Ilkka Kanerva /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaan, herra puhemies, tästä kysymyksestä, jossa lähestytään Euroopan turvallisuuspoliittista asetelmaa, sen rakenteita, ikään kuin meille suomalaisille kovin tärkeän beibin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön siitä vinkkelistä, jonka parlamentaarinen ulottuvuus, parlamentaarinen yhteistoiminta on sille avaamassa. Tämä on Suomen eduskunnan peräti tärkeässäkin roolissa aika ajoin näkemä toimielin, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että Etyjin parlamentaariselle ulottuvuudella ehkei ratkaista kovin merkittävästi sitä, mihin suuntaan reaalisesti Euroopan turvallisuuden kehittämiskeskustelussa ollaan menossa.

On pakko itsekriittisesti sanoa, että tämä on lähinnä kommentoiva elin, ja jos jotakin rakentavaa voisi eteenpäin ulottuvaan aikaan liittyen sanoa, niin pitäisin hyvin olennaisena kehitysaskeleena sitä, että tämän parlamentaarisen seurantaelimen ja itse hallitustenvälisen Etyj-toiminnan keskinäinen esityslista olisi jollain tavalla sama. Kyllä parlamentaarisen elimen pitäisi keskustella niistä kysymyksistä, joista asianomaisten maiden hallitukset vääntävät kättä, eikä toimia vain kommentaattorina asioille, joilla ei kauheasti ole äärtä eikä laitaa, sillä Etyjin parlamentaarisen yhteiskokouksen agenda on tänä päivänä sen kaltainen, että se sisältää kaikki mahdolliset ja likipitäen mahdottomatkin asiat maan ja taivaan välillä. Suhtaudun sen kaltaiseen työskentelyyn jossakin mitassa kielteisesti tai kriittisesti riippumatta siitä, että olen itse tietysti tuon Etyjin parlamentaarisen kokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Mutta pitää nähdä myös ne heikkoudet, jos vaikuttavuutta halutaan tälle toiminnalle löytää.

Etyjihän on perustettu tietysti edustamaan niitä ratkaisumahdollisuuksia, joita Euroopan turvallisuuden kehittäminen edellyttäisi. Alusta lähtien tietysti tässä on ollut mukana ulkopuolisia, ikään kuin ulkoeurooppalaisia toimijoita, Amerikan yhdysvallat ja Kanada. 35:nä maana kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa Helsingissä 1970-luvun puolivälissä, mutta sen lisäksi on sitten tähän seurueeseen liittynyt maita tavalla, että käytännössä pöydän vieressä tänä päivänä on 68 maata, sillä Etyjin varsinaisia jäsenmaita on 56 ja sen lisäksi yhteistyökumppanimaita tusinan verran partnerimaiden roolissa. Se kyllä on merkinnyt myöskin sitä, että tämä esityslista ei ole tiivistynyt, vaan se on laventunut niin, ettei siitä saa oikein kunnolla otetta.

Sen vuoksi, puhemies, minusta on tarpeellista, että eduskuntakin hieman sparraa tätä tematiikkaa siinä valossa, että ovatko nuo tulokset, joita tällä työskentelyllä pitäisi aikaansaada, sen kaltaisia, että niihin voidaan olla tyytyväisiä. En puhu nyt niinkään sisällöstä, vaan siitä, kyetäänkö tällä rakenteella edesauttamaan eurooppalaista turvallisuuskehitystä.

Turvallisuusrakenteet on juuri se keskusteluteema, jossa viime tai tätä kulumassa olevaa toimikautta ajatellen on keskustelu pyörinyt. Mutta mitään uusia aloitteita, mitään uusia avauksia en pysty valitettavasti esittelemään, joita olisi yleiskokouksen taholta kyetty tähän keskusteluun produseeraamaan. Eikä se voikaan oikeastaan olla sen kaltainen elin, ja juuri tämän takia, jotta se keskustelu olisi mahdollisimman realistista ja olemassa oleviin kipupisteisiin kohdistuvaa, sen esityslistan pitäisi olla samaa aihekokonaisuutta koskeva, josta hallitusten ministerit kulloinkin keskustelua käyvät.

Toinenhan on ollut kansainvälinen finanssikriisi, ja totta kai laajan turvallisuuskäsitteen varassa myöskin finanssikriisiä voi pitää tällaisena asiana, joka koskee meidän kaikkien eurooppalaista turvallisuutta, mutta silloin täytyy kyllä ottaa äärettömän lavea turvallisuuspoliittinen näkökulma, jos finanssikriisiä voi tämän luonteisena asiana pitää. Minä näkisin siinä enemmän finanssipolitiikan puolella olevaa purtavaa kuin turvallisuuspolitiikan kovaan ytimeen kuuluvaa asiaa.

Suomen valtuuskunta on pyrkinyt pitämään koko lailla korkeaa profiilia. Näin on tapahtunut tuon valtuuskunnan työskentelyn merkeissä eri yhteyksissä siitä huolimatta, että koko valtuuskuntamme kokee, että parlamentaarisen yleiskokouksen varsinaiset vaikutusmahdollisuudet ovat varsin rajalliset.

Vuosi 2009, jota nyt tarkastellaan, ei ollut kovin dynaaminen toimintavuosi. Operatiiviset työryhmät, koskivat ne Valko-Venäjää tai Moldovaa tai mitä tahansa, eivät ole onnistuneet saamaan aikaan mitään merkittäviä aloitteita. Erityisedustajia hyvin monissa asiakokonaisuuksissa on kyllä lisätty, mutta ne ovat jääneet raapaisuiksi ilmaan, toiminnan tulokset varsin laihoiksi ehkäpä vaalitarkkailua lukuun ottamatta, joka on periaatteessa hyvin tärkeä toimintaulottuvuus.

Etyjin yleiskokoushan on tietysti keskusteleva foorum tämän laajan turvallisuuskäsitteen merkeissä, mutta haaste on sen kaltainen, että toiminta on nyt hajaantunut, ja kun resurssit ovat vähäiset, sihteeristö pieni ja kokoukset ovat hyvin harvassa, on noussut pintaan kysymys siitä, miten tätä yleiskokousta pitäisi kehittää. Nythän sen presidenttinä on portugalilainen kokenut poliitikko Soares, jonka toimikausi päättyy Oslossa heinäkuussa, mutta hallitustenvälistä toimintaa johtaa Kreikka. Suomi on ollut mukana tuona vuonna vielä niin sanotussa troikan työskentelyssä yhdessä tulevan puheenjohtajan eli nyt kahvoissa olevan Kazakstanin ja puolestaan edellisen puheenjohtajan elikkä Kreikan kanssa.

Kreikan puheenjohtajakaudella on lanseerattu ehkä tärkeimpänä asiana niin sanottu Korfu-prosessi, jossa on pyritty katsomaan, onko Etyj-prosessi aikansa elänyt, pitääkö sitä hyödyntää vai pitääkö sen sijasta rakentaa uusi turvallisuusrakenne. Tämä prosessi etenee varsin hitaasti, ja kun siinä on kaikki turvallisuuspoliittiset seikat otettava huomioon, niin en usko kovin nopeisiin läpimurtoihin muutoinkaan tässä kysymyksessä.

Venäläisillä on ollut tässä asiassa varsin aloitteellinen rooli, sillä Venäjä on kokenut monta kertaa, että Etyj on sillä tavalla vinoon rakennettu, että sen kaikki päänsäryn aiheet ovat itäiseen Eurooppaan liittyviä ja Etyjin käytännöllinen poliittinen johto on vahvasti länsimaitten käsissä. Tämä on aiheuttanut koko järjestön sisällä jännitteitä, ja se purkautuu kritiikkinä Etyjiä kohtaan tavalla, jossa sen sijasta haluttaisiin rakentaa uudenlaista rakennetta, joka sitten paremmin vastaisi tulevaisuuden haasteisiin.

