Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi, joka velvoittaa työnantajan selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustaa vaatimalla työhön valittua henkilöä toimittamaan työnantajan nähtäväksi rikosrekisteriotteen. Tämä asia on juridisesti aika vaikea sen takia, että hallinnollinen toimintamenettely näissä tapauksissa ei ole meidän lainsäädäntömme näkökulmasta kovin helppo käytännössä toteuttaa. Tässä suhteessa valiokunta ihan yksimielisessä hengessä koetti etsiä niitä toimintatapoja, joilla tähän asiaan parhaiten päästäisiin käsiksi.

Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että erään tutkimuksen mukaan, joka tehtiin vuoden 1998 toukokuun 1. päivästä lähtien huhtikuun loppuun 1999, näitä hyväksikäyttötapauksia oli silloin yhteensä 778 alle 16-vuotiaisiin kohdistuneita. Näistä epäillyistä 98 prosenttia oli miehiä, ja näistä 4 prosenttia oli aikaisemmin tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lasten kanssa työskentelevien ammattihenkilöiden osuus epäillyistä oli 2 prosenttia, 17 henkilöä, ja näistä yksi oli tuomittu lapsen hyväksikäytöstä. Tästä aineistosta laskettuna lakiehdotuksella olisi voinut olla vaikutusta noin yhteen promilleen tapauksista. Olennainen kysymys tietysti on, miten tällä lailla pystytään sitten käytännössä todella vaikuttamaan siihen, että näitä ikäviä tapauksia ei sattuisi.

Perusteluissa on viitattu lasten parissa tapahtuvan kansalaistoiminnan laajuuteen ja todettu, että vapaaehtoistyön piirissä on sellaisia vuorovaikutussuhteita, joissa voi syntyä mahdollisuus hyväksikäyttötilanteisiin. Näitähän on monissa nuorisojärjestöjen toiminnoissa, on se sitten normaalia arkipäivän nuorisotyötä, urheilua tai kulttuuria. Näissä on paljon nuoria mukana, ja, kuten julkisuudessa on näkynyt, myös jopa taksikuljetuksissa koululaisten osalta on yllättäen tullut tilanne, jossa oikeastaan voidaan kysyä, pitäisikö taksiluvan harjoittajalta vaatia tämän tyyppisiä selvityksiä, joista tässä on kysymys. Se, miten näitä valvotaan, on merkittävä asia.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että työministeriön tehtävänä on yleisesti huolehtia lakia koskevasta tiedotuksesta yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Lakiehdotuksen mukaisia rekisteriotteita on arvioitu pyydettävän noin 20 000 vuodessa. Tämä on verrattain suuri määrä, ja tätä valiokunta hieman, ei nyt voi sanoa, että ihmetteli, mutta kuitenkin mietti, minkälaisen byrokratian tämä tulee käytännössä aiheuttamaan. Tämä merkitsee sitä, että laki tulee koskemaan suurta joukkoa ihmisiä työnhakijoina ja työnantajina sekä otteenpyytämisvelvollisina viranomaisina. Tästä syystä valiokunta korostaa lain sisällöstä tiedottamisen tärkeyttä sen soveltamiseen liittyvien ongelmien välttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Tässä käytännön kannalta vaikeassa asiassa valiokunta päätyi siihen, mihin eduskunnassa yleensä aika usein päädytään, että eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdolliset lainsäädännölliset tai muut toimenpiteet, joilla lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan ennalta ehkäistä myös vapaaehtoistyössä. Tämä on tämän lakiehdotuksen vaikein osa ja se, millä tavoin tähän käytännössä voitaisiin puuttua.

