Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia. Kun Aasian maista puuta tuodaan Suomeen ja siellä hakataan näitä trooppisia metsiä ja tehdään sitten huonekaluja ja tuodaan tänne ja siellä näitä maailman keuhkoja tuhotaan, niin tässä pitäisi olla hyvin kriittinen niitä kohtaan, jotka valmistavat näitä huonekaluja, ja niitä maita kohtaan, jotka laskevat niitä tänne tulemaan, että ei siellä raiskattaisi niitä metsiä. Täällä on korvaavia tuotteita jo kotimaassa, joista voidaan tällaisia puutarhahuonekaluja ja muita tehdä. Tässä aivan oikein valiokunta kiinnittää näihin tärkeisiin asioihin huomion, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sen vähentämiseen, ja trooppiset metsät ovat siinä hyvin tärkeässä asemassa. On hyvä, että tämä on otettu täällä esille. Hallituksen esitys on oikean suuntainen. (Hälinää)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelun aikana käytiin tästä asiasta varsin vakavahenkinen keskustelu. Kysymyshän on trooppisen puun sopimuksesta, josta ensimmäinen sopimus hyväksyttiin vuonna 1983. Se sopimus uusittiin vuonna 1994 ja nyt ollaan sitten 2006 Genevessä tehtyä sopimusta ratifioimassa YK:n alaisena sopimuksena. Elikkä tässä on kysymys määräaikaisista sopimuksista, jotka pitää aina, siis määräajoin, jos niin halutaan, uudelleen sopia ja käsitellä sopimukseen yhtyneissä YK:n jäsenvaltioissa.

Tässä lähetekeskustelun aikana tämä meni siinä määrin vakavaksi asiaksi, että piti äänestää jopa siitä, missä valiokunnassa tätä asiaa käsitellään. Tämä oli tietysti aivan erityinen velvoite maa- ja metsätalousvaliokunnalle käsitellä tätä asiaa vakavasti, palauttaa mieliin se, mitä kaikkea eduskunta on tämän asian tiimoilta aikaisemmin todennut, ja koota se yhteiseksi tiedostoksi siihen mietintöön, joka nyt on käsiteltävänä.

Tässä mielessä oli aivan erinomaisen hyvä mahdollisuus tähän koordinoituun työhön maa- ja metsätalousvaliokunnassa, sillä sattui olemaan niin, että valiokuntaneuvos on sama henkilö ympäristövaliokunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa, jotenka tämä koordinaatio ja tiedonsaanti oli absoluuttisen täydellistä astetta. Elikkä tällä tavalla ed. Tiusanen voi olla, toivottavasti, varsin tyytyväinen, sillä kaikkien niiden erityisten näkökohtien, jotka hän oli aikoinaan ympäristövaliokunnassa tuonut esille, pitäisi löytyä nyt tästä mietinnöstä, josta on tässäkin katsannossa tullut aika pitkä huomioon ottaen, että kysymys on vain siitä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö tämä sopimus ja siihen liittyvät velvoitteet Suomen osalta.

Asia on nyt, arvoisa puhemies, siis todella vakava. Kysymys on siitä, että tuommoinen 60—80 prosenttia trooppisen puun käytöstä, metsistä otosta, on laitonta hakkuuta, laitonta puun siirtymistä markkinoille. Erikoisesti romahtaneissa valtioissa asianlaita on juuri näin. Toisin sanoen pitää löytää kaikki ne mahdolliset kansainväliset keinot, että siirryttäisiin kestävään puun käyttöönottoon ja pidettäisiin aivan erityisesti huolta siitä, että biodiversiteetti ei vähene, niin kuin se nyt tosiasiallisesti vähenee, ja tämä näkökohta näkyy mietinnössä nyt harvinaisen selvästi. Elikkä tässä suhteessa ne dubiot, jotka oli esitetty lähetekeskustelussa, on pyritty nyt ottamaan mahdollisimman oikein ja painokkaasti esille tässä mietinnössä.

