Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Ta-loudessa ei ole vielä nähty käännettä parempaan. Sen sijaan lukuisat mittarit näyttävät edelleenkin epävarmuuden jatkuvan. Vaikka esimerkiksi osakemarkkinoilla on ollut positiivista kehitystä, tapahtuu toipuminen työllisyydessä huomattavasti paljon hitaammin.

Maailmankauppa jatkaa hidastumistaan. Teollisuusmaiden kauppa supistuu. Kaupan painopiste on kehittyvissä talouksissa. Euroopassa teollisuustuotanto laskee ja työttömyys on valitettavasti edelleen kasvanut. Tämän hyvin vaikean kokonaistilanteen seurauksena myös Suomessa talouden kasvu on pysähdyksissä ja finanssikriisiä edeltävä tuotanto ja tulotaso saavutettaneen vasta vuonna 2015. Vientimarkkinoilta ei liioin ole merkittävää vetoapua näköpiirissä talouteemme.

Hahmottaaksemme kokonaiskuvan on huomattava erityisesti kolme haastetta, jotka Suomi samanaikaisesti taloudessaan kohtaa. Suhdannetilanne on kuvatulla lailla vaikea, ja julkinen talous velkaantuu. Meillä on myös käynnissä voimakas talouden rakennemuutos, joka koskee kipeästi erityisesti elektroniikkateollisuuden ja metsäteollisuuden työpaikkoja. Me menetämme niitä suhdanteiden ajoittaisesta elpymisestä riippumatta. Lisäksi meillä on julkisessa taloudessa pitkän aikavälin kestävyysvaje.

Ajankohtaisin isoista haasteistamme on kuitenkin työllisyys. Tästä syystä myös kehysriihen päätöksissä pääpaine oli juuri kasvua ja työllisyyttä tukevissa toimenpiteissä. Me teimme mittavan yritysverouudistuksen, jonka tavoite on kannustaa yrityksiä kasvamaan, investoimaan ja työllistämään eli synnyttämään uusia työpaikkoja. Osana ratkaisua yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin.

Kehysriihen toimenpiteet eivät jääneet isoon verouudistukseen. Me panostamme voimakkaasti myöskin tieto- ja viestintäliikenteen infrastruktuuriin. Me luomme myös kasvu- ja siemenrahoitusohjelman, ja lisäksi me kompensoimme rikkisääntelyn kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Tämä on siis se tilanne, jossa hallitus tuo eduskuntaan vuoden 2013 ensimmäisen lisätalousarvion. Työllisyys on edelleen suurin haasteemme, ja tästä syystä lisätalousarviota voidaankin tarkastella nimenomaan työllisyyden vahvistamiseen tähtäävänä kokonaisuutena. Suomalaista työtä edistetään sekä olemassa olevaa työtä puolustamalla että uutta työtä luomalla.

Lisätalousarviossa pureudutaan erityisesti ajankohtaiseen meriteollisuuden tilanteeseen. Suomalaisen telakkateollisuuden uudistamiseen tartutaan rivakasti, ja ensimmäistä kertaa historiassa Turun lisäksi myös Porin ja Uudenkaupungin telakat on huomioitu innovaatiotuen mitoituksessa, joka lisäbudjetissa on yhteensä 23 miljoonaa euroa. Tarkat telakkakohtaiset päätökset valmistellaan hakemusten perusteella Varsinais-Suomen ely-keskuksessa tämän talousarvioesityksen perusteella. Suomalaista telakkateollisuutta ei siis päästetä käsistä, vaan nyt sitä pitää ryhtyä voimakkaasti kehittämään.

Kaivannaisteollisuutta taas tuetaan rakentamalla tie Ranuan Suhangon kaivokselle. Valtatie 8:n Turku—Pori-hankkeen toteuttamiseksi ehdotetaan 102,5 miljoonan euron valtuutta. Edelleen LNG-terminaalien eli maakaasuterminaalien rakentamista tuetaan. Huolehtiminen logistiikan toimivuudesta on elintärkeää vireän taloudellisen toimeliaisuuden turvaamiseksi.

Työllisyyskehityksen yksi pullonkaula on asuminen. Ilman kohtuuhintaista kotia on mahdotonta ottaa vastaan työtä erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla. Lisätalousarviolla tartutaankin ongelmaan pääomittamalla Kruunuasuntoja. Näin asuntopolitiikassa otetaan käyttöön heti tänä vuonna uusi valtiollinen työkalu. Elleivät muut rakenna, valtio rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja itse.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio siis jatkaa kehysriihen työlinjalla. Suomi tarvitsee työtä, ja Suomi tarvitsee talouskasvua. Näitä tavoitteita edistävä lisätalousarvio kasvattaa valtionvelkaa 246 miljoonalla eurolla, joista tulojen vähennystä on 122 miljoonaa euroa ja määrärahojen lisäystä 124 miljoonaa euroa. Samalla lisätalousarvio kuitenkin vahvistaa edellytyksiä kasvun elpymiselle ja työllisyyden toipumiselle. Ne ovat sekä julkisen talouden pitkän kestävyyden että rakennemuutoksen kannalta aivan avainkysymyksiä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen esitti hallituksen lisätalousarvion. Työllisyystilanne on dramaattisesti heikentynyt hallituksen aikana, valtion velkaantuminen ei ole taittunut, talous ei ole tasapainottunut, ja nuorisotakuu, josta keskusta on jopa hallitusta välillä kiitellyt, ei näytä viime viikon tietojen valossa toteutuvan.

Nyt hallituksella olisi ollut loistava paikka muuttaa politiikan suuntaa, mitä myös valtiovarainministeri on ministerikierrätyksen aikana lupaillut. Onko, valtiovarainministeri, mielestänne nyt politiikan suunnanmuutos? Tuleeko näillä ehdottamillani toimenpiteillä lisää työpaikkoja erityisesti nuorille, löytävätkö työttömät töitä, tuleeko kasvun kannusteita yrittäjille? Montako työpaikkaa uskallatte luvata näillä toimilla suomalaisille?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On positiivista sanottavaa se, mitä valtiovarainministeri sanoi, että suomalaista telakkateollisuutta ei päästetä käsistä. Se on hyvä juttu, ja kovan homman perussuomalaiset siinä tekivät, että tähän ratkaisuun sitten hallituskin päätyi. (Naurua)

Hallitusohjelmassa lukee näistä väylähankkeista, että ne hankkeet, jotka ovat keskeneräiset, viedään loppuun. Meillä on yksi tämmöinen hanke Savonlinnassa, Laitaatsalmen silta, ja olisin toivonut, että tässä lisätalousarviossa olisi rahat tämän hankkeen loppuun viemiseen saatu.

