Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Aloitan perusasialla: Hallituksen tärkein tavoite on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen. Tarvitsemme hyvinvoinnin tekijöitä, tarvitsemme vahvan rahoituspohjan hyvinvointipalveluiden ja keskeisten tulonsiirtojen tuottamiselle. Tarvitsemme talouden kasvua korkealla ja vakaalla kasvu-uralla.

Tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä lisätä työllisyyttä. Yhtä aikaa työllisyyden kasvun kanssa meidän on huolehdittava myös tuottavuudesta eli työvoiman osaamisesta ja yritystoiminnan ja julkisen sektorin tehokkuudesta. Vanhasen hallituksen ohjelmaan kirjattu tunnettu tavoite 100 000 uudesta työpaikasta kuvaa kehitysuraa, jolla edeten seuraavan vaalikauden loppuun mennessä voidaan päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen. Työttömyyden ja työpaikkojen katoamisen lisäksi lähivuosien keskeiseksi haasteeksi nousee työvoimapula. Nähtävissä on, että työmarkkinoilta poistuvien määrä alkaa jo ylittää työmarkkinoille tulevien määrän ja tahti on kiihtymässä.

Hallitusta muodostettaessa työllisyystavoite tiedettiin epävarmojen maailmantalouden näkymien vuoksi erityisen vaativaksi, mutta talouskasvun odotettiin kiihtyvän ja estävän työllisyyden suoranaisen supistumisen. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Lähtökohtaoletukset eivät ole käyneet toteen, ja tavoitteen mukaiselle talouden kasvu-uralle pääseminen on suhdannekehityksestä johtuen viivästynyt. Hallitus on kuitenkin vakuuttunut, että valitun talouspolitiikan suunta on oikea ja tulosta alkaa tulla, kun meistä riippumattomat ulkoiset olosuhteet kääntyvät ponnisteluillemme otollisiksi. Vahvat ennusmerkit kertovatkin jo tästä.

Kestävää hyvinvointia luovia muutoksia taloudessa ei kuitenkaan viedä läpi hetkessä. Oma lähihistoriamme kertoo siitä karulla tavalla. Viime vuosikymmenen lama painoi työllisten lukumäärän pohjaan kesällä 94, tasan kymmenen vuotta sitten. Tämän aikajänteen muistaminen on paikallaan: yksi vaalikausi, saati välikysymyksen tekstissä esille otettu yksi vuosi, on kovin lyhyt ajanjakso pitkäjänteisen työn tulosten tarkasteluun.

Vuodesta 1994 työllisten määrä kasvoi yhtäjaksoisesti vuoden 2002 alkuun ja pysyi sitten lähes ennallaan viime vuoden puoliväliin saakka. Viimeksi kuluneen vuoden aikana työpaikkojen kokonaismäärä on pudonnut noin 7 000 henkilöllä. Heikko kehitys kätkee taakseen erilaisia kehityssuuntia. Kansainvälisen kysynnän mukaan elävä teollisuus on polkenut paikallaan jo pitkän ajan: teollisuustuotannon määrä on edelleen vuoden 2000 lopun tasolla.

Teollisten työpaikkojen säilyttäminen on tullut entistä haastavammaksi kansainvälisen kilpailun kiristyessä. Kun tuotantoa siirretään lähemmäksi uusia kasvavia markkina-alueita ja kun uudet teolliset kilpailijamaat pystyvät tarjoamaan työvoima- ja muilta kustannuksiltaan edullisemman toimintaympäristön, on teollisista työpaikoista kiinni pitäminen ollut vaikeaa.

Useilla toimialoilla työllisyyskehitys on kuitenkin jatkunut tyydyttävänä. Kotitalouksien käyttämien julkisten ja yksityisten palveluiden ja rakennustoiminnan työpaikat ovat lisääntyneet. Myös liike-elämän palvelut työllistävät aiempaa enemmän.

Myönteisimmät piirteet talous- ja työllisyyskehityksessä ovat liittyneet hallituksen talouspoliittisiin päätöksiin. Ansiotuloverotuksen reippaasti mitoitettu ja oikein ajoitettu keventäminen on lisännyt kotitalouksien ostovoimaa. Käytettävissä olevien tulojen kasvua ovat tukeneet matala inflaatio ja siihen nähden korkeat palkankorotukset. Ratkaisevan tärkeää on ollut hallituksen ja sitä tukevien eduskuntaryhmien sitoutuminen valtiontalouden tasapainoa lujittavaan menokehykseen, mikä on pitänyt yllä sekä kuluttajien että yritysten luottamusta.

Suomen talouden ja tehtyjen ratkaisujen vahvuudesta kertoo se, että työllisyyskehitys on pysynyt kohtuullisena eikä työttömyys ole päässyt pahenemaan, vaikka takana on kolme poikkeuksellisen hitaan kasvun vuotta. Kotitalouksien kulutus vastaa tänäkin vuonna yli puolesta kokonaistuotannon kasvusta: ostovoima kasvaa runsaat 4 prosenttia. Tehdyt päätökset lisäpanostuksista hyvinvointipalveluihin kasvattavat myös julkista kulutusta, minkä lisäksi kaksi vuotta kestäneen investointitaantuman ennakoidaan päättyvän. Työllisyyttä ylläpitävien kotimarkkinoiden kasvulle on siten vahva perusta.

Suomelle ratkaisevan tärkeä maailmantalouden kehitys on murrosvaiheessa. Monilla alueilla kehitys on parempaa kuin vuosikymmeniin. Aasian uudet teollisuusmahdit ja Venäjä kasvavat ennätysmäistä vauhtia. Itäisen Keski-Euroopan maat näyttävät päässeen pahimpien rakenneongelmiensa yli. Niin sanotuista vanhoista teollisuusmaista sekä Yhdysvallat että viime aikoina myös Japani ovat päässeet hyvälle kasvu-uralle.

Kaikkiin näihin nopean kasvun järjestelmiin liittyy rakenteellisia ongelmia, joiden purkautumiseen meidän on varauduttava. Lyhyellä tähtäyksellä eniten askarruttavaa on kuitenkin se, että Suomelle tärkeimmän talousalueen, Euroopan unionin, kasvu ei ole vielä kunnolla käynnistynyt.

Suomi tarvitsee kaiken tietämyksensä ja taitonsa hyötyäkseen maailmantalouden murroksesta. Onnistuminen edellyttää, että tuotantomme pystyy joustavasti siirtymään uusille alueille ja että valikoimasta poistuvien tuotteiden tilalle kehitetään uusia, paremmin kuluttajien tai investointitarvikkeita ostavien yritysten tarpeisiin soveltuvia.

Käynnissä olevan kansainvälisen työnjaon nopean rakennemuutoksen vuoksi on mahdollista, että hyvästä kilpailukyvystä huolimatta Suomen teollisuustuotanto ja erityisesti sen työllisyys ei toivu samaa tahtia maailmantalouden elpymisen kanssa. Tavoitevaihtoehdon saavuttamiseksi on siksi edettävä laajalla rintamalla, ja niin me myös teemme.

Hallitusohjelman mukaisesti kilpailukyvystä huolehditaan, osaamisperustaa vahvistetaan, tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, työvoiman koulutustason kohottamiseen ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan panostetaan. Samalla kun työvoiman osaamistasoa nostetaan, yrittäjyyttä vahvistetaan poikkihallinnollisella ohjelmalla. Kaikkiin näihin panostuksiin on varattu riittävästi määrärahoja ja toimet on aloitettu etupainotteisesti.

Tulevaisuuden työvoiman tarjontaa turvataan työuraa pidentävillä toimilla. Lakisääteisten eläkkeiden uudistamiskokonaisuus julkisella sektorilla on eduskunnassa jo pitkällä. Vapaaehtoisen eläkevakuutussäästämisen pelisääntöjen muutokset on annettu eduskunnalle viime viikolla. (Edustajat Zyskowicz ja Sasi: Valitettavasti!) Työmarkkinoilta poistumista myöhennetään eläkeuudistusten lisäksi parantamalla ikääntyneiden koulutusmahdollisuuksia ja panostamalla työelämän kehittämiseen, työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Hallitus on myös päättänyt toimenpidekokonaisuudesta, jolla pidennetään työuraa sen alkupäästä. Nämäkin lakiehdotukset valmistuvat syksyksi.

Tärkein hallituksen toimista yritystoiminnan tukemiseksi muotoillaan lakiesitykseksi lähimpien päivien aikana. Yritysverotusta kevennetään noin puolella miljardilla eurolla. Yritysten toiminnan kannattavuuteen ja investointien rahoitukseen välittömästi vaikuttavaa yhteisöverokantaa alennetaan niin selkeästi, että Suomi pysyy matalan yritysverotuksen maana lähivuosinakin. Osinkoverotus toteutetaan maltillisesti. Lisäksi helpotetaan muun muassa sukupolvenvaihdoksia ja henkilöyhtiöiden ja pääomatulojen verotusta.

Merkittävillä työn verotuksen lisäkevennyksillä syntyy riittävä ja riskien kannalta siedettävä peruste silloin, kun veronkevennyksillä ja työmarkkinaratkaisuilla saadaan aikaan tehokas talouskasvua lisäävä yhteisvaikutus, jolla palkansaajien ostovoimaa ja yritysten kilpailukykyä voidaan samanaikaisesti parantaa. Maltillisten nimellispalkkakorotusten ja veronkevennysten yhdistelmällä on mahdollista turvata palkansaajille selvästi parempi reaalisen ostovoiman kehitys kuin kovilla korotusprosenteilla ja nykyisillä verotasoilla.

Kuten hyvin tiedetään, onnistuneet työmarkkinaratkaisut syntyvät vain sitkeiden neuvottelujen ja laajan yhteistyön tuloksena. Hallitus tukee ja rakentaa osaltaan tätä yhteistyön ilmapiiriä ollen valmis omilla veropoliittisilla ja muilla toimillaan edistämään ratkaisuja, jotka vahvistavat talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksiä.

Puhemies! Kansainvälisen talouden vetoavulla on keskeinen merkitys oman taloutemme kasvulle. Se ei kuitenkaan riitä, vaan kestävällä pohjalla olevan talouskasvun saavuttamiseksi tarvitaan ennen kaikkea onnistunutta talouspolitiikkaa.

Veropolitiikalla voidaan vauhdittaa talouskasvua, tukea tuottavuuskehitystä ja lisätä työvoiman kysyntää, mutta veronalennuspäätökset tarvitsevat rinnalleen muita toimia, jotta ne eivät kohtalokkaasti syventäisi valtiontalouden alijäämää. Siksi muun muassa palvelualojen työllistämisedellytyksiin kiinnitetään erityistä huomiota ja työttömien työnhakuaktiivisuutta kannustetaan. Samalla parannetaan edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen ulottuvilla.

Kevennyksistä huolimatta työn verotus on Suomessa edelleen kansainvälisessä vertailussa varsin kireää. Päätettäessä valtiontalouden kehyksistä päätettiin myös jatkaa työn verotuksen keventämistä talouden kasvuesteiden poistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi.

Tärkein reunaehto tämän politiikan jatkamiselle on, että veronkevennykset ovat osa kokonaisuutta, jolla luodaan uutta kasvupotentiaalia taloudelle, julkisille ja yritysten investoinneille ja uusien työpaikkojen synnylle. Tähän tähtäävien päätösten yhteydessä on varmistettava, että julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ei vaaranneta.

Toimiva hyvinvointiyhteiskunta tukee talouden kasvua. Ihmisten turvallisuus luo pohjan tärkeille päätöksille: uskallukselle uuden kodin hankkimiseen, koulutukseen työn ohella jopa työura tilapäisesti keskeyttäen. Sosiaalinen turvaverkko palveluineen ja tulonsiirtoineen tukee perhepoliittisten tavoitteiden saavuttamista: vaikka lapset eivät lahjomalla synny, on lapsiperheiden turva tarpeen. Turvan on kannustettava entistä paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Suomalaisessa järjestelmässä kunnat vastaavat valtaosalta hyvinvointipalvelujen järjestämisestä. Hallitusohjelmassa päätetyt peruspalvelujen parantamista koskevat lukuisat toimenpiteet merkitsevät kuntien valtionapuihin huomattavaa lisäystä ja hyvinvointipalvelujen rahoituksen vahvistamista.

Julkisuudessa on jäänyt vähälle huomiolle peruspalveluohjelmaan ja Kansalliseen terveyshankkeeseen kirjattu vaatimus siitä, että kuntien palveluja tulee järjestää jatkossa nykyistä tehokkaammin. Tämä on välttämätöntä, sillä suuretkaan lisärahat eivät muuttuvassa toimintaympäristössä takaa peruspalveluja nykyisillä toiminta- ja tuotantomalleilla.

Julkisen talouden tilan koheneminen ja peruspalvelujen turvaaminen edellyttävät erittäin kurinalaista menopolitiikkaa. Lisäksi on otettava huomioon, että kasvava kustannusrasitus ei ole suinkaan ulkoa annettu. Palvelutuotannossa on merkittävää tehostamisvaraa. Kuntien väliset kustannuserot ovat suuria ja osoittavat, että samantasoiset palvelut voitaisiin useassa kunnassa tuottaa nykyistä merkittävästi pienemmin kustannuksin.

Väestön ikääntyessä rahoitusperustaakin tärkeämmäksi kysymykseksi nousee siten kustannusten hallinta, eli mihin hintaan kunnat kykenevät palvelujaan tuottamaan. Valtion lisäpanostukset eivät yksin pelasta kuntataloutta. Tarvitaan tuottavuuden kohottamista kautta linjan, yhteistyötä sekä palvelutuotannon kaikenpuolista kehittämistä, ja nopealla aikataululla. Suurten ikäluokkien poistuminen työelämästä tarjoaa ainutkertaisen mahdollisuuden kuntien työvoimarakenteen uusimiseksi vastaamaan paremmin tulevia haasteita ilman irtisanomisia.

Arvoisa puhemies! Käänne työllisyydessä on tapahtumassa. Lähdemme parempaan suuntaan. Lähivuosina on kysymys siitä, kuinka alkavaa nousua hallitaan, kuinka kansantuotteen kasvu nostetaan kestävästi yli 2,5 prosentin kehitysuran ja kuinka kasvu saadaan mahdollisimman työllistäväksi. Samaan aikaan meidän on varauduttava ulkoisten olosuhteiden yllättäviinkin muutoksiin. Hallituksen politiikan tavoitteenasettelu tähtää nelivuotiskautta pitemmälle, mutta on selvää, että olemme valmiita vastaamaan tuloksista vaalikauden mittaan.

Oppositio näyttää olleen huomattavan yhtenäinen esittäessään hallitukselle nyt käsittelyyn tulleen välikysymyksen. Eduskuntaan välikysymyksellä tuotu asia on tärkeä, ja hallitukselle sopii mitä parhaiten sen perusteellinen käsittely. Välikysymysinstituution perustuslailliseen luonteeseen kuuluu, että sen esittäjien perimmäisenä tavoitteena on eduskunnan luottamuksen evääminen hallitukselta, siis hallituksen kaataminen. Mutta juuri siksi, tämän perustuslaillisen periaatteen painavuuden vuoksi, välikysymyksen allekirjoittajien velvollisuutena on esitellä yhteinen ja yksimielinen vaihtoehto hallituksen politiikalle, jonka se näin järeällä välineellä haluaa tuomita.

Hallituksella, sitä tukevilla eduskuntaryhmillä ja keskustelua seuraavilla kansalaisilla on oikeus tämän välikysymyskeskustelun yhteydessä edellyttää opposition yhteistä vaihtoehtoa (Ed. Pulliainen: Ohoh!) sille hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikalle, jonka keskeiset linjat olen tässä hallituksen vastauksessa esitellyt.

Arvoisa puhemies! Jäämme mielenkiinnolla tuota opposition yhteistä vaihtoehtoa odottamaan. (Ed. Pulliainen: Naiivia!)

Valtiovarainministeri Kalliomäen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Jag börjar med grundläggande fakta. Regeringens viktigaste mål är att trygga det finländska välfärdssamhället i framtiden. Vi behöver faktorer som skapar välfärd, vi behöver en stark finansieringsbas för att välfärdsservicen och de centrala inkomstöverföringarna skall kunna produceras. Vi behöver en hög och stabil ekonomisk tillväxt.

För att målet skall nås måste sysselsättningen öka. Samtidigt som vi ser till att sysselsättningen ökar måste vi också sörja för produktiviteten, dvs. arbetskraftens kunnande och företagsverksamhetens och den offentliga sektorns effektivitet. Det mål som skrevs in i statsminister Vanhanens regeringsprogram — 100 000 nya arbetstillfällen — ger en bild av det utvecklingsspår som måste följas för att vi före utgången av nästa valperiod skall kunna nå upp till en sysselsättningsgrad på 75 procent. Utöver arbetslösheten och det att arbetsplatser försvinner kommer också bristen på arbetskraft att bli en viktig utmaning de närmaste åren. Redan nu kan man se att de som lämnar arbetsmarknaden är fler än de som kommer ut på arbetsmarknaden och takten bara ökar.

Då regeringen bildades visste man att sysselsättningsmålet var ett synnerligen krävande mål på grund av de osäkra världsekonomiska utsikterna, men man väntade sig att den ekonomiska tillväxten skulle tillta och hindra en direkt minskning av sysselsättningen. Utgångsantagandena har inte förverkligats och på grund av konjunkturutvecklingen kommer det att dröja innan vi kommer in på det spår för den ekonomiska tillväxten som uppnåendet av målet förutsätter. Regeringen är dock övertygad om att den ekonomiska politik som man valt går i rätt riktning och börjar ge resultat då de av oss oberoende yttre omständigheterna svänger och gynnar våra strävanden. Det finns redan tydliga tecken på detta.

Ekonomiska förändringar som skapar bestående välstånd kan dock inte genomföras i en hast. Vår egen närhistoria talar sitt karga språk om detta. Under recessionen senaste decennium var antalet sysselsatta som lägst sommaren 1994, för exakt tio år sedan. Det är på sin plats att komma ihåg tidsintervallens längd. En valperiod, för att inte tala om ett år som nämns i interpellationen, är en väldigt kort tid för en granskning av resultaten av ett långsiktigt arbete.

Från och med 1994 ökade antalet sysselsatta oavbrutet fram till början av 2002 och var därefter nästan oförändrat fram till mitten av senaste år. I fjol minskade det totala antalet arbetstillfällen med cirka 7 000 personer. Bakom den svaga utvecklingen döljer sig olika utvecklingstrender. Industrin, som är beroende av den internationella efterfrågan, har redan en längre tid stampat på stället. Industriproduktionens volym står fortfarande på samma nivå som i slutet av 2000.

Att bevara arbetsplatserna inom industrin har blivit en allt större utmaning i och med att den internationella konkurrensen har skärpts. Då produktionen flyttas närmare de nya, växande marknadsområdena och då nya konkurrerande industriländer förmår erbjuda en verksamhetsmiljö med förmånliga arbetskraftskostnader och andra kostnader, har det varit svårt att hålla kvar arbetsplatserna inom industrin.

I många branscher har sysselsättningsutvecklingen emellertid varit tillfredsställande. Inom den offentliga och privata service som hushållen använder och inom byggverksamheten har arbetstillfällena ökat. Också servicen inom affärslivet sysselsätter fler än tidigare.

De mest positiva dragen i den ekonomiska utvecklingen och i sysselsättningsutvecklingen har varit kopplade till regeringens ekonomiskpolitiska beslut. Den rejält tilltagna och i rätt tid genomförda lindringen av förvärvsinkomstbeskattningen har ökat hushållens köpkraft. En låg inflation och i förhållande till den höga lönehöjningar har bidragit till att de inkomster som står till förfogande har ökat. Att regeringen och de riksdagsgrupper som stöder den har förbundit sig till en utgiftsram som upprätthåller jämvikten inom statsfinanserna har varit av avgörande betydelse och hållit både konsumenternas och företagens förtroende vid liv.

Styrkan i Finlands ekonomi och i de beslut som fattats framgår av att sysselsättningsutvecklingen har varit rimlig, och arbetslösheten har inte heller förvärrats fastän vi har tre år med exceptionellt långsam tillväxt bakom oss. Hushållens konsumtion svarar också i år för över hälften av ökningen i totalproduktionen. Köpkraften ökar med drygt 4 procent. De beslut som fattats om ytterligare satsningar på välfärdsservicen ökar också den offentliga konsumtionen, och dessutom förutspås att den investeringsstagnation som pågått i två år kommer att brytas. Det finns således en stark grund för en ökning av den hemmamarknad som upprätthåller sysselsättningen.

Den världsekonomiska utvecklingen, som är av avgörande betydelse för Finland, befinner sig i ett brytningsskede. På många områden är utvecklingen bättre än på årtionden. De nya asiatiska industrimakterna och Ryssland växer med rekordfart. Länderna i östra Centraleuropa tycks ha kommit över de svåraste strukturella problemen. Av de s.k. gamla industriländerna har Förenta staterna och på senaste tid också Japan kommit in på ett gott tillväxtspår.

Alla dessa system med snabb tillväxt är förknippade med strukturella problem och vi måste vara beredda på att de tar sig utlopp i någon form. Det som väcker mest tankar på kort sikt är dock att tillväxten i den för Finland viktigaste ekonomiska regionen, EU, inte ännu har kommit igång ordentligt.

Finland behöver allt sitt vetande och all sin skicklighet för att kunna dra nytta av den världsekonomiska brytningstiden. En förutsättning för att vi skall lyckas är att vår produktion smidigt kan gå över till nya områden och att nya produkter som bättre lämpar sig för konsumenterna och de företag som köper investeringsprodukter utvecklas i stället för de produkter som utgår ur sortimentet.

På grund av den pågående snabba strukturomvandlingen inom den internationella arbetsfördelningen är det möjligt att industriproduktionen och i synnerhet sysselsättningen inom den i Finland, trots att konkurrenskraften är god, inte återhämtar sig i samma takt som världsekonomin. För att det alternativ som är målet skall kunna uppnås måste vi därför avancera på bred front. Det gör vi också.

Enligt regeringsprogrammet skall konkurrenskraften tryggas, basen för vårt kunnande stärkas, forskningen och produktutvecklingen främjas, nivån på arbetskraftens kunnande höjas och en aktiv arbetskraftspolitik bedrivas. Samtidigt som nivån på arbetskraftens kunnande höjs, stärks företagarverksamheten genom ett tväradministrativt program. För alla dessa satsningar har man reserverat tillräckliga anslag och inledandet av åtgärderna har koncentrerats till början av perioden.

Utbudet på arbetskraft i framtiden tryggas genom åtgärder som förlänger arbetskarriären. Revideringen av de lagstadgade pensionerna också inom den offentliga sektorn har redan framskridit långt i riksdagen. Ändringarna av spelreglerna för frivilligt pensionsförsäkringssparande har överlämnats till riksdagen förra veckan. Avgången från arbetsmarknaden senareläggs med hjälp av pensionsreformerna och genom att utbildningsmöjligheterna för äldre personer förbättras samt genom satsningar på utvecklandet av arbetslivet och orken samt välmåendet i arbetslivet. Regeringen har också beslutat om en åtgärdshelhet som syftar till att förlänga arbetskarriären i dess början. Också dessa propositioner blir klara till hösten.

Den viktigaste av regeringens åtgärder i syfte att stöda företagsverksamheten kommer under de närmaste dagarna att utarbetas till en proposition. Företagsbeskattningen kommer att lindras med cirka en halv miljard euro. Samfundsskattesatsen, som direkt inverkar på lönsamheten av företagens verksamhet och på finansieringen av investeringar, sänks så klart att Finland förblir ett land med låg företagsbeskattning också de närmaste åren. Dividendbeskattningen blir måttfull. Dessutom underlättas bl.a. generationsväxlingar och lindras beskattningen av personbolag och kapitalinkomster.

En tillräcklig och med tanke på riskerna acceptabel grund för ytterligare betydande lindringar av beskattningen av arbete uppkommer om man med skattelindringar och arbetsmarknadslösningar kan åstadkomma en effektiv samverkan som ökar den ekonomiska tillväxten och med hjälp av vilken löntagarnas köpkraft och företagens konkurrenskraft samtidigt kan förbättras. Med en kombination av måttliga nominella lönehöjningar och skattelindringar kan för löntagarna tryggas en betydligt bättre utveckling av den reella köpkraften än med hårda höjningsprocenttal och den nuvarande skattenivån.

Som vi väl vet uppkommer lyckade arbetsmarknadslösningar bara som ett resultat av intensiva förhandlingar och ett omfattande samarbete. Regeringen stöder och upprätthåller för sin del andan i detta samarbete och är redo att med skattepolitiska och andra åtgärder stöda sådana lösningar som stärker förutsättningarna för ekonomisk tillväxt och en ökning av sysselsättningen.

Den internationella ekonomins draghjälp är av central betydelse för vår ekonomiska tillväxt. Den räcker dock inte ensam till, utan för att en ekonomisk tillväxt på hållbar grund skall kunna uppnås krävs framför allt en framgångsrik ekonomisk politik.

Med skattepolitiken kan man sätta fart på den ekonomiska tillväxten, stöda produktivitetsutvecklingen och öka efterfrågan på arbetskraft, men besluten om skattesänkningar behöver andra, kompletterande åtgärder för att inte fördjupa underskottet i statsfinanserna på ett ödesdigert sätt. Därför fästs särskild uppmärksamhet vid bl.a. sysselsättningsförutsättningarna i servicebranscherna, och stöds de arbetslösas aktivitet då det gäller att söka arbete. Samtidigt förbättras förutsättningarna att skapa arbetstillfällen som är inom räckhåll också för personer som inte har så hög utbildning.

Trots lindringarna är beskattningen av arbete i Finland fortfarande sträng i internationell jämförelse. Då beslutet om ramarna för statsfinanserna fattades beslöt man också fortsätta lindringen av beskattningen av förvärvsinkomster i syfte att eliminera hindren för den ekonomiska tillväxten och förbättra sysselsättningen.

Det viktigaste villkoret för att denna politik skall fortgå är att skattelindringarna utgör en del av en helhet med hjälp av vilken ny tillväxtpotential skapas för ekonomin, offentliga investeringar och företagens investeringar samt uppkomsten av nya arbetstillfällen. I samband med de beslut som fattas i sammanhanget måste det säkerställas att den offentliga ekonomins hållbarhet på lång sikt inte äventyras.

Ett fungerande välfärdssamhälle stöder den ekonomiska tillväxten. Trygghet skapar grund för viktiga beslut. Man vågar skaffa sig ett nytt hem, vågar skaffa sig utbildning vid sidan av arbetet eller t.o.m. genom att temporärt avbryta sin arbetskarriär. Ett socialt skyddsnät med service och inkomstöverföringar behövs också för att de familjepolitiska målen skall nås. Fastän barn inte föds med mutor, behövs det stöd för barnfamiljerna. Tryggheten skall bättre än hittills sporra till ett kombinerande av arbete och familjeliv.

I det finländska systemet svarar kommunerna för ordnandet av största delen av välfärdsservicen. De många åtgärder i syfte att förbättra basservicen vilka man kommit överens om i regeringsprogrammet innebär att kommunernas statsbidrag ökar betydligt och finansieringen av välfärdsservicen stärks.

I offentligheten har man fäst mindre avseende vid det krav som skrivits in i basserviceprogrammet och det nationella hälsovårdsprojektet och som går ut på att den kommunala servicen i fortsättningen måste ordnas på ett effektivare sätt. Detta är nödvändigt eftersom inte ens stora extra ekonomiska satsningar i en föränderlig omvärld kan garantera basservicen med nuvarande verksamhets- och produktionsmodeller.

Ett uppsving i den offentliga ekonomin och tryggandet av basservicen förutsätter en mycket disciplinerad utgiftspolitik. Dessutom måste man beakta att den växande kostnadsbelastningen inte kommer utifrån. Det finns en betydande effektiveringsmån i serviceproduktionen. Kostnadsskillnaderna mellan kommunerna är stora, vilket visar att service på samma nivå kunde produceras till betydligt lägre kostnader i flera kommuner.

Då befolkningen åldras blir kostnadshanteringen, dvs. frågan om till vilket pris kommunerna kan producera sin service, rentav en viktigare fråga än finansieringsbasen. Ytterligare satsningar från statens sida kan inte ensamma rädda kommunalekonomin. Det krävs att produktiviteten höjs över lag, det krävs samarbete och det krävs att serviceproduktionen utvecklas på allt sätt, och snabbt. De stora åldersklassernas avgång från arbetslivet innebär en unik möjlighet att revidera arbetskraftsstrukturen i kommunerna så att den bättre motsvarar kommande utmaningar utan att man behöver ta till uppsägningar.

Det håller på att ske en omsvängning i sysselsättningsutvecklingen. Det börjar gå mot det bättre. De närmaste åren är det därför fråga om hur det nya uppsvinget kan hållas under kontroll, hur ökningen av nationalprodukten bestående kan hållas på ett utvecklingsspår på över 2,5 procent och hur tillväxtens sysselsättande verkan kan göras så stor som möjligt. Samtidigt måste vi bereda oss på plötsliga förändringar i de yttre omständigheterna. Regeringens politiska målsättning tar sikte på en längre tid än fyra år, men det är klart att regeringen är redo att ta sitt ansvar för resultaten under valperiodens gång.

Oppositionen tycks ha varit påfallande enhetlig när den framställde den interpellation som nu skall behandlas. Det är en viktig fråga som nu tas upp i riksdagen genom interpellationen och det passar regeringen synnerligen väl att den blir grundligt behandlad. Till interpellationsinstitutionens grundlagsenliga natur hör att interpellanternas egentliga syfte är att frånta regeringen riksdagens förtroende, dvs. att fälla regeringen. Men just på grund av denna tungt vägande grundlagsenliga princip skall de som undertecknat interpellationen också lägga fram ett gemensamt och enhälligt alternativ till regeringens politik, som oppositionen vill fördöma med ett så här grovt redskap.

Regeringen, de riksdagsgrupper som stöder den och alla medborgare som följer debatten har rätt att vänta sig att oppositionen i samband med denna interpellationsdebatt lägger fram ett gemensamt alternativ till regeringens ekonomiska politik och sysselsättningspolitik, vars centrala element jag nu har presenterat i regeringens svar. Vi väntar med intresse på detta alternativ.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Otin ihan perustuslain mukaan. Niin järkyttyneenä kuuntelin tässä ministerin vastauspuheenvuoroa. Tästä voin lainata sitten, tässä on 43 §, joka kertoo välikysymyksestä. Hämmästelen, että hän paheksui, että oppositio turvautui näin järeään perustuslailliseen aseeseen kuin välikysymys. Perustuslain mukaan välikysymyksen tavoite on kaataa työssään epäonnistunut hallitus.

Ministeri Kalliomäki tivasi lauantaiseurassa ja nyt hallituksen vastauspuheenvuorossa oppositiolta yhtenäistä näkemystä paremmasta talouspolitiikasta. (Ed. Elo: Missä se on?) Tivaaminen osoittaa ministerin ja välihuutoja heittävien kansanedustajakollegoiden täydellisen tietämättömyyden uudesta perustuslaistamme, jossa hallitusneuvotteluista ja sen myötä uudesta hallitusohjelmasta säädetään nimenomaan omissa pykälissään. Jokaiselle pitäisi olla nyt selvä, myös ministerille, että hallitusneuvottelut alkavat sen jälkeen, kun epäonnistunut hallitus on saatu kaadettua. Opposition tehtävä on osoittaa hallituksen pettäneen omat lupauksensa. Uusi parempi hallitusohjelma syntyköön hallitusneuvotteluissa sitten aikanaan.

Tänään puhumme välikysymyksestä. Huomasin jo ministerin vastauksesta, että hallitukselta puuttuvat sekä talouspoliittiset teot että tiedot uudesta perustuslaista. Nyt välikysymykseen:

Äitini isä, metsäteknikko Yrjö Salo joutui nuorena miehenä 1920-luvulla johtamaan keskenkasvuisten mäntymetsien hakkuita Ahvenanmaalla. Suomen valtio ei ollut etukäteen varma Kansainliiton päätöksestä Ahvenanmaan kysymyksessä, ja varmuuden vuoksi valtio yritti ottaa mukaan kaiken kansallisvarallisuuden, vaikkapa keskenkasvuiset puut. Pappa-Yrjölle edellä kuvattu oli hyvin traumaattista ja niinpä hän jätti omat metsänsä Karjalassa hakkaamatta välirauhan aikana. Ehkäpä ne puut nyt antavat työtä ja toimeentuloa venäläisten ostopuiden muodossa jollekin suomalaiselle.

Matti Vanhasen hallituksen toimet hyvinvointiyhteiskunnan hyväksi ovat verrattavissa valtion metsänhoitoon 20-luvun Ahvenanmaalla. Suuriin ikäluokkiin kuuluvien tuponeuvottelijoiden tuella yritetään kahmia yhdessä rakennettu hyvinvointi oman eläköitymisen ja ikääntymisen turvaksi. Samalla jätetään niin sanotun huoltosuhteen huononeminen tulevien sukupolvien huoleksi, vaikka asiassa on toimittava nyt. (Ed. Gustafsson: Hallitus toimii!) Meillä ei ole enää varaa odottaa.

Arvoisa puhemies, arvoisa ed. Gustafsson, Suomen ja koko Euroopan suurin ongelma on väestöpoliittinen. Me ikäännymme ja jäämme aikanaan eläkkeelle. Inhimilliseltä kannalta on suuri saavutus, että me itse ja meidän sukulaisemme ja ystävämme ainakin keskimäärin elämme pitempään. Haluamme itsellemme ja läheisillemme pitkän ja terveen elämän. Eläkeläisten määrän kasvaminen huonontaa kuitenkin huoltosuhdetta voimakkaasti. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 suomalaisista peräti 43 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Minä olen yksi heistä. On siis tulevien eläkeläisten etu, että nyt puhutaan eläkkeiden rahoituksesta.

Keskustelua hyvinvointivaltion rahoituspohjasta vaivaa mielestäni ilmiö, jota kutsuisin eläkeläisten peloksi. Eläkeläisiä on paljon, monet heistä käyvät äänestämässä ja heillä on usein aikaa tuoda asiansa esille. Monet eläkeläiset luulevat lisäksi virheellisesti, että he ovat todella itse eläkemaksuillaan säästäneet koko tulevan eläkkeensä. Todellisuudessa etukäteisrahoitusta on vain neljännes eläkemaksuista. Nyt ja tulevaisuudessa maksuunpannut eläkkeet maksetaan suurelta osin veroilla, jotka kerätään sillä hetkellä työssä käyviltä. Siksi suurten ikäluokkien eläkepommista puhuminen ei ole yksittäisen eläkeläisen syyllistämistä vaan vastuunottoa siitä, että nyt annetut eläkelupaukset eivät ole vain katteetonta puhetta ja äänten kalastelua, vaan voivat oikeasti tarkoittaa euroja eläkeläisten tiliotteessa.

Välikysymyksessä esiin nostettu elatussuhteen heikkeneminen ja väestön samanaikainen ikääntyminen ovat valtavia haasteita, arvoisa puhemies. Siksi niiden hoitaminen vaatii samanaikaisesti useisiin erilaisiin toimiin ryhtymistä. Työllisyysastetta on nostettava pikaisesti. Sosialidemokraattinen myytti siitä, että on parempi olla työtön kuin palveluammatissa, on inhimillisesti, älyllisesti ja taloudellisesti kestämätön. Hallituksen on viimeinkin pakko luopua myytistä, että oikeaa työtä on vain sellainen, jota pystyttiin kuvaamaan neuvostorealismin vappujulisteissa tai Aleksis Kiven kirjassa Seitsemän veljestä.

Miksi hallitus haluaa pitää kiinni nykyisestä itsepalveluyhteiskunnasta, joka tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusvajetta, työttömyyttä ja työpaikan saaneille liian hektisen ja työuupumusta synnyttävän elämismuodon?

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että Suomesta puuttuu jopa 200 000 palvelualan työpaikkaa. Hallituksella olisi keinot näiden synnyttämiseen, mutta tahto puuttuu. On siksi käsittämätöntä, että hallitus jakaa nyt lainarahalla verohelpotuksia kaikille tuloryhmille. Nyt myös Oecd:n eilen julkaisemassa puolivuotiskatsauksessa kehotetaan hallitusta pidättäytymään veroalen jatkamisesta. Raportin mukaan veroale hankaloittaa selviämistä väestön vanhenemisen mukanaan tuomista kustannuksista. On muistettava, että valtionvelan maksavat tulevaisuudessa tulevat sukupolvet työllään pois.

Hallituksen veronalennuspolitiikka ei kotimaisen kysynnän elpymisenkään kautta synnytä vastaavaa määrää työpaikkoja. Ylemmille tuloluokille ei pitäisi antaa velkarahalla verohelpotuksia, kun näiden perheiden ja ihmisten puute on useimmiten aika. Veronalennusvaran suuntaaminen siihen, että ylemmät tuloluokat ohjaisivat työtulojaan kotimaisen työn ostamiseen, olisi lisännyt työllisyyttä ja parantanut elämänlaatua. Nyt valtion velkaantuu ja kansalaiset ostavat arkensa helpottamiseksi esimerkiksi automaatti-imureita ja munankeittimiä eivätkä suinkaan kotimaisia palveluita. Kuitenkin palvelut työllistäisivät kotimaassa, helpottaisivat arkea enemmän ja parantaisivat hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusvajetta.

Arvoisa puhemies! Onneksi joku poikkeuskin löytyy: Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana vihreiden silloinen puheenjohtaja Tuija Brax esitti kotitaloustyön verovähennysoikeutta. Muistan vieläkin, kun vasemmistopuolella huudettiin, kuinka vihreät ovat luomassa piikayhteiskuntaa. Kummallinen myytti, missä kodin ja usein naisten arkea helpottavat verojärjestelyt nähtiin vain sääty-yhteiskuntaan paluuna, hidasti tämän tärkeän asian eteenpäinmenoa. Nyt kotitaloustyövähennystä käyttää vuosittain noin satatuhatta perhettä. Kotitalouksien mahdollisuutta nyt työttöminä olevien työllistämiseen ja arjen helpottamiseen tulee kuitenkin edelleen helpottaa. Esimerkiksi kotitaloustyön verovähennysoikeuden laajentamisella on jo kiire.

Arvoisa puhemies! Kun tavoite on niinkin tärkeä kuin hyvinvointivaltion pelastaminen, tärkein rakenteellinen uudistus on kuitenkin vähemmän tuottavan työn tukeminen. Suomi ylpeilee syystäkin koulutetulla nuorisolla. Usein unohdettu kääntöpuoli on että, meillä on Euroopan suurin koulutusero nuorien ja vanhempien ikäluokkien välillä. Työelämässä on vielä täysillä mukana ennen peruskoulua pelkällä kansakoulupohjalla koulunsa aloittaneita. Ei ole heidän vikansa, ettei Suomessa heidän nuoruudessaan ollut tarjolla kaikille pitkää ja laadukasta koulutusta.

Puuttuva tai vanhentunut ammatillinen koulutus on elinkeinoelämän rakenteen muututtua sysännyt monia näistä jo ikääntyvistä työntekijöistä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Loputon työllisyyskoulutus, jonka ääneen lausumaton ihanne on, että kaikista tulisi helposti työllistyviä symboliammattien harjoittajia, ei ole uskottava eikä inhimillisesti reilu. Työllisyyskoulutus ei helpota näitä ihmisiä työllistymään, tarvitaan pikaisia toimia heille sopivien uusien työpaikkojen luomiseksi. Keinoksi uusien työpaikkojen luomiseksi aloille, joiden tuottavuus ei ole kovin korkea, ovat vihreät moneen otteeseen ehdottaneet pienipalkkaisen työn verotuksen ja työnantajamaksujen alentamista. Hallitus on tämän velkaa niille noin 170 000 pitkäaikaistyöttömälle, joita nyt pidetään työvoimakoulutuksen ja työttömyyden ristiaallokossa. Hallituksen tulisikin välittömästi toteuttaa edellä esitetyt osat vihreää verouudistusta.

Arvoisa puhemies! Näiden lisäksi on samanaikaisesti tartuttava ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta lisää. Samaan aikaan lasten ja nuorten määrä on vähentynyt 200 000.

Hallitus on nyt laittamassa pienenevän nuorison harteille kovan taakan. Hallituksen olisi saatava eläkkeellejäämisikä nousemaan nykyisestä tosiasiallisesta 59 vuodesta ainakin 62 vuoteen, mielellään korkeammaksi. Mitä hallitus tekee? Hallitus esittää opiskelijoiden opinto-oikeuden rajaamista, ja tasavallan presidenttikin kunnostautuu kritisoimaan nuoria sosiaalisesta shoppailusta. Sivistys halutaan muuttaa tehdaslinjaksi, joka mahdollisimman tehokkaasti ja halvalla tuottaisi uusia työläismuurahaisia nimeltään maisteri, siis hyvin koulutettuja nuoria maksamaan suurten ikäluokkien eläkkeet ja korkean työttömyyden kustannukset. Huoltosuhteen huonontuessa jokainen veronmaksaja on kultaakin kalliimpi, mutta sivistysyliopiston pohjan romuttaminen on väärä keino ongelman hoitamiseen. Yliopistokoulutusmahdollisuuksien heikentämisen sijaan olisi yliopistojen rahoitusta ja opiskelijoiden opintososiaalisia etuja parannettava, jotta nopea valmistuminen olisi mahdollista. Pakkokeinot voivat johtaa siihen, että maamme talouskasvun elinehto, luovuus, katoaa.

Hallitukselta on vastuutonta antaa suurten ikäluokkien hallitsemien korporaatioiden luoda sellaisia yhteiskunnallisia, sukupolvien välisiä sopimuksia, jotka ovat kestämättömiä toteuttaa. Jos talouskasvu ei pysy kaavailuissa, jos työllisyys ei nouse ja jos uusia nuoria suomalaisia ei tule, tulee nyt nuorille sukupolville kaavailtu vero- ja huoltotaakka olemaan kestämätön. Se, pysyvätkö nuoret tulevaisuudessa kotimaassaan, ei tule perustumaan poliitikkojen syyllistäviin puheisiin vaan siihen yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, joka maassa joko vallitsee tai ei vallitse.

Arvoisa puhemies! Oman etumme nimissä tarvitsemme lisää suomalaisia. Eurooppalaisista suomalaisnaiset synnyttävät paljon, keksimäärin 1,7 lasta, kun EU:n keskiarvo on 1,5. Synnyttävät ikäluokat ovat kuitenkin pieneneviä, joten jo vuonna 2016 kuolleiden lukumäärän ennustetaan ylittävän syntyvien määrän Suomessa. Lehdet kertovat kuitenkin tällä hetkellä iloisia uutisia syntyvien lasten lukumäärästä. Suomessa kuitenkin yhä harvemmalla naisella on mahdollisuus yhdistää työ ja perhe. Joka neljäs koulutettu nainen jää tällä hetkellä pysyvästi lapsettomaksi.

On tärkeää, että perheet voivat halutessaan hoitaa lapsia varhaiset vuodet myös kotona, mutta hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja ei kestä sitä, että naiset lastenhoidon takia jäävät pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Nuorten naisten työmarkkina-asemaa on parannettava heti. Muuten osa naisista syrjäytyy työmarkkinoilta lasten hankkimisen vuoksi ja osa jättää lapset hankkimatta, jotta ei syrjäytyisi. Jos tuporakenteet eivät pysty tähän isänmaalliseen tekoon eli naisten työmarkkina-aseman parantamiseen, ei hallitus voi istua tumput suorassa ukkoontumassa ja akkaantumassa vaan lainsäädäntötyöhön on ryhdyttävä viipymättä.

On olemassa monia keinoja parantaa naisten mahdollisuutta yhdistää työ ja perhe. Vihreiden lakialoitteessaan esittämä malli vanhemmuuden kustannusten jakamisesta miesten ja naisten työnantajien kesken vähentäisi naisen palkkaamiseen liittyvää hedelmällisyysloukkua ja osaltaan parantaisi naisten työmarkkina-asemaa ja heidän mahdollisuuttaan yhdistää työ ja perhe. Tiedämme, että turvattomat työsuhteet sekä pätkä- ja silpputyöt ovat juuri nuorten naisten arkea. (Puhemies: 15 minuuttia!) Voi olla, että jotkut isäntämiehet kepussa elävät vielä Martha Wendelinin kuvitusten aikaa, jolloin kotiäidit, viljalyhteet ja pihalla leikkivät lapset loivat idyllin.

Arvoisa puhemies! Suomen on ryhdyttävä aktiiviseksi siirtolaispolitiikassaan. YK:n pääsihteeri Kofi Annan sanoi vastaanottaessaan EU-parlamentin Saharov-palkintoa, että ... (Välihuutoja) — Eikä koske, olen tarkastanut tämän asian. Puhun varmaan saman verran kuin herra ministeri. — ... Eurooppa tarvitsee oman itsensä tähden siirtolaisia. Maailmassa on elintasokuilun välissä myös huikea ikä- ja nuoruuskuilu. Puolet kehitysmaiden väestöstä on alle 18-vuotiaita. Kun EU:ssa keski-ikä on vuonna 2010 43 vuotta, on vastaavasti Aasiassa keski-ikä 28 vuotta ja USA:ssa 36 vuotta.

Arvoisa puhemies! Monet Suomessa haikailevat Amerikan oppien perään, ja rapakon takaa tullaan erilaisten ideoiden kanssa, olkoon kyseessä verojen vähentäminen, yrittäjyyden tukeminen tai vaikkapa Natoon liittyminen. Opintieni USA:ssa aloittaneena ja siellä opiskelleena väitän, että Amerikan suurin taloudellinen voima on sen avoimuus uusille ihmisille ja sitä kautta syntyville uusille ajatuksille ja yritysideoille. En ymmärrä, miten Suomi tulee selviytymään luovuusstrategioistaan ja innovaatiopolitiikastaan, jos me samat harmaahapset täällä keskenämme teemme skenaarioita ja järjestämme luovuusseminaareja.