Se, että päästäisiin parempaan käytäntöön, tarkoittaa sitä, että pitää olla kannustimia, niin että kannattaa olla oikein ja reilusti ja kestävän kehityksen ja käytön mukaisesti toimiva kuin että on roisto suoraan sanoen, ja tämä kaikki on otettu tässä mietinnössä huomioon. Toivon omalta osaltani, että tämä saa mahdollisimman suuren suosion täällä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ed. Pulliaiselle, jonka uskon kyllä maa- ja metsätalousvaliokunnassa ajaneen näitä ympäristövaliokunnan näkökulmia. Meillä todella on yksi yhteinen valiokuntaneuvos, jonka nimeä ei kyllä tämän mietinnön alla ole, mutta hän on varmasti toiminut muuten siellä valiokuntien välillä tässä asiassa. Tietysti ympäristövaliokunnan aikaisemmat kannanotot ovat myös yleisessä haussa netissä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan kannanotto on kyllä hyvä, siinä on otettu huomioon ilmastonmuutoskysymys, Amazonin sademetsien hävittäminen, 20 000 neliökilometriä vuodessa, ja edelleen ekosysteemien tuhoutuminen, biodiversiteetin menetys, siis luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen, jne. jne.

Voin vastata, arvoisa kansanedustaja Pulliainen, että tähän voi olla tyytyväinen. Mutta siihen en ole tyytyväinen, että puhemiesneuvosto alun pitäen ei ole lähettänyt tätä asiaa lausunnolle ympäristövaliokuntaan. Tästä asiastahan käytiin suuressa salissa äänestys, jonka numerot sitten kääntyivät tähän enemmistön linjaan, mutta varsin merkittävä osa kansanedustajista katsoi, että ympäristövaliokunnan virallinen lausunto olisi ollut tässä tarpeen, hyödyllinen. Asia on mittasuhteiltaan merkittävä.

Tämä kysymys trooppisen puun käytöstä on aika jokapäiväinen. Muun muassa Kotka-nimisessä kaupungissa aiottiin kaupungin toimesta tässä toissa vuonna rakentaa merbau-sademetsäpuusta, joka on todella uhanalainen sademetsäpuulaji, sinne torin laitaan kahvila—esiintymislavakokonaisuus. Onneksi paikallinen ympäristöseura ja sen aktiivinen sihteeri huomasi tämän, ja saimme sen aikaan sitten ympäristöseurassa, että tämä hanke kaatui. Näin jokapäiväisessä elämässä eri puolilla arkkitehdit eivät esimerkiksi tiedosta tätä trooppisen puun kysymystä, joka on kyllä lievästi todettuna kummallinen asia.

Haluaisin erääseen yksityiskohtaan vielä jatkaa tätä maa- ja metsätalousvaliokunnan sinänsä hyvää mietintöä ja todeta tähän Brasilian ja nimenomaan Amazonin alueen sademetsään seuraavaa. Nythän on tiedossa laaja suunnitelma, noin 2,5—3 miljoonan hehtaarin tuhoaminen, muuttaminen soijaviljelmiksi, ehkä riisiviljelmiksi, nimenomaan Amazonaksen alueella, ja tämä asia liittyy Bolivian, Brasilian ja Kolumbian rajoilla oleviin sademetsäalueisiin.

Kun pääministeri Vanhanen palasi Brasilian-matkaltaan, niin hän totesi, että hän ei ole huolissaan sademetsistä eikä siitä, miten ekologisesti kestävällä tavalla tuotetaan esimerkiksi energialähteenä käytettävää sokeriruokoa. Varmasti tästä sokeriruoosta, kun se tuotetaan niillä alueilla, joilla jo vanhastaan on maanviljelystä, tämä huoli voikin olla, niin kuin pääministeri sen toteaa. Mutta mielestäni Suomen, etenkin meidän hallituksemme ja pääministerimme, pitäisi olla varsin tietoinen siitä, että läntisissä osissa, nimenomaan siellä rinnesademetsäalueella Andien juurella, tehdään suunnitelmia — tai niitä suunnitelmia kyllä tehdään enemmän New Yorkissa tai Euroopassa, mutta sinne kohdistuneita suunnitelmia — nimenomaan niiden alueiden käyttöönotosta sekä ravinnon että energian tuotantoon ja ajatus on myös niin, että sieltä vedettäisiin kaasuputkia, myös teitä, rautateitä yli Andien kohti länttä Tyynen valtameren rannikolle ja sitten edelleen Kiinaan. Eli tällainen Kiina-strategia ulottuu ei vain Afrikkaan vaan myös Brasilian, Bolivian ja Perun sademetsäalueelle aikomuksena käyttää näitä alueita mainitulla tavalla.