Me kuulimme asiantuntijoina muun muassa Raha-automaattiyhdistystä, Lastensuojelun Keskusliittoa, Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, Suomen Palloliittoa ja Suomen 4h-liittoa. Tavoitteena oli se, löytyisikö apua näitten järjestöjen valtakunnallisista toimintaohjeista tai siitä, että kun Raha-automaattiyhdistys, kunta tai valtio myöntää toiminta-avustuksia näille järjestöille, niin näitä toiminta-avustuksia myönnettäessä ohjeistuksella kiinnitettäisiin huomiota siihen, että nämä järjestöt käytännössä ottaisivat huomioon sen, että seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset voivat olla mahdollisia silloin, kun tällaisella henkilöllä nuorisotyössä tai muutoinkin on tähän taipumusta.

Tämä tuntuu ensiksi ajateltuna siltä, millä tavalla ennalta ehkäisevästi voidaan näihin asioihin puuttua, mutta oman kokemukseni perusteella tupakkalaki aikanaan oli sellainen, joka osoitti, että ennalta ehkäisevällä toiminnalla ja esimerkillä on paljon suurempi vaikutus suomalaiselle, joka on aika tavalla kuitenkin viranomaistottelevainen ja noudattaa ohjeita, vaikka se aina esimerkiksi äskeinen keskustelu huomioon ottaen ei siltä tunnu.

Itsekin luotan siihen, että vaikka tämä laki ei varsinaisesti koske kuin suppeaa ryhmää kokonaisuuden osalta, niin heijastusvaikutukset olisivat sellaisia, että käytännön arkipäivätyössä tultaisiin kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, mitä todella tapahtuu nuorten parissa muutakin kuin se, minkä takia pelataan jalkapalloa, koripalloa tai ollaan partiossa. Tässä suhteessa tämä vastuu on hyvin paljon niissä järjestöissä, jotka julkisilla varoillakin näitä tehtäviä tekevät, ettei synny tilannetta, jossa vapaaehtoisjärjestöt muodostuisivat jollain tavoin tällaiseen toimintaan taipuvaisten ihmisten pesäpaikoiksi.

Arvoisa puhemies! Käytäntö tulee osoittamaan sen, millä tavoin tässä asiassa laki toimii. Siinä suhteessa tällä lausumalla valiokunnan mietinnön perusteluissa siitä, että hallituksen tulee, niin kuin jo valtioneuvoston ohjesäännön mukaan tulee, seurata oman sektorinsa lainsäädännön muutoksen tarpeita, valvonta tulisi käytännössä toteutumaan ja se vaikuttaisi siihen, mikä on lain perimmäinen tarkoitus, että nuoret, lapset eivät joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Iloitsen siitä, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on ripeästi käsitellyt tämän hallituksen esityksen, koska lakia on jo pitkään odoteltu. Eduskuntahan edellytti vuonna 99 lokakuussa antamassaan ponnessa, että lainsäädäntöä täydennetään vuoden 2000 aikana säännöksillä, joilla voidaan selvittää lasten ja nuorten kanssa työskentelemään hakeutuvien tausta, niin ettei tällaisiin tehtäviin oteta henkilöä, joka on tuomittu lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.

Lakivaliokunnassa alun perin muotoiltu ponsi tehtiin silloin nimelläni kulkevan lakiesityksen käsittelyn pohjalta ja sen yhteydessä, ja tämän aloitteen allekirjoittajina oli 108 kansanedustajaa. Itse asiassa jo viime kaudella tein tämän sisältöisen aloitteen, mutta silloin se ei edennyt. Samantapainen lainsäädäntö on voimassa useissa Euroopan maissa, muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Belgiassa, Ranskassa, Alankomaissa, Saksassa ja Englannissa, ja ymmärtääkseni mitään ongelmallisia kokemuksia näissä maissa ei tämän lain johdosta ole ilmennyt.

Kiinnitän huomiota muutamaan kohtaan mietinnössä.