Se on selvää, että tällä tavoin ei voida kiertää esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksia, oikeusvaltioperiaatteitten laiminlyömisiä eikä muitakaan demokratian keskeisiä ominaispiirteitä, jotka liitetään Etyjin koreihin, kaikkiin kolmeen eri koriin. Sillä, että rakennettaisiin uusi mekanismi, ei ongelmia sinänsä ratkaista, mutta jos on olemassa tehokkaampi kone niitä ratkaisemaan, niin silloin tietysti sitä pitää olla valmis kannattamaan.

Puhemies! Sattui niin, että viitisen minuuttia takaperin lehteriltä poistui teidän vieraananne oleva Kazakstanin parlamenttivaltuuskunta puhemiehensä johdolla, joka on tällä hetkellä hallitustenvälisellä tasolla johtamassa Etyjiä. Tämä oli aika mielenkiintoinen testi, sillä nyt siis puheenjohtajuus siirtyy pitkästä aikaa länneltä selvästikin idälle, itse asiassa Keski-Aasiaan. Sillä tavoin on koetettu katsoa, miten Kazakstan selviää kohtuullisen nuorena valtiona niistä haasteista ja ennen muuta niitten periaatteitten eteenpäin viemisestä, joita Etyj edustaa. Hyvin on selvinnyt, ja tässä täytyy sanoa, että jos Suomella on jotain hyvää ollut aikaan saatavissa muutamien yksityiskohtien lisäksi, niin tässä tapauksessa Suomi on kyennyt tukemaan Kazakstania puheenjohtajuustoiminnassaan hyvin merkittävällä tavalla, ja sanoisiko, että Kazakstan on ollut myönteinen yllätys siinä, miten on osannut vastuunsa kantaa. Ehkei ole voinut viedä Etyjiä niinkään paljon eteenpäin, mutta Etyjin periaatteet ovat alkaneet toimia enemmässä mitassa Kazakstanin sisällä, ja jo tämä on seikka, joka puoltaa kyllä myös sitä, että pitää olla kohtuullisen ennakkoluuloton siinä, kenelle valtaa tai vastuuta paremminkin kyetään tällaisissa asioissa antamaan. Tämä tilanne on tässä suhteessa tasapainottumassa, ja pitää olla todellakin siitä iloinen, että kazakit ovat ottaneet tämän asian tosissaan.

Suomalaisilla on muutoinkin ollut Etyjin puitteissa merkittävää roolia. Ed. Kimmo Kiljunen omaa erittäin merkittävän ja mittavan toimilistan tahollaan, ja nyt yleiskokouksen kehittämistä koskevan erään uuden työryhmän vetäjäksi on nimetty ed. Johannes Koskinen, jonka työryhmän tehtävänä olisi katsoa sitä, millä tavoin tätä yleiskokouksen toimintaa voitaisiin intensifioida ja saada entistä tehokkaammaksi. Suomella on pitkän perinteen mukainen vastuu Etyjistä. Toivottavasti voimme olla jatkossakin antamassa myönteistä panostamme myös tämän parlamentaarisen yleiskokouksen kautta.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Henkilökohtaisesti Suomen valtuuskunnan jäsenen ominaisuudessa yhdyn aika pitkälle valtuuskunnan puheenjohtaja, ed. Kanervan analyysiin Etyjin tilasta. Tosin haluaisin kyllä sanoa Etyjin puolesta, että tiedot kuolemastani ovat ennenaikaisia. Ehkä sen johtopäätöksen aika ei ole vielä, mutta sen johtopäätöksen aika on, että Etyj tarvitsee selkeästi uuden alun. Siksi on huolella mietittävä, mistä aineksista se uusi alku sitten voisi tavallaan koostua. Mitkä ovat ne poliittiset elementit, mistä se uusi alku voi koostua, kun ed. Kanerva toteaa sen, että tällä vaalikaudella ei itse asiassa ole löydettävissä parlamentaarisen yleiskokouksen puolelta mitään merkittäviä uusia avauksia? Näinhän se asia valitettavasti on ollut.

Oma näkemykseni, arvoisa puhemies, on siinä, että edelleenkin tavallaan tämä parlamen- taarisen yleiskokouksen merkittävyys ja se vanha, 35 vuotta sitten Helsingissä syntynyt Etyj-henki voisi kenties saada uudet ainespuut tästä laajan turvallisuuskäsitteen sisällöstä. Siitähän me näimme jo esimerkkejä tämän toimintakertomuksen kuvaamana aikana, siis viime vuonna, koska kansainvälinen finanssi- ja talouskriisi nousi äärimmäisen näkyvästi esille, myöskin sillä tavalla, että niistä seuraamuksista olisi voinut syntyä merkittävä, globaali eurooppalainen turvallisuusriski. Tämä on tavallaan silloin keskeinen osa myöskin sitä, että Etyj on järjestörakenteessa oikea paikka pohtimaan nimenomaan tätä kysymystä Euroopan unionin ja varsinkin Naton rinnalla. Johtopäätös tästä on myöskin se, joka on vastauksena tähän Venäjän toiveeseen käsitellä presidentti Medvedevin ehdotusta uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista. Sitähän käsiteltiin, ja todettiin, että tarvetta uusille rakenteille ei tässä mielessä ole. Mutta silloin pitääkin mennä siihen, millä me löydämme tälle rakenteelle uutta sisältöä. Se löytyy mielestäni täältä laajan turvallisuuskäsitteen sisältä.

Eli talous- ja finanssikriisistä ja toisaalta sitten energiakysymyksistä puhuttiin myöskin erittäin paljon. Varsinkin tässä talousympäristöulottuvuudessa niitä käsiteltiin poikkeuksellisenkin paljon. Dublinissa pidettiin jopa teemakonferenssi, jonka aiheena oli tuolloin hyvin ajankohtainen maailmanlaajuinen talouskriisi, ja myöhemmin lokakuussa pidettiin sitten tämä energia-, turvallisuus- ja ympäristökonferenssi. Kumpikin osoitti, että näissä oli hyvinkin paljon ainespuuta sille dialogille, mitä mielestäni Etyjin puitteessa täytyy voida sitten käydä. Eli näistä voi syntyä sitten lisäarvoa. Näistä voi tulla myöskin sitä vaikuttavuutta, jota niin ikään puheenjohtaja, ed. Kanerva täällä kaipasi.

Arvo on jo sinänsä siinä, että saadaan tällainen määrä, 68 maata — myöskin maita, joilla on sisäisiä konflikteja hyvinkin paljon — samaan pöytään, samoihin kammareihin istumaan. Sillä on jo ennalta ehkäisevää merkitystä, mitä sillä on koko Etyjin perustamisessa aikanaan ollut. Mutta avainkysymys on juuri tässä se, kyetäänkö tällä rakenteella ja kykeneekö tämä parlamentaarinen yleiskokous tuomaan lisäarvoa eurooppalaiseen turvallisuuteen, pyrkiikö se ja pystyykö se edistämään ja vahvistamaan sitä. Tämä on se iso haaste, ja sen takia tälle pöydälle pitää pystyä tuomaan sellaista poliittista merkittävyyttä ja painoarvoa omaavia asioita, mitä parlamentaarisen yleiskokouksen piirissä tulisi voida käsitellä.

Lopuksi totean vaan, arvoisa puhemies, sen, että kyllähän tämä Etyjin osallistuminen vaalitarkkailuun on arvo sinänsä ja se on merkittävää, koska parlamentaarikot tuovat vaalitarkkailuun aina uuden ulottuvuuden ammattitarkkailijoiden rinnalle, ja suomalaisten kokemukset ovat tästä viime vuoden ja tämänkin vuoden tammikuussa Ukrainan presidentinvaaleissa pidetystä tarkkailusta olleet selkeästi positiiviset. Parlamentaarikot tuovat sellaisia näkökulmia siihen vaalitarkkailutyöhön, jota ammattitarkkailijat eivät välttämättä pysty tuomaan, ja sen takia Etyjin puitteessa olevaa vaalitarkkailutoimintaa on syytä jatkossakin jatkaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen viime aikoina aivan tietyllä silmällä ja ajatuksella lueskellut näitä kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen vuosikertomuksia meidän parlamenttimme osalta ja etsinyt niistä yhtä löydöstä, ja se löydös on, että onko tajuttu heti tuoreeltaan — siis kysymyshän on vuodesta 2009 — ottaa finanssi- ja talouskriisiä korvista ja junailla keskustelutilaisuuksia näissä tämän teeman puitteissa. Tämä finanssi- ja talouskriisihän laukesi lokakuussa 2008. Erään Pohjoismaiden neuvoston kohdalla petyin, tämmöistä joustavuutta ei näyttänyt olevan, mutta sen sijaan Etyj on pystynyt sellaisen pistämään pystyyn. Se on ollut Dublinissa itse asiassa reilu vuosi sitten.

Erittäin mielenkiintoinen tämä raportti on siltä osin, että täällä kerrotaan siitä, kuinka suomalaiset kansanedustajat Saara Karhu, SDP, ja Sampsa Kataja, kok, ovat päässeet suurin piirtein yksimielisyyteen siitä, mikä on heidän analyysinsä finanssi- ja talouskriisistä, ja siitä, mitä toimenpiteitä se edellyttää. Siinä toimenpidelistassa on pikkuista varianssia, mutta kuitenkaan henki ei ole sellainen, (Ed. Ahde: Yhteishenki!) etteikö siitä täydellistä yksimielisyyttä olisi voitu saada aikaiseksi. Kun sitten ottaa huomioon sen, mitä täällä salissa on tässä samassa asiassa tapahtunut viime aikoina, niin se henki ei ole kyllä Etyjistä ulottunut kansallisen parlamentin foorumeille. Mutta hyvä nyt kuitenkin, että riittävän kaukana kotimaasta päästään yksimielisyyteen. (Ed. Kanerva: Edustaja on ilkeä!)

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan heti ed. Pulliaiselle on todettava se, että Etyj järjestönä ja Etyjin parlamentaarinen yleiskokous eivät ole juuri niitä elimiä, joissa primäärisimmin käsitellään globaalia talouspolitiikkaa, finanssijärjestelmän regulaatioita ja siihen liittyviä kysymyksiä, niin tärkeitä ja meille kaikille läheisiä aiheita kuin ne ovatkin. Epäilemättä Etyjissä on kori, joka koskee talousyhteistyötä ja ympäristöyhteistyötä, mutta se ei ole se kori, jolla Etyj on varsinaisesti kunnostautunut. On muita järjestöjä, muita elimiä, joissa ne varsinaiset talouspoliittiset analyysit tehdään.

Mutta, arvoisa puhemies, mikä on sitten se Etyjin kori? Mikä on se varsinainen asia? Helsingistä vuonna 1975 lähdettiin liikkeelle Etyk-konferenssin kautta, ja vuonna 1991 Pariisin julistuksen kautta Etyj nykyisenä järjestönä muotoutui. Ja kuten ed. Kanerva omassa johdantopuheenvuorossaan totesi, ja myöskin ed. Laukkanen, järjestön ytimessä on laajan turvallisuuden käsite. Mitä se tarkoittaa? Siinä on tietysti kolme elementtiä, joista ymmärretään lähdettävän liikkeelle.

Ensimmäiseksi on tietysti lähtökohtana se, että turvallisuus on jakamaton. Me emme rakenna turvallisuuttamme naapurin kustannuksella vaan nimenomaan yhteistyön kautta. Se on se runko.

Toinen olennainen sisältö, ja siihen tietysti talousyhteistyö ja ympäristöyhteistyö tulevat mukaan, on se lähestymistapa, että emme puhu vain sotilasuhista, sotilaallisesta turvallisuudesta sinänsä, vaan puhumme kaikista kriiseistä, konflikteista, tilanteista, uhista, myöskin viime kädessä luonnonkatastrofeista, jotka inhimillistä turvallisuutta uhkaavat ja jotka vaativat yhteisiä toimia. Tässä suhteessa turvallisuuskäsite on laaja.

Mutta kolmas ankkuri, ja se on nyt sitten se keskustelunalainen asia, tässä laajassa turvallisuuskäsitteessä oli se, että ei puhuta ainoastaan valtioiden turvallisuudesta vaan kansalaisten turvallisuudesta, ihmisten turvallisuudesta. Sen vuoksi Etyjin agendalle 1990-luvulla, 2000-luvulle tultaessa, ovat nimenomaan keskeisesti tulleet ihmisoikeudet, demokratian edistäminen, oikeusvaltion käsitteet. Nämä tulevat täältä ihmisen turvallisuuden kautta.

Nyt sitten kaikki kunnia Medvedevin aloitteelle. Presidentti Medvedevhän teki tämän kuuluisan aloitteensa uudesta turva-arkkitehtuurista Euroopassa, jossa hänen ajatuksensa oli toisaalta saattaa nämä erilaiset liittoutumat, liittorakenteet, yhteistyöjärjestöt neuvonpitoon keskenään ja toisaalta ikään kuin luoda uusi, Vladivostokista Wancouveriin ulottuva turvajärjestelmä. Siinä keksittiin pyörä uudestaan siinä mielessä, että maantieteellisesti Etyj on juuri sitä. Mutta siihen pyörään jäi minusta valuvika, josta kannattaa kyllä avoimesti puhua, ja se valuvika on se, että Venäjä tällä aloitteellaan selkeästi halusi tarkastella yhtä kulmaa turvallisuudesta vahvemmin kuin toista kulmaa, ja se yksi kulma on aika lailla perinteinen valtiokeskeinen turvallisuusajattelu. Siinä selkeästi jätettiin ikään kuin ihmisoikeuskysymykset vähemmälle. Medvedevin aloitteessa todettiin hyvin selkeästi, että Euroopan neuvosto ja eräät muut elimet hoitavat näitä inhimillisiä kysymyksiä. Niiden ei varsinaisesti pitäisi kuulua tämän uuden turva-arkkitehtuurin piiriin, ja siinä suhteessa kapenisi se kenttä, missä Etyj-järjestö toimii.

Vastaus on ollut aivan oikein tähän Medvedevin aloitteeseen kansallisilta yhteisöiltä, Etyj-jäsenmailta: Etyj on oikea foorumi käydä nämä keskustelut. Ed. Kanerva viittasi Korfu-prosessiin, joka on käynnissä, ja se on esimerkiksi tällä Kazakstanin puheenjohtajuuskaudella varsinainen ykkösasia, jota juoksutetaan eteenpäin, ja siinä liikutaan, kuten ed. Kanerva sanoi, tämän laajan turvallisuuskäsitteen varassa. Etyjin saavutuksia ei haluta torpedoida.

Tähän tietysti kytkeytyy sitten välittömästi se ajatus, olisiko aika saada huippukokous. Etyjin huippukokous on viimeksi pidetty vuonna 1999 Istanbulissa, ja selkeästi on ollut painetta siihen monellakin taholla, että valtionpäämiesten Etyj-perheen puitteissa pitää kohdata toisensa, ja erityisesti presidentti Nazarbajev Kazakstanin presidenttinä on voimakkaasti sitoutunut siihen, että tämä huippukokous järjestettäisiin Astanassa vielä tämän vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! On vaikeaa nyt tässä ruveta ennustajaeukoksi, mutta ilmeistä on, että tämä Nazarbajevin kutsu otetaan vastaan ja viime kädessä löydetään myöskin substanssia niin paljon, että tuo huippukokous voidaan mielekkäästi käydä läpi, ja, aivan oikein, yksi keskeinen teema on tämä laajan turvallisuuden analysointi ja Medvedevin aloitteen läpipuinti.

Kaiken kaikkiaan, kuten ed. Kanerva sanoi, Kazakstan on sikäli uusi puheenjohtajavaltio, että se herätti etukäteen paljon, en uskalla sanoa duubioita, mutta kysymyksiä: ensimmäinen Ivy-maa koskaan Etyjin puheenjohtajamaana, ensimmäinen Aasian maa koskaan Etyjin puheenjohtajamaana, ensimmäinen uskonnoltaan muslimivaltio Etyjin puheenjohtajana. Oli monia kysymyksiä, ja kuten ed. Kanerva tässä totesi, niin ilmeisesti voimme jo tässä vaiheessa todeta, että Kazakstan on pystynyt vastaamaan huutoon ja on hyvinkin mallikkaasti hoitanut tätä puheenjohtajuuttaan ja pystynyt sillä tavalla viemään järjestöä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Meidän aiheemme on kuitenkin primäärisesti parlamentaarinen yleiskokous, jonka ongelmat tietysti reflektoituvat tuohon yleiskokouksen teemaan. Yleiskokous on yleiskokous sekä yleisiä keskusteluja, joihin ed. Pulliainenkin nyt viittasi ed. Karhun ja muiden suomalaisten kollegojen esiintymisiin liittyen. Mutta se on se foorumi, varsinainen työ, jos me haluamme sanoa, missä yleiskokous on poliittisesti vahvimmin näkynyt, ehkä kahdella lohkolla.

Toinen lohko on tietysti — täällä siitä paljon puhuttiin — tämä vaalitarkkailu, ed. Laukkanen muun muassa viittasi siihen, ja Etyj has made a difference. Siinä on tehty kertakaikkisesti panos. Etyj on tällä hetkellä maailman johtavin — uskallan sanoa — vaalitarkkailuorganisaatio Odihr:n puitteissa ja siten Palman yleiskokousta tukien. Sitä metodologiaa käytetään ympäri maailmaa: Afrikassa, Arabimaissa. YK on erityisesti käyttänyt sitä paljon hyväksi, ja myöskin Euroopan unioni nojautuu pääsääntöisesti nimenomaan Odihr:n työhön silloin, kun tehdään nimenomaisesti pitkäaikaista vaalitarkkailua.

Tässä suhteessa Etyj on pitkällä. Meillä parlamentaarikoilla on ollut siinä oma roolimme itse kullakin erilaisissa vaiheissa. Suomalaiset ovat myöskin vetäneet näitä vaalitarkkailuoperaatioita, ja itselläni on vielä ollut kunnia nyt jo parin vuoden ajan, itse asiassa kolmen vuoden ajan, toimia näiden puheenjohtajavaltioiden erityislähettiläänä vaalitarkkailuun liittyvissä kysymyksissä, jolloin joudumme sitten seuraamaan, miten vaalitarkkailu ja neuvonpidot todellisuudessa tapahtuvat. Tässä on merkittävä asia.

Toinen iso asia, missä Etyjin parlamentaarinen yleiskokous on näyttänyt kyntensä, on tapahtunut näiden erityisedustajien kautta. On joko työryhmiä tai erityisedustajia, joille on annettu vastuualueiksi joku alue: Valko-Venäjä, Moldova, Keski-Aasia, Kaukasus jne. Näitä on kierretty, ja sitten on tietysti myöskin temaattisia erityisedustajia ihmiskauppaan liittyen jne. Tämä työ, mitä näissä puitteissa tehdään, ei useinkaan näy mutta on kovin merkittävää.

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä yhteydessä voin kertoa sen, mitä nyt itse olen viimeksi joutunut tässä yhteydessä tekemään. Olen siis Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Keski-Aasian erityisedustaja. Kaksi viikkoa sitten vierailin Kirgisiassa, jossa on, kuten tiedätte, tapahtunut vallankumous huhtikuussa, ja nyt olemme pitkälle olleet pohtimassa sitä mahdollisuutta, että meidän täytyisi pyrkiä sitä haurasta puoluerakennetta jollain tavalla tukemaan Kirgisiassa. Me useat parlamentaarikot hyvin tunnemme Roza Otunbajevan, tämän nykyisen valtionhoitajan, virkaa tekevän presidentin, ja hänen kanssaan on käyty nyt jo pidempäänkin keskustelua siitä, kuinka voitaisiin nyt sitten parlamentaarisen yleiskokouksen resurssien voimavaroja käyttää hyväksi niin, että voitaisiin parlamentaarista demokratiaa vahvistaa Kirgisiassa, siis poikkeuksena kaikkiin Keski-Aasian maihin vahvistaa parlamentaarista demokratiaa eikä presidenttivaltaista järjestelmää. Se on selkeästi tämän uuden perustuslain ehdotusidea, mikä Kirgisiassa on käsittelyssä, ja se tullaan hyväksymään kansanäänestyksessä 27. kesäkuuta, ja sitten pidetään mahdollisesti 10. päivä lokakuuta vaalit, joilla legitimoitaisiin tämä uusi valtajärjestelmä. Olemme hyvin tietoisia, että muun muassa Kazakstan, Venäjä ja eräät muut maat ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti siihen perustuslakiehdotukseen, joka lähtisi siitä, että presidenttikaudet olisivat määrättyjä ja nimenomaan presidentiltä vietäisiin valtaa pois ja korostettaisiin parlamentin osuutta vallan käyttäjänä, pääministerin roolia ja viime kädessä tietysti puoluerakenteita, jotka ovat äärimmäisen kehittymättömiä, äärimmäisen kehittymättömiä.

Tässä suhteessa olemme nyt käynnistämässä tämän kesän aikana ja syksyn aikana prosessin parlamentaarisen yleiskokouksen kautta. Minulla on siinä myöskin vetovastuu, että yrittäisimme tukea tätä Kirgisian puoluerakennetta ja sitä kautta tätä uutta haurasta hallitusta, joka siellä on nyt kuitenkin syntynyt, ja on toiveissa, että Kirgisiasta tulisi nyt jonkinlainen mallioppilas tuohon Keski-Aasian perheeseen, mikä liittyy pluralistisen demokratian toteuttamiseen.

Näissä asioissa, arvoisa puhemies, meillä Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen vaikuttajilla, joista monetkin ovat tässä salissa nyt juuri puheenvuoroja käyttäneet, on oma roolimme, ja on arvokasta, että myöskin eduskunnan tasolla näistä asioista voidaan tällä tasolla keskustella.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ety-kokous on erittäin tärkeä meille ja kaikille suomalaisille. Se sai melkoisen muutoksen Euroopassa käynnistymään, ja itse Ety-järjestö on erittäin tärkeä vakauden ja turvallisuuden kannalta Euroopassa. Kuitenkin jos ajatellaan arkkitehtuuria, niin täytyy sanoa, että mielestäni aivan keskeistä on se, millä tavalla Naton ja Venäjän keskinen yhteistyö kehittyy. Mehän tiedämme, että Naton ja Venäjän yhteistyö on tiiviimpää kuin Suomen ja Naton välinen yhteistyö. Mutta mitä tiiviimpää se on, sitä turvallisempi paikka myöskin Eurooppa meille kaikille on.

Arvoisa puhemies! Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota vaalitarkkailuun, ja meillä jossain määrin ongelma on se, että kun vaalitarkkailua suoritetaan, niin siellä on tietysti Etyj paikalla, Odihr valmistelee, siellä on myöskin Euroopan neuvosto, usein Euroopan parlamentin jäseniä ja näitä delegaatioita on melkoinen joukko, ja jos on voimakkaita johtajia näissä delegaatioissa, niin joskus syntyy vähän erilaisia näkemyksiäkin siitä, millä tavoin näitä vaaleja pitäisi tulkita. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että huomaan, että myöskin Etyjin ja Odihrin välillä on jonkin verran skismaa. Täytyy sanoa, että jollakin tavalla tätä kansainvälistä vaalitarkkailua pitäisi konsolidoida ja katsoa, että olisi oikeastaan yksi päävastuullinen, jolle kaikki muut olisivat alisteisia. On ymmärrettävää, että Euroopan neuvoston on vaikea olla Etyjille alisteinen, mutta jollakin tavalla kuitenkin pitäisi pyrkiä pitämään huolta siitä, että se olisi mahdollisimman selkeätä ja että kansainvälinen yhteisö kaikissa tilanteissa puhuisi yhdellä äänellä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi on oikeassa siinä, että näissä vaalitarkkailutilanteissa, vaikka usein tullaan yhtenäisellä julkilausumalla ulos, on vaikeita ristiriitoja taustalla, ja tätähän neuvonpitoa tässä käydään jatkuvasti, miten nämä voidaan sovitella luontevalla tavalla kunnioittaen kunkin järjestön itsenäisyyttä.

Te viittasitte siihen, voisiko joku järjestö olla johtoroolissa. Yksi järjestö on ollut johtoroolissa, ja se on tietysti Etyjin parlamentaarinen yleiskokous. Tämä special coordinator, joka yleensä koordinoi koko tämän vaalitarkkailuprosessin, nimitetään nimenomaan Etyjin puheenjohtajamaan kautta. Tämä tilanne on hyväksytty monien muidenkin järjestöjen toimesta, ja siihen nyt tietysti pitää pyrkiä sopeutumaan, että saadaan yhteistyö järkeväksi.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyt kommentti vielä vaalitarkkailuun. Juuri näinhän sen pitäisi mennä, mutta siitä huolimatta paikan päällä pitäisi pystyä sovittelemaan ne ristiriidat. Tuntuu hyvin oudolta, jos annetaan erilaisia viestejä vaalitarkkailusta. Se murentaa tavallaan koko vaalitarkkailujärjestelmää ja kummankin toimijan arvovaltaa siellä.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän laajan turvallisuuden käsitteeseen. Itse koen näin, että ei se, että Etyjin piirissä käsitellään ihmisoikeuskysymyksiä, syö Euroopan neuvoston roolia siinä. Siinä riittää kummallekin töitä, puhumattakaan siitä, että Etyjin jäsenvaltioiden määrä on kuitenkin niin merkittävästi suurempi, 21 jäsenmaata enemmän, ja se tuo tavallaan sitten Keski-Aasian kautta hyvin erityyppisiä ihmisoikeuskysymyksiä kuin Euroopan neuvoston piirissä on. Tämä on keskeinen osa sitä jakamattoman turvallisuuden käsitettä, johon liittyvät myöskin laajasti ymmärrettävät talous- ja energiakysymykset, joista, jos ne kriisiytyvät, voi tulla myöskin sitten mitä suurimmassa määrin turvallisuuskysymys.

No, sitten tästä Korfu-prosessista vielä lyhyesti totean sen, että siinähän keskustellaan ulkoministeritasolla eurooppalaisen turvallisuusrakenteen haasteista. On varmasti ajankohtaista ja oikein, että nyt, kun Euroopan unionille yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkeissä suunnitellaan yhteistä ulkoasiainhallintoa, myöskin tämä Korfu-prosessin sisältö käsitellään siellä, annetaan sille sisältöä ja koetetaan löytää sen kautta sille sitten myöskin uutta lähestymistapaa ja uutta painoarvoa, mitä ilman muuta toisi myöskin täällä ed. Kiljusen mainitsema huippukokouksen tarpeellisuus. Itse olen sen huipparin kannalla. Pidän sitä hyvin tervetulleena varsinkin nyt, kun on kyse vielä tästä 35-vuotisvaiheesta. Tänä vuonna tulee 35 vuotta todellakin heinäkuussa tuosta kuluneeksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toteankin, että kun meillä suomalaisilla on aika pragmaattinen asenne tämän kaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä tapahtuvaan työskentelyyn, niin voisi olla paikallaan, että nyt, kun joka tapauksessa puheenjohtaja tulee parlamentaarisella yleiskokouksella vaihtumaan, Suomi asettaisi Suomen valtuuskunnan tavoitteeksi juhlavuoden merkeissä saada yleiskokoukselle suomalainen puheenjohtaja.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Etyjin ja erityisesti vaalitarkkailun merkitys on tärkeä. Yhdyn kaikkiin niihin myönteisiin kommentteihin, mitä täällä näistä on sanottu. Joitain ongelmia toki tähän liittyy, ja uusia painotuksia pitäisi tulla. Esimerkiksi tämä ed. Laukkasen esiin nostama asia on varmasti pohdinnan arvoinen.

Mitä tulee sen sijaan ed. Pulliaisen aiempaan puheenvuoroon täällä, niin tarkennettakoon, että kannanottoja ei oikein voi siirtää ajassa ja laajentaa niitä koskemaan myöhempiä tapahtumia. Nämä tähän Etyjin kertomukseen kootut puheenvuorot on käytetty niiltä osin, mihin ed. Pulliainen viittasi, sanotaan, reilu vuosi sitten Dublinin talouskokouksessa. Jotta nyt asiasta ei jäisi mitään vääriä käsityksiä, niin omaan puheenvuorooni viitaten totean, että olen edelleen ja nyt viime aikojen tapahtumien valossa painotetusti sitä mieltä, että rahoitusmarkkinat vaativat parempaa kontrollia, suitsia, jos näin kansanomaisesti sanotaan. Villi ja vapaa markkina ei toimi. Totean tähän, että eihän ole markkinatalouden omienkaan pelisääntöjen mukaista se, että voitot ovat yksityisiä mutta sitten tappiot jaetaan yhdessä, eli tästä oli kyse omassa puheenvuorossani. Mielestäni tämä lähihistoria on osoittanut, että suitsia todella kaivataan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni juuri se siteeraus omasta puheestani, jonka ed. Karhu tässä esitti, on avain kaikkeen. Kun tuon hyväksyy, niin siitä hyväksyy sitten sen paremman sääntelymekanismin ja siinä hyväksyy kaiken muunkin. Mielenkiintoistahan oli se, että ed. Kataja oli täsmälleen samaa mieltä.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kun en ollut aivan varma, pystynkö pitäytymään kahdessa minuutissa, päätin tulla tänne puhujakorokkeelle.

Silloin kun Venäjän presidentti teki tämän Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria koskevan uuden aloitteensa, alkoi välitön spekulaatio motiiveista ja tavoitteista, mihin Venäjä pyrkii. Silloinhan meidän ulkoministeri esimerkiksi esitti käsityksen, jonka mukaan tällä aloitteella pyritään heikentämään Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön roolia. Sen jälkeen Nato-maiden taholta on esitetty, että tämän aloitteen tarkoituksena ja tavoitteena on heikentää Naton roolia. Nyt kuulimme ed. Kimmo Kiljusen väittämän, jonka mukaan ajatuksena on Etykin heikentäminen siten, että Euroopan neuvosto vastaa näistä ihmisoikeusasioista.

Olennaista kuitenkin tässä aloitteessa, ja valitettavasti Suomen ulkoministeriö ja ulkopoliittinen johto eivät ole ottaneet siihen ytimeen kantaa, on se ehdotus, että luotaisiin sellainen kansainvälinen järjestelmä, joka olisi juridisesti sitova. Nythän nämä Etykin ja eräiden muidenkin kansainvälisten järjestöjen kannanotot eivät ole juridisesti sitovia. Me näemme, että on koko joukko kansainvälisiä ongelmia, jotka ovat ratkaisematta. Niitä on kutsuttu jäädytetyiksi ongelmiksi. Viittaan Transnistriaan, Nagorno-Karabahiin, miksei myös Kosovoon. Sitten vielä vähän niin kuin lämpimämpiä ongelmia, jotka jäädytetyt konfliktit ovat muuttuneet yhteenotoiksi: Etelä-Ossetia, Abhasian alue, Georgian alue osoituksena tästä.

Kysymykseni on se, miten esimerkiksi Suomen parlamentaarinen valtuuskunta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä suhtautuu siihen, että luotaisiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön pohjalta sellainen kansainvälinen järjestelmä, jonka päätökset ovat juridisesti sitovia. Tämä on se ydinkysymys. Kuten varmasti edustajat Kanerva, Laukkanen ja Kimmo Kiljunen hyvin tietävät, niin esimerkiksi Kazakstanissa huippukokouksen järjestäminen ilman vastausta tähän kysymykseen ei varmaankaan tuo mitään lisää. Odottaisin, että Suomelta tulisi tähän kysymykseen jonkinlainen pohdiskelu ja miksei myös vastaus.

Mitä tulee vaalitarkkailuun, niin luulen, että ei ole tätä maailmaa se, että ikään kuin yksi järjestö johtaa ja muut olisivat alisteisia. Jokaisella kansainvälisellä järjestöllä on vähän omat tehtävänsä kansainvälisessä vaalitarkkailussa. Ne katselevat vaalia vähän niin kuin oman toimenkuvansa kautta. Esimerkiksi Euroopan neuvostolla on eri tehtävä kansainvälisessä vaalitarkkailussa kuin on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä. Useimmitenhan ne maat, mitä Euroopan neuvosto vaalitarkkailee, ovat niin sanottuja monitoroitavia maita, ja Euroopan neuvosto katsoo paitsi näitä maita myöskin muita maita, joissa se osallistuu vaalitarkkailuun näiden maiden Euroopan neuvostolle antamien velvoitteiden toteutumisen kautta, toteutuvatko itse vaaliprosessissa ne velvoitteet, mitä nämä maat ovat itselleen ottaneet liittyessään asianomaisen järjestön jäseneksi. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön tehtävät ovat hieman toiset, Naton parlamentaarisesta yleiskokouksesta nyt puhumattakaan, samoin kuin EU:n.

Sen takia ei voi olla niin, että jotkut kansainväliset järjestöt ovat ikään kuin alisteisia. Kysymys on viime kädessä tällaisen yhteistyörakenteen vahvistamisesta, jossa nämä eri kansainväliset järjestöt toimivat toisiaan tukien yhteistyössä siten, että yhdenkään järjestön johto esimerkiksi ei anna sellaisia poliittisia lausumia, jotka voivat vaikeuttaa asianomaisessa maassa tilannetta. Meillähän on paljon esimerkkejä siitä, että valitettavasti tällaisia lausuntoja on eri vaalien yhteydessä otettu.

Herra puhemies! Mielestäni olisi välttämätöntä ja on välttämätöntä se, että esimerkiksi Suomen parlamentti osallistuu vielä nykyistä ponnekkaammin vaalitarkkailuun. Nyt me osallistumme pääsääntöisesti kansainvälisten järjestöjen kautta, mutta mikään ei estä sitä, ettei Suomen eduskunta myös itsenäisesti voisi osallistua vaalitarkkailuun. Ongelma nimittäin on se, että nyt Etykin ja Euroopan neuvoston ja miksei myöskin eräiden muiden kansainvälisten järjestöjen kautta osallistuminen merkitsee sitä, että meistä vain muutama osallistuu tähän vaalitarkkailuun. Sen sijaan tätä vaalitarkkailuprosessia pitäisi kansanedustajienkin ja kansanedustuslaitoksen piirissä laajentaa siten, että yhä useampi kansanedustaja voisi osallistua tällaiseen vaalitarkkailuprosessiin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tulin vastaamaan ed. Laakson esittämiin huomioihin.

Ensinnäkin tästä vaalitarkkailusta: Käytitte termiä "alistaminen", jos eri järjestöt ovat yhteistyössä vaalitarkkailutilanteessa. Tästä ei todellakaan voi olla kysymys, siitä ei todellakaan voi olla kysymys. Jokainen järjestö: Naton parlamentaarinen yleiskokous, Euroopan parlamentti, Euroopan neuvosto, Etyj ja sen eri tahot, Odihr ja parlamentaarinen yleiskokous, tehdessään yhteistyötä vaalitarkkailutilanteessa eivät varmastikaan luovu itsenäisyydestään vaalitarkkailulausuntoa tehdessään. Minä ymmärsin, että ed. Laukkanen, kun tästä asiasta äsken puhui, tarkoitti koordinaatiota. (Ed. Laukkanen: Kyllä!) On tarvetta yhteistyöhön sillä tavalla, että ei tulla erilaisilla kannanotoilla ulos. Ed. Laakso on oikeassa, että huolimattomia lausuntoja on saattanut tulla, lipsahtaa, joiltakin vaalitarkkailutyöhön osallistuvilta, jopa vetovastuussa olevilta, mutta se ei saa merkitä sitä, että kun tällaisia lipsahduksia politiikassa sattuu, niin kuin tiedämme, etteikö tämä yhteistyö itse järjestöjen kesken olisi toimivaa ja järkevää.

Meillä on esimerkkejä, 1990-luvun lopulta on useampiakin esimerkkejä, joissa Euroopan neuvosto ja Etyjin parlamentaarinen yleiskokous tulivat hieman erilaisilla korostuksilla ulos ja syntyi tämmöinen niin sanottu forum shopping -tilanne, jossa isäntämaa valitsi sitten parhaansa lausujista. Tämähän on sietämätöntä, jos järjestöjen peruslähestymistapa on kuitenkin saman kaltainen.

Meillä on, arvoisa puhemies, kylläkin ollut ongelmia tähän saakka Ivyn parlamentaarisen yleiskokouksen lausunnoissa, jotka selkeästi ovat useissa tilanteissa poikenneet muista, mutta tähänhän muun muassa nyt viime aikoina on kiinnitetty huomiota ja haluttu jopa yhteistyötä tiivistää niin, että Ivynkin parlamentaarinen yleiskokous voisi näissä yhteisissä neuvonpidoissa mahdollisesti tulevaisuudessa olla mukana, jos peruskriteereistä voidaan sopia,

Toistan: Kysymys ei ole alistamisesta, vaan yhteistyöstä.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tämä toinen kysymys.

Ed. Laakso pohdiskeli sitä, että Medvedevin aloitteen ydin on se, että tämä uusi turva-arkkitehtuuri muodostaisi järjestön, joka tekisi sitovia päätöksiä. Sillä lähestymistavalla astutaan kyllä kansainvälisessä oikeudessa siihen kulmaan, jossa Yhdistyneet kansakunnat toimii. Kansainvälisen oikeuden mukaan Yhdistyneillä kansakunnilla on vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta, ja YK tekee jopa äänestyspäätöksiä, turvallisuusneuvosto tehdessään äänestyspäätöksiä tekee sitovia päätöksiä. Siinä mielessä se on ylikansallinen elin luonteeltaan tältä lohkolta sillä mandaatilla, mikä turvaneuvostolla on. Se voi, kun viisi pysyvää jäsentä ovat konsensuksessa, tehdä kaikkia jäsenvaltoja sitovia päätöksiä, ja siihen tietysti kansainvälinen oikeus perustuu myöskin turvallisuuden rakentamisen osalta, mikä on YK:n perustehtävä alun pitäen.

Etyj on rakentanut päätöksentekonsa toiseen kulmaan. Etyj ei tee enemmistöpäätöksiä. Etyjin päätöksenteko perustuu konsensukseen, yhteisymmärrykseen, niin että kaikki valtiot ovat yhteisymmärryksessä mukana, ja silloin se sitovuus, mitä ed. Laakso tässä nyt oli kysymässä, tulee nimenomaan siitä, että neuvotteluprosessin tuloksena kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät sen yhteisen lopputuleman, ja silloin siinä on tietysti voimakas moraalinen ja poliittinen sidonta mukana, vaikka ei voidakaan sanoa, että se on juridisesti sidottu. Mutta jos valtion päämiehet tai hallituksen edustajat sopivat jonkun asian yhdessä, niin kyllähän se tietysti voimakkaasti sitoo myöskin, vaikka se ei ole ylikansallista päätöksentekoa.

Itse olisin huolissani siitä, että me rakentaisimme tällä lailla ikään kuin turvallisuuspolitiikan lohkolle tämmöisiä uusia ylikansallista päätöksentekoa omaavia elimiä. Minä jo tunnistan sen, että eurooppalaisessa integraatiossa EU-tasolla tätä tietä on kuljettu, mutta siinä onkin laajasta koheesioturvallisuudesta kysymys ja vähän toisen tyyppisestä päätöksentekojärjestelmästä kokonaisuudessaan. Mutta olisin aika lailla tyytymässä tähän lähestymistapaan, että YK:lla on perusvastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta ja nämä alueelliset turvallisuuselimet ovat sitten enemmän konsensuspohjaisia.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tässä on se ongelma: pitäisikö meidän jatkossa kansainvälistä turvallisuusarkkitehtuuria kehitettäessä tyytyä siihen, että yhteisesti tehdyillä, ja korostan sanaa yhteisesti tehdyillä, siis konsensuksen pohjalta tehdyillä yksimielisillä päätöksillä on vain moraalinen sitovuus vai pitäisikö tavoitteena olla se, että päätökset olisivat myös juridisesti sitovia. Mielestäni tähän ei liity mitään ylikansallista päätöksentekoa siksi, että kysymys on konsensuspohjaisesta päätöksenteosta, ei äänestyspäätöksillä tapahtuvasta päätöksenteosta. Toiseksi kysymys olisi alueellisesta turvallisuusjärjestelystä, ei sellaisesta, joka pyrkii korvaamaan esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Ensin vaalitarkkailusta sen verran, että elimme vaihetta, jossa jopa Etyjin parlamentaarinen yleiskokous ja toisaalta sen ikään kuin ammatillisesti näihin asioihin paneutuva Odihrin vaalitarkkailu tuottivat erilaisen filosofian. Ollessani itse Etyjissä mukana ulkoministerikaudella pidin tätä erittäin suurena uskottavuusongelmana koko järjestölle. Niihin aikoihin pyysin ed. Kiljusta toimimaan tässä asiassa taustan selvittäjänä puheenjohtajamaalle, minkä hän teki ja mitä hän on jatkanut sitten Kreikan ja nyttemmin Kazakstanin puheenjohtajuuskausilla. Ei kovin yleinen saavutus suomalaisessa kuviossa Etyjin merkeissä — siitä hatunnosto.

Mitä tulee tähän ed. Laakson haastavaan kysymykseen, asiallisesti on tietysti niin, että ongelman muodostaa se, mikä näiden järjestöjen keskinäinen hierarkia on. Meidän täytyy tietysti kyetä hyvin selvästi näkemään, mitkä ovat meidän velvoitteemme eri yhteisöjen jäseninä lähtien Pohjoismaiden neuvostosta, Euroopan unionista, YK:sta jne. Tästä ei voi syntyä synkronointiongelmaa. Pelko on se, että jos me yhden järjestön nostamme ylitse muiden, niin me tulemme toimineeksi tavalla, joka aiheuttaa epäjärjestystä tämän hierarkian suhteen.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minulla on semmoinen outo käsitys, etteivät ed. Kiljunen ja ed. Kanerva ole ehkä seuranneet riittävän tarkasti sitä keskustelua, mitä tästä uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista nyt käydään. Eihän siinä ole ideana se, että yksi järjestö nousisi muiden ylitse, vaan nämä kaikki järjestöt toimisivat yhteistyössä keskenään tämän turvallisuusarkkitehtuurin puitteissa tavoitteena konsensus ja siltä pohjalta tehtävät juridisesti sitovat päätökset. Eli ei olisi mitään järjestöjen järjestöä, kuten näyttää olevan eräillä muilla valtaryhmittymillä tavoitteena. Eli tämä keskustelu, jota nyt käydään uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista: Toivoisin, että Suomi suhtautuisi siihen hyvin avoimesti. Mutta tähän keskeisimpään kysymykseen eli siihen, tavoittelemmeko me sellaista turvallisuusjärjestelyä, jossa päätökset olisivat juridisesti sen osanottajia velvoittavia ja sitovia, ei toistaiseksi ole saatu vastausta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla vastaamatta ed. Laaksolle hieman ilkikurisesti tähän teemaan liittyen. Jos hyvin tarkasti lukee sen, mitä Medvedevin aloite sisällään pitää — te olette varmasti sen puheen lukenut moneen kertaan ja myöskin tämän jatkokeskustelun ... (Ed. Laakso: Noin 20 puhetta!) — Hyvä on, hyvä on, hyvä on. — Minulle henkilökohtaisesti se näyttäytyy siltä, että Venäjä kokee tiettyä ulkopuolisuutta euroatlanttisella tasolla kovan turvallisuuden ytimestä. Se ei ole siis Naton jäsen eikä se ole hakeutumassakaan Natoon, Etyjistä ei koskaan luonteensakaan vuoksi ollut tulossakaan sotilasliittoa, vaan se on tähän laajaan turvallisuuteen ankkuroitunut järjestö. Minä olen lukenut tämän näin, ja tämä voi olla täysin virheellinen luenta, että Venäjä tällä avauksellaan pyrkii itse asiassa kompensoimaan sitä puutetta, että se kokee, ettei se ole siinä varsinaisessa turvallisuusytimessä, mitä Nato sisällään pitää, ja tämän järjestelyn kautta sitoisi Naton ja nämä muut elimet samaan pakettiin ja olisi itse siinä ytimessä mukana. Näin minä sitä noin raa’asti ottaen luen. Siinä on varmasti monia tulkintoja. Minut saatetaan ampua tästä alas välittömästi.

Markku Laukkanen /kesk:

Herra puhemies! Tämä Venäjän aloitehan de facto olisi merkinnyt uuden elimen perustamista, ja siihen nyt ei vaan intoa löytynyt. Ainahan voi tietysti kysyä Venäjältä, miksi he eivät voisi aktivoitua vielä enemmän Etyjissä ja käyttää Etyj-organisaatiota sellaisena rakenteena, sellaisena työvälineenä, että he olisivat hyväksyneet, että se kykenee siihen eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen arkkitehtuurin analyysiin ja tarkasteluun ja johtopäätösten tekoon kuin tämä heidän ehdottamansa uusi mallikin.

Mutta, ed. Laakso, jään vielä pohtimaan tätä teidän ajamaanne juridisen sitovuuden politiikkaa. Kyllähän se kansakuntien välillä on tavattoman haasteellinen tavoite. Itse katson, että se poliittinen sidonnaisuus ja sitoutuminen merkitsee tietysti myöskin moraalista sitoutumista, joka on de facto lähestulkoon jo tällaista juridista sitoutumista sitten niiden asioiden toteuttamiseen ja eteenpäinviemiseen.

Puhemies! Itse odotan hyvin paljon, vaikka se on jäänyt meillä toistaiseksi vähäisemmälle keskustelulle — on ihan oikein, että puhutaan parlamentaarisen yleiskokouksen roolista ja sen luonteesta — Korfun prosessin edistämiseltä. Vaikka se onkin hallituksilla ja siellä ulkoministereillä, niin minun odotusarvoni kohdistuu kyllä myöskin siihen. Siinä me tarvitsemme myöskin näkyvää profiilia ja uusia avauksia, uusia ulostuloja.

Lopuksi neljäntenä pointtina totean vielä vaalitarkkailusta: Tässä on juuri se ydin, ei voi tulla erilaisia kannanottoja, erilaisia johtopäätöksiä, vaikka siellä kaksi erillään toisistaan vaalitarkkailutyötä tekee. Nähdään se eräällä tavalla myös vahvuutena. Se tuo vaalitarkkailuun tämmöistä läpileikkaavuutta, kahdesta eri vinkkelistä katsotaan asioita, ja sen kautta se uskottavuus ja viestit sitten vaalien järjestäjille varmasti menevät uskottavasti myöskin perille.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvosto tekee juridisesti sitovia päätöksiä. Euroopan neuvoston perustehtävänä on rakentaa yleiseurooppalaisia sopimuksia, jotka sitten ratifioidaan kansallisissa parlamenteissa. Suomi on kymmenissä tällaisissa yleiseurooppalaisissa sopimuksissa mukana, ja ne ovat luonteeltaan juridisesti sitovia sopimuksia. (Ed. Kimmo Kiljunen: Entäs tämä ratifiointi?) Voimme sanoa, että tässä pehmeässä politiikassa on tilanne se, että on juridisesti jäsenmaita sitovia päätöksiä, niitä tehdään koko ajan, (Ed. Kimmo Kiljunen: Entä ratifiointi?) mutta sen sijaan tässä kovassa ytimessä, turvallisuuspolitiikassa, on vain moraalisesti ja poliittisesti velvoittavia päätöksiä, mutta ei juridisesti sitovia päätöksiä. Sen takia jälleen kerran sanon, että kannattaisi vielä kerran pohdiskella sitä, mitä merkitsisi se, että myös turvallisuuspolitiikassa siirryttäisiin yleiseurooppalaisiin sopimuksiin aivan samalla tavalla kuin jo pehmeässä politiikassa on tapahtunut.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso tuossa aiemmin sanoi, että mahdollisimman monen kansanedustajan pitäisi saada olla vaalitarkkailutehtävissä ja kansainvälisissä tehtävissä. Itse sain olla vuonna 1999 Armeniassa vaalitarkkailijana. Se oli mielenkiintoinen kokemus myös itselleni nähdä se kokonaisuuskin, miten tuo vaalitarkkailutoiminta pelaa. Olin aiemmin Pohjoismaiden neuvostossa jäsenenä ja sen valiokuntatyöskentelyssä. Silloin tuli havaittua, että aika paljon tehdään sen kaltaisia suosituksia, jotka eivät sinällänsä vie yhtään minnekään. Mutta ehkä ne ovat sitten sitä poliittista keskustelua, sitä debattia, mitä kansakuntien välillä tarvitaan. Katson kyllä, että tämä kansainvälinen politiikka on enemmältikin luottamusta kuin juridiikkaa. Silloin, kun mennään sinne juridiselle tasolle, ollaankin niiden ongelmien äärellä, vähän niin kuin on puhuttu tästä Kreikka-lainasta, että kuka meistä lähtee sitten ne lainat perimään, jos niitä ei sitten saada. Eli tarvitaan luottamusta ja yhteistyötä.

Aikoinaan erään lehden toimittaja kysyi, kun täällä oli Pohjoismaiden neuvoston kokous, että mitä tuolla salissa keskustellaan. Vähän skeptisesti sanoin hänelle, että no, onko sillä nyt niin väliä, mitä siellä keskustellaan, kun katsotaan, että siellä on viiden maan ja kolmen itsehallintoalueen liput vierekkäin. Vastaavaa saadaan hakea monelta muulta alueelta. Sen takia tietysti näillä kaikilla järjestöillä, Pohjoismaiden neuvostolla, Etyjillä ja EU:lla tietysti tänä päivänä monessakin muodossa, kaikilla niillä on oma perusta ja myös tarve tänä päivänä. Totta kai päällekkäisyyksiä pitää pyrkiä poistamaan, mutta olennaista on tietysti, että niillä voidaan yhteisesti viedä tätä kansakuntien välistä ymmärtämystä eteenpäin. Se puuttuu nimittäin valitettavan monelta rajalta vielä tänä päivänä.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Sen verran vielä ed. Laakson puheenvuoroon, jottei syntyisi ihan epätasapainoista käsitystä siitä, mistä on kysymys todennäköisesti ja mitä Suomen puolella on tuettu: Olen ymmärtänyt, että hallitus selkeästi tukee sitä, että ensinnäkin huippukokous järjestetään todennäköisesti marras—joulukuun seutuvilla Naton huippukokouksen jälkeen. Suomen viesti valmisteluissa on se, että tällä huippukokouksella, joka järjestettäisiin Kazakstanissa Astanassa, heidän pääkaupungissaan, täytyy olla eräitä avainviestejä. Suomen hallituksen puolella se yksi olennaisin avainviesti on juuri siinä, mitä Suomen puheenvuoroissa ja virkamiesvalmisteluissa ja poliittisissa tapaamissa on korostettu, että jotta Etyj säilyttäisi elinvoimansa, sen sitoumusten toimeenpanolla täytyy olla nykyistä vaikuttavampi ote. Se, kuinka sitoviksi ne loppujen lopuksi juridisesti tulisivat, on ehkä aika kaukana oleva tavoite, mutta kaikkien kolmen ulottuvuuden osalta Suomi on erittäin vahvasti esittänyt tavoitteeksi sen, että Kazakstanin pääkaupungissa täytyy saada aikaan sellainen lopputulos, jossa nykyistä selkeämmin sitoudutaan Etyjin kokousten toimeenpanoon ja niitten päätösten toteuttamiseen, joten varsin pitkälle se on sitä, mihin puhuja äsken viittaisi. Tämä sen vuoksi vaan, jottei syntyisi väärää kuvaa siitä, miten Suomen ulkopolitiikassa tätä asiaa lähestytään.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti.

Ensinnäkin tähän, mistä ed. Rossi käytti termiä, että kansainvälisessä politiikassa on tärkeämpää luottamus kuin juridiikka: Juuri näinhän se on.

Ed. Laaksolta voi aina kysyä sen, että jos kansallisia ratifiointeja jäädään odottamaan, vaikka oltaisiin kansainvälisen järjestön tasolla johonkin sitouduttukin, jos ratifiointi jää tekemättä, niin se sitoutuminen on ilmassa. Aivan kuten ed. Kanerva sanoi, poliittinen sitoutuminen on se varsinainen juttu, ei niinkään se juridinen sitoutuminen.

Mutta sitten ed. Laakso myöskin pohdiskeli tätä vaalitarkkailua ja sitä, että pitäisi kansanedustajien laajemminkin osallistua eikä vain Euroopan neuvoston ja Etyj-valtuuskunnan jäsenten. Tässä olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, mutta minusta se ei edellytä sitä, mitä hän ehdotti, että Suomi lähtisi tai Suomen parlamentti lähtisi seuraamaan vaaleja, vaan olisi luontevampaa pyrkiä avaamaan nämä Etyj-valtuuskunnat ja Euroopan neuvoston valtuuskunnat niin, että niihin vaalitarkkailutilanteisiin voisivat osallistua muutkin kuin pysyvät tai varajäsenet, jolloin tämä mahdollistuisi, mistä ed. Laakso puhui: laajemmin kansanedustajat voisivat vaaleja tarkkailla.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Haluan vielä puuttua vaalitarkkailuun siltä osin kuin mitä ed. Kiljunen jo aikaisemmin aivan oikein totesi yrityksestä käyttää eri järjestöjen erilaisia painotuksia omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Meillä on paljon tällaisia esimerkkejä eräistä maista, jotka haluavat saada nimenomaan tietyn järjestön vastuuseen omasta vaalitarkkailustaan ja vieläpä tietyt ihmiset vastuuseen oman maansa vaalitarkkailusta, koska he tietävät, että jotkut poliitikot ovat suopeampia ja katselevat sormien välistä myös mahdollisia vaalirikkeitä kuin jotkut toiset.

Meillä on erittäin huonoja esimerkkejä kansainvälisessä politiikassa. Historiasta löydämme muun muassa Albanian. Olen itse Euroopan neuvoston Albania-raportoija ja seuraan päivittäin Albanian tapahtumia. Albanian johto on yrittänyt vaaleista toiseen käyttää tällaista forum shoppingia eli yrittänyt löytää yhden järjestön, panna sen toista järjestöä vastaan ja vieläpä järjestön sisältä löytää sellaisia henkilöitä, jotka katselevat todellakin sormien välistä sitä, mitä vaaleissa tapahtuu. Tällainen pitää estää, ja luulen, että nimenomaan paremmalla yhteistyöllä, vahvistamalla kansainvälisten järjestöjen yhteistyötä, tällainen voidaan estää.