Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tätä valtakunnallista tietojärjestelmäpalvelua ja sähköisiä reseptejä on kovasti julkisuudessakin arvosteltu, niin tämä on juuri se tie, mitä pitkin meidän pitää edetä, ja näin myöskin tietysti sosiaali- ja terveysvaliokuntakin on todennut. Ei ole helppoa laittaa erilaisia järjestelmiä yhteen ja hoitaa niin, että tietoturva toteutuu vain niille henkilöille, joille kyseiset tiedot kuuluvat.

Mutta se, minkä takia pyysin puheenvuoron, on asia, josta tulee aina huolehtia, kun tehdään näitä sähköisiä järjestelmiä, se sama asia, joka ei toteutunut esimerkiksi VR:llä, kun tämä mummo, jolla ei ollut älypuhelinta, heitettiin junasta pihalle. Meidän täytyy hoitaa asiat jatkossakin niin, että emme ole kädettömiä, jos tietotekniset järjestelmät eivät toimikaan, ja täytyy huolehtia siitä, että sitä sadan megan laajakaistahanketta viedään vahvasti eteenpäin joka puolella Suomea.

Tosiasia on nyt se, että jos esimerkiksi näitä sähköisiä tietojärjestelmiä ajateltaisiin aivan asiakkaille asti niin, että ihmiset jopa voisivat lääkärin palveluita hoitaa tätä kautta tai saada omia tietojaan, tälläkin hetkellä jatkuvasti yhä uusia ja uusia Suomen kansalaisia jää kokonaan tietojärjestelmien ulkopuolelle, kun heillä ei ole laajakaistayhteyttä.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Siis minä Virtanen?

Kiitoksia! — Olen edellisen puhujan kanssa samoilla linjoilla ja pyydän tosiaan anteeksi, että en huomannut, että perustuslakiasiat ajavat ohi jopa meille tiedotetuista asioista.

Tosiaan näissä asioissa pitäisi ennen kaikkea Elisa panna kuriin. Kun puhuttiin sadasta megasta, niin Elisa pyytää yhdestä megastaan 22 euroa ja vähän päälle ja ottaa vanhat langat pois myös Tampereen lähiseudulla kaikilta pientaloalueilta. Eli Elisalla ei ole mitään kilpailua. Meillä on Suomessa kilpailulainsäädäntö, näin tätä hommaa ei hoideta. Tämä idea on hyvä, mutta niin kuin äsken aloitin, meillä tulevaisuusvaliokunnassa tärkeimmäksi on koettu valtion kannalta se, joka auttaisi kaikkeen, että yhteensovitettaisiin kaikki tietokoneyhteydet keskenään, niin että me saisimme kansankin mukaan muissakin palveluissa näihin asioihin.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on todellakin hyvä uudistus siinä suhteessa, että aikaisempi sopimusmenettely on aiheuttanut runsaasti hallinnollista työtä. Byrokratian vähentäminenhän tässä on oleellista. Mutta samanaikaisesti korostaisin kyllä sitä, että nyt olisi järkevää tehdä looginen tietojärjestelmä, kun on puhuttu jo monta vuotta, että se maksaa noin 600—700 miljoonaa euroa vuodessa, kun meillä on tuhansia tietojärjestelmiä tässä maassa, ja se varmasti lähtee tämän tietokannan kautta. Eli kun on yhtenäinen tietokanta, johonka eri yritykset ja eri toimijat voivat tuoda niitä käyttöjärjestelmiä, jotka auttavat sitten taas esimerkiksi lääkäreitä tai hoitajia saamaan sen tiedon mahdollisimman helposti, niin kilpailu tulisi siihen, mutta tämä tietokanta olisi järkevä, yhtenäinen ja siinä olisi mahdollisuus niitä sovellutuksia käyttää. Nyt olisi tilaisuus todellakin muuttaa tämä systeemi sellaiseksi, joka on looginen, järkevä ja käyttäjäystävällinen.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä nimenomaisella esityksellä pyritään siihen, että Kelaan perustetaan uusi rahasto, joka lisää rahoituksen läpinäkyvyyttä ja on muutenkin hallinnollisesti kaikin tavoin looginen. Ja mitä tulee näihin sähköisiin lääkemääräyksiin ja terveydenhuollon valtakunnallisiin tietopalveluihin, niin omasta mielestäni on hiukan noloa, että elämme tämmöistä 2010-luvun tietoyhteiskunta-Suomea mutta sähköisyys terveydenhuollossa on edelleen aika lapsenkengissä, joten toivoisin semmoisia reippaita harppauksia eteenpäin.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen tiedonhallinta on kansalaisten kannalta tärkeä asia. Se mahdollistaa aikaisempien tietojen käyttämisen hoitotilanteissa ja siten myös poistaa turhia tutkimuksia ja hoitokäyntejä, toisin sanoen purkaa päällekkäisiä toimintoja. Samalla se helpottaa prosessien hahmottamista eri organisaatioiden välillä. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on tärkeä osa hallitusohjelman toteuttamista. Hallitusohjelmassa linjataan, että sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan rakentamista jatketaan, jotta asiakastieto saadaan tarvittaessa sujuvasti käyttöön.

Arvoisa puhemies! Tänään esillä oleva hallituksen esitys liittyy talousarvioon, ja sen vaikutukset ovat lähinnä hallinnollisia ja organisatorisia. Mielestäni perustettava palvelurahasto selkeyttää kantapalvelujen kustannusten ja rahoituksen järjestämistä Kansaneläkelaitoksessa. Samalla käyttäjämaksujen määräytyminen selkeytyy. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tuo mietinnössään esiin tietojärjestelmän kustannusten korvaamiseen liittyvän raskaan hallinnollisen työn sopimusmenettelyn yhteydessä. Tämä on todellinen ongelma, joka on syytä ottaa huomioon lain valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden kehittämistä tulee jatkaa määrätietoisesti hallitusohjelman mukaan. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti järjestelmän kattavuuteen ja potilasturvallisuuteen. Kehittämisen keskiössä tulee olla potilas, tässä asiassa olen ihan samaa mieltä edustaja Kalmarin kanssa, ja kehittämistyön tulee tavoitella mahdollisimman eheää hoitoprosessia ja perustua siihen.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme säätämässä lakia valtion osuudesta terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kustannuksista. Koska tämä laki liittyy ensi vuoden talousarvion käsittelyyn, on hyvä palauttaa mieleen muutamia huomioita valtion tietojärjestelmähankinnoista terveydenhuollon ja myös muiden sektoreiden alueilla.

Syyskuussa meillä oli keskustelussa Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus, joka herätti laajaa huomiota erityisesti juuri tietojärjestelmähankintojen osalta. Tuloksellisuustarkastaja kommentoi valtion ict-hankintoja julkisesti Turun Sanomille antamassaan haastattelussa näin: "Julkisella puolella kaikki isot tietojärjestelmähankkeet ovat päätyneet viime aikoina kaaokseen käyttöönottovaiheessa. Se ei ole tilaajan vika, se on järjestelmätoimittajien ammattitaidottomuutta." Ja näitä valitettavia esimerkkejä epäonnistuneista tietojärjestelmähankinnoista löytyy vaikka kuinka paljon. Yhtenä symbolisesti merkittävänä voidaan pitää sähköisen äänestyksen kokeilua, joka johti vaalien uusimiseen kolmessa Uudenmaan kunnassa viime kuntavaalien yhteydessä. Suomen virtuaaliyliopistohanketta rahoitettiin vuosittain useilla miljoonilla euroilla melkein kymmenen vuotta ilman juuri mitään konkreettisia ja pysyviä tuloksia. Sähköistä reseptiä on yritetty saada aikaan 1980-luvulta lähtien. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen 275 000 euroa maksaneet kotisivut olivat käytössä noin vuoden — ja esimerkkejä valitettavasti riittäisi.

Etenkin suurimmissa tietojärjestelmähankkeissa samat vakiotoimittajat pyörivät mukana kerta toisensa jälkeen, ja jälki on sen mukaista. Kohtuuden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että ei varmasti voida laittaa kaikkia epäonnistumisia pelkästään osaamattomien järjestelmätoimittajien syyksi. Toisaalta olisi myös väärin syyttää vain valtio-osapuolta huonosta hankintaosaamisesta. Karu tosiasia on, että tämä koko prosessi on Suomessa pielessä, ja siihen täytyy vielä voimakkaammin puuttua. Rahanmenolla näihin järjestelmiin ei ole rajoja eikä kattoa, jos hankintaprosessia ei saada toimimaan kunnolla.

Eduskunnassa tulee ajoittain voimattomuuden tunne, kun näemme näitä hankintaepäonnistumisia. Saamme niitä kommentoidakin, mutta loppujen lopuksi pääsemme vain säätämään lakeja aiheutuvien kustannusten maksamisen tavoista. Tähän on tultava muutos.

Arvoisa puhemies! Informaatioteknologian hyödyntäminen on parhaita työkaluja palveluiden parantamisessa ja valtion sekä kuntien toiminnan kehittämisessä. Ict on hyvä renki mutta huono isäntä. Jatkossa isännän täytyy entistä voimakkaammin ottaa oma roolinsa ja laittaa renki tekemään rengin työt.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon ict-hankeet ovat mielenkiintoinen hanke. Niistä voi puhua kuin kuusta ja hanhenmaksasta eli lähes mistä tahansa. Edustaja Pertti Virtanen osoitti tämän omalla puheenvuorollaan. Tässä asiassa Soneralla ei ole yhtään mitään tekemistä. (Pertti Virtanen: Elisasta mä puhuin!) — Anteeksi, Elisallakaan, ei Soneralla eikä Elisalla, mutta sen sijaan aika monella muulla laite- ja ohjelmistotoimittajalla on.

Me, jotka olemme pisimpään istuneet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, olemme saaneet ilon ja kunnian osallistua tähän lainsäädäntöön vuonna 2007. Säädimme lain sekä tästä Kanta-hankkeesta, joka siis on potilasarkisto — se ei ole potilastietojärjestelmä — että sähköisestä reseptistä. Säädimme ne molemmat tulemaan voimaan vuosi sitten keväällä. Kumpikaan ei tullut voimaan silloin. Nyt olemme säätäneet niille lisäaikaa vuoteen 2014, ja on tietysti syytä toivoa, että näin myöskin tapahtuu.

Mutta yhtenäisen, tietoja toistensa välillä sujuvasti siirtävän tietokantaohjelmiston, jolla potilaitten hoitoa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla tukea, aikaansaaminen on ongelmallista, ja siihen on ihan konkreettinen syy. 1970—1980-lukujen vaihteessa, jolloin tietokoneet alkoivat sairaaloihinkin ja terveyskeskuksiin ilmaantua, maahan syntyi 3—4 ohjelmistotoimittajaa, joista kukin markkinoinnin keinoja kohtuullisesti hyväksikäyttäen onnistui myymään omat ohjelmistonsa eri kunnallisille organisaatioille, jotka terveydenhuoltoa järjestävät ja tuottavat. Sen seurauksena meillä on kolme vallitsevaa ohjelmistoa, jotka eivät seurustele keskenään. Miksi ne eivät seurustele? Siksi, että kukaan ei luovu vapaaehtoisesti kultakaivoksestaan. Jokainen näistä ohjelmistoista on osoittautunut toimittajilleen kultakaivokseksi, koska paitsi itse ohjelman hinta, joka niistä aikanaan on maksettu, on vain pieni osa tästä, mutta sen sijaan ylläpitokustannukset, ylläpitomaksut, ja päivitykset ovat ne, joilla ohjelmistotalot elävät. Ja on tietenkin selvää, että jos tämä lähdekoodi olisi vapaasti käytettävissä, niin saattaisi jopa käydä niin, että ohjelmistot alkaisivat seurustella keskenään ja syntyisi yksi ohjelmisto, joka toimisi kaikilla toimijoilla, jolloin myöskin varmasti yhteinen etu etenisi. Mutta kun kysymys on rahasta, niin tähän ei tietenkään ole päästy.

Olen sanonut sen täällä aiemminkin ja sanon sen edelleenkin, että ainoa tapa hoitaa tämä asia on tehdä kokonaan uusi ohjelmisto. Se edellyttää todennäköisesti täällä säädettävää lakia, joka säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska kysymys on omaisuudenkin tai ainakin tulonhankinnan tai voittojen hankinnan perustuslaillisesta suojasta. Siinä mielessä tulkitsen nyt, en niinkään vapaasti vaan omasta mielestäni perustellusti, hallitusohjelman yhtä lausetta, jossa sanotaan, että terveydenhuollon tietojärjestelmät saatetaan yhteensopiviksi ja mahdollistetaan tiedonsiirto niiden välillä. Tämä lause hallitusohjelmassa minun mielestäni tarkoittaa sitä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön aikaansaamiseksi, joka mahdollistaa avoimen lähdekoodin tulon terveydenhuollon tietojärjestelmiin niin, että onnistumme saamaan aikaiseksi yhden toimivan terveydenhuollon tietojärjestelmän, joka toimii kaikissa Suomen terveydenhuollon julkisissa laitoksissa tuottajilla ja tilaajilla, ja tällä tavalla parannamme myöskin kaikkien yksittäisten potilaitten ja ennen kaikkea terveydenhuollon työntekijöitten tilannetta. Heiltähän nykyisin menee potilaitten hoitoon tarkoitetusta ajasta 30—40 prosenttia toimimattoman tietotekniikan kanssa kamppaillessa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä edustaja Virtasen puheenvuorosta on hyvä jatkaa. On aivan varmaa, että toimiva tietotekniikka parantaa terveydenhuollon prosessien tehokkuutta, ennen kaikkea varmaan parantaa myös terveydenhuollon henkilökunnan työmotivaatiota, kun ei joudu taistelemaan takkuilevien järjestelmien kanssa, ja ennen kaikkea toimiva tietotekniikka parantaa potilasturvallisuutta.

Kuten jo aiemmat puhujat ovat maininneet, suomalainen terveydenhuollon it-ympäristö on syntynyt monesti paikallisesti ja hyvinkin tuottajavetoisesti. Sen tuloksena meillä on noin 15 laajemmassa käytössä olevaa potilastietojärjestelmää. Määrä on tosiasiallisesti paljon suurempi, kun huomioidaan, että niistä on runsaasti eri-ikäisiä ja erilaisiin paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä versioita. Muistaakseni viime vuonna, kun keskusteltiin Valtiontalouden tarkastusviraston raportista, johon edustaja Auttokin täällä viittasi, mainittiin sellainen lukumäärä kuin yli 4 000 erilaista terveydenhuollon tietojärjestelmää. On aivan luonnollista, että sairauskertomusohjelmistojen käytettävyyteen ja notkeuteen vaikuttavat merkittävästi myös niihin integroidut muut ohjelmistot, samoin niiden liittäminen Kanta-päätearkiston ohjelmiin, eli tässä tullaan siihen, mihin edustaja Erkki Virtanen viittasi, että ne järjestelmät eivät aina ole yhteensopivia ja tuskastuttavan hitaita.

Myös paljon puhutaan siitä, että ohjelmistot ovat kalliita ja monimutkaisia. Siinä on myös syytä nostaa se esille, että meillä ei ole ollut merkittävää akateemista panosta käytettävyyden, prosessivaikutusten ja muun muassa työtapojen muutospotentiaalin alalla. Suomen Lääkäriliitto peräänkuuluttaakin, että yliopistollisia oppituoleja tulisi perustaa nopeasti alan koulutusta ja tutkimusta varten. Tästä voisi vetää analogiaa opetuspuolelle, nimittäin Turun yliopistossa on opetusteknologian oppituoli, ja siellä tutkitaan hyvinkin paljon sitä, miten teknologiaa pystytään käyttämään oppimisprosesseissa.

Mutta tämä ohjelmistojen käytettävyys on todellinen murheenkryyni, ja Suomen Lääkäriliittohan on teettänyt tutkimuksen, jossa on selvitetty lääkäreiden kokemuksia sairaaloiden ja terveyskeskusten tietojärjestelmien ongelmista ja hyvin toimivista ominaisuuksista. Tutkittiin vajaat 4 000 lääkäriä, ja tulokset olivat sellaisia, että kaikissa käytössä olevissa potilastietojärjestelmissä todettiin olevan puutteita ja kehittämisen varaa. Sairaaloissa ongelmia esiintyi enemmän kuin terveyskeskuksissa. Lääkäreillä oli kokemuksia koko järjestelmän kaatumisesta, käyttökatkoksista, toimintojen hitaudesta ja tietojen katoamisesta. Useissa järjestelmissä kritiikkiä herättivät yhteenvetonäkymän puuttuminen ja lääkitystietojen esitystavan epäselvyydet. Potilasta koskevia tietoja oli vaikea saada toisen rekisterinpitäjän organisaatiosta sähköisestä lähetepalautejärjestelmästä ja aluetietojärjestelmästä huolimatta. Järjestelmät eivät myöskään tukeneet lääkärien ja hoitohenkilökunnan yhteistyötä.

Tästä voidaan hyvin päätellä, että nykyisin käytössä olevat potilastietojärjestelmät eivät tue hoitohenkilökunnan työtä tavoitellulla tavalla, vaan niiden toimivuuteen ja käytettävyyteen liittyvät puutteet saattavat aiheuttaa jopa riskitilanteita potilaiden hoidossa. Potilasturvallisuuteen liittyviä ongelmia ilmeni huolestuttavan paljon. Käyttäjien kokemuksista kootun tutkimustiedon toivotaan johtavan potilastyötä entistä paremmin palvelevien tietojärjestelmien kehittämiseen.

Edustaja Autto viittasi Valtiontalouden tarkastusviraston asiantuntijan lausuntoon, jossa hän viittasi, että tilaaja vie tässä. Tässä taitaa olla se vanha suomalainen totuus, että sitä saa, mitä tilaa, mutta tietojärjestelmien kohdalla muutettuna niin, että sitä saa, mitä osaa tilata.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitukselta tuli ihan hyviäkin toivomuksia tosiasioitten, voisiko sanoa, tietämättömyyden tai vähättelyn, lomassa. Mutta aivan kuin edustaja Jaskari totesi äsken, pitkäaikainen tulevaisuusvaliokunnan jäsen, ja itse totesin, tulevaisuusvaliokunta on vuosikausia kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä ei ole yhteensovitettavuutta eikä yhteistä tietokantaa eikä mitään näistä, joista edustaja Virolainen hyvin toiveikkaasti esitti, että tämä laki nyt takaa, että ne asiat hoidetaan, että ne tulevat kuntoon. Mutta minä en nyt näe missään tällaisia todisteita ja virkamiestasolla tästä ollaan edelleen kovasti huolissaan. Itse muotoilin tämän lauseen niin, että meidän pitäisi, arvoisa puhemies, tässä yhteensovitettavuudessa tehdä tällä lailla: on yhdistettävä tietokoneisto ja tietokantainfrastruktuuri Suomessa, tietokoneisto ja tietokantainfrastruktuuri.

Vielä sen verran sekä yleisölle että kollegoille siitä, mikä se infrastruktuuri on, kun siitä on puhuttu kohta toistakymmentä vuotta ja selvästi näkee, että se koskee jotenkin yleensä aina sitä kaupungin- tai jonkun karttaa, niin se tarkoittaa sisäistä välitystoimintaa, sitä, miten välitys tapahtuu sen kyseisen asian sisällä. Intra, infra, se siellä mukavasti lomittuu. Tämä on Suomessa tässä asiassakin, joka on hyvä ehdotus kaikkeen ja muuta, se vakavin asia, mihin tämä saattaa kaatua.

Se sitten, että kun mennään tähän edustaja Erkki Virtasen viisauteen, että ei siellä ole Soneraa missään, kuvastaa juuri sitä, mitä edellinen liikenneministeri ja nykyinenkin, ja nyt taitaa jo viestintäministerikin, näissä asioissa tuottavat meille ja yleisölle, eli tietämättömyyttä. Eli kun puhutaan Sonerasta tämmöisessä asiassa kuin Elisa, josta edellinen viestintä- ja liikenneministeri puhui, että kun maakunnissa, voi, voi, eläkeläiset ja ikäihmiset jäävät sinne loukkuun tai jotain, niin tänä päivänä, arvoisa puhemies, kaupungeissa, hyvin tuntemallani Tampereella, erilaisissa kaupunginosissa ja sitten siinä ympärillä Pirkkalassa, Lempäälässä, jotka ovat vieressä, Elisa tuo näitä superkuitujohtojaan, ja samalla kun se pakkomyy ihmisille, eläkeläisille, leskille, kaikille, näitä, että ottakaa nyt, niin saatte tonnilla, mutta jollette heti ota, niin maksaa kaksi tonnia, ja tulee kauheat nopeudet. Sitten on mainittu, että 1 mega maksaa meilläpäin 22,40, 22 euroa 1 mega, ja mainostetaan aina tällä sadalla megalla, joka tässä äsken oli kauniisti edustaja Virolaisen puheissa. Eli mitä, 50 euroako, se sitten maksaa?

Sitten Elisa, joka siis on ainoa, joka saa vetää näitä johtoja — paikassa, jossa aina peräänkuulutetaan kilpailua ja muuta, Elisa vetää myös sinne apteekkeihin, edustaja Virtanen, näitä johtoja ja hinnoittelee nämä kuukausimaksut, niin kaikki kuukausimaksut, kaikki muut vastaavat videotarjoukset, joita joku kälynen Edelman mainostaa niin kuin suurena juttuna, jotka eivät sitten toimi missään edes, niin ne kaikki tulevat aina niitten päälle. Eli on tässä yksi erittäin hyvä tässä itse laissa, arvoisa puhemies, täällä lukee kauniisti: "Käyttömaksuja ei kerätä terveydenhuollon asiakkailta." Hyvä vasemmisto, tässä on asiaa. "Valtion rahoitusta tarvitaan kuitenkin edelleen palvelujen päivittäisestä ympärivuorokautisesta ylläpidosta ja asiakaspalvelusta aiheutuvien peruskustannusten kattamiseen."

Eli valtio on tässä mukana tämän lauseen mukaan, kun sen lukee, niin kauan kunnes tämä valtion tietokone- ja tietokantainfrastruktuuri saadaan toimimaan tällä edustaja Virolaisen unelmoimalla tavalla, eikä siis sillä tavalla, mitä nyt on kaikki todistus näistä asioista, että mitkään sähköiset reseptit eivätkä muut vastaavat oikein toimi tässä maassa. Ja sitten kun tulevat kaikki nämä hitaudet ja Elisan onnettomuus, Elisan, edustaja Virtanen.

Eli vielä kerran: Lakiehdotus on erittäin asiallinen ja hyvä, ja tässä tosiaan on se tavoite, kun tulevaisuusvaliokunnassa tätä on pohdittu, että mennään siihen, että ihmiset omissa tietokoneissaan sitten, kun ne yhteydet oikein toimisivat ja meillä olisi tosiaan tämä unelma toteutunut, kotona voisivat sitten näitä reseptejäkin käsitellä, kun on kaikki tietokannat. No, tämä on aivan totta tässä, kun viedään tätä pitemmälle, niin tämä on ihan hyvä juttu. Mutta tosiaan se, mikä tässä on surkeinta, on suomalainen mätä vanha valtiokoneisto, tämä systeemi, tämä eduskuntalaitos ja virkamiesten kykenemättömyys hoitaa näitä asioita kansalaisia palvelevaan tilaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Esitys on hyvä askel kohti yhtenäisempiä terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Toivon todella, että tämä siivittää kehitystä saada arvokasta tietoa ja kokemusta ja ponnistelut asian eteen jatkuvat. Ongelmahan nimenomaan on siellä kunnissa taloudellinen, elikkä vuotuiset tietotekniikkaan budjetoidut rahat kasvavat vain koko ajan, ja on ollut minusta aika merkittävä nousu sillä saralla.

Sitten lisäksi nämä sosiaali- ja terveyssektorin erilaiset potilastietojärjestelmät eivät välttämättä keskustele keskenään. Aivan kuten edustaja E. Virtanen kiinnitti huomion yhtenäisen ohjelmiston saamiseen, niin kuitenkin on huomattava, että meillä on myös sote-sektorilla vahvat yksityiset toimijat, joittenka pitää välttämättä tulla sitten mukaan tähän toiminnan kehittämiseen. On tietenkin etu, että meillä on erilaisia ohjelmia erilaisille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille; asiakkaat eivät voi valita sairauksiaan. Mutta on myös oikein veronmaksajia kohtaan, että nämä kustannukset pysyvät kohtuullisina. Tietysti sen asiakkaan tulee säilyä keskiössä. Hankintaepäonnistumiset tulevat veronmaksajille kalliiksi.

Me tarvitsemme todella myös lisää panostusta koulutusteknologiaan, mutta me tarvitsemme myös lisää koulutusta terveysteknologiaan ja ennen kaikkea määrätietoista sektorien välistä koordinointia, jossa käyttäjien kokemukset otetaan huomioon.

On hyvä, että Kelan kautta järjestettävä palvelu ulottuu koko maahan. Toivottavasti myös tietoverkot riittävät täysin koko maassa. Sähköinen resepti ei kuitenkaan vielä välttämättä täysin estä lääkitysten päällekkäisyyksiä, ja on oikein, että kansalaiset voivat halutessaan valita paperisen reseptin, mutta tässä on vielä tehtävää. Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota, sillä lääkkeitten tahaton tai tahallinen väärinkäyttö on kansanterveydellinen ongelma.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo useampaan otteeseen moitittu meidän tietojärjestelmiämme, ja näin se vain on: täysremonttia tullaan tarvitsemaan. Nykyinen tämä tilkkutäkin tilkitseminen ja jatkaminen ei voi pitkään jatkua. Selvää on, että aikaa tulee tässä menemään vuosia, mutta sitä ennen meidän pitää pystyä näkemään se tietotekniikka-arkkitehtuuri, joka on tavoitteena tulevaisuudessa, ja lähteä sitten siihen niitä askelmerkkejä tekemään.

Itse tästä e-reseptistä ja tästä laista muutama sana. Aikoinaan ajattelin, että e-resepti, hieno juttu, ja menin kehumaankin sitä lääkärille. Lääkäri sanoi, että ei ole hieno juttu: jälleen kerran yksi uusi tunnussana ja yksi uusi ohjelma, joka vie pois aikaa sieltä potilaalta. Tämä on esimerkki siitä, että meillä on hyvin vaikeata saada ammattilaiset mukaan näihin muutoksiin, kun samaan aikaan se ei tehosta sitä arkityötä. Näin ne asiat liittyvät toisiinsa, ja siltä osin uusi järjestelmä ei välttämättä siellä arkitasolla ole ilahduksen aihe.

Lain sisällössä lähdetään kustannuksia siirtämään valtiolta pois käyttäjälle. Siltä osin perustetaan oma rahasto, josta hanke jatkossa rahoitetaan. Mielestäni se on aivan oikeansuuntainen ja läpinäkyvä järjestelmä. Tietenkin herää pohdinta siitä, kuka hallitsee kustannukset. Alussa kustannus per resepti on noin 4 senttiä per resepti. Onko se paljon vai vähän esimerkiksi apteekin näkökulmasta? Kuka kysyy tätä kysymystä, onko se eduskunta vai sitten rahaston omistajat ja ne, jotka sen loppupäätelmissä tekevät? Tältä osin on syytä pohtia sitä, miten ne kustannukset hallitaan, jotta se reseptikohtainen kustannus säilyy asianmukaisella tasolla. Hyvä on, että seuraava askel on se, että kansalainen voi itse katsella omia reseptitietojansa ehkäpä muutamien vuosien kuluttua.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Terveydenhoidon tietojärjestelmä, tämähän mahdollistaa muun muassa potilaan omien sivujen ylläpidon. Näillä sivuilla potilas pystyy kertomaan omia käsityksiään siitä, miten lääkkeet häneen ovat vaikuttaneet ja mitä mieltä hän kustakin lääkkeestä on. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tällaista sivustonpitoa tässä yhteydessä ja näillä rahoilla, koska meillä on olemassa jo facebookit ja twitterit yms.

Sen sijaan pitäisin erityisen tärkeänä sitä, että potilastietojärjestelmät keskustelisivat keskenään kautta Suomen ja että lääkäri saa potilaastaan tarvittaessa välittömästi tietoa. Tämä on tärkeää muun muassa traumapotilaita hoidettaessa. Jos oletetaan, että ihminen joutuu vaikkapa liikenneonnettomuuteen Helsingissä ja kiidätetään täällä Hyksiin, ja tämä henkilö olisi kotoisin vaikka Vaasasta, niin se tieto täytyy saada välittömästi, jos tämä henkilö on esimerkiksi allerginen nukutusaineille. Elikkä siinä sitten ei tarvitsekaan enää hoitaa sen jälkeen kovin paljon, jos tulee väärää ainetta annettua. Siinä mielessä on erittäin hyvä asia, että tähän tietojärjestelmään kiinnitetään huomiota.

Mutta tässä yhteydessä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että aina kun lääkäri saa uuden potilaan — ja jos siellä ei niitä tietoja heti aukea sille näytölle — lääkärillä olisi myöskin velvollisuus katsoa, mitä silloin aikaisemmin on tehty. Tämä ennen kaikkea sen takia, että päästäisiin näistä päällekkäisistä lääkkeistä irti. Teillä jokaisella on varmasti vanhuksia läpiympäristössänne ja tiedätte, kuinka paljon siellä saattaa mennä — en sano, että menee — saattaa mennä päällekkäisiä lääkkeitä ja lääkkeitä, jotka kumoavat toisten vaikutukset.

Tässä laissa tarkoitetaan myöskin tätä reseptien ja apteekkien välistä yhteyttä. Ja tässä haluaisin, että tähän kiinnitettäisiin syvää huomiota, että jos apteekit joutuvat tämän takia uusimaan tietojärjestelmiään, mistä siihen otetaan ne rahat, ettei niitä rahoja tai sitä rahan tarvetta siirretä sinne tiskin toiselle puolelle eli kroonikoille, pitkäaikaissairaille ja ihan tavallisille kuluttajille. Koska se on vuorenvarma asia, että apteekkareilla ei kasva raha puussa. He ottavat sen maksun jostakin ja sen kustannuksen, mikä siihen menee.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelujen aikana on tullut esille, että kunnissa on yli 4 000 erilaista ohjelmaa terveydenhuollossa. Se osittain sivuaa tietysti tätä reseptiasiaa, ja historiahan on se, että kun tietotekniikka keksittiin, niin heti sairaanhoitopiirit ja eri kunnat alkoivat tilata tietokoneohjelmia yksityisiltä yrityksiltä, mikä sinänsä on ihan hyvä. Mutta yksityisten yritysten kehittäjät haluavat tietysti kehittää semmoisen ohjelman, joka ei ole yhteensopiva toisten yritysten kanssa, etteivät menetä kilpailuetuaan.

Tässä tilanteessa kuntien ja valtion päättäjät ovat olleet pihalla kuin lumiukot siitä hommasta, ja se on tullut meidän yhteiskunnallemme erittäin kalliiksi. Nytkin tässä puheena olevassa lainsäädännössä ollaan keräämässä varoja kunnilta, perustamassa säätiötä ja työntämässä sitä poispäin valtiolta. Minusta edullisinta ja halvinta kansalaisille olisi, jos perustettaisiin valtiolle oma yksikkö, palkattaisiin sinne noin 20 henkeä hoitamaan se homma ja annettaisiin se sama ohjelma käyttöön kaikkiin kuntiin, kaikille lääkäriasemille ja velvoitettaisiin ne käyttämään sitä lainsäädännön avulla.

Joku voi sanoa, että se on kommunismia tai jotain muuta, mutta se on systeemi, josta saataisiin toimiva. Ajan mittaan se rupeaisi toimimaan paremmin kuin nuo VR:n systeemit, kunhan siihen palkataan osaavaa henkilökuntaa, ja sitä on vapautunut Nokialta ja muista tietoliikennealan yrityksistä viime aikoina melko vauhdilla, eli maan parhaat asiantuntijat ovat kyllä käytettävissä. Tämmöinen kattava systeemi olisi parempi ja halvempi, mutta se tietysti vaatii ehkä asiantuntijuutta siinä, että ymmärretään, miten yleensä ohjelmat toimivat ja miten ne kehitetään.

Sen lisäksi (Puhemies: 2 minuuttia on tullut täyteen!) on tietysti terveyden... (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle.)

Sen lisäksi on tietysti terveydenhoitopuolella vielä yksi ongelma. Se on tämä tietosuoja, potilastietosuoja, etteivät tiedot saa vuotaa vääriin käsiin. Siihen olen henkilökohtaisesti törmännyt ollessani sairaalassa vuonna 2003. Minut ehdittiin siirtää Tyksistä Loimaalle. Lääkärillä oli minun potilaskertomukseni kädessään, mutta hän ei voinut antaa minulle kopiota siitä. Minun olisi pitänyt pää kainalossa pystyä menemään Tyksiin pyytämään papereistani kopiot, jolloin olisin kyllä saanut ne.

Onko nyt tässä reseptilainsäädännössä otettu huomioon myöskin se, että potilaalla on mahdollisuus saada sieltä elektronisesta järjestelmästä ne reseptitietonsa riippumatta siitä, minkä sairaanhoitopiirin alueella hän on sattunut sairaalaan joutumaan?

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan; tämä laki on hyvä, mutta sen olisi kyllä pitänyt tulla voimaan jo kymmenen vuotta sitten. Terveydenhuollon potilastietojärjestelmiä on monenlaisia, kuten edustaja Virtanen totesi, mutta se ei kylläkään johdu lainsäädännöstä. Enemmänkin se johtuu siitä, että kunnallista itsehallintoa on kunnioitettu, sillä asetuksessa yhteensopivuus ja koordinaatio on jo nyt sairaanhoitopiirien vastuulla, mutta tässä ei ihan täysin ole käytetty asetuksen luomaa valtaa ja lähdetty rakentamaan samanlaisia potilastietojärjestelmiä, mikä olisi ollut sekä kuntien, veronmaksajien että potilaiden etu.

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, kun me menemme suuremmille erityisvastuualueille ja kun uusi terveydenhuoltolaki antaa kuntalaisille mahdollisuuden valita hoitopaikkansa, että nämä potilastietojärjestelmät olisivat samoja. Koska vaikuttaa siltä, että lääkärit joutuvat yhteisvirkojen kautta vaihtamaan toimipisteitä, on paljon helpompi toimia saman potilastietojärjestelmän parissa, jolloin aika ei mene turhaan opiskeluun, ja tällä tavalla myös työaika tehostuu.

Tietenkin pitää aina todeta, että käyttäjä maksaa, mutta toivottavasti, kun tämä käytön vastuu kunnille tai kuntayhtymille siirtyy, kovin raskaalla kädellä hallinnon kustannuksia ei vyörytetä käyttökustannuksiin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen toi hyvin esiin oikeastaan hyvin monta puolta tästä asiasta ja mainitsi senkin vielä, että tässä hallituksen esityksessä on tämä perusseikka, että potilaat alkaisivat ylläpitää henkilökohtaisia sivuja.

No, toin tässä Elisan hinnastoa. Ei ole ainoastaan se, että kun Elisa purkaa nämä puhelimet pois, niin se, että se tulee kaapelin kautta, nostaa puhelinmaksua ainakin yli puolella. Mutta tosiaan, kun ajatellaan sitten kiireisiä lääkäreitä, kun yhteydet voivat katketa, niin se yksi mega maksaa sen 22,5 ja tässä nyt lähdetään näköjään siitä, että sitten vanhemmat, ikääntyneet, eläkeläiset käyttäisivät senkaltaisia nopeuksia, että kiireiset lääkärit pysyisivät mukana. Jotta saataisiin tämmöinen systeemi toimimaan, tarvittaisiin 50 euroa kuussa, vähän lisääkin vielä, kun tulee se toinenkin ylläpitomaksu ja kuukausimaksu siihen, jotain ihan älyttömiä summia, eikä missään puhuta siitä, että valtio alkaisi sitten systeemin kehittyessä korvata näitä kuukausimaksuja ja ikääntyneen kansanosan kuluja, jotta he voisivat olla tässä mainiossa systeemissä mukana.

Tämä on kaiken kaikkiaan, vielä kerran, hyvä juttu, mutta valtion ja sitten myös itse apteekkien, suurpääoman, jos tätä sanaa käyttäisi, on tultava mukaan siinä muodossa, että kun potilaat, asiakkaat, halutaan mukaan tähän systeemiin, kun on tämä infra sitten kunnossa, niin nämä maksut jaetaan. Tässä vaiheessa ainakin, kun Elisalla ei ole mitään kilpailua, niin se on häpeä Suomelle, että yksi firma saa rahastaa ja tässä tapauksessa saisi todella rahastaa ihmisen hädällä, sairauksilla ja kurjuudella.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen nosti esille kasvavat kustannukset, ja tosiasia on se, että valtio säästää tässä 10—11 miljoonaa euroa ja käyttäjät, apteekit ja palveluntarjoajat tulevat maksamaan 11 miljoonaa euroa ja sen päälle tulevat ohjelmistojen hankinnat, ylläpidot jne.

Joskus näissä lakiesityksissä kaipaisi sitä tarkastelua, jossa katsottaisiin kustannukset kantavan näkökulmaa ja myös käytäisiin läpi, onko apteekeilla ja muilla palveluntarjoajilla minkälaiset mahdollisuudet saada etua toiminnallisten säästöjen kautta, tehostaako e-resepti tullessaan myös apteekkien toimintaa. Nämä tarkastelut usein jäävät hyvin vähäisiksi näissä meidän lakiesityksissämme. Silti kysymys on kansalaisille toivottavasti ei lisääntyvistä kustannuksista, näin meille on vakuutettu, mutta jokuhan ne kustannukset maksaa, jollei sitä toiminnan tehostamista saada meidän käyttäjien puolella. Tältä osin meille on vakuuteltu, että näitä tullaan saamaan, mutta epävarmaa on, koska kyseisiä laskelmia ei ole olemassa.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä, ja ilman muuta se nyt pitää ja ilolla pitääkin hyväksyä. Mutta tämä keskustelu täällä salissa on mielestäni vähän ehkä mennyt tästä varsinaisesta aiheesta hieman sivuraiteille, joskin hyvin tärkeistä asioista on keskusteltu.

Sen verran viittaisin edustaja Heikkilän puheenvuoroon, että en syyllistäisi aivan pelkästään yksityisten toimijoiden syyksi, miksi tämä järjestelmä on niin eriytynyt. Mielestäni siinä on ensinnäkin kaksi syytä. Syyttäisin kyllä valtiota siitä, että se ei ole aikanaan valvonut tätä järjestelmää. Toinen on se, että tarpeet sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä ovat erittäin laajat. Jokainen voi kuvitella, että se tarve, mitä tietotekniikkaa esimerkiksi yliopistollisen sairaalan teho-osasto tai leikkausosasto tarvitsee, on aivan erilainen kuin mitä tarvitaan sosiaalihuollossa tai esimerkiksi kehitysvammahuollossa. Täten on ollut erittäin vaikeaa kehittää sellaista järjestelmää, joka sopisi näihin kaikkiin tarpeisiin.

Toiseksi vielä se, että tällähän tällä hetkellä tavallaan tarkoitus on korvata nykyinen sairauskertomusjärjestelmä. Varmasti tähän myöhemmin voidaan liittää tällaisia, että potilas voi itse katsoa sivujaan, jonkinlaista Facebook-tyyppistä, raportoida siellä näistä lääkkeiden haittavaikutuksista ja monista omista tuntemuksistaan, mutta kyllä mielestäni siihen on vielä pitkä aika, enkä näe sitä kyllä ensisijaisena tavoitteena. Kyllä ennen kaikkea potilaiden hoitoon ammattilaisille on tarkoitettu nämä sivustot, ja sitä meidän nyt pitää kehittää ja siihen panostaa.