Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen kriisinhallintatyö on
maailmalla erittäin arvostettua, ja aiheesta olemme sitä myös täällä eduskunnassa
pitäneet tärkeänä. Nyt Upseeriliitto
on herättänyt, osittain työmarkkina-asianakin,
ihan merkittävän keskustelun siitä, ovatko
suomalaiset upseerit toimiessaan ulkomailla näissä tärkeissä tehtävissä merkittävästi
huonommassa
asemassa palkkauksen, päivärahojen, eläke-etuuksien
suhteen, kun heitä verrataan myös todella tärkeätä työtä tekeviin
siviilityöntekijöihin. Ensimmäinen kysymykseni
onkin, kun puolustusministeri Kääriäinen
on ollut kovin pidättyväinen tässä keskustelussa,
mihin varmaan on omat syynsä: Pitävätkö nämä Upseeriliiton
tiedot palkkauksen merkittävästä jälkeenjääneisyydestä paikkansa,
että upseerit, sotilashenkilöstö, saisivat
vain noin puolet siitä, mitä siviilihenkilöt
saavat, turvatessaan rauhaa, toimiessaan kriisinhallintatehtävissä?
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Herra puhemies! Minä en halua ottaa täsmälleen kantaa
opposition väitteisiin näistä numeroistakaan,
mutta totean kuitenkin sen tähän asetelmaan, että näitä vertailuja
täytyy tehdä kokonaisuutena, ottaa siis huomioon
palkan lisäksi päivärahat, ottaa myös
vastikkeettomat etuudet, kuten ilmainen muonitus, ilmaiset
vaatteet, ilmainen terveydenhuolto ja ilmaiset matkat ulkomailta
kotiin ja kotoa ulkomaille takaisin työpaikoille. Kun tällainen
vertailu suoritetaan, otetaan siis kokonaisuus huomioon, niin siinä vertailussa
kyllä suomalainen rauhanturvaaja ei ole heikoilla. Häntä voidaan
kyllä verrata silloin myös mihin tahansa vertailuryhmään,
mutta varoitan kuitenkin siitä, että ainahan tämä vertailu
on vaarallista, koska voidaan hakea edullisia taikka epäedullisia
vertailukohteita ja saada sen mukaisia lopputuloksia aikaan.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Vertailun vaarallisuus on kai vasta
sen jälkeen arvioitu, kun vertailuja on tehty, ja jotta
tässä voisi muodostaa perustellun, järkevän,
rauhallisen mielipiteen, täytyisi saada kyllä kättä pitempää puolueetonta
arviota, koska on hyvin vaikea nähdä, minkä takia
suomalaisen hyvin koulutetun upseeriston pitäisi olla selvästi
huonommassa asemassa palkkauksessa. Muun muassa miinanraivauksessa
he tekevät aivan samaa työtä kuin siviilihenkilötkin.
Kysymykseni kuuluu:
Oletteko aikeissa tämmöisen rauhallisen keskustelun
pohjustamiseksi osaltanne tuottaa tämmöistä vertailutietoa?
Silloinhan me voimme sitten itse arvioida, mikä tämä totuus
on, koska kyllä kai suomalainen upseeri kuitenkin on ihan
saman palkan ansainnut hyvästä työstä kuin
muutkin samalla alalla toimivat ammattilaiset.
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Herra puhemies! Suomalainen rauhanturvaaja tekee erittäin
hyvää työtä. Hän on
arvostettu, ja hän on ilman muuta palkkansa ansainnut.
Olen yhtä mieltä ed. Braxin kanssa siitä,
että tässä tarvitaan vain rauhallisia
ja harkittuja mielipiteitä, jotta tämä pienehkö kärhämä,
joka tässä on syntynyt, voitaisiin rauhoittaa
ja myös sitten ennen pitkää ratkaista.