Mutta varsinainen kysymys ministerille on momentista 28.01.69. Tähän ei ole tullut vielä vastausta tässä salissa. Olisin halunnut, että olisitte avannut tätä: miksi nämä Kreikan korkotulot palautetaan takaisin Kreikkaan?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio mahdollistaa Suomen kasvun myös tulevaisuudessa, erityisesti kriittisimmillä aloilla, kuten meriteollisuudessa. Ministeri Vapaavuorelle juuri tuossa totesin, että vihdoin on ymmärretty, että meriteollisuus ei ole pelkästään laivanrakennusta vaan myös offshore-rakentamista, ja sillä alueella varmasti on meriteollisuuden tulevaisuus. Haluaisin kysyä ministeri Urpilaiselta, kun ministeri Vapaavuori taisi siirtyä toisiin tehtäviin: kun tuolla offshore-alalla on erikseen todettu, että Norjan offshore-kenttien tulevaisuutta voidaan selvittää, niin onko vastaavaa selvittämistä harkittu myös pohjoisen, Venäjän, kuten Jamalin niemimaan, osalta?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa vienti ei vedä. Euroopassa on toinen tällainen valtio — tänään valtiovarainvaliokunnassa tämä oli esillä — ja se on Kreikka. On siis kaksi valtiota, joissa vienti ei toimi: Suomi ja Kreikka. Missä on syy? Tietysti voidaan arvostella myös hallitusta, että vientiin ei ole panostettu, mutta suomalaisilla yrityksillä, suomalaisten yritysten toimitusjohtajilla, hallituksilla — kuten viime viikolla Talouselämässä oli — on sellainen hyvä veli -kerho, "meillä on kivaa". Sinne valitaan porukka, jolla on kivaa keskenään. Meidän pitäisi pystyä valitsemaan sellaisia henkilöitä, joilla on nälkää menestymiseen ja siihen, että Suomen vienti alkaa vetää. (Kari Rajamäki: Metsäteollisuuden asiantuntemusta!) Tässä mielessä olisi tärkeätä, että nämä seikat tulisivat myös käytännössä esille, koska Suomen vienti on se, jolla me saamme rahaa valtiontalouteen ja kuntien talouteen.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että siitä huolimatta, että velkaantuminen jatkuu, panostetaan myöskin työllisyyteen ja panostetaan kohtuullisten vuokra-asuntojen tuottamiseen, ja tietysti omaa sydäntäni lähellä ovat telakkateollisuuden tukemisponnistelut. Myöskin nämä liikennehankkeet, siten että liikennepoliittisen selonteon mukaisesti pystytään etenemään, ovat erittäin tärkeitä. Telakkateollisuuden turvaamiseksi tarvitaan lisätoimenpiteitä näiden nyt esillä olevien lisäksi. Vasemmistoliiton telakkatyöryhmä tulee luovuttamaan ministeri Vapaavuorelle pitkän listan ehdotuksia 4.6., ja siitä tulee sitten jatkoa myöhemmin. Me tarvitsemme myöskin kestävän ratkaisun omistuspohjaksi, ja siinä, niin kuin aiemmin täällä jo välikysymyskeskustelussa toin esiin, tarvitaan vahvaa valtion roolia ja vahvaa valtion ankkuriomistusta.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviolla siirretään päästökauppatuloja 32 miljoonaa kehitysyhteistyöhön, mikä on todella arvokas lisä meidän globaaliin vastuuseemme, mutta olen huolissani jatkosta. Nimittäin jos näitä päästökauppatuloja ei jatkossa tulekaan, niin tavoite 0,7 prosenttia bkt:stä karkaa yhä kauemmaksi. Toisaalta kun päästökauppamekanismi ei nyt toimi, se ei ohjaa uusiutuvaan energiaan eikä investoimaan päästöjä vähentävään teknologiaan, niin meillä on oikeastaan aika hätä kädessä nyt energiapolitiikan suhteen. Totta kai on vielä toivoa, että EU-parlamentti korjaisi päästökauppamekanismia, se on vielä siellä käsittelyssä, mutta jos sitä ei saada EU:n laajuisesti toimimaan, niin toki kansallisesti on varauduttava toimenpiteisiin, kuten hiiliveroihin ja niin edelleen. Kysyisin arvoisalta ministeri Urpilaiselta: onko hallituksessa jo pohdittu, mihin toimenpiteisiin Suomessa ryhdytään, jotta saataisiin uusiutuvaa energiaa edistettyä, jos päästökauppamekanismeja ei saada toimimaan?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Voi sanoa, että tämä lisäbudjetti on todella merihenkinen. On meriklusterin tukemista, LNG-terminaalia. Tä-mä on hyvä. Valitettavasti myöskin veneveistämöt tarvitsisivat nyt tukea vientiponnisteluissaan. He elävät tilannetta, joka on erittäin haastava. En tiedä, löytyykö tähän lääkettä.

Värderade minister, värderade kolleger, jag tror att många av oss fick kaffet i struphalsen i går när vi läste att den höjda pensionsåldern är en statistisk felaktighet.

Elikkä liittyen siihen, että eilisissä lehdissä — ilmeisesti toistaen PT:n julkaisua — todettiin, että kohonnut todellinen eläköitymisikä on tilastoharha, kysyisin ministeri Urpilaiselta: oletteko mahdollisesti ehtinyt siihen tutustua, ja mikä on hallituksen reaktio tähän uuteen väitteeseen?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erityisen tärkeää, että infran rakentamiseen ja työllisyyteen panostetaan. Tämä on arvostettavaa tässä lisäbudjetissa, mutta muistutan, että lasten ja nuorten aika on tässä ja nyt. Olen erittäin huolissani ja harmistunut, että tässä lisäbudjetissa ei kiinnitetä huomiota akuutteihin asioihin, kuten nuorisotyöttömyyden korjaamiseen, nuorisotakuuseen ja erityisesti lasten hyvinvointiin, muun muassa perhetyömalliin panostamiseen. Kun nähdään, mitä ihan lähimaissa tapahtuu, niin erityisen tärkeää olisi huolehtia tulevista sukupolvista. Tästä näkökulmasta kysynkin ministeri Urpilaiselta: milloin tulee lisäpanostuksia näihin, lapsiin ja nuoriin ja heidän akuutteihin tarpeisiinsa, ja miksi ei ollut tässä lisäbudjetissa?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen nosti avauspuheenvuorossaan kyllä äärimmäisen tärkeän asian esille. Työttömyyden kokonaismäärä nousee jo kesällä yli 300 000:n. Siinä on viimeisen vuoden aikana kasvua ollut yli 40 000 työtöntä. Työnhakijoita on tällä hetkellä liki 500 000, ja mikä huolestuttavinta, sekä nuoriso- että pitkäaikaistyöttömyys kasvavat koko ajan. Kyse on nimenomaan trendistä ja rakenteellisista muutoksista, ei mistään suhdanneluonteisesta vaihtelusta.

