ja muita turvallisuuslaitteita, niin omistajan ja rakennuksessa asuvien tai työssäkäyvien turvallisuuden kannalta olisi myös syytä pohtia sitä, että rakennuksen aikainen valvonta olisi todellista eikä vain näennäistä.

On myös mielenkiintoista pohtia, kenelle vastuu sitten kuuluu. Jos lääkäri määrää väärin, hän on kyllä potilaan virheellisestä lääkityksestä vastuussa. Jos vastaava mestari ei valvo asioitaan, niin käytännössä hän ei ole kyllä mistään vastuussa. (Mika Niikko: Näin on!) Ei myöskään kunnan rakennustarkastaja pysty käytännössä valvomaan kuin aivan satunnaisissa tilanteissa ja hätätapauksissa menemään paikan päälle. Muuten se on enemmänkin kirjoituspöytätyötä.

Kun siirryttäisiin tällaiseen video- ja valokuvauspohjaiseen dokumentointiin, voitaisiin jälkeenpäin myös rakennuksen vaihtaessa omistajaa osoittaa paljon luotettavammin kuin nyt, kuinka asiat on tehty, ja jos myöhemmin havaitaan korjaustarvetta, niin heti ei tarvitse kaikkea purkaa.

1970-luvulla rakennustekniikka muuttui. Entiset puru- ja kutteripohjaiset eristeet tulivat muovipohjaisiksi, tulivat muovipohjaiset kalvot, ja kosteussuluiksi tulivat patolevyt, mutta myös rakennettiin kellareihin. Rakennusmääräykset ja rakennusoikeudet olivat niin vajavaisia, että monet kellarit käytettiin hyväksi, koska ne eivät syöneet niin sanottua rakennusoikeutta. Tämän johdosta myös kosteus tunkeutuu paljon helpommin kellariin kuin toiseen kerrokseen, johonka sen sijaan arkkitehdit onnistuivat kehittämään oman ratkaisun: tasakattoratkaisun, loisteliaan, innovatiivisen ratkaisun. Kattohuopatehtaiden yhdistyksen silloisen toimitusjohtajan arkkitehtikilpailun perusteella koko suomalainen arkkitehtikunta höynäytettiin tähän tasakattohankkeeseen. Ja siihen kun vielä lyötiin kupolit päälle ja sadevesiviemärit katolla tukkoon, saatiinkin pysyvä ongelma, jossa korjausrakentamista riittää seuraavalle sukupolvelle asti. Ja kun vielä samaan aikaan siirrettiin ulkosaunat sisään suihkutiloihin, oltiin jo aika lähellä totaalivahinkoriskiä. Kun ei ymmärretty sitä fysiikan lakia, että ilmassa oleva kosteus tiivistyy, kun se kohtaa kylmän ilman, ja jätettiin kustannussyistä tuuletusrako tekemättä, alettiin olla aika lähellä täydellistä epäonnistumista. Kaikki nämä alalla, jossa on erittäin paljon korkeakoulujen teknistä tutkimusta, millä mitalla tahansa.

Kuinka tähän sitten pitäisi puuttua? Välittömästi pitäisi muuttaa rakennusvalvonnan periaate nykyisestä täysin erilaiseksi siten, että se vastaisi, tekisi nyt mieli sanoa, ISO 9000 -järjestelmää, jossa aidosti vastuut, valta ja korjaustoimenpiteet on dokumentoitu ja niitä ei voida käytännössä juurikaan poistaa.

Säälittävä luku suomalaisen tuotannon historiassa. Omakotirakentaminen ennen, 1950-luvulla, pohjautui pitkään kokemukseen. Uusien materiaalien myötä menetettiin se historiallinen perimä ja siirryttiin ongelmiin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tarkastusvaliokunnalle kattavasta mietinnöstä. Täällä puheenjohtajakin on paikalla ja ansiokkaasti sen esitti, ja on muitakin jäseniä, ja mittavista asiantuntijakuulemisista urakka on ollut iso, mutta se on varmasti ollut syytä tehdä. Kiitos myös salikeskustelusta. Tuntuu välillä kuin olisi ollut ihan rakennustyömaalla korjaamassa paikan päällä tapahtuneita virheitä, joita on todistettavasti tehty paljon. Kun meidän pitäisi puhua rakennusterveydestä, niin tällä hetkellä puhumme rakennussairaudesta ja monista sairauksista, jotka ovat aiheuttaneet inhimillistä kärsimystä aivan liian paljon.