Tarvitsemme uuden kaltaista avoimuutta ja kykyä omaksua toisenlaisia näkökantoja. Juuri tässä siirtolaiset ovat korvaamattomia. Jos saamme esimerkiksi yrittäjyysbyrokratiamme sellaiseksi, että jo ensimmäisen sukupolven siirtolainenkin voi perustaa kivuttomasti yrityksen, lomakkeet ja menetelmät ovat ehkä vihdoin sellaisia, että vastaisivat myös syntyperäisen suomalaisen tarpeita. Suomalaisilla on kaksijakoinen suhde ulkomaalaisiin. Pidämme suomalaisia itseään erinomaisina siirtolaisina. Olen varma, että katsomme Amerikkaan Pohjanmaalta 1800-luvulla lähteneet Yhdysvaltain vaurauden rakentajiksi emmekä elintasopakolaisiksi. Samoin ne sadattuhannet, jotka lähtivät 60- ja 70-luvulla Ruotsiin, ovat palkkansa ja paikkansa ansainneet.

Vaivaako hallitusta ksenofobia, ulkomaalaisten pelko, kun jopa uusille EU:n jäsenmaiden kansalaisille pantiin voimaan siirtymäsäännöt? Hämmästyin lukiessani, että SDP:n puheenjohtaja, puhemies Paavo Lipponen oli Virossa puhuessaan valitellut, kun virolaisia ei päästetty Suomeen. Vihreä eduskuntaryhmä teki vastikään juuri hallituksen esityksestä poikkeavan esityksen, jossa siirtymäsäännöksistä olisi luovuttu. Demarit eivät äänestäneet eduskunnassa tämän ed. Heidi Hautalan esityksen mukaisesti.

Ruotsi taas ei näillä näkymin laita siirtymäaikoja, ja siten Ruotsi tekee Suomi—Ruotsi-maaottelussa todellisen voitonmaalin. Nyt kun uusien jäsenmaiden yritteliäät asukkaat etsivät laajentuneen EU:n tarjoamia mahdollisuuksia, Suomi jää häviäjäksi.

Hallitus on epäonnistunut luodessaan kansallista selviytymisstrategiaa muuttuneessa maailmassa. Se on voimattomana surkutellut vähemmän koulutusta vaativan työn karkaamista halvan työvoiman maihin. Todellinen Kiina-haaste ei ole yksinomaan tehtaiden kokoonpanolinjojen työntekijät vaan se, että tulevaisuudessa myös osaavaa ja hyvin koulutettua ja ahkeraa työvoimaa on tarjolla valtavasti myös Kiinassa ja Intiassa.

Tietokoneyhtiö Intel järjesti Internetin kautta koululaisille kilpailun, joka oli saman tyyppinen kuin kotimaamme Viksu-kilpailu. USA:ssa 50 000 koululaista osallistui kilpailuun, entä montako kiinalaista? Kiinassa kilpailuun osallistui miljoona koululaista. Kiinalainen viisaus sanoo, että vaikka tietäisit, että huomenna tulee maailmanloppu, niin istuta puu. Esi-isämme ovat sukupolvesta toiseen istuttaneet puita ja jättäneet tuleville sukupolville työtä ja vaurautta. Tiedämme, että Suomen luonnossa metsä kasvaa hitaasti ...

... mutta silti esi-isämme kykenivät ...

Joo. (Naurua) — Sanoin, että esi-isämme osasivat tehdä yli sukupolvellista.

Vanhasen hallitus on tällä talous- ja työllisyyspolitiikallaan hylkäämässä esi-isien maltin ja toimii alussa kuvaamani isoisän kertomuksen mukaan, jossa valtio kaatoi puut kesken kasvua. Hallitus istuu jakamassa lainarahaa nykyisille sukupolville mutta jättää tulevaisuudelle kohtuuttoman taakan.

Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että eduskunnalle tarjoutuu tämän välikysymyksen myötä mahdollisuus keskustella työllisyysasteen nostamisesta ja hyvinvointivaltion rahoittamisesta. Kieltämättä kyseessä on yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista haasteista. Ongelman vakavuus tunnustetaan mutta ratkaisuja pelätään. Emme ole akuutin kriisin partaalla, sillä valtiontalous on vakaalla pohjalla. Yritysten määrä on suurempi kuin koskaan. Kansantaloudessa näkyy nousun merkkejä, ja pääministeri Vanhasen hallituksella on vahva ote ongelman ratkaisemisessa. Mutta voimme ajautua kriisiin, ellemme toimi ajoissa.

Tämä vaalikausi ratkaisee sen, joudummeko jatkossa toimimaan veitsi kurkulla. Nyt pystymme vielä tekemään päätöksiä ilman paniikkia ja ratkaisuja omilla ehdoillamme. On kuitenkin kysyttävä, pystymmekö me suomalaiset ja varsinkaan me päättäjät uudistuksiin muuten kuin pakon edessä. On nimittäin selvää, että jos haluamme kehittää suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa nykyiseltä yhteisvastuun pohjalta, on meidän uudistuttava ja uudistettava, rakennettava uutta ja luovuttava vanhasta. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää ennen kaikkea työn tekemisen ja teettämisen kannattavuutta, mutta myös muutoksia verotuksessa ja työuran pidentämisessä. Yhteisen edun nimissä joudutaan yksinkertaisesti arvioimaan joidenkin saavutetuiksi eduiksi koettujen järjestelmien toimivuutta.

Suomalaisen työn ja yrittämisen pahimmat pullonkaulat löytyvät palveluista. Luomalla työpaikkoja palveluihin parannetaan kuitenkin sekä työllisyyttä että hyvinvointia. Kaikkien ymmärrys ei vain tunnu riittävän käsittämään, että yrittäjyyden ja yhteisvastuun ajatukset voivat viedä samaan suuntaan. Voin jo ennakoida, että kuulemme tänään monenkirjavasta oppositiosta keskenään mitä ristiriitaisimpia neuvoja.

Hallitus on paneutunut ikääntymisen ja hyvinvointivaltion rahoitusongelmiin huolella. Tämän aihepiirin tiimoilta löytyy koko hallitusohjelman punainen lanka. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä hallituksen linja on oikea, sillä vahvalla osaamiseen ja yrittäjyyteen panostamisella voimme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan myös tulevaisuudessa.

Hallitus tarvitsee kuitenkin sparraajaa, joka oikeasti välittää työttömistä ja yhteiskunnan järjestämistä palveluista. (Ed. Kuosmanen: Onhan teillä MTK!) Työttömillä ja yhteiskunnan palveluista suuresti riippuvaisilla ei nimittäin ole takanaan vahvoja etujärjestöjä. Siksi meidän kansanedustajien kontolle yhdessä hallituksen kanssa jää huolehtiminen köyhän asiasta. Kannustajaa hallitus tarvitsee myös siinä, että pystymme tekemään Suomesta yhä selkeämmin sellaisen yhteiskunnan, jossa omalla työllä, osaamisella ja yrittämisellä paitsi pärjää myös menestyy.

Arvoisa puhemies! Asian tärkeys huomioon ottaen olisi voinut luulla, että oppositiokin olisi miettinyt keinoja tämän laajan ongelman selättämiseen. Niitä en kuitenkaan tästä välikysymyksestä löytänyt enkä moniakaan edellisestä puheenvuorosta. Jos tässä keskustelussa nyt on kyse niin sanotusti "aikuisten oikeasti" muustakin kuin EU-vaalijulkisuustempusta, olisin odottanut oppositiolta rakentavia esityksiä. Millään hallituksella eikä varsinkaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruskiven rakentajana tunnetulla punamultahallituksella ole varaa olla ottamatta onkeensa hyviä esityksiä. Näihin talkoisiin kaikki ovat tervetulleita.

Ongelman vakavuudenkin ymmärtämisen kanssa on vähän niin ja näin. On älyllisesti epärehellistä itkeä työllisyysasteen nostamisen perään ja vaatia samaan aikaan sitä, että yksilöllisiin eläkevakuutuksiin ei saa puuttua. Työssäoloajan pidentäminen on olennainen osa työllisyysasteen nostamista. Jos porsaanreikiä liian aikaiselle terveitten ihmisten eläköitymiselle jää liikaa, emme varmasti selviä hyvinvointivaltion rahoittamisesta. On myös tärkeää, että kansalaiset kokevat tulevansa kohdelluiksi tasaveroisesti. (Ed. Zyskowicz: Hyvä, ehkä löytyi syntipukki!)

Paitsi ideoiden puutetta ihmettelen myös sitä, että välikysymyksessä käsitellään hyvinvointivaltiota ikään kuin valmiina tuotteena. Eihän hyvinvointivaltion puolustaminen tarkoita sitä, että mitään ei järjestelmässämme saisi muuttaa. Olemme täällä Suomessa aika hyvin onnistuneet välttämään ruotsalaisille, erityisesti ruotsalaiselle sosialidemokratialle, ominaisen itsetyytyväisyyden ja omahyväisyyden oman hyvinvointivaltiomallin erinomaisuuden johdosta.

Myyttejä mekin kuitenkin edelleen elättelemme. Ei meidän tapamme järjestää hyvinvointipalvelut välttämättä ole se ainoa oikea ja paras mahdollinen. Parantamisen varaa on paljon, ja uskallusta kokeilla uusia tapoja tarvitaan nykyistä enemmän. Erityisesti väestön ikääntyminen asettaa haasteen hyvin ennakkoluulottomasti tarkastella hyvinvointipalveluiden erilaisia tuotantotapoja. Tarvitaan laadukkaita ja kustannustehokkaita yksityisiä ja julkisia voimavaroja yhdistäviä ratkaisuja. Keskustan eduskuntaryhmä pitää erittäin hyvänä, että pääministeri Vanhasen hallitukselta on löytynyt uskallusta uusiin kokeiluihin esimerkiksi palveluseteleiden avulla. Tällaisia avauksia tarvitaan paljon lisää.

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalouden akilleenkantapäitä on analysoitu lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Uusin näistä eli sveitsiläisen Imd:n kilpailukykyvertailu kertoo Suomella olevan entistä enemmän parantamisen varaa. Heikkouksiamme ovat tuon tutkimuksen mukaan muun muassa korkea verotus, kallis työvoima ja heikko työllisyys. Ei siis mitään uutta auringon alla. Tiedämme Suomessa hyvin, mistä kiikastaa, ja niin tietää hallituskin.

Verotuksessa hallituksen päätavoite onkin aivan oikeutetusti ollut työhön kohdistuvan verotuksen keventäminen. Työn verotusta on kevennetty tähän mennessä 1,1 miljardilla eurolla, ja oli myös välttämätöntä, että kehysriihessä hallitus kertoi jatkavansa työn verotuksen keventämistä. (Ed. Zyskowicz: Aivan toisin kuin ennen vaaleja!) Yritysverouudistuksessa puolestaan vastataan verokilpailuun ja sopeudutaan EU-säädöksiin. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että uudistuksen yksityiskohtien hiomisessa huolehditaan siitä, että kannusteet yrittämiseen, investoimiseen ja yritysten kasvuun parantuvat nykyisestä. Sukupolvenvaihdosten verohelpotukset nimittäin tarvitsevat tuekseen muitakin yrittäjyyttä edistäviä veropäätöksiä. (Ed. Kuosmanen: Yrittäjän tappolinja jatkuu!)

Työn tarjontaan vaikuttavien veropäätösten lisäksi on aivan yhtä tärkeää vaikuttaa myös työn kysyntään. Siksi matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksuhelpotukset ovat välttämättömiä. Kaikki tutkimukset osoittavat, että suomalainen työttömyys on erityisesti keskittynyt henkilöihin, joilla on matala koulutustaso. Monessa muussa maassa, esimerkiksi Hollannissa ja Ranskassa, on tähän ongelmaan löydetty teknisesti toimivat ratkaisut. Miksei siis meilläkin? Matalan koulutustason työttömien työllistämisen toinen puoli on tietenkin koulutus, ja hallituksen työllisyysohjelmassa kiinnitetään aivan oikeutetusti myös tähän huomiota.

Erityisen paljon kehitettävää meillä on kuitenkin palvelutuotannossa. Se on kieltämättä alikehittynyt talouden sektori. On arvioitu, että jos palvelusektorimme olisi yhtä vahva kuin muissa EU-maissa, Suomeen voisi syntyä 50 000—100 000 uutta työpaikkaa. Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen pyrkimystä palvelualojen vahvistamiseksi. Myös kotitalousvähennystä on syytä edelleen kehittää. Sen myötä on luotu tuhansia uusia työpaikkoja ja lisää tarvitaan. Vähennys myös helpottaa perheiden ja eläkeläisten arkea sekä vähentää harmaata taloutta.

Hallituksen toimenpiteet työuran pidentämisessä ovat myös tarpeen. Eläkeiän nostaminen on sitä ollut sekä jatkossa on nuorten saaminen nopeammin työelämään. Ne ovat välttämättömiä toimenpiteitä. On toki syytä muistaa, että samalla on edistettävä työelämässä jaksamista ja mahdollisuutta suorittaa opinnot säädetyssä ajassa.

On erittäin hyvä, että hallitus ei toimissaan keskity pelkästään heikkouksien parantamiseen. Kansainvälinen kilpailu pakottaa meidät huolehtimaan kunnolla myös vahvuuksistamme. Ellemme niin tee, niidenkin kunto heikkenee. Siksi koulutus- ja innovaatiojärjestelmämme tarvitsee edelleen kehittämistä. Tutkimuksen ja tuotekehityksen taso on pidettävä korkealla. Tietoyhteiskunnan sovellusten käytössä on paljon parantamisen varaa erityisesti julkisten palveluiden puolella sekä pk-yrityksissä.

Arvoisa puhemies! Globalisaatio, Kiina-ilmiö ja ikääntyminen ovat suuri haaste kaikille länsimaille. Liian helposti kuitenkin selitämme niillä lähes kaikkia yhteiskunnan ongelmia ja pakenemme niiden taakse. Niin ei saa tehdä. Kyseisiin muutoksiin on yksinkertaisesti sopeuduttava, mutta uudet olosuhteet pitää nähdä myös mahdollisuuksina. Suomella pienenä ja yhtenäisenä maana pitäisi olla hyvät valmiudet tarvittavaan notkeuteen ja joustavuuteen. Kun meiltä löytyy myös uudistushalua ja yksituumaisuutta, niin eiköhän tästäkin haasteesta selvitä.

Mikko  Elo  /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Oppositio laidasta laitaan, eli kokoomuksesta vasemmistoliittoon on jättänyt hallituksen vastattavaksi lähinnä työllisyyteen liittyvän välikysymyksen. Kun katsoo välikysymyksen allekirjoittajien nimiä ja puolueita, voi perustellusti esittää kysymyksen, mitä yhteistä on esimerkiksi Kimmo Sasilla, Ben Zyskowiczilla, Jaakko Laaksolla ja Satu Hassilla. Lähinnä kai tämä yhtenäisyys koskee kirjavaa menneisyyttä karille ajautuneessa Teiniliitossa. (Naurua) Teiniliiton meininki on herätetty henkiin välikysymyksessä. Kysymyksiä nimittäin riittää, mutta ei yhtä ainoata ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Ed. Krohninkin puheenvuorossa me kuulimme lähinnä hänen esi-isiensä teoista. (Naurua) Kysymyksiä voidaan tietysti helposti esittää, mutta me voimme myös päätellä, miksi tällaisia yhteisiä ehdotuksia ei ole.

Esimerkiksi kokoomus puhuu tuloerojen lisäämisestä taloudellista dynamiikkaa kasvattavana tekijänä. Kokoomus linjan verot alas, köyhät kyykkyyn mukaisesti haluaa myös niin sanotusti kannustaa heikentämällä työttömyys- ja sosiaaliturvaa. Vasemmistoliiton pyrkimykset ovat ymmärtääkseni täysin päinvastaisia.

Mielenkiintoinen toteamus on se, että välikysymys on lähtenyt liikkeelle vihreästä eduskuntaryhmästä. Vihreiden vihreästä langasta ei vain kukaan tahdo päästä selville. Herää kuitenkin kysymys, pystyisivätkö edes vihreiden puheenjohtaja, ehdotusten tonavaksikin mainittu Osmo Soininvaara ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Satu Hassi edes yhteiseen ehdotukseen siitä, miten työttömyyttä pitäisi vähentää. Vuosien varrelta muistamme puheenjohtaja Soininvaaran lukemattomat ehdotukset ilman toimenpiteitä. Herääkin epäilys siitä, ovatko nämä ehdotukset edes olleet vakavasti otettaviksi tarkoitettuja. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Välikysymyksen ensimmäisten allekirjoittajien nimet eli Irina Krohn ja Satu Hassi kertovat jo sen, mistä todellisuudessa on kysymys. Kysymys on kuukauden päästä pidettävistä EU-parlamentin vaaleista ja lokakuussa pidettävistä kunnallisvaaleista. (Välihuutoja) Välikysymys, herra puhemies, on tietysti sallittu Suomen perustuslain mukaan, joka ed. Krohnilla oli mukanaankin täällä, mutta on myös syytä nähdä se sellaisena kuin se on: vaalipropagandana.

Herr talman! Oppositionen har lämnat in en interpellation som gäller speciellt sysselsättningen. I ett demokratiskt land är det naturligtvis tilllåtet för oppositionen att interpellera om vilket ämne som helst och när som helst, men det är svårt om inte omöjligt för oppositionen att finna en gemensam linje och lägga gemensamma förslag som skulle bidra till en förbättring av sysselsättningsläget. Därför kan man beteckna interpellationen som ren valpropaganda, fastän ämnet för interpellationen är allvarligt och viktigt.

Työttömyys on kuitenkin edelleen maassamme vakava ongelma ja tärkeä keskustelun aihe. Sitä tuskin kuitenkaan parannetaan tällä propagandistisella välikysymyksellä. Juuri yhteisten ehdotusten puute, kuten täällä on mainittu, heikentää opposition uskottavuutta. Välikysymyksessä ei näy sen paremmin punaista kuin vihreätäkään lankaa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että työttömyys maassamme on edelleen liian korkea. Työllisyysastetta pitää nostaa hallitusohjelmassa kaavaillulla tavalla. Kuitenkin on tässä yhteydessä syytä käsitellä lyhyesti Euroopan unionin työllisyystyöryhmän raporttia, jossa Suomi saa varsin korkean arvosanan.

Työllisyystyöryhmää johti Hollannin entinen pääministeri Wim Kok, ja tämä raportti valmistui viime vuoden lopulla. Raportti tuo Suomen esiin myönteisessä mielessä. Suomen yleinen työllisyysaste on lähellä EU:n asettamaa tavoitetta, ja naisten työllisyysaste Suomessa on korkeampi kuin asetettu tavoite. Kuitenkin Suomi saa myös kritiikkiä. Työttömyys on edelleen hieman EU-maiden keskitason yläpuolella. Erityisesti Wim Kokin raportissa vaaditaan Suomen nuorten työttömyyden alentamista. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy tähän näkemykseen.

Nuorten työttömyydestä on maassamme puhuttu liian vähän. Kuitenkin viimeisimmänkin työttömyystilaston mukaan maassamme oli edelleen noin 32 000 alle 25-vuotiasta työtöntä. Näin siitä huolimatta, että nuorten työttömyys on alentunut, mutta on siis edelleen liian korkealla tasolla. Siksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus ryhtyy entistä päättäväisempiin toimenpiteisiin nuorten, alle 25-vuotiaitten työttömyyden alentamiseksi. Mainittakoon esimerkiksi se, että Tanskassa alle 25-vuotiaita työttömiä oli vain 4,8 prosenttia.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nuorten ammatilliseen koulutukseen riittävien valmiuksien luomiseksi työelämää varten. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä on tehtävä kaikki mahdollinen, että jokainen suomalainen nuori jatkaa peruskoulun jälkeen opiskeluaan. Tällä hetkellä noin 10 prosenttia ikäluokasta jää kokonaan vaille ammatillista koulutusta ja toisaalta suunnilleen sama määrä keskeyttää ammatilliset opinnot. Näin herää kysymys siitä, kuka Suomessa tulevaisuudessa tekee palvelutyötä ja työtä, jossa vaaditaan todellista käden taitoa. Ranskassa on menty nuorten työllistämisessä jopa niin pitkälle, että työnantajat on vapautettu kokonaan työnantajan sosiaaliturvamaksuista silloin, kun he työllistävät alle 25-vuotiaan työttömän pysyvään työsuhteeseen. (Ed. Kuosmanen: Niin pitäisi olla Suomessakin!)

Toinen vaikeasti työllistyvä ryhmä maassamme on yli 50-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät. On selvää, että esimerkiksi yli 55-vuotiaana kaksikin vuotta työttömänä olleen henkilön sijoittuminen avoimille työmarkkinoille tämän päivän kilpailuyhteiskunnassa on lähes mahdotonta. On syytä tukea kaikkia pyrkimyksiä myös iäkkäiden ihmisten osalta työllistyä ja säilyttää työelämävalmiutensa, mutta on myös tehtävä mahdolliseksi se, että pitkään työttömänä ollut iäkäs henkilö, joka on menettänyt pysyvästi työelämäkelpoisuutensa, voi halutessaan päästä eläkkeelle. On selvää, että iäkkään pitkäaikaistyöttömän aktivointiyritykset eivät onnistu, jos hän ei itse ole valmis työkykynsä ylläpitämiseen ja palauttamiseen.

Herra puhemies! Viime vuosina on puhuttu paljon erityisesti kannustavuuden merkityksestä, erityisesti kokoomuspuolue. Oikeiston taholta on moitittu työttömiä työhaluttomuudesta. Todellinen syy korkeaan työttömyyteemme on kuitenkin riittävien työpaikkojen puute, hyvin yksinkertainen syy. Esimerkiksi Tanskan esimerkki osoittaa, että työttömien toimeentulosta huolehtiminen on tärkeätä työllisyyden ylläpitämiselle. Työttömän toimeentulo, herra Zyskowicz, Tanskassa nousee noin 90 prosenttiin työaikaisesta palkasta. Te olette täällä puhuneet koko ajan siitä, että pitäisi heikentää työttömyysturvaa. Suomessa tämä luku on noin 50—60 prosenttia henkilölle, joka saa ansiosidonnaista päivärahaa. Kuitenkin työllisyysaste, ed. Zyskowicz ja muut, Tanskassa on 75 prosenttia eli noin 9 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa. Mitä se kannustavuus on? (Ed. Kuosmanen: Siellä on porvarihallitus!)

Välikysymyksen tekijät viittaavat hallitusohjelman tavoitteeseen luoda 100 000 uutta työpaikkaa tällä vaalikaudella. He toteavat myös työpaikkojen vähentyneen erityisesti teollisuudessa ja maataloudessa. Välikysymyksen tekijöiden olisi ollut rehellistä myöntää se, että vahvistunut euro on ollut erityisen hankala Suomen vientiteollisuudelle. (Ed. Soini: Itsehän te halusitte sinne ytimeen!) Kaikesta huolimatta vientiteollisuutemme on selviytynyt kohtuullisen hyvin, tämän päivän tiedot kertovat jopa erittäin hyvin, sillä meillä on jatkuvasti merkittävä kauppataseen ylijäämä. Erityisesti oikeisto-opposition vaatimukset verohelpotuksista eivät myöskään auta tässä tilanteessa, jossa vientiyritysten suurin ongelma on vahva euro.

Me sosialidemokraatit olemme sitä mieltä, että hallitus on tehnyt veroratkaisut ajallaan. Tämä on varmistanut kotimaisen kysynnän ja sitä kautta työllisyyden säilymisen suunnilleen entisellä tasolla. Hallituksen toimenpitein on pystytty estämään muissa maissa tapahtunut työttömyyden kasvu. (Ed. Kuosmanen: 300 000 työtöntä edelleen!) Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä verohelpotuksia voidaan jatkaa, mutta samalla on kannettava huolta tuloveroa maksamattomien eläkeläisten ja työttömien ostovoimasta. (Ed. Sasi: Miten?) Tulevissa veroratkaisuissa pitäisi myös ottaa huomioon palveluiden kysynnän lisääminen kotitalousvähennyksen avulla. Samoin olisi selvitettävä mahdollisuudet palvelujen arvonlisäveron alentamiseen eräänä keinona työllisyyden parantamisessa.

Herra puhemies! Suomessa tehtävien työtuntien määrä on kansainvälisesti korkea. Maassamme nimittäin osa-aikatyön osuus on EU-maiden pienimpiä. Kun esimerkiksi Hollannissa osa-aikatyötä tekee 44 prosenttia työllisistä, Suomessa vastaava osuus on vain noin 13 prosenttia. Suomen luku jää selvästi EU:n keskimäärää alemmaksi. Osa-aikatyö on maassamme erityisesti naisten työaikamuoto. Tällä en kuitenkaan halua tarkoittaa sitä, että me sosialidemokraatit olisimme esittämässä osa-aikatyön lisäämistä, koska osa-aikatyö aina merkitsee myös osa-aikapalkkaa.

Määräaikaisten osuus työvoimasta on Suomessa EU-maiden korkeimpia. Tämän takia työlainsäädäntöä on jo tiukennettu niin, että perusteettomat määräaikaiset työsuhteet saataisiin kitketyiksi pois. Hallitusohjelmassa on sovittu julkisen sektorin toimista määräaikaisten vakinaistamiseksi. Viimeaikaiset tilastot osoittavat, että määräaikaisten osuus on vähenemässä, muun muassa tänään oli tietoja Helsingin tilanteesta, mutta sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kiirehtii edelleen määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamista hallitusohjelman mukaisesti.

Myös työttömien aktivointi eli koulutus ja harjoittelu sekä tukityö on maassamme varsin vähäistä moniin muihin EU-maihin verrattuna. Niinpä esimerkiksi Ruotsissa aktivointitoimenpiteiden piirissä on prosentuaalisesti kolminkertainen määrä työttömiä Suomeen verrattuna.

Yritysilmapiiri Suomessa on edelleen hyvä. Suomi on vuosi vuoden jälkeen selviytynyt erittäin hyvin yritysten kilpailukykyä mittaavissa tilastoissa. Itse olen lukenut tätä Imd:n tilastoa vähän eri tavalla kuin ed. Kiviniemi. Nimittäin viimeisimmänkin Imd:n tilaston mukaan Suomi sijoittuu toiseksi kaikista EU-maista Tanskan jälkeen yritysten kilpailukyvyn suhteen. Myös World Economic Forumin suorittaman Lissabonin strategian tarkastelussa Suomi sijoittuu ensimmäiseksi kaikista EU-maista. Suomen jälkeen sijoittuvat Tanska toiseksi ja Ruotsi kolmanneksi. Näin voidaan todeta, että Pohjoismaat nähdään kilpailukykyisimpinä koko EU-alueella.

Herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa toimivan kolmikantaisen yhteistyön ja tulopoliittisten työmarkkinaratkaisujen keskeistä merkitystä työllisyyden kannalta. Työmarkkinajärjestöt ovat pystyneet sopimaan merkittävistä työeläkkeitä, työttömyysturvaa ja kuntoutusta koskevista uudistuksista, jotka tukevat työelämässä pysymistä ja tulevat pitkällä tähtäimellä vahvistamaan työllisyysastetta ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee myös voimakkaasti ammattiyhdistysliikkeen vaatimaa muutosturvan parantamista. Työnantajan tulee kantaa entistä enemmän vastuuta työntekijöiden ammattitaidon kehittämisestä työsuhteen aikana ja irtisanomis- ja lomauttamistilanteissa sekä tukea uuden työpaikan löytämistä.

Puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on myös tyytyväinen hallitusyhteistyöhön keskustan kanssa. (Ed. Zyskowicz: Kivaa! — Ed. Ollila: Eikä syyttä!) Alkuhankaluuksien jälkeen maamme suurimpien poliittisten puolueiden yhteistyö on sujunut (Puhemies: 10 minuuttia!) kitkattomasti pyrkien löytämään ratkaisuja, jotka tukevat koko maamme kehittämistä ja työllisyyden parantamista. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa tälle yhteistyölle. (Ed. Kuosmanen: Ei mitään uutta ollut ed. Elon puheessa!)

Tapani Mäkinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymys on suomalaisessa demokratiassa yksi opposition painavimmista vaikuttamisen keinoista. Välikysymystä ei tule tehdä liian usein eikä vähäpätöisistä asioista. Vihreiden eduskuntaryhmä on nyt ottanut käyttöönsä tämän välineen, jonka tarkoituksena on kaataa istuva hallitus. (Ed. Pulliainen: Jep!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmän isänmaallinen haaste on yhtyä välikysymyksen perussanomaan. Tasavallan hallitus on epäonnistunut tehtävässään turvata suomalaisen oikeudet työhön. Kokoomus on huolissaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Meille on itsestäänselvää ja helppoa yhtyä välikysymyksen viestiin. Hyvinvointipalveluiden rahoittaminen edellyttää työllisyyden parantamista. Tarvitaan lisää työssä käyviä veronmaksajia.

Tämän on hallituskin ymmärtänyt. Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaan "Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä". Tätä tavoitetta myös me kokoomuksessa tuemme. Sen sijaan emme voi tukea hallitusta, joka kyllä lupaa, mutta ei toimi.

Hallitus on etääntynyt työllisyyslupauksestaan eikä ole saavuttamassa sitä. Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2004 maaliskuussa 13 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Ainoaksi saavutukseksi kuluneen vuoden aikana tuntuukin jäävän se, että hallituspuolueet ovat kunnostautuneet omien poliittisten virkanimitystensä tekemisessä. Vihreä oksa on siis löytynyt jo monelle keskustan ja sosialidemokraattien edustajalle.

Hallitus on itsekin ryhtynyt epäilemään onnistumistaan työllisyyspolitiikassa. Hallituksen viime maaliskuussa tekemän kehyspäätöksen perustelumuistion mukaan hallituksen nykytoimilla voidaan luoda maahamme vain 30 000 uutta työpaikkaa, siis vain 30 000, (Ed. Pulliainen: Surullista!) vaikka aluksi luvattiin 100 000 työpaikkaa. Lupaukset on syöty jo yhden vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Suomi on suurten haasteiden edessä. Vuonna 1990 yhtä työllistä kohden oli Suomessa yksi työelämän ulkopuolella oleva henkilö. Eläkeläisten määrän kasvu ja syntyvyyden alentuminen johtavat siihen, että vuonna 2015 jokaista työllistä kohti on 1,2 työelämän ulkopuolella olevaa. Tämä johtaa paineisiin nostaa verotusta ja sosiaaliturvamaksuja.

65 vuotta täyttäneiden määrä lähes kaksinkertaistuu seuraavien 30 vuoden aikana. Tämä merkitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen voimakasta lisääntymistä. Palvelutarpeen kasvu ei myöskään kohdistu ainoastaan palvelujen määrään, vaan palveluilta vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän myös laadullisesti. Eläkeläisille on kyettävä turvaamaan hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kokoomus on tällä vaalikaudella esittänyt hallitukselle useaan otteeseen yhteistyötä työttömyyden vähentämiseksi. Hallitus ei ole kuitenkaan suostunut neuvottelemaan opposition kanssa yhteistyöstä. (Ed. Elo: Mikä on kokoomuksen ehdotus?) Toistan tässä yhteydessä tarjouksemme hallitukselle: nielkää ylpeytenne ja aloittakaa neuvottelut opposition kanssa laajan, työllisyyden parantamiseen tähtäävän toimenpideohjelman luomiseksi. Kokoomuksen osalta voin luvata, että tuemme täällä eduskunnassa vaikeitakin yhdessä sovittuja esityksiä, joilla maamme työllisyystilannetta voidaan parantaa. (Ed. Kuoppa: Työttömyysturvan leikkauksiako se tarkoittaa?)

Arvoisa puhemies! Suuri osa pitkään työttöminä olleista on työllistettävissä varsinaisille työmarkkinoille pysyviin tai muutoin pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Tämä edellyttää kuitenkin merkittävää muutosta työmarkkinoiden rakenteessa. Suomesta puuttuvat vähemmän erityisosaamista vaativat matalan tuottavuuden työpaikat. Tällaiset työpaikat ovat teollisuudesta kadonneet. Ne ovat siirtyneet halvemman työvoiman maihin pysyvästi. Sen sijaan palvelut tuotetaan täällä Suomessa. Ne eivät ole siirtymässä minnekään muualle.

Työmarkkinoiden rakenteiden muuttamiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä. Työllisyystilanne ei ole korjattavissa millään yksittäisellä tempulla. Jos sellainen temppu olisi, sitä varmasti olisi jo käytetty, jopa tämä punamultahallitus olisi varmaankin ymmärtänyt käyttää sitä yhtä temppua. Tarvitaan useita toimenpiteitä, joilla työllisten määrää voidaan nostaa.

Olemme valmiit hallituksen kanssa rakentaviin neuvotteluihin työllisyyttä lisäävän toimenpideohjelman luomiseksi. Kokoomus tuo näihin neuvotteluihin oman seitsemän kohdan ohjelmansa. Toivomme, että myös muut puolueet esittävät omat, konkreettiset toimenpiteensä.

Ensinnäkin hallituksen yritysverouudistusta on korjattava jo tiedossa olevien ongelmakohtien osalta. Yhdenkään pk-yrityksen ja niiden omistajien yhteenlaskettu verotus ei saa uudistuksen myötä kiristyä. Menestyviä kasvuyrityksiä rankaiseva osinkokatto on poistettava. Pienten ja vähän nettovarallisuutta kartuttaneiden yritysten tilanne on korjattava. Yritysverouudistuksessa ei tavoitteena voi olla pelkästään muutos. Verotusta pitää muuttaa siten, että se kannustaa riskinottoon, investoimaan ja työllistämään. Pääomien pitämisen Suomessa tulee olla yksi keskeinen tavoite. Verotukseen tehtävien muutosten tulee olla kokonaisveroastetta alentavia. Suomalaisyritysten kilpailukyky ja kannattavuus on yksi keskeinen keino vastata muun muassa Kiina-ilmiöön.

Toiseksi työnantajamaksuja on alennettava porrastamalla ne palkkatason mukaan. Hallitusohjelmassa luvattu työnantajamaksujen kohdennettu alentaminen on toteutettava viipymättä. Maksualennus piti toteuttaa jo tänä vuonna, mutta hallitus on ollut kykenemätön tekemään asiassa päätöksiä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä teki viime syksynä lakialoitteen yrittäjien työnantajakustannusten alentamisesta. Esityksemme kuitenkin täällä eduskunnassa täysistunnossa hylättiin marraskuussa.

Hallitus on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan toteuttamassa työnantajamaksujen porrastamisen, mutta on varannut siihen ainoastaan 50 miljoonaa. Loput 110 miljoonaa on tarkoitus ottaa yrittäjien omasta pussista. Tämä johtaa muilla kuin matalapalkka-aloilla työnantajakustannusten nousuun, mikä estää uusien työpaikkojen syntymistä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tätä rahoitusmallia tule missään tapauksessa hyväksymään. Emme hyväksy työllistämiskynnyksen nostamista.

On selvää, että hallituksen kaavailema pieni panostus ei johda haluttuihin työllisyysvaikutuksiin. Hallituksen omien taustamuistioiden mukaan esitys loisi Suomeen vain 500 ja parhaimmillaankin vain 1 000 uutta työpaikkaa. Sosialidemokraattien tarkoitus lieneekin varata työnantajamaksun alentamiseen lähes olematon summa, että uudistus ei käytännössä onnistuisi. Tähän ei keskustan pidä suostua, jos se tosissaan uskoo työnantajamaksun alentamisen myönteisiin vaikutuksiin. Vielä eduskuntavaalikampanjan alussa keskusta lupasi käyttää työnantajamaksun alennukseen 750 miljoonaa euroa. Vaalikampanjan kuluessa keskusta oli pienentänyt lupauksensa 500 miljoonaan euroon. Pääministeri Vanhanen, mitä tästä lupauksesta on nyt tänään jäljellä? Vain 50 miljoonaa eli 1/10. Tällä ei työllisyyttä käännetä nousuun.

Kolmanneksi työn verotuksen keventämistä on jatkettava kaikilla tulotasoilla. Kokoomus tuki eduskunnassa hallituksen esitystä tuloverotuksen keventämiseksi vuonna 2004. Budjetin palautekeskustelussa joulukuussa 2003 vaadimme hallitusta kehysriihen yhteydessä päättämään tuloverotuksen keventämisen jatkamisesta. Hallitus ei maaliskuun kehysriihessä kyennyt päättämään tuloverotuksen keventämisen tasosta. Viime viikolla eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan toimeksiannosta tehdyssä erinomaisessa raportissa filosofian tohtori Pekka Himanen totesi: "Hyvinvointiyhteiskuntamme todellinen uhka ei ole työllä ansaitseminen, vaan laaja työttömyys." Himanen vaatii merkittäviä kevennyksiä tuloverotukseen, jotta hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus voidaan turvata.

Neljänneksi kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on nostettava 1 500 euroon ensi vuoden alusta lukien, kuten viime syksynä tekemässämme lakialoitteessa esitimme. Tuolloin hallituspuolueet äänestivät tämän aloitteemme nurin. Kotitalousvähennyksen avulla on luotu uusia työpaikkoja ja tuotu jo olemassa olleita töitä pois harmaan talouden piiristä sekä autettu perheitä selviytymään työn ja arjen yhteensovittamisesta.

Viidenneksi kannustin- ja tuloloukkujen purkamista on jatkettava. Viime vuosikymmenellä tuloloukkujen purkamiseksi toteutetuilla toimenpiteillä oli tutkitusti vaikutusta työllisyyteen. Vastaavanlaisille toimenpiteille on kysyntää myös nyt. Stakesin tutkimuksen mukaan yhä 41 prosenttia työttömistä on kannustinloukuissa, toisin sanoen tilanteessa, jossa työn vastaanottaminen ei taloudellisessa mielessä kannata juuri ollenkaan. Tätä epäkohtaa voidaan purkaa sovittamalla yhteen verotusta ja tulonsiirtoja.

Kuudenneksi työvoimapolitiikkaa on tehostettava. Työvoimapoliittinen koulutus on arvioitava uudelleen niin, että saadaan aikaiseksi myös tuloksia. Resurssit on kohdennettava yksityiselle sektorille ja tehokkaimmiksi todettuihin toimenpidemuotoihin. Osa aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan käytettävistä voimavaroista on suunnattu sellaisiin työllistämistemppuihin, joiden vaikutukset henkilön työnsaantiin ovat mitättömät ja joskus jopa negatiiviset. Esimerkkinä mainitsen työnetsijäkokeilun, johon uhratuille määrärahoille ei käytännössä ole saatu mitään vastiketta. Kokeiluun varattiin 12 miljoonaa euroa ja sillä saatiin työllistettyä 35 työtöntä työnhakijaa. (Ed. Pulliainen: Raju homma!)

Seitsemänneksi Suomen imagoa houkuttelevana asuin- ja työskentelypaikkana on kohennettava. Tässä tarvitaan toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa. Ammattitaitoisen työvoiman houkutteleminen Suomeen vaatii asenteiden ja ajattelutavan muutosta.

Arvoisa puhemies! Istuvan hallituksen poliittinen linja on nyt kaiken kansan arvioitavana. Suruksemme nykyhallitus kannustaa yrityksiä, yrittäjiä ja työntekijöitä lähinnä olemaan, ei tekemään töitä. Suomessa tarvitaan runsaasti enemmän niitä, jotka ovat valmiita tarjoamaan muille töitä. Yli 80 prosenttia suomalaisista arvostaa yrittäjiä, mutta silti suomalaiset itse eivät halua ryhtyä yrittäjiksi. (Puhemies: 10 minuuttia!) Suomalaisten nuorten halu ryhtyä yrittäjiksi on maailman alhaisinta. Erittäin hyvällä perusteella voikin kysyä, miksi Suomessa ei haluta ryhtyä yrittäjiksi? Vastaus lienee siinä, että ihmiset arvostavat taloudellista turvallisuutta ja että yrittäjyys ei ole riittävän kannustavaa taloudellisesti.

Oppositiolla on velvollisuus esittää istuvan hallituksen kaatamista ja siirtymistä uuteen aikaan, aikaan, jossa maan päättäjät kantavat aidosti huolta kansalaisten mahdollisuudesta parempaan tulevaisuuteen, aikaan, jossa kansalaisilla on oikeus motivoivaan ja kannustavaan työhön.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei tule lunastamaan hallitusohjelmassa antamaansa työllisyyslupausta ja että hallitus ei ole kyennyt sopimaan sellaisista yrittäjyyttä ja työn kannustavuutta edistävistä toimista, joilla uusia työpaikkoja voitaisiin luoda. Eduskunta toteaa, että tästä johtuen hallitus on vakavasti vaarantanut hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituksen eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Outi  Ojala  /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sillä, ettei hallitus kykene täyttämään lupaustaan 100 000 uudesta työpaikasta ja samalla työllisyysasteen nostamisesta, on sekä välittömiä seurauksia että välillisiä, vuosien päähän ulottuvia seurauksia. Huolestuttavaa erityisesti on se, että naiset näyttävät vetäytyvän työmarkkinoilta, kun työtilaisuudet vähenevät.

Välittömästi lupauksen pettäminen merkitsee tuhansien ihmisten tuomitsemista köyhyyteen, sillä vaikeimmin työtä saavat ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat jo menettäneet ansioturvan ja joutuvat tulemaan toimeen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Sillä turvalla ei soisi kenenkään joutuvan elämään.

Toki on niin, ettei työtön Suomessa nälkään kuole, mutta paljon ei puutu. Pitkä työttömyysjakso työmarkkinatuella merkitsee sitä, että vähä vähältä kodin irtaimisto vanhenee ja rikkoutuu, ravinto yksipuolistuu, mielen virkistäytyminen jää vähiin. Tälle ryhmälle hallitus ei tarjoa sen enempää lupausta työstä kuin parempaa toimeentuloakaan. Silti hallitus ei halua korottaa työttömyysturvan tasoa, mutta on valmis jatkamaan ylimääräisiä veronkevennyksiä, niin että Nokian palkkaluokassa kevennysten hyöty on suurempi kuin työmarkkinatukilainen tienaa kuukaudessa.

Keskusta ja sosialidemokraatit jakavat siis kansaa kahtia: niihin jotka menestyvät yhä paremmin ja niihin, jotka on ajettu ahtaalle. Työttömyysturvan parantaminen puuttuu tarkoituksella hallitusohjelmasta. Vasemmistoliitto pitää työttömyysajan perusturvan tason korottamista välttämättömänä.

Vuosien päähän työllisyystavoitteessa epäonnistuminen vaikuttaa sillä tavalla, että tällä politiikalla työllisyysaste ei nouse 75 prosenttiin. Se ei nouse siihen kahdeksassa vuodessa kuten on luvattu, vaan pikemminkin neljässäkymmenessäkahdeksassa vuodessa.

Harvoin on tavoite menossa niin paljon metsään kuin Vanhasen hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamisessa: ei siis kahdeksassa vuodessa vaan neljässäkymmenessäkahdeksassa vuodessa. Ja kuitenkin tuo tavoite on välttämätöntä saavuttaa, jos mielitään selvitä tulevien vuosien laskuista, joita väestömme ikääntyminen tuo tullessaan.

Oliko nyt niin, ministeri Kalliomäki, että tuli tehtyä kardinaalimunaus, kun hallitus kuvitteli, että suuret veronkevennykset ratkaisevat ongelman? Eikö sittenkin varmempaa olisi ollut huolehtia kaikkein pienituloisimpien ostovoimasta, kansalaisille tärkeistä palveluista sekä tie- ja rataverkkomme kunnosta? Eivätkö juuri nämä toimet olisi kaikkein varmimmin näkyneet parantuneena työllisyytenä?

Ei sitä paitsi kannata kuunnella kaikkia hyvätuloisten ruikutuksia verotaakasta. (Ed. Elo: Miksi te sitten allekirjoititte kokoomuksen kanssa välikysymyksen?) Aina joku talousviisastelija saattaa varoittaa, että suurituloiset lähtevät maasta, ellemme alenna heidän verojaan, mutta kyllä kai suurituloisillakin vaakakupissa painaa se, että hyvinvointiyhteiskunta takaa yleensä paljon turvallisemman elämän — myös äveriäille — kuin jyrkästi köyhiin ja rikkaisiin polarisoitunut yhteiskunta. Ja eikö nyt olisi pitänyt panostaa voimakkaasti pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiä auttaviin yksilöllisiin erityistoimiin, kuntoutukseen, koulutukseen ja tukityöllistämiseen, jotta vihdoinkin päästään eroon työttömyyden kovasta ytimestä ja estetään syrjäytyminen?

Edellisen, vasemmistoliiton välikysymyksen teemana oli muutosturva. Siinä yhteydessä asiaa tuli käsiteltyä aika seikkaperäisesti. Kun myös ay-liike on pitänyt asiaa kiireellisenä, on edes toiveita, että siinä edetään seuraavalla tulokierroksella työmarkkinajärjestöjen kesken.

Arvoisat edustajatoverit! Työllisyysasteen nosto on vain yksi niistä keinoista, joilla vastataan väestön ikääntymisen tuomaan haasteeseen ja siihen liittyvään elatussuhteen muuttumiseen. Ei silti, ei hallitus suinkaan ole toimeton ollut. Lääkkeet vain ovat olleet vääriä.