Aika lailla huolestuttavaa on se, että työ- ja elinkeinotoimistoissa annetaan tällä hetkellä palveluaikoja jo ensi vuoden puolelle. Mitenkä sellainen palvelu voi olla syvällistä, ja mitenkä se vastaa niiden ihmisten, niiden työttömien, palvelutarpeeseen, jotka ovat kaikista hankalimmassa tilanteessa? Ja mikä huomionarvoista, koko ajan — näin on ollut jo pidemmän aikaa — työtöntä kohti laskettuna työllisyysmäärärahojen kokonaistaso laskee, ei suinkaan nouse.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien pitää olla huolissamme valtion valtavasta velankasvusta ja jatkuvasta valtion alijäämästä. Ne ovat suuria asioita. Nämä parantuvat vain työtä tekemällä, ja työhön tarvitaan ennen kaikkea Suomen pienyrittäjiä ja työntekijöitä. Nyt juuri kun hallitus antoi tämän yritysverotuksen alennuksen, niin tämä ei kerta kaikkiaan auta ketään pienvaltaista, -yrityksiä, jotka työllistävät. Ne menevät vain suurille yrityksille. Oliko tämä tietentahtoisestikin tämän hallituksen linja?

Mitä perussuomalaisetkin ovat nyt kiinnittäneet huomiota, niin nyt pitäisi hallituksen puuttua talousrikollisuuteen. Täällä kokoomuksen edustaja kerran sanoi, että kaksi tärkeää asiaa on korjattu, eli pitää antaa kuitti maksajalle ja sitten palkka maksetaan suoraan pankkitilille. Jos nämä ovat harmaan talouden ehkäisyä, niin kyllä hallitus on nyt pienillä liikkeessä. Nyt pitäisi puuttua siihen, että yrittäjällä, joka tulee tänne, ulkomaisella yrittäjällä, (Puhemies koputtaa) on rekisteröimispakko ja myös tämä Hollannin malli eli tilaajavastuu ulotettaisiin pääyrittäjään. Nyt pitäisi tehdä jotain suurta eikä mitään (Puhemies koputtaa) nippelikonsteja.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyin työ- ja elinkeinoministeriön Pekka Tiaiselta, mitä 2000-luvulla on tapahtunut työttömyydessä. Yhden vuoden aikana, vuoden kuluessa, vain kerran työttömien määrä on lisääntynyt niin kuin nyt on tapahtunut huhtikuusta huhtikuuhun.

Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnarille Suomen viennistä: Kaikista Euroopan unionin maista kevään 2011 jälkeen Suomen viennin kehitys on ollut kahden kolmen heikoimman Euroopan unionin maan joukossa — vielä kerran: kahden kolmen heikoimman eurooppalaisen maan joukossa. Edelleen, yksikkötyökustannuksissa ero Suomen ja Ruotsin kesken on revähtänyt ja kasvaa kaiken aikaa. Sielläkin huonoa, siis kaiken aikaa huonompaan suuntaan menevää, kehitystä on näköpiirissä. Hallitus ei ole pystynyt omilla toimillaan vakuuttamaan työmarkkinajärjestöjä niin, että ne olisivat kyenneet ratkaisuihin, jotka osaltaan parantaisivat tätä yksikkötyökustannusten tilannetta. Mitä telakkajärjestelyihin tulee, niin vähän myöhäissyntyisiä, mutta palataan niihin myöhemmin.

Sanomani on: Miksi hallitus odottelee? Kehysratkaisu piti sisällään joitakin ihan hyviä toimia (Puhemies koputtaa) mutta paljon huonoja, mutta nyt kun odotellaan, aika kulkee, tilanne menee huonoon suuntaan. Tarvittaisiin toimia tässä ja nyt.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole yksikkökustannuksista, ainakaan yksistään, vaan kysymys on laadusta, (Ben Zyskowicz: Niistäkin!) tuotteen laadusta: pitää olla sellaisia tuotteita, joilla on kysyntää. Se on minusta tällä hetkellä Suomen heikkous, ja elinkeinoelämä korostaa koko ajan yksikköhintaa ja palkkoja, ja samaan aikaan tutkimustoiminnasta ja tuotekehittelystä vähennetään rahoja, koska se ei olekaan se tärkeä asia. Päinvastoin, se on se tärkeä asia, ja tähän meidän pitäisi panostaa. Tässä mielessä on paljon tehtävää.