Mietinnössä arvioidaan, että tällä esityksellä olisi vaikutusta vain noin 1,3 promillessa tapauksista, joissa lasta on seksuaalisesti hyväksi käytetty. On varsin totta, että tämä lainmuutos parhaimmillaankin kykenee estämään vain osan lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta. Valtaosa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu lapsen omassa kodissa tai lapsen oman lähipiirin, lähisukulaisten, valitettavasti useimmiten isäpuolen toimesta. Kuitenkaan esitystä ei mielestäni tarvitse väheksyä sen vuoksi, että sillä ei ratkaista kaikkia ongelmia, ja jokainen ehkäisty hyväksikäyttötapaus on tämän lainmuutoksen arvoinen. Itse luotan myös siihen, minkä valiokunnan puheenjohtaja Skinnari otti puheenvuorossaan esiin, että tällä lailla toivottavasti on myös heijastusvaikutusta ja vaikutusta siihen, että tähän ongelmaan kiinnitetään laajemminkin ja yleisemmin huomiota.

Lisäksi, jos ajattelemme vaikkapa koululaitosta, kyllä niin lapsilla kuin lasten vanhemmilla tulee olla oikeus luottaa siihen, että yhteiskunta tekee voitavansa lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Tuoreiden koululakienkin mukaan lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, johon varmasti sisältyy myös oikeus välttyä seksuaaliselta ahdistelulta tai vaikkapa houkuttelulta käyttämään huumeita.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä kritisoidaan sitä, että lakiehdotus edustaa oikeusperinteellemme vierasta yksityiskohtaista puuttumista työhönottotilanteisiin ja siinä on myös ammattikiellon piirteitä. Mietinnössä vielä todetaan näin: "Valiokunta korostaa, että ehdotettu menettely on erittäin poikkeuksellinen ja sitä voidaan pitää hyväksyttävänä vain lasten suojelemiseen liittyvän voimakkaan yhteiskunnallisen intressin takia. Saman tyyppistä menettelyä ei tule ulottaa muihin tilanteisiin työelämässä."

Ihmettelen hiukan tätä kriittistä sävyä. Nimittäin aivan vastaavia taustatarkistuksia on edellytetty vuosikaudet useilla aloilla, muun muassa Puolustusvoimissa, Suomen Pankissa tai poliisissa, joissa työhönottotilanteissa nämä rikostaustat ja rikosrekisterit on otettu aivan luontevasti esiin, joten ymmärtääkseni tässä lainsäädännössä ei ole mitään siinä mielessä dramaattista tai poikkeuksellista. Sen sijaan pidän ongelmallisena sitä nykytilannetta, että Suomen Pankin setelien suojeleminen mahdollisilta varkausrikoksen uusijoilta on ikään kuin tärkeämpää kuin lasten suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Lisäksi pahoittelen sitä, että valiokunta ei ole käsitellyt kehitysvammaisten suojelua hyväksikäytöltä, vaikka lähetekeskustelussa tästä kannettiin suurta huolta itse asiassa useissakin puheenvuoroissa. Kiinnitin huomiota myös siihen, että kehitysvammaisten etujärjestöjä, Kehitysvammaliittoa muun muassa, ei ole valiokunnassa edes kuultu. Itse ainakin viestitin tällaista toivetta, että kuultaisiin myös kehitysvammaisten edustajaa valiokunnassa.

Kehitysvammaiset saattavat olla ja usein ovat henkisesti hyvinkin pienen lapsen tasolla. Tunnetusti kehitysvammaiset henkilöt ovat helposti myös seksuaalirikollisuuden uhreja. Silloin kun itse tein tätä lakialoitetta ja sitä julkisuudessakin käsiteltiin, sain itse asiassa useita yhteydenottoja nimenomaan kehitysvammaisten, jo aikuistuneiden lasten vanhemmilta, jotka toivoivat, että tämäkin seikka huomioitaisiin, kun tätä esitystä tutkitaan.