Tarkastusvaliokunnan mietintöön sisältyvät laajat ponnet ovat kattavia ja tarpeellisia. Meidän olisi toden totta, niin kuin täällä on monta kertaa todettu, pystyttävä asumaan, käymään koulua, olemaan päivähoidossa — sairaalassa työssäkin ollessa voi sairastua, ihan muista työpaikoista puhumattakaan — turvallisessa sisäilmassa. Epäilen, että tarkastusvaliokunnankin arviot ovat todennäköisesti nekin varovaisia, vaikka on pontevasti otettu kantaa, uskon sen, mutta me emme tämän ongelman todellista laajuutta tiedä. Ja jos mietimme sitten niitä inhimillisiä kärsimyksiä, joita tulee näille sairastuneille, joihin liittyy pitkiä kuntoutumisia, niin todellisen ongelman laajuutta ei vielä varmasti voida ihan täysin sanoa.

Täällä on puhuttu tänään paljon työmoraalista, kunniasta, siitä, että ollaan asian osaamisesta ylpeitä — sen tulisi olla meille tavoitetila tällä hetkellä — ja puhuttu korjausvelasta, joka kunnissa on todella suuri. Tässä myös kunnanvaltuutetut, kaupunginvaltuutetut, luottamushenkilöt ovat hankalan paikan edessä, koska me tiedämme, että julkisissa hankinnoissa on tehty ihan pöyristyttäviä investointeja. Omakohtaisesti meistä moni tietää, kun niitä mustuneita lankkuja on sieltä sitten löytynyt niistä rakennusmassoista, mitä kuntiin on ostettu, eikä kunnanvaltuutetulla tai luottamushenkilöllä välttämättä ole sitten varmuutta, tietoa, rohkeutta tehdä päätöksiä, ruvetaanko korjaamaan vanhaa vai rakennetaanko kokonaan uutta. Tähän tarvitaan tukea ja tietoa, tiedottamista. Tietysti myös ihan pelkillä talkoilla tätä ei tehdä. Vaikka puhutaan nyt hometalkoista, niin kyllähän se on aivan selvä asia, että tähän rahallisia resursseja tarvitaan lisää, ja lisäbudjetoinnille haaste on kova mutta maksanee itsensä jossain vaiheessa takaisin.

Niin kuin moneen kertaan täällä on todettu, meillä on osaavaa, ammattitaitoista väkeä, mutta onko se kuitenkaan fokusoitu oikeaan asiaan? Eli me tarvitsemme rakentamisen sektorilla koulutuspanostusta lisää, me tarvitsemme työterveyshuoltoon. Niin kuin on mietinnössä todettu, tautiluokitus on vajavainen monien näitten hengityssairauksien osalta tai sisäilmasta sairastuneitten osalta, ei välttämättä hengitysteihin kohdistuvista oireista, ja sitten myös lainsäädäntötyössä tarvitaan tarkistamista monellakin tasolla.

Lopuksi haluaisin korostaa vielä kuitenkin sitä suomalaista osaamista, vaikka virheitä on tehty, ylpeyttä siitä, että meillä on puurakentamisen osaamista vaikkapa hirsirakentamisessa, missä jo monet kunnat ovat ottaneet rohkeita askelia ja ovat rakentaneet esimerkiksi vaikkapa hirsitalokortteleita päivähoitoon tai muuhun julkiseen rakentamiseen. Eli kyllä se vanha kunnon rossipohja ja tervapaperi voi olla vielä ihan toimiva ratkaisu, ja puurakentaminen on tietysti myös kansantalouden kannalta viisautta, että se euro pyörii isänmaan hyväksi.