Sitten on myös tämä uusien alueitten löytäminen. Esimerkiksi kun viime viikolla oltiin Espanjassa — Espanjan vientihän tällä hetkellä vetää — siellä Suomen Finpron edustajat kertoivat, että Etelä-Amerikka vetää, Aasiassa vetävät muutkin maat kuin Kiina, mutta tätä ei olla Suomessa huomattu. Täällä mennään samaa uraa, jota on menty ennenkin. Meillä olisi paljon kyvykkäitä, lahjakkaita nuoria henkilöitä yritysten johtotehtäviin, ja tällaisia vaihdoksia pitäisi tapahtua valtionyhtiöissä ja myös suurissa yhtiöissä, muuallakin kuin Helsingin Sanomissa.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tällä menolla, mikä nyt on vallalla, Suomi ajautuu ennen seuraavia eduskuntavaaleja todella syvään lamaan. Tämä hallitus antaa eduskuntavaalien jälkeisille hallituksille todella huonon perinnön. Vienti ei vedä, ja kotimaista ostovoimaa on kaikennäköisillä välillisillä veroilla ynnä muilla toimilla kuristettu. Tällaisessa tilanteessa, missä me nyt olemme, tulisi elvyttää kotimaan kysyntää, mutta siihen hallituksella ei näytä olevan valmiutta. Kysyn valtiovarainministeriltä: eivätkö teillä ala silmät avautua, niin että pitäisimme jollakin tavalla talouselämää ja yleensäkin elinkeinoelämää pystyssä lisäämällä tässä tilanteessa kotimaista kysyntää eli elvyttämällä?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnari oli paljossa oikeassa omassa puheenvuorossaan. Todellakin, siis vienti ei meillä vedä kerta kaikkiaan, me jäämme muiden jalkoihin. Mutta kyllä niillä yksikkötyökustannuksilla on erittäin tärkeä rooli, koska ne määräävät sen, miten kilpailukyvyn käy. Ja te olitte aivan oikeassa siinä, kun te sanoitte, että tutkimuksesta ja innovaatiotuesta on leikattu ja viennistä on leikattu. Juuri niin. Te sanoitte, että jatketaan niin kuin aikaisemminkin. Ei jatketa, tässä on tapahtunut muutos. Näistä asioista leikataan, ja kun niistä leikataan, samalla tuottavuuden parantamisesta leikataan ja samalla viennin edellytyksistä leikataan, ja nämä ovat vääriä ratkaisuja. Jos tätä edustaja Skinnari tarkoitti, niin olen hänen kanssaan erittäin vahvasti samaa mieltä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitin sitä, että ei jatkettaisi nyt sillä linjalla, että on viety näihin maihin eikä samaan aikaan selvitetä niitä mahdollisuuksia, joita muut alueet tarjoavat. (Mauri Pekkarinen: Joo!) On käynyt ilmi, että esimerkiksi Euroopassa Norja on niitä harvoja maita, joissa on tämä viennin lisäys ja on rahaa, mutta mitkä ovat Suomen panostukset yhteistyöhön Norjan kanssa? Sama on Etelä-Afrikan ja espanjankielisten alueiden suhteen yleensä. Suomi on laiminlyönyt espanjankieliset alueet viennissään, ja vasta viime vuoden loppupuolella oli ensimmäisiä kokouksia. — Siellä naureskelee nykyinen elinkeinoministeri, mutta koetapa tehdä nyt asialle jotain, (Mauri Pekkarinen: Aivan!) koetapa tehdä asialle jotain!

Se, mikä tästä vielä puuttuu, on se, että tähän Finproon pitää panostaa. Meidän pitää panostaa siihen, että meillä on tuolla ulkomailla ihmisiä, jotka ovat viennin apuna erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Meillä puhutaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä, mutta niitten kansainvälistymistaso ja niitten pärjääminen ulkomailla on laiminlyöty. (Mauri Pekkarinen: Skinnari ministeriksi!)

Se on aina niin vaikeata!

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnari on oikeassa, että meillä vienti ei vedä. Espanjassa on tapahtunut käänne, mutta se ei perustu hallinnollisiin ratkaisuihin, vaan se perustuu siihen, että siellä on tehty radikaali työmarkkinauudistus, joustavuutta työmarkkinoilla on lisätty. Kun sen lisäksi on tehty myöskin palkkaratkaisu, joka on hyvin maltillinen, voi sanoa, jopa miinusmerkkinenkin, näillä keinoilla on saatu vienti vetämään ja kauppatase positiiviseksi. Suomella tässä olisi aika paljon opiksi otettavaa. Ja yksi seikka, joka Espanjassa on myöskin tehty: eläkeikä on nostettu siellä 67:ään, tai tehty päätös siitä, eli työuria pidennetään. Ja nyt oikeastaan kysymys ministeri Urpilaiselle kuuluukin: kun meillä on tehty hyviä ehdotuksia työtarjonnan lisäämisestä, niin mitä hallitus aikoo tässä suhteessa tehdä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että me teemme kaikki toimet täsmätoimina nyt elinkeinoelämän, talouden, työllisyyden ja alueiden kehittämisen kehykseen, ja tässä mielessä teollisuuspanostukset vientiin ja myös ulkomaisten investointien saaminen Suomeen on tärkeää.

Mutta kyllä edustaja Sasille on sanottava, että eurokriisin ytimestä Espanjasta meidän ei ehkä ihan, toivottavasti, tarvitse lähteä soveltamaan toimia yksi yhteen. Ihmiset menettävät kahden vuoden jälkeen kaiken toimeentulotuen ja -turvan. Puoli miljoonaa ihmistä on ilman mitään apua. 55 prosenttia nuorista on työttömänä. On ehkä näin, että tällä yhteiskuntapolitiikalla kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentäminenkään ei onnistu, ja jos se epäonnistuu, ei myöskään talouden uusi pohja kasva. Eli kyllä tässä suhteessa hallituksen on ihan oikein tullut kantaa vastuuta laajemmin.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että tässä eduskuntasalissa riippumatta puoluerajoista kannetaan huolta työllisyyden kehityksestä, koska se todella on kehittynyt heikompaan suuntaan ja sen takia siitä onkin syytä olla huolissaan.

Tässä lisätalousarvioesityksessä, niin kuin tuossa avauspuheenvuorossani totesin, on nyt merkittävällä tavalla pyritty luomaan edellytyksiä paremmalle työllisyydelle ja ennen kaikkea myöskin edellytyksiä suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksille eli sille, että suomalainen teollisuus pärjäisi kilpailussa. Edustaja Skinnari on siinä oikeassa, että valitettavasti me emme ole päässeet osallisiksi kehittyvistä markkinoista niin kuin olisi ollut toivottavaa, eli tässä suhteessa varmasti myöskin siinä meidän viennin kohdentumisessa on parantamisen varaa, mihin me täältä tavaroita ja tuotteita viemme.