Kun valiokunta esittää pontta, jossa esitetään sitä, että hallitus jatkossa selvittäisi mahdolliset lainsäädännölliset tai muut toimenpiteet, joilla lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan ennalta ehkäistä myös vapaaehtoistyössä, mielestäni tässä yhteydessä tulisi kyllä selvittää myös kehitysvammaisten tilanne, selvittää mahdollisuudet ulottaa rikostaustojen tarkistaminen myös niihin henkilöihin, jotka työskentelevät kehitysvammaisten kanssa. Ymmärrän hyvin sen vaikeuden, joka valiokunnalla on ollut pohdittaessa erilaista vapaaehtoistyötä ja sen sisällyttämistä tämän lainsäädännön piiriin. Uskon, että se vaatii kyllä aivan oman valmistelunsa. Valiokunnassa on varmasti melko vaikea lähteä tästä pykäliä muovaamaan, mutta ymmärtääkseni tämä kehitysvammaisten sisällyttäminen tähän lainsäädäntöön olisi ollut selkeämpää ja helpompaa jo tässä yhteydessä. Mutta toivon, että se voitaisiin kenties laajentaa toisen käsittelyn yhteydessä, kun tätä pontta käsitellään, myös eduskunnan toiveeksi.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Rikostaustan selvittämismenettelyn ulottaminen vapaaehtoistoimintaan jäi vielä lain ulkopuolelle, koska vapaaehtoistyöntekijöiden kohdalla valvonta on lähes mahdotonta hoitaa. Tämä tuli selvästi esille asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa. Ehdotettu menettely ei siten koske niitä yhdistyksen tai muun yhteisön jäseniä, jotka toimivat alaikäisten kanssa olematta työsuhteessa yhdistykseen, eikä vapaaehtoisia avustajia eikä järjestäytymätöntä vapaaehtoistoimintaa tekeviä henkilöitä. Näitä ovat esimerkiksi joukko urheilusta innostuneita isiä tai äitejä, jotka vuorollaan ohjaavat lasten harrastustoimintaa. Tällaisen toiminnan kontrolli on täysin mahdoton.

Valiokunta kuitenkin edellyttää mietinnössään, kuten valiokunnan puheenjohtajamme totesi, että hallitus selvittää mahdolliset lainsäädännölliset tai muut toimenpiteet, joilla lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan ennalta ehkäistä myös vapaaehtoistyössä. Tässä ei haluttu rajoittaa mihinkään tiettyyn ryhmään. Se olisi korostunut liian näkyvästi.

Arvoisa puhemies! Uusi laki toivottavasti karsii jo ennalta henkilöt, jotka eivät sovellu lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Lailla on lähinnä ennalta ehkäisevä vaikutus. Lain hyvä tarkoitus on suojata lapsia muun muassa seksuaali- ja huumerikollisilta sekä lapsiin kohdistuvalta epätoivottavalta käyttäytymiseltä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni on tärkeää, että tällä lailla on nimenomaan ennalta ehkäisevä vaikutus, ja niin uskonkin, että mikäli työnantajat noudattavat tätä lakia ja pyytävät selvitystä ja kun myöskin lakia muutettiin niin, että jo työnhakuilmoituksessa pitää olla maininta tästä, että rikosrekisteriote pyydetään, niin nimenomaan se jo ennalta ehkäisisi sen, että sellaiset henkilöt eivät hakeutuisi ollenkaan näihin tehtäviin.

Vapaaehtoistyön ongelma oli myös se, että kun näitä rikosrekisteriotteita käsiteltäisiin aika laajassakin piirissä — kuvitellaan nyt esimerkiksi pieni paikkakunta, jolla jonkun järjestön hallitus valitsee työntekijää, siellä on helposti kymmenkunta ihmistä tämän paperin ympärillä — yksityisyyden suoja tietenkin on tässä yhteydessä aika vaikeasti pidettävissä. Toivon, että nyt tämän lain puitteissa, kun työnantajat joutuvat näitä papereita pyytämään, muistettaisiin yksityisyyden suoja eli ne paperit pidettäisiin sellaisessa paikassa, että niitä eivät muut kuin asianosaiset voi nähdä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ehdottaa säädettäväksi lakia, joka velvoittaa työnantajan selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöitten rikostaustaa. Mielestäni tämä on ihan hyvä ja oikeahenkinen laki. Lakiesityksen täytyy mielestäni lähteä lapsen suojelusta ja painottua siihen. Aikuisten suojelussa voidaan hieman joustaa silloin, kun lasten edusta on kyse ja usein alaikäisten kohdalla.