Jos tässä aluepoliittinen kannanotto vielä sallittaneen, niin pakko harmitella, kun aikanaan Oulun yliopistossa lopetettiin rakennustekniikan koulutusohjelma. Kun ajatellaan, mitä synergiaetuja voisi olla tällä hetkellä siitä, kun esimerkiksi it-ala Oulustakin on häviämässä, niin sitä osaamista ehkä olisi voitu sielläkin hyödyntää paremmin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi haluan kiittää tarkastusvaliokunnan puheenjohtajaa reippaasta toiminnasta, kun tätä homeasiaa on käsitelty tarkastusvaliokunnassa, ja tämä on ollut meidän käsittelyssämme jo noin vuoden ajan. Olemme saaneet hyvän tutkimuksen aikaiseksi, paljon hyviä keskusteluja ja 14-kohtaisen toimenpidelistan ja myös seurannan, että näitä toimenpiteitä tullaan sitten jatkossa tarkastelemaan, että jotain tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Haluan näitä homeasioita tarkastella yksittäisen kansalaisen kannalta. Olen vuosien varrella törmännyt useisiin perheisiin, jotka ovat joutuneet kärsimään siitä, että ovat asuneet jopa uusissa homeasunnoissa, ovat sairastuneet ja on mennyt joskus pitkät ajat, ennen kuin he ovat päässeet näistä homeasunnoista irti terveisiin asuntoihin. Tämä ei ole millään tavalla hyväksyttävää, kun ihmiset menettävät terveytensä näiden homeongelmien takia, jotka olisivat kuitenkin hyvin helposti vältettävissä ja ehkäistävissä.

Kunnat ovat myös omalta osaltaan vastuussa. Niiden pitäisi ehdottomasti skarpata kunnallista rakennusvalvontaa, jotta kaikkea ei katsota läpi sormien, kun rakennustyömaalla sattuu ja tapahtuu. Olen itse törmännyt sellaiseen julkiseen rakentamiseen kotipaikkakunnallani, että on tieten tahtoen jätetty suojaamatta rakennusmateriaaleja sateelta, lumelta. On jätetty peittämättä ne muovilla ja sitten vain on pistetty laudoitukset päälle ja pintamateriaalit päälle, vaikka kaikki ovat tienneet, että kosteutta sinne on jäänyt. Joskus on tuntunut, että yksittäiset luottamushenkilöt ovat olleet niitä henkilöitä, jotka todella ovat valvoneet tai yrittäneet valvoa julkista rakentamista omissa kaupunginosissaan ja siellä, missä ovat sattuneet näkemään näitä karkeimpia laiminlyöntejä.

Arvoisa puhemies! Vielä kymmenen vuotta sitten, kun monet opettajat työskentelivät homerakennuksissa, homekouluissa, heidän oireitaan ja ongelmiaan vähäteltiin. Sanottiin, että on naisilla ongelmia, on korvien välissä ongelmia, ja ei suhtauduttu ollenkaan vakavasti näihin oireisiin, joita heillä oli ja joiden takia jotkut heistä joutuivat jäämään jopa ennenaikaiselle eläkkeelle. Edistystä sikäli on tapahtunut, että nyt näihin ongelmiin suhtaudutaan vakavasti.

Olenkin erityisen tyytyväinen tarkastusvaliokunnan suositukseen numero 5, jossa edellytetään, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin rakennustyömaiden kosteudenhallinnan parantamiseksi. Vaativille kohteille tulee nimetä kosteuden ja puhtauden hallinnasta vastaava asiantuntija ja muissa kohteissa vastaavan työnjohtajan vastuuta työmaan kosteudenhallinnasta tulee lisätä. Tämä on erittäin tärkeä kannanotto, ja toivon, että tätä kohtaa erityisesti tullaan jatkossa seuraamaan, että se johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Olen tässä täysistuntosalissa useita kertoja ottanut esille nämä rakentamiseen liittyvät vastuut ja takuuajat. Mielestäni on kestämätöntä, että normaali takuuaika rakentamisessa on kaksi vuotta, ellei sitten ole ihan törkeitä laiminlyöntejä, mutta monesti, jos on törkeitä laiminlyöntejä ollut, ne paljastuvat sitten useamman vuoden kuluttua, ja silloin ei välttämättä ole ketään enää vastaamassa siitä, että ne korjattaisiin rakennusliikkeen piikkiin.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on otettu esille aikaisemmissa puheenvuoroissa kahden tasoinen rakentaminen. Rakennetaan itselle ja rakennetaan vieraalle, ja tämä tilanne on täysin kestämätön. Ei ole hyväksyttävää, että ammattilaisrakentajat tieten tahtoen tekevät kunnille, valtiolle kakkoslaatua ja parempaa sitten, jos rakentavat omaan omistukseen tai yksityiselle pääomasijoittajalle kiinteistön vaikka tällaisella muodikkaalla elinkaarimallilla, mikä tarkoittaa sitä, että yksityinen pääomasijoittaja omistaa rakennuksen ja kunta tai valtio on siinä vuokralla 20—30 vuotta. On täysin kestämätöntä, että meillä sallitaan kahden tasoista rakentamista.