Niin kuin aikaisemmin totesin ja moni kollega on siihen myöskin kiinnittänyt huomiota, tämä työllisyyspanostus näkyy nyt sitä kautta, että me parannamme liikenneverkostoa eli liikenneinfraa, me parannamme energiainfraa ja tätä kautta me luomme suomalaiselle teollisuudelle parempia toimintaedellytyksiä, eritoten telakkateollisuudelle, joka on ollut, niin kuin tiedämme, erittäin suurissa haasteissa, koko meidän meriteollisuus. Täällä edustaja Kataja kysyi, onko meillä mahdollisuuksia offshore-toiminnan kautta myöskin päästä osallisiksi arktisen alueen kehitysnäkymistä ja Venäjän kysynnästä. Uskon, että on, sen ohella, että tietenkin myöskin Norjassa tätä kysyntää akuutistikin tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Moni kollega kysyi myöskin siitä, miksi tässä ei ole lisärahaa esimerkiksi nuorisotakuun toteuttamiseen tai pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon. Sen takia, ettei työ- ja elinkeinoministeriö eikä myöskään opetus- ja kulttuuriministeriö ole esittänyt lisämäärärahatarpeita vielä tässä vaiheessa vuotta. Itse asiassa työllisyysmäärärahoja on tänä vuonna budjetoitu 600 miljoonaa euroa, minkä on arvioitu riittävän noin 30 prosentin aktivointiasteeseen — tämä on työ- ja elinkeinoministeriön arvio — ja nuorisotakuuseen tehdään yli 90 miljoonan euron panos tänä vuonna. Eli uskon, että budjettiriihi on se seuraava etappi, jossa me sitten arvioimme myöskin ensi vuoden osalta työllisyysmäärärahojen tarvetta (Mauri Pekkarinen: Liian myöhään!) eritoten nuorisotakuun toteuttamiseksi ja myöskin pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi. — Edustaja Pekkarinen, tämä hallitus tekee politiikkaa ajassa. (Mauri Pekkarinen: Myöhäisessä ajassa!) Jos työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ennakoivat, että rahat, jotka tämän vuoden budjettiin on varattu, eivät tule riittämään, niin uskon, että nämä ministeriöt tulevat tekemään seuraavaan lisätalousarvioon esityksen, ja silloin hallitus ne myöskin asianmukaisesti käsittelee. (Mauri Pekkarinen: Ei kai Vapaavuori tällaisia ole esittänyt?)

Puhemies! Edustaja Mäkipää puhui mielestäni hyvin tärkeästä asiasta eli siitä, miten me voimme tukea rehellistä yrittäjyyttä ja myöskin rehellistä elinkeinotoimintaa. Täytyy muistaa, että kehysriihessä hallitus teki päätöksiä panostaa entistä enemmän harmaan talouden torjuntaan, muun muassa Verohallintoon lisättiin 40 henkilötyövuotta, mutta ylipäänsä tämän hallituksen aikana yli 300 ihmistä enemmän työskentelee harmaan talouden torjunnassa kuin viime vaalikaudella. Se on kyllä osoitus siitä, että yksi tämän hallituksen painopisteistä on ollut harmaan talouden torjunta, ja se on tärkeää moraalisesti vaikeina talousaikoina, että me tuemme niitä yrittäjiä, jotka myöskin toimivat pelisääntöjen mukaisesti, ja estämme vilunkipeliä.

Edustaja Turunen kysyi Suomen Pankin voittojen tuloutuksesta. Meidän on hyvä huomata, että Suomen Pankkihan on tehnyt voittoa Kreikan velkakirjoilla ja Suomen Pankin pankkivaltuuston päätöksellä Suomen Pankin voittoja osoitetaan noin 42 miljoonaa euroa nyt Kreikalle tämän lisäbudjetin kautta. Mielestäni tämä on siinä mielessä ihan perusteltu toimenpide, että en usko, että kukaan eduskunnassa on ajatellut, että me teemme voittoa Kreikan velkakirjoilla, vaan tässä yhteydessä osana eurokriisin hoitoa nyt sitten näitä voittoja olemme valmiita myöskin Kreikalle muiden euromaiden tavoin tulouttamaan.

Arvoisa puhemies! Varmaan jatkamme keskustelua.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kun täällä edustaja Skinnari puhui lämpimästi Norjasta ja kehotti allekirjoittanutta tekemään asialle jotakin, niin voisin jatkaa siitä, että kun valtiovarainministeri totesi, että hallitus tekee asioita ajassa, niin välillä myös etuajassa. Eli voin edustaja Skinnarille kertoa, että vietin koko eilisen päivän Norjassa perehtymässä nimenomaan yhteistyömahdollisuuksiin Suomen ja Norjan kesken.

Edustaja Pekkariselle puolestaan voin todeta, että siellä kiinnitettiin huomiota siihen, että edellisen elinkeinoministerin vierailusta oli kovin, kovin, kovin pitkä aika, ja siinä mielessä oli hienoa, että tämä maa huomioitiin.

Itse asiassa ratkaisu löytyy joskus lähempää kuin kuvittelemmekaan. Norja on monista eri syistä johtuen maa, missä menee aika hyvin, missä on noin 3 prosentin kasvua koko ajan, mikä panostaa vahvasti laivanrakennukseen, offshore-kysymyksiin, arktisiin kysymyksiin, juuri sen kaltaisiin asioihin, missä Suomessa on erinomaista osaamista. Meiltä löytyy erinomaisen hyvä potentiaali yhteistyölle, jolle tietenkin meidän yhteinen pohjoismainen viitekehyksemme ja siihen liittyvä yhteinen historiamme ja niin edelleen antaa poikkeuksellisen suosiolliset olosuhteet — ja muistutan vielä siitäkin, että meillä on 736 kilometriä yhteistä rajaa. Eli kyllä me olemme nimenomaan nähneet, että Norja on niitä potentiaalisimpia teollisen yhteistyön kohdemaita koko maailmassa.

Sitten kiinnitettiin huomiota myös siihen, että Espanjakin pitäisi huomioida. Siellä olin kaksi viikkoa sitten kokonaisen päivän.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on erinomainen taito aina välillä nostaa hieman verenpainetta. Näin tapahtui myöskin tuossa alusten rakentamista koskevassa katsannossa, jossa samassa asetelmassa toivoakseni tulee kyetä näkemään korkeamman teknologian, vaativamman laivanrakennusosaamisen risteilyalusbisnes ja vähän krouvimman raudan arktisen osaamisen mahdollisuudet. Tässä tehtiin hyvin paljon työtä, ja kiitän hallitusta siitä, että hallituksessa merkittävät voimat satsasivat tähän asiaan taustalla. Onnistuttiin ja saatiin hyvä lopputulos aikaiseksi, mutta joka tapauksessa Suomi joutui tähän tilanteeseen vähän niin kuin yllättäen. Jotta erään Suomen viennin suuren mahdollisuuden suhteen — on sitten kysymys risteilyalusbisneksestä tahi arktisesta alueesta, kumpaakaan ei ole varaa jättää sivuun — vastaavaan tilanteeseen ei ajauduttaisi toistamiseen, pitää olla Ole Johanssonin ryhmän kaltaisia työryhmiä raportteineen valmistelemassa tätä työtä. Kysynkin hallitukselta: onko tätä kautta hallituksen tarkoitus siinä, että meillä on mahdollisuus olla kilpailukykyinen näissä molemmissa suunnissa, (Puhemies koputtaa) sekä risteilyalusten että arktisen teollisen osaamisen osalta?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan taantuma todellakin heijastuu tähän Suomen talouteen. En usko, että meidän kannattaa todellakaan Espanjasta lähteä esimerkkiä hakemaan. Meidän täytyy kehittää tätä meidän pohjoismaista mallia, ja minun mielestäni hallitus tekee nyt ansiokasta työtä juuri siinä, että yritetään edetä kahdella aikajanalla: yritetään pyrkiä siihen, että meidän perusteollisuus, joka on Suomen talouden selkäranka, säilyy voimissaan näinä vaikeina aikoina, mutta rinnalle lähdetään hakemaan myöskin niitä uusia mahdollisuuksia laajentaa tuotantoa. Tämä on ollut hyvä huomio, että meidän täytyy myös olla aktiivisesti markkinoimassa tätä meidän osaamista ja pätevyyttä tuolla ulkomailla uusien markkina-alueiden saamiseksi.