Tässä on hyvää myös se, että tässä todetaan siitä, jos joutuu väkivallan kohteeksi taikka hyväksikäytön kohteeksi tai huumausaineitten käyttöön houkutellaan. Pitäisi mielestäni myös korostaa, että lapsia ja alaikäisiä ei tällaiseen toimintaan houkutella. Pitäisi rangaistuksia vain kiristää niille, jotka tällaista harrastavat.

Samoin kiinnittäisin huomiota vapaaehtoistyön ja harrastusten piirissä tapahtuvaan toimintaan. Siellä on lapsia ja nuoria ihmisiä ja siellä on aikuisia. Se jää nyt harmaaksi alueeksi, mutta jatkossa pitäisi kiinnittää tähän huomiota, ettei täällä tapahtuisi väärinkäytöksiä, jos ne jossain muualla estetään.

Kyösti   Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on toki edistysaskel, mutta niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, vapaaehtoisen kansalaistoiminnan jääminen tämän lain ulkopuolelle on asia, johon toivon mukaan pystytään löytämään ratkaisuja, koska kuitenkin varsin merkittävä osa muodostuu vapaaehtoistoiminnasta silloin, kun ollaan lasten harrastustoiminnan kanssa tekemisissä.

Mutta erityisesti, arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomion mietintöön. Nimittäin tässä oli eräs kohta, johon keskustan valiokuntaryhmä tarttui, mutta jäimme vähemmistöksi valiokunnan käsittelyssä. Nimittäin tässä on suora lainaus: "Valiokunta korostaa, että laista ei ole tarkoitus muodostua työhön pääsyn estettä esimerkiksi nuorena huumausainerikoksesta rangaistuksen saaneille henkilöille tai muille - -." Tässä on hyvin iso periaatteellinen arvoväritys, jos ajatellaan mietintötekstiä. Kuitenkin huumausainerikos on rikoksena sillä tavalla merkityksellinen, että se nostetaan ihan erilleen tässä asiassa. Toivon, että tämä ei välitä sitä viestiä, että valiokunta vähättelee huumausainerikosten merkitystä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin on jo monessa puheenvuorossa todettu, tässä on kuitenkin menty asiassa eteenpäin ja nostettu lain tasolle semmoinen asia, joka ei tätä ennen ole siellä ollut. Uskon ennalta ehkäisevän vaikutuksen merkityksen olevan suurempi kuin osataan arvatakaan, koska ainakin toivoisi ja uskoisi, että se vaikuttaa myös koulutukseen hakeutumiseen. Laillahan ei sinällään vielä sitä vaihetta käydä läpi, mutta jos ihminen on jonnekinpäin suuntautunut ja haluaa semmoiselle alalle koulutukseen, todennäköisesti se vaikuttaa myös sillä tavalla ammatinvalintaan, jotta ihminen ei lähde siihen, koska tietää, jotta tulppa tulee eteen viimeistään siinä vaiheessa, kun lähtee ammattiin hakeutumaan. Siinä mielessä sillä toivoisi olevan tämän tyyppinen vaikutus.