Viime viikolla hallitus sopi toimista, joilla se uskoo voivansa nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista ja tuloa työelämään. Hallitus siis haluaa pakottaa opiskelijat ottamaan lainaa ja suorittamaan putkitutkintoja. Pieniinkään uudistuksiin ei sen sijaan ole osoitettu rahaa, eikä hallitus aio korottaa opintorahaa, mikä takaisi kokopäiväisen opiskelun mahdollisuuden ja nopeamman työhöntulon. (Ed. Zyskowicz: Se on ministeri Karpelan mielestä edellisen hallituksen syy!)

Hallitus ei myöskään halua antaa esitystä, jossa työnantajien kesken tasattaisiin vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia. Ja tämä, kuten tiedämme, olisi erityisen tärkeää palvelualan yrityksille ja niiden työllistämismahdollisuuksille.

Hallitus kaavailee myös heikosti tuottavan työn tukea käytännössä niille, jotka eivät ole koulussa saavuttaneet työelämään kelpaavaa pätevyyttä. Täsmälleen väärä valinta! On pikemminkin tehtävä kaikki, jotta koulupudokkaita ei enää tulisi, sillä muutoin tuomitsemme nämä nuoret elinikäiseen köyhyyteen töissä, joita tehdään vain tuen varassa.

Myös kansantaloudellisesti on todellinen tappio, jos ikäluokkien pienentyessä nuoria ohjataan marginaalitöihin sen sijaan, että varmistettaisiin heille riittävä koulutuspohja ja samalla mahdollisuus antaa yhteiskunnallemme panos, jota se tulevina vuosina tarvitsee entistä kipeämmin.

Jotta syntyisi enemmän uusia yrityksiä, tulisi starttirahajärjestelmää uudistaa pidentämällä tuen kestoa ja korottamalla tukea. Starttirahan myöntäjällä tulisi myös olla oikeus päättää pienyritysten investointituista, lainoituksesta ja takuista.

Tässä on myös paikallaan puhua panostuksesta tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Suomi menestyy vain osaamista kehittämällä, palkkakilpailun me tulemme aina häviämään. Ja on otettava tavoitteeksi, että meidän yliopistomme kansainvälistyisivät entisestään ja että ne kykenisivät houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia maahamme. Liiketoimintaosaamiseen on myös panostettava, jotta pk-yrityksemme osaisivat entistä määrätietoisemmin hyödyntää Euroopan unionin laajenevia markkinoita, samoin kuin Venäjän markkinoita. Menokehyksissä näihin tarkoituksiin varatut määrärahat eivät ole riittäviä.

Vanheneva väestö merkitsee huoltosuhteen tai elatussuhteen heikkenemistä ja muun muassa eläkekustannusten nousua tulevina vuosikymmeninä. Tähän on jo vastattu muun muassa siten, että kolmikantaisesti on sovittu eläkejärjestelmän muutoksista, joilla eläkkeelle siirtymistä yritetään saada lykätyksi, ja eduskuntahan on suurelta osin jo nämä lait täällä käsitellyt.

Tärkeää on kuitenkin myös, että ihmiset säilyttävät työkykynsä. Me vasemmistoliitossa olemmekin huolissamme siitä, että hallituksen niukkuus kuntia kohtaan kostautuu henkilöstön uupumisena ja lisääntyvinä työkyvyttömyyseläkkeinä.

Syntyvyys on alentunut kaikissa teollisuusmaissa. Syynä ovat varmaankin niin kulttuuriset tekijät kuin sekin, että useampi lapsi asettaa työuran alussa olevat vanhemmat taloudellisesti koville. Siksi monasti lasten tekoa ei uskalleta aloittaa esimerkiksi valmistumisen jälkeen. Me vasemmistoliitossa arvioimme, että lapsiperheillä ei ole taloudellista mahdollisuutta edes käyttää joustavia työaikoja tai lyhennettyä työpäivää, ellei yhteiskunta tule tässä selvästi vastaan tuen muodossa. Toivottavasti hallitukselta tulee jotain eväitä tähän.

Lapsilisää hallitus ei halua sitoa indeksiin, mutta menokehyksissä asehankinnat voidaan silmää räpäyttämättä sitoa indeksiin. Tämä kai kertoo jotakin hallituksen arvomaailmasta. Vasemmistoliitossa me pidämme tällaista arvovalintaa pöyristyttävänä.

Silti on tässäkin paikallaan todeta, että tehostetut perhepolitiikan toimet vaikuttavat huoltosuhteeseen vasta yli neljännesvuosisadan päästä. Siksi, arvoisa hallitus, niiden aika olisi nyt kiireellisesti, jos mielimme niillä olevan vielä vaikutusta.

Väestön vanheneminen ja työhön tulevien ikäluokkien pieneneminen herättää kysymyksen myös maahanmuutosta. Tällä hetkellä maahanmuuttajia tulee vuodessa noin kaksikymmentätuhatta, mutta poismuuton takia muuttovoitto jää vain muutamaan tuhanteen, millä ei ole vaikutusta työvoiman määrään. Eräässä tuoreessa Sitran raportissa suositellaan, että tänne muuttaisi vuosittain ulkomaalaisia 0,5—1 prosenttia väestöstä.

Suomessa ei kyetä keskustelemaan asiallisesti maahanmuutosta, vaikka muiden maiden kokemuksista tiedämme, että hallittu maahanmuutto voi auttaa merkittävään talouskasvuun, joka työllistää myös kotimaan työnhakijoita. Samalla toki on huolehdittava siitä, ettei työehtoja poljeta kotimaassa. Siksi niiden valvontaa on tehostettava. Hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman pitäisi valmistua vuoden päästä. Toivottavasti olemme sitten vuoden kuluttua tältä osin viisaampia.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta ei ole tullut tyydyttävää vastausta välikysymykseen. Sen johdosta ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

" Eduskunta katsoo, että hallitus ei toteuta lupaustaan sadastatuhannesta työpaikasta vaalikauden aikana ja työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin kahden vaalikauden aikana ja että hallitus ei kykene laatimaan ohjelmaa, jolla taataan hyvinvointivaltion kestävä rahoitus. Eduskunta toteaa näin ollen, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Satu  Hassi  /vihr (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on useiden vuosikymmenien ajan pyritty ratkaisemaan ristiriitoja neuvotteluiden ja sopimusten kautta. Luotu konsensusmalli on tuottanut paljon arvokkaita tuloksia. Ikävä kyllä yhä enemmän ihmisiä on käytännössä pudonnut konsensuksen ulkopuolelle, samalla kun konsensuksen piiriin hyväksytyt tahot ovat muodostaneet ajattelua jäykistävän valtakartellin. Politiikassa pitää valtaa kolme suurta puoluetta, joista aina kaksi on vuorollaan hallituksessa ja kolmas oppositiossa. Kun suuret puolueet vaihtavat näitä paikkoja keskenään, kansalainen ei juuri huomaa politiikan muuttuneen. Eipä ihme, että äänestäminen alkaa kyllästyttää monia. Puoluekartelliin kytkeytyy etujärjestöjen kartelli, jonka merkittävimmät osat ovat TT, SAK ja MTK.

Suurten puolueiden ja vahvojen etujärjestöjen kartelli on samalla myös suurten ikäluokkien ja perinteisten elinkeinojen kartelli. Se on rakentanut mukavat olot, hyvän työttömyysturvan ja hyvät eläkkeet keskiluokkaisille suurten ikäluokkien edustajille. Ulkopuolelle putoavat sekä pitkäaikaistyöttömät että nuoremmat ikäluokat. Eläkejärjestelmäämme on rakennettu kallis lasku nuoremmille polville.

Puolustaessaan ennestään vahvojen saavutettuja etuja kartelli on sokea uusille mahdollisuuksille, joita sisältyy pienyrityksiin, palvelualoihin ja elintarvikkeiden paikalliseen jatkojalostukseen. Kun maapallon pelastaminen ilmastonmuutokselta edellyttää uusia päästörajoituksia perinteiselle prosessiteollisuudelle ja samalla luo kasvun mahdollisuuden uudelle energiatekniikalle, kartelli keskittyy puolustamaan tupruttajien etuja.

Arvoisa puhemies! Olemme astumassa vaaran vuosiin. Suomessa muhii aikapommi, jonka räjähtäminen tuhoaisi tutun hyvinvointiyhteiskunnan. Sen rahoituspohja on murenemassa kahden asian yhteisvaikutuksesta. Aikapommilla on kaksi sytytyslankaa, joista ensimmäinen on työttömyys, toinen on nopea eläköityminen.

Pystyisimme rahoittamaan koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan työttömyydestä huolimatta, jos työikäisten määrä pysyisi nykyisellä korkealla tasollaan. Mutta emme mahda mitään sille, että jokainen vanhenee vuoden vuodessa. Eläkkeelle siirtyvien määrä kasvaa lähivuosina jyrkimmin meillä kuin missään muualla Euroopassa. Pystyisimme maksamaan myös tulevat eläkkeet, jos työllisyysaste eli työssäkäyvien osuus työikäisistä olisi yhtä korkea kuin 80-luvulla. Mutta kun ei ole. Aikapommi räjähtää, jos annamme kahden sytytyslangan palaa yhtä aikaa.

Voimme estää romahduksen, jos teemme ajoissa tarvittavat muutokset. Ikävä kyllä Vanhasen hallitus näyttää kyynisesti ja tietoisesti valinneen passiivisuuden. Romahdushan ei tule ennen vuotta 2007. Mutta jokainen hukattu vuosi nostaa laskua, joka lankeaa alle viisikymppisten maksettavaksi. En usko, että kukaan meistä yli viisikymppisistä yksilönä haluaa kasata vaikeuksia lapsilleen ja lastensa tai sisarusten tai serkkujen lasten sukupolvelle, mutta yhteiskuntana teemme juuri näin Vanhasen aikapommihallituksen johdolla.

Ohjelmassaan hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoite alkoi karata käsistä heti. Nyt hallitus on istunut vuoden ja työpaikkoja on 13 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. Työpaikkoja katoaa erityisesti yksityiseltä sektorilta. Työvoiman ulkopuolelle on vuodessa siirtynyt lähes 40 000 ihmistä, enimmäkseen naisia, mistä edustajat Krohn ja Outi Ojala puhuivatkin oikein hyvin. Hallitus ei mieti uusia toimenpiteitä saadakseen kehityksen käännettyä oikeaan suuntaan. Ei, hallitus levittää kätensä ja äskeisessä ministeri Kalliomäen vastauspuheenvuorossa vetoaa vääränlaisiin ulkoisiin olosuhteisiin. Opintoajan rajoittaminen on ainoa uusi toimi työllisyysasteen nostamiseksi, jota hallitus päättäväisesti valmistelee. Kas kummaa, tämä toimi osuu nuoriin.

Eliniän piteneminen on hieno asia. Mutta aivan kuten työttömät myös eläkeläiset on elätettävä työssäkäyvien työllä. Seuraavien 15—20 vuoden aikana eläkemaksut nousevat 6 prosenttiyksikköä, vaikka työllisyysaste nousisi nykyisestä alle 66 prosentista 72 prosenttiin.

No, jos työeläkemaksut nousevat 6 prosenttia, tuloveroja pitäisi laskea saman verran, jotta työn kokonaisverotus ei kiristyisi. Mutta työllisyysaste ei ole nousussa vaan laskussa. Jos työllisyysaste ei nouse, eläkemaksut nousevat paljon enemmän kuin 6 prosenttiyksikköä ja vastaavasti tuloveroja on ensi vuosikymmenellä alennettava vielä enemmän. Ihan vakavasti, hyvät kollegat: jos työllisyysaste ei nouse, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kohta pelkkä vitsi ja vitsi, joka ei naurata.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki arvosteli oppositiota siitä, että emme esittäisi vaihtoehtoja, ja se ei kyllä ole totta. (Ed. Elo: Ei ole kuultu!) Me vihreät olemme useiden vuosien ajan tuoneet esille vaihtoehtoja, (Ed. Elo: Mitä? Lisää rajoituksia!) mutta ministeri Kalliomäki ja suurten puolueiden ja etujärjestöjen kartelli eivät halua ottaa ehdotuksiamme kuuleviin korviinsa. Ministeri Kalliomäen esitys, että opposition tulisi laatia yhteinen vaihtoehto, on uskomatonta vastuun pakoilua. Ei kai hallitus, jolla on valta, voi paeta vastuutaan siihen, että oppositio, jolla ei ole valtaa, ei tuota yksimielistä ratkaisumallia.

Ed. Elo, kun te yrititte mitätöidä välikysymyksen vanhojen teiniliittolaisten paperiksi, niin muistuttaisin teitä vaan siitä, että vanhoja teiniliittolaisia ovat esimerkiksi ulkoministeri Tuomioja ja pääministeri Vanhasen kanslian valtiosihteeri Volanen.

Arvoisa ministeri Kalliomäki, edustajat Elo ja Kiviniemi, kuunnelkaas nyt tarkasti, tässä sitä vaihtoehtoa tulee. Sen keskeisin osa on palvelualojen työpaikkojen lisääminen. (Ed. Elo: Siitähän me puhuimme! — Ed. Gustafsson: Aivan, siihenhän hallitus pyrkii! Ei mitään uutta!) Siinä on suurin syntymistään odottavien työpaikkojen potentiaali. Kun Suomea verrataan kehittyneisiin teollisuusmaihin ja suhteutetaan väkilukuun, yksityisiltä palvelualoilta puuttuu meillä 200 000 työpaikkaa.

Me vihreät ehdotamme, että hallitus jakaa 100 000:n tai oikeastaan 113 000 uuden työpaikan tavoitteen konkreettisiin osiin. Asettakaamme tavoitteeksi 70 000 uutta työpaikkaa yksityisille palvelualoille tämän vaalikauden aikana. Seurataan tavoitteen toteutumista ja katsotaan keinot, joilla tämä tehdään, ja jos vanhat keinot eivät tepsi, käytetään uusia.

Palvelutyöpaikkojen syntyä edistävät kaikki matalapalkkaisen työn tukitoimet, joita me vihreät olemme esittäneet useita: sosiaaliturvan perustulomalli, joka kannustaa työtöntä ottamaan vastaan työtä, matalapalkkaistakin, mieluummin kuin olemaan työttömänä; matala-palkkaisen työn tuloverojen ja työnantajamaksujen alentaminen; ravintolapalvelujen arvonlisäveron alentaminen, sillä jos EU ei estä sitä muissakaan jäsenmaissaan, miksi se estäisi sen Suomessa.

Myös uuden energiatekniikan uusille työpaikoille voidaan asettaa konkreettinen tavoite. Uuden energiatekniikan liikevaihto on nyt 5 miljardia euroa, ja suomalaisilla on alan maailmanmarkkinoista 5 prosenttia, mikä on hyvä jalansija. Ala on voimakkaassa kasvussa. Me vihreät ehdotamme, että Suomi asettaa tavoitteeksi 40 000 uutta työpaikkaa uuteen energiatekniikkaan vuoteen 2015 mennessä. (Ed. Sasi: Ydinenergiatekniikkaan kyllä!) Tämä on realistinen tavoite, mutta sen saavuttamiseksi on tuettava entistä voimakkaammin teknologian kehittämistä ja lisäksi asetettava tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle. Ikävä kyllä Vanhasen hallitus ajattelee vain tupruttajien etuja. Se on mitoittanut hiilidioksidin päästökiintiöt löysiksi ja suunnittelee sitä, että jopa lähivuosina Suomelle ostetaan verovaroin lisää päästökiintiötä, jotta tehtaat ja voimalaitokset eivät joutuisi vähentämään päästöjään. (Ed. Gustafsson: Paljonko tupruttajat työllistävät, ed. Hassi?) Tämä on aivan järjetöntä.

Vihreät ovat esittäneet ja tulevat myös ed. Soininvaaran puheenvuorossa esittämään lisääkin keinoja työllisyyden parantamiseksi. Täällä on jo mainittu vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten uusjako, koska nykyinen malli syrjäyttää naisia työmarkkinoilta. Lisäksi työttömyysturvajärjestelmää pitää muuttaa siten, että työtöntä ei enää rangaista keikkatöiden vastaanottamisesta päivärahojen maksuviiveellä. Puheenjohtaja Soininvaara on esittänyt tähän hyvin käytännöllistä ratkaisumallia. Samoin hän on esittänyt hyvää käytännöllistä ratkaisumallia henkilöyrittäjän työtä haittaavan paperisodan vähentämiseksi.

Arvoisa puhemies! Keinoja työllisyyden parantamiseksi ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiseksi on, jos vain löytyy poliittista tahtoa, mutta sitä tahtoa ei näytä löytyvän hallitukselta ja sitä tukevilta etujärjestöiltä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus ei ole kyennyt esittämään uskottavaa toimenpideohjelmaa työllisyysasteen nostamiseksi, että hallitus on tosiasiassa luopunut sitä koskevista, ohjelmassaan esitetyistä tavoitteista ja että hallitus on passiivisuudellaan vakavasti vaarantanut hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituksen, ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! "Det finns tre slags lögner; lögn, förbannad lögn och statistik" säger ett talesätt. Men det är inte statistikerna som kan anklagas för att vara lögnare, utan det är de som presenterar forskarnas tabeller som lätt gör sig skyldiga till att tolka siffrorna till sin egen fördel.

Statistikcentralens sysselsättningsrapport den 20 april fick oppositionen att knyta band över de ideologiska gränserna. Interpellationen bygger på att antalet sysselsatta har minskat med 13 000 och att sysselsättningsgraden sjunkit med en halv procent till 65,8 procent.

Det hade varit rakryggat av oppositionen att också notera den tredje rubriken i Statistikcentralens pressmeddelande, nämligen att "Antalet arbetslösa är 15 000 färre än för ett år sedan". Den rubriken ger en annan bild av regeringens politik än den som oppositionen försöker ge sken av.

Hallituksella oli kova tehtävä kevään 2003 aikana torjua tulevaa suhdannetaantumaa, joka pyyhkäisi koko euroalueen yli. Hallitus päätyi melko rohkeaan veropolitiikkaan, joka näyttääkin nyt kantaneen hedelmää. Tilastokeskuksesta tulee nimittäin joukko muitakin uutisia, jotka opposition on ehkä kiintoisaa panna merkille.

Annan muutamia esimerkkejä: teollisuustuotanto kasvoi toisena peräkkäisenä kuukautena 0,2 prosentilla (Ed. Pulliainen: Hieno homma!); vienti kasvoi 8 prosentilla tämän vuoden maaliskuussa verrattuna edellisen vuoden maaliskuuhun; kauppataseen ylijäämä lähes kaksinkertaistui viime vuoden samaan aikaan verrattuna; palvelualojen liikevaihto on kasvanut 5 prosenttia ja rakennusliikkeiden liikevaihto kasvoi 9 prosenttia viime vuodesta.

Olen kiusannut teitä esittelemällä joukon kasvulukuja, mutta on tärkeää, että kaikki ymmärtävät niiden todella olevan kasvulukuja. Taloutemme ei ole pysähdyksissä, se on liikkeessä. Vaikeasta suhdannetilanteesta huolimatta hallitus onnistui pitämään talouden ohjausvauhdissa kotimaisen kysynnän elvyttämisen ansiosta.

Talman! Det är bra att vi kan vara eniga om landets största framtidsutmaning, nämligen att bemästra den kommande pensioneringsvågen. För att klara av den bör vi göra just som oppositionen efterlyser; öka antalet skattebetalare i takt med att antalet pensionstagare blir fler. Det är också tyngdpunkten i regeringsprogrammet.

Svaret på frågan om hur regeringen tänker öka antalet sysselsatta fick riksdagen och oppositionen redan i samband med rambudgeten i mars. Med fortsatta skattesänkningar, strikt budgetdisciplin, satsningar på forskning och utbildning och effektivering av studierna avser regeringen att vända sysselsättningstrenden.

Trots att det finländska utbildningssystemet har fått beröm under årtionden bland utländska expertgrupper måste vi inse att det finns brister. Upp till 15 procent av dem som går ut grundskolan varje vår får aldrig någon andrastadieutbildning. Ett sådant svinn har vi helt enkelt inte råd med. För att råda bot på detta bör vi stärka läroavtalssystemet och ungdomsverkstäderna som kan ge skoltrötta elever värdefull handledning och föra in dem i yrkeslivet. Yrkesutbildningen håller på att falla i skuggan av gymnasieutbildningen. Till exempel rejält över 60 procent av niondeklassisterna i Helsingfors valde nu i vår att söka sig till ett gymnasium. Yrkesskolornas dragningskraft måste därför stärkas.

Samtidigt som de unga bör utbildas och fås snabbare ut i arbetslivet måste vi hitta nya och bättre sätt för att få de äldre att orka längre i arbetslivet. De internationellt sett långa studietiderna i Finland försöker regeringen nu förkorta genom att man inför det skattesubventionerrade lånet. Genom att ta lån kan studeranden studera effektivt på heltid. Då det gäller att få de äldre att hållas längre kvar i arbetslivet behövs flera åtgärder. Pensionspaketet innehåller några lockbeten för dem som vill förbättra sin pension genom att jobba längre.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tehtävä on luoda yrittäjille edellytyksiä palkata lisää ihmisiä. Suomi onnistui 1990-luvulla tekemään tietoliikennealan kasvualaksi. Nyt Suomen onkin aika löytää uusi kasvuala jo olemassa olevien lisäksi. Suomessa on toistaiseksi panostettu noin 600—700 miljoonaa euroa biokemian alaan. Summa saattaa vaikuttaa suurelta, mutta maailman johtavat lääkeyhtiöt käyttävät vastaavan summan tutkimustoimintaansa kuukausittain.

Suomen perusongelmana on juuri tällä hetkellä yritysinvestointien puute. Ilman uusia investointeja on vaikea luoda kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Varallisuusvero estää investointeja sen vuoksi, että se voi nostaa tuotosta maksettavan veron 28 prosentista jopa 66 prosenttiin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on halukas panostamaan 100 miljoonaa euroa varallisuusveron poistamiseen. Se on loppujen lopuksi halpa hinta investointien lisäämiseksi. (Ed. Kuosmanen: Oikein!)

Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo edelleen, että hallituksen tulee yhteistyössä yrittäjäkentän kanssa laatia toimiva malli työnantajamaksujen alentamiseksi. On selvää, että ilman ylimääräisiä budjettivaroja tällainen malli ei tule koskaan tuottamaan tulosta. Näiden panostusten lisäksi olemme valmiita keskustelemaan siitä, miten kotitalousvähennystä voitaisiin laajentaa käsittämään lisää palveluja siten, että sillä olisi työllisyysvaikutuksia. Erityisesti maaseudulla kotitalousvähennys saattaisi olla hyvä väline saada lisää ihmisiä työelämään.

Työllisyys on jo jonkin aikaa lisääntynyt muun muassa julkisten palvelujen piirissä. Siellä on myös suuri työllisyyspotentiaali. Kuten hallitus ja eduskunta totesivat budjettikehysten yhteydessä, kuntatalous vahvistuu tulevina vuosina. Kuntien vuosikatteen odotetaan nousevan tänä vuonna 1,2 miljardista eurosta 2,1 miljardiin euroon vuonna 2008. Tämä antaa toiveita useamman kokopäivätyöpaikan luomisesta kouluihin ja hoitoalalle. Hallitus on jo ehtinyt antaa voimakkaan panoksensa tukemalla kuntien peruspalvelujen budjetointia 655 miljoonalla eurolla kehyskauden aikana.

Talman! Den finländska ekonomin är inte isolerad från omvärlden. Det gäller att anpassa sig till de konjunkturer som råder i Europa. Regeringens mål att öka sysselsättningen med 100 000 nya jobb bör bestå även om den svaga konjunkturen förlänger processen. Finland har redan klarat sig ur den värsta svackan — nu gäller det bara att hålla farten.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusta ei voi syyttää Kiina-ilmiöstä tai globaalista markkinataloudesta. Se on pitkän aikavälin tulosta, johon ovat vaikuttaneet useat osatekijät. Hallitus on asettanut tavoitteekseen vaalikaudella 100 000 työllisen lisäämisen. Hallitus ei voinut olla tietämätön maailmantilanteen kehittymisestä Kiina-ilmiöksi, kun tavoite naputeltiin reilu vuosi sitten hallitusohjelmaan. Työttömyys on jämähtänyt meillä 9 prosentin tasolle. Työttömyyden alentaminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat välttämättömiä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. 1960-luvulla, kun punamultahallitukset olivat vallassa, sadattuhannet työttömät siirtyivät työn perässä Ruotsiin ja Suomi-neito alkoi autioitua. Haluaako tämä punamultahallitus toistaa tuon siirtolaisaallon virheet ja ajaa Suomen työttömät ulkomaille töihin?

Me kristillisdemokraatit olemme esittäneet stoppia hallituksen veroalepolitiikalle, joka on selkeimmin hyödyttänyt vain jo ennestään hyvätuloisia. Ne, joille lisäeurot olisivat kipeimmin tarpeen, ovat jääneet alesta paitsi, eikä heidän kotimainen kulutuksensa ole päässyt lainkaan lisääntymään. Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo, että nyt jopa teollisuusmaiden järjestö Oecd varoittaa Suomea uusista veronalennuksista, koska ne hankaloittavat selviämistä väestön vanhenemisesta ja sen mukanaan tuomista maksuista. Kun vertaamme suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa Tre Kronorin joukkueeseen, on todettava, että Ruotsissa kokonaisveroaste on lähes 2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin meillä Suomessa. Ruotsi haluaa Suomea paremmin kantaa huolta julkisesta terveydenhuollosta, vanhustenhoidosta ja vaikka koululuokkien oppilasmääristä. Samanaikaisesti työttömyys Ruotsissa on 4 prosentin luokkaa. Myös muissa Pohjoismaissa työttömyys on huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa. Tätä pohjoismaista mallia me kristillisdemokraatit olemme tarjonneet Suomessa, mutta se ei ole kelvannut tälle hallitukselle.

Kristillisdemokraattien mielestä nyt tarvitaan sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa vero- ja työllisyyspolitiikkaa. (Ed. Elo: Mitä se olisi?) — Arvoisa ed. Elo, pian kuulette. — Ruoan hinnan alentaminen on nopein ja tehokkain tapa lisätä jokaisen suomalaisen ostovoimaa ja sitä kautta luoda uusia työpaikkoja erityisesti yksityisille palvelualoille. Kansalaiset ovat meidän kristillisdemokraattien kanssa tästä asiasta samaa mieltä, ed. Elo. Keskimäärin Euroopassa maksetaan ruoan arvonlisäveroa 7 prosenttia, meillä Suomessa sama vero on 17 prosenttia. Missä viipyy hallitukselta esitys elintarvikkeiden alv:n alentamisesta, joka kuului usean keskustan kansanedustajan eduskuntavaalitavoitteisiin? (Ed. Pulliainen: Oliko se kd:n kanssa?) — Kyllä, edustaja. (Ed. Pulliainen: Ihanko totta, ei ole ennen kuultukaan!) Tämä on ollut hyvin vahvasti esillä ja tulette huomaamaan, että jatkossakin se ääni kuuluu.

Heikki Kemppainen Suomussalmelta on henkilö, jolla ei ole koulutusta. Hän haluaisi tehdä työtä isänmaan hyväksi, "mitä vaan, mihin hänet kelepuutetaan ja vähän siitä maksetaan". (Ed. Elo: Veikko Juntunenkin!) — Suomessa on heikkikemppaisia ja veikkojuntusia useita tuhansia, joille liturgiat osaamisen vahvistamisesta ovat täyttä hepreaa. Näitä heikon koulutuksen omaavien työntekijöiden työllistymistä on tuettava. On luotava erityisesti tuetut työmarkkinat, joiden piirissä tehdään työtehtäviä, mitkä alhaisen tuottavuuden vuoksi jäisivät muutoin tekemättä. Lisäksi työkyvyttömät työttömät tulee päästää ajoissa työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kolmannen sektorin tueksi on ensi vuoden budjettiin varattava TEL-maksuja varten määräraha, jonka avulla kolmas sektori voi työllistää. Lisäksi yhdistelmätuella on oltava mahdollisuus työllistää uudelleen jo vuoden työttömyyden jälkeen kolmannelle sektorille. Kd-eduskuntaryhmän mielestä myös yhdistelmätuen työssäoloehdon tulee karttua koko työssäoloajalta. Työttömyys ja sen sisältämä syrjäytyneisyys periytyy helposti seuraavalle sukupolvelle, siksi työllisyystoimenpiteet on kohdistettava erityisesti perheisiin, joissa on useampi työtön. Toivon, että hallitus yhtyy kristillisdemokraattien tavoitteeseen, ettei yhdessäkään perheessä ole samanaikaisesti useampia työttömiä tämän vaalikauden jälkeen.

Suomessa on 223 000 yritystä. Niistä alle kymmenen hengen yrityksiä on 207 000 eli noin 93 prosenttia. Yrittäjät ja työntekijät eivät voi olla kuin päivänsäde ja menninkäinen, jotka kaipuustaan huolimatta eivät saa toinen toistaan. Jotta yhteiskuntamme parantuisi työttömyyden syövästä, avain on pitkälti pienyritysten kyvyssä työllistää ja yrittäjyyden voimistumisessa. Jos jokainen yrittäjä palkkaisi yhden uuden työntekijän, työttömyys lähes poistuisi. Jos jokainen yrittäjä irtisanoo yhden, tämä yhteiskunta on kriisissä.

Suomella on edessään ennennäkemätön sukupolvenvaihdos työelämässä ja yrittäjämaailmassa. (Ed. Kuosmasen välihuuto) Yritysten omistajanvaihdosten onnistuminen on erittäin merkittävä asia tulevaisuuden talouskasvun ja työllisyyden kannalta. Siksi ehkä ed. Kuosmasenkin kannattaisi olla yrittäjänä edelleenkin. Halukkuus lähteä yrittäjäksi on EU-maista vähäisintä Suomessa. Palkkatyö nähdään Suomessa yrittäjyyttä selvästi houkuttelevampana vaihtoehtona. Yrittäjien aseman parantaminen, etenkin sosiaaliturvan epäkohtien korjaaminen sekä yleinen myönteinen suhtautuminen yrittäjyyteen on lähtökohta sille, että saamme nykyisen ikääntyvän yrittäjäpolven tilalle uusia voimia. Pienyrityksille on saatava omat säännökset, jotta niiden toiminta ei tahmisi esimerkiksi paperisotaan.

Harmaan talouden vähentämiseksi tulee pienyrityksille suunnata asteittain aleneva arvonlisäverotuksen perusvähennys. Erityisen ongelmallinen korkea arvonlisävero on käsityö- ja palveluyrityksissä. Omistajanvaihdosten helpottamiseksi verohuojennukset ovat paikallaan, jotta nykyiset yritykset eivät kuolisi ja työttömyys jälleen nousisi. Kristillisdemokraatit ovat ehdottaneet, että työnantajille tarjotaan mahdollisuus korvata työttömyysvakuutusmaksut lisätyövoiman palkkaamisella eräänä keinona työllisyyden parantamiseksi.

Mitä tapahtuu, kun työvoimaneuvoja jalkautuu? Päivänsäde ja menninkäinen -rintamalle kuuluu siltä osin hyvääkin. Kätilöinä ovat toimineet työvoimaviranomaiset, jotka ovat lähteneet työpaikkametsästykseen. Tämä esimerkki tulee muun muassa Pohjois-Savosta, omasta maakunnastani. Pohjois-Savon kahdeksan työvoimatoimiston virkailijaa tekivät syksyn 2002 aikana noin 1 600 yrityskäyntiä. Vierailulla saatiin 642 toimeksiantoa, joista avoimia työpaikkoja oli huikeat 362, tukityöpaikkoja 103 ja harjoittelupaikkoja 177.

Yhden ja kahden henkilön yrityksissä ollaan niin sidoksissa omaan yrittämiseen, etteivät voimat riitä tutkimaan kaikkia yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Työvoimatoimistoissakin ollaan oltu liiaksi neljän seinän sisällä. Usein tilanne on saattanut johtua ohuista resursseista. Tämän suuntaiset toimenpiteet lähentävät yrittäjiä ja työntekijöitä kumpienkin eduksi.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja työllisyysohjelmaa, jolla helpotetaan syrjäytyneiden kansalaisten asemaa ja yritysten kykyä luoda uusia työpaikkoja. Eduskunta toteaa, että tämä merkitsee sitä, että työllisyysaste ei Suomessa nouse hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti ja että harjoitetun politiikan seurauksena hyvinvointipalvelujen kestävä rahoitus vaarantuu, eikä hallitus tämän vuoksi nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Tony  Halme  /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on viime vuosikymmenen aikana eletty varsin raamatullisella tavalla: niiden, joilla on ollut ennestäänkin paljon omaisuutta, on yhteiskunnan toimesta sallittu rohmuta lisää ja niiltä, joilla on ollut ennestäänkin vähän, on otettu sekin pois. Tulonjaossa on Suomessa tapahtunut historiamme suurin siirtymä palkansaajilta pääoman saajien hyväksi. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 bruttokansantuotteemme kasvoi 500 miljardista tapetusta markasta 800 miljardiin markkaan eli lähes 40 prosentilla, ja tämä kasvu meni lähes kokonaan 20 000 rikkaimman suomalaisen taskuun. (Ed. Kuosmanen: Demareitten linja!) — Se toimii näköjään edelleen. Sieltä se ei suinkaan Lipposen hallituksen toiveiden mukaisesti ohjautunut kotimaiseen kulutuskysyntään vaan toimi pelimerkkeinä vuoden 2000 pörssikuplaa edeltäneissä osake- ja optiopeleissä. (Ed. Elo: Demarien linja toimii aina!)

Kuvaavaa tälle menolle on se, että joka päivä siirtyy maailmassa näyttöpäätteeltä toiselle noin 2 000 miljardia dollaria niin kutsuttua spekulaatiorahaa, josta vain 5 prosenttia tarvitaan maailmanlaajuisiin investointeihin ja maailmankauppaan. Loput noin 95 prosenttia toimii uhkapelirahana, jolla heilutellaan eri maiden kansantalouksia. Kun tähän vielä yhdistetään vakaaksi vakuutetun euron arvon heilahtelu lähes 50 prosentilla suhteessa dollariin, on helppo ymmärtää se toimintaympäristö, jossa Suomenkin kansantalous toimii. Meitä viedään niin, ettemme ehdi edes vikisemään. Ylikorkea euron kurssi on saanut lisäksi vientikauppamme ja kilpailukykymme lähes 1990-luvun alussa tehtyä noin 40 prosentin devalvaatiota edeltäneelle surkealle tasolle.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen ja työllisyysasteen kohottaminen on ollut sekä Lipposen molempien hallitusten että myös nykyisen Vanhasen hallituksen päätavoitteita. Lipponen lupasi puolittaa työttömyyden siinä lähellekään onnistumatta, ja Vanhanen puolestaan lupasi luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Nyt on vasta ensimmäinen erä pelattu ja tilanne on 4—0. Työllisyysaste on päinvastoin alentunut kahdella prosentilla, ja työttömien määräkin on ollut nousussa. On todellakin perusteltua käydä keskustelua työllisyydestä ja niistä linjauksista, joilla nykyinen meno saadaan muuttumaan. On siis aikalisän paikka, ja tämä välikysymys antaa siihen hyvän mahdollisuuden. (Ed. Pulliainen: Hallitusneuvotteluthan tässä on edessä! — Eduskunnasta: Ja pakolaisia lisää!) — Ei, ei! Pakolaiset tulevat myöhemmin puheeseeni, älkää yhtään huoliko, että minä ne unohdan. — Hallituksella ei ole tippaakaan syytä pieneenkään ylimielisyyteen, vaan sen on otettava opposition yhteinen huoli suomalaisten tulevaisuudesta tosissaan.

Työllisyyttä on Suomessa viimeisten hallitusten toimesta yritetty parantaa pitkälti yhteen ainoaan keinoon luottaen eli verotusta alentamalla. Vaikka verotusta on kevennetty kaikilta osin, on valtakunnassa tehtyjen työtuntien määrä tänään silti pienempi kuin kevennyksiä edeltäneenä aikana. Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa onkin todistettu, että tuloveronkevennyksin saadut lisätyöpaikat tulevat erittäin kalliiksi yhteiskunnalle ja lisäksi ne ovat vakava uhka hyvinvointipalveluiden ylläpitämiselle, josta olemme viime vuosina saaneet monia ikäviä esimerkkejä, kuten leipäjonot, sosiaali- ja terveyspalveluiden heikkenemiset, vanhusten ja veteraanien hoidon tason huononemiset ja lapsiperheiden pahoinvoinnin lisääntymiset. Monissa maissa ympäri maailmaa on erittäin matala veroaste mutta valtavat työttömien joukot. Niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden hallitusten yksisilmäinen veronalennuskilpailu on käytännössä johtanut siihen, että maat kilpailevat keskenään siitä, mikä maa suostuu vähiten hyötymään tuotannollisesta toiminnastaan.

Perussuomalaisten mielestä Suomen verotuksen pääongelma ei ole suinkaan liian korkea tuloverotus vaan liian korkea välillinen vero välttämättömyystarvikkeista ja -palveluista. Alentamalla esimerkiksi ruuan, vaatteiden ja jalkineiden, parturi- ja kampaamopalvelujen, matkojen, asumiseen liittyvien asioiden sekä muiden välttämättömyyspalvelujen ja -tavaroiden arvonlisäveroa päästäisiin aivan toisen tasoisiin työllisyyttä parantaviin tuloksiin kuin tulo- tai pääomaveroa alentamalla. Tasasuuruiset veronalennukset tuloveroon päinvastoin lisäävät köyhimmän väestönosan kurjistumista ja rikastuttavat rikkaita. Samalla tavalla kurjistumista lisää myös hallituksen politiikka suosia töiden pätkimistä, osa-aikaistamista ja suoranaista ansiotason alentamista. Sen sijaan tulisi turvata kunnollinen ansiotaso kaikesta työstä ja korottaa pienimpiä sosiaalietuuksia. Silloin vaikutettaisiin tehokkaimmin kulutuskysynnän lisääntymiseen. Nykyinen politiikka johtaa vain yhteiskunnan tulonsiirtojen supistumiseen entisestään ja köyhien määrän lisääntymiseen.

Arvoisa puhemies! Tuottavuutta ja kilpailukykyä on yritetty parantaa puristamalla se vähentyvien työntekijöiden selkänahasta. Työtahtia on kiristetty, ja se näkyy selvästi työntekijöiden ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymisenä. Joustot eivät kuitenkaan riitä kilpailemaan esimerkiksi Kiinan 50 sentin tuntipalkoille ja 14-tuntisille työpäiville. Tuotantoa siirretään halpatuotantomaihin, vaikka esimerkiksi Nokian kännyköiden hinnasta työn osuus on vain muutama prosentti. Tuottavuus on kasvanut niin nopeasti, että työvoiman tarve ei kasva, ja kaiken lisäksi palkansaajille päätyy vain murto-osa ripeästä tuottavuuden kasvusta, kuten Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa tutkimuksessaan todennut. Johtopäätös tästä kaikesta onkin se, että markkinaehtoinen täystyöllisyys ei ole mahdollista, tarvitaan yhteiskunnan toimia työttömyyden merkittäväksi alentamiseksi.

Nykyiset toimet ovat kuitenkin tehottomia tai virheellisiä. Perussuomalaisten mielestä merkittävää työllisyyden kohentumista voidaan olettaa tapahtuvan vasta silloin, kun tuotannosta ja tuottavuuden kasvusta syntyvä varallisuus jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien kansalaisten kesken eikä sitä päästetä monikansallisen pääoman taskuun. (Ed. Gustafsson: Tehän vastustatte sitä, ed. Soini ainakin!) — Nyt te olette väärän puolueen kaveri. Minä olen perussuomalainen. Minä en ole vasemmisto. — Verotuksessa tulee pääomasiirtojen verotuksella korvata se vaje, joka syntyy välillisen verotuksen keventämisestä ja pienimpien tulojen veroista vapauttamisesta.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun valtio ja kunnat valittavat rahapulaansa, sijoitetaan valtavia summia turhuuteen. Tästä hyvinä esimerkkeinä käyvät kaavailtu Musiikkitalo ja turha Vuosaaren satama. Näilläkin rahoilla olisi voitu saada esimerkiksi Kontulan ja Jakomäen lähiöiden elinolosuhteita parannetuiksi ja työllistetyksi työttömiä. Valtiolla näyttää olevan myös löysää rahaa kulutettavaksi perusteettomien pakolaisten hyysäämiseen ja tapausten oikeuskäsittelyihin, kun todellinen perussuomalaisten esittämä pikakäännytys hylättiin uudesta ulkomaalaislaista. Nyt maksamme noin 1 000 euroa jokaisen tapauksen oikeudenkäyntikuluja ja lisäksi rahaa palaa Ulkomaalaisviraston ja poliisin toimintakuluissa, pakolaisten ylläpito- ja sosiaalikuluissa, terveydenhuoltokuluissa ja lennättämisessä lopuksi kotimaahansa. Rahaa näyttää olevan siis tähän mutta ei järkevään työllistämiseen.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Kylläpä oli kipeä asia tämä kohtelias vaatimukseni, sanotaan, esitykseni siitä, että oppositio välikysymyksen tehdessään kykenisi esittämään myöskin yhteisen vaihtoehdon hallituksen politiikalle. (Ed. Pulliainen: Humoristinen ministeri tosissaan!) Teillä on yhteinen halu kaataa hallitus. Näin olen ymmärtänyt, kun kuuntelin näitä epäluottamusponsia. Silloin teillä tietenkin on yhteinen halu myöskin rakentaa, luoda yhteinen rintama, poliittinen vaihtoehto hallitukselle uuden hallituksen muodostamiseksi. (Välihuutoja) — Rauhoittukaa, ed. Pulliainen, kuunnelkaa nyt välissä! — Mille pohjalle, mille hallitusohjelmalle te rakentaisitte sen? Teidän täytyy esitellä kansalaisille vaihtoehtonne. Mutta tämähän on ihan selvä peli. Teillä ei ole yhteistä vaihtoehtoa. Teillä on omia esityksiä, ja minusta on ihan hyvä, että niitä edes tässä tulee, vaikka ... (Välihuutoja) — Ed. Pulliainen ja monet muut, antaa palaa vaan! — Ei ole kovin hedelmällistä, koska tämä keskustelu on käyty täällä monta kertaa, lähteä kovin yksityiskohtaisesti käsittelemään näitä teidän erilaisia vaihtoehtojanne. Ne leviävät kuin Jokisen eväät laidasta laitaan, mutta sovitaan niin, että teillä ei ole yhteistä linjaa. Olisin kuitenkin odottanut, että epäluottamusponsissa edes olisivat tulleet esille teidän omien ryhmienne linjaukset, ne olisi kiteytetty sinne, mutta totta kai ne on laitettu toisella tavalla, jotta ei tulisi kovin ikävää tilannetta, kun perjantaina äänestämme välikysymyksestä. Minusta tämä on löperöä meininkiä. Se nimenomaan on vastuun välttämistä ja kaihtamista.

Jokunen kommentti kuitenkin, joka kertoo siitä, kuinka levällään teidän eväänne ovat. Koko opposition puolesta vastasi ed. Krohn ja totesi muun muassa... (Välihuutoja) — Malttia, ed. Pulliainen! — ... että veronalennukset velkaannuttavat valtiota. Tähän voin sanoa, että kyllä, jos mentäisiin kokoomuksen metodin mukaan, mutta vihreäthän kauhistelivat sitä, että näin voisi käydä. Hallitus on tietoinen riskeistä, joita veronalennuksiin sisältyy, mutta juuri sen vuoksi veronkevennykset, työn verotuksen keventäminen, kaikki muut, palveluihin satsaaminen, osaamiseen panostaminen, työllisyyspolitiikka, muodostavat kokonaisuuden, jossa hallitus ei ota sellaista riskiä, johon kokoomus on valmis. Aivan selkeästi näin teidän seitsemän kohdan esityksennekin pohjalta tapahtuu.

Minusta ihan käyttökelpoinen todiste siitä, että hallitus on onnistunut hyvin, on siinä, että luvuilla voidaan osoittaa ostovoiman kasvu tänä vuonna yli 4 prosentin. Se on näkymä. Se kanavoituu hyvin kulutukseen. Sitä kautta talouden kasvu luo sinne uutta potentiaalia, kanavoituu työllisyyteen, 17 000 uutta työpaikkaa palvelualoilla. Siitä kun lähdetään laskemaan ed. Hassin tavoitteeseen, 70 000:een tämän vaalikauden aikana, niin siinä se onkin. Hallituksen linja toimii juuri sillä tavalla kuin vihreitten suuri tavoite haluaa, eli 17 000 työpaikkaa on viime vuoden aikana syntynyt palvelualoille. Se on nimenomaan siitä kiinni, että politiikka on tällä kertaa onnistunut erittäin hyvin.

Tänään hallitus päätti lisäbudjetista. Sielläkin ovat nämä vastaavat todisteet. Velkaantumiskehitys, budjettivajekehitys etenee täysin toiseen suuntaan, kuin mihin ed. Krohn puheenvuorossaan viittasi ja väitti sen etenevän. Kykenemme alijäämää vähentämään lisäbudjetin päätöksillä 800 miljoonaa euroa. Politiikka on siis onnistunut.

Vihreitten verouudistus, vihreä verouudistus, niin kuin sanotte, lähtee muun muassa maksualennuksista sekä pienipalkkaiselle työlle että työnantajamaksuihin, ihan tärkeitä asioita. Yhden prosenttiyksikön työnantajamaksun alennus maksaa julkiselle vallalle yli puoli miljardia euroa.