Kun täällä on puhuttu, että nyt ei elvytetä, niin eikös sitä kotimarkkinoiden parasta elvyttämistä ole juuri se, että panostetaan näitten työpaikkojen syntymiseen, niin kuin nytten tässä on valtiovarainministeri kertonut? Ja kyllä minä näkisin, että yritysveron alentaminen on ollut semmoinen kädenojennus, että elinkeinoelämällä on nyt mahdollisuus tuoda myös itse kortensa kekoon, jotta me pystymme tämän Suomen suunnan kääntämään.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen vientiyritysten mahdollisuus investoida ja työllistää riippuu varsin monista asioista. Yksi tärkeimmistä on energian saatavuus ja hinta. Olen monta kertaa pohtinut sitä, ja kun hallitus on asettanut aikanaan tämän ict-työryhmän, jossa pohdittiin nimenomaan yli vaalikausien menevän politiikan merkitystä ict-puolella ja sitä, että Nokialta hukkuu osaamista, ja siihen on haluttu tarttua, ja se on äärimmäisen hyvä, että hallitus on siihen lähtenyt, niin kysyisin ministeri Vapaavuorelta: onko pohdittu teollisuus- ja energiapolitiikan alueella samanlaista ajatusta eli pitkäjänteisempää ja ennustettavampaa politiikkaa, jotta yritykset uskaltavat tehdä investointeja?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin edustajat Skinnari, Rajamäki ja Sasi kertoivat työ- ja elinkeinojaoston Espanjan-matkan kokemuksista. Haluan tuoda tähän keskusteluun pari pientä mutta oleellista täydennystä. Ensinnäkin, kun tapasimme Finpron aluejohtajat, niin siellä meille oli viesti selvä: kaikilta mantereilta löytyy lisää vientipotentiaalia, ympäri maailmaa, kaikilta mantereilta löytyy. Ja toiseksi, huoli oli siinä, että nyt nämä Finpron resurssit ovat tavallaan siinä samassa hivenen alenevassa kehyksessä täällä budjetin osalta, kun nyt tarvittaisiin merkittäviä panostuksia, jotta erityisesti pk-yritykset pääsisivät markkinoille. Ne tarvitsevat sitä tukea, ne tarvitsevat tätä Invest in Finland -verkostoa, jossa pitäisi saada vieläkin tehokkaampaa toimintaa aikaan. Mutta nyt kun Finpron osalta on vähän leikattu sitä, niin viesti oli se, että pitäisi aika voimakkaalla tavalla lisätä resursseja, jotta me saisimme miljardien, miljardien vientikauppoja aikaan. Ja se viesti todellakin oli se, että joka puolella maailmaa on kyllä markkinoita, kun vain markkinointi hoidetaan hyvin ja saadaan hyvät tuotteet maailmalle.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rohkeaksi tätä epävarmuuden keskellä annettua lisätalousarviota ei voi luonnehtia muilta kuin yhteisöveron alentamisen osalta. Sehän on radikaali ja vastikkeeton, ja sen todellisia vaikutuksia ei tiedetä. Kun monenlaisia uhkakuvia nyt on ilmassa, niin kysyn: onko hallitus todella varautunut työttömyyden räjähdysmäiseen kasvuun?

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen rupeaa tilannearviossaan olemaan aika lailla samalla linjalla kuin keskusta oli jo vaalien jälkeen. Tämä taloustilanne on vakavampi kuin millaisena sitä on pidetty. Työttömyys kasvaa edelleen, ja sen takia olisi odottanut, että toimet olisivat olleet huomattavasti aktiivisempia tässä tilanteessa. Nythän me olemme siinä tilanteessa, että tämä lisäbudjetti ei mitään merkittäviä muutoksia tuo. Ministeri sanoi, että tässä mennään askel askeleelta. Me olemme koko ajan odottaneet teiltä niitä askeleita. Me olemme oikeastaan oppineet odottamaan niitä. Odotettiin budjettia, odotettiin kehystä, odotettiin, että niissä tuodaan merkittäviä uudistuksia, mutta niitä ei ole tapahtunut. Keskusta on tuonut oman esityksensä kasvurahastoksi, ja tämäntyylisiä merkittäviä avauksia olisi pitänyt nyt tulla.