Toinen asia: Ed. Räsänen kantoi huolta kehitysvammaisten osalta. Muistan valiokunnassa käydyn keskustelua siinä mielessä, ettei leimattaisi mitään ryhmää erityisesti, koska kehitysvammaisissa on myös aikuisia henkilöitä. Tämähän koskee kaiken kaikkiaan lapsia, olkoot terveitä tai kehitysvammaisia, ja myös sillä puolen niitä, ketkä hakeutuvat semmoisiin tehtäviin. Siinä mielessä minusta yhden erityisryhmän nostaminen olisi tässä ollut jopa arveluttavaa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan ilmaista myös oman tyytyväisyyteni siitä, että tämä laki on nyt tulossa suomalaiseen lainsäädäntöön. Toivottavasti siitä muotoutuu toimiva käytäntö, jossa nämä uhkakuvat, joita mietintöönkin on kirjoitettu, eivät toteutuisi. Ennen muuta tämä odotettu laki on ennalta ehkäisevä, ja on muistettava, että se ei peitä kuin pienen nurkan kokonaisongelmasta, aivan niin kuin valiokunnan mietintökin sanoo. En tiedä, onko tämä laskennallinen malli — 1,3 promillea tapauksista — käypä, varmasti on valiokunnan kannanotossa olevassa tilanteessa, mutta mikä se lienee laajemmin kentällä.

Hyvä on kuitenkin muistaa, että tämä on merkittävä avaus, josta on syytä jatkaa vaikuttamista lainsäädännöllisin keinoin siihen, että yhteiskunnan signaali tulee selvästi olemaan se, että lasten hyväksikäyttö ei ole yhteiskunnan näkemyksen mukaan hyväksyttävää missään määrin. Nimenomaan lainsäädännöllä tähän voidaan hyvin puuttua.

Kiitoksena vielä työ- ja tasa-arvovaliokunnalle se, että valiokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan näkökulmasta aavistuksen poikkeavan kannan soveltamisalan säännöksiin silloin, kun on kyse tilanteesta, jossa työ kohdistuu samanaikaisesti sekä lapsiin että aikuisiin. Tästä keskusteltiin perustuslakivaliokunnassa varsin paljon, mutta päädyttiin sitten tähän ratkaisuun, joka tässä oli, mutta itse pidän työ- ja tasa-arvovaliokunnan muotoilua parempana.

Viimeisenä esitän myös oman valitteluni siitä, että kehitysvammaisten tilanne ei ole tässä tullut huomioiduksi. Kehitysvammaisten joukossa on paljon niitä, jotka ovat fyysiseltä iältään aikuisia mutta henkiseltä iältään lapsia ja siten aivan samalla lailla suojauksen tarpeessa kuin alaikäiset lapset.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! On tosiaankin hyvä, että on tehty tämä lakiesitys ja näytetään sillä myös sitä, että ollaan huolissaan lasten turvallisuudesta.

Soveltamisalan 2 §:stä mietinnössä sanotaan näin: "- - työvoimaviranomainen ei voi tehdä työkokeilua, työelämävalmennusta tai työharjoittelua koskevaa sopimusta tässä laissa tarkoitetuista tehtävistä, jos henkilö ei halua ottaa vastaan tällaisia tehtäviä. Perusteluissa on todettu, että henkilö ei ole velvollinen mitenkään perustelemaan kieltäytymistään." Tästä ryhdyin miettimään sitä, onko tässä varsinkin ehkä toiselle sukupuolelle tulossa uusi, niin sanottu perustelematon syy kieltäytyä työn vastaanottamisesta. Millä tavalla tätä on mietitty? Täällä mainitaan: "Perusteluissa ei ole pohdittu sitä, voiko lailla olla vaikutuksia työttömän työttömyysturvaan tilanteissa, joissa työttömälle työhönosoituksella tai muuten tarjotaan tässä laissa tarkoitettua työpaikkaa." Mutta mietittiinkö tätä mahdollisesti tietyllä tavalla negatiivista käyttömahdollisuutta, joka tällä lailla myös voi olla?

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä laki on nyt saatu näin pitkälle käsittelyssämme täällä Suomessa. Mutta haluan nostaa esille sen, että kyllä luottamus pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan on aika korkealla, koska vastaavantapainen laki on tullut voimaan vasta vuonna 2001 Ruotsissa, kun taas vastaavanlainen laki on toiminut vuodesta 1976 Saksassa, niin että tämä oli kyllä korkea aika saada lain tasolle, koska yhteiskunta oikeudellistuu ja nähtävästi ei pystytä toimimaan ilman, että kaikki asiat ja normit pannaan lakiin.