Vihreät ehdottavat työvoimapolitiikan voimavarojen siirtoja työnantajamaksujen alentamiseen. Jos poistaisimme kaikki työvoimapoliittiset toimet työmarkkinatukea lukuun ottamatta, sillä saisi runsaan puolentoista prosenttiyksikön alennuksen työnantajamaksuihin. Tämä maksuesitys vastaa noin puolta yhden vuoden tavanomaisista palkankorotuksista, ja vastapainona meillä ei olisi yhtään työnvälitystä, ei ensimmäistäkään tukityöpaikkaa eikä ensimmäistäkään työvoimakoulutuksessa olevaa. Tässä on se vihreitten verovaihtoehdon, vihreän vaihtoehdon, suuri ongelma. Kannattaa katsoa numeroilla mitaten, mitä tapahtuu teidän ehdotustenne mukaan edettäessä. Sitähän se on.

Kokoomus liikkuu kyllä linjakkaasti aivan samalla tavalla, kuin aiemminkin näissä budjettiin ja talouspolitiikkaan liittyvissä käsittelyissä täällä on tapahtunut. Te olette valmiit ottamaan riskiä raskaimman jälkeen, siis siitä joittenkin ekonomistien kyllä kannattamasta lähtökohdasta, että kansantaloudessa on pelivaraa, koska vaihtotase on voimakkaasti ylijäämäinen, mutta te olette alkaneet riskeerata valtiontalouden, julkisen talouden, sitä kautta kansalaisten luottamuksen ja vaikuttaa silloin kielteisesti kotimarkkinoihin ja riskeerata sen, että jos kansainvälinen kehitys, jossa on suuria riskejä kuitenkin, vaikka se etenee tällä hetkellä hyvin, kääntyykin yllättäen kielteiseen suuntaan, meillä on edessä tilanne, jossa valtiontalous ei ole iskussa, se ei kykene vastaamaan siihen haasteeseen, jossa sen pitäisi pelivarallansa kyetä ottamaan vastuuta. Teidän metodinne johtaa silloin hallitsemattomiin menoleikkauksiin, siihen tylyyn linjaan, josta meillä on jonkinlaisessa muistissa vielä 90-luvun alun lama. Onneksi rakenteemme sekä valtiontaloudessa että julkisessa taloudessa muutenkin ja myöskin yritystaloudessa, koko kansantaloudessa on paljon parempi kuin silloin oli laita.

Vastauspuheenvuoroja pyydetään.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri Kalliomäki totesi, kokoomus oli linjakas omassa esityksessään. Meillä oli seitsemän kohdan ohjelma, missä vastasimme hallitukselle juuri niihin toimenpiteisiin, mitä hallitus ministeripuheenvuorossaan toivoi, toivoi selkeitä esityksiä, miten asiassa edetään ja miten työttömyyttä voidaan Suomesta poistaa. Se on keskeinen asia, ja siihen halusimme vastata.

Vastaamme myöskin siihen, kun ministeri totesi, että oppositio on varsin eripurainen tässä vaihtoehtojen löytämisessä, että oli havaittavissa aivan selkeästi, että hallituksen sisälläkään ei ole selkeitä vaihtoehtoja olemassa. Jokainen hallituspuolue toi omanlaisiaan ratkaisuja, ja siitä johtuukin ehkä se tilanne, missä nyt tänä päivänä ollaan. Hallitus on istunut vuoden tai tämä eduskunta on istunut yli vuoden, eikä mitään ole tapahtunut siinä suhteessa, että työttömyyden poistamisessa olisi ryhdytty toimenpiteisiin. Odotamme niitä selvityksiä, mitä hallitusohjelmassa on luvattu. Ne kenties valmistuvat ensi vuonna.

Olemme esittäneet ohjelmassamme, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin, jotta yrityksillä olisi kannustavuutta aktiiviseen yritystoimintaan, kannustavuutta työllistämiseen siten, että ne pääomat, mitkä ovat tällä hetkellä lipumassa muualle pois Suomesta, pysyisivät Suomessa.

Tässä puheenvuorossaan myöskin ministeri Kalliomäki totesi, että poikkeuksellisen hidas talouskehitys on ollut kolme vuotta olemassa Suomessa. Se on kukkupuhetta. (Puhemies koputtaa) Selkeästi on havaittavissa, että linja on ollut hyvin tasainen jo pidemmän aikaa. Ei voida sanoa, että sen takia matalapalkka-alojen puolella asiat menisivät...

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu tähän mennessä on osoittanut, että välikysymys ajoittuu aivan oikein, koska välikysymyksen tarkoituksena on hallituksen kaataminen eikä mitään muuta. Jotta hallitus pystyisi sen työllisyyden parantamistavoitteensa toteuttamaan, sen pitäisi toteuttaa se kahdessa vuodessa, jotta se vaikuttaisi tämän eduskuntakauden aikana, jos tämä eduskunta istuu täyden kauden. Mitään ohjelmaa ei ole tippunut siitä, mitä kahden vuoden aikana aiotaan efektiivisesti tehdä. Hallitus nurin!

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta ministeri Kalliomäen vastaus osoitti sen, kuinka avuton hallitus nyt on. Välikysymykseen haetaan vastauksia, ja kun lukee teidän vastaustanne, te kysytte: Lähivuosina onkin kysymys siitä, kuinka nousua hallitaan, kuinka kansantuotteen kasvu nostetaan kestävästi yli 2,5 prosentin, kuinka kasvu saadaan mahdollisimman työllistäväksi. Itse asiassa ei yhtään vastausta vaan kysymyksiä. Kyllä ainakin oppositio odotti välikysymyksessä vastauksia siihen, millä 100 000 työpaikkaa synnytetään, eikä sen pohtimista, mitä tässä on tapahtumassa. Me kaikki tiedämme nämä kyllä jo ennestään. Täytyy sanoa, että täysin toivoton yritys tämä, ministeri Kalliomäki, nyt on.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minäkin ihmettelin, minkä takia ministeri Kalliomäki syytti oppositiota siitä, että ei ole yhteistä linjaa. (Hälinää) Meillä on eri linjoja: kokoomuksella on oma linja, kristillisdemokraateilla on oma linja, vihreillä on oma linja. Me tarjoamme erilaisia vaihtoehtoja teille, (Hälinää) mutta teillä myöskin on eri linja. Kun kuuntelin Rkp:n puheenvuoroa, niin siinä halutaan varallisuusvero poistaa, siinä halutaan työnantajamaksuja alentaa. Minä en unohda sitä koskaan, kun pääministeri Vanhanen sanoi seminaarissa, että hän on menettänyt uskon tuloveroalennuksien työllisyysvaikutukseen. Näin te olette sanonut ja perustellut. Siitä huolimatta tarjotaan jatkuvasti tuloveroalennuksia. Kyllä teidän täytyy myöntää, että vaihtoehtoja on tullut opposition puolelta. Kaikki eivät ole ehkä niin hyviä vaihtoehtoja, mutta valitkaa edes sellaisia, (Puhemies koputtaa) jotka teidän mielestänne olisivat hyviä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä Rkp:n eduskuntaryhmä myöskin hallituspuolueena korosti voimakkaasti, että yritysten investoinnit ovat asia, jota haluttaisiin vahvistaa: suomalaista pääomaa ja investointia Suomeen. Yhtenä keinona he esittivät myöskin varallisuusveron poistoa. He kertoivat myöskin, että sivukulujen vähentäminen, niihin panostaminen, on erityisen tärkeää ja samoin kotitalousvähennykseen.

Saman tyyppisiä lakialoitteita me olemme täällä kokoomuksessa esittäneet pitkin matkaa, mutta ne on kaikki äänestetty kumoon. Nyt vain kysyisin, mitkä ovat nyt ne voimat, jotka vastustavat näitä Rkp:n tekemiä esityksiä siellä hallituksessa, onko se SDP vai onko se keskusta (Hälinää) vai onko kerta kaikkiaan niin, että Rkp:kin on ihan voimaton siellä hallituspuolueena. (Naurua)

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ei ole pettänyt ketään. Hallitus on tehnyt erittäin tulevaisuussuuntautunutta ja tasa-arvoista, (Hälinää) kokonaisvaltaista politiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Voi ei!)

Mutta, hyvät kollegat, haluaisin vain sanoa, että hallituksen henkilääkäriksi heittäytynyt ed. Irina Krohn diagnosoi, että hallitus kärsii ksenofobiasta. Diagnoosi on virheellinen. Ainakin tuossa naapurissa kerrottiin, että heillä on pahemmat ksenofobian oireet. (Edustaja viittaa perussuomalaisten eduskuntaryhmään — Ed. Krohn: Eivät ole hallituksessa!) Elikkä hallituspuolueet ovat vastuullisesti ja kokonaisvaltaisesti tarkastelleet ulkomaisen työvoiman mahdollisuuksia työllistyä Suomessa. Hallitus on ottanut lyhyimmät siirtymäkaudet käyttöön, ja on myös huomattava se, että ulkomaalaisten työ vapautettiin kokonaan työluvista.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu on sikäli tarpeellista, että tässä me saamme vahvistusta sille, että taidetaan olla aika lailla oikealla tiellä, koska minkäänlaisia konkreettisia vaihtoehtoja ei tule. Jos ajatellaan kokoomusta, se on ollut 16 vuotta hallituksessa ja nyt yhtäkkiä on löytynyt seitsemän kohdan ohjelma. (Ed. Zyskowiczin välihuutoja) Kyllä se vähän ihmetyttää, missä ne ohjelmat makailivat tämän 16 vuotta ja siitä vielä 12 vuotta valtiovarainministeriön johdossa. Silloin olisi luullut, että kaikki veroesitykset tulee tehtyä. (Hälinää)

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Kalliomäki, valitettavasti omassa vastauksessanne ette todellakaan kyennyt millään tavalla osoittamaan vääräksi sitä vasemmistoliiton arviota, että hallitus on jakamassa kansan kahtia. Te puhuitte ostovoiman kasvusta, mutta te unohditte todeta sen, että meillä on suuri joukko, joiden ostovoima ei kasva euron euroa, ei sentin senttiä. Noin miljoona suomalaista aikuista ei ole näiden verohelpotusten kohteena, eikä olla mitenkään parantamassa heidän perusturvansa tasoa muutoinkaan. Elikkä te jaatte kansaa selvästi kahtia.

Te myönsitte myöskin, arvoisa ministeri, että hallitus on tietoinen niistä riskeistä, joita näihin veroalennuksiin liittyy. Hyvä, että edes myönnätte sen, nimittäin veikkaanpa, että joudutte myös tarkastelemaan tilannetta uudelleen, mikäli taloustilanne ei kehity suotuisasti, niin kuin te näytätte nyt hartaasti toivovan. Tietysti mekin toivomme, että kehitys olisi positiivista, mutta pelkään, että näin ei käy.

Sitä paitsi yhdistelmätuella työllistetyt lannistetaan. Työmatkakustannukset johtavat siihen, että ei kerta kaikkiaan kannata käydä töissä, jos työmatkakustannukset tulevat päälle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäelle on ongelma se, että oppositiolla ei ole yhteistä näkemystä. Omituinen ongelma! Selittäkää, ministeri Kalliomäki, minulle, kun olen tämmöinen yksinkertainen juristi, miten se, että meillä on täällä opposition piirissä erilaisia näkemyksiä tarvittavista toimenpiteistä, estää teitä hallituksena tekemästä niitä ratkaisuja, jotka teidän mielestä ovat niitä oikeita tekoja; miten se, että me annamme eri neuvoja, estää teitä ottamasta käyttöön oikeat keinot, oikeat ratkaisut. En ymmärrä tätä logiikkaa. Olen ed. Mikko Kuopan kanssa varmasti lähes joka asiasta eri mieltä. Tällä logiikalla te ette pystyisi tekemään mitään politiikkaa, kun ed. Kuoppa ja minä tarjoamme teille erilaisia neuvoja ja lääkkeitä (Naurua) politiikan tekemiseksi. Ei tässä teidän vastauksessa ole yhtään mitään logiikkaa.

Pääministeri Vanhanen, pitävätkö paikkansa julkisuudessa olleet tiedot siitä, että hallitus on panostamassa vain 50 miljoonaa euroa työnantajamaksujen alentamiseen? Pitääkö se paikkansa? Vielä vaalien alla te, keskusta, lupasitte 700, 600 ja viimeinen tarjous 500 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen. Pitääkö paikkansa, että nyt siitä on sulanut yhdeksän kymmenesosaa pois?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu muodostui oikeastaan alusta alkaen farssiksi, kun kuunteli ed. Krohnin puheenvuoroa, joka oli lähinnä esi-isien tekoja, ja sen jälkeen täällä myöhemmin kuuli ed. Pulliaisen näkemyksen, että tarkoituksena olikin kaataa hallitus. Tässähän jos todella olisi nauruun halua, niin voisi nauraa tälle ed. Pulliaisen näkemykselle. (Ed. Pulliainen: Niinhän se on välikysymyksen tarkoitus aina!) Tämäkö oppositio kaataa hallituksen, kun oppositio ei pysty edes yhtenäiseen epäluottamuslauseeseen, puhumattakaan siitä, että on yhteinen vaihtoehto?

Mutta ei ole mitään yhteistä muuta kuin se, että esitetään vaan, että ottakaa nyt hallitus neuvoja. Ed. Mäkinenkin esitti neuvotteluja hallituksen kanssa. Ed. Mäkinen, nyt esiin ne kunnon ehdotukset eikä mitään neuvotteluja. Myös ihmettelin vähän sitä, kun ed. Outi Ojala epäluottamuslauseessa toteaa, että hallitus lupasi. Hallitus on asettanut tavoitteekseen, ei hallitus ole mitään luvannut, 75 prosentin työllisyyttä. (Välihuutoja)

Puhemies! Lopuksi haluan vaan todeta, niin kuin omassa puheenvuorossani jo aikaisemmin sanoin, että ehdotusten tonava eli ed. Soininvaara on kohta tulossa puhumaan. Ed. Hassi viittasi jo näihin (Puhemies koputtaa) taas lukuisiin ehdotuksiin. Jään mielenkiinnolla kuuntelemaan niitä.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki puhuessaan opposition ongelmista kätkee ja yrittää peittää viikunanlehdellä hallituksen ongelman. Hallituksen ongelma on se, että kun teillä sosialidemokraateilla ja keskustalla on niin eri näkemykset yhteiskunnan kehittämisestä, te ette tee mitään ratkaisuja. Teidän ainoa ratkaisunne on säilyttää omien eturyhmien saavutetut edut ja olla tekemättä mitään rakenteellisia uudistuksia. Ja viimeisenä: minä olen aina ymmärtänyt, että jokisen eväät olivat hyvin levällään, mutta kun kuuntelin opposition puheenvuoroja, tuntui, että jokisen eväät olivat kyllä aika kaposella alueella ja oli hyvin paljon yhteisiä ehdotuksia. Ehkä kannattaisi jonkun tietokoneohjelman kautta ajaa läpi nämä puheet, jos ei luonnollisilla korvilla pysty löytämään niistä sitä yhteistä ehdotusluetteloa. Kyllä ne siellä ovat, voin vakuuttaa, ministeri Kalliomäki.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman etukäteen pelkäsin, että tässä välikysymyksessä on kyse tämmöisestä EU-vaalitapahtumasta, ja haluan tehdä tässä selväksi, että toisin kuin reilu puolet ryhmäpuhujista itse en ole ehdolla EU-parlamenttiin.

Tässä keskustelussa on ollut paljon puhetta, mutta hirveän vähän villoja. Kyllä nämä opposition esitykset ovat olleet vajavaisia. Jos nyt pohditaan niitä esityksiä hallituksen esityksiin verrattuna, niin ei siinä ole kyse mistään linjanmuutoksesta tai erityisestä esityspaketista, vaan saman tyyppisiä ohjeita ja esityksiä kuin hallituksellakin on. Tosiasia on se, että hallituksen jo päättämät keinot ovat vauhdittaneet talouden kasvua ja myös edistäneet työllisyyttä ja monet keinot ovat vasta tulossa käyttöön ja niistä ollaan tekemässä päätöksiä, eli kyllä hallitus on aivan oikealla tiellä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Kalliomäki ja ed. Elo vaativat vaihtoehtoja keskusteluun työvoimapolitiikasta, niin minä haluan todeta, että me haluamme juuri samaa sen vuoksi, että viimeiset yhdeksän vuotta tässä maassa on täysin vaihtoehdotonta työvoimapolitiikkaa harjoitettu. Meillä on yhdeksän vuotta ollut sosialidemokraattinen työvoimaministeri ja keskeiset viranhaltijat ovat olleet myöskin taustalla sosialidemokraattisia viranhaltijoita. Tähän pitää tulla muutosta.

Yhteiskunta pyörii väärin päin, kun työttömyys on edelleen suuri, verotulot ovat pienet, sosiaalimenot kasvavat päivittäin. On turhaa hakea niin kaukaa kuin Kiinasta syytä. Ei sinne ole vielä monta sataa työpaikkaa mennyt. Ne syyt ovat paljon lähempänä, ne ovat siellä ministeriaitiossa. Vaihdetaan linja sillä tavalla, että pannaan ihmiset töihin. Jaetaan rahaa vain työtä vastaan paitsi sosiaalisissa tilanteissa. (Puhemies koputtaa) Sosiaalipolitiikkaa pitää harjoittaa, se on selvä asia, mutta ihmiset töihin ja tehdään heistä veronmaksajia: verotulot kasvavat, sosiaalimenot vähenevät.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan tilastoja ja lasketaan yhteen työttömät työnhakijat, työttömyyseläkeläiset ja kaikki työvoimapoliittisten toimien piirissä olevat, on kokonaistyöttömyys tällä hetkellä Suomessa yli 400 000 henkilöä. Kun katsotaan, mitä toimia on tehty, jotta tämä väkimäärä pienenisi ja hallitus vuoden toiminnan jälkeen on luopumassa tuosta 100 000 työllisen lisäämisen tavoitteestaan eikä näy merkkiä, että se onnistuu tavoitteissaan, niin mitä mieltä olette, olisiko tämänpäiväisellä Oecd-raportilla jotakin merkitystä? Kannattaisiko siitä ottaa jonkinlaista ohjenuoraa hallituksen veroalennuspolitiikkaan, joka on ollut hyvin voimakasta tällä kaudella, ja aikooko hallitus muuttaa yleensä linjaa tämän raportin pohjalta?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä valtiovarainministeri syytti kokoomusta siitä, että me otamme liian suuria riskejä.

Tämä meidän seitsemän kohdan ohjelma pitää sisällään ensinnäkin sen, että yritysverouudistusesitystä on korjattava nimenomaan pääomien pitämiseksi Suomessa.

Toiseksi, työnantajamaksujen alennus on myöskin hallitusohjelmassa, ja varsinkin ennen vaaleja luvattiin vähintään takkia. Nyt on tulossa pelkkä tuluskukkaro, ja sitäkin siirretään taskusta toiseen. Me esitämme sellaista työnantajamaksujen alennusta, jolla on todellista vaikutusta työllisyyteen eikä vain 500—1 000 uuden työpaikan tavoitetta.

Kolmanneksi, täällä on työverotuksen keventäminen kaikilla tulotasoilla. Sitä on jatkettava. Täällä ei todeta, mikä on volyymi. Tätä mieltä tietääkseni hallituksessakin on oltu.

Neljänneksi, kotitalousvähennys, siitä on kuullut myönteisiä arvioita myös hallituksen piiristä jne.

Täällä ei ole perusteita valtiovarainministerin arvioille suuresta riskinotosta.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hassin käyttämä ryhmäpuheenvuoro oli minusta uskomaton siinä mielessä, että hän puhui tupruttajista. Haluavatko vihreät, jotta nämä tupruttajat — tarkoittaa teollisuutta — ajettaisiin johonkin muualle vielä Suomesta, ajetaan muka tupruttajien etua? Minusta me olemme edes pyrkineet säilyttämään työpaikkoja täällä, ja nyt vihreät on ajamassa varmaan niitäkin pois.

Toinen juttu, joka on huolestuttava piirre: Ed. Hassi puhui ay-liikkeestä, että se on yli viisikymppisten kartelli. Minusta kun miettii sitä porukkaa, mitä on yli viisikymppisiä ihmisiä Suomen maassa, ja mikä on ay-liikkeen merkitys kaiken kaikkiaan kolmikantasopimuksissa ollut, niin tämä kyllä on aika törkeätä puhetta. Ilmeisesti vihreissäkin on kaksi linjaa, nimittäin ed. Pulliainen on aina puolustanut kolmikantasopimuksia ja maltillisia tulosopimuksia, ja näyttää, että siellä kannattaa vetää linjaa siitä. Nimittäin toivoisi, että tätä kolmikantayhteistyötä ei missään vaiheessa asetettaisi kyseenalaiseksi. Kyllä siitä suomalaisella yhteiskunnalla on kaiken kaikkiaan ollut etua ja tulevaisuudessa yhä enemmän, kun pienenä kansakuntana ollaan tämmöisessä yhteisössä, mikä EU tällä hetkellä on.

Timo  Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ratsasti vaalivoittoon ruoan arvonlisäveron alennusta lupailemalla. Te, herra valtiovarainministeri Kalliomäki, olette mahtava mies. Olette pyyhkinyt keskustaa pitkin pöytää tämän vaatimuksen osalta. Juuri tämä ruoan arvonlisäveron alentaminen kohdistuisi niihin ihmisiin, joiden kulutuskysyntää pitäisi pitää yllä, eli vähävaraisten, lapsiperheiden ja näiden kaltaisten ihmisten. Samoin pitkäaikaistyöttömät ovat käytännössä nyt katu- ja valohoidossa. 170 000 on kova ydin, ja sille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Tämä on häpeällinen tilanne koko Suomen kansalle, etenkin hallitukselle, jonka kädessä ovat tämän ongelman avaimet. Mitään toimenpiteitä pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi ei ole tehty.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän keskustelun yllättävin piirre on ollut vihreitten halventava ja epä-älyllinen asenne hallituksen toimia kohtaan. Esimerkiksi kun te uhkaatte yhteiskuntaa tällä nopealla eläköitymisellä, niin tässä asiassa, jos missä, jo edellinen hallitus ja nykyinen hallitus ovat tehneet merkittäviä toimia eläkejärjestelmän uudistamiseksi.

Te ette ole olleet pätkääkään kiinnostuneita siitä, mitä hallitus on tehnyt koulutuspolitiikan suhteen. Erityisesti nuorempia keski-ikäisiä on yli 250 000, joilta puuttuu ammatillinen perustutkinto. Hallitus panostaa erittäin voimakkaasti näiden ihmisten valmiuksiin, jotta kyetään saamaan suomalaista työvoimaa, jolla sitten suomalaista yhteiskuntaa voidaan rakentaa. Te olette hävyttömiä näissä puheissanne. Kritiikkiä saa esittää, mutta pitää nyt nähdä se, mitä myöskin tehdään.

Sitten uusista toimista, meidän ryhmäpuheenvuorossamme ed. Mikko Elo totesi, (Puhemies koputtaa) että esimerkiksi aktiivitoimenpiteitä tarvitaan lisää, myöskin palvelutyön arvonlisäveron kohdalta voidaan tehdä uusia avauksia. Mutta joku rehellinen näkemys voisi vihreiltäkin olla. Olen tähän asti suhtautunut vihreisiin myönteisesti, se ystävyys päättyi nyt. (Naurua)

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Viittaan ed. Gustafssonin ansiokkaasti esille nostamaan asiaan, nimittäin aikuiskoulutukseen, johon todella satsataan. Ed. Krohn otti puheenvuorossaan esille tämän asian, joka on ihan totta, että meillä on suuri koulutusero nuorisoikäluokkien ja työssäkäyvien välillä.

Meillä on työelämässä lähes 300 000 ihmistä, joilla ei ole peruskoulutuksen jälkeen mitään koulutusta. Tähän kohderyhmään suunnataan juuri toimenpiteitä, muun muassa Noste-ohjelma on ohjelma, johon on määrätietoisesti lisätty resursseja, ja nyt ollaan tämän vuoden osalta pääsemässä tavoitteeseen, joka on tälle budjetille asetettu, 7 400 pääsee koulutuksen piiriin. Aikuiskoulutusta on laajennettu jo muutoinkin, ja siinä tehtiin edellisen hallituksena aikana merkittävä pohjatyö, jolloin luotiin linjat ja suuntaviivat, joita nyt toteutetaan. Se on tärkeä aihe, ja siihen hallitus erityisesti satsaa. Se on tulevaisuuspolitiikkaa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata sen väitteen, mikä täällä esiintyy jatkuvasti, että pitkäaikaistyöttömyys ei olisi alentunut ja että se olisi 170 000. Tässä maassa on 72 000 pitkäaikaistyötöntä, ja tuo virheellinen luku tulee siitä, että siihen lasketaan mukaan kaikki ne ihmiset, joilla on vaikeuksia työllistyä, eli ikääntyneet, maahanmuuttajat, vajaakuntoiset. Tuo joukko on toki paljon suurempi kuin pitkäaikaistyöttömien joukko.

Hallitus on pureutunut nimenomaan pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen, ja uskallan väittää, että tämän ja edellisen hallituksen työvoimapolitiikassa on eroja. Edellisen aikana tehtiin esimerkiksi työn etsijöistä kokeilu, jossa yritettiin sitä, toimivatko yksityiset markkinat. Kokoomus arvosteli täällä tätä kokeilua aivan aiheellisesti, se ei toiminut. Julkiset palvelut toimivat paremmin kuin tämä yksityinen kokeilu työnvälitystoiminnasta.

Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömyyteen on panostettu nimenomaan palvelukeskuksia perustamalla, sosiaalisen yrittäjyyden lainsäädännöllä, se on lähtenyt hyvin liikkeelle, ja sen lisäksi muun muassa työttömien ylläpitokorvauksia korottamalla, mikä mahdollistaa paremmin koulutukseen ja aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimiin osallistumisen.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Myös sosiaali- ja terveysministeriön sektorilla on tehty paljon asioita, joilla vaikutetaan työllisyysasteeseen. Tässä mainittu eläkelainsäädäntö on laittanut taloudelliset kannustimet kuntoon, sitä lainsäädäntöä jatketaan julkiselle sektorille juuri nyt eduskunnassa.

Ei pelkkä taloudellinen kannustin riitä, vaan pitää myös saada ihmiset jaksamaan työssä. Hallituksella on laaja ohjelma työelämän ilmapiirin parantamiseksi, työssä jaksamisen edistämiseksi, työhyvinvoinnin edistämiseksi. Ne ovat asioita, joilla vaikutetaan yksilön jaksamiseen työelämässä ja sitä kautta työllisyysasteeseen.

Sitten yksi hyvin keskeinen asia, työn ja perheen parempi yhteensovittaminen, jota tehdään myöskin laajalla rintamalla. Tehdään työryhmässä selvitystä siitä, voitaisiinko äitien työnantajille maksaa enemmän korvauksia, on tehty pienten lasten vanhempien hoitovapaan parannukset sekä ajankäytöllisesti että korvausten osalta. Työelämän tasa-arvoa ollaan juuri nyt erittäin merkittävästi viemässä eteenpäin tasa-arvolain uudistuksella, jossa velvoitetaan tekemään tasa-arvosuunnitelmat, kartoitukset miesten ja naisten välisistä työolosuhteista. Nämä kaikki ovat asioita, jotka helpottavat tätä ongelmaa, joka on nostettu esille, että nuoret naiset ovat nyt jääneet kotiin. Me haluamme myös heidät työelämään, mutta sillä tavalla, (Puhemies koputtaa) että he valitsevat sen vapaaehtoisesti ja voivat valita vapaasti työn ja perheen välillä ja molemmat. (Ed. Gustafsson: Hallitus meni johtoon 4—0!)

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen henkilökohtaisesti hyvin huolestunut suomalaisesta teollisuuspolitiikasta. Kun todella 90-luvulla teollisuuden kokonaistuotanto kasvoi 8 prosenttia, nyt 2000-luvulla vain nollasta 1,5 prosenttiin. Teollisuus investoi pääasiassa ulkomaille eli 16 000 työpaikasta vain 6 000 jäi Suomeen tällä vuosikymmenellä. Nyt meidän täytyy muistaa, ed. Elo, että kun kymmenen uutta EU-jäsenmaata tuli, joilla on erittäin halpa tuloverotus, ansioverotus ja yritysverotus, niin siitä tulee kova kilpailutekijä suomalaisille yrityksille. (Ed. Kuoppa: Siellä on myös heikko sosiaaliturva!) Sitten toisaalta on vielä se kysymys, millä tavalla Suomi saadaan sellaiseksi houkuttelevaksi sijaintimaaksi, että ulkopuoliset tuovat tänne pääomia ja investoivat Suomeen. Eli investointipolitiikkaa pitää ruveta harrastamaan teollisuuden puolella, muuten palvelutyöpaikat meiltä häviävät.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut kohta kymmenen vuotta oppositiossa täällä enkä muista, että kertaakaan aiemmin olisi välikysymykseen vastattu näin ylimielisesti. Ministeri Kalliomäen vaatimus opposition yhtenäisestä ja yksimielisestä vaihtoehdosta on mielestäni lapsellinen veruke, jolla yritetään väistää se tosiasia, että hallitus ei ole omassa keskuudessaan kyennyt tekemään sellaista ohjelmaa, jolla hallitusohjelmaan kirjattuun 100 000 uuden työpaikan tavoitteeseen päästäisiin tällä vaalikaudella.

Oppositiopuolueet eivät ole valinneet toisiaan, toisin kuin hallituspuolueet ovat, eikä niillä ole sen vuoksi minkäänlaista velvollisuutta edes esittää yhteistä vaihtoehtoa. (Ed. Pulliainen: Pitäisikö meidän perustaa yhteinen puolue, kattojärjestö Oppositio ry?) Jos hallitus, niin kuin toivomme, tähän välikysymykseen kaatuu, niin uusi hallitus kootaan puhtaalta pöydältä, ja saattaahan olla, että joku nykyisistäkin hallituspuolueista pääsee tähän uuteen hallitukseen. (Ed. Kallis: Ja pääsee oppositioon!) Kun tämän keskustelun päätteeksi äänestämme, niin silloin äänestetään luottamuksesta hallituksen kykyyn hoitaa työllisyyttä, ei opposition kykyyn.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Kalliomäelle: me emme elä kaksipuoluejärjestelmässä, luojan kiitos.

Ed. Elo SDP:n ryhmäpuheessa ihasteli, kuinka esimerkiksi Tanskassa on huolehdittu työttömien perusturvasta hyvin. Niin on tehty myöskin Ruotsissa, mutta miksi ei Suomessa? Nykyisen hallituksen ohjelmassa ei koroteta työttömyysturvaa senttiäkään, ja SDP on kuitenkin mukana hallituksessa. Minulla on ed. Elolle hyvin helppo vastaus: Tanskassa ja Ruotsissa on siinä mielessä fiksummat demarit, että he kantavat aidolla tavalla huolta työttömistä ja heidän toimeentulostaan. Tämä hallitus, jossa demarit ovat mukana, ei sitä tee.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz aiheellisesti perää pääministeriltä vastausta siihen, mikä on tämän niin kutsutun matalan tuottavuuden tukimallin kohtalo. Onko totta, että valtiovallan panos on supistumassa 50 miljoonaan? Jos näin on, niin se kertoo mielestäni kahdesta asiasta.

Ensiksikin siitä, että hallitus ei edes yritä lunastaa, hyödyntää, niiden uusien työpaikkojen potentiaalia, mitä palvelualoilla on. Hallitus siirtää mieluummin työttömät kurssilta toiselle.

Toiseksi se kertoo siitä, että SDP määrää tahdin tässä hallitusyhteistyössä. SDP SAK:n säestämänä on koko vuoden suhtautunut nihkeästi tähän uudistukseen, vaikka se oli keskustan keskeinen vaaliteema. SDP voitti tämän kiistan niin kuin se voitti yritysverokiistan. Mitä keskusta saa? Keskusta saa kiitokset hyvästä yhteistyöstä. (Ed. Zyskowicz: Keskusta saa kehuja vappupuheissa!)

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Välikysymys hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta ja työllisyydestä on sinänsä hyvä, ja on hyvä, että siitä käydään keskustelua. Mutta kun on kuunnellut nyt opposition vastaukset, niin kyllähän on aivan selvä, että mitään yhteistä linjaa teillä ei muuta ole kuin hallituksen kaataminen. (Ed. Zyskowicz: Ei olekaan!)

Ja ennen kaikkea nyt, ed. Zyskowicz, te olette vuoden olleet oppositiossa, teillä on kova hallitukseenpääsykaipuu. Vihreillä on kaksi vuotta jo oppositiossa, samaten myöskin vasemmistoliitolla. (Ed. Pulliainen: Eikö ole hyvä motivaatio?) Mutta miten te voisitte tällä linjalla, jos hallitus kaatuisi, mikä on teidän tehtävänne, muodostaa uuden hallituksen? Mitä se tietäisi maan taloudelle tässä tilanteessa, jos näin kävisi? Ei mitään. (Ed. Pulliainen: Ei se voi tämän huonommin mennä! — Ed. Kuosmanen: Tosi miehet uuteen hallitukseen!)

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre puhui hyvin kauniita työssäjaksamisesta ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, mutta tosiasiassa nuoret naiset pakenevat pois työelämästä tai sitten eivät synnytä.

Ed. Lahtela, konsensus ja kolmikantaneuvottelut ovat hyviä asioita, mutta ei sellainen konsensus, joka toimii vain vahvojen ehdoilla ja sysii ulkopuolelleen sekä heikot että nuoret. Mutta uskomattominta on tämä hallituspuolueiden ja ministeri Kalliomäen vetoaminen siihen, että oppositiolla ei ole yhteistä ohjelmaa. Ministeri Kalliomäen perustuslain mukaan SDP:llä, keskustalla ja Rkp:lla olisi tullut olla yhteinen ohjelma ennen vaaleja. No näin ei suinkaan ollut. Ministeri Kalliomäki, te yritätte koko ajan vaihtaa puheenaihetta, puhua ostovoimasta, kun kyse on työllisyydestä. Te ette kuitenkaan pääse yli ettekä ympäri siitä, että Suomi joutuu vaikeuksiin, jos työllisyysastetta ei nosteta ja jos hallitus tyytyy siihen, mitä hallituksen omissa dokumenteissa sanotaan, eli että työllisyys ei kehity niin kuin sen pitäisi.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri antoi ansiokkaasti tunnustusta kokoomuksen linjakkuudelle. Samaa ei voikaan sanoa hallituksesta, teillähän on ainakin kolme linjaa, ellei jopa enemmän. Jokaisella puolueella omansa, jopa useita samassa puolueessa. Aloituspuheenvuorossanne väititte, ettei kokoomuksellakaan ole omia, hallituksen lääkkeitä parempia lääkkeitä tarjota. Ed. Mäkinen esitti seitsemän kohdan ohjelman. Näitä kokoomuksen erinomaisia reseptejä on tarjottu hallituksen avuksi jo viime vuonna.

Arvoisa puhemies! Työttömyystilanteesta johtuen meillä on lähes kansallinen hätätila. Miksette ota, arvoisa hallitus, kokoomuksen tarjoamaa auttavaa kättä vastaan? Nyt tarvitaan yhteistä rintamaa ja koko eduskunnan keinoja hyvinvointivaltio Suomen pelastamiseksi. Arvoisa hallitus, tarttukaa tarjottuun oljenkorteen, ennen kuin hukutte!

Lopuksi: ed. Vihriälä ihmetteli, millä tällainen oppositio kaataisi hallituksen. Jos hallitus on viisas, se kaataa itse itsensä. (Naurua)

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Vain lyhyesti kahteen puheenvuoroon:

Ensiksi ed. Hassille: En ole kyllä tavannut yhtään kollegaanne, kansanedustajaa, ministeriä tai entistä ministeriä, en Suomessa enkä Euroopassa, joka olisi sitä mieltä, että ostovoima ja työllisyys eivät olisi toisiinsa liittyviä asioita. Tämä on itse asiassa keskeisin kysymys tällä hetkellä eurooppalaisessa keskustelussa. (Ed. Hassi: Työllisyys kehittyy väärään suuntaan!) Jos meillä se on onnistunut oikealla tavalla, niin ei nyt kannattaisi alkaa sitten ihan pistämään lättänäksi tätä keskustelua.

Ed. Räsäselle ja muillekin: Kun sanoitte, että oppositiopuolueet eivät ole valinneet toisiaan toisin kuin hallituspuolueet, tässä asiassa te olette valinneet toisenne. Sovitaan niin, että teillä ei ole yhteistä vaihtoehtoa, teillä on omia vaihtoehtoja, mutta rehellisyyden nimessä vielä kerran, kun teillä on omat puoluekohtaiset vaihtoehdot, niin kirjoittakaa ne sitten tänne epäluottamusponteen. Kirjoittakaa ne sinne sisään ytimekkäästi, jolloin syntyy asetelma ja selkeä näkemys myöskin äänestystä varten siitä, mitkä ovat vaihtoehdot tässä eduskunnassa.

Reino  Ojala /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pariin väärään väitteeseen vastaus: Ed. Mäkinen puheenvuorossaan puhui tästä työnetsijäkokeilusta, johon työministeri Filatov otti kantaa, mutta sanoitte, että siinä hukattiin aktiivisen työvoimapolitiikan rahoja 12 miljoonaa euroa. Sehän ei ollenkaan pidä paikkaansa, koska siinä maksettiin vain löytyneistä ja toteutuneista työpaikoista muutama tuhannen euroa, jotka rahat ovat varmasti jo tulleet verotulojen kautta takaisin. Semmoisen tiedon levittäminen edelleen on minusta tahallista, koska kaikki me tiedämme, että sitä rahaa ei semmoista määrää käytetty.

Ed. Krohnin huumorintajun tiliin pistän sen, kun hän sanoi, että sosialidemokraattinen myytti on se, että parempi olla työtön kuin palveluammatissa. Olisi syytä tutustua palvelualojen ammattiliiton jäsenrakenteeseen ja siihen, mistä se muodostuu ja muistaa se, että ministeri Alhon aikana tämä kotityön verovähennyskokeilukin aloitettiin ja siinä sosialidemokraatit ovat olleet niitä, jotka ovat tehneet palveluiden eteen töitä. Se on yhtä väärä väite. Onneksi, ed. Krohn, lopuksi sanoitte, että demarien tavoite on myöskin loputon työllisyyskoulutus, jotta kaikki pääsisivät töihin. Kumositte sen ensimmäisen väitteenne sillä, ja se oli aivan oikein.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki syytti ulkoisia olosuhteita ja sanoi työllisyystavoitteiden niiden vuoksi karanneen. Eikö nimenomaan ulkoisten olosuhteiden muutoksiin pitäisi hallituksen reagoida ja tuoda uusia ratkaisuja, uusia vaihtoehtoja, uusia konsteja? Hallitus ei esitä tässä vastauksessakaan eikä missään muuallakaan mitään uutta.

Ed. Kiviniemen puheenvuorossa oli kyllä joitain tavoitteita vähän niin kuin häpeillen sinne kätkettyinä, mutta, ed. Kiviniemi, asia on vaan niin, että te ette sosialidemokraattien kanssa niitä luettelemianne asioita tule läpi saamaan.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että kovasti vedotaan siihen, että vienti ei vedä. Meillä on kuitenkin erittäin korkea sekä vaihtotase että maksutaseen ylijäämä. Jos kaikki maat edellyttäisivät, niillä olisi vielä tätäkin suurempi vaihtotaseen ylijäämä ennen kuin talous saadaan kuntoon, niin siitä tulisi jonkinlainen maailmantaloudellinen mahdottomuus. Kyllä meidän varsinainen ongelmamme on se, että kotimarkkinat eivät toimi, ja sen tällaisella vaihtotaseen ylijäämällä pitäisi riittää. Meidän pitäisi myös keksiä jotakin padotusta itse asiassa tälle pääoman virtaamiselle ulkomaille. Voisi ajatella, että tel-rahoja yritettäisiin houkutella sekä asuinrakentamiseen että erilaiseen infrastruktuuriratkaisuun, jos niillä ei yksityistä elinkeinoelämää suostuta rahoittamaan. Mutta sitten on todettava, että vaikka täällä on ollut painotuseroja oppositiopuolueitten välillä, niin kyllä ne ovat olleet yhtenäisempiä kuin hallituspuolueitten puheenvuorot. Edelleen on todettava, että selvästikin tässä eduskunnassa on selvä enemmistö sille, että matalan tuottavuuden aloille pitäisi tehdä jotakin paljon paljon isompaa kuin hallitus suunnittelee, mutta nykyinen hallituskoalitio estää tämänkin syntymisen.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Se tässä kuitenkin on hyvä asia hallituksen puolella ja sitä tukevien ryhmien puolella, että meillä on hallitusohjelma, jonka mukaan me etenemme. Olemme edenneet nyt yli vuoden täsmällisesti aikataulussa ohjelmaa noudattaen ja saaneet molemmilta ryhmiltämme täyden tuen täällä eduskunnassa siihen, miten olemme reagoineet ulkoisiin olosuhteisiin. Näinhän on nimenomaan tapahtunut sekä suhdannepolitiikan että rakennepolitiikan puolella ja vielä sillä tavalla, että nämä, toisin kuin Suomessa useimmiten, on kyetty yhdistämään oikealla, toimivalla tavalla. Suurin osa talouden kasvusta tänä vuonnakin vielä syntyy juuri kotimarkkinoilla. Olemme panostaneet sinne sekä suhdannetoimin että rakennepoliittisin toimin. Veropolitiikka on hyvä esimerkki siitä. Veropolitiikan painotus työn verotuksen keventämiseen pieni- ja keskituloisilla kaventaa verokiilaa ja sitä kautta on myöskin rakenteellinen toimi. Tämä on se tilanne, jota muut Euroopassa ihmettelevät, miten Suomi pystyy tällä tavalla toimimaan, mutta se johtuu siitä, että meillä on paljon parempi valtiontalouden tila kuin muilla.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen, teidän hallituksenne aikana Suomen kansainvälinen kilpailukyky on romahtanut, ja täällä me kuulemme pelkästään ylimielistä puhetta, mutta teot puuttuvat. Kysyn vain, missä on Sailaksen työryhmän ehdotusten täytäntöönpano? Ehdotus pantiin hallituksen muodostamisen yhteydessä roskakoriin. Sieltä löytyy parikymmentä toimenpidettä, joilla työttömyyttä voidaan olennaisesti alentaa. Pääministeri Vanhanen, te olitte ilmeisesti loppupuolella keskustan työllisyysryhmän puheenjohtaja. Työryhmä teki paljon julkistettuja ehdotuksia. Koska näitä ehdotuksia aletaan panna täytäntöön?

Vasemmistoliittolainen SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola ehdotti, että pitäisi saada paikallista sopimista yrityksiin. Koska aletaan sitä toteuttaa lainsäädäntöä muuttamalla ja edistää sillä tavalla työllisyyden parantamista? Keinoja on olemassa, nyt on vain kyse siitä, onko halukkuutta käyttää näitä keinoja. Mitä tulee pienipalkkaisen työn verotuksen keventämiseen, niin tältä osin täytyy sanoa, että nyt ollaan tekemässä mallia, jota yritykset ja työnantajat itse vastustavat. Kysyn, pääministeri Vanhanen, onko kyse siitä, että halutaan vain todistaa, että se malli ei toimi, epäonnistuu? Onko teillä todellista halua luoda toimiva malli?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllistämisessä tulee mielestäni olla marssijärjestys, että nuoret saadaan työelämään, etteivät he vieraannu työelämästä. Tulee varsin kalliiksi yhteiskunnalle, jos nuoret vieraantuvat työn teosta. Ihmettelen sitä, että täällä ollaan ikääntyneitä työntekijöitä, jotka lähestyvät 60:ta vuotta, pakottamassa koulutukseen ja vastentahtoisesti työelämään. Kyllä työvoimatoimistoista tällä hetkellä löytyy työntekijöitä ikääntyneitten tilalle, jos heidät päästetään pois. Tällöin siivotaan myös työvoimatoimistojen tilastoja. Se on eri asia sitten kuuden seitsemän vuoden päästä, kun täällä ennustetaan, että on työvoimapulaa. Silloin ovat lääkkeet toiset, mutta nyt pitäisi näille ihmisille, jotka ovat työvoimatoimistoissa, antaa mahdollisuus jotenkin tulla toimeen tässä yhteiskunnassa.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaan ed. R. Ojalalle, että hän jäi kiinni siitä, ettei kuunnellut erinomaisen hyvää seitsemän kohdan puheenvuoroani ainakaan riittävällä intensiteetillä. Totesin, että työvoimahallinto pitää sisällään tällä hetkellä erilaisia räpellyksiä, jotka eivät johda toimenpiteisiin. Sanoin, että kokeiluun varattiin 12 miljoonaa euroa, en niin, että siihen käytettiin, varattiin 12 miljoonaa euroa, ja lopputulos oli: aikaa meni ja resursseja meni, 35 ihmistä sai työtä.

Kysyn kuitenkin pääministeri Vanhaselta: Tämä työnantajamaksun alentaminen, jota te olette suunnittelemassa, pitääkö se sisällään todella semmoisen esityksen, että yrityksen toisesta taskusta otetaan rahaa siirtämällä se toiseen taskuun? Onko tämä teidän tapanne vastata tähän haasteeseen?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tiedättekö, ministeri Kalliomäki, kenellä on välikysymysten teon maailman-, ehkä ainakin suomenennätys tässä talossa? Se on, ministeri Kalliomäki, teillä. Te teitte vajaan 18 kuukauden aikana viisi välikysymystä noin 12 vuotta sitten. (Ed. Elo: Mutta oli syytä tehdä!) Näistä viidestä välikysymyksestä neljä koski työllisyyttä ja yksi opetustoimen säästöjä, ja näin katsoen voi sanoa, että kaikki ne olivat turhia välikysymyksiä. Minä en kuitenkaan sano niin. Te varmaan pyritte kaatamaan hallituksen, ja teillä varmaan oli jonkinlainen vaihtoehtokin, vaikka se ei ole tullut näkyviin. Voin tuoda teille listan muistutukseksi, minkälaisia nämä numerot olivat.

