Arvoisa herra puhemies! On arvioitu, että tulevaisuudessa suomalaiseen terveyden- ja vanhustenhuoltoon tulee ulkomaalaislähtöisiä työntekijöitä entistä enemmän. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun menetämme omia hyviä sairaanhoitajia muun muassa pätkätöiden takia Norjaan.

Miten hallitus aikoo jatkossa turvata sen, että suomalaiset saavat terveyden- ja vanhustenhuoltopalveluita omalla äidinkielellään?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Olemme lisänneet sosiaali- ja terveysalan koulutusta siten, että toisen asteen koulutusta on lisätty vajaalla 900:lla ja ammattikorkeakoulukoulutusta runsaalla 500 aloituspaikalla 2000-luvulla. Jos katsotaan, mikä on tämän työvoiman tarve, olemme arvioineet tarpeen 2001—2015 tai jos sanotaan tarkat luvut, meillä avautuu silloin noin 174 000 työpaikkaa, useimmat niistä eläkkeelle siirtymisen johdosta. Samaan aikaan me koulutamme 214 000 henkilöä elikkä koulutamme enemmän kuin avoimia työpaikkoja on laskettu tulevan, mutta totta kai työvoimaa liikkuu maasta toiseen.

Nyt onneksi tilanne on se, että ulkomailta hakeutuu hoitajia enemmän Suomeen takaisin kuin meiltä menee muualle ja he ovat monta kokemusta rikkaampia ja varmasti sitten työpaikoillaan tuovat näitä uusia käytäntöjä ulkomailta mukanaan.

Arvoisa herra puhemies! Jatkan vielä tästä kieliasiasta sen verran:

Aikooko hallitus jatkossa asettaa minkäänlaisia minimikielitaitovaatimuksia suomalaisessa terveyden- ja vanhustenhuollossa toimiville työntekijöille, ja jos ei aio, niin miksi ei aio?

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kyllä kai Suomessa työpaikkaa hakiessaan pitää suomen kieltä nyt jollakin tavalla ainakin kohtuullisesti hallita. Minä näen tämän ongelman päinvastoin toisinpäin. Meillä on paljon maahanmuuttajia, jotka ovat työttöminä, ja samaan aikaan meillä on suuri puute sosiaali- ja terveydenhuollossa työntekijöistä. Meidän pitää ehdottomasti nyt pystyä kouluttamaan maahanmuuttajia töihin tälle alalle. Meillä on sen sijaan potilaina ja asiakkaina runsaasti maahanmuuttajia, sanotaan vaikka synnyttäjinä sairaaloissa, koska syntyvyys maahanmuuttajien keskuudessa on suurempaa kuin meillä suomalaisilla. He ovat siellä asiakkaina, mutta heitä eivät palvele maahanmuuttajat. Äärettömän pieni määrä, 2 prosenttia, ulkomaalaisia on työllistynyt Suomessa sosiaali- ja terveystoimen sektorille. Miksi emme kouluttaisi heitä tähän työhön, jossa on suunnaton puute työntekijöistä?

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tiedustella ministeri Hyssälältä, onko koulutuksen järjestäjien kanssa puhuttu siitä mahdollisuudesta, että kun meillä on valtava tarve nimenomaan vanhustenhuollossa ja terveydenhuollossa tämmöisistä tehtävistä kuin syöttämisen, pesemisen ym. avusta, pitääkö siinä olla niin pitkä koulutus, kuin mihin monella alueella on siirrytty, että on peräti sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, ettei ole edes lähihoitaja, joka kelpaa tähän työhön. Sen sijaan aiemmin, kun oli perushoitajien vuoden koulutus, se vastasi hyvin pitkälle siihen tarpeeseen. Eli olisiko mahdollista vielä suunnitella jotain tällaista välimuotoa, jolla saavutettaisiin aika nopeasti ammatti ja ehkä myös sellaiset henkilöt, jotka eivät lähde kolmi—nelivuotiseen koulutukseen, voisivat saavuttaa ammatin ja olla avuksi ja hyödyksi ja kokea saavansa työn, jota kautta saavat toimeentulon?

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillä on opetusministeri Kalliomäen kanssa ollut keskustelua näistä koulutuksista kaiken kaikkiaan, ja silloin on noussut esille tällainen ei vanhustenhuollon tutkinto vaan koulutusohjelma, joka olisi kevyempi kuin kolme vuotta, joka on nyt lähihoitajatutkinto, joka on todella pitkä koulutus niihin töihin, joita siellä myöskin on. Meillä on vanhustenhuollossa tällaista kuin kaupassakäyntiä ja kylvetystä, nykyisen laitosapulaisen muotoista työtä, johon ei kouluttamatta voi kuitenkaan tulla. Tätä nyt juuri pohditaan, ja mielestäni tämä olisi ihan hyvä väylä esimerkiksi juuri maahanmuuttajille kouluttautua ja päästä sisään, mutta siitä pääsisi sitten hakemaan lähihoitajatutkintoon, niin että se ei millään tavalla estä tai poista vielä vahvemman koulutuksen tarvetta.

Meillähän on nyt tilanne muuttunut sairaaloissa niin, että meillä erikoissairaanhoitajat korvaavat hyvin paljon aiempia perushoitajien ja lähihoitajien töitä, ja nyt näyttää siltä, että pyörää aletaan kääntää toisinpäin, kun ei riitä näitä sairaanhoitajia joka paikkaan. Työnjaon kautta näissä kokeiluissa, joita meillä on ollut, katsotaan vielä uudelleen näitä työtehtäviä sairaaloitten sisällä.

Arvoisa puhemies! Minä jatkaisin terveydenhuoltojärjestelmästä ja siihen rakentuneesta sisäisestä eriarvoisuudesta. Työterveyshuollon piirissä olevat tai yksityisiä terveydenhuoltoja käyttävät kansalaiset voivat päästä kalliiden diagnoosien piiriin, esimerkiksi selkäsairauksissa magneettikuvauksiin. Sen sijaan julkisessa terveydenhuollossa selkeissäkin tapauksissa ei käytetä näitä magneettikuvauksia, jotka voisivat olla ratkaiseva apu silloin, kun on hyvin vaikeista selkäsairauksista muun muassa kysymys, ja sitten jäädään hoidon ulkopuolelle.

Onko valtioneuvosto, hallitus tietoinen tästä eriarvoisuudesta, joka terveydenhuoltojärjestelmäämme on rakennettu?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Olen kyllä tietoinen ja olen samaa mieltä kysyjän kanssa. Me, joilla on työterveyshuolto, niin kuin tällä salilla ja täällä olevilla, olemme erittäin hyvässä asemassa. Riippuu sitten vähän siitä, missä on, miten muualla sujuu.

Nythän hoitotakuu pyrki siihen, että tasa-arvoistetaan, oikeudenmukaistetaan hoitoonpääsyä lainsäädäntöteitse, ja siinä ollaan nyt onnistumassa, että tässä eivät vaikuta muut kuin ne kriteerit, miten edetään jonossa. Mutta toivon, että yhä enemmän julkisella puolella pystyttäisiin tarjoamaan niitä palveluita, joita kaikki työterveyshuollon asiakkaina olevat saavat. Koen, että tässä on vielä työtä tehtävänä.