Sitä vertailuaineistoa, numeroaineistoa, on jo toki olemassa,
jossa verrataan eri rauhanturvaajien ansioita, siis kokonaisansioita,
toisiinsa. Huomautan tähän liittyen, että kun
siviilikriisinhallintapuolella otetaan huomioon, että he maksavat
näistä päivärahoista ja muusta
omat ruokansa ja vastaavat, niin silloin tämä vertailu tasoittuu
ja huomataan, että suomalainen sotilas, rauhanturvaaja,
ei niin heikoilla olekaan, vaan hän on aivan vertailukelpoisessa
tilanteessa kaikkiin muihin verrattuna.
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Suomalaiset rauhanturvaajat todellakin ansaitsevat
meidän kaikkien kunnioituksen. Siinä on syytä yhtyä ministerin
käsitykseen. Kuitenkin Upseeriliitto on nyt vedonnut jopa
upseerivalaan ja todennut, että suomalaisten upseerien
velvollisuus oikeastaan ei ole lähteä maan rajojen
ulkopuolelle. Se minusta edustaa huolestuttavaa ja erittäin
kapeaa turvallisuuspoliittista näkemystä. Haluaisin
kysyä ministeriltä:
Vaarantaako tämä Upseeriliiton hakusaarto itse
asiassa jo, tai alkaako se vaarantaa, suomalaisen rauhanturvaamisen
mainetta, ja millä tavalla tämä luo ilmapiiriä näihin
tuleviin operaatioihin?
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Herra puhemies! On todettava se, että vapaaehtoisten
määrä — tämähän
on vapaaehtoistoimintaa — rauhanturvaamiseen on ollut koko
ajan hiljaisessa kasvussa, mikä kertoo siis siitä,
että tehtävät kiinnostavat ja myös
sen pohjana olevat etuudet ovat riittäviä rauhanturvaajaksi
halukkaitten keskuudessa, eihän muutoin halukkaitten määrä kasvaisi.
Nyt on kysymyksessä hakukielto, ei hakusaarto; ne ovat
kaksi eri asiaa. Nykynäkymillä tietojeni perusteella
ei ole olemassa mitään vaaraa siitä,
että rauhanturvaamisvelvollisuutemme ja -halukkuutemme
voisi tästä jotenkin vaarantua. Me pystymme hoitamaan
ne tehtävät, joihin olemme sitoutuneet, lähitulevina
aikoina, ainakin tämän vuoden osalta, ja uskon myös,
että pitemmänkin päälle. Lähden
kuitenkin siitä, että tämä ongelma
on ratkaistava nopeasti joka tapauksessa, koska ei tämä ole
minkään osapuolen kannalta eikä myöskään
Suomen maineen kannalta ihana tilanne.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ministeri käytti ilmaisua,
että kyseessä on pieni kärhämä.
Ehkä tämä oli toiveikasta ajattelua, koska
tilanne kuitenkin mielestäni on jo kärjistynyt
siten, että kun Puolustusvoimain komentaja demonstroi eroamalla
Upseeriliiton jäsenyydestä ja käsitykseni
mukaan myös toiselle osapuolelle on ilmaantunut tuen ilmaisu
Ilmavoimain upseerien puolelta, niin kyseessä alkaa olla
selkeästi jo vaikeampi ja vaarallisempikin konflikti. Kysyisin:
Koska ministeri itse on valmis asettamaan tunnetut neuvottelutaitonsa
osapuolten käyttöön niin, että rakentava
ja kestävä kompromissi voitaisiin saada aikaiseksi?
Toisin kuin hän sanoi, on olemassa myös tietoja
siitä, että meidän mahdollisuutemme uudistaa
joukkojamme eri puolilla, ennen kaikkea niiden johtoa, on vaarantumassa
ajan kuluessa, mitä enemmän tämä konflikti etenee.
Ja kuten selvää on, mitä pidemmälle
se etenee, sitä vaikeampaa myös ratkaisun löytäminen
on.
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Herra puhemies! Minä näen tämän
rauhanturvaamislain, taikka — niin kuin sen uusi nimi tulee kai
kuulumaan — lain sotilaallisesta kriisinhallinnasta, sen
käsittelemisen, sen prosessin, mahdollisuutena, jossa myös
tämä yksi detalji, kylläkin tärkeä detalji,
voidaan järkevällä tavalla ratkaista.