Kaiken rakentamisen pitäisi olla laadukasta, ja rakentamista tulisi tulevaisuudessa valvoa sillä tavalla, että tällaista sekundalaatua ei päästetä läpi. Nimittäin rakennustarvikkeethan ovat kalliita ja tietenkin työ, mutta ennen kaikkea kallista on se, jos pilataan nämä hyvät rakennustarvikkeet ja pilataan ihmisten terveys sen takia, että ollaan huolimattomia, välinpitämättömiä sen suhteen, mikä on lopputulos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy ihan kehua aluksi tässä tarkastusvaliokuntaa, että olette ottaneet tämän aiheen näin vakavasti esille ja olette näin laajasti tätä lähteneet pohtimaan ja teitte tästä tämmöisen hyvän kannanoton. Uskotaan, että tämä etenee ja tulee totaalinen muutos Suomessa suhteessa home- ja sisäilmaongelmiin.

Tämä homeongelma on tosi yleinen. Me varmasti jokainen tunnemme henkilöitä, jotka tämän asian kanssa painivat, ja varsinkin kuntatason päättäjinä saamme yhteyttä siitä, pitäisikö lasta viedä lainkaan semmoiseen kouluun tai päiväkotiin, jossa on vakava home- tai kosteusongelma, niin vakava, että hänen lapsensa oireilee ja sairastuu. Itse olen sanonut, että omaa lastani en veisi semmoiseen paikkaan. Se ei toki ole viesti päättäjänä, että älkää viekö niitä, mutta itse toimisin näin, koska näen kuitenkin tärkeämpänä lapseni terveyden kuin sen, että pitkitetään remonttia tai ei välitetä oireiden vakavuudesta.

Arvoisa puhemies! Meillä on vakava ongelma myös siinä, että meillä ei ole yhteiskunnassa halua korjata näitä välittömiä kosteusongelmia ja homeongelmia. Täällähän tänään tuli esille, että 14 prosentissa kouluista on välitön korjaustarve, elikkä ne pitäisi välittömästi korjata, ja todellisuudessahan noin yksi kolmasosa julkisista rakennuksista on niin huonossa kunnossa, että siellä on sisäilma- tai homeongelmia, joten tämä on erittäin iso ja kallis ongelma. Mutta vaikka se on kallis, niin meidän tulisi nämä välittömät korjaustarpeet aloittaa heti. Hallituksen osoittama 58 miljoonaa euroa homekoulujen korjaamiseen ei riitä kovinkaan monen uuden hankkeen aloittamiseen, ja sen johdosta ymmärrän toki, että kunnat vetkuttelevat näitten korjaushankkeitten aloittamisessa avustuksen toivossa, mutta sekään ei ole hyväksyttävää.

Minulle oli yllätys se, kun tänään täällä puhuttiin siitä, että asiantuntijoita kuullessa tuli selville, että rakentajat rakentavat laadukkaammin itselleen kuin julkiselle sektorille. Tämä on erittäin vakava asia. Me kaikki muistamme sen esimerkiksi kulutustarvikkeissa, että vielä muutama vuosikymmen sitten nehän kestivät vuosikaudet, vuosikymmenet, esimerkiksi pesukone tai auto. Aikaisemminhan oli niin entisessä Itä-Saksassa, siellä muistaakseni oli näin, että kulutustarvikkeen, kuten jääkaapin, piti kestää 20 vuotta. Tämmöinen asetus oli, ja sen mukaisesti ne valmistettiin. Ei sekään ole yllätys, että kun aikanaan sukkahousut keksittiin, niin keksittiin semmoiset sukkahousut, että ne kestivät liian hyvin, joten ne piti suunnitella hajoamaan nopeammin ja markkinoille tuli tämä muoti-ilmiö, että kaikki tuotteet tehdään kulutusta varten elikkä rikki meneviksi. Samoin on myös asuinrakennusten, arvokiinteistöjen kohdalla, joita kutsutaan arvokiinteistöiksi: näissä kiinteistöissä, jotka on kivestä rakennettu tai muutoin niin hyvin rakennettu puusta, ei ole satojenkaan vuosien päästä homeongelmia. Se kertoo taas siitä, että aikaisemmin osattiin suhtautua vakavasti tuotteen kestävyyteen ja sen valmistamiseen.