Toinen merkittävä asia on se, että täällä on 250 miljoonaa nyt verotulon vähennyksiä, mutta siitä puuttuu vielä alv ja tuloverovähennykset. Kun tiedetään työttömyyden kasvu, on täysin selvää, (Puhemies koputtaa) että syksyllä tulee lisäbudjetti, joka tulee leikkaamaan merkittävästi verotuloja. Miksei näitä voitu arvioida jo tähän lisäbudjettiin mukaan?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on usein todettu, talous ei kasva, työttömyys pahenee. Keskeinen ongelma on tietysti Euroopan taantuma mutta myös rakenteelliset ongelmat meidän viennissämme. Meidän on Suomessa tehtävä se, mitä kuitenkin itse voimme tehdä vientimme ja kasvumme edistämiseksi. Kehysriihessään hallitus kevensi yritysten verotusta, panosti talouden kasvuun. Nyt olisi keskeistä, että palkkaratkaisut, millä muodoin ne solmitaankin, olisivat mahdollisimman maltillisia ja tukisivat täten meidän vientiedellytyksiämme. Edustaja Skinnari, niillä palkoilla on keskeinen merkitys meidän hintakilpailukyvyllemme. (Jouko Skinnari: Osaamisella on tärkeä merkitys!) Tässä suhteessa toivon, että hallitus omalta osaltaan tekee kaiken voitavansa, vaikka ymmärrän, että turhauttaa, kun esimerkiksi yritysjohtajat omissa ahneuksissaan tekevät kaikkensa myrkyttääkseen työmarkkinailmapiiriä. Mutta oikeastaan hallitukselle kysymys: mitä voisimme tehdä maltillisten palkkaratkaisujen edistämiseksi?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maltillinen palkkaratkaisu, millä tavalla se sitten syntyykään — onko keskitetty vai liittokohtainen — on varmasti ihan paikallaan. Valitettavasti niitä puheenvuoroja myöskin on sitten Suomessa esiintynyt, että lähdetään katsomaan mallia siitä Saksan kilpailukyvyn luomisesta, joka tehtiin 2000-luvulla. Sinne luotiin halpatyömarkkinat, siellä työskentelee miljoonia ihmisiä alle 4 euron tuntipalkalla, ja 10 prosentille ihmisistä, palkansaajista, valtio maksaa 4 miljardia euroa vuodessa toimeentulotukea, siis työssä käyville ihmisille, (Ben Zyskowicz: Parempi, että ovat kokonaan työttöminä, niinkö?) ja tämä on johtanut käytännössä Saksassa siihen, että siellä ollaan työsuojelulakeja uudistamassa, koska puolet palkansaajista on työstressin kohteena ja kourissa. Eihän tämä vain ole meistä kenenkään mielestä se Suomen tie?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus teki omalta osaltaan osinkoveroratkaisut, antoi silloin melkoisen lahjan yrityssektorille ja odottaa nyt sitten, että sitä kautta työllisyys lähtisi elpymään, mutta tiedämme, että se on pitkässä kuusessa, saattaa olla vasta ensi vaalikaudella tuloksia tuottava. Kysynkin: mitä varten, ministeri Urpilainen, hallitus meni tekemään osinkoveroratkaisun ennen kuin tupo on kasassa? Minusta tämä on aika lailla ajattelematonta toimintaa, koska nyt teillä ei ole oikein minkäännäköistä vääntöruuvia sinne yrityselämän suuntaan. Millä se maltillinen tupo nyt sitten tehdään? Valtiovallalla ei kovinkaan paljon varmaan niitä euroja ole sinne pöytään antaa.

Sitten toinen kysymys. Sosialidemokraatit ovat aina olleet sitä mieltä, että silloin kun on työllisyystilanne huono, valtiovallankin pitää toimia. Kysyn: miksi te ette nyt tee järkeviä investointeja ja sitä kautta työllistä, ei syömävelkaa, vaan investointeihin, jotka sitten tuottavat ja tekevät tulosta myöhemmin, säästävät jopa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että hallitus nyt satsaa myöskin asuntotuotantoon pääomittamalla A-Kruunua. Mutta, arvoisa valtiovarainministeri ja myöskin arvoisa asuntoministeri, kai te nyt yhdessä pidätte huolen siitä, että kun sitä omaa pääomaa sinne maksetaan, niin siitä ei peritä ainakaan aravalainan mahdollistamaa maksimikorkoa, joka on tällä hetkellä 8 prosenttia? Nimittäin sehän pompauttaisi vuokrat entistä korkeammalle, ja kun tällä on ymmärtääkseni pyrkimys paitsi lisätä asuntotuotantoa myöskin pitää vuokria kurissa, ainakin pääkaupunkiseudulla, niin kehotan nyt lievään maltillisuuteen tai ehkä nyt vähän suurempaankin maltillisuuteen, jotta tämä vuokramarkkinoitten kohtuuton kehitys pääkaupunkiseudulla, joka sitten heijastuu koko maakuntaan, voisi pysähtyä.

Arvioin kyllä, että paitsi valtion rakennuttamista tässä tilanteessa olisi ehkä jo tarvittu valtion rakentamistakin. Nimittäin epäilen, että ainakin pääkaupunkiseudulla aravatuotantoon urakkatarjousten saaminen alkaa olla se kynnyskysymys. Jos niitä urakkatarjouksia (Puhemies koputtaa) ei tule, niin sitten voisi olla hyvä, että valtionyritys tekisi niitä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmalla investoinnit uusiutuvaan energiaan kasvavat nopeasti. (Mauri Pekkarinen: Ja te leikkaatte!) Uusiutuvan energian markkinat kasvavat nopeammin kuin monet muut sektorit. Monissa paikoissa maailmalla nimenomaan päätökset ilmastotavoitteiden saavuttamisesta ja investoinnit energiainfran uudelleenrakentamisesta ovat niitä päätöksiä, jotka myös synnyttävät uutta työtä, kuten Saksassa energiavallankumous on synnyttänyt 370 000 työpaikkaa. Suomessakin cleantech-sektori kasvoi viime vuonna huomattavasti nopeammin kuin koko talous — no, itse asiassa se ylipäätänsä kasvoi.

Arvoisa puhemies! Onko hallituksessa pohdittu sitä, miten uudistamalla meidän ja Euroopan energiapoliittisia tavoitteita ja ympäristötavoitteita voisimme saada sysäyksen investointeihin ja uuteen työhön, aivan kuten edustaja Karimäki kysyi siitä, onko harkinnassa, että kansallisesti nostaisimme hiilen hintaa, jos ei se eurooppalaisessa viitekehyksessä onnistu?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuorossaan ministeri Urpilainen listasi tiehankkeita, joihin talousarviossa on kyllä löytynyt rahaa, ja hyvä niin. Mutta minne on tämä cityhallitus unohtanut alempiasteisen tieverkoston kunnossapidon? Vai onko teillä jäänyt epähuomiossa se huomioimatta, että myös maaseudulla tarvitsee toimivan liikenneverkoston? Käsittämätöntä kyllä, kehitysapuun on löytynyt 30 miljoonaa euroa, minkä perillemenosta ei voi olla mitenkään varma, mutta rahaa ei löydy oman maan tiestöön, joka kuitenkin loppupelissä pitää tämän meidän kansantaloutemme kunnossa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa se, minkä edustaja Oinonen otti esille, että tässä lisätalousarviossa on löytynyt lisämäärärahoja kansainväliseen kehitysyhteistyöhön, jonka perillemenon eteen koko hallituksessa tehdään valtavasti töitä, koska on totta kai todella tärkeää, kun suomalaiset veronmaksajat osallistuvat kehitysyhteistyöhön, että ihmisillä täytyy olla myös tietoa siitä, mitä näillä rahoilla saadaan aikaan. Onkin hyvin hienoa todeta, että niissä maissa, joihin Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä maksetaan, esimerkiksi Vietnamissa, ollaan saavuttamassa suurin osa vuosituhattavoitteista vuoteen 2015 mennessä, jopa niin hyvin, että nyt Suomella on mahdollisuus aloittaa Vietnamista vetäytyminen ja suunnata omaa apuaan johonkin sellaiseen maahan, jossa kehitys on vielä enemmän lapsenkengissä kuin Vietnamissa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäki ja muutamat muutkin täällä ovat ilakoineet siitä, että kehitysapuun löytyy 30 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tietenkin sillekin rahalle olisi ollut käyttöä täällä Suomessa, mutta jos se 0,7 prosentin tavoite, mistä aina puhutaan, haluttaisiin toteuttaa ja jopa ehkä ylittääkin, niin kyllä olen sitä mieltä, että jos nämä Kreikan ja muiden euromaiden kriisipaketit laskettaisiin mukaan tähän kehitysapuun, niin tämä 0,7 prosentin tavoite olisi jo komiasti ylitetty tähän päivään mennessä.

