Lyly Rajala /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maa-aineslaissa on säännelty kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamisesta pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Kyseisten maa-ainesten otto on muodostunut kasvavassa määrin yhä teollisemmaksi toiminnaksi. Nykyisin laki antaa mahdollisuuden kunnille lunastaa maa-alue, mikäli maa-ainesten ottolupa on lainvoimaisesti evätty eikä maanomistaja voi käyttää maataan maa- ja metsätalouteen, rakentamiseen tai muuhun vastaavaan, kohtuullista hyötyä tuottavaan tarkoitukseen. Korvauksia on kuitenkin evätty kyseisen pykälän perusteella, kun on katsottu, että maanomistaja voisi harjoittaa alueella maa-ainesten ottamisen sijaan esimerkiksi maa- ja metsätaloutta.

Aikaisemmin maa-ainesten otto on ollut suurelta osin maatiloilla muun ohessa tapahtuvaa maa-ainesten hyötykäyttöä. Tällöin voidaan pitää kohtuullisena ja perusteltuna sitä, että maa-aluetta ei käytetä pelkästään maa-aineksen ottoon, vaan myös metsätalouden voidaan katsoa olevan sellaista muuta hyötyä tuottavaa toimintaa. Tällöin on perusteltua, että lunastustoimiin ei ryhdytä, koska maa-alueen omistaja voi käyttää aluetta kuitenkin edelleen siten tuottavasti, että se ei estä hänen toimeentuloaan.

Koska nykyisin toiminta maa-ainesten otossa, kuten sora-aineksen otto ja siihen liittyvä mursketoiminta on hyvin teollista, ei voida pitää kohtuullisena yrittäjän kannalta, että hän vaihtaisi toimialansa joksikin toiseksi. Tällöin ensisijaisena ratkaisuna tulisi olla mahdollisuus aloittaa toiminta uudella maa-alueella.

Myös kuljetusfirmat toimivat nykyisin usein niin, että ne huolehtivat kuljetuksen lisäksi kiviaineksen murskaamisesta, jolloin niiden toimialaan ei voida katsoa kuuluvan maa- ja metsätaloutta tai rakentamista. Samoin asfalttiyrityksien toimintaan ei kuulu maa- ja metsätaloustoimintaa siten, että olisi perusteltua niiden kannalta evätä lupaa ilman, että siitä maksettaisiin korvauksia.

Jotta maanomistaja voisi jatkaa toimintaansa toisessa paikassa, tulee maa-alueen lunastuksen toteutua markkinahintaan. Tällöin maa-ainesten otto ja siihen mahdollisesti liittyvä yritystoiminta voidaan siirtää uuteen paikkaan. Markkinahintaisen lunastamisen tulisi tällöin kattaa myös toiminnan siirrosta mahdollisesti aiheutuvat kulut.

Arvoisa herra puhemies! Tämä nykyisessä laissa oleva teksti "maa- ja metsätalouteen, rakentamiseen tai muuhun vastaavaan" korvataan tässä minun ehdotuksessani ilmaisulla "harjoittamallaan toimialalla". Yksi lisäys sinne loppuun on siis, että lisätään tekstiin sana "markkinahintaan".

Tämä nykyinen laki on syntynyt aikana, jolloin maanomistaja on ollut useimmiten maanviljelijä tai metsänomistaja. Tänä päivänä todellisuus on kuitenkin se, että sora-, betoni- ja murskefirma hakee soranottolupaa omistamalleen omalle maalle. Jos lupa evätään, on suorastaan naurettavaa vaatia betoniyrittäjää aloittamaan soraharjullaan maanviljelyä, metsänhoitoa tai rakentamista ja evätä lunastus tällä perusteella. Siksi tämä teksti harjoittamallaan toimialalla on tärkeä. Mikä sitten on tuo markkinahinta, se on varmaankin se hinta, mikä kyseisellä alueella metsä- tai maapalstasta tai tonttimaasta yleisesti maksetaan.

Nykyäänhän on vielä tietenkin mahdollisuus myös, että valtio tai kunta myöhemmin voi pakkolunastaa kyseisen maa-alueen tielinjan kiviaineksen ottoalueeksi. Siis ensin omistajalle ei myönnetä lupaa soranottoon tai muunkaan kiviaineksen ottoon, ja jälkeenpäin valtio tai kunta muuttuukin ikään kuin alueen omistajaksi ja omistajan äänellä ryöstää alueet juuri omistajan tarkoittamaan käyttöön jopa ilmaiseksi.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Aivan lyhyesti tähän ed. Rajalan tekemään lakialoitteeseen: Niin kuin hän totesi, tätä lakiahan aikoinaan on tehty vuonna 81, jolloin tilanne näiltä osin oli varmasti huomattavasti erilainen kuin se on tänä päivänä. Maailma muuttuu ja ammatit muuttuvat ja tarpeet muuttuvat. Sen verran kuitenkin tiedän, että ed. Rajalan esitys on aivan oikea, koska minuunkin on otettu yhteyttä muun muassa tilanteissa, jotka sopivat aivan tämän lakialoitteen pykälämuotoiluun. Eli voisi sanoa, että nyt olisi ollut hyvä, että myöskin ympäristövaliokunnan ahkera puheenjohtaja ed. Tiusanen olisi ollut paikalla tässä salissa, koska hän normaalisti käy keskustelua, ja toivottavasti hän vielä ehtii sieltä keskusteluun mukaankin, jotta tätä säännöstä, joka on selvästi epäoikeudenmukainen tietyille yrittäjille, voitaisiin muuttaa ed. Rajalan esittämällä tavalla.