Herra puhemies! Hallituksen tekoja me nyt peräänkuulutamme. Hallituksella on sinänsä melko hyvä ohjelma ja varsinkin tämä 100 000:n tavoite, mutta missä teot? Teot ovat erittäin lyhyet. Viinan hinnan alennus on saatu aikaan. Poliittiset virkanimitykset on saatu hyvin alulle. Mitään muuta ei ole nähtävissä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On aivan päivänselvää, että me tarvitsemme yhteiskunnallisia muutoksia, ripeitä sellaisia ja myöskin rohkeita, aivan niin kuin täällä ryhmäpuheenvuoroissa moni on todennut, työllistääksemme ja antaaksemme suomalaisille yrityksille ja yrittäjille mahdollisuuden työllistää. Tähän on kuitenkin mielestäni hallituksen ohjelmassa ihan hyvät lähtökohdat ja hyvät tavoitteet. Myöskin niitä tekoja, joita täällä on peräänkuulutettu, onhan niitä tullut. Verouudistuksena viimeksi tuli tänne sukupolvenvaihdoksia edistävä veroehdotus jne. On työllisyyden politiikkaohjelmaa, yrittäjyyden politiikkaohjelmaa jne.

Arvoisa puhemies, kuitenkin toivon hallitukselta, jolla on hyvä linja, samaa kuin vanha kokenut yrittäjä, joka kannusti uutta työntekijää sanoen, että tyyli on hyvä, mutta nopeutta puuttuu.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun romahdus tapahtui vuonna 94, oltiin pohjalla, kuten ministeri Kalliomäki täällä kertoi. Muistan hyvin vuoden 95, kun Jyväskylässä työttömyysaste oli 24—25 prosenttia. Esitin silloin, että jokaiseen työvoimapiiriin perustettaisiin kriisiryhmä. Se idea ei ole tänäkään päivänä, arvoisa ministeri, vanhentunut. Jokainen te-keskus tarvitsisi juuri nyt kriisiryhmän, pitäisi panostaa rahallisesti sinne ja alkaa yksilöllisesti etsiä töitä muistaen tämä asia: Jokainen ihminen, joka sinne palkataan, ansaitsee palkkansa, kunhan pari työntekijää saadaan palkattua Suomessa töihin, niin että he eivät ole pelkästään tekemättä töitä ja elä yhteiskunnan varoilla.

Tämä hallitus yksinkertaisesti hymyilee ja hyssyttelee nyt monella muullakin asialla kuin työttömyysasialla. Nyt pitäisi teidän uskaltaa tehdä päätöksiä, sellaisia päätöksiä, jotka purevat nimenomaan työttömyyteen.

Tero  Rönni /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä oli tänään valiokunnassa kuultavana Työelämän tutkimuslaitoksen tutkija, joka kertoi tästä rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Valitettavasti se oli karua kuultavaa. Meidän pitkäaikaistyöttömyytemme koostuu jokaisen ikäluokan edustajasta tasaisesti ja jokaisesta oppiryhmästä myöskin, niin että siellä on koulutettuakin väkeä hyvin paljon mukana. Tämä taas todistaa myöskin sen, että meidän rakennemuutoksemme viime vuosina on ollut niin nopeata, että mikään ei ole pysynyt siinä mukana. Millään työnantajamaksujen alennuksilla tätä hommaa ei korjata. Meillä on siitä hyviä esimerkkejä Lapissa ja saaristossa, joissa ei ole todellisia työpaikkoja tullut yhtään, vaikka on pudotettu kuinka paljon. Sitten me voimme tänä päivänä palkata yrityksiin lähes ilmaisia työntekijöitä kahden vuoden ajaksi, eivät käy kaupaksi. Miksi eivät käy? Kun ei ole sitä oikeata työtä. Työtä kaivattaisiin ja siitä saatavaa palkkaa ja siitä saatavaa tulosta.

Ed. Hassille: Mihin ne sadattuhannet työpaikat palvelualoilla tulevat, minä kysyn vaan. Me jokainen itsekin laskemme bensaa letkusta tankkiin, ne palveluasemat, mitä meillä vähänkin on ollut, ovat kaikki kuolleet. Me palvelemme ihan itse itseämme, ellemme muuta koko järjestelmää niin pienestä pitäen, että alamme vaatia palveluita, mutta myöskin maksamaan niistä, koska ne palvelut maksavat.

Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köykäisiä ovat opposition lääkkeet työttömyyteen. Kristillisdemokraatit puhuivat ryhmäpuheessaan liturgiasta. Heidän ryhmäpuheliturgiassaan kerrottiin päivänsäteistä ja menninkäisistä ja kerrottiin Heikki Kemppaisesta Suomussalmelta. Perussuomalaiset totesivat hallituksen eläneen raamatullisella tavalla, ilmeisesti siis kristillisdemokraattien linjoilla. Vasemmistoliitto vaatii voimakasta jakopolitiikkaa, ja ed. Lyly Rajala kertoi kokoomuksen auttavasta kädestä, joka tosiaan on oljenkorsi. Kovin ristiin menevät opposition puheet. Eipä sieltä taida apua löytyä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki on siinä mielessä oikeassa, että ostovoima ja työllisyys kyllä liittyvät aivan olennaisesti yhteen. Mutta sitä ihmettelen ja kysynkin, miksi sitten jätetään miljoona suomalaista tämän ostovoimakehityksen ulkopuolelle, elikkä he eivät tule saamaan minkäänlaisia verohelpotuksia ja valtaosa ei tule saamaan minkäänlaisia korotuksiakaan edes, kun se inflaatiotarkistus jää todella pieneksi. Näin ollen yksi viidesosa kansasta jää tämän ulkopuolelle — ja kaikista heikoin osa. Onko nyt kerta kaikkiaan niin, että tämä köyhän euro ei ole yhtä tehokas työllistäjä kuin rikkaalle annettava euro? Onko siinä ero? Onko se suurituloisen euro kaikista paras työllistäjä? Suurituloisille te annatte ne rahat nyt.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies ja entinen ystäväni, ed. Jukka Gustafsson! Olen lukenut Väinö Linnani erinomaisen hyvin, ja voin sanoa, että arvostan suuresti työväenliikkeen historiaa ja Forssan sosialidemokraatteja. Tragedia on siinä, että tällä hetkellä sosialidemokraatit ovat jääneet ei-uudistusliikkeeksi ja se visionäärisyys ja se herkkyys uusien ihmisten tarpeille, joka leimasi työväenliikkeen alkuaikoja, on kutistunut ylimieliseksi sanojen heitoksi ja saavutettujen etujen puolustamiseksi.

On myös surullista, että pääministeri Matti Vanhanen, joka ennen vaaleja esiintyi jos ei aivan santerialkiolaisena reformistina niin kuitenkin reformistina, on nyt yhteistyössä nykyisten sosialidemokraattien kanssa, jotka eivät kykene näihin uudistuksiin.

Vielä haluan korostaa, että arvostan, samoin kuin me kaikki vihreät, suuresti koulutusta. Peruskoulu on suuri innovaatio, (Puhemies koputtaa) mutta näille ikääntyville työttömille voisi olla myös hyvä joskus tarjota työtä eikä vain sitä koulutusta, joka paikkaa sitä, etteivät demarit vielä 20-luvulla tai 30-luvulla tai 40-luvulla saaneet aikaan peruskoulua.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä on monipuoluemaa, jossa hallitus muodostetaan aina koalitiona useammasta puolueesta ja hallitusohjelmassa sovitetaan yhteen eri puolueiden näkökannat. Onneksi näin on, sillä meillä on kuitenkin hallitus, joka noudattaa johdonmukaista omaa ohjelmaansa, toteuttaa sitä.

Tämä välikysymys oli tarpeellinen. Myös tämä keskustelu on ollut erittäin tarpeellinen, koska kyllähän se osoittaa sen, että tässä mielipiteiden kirjossa on tärkeää, että on olemassa selkeä hallituksen ohjelma, jota noudatetaan, johon on koottu yhteen tavoitteet ja toimenpiteet, ja on olemassa enemmistö — toivottavasti myös tässä välikysymysäänestyksessä — joka nojaa tähän ohjelmaan, koska vaihtoehtoista ohjelmaa ei tunnu syntyvän. (Ed. Sasi: Kokoomuksen seitsemän kohdan ohjelma!)

Tässä keskustelussa on paljon käyty yksityiskohtia läpi, ja eri kysymyksiin vastataan sitä mukaa kuin hallitus tekee päätöksiä. Jos katsotaan hallituksen politiikkaa suurissa linjoissa — josta tässä välikysymyksen aiheessa, elatussuhteen muuttumiseen varautumisessa, ennen muuta on kyse — mitä on tehty, on tehty aika paljon.

Ensinnäkin suhdannepolitiikan näkökulmasta tälle hallitukselle ei voi antaa huonoja pisteitä. Se toimi nopeasti suhdannepoliittisesti. Vuosi sitten ja viime budjettiriihen aikoina tietoisesti sanoimme sen, että käytännön veroelvytystä, panemme, voi sanoa, koko hallitusohjelmassa sovitun veronkevennysvaran kerralla liikkeelle, teemme sen sillä tietoisella riskillä, että se aiheuttaa merkittävän budjettitalouden alijäämän. Ennustettiin tälle vuodelle 1,2 miljardia euroa alijäämää. Mutta se oli välttämätöntä ja tarpeellista tämän suhdannetilanteen takia, jotta saadaan kotimarkkinakasvu aikaan, koska oli näköpiirissä se, että viennin osalla on valitettavasti alamäki. Teollisuuden työtuntien kohdalla alamäki alkoi kolme vuotta sitten, vuodenvaihteessa 2000—2001. Siitä asti on työtuntien määrä vähitellen alentunut. Nyt aivan viimeiset tilastot näyttävät, että ehkä on tilanne tasaantumassa, toivottavasti kääntyy nousuun.

Miten tämä suhdannepolitiikka on toiminut? Tältä talvelta tiedetään sekä kotitalouksien että pk-yritysten osalta, suhdannebarometrit kertovat, että vuosikausiin on nyt parhaat näkymät edessä. Tänään tuli tieto siitä, että vähittäiskaupan volyymi on yli 6 prosentin kasvussa verrattuna vuoden takaiseen. Tämä suhdannepolitiikka on toiminut, voisi sanoa, oppikirjamaisesti juuri niin, kuin viime kesänä ja syksyn alkaessa ajateltiin ja toivottiin. Sillä päästiin tämän suhdannelaskun toivottavasti viimeiseksi jääneen notkon ylitse, ja kotimarkkinoiden ansiota on se, että toisin kuin tässä kysymyksessä kerrotaan, että nyt olisi 13 000 työllistä vähemmän kuin vuosi sitten — olisitte odottaneet huhtikuun tilastot — meillä on vain 7 000 työllistä vähemmän kuin vuosi sitten. Se on aivan sama taso, 7 000 työllistä vähemmän, kuin kaksi vuotta sitten. Sattumalta tällä hetkellä on työllisiä juuri saman verran kuin kolme vuotta sitten. Näitten tilastojen kannalta Suomessa ei ole mitenkään erityisen dramaattinen tilanne, ei ehkä niin dramaattinen, kuin mihin tämän keskustelun sävy antaisi perusteita.

Suhdannepolitiikan jälkeen hallitus on tehnyt periaatepäätökset, ja nyt vähitellen on viimeistelyssä yritysverouudistus, jolla tullaan antamaan satojen miljoonien eurojen piristysruiske yritystoiminnalle ja joka tähtää ennen muuta tietysti investointien käynnistämiseen ja siihen, että suomalainen yritystoiminta pärjäisi paremmin.

Elatussuhteen pitkäaikaisen hoitamisen kannalta meillä on kaksi suurta hanketta vireillä, toisaalta opiskelupäässä, toisaalta eläkepäässä, ja varsinkin eläkepäässä tehtävät toimenpiteet jatkavat suoraan niitä toimia, joita jo edellisillä vaalikausilla on tehty. Valitettavasti molemmissa näissä tuntuu siltä, että kun tuodaan konkreettisia ehdotuksia, rakennemuutosten vastustajien äänet nousevat erittäin voimakkaasti esille. Ne ovat vaikeita päätöksiä, koska niissä tietyllä tavalla puututaan saavutettuihin etuihin tai sellaisiin etuihin, jotka koetaan saavutetuiksi, mutta tällä hetkellä vaan pitää kantaa vastuu siitä, että elatussuhteen huonon kehityksen kannalta niissä pitää tehdä päätöksiä.

Aihepiiri, joka ei tässä keskustelussa ole muutoin noussut esille kuin hallituksen vastauksessa korostetusti, on se, että kyllä Suomen strategian menestyä ja jatkossa myös työllistää pitää perustua osaamisstrategiaan, osaamispohjan vahvistamiseen, jonka suhteen hallitus toimii erittäin johdonmukaisesti ja toteuttaa ohjelmaansa koko vaalikauden ajan.

Heli  Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri piti niin loistavan katsauksen, että todella tähän voitaisiin lopettaa tämä debatti. (Ed. Pulliainen: Ei nyt lopeteta!)

Mutta täytyy sanoa oppositiolle sinne kokoomukseen päin, että on merkillistä, että vaikka ryhmäpuheenvuorossa ensin sanotaan, että ei ole yksittäisiä temppuja parantaa työllisyyttä, siltikin tarjoatte kerta toisensa jälkeen, edustaja edustajan jälkeen aina Häkämiehestä Perhoon ja Mäkiseen, vain ja ainoastaan yhtä: työnantajamaksujen alentamista. Muistakaa se, mikä viime kaudella laitettiin alkuun: saaristossa ja Lapissa tehtiin tämä työnantajamaksujen alentaminen. Mitkä ovat tulokset? Lukekaa tulokset, ymmärtäkää, mitä niissä sanotaan. Ei niillä tuoteta työpaikkoja; kun ei tarvita työntekijöitä lisää, niin ei tarvita, alennetaan niitä maksuja tai ei.

Petri  Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni pääministerin vastaus siltä osin, että suhdannepolitiikka on hoidettu oikein, piti paikkansa. Mutta ennen vaaleja kuitenkin päähallituspuolueet kokonaan kiistivät sen, että tuloveroja tullaan laskemaan, ja kerrottiin, että ne tulevat vaarantamaan peruspalvelut. Ainoastaan ja vain nimenomaan kokoomus korosti sitä, että tuloverotusta joudutaan käyttämään suhdannepolitiikkaan ja myöskin sen takia, että se vahvistaa työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Kerrottiin, että meidän veronalennuksemme nimenomaan vaarantavat peruspalveluja. Nyt hallitus on käyttänyt näitä keinoja ihan oikein.

Mutta myös valtiovarainministeri kertoi, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro oli linjakas. Siinä oli seitsemän erillistä kohtaa, jotka yksilöitiin hyvin tarkkaan ed. Mäkisen toimesta, mutta kerrottiin, että ne sisältävät riskejä. Nyt haluaisin kuulla, minkälaisia riskejä nämä meidän seitsemän kohtaamme sisältävät ja sulkeeko hallitus kaikki nämä meidän esittämämme kohdat pois keinovalikoimastaan tällä vaalikaudella, jos ne sisältävät sellaisia riskejä?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvostan erityisesti sitä, että pääministeri vastasi ja itse asiassa ihan asiallisesti, toisin kuin ehkä jotkut muut puheenvuorot ovat olleet vähän epäasiallisempia. Mutta eihän se poista sitä perusongelmaa, joka ymmärtääkseni, herra pääministeri, tällä hallituksella joka tapauksessa on, että jos teidän tavoitteenne oli 100 000 uutta työpaikkaa, työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin, siitä tavoitteesta on jääty kymmeniätuhansia työpaikkoja ensimmäisen vuoden aikana. Työllisyysasteen noston piti tapahtua kahdeksassa vuodessa, mutta kun lasketaan tällä vauhdilla, 48 vuotta menee sen tavoitteen saavuttamiseen. Se on pitkä aika odottaa. Siinä mielin nämä toimet ovat riittämättömiä. Ne ovat niin loivia, että ei niillä kerta kaikkiaan tapahdu mitään. Siitä syystä oppositiolla on oikeus vaatia hallitukselta toimia. Ei se muutu siitä perusasetelmasta kyllä mihinkään, että yritetään syyllistää oppositiota. Siinä mielessä arvostan pääministerin vastausta.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ollilalle toteaisin sen, että kaikki omassa puheenvuorossani luettelemani keinot on jossain muodossa mainittu hallitusohjelmassa. On aivan selvää, että totta kai meillä sosialidemokraattien kanssa on jonkin verran erilaisia näkemyksiä siitä, mitä keinoja juuri pitää painottaa, mutta ei tuossa keinovalikoimassa mitään sinänsä yllättävää ollut omalta osaltanikaan.

Ed. Sasille, joka päivitteli sitä, että Suomen kilpailukyky on romahtanut, toteaisin, että näinhän ei todellakaan ole. Imd:n tutkimuksessa, johon hän viittaa, muun muassa osa näistä taloustiedoista pohjautui tilastoihin vuodelta 2001 ja 2002. Muistaakseni ed. Sasikin oli silloin ministeri.

Ed. Salolle taas toteaisin sen, että keskustan vaalilupauksiin kuului myös työn verotuksen alentaminen, myös ansiotuloverotuksen alentaminen. Kannattaa kaivaa ne paperit esiin ja lukea niitä sillä tavalla, että lukee kaikki kohdat, ei vain valikoiden.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiviniemen edellinen vastauspuheenvuoro sisälsi ajatuksen, että täällä oltaisiin kytkemässä tämä välikysymys eurovaaleihin. Hän oli tavallaan oikeassa, sillä tarkoitushan on kaataa hallitus ja niin, että Suomen uusi hallitus käynnistää työnsä yhtä aikaa kuin uusi europarlamentti kokoontuu, elikkä tämä on siis aivan luontevaa, ja ensimmäinen tehtävä on valita komissaariehdokkaat. (Ed. Elo: Voidaanko nauraa tässä vaiheessa?) Tämä oli aivan oikea linjavalinta.

Sitten valtiovarainministerille se, että ostovoimalla on merkitystä työllisyyttä edistävästi vain, jos se käytetään kotimaassa oikeaan aikaan oikealla tavalla. Muuten sitä ei ole.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan oikein, että parlamentarismissa hallitus hallitsee ja oppositio tarttuu sitten niihin kohtiin, jotka opposition mielestä ovat menossa väärään suuntaan.

On hyvä, että teillä on hallitusohjelma, mutta toivon todella, että kentällä hallituspuolueet puolustaisivat hallitusohjelmaa. Lopettaisitte ne puheet, että kyllä me yritämme alentaa ruuan arvonlisäveroa, kyllä se vielä alenee tällä kaudella. Täälläkin kuulimme, miten varallisuusvero halutaan poistaa ja työnantajamaksuja alentaa. Ei tämä sisälly teidän hallitusohjelmaanne, mutta te annatte ministereiden, no ei ministereiden, mutta hallituspuolueitten edustajien puhua näin kentällä. Ei ihme, että kenttä menee sekaisin. Kentällä hallituspuolueitten edustajat puhuvat samaa kieltä kuin oppositio. Miksi te ette puutu siihen? Ei tämä ole politiikan uskottavuuden kannalta oikein ja hyvä, vai yritättekö te ajaa kahdella (Puhemies koputtaa) hevosella?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hevosista puheen ollen, ei ainakaan dopinghevosella ajeta täällä, joka näyttää olevan eräs ed. Kalliksen vaalitempuista, tämä dopinghevonen, mutta ei siitä sen enempää.

Kun täällä ed. Ollila puhui siitä, ettei ulkoisilla olosuhteilla ollut mitään merkitystä, niin ed. Ollila tietää tarkalleen, mitä esimerkiksi euron vahvistuminen viimeisen parin vuoden aikana on merkinnyt vientiteollisuudelle. (Ed. Ollila: En minä niin sanonut!)

Ed. Soininvaara on varmasti oikeassa siinä, että meillä on merkittävä kauppataseen ylijäämä. Se tietysti rikastuttaa meidän kansantalouttamme ja antaa meille mahdollisuuksia, mutta tosiasia on se, ettei vientiteollisuus tänä päivänä enää Suomessa työllistä lisää. Esimerkiksi viime vuoden aikana meidän suurimmat teollisuusyrityksemme synnyttivät 16 000 työpaikkaa ulkomailla, 6 000 Suomeen. Viidentoista suurimman pörssinoteeratun yhtiön palveluksessa on 300 000 ihmistä, joista vain 100 000 Suomessa. Me elämme, ed. Ollila, globaalissa maailmassa. Me emme pysty, ei edes ed. Ollila pysty, näitä yrityksiä ohjaamaan.

Ihmettelen vähän ystäväni Markus Mustajärven näkemystä Ruotsin ja Tanskan olosuhteista. (Ed. Perho: Nykyisen vai entisen?) Haluaisin todeta, että Ruotsissa ja Tanskassa onneksi sosialidemokraatit ovat paljon suurempia puolueita vielä. Me vasta pyrimme tähän 30—40 prosentin kannatukseen, (Puhemies koputtaa) mutta me tulemme sen saamaan tällä hyvällä politiikalla.

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla, että pääministeri ja valtiovarainministeri ovat eri mieltä tämän välikysymyksen tarpeellisuudesta, mutta olin pettynyt, kun pääministeri väittäessään, että osaamisen kehittämisestä olisi puhuttu vain hallituksen vastauksessa, tuli väittäneeksi, että vihreiden ryhmäpuheenvuorossa korostettu uuden energiatekniikan osaaminen ei olisikaan osaamisen kehittämistä.

Mutta varsinaisesti pyysin puheenvuoroa vastatakseni ed. Rönnille, joka väitti, että niitä palvelutyöpaikkoja vaan ei ole, ei ole yrityksiä, jotka tarvitsevat. Ed. Rönni ja muut, meillä on tuhansia yrityksiä, joissa on liian vähän työntekijöitä, palveluyrityksiä. Sen voi jokainen todeta käymällä kaupassa, pankissa, ravintolassa. On silmiinpistävää, miten alimitoitetulla henkilökunnalla palvelualan yritykset Suomessa toimivat verrattuna siihen, miten ne toimivat muissa maissa. Juuri siksi, että palvelutyötä tekevä ihminen voisi saada palkan, jolla hän pystyy elämään, ja asiakas pystyisi hänen työstään maksamaan, tarvitsemme näitä pienipalkkaisen työn verohelpotuksia ja työnantajamaksujen (Puhemies koputtaa) alennuksia.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuohon ed. Hassin väitteeseen, että välikysymyksen tarpeellisuus olisi eri tavalla todettu pääministerin ja minun kohdallani. Ensimmäisessä puheenvuorossani, jossa hallitus vastasi välikysymykseen, sanoin, että tämä asia, jota välikysymys koskettaa, on tärkeä ja keskustelu siitä on tarpeellinen. Siis kiitin siitä, että meillä on mahdollisuus keskustella tästä asiasta. Se, miten sitten muuten täällä olen esiintynyt, niin se on tietysti ihan toinen asia. Jos olen ylimielisesti vastannut — taisi olla ed. Räsänen, joka tähän viittasi, ettei hänen muistinsa mukaan — niin sekin on jonkinmoinen meriitti, että pystyy Lipposenkin lyömään näillä areenoilla. (Naurua)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Elolle ensinnäkin, että paitsi että Tanskassa ja Ruotsissa on isommat sosialistit, niin on myös viisaammat sosialistit, koska siellä on oma raha. Siellä on rahapolitiikan keinot käytössä. Me olemme näistä keinoista vapaaehtoisesti luopuneet. Sitten kun olosuhteet ovat vastaan, niin nämä olosuhteet ovat vaikeuksien syy. Mutta kun olosuhteet muuttuvat, niin se on hallituksen politiikan ansiota. Tämä on kyllä kiitettävä ikiliikkuja.

Vielä pitkäaikaistyöttömyydestä ja vaikeuksista olevista: Työttömyys on henkilökohtaisesti aina 100 prosenttia, aina 100-prosenttinen ongelma. Toivoisin, että näistä heikoimmista ja vaikeasti työllistettävistä pidettäisiin todella huolta ja nimenomaan sosialidemokraatit painottaisivat siihen. Mutta nyt tämä sosialidemokraattisvetoinen hallitus poistaa varallisuusveron ja jättää pitkäaikaistyöttömät tavallaan oman onnensa nojaan. Kyllä sen sosialististakin omaatuntoa luulisi kolkuttavan, kun se minunkin omaatuntoani kolkuttaa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen suurimmat haasteet minun mielestäni ovat korkean rakennetyöttömyyden alentaminen ja ikääntyneitten työntekijöitten työllisyysasteen nostaminen sekä kilpailun edistäminen kaikilla aloilla ja julkisen sektorin tehostaminen. Nämä ovat ne painopisteet minun mielestäni.

Ed. Rönnille vastaan, kun hän — huippuedustaja täällä eduskunnassa — aina käyttää semmoisia realistisia puheenvuoroja: Muistutan teitä siitä, että työnantaja on ainut, joka työntekijän palkkaa. Minulla on kokemusta 33 vuotta työnantajana.

Reino  Ojala /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä jähnääminen on tietysti nyt jo tarpeetonta, mutta ed. Mäkinen, kun lausui nimeni, niin juuri tämän takia minä otin esimerkiksi tämän 12 miljoonaa euroa, kun sanotaan, että aktiivisen työvoimapolitiikan rahojen tuhlaus on lopetettava. Esimerkkinä työnetsijäkokeilun 12 miljoonaa euroa. Halutaan juuri jättää se kuva, että siinä olisi tuhlattu 12 miljoonaa euroa. Sen vuoksi sanoin, että tietoisesti näin sanoitte, halusitte jättää tämän väärän kuvan elämään, ja sen väärän kuvan minä vaan halusin torjua. Toivottavasti nyt olemme samaa mieltä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vielä, että puheessani totesin, että kyseiseen toimintaan varattiin 12 miljoonaa euroa. En sanonut, että siihen käytettiin.

Mutta, arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoron oikeastaan sen perusasian vuoksi, miksi me olemme täällä keskustelemassa tänään tästä asiasta. Hallitusohjelmassa oli ainakin yksi hyvä asia. Se oli juuri se 100 000 uuden työpaikan lupaus ja tavoite. Se on se keskeinen asia, mutta hallituksen viime maaliskuussa tekemän kehyspäätöksen perustelumuistion mukaan hallitus itsekään ei usko sen toteutumiseen, elikkä hallitus sanoo, että vain 30 000 voidaan toteuttaa. Se on uhka tälle yhteiskunnalle tässä rakennemuutoksessa, se on uhka tälle hyvinvointiyhteiskunnalle. Sen takia käymme keskustelua ja havaitsemme nyt tänään täällä, että hallituksella ei todellakaan itsellään ole niitä eväitä, millä tähän hallitusohjelman tavoitteeseen voitaisiin päästä.

Tero  Rönni /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen tuosta juuri kerkesi lähtemäänkin, mutta hänelle vastaus ja myöskin ed. Hassille siihen, että kaupoissa on työpaikkoja. Todellakin siellä varmasti on, jos laiturissa seisoo 300 000—400 000 euron hintainen kulkuneuvo tuomassa tavaraa ja kuljettaja järjestelee juomapulloja tiskissä ja leipälaatikoita oikeaan suuntaan ja tekee varastotöitä. Jossain on jotain mätää, jos meidän yhteiskunnalla näin on varaa tehdä, mutta näin se vaan tällä hetkellä tapahtuu. Enkä usko sitäkään, että ruuan arvonlisävero, jota erityisesti ed. Kallis tuossa ja ed. Soini penäsivät, koituisi asiakkaille hyväksi. Päinvastoin, ennen vaaleja käydyssä keskustelussa kauppiaat ilmoittivat suoraan ainakin minulle, että he eivät takaa sen siirtymistä hintoihin. Jos joku takaisi, että ruuan arvonlisäveron alennus siirtyisi hintoihin, olisin valmis kannattamaan, mutta kyllä tällä hetkellä näyttää siltä, että kauppa vetää kaiken välistä. Osa voi siirtyä hintoihin, mutta takuuta siitä ei ole.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Elo, lehtori Elo, saitte juuri reput kuullun ymmärtämisestä. En nimittäin todellakaan sanonut, että ulkoiset olosuhteet eivät olisi vaikuttaneet, vaan sanoin, että kun ne ovat vaikuttamassa, niin hallituksen olisi pitänyt reagoida, tehdä uusia avauksia eikä edetä vain pelkästään hallitusohjelman mukaisilla urilla, koska tilanne on muuttunut. Näin sanoin. (Ed. Elo: Mitä euroilla tehdään?) Joko ymmärsitte, vai onko tilanne edelleen niin, että elo tää juoksuhaudoissa on?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ennen vaaleja keskusta vastusti ylisuuria veronalennuksia. Nyt niitä kuitenkin toteutetaan pääministeri Vanhasen johdolla noudattaen hallitusohjelmaa, jota oli kirjoittamassa silloinen keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki. Tammikuun 18. päivä 2003, siis ennen vaaleja, hän irvaili veronalennuksesta, että työttömyyttä ei pitäisi olla enää lainkaan, jos tuloveron keventäminen olisi tehokkain lääke tähän ongelmaan. Nyt vaalien jälkeen keskusta luottaa veronalennuksiin, mikä oli kokoomuksen lääke ennen vaaleja. Jäätteenmäki alleviivasi, että voimme alentaa veroja ja turvata hyvinvointipalvelut vain sillä ehdolla, että saamme kaikki työhaluiset ja -kykyiset töihin. Arvoisat keskustalaiset kollegat, elämmekö me täystyöllisyydessä? Onko Jäätteenmäen tavoite täyttynyt, kun veroja alennetaan niin rivakasti, etupainotteisesti ja ylisuurina?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että hallituksen suhdannepolitiikka on sinänsä ollut hyvää ja tämä reagointi näihin ulkoisiin olosuhteisiin on mennyt niin hyvin kuin se voi mennä. Mutta se, mitä me täällä arvostelemme, on rakennepolitiikka, joka ei ole ollut hyvää, ja koska uskon, että ne ulkoiset olosuhteet eivät tästä nyt hirveästi parane ainakaan Euroopan suhteen, niin tähän pitäisi tottua.

Mutta pyysin puheenvuoron alun perin, kun ministeri Kalliomäki käytti vähän sellaista ikävää tapaa, että muuttaa toisen ehdotuksen ihan toisenlaiseksi ja sitten kertoo, kuinka järjetön se on. Vihreät eivät ole koskaan esittäneet, että kaikesta aktiivisesta työvoimapolitiikasta luovutaan. Vaikka osa siitä on selvästi kallista itsepetosta, niin, totta kai, ei siitä kaikesta voi luopua. Emmekä ole koskaan esittäneet, että se siirrettäisiin työnantajamaksujen yleiseen alentamiseen, vaan että sillä alennettaisiin niitä kohdennetusti täällä matalapalkkapäässä, tehtäisiin siis niin kuin teidän veljespuolueenne teki Ranskassa ja mielestäni aika hyvin tuloksin. Samalla olen sitä mieltä, että vaikka tärkeää oli kaikki se, mitä ministeri Mönkäre puhui työn ja perheen yhteensovittamisen puolesta, niin tärkein siitä puuttuu, ja se on tämä äitiydestä koituvien kustannusten tasaaminen kaikkien työnantajien kesken. Siitähän se johtuu, että nuoria naisia syrjitään työmarkkinoilla ja he nyt (Puhemies koputtaa) pakenevat työelämästä tätä syrjintää. Ruuan arvonlisäveron alentaminen voisi olla lyhyellä aikavälillä hyvää sosiaalipolitiikkaa, mutta työllisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoite 100 000 uudesta työpaikasta ja sitä kautta saavutettavasta 70 prosentin työllisyysasteesta on äärimmäisen kannatettava. Se on kannatettava siitä syystä, että jos tuossa tavoitteessa onnistutaan, nykyiset hyvinvointipalvelut voidaan säilyttää ja voidaan varautua ikääntymisen kustannuksiin. Nyt kuitenkin hallitus myöntää, että jos hyvin käy, jos kansainvälisen talouden vetoapu auttaa, tällä vaalikaudella päästään 30 000 uuteen työpaikkaan. Voisi kääntäen kysyä ministeri Kalliomäki: joko leikkauslistat on tehty?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tuosta ruuan arvonlisäverojen alentamisasiasta, että se menisi hintoihin — meillähän on tästä harvinaisen selvä kokemus vuoden 95 alusta — ei alvin kautta, vaan arvonalennuksen kautta. Kaupat alensivat arvonalennuksen myötä elintarvikkeitten hintoja, ja sitten ne pikkuhiljaa nousivat taas entiselle tasolle, ja sinne se kuihtui kaikki.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Soininvaara minusta hyvin antoi tunnustuksen sille hallituksen suhdannepolitiikalle, joka on onnistunut. Minusta se tosiasiana pitää hyväksyä. Samalla hän totesi, että tässä rakennepolitiikan osalta ei ole samalla tavalla onnistuttu. Minä vaan haluan muistuttaa siitä, kuinka vaikea on löytää poliittisesti yksimielisyyttä tällä alueella, kun ottaa huomioon vielä sen, että vasemmistoliiton tuore SAK:n puheenjohtaja Matti Huutola vasta peräsi sitä, että pitäisi jopa luoda uusi paikallisen sopimisen järjestelmä, ja jos ajatellaan, mitenkä kielteisesti esimerkiksi vasemmistoliiton suhteen on suhtauduttu tämmöiseen paikalliseen sopimiseen. Tämä kertoo sitä, millä tavalla näiden rakenteiden uudistamisessa me astumme askelia vähän eri tahtiin, mutta se, että yhteisesti voitaisiin löytää ratkaisuja, jotka vievät eteenpäin, on erittäin vaikeata.

Timo  Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hieman ihmettelen sitä, että Euroopassa on ruuan arvonlisäverokantoja monessa suhteessa alempana kuin meillä. Miten se siellä toimii, mutta ei toimisi meillä, sitä minä ihmettelen. Sitä varten meillä on kilpailuviranomaiset, jotka voivat vahtia sitä, että näitä ei liu’uteta keskusliikkeitten taskuun. Jos siinä on ollut laiminlyöntejä, se laiminlyönti pitää korjata.

Mutta vielä yksi asia. Nämä pitkäaikaistyöttömät ja muut ovat nyt usein olleet seitsemänkin vuotta työttömänä, ja nyt heille ei kerry sitten eläkettä. He siirtyvät köyhistä pitkäaikaistyöttömistä köyhiksi eläkeläisiksi, ja tämä tulee olemaan iso ongelma jatkossa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voisi sanoa sen, että ehkä se työtön, joka on katsonut tätä ja miettii, missä ne ratkaisuvaihtoehtomallit ovat, millä hän työllistyy, voi olla ehkä vähän pettynyt tähän keskusteluun ja siihen tasoon, että eväät on todella hajanaiset ja ovat hukassa. No, tunnustan, että myös joka puolella varmaan tilanne on hyvin samanmoinen.

Mutta ihan lyhyesti tähän paikalliseen sopimiseen: Eihän paikallista sopimusjärjestelmää vasemmistoliitto ole vastustanut eikä tule vastustamaankaan, mutta siihenhän liittyy myös se, että myös luottamusmiesten oikeuksia pitää sitten nostaa ja myös sillä puolella pitää pystyä toimimaan, että on todellinen neuvottelutilanne eikä mennä sellaiseen järjestelmään, joka ei ole mistään neuvottelutilanteesta lähtöisinkään, vaan jonkun yksipuolista tulkintaa. Sitä varmasti tulemme vastustamaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt tärkeää tuoda tästä synnytysikäisten naisten työllisyysasteasiasta muutama näkökulma esille. Sehän on kaksipiippuinen asia. Me olemme luoneet perhevapaat ja toivomme, että niitä käytetään, mutta toisaalta me revimme myös näitä synnytysiässä olevia pienten lasten vanhempia työelämään työllisyysasteen näkökulmasta. Stakesin tutkija Lammi-Taskula toteaa, että suomalainen järjestelmä tarjoaa äitiyden ja ansiotyön yhteensovittamiseen edellytykset, joita valtaosa maailman naisista voi vain kadehtia tällä hetkellä, mutta se järjestelmä jakaa naiset kahteen osaan. Eli hyvinkoulutetut nuoret naiset voivat vapaasti valita kaikkien näitten tukijärjestelmien käytön osalta myös työelämän, he voivat myöskin käyttää osittaista hoitovapaata ja osa-aikaista työtä, jota meillä käytetään liian vähän. Mutta sitten nuoret huonosti koulutetut naiset, heille on vaihtoehtona pätkätöitä tai ikäviä työtehtäviä ja he jäävät kotihoidon tuelle tällä hetkellä, koska heiltä puuttuu sellaisia valmiuksia, jotka näihin työpaikkoihin tarvittaisiin. Ja heidän saamiseensa työelämään meidän täytyy nyt sitten kiinnittää erityisesti huomiota, etteivät he syrjäydy tulevaisuuden työelämästä.

Työantajan näkökulmasta tässä on sitten tämä työnantajakulujen tasaaminen perhevapaiden osalta, ja se ei ole ihan helppo juttu ymmärtää. Kaikki työnantajat osallistuvat varojen maksamiseen sillä tavalla, että kaikki maksavat osan sairausvakuutuksesta Kelaan, (Puhemies koputtaa) josta sitten perhevapaitten käyttäjien työnantajat niitä hakevat, jos osaavat hakea, ja sitä korvausprosenttia ollaan nyt juuri työryhmässä miettimässä.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Vain tuohon kokoomuksen puolelta tulleeseen 30 000:n väitteeseen, sekä edustaja Mäkinen että Häkämies sen toivat taas esiin. Vastasin siihen kyllä jo viime viikolla kehysbudjettikäsittelyn yhteydessä täällä. Kysymyshän on talouden kasvun perusuran kuvauksesta, joka tehtiin jo Sauli Niinistön ollessa seitsemän vuoden aikana. Silloinkin tehtiin vastaavat, kun eduskuntaa lähestyttiin näillä. Se on sukua Euroopan unioniin annettaville Suomen vakaus- ja kasvuohjelmaan liittyville tarkistuksille. Tämä on syytä tehdä. Se on enemmän tekninen eikä ota huomioon sitten niitä tavoitteita, joita hallitus on asettanut itsellensä esimerkiksi rakennepolitiikan puolella, merkittäviä tavoitteita, ei läheskään kaikkia niitä. Se ei ota myöskään kolmikannan tavoitteita huomioon, siis työmarkkinaratkaisujen ja hallituksen niihin liittyvien toimien yhdistelmää, juuri niitä osioita, joilla pyritään saamaan kasvuun lisäpotentiaalia yli tämän 2,5 prosentin. Silloin kun mennään siitä yli, tietenkin tämä 30 000 muuttuu selkeästi suuremmaksi luvuksi, ja se kuvaa silloin paremmin sitä kasvun uraa, jonka uran varrella on 70 prosentin työllisyysaste.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Itse asiassa voin lyhyesti sanoa tästä. Jos katsomme Suomen tilannetta verrattuna muihin Euroopan unionin maihin, kaikissa muissa unionin maissa työttömyys on kääntynyt nousuun vuoden 2001 alkupuolelta, mutta Suomi on suhdannepoliittisen onnistumisensa vuoksi sinnitellyt tasaisella uralla. Se ei tietenkään riitä meille pitkässä aikavälissä mutta kertoo siitä, että me olemme onnistuneet reagoimaan hyvin tässä ja nyt.

Sen lisäksi pitkäaikaistyöttömyydestä: Se laskee yhä. Se on laskenut hyvin voimakkaalla vauhdilla, ja siihen on ollut syynä se, että meillä on tehty työvoimapoliittisia uudistuksia ja ratkaisuja, jotka ovat vastanneet siihen haasteeseen, että rakennetyöttömyys on vaikeutunut. Sen laatu on vaikeutunut, me tarvitsemme työvoimapolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, Kelan kuntoutusvälineitä ja hyvin kiinteää yhteistyötä monien toimijoiden kanssa, jotta pitkäaikaistyöttömyydestä ja rakenteellisen työttömyyden mukanaan tuomista ongelmista päästään eroon. Esimerkkinä voisi tästä sanoa esimerkiksi nuorten työttömyyden, joka sinänsä on liian korkealla tasolla yhä edelleen, mutta Suomessa on alle 20-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä ainoastaan tuhat.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ykköstavoite edistää uusien työpaikkojen syntymistä ja nostaa työllisyysastetta on todettu tässäkin salissa tänään järkeväksi. Hallitus on ymmärtänyt ihmisten huolen ja toimii monin keinoin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hallitus panostaa erityisesti osaamiseen ja yrittäjyyden edistämiseen unohtamatta yhteisvastuuta. Lähiaikoina on tulossa muun muassa yritysveropaketti, jolla yritysten toimintaedellytyksiä ja samalla työllisyyttä parannetaan. Työllisyysasteen nostamiseksi työuria pidennetään sekä alku- että loppupäästä. Hallitus on tässä asiassa tarttunut toimeen ja muuttaa tilannetta opiskelijoita ja eläkkeitä ja eläkeläisiä koskevilla esityksillään. Juuri näiden uudistusten avulla hallitus pyrkii säilyttämään hyvinvointivaltion rahoituspohjan.

Suomi ei kuitenkaan ole yksin maailmassa. Maamme tämänhetkiseen tilanteeseen vaikuttavat odotettua paljon enemmän huonompi Euroopan talouskehitys ja toisaalta teollisuustuotannon ja teollisuustyöpaikkojen erittäin nopea siirtyminen halvempiin maihin eli niin sanottu Kiina-ilmiö. Suomessa ei ole pystytty näihin vaikutuksiin riittävän nopeasti reagoimaan, mutta samojen ongelmien kanssa painivat muutkin länsimaat. Taloustilanteessa on selviä piristymisen merkkejä heikon alkuvuoden jälkeen. Kotimainen teollisuus on siirtymässä jonkin asteisesta taantumasta nousuun, ja vienti on lähdössä kasvuun.

Kolmikantayhteistyö voi olla vahvuus, mutta se voi olla myös heikkous, elleivät kaikki osapuolet ymmärrä vastuutaan maailmantalouden nopeasti muuttuessa. Kolmikanta voi olla pahimmillaan rakenteellisten heikkouksien vahvistaja ja muutoksen jarru, joten sen on tunnettava vastuunsa. Kaikki haluavat kyllä pitää saavutetuista eduista kiinni, mikä muuttuvissa oloissa ei aina palvele työllisyyden paranemista ja samalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamista.

Suomeen tarvitaan lisää ulkomaisia investointeja. Nykytilanteesta pitää olla huolissaan, sillä suorien investointien varannot ulkomailta Suomeen olivat vuoden 2003 alussa noin 30 miljardia euroa mutta Suomesta ulos kaksinkertainen määrä, noin 60 miljardia euroa. Sijoitusten määrä on saatava kääntymään Suomeen päin. Lisäsijoituksilla teollisuus saa tarvitsemaansa pääomaa ja mahdollisuuksia toimintansa kehittämiseen.

Yksi keskeinen edellytys pääomavirtojen suunnan muuttamiseksi on omaisuusveron poistaminen. Tämä antaisi sijoittajille signaalin, että Suomeen kannattaa sijoittaa eikä tarvitse siirtää suomalaista pääomaa ulkomaille. Talouden kasvua edistäisi myös kotimaisten eläkerahastojen sijoittaminen pääosin Suomeen. Tämä hyödyttäisi lopulta maatamme lisääntyneinä työpaikkoina.

Jotta ehdotukset eivät olisi pelkästään pääomia ja ylintä porrasta hyödyttäviä, pitäisi myös johtajien kantaa vastuunsa. Johtajien ylisuurista optio-ohjelmista ja ylisuurista palkoista tulisi luopua. Palkitsemisen pitää hyödyttää nykyistä suurempaa joukkoa, myös työntekijöitä parempaan tulokseen kannustaen. Nämä olisivat oikeita signaaleja yritysten hierarkiassa kaikille tasoille, niin sanotusti alimpanakin oleville. Kaikki kantavat vastuunsa ja saavat osansa menestymisestä.

Yhteiskunta ja Suomi valtiona tarvitsevat uusia ja ennakkoluulottomiakin toimia pysyäkseen kehityksen kelkassa ja parantaakseen työllisyyttä. Eduskunnan tehtävä on katsoa, että tasapuolisuus yhteiskunnassa säilyy ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ei unohdeta. Tämä tarkoittaa yhteisvastuuta.

Arvoisa puhemies! Hallituksella on kova työ pysyä työllisyystavoitteessaan. Hallitus on tehnyt paljon oikean suuntaisia ratkaisuja ja tulee tekemään niitä jatkossakin, ja niitä todella tarvitaankin. Opposition työllisyysideat ja välikysymys eivät varmasti kanna heidän yhteishallituksensa ohjelmaksi, koska keinot ja näkemykset työllisyyden parantamiseksi ovat erilaiset vasemmistossa ja oikeistossa. Oppositio ei kaada tälläkään välikysymyksellä hallitusta.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Vihreiden ja vasemmistoliiton puheenvuoroissa puututtiin väestöpolitiikkaan muistuttaen siitä, ettei meillä nykykehitystä jatkamalla ole riittävästi hyvinvointimme tekijöitä ja sen maksajia. Aihe on tärkeä, jopa uhkakuvankin maalaaminen paikallaan. On kuitenkin väärin irrottaa väestöpolitiikkaa, perhepolitiikkaa ja perheiden hyvinvointia taloudesta ja työllisyydestä. Työllisyysasteen korottaminen on välttämätöntä perheiden taloudelliselle turvallisuudelle. Kuten hallituksen välikysymysvastauksessa todettiin, taloudellinen turvallisuus antaa ihmisille ja perheille uskallusta toimia ja uskallusta elää.

