Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! On kyse sotilasvammalain 6 ja 6 a §:n muuttamisesta.

Sain kaksikymmentä vuotta jakaa kotona ruokapöydän sotainvalidin eli appiukkoni kanssa, ja ennen kaikkea kunnia hänen muistolleen, hän pari vuotta sitten joutui lähtemään täältä pois. Käytän sanoja "jaoin ruokapöydän työmiehen kanssa", huom., sanon "työmiehen", vaikka kyse oli sotainvalidista. Tukien saaminen on ollut meidän perheelle erittäin tärkeä asia, jotta pappa sai elää kotona melkein loppuun asti. Nyt kyse on sotainvalidien sotavammalakien mukaisten tukien muuttamisesta, prosentin muuttamisesta. Ja vaikka hän oli työmies, niin kun hän oli sotainvalidi ja hän sai ne tuet, niin kuinka iso ja merkittävä asia se oli? Se oli merkittävä ennen kaikkea niinä viimeisinä vuosina, koska hänen kuntonsa heikkeni kokonaisuudessaan, ja silloin se, että saatiin tukea siihen asiaan, oli erittäin merkittävä ja tärkeä asia.

Nämä meidän vanhat sissit, näitähän nämä olivat, hehän tekivät töitä loppuun asti sillä suomalaisella sisukkuudella. He tekivät kaikkensa pärjätäkseen kotona. Tämä sotainvaliditeetin prosentin arvioiminen on ollut aikoinaan erittäin vaikeaa ja myöskin tiukkaa, koska miehethän piti pitää työelämässä matkassa niin pitkään kuin mahdollista. Jos nykyaikana alettaisiin tehdä vastaavia prosenttiarvioita, mikä on jonkun sotainvalidiprosentti tai joku invaliditeettiprosentti, niin kuinka paljon tai voimakkaasti vahingoittuneita nämä ihmiset olivat aikoinaan, vaikka oli 15 prosenttia vain arvioitu heidän vammaksensa? Nykyaikana se prosentti olisi todella paljon suurempi.

Aikoinaan muistaakseni tämä prosentti laski 25:stä 20:een, ja silloin käytiin keskustelua hyvin monen sotainvalidin kanssa siitä, kuinka merkittävä ja tärkeä asia se oli. Nythän näitä korvauksen saajia ei enää paljoa ole, ja nyt olisi erittäin tärkeää, että me nyt laskisimme tätä prosenttia, koska kyllä he ovat tämän kaiken tuen ansainneet ja heille se kuuluu, ja kyllä meidän on muistettava se, että kunniavelka on maksettava kokonaisuudessaan.

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin tärkeä asia, ja tämä on laadittu yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa, joten asiat tässä ovat kohdallaan. Vaatimus ei ole missään mielessä kohtuuton, ja toivon, että kun tämä nyt sitten näilläkin perusteilla, mitä äsken kuultiin, tulee asianomaisten valiokuntien käsittelyyn, se saisi siellä arvonsa mukaisen kohtelun.

Niin kuin tässä äskenkin todettiin, näitä sotainvalideja on enää hyvin vähän ja tämä nyt on niitä viimeisiä vuosia, toivottavasti myös vuosikymmeniä, että he eläisivät kauan, jolloin me voimme tässä asiassa tehdä jotakin. Verrattuna muihin menoihin kovin suurista summistahan tässä käytännössä ei ole kysymys. Tämä edellyttäisi sitä, että tähän sitten varataan myös tarvittavat rahat ja asia viedään eteenpäin juuri sillä tavoin kuin tässä aloitteessa on edellytetty.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Sotaveteraanien, puhumattakaan sotainvalideista, avuntarve on ilmeinen. He tarvitsevat enenevässä määrin kuntoutusta, mutta koska me tämän tosiasian tunnustamme?

Jouko Skinnarin ja muiden lakialoite sotavammalain muuttamisesta on hyvä ja tarpeellinen lakialoite. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä sitä, että sotaveteraanien kuntoutuksessa ja määrärahoissa on jatkuvasti niukkuutta. Mielestämme hallitus säästää nyt aivan väärästä paikasta. Tämän johdosta perussuomalaiset myös omassa varjobudjetissaan esittivät, että lisättäisiin 8 miljoonaa euroa rintamaveteraanien kuntoutukseen ja kotona selviytymiseen. Tämä on minimivaatimus siitä, että me kunnioitamme veteraaniemme kotona jaksamista ja hyvinvointia.

Sotavammalain muuttamisesitys vähimmäishaitan 20 prosentin rajasta 15 prosentin rajaan on hyvä ja kannatettava lakialoite, joka toteutuessaan lisäisi sotaveteraaniemme hyvinvointia.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Lakialoite, josta nyt puhumme, on erittäin kannatettava asia. Kaikki toimenpiteet, mitkä tähtäävät veteraanien, sotainvalidien hyvinvoinnin parantamiseen, ovat kannatettavia. Nämä asiat, jotka ovat tähdänneet heidän olotilansa ja asemansa parantamiseen, ovat kyllä viipyneet liian kauan. Tässä on ollut lihavat vuodet, taloudellisesti on mennyt todella hyvin, mutta silti veteraanien ja sotainvalidien asiaa ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, jota heidän asemansa edellyttäisi. Suomen kansa on varmasti tässä asiassa suurella todennäköisyydellä vahvasti mukana ja haluaisi, että kuntoutusta ja kotihoitoa tuettaisiin paljon vahvemmin ja suuremmalla rahamäärällä.

Kuitenkin nyt, kun puhutaan tästä lakialoitteesta, tosiaan vielä totean, että se on kannatettava, ja ehdottaisinkin, että myös jatkossa hyvin nopeaan tahtiin huomioisimme, että kaikki tämmöiset prosentit poistettaisiin, koska keski-ikä on jo melkein 90 vuotta ja se tarkoittaa sitä, että he ovat jo aika huonossa kunnossa. Niinpä jokaisen veteraanin ja invalidin pitäisi saada tarpeellista hoitoa, kotihoitoa, hoivaa ja kuntoutusta niin paljon kuin he sitä tarvitsevat. Ei myöskään sovi unohtaa sotaorpoja tässä kohtaa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite sotilasvammalain muuttamisesta on tärkeä ja perusteltu, sillä 15 prosentin invaliditeetti voi olla merkittävä elämänlaatua heikentävä haitta iäkkäälle. Veteraanijärjestöt ovat jo vuosia ajaneet sitä, että 15 prosentin sotainvalidit pääsisivät avopalvelujen piiriin. Itse asiassa viittaan tuossa edellä puhuneeseen edustaja Elomaahan, siihen, että olen kuullut lääkäreiltä ja myös veteraanijärjestöiltä sen tyyppistä kommenttia, että invaliditeetin tason määrittely itsessään on hyvinkin vaikeaa. Eli henkilö saattaa kokea itsensä invalidiksi paljon enemmänkin kuin mitä tämä lääketieteellinen 15 prosentin määrittely antaisi ymmärtää. Aika auttaa veteraaneja käy vähiin, ja tämä olisi tärkeä kädenojennus veteraaneille.

Ehkä yksi seikka vielä, minkä haluan tässä nostaa esiin, on se, että monella iäkkäällä ja vanhenevalla veteraanilla voi olla henkisiä traumoja, jotka iän karttuessa vain pahenevat, kun sodan kauhut palaavat uniin. Tämä seikka tulisi ottaa vakavasti huomioon muun muassa kuntoutuksessa ja kotihoidossa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty jo monia hyviä puheenvuoroja aiheesta. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tämä aloite, joka on valmisteltu yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa, on erittäin kannatettava. Se, että sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut korvataan 15 prosentin invaliditeetista saakka, on erittäin tärkeä asia. Meillä, kuten täällä aloitteen tekijätkin toteavat, on todella mahdollisuus talouden puolesta näin menetellä. Täällä aloitteen perusteluissa todetaan ihan sanasta sanaan näin: "Niinpä haitta-asteraja tulee laskea 15 prosenttiin jo vuonna 2012." Minun mielestäni se olisi tullut laskea 15 prosenttiin jo aikoja sitten.

Mutta kysyisin aloitteen ensimmäiseltä allekirjoittajalta, joka on kokenut ja pitkäaikainen kansanedustaja, onko siis olemassa suunnitelma tästä prosentin laskemisesta vai miksi tässä sanotaan, että "jo vuonna 2012". Mutta olen siis ehdottomasti tämän lakialoitteen tukena, että nyt vuonna 2012 tulee toimia.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Veteraanien asia ei vanhene, on heidät luokiteltu sitten invalideiksi tai missä järjestössä ikinä he toimivatkaan. Kunnia heitä kohtaan on maksettava vihdoin ja viimein, ja tämä asia on ehdottoman kannatettava. 15 prosentin haitta-asterajaa on syytä pohtia, pystytäänkö sitä laskemaan jopa alemmaskin, kun tätä valiokunnissa käsitellään.

Mutta tahdon tuoda tässä esille nyt erään toisen ryhmän myös, mikä on toiminut Suomen lipun alla sotatoimialueilla, ja ikäväksemme myös tästä ryhmästä on tullut eriasteisia invaliditeetteja. Tämä ryhmä on rauhanturvaajat. Suomi on rauhanturvaamisen suurmaa, ja Suomi luultavasti tulee olemaan ja toivottavasti tulee olemaan rauhanrakentaja maailman maissa myös tulevaisuudessa, ja niissä on aina riskinsä. On odotettavissa, että rauhanturvaajien joukossa tulee olemaan myös tulevaisuudessa eriasteisia invaliditeetteja, joten tämä asia on otettava esille valiokuntatyössä ja pohdittava, saadaanko rauhanturvaajat kytketyiksi saman lain piiriin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meitä on tässä talossa varmasti paljon edustajia, jotka olemme sotaveteraanien jälkeläisiä, niin itsekin olen.

Kokenut kansanedustaja Skinnari on tehnyt todella tärkeän aloitteen, ja niin kuin näissä puheenvuoroissa on tullut esiin, tätä aloitetta on syytä kannattaa, viedä eteenpäin.

Täällä on myös puhuttu kunniavelasta. Valitettavasti tästä kunniavelasta ja sen maksamisesta on puhuttu vuosikymmeniä. Aina vaalien alla yritettiin veteraanien ja sotainvalidien ääniä narrata itse kunkin puolueen laariin. Asiat ovat valitettavan hitaasti edenneet.

Yksi erittäin valitettava asia on, että edellinen hallitus suurena saavutuksena ilmaisi sen, että 2 miljoonaa lisättiin veteraanien kuntoutukseen ja kotona tapahtuvan asumisen edistämiseen. Jos tämä lasketaan veteraania ja invalidia kohden, niin se suunnilleen mahdollisti kaksi siivousta vuodessa. Tämä on oikeastaan halpamaista, että tällaisella rehvastellaan, että veteraanien asioita edistetään.

Tässä on todellakin kysymys kunniavelasta, ja meidän on syytä ymmärtää, että jokainen veteraani on varmasti sen vähintään 15 prosentin invalidi. Täällä edustaja Karimäki ansiokkaasti viittasi myös henkisiin sotavammoihin, traumoihin, jotka iän karttuessa entisestään pahenevat.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole pyytänyt vastauspuheenvuoroa, mutta voin sen käyttää puolustuksena edelliselle hallitukselle.

Edustaja Kivelä tietysti tulkitsee aivan haluamallaan tavalla tehtyjä päätöksiä, mutta tuo 2 miljoonaa euroa — joka lisättiin sen päälle, mitä ensinnäkin sotaveteraanien ja -invalidien sosiaaliturvaan oli varattu määrärahaa sen lisäksi, mitä oli varattu kuntoutukseen — ainakin sen jälkeen, kun hallitus vuoden 2011 budjettinsa teki, sai suurkiitoksen veteraani- ja sotainvalidijärjestöiltä. Miksi? Siksi, että niiden pitkäaikainen tahto on ollut, että kehitetään nimenomaan kotiin vietäviä palveluja. Sen 2 miljoonaa toki voi jakaa tuolla tavalla kuin edustaja Kivelä täällä teki, mutta — ja voi olla, että tilanteet ovat näiltäkin osin matkan varrella muuttuneet — sen muistan, kun oli niin harvinaista saada myönteistä palautetta, että tästä asiasta sitä tuli: avattiin jotakin uutta, jolla oli tarkoitus luoda sellaisia asioita, joita nimenomaan sotainvalidi- ja sotaveteraanijärjestöt itse halusivat. (Ritva Elomaa: Ei riitä!)

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sedälläni, joka jatkosodan viimeisinä päivinä menetti 19-vuotiaana näkönsä vihollisen tankin ammuksen osuessa vähän liian lähelle, oli tapana sanoa kuunnellessaan yleviä puheita, joita täälläkin on tänään taas pidetty välttämättömyydestä hoitaa veteraanien ja sotainvalidien asiaa, että puhuisitte vähemmän, tekisitte enemmän.

Minä olen kahdeksan vuotta... Tämä edustaja Skinnarin sinänsä ansiokas ja kaikin tavoin kannatettava lakialoite ei ole ensimmäinen laatuaan täällä. Keskustelu tästä haitta-asteesta ja sen laskemisesta ei ole ensimmäinen laatuaan täällä. Olen puheita kuunnellut, ja normaalista poiketen näihin liittyy se puoli, että sekä oppositio että hallitus ovat suloisen yksimielisiä siitä, että asialle pitää jotakin tehdä. Lopputuloksen me tietenkin tiedämme: asialle ei ole tehty mitään. Aloitteet hautautuvat, kuten tämäkin, valiokuntien taivaaseen. Sitten ainoa toivo tässä asiassa on tietysti valtiovarainvaliokunnan joululahjarahat, joita niitäkään ei voi käyttää, koska lakia ei ole olemassa tällä hetkellä eli lainmuutosta.

Tämä asia olisi, jos se olisi haluttu hoitaa, pitänyt hoitaa kaikissa aiemmissa hallitusohjelmissa. Silti toivon, että niille veteraaneille, niille sotainvalideille, jotka vielä ovat jäljellä, voitaisiin turvata kohtuullinen, hyvä loppuelämä. Sen nyt me ainakin olemme velkaa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämähän on lakialoite, se kyllä mahdollistaa tämän asian asianmukaisen käsittelyn. Se on nyt, ihan niin kuin edustaja Virtanen täällä totesi, sitten sitä eduskunnan harkintaa, miten asioita painotetaan siinä vaiheessa, kun näistä asioista marraskuun loppupuolella, joulukuun alkupuolella lopullisesti päätetään. Varmasti jollain tavoin tähän voidaan puuttua. Se on minusta nyt sitten eduskunnan tehtävä. Eivät edes hallituspuolueitten edustajat voi piiloutua sosiaali- ja terveysministeriön taakse, vaan täytyy piiloutua ei-mihinkään eli käytännössä vastata siitä, onko tämä sen arvoista vai eikö ole. Toivon, että tässä löytyy sellainen ratkaisu, joka tyydyttää nimenomaan näitä veteraaneja.