Tämä on asia, jossa Suomi on jo osallisena näissä suunnittelutoimissa, ja tämä asia pitäisi katsoa hyvin tarkoin, onko se YK:n luonnon monimuotoisuussopimusten, onko se YK:n ilmastosopimusten mukaista toimintaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä viimeksi mainittu asia oli maa- ja metsätalousvaliokunnan tiedossa, ja tähän mietintöön, nimenomaan sen sivulle 3 vasemman palstan ylimmän kappaleen loppuun, laitettiin se houkutin, mistä tämä kaikki johtuu. Se johtuu siitä, että Kiina on keskeinen kasvava tämän trooppisen puun ostaja. Jos ei sitä Kiinan markkinaa olisi, niin tätä ongelmaakaan ei olisi. Se on siis asiassa sisässään.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtajan ed. Tiusasen huoleen siitä, onko maa- ja metsätalousvaliokunta ottanut huomioon sen, mitä mahdollisesti ympäristövaliokunta olisi ottanut, jos olisi saanut lausua, luen tästä valiokunnan mietinnöstä pienen pätkän. Valiokunta toteaa, että pelkästään Amazonin sademetsää hävitetään noin 20 000 neliökilometriä vuosittain, mikä merkitsee sitä, että 80—90 prosenttia sademetsien ekosysteemeistä on tuhoutunut vuoteen 2020 mennessä. Tämä, jos mikä, osoittaa, että kyllä me olemme käsitelleet tätä myöskin tavallaan ympäristövaliokunnan näkökulmasta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen valiokunnan varapuheenjohtaja tällä hetkellä.

Mutta tästä asiasta, minkä ed. Hemmilä sanoi, olen ihan samaa mieltä, ja kiitoksia siitä! Totesin jo puheenvuorossani ed. Pulliaisen puheenvuoron perään, että tämä on hyvä asia. Tästä toki kiitoksia! Siitä huolimatta asia olisi pitänyt lähettää lausunnolle ympäristövaliokuntaan.

Mutta tähän Kiina-kysymykseen. Aivan oikein täällä todetaan tämä, ja tämän trooppisen puun ohjautuminen Kiinaan kohdistuu ehkä ennen muuta juuri kaakkoisen Aasian alueelle, Indonesian Kalimantanin saarelle jne.

Mutta kun viittasin tässä Brasilian ja Amazonaksen länsiosassa tapahtuviin hankkeisiin, ne ovat enemmän energia- ja ravintopohjaisia ja niistä johtuen trooppinen sademetsä tuhoutuu. Tämän halusin tuoda vielä esille tähän keskusteluun.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Trooppisten metsien kohdalla kyse on ihmiskunnan keuhkoista, jolloin kyse ei ole maa- ja metsätaloudesta tai kauppapolitiikasta yksistään. Kuten täällä jo ed. Tiusanen totesi, kyse on luonnon diversiteetistä ja kestävästä kehityksestä. Mutta sen lisäksi itse asiassa mitä suurimmassa määrin trooppisten metsien käytössä on kyse siitä, kenen ehdoilla kehittyvien maiden luonnonvaroja hyväksi käytetään. Trooppisten metsien kohdalla kysymys on myös ihmisoikeuksista, minkälaisissa olosuhteissa ihmiset elävät tuolla ja miten heidän oikeuksiansa tai heidän jälkeläistensä oikeuksia kunnioitetaan trooppisten metsien hyväksikäytössä.

Sen lisäksi kyseessä on mitä suurimmassa määrin jo täällä todettu kysymys siitä, kuinka ekologista on trooppisten metsien jalostaminen ja niitten käyttö. Täytyy myöntää, että ehkäpä Suomi ei sinänsä kuluta itse trooppisia metsiä, mutta olen ymmärtänyt, että meilläkin on suurta tarvetta siirtää erinäisiä huonekalufirmojamme Kiinaan, jossa, kuten valiokuntakin tässä toteaa, ei ehkä ihan ekologisin perustein tuoteta trooppisista metsistä meidän iloksemme huonekaluja koteihimme.

Koska kyse on siis aivan jostakin muusta kuin maa- ja metsätaloudesta ja koska kyse on aivan jostakin muusta kuin maa- ja metsätalouden kauppaamisesta yli rajojen, edelleen ihmettelen sitä, että maa- ja metsätalousvaliokunta ylimielisesti jätti kysymättä kahdelta asiantuntijavaliokunnalta mielipidettä tästä. Kyse on ulkoasiainvaliokunnasta, jolla on merkittävä tehtävä kaikissa kauppasopimuksissa, mutta myös kehitysyhteistyössä, joka kyllä on ansiokkaasti mainittu täällä, ja samoin ympäristövaliokunnasta, jonka käsittääkseni pitäisi olla se valiokunta, joka edustaa kuitenkin kestävän kehityksen suurinta asiantuntemusta tässä talossa.

Kyse ei ole siitä, että epäilisin sitä, etteivät ed. Hemmilä ja ed. Pulliainen pystyisi tuomaan omassa valiokunnassaan näitä asioita esiin, mutta kyse on työnjaosta. Tässä talossa on määritelty, että joillakin valiokunnilla on joissakin asioissa asiantuntemus ja niillä on myös velvollisuus kuulla omaan asiantuntemukseensa liittyvistä asioista laajaa kirjoa talon ulkopuolisia asiantuntijoita ja näitä asiantuntijalausuntoja hyväksi käyttäen muodostaa valiokunnalle mielipide, jonka he toki voivat tarjota sitten varsinaista mietintöä valmistelevalle valiokunnalle.

Jostain syystä maa- ja metsätalousvaliokunta on siis nyt omaksunut käytännön, että tässä talossa ei enää asiantuntemusta tarvita. Riittää, kun muutama asiantuntija on valiokunnassa valmistelemassa asiaa. Toivon, että tästä maa- ja metsätalousvaliokunnan sinänsä hyvin muotoillusta mietinnöstä ei tule sellaista perinnettä, että jatkossa esimerkiksi sivistysvaliokunta ohitetaan silloin, kun kyseessä ovat esimerkiksi maakuntien kehittämiskysymykset, tai joitakin muita valiokuntien asiantuntemuksia jätetään käyttämättä vain siksi, että mietinnön antavan valiokunnan jäsenet ajattelevat omaavansa siihen tarvittavan ja riittävän asiantuntemuksen. Mielestäni, jos tämä käytäntö yleistyy, silloin halveksitaan koko eduskunnan valiokuntajärjestelmää.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt vastaus: tässä on kysymys perushyödykesopimuksesta, joka kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnon-alaan.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan ei ole täällä kyseenalaistanut, ettei se kuuluisi maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntemukseen. Kyse onkin siitä, että normaalisti, kun kyse on kuitenkin muustakin kuin pelkästä kaupasta tai metsä- ja maatalouden harjoittamisesta, valiokunnat ovat tämän tyyppisissä asioissa käyttäneet apunaan muita valiokuntia, joilla on asiantuntemus niihin muihin sisältöön vaikuttaviin asioihin, kuten tässä tapauksessa olisi ollut ulkoasiainvaliokunnalla ja ympäristövaliokunnalla.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan kiteytyi aika pitkälle tämä kaksinaismoralismi ja mikä tahansa epäeettisyys. Kiina kun on monessa suhteessa koko maapallon ongelma, niin se tulee olemaan tämmöisen pimeän metsän, jos sademetsistä nyt voi sanoa, pääkuluttaja, kaikessa Suomi siirtää tehtaitaan sinne. Siellä ovat nämä akaasia- ja eukalyptuspuut ja muut vastaavat, joita pääministerikin ihaili Brasiliassa. Ed. Hemmilälle sen verran, että brasilialaiset toki vakuuttivat, että tämä 20 000 kuutiota sademetsää vuodessa on ihan puppua. (Ed. Hemmilä: Neliökilometriä!) — Neliökilometriä, sorry. — Heidän mukaansa se on ihan puppua, se on länsimaisten antama väärä kuva siitä, he itse kyllä tietävät, kuinka sitä hoidetaan. Mutta mistä sitä tietää, mitä pääministerille on puhuttu?

Mutta sen verran vielä sanon käytännön biodiversiteetistä, että aikoinaan, kun olin työvaliokunnan matkalla siellä, jo silloin ennen kuin puhuttiin näistä biopolttoaineista, niin tämä palmolive ja kumipuu olivat ongelmana Malesiassa ja vastaavasti niin, että kun käytännössä ihmeteltiin, kun ei voinut pysäyttää bussia siihen matkan varrelle, että olisi päässyt jotenkin helpotusta tekemään, niin he kertoivat tarinan siitä, miten biodiversiteetti muutettiin jo aikoinaan plantaasi-isäntien toimesta niin, että kun kumipuut tuotiin ja nämä palmut, joissa on öljyä, niin jotta ne eläimet ja jyrsijät, jotka lisääntyivät älyttömästi, kun ne tykkäsivätkin näistä uusista kasveista, jotka sademetsän tilalle istutettiin, olisi voitu pitää kurissa, niin tuotiin Intiasta valtava määrä kobria Malesiaan ja näihin siirtomaavaltoihin, jolloin kaikki ne metsät on tavallaan biodiversiteetillä jo pilattu. Nämä kobrat levitessään ovat vieneet myös normaaleilta ihmisiltä mahdollisuuden käyttää mitenkään näitä metsiä tässä hurskastelumielessä, mitä täällä puhutaan, että tämä on mitä suurimmassa määrin eettinen ja moraalinen kysymys. Minun mielestäni tämä homma nyt ei vastaa sitä, miten Suomen sivistysvaltiona pitäisi hoitaa näitä asioita. Onneksi tämä on väliaikainen.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan trooppisten sademetsien puita koskevasta sopimuksesta ja kun puhutaan trooppisten puiden käytöstä, niin usein pohditaan nimenomaan tätä huonekaluteollisuutta ja näiden puulajikkeiden käyttöä teollisuudessa. Isompi kysymys tulevaisuudessa kuitenkin on se, kaadetaanko jatkossa sademetsiä biopolttoaineiden raaka-aineena.

Meillähän on täällä viime viikkojen aikana nähty gorilloita bensa-asemilla, onneksi ei sentään sen vuoksi vielä, että ilmastonmuutos olisi niin pitkälle edennyt Suomessa, että gorilla luonnollisesti olisi, mutta nostamassa esille sen, että esimerkiksi Neste Oilin biodieselhanke ei ole ilmaston kannalta, ympäristön kannalta kestävä ratkaisu. Meidän pitää olla hyvin tarkkoja jatkossa meidän energiapolitiikassamme siitä, joka minusta on vielä paljon, paljon isompi kysymys kuin sinänsä ongelmallinen trooppisten puiden käyttö huonekaluteollisuudessa, että me emme kaada näitä maailman keuhkoja, näitä sademetsiä sitä varten, jotta me saamme länsimaihin, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tuotettua biopolttoaineita, biodieseliä. Tämä on semmoinen iso kysymys, johon meidän pitäisi nyt Suomessa vihdoin herätä. Nuo gorillat ovat olleet kyllä aivan oikealla asialla, emme me voi katsoa vaan omien rajojen sisälle vaan meidän pitää katsoa sitä, mistä se raaka-aine, mitä käytetään, tuotetaan.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Voin jatkaa suoraan tästä, mistä ed. Arhinmäki puhui, koska olen Neste Oilin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Käymme jatkuvasti dialogia toimivan johdon kanssa siitä, kuinka mahdollisimman nopeasti Neste Oil pääsee irti sellaisista biodieselin raaka-aineista, jotka ovat samalla myös elintarvikkeita. Olen ollut kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että toimiva johto on sitoutumassa tällaisiin aikatavoitteisiin, joissa tämä tavoite saavutetaan. Se ei ehkä ole tarpeeksi nopea, mutta koska yhtiössä on erittäin hyvä perinne tutkimuksessa ja kehityksessä ja myöskin ympäristövastuussa, niin uskon, että tämä käynnissä oleva hyvin tärkeä keskustelu, johon myös ympäristöjärjestöt ovat tuoneet tärkeän panoksensa muun muassa näillä orankitempauksillaan, on edistämässä sitä.

Mutta halusin sanoa sen, että tässä tarvitaan myös valtioiden välisiä sopimuksia. Pitäisi pystyä esimerkiksi biopolttoaineen kuluttajavaltioiden, kuten Euroopan unionin, sopimaan vaikkapa Brasilian kanssa siitä, että Brasilia takaa sen, että tätä maa-alaa, jota otetaan biopolttoaineiden raaka-ainetuotantoon, ei sitten raivata trooppisista metsistä, ja siinä mielessä tämä liittyy myöskin tähän trooppisen puun sopimukseen.

Erään edustajakollegan kanssa puhuimme siitä, että ehkä me suomalaiset voisimme alkaa arvostaa omia kotimaisia puulajejamme. Muun muassa lehtikuusi on erittäin hieno ulkohuonekalujen raaka-aine, ja meillä löytyy varmasti myöskin monenlaisia työkeskuksia, joissa tehdään hyviä tuotteita, joten suosikaamme niitä.