Verrattaessa kehittyneitä maita keskenään on osoitettavissa, että korkea työllisyysaste ja suhteellisen korkea lasten lukumäärä ovat yhteydessä toisiinsa. Työura ja perhe eivät ole toistensa vastakohtia. Kansainvälisessä vertailussa Pohjoismaat ovat perhepolitiikan pärjääjiä. Meillä on kunnossa oleva päivähoito, lakisääteiset äitiys- ja vanhempainlomat ja perheen toimeentuloa tukevat tulonsiirrot. Koulutuksen ja työelämän uralle lähtevä nainen ei joudu tekemään ankaraa valintaa luopua perheestä ja lapsista.

Hallituksen tavoite työllisyyden turvaamiseksi on samalla tavoite perheiden hyvinvoinnin turvaamisesta. Tätä tavoitetta on täydennettävä myös konkreettisilla toimilla. Vaikka lapsia ei lahjomalla synny, rakentuu monesta pienestä toimesta perheiden kannalta hyvä kokonaisuus. Hallituksen päätös korottaa lapsilisiä on konkreettinen parannus perheiden toimeentuloon. Sen periaatteellinen merkitys ulottuu vielä pidemmälle. Pitkät ja raskaat säästöjen vuodet ovat ainakin toistaiseksi takana. Meillä on varaa lisäpanostuksiin. Lapsilisät eivät ole ainoa asia, jossa on edistytty. Isän oikeutta ja velvollisuutta pienten lasten hoitoon on lisätty, vanhempainlomaa voidaan joustavasti jakaa, puolison tulot eivät enää yhtä ankarasti leikkaa työmarkkinatukea.

Seuraavaksi hallituksen tulisi kiinnittää huomiota työvoimakustannusten tasaamiseen eri sukupuolten välillä. Kohdentamalla työnantajamaksuja uudelleen voitaisiin äitien ja kaikkien naisten työmarkkina-asemaa parantaa. Tällainen rakennemuutos olisi täsmäohjattua työmarkkinapolitiikkaa, jonka teho ja vaikutus olisi toista luokkaa kuin vihreiden tai teidän kokoomuksen haikailemat työnantajamaksujen jättialennukset.

Tarvitsemme jaksamista ja tasa-arvoa tukevia ratkaisuja niin kodeissa kuin työpaikoillakin. Tasa-arvolain uudistus on tärkeä, sillä työelämän tasa-arvossa ja palkkaeroissa on edelleen tehtävää. Edelleen korostan, että lastenhoitovapaista johtuvien työnantajakustannusten tasaamista on hallitusohjelman mukaisesti lisättävä. Työelämässä on entistä paremmin otettava perheellisten työntekijöiden tarpeet huomioon työsuhteiden laadussa, työaikajärjestelyissä, ylitöissä, työnjaossa ja töiden organisoinnissa. Tämä ei pelkästään koske pienten lasten vanhempia vaan myös iäkkäistä vanhemmistaan huolta kantavia työntekijöitä.

Hallituksen työllisyyspolitiikka, sen perhepoliittinen strategia ja näiden yhteyden oivaltaminen ansaitsevat täyden tuen. Tähän verrattuna opposition politiikalla ei ole paljonkaan tarjottavaa. Vihreiden vaihtoehdosta henkii meille vastuullisille ihmisille varsin vieras ajattelutapa: Meille suositellaan ikuisen opiskelun ja perustulolla elämisen mallia. Itse kullekin tulee mielikuva, millaiseen elämäntapaan ja elämänkatsomukseen tämä liittyy. Tälle mallille ei löydy maksajia eikä sille löydy kannattajia. Näin ollen hallitus ei tästä välikysymyksestä ainakaan kaadu.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään oppositio on syyttänyt hallitusta siitä, että sillä ei ole välttämättä yhdenmukaisia lääkkeitä ja yhteisymmärrystä tärkeistä uudistuksista, ja puolestaan hallituksen taholta on syytetty oppositiota. Uskon, että siitä, mikä on olennaisin asia, eli työllisyysasteen nostamisen välttämättömyydestä, vallitsee herttaisen suuri yksimielisyys tässä salissa. Näistä keinoista olemme tänään paljon puhuneet, ja haluan joitakin kerrata ja tuoda esille myös muutamia sellaisia, joita täällä ei ole mainittu, pieniä mutta yhdessä jo merkittäviä.

Äskeisessä puheenvuorossa ed. Lintonen totesi, että hallituksen kirjaama tavoite jakaa tasapuolisemmin työnantajamaksuja, äitiydestä ja vanhemmuudesta aiheutuvia maksuja, pääomavaltaisten ja työvoimavaltaisten yritysten kesken on aivan toista luokkaa kuin täällä esimerkiksi kokoomuksen esittämät ehdotukset työnantajamaksujen alentamiseksi. Ihmettelen tätä erittäin suuresti sen tähden, että ymmärtääkseni haetaan ratkaisua siitä, että nyt kerättävää sairausvakuutusmaksua, joka on tarkoitettu äitiysloma-ajan vuosilomapalkan kustannusten korvaamiseen, kerättyä rahamäärää käytetään tähän tarkoitukseen vain osittain, ehkä vajaa puolet. Tämä loppu olisi tarkoitus tähän käyttää, ja se tarkoittaa tietenkin sitä, että se on osoitettava valtion budjetista. Nyt kun julkisuuteen ovat tulleet kaavailut siitä, että valtio kaiken kaikkiaan osoittaa työnantajamaksujen alentamiseen 50 miljoonaa markkaa, niin tämä on minulle aivan käsittämätön yhtälö. Toivottavasti täältä tulee selvennystä tähän asiaan, ja ennen kaikkea toivottavasti tässä asiassa päästään sellaisiin ratkaisuihin, että niillä todella on vaikutusta. On hyvin vaikea kuvitella, että tällä maksimissaan 37 euron tuella per työntekijä olisi ratkaisevaa työllistävää vaikutusta.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa mainituista seitsemästä kohdasta tämä oli yksi, mutta sellainen, jonka uskomme vaikuttavan, ja siihen keskustan usko ennen vaaleja oli erittäin vankka ja suorastaan vankkumaton.

Eräs viime hallituskauden tai mikseipä jo edellisen hallituskauden suuria saavutuksia on ollut kotitalousvähennyksen käyttöönotto. Suhtaudun todella suurin odotuksin niihinkin puheenvuoroihin, joita on tullut hallituksen taholta siitä, että kotitalousvähennystä laajennetaan esimerkiksi tilanteisiin, joissa lapset kustantavat vähävaraisille, muualla asuville vanhemmilleen tarvittavaa kotiapua ja hoivaa sen lisäksi, että tätä vähennettävän euromäärän rajaa tarkistettaisiin ylöspäin. Näitä lupauksia on tullut niin sosialidemokraattien kuin keskustankin piiristä ja myös Rkp:ltä. Kokoomus tätä esitti jo viime syksynä.

Tärkeimpiä asioita mielestäni, jos ajatellaan jo tämän päivän ja lähitulevaisuuden työmarkkinoita ja työvoimatarpeita, on se, että meidän koulutusjärjestelmämme pystyy vastaamaan kysyntään. Tänä päivänä meillä on suuri puute erilaisista ammattihenkilöistä, ammattimiehistä ja -naisista, erityisesti rakennusalalla. Kysyntää on monin paikoin niin, että yrittäjät tahtovat uupua tämän työtaakan alle. Toivottavasti tässä pystytään riittävän nopeisiin liikkeisiin.

Vielä mainitsisin yrittäjyysilmaston kaiken kaikkiaan ja yhden siihen erittäin oleellisesti vaikuttavan asian. Toivon, että se Yrittäjyys-ohjelmassa on vahvasti esillä. Sekin liittyy väestöpolitiikkaan ja miesten ja naisten tasa-arvoon: naisyrittäjien oikeus ja mahdollisuus äitiyteen. Elikkä niitä etuja, joita palkansaajat saavat, pitäisi ulottaa myöskin naisyrittäjien ulottuville.

Keinovalikoimaa on. Tässä tuli suurin piirtein puolet siitä, mitä olin tähän listaani kirjannut, eli ei muuta kuin töihin.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ryhmäpuheessa hahmotettiin aivan oikein nykyinen työllisyys- ja työttömyystilanne. Nykyisen hallitusohjelman riskikasauma johtaa vääjäämättä konkurssiin. Ylisuuret ja velalla rahoitetut verohuojennukset kohdistuvat hyvätuloisille, eivät niille pienituloisille, joilta verohuojennukset palautuisivat välittömästi kulutukseen ja elvyttäisivät kotimarkkinoita.

Tärkeä työllistäjä ja palveluiden tuottaja kuntasektori kamppailee pahoissa vaikeuksissa, koska kuntatalous on ollut koko hallituskauden ajan alijäämäinen.

Työllisyystavoite mitoitettiin alun alkaenkin väärin. Se ei tule täyttymään. Myöskään työttömien lukumäärä ei näillä eväillä laske vuositasolla alle 250 000:n tämän hallituksen aikana. Veroalennusten työllistävä vaikutus on hyvin kyseenalainen. Monissa maissa on korkeampi veroaste ja matalampi työttömyys kuin Suomessa. Joissain maissa veroaste on olematon ja siitä huolimatta valtavat työttömien joukot elävät tyhjän päällä. Hallitus vetäytyy globaalin yritys- ja työmarkkinamurroksen taakse. Ihan kaikkea sillä ei kuitenkaan voi selittää.

Suomessa on harjoitettu keskitettyä ja virkamiesvetoista yhden ainoan vaihtoehdon työllisyyspolitiikkaa lamasta lähtien. Se ei ole huomioinut maan alueellisia eroja eikä antanut paikalliselle tasolle mahdollisuutta löytää omaehtoisia työllisyysratkaisuja. Ylhäältä alas on julistettu totuutta, jonka peitelty viesti on auennut sille, joka vähänkään on asioita seurannut. Maan reuna-alueet ovat olleet vain työntekijäreservien kasvattajia. Itä- ja Pohjois-Suomesta on kaapattu ihmispääoma samalla tavalla kuin aikoinaan vietiin pohjoisen metsät tai vapaat vedet. Suurten yritysten työvoiman rekrytointipohja haluttiin taata, ja siitä syystä nuori koulutettu työvoima pakotettiin liikkeelle synnyinsijoiltaan. Tässä tavoitteessa onnistuttiin pirullisen hyvin. Valitun linjan lopputuloksena Itä- ja Pohjois-Suomen väestörakenne vinoutui vaarallisella tavalla ja etelän keskuksiin syntyi uusi työssä käyvä luokka, joka ei tule palkallaan toimeen. Tämä moderni uusköyhälistö syntyi harjoitetun markkinaliberalismin tuloksena.

On hyvin todennäköistä, että ministeri Filatov pääsee historiaan sellaisen hallituksen työministerinä, jonka jälkeen elämme edelleen massatyöttömyyden aikaa samalla, kun jotkut toimialat ja yritykset kärsivät työvoimapulasta. Syrjäytyneiden määrä on suurempi ja yhteiskunta epävakaampi ja eriarvoisempi kuin nyt. Ylisuuret verohuojennukset rapauttavat hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa ja syövät elintilan elvyttävältä talouspolitiikalta, jota nyt todella kaivattaisiin.

Ei ole pitkä aika siitä, kun demaritaustainen työllisyysohjelmajohtaja esitti minimipalkoista luopumista. Valtiosihteeri Sailas on jo ennestään kuulu listoistaan, joilla murennetaan suomalaista perusturvaa. Työministeri Filatov julisti eduskunnan ministeriaitiosta vastauksena vasemmistoliiton välikysymykseen, että irtisanomissuoja on Suomessa hyvää eurooppalaista tasoa eikä tarvetta parannukseen ole. Vastaus oli varmasti työministeriön virkamiesten kirjoittama. Ammattiyhdistysliike niin kuin vasemmistoliittokin ovat näistä asioista täysin eri mieltä.

Ministeriössä on demarivirkamiehiä niin, että päät yhteen kolisevat. Koska te, ministeri Filatov, laitatte heidät oikeisiin töihin? Kymmenen vuotta on menty virkamiestahtiin. Valittu linja johti pysyvään massatyöttömyyteen, samanaikaiseen työvoimapulaan ja alueellisten kehityserojen syventymiseen. Nyt on sitten jo johtopäätösten aika. Jos teillä, ministeri Filatov, on vasemmistolainen maailmankatsomus, niin kuin uskon, niin miksi ette anna sen näkyä? Te maksatatte tämän tuhoisan virkamiesviisauden työhallinnon asiakkailla, aivan samalla tapaa työnantajilla kuin työttömilläkin.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton lääkkeet esitettiin ryhmäpuheessa. Niitä voisi lähestyä myös ihmisten elinkaaren kautta. Tarvitaan tukea lapsiperheille, jotta kumpikin puoliso voi halutessaan lähteä työmarkkinoille. Tämä koskee niin palkansaajia kuin pienyrittäjiäkin. Nuoret tarvitsevat työllistämistakuun. Tavoitteena tulee olla se ensimmäinen oikea työpaikka ja ihan oikealla palkalla. Keski-ikäisille työttömille tulee suunnata tehostettuja yksilöllisiä työvoimapoliittisia toimia. Työssä olevien työkunnosta tulee huolehtia kuntoutuksella ja järkevällä henkilöstöpolitiikalla, ja ikääntyneet, vaikeasti työllistyvät pitkäaikaistyöttömät tulee päästää vihdoin eläkkeelle.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on valmis yhteistyöhön hallituksen kanssa vastuullisen työllisyyspolitiikan harjoittamiseksi. Se yhteistyö vain on mahdotonta niin kauan kuin hallitus on hukassa omien toimiensa kanssa niin pahasti kuin nyt näyttää olevan.

Herra puhemies! Kannatan ed. Outi Ojalan ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ei ole kovin paljon lisättävää, ehkä joku ajatus siihen, mitä hallituksen puolelta on jo tähän saakka sanottu.

Ensinnäkin, totta kai, on totta se, että hallitus ei ole onnistunut siinä tärkeässä tavoitteessa, jonka se asetti aika pitkälle aikajänteelle, aina vuoteen 2011 saakka, tavoitteessa nostaa työllisyysastetta aina sinne 75 prosenttiin saakka. Hallitus ei ole onnistunut liioin lisäämään työpaikkoja. Missä hallitus on onnistunut? Hallitus on onnistunut kääntämään talouden kehityksen asteittain kasvuun ja pitämään huolta siitä, että työttömyys maassa ei ole lisääntynyt. Mikä aikaansaannos tämä nyt sitten on, joku voisi tuohon kysymyksen heittää, niin kuin on täällä heittänytkin, hyvän kysymyksen. Mitä se on aikaansaanut niissä olosuhteissa, missä Suomi on elänyt muun Euroopan, muun maailman kanssa viimeisten kuukausien ajan?

Odotukset siitä, että Euroopassa talous lähtisi selvään laukkaan, odotukset siitä, että viime vuoden loppu olisi jo kuljettu yli 3 prosentin kasvuvauhtia, odotukset siitä, että tätä vuotta elettäisiin selvästi yli 3 prosentin kasvuvauhdilla Euroopassa, eivät ole toteutuneet. Maailmantaloudessa ja erityisesti Euroopan taloudessa, joka on Suomelle niin tärkeä alue, kasvu on ollut rutkasti hitaampaa, kuin mihin oli varauduttu. Näissä olosuhteissa maitten, joiden viennistä 70 prosenttia suuntautuu Eurooppaan, niin kuin Suomen kohdalla on asianlaita, tämäntapaisten maitten on ollut tavattoman vaikeaa tällaisissa oloissa merkittävästi työllisyyttä parantaa. Jo se, että on päästy siihen, että työttömyys ei ole pahentunut, on mielestäni kumminkin maininnan arvoinen saavutus näissä olosuhteissa.

Siihen, että tähän on päästy, on tietysti monta syytä. Niitä on täällä jo esitelty. En käy kovin perusteellisesti niitä kertaamaan. Se, että verotusta on kevennetty niin etupainoisesti niin paljon, on tietysti yksi erittäin tärkeä syy. On saatu aikaan kotimarkkinoille kysyntää. Se kysyntä on pitänyt kotimarkkinapyöriä ja palvelupyöriä pyörimässä niin, että palvelualoilla työpaikat ovat lisääntyneet samaan aikaan kuin ne ovat teollisuudessa vähentyneet. Miksi teollisuudessa vähentyneet? Sen takia, että nimenomaan vientikysyntä Euroopassa, siis alueella, jonne 70 prosenttia likimain viennistämme menee, on ollut niin hidasta ja heikkoa kuin se meidän kaikkien tietämällä tavalla on ollut. Oli oikea valinta satsata kotimarkkinakysyntään. Oli oikea valinta pyrkiä pitämään palveluiden pyöriä enemmän kuin aiemmin pyörimässä ja sitä tietä yrittää turvata kaikki se, mikä työllisyydessä on turvattavissa.

Täällä on kysytty, miten keskusta oli hyväksymässä henkilöverotuksen kevennyksiä. Hyvin perustellusti ja oikeinkin vankoin perustein keskusta lähti ennen vaaleja siitä, että veronkevennysten mitta olisi suurin piirtein sitä, mihin se nyt näyttää kallistuvan tässä, hyvinkin nopeasti näyttää kallistuvan. Me lähdimme silloin siitä, että sen tulisi jakautua sekä henkilöverotuksen kevennyksiksi että työhön liittyvien välillisten kustannusten mittavaksi kevennykseksi, niin kuin täällä on sanottu. Hallituksen linja on ollut tässä se valinta, että henkilöverotusta on kevennetty etupainoisesti ja vahvasti, ja se näissä oloissa on mielestäni ollut hyvä ratkaisu ja oikea ratkaisu.

Kaiken lisäksi se on antanut aikaa, tilaa ja sijaa sille, että kunnolla on voitu valmistella ja valmistellaan edelleenkin niitä toimia, joilla sitten yritysten maksamien välillisten kustannusten taakkaa jatkossa kevennetään. Sitä mahdollisuutta, että sitä operaatiota ei tehtäisi, ei ole. Hallitus on siihen sitoutunut, että näin menetellään, ja minä vankasti uskon, että hallitus ennen pitkää tuo esityksensä siitä, että näitä välillisiä kustannuksia kevennetään, enkä pidä 50:tä miljoonaa euroa tuoretta rahaa tähän kevennykseen riittävän mittaisena, vaan ilman muuta täytyy saada enemmän, ja uskon, että hallitus kykenee löytämään ennen pitkää lääkkeet, tavat ja keinot, joilla tuohon tarkoitukseen enemmän kuin tuo 50 miljoonaa kyetään ottamaan.

Veroratkaisujen ohella hallitus on ryhtynyt toimiin, joista toimista osa on heijastunut jo siihen kehitykseen, jolla tuo työttömyyden paheneminen on pystytty patoamaan. Ne toimet, joihin näin viittaan, liittyvät ennen kaikkea panostamiseen osaamiseen, koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen. Kun parin kolmen vuoden ajan r&d-rahojen eli tutkimus-, kehittämis-, teknologiarahojen — innovaatiorahojen, sanotaan lyhyesti näin — kehitys oli kutakuinkin pysähdyksissä, on tämä hallitus käynnistänyt näiden rahojen kasvun budjetissa erittäin mittavan kasvun. Jo tälle vuodelle se on sen tehnyt, jo viime vuodelle kesken vuoden se lisäsi näitä määrärahoja ja jatkaa niin, että 235 miljoonaa tämän vaalikauden aikaan lisää näihin tarpeisiin tulee toteutumaan. Se on sitä rakennemuutosta, mitä tässä tilanteessa Suomi tarvitsee. Tarvitsee muutakin rakennemuutosta, mutta yksi erittäin keskeinen osa rakennemuutosta on se, että me panostamme siihen, missä vain on pitkällä tähtäyksellä Suomen menestyksen sauma, siihen, että me maailman kansojen välisessä työnjaossa keskitymme entistä enemmän sellaisiin asioihin, jotka vaativat korkeata osaamista, (Puhemies koputtaa) korkeata tietotaitoa ja maailman korkeinta teknologiaperustaa.

Ahaa, arvoisa puhemies, onko 5 minuuttia aikaraja tässä?

Kun näin on — enpä tuota tiennyt — sitten on paras lopettaa ja käyttää toinen puheenvuoro.

Osmo  Soininvaara / vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi, ettei kävisi niin kuin viimeksi, kannatan ed. Hassin tekemää ehdotusta.

Olen itse varsin huolestunut siitä tilanteesta, jossa olemme. Suomen kansantaloudellahan on mennyt viime vuosina varsin hyvin. Mutta jos teemme laskelmia siitä, miten Suomen kansantaloudella on mennyt, kun siitä poistetaan Nokia — miten Nokian ulkopuolisella sektorilla menee — niin siellä ei ole mennyt oikein mikään asia kovin hyvin. Jos nyt on syytä olettaa, että Nokia tästä eteenpäin Suomen kansantalouden kannalta tulee olemaan ikään kuin normaali, hyvin menestyvä, mutta normaali yritys, niin me toteamme, että me olemme haaskanneet ne seitsemän lihavaa vuotta, jona aikana olisi pitänyt valmistautua sitten seitsemään normaaliin vuoteen ja olisi pitänyt tehdä niitä rakenteellisia uudistuksia, jotka aina vaativat tiettyä aikaa, ennen kuin ne alkavat maksaa itse itseään. Tästä voi itse kukin tietysti syyttää itseään. Mutta sen takia olen hiukan huolissani, että hyvinvointivaltion vaaran vuosina maan nyt istuva hallitus joko panee päänsä pensaaseen keskittyen toimiin, jotka on moneen kertaan osoitettu tehottomiksi, tai sitten vain odottelee, että ongelmat, jotka kyllä ovat tiedossa, ikään kuin itsestään ratkeaisivat tai parhaimmillaankin tekee sinänsä ihan oikeita päätöksiä mutta aivan liian varovaisesti esimerkiksi niin, että desimaalipilkku on väärässä paikassa, niin kuin tässä Holmin—Vihriälän mallin kohdalla näyttää olevan.

Sosialidemokraateille aktiivinen työvoimapolitiikka on se pensas, johon he mielellään päänsä panevat, jotteivät joutuisi tekemään mitään todellista. En tarkoita, että kaikki tällä nimellä kulkeva olisi kallista itsepetosta, mutta varsin suuri osa siitä on. Siinähän on paljon toimia, joista on vaikea mitata, parantavatko vai heikentävätkö ne asianomaisen työllistymisedellytyksiä. Tässä poltetaan rahaa, joka voisi muualla käytettynä tuoda paljon paljon parempia tuloksia.

Työttömyys on Suomessa vähän koulutetun, matalapalkkaisen työvoiman työttömyyttä, ja se on sitä paljon korostetummin kuin missään muussa Euroopan maassa. Työmarkkinamme ovat niin pahasti epätasapainossa, ettei työllisyyttä voida kysyntää lisäämällä juuri kohentaa, koska kun syntyy uusia työpaikkoja, ne eivät sovi työttömille. Onkin vähennettävä voimakkaasti matalan osaamisen työhön kohdistuvaa verotusta tai työnantajamaksuja, mutta siis kohdistetusti niitä. Yleinen työnantajamaksun alennus on vaikutuksiltaan suurin piirtein samanlainen kuin arvonlisäveron alennus.

Ranskassa matalapalkkaisen työn työnantajamaksuja on alennettu summalla, joka vastaa 0,6:ta prosenttia bruttokansantuotteesta, ja tätä summaa suunnitellaan nostettavaksi eikä pudotettavaksi kymmenesosaan kuten Suomessa. Ranskassa järjestely on välittömästi parantanut työllisyyttä, mutta erityisesti on havaittu, että se vaikuttaa nousukauden aikana siihen, että taloudellinen kasvu suuntautuu tavalla, joka tuottaa enemmän työpaikkoja, ja päästään eroon tästä jobless growth -ilmiöstä.

Rahat, joita Suomessa pitäisi käyttää matalan tuottavuuden työpaikkojen tukeen, haaskataan yleisiin veronalennuksiin. Keskustalaiset painavat mielellään taas päänsä tähän pensaaseen, vaikka kokoomus ehtikin ennen vaaleja varata sen omaksi henkiseksi piilokseen. Näitä veronalennuksia tullaan katumaan, kun eläköityminen lisää julkisia menoja. Siksi Oecd on niistä varoittanut, kuten teki myös Suomen Pankin eronnut pääjohtaja Matti Vanhala.

Eläkejärjestelmää on kyllä uudistettu ja uudistetaan edelleenkin, mutta kaikki tietävät ja sen yksityisesti myöntävät, etteivät päätetyt eläkeuudistukset nosta eläkkeellesiirtymisikää riittävästi. On vain sovittu, että asia jätetään seuraavan hallituksen murheeksi eikä siitä nyt puhuta. Tärkeitä vuosia kuluu taas hukkaan.

Tiedetään, että viimeisen työnantajan vastuu mahdollisesta työkyvyttömyyseläkkeestä estää tehokkaasti viisikymppisten työllistämistä. Pienen pieni parannus saatiinkin aikaan 50 vuotta täyttäneiden kohdalla, mutta sekin on jälleen toimena riittämätön. Sama ongelma koskee vielä pahemmin esimerkiksi 30-vuotiasta, jolla on lieviä mielenterveyden ongelmia. Häntä ei kukaan uskalla palkata, koska joutuu maksamaan ehkä puoli miljoonaa, ehkä jopa miljoona euroa, jos sairaus toistuu. Tältä osin ei ole tehty mitään eikä ilmeisesti mitään suunnitellakaan.

Hallitus on saanut työnnetyiksi tuhansia nuoria työmarkkinoilta kotiäideiksi, koska nuoret naiset ovat kyllästyneet syrjittyyn pätkätyöläisten asemaan. Rkp:n puheenvuorossa tätä muuten kiitettiin. Tämä johtuu siitä, ettei äitiydestä työnantajalle koituvia noin 10 000 euron kustannuksia vieläkään ole saatu jaetuiksi kaikkien työnantajien kesken. Tässäkin taas hidastellaan ja näperrellään aivan mitättömien pikkuparannusten kanssa.

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteeseen saattaisi vaikuttaa myös se, jos äitiyspäivärahan ja opintotuen yhteensovitusta muutettaisiin niin, että nuorten naisten pitäisi opintojen jälkeen ensin mennä vuodeksi pariksi töihin ja vasta sen jälkeen tehdä lapsia välttyäkseen tuhansien eurojen tappioilta. (Puhemies koputtaa) Monet yllättävät asiat vaikuttavat siihen, mikä parantaa työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Kymmenen sekuntia.

Hallitus tarvitsee paljon lisää päättäväisyyttä, jos se aikoo hyvinvointivaltion pelastaa, mutta tarvitaan muutakin. Työllisyystavoitteista on nyt erkaannuttu niin kauas, että tarvitaan myös suunnitelma b. Miten hyvinvointivaltio rahoitetaan, jos käy niin kuin näyttää käyvän eikä työllisyysaste nousekaan tarpeeksi? Jotain älykkäämpää on tehtävä kuin leikkauslistoja.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Soininvaaran näkemykseen siitä, että tällaisen matalan tuottavuuden työn välillisiä kustannuksia tulee laskea. Se on yksi käypäinen keino joka tapauksessa monien muiden tarvittavien toimien joukossa.

Mitä tulee ed. Soininvaaran pohdiskeluun siitä, onko veronkevennyksiin ollut varaa ja onko niihin jatkossa varaa, minun mielestäni on ollut varaa ja jatkossa on myös uusiin veronkevennyksiin varaa. Yksi perustelu vain, olkoon se sitä, että Suomen, toisin kuin Yhdysvaltain, taloudessahan eletään tällä hetkellä ei kaksoisvajeen vaan kaksoisylijäämän tilannetta. Meillä vaihtotase on 10 miljardia euroa ylijäämäinen, meillä julkinen talous on ylijäämäinen. Ensimmäisen kerran nämä molemmat keskeiset talouden indikaattorit näyttävät positiivista tai ovat ylijäämäisiä. Samaan aikaan näiden ylijäämälukujen kanssa korkean työttömyyden pitäminen ja sen salliminen ja sietäminen on tietysti aika mahdoton asia, ja näitä mahdollisuuksia hyväksi käyttäen voidaan juuri tätä matalan tuottavuuden työllistämistä parantaa. Uskon, että hallitus ennen pitkää, en osaa sanoa milloin, mutta ennen pitkää tähän tarttuu mittavilla toimilla.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa jossakin määrin kyllä ymmärrän verojen alentamista velaksikin, mutta siinä yhteydessä pitäisi hoitaa myös näitä rakenteita ja sen takia se olisi pitänyt suunnata matalan tuottavuuden työnantajamaksujen alentamiseen. Samalla tavallahan siinä elvytetään kuin yleisissä veronalennuksissa, mutta kohdistetusti siten, että samalla lisääntyy tämän työvoiman kysyntä. Me tiedämme, että eläköityminen joka tapauksessa tulee julkista taloutta nopeasti heikentämään, ja nyt tuhlataan ne viimeiset ikään kuin veronalennusvarat. Kun ne ripotellaan ympäriinsä, niin silloin niitä ei ole enää käytettävissä kohdistetusti, ja se on se, mitä pidän tässä huolestuttavana.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisuuteen tulleet tiedot työnantajamaksujen alentamisesta osittain jo ministeri Pekkarinen kumosi elikkä antoi ymmärtää, että enemmän käytetään rahaa kuin tämä 50 miljoonaa. Siinä toisena osana oli kuitenkin se, että toisella kädellä kerätään näitä maksuja korottamalla, onko se sitten kansaneläkemaksu tai mikä maksu, mutta joka tapauksessa lopputuloksena on sitten osittain se, että toisella kädellä annetaan ja toisella otetaan, eli tämä ei tunnu kovin järkevältä. Täsmätoimenpide olisi varmasti juuri tämä pääomavaltaisten ja työvoimavaltaisten yritysten välinen kustannusten tasaus. Uskoisin, että sillä tuotettaisiin työpaikkoja naisvaltaisille matalapalkka-aloille, niin kuin Naisyrittäjien keskusliitto pitkään on vaatinut.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En osaa sanoa mitään mallia, millä tämä välillisten maksujen alentaminen tapahtuu. Rohkenisin kuitenkin väittää, että mikään tuollainen malli ei tule kysymykseen, mistä ed. Perho äsken puhui. Uskon, että hivenen enemmän luovuutta pystytään lopulta käyttämään. Olen minäkin nähnyt julkisuudessa tämäntapaisia esimerkkejä, mutta uskon ja toivon, että löydetään vähän parempia sekä sen suhteen, paljonko tuoretta rahaa käytetään tämän järjestelmän kehittämiseen, että vähän muiltakin osin.

Mitä tulee vielä ed. Soininvaaran puheenvuoroon siitä, minkälaisia rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, niin tarvitaan matalan tuottavuuden työn edellytysten parantamista, mutta samaan aikaan tarvitaan kyllä entistä enemmän satsaamista osaamiseen ja teknologiaperustan nostamiseen. Vain siellä on meidän mahdollisuutemme. Vielä täytyy huolehtia samalla kertaa siitä, että tämä innovaatioketju ei vuoda. Tällä hetkellä se vuotaa. Me panostamme alkupäähän aika hyvin. Kun innovaatioidut syntyvät, me emme pysty generoimaan näitä ituja työpaikoiksi ja yrityksiksi suomalaiseen maaperään. Tässä hallituksella on paljon tehtävää, ja paraikaa tätä työtä tehdään.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Talouskasvun ja työllisyyden kohentamiseksi hallitus on valinnut verotuksen keventämisen. Haasteet työllisyyden lisäämiseksi ovat monitasoisia, ja siksi niihin vastaaminen vaatii uusia keinoja. Hallituksen hokema talouskasvun synnyttämistä uusista työpaikoista ei yksin ratkaise ongelmaa.

Nykyisillä rakenteilla talouskasvusta ohjautuu työllisyyteen vain pieni osa. Talouden arvioidaan elpyvän, mutta kasvu hidastuu pitkällä aikavälillä. Suuri osa talouskasvusta menee harvojen hyödyksi. Tiedämme myös sen, että nopeastakaan talouskasvusta ei automaattisesti seuraa riittävän hyvää ja tarvittavaa työpaikkakehitystä.

Hyvä ja oikeaan osuva työpolitiikka, sosiaalipolitiikka, veropolitiikka ja koulutuspolitiikka yhdessä tukevat hyvää talouskasvua. Edellä mainittujen alojen tavoitteiden tulee muodostaa kokonaisuus ja olla sopusoinnussa keskenään.

Työelämän täsmäkoulutuksella voidaan edistää työssä olevien etenemistä uusiin tehtäviin, joissa on kysyntää, ja samalla vapautuu työpaikkoja työttömille ja työmarkkinoille tuleville. Tässä ketjussa siis tärkeää olisi, ettei lakkauteta samalla työpaikkoja, kun uusia erityistyöpaikkoja mahdollisesti luodaan lisää.

Rakenteellisen työttömyyden piirissä oleville tulee luoda työpaikkoja myös työvoimatuilla ja alentamalla verokiilaa pienissä ja keskisuurissa työtuloissa. Pysyvästi vajaakuntoisen työntekijän työllistämisessä on tuen oltava pysyvää ja jatkuvaa. Työvoimakoulutuksella ja muilla aktiivisen työvoimapolitiikan keinoilla on yleisesti huolehdittava työttömän ja heikosti työllistyvän työllistymisedellytysten parantamisesta.

Mielestäni uudelleen on arvioitava nykyisiä työvoimahallinnon keinoja. Ne eivät vieläkään ole ratkaisevasti vaikuttaneet työttömien työllistymiseen. Tilastoissa on edelleen luettavissa pitkäaikaistyöttömien määrän pysyvän suurena, ja ongelma on erityisesti se, että paitsi ikääntyviä, myös nuoria työttömiä putoaa pitkäaikaistyöttömien joukkoon.

Maailmantalouden keskeinen kehityspiirre on toimintojen ja yritysten verkottuminen. Tästä seuraa, että perinteiset kansalliset rajat menettävät merkityksensä. Yritysorganisaatiot ja työnteon tavat muuttuvat. Suomen tulisi vastata hyvällä osaamisella ja innovatiivisuudella globalisaation haasteisiin. Tässä pk-yritysten mahdollisuuksia työllistää vaikeuttavat edelleenkin työllistämiseen liittyvät kustannukset. Niinpä pk-yritysten mahdollisuuksia toimia sekä kansallisella että globaalilla tasolla tulee vahvistaa.

Halpatyövoima syntyy heikosta koulutuksesta ja huonoista sosiaalisista olosuhteista. Suomi halpatyömaana ei pärjää kilpailussa, eikä Suomen ole tarkoituskaan olla halpatyömaa. Meidän on panostettava osaamiseen. Ammattitaidon kehittäminen ja oppimiskyvystä huolehtiminen ovat entistä tärkeämpiä välineitä kansallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi. Erityisesti palvelualoille on luotava uusia työpaikkoja, joita siellä kipeästi tarvitaan.

Työllisyysasteen nostamisen erääksi keinoksi on hallituksen taholta esitetty työuran pidentäminen eli eläkkeellesiirtymisajan myöhentäminen. Työssä jaksaminen ja työnteon kannattavuus ovat avainkysymyksiä. Niihin tulee satsata.

Arvoisa puhemies! Vaihtoehtobudjetissamme viime vuonna esitimme mittavia korotuksia perhetukiin. Näen, että erityisesti sekä perheiden tukeminen että työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollistaminen olisi otettava ohjelmaan.

Vielä lopuksi: Tiedämme, että työttömyys maksaa useita miljardeja. Nyt on siis kysymys siitä, että työpaikkoja tulee saada lisää. Oikeutettua on kysyä, miten hallitus aikoo turvata hyvinvointiyhteiskunnan kestävän rahoituspohjan ja jokaiselle ihmiselle oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen hyvinvoinnin. Hallituksen vastauksessa tähän välikysymykseen mielestäni oli erityisesti työttömät unohdettu, ja kysymys työttömien ihmisarvosta on nostettava esiin.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kärkkäisen tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Viime kuukausien työttömyystilastojen lukujen valossa näyttää vääjäämättömästi siltä, että hallituksen ohjelmassaan asettama työllisyystavoite karkaa päivä päivältä kauemmas. Työllisyysaste on myös laskenut 68 prosentista 66 prosenttiin. Kun valtiontalouden hyväksytyissä kehyksissä pysyminen riippuu pitkälti siitä, miten hyvin asetetussa työllisyystavoitteessa pysytään, ei Vanhasen hallituksen työllisyyspolitiikan toteuttamisen alku näytä lupaavalta. Myös Euroopan unionissa pohditaan pitkään ja hartaasti sitä, millä unionimaiden talous saataisiin rasvattua paremmin toimivaksi. Suuret maat yrittävät tehdä sitä taloussopimuksen rikkovilla budjettivajeen ylityksillä, mutta silti tilanne ei näytä kovin hyvältä. Ylikorkeaksi revalvoitumaan päästetty euro vaatii raskaan veronsa jäsenmaiden talouksilta. Suomen onkin pystyttävä omilla kotimaisilla toimilla vahvistamaan työllisyyden myönteinen kehitys ja tätä kautta saavuttamaan kotimarkkinoiden korkea kasvutaso. Sitä ei saada aikaan pelkästään talouspoliittisin keinoin. Sen toteuttamisessa tarvitaan laajaa yhteistä, kaikki yhteiskunnan osa-alueet käsittävää tavoitetta. Tämä tarkoittaa tavanomaisten keinojen, kuten veronkevennysten ja yritystukien, lisäksi monipuolisia ja pitkälle meneviä toimia, kuten työn jakamista, työajan lyhentämisen ennakkoluulotonta harkintaa. Pelkät ansiotulojen tai pääomien tai yritysten veronkevennykset eivät riitä takaamaan työllisyyden kohentumista. Päinvastoin, ne ohjaavat pääosan tulotason kasvusta hyvin toimeentuleville kansalaisille.

Runsas miljoona suomalaista joutuu katselemaan näitä verokevennysrahojen jakotalkoita sivusta, koska ne eivät heitä kosketa. Kaikki eläkeläiset ja pienituloiset eivät ole tyytyväisiä siihen, että viinan hinta-alella halutaan korvata heidän lisätulonsa. Monille on leipä ryyppyä tärkeämpi ravinnon lähde.

Veronkevennysten teho uusien työpaikkojen luomisessa on useissa tutkimuksissa todettu huonoksi. Se tulee myös erittäin kalliiksi valtiontaloudelle. Kaiken kukkuraksi suuret veronkevennykset romuttavat hyvinvointiyhteiskuntaamme ja vaarantavat peruspalveluja. Olen tässä asiassa täysin yhtä mieltä Oecd:n kanssa, joka tämänpäiväisten lehtitietojen mukaan varoittaa EU-maita veronkevennyksistä, jottei tulevien suurten eläkeikäluokkien sosiaali- ja eläketurvaa vaarannettaisi.

Suomessa on veroalennuksissa keskitytty lähes yksinomaan tuloveron alentamiseen. Tämä linja on nyt olemassa olevien tietojen pohjalta virheellinen, koska tilanne näyttää kehittyvän aivan väärään suuntaan. Tehokkaampi keino olisi pienituloisempien kansalaisten ostovoiman lisääminen eli kansantulon jakaminen oikeudenmukaisesti kaikkien kansalaisten kesken. Rikkaita synnyttämällä ei Suomen työttömyyttä poisteta eikä turvata tulevien sukupolvien eläkkeitä. Oikeampi ja oikeudenmukaisempi sekä tehokkaampi veronkevennyslinja olisi perussuomalaisten mielestä ruuan ja välttämättömien peruspalvelujen arvonlisäveron alentaminen, vaikka kuulin, että ed. Pulliainen oli toista mieltä omassa puheenvuorossaan, sekä kokonaan verovapaan tulon ylärajan tuntuva korottaminen. Tärkeintä tämä tulorajan korottaminen olisi kunnallisverotuksessa, sillä sitä maksavat lähes kaikki tuloa saavat kansalaiset, myös pieneläkeläisistä osa ja pätkätyöläiset, työttömät, opiskelijat ja lapsiperheet. Kunnille tulee valtion kuitenkin korvata tästä aiheutuva verotulojen menetys täysimääräisesti. Mielestäni tulee myös ennakkoluulottomasti harkita kunnallisverotuksen muuttamista nykyistä selvemmin progressiiviseksi niin, että hyvätuloiset joutuisivat maksamaan kunnallisveroa maksukykynsä mukaan ja pienituloisimmat vapautettaisiin täysin myös kunnallisverosta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän välikysymyksen aihe hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta ja työllisyydestä tiivistää, toden totta, muutamaan sanaan suomalaisen yhteiskunnan tämän hetken ja tulevien vuosikymmenten suuret haasteet. Tämä kysymys pakottaa meidät kaikki hakemaan aktiivisesti uusia keinoja, joilla hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta ja työllisyydestä voidaan huolehtia tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja tietysti samalla työssäkäyvän väestön keskimääräinen ikä nousee vääjäämättä. Tällä hetkellä me elämme vielä tilanteessa, jossa mediaani-ikä eli keskimääräinen ikä työssä käyvillä on noin 38 vuotta eli sama kuin USA:ssa. Mutta kuriositeetin vuoksi kerron, että vuonna 2050 tilanne on muuttunut jo dramaattisesti. Työssäkäyvien keskimääräinen ikä on silloin USA:ssa edelleen sama 38 vuotta, mutta Suomessa se on jo yli 50 vuotta. Siinä on mille tahansa hallitukselle haastetta kerrakseen.

Hallitus tekee töitä kansalaisten työurien pidentämiseksi sekä alku- että loppupäästä. Meidän on tehtävä kaikkemme tietysti myös työelämän kehittämiseksi niin, että työssä todella jaksetaan pidempään. Monia suomalaisia työpaikkoja vaivaa vuorovaikutuksen puute ja huono johtajuus. Työssä ei jakseta, elleivät työntekijät koe kuuluvansa joukkoon ja elleivät työntekijät myöskin tule kuulluiksi. Työelämän pitäisi myös pystyä joustamaan esimerkiksi lapsiperheiden elämäntilanteen mukaan. Työtä voidaan tehdä yhteisesti sopien ohi kahdeksasta neljään -ajattelun. Haluan kannustaa monimuotoisempien työaikamallien käyttöönottoon.

Osa-aikatyötä tehdään Euroopan maissa selvästi meitä enemmän. Meillä osa-aikatyöt ja siihen halukkaat eivät vielä riittävästi kohtaa.

Suuri kysymys on sukupolvenvaihdos työpaikoilla. Meiltä puuttuu edelleen selkeää tutkimusta ja tietoa ikääntyvien työntekijöiden osaamisesta ja kyvystä oppia uutta. Vastoin yleistä myyttiä kaikenikäiset voivat oppia uutta eikä työpaikkojen sosiaalista pääomaa ja kilpailukykyä suinkaan yksiselitteisesti lisää se, jos kaikki rekrytoivat vain nuoria. Tasapainoisessa työpaikassa on kaikenikäisiä työntekijöitä ja heidän panostaan myös osataan arvostaa.

Arvoisa puhemies! Rakennetyöttömyydestä johtuvat työvoimareservit on kaikin keinoin saatava käyttöön. Työllisyysohjelman tarjontapuolella lähes kaikki on tehty. Suurta kasvua ei sitä kautta ole näköpiirissä. Työmarkkinoille on saatava uutta vetoa. On arvioitu, että työmarkkinoille olisi nopeasti tulossa jopa 100 000 ihmistä, jos vain saisimme kysynnän voimistumaan. Odottaminen pahentaa työttömien ja piilotyöttömien ongelmaa. Meidän on saatava saman pöydän ympärille laaja rintama sopimaan siitä, miten rakenteellisen työttömyyden ja heikosti työllistyvien kova ydin saadaan sulamaan. On saatava aikaan työllisyyttä koskeva yhteiskuntasopimus. Ongelmaa ei todellakaan voi ratkaista vain rakentamalla pitkäkestoisia tukia.

Työn kysynnän lisäämiseksi mielestäni on syytä harkita matalan tuottavuuden työpaikkojen työnantajamaksujen alentamista yhtenä keinona. Työpoolitoiminnasta on Itä-Uudellamaalla saatu hyviä tuloksia. Työpoolin koordinaattori on ollut linkki työnhakijoiden ja työpaikkojen välillä. Onnistuminen on perustunut luottamukseen, siihen, että koordinaattori tuntee sekä työtä vailla olevat että työpaikkojen vaatimukset. Kumpikin osapuoli on tiennyt, mitä on saamassa. Työpoolitoiminnan hyviä kokemuksia pitäisikin hyödyntää muuallakin maassa. Haluan kannustaa yrityksiä myös ilmoittautumaan sosiaalisten yritysten rekisteriin. Ajatus on vielä uusi, mutta se on hyvä ja toivoisin, että tuo ajatus saisi tulta ja yhä useampi ilmoittautuisi tuohon.

Arvoisa puhemies! Työllä, osaamisella ja yrittämisellä pärjää ja voi menestyä. Yritysverouudistus on osaltaan vahvistanut yrittäjien uskoa tulevaisuuteen, se on ollut piristysruiske yrityselämälle. Sukupolvenvaihdosten verokohtelun ja arvonlisäveron alarajan huojennus on jo totta. Verotusta keventämällä on voitu pitää kotimarkkinoiden kysyntä korkealla tilanteessa, jossa talouden kasvu on ollut hidasta, eli suhdannepolitiikka on toiminut hyvin. Ilman näitä ratkaisuja työllisyystilanteemme olisi selvästi nykyistä heikompi. Aamun uutisten mukaan on syytä odottaa kasvun elpyvän: vienti vetää nyt paremmin kuin aikoihin ja yritysten suhdanneodotukset ovat selkeästi aikaisempaa toiveikkaammat. Mutta me tarvitsemme lisää dynaamisia työllisyyttä ja yritteliäisyyttä lisääviä toimia. Kotitalousvähennys on siitä hyvä esimerkki, sen käytön laajentamista pitäisi harkita. Uusia työpaikkoja syntyy kannustaen erityisesti palvelualoille, 17 000 uutta työpaikkaa palvelualoille viime vuonna on hyvä saavutus. Kotipalveluihin tarvitaan uutta yritteliäisyyttä. Palvelusetelimalli on hyvä avaus, toivon rohkeita uusia hyvinvointipalvelujen tuotantotapoja lisää ja toivon mietintää sille suunnalle.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Ilman osaamista, koulutustason nostoa ja elinikäisen oppimisen periaatteen viemistä todellakin käytäntöön emme selviä tulevista haasteista. Vain (Puhemies koputtaa) korkealla ja monipuolisella osaamisella, myös kädentaitojen osaamisella, kykenemme parantamaan kilpailukykyämme, luomaan uusia innovaatioita ja soveltamaan oppimaamme. On helppo yhtyä lopuksi Pekka Himasen ajatukseen siitä, (Puhemies koputtaa) että it-alan lisäksi luovan talouden kärjiksi aletaan nostaa kulttuuri- ja hyvinvointialoja. Potentiaali molemmilla alueilla on mittaamattoman suuri.

Jutta  Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan päätavoite on maamme talouskehityksen palauttaminen kasvu-uralle ja työllisyyden lisääminen 100 000 hengellä vuoteen 2007 mennessä. Viime viikolla julkaistun valtiovarainministeriön ennusteen mukaan talouskehitys onkin hitaasti, mutta varmasti kääntymässä toivottuun suuntaan. Talouden ja työllisyyden tavoitteet ovat haasteellisia, mutta niistä ei pidä tinkiä.

Asettamansa työllisyystavoitteen saavuttamiseksi hallitus on käynnistänyt laajan työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kasvua tukevan toimenpidekokonaisuuden, jota määrätietoisesti myös toteutetaan. Työmarkkinoidemme suurin ongelma on rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys, joka koskee etenkin monia vajaakuntoisia, ikääntyneitä, maahanmuuttajia ja nuoria ihmisiä. Työttömien aktivointiasteemme on EU-maiden alhaisimpia ja työttömyysasteemme yli EU-maiden keskiarvon. Onkin perusteltua, että aktiivisen työvoimapolitiikan ja ammatillisen aikuiskoulutuksen voimavaroja sekä työllisyysperusteisia investointeja on lisätty ja käytännössä näin estetty työttömyyden kääntyminen kasvu-uralle.

Työvoimapolitiikassa panostetaan julkisten työvoimapalvelujen rakenteelliseen uudistukseen ja työvoimakoulutuksen laatuun ja vaikuttavuuden parantamiseen. Myös työllistymisen taloudellisia kannustimia on parannettu. Suuri osa pitkäaikaistyöttömistä tarvitsee työn lisäksi monipuolisia palveluja ja tukea. Tähän haasteeseen vastaavat uudet työvoiman palvelukeskukset, johon kootaan tarvittavat palvelut saman katon alle. Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä helpotetaan sosiaalisten yritysten avulla ja lisäämällä yhteiskunnan maksamaa työllistämistukea. Mutta myös työelämän asennemuutosta tarvitaan. On tärkeää, että vajaakykyiset pitkäaikaistyöttömät voivat päästä asianmukaiseen työkyvyn ja eläke-edellytysten arviointiin. Lisäksi on syytä kiirehtiä kertaluontoisten eläkeratkaisujen valmistelua niiden ikääntyvien ihmisten osalta, jotka ovat olleet jo pitkään työttömänä ja menettäneet pysyvästi työelämäkelpoisuutensa.

Arvoisa puhemies! Nuoriin kannattaa sijoittaa. Jos 25-vuotias nuori syrjäytyy kokonaan työelämästä ja on noin 40 vuoden ajan erilaisten yhteiskunnallisten tukien varassa, on yhteiskunnan menettämä tuotos rahassa mitattuna jopa miljoona euroa. Nuorten työttömyys ei siis saa pitkittyä, vaan jokaiselle nuorelle on löydyttävä työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka. Myös tehokkaat toimet perusopetuksen keskeyttäneiden tukemiseksi ja opintojen päättämiseksi ovat välttämättömiä. Nuorten työpajat ovat eräs tarpeelliseksi ja toimivaksi osoittautunut väline nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Onkin hyvin kannatettavaa, että hallitus on sitoutunut nuorten työpajatoiminnan vakinaistamiseen.

Arvoisa puhemies! Sosiaalialan uudistamiseen tähtäävän sosiaalialan kehittämishankkeen puitteissa on vastikään myönnetty ensimmäiset avustukset. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi avustusta 39:lle hankkeelle yhteensä 4 miljoonaa euroa. Avustusten piiriin kuuluu noin 250 kuntaa. Sosiaalialan kehittämishankkeella uudistetaan sosiaalipalveluja asiakaslähtöisemmiksi ja palvelujen saatavuutta parannetaan. Ihmisten työ- ja toimintakyvyn säilymistä tuetaan ja palvelujen painopistettä siirretään korjaavasta ehkäisevään työhön. Myös henkilöstön osaamisen nostaminen ja työolojen parantaminen kuuluvat hankkeen keskeisiin tavoitteisiin.

Myös Kansallinen terveyshanke etenee. Yhtäläisten hoitokriteerien luominen ja tieto- ja seurantajärjestelmien kehittäminen ovat keskeisiä edellytyksiä hoitoonpääsyn turvaamiselle. Hoidon saatavuuden keskeisenä arvoperustana tulisi olla oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden lisääminen hoitoonpääsyssä. Tätä tavoitetta tukee hallituksen viime viikolla antama esitys hoitoonpääsyn aikarajoista sekä niiden ylittymisestä syntyvästä velvoitteesta hankkia hoito muualta asiakasmaksun muuttumatta. Hallituksen esityksessä muun muassa kiireettömän hoidon arviointiin terveyskeskuksessa on päästävä kolmessa arkipäivässä ja polikliinisiin tutkimuksiin kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta sairaalaan.

Terveydenhuollon rakenteelliset muutokset ovat tarpeellisia kustannusten näkökulmasta katsottuna. Terveydenhuoltomenoja on kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena. Jonoissa oleminen on kallista, ja erityisen kallista se on sairausvakuutuksen ja työkyvyn kannalta, mikäli toimenpiteen odottelu johtaa pitkiin sairauslomiin ja pahimmillaan työ- ja toimintakyvyn pysyvään vähenemiseen. Tätä työtä hallitus jatkaa välikysymyksen jälkeenkin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Suomessa on edelleenkin yli 70 000 pitkäaikaistyötöntä ja lisäksi vielä markkinaehtoisen työllistymisen ulkopuolella on hyvin paljon muitakin työttömyydestä kärsiviä. Väitteeni on, että tämän työttömyyden niin sanotun kovan ytimen muodostumiseen on vaikuttamassa Suomessakin vahvistuva uusliberalismi. Suomessa harjoitettavaa politiikkaahan on laman ja sen jälkeisen viimeisen vuosikymmenen aikana leimannut valtion roolin heikentyminen kokonaistaloudessa. Se näkyy selvästi myös numeroista. Vuonna 1998 valtion menojen osuus bruttokansantuotteesta oli vielä 24 prosenttia, mutta se putosi niin, että vuonna 2003 se oli enää 22,7 prosenttia. Hallituksen sopiman erittäin kireän menokehyksen mukaan vaalikauden lopussa valtion menojen osuus bkt:stä on enää 21,3 prosenttia. Siis valtion alasajo on käynnissä, ja se näkyy selvästi näistä edellä esitetyistä luvuistakin.

Valtion vastuun väheneminen koskee myös työllistämistä. Vuonna 1996 työministeriöllä oli käytettävissä rahaa vielä 2 382 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna enää 2 203 miljoonaa euroa. Tämän, niin kuin sanottu, hyvin kireän menokehyksen mukaan työministeriöllä on rahaa työllistämiseen vuonna 2007 enää 2083 miljoonaa euroa. Juuri työministeriön rahojen vähentämisestä on seurannut se, että työministeriön toimesta työllistettiin viime vuonna 40 000 työtöntä vähemmän kuin vuonna 1996. Vähenevien rahojen käytöllä on samalla valtionkin toimin lisätty vielä matalapalkkaisuuttakin lisäämällä valtion työllistävien toimien puitteissa yhdistelmätuen käyttöä, työharjoittelua jne., joissa palkka on erittäin pieni, jopa olematon eräiltä osin.

Työministeriön roolin supistamista työllistämisessä on perusteltu työmarkkinoiden yleisellä paranemisella. Se on huono, se on väärä perustelu, sillä kaikki eivät näille koville työmarkkinoille työllisty. Kuitenkin näidenkin ihmisten työllistymisessä on kysymys isoista asioista ja perustaltaan jo inhimillisistä tarpeista. Sivuun heitetty ja tarpeettomaksi tehty ihminen ei voi olla onnellinen. Työttömyydestä usein alkaa sitä paitsi syrjäytyminen, joka sitten voi aiheuttaa hyvin vakavia seurauksia koko yhteiskunnalle erilaisina häiriöinä.

Sisäasiainministeriön alustava raporttihan nimesi suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden osalta pahimmaksi uhkaksi juuri syrjäytymisen, ja siinä selvityksessä käytiin läpi koko tämä prosessi. Se alkaa useimmiten työttömyydestä, se johtaa alkoholismiin, avioeroihin ja sitä kautta jopa väkivaltaisiin purkauksiinkin. Ne ovat sitten koko yhteiskunnan ongelmia.

Valtion pitää järjestää töitä myös siksi tietysti, että myös työttömyyden kourista työllisyystöihin palaava tekee ihan hyödyllistä työtä, hoivatehtävissä, palveluissa, ympäristötöissä jne. Oli muuten merkillepantavaa se, miten voimakkaasti kokoomuksen edustajat hyökkäsivät tämän vuoden valtion budjettia joulukuussa täällä käsiteltäessä näitä valtion töitä vastaan. He sanoivat, että pitää saada "oikeita töitä". Minusta kaikki työ on kuitenkin oikeaa työtä, ei sitä voi lajitella niin, että toinen työ on väärää työtä ja toinen työ on oikeaa työtä. Kaikki työ on tarpeellista ja hyödyllistä, ja niille, jotka koville markkinoille eivät työllisty, sitä työtä pitää järjestää. Pitkittyvästä työttömyydestä ei ole muuta tietä myöskään pois kuin että joku tulee apuun ja väliin, ja sen väliintulijan pitää olla valtio.

Jos siis aiotaan tosissaan purkaa työttömyyden kovaa ydintä, on lisättävä työttömien koulutusta, mutta pitää lisätä myös työministeriön työllistämistuella työllistettävien määrää valtion virastoissa ja laitoksissa, kunnissa, yrityksissä ja niin sanotulla kolmannella sektorilla. Muuta tietä tähän kovan ytimen purkamiseen ei ole. Kaikkea muuta voidaan puheissa tuoda esille, mutta elämä on aina näyttänyt sen, mikä tehoaa, ja se on se, että valtio ottaa suoran vastuun. Ruotsissa työttömyys on juuri tämän tyyppisillä toimilla painettu puolta pienemmäksi, kuin mitä se meillä on suhteellisesti. Se on hyvä malli se Ruotsin-malli.

Sitä paitsi mallia voidaan ottaa omastakin maasta. Vuosina 1987—1992 meillä oli voimassa velvoitetyöllistämisen Leppäsen laiksikin sanottu laki, joka velvoitti valtion perustuslainkin mukaisen työllistämisvastuun mukaisesti työllistämään jokaisen, joka oli ollut vuoden työttömänä, ja nuoren heti, kun koulutuksesta tuli. Sehän toimi. (Puhemies: 5 minuuttia!) Esimerkiksi Lapissa silloin ei ollut lainkaan pitkäaikaistyöttömyyttä. Mikäpä nyt estäisi ottamasta samoja keinoja käyttöön, varsinkin kun Suomen valtio on nyt selvästi varakkaampi kuin se oli 80-luvun lopulla?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Päivän aikaisempien debattien aikana olen tuonut esiin jo johtopäätökseni, että hallituksen antamasta vastauksesta välikysymykseen puuttuu kerta kaikkiaan se ohjelma, jolla hallituksen itsensä ohjelmaansa asettamaan tavoitteeseen, 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana, päästäisiin. Siis toisin sanoen hallitus on kaadettava.

Nyt muutamia näkökohtia siitä, mitä kaikkea on pudotettu pois:

Olen hämmästynyt siitä, että kukaan ei ole ymmärtääkseni siteerannut tänä päivänä esimerkiksi Helsingin Sanomissa ollutta Etlan tuoreinta selvitystä. Siitähän käy, tässä poimintoja, ilmi muutamia merkittäviä havaintoja: "Uusien yritysten merkitys työllisyyden hoidossa on vähäinen. - - Työttömyysongelmaa ei ratkaista yksin yrittäjyyttä lisäämällä. Vaikka yrityksiä perustettaisiin kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna, mikä on täysin epärealistista, vuodessa syntyisi korkeintaan 30 000 uutta työpaikkaa. - - Yli kolme neljästä lokakuussa" — viime vuonna — "perustetusta yrityksestä toimii palvelualoilla. - - Vuosittain Suomessa perustetaan noin 20 000 yritystä, joista vain kolmasosa koskaan aloittaa varsinaisen liiketoiminnan. Kasvuyrityksiä näistä on parisataa." Eli noin 1 prosentti. Tässä Etlan tuorein arvio niistä keskeisistä toimista, joita hallitus on täällä tänä päivänä innokkaasti markkinoinut.

Tähän samaan tylyyn kaartiin on syytä ottaa myöskin muutama muu näkökohta:

Ed. Soininvaara jo puheenvuorossaan kiinnitti huomiota siihen, että it-buumi on ohi, ja siinä me vihreät olimme mukana. Epäonnistuimme tavallaan hoitamasta sitä jatkohoitoa, ja tämä oli suuri moka, jossa me olimme mukana.

Epäonnistumisia on tehty biotekniikan tuotekehityksen osalta. Ed. Nylander täällä jo totesi, että tässä ei oikeastaan parempaa voinut odottaakaan sen takia, että Suomen koko panostus biotekniikkapuolelle on vuodessa yhtä paljon kuin yhdessä suuressa kansainvälisessä yrityksessä kuukaudessa, niin että kilpailutilanne on äärimmäisen kova. Erään tilaston mukaan noin 230 miljoonaa euroa on menetetty suorastaan tässä riskirahoituksessa valtion varoja. Tämä on mielenkiintoisesti täsmälleen sama luku, jonka ministeri Pekkarinen äsken juuri toi esille, elikkä biotekniikkaan on tämän verran lisää satsattu viime aikoina rahaa.

Veroalepolitiikan tulokset on tässä jo käyty läpi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Maapallo on ajautunut energiakriisiin. Irakin sota on siitä näyttö. Kiinan siirtyminen öljyn viejästä nettotuojaksi on vakava osoitus. Tässä tilanteessa muu Euroopan unioni on jo reagoinut ja nimenomaan työllisyyttä edistävällä tavalla. Muun muassa Saksa on perustanut ohjelman valtion tukemana, jossa tavoitteena on 200 000 uutta työpaikkaa energia-alalle vuoteen 2010 mennessä, ja nimenomaan lisäämään kotimaista uusiutuvaa energiaa.

Ympäristöteknologia on toinen kasvuala, jossa on aivan yhtä suuret mahdollisuudet edetä kuin energiatekniikan alalla, ja nimenomaan uusiutuvaan energiaan perustuen. Meillä Suomessa tämä on se suuri mahdollisuus, johonka pitäisi satsata, ja siinä on kysymys siitä, että luodaan myöskin kestävä pohja tulevalle energiataloudelle, joka on kestävä kaikissa mahdollisissa olosuhteissa, ja samalla luodaan uusia pysyviä työpaikkoja, eikä se ole sellaista tempputyöllistämistä kuin monissa muissa työllistämistoimissa on ollut, niin kuin olemme havainneet.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen on yhteiskuntamme suurin ongelma tällä hetkellä. Meillä on pitkäaikaistyöttömien kova ydin, puhutaan nyt sitten varsinaisista työttömistä, koulutuksessa olevista, eläkeputkessa olevista jne., lähes 170 000. Tämä porukka on hyvin pienillä tuilla ja tuloilla. Sen ostovoima ja kulutuskysyntä on hyvin pieni, ja kun se sieltä yläpäästä siirtyy sitten eläkkeelle, niin eläkekin on pieni. Sinne syntyy jatkuvasti toimeentulotukireserviä, porukkaa, jolla on alhaiset tulot. Tämä erityisongelma vaatii erityistoimenpiteitä, ja muita toimenpiteitä siihen ei ole kuin kunta ja valtio. Nämä ovat viimeiset perälaudat; markkinaehtoisesti näitä kaikkia ihmisiä ei voida työllistää. Tämä on tosiasia. Kuitenkin olisi tärkeää, että näitten ihmisten ihmisarvo tunnustetaan ja heidän tarpeellisuutensa tunnustetaan. On paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä, joita voitaisiin auttaa esimerkiksi kolmannen sektorin kautta, niin kuin työttömien yhdistykset tekevät, erinäköiset vapaaehtoistoiminnot tekevät. On omaishoitajia, jotka uupuvat, kun hoitavat rakasta läheistään. Tämä on jotakuinkin loputon tie, ja siinä ei ole muuta keinoa kuin julkinen valta.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: Maamme on laaja, Itä- ja Pohjois-Suomi, miksei Länsi-Suomikin. Sinne ei synny enää sellaista työllisyyttä, mitä aikanaan tehtiin, valtionyhtiöitä ja muita, päinvastoin sieltä salcompit ja monet ovat lähteneet. Maa- ja metsätalous, uudistuvat luonnonvarat, ovat siihen pitkäaikainen ratkaisu, ei sinne markkinaehtoisesti tehtaita synny. Mutta meillä on suuri rikkaus isossa pinta-alassa, väljyydessä, turvallisuudessa. Näitä meidän pitää huomioida ja nämä ottaa vakavasti.

Sitten yrittäminen: Me olemme itsepalveluyhteiskunta todellakin, niin että huoltoasemilta ei saa muuta kuin bensaa. Monet ketjut painavat päälle, nakkikioskit ovat McDonald’sin jyräämisen alla ja monet pikkukaupat, kyläkaupat, kuolevat Lidlin edestä. Jos me tätä haluamme, niin näin siinä käy. Se on myös kulutustottumuskysymys meille suomalaisille, ohjataan niitä rahavirtoja.

Ja sitten kyllä tämä ruoan arvonlisävero: aina sanotaan, kun on rikkaat kysymyksessä, että näin täytyy tehdä, rikkaita suositaan, mutta ei köyhiä suosita, heidän kulutuskysyntäänsä, vaan se on aina keppilinja köyhille. Rikas kannustuu siitä, kun se saa lisää rahaa, mutta köyhä siitä, kun se saa lisää keppiä. En voi tällaista maailmankuvaa hyväksytä. Tämä on aivan mahdoton tilanne.

Nimenomaan se pienituloisten ostovoima: Veronkevennykset voivat olla kohdistetusti tarpeen, mutta ei niin, että nyt samaan aikaan kun pitkäaikaistyöttömyys on suuri, varallisuusvero poistetaan. Sitten sanotaan, että tämä 100 miljoonaa euroa on pelkästään symbolinen. Symbolisenakin se on nimenomaan puhuttelevaa, silloin kun on köyhiä, vaikeuksissa olevia ihmisiä, syrjäytyneitä, niitä on tuolla ed. Tennilän kotiseudulla Lapissa, niitä on näissä lähiöissä. Me menemme huomenna leipäjonoon katsomaan, mikä on tämä todellinen tilanne. Näitä ihmisiä ei voi jättää heitteille, eikä pidä jättää heitteille. Heidän ostovoimansa on kotimaista kulutuskysyntää, eivät he lähde Torremolinokseen eivätkä investoi eivätkä pörssipelaa, korkeintaan hedelmäpeliä eläkepäivinä, ja senkin saisivat jättää tekemättä, koska silläkin muutaman päivän pärjäisi, kun luulee, että sieltä pottia tulee, mutta nehän ovat niin säädettyjä, että pottia menee.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on yhteisvastuun paikka. Tämä on vakava asia, ja jokainen esitys, joka työllisyyttä lisää ja ihmisten tuskaa lievittää, on tarpeen, tuli se sitten vasemmalta tai oikealta. Tähän pitää tarttua.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen laskusuhdanne on osoittautunut ennakoitua sitkeämmäksi. Tässä tilanteessa hallituksen työpaikkatavoite ja työllisyyden parantaminen on osoittautunut myös oletettua haastavammaksi. Erityisen ongelmallista on ollut vientituotannon alhainen taso. Talouden kasvu onkin ollut keskeisesti kotimaisen kysynnän varassa. Hallituksen etupainotteisesti toteuttamat veronkevennykset ovat lisänneet merkittävällä tavalla ostovoimaa ja vahvistaneet näin myös työllisyyttä, eräiden arvioiden mukaan jopa 20 000 hengellä.

Arvoisa puhemies! Käydyssä välikysymyskeskustelussa on oltu yhtä mieltä työttömyyden vakavuudesta. Eritoten pitkäaikaistyöttömyys ja tästä johtuva syrjäytyminen ovat todella yhteiskuntamme vakava ongelma. Työllisyyden parantamiseksi ja hyvinvointivaltion perustan edellytysten vahvistamiseksi me tarvitsemme hyvin monipuolista keinovalikoimaa. Keskeinen asia tässä on varmasti se, että kykenemme säilyttämään talouden vakauden ja kuluttajien ja yrittäjien luottamuksen tulevaisuuteen. Tässä mielessä on tilanne tällä hetkellä kohtuullisen hyvä. Edelleen tarvitaan osaamiseen panostamista, yritystoiminnan edellytysten vahvistamista, millä tiellä hallitus onkin jo etenemässä merkittävällä tavalla, ja samoin myös kuntien talouden vakautta ja vahvistamista. Tässäkin asiassa on tapahtumassa myönteistä kehitystä.

Minna  Sirnö  /vas:

Arvoisa puhemies! Oecd:n tämänpäiväisen raportin suosituksiin on helppo yhtyä. Veroalejen aika on ohi, mikäli me haluamme säilyttää koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelumme edes nykyisellään. Avainkysymys onkin, haluammeko me yhdessä edelleenkin osallistua hyvinvointimme rakentamiseen ja rahoittamiseen, vai tekeekö joku puolestamme päätöksen romuttaa nykyinen malli viemällä siltä rahoituspohjan. Mikäli päädytään veroalella vetämään matto julkisilta palveluilta, on myös pysähdyttävä miettimään, mistä se on käytännössä pois. Jokainen veroalesentti vähentää mahdollisuutta lisätä käsiä julkisia palveluita toteuttamaan, vähentää mahdollisuutta tasoittaa elintaso- ja terveyseroja, vähentää mahdollisuutta parantaa elämänlaatuamme. Päinvastoin jokainen veroalesentti varmistaa, ettei edes kaikkia nykyisiä määräaikaisia työsuhteita julkisella sektorilla jatketa saati vakinaisteta. Hallituksen julkiseen rahoitukseen kohdistuvat päätökset heijastuvat suoraan julkisen sektorin mahdollisuuteen osallistua työllisyystalkoisiin, mutta päätökset heijastuvat myös välillisesti siihen, mitkä ovat yksityisen sektorin mahdollisuudet työllistää nyt ja tulevaisuudessa ja millä ehdoilla.

Työ on olennainen osa hyvinvointiamme. Työstä ja työvoimasta on kuitenkin tullut aiempaa enemmän kauppatavaraa maailman pienentyessä ja Euroopan laajentuessa. Valitettavaa on, että siellä, missä työntekijöiden oikeuksista on osattu huolehtia, uuden ajan orjamarkkinoilla työntekijä nähdään hukkainvestointina, taakkana, käskytettävänä, pelinappulana, keskiarvona. Sama näkövinkkeli tuntuu olevan vallitsevana asenteena myös valtiovarainministeriössä, etenkin kun kyse on julkisesta sektorista. Niinpä julkisen rahoituksen veroalen alasajolla onkin januksen kasvot. Ensinnäkin veroalet heikentävät palvelutasoa ja julkisen sektorin palkanmaksukykyä oleellisesti. Toiseksi kuntien mahdollisuudet asettaa ulkopuolelta ostamilleen palveluille muita kuin hintavaatimuksia heikkenevät entisestään. Kun rahaa ei ole, ostopalvelupäätöksenteossa moraalisten, työehdollisten ja laadullisten vaatimusten edelle menee aina halvin hinta. Lopputulos ei yleensä imartele kilpailuttajaa eikä anna hyvää kuvaa julkisten rahahanojen vartijoista. Kukaan ei kysy perään, miten ja millä moraalilla julkisia verovaroja käytetään.

Tuorein esimerkki tästä on valitettavasti Tampereelta, missä tiukkojen raamien aikana Raatihuoneen urakkakilpailun voitti, totta kai, halvin tarjous. Toissijaista oli, että tarjous virolaisine työntekijöineen alitti suomalaisen palkkatason. Toissijaista oli, että tarjouksen 3,5 euron tuntipalkka alitti jopa muiden samalla alalla Suomessa työskentelevien virolaisten palkkatason. Toissijaista oli, että rehellinen tarttolainen urakoitsija on joutumassa rehellisyytensä seurauksena taloudellisiin vaikeuksiin, ja toissijaista oli, että kaupunki itse 15 000 ihmisen työnantajana menetti kasvonsa uskottavana työllistäjänä.

Mielestäni kaikkeen työvoiman käyttöön on liitettävä yhteisesti sopimamme säännöt, mutta olen myös pitänyt itsestäänselvänä, että työntekijöiden käyttöön liittyy aina vahvasti käsitys oikeasta ja väärästä eli työn teettämisen moraalista. Katson, että julkisyhteisöllä on oltava vähintään yhtä korkea moraali kuin yksityisellä sektorilla. Muun muassa rakennusalalla yksityisellä puolella on pystytty sopimaan yhteisistä pelisäännöistä harmaan työvoiman käytön ja työn alihinnoittelun estämiseksi. Onkin kysyttävä, miksei julkisella sektorilla ole pystytty samaan. Itse oletan, että vastaus löytyy rahasta tai pikemminkin sen puutteesta. Työnantajan moraalista on oltava valmiita maksamaan myös julkisella sektorilla. Niukoistakin julkisista varoista on löydyttävä rahaa valvoa, ettei työvoiman alennusmyynti, halpatyövoiman hyväksikäyttö tai työehtojen polkeminen toteudu Suomessa, ja julkiselta sektoriltakin on löydyttävä rohkeutta vaatia moraalia, joka saisi työnantajat ja palveluiden ostajat hetkeksi pysähtymään ja miettimään, onko oikein ostaa työvoimapalveluita sieltä, missä työtä ja työntekijöitä alihinnoitellaan.

Mielestäni hallituksen ensisijainen tehtävä on estää uuden ajan orjamarkkinoiden synty. Siksi ulkoistamisen ja kilpailuttamisen ihanuuteen vannovan maamme hallituksen onkin otettava vastuu myös siitä, miten julkisten palveluiden ulkoistamiseen ja kilpailuttamiseen liittyvät ongelmat ehkäistään. Jollei hallitus tätä vastuuta ota ja ole siitä jopa valmis maksamaan, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo tehdään kansalaisten ja työntekijöiden oikeuksien ja palveluiden kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Viimeistään nyt tähän mennessä tehdyistä virheistä on opittava. Nyt, kun EU:n palveludirektiivi on vielä auki, juuri nyt on luotava pohja ostopalveluiden ja ostotyövoiman käytön valvontajärjestelmälle ja kansalaisvalvonnalle ja tämän valvonnan rahoitukselle. Hyvinvointiyhteiskunnan ja työllisyyden elinehto on, että työelämän pelisäännöt saadaan kuntoon sekä Suomessa että Euroopassa.

Kyösti  Karjula / kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä työllisyyttä koskeva välikysymys on paikallaan siinä mielessä, että tosiasia on se, että tämä työttömyyden ongelma etsii vielä kestävää ratkaisua suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallituksen toimesta on tehty oikean suuntaisia toimenpiteitä, suhdannepolitiikka on erittäin onnistunutta. Jos ajatellaan sitä, että viimeisen parin vuoden aikana on kansainvälinen taantuma koskettanut lähes kaikkia kansainvälisiä talousalueita ja euron kurssisuhdekin on ollut hyvin epäedullinen suomalaisen vientiteollisuuden näkökulmasta, siitä huolimatta työllisyyttä on pystytty pitämään yllä ja jopa jossain määrin työttömyyttä alentamaan. Mutta sen vuoksi, että meillä on edelleen liian suuri työttömyys, on paikallaan, että me keskustelemme ja pyrimme löytämään uusia toimenpiteitä, joilla voidaan työttömyyttä alentaa.

Arvoisa puhemies! Keskityn vain yhteen asiaan tässä omassa puheenvuorossani, nimittäin yrittäjyyteen. Olen eduskuntavuosien aikana monta kertaa nostanut tämän yrittäjyyden esille vaihtoehtona työttömyysongelman ratkaisemiseksi. Nyt on valmistunut hyvin tuore Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen selvitys, jossa pohditaan yrittäjyyden olemusta. Siinä todetaan nimenomaan tämä merkittävä murros, että uusyritystoiminta on siirtymässä hyvin vahvasti tuotannollisesta yritystoiminnasta palveluyrittäjyyteen elikkä kolme neljästä uusyrityksestä perustetaan palveluihin.

Tämä minusta on asia, johon meidän pitää monestakin syystä vahvemmin pureutua, tavallaan ratkaista kaksi hyvin keskeistä ongelmaa: millä tavalla me vauhditamme uuden palveluyritystoiminnan syntymistä, mutta samanaikaisesti, millä tavalla me vahvistamme niitä edellytyksiä, että tässä erittäin kovassa kansainvälisessä kilpailussa meille syntyy myös uutta yritystoimintaa perinteisille tuotannonaloille? Jos ajatellaan elintarviketuotantoa, puu- ja metalliteollisuutta, siellä on markkinapotentiaalia, jossa oikein toimien meillä suomalaisilla on tämän viime vuosina vahvasti kasvaneen ict-sektorin lisäksi merkittäviä mahdollisuuksia. Mutta tässäkin tutkimuksessa tulee esille eräs huolestuttava piirre, joka jollakin tavalla liittyy myös meidän poliittiseen ajatteluumme sen suhteen, missä vaiheessa meidän kannattaa tosissaan paneutua johonkin asiaan. Minusta tämä toteamus tässä nousee vahvasti esille: "Yrittäjyys voi kuitenkin olla merkittävä osa työttömyysongelman ratkaisua pidemmällä tähtäimellä." Siis tavallaan todetaan, että lyhyellä aikajänteellä ei kovin merkittävää ratkaisua työttömyyteen voida yrittäjyydellä saada, mutta pitemmällä tähtäimellä voidaan saada paljonkin aikaan.

Sen vuoksi minä toivoisin, että nyt tämän hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelman sisällä me löydämme riittävän vahvoja toimenpiteitä, mikä tavallaan ottaa tätä aikaa kiinni elikkä tuo lähemmäksi sen kasvupotentiaalin, mikä yrittäjyydestä on löydettävissä. Tässä mielessä on erittäin tärkeää, että me ennen kaikkea vahvistamme niiden nuorien edellytyksiä valita yrittäjäammatti, jotka saavat suorittaa korkeakouluopinnot. Minusta tässä yrittäjyyden vahvistamisessa ammattikorkeakoululla on erityisen tärkeä tehtävä, mutta kaiken kaikkiaan myös akateemisella koulutuksella. Hyvin helposti sanotaan, että joku ihminen on liian nuori yrittäjäksi. Sanon näin, että siinä, miksi meillä ei synny yrittäjyyttä, keskeinen ongelma on se, että liian moni vanhenee ja kadottaa sen perusrohkeuden, mitä uuden yritystoiminnan käynnistäminen edellyttää.

Minä toivon, että tämän hallitusohjelman puitteissa sovittujen asioiden osalta voidaan edetä ja erityisesti näin, että me kannamme huolta sekä yrittäjyys- että työllisyyspolitiikkaohjelmien riittävän tehokkaasta läpiviemisestä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi puutun ed. Krohnin täällä käyttämään välikysymyspuheenvuoroon, kun hän syytti, että Suomen talouden ongelmien syynä ovat eläkeläiset ja suuret ikäluokat. Minun mielestäni on päinvastoin, että he ovat tämän hyvinvoinnin ja tason, millä me nyt elämme, luoneet. Siitä ed. Krohnin puheenvuorosta irtisanoudun.

Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo kumminkin uhkaa kiihtyä. Oppositio ja kansalaiset odottavat hallitukselta toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Monet hallituksen toimenpiteitä seuraavat kansalaiset ovat jo menettäneet uskonsa hallituksen lupauksiin luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Kansalaiset ovat todella huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon menojen leikkaamisesta. Hallitus alensi rikkaitten ja hyvätuloisten verotusta peruspalvelujen ja hyvinvointivaltion kustannuksella. Tämä ei ole kansalaisten enemmistön tahto. Monet vähävaraiset ihmiset ovat turvattomia näitten leikkausten edessä.

Helpotukset annettiin rikkaille, ja köyhä kansa maksaa verohelpotukset heikkenevinä palveluina. Oikea menettely olisi ollut kohdistaa veroale pienituloisille ja vähävaraisille ihmisille ja laittaa loput rahat hyvinvointipalveluihin. Rikkaille palvelut kelpaavat, mutta niihin ei annettaisi lainkaan rahaa. Tällainen yhtälö ei ole mahdollinen.

Potilasjonojen purkaminen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella pitää aloittaa välittömästi, mikä edellyttää lisää sairaanhoidon määrärahoja.

Suomessa on edelleen korkea rakenteellinen työttömyys. Rakenteellisesta työttömyydestä selviytyminen edellyttää koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä paremmin vastaamaan työelämän vaatimuksia ja maamme kansainvälistä kilpailuasemaa. Työttömyyteen vastataan tehokkaimmin vahvan koulutuksen keinoin. Suomi tarvitsee vahvoja osaajia, jotka pystyvät saamaan aikaan innovaatioita.

Hallituksella on näytön paikka työttömyyden vähentämisessä. Tuomitsen voittoa tuottavien yritysten joukkoirtisanomiset. Suomessa irtisanomissuoja on matalampi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Suojan pitäisi olla samalla tasolla kuin muissa maissa, että keinottelu saadaan kuriin. Tämä asia pitäisi viedä nopeasti kolmikantaan.

Palkansaajia ei saa jaotella ykkös- ja kakkosluokkaan. Nuorison pitää saada oikeita työpaikkoja valmistumisensa jälkeen. Nuoriso ei ole mikään pahan päivän työvoimareservi, jolla voi teetättää työtä puolella hinnalla. Samoin pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet varsinkin kunnissa ja valtiolla pitää muuttaa vakinaisiksi työsuhteiksi.

Vanhasen hallitus kiihdyttää työttömyyttä. On selvästi nähtävissä, että 100 000:ta uutta työpaikkaa ei tällä menolla synny. Mistä hallitus tekee 100 000 uutta työpaikkaa, jos yrityksiä ajetaan alas ja ihmisiä irtisanotaan? Samoin on täysin mahdotonta hyväksyä yritykset huonontaa työntekijöitten oikeuksia, ja tähän ay-liike on selvästi ilmoittanut, että se ei ole mahdollista.

Teollisuuden- ja muille aloille pitää luoda suotuisat olosuhteet toimia ja tehdä kannattavaa tulosta. Tällä tuetaan hyvää työllisyyskehitystä. Tärkeä toimintamahdollisuuksia parantava tekijä on tarjota edullista energiaa. Energiaratkaisu on tehty, ja toimeenpano on jo menossa. Ratkaisu olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Ne, jotka jarruttivat energiaratkaisua, ovat vastuullisia työllistämisen hidastamisesta.

Lopuksi haluan muistuttaa, että ilman työllisyysasteen nostoa emme selviä hyvinvointivaltion pelastusoperaatiosta. Vuonna 90 sataa työssäkäyvää kohden oli sata työelämän ulkopuolella. Nyt töissä on 2,3 miljoonaa ihmistä ja työelämän ulkopuolella 2,8 miljoonaa ihmistä. Työ ja toimeentulo on kaiken selviytymisen perusta.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä on hyvä siteerata Snellmania itseään: "Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät." Suomalaisuuden päivänä vuonna 2004 Suomessa eivät kaikki saa tehdä työtä tai heidän ei kannata ottaa sitä vastaan.

Hallitusohjelman ponteva lupaus "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun" on jo ensimmäisen hallitusvuoden aikana osoittautunut tyhjäksi. Hallitus on kehitysmuistiossaan itsekin kyseenalaistanut oman toimintansa, kun se on todennut, ettei Suomen julkinen talous ole riittävän hyvin varautunut väestön ikääntymiseen ja huoltosuhteen heikkenemiseen. Muistion mukaan työllisyystavoitteen toteutuminen lisäisi talouden kasvupotentiaalia ja vakauttaisi julkista taloutta myös pitkällä aikavälillä. Samalla hallitus kuitenkin toteaa, ettei 100 000 hengen työllisyystavoite ole toteutumassa.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden ytimen voi tiivistää kahteen seikkaan: työn vastaanottamisen ja tekemisen pitää olla kannattavaa ja työntekijän työllistämisen tulee olla kannattavaa.

Kannustinloukuista on puhuttu moneen otteeseen. Tähän ongelmaan on vihdoinkin kohdistettava selkeitä toimenpiteitä verotusta ja tulonsiirtoja yhteensovittamalla. Samoin on ansiotuloverotuksen helpottamista jatkettava pikimmiten ja tarpeeksi runsaalla kädellä.

Työntekijän työllistämisen kannattavuus koskee kipeimmin pk-sektoria eli juuri sitä yrittäjien osaa, joka on maamme suurin työllistäjä. Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisyritysten suurimpana ongelmana on kasvuhaluttomuus ja se, ettei ulkopuolisia työntekijöitä perheyrityksiin, pieniin sellaisiin, haluta tai voida palkata.

Kokoomuksen esittämä työnantajamaksujen alennus olisi yksi ratkaisu. Toisaalta myös muut yrittäjyyden toimintaedellytykset olisi tehtävä sellaisiksi, että yrittäminen, työpaikkojen luominen ja riskinottaminen todella kannattaa.

Hallitusohjelman mukaan hyvä työllisyyskehitys edellyttää muun muassa tuloksellista yhteistyötä yrittäjäjärjestöjen kanssa. Ihmettelenkin, miksei hallitus ole ollut valmis kuuntelemaan näitä järjestöjä elintärkeässä yritysverouudistuksessa tai muun muassa työnantajamaksujen suhteen.

Esimerkiksi osinkokatto tulee aiheuttamaan ongelmia etenkin suurille, menestyneille perheyrityksille. Verotusuudistuksella siis tullaan rankaisemaan juuri niitä yrityksiä, joissa olisi sitä kaivattua halua kasvuun. Kokonaisvaltaisuus ja koordinointi hallituksen työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikassa puuttuu täysin. Toimenpiteitä ja uudistuksia ei ole mietitty loppuun asti.

Yrittäjäjärjestöt tekevät korvaamatonta ruohonjuuritason työtä ja edistävät osaltaan työllisyyttä. Siksi ne olisi vedettävä tiiviimpään yhteistyöhön valtiovallan kanssa ja niiden asiantuntemusta olisi osattava käyttää hyväksi. Esimerkkinä mainittakoon Naisyrittäjyyskeskuksen mentorointimalli, jossa kokenut yrittäjä sparraa aloittelevaa yrittäjää. Tämä malli on saanut muun muassa kansainvälistä tunnustusta.

Toisena esimerkkinä haluan ottaa esiin muun muassa uusyrityskeskusten verkoston tekemän työn sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Vaikka sukupolvenvaihdosten verotuksen helpottaminen on tärkeä asia, tulisi suurimpaan ongelmaan eli jatkajan löytämiseen kiinnittää huomiota. Tätä tarkoitusta varten uusyrityskeskukset ovat perustamassa tietokantaa, jonka tarkoituksena on auttaa yrityksestä luopujaa ja potentiaalista jatkajaa löytämään toisensa. Tällaista toimintaa tulisi tulevaisuudessa entistä enemmän tukea ja sen tuloksia hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole enää kilpailukyvyltään maailman kärjessä. Osasyy tähän on tuudittautuminen siihen ajatukseen, että huipulla pysytään laakereilla levätenkin. Kuten joku viisas on joskus sanonut: kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Työtä, yrittäjyyttä ja yhteisvastuuta Suomi kyllä tarvitsee, mutta kehitys täytyy tehdä. Se vaatii kokonaan erilaista ajattelua ja toimenpiteitä kuin mihin tämä hallitus on nyt pystynyt.

Reijo  Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Lipposen hallituksen tavoite oli aikoinaan puolittaa työttömyys. Tuossa tavoitteessa ei täysin onnistuttu. Tuolloinen oppositio oli vähintäänkin yhtä ärhäkkänä kuin nykyinen, vaikka suunta oli tuolloin oikea. Uusia työpaikkoja syntyi paljon, ja Suomi saatiin hyvään nousuun.

Nykyhallituksen lupaus 100 000 uuden työpaikan toteuttamiseksi on sen sijaan epäonnistunut. Suunta on päinvastainen. Työpaikat ovat vähentyneet. Tämä on tapahtunut, vaikka yritysten määrä on suurempi kuin koskaan aiemmin. Määrä on silti edelleen asukasta kohden vanhojen EU-maiden alhaisinta tasoa.

Alkuvuoden pääministeri Vanhanen hoki, että kehysneuvotteluista tuodaan uusia keinoja työllisyyden hoitoon. Mistään työllisyyttä parantavista toimista ei silti syntynyt päätöksiä. Valitettavasti hallituskin myöntää, ettei työllisyystavoitteeseen päästä sen keinoilla. Jopa kehysten laskelmissa käytetty, jo kolmannekseen leikattu työllisyystavoite on vaarassa.

Loppukevään ajan hallitus on sanonut odottavansa kansainvälisen talouskasvun käynnistymistä. Perustuiko odotettu ja tärkeä työllisyystavoite vain talouskasvun varaan? Ihmettelen, mitä taikakasvua odotetaan. Nyt eletään normaalin talouskasvun aikaa. Tarvitseeko hallitus erityisen hyvää kasvua säilyttääkseen edes nykytilanteen?

Euroalueen kasvuodotukset ovat vain 2 prosentin luokkaa. Suomen vauhti voi olla 2,5 prosentin tietämillä. Työmarkkinoittemme jäykkyydestä johtuen vasta selvästi yli 3 prosentin kasvu lisää työllisyyttä. Teollisuuteemme syntyy uusia työpaikkoja vasta runsaan 5 prosentin tuotannon kasvulla. Voidaankin oikeutetusti kysyä, miksi yrityksemme eivät pysty työllistämään ja miksi talouden kasvu ei korreloidu työpaikkojen määrissä.

Arvoisa puhemies! Suomen tuotantorakenne on valitettavasti liian yksipuolinen. Korkean osaamisemme perusta on liian kapea. Osaamisen ja innovaatioiden hyödyntäminen tuottavaksi toiminnaksi ja työpaikoiksi on meillä liian vaikeaa. Talouden rakenteita on muokattava ja eniten juuri silloin, kun elpymistä tapahtuu. Uusista työpaikoista valtaosa syntyy pk-yrityksiin, ennen kaikkea uusiin kasvuyrityksiin. Ilman selvää lisäystä kasvuyritysten määrässä työllisyysaste ei nouse 75 prosenttiin. Tämä on elintärkeää pelkästään nykyisten sosiaali- ja muiden julkisten palvelujen ylläpitämiseksi. Teollisuuden työpaikat sen sijaan vähenevät eri syistä. Sille ei oppositiokaan mahda mitään. Painopiste on palvelualojen pk-sektori. Sille suurin osa uusista työllistävistä yrityksistä syntyy. Tämä tapahtuu, jos hallitus ei sitä toimillaan tai toimettomuudellaan estä.

Hallitus on pistänyt toiveensa teollisuuden näkymien parantumiseen. Jotta tämä kasvu saadaan suunnattua uusiin työpaikkoihin, on talouteen uskallettava tehdä uudistuksia. Suurimmat ongelmat työllisyydessä ovat rakenteellisia. Tämän kaikki tunnustavat, mutta pyhään lehmään ei haluta koskea. Niin kauan kuin on liian kallista palkata uutta työvoimaa, vaikka tekemätöntä työtä riittäisi, ei työllisyys kohene. Miksi mitään ei tehdä ongelman poistamiseksi? Ennen vanhaan, jos pelto oli kivinen, raivattiin kivet pois, että saatiin vilja kasvamaan. Yrityksiäkin on yritetty syyllistää: miksi ette työllistä? Voin pitkän linjan yrittäjänä sanoa, että työllistäisimme mielellämme vaikka kuinka. Se vain on tehty liian usein kalliiksi ja vaikeaksi. Nyt vaaditaan toimenpiteitä. Emme voi jäädä odottamaan maailmantalouden kohenemista tai työllistäviä veroratkaisuja syksyn budjettiriiheen tai tulevaan tupopöytään saakka. Suomi on täynnä tekemätöntä työtä ja halukkaita työntekijöitä. Eduskunnan tehtävä on muokata lainsäädäntö sellaiseksi, että nämä tiet kohtaavat.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oecd:n tuoreen talouskatsauksen mukaan maailmantalous on päässyt hyvälle kasvu-uralle ja kestävään kasvuun. Talousasiantuntijoiden mukaan tämä vetää myös Euroopan ja sen vanavedessä pikkuisen ja sisukkaan Suomen talouskasvuun. Näin uskoo erityisesti Vanhasen hallitus. Se ajattelee, ettei sitten muuta tarvitakaan. Pitää kuitenkin muistaa, että talouskasvu Euroopassa on muuta maailmaa hitaampaa. USA:n talouskasvu lepää vaihtotasevajeen aiheuttaman peikon varjossa, eli se on huteralla pohjalla.

Meillä Suomessa Vanhasen hallitus nojaa ennen muuta hyvään onneen, jonka alku on maamme rajojen ulkopuolella, viennin kehityksessä, Kiina-ilmiöstä huolimatta. Vanhasen hallituksen ensimmäinen vuosi sujui odottamattoman heikosti. Ihmettä ei tapahtunutkaan. Jos työllisyyskehityksemme jatkuu saman suuntaisena eikä nyt jo välttämätöntä käännettä parempaan tule, emme voi säilyttää nykyistä hyvinvointipalvelujärjestelmäämme. Työssä käyvät eivät yksinkertaisesti enää jaksa elättää muuta kansaa. Kun 100 ihmistä lähtee aamuisin töihin, 120 jää kotiin tai ainakin on pois työmarkkinoilta. Työssä käyvillä on tällä menolla yhä enemmän nälkäisiä suita ruokittavana ja huollettavana.

Vanhasen hyvään onneensa uskova hallitus panee siis kaiken toivonsa vientiteollisuutemme kehityksen varaan, vaikka kännyköiden hinnat juuri laskivat ja läppäkännyköiden tuloa markkinoille odotellaan. Teollisuutemme tilauskirjat ovat kyllä nyt täydempiä kuin pitkään aikaan, mutta vientiteollisuudestamme ei ole työllisyyden eikä Vanhasen hallituksen pelastajaksi. Uusien työpaikkojen pitää löytyä palvelualoilta.

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen hallitus ei ilmeisesti ole suunnittelemassakaan minkäänlaisia toimia siihen suuntaan, että työpaikat nimenomaan palvelualoilla lisääntyisivät. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan äskettäin julkaiseman raportin mukaan palveluala työllistää näillä eväillä paljon uskottua ja toivottua vähemmän. Suomessa vain harvat uusyritykset ovat kasvuhakuisia. Kaiken kukkuraksi hallitus on tuomassa eduskuntaan verouudistusta, jolla nitistetään kasvuyritysten viimeisetkin kasvuhalut kiristyvän verotuksen myötä.

Yrittäjyyshalukkuus on Suomessa kaikkein alhaisin koko EU:ssa. Tässä tilanteessa hallituksen luulisi satsaavan ennen muuta uusyrittäjyyden tukemiseen, mutta näin ei ole. Etlan selvityksen mukaan vain 15 prosenttia uusyrityksistä on saanut julkista rahoitusta. Valtaosa siis aloittaa ilman minkäänlaista yhteiskunnan apua. Minäkään en usko valtion tukiaisilla elävään yritystoimintaan, mutta aidosti markkinataloudessa toimivaa uusyritystä voitaisiin tukea nykyistä enemmän. Tuen symbolinen merkitys olisi suuri, vaikka euroissa mitattuna tuki jäisikin pieneksi. Kyse olisi ennen muuta henkisestä tuesta, kannustuksesta.

Liikeideat ja sitä myötä myös uudet työpaikat tulevat omasta työstä ja omasta kokemuksesta. Ne eivät tule ylhäältä ja viranomaisen ohjauksesta. Julkisen vallan tulisikin nykyistä nöyremmin lähteä kyselemään työllistämisideoita aivan tavallisilta ihmisiltä ja pieniltä yrityksiltä. Alkuviisaus on siellä eikä suinkaan missään paperinmakuisissa työllistämisohjelmissa.

Etlan selvityksen mukaan aktivoituneen yrityksen uskotaan työllistävän kolmessa vuodessa kolme ihmistä. Vanhasen hallituksen tulee siis toimenpiteillään vaikuttaa niin, että 30 000 pienyritystä palvelualoilla aktivoituu. Tästä ne 100 000 uutta työpaikkaa tulevat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä välikysymyksessä on hyvä otsikko: "Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ja työllisyys". Muuta tässä ei sitten olekaan sinällään sisältöä. Nimittäin tällä hetkellä meillä yhteinen huoli pitäisi olla niin hallituksessa kuin oppositiossa se tilanne, mikä on kaiken kaikkiaan ei pelkästään Suomessa vaan koko maailmalla. Nimittäin se epävarmuus, mikä tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan olemassa, on sitä, jotta ei uskalla tehdä sijoituksia, ja se näkyy maailmantaloudessa kaikissa maissa.

Suomihan on sinällään pärjännyt suhteellisen hyvin tässä tilanteessa kuitenkin, kun katsoo talouskasvua ja sitä, jotta tämä oma sisäinen talous on toiminut jollakin tavalla ja uskotaan vielä siihen, jotta kannattaa tehdä pieniä kotitalousinvestointeja ja ostaa vielä laitteita ja tavaroita. Semmoiseen paniikkiin ei ole Suomessa vielä menty. Sen takia minusta tässä tilanteessa kaikki ne uudet keinot, mitä hallitus on jo nyt tekemässä, ja tietysti myös ne uudet keinot, jotka ideoina tulevat kansanedustajien toimesta, pitäisi ottaa käyttöön.

Täällä illan kuluessa on puhuttu monista jutuista, ja vihreistä erityisesti ed. Hassin puheenvuoro jäi mieleen joiltakin osin. Siinä oli elementtejä, jotka huolestuttavat, jos ne leviävät enemmän suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansanedustajienkin keskuuteen. Siinä nimittäin puhuttiin siitä, jotta nykyinen politiikka on tupruttelijoiden edun mukaisesti tehtyä. Hän tarkoitti ilmeisesti savupiipputeollisuutta ja yleensä teollisuutta Suomessa. Kuitenkin se on semmoinen perusydin, ja se on hyvä, jos hallitus on niin tehnyt. Se oli hyvä minusta, jos ed. Hassi oli tosissaan siinä, jotta hän antoi kiitosta siihen suuntaan, jotta teollisuuden etuja on parannettu, jotta se pystyisi toimimaan paremmin Suomessa. Nimittäin toivon mukaan hallitus onnistuu tehtävässään siinä mielessä, jotta ei sitä Kiina-ilmiötä tule tai Venäjä-ilmiö mahdollisesti, koska yhä enemmän on käyty tuolla itärajalla puhumaan siitä, jotta investoinnit sijoittuvat Venäjän puolelle, ja sehän tarkoittaa myös työpaikkojen viemistä sinne. Tosin siinä etua on enemmän kuin Kiinassa. Osin se raaka-aine ja valmiit tuotteet tulevat Suomen puolelle ja täältä kautta markkinoidaan ja jää enemmän kuin Kiinassa tehdyistä tuotteista meidän suomalaisten hyväksikin.

Toinen, mikä ed. Hassin puheessa oli hyvin huolestuttavaa: Suomessa hallitsee viisikymppisten kartelli ja sitten tämä työmarkkinajärjestöjen kartelli. Juuri kaivoin netistä Suomen Gallupin 27.4. julkaiseman gallupin. Mitähän mahtaa tarkoittaa tämä ay-liikkeen kartelli? Nimittäin jos meillä ei olisi olemassa tätä ay-liikettä ja työmarkkinajärjestöjä, kolmikantayhteistyötä, niin se olisi ainakin kansalaisten tahdon vastaista. Tässä todetaan nimittäin, että kansalaisten keskuudessa peräti 69 prosenttia odottaa, että saataisiin tämmöinen kokonaisvaltainen työmarkkinaratkaisu, ja siihen kytkeytyen vielä 54 prosenttia on sitä mieltä, jotta sillä pyrittäisiin vaikuttamaan työllisyyskehitykseen ja olisi semmoisia elementtejä, millä parannettaisiin työllisyyskehitystä.

Sen takia nämä vihreiden puheet siitä kartellista ja tämmöisessä ikävässä sävyssä eivät millään muotoa tässä maailmanajassa ole rakentavia ottaen huomioon Suomen vähäisen väestömäärän ja kuitenkin pienuuden koko Euroopan unionissa. Nimittäin jos me saamme mahdollisimman hyvät, toimivat, rauhalliset työmarkkinat ja maltilliset tulosopimukset, niin se on meille paras tae siitä, että me tulemme pärjäämään myös unionissa ensinnäkin sisämarkkinoilla ja sitten ulospäin tietysti kaupankäynnissä tuotteiden ja palvelujen osalta.

Yllättävä oli sitten tämä ed. Halmeen puhe, joka minulle jäi kanssa mieleen. Hän vaati sosialidemokraattisia arvoja ihan selvästi. Nimittäin hän vaati sitä, jotta pitäisi enemmän saada tasattua näitä tuloeroja, ja hän meni vielä pitemmälle joissakin tasauksissa, jopa ihan tuommoiseen vanhaan sosialistiseen suuntaan, että kaikki pantaisiin tasan yhteiskunnassa. Siinä mielessä ed. Halme ja perussuomalaiset ilmeisesti pohjimmiltaan kuitenkin edustavat tämmöistä hyvin sosiaalista näkemystä, vaikka välillä sieltä pöllähtää oikein semmoiset viimeisen päälle kovatkin arvot. Tämä voi olla väärä tulkinta tässä.

Itse asiassa koko tämän työllisyysproblematiikan (Puhemies: 5 minuuttia!) takanahan on tällä hetkellä automaatio. Nimittäin se on vienyt nämä työpaikat ja tulee viemään edelleen. Juuri tänä päivänä tuossa itselläni kävi vieras Uimaharjusta. Hän kuvasi tilannetta, jotta siellä lajittelusahalla lautojen lajittelu siirtyy kokonaan automatiikan piiriin. Siitä jää seitsemäntoista ihmistä työttömäksi. Sama on kaikilla Stora Enson sahoilla. Sehän tarkoittaa, jotta sehän vapauttaa ihmisiä aika paljon myös sahapuolelta tämmöisestä raskaan työn raadannasta työttömyyskorvaukselle.

Sen takia hallituksen tavoite tulee olemaan kova, jos saadaan 100 000; tosin siinä puhutaan uusista työpaikoista; sehän tarkoittaa, että 100 000 voi mennä, mutta 100 000 tulee sitten jostakin. Mutta tilanne kun on tämä, että kuitenkin automaatio kehittyy ja tulee uusia laitteita, mitkä syrjäyttävät ihmisen, niin kyllä tässä ollaan sillä tavalla, ei pelkästään hallitus vaan oppositiokin, samassa jamassa ja koko suomalainen yhteiskunta ja koko Eurooppa, millä tavalla saadaan semmoista tuotantoa ja tekemistä, toimintaa tänne Eurooppaan, että täällä ihmiset voivat työllään elää. Väitän, että me pitkässä pelissä joudumme yhä enemmän työn jakamiseen vielä, vaikka se tuntuu tällä hetkellä vanhanaikaiselta ajatukselta, mutta se valitettavasti näin on, kun katsoo tilannetta.

Pelkästään palveluiden lisäämiseen minä en usko. Me olemme oppineet itsepalveluyhteiskuntaan. Kaikki järjestelmät rakennetaan siihen suuntaan. Se vaan on sillä tavalla, että meistäkin moni, jos on joku automaatti tuolla, jossa vaikka bensan hinta on huomattavasti halvempi, menee automaatille eikä mene sinne, missä ihminen tököttää antamassa bensaa siellä tankin vieressä. Näin se vain toimii. Meille on itsellemme kanssa se markkinatalous iskostettu aika pitkälle, jotta ennemmin ostetaan halvempaa, kun voidaan ostaa enemmän, kuin palvelua. Sen takia palvelusektorilla on rajalliset mahdollisuudet, ja täällä on puhuttu kovasti sen perään. Ed. Hassi taisi puhua, että hetkessä saadaan 70 000 työpaikkaa palvelusektorille. Siihen minä en usko. Sen takia meidän pitää saada sekä palvelupuolelle työpaikkoja, että myös tuotannolliselle puolelle, ja tietysti meillä pitää olla kilpailukykyisiä tuotteita, palveluja, ja raha pitää ottaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Uskon, että siellä kuitenkin ostohalukkuutta riittää, kun on tarpeeksi hyvät tuotteet.

Sitten ihan lopuksi: Meillä on tämä laki sosiaalisista yrityksistä ollut jonkun aikaa käytössä. Odotan, että siitä saataisiin myönteistä tulosta sillä tavalla, että tieto leviäisi ja enemmän levitettäisiin sitä tietoa ja rohkaisisimme myös kansanedustajina yrityksiä ryhtymään sosiaalisiksi yrityksiksi. Nimittäin siinä on sen verran hyvät edut, jotta mitkään teidän puheenne, että pitäisi sotumaksuja pienentää, eivät tälle pärjää. Se on nyt jo käytössä, ei pelkästään sosiaalisissa yrityksissä: yhdistelmätuella yritykset voivat palkata ilman toistaiseksi Suomessa olevaa sopimusta saaden melkein 1 000 euroa kuukaudessa tukea. Millä tavalla joku muutaman prosentin sivukulualennus vaikuttaa, se on nähty näillä kokeilualueilla. Kannatan nykyistä systeemiä siinä mielessä, jotta se on selkeä. Ei murenneta sosiaaliturvan pohjaa, vaan pidetään tämmöinen aktiivi työvoimapolitiikka, jota täällä ovat jotkut sanoneet huonoksi, mutta kyllä minä luotan, että sitä kehittämällä me saamme ihan hyvä järjestelmä, jolla myös pitkäaikaistyöttömiä saadaan työn piiriin.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Valitettavasti" saan olla koulutuksessa juuri talouspolitiikan alalta tällä hetkellä ja valitettavasti siinä mielessä, että en ehtinyt tuohon mielenkiintoiseen debattiin mukaan. Varasin puheenvuoron niin nopeaan kuin saatoin, mutta se koskee varsinaisesti kauan sitten käytettyjä puheenvuoroja verotuksesta. Kuulin, että hallituspuolueet ja varsinkin keskusta saivat kovasti moitteita siitä, että vaalien alla annettiin ymmärtää, että veronkevennykset eivät ole mahdollisia, ne murentavat hyvinvointiyhteiskunnan perusteita, ja nyt sitten kuitenkin näin on tehty.

Minä kuitenkin ajattelen näin, että tässä asiassa on tehtävä pieni erottelu, joka on loppujen lopuksi aika suuri ja tärkeä. Nimittäin vaalien alla verokeskustelua käytiin mielestäni kahdessa mielessä. Oli uusliberalistinen ajattelumalli, joka lyhyesti sanottuna kulkee niin, että jokainen on oman onnensa seppä, itse vastuussa itsestään, ja kun yhteiskunta rakennetaan sen mukaan, niin kaikki verotus on silloin liikaa. Jos ikään kuin tähän pohjautuu ajatus siitä, että verokeskustelu käy ja kevennyksiä vastustetaan, niin se on eri juttu kuin vastustaa tai kannattaa tai puuttua verotuksella suhdannepoliittisesti tilanteeseen, jossa haetaan kilpailukykyä ja aktiivisuutta talouteen vähän niin kuin autoverotuksen kanssa kävi; kun siis verotusta laskettiin, saatiin kauppa käyntiin ja rattaat pyörimään. Minusta nämä asiat täytyy erottaa toisistaan, ja minulle kyllä jäi vaalien alla vähän epäselväksi, kumpaa linjaa suuri oppositiopuolue kulloinkin tarkoitti, mutta minä uskon, että se tässä vähitellen selviää.

Tämä välikysymys on vakava. Vaikka tämä hallitus ei ole vielä voinut tehdä kovin paljon sellaista, jossa tämän perusteisiin puututaan, silti kysymys on vakava. Nimittäin maailmantalous kasvaa kohisten, euroalue ja Suomi siinä mukana ei pääse tähän kasvuun. Nyt sitten isommilla ja pienemmillä ryhmillä yritetään etsiä syitä, ja paljon täällä on niitä käyty läpi, aivan perusteltuja ja hyviä yksittäisiä ehdotuksia, joilla talouselämää voidaan notkistaa ja virkistää.

Jotta en kertaisi näitä, otan esille vain yhden seikan, joka minun mielestäni on aika merkittävä ja hätkähdyttävä. Euroalue, Eurooppa, jää kasvun ulkopuolelle siksi, että täällä ei investoida, ja voisi kysyä näin, että jos minulla tai sinulla olisi rahaa käytössä muutama miljoona euroa, niin miksi minä investoisin Suomeen tai Eurooppaan, jos minä saisin rahalleni paremman katteen Kiinassa tai Intiassa, lähellä kasvualueita, halvan tuotannon alueella jnp. Eli tässä väestökehityksessä, niin kummallista kuin se onkin, on meidän taloudellisen kasvumme eräs akilleenkantapää.

Minusta sitä asiaa vähän kierrellään puhumalla ikääntymisestä. Ikääntyminen on kyllä tosiasia, jokainen meistä ikääntyy päivän kerrallaan, mutta se on luonnollista. Niin käy kaikille. Se yhteiskuntapoliittinen kysymys siellä alla kuuluu näin: miksi maahan ei synny lapsia, miksi tämä puoli ei ole kunnossa? Se on yhteiskuntapoliittinen kysymys. Siihen voidaan tässä salissa vaikuttaa, jos halutaan, ja silloin minusta puututaan hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin, jopa siihen, miten palvelut tuotetaan. Minä en lähde tässä nyt opettamaan ketään, mutta ajattelen niin, että tältä alueelta löytyy se ratkaisu, jolla me voisimme hiukan pehmentää sitä tilannetta, jossa Suomessa perheet elävät, ja siihen voisi löytyä hyvinkin yksinkertaisia ratkaisuja, jos vain niin haluttaisiin.

Siihen, mitä ed. Esa Lahtela äsken sanoi, kun hän kehui kolmikantaa, minäkin voin yhtyä. Se on meidän etumme ja voimamme, mutta sitä voisi nyt tässä käyttää niin, että me oikeasti tekisimme sellaisia ratkaisuja, joilla pääministerinkin vahvasti kannattama tavoite voisi toteutua.

Antti  Kaikkonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelussa ja käsittelyssä oleva välikysymys on vakava ja hyvä. Samoin on hallituksen vastaus siihen.

Kummallista on lähinnä se, että välikysymyksen tekijät antavat itse tukun keskenään erilaisia vastauksia itse esittämäänsä kysymykseen. Opposition ehdotuksista muodostuu ajatusten ja esitysten pyttipannu, mutta pihvi puuttuu. Opposition kysymykset ja vastaukset voisi ottaa vakavammin, jos niillä olisi yhtenäinen linja. Nyt sellaista ei ole. Keskustelun aihe kuitenkin on tärkeä. (Ed. Ollila: Tämä käsiteltiin jo alkuillasta, kun ed. Kaikkonen oli poissa!)

Käsittelyssä oleva työllisyyttä koskeva välikysymys koskettaa aihetta, johon eivät ainoastaan liity monet asiat, vaan joka on ratkaisevassa asemassa rakentaessamme hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta. Oppositio syyttää tuoretta hallitusta kyvyttömyydestä ratkaista Suomea riivaavaa työttömyysongelmaa. Johan tässä on lähes vuosi hallituksella mennyt eikä Suomesta ole vielä työttömyys poistunut, joten oppositiolla lienee aihetta tyytymättömyyteen.

Kun hallitus tarjoaa lääkkeitään työttömyyden hoitoon, oppositio tyytyy toteamaan "väärin sammutettu". Mitään hyvää hallituksen esityksistä ei tunnu löytyvän. Tämähän on toki opposition tehtäväkin, mutta on vastuutonta toisella kädellä tyrmätä lähes kaikki yksittäiset toimenpide-ehdotukset ja toisella sitten arvostella hallitusta kokonaisongelman hoitamattomuudesta. En usko, että työttömyysongelma on ratkaistavissa yhdellä poppakonstilla eikä vielä kahdellakaan. Tarvitaan joukko erilaisia toisiaan tukevia toimenpiteitä, erityisesti sellaisia, joilla edistetään yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä.

Tässä puheenvuorossa kuitenkin kommentoin hallituksen toimia ja suunnitelmia lähinnä nuorison työllisyyttä koskevilta osin. Siitä ei ole tänä iltana liikaa puhuttu.

Kaikki tiedämme, että suurten ikäluokkien poistuminen työelämästä eläkkeelle tulee aiheuttamaan suuria paineita niin valtiontaloudessa kuin osaavan työvoiman riittävyydessäkin. Hallitus toteuttaa vaalikauden aikana lukuisia työllisyysasteen nostamiseen ja työttömyyden alentamiseen vaikuttavia toimenpiteitä. Osa toimenpiteistä toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti poikkihallinnollisissa työllisyysohjelmissa. Hallituksen työllisyyteen ja työvoiman kysynnän lisäämiseen vaikuttavat yleiset toimenpiteet sekä politiikkaohjelmista erityisesti Yrittäjyys-ohjelma ovat keskeisiä työllisyystavoitteen toteutumiselle.

Työllisyysohjelmassa hallitus on asettanut nuorten työllisyysasteen kohottamisen kärkisijalle. Myös SDP:n ryhmäpuhuja, ed. Mikko Elo viittasi nuorten työllistämisen tärkeyteen ja sanoi, että SDP on valmis aktiivisuuteen asiassa. Niin on varmasti keskustakin. Hallitusohjelman linjaukset nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi ovat hyvät. Nyt on tärkeää, että toimenpiteet ovat ripeitä.

Tulevan työvoimapulan purkamiseksi maahanmuuton lisääminen on varmaankin yksi vastaus, mutta olisi älytöntä ja vastuutonta hukata samaan aikaan kotimaiset nuoret ikäluokat kortistoon ja syrjäytymiskierteeseen. Nuorten kiinnittyminen varhaisessa vaiheessa joko työelämään tai opiskeluihin ehkäisee erittäin tehokkaalla tavalla nuorten syrjäytymistä yhteiskunnastamme. Varmuus siitä, että kaikille nuorille taataan joko koulutus, työharjoittelu tai työpajapaikka jo kolmen kuukauden työttömyyskauden jälkeen, on erinomainen asia.

Nuorten koulutustakuu vähentää oleellisesti nuorten riskiä jäädä tyhjän päälle. Varsinkin nuorten urasuunnittelun ja opiskeluvalintojen tukemiseksi käynnistettävää oppilaanohjauksen kehittämishanketta pidän tärkeänä. Toimenpiteet, joilla pyritään turvaamaan ja turvataan opetuksen laadukkuus ja minimoimaan opintonsa keskeyttävien määrä, ovat ensiarvoisen tärkeitä nuorisomme tulevaisuutta ajatellen.

Monien nuorten kohdalla erittäin hyväksi havaittu työelämään siirtymisen muoto on oppisopimuskoulutus. Olen tyytyväinen, ettei hallitus ole ummistanut silmiään tältä väylältä työelämään, vaan päinvastoin panostaa huomattavasti oppisopimuskoulutuksen lisäämiseen ja laadun parantamiseen. Ammattitaitoisista perinteisten alojen työntekijöistä on jo nyt pulaa. Tämä niukkuus tulee entisestäänkin lisääntymään, ellemme kykene kasvattamaan ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys ammattien yleisestä arvostuksesta ja imagosta varsinaisten opetuksellisten asioiden ohella. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuus nousisi sille kuuluvaan arvoon. Arvostuksen lisäämisen yhdessä edellä mainitsemieni hallituksen toimien kanssa tulee olla vain ensimmäinen askel perusammattien arvostuksen nousun tiellä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on välikysymyksessään nostanut esiin aina ajankohtaisen ja tärkeän teeman, työllisyyspolitiikan. Työ on ihmiselle sekä toimeentulon lähde että osallistumista yhteiskunnan rakentamiseen. Julkisen vallan on Suomen perustuslain mukaan pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Liian monen syrjäytyminen työmarkkinoilta on vakaan yhteiskuntakehityksen haittatekijä, joka pitää pystyä korjaamaan.

Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi 100 000 uuden työpaikan luominen tällä vaalikaudella. Se on vaativa tavoite. Työllisyys on maamme hyvinvoinnin kannalta niin ensiarvoinen asia, että tavoitteen on syytäkin olla kunnianhimoinen. Sopiikin kysyä, olisiko joku tässä salissa ollut tänään tyytyväisempi, jos työllisyystavoitteeksi olisi asetettu esimerkiksi vain puolet siitä, mihin hallitusohjelmassa päädyttiin.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voi tiettyyn rajaan asti omilla ratkaisuillaan edistää kansalaistensa työllistymistä ja sosiaalista asemaa. Maailmanlaajuiseen talouskehitykseen me emme kuitenkaan pysty paljon vaikuttamaan: se näkyy Suomessakin työpaikkojen katoamisena ja tuotannon siirtymisenä halvemman työvoiman maihin. Myös euron kurssikehitys on vaikeuttanut suomalaista vientiä.

Tehdyt ansiotulon veronkevennykset ovat kasvattaneet kotimaista kulutusta ja kansalaisten luottamusta omaan talouteensa. Hallitus on ajoittanut veronkevennykset suhdannepoliittisesti oikein. Yksityistä kulutuskehitystä ovat tukeneet myös onnistuneet palkkaratkaisut ja matala inflaatio.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton tuoreessa suhdannebarometrissa investointien ennustetaan lähtevän kasvuun viimeistään lähimmän vuoden aikana. Arvio perustuu siihen, että teollisuuden usko viennin elpymiseen on vahvistunut. Viennin ennakoidaan vahvistuvan kevään ja ensi syksyn aikana.

Arvostellessaan hallituksen työllisyyspolitiikkaa oppositio näyttäisi hätiköineen johtopäätöksissään. Pitkäaikaistyöttömien määrä väheni viime vuonna selvästi. Pitkäaikaistyöttömyys on jatkanut laskuaan myös tämän vuoden puolella. Oma osuutensa tähän on tietenkin myös hallituksen aktiivisella työllisyyspolitiikalla.

Avoimia työpaikkoja on tuoreimman eli työministeriön maaliskuun tilaston mukaan tullut viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna lisää teollisuuteen ja kuljetusalalle. Suunta näyttää hyvältä, sillä näiden alojen työllisyysvaikutukset heijastuvat tietenkin vähitellen myös muille aloille.

On selvää, että matalapalkkaisten, lähinnä palvelualojen, työnantajamaksujen alentaminen on vähän koulutettujen työllistämisen kannalta tärkeää. Tehtävien toimenpiteiden tulee olla tehokkaita, ja tämä vaatii runsaasti varoja. Esimerkiksi matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentamiseen ei kannata ryhtyä pelkästään sen vuoksi, että talouspoliittisten toimenpiteiden luetteloon voidaan lisätä yksi toimenpide. Toivoa sopii, että hallitus pääsisi yksimielisyyteen kunniallisesta rahamäärästä tähän tarkoitukseen. (Ed. Ollila: Hyvä!)

Arvoisa puhemies! Koulutuspolitiikka vaikuttaa keskeisesti työllisyyskehitykseen. Työmarkkinoilla tarvitaan perusalojen osaajia yhä enemmän. TT:n Osaamistarveluotain 2003 osoitti, että miltei puolet uusista osaajista rekrytoitiin suoraan ammattiopistoista. Jotta kysynnän tarve voidaan täyttää, ammattiosaamisen riittävyys on pystyttävä turvaamaan.

Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman selvitysmiehen, maaherra Eino Siuruaisen tekemä raportti valtion teknologiarahoituksen alueellisesta hyödyntämisestä osoittaa, että ammattioppilaitosten koulutustarjonnassa ja koulutuksen sisällössä oli puutteita. Koulutusaloittain esimerkiksi kone- ja metallialalla työmarkkinat ja työvoima eivät kohdanneet. Alalla vallitsee samanaikaisesti työvoimapula ja työvoiman ylitarjonta.

Opiskelija pohtii, löytääkö hän koulutustaan vastaavaa työtä. Yhteiskunnallisen päättäjän tehtävänä taas on miettiä, vastaako työ koulutustarjontaa.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Arvoisat, runsaslukuiset edustajat! Aluksi kannatan ed. Mäkisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi. Hyvä esitys.

Sen sijaan hallituksen tuntuu olevan tavattoman vaikeata tunnustaa yksinkertaisiakaan tosiasioita tai ainakaan tehdä niistä väistämättömiä johtopäätöksiä. Hallitus lienee itsekin havainnut, että 100 000 uuden työpaikan tavoite ei tule tällä kaudella toteutumaan. Se on itse asiassa ollut selvää jo puoli vuotta suurin piirtein. Yhtään, ensimmäistäkään tästä johtuvaa toimenpidettä, esitystä tai päätöstä tähän reagoidakseen hallitus ei ole tehnyt.

Kahden edellisen hallituksen aikana maahan syntyi 300 000 uutta työpaikkaa. Vaalikampanjan aikana keskustan silloinen puheenjohtaja väheksyi tätä sanoen, että yritykset ne paikat ovat luoneet eikä hallitus. Tässä asiassa, tässä asiassa Jäätteenmäki oli totuuden jäljillä, enkä voi oikein uskoa, että hänenkään mielestään uusien työpaikkojen konkreettisen perustamisen pitäisikään tapahtua yhteiskunnan toimesta. Sen sijaan yhteiskunnan, valtion, hallituksen tehtävä on luoda sellaiset olosuhteet, sellainen lainsäädäntö ja sellainen talouden perusta, että yritykset uskaltavat ja haluavat työllistää ja — hullua sanoa tässä työllisyystilanteessa — että ne myös saavat työhaluista ja -kykyistä työvoimaa. Edelliset hallitukset niin tekivät, ja tämä hallitus sai kyllä hyvän perustan. Nyt tuo työ on pysähtynyt ja työpaikkakehitys on jopa negatiivinen. (Ed. Ala-Nissilä: Eikö edustaja ole huomannut, että taloudessa on nyt hyviä merkkejä?) — Kysykää, ed. Ala-Nissilä, yrittäjiltä, mitkä ovat työllistämisen esteet. Kuunnelkaa heitä ja uskokaa heitä. Se on oikea osoite ottaa asioista selvää. Kysykää kentän ihmisiltä, siellä toimivilta yrittäjiltä, kysykää yrittäjäjärjestöiltä. Eikä se kysyminen riitä, pitää kuulla, ymmärtää ja ennen kaikkea luopua omista uskomuksistaan ja dogmeistaan. Tämä ei koske, ed. Ala-Nissilä, teitä, tämä koskee teidän hallituskumppaniveljiänne. Pitää niellä ylpeys ja ennakkoluulo.

Työttömyyskehityksen laahaaminen uhkaa koko valtiontalouden perustaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Siksi onkin korostettava sitä, että viivyttely tosiasioiden tunnustamisessa ja toimenpiteisiin ryhtymisessä kaatuu hallituksen päälle ennen kuin arvataankaan. (Ed. Ala-Nissilä: Käänne on jo tapahtunut, ed. Ollila!) — Alkaa jo kääntyä, kyllä. — Uskon, että keskustassa kuitenkin voisi löytyä hallituksessa sitä rohkeutta ja vastuuntuntoa, jota nyt tarvitaan rohkeiden ratkaisujen tekemiseksi. Näin uskon, mutta kun demarit eivät suostu ja SAK:kin vahtii. Miten kauan keskusta tätä sietää? Otetaan esimerkiksi työnantajamaksujen alentaminen. Ei tullut 750:tä miljoonaa keskustan lupauksen vaatimaa ennen vaaleja. Tuli 50 miljoonaa. — (Ed. Ala-Nissilä: Ei pidä arvostella keskeneräistä työtä!) — Jaha, katsotaan sitten, tuleeko 750 miljoonaa. Me palaamme tähän, ed. Ala-Nissilä. Minä panen tämän mieleen. — Näyttää siltä, että ei siitä takkia tullutkaan, siitä tuli tuluskukkaro. Eikä siihen kukkaroon tule latin latia, ei euron euroa, ei ensimmäistäkään työpaikkaa tuolla alennuksella synny, niin olemattomaksi se alennus jäi.

Mistä tässä on kysymys? Sosialidemokraatit eivät halua, että matalan palkkatason työpaikat Suomessa lisääntyvät. Se on ideologinen kysymys, ja muita työpaikkoja he eivät pysty luomaan eikä hallitus, ja mitään ei tapahdu. Tämä hallituspohja ei tule koskaan jäämään historiaan työllistämisen aikaansaannoksillaan, ellei sitten varoittavana esimerkkinä, viimeisenä vanhakantaisen työllisyyspolitiikan mohikaanina tai muumiona, miten nyt halutaan sanoa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Ollilan puheenvuoro. Täytyy valittaa, että hänelle on jäänyt jonkinlainen SDP-vamma päälle ja hän kuvittelee sellaisia asioita, mitä ei ole tapahtunutkaan. Väite siitä, että hallitus ei ole tehnyt työllistämistoimenpiteitä, on kerta kaikkiaan uskomaton. Me tiedämme, että veropolitiikassa on hyvin määrätietoisesti kevennetty työn verotusta. Me tiedämme, että yritys- ja sukupolvenvaihdosasia on nyt hoidettu. Ed. Ollila, se makasi kymmenen vuotta pöytälaatikoissa silloin, kun kokoomuksella oli valtiovarainministerin salkku käsissään. Me tiedämme myöskin tutkimus- ja kehitystoimet jne., on monia toimia tapahtunut. Minä uskon, samoin kuin ministeri Kalliomäki, että käänne on tapahtunut nyt. On tärkeätä, että sitä käännettä hyödynnetään ja nämä evästykset, mitä ed. Ollila tässä sanoi, nämäkin on tietysti tärkeätä ottaa huomioon, mutta itse olen positiivinen sen suhteen, että se tapahtuu ja työllisyyskehitys kyllä kääntyy.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä, mitä vammoja ed. Ala-Nissilällä on, mutta on pakko todeta, että siihen, mitä hallitusohjelmassa oli ja minkä tavoitteena oli 100 000 uuden työpaikan luominen, ei ole uusia konsteja löytynyt, ja niitä olisi pitänyt hakea, kun näyttää selkeästi siltä, että ollaan jäämässä hallituksen omien optimististenkin arvioiden mukaan 30 000:een uuteen työpaikkaan. Nyt on haettava uusia konsteja. Nämä eivät riitä, mitä hallitusohjelmassa on. On ihan hyvä, että sukupolvenvaihdoksia edistetään jnp., ja veroratkaisut olemme jo täällä moneen kertaan kehuneet, mutta ne eivät nyt riitä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on käyty todellakin välikysymyskeskustelua, vaikka ei se oikeastaan aina ole siltä kuulostanut. Kun on kuunnellut hallituksen vastauksen, se sisälsi enemmänkin kysymyksiä, mitä opposition tulisi tehdä, kuin vastauksen siihen opposition esittämään perusteltuun kysymykseen, miten turvata tulevaisuudessa hyvinvointivaltion palvelut, miten palvelujen rahoitus ja ensisijaisesti, miten työllisyyttä Suomessa hoidetaan.

Herra puhemies! Ilman verotuloja ei ole julkisia palveluja. Toisaalta taas verotuksen pitää olla tasoltaan sellaista, että työnteko ja yrittäminen on aina houkuttelevampaa ja taloudellisesti kannattavampaa kuin työttömänä oleminen. Ainoa keino estää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kriisiytyminen on se, että mahdollisimman moni työikäinen ja työkykyinen henkilö saadaan ja voidaan työllistää. Meillä ei ole varaa siihen, että verovaroilla koulutettu sukupolvi nuoria jää syystä tai toisesta pysyvästi suomalaisen työelämän ulkopuolelle. Lähivuosina työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle noin 700 000 henkilöä, ja samanaikaisesti nuoremmista ikäluokista tilalle on tulossa vain 500 000 työntekijää. Tällä matematiikalla hallitukselle pitäisi olla helppoa vähentää työttömien joukkoa Suomessa. Hallituksen politiikan seurauksena yhä useampi yritys kuitenkin nyt tähyilee Suomenlahden taakse tai jopa Kaukoitään siinä tilanteessa, kun olisi aika tehdä työntekijöiden sukupolvenvaihdos.

Hallituksen yritysverouudistuksen vuoksi meillä on tällä hetkellä merkittävästi vähemmän kotimaisia yrityksiä, joilla on tahto pitää tuotantonsa Suomessa. Myös Suomen julkisuuskuvan kannalta tärkeitä perinteisiä suuria perheyrityksiä on myyty ulkomaille ja toimintoja on siirretty pois Suomesta, eikä ihme, kun jopa Puolustusvoimat ja Kansaneläkelaitos näyttävät esimerkkiä siitä, ettei esimerkiksi varusmiesten asusteita tai äitiyspakkauksen tuotteita kannata teettää kotimaisella työvoimalla.

Herra puhemies! Tähän mennessä hallitus ei ole kovinkaan monessa asiassa toiminut, mutta nekin toimet ovat enimmäkseen olleet enemmän omiaan vähentämään kuin lisäämään työllisyyttä. Työllisyydellä tässä tapauksessa ja tällä kohtaa tarkoitan nimenomaan tuottavan työn ja sitä kautta verotulojen lisääntymistä. Yksittäisten työntekijöiden työn rasittavuutta hallituksen toimilla on toki onnistuttu lisäämään. Esimerkiksi alkoholiveron alentaminen on jo näkynyt poliisin ja sosiaali- ja terveyssektorin työntekijöiden työmäärän lisääntymisenä. Lisämäärärahaa henkilöstön palkkaamiseen eli uusien työpaikkojen luomiseen ei sen sijaan ole näkynyt näillä sektoreilla.

Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin, työllisyyden parantamisen ei pitäisi olla mikään hallitus—oppositio-vastakkainasettelu. Loppujen lopuksi työllisyysasteen aleneminen alkaa näkyä ihan jokaisen suomalaisen kukkarossa ja arkipäivässä, jos työpaikkojen määrä tätä vauhtia vähenee. Hyvinvointiyhteiskunta voi säilyä ainoastaan verotulojen avulla. Viimeistään nyt, kun hallituksen omin voimin yrittäminen on epäonnistunut ja 100 000 uuden työpaikan tavoite on jouduttu tunnustamaan pelkäksi haaveeksi — sen on hallituskin todennut — olisi aika ottaa vastaan opposition yhteistyötarjoukset. Viime kädessä kaikki suomalaiset joutuvat kuitenkin maksumiehiksi, kun hallitus itsepintaisesti kieltäytyy kokeilemasta hyviksi osoittautuneita työllisyysmalleja, vain sen vuoksi kieltäytyy, että ne ovat oppositiopuolueen ja opposition tekemiä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Paljon puhutaan työllisyydestä ja työpaikoista, mutta abstraktilla tasolla, niin kuin työpaikat olisivat jotain mystistä, korkeampaa matematiikkaa. Yllättävän harvoin edes täällä tänään puhutaan siitä, miten työpaikat syntyvät, ketkä niitä tekevät. Joskus tuntuu siltä, että työpaikkojen tekemisen arki on Suomessa yhtä suuri tabu kuin lasten tekemisen arki. Yrittäjät tekevät työpaikkoja, ja työpaikkoja tehdään, kun työntekijä tienaa yrittäjälle omat palkkakustannuksensa ja vähän päälle. Niin yksinkertaista se on.

Jos Suomessa on yrittäjiä ja yrittäjillä sellaiset toimintaedellytykset, että työntekijöiden palkkaaminen kannattaa, Suomeen syntyy työpaikkoja ja työttömien määrä laskee. Siinä se suuri salaisuus on, Suomen työllisyyspolitiikan pyhä tabu. Yrittäjien, erityisesti pienyrittäjien, asemasta puhuminen tuntuu kuitenkin olevan poliitikoille vaikeaa, tämä siitä huolimatta, että Suomen työpaikoista liki puolet on yrityksissä, joissa on alle 50 työntekijää, neljännes mikroyrityksissä, joissa on alle 10 työntekijää.

Jos kerran työllisyys, hallituksen tärkein tavoite, on suomalaisten yrittäjien yrittäjyyden varassa, heidän asemansa täytyy olla todella hyvä, etuoikeutettu suorastaan, jotta mahdollisimman moni haluaisi ottaa yrittäjyyteen liittyvän riskin ja ryhtyä yrittäjäksi luomaan uusia työpaikkoja. Heillä on varmaan muita parempi sosiaaliturva, vai olisiko yrittäjän työttömyysturva sittenkin muita heikompi ja sairauspäiväraha pienempi, eivätkä yrittäjän työterveysmenot olisikaan vähennyskelpoisia, kuten palkansaajilla, yrittäjän eläkkeen perustana oleva osuus työtuloista olisi pienempi, eikä naisyrittäjän kannattaisi edes haaveilla lasten tekemisestä tai yrittäjävanhemman hoivaavan sairasta lasta kotona? Heidän verotustaan ollaan varmaan keventämässä, vai valmisteleeko hallitus yritysveron ja osinkoveron uudistusta, joiden yhteisvaikutus kiristää nimenomaan matalatuloisten ja niukkavaraisten yritysten omistajien verotusta, juuri niiden pienten yritysten omistajien, joita kaikki aloittelevat yrittäjät ovat? Jopa liikkeen- ja ammatinharjoittajien verovapaat päivärahat ja kilometrikorvaukset ovat palkansaajia merkittävästi pienemmät.

Vain hullu ryhtyy Suomessa yrittäjäksi ja perustaa työpaikkoja, eivätkä suomalaiset ole hulluja. Vain 3 prosenttia akateemisen koulutuksen saaneista ryhtyy yrittäjiksi ja 3 prosenttia harkitsee vakavasti, eikä apua ole tulossa nuoristakaan. Nuorisobarometrin mukaan 59 prosenttia suomalaisista nuorista pitää yrittäjäksi ryhtymistä mahdottomana vaihtoehtona itselleen, ja yrittäjän uraa suunnittelevien nuorten osuus laskee vuosi vuodelta. Jos mitä tahansa muuta ihmisryhmää kohdeltaisiin Suomessa kuin yrittäjiä, nousisi valtava kohu. Miten on mahdollista, että esimerkiksi sosiaaliturva kohtelee yhtä ihmisryhmää muita heikommin? Eivätkö kaikki suomalaiset olekaan yhdenvertaisia? Onko yrittäjyys tosiaan perustuslain 6 §:ssä mainittu hyväksyttävä peruste asettaa ihminen eriarvoiseen asemaan?

Hallitus lupasi yrittäjyyden politiikkaohjelmassaan muun muassa keventää pk-yritysten veroja, mutta hallituksen valmisteleman veropaketin vaikutus on täsmälleen päinvastainen. Pk-yrittäjien asemesta uudistuksen voittajia ovat suurten yritysten ulkomaiset osakkeenomistajat, eikä heidän intressissään ole luoda Suomeen uusia työpaikkoja, pikemmin päinvastoin. Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelma onkin osoittautunut yhtä ontoksi kuin niin moni muukin hallitusohjelman lupaus, ja miksi näin? Siksi, että suuret yritykset eli niiden omistajat, toisin kuin pienyrittäjät, ovat edustettuina työmarkkinapöydässä ja kolmikantaneuvotteluissa, joissa tehdyt päätökset tämä eduskunta kumileimasimena vahvistaa. Hallitus on itse asiassa kolmikantaneuvotteluissa ainoa osapuoli, jonka intressissä pienyritysten asema eli työllisyys olisi, ja sitä intressiä hallitus on ajanut todella heikosti, etten sanoisi huonosti.

Yrittäjien sosiaaliturvaa ja verotusta tärkeämpiä ovat kuitenkin yrittäjiin kohdistuvat asenteet, se, miten suomalainen yhteiskunta, suomalaiset, kuten myös me kansanedustajat suhtaudumme yrittäjiin, niin menestyviin kuin epäonnistuneisiinkin yrittäjiin. Usein tuntuu nimittäin siltä, että yrittäjä, etenkin menestyvä, on Suomessa edelleen paha ihminen, huijari, joka rikastuu muiden tekemällä työllä. Suomi on totta tosiaan ainoa maa maailmassa, jossa kateus käy kiimankin edelle. Siksi yrittäjää pitää rangaista, jopa nöyryyttää. Kun esimerkiksi viime laman aikana moni arkkitehtitoimisto meni konkurssiin, näiden arkkitehtitoimistojen omistajat pakotettiin myymään piirustusvälineensä, työkalunsa, ennen kuin heille suostuttiin myöntämään toimeentulotukea. Vastaavasti menestyneen yrityksen omaisuuden arvo on saatettu moninkertaistaa, jopa yhdeksänkertaistaa, pelkällä verottajan päätöksellä kyseistä yrittäjää kuulematta. Ei ihme, että harva suomalainen haluaa ryhtyä yrittäjäksi.

Arvoisa puhemies! Jos me todella haluamme parantaa työllisyyttä, meidän on tehtävä yrittäjyydestä nykyistä houkuttelevampi elämänuravaihtoehto. Yrittäjän sosiaaliturva ja verotus on saatettava samalle tasolle muun väestön kanssa, lisäksi tarvitaan asennekasvatusta. Meidän on opittava arvostamaan yrittäjän tekemää työtä, heidän rooliaan uusien työpaikkojen luojina.