Siitä huolimatta, että tämä laki on näin hyvä, en voi olla ottamatta esiin sitä, kun täällä on näistä vammaisista puhuttu, että ihan yhtä lailla vanhukset, jotka ovat monta kertaa hyvin sairaita ja joilla on heikot fyysiset voimat, päästävät hoitajansa myös omille lompakoilleen ja ovat puolustuskyvyttömiä. Yhtä lailla pitäisi tarkistaa tulevaisuudessa myös niiden henkilöiden taustat, jotka työskentelevät hyvin läheisesti vanhusten kanssa, koska siellä on myös usein taloudellisia väärinkäytöksiä, jopa pahoinpitelyjä. En usko, että tämä asia ihan pelkällä lailla korjaantuu, vaan vaatii seurantaa ja asennekasvatusta myös muilla sektoreilla kuin pelkästään lasten kanssa toimivien parissa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Komi täällä kysyi, minkä vuoksi tämä työvoimapoliittinen asia on otettu esille. Henkilöhän joutuu silloin, jos hän kieltäytyy työstä, perustelemaan työvoimatoimikunnalle, miksi hän on kieltäytynyt, ja varmasti silloin, jos hän laittaa sinne perusteluksi, että hänellä on rikosrekisterissä sellaisia mainintoja, asia selviää. Hyvin harva kyllä, jos oikein ymmärsin ed. Komin kysymyksen, käyttäisi tätä perusteettomana perusteena työstä kieltäytymiselle. En tiedä, ymmärsinkö oikein ed. Komin ajattelun tässä, mutta jos tätä tässä haettiin, niin en usko, että tästä tulee mikään ongelma.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tosiaankin tavallaan pohdin sitä, että kun ei tarvita mitään perusteluita, silloinhan ei kukaan kysy sitä, onko minkälaista rikostaustaa, onko tosiaan vaikka nuorena huumeidenkäyttöä tai jotain tällaista. Kun ei tarvitse perustella, niin ei tarvitse perustella. Sillä tavalla se jättää tavallaan avoimen valtakirjan, niin että jos ei kiinnosta lasten parissa työskentely esimerkiksi, niin voisi sanoa ilman perusteluita, että ei halua ottaa vastaan tätä hommaa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämmöisessä tilanteessa, jos vain tämä henkilö tietää lainsäädännön, hän voi perustella sitä nimenomaan tähän lakiin vedoten. Hänen ei tarvitse yksityiskohtaisesti perustella, mitä on tapahtunut ja milloin on tapahtunut tai toimittaa rikosrekisteriotetta työvoimaviranomaisille, vaan hän kieltäytyy tähän lakiin perustuen. Mutta luulen, että monikaan työtön ei tiedä tästä laista ja ongelma on ehkä toisin päin: Siinä vaiheessa, kun tällaiseen työhön olisi menossa tai työharjoitteluun, pyydetäänkin selvitystä ja hän joutuu sitten todella vaikeaan tilanteeseen. Voi olla pienellä paikkakunnalla myöskin se ongelma, että sen jälkeen ei pääse mihinkään muuhunkaan työhön enää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Komille voisi todeta, jotta en usko, että kovin moni ihminen haluaa ottaa semmoisen leiman otsaansa, jos ei ole aihetta, koska se kyllä tuntuisi aika kovalta, jos menisi sanomaan, että tähän lakiin perustuen en voi lähteä töihin, mikä tarkoittaisi, että se olisi leima loppuiäksi sitten otsassa, koska tiedettäisiin, että on tämmöinen, ja se juttu leviäisi, ja erityisesti, niin kuin ed. Huotari totesi, pienillä paikkakunnilla voisi olla aikamoinen rasite, jotta ei muussakaan voisi pärjätä sillä tavalla sitten, kun tämmöisen olisi itse tunnustanut, vaikka ei olisi mitään aihetta.