Nyt tartun edelleen tähän momenttiin 28.01.69, eli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa on ihan momentti sille, että reilut 40 miljoonaa euroa lapioidaan rahaa Kreikalle. Kysynkin valtiovarainministeriltä: eikö tälle reilulle 40 miljoonalle olisi löytynyt käyttöä täältä kotimaasta, esimerkkinä tiestö, niin kuin edustaja tuossa takana otti puheeksi, tai sitten nuorisotakuu, mistä puhuttiin, tai vaikka tämä lastensairaala?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto on tässä talossa se jaosto, joka vastaa kehitysapurahojen seuraamisesta ja myöntämisestä. Siihen liittyen kyllä edustaja Oinosen kannattaisi kääntyä oman ryhmän edustaja Soukolan puoleen, joka oli mukanamme, kun kävimme Etiopiassa tarkistamassa, mihin nämä rahat menevät, kun te väititte, ettei ole mitään takeita, mihin nämä rahat menevät. (Juho Eerola: Mosambikissa meni ihan hukkaan!) Tuossa maassa 1,7 miljoonaa ihmistä on päässyt puhtaan veden piiriin suomalaisten tuen ansiosta. Kaikki jaostomme matkalle osallistuneet ihmiset olivat varmasti yhtä mieltä siitä, että Suomen rahat käytetään erittäin vastuullisesti esimerkiksi tuossa maassa. Esimerkiksi edustaja Soukola kirjoitti tästä erittäin hyvän artikkelin Perussuomalainen-lehteen. Kehottaisin lukemaan sen.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tuohon äskeiseen puheenvuoroon sen verran, että minun ei tarvitse mennä Etiopiaan asti katsomaan, kuinka huonosti siellä kansalaiset voivat. Minun ei tarvitse mennä kuin tuohon läheiselle torille katsomaan vähäosaisia ihmisiä ruokajonoissa. Annetaan tänne Suomeen se 30 miljoonaa kehitysapuun, koska tätä menoa, mitä hallitus nyt tänä päivänä tätä politiikkaa tekee, Suomi on kohta kehitysmaa.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtion budjetti on noin 54 miljardia euroa, ja uskallan väittää, että tästä suurin osa käytetään suomalaisten elinolojen parantamiseen ja turvaamiseen. Eivät nämä rahat virtaa kaikki ulkomaille, eikä kaikkia suomalaisia ole jätetty heitteille ja sorateitä jätetty rappiolle sen takia, että Etiopiassa mahdollistetaan ihmisille puhdas vesi. On puhdasta populismia kytkeä tiehankkeet ja kehitysapu yhteen, ja tämmöistä puhetta ei kyllä odottaisi tässä salissa enää 2000-luvulla kuulevan.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on erittäin tärkeä keskustelu. Nimittäin moni asia tietenkin Suomessa kaipaa korjausta, mutta meidän täytyy katsoa myöskin näitä globaaleita haasteita ja sitä inhimillistä kärsimystä. Minä uskon, että me suomalaiset haluamme olla mukana ratkaisemassa näitä kriisejä ja olla vaikuttamassa siihen, että näistä maailmaa vaivaavista ilkeistä ongelmista päästään eroon ja löydetään niitä ratkaisuja ulos siitä, niin että ihmisillä on mahdollisuus saada puhdasta vettä, ihmisillä on mahdollisuus rakentaa elämäänsä, ihmiset saavat koulutusta ja lapsikuolleisuus painetaan mahdollisimman matalaksi ja synnytetään sitä hyvinvointia. Me puhumme täällä paljon ilmastonmuutoksen estämisestä ja uusista energiapoliittisista ratkaisuista, mutta myös nämä teot, mitä me yritämme tämän kehitysyhteistyön kautta tehdä, ovat tärkeitä ja muuttavat maailmaa toivottavasti parempaan suuntaan.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin meillä kuin muuallakin erityisen huolissaan on syytä nyt olla nuorten tilanteesta. En ole aivan varma, ja ehkä meidän olisi syytä yhdessä enemmän miettiä, mitä tapahtuu tälle maanosallemme, jos emme nyt saa nuorisotyöttömyyttä kuriin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin tiedustella valtiovarainministeriltä: Te totesitte äsken, että nyt ei ollut tarvetta vielä antaa lisärahaa nuorisotyöttömyyden hoitoon ja yhteiskuntatakuun todelliselle onnistumiselle, mutta esitän kolme konkreettista näkökulmaa ja toivoisin, että voisitte hallituksessa pohtia, olisiko näissä joitakin eväitä nuorisotyöttömyyden hoitoon. Ensinnäkin minusta me tarvitsemme oppisopimusreformin. Me tarvitsemme sellaisen mallin, joka toimii Keski-Euroopassa, jossa nyt koulunsa päättävälle ysiluokkalaiselle oppisopimus on todellinen vaihtoehto. Lisäksi me voisimme harjoittaa tulevaisuuskutsuntoja, laajennettuja asevelvollisuuskutsuntoja niin tytöille kuin pojille, joissa tavattaisiin niin terveystarkastuksen kuin opinto-ohjauksenkin merkeissä. (Puhemies koputtaa) Kolmantena esitän työnantajamaksujen alentamista nuoren vakituisesti työllistävälle työnantajalle. Voisiko näistä ottaa koppia?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaukset siinä, että panostetaan meriteollisuuteen, kaivostoimintaan ja infrastruktuuriin, ovat ihan oikeita. Merkittävää on myöskin se, että osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla pyritään edistämään, ja siinä ministeri Risikko on tehnyt oikein hyvää työtä muun hallituksen kanssa. Mutta on kyllä myönnettävä, