Jyrki Yrttiaho /vr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa kohdassa Työeläkejärjestelmän kehittäminen annetaan seuraava lupaus: "Asetetaan työryhmä arvioimaan työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita." "Asetetaan arvioimaan": voiko tämä todellinen muutos olla pidemmän kepin päässä kuin se tässä muotoilussa on? Mutta siitä huolimatta eduskunnan on nyt syytä valpastua asiassa, ja myös siksi olen tehnyt tämän lakialoitteen. Vasen-ryhmä järjestää myös eläkeläisjärjestöjen kanssa kansalaisinfon 10.11., jossa käsitellään nimenomaan tätä työeläkeindeksin ongelmaa.

Työeläkkeiden tarkistamiseenhan käytettävää indeksiä huononnettiin vuonna 1996 siirtymällä niin sanottuun taitettuun indeksiin, jossa 65 vuotta täyttäneiden eläkeläisten indeksi sidottiin vain 20-prosenttisesti ansiotasoon. Sen jälkeen vuoteen 2004 asti käytössä oli kaksi indeksiä. Alle 65-vuotiaiden indeksissä palkkatason muutoksen painokerroin oli 50 prosenttia ja hintatason muutoksen painokerroin samoin 50 prosenttia. Vanhemmilla eläkeläisillä painokertoimet ovat vastaavasti... — Anteeksi, minun täytyy kysyä puhemieheltä. — Se piti ensin olla? Anteeksi, minun täytyy ottaa se nyt ensiksi käsittelyyn. [Puhuja käy hakemassa papereita paikaltaan]

No niin, nämä olivat niin peräkkäin, että todella ajattelin, että tämä vähän laajempi kysymys olisi ollut ensin.

Kysymys on siis työeläkelain 92 §:n muuttamisesta. Tässä aloitteessa ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti työntekijän eläkelain 92 §:ään. Nykyisessä laissa ammattitautina korvattava vamma, esimerkiksi kuulovamma, ei ole ensisijaista etuutta. Tämän vuoksi työntekijän jäädessä eläkkeelle tämä korvaus vähennetään työntekijän eläkkeestä. Vamma on kuitenkin pysyvä ja aiheuttaa jatkuvaa haittaa jokapäiväisessä elämässä. Ongelma ei ole vähäinen. Joka vuosi tämä tilanne tulee satojen työssä vammautuneiden eteen.

Esimerkiksi telakkatyöläiselle, jolla todettiin kuulon alentuminen, maksettiin ammattitautikorvausta vuoden 2008 alusta. Korvauksen suuruus oli haitta-asteen mukaan 15 prosenttia. Vammasta aiheutuvan haitan perusteella määräytyvä elinkorko maksettiin kertakorvauksena vakuutusyhtiön toimesta. Työskenneltyään yrityksen palveluksessa yli 45 vuotta hän jäi vanhuuseläkkeelle. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ilmoitti perivänsä kuulovamman johdosta maksetun elinkoron takaisin. Takaisinperintä on toteutettu vähentämällä kyseinen summa työntekijälle maksettavasta vanhuuseläkkeestä työeläkelain 92 §:ään vedoten. Vaikka työntekijä on eläkkeellä, työssä syntynyt kuulovamma on pysyvä.

Takaisinperintä merkitsee, että todellisuudessa vammautunut työntekijä ei saa työperäisestä vamman aiheuttamasta haitasta lainkaan korvausta. Tämä ei liene kyseisen lainkohdan tarkoitus.

Juuri tästä syystä olemme tämän lakialoitteen tehneet, jotta tämä epäoikeudenmukainen tilanne mahdollisimman pikaisesti korjattaisiin. Uskon, että jos tämä ongelma koskisi suurituloisia, korkeasti koulutettuja, olisi ongelma jo ajat sitten hoidettu, mutta kun on kysymys raskasta, kuluttavaa työtä usein teollisuudessa tekevien ongelmista, asia näyttää vuodesta vuoteen jäävän korjaamatta. Sen takia toivon tälle aloitteelle vakavaa käsittelyä ja tukea.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Lakialoite on erittäin kannatettava, koska se todellakin aiheuttaa vieläpä ihmisten epätasa-arvoista kohtelua. Kuten edustaja Yrttiaho tuossa edellä kuvasi, usein pitkissä työsuhteissa tämä kuulon alenema todetaan eläkkeelle lähdettäessä, ja lausuntojen perusteella sitten vakuutusyhtiö määrittelee korvauksen, joka kertakorvauksenomaisesti suoritetaan vakuutetulle. Kuten edellä kuultiin, tapahtuu niin sanottu yhteensovittaminen, jossa sitten tätä korvausta ei syntyneestä vammasta kuitenkaan vakuutusyhtiön toimesta henkilölle makseta. Eli vammaudut, olet ollut vakuutettuna, et kuitenkaan saa todellisuudessa korvausta.

Me tiedämme, että jo yhdenvertaisuuslakia valmisteltaessa viitattiin perustuslain 6 §:n 1 momenttiin, jossa yhdenvertaisuudella tarkoitetaan muodollista ja aineellista yhdenvertaisuutta, yhdenvertaista kohtelua ja lakiin perustuvaa oikeudenmukaisuuden takaamista. Kun vielä on mainittu, että säännökseen katsotaan sisältyvän mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa, tarkoittaa se näissä edellä kuvatuissa tapauksissa sitä, että jos henkilö äkillisesti menettää kuulonsa ja vakuutusyhtiö toteaa sen työsuhteen aikana, maksetaan tälle henkilölle se aineellinen korvaus, mitä siitä työtapaturmasta on vammautuneelle aiheutunut. Mutta eläköityessään 45 vuotta telakalla työskennellyt henkilö on eriarvoisessa asemassa kuin tämä työsuhteen aikana ammattitautiin sairastunut, jolle on korvaukset tuomittu. Joten silläkin perusteella kannatan lämpimästi tämän lakimuutoksen nopeaa toteuttamista.