Mikä on pielessä, kun kulutustavarat ja rakennukset hajoavat ja homehtuvat muutamassa vuodessa? Kerran asiantuntijat ovat tulleet tähän päätökseen, että rakentajat rakentavat tahalleen huonompaa laatua julkiselle sektorille, niin siihen tulisi lainsäädännöllisesti puuttua hyvin voimakkaasti. Itse en usko siihen, että me perustamme uusia mietintöjä, työryhmiä ja annamme kunnalle keppiä siitä, että asiat tulevat kuntoon, vaan meidän täytyy lainsäädännöllisesti muuttaa näitä asetuksia. Edustaja Lehden puhe oli erinomainen, ja yhtenä esimerkkinä hän nosti täällä esille sen, että rakennusvalvonta tulee laittaa uudelle tasolle. On hävettävää Suomessa sanoa sitä, että nämä rakennusvalvojat käyvät työmaalla vain katsomassa välttämättömät rakenteelliset ratkaisut ennen kuin ne piilotetaan, mutta sen jälkeen heitä ei siellä näy. Itse olen myös tämän huomannut, kun olen kaksi omakotitaloa itse rakennuttanut tässä muutaman vuoden aikana.

Meidän tulee asettaa valtion tasolta erilaisia tavoitteita ja myös määräyksiä, millä tavalla rakennusta ja rakennuksen kuntoa tullaan valvomaan niin rakentaessa kuin sen valmistumisen jälkeenkin. Uskon siihen, että jos me säädämme lakeja, missä ei pääse vastuuta pakoon, koski se sitten rakentamista, suunnittelua tai valvontaa tai huoltoon liittyviä, niin laatu paranee. Tämä on hyvin yksinkertaista. Riittävät sanktiot laittavat tekemään parempaa työn jälkeä. Itse en usko siihen tänään kuulutettuun työmoraalin takaisin saamiseen suomalaisessa työssä. Suomalainen työmoraali, kunnia — kuinka se on mahdollista, kun yritykset pääosin ovat ulkomaisten pääomasijoittajien omistuksessa tai pienetkin yritykset näyttävät tulevan tuolta Suomenlahden toiselta puolelta? Ei voida puhua suomalaisesta työstä enää yksistään.

Kuntien tulee myös parantaa sitä, että kunnat valvovat rakennuksia. Hyvänä esimerkkinä: Meillä Vantaalla on juuri aloitettu rakentamaan Korsoon uutta nuorisokotia, joka oli rakennettu vuonna 1977. Kun kysyin valtuustossa, miksi tämä on päässyt niin homeeseen, että se puretaan ja rakennetaan uusi, niin vastaus oli, että se on niin vanha se rakennus. Vastaus oli mielestäni huono, koska se oli ainoa rakennus sillä asuinalueella, omakotitalotyyppinen rakennus, joka puretaan ainoastaan sen johdosta, että kaupunki omisti sen. Elikkä meillä on paljon parannettavaa siinä, kuinka me pidämme huolta kiinteistöistämme, eikä sitä edesauta se, että poliittisesti nimetään johtavat henkilöt valvomaan sitä tehtävää. Näissä tehtävissä tulisi aina olla ylimmältä tasolta lähtien alan ammattilaiset.

Arvoisa puhemies! En ole asiantuntija enkä rupea neuvomaan, miten näitä homeongelmarakennuksien kaltaisia katastrofeja vältetään tulevaisuudessa, mutta koska olen lainsäätäjä, haluan peräänkuuluttaa sitä, että meidän täytyy säätää sellaisia lakeja, että nämä ammattilaiset eivät pääse vastuutaan pakoon.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten tarkastusvaliokunnan mietinnössä mainitaan, kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko rakennuskannassa ja korjausvelan määrä on kymmenissä miljardeissa euroissa. Summat ovat suuria, mutta ovatko summat suuria, kun ne suhteutetaan aiheutettujen sairauksien ja jopa työkyvyttömyyksien kustannuksiin puhumattakaan inhimillisten kärsimysten määrästä? Kun suurelta osin kosteus- ja homevaurioita todetaan päiväkodeissa ja kouluissa, on usein kyse koko loppuelämää varjostavasta ongelmasta. Näitä ongelmia ei voi rahalla mitata.

Kotikuntani ala-asteen oppilaiden vanhemmilla oli runsas vuosi sitten suuri hätä, sillä koulussa todettiin kosteus- ja homeongelmia, mutta asiat lähtivät tällä kertaa hyvin sutjakkaasti liikkeelle. Kiitoksen ansaitsee silloinen opetusministeri Gustafsson, joka vieraili keväällä viime vuonna kunnassamme. Saimme valtionapua, ja ripeästi nousee nyt uusi ala-aste, johon oppilaamme pääsevät muuttamaan syyslukukauden alussa. Samaan kompukseen saamme uudet lasten päiväkodin tilat. Olemme tästä todella kiitollisia.

Homeongelmista kärsivät lukemattomat koulut, päiväkodit, sairaalat, julkiset tilat, kuten myös yksityiset rakennukset. Monissa julkisissa tiloissa on erilaisia laitteita, mitkä tuottavat ja ylläpitävät puhdasta sisäilmaa huoneisiin, mutta nämä ovat tietenkin tilapäisiä ratkaisuja, kunnes korjauksiin tai uuden rakentamiseen on mahdollisuutta.

Rakennusten home- ja kosteusvaurioiden perimmäisen syyn selvittäminen ja näiden rakennusaikana syntyvien ongelmien poissulkeminen olisi kiireellinen toimenpide tulevien ongelmien minimoimiseksi. Mikä yhteys on sillä, että sitä mukaa kuin huoneistoista ja rakennuksista tehdään energiatehokkaampia, myöskin kosteus- ja homeongelmat lisääntyvät? Tämä näkyy selkeästi 60—90-luvun rakennuksissa. Myöskin vanhoja koulu- ynnä muita rakennuksia on energiansäästöjen toivossa tiivistelty sekä suljettu kaikki ilmanvaihto rakennuksissa ja tehty samalla homepesiä.

Toinen merkittävä aiheuttaja lienee kova kilpailu rakentajamarkkinoilla. Tämä näkyy tilastoissa selkeästi koulujen, päiväkotien ja erilaisten laitosten suhteellisen suurena osuutena koko rakennuskannan kosteus- ja homevaurioissa. Voi kysyä, olisiko rakentajan vastuutakin syytä viedä hieman pidemmälle takuukorjauksien osalta. Tuoko hintakilpailu laadun seurantaan välinpitämättömyyttä? Aliurakoinnissakin vastuun tulee säilyä pääurakoitsijoilla.

Kun aika suuri osa rakennuksissa olevista ongelmista johtuu myös valtiovallan asettamista rakentamismääräyksistä, tulee valtion olla vastuullisena mukana myös korjausrakentamisessa, sillä tällä hetkellä korjausrakentaminen aiheuttaa monen kunnan tiukkaan talouteen kestämätöntä painetta ja korjauksia ei pystytä tekemään, puhumattakaan rakentamisesta.

Kosteus- ja hometalkoot -raportissa on mainittu, että Suomessa on jatkuvasti vireillä satoja asunto- ja kiinteistökauppariitoja, joiden taustalla on kosteus- tai homevaurio. Rakennuksen korjaustarve ilmenee usein kaupan jälkeen ikävänä yllätyksenä niin ostajalle kuin myyjälle. Kosteus- ja hometalkoiden laajassa kaksivuotisessa hankkeessa on syntynyt tukeva nippu ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Keskeistä on lisätä kaupan osapuolten halua, kykyä ja mahdollisuuksia arvioida kaupan kohteena olevan rakennuksen todellinen kunto sekä varautua mahdollisiin ongelmiin ennakolta. Tärkeää on myös kuntotarkastustoiminnan kehittäminen.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. Minä en silleen rupea puuttumaan noihin, kun en sen enempää ymmärräkään tuosta rakentamisesta, mutta Reijonen sanoi hyvin, että se on turha ruveta tuommoisissa vikapartioissa olemaan ja yrittäjää siitä syyttämään. Kyllä se pienellä marginaalilla varmasti toimii siellä, eikä se leipä kovin leveää ole.

Mutta minä sen verran tuohon, kun Pihtiputaasta esimerkiksi edustaja Kalmari mainitsi, että siellä ovat koululaiset niin kuin parakeissa, seitsemän vuotta olleet parakeissa ja koulut ovat homeessa. Kyllä me täällä olemme huolissamme ketuista ja kettutarhauksesta ja kaikesta, niin samalla laillahan ne koululaiset ovat siellä ja heistä ei kyllä olla huolissaan, että kyllä täytyy pikkusen ihmetellä.

Sitten sen verran, jos ajatellaan näitä kouluja, että minä olen nähnyt itse, kun pyöräkoneessa oli ennen ilmastointilaitteet, tässä muutamia vuosia sitten, niin kuljettajat valittivat koko ajan, että on päänsärkyä ja köhää ja polvet kipeinä. Nyt esimerkiksi, jos tilaat uuden Volvon, niin siinä ei ole ilmastointilaitetta, vaan se pitää erikseen siihen tilata, koska siinä tulee paljon sairastumisia ja tämmöisiä. Elikkä kyllä kannattaa pikkusen katsoa, mitä täällä Suomen korkeudella nyt tuommoisia ilmastointilaitteita yleensä käytetään.

Sitten vielä semmoinen, niin kuin edustaja Lehti sanoi tuossa, että ennen olivat nuo saniteettitilat erillisrakennuksessa, se kosteus ei tullut niihin päärakennuksiin ja kouluihin, ja mitä näitä onkaan, sinne sisälle, elikkä se jää sinne erillisrakennukseen. Minä luulisin, että siinä on yksi semmoinen tarkastelukohde.

Ja sitten vielä lopuksi sen verran, kun me täällä olemme vahtaamassa ja kyttäämässä, että se on ihan oikein, että katsotaan, miten rakennetaan, mutta tässäkin talossa rakennetaan paraikaa, ja jos tämä olisi yksityinen rakennus, taikka mikä nyt tahansa, niin me istuisimme täällä, kuulkaa, kypärät päässä ja turvakengät jalassa ja turvahousut jalassa. Ihan varmasti siitä oltaisiin huolissaan, mutta ei siitä, tuleeko rakennus kuntoon.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet aktiivisesti näihin keskusteluihin liittyen tähän tarkastusvaliokunnan kosteus- ja homeongelmamietintöön.

Täällä on tullut paljon hyviä näkökulmia esille, mutta vielä itse haluaisin nostaa yhden semmoisen asian esille, jota ei ole juurikaan otettu esille, ja se on nämä kunnalliset sisäilmatyöryhmät. Sellaisia on joissakin kunnissa perustettu, ne ovat toimineet hyvin. Eli tarkoitan sillä, että ne ovat tehneet selvityksiä kunnan omistamista kiinteistöistä ja niitten suurimmista ongelmista, ovat tehneet priorisointilistoja, missä järjestyksessä nämä kiinteistöt pitäisi saneerata.

Sitten kun näiden työryhmien asiantuntijalausunnot ovat lähteneet poliittiseen käsittelyyn, niin silloin asiantuntijuus on saattanut unohtua ja on alettu tehdä esimerkiksi kielipolitiikkaa ennen vaaleja. Joku tietty puolue on halunnut oman kieliryhmän koulujen saneerauksia priorisoida ennen muita, mikä tarkoittaa automaattisesti sitä, että ne kaikkein huonoimmassa kunnossa olevat koulut ja päiväkodit ovat jääneet odottamaan vuoroaan, joskus jopa kymmeneksi vuodeksi. Eli poliittinen päätöksenteko ei välttämättä kuuntele näitä asiantuntijoista koostuvia sisäilmatyöryhmiä, ja se on erittäin valitettavaa. Näin ei saisi olla. Ja kun me ajattelemme, että näitä ongelmia on päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa, virastotaloissa, niin on niin suuret joukot lapsia, nuoria, aikuisia, jotka altistuvat homeelle ja sen aiheuttamille ongelmille, että aina pitäisi olla oikea priorisointijärjestys silloin, kun lähdetään julkisilla varoilla saneeraamaan näitä pahimpia kohteita. Siinä mielessä sisäilmatyöryhmät ovat erittäin tärkeitä, ja niitä pitäisi olla kaikissa isoimmissa kunnissa ja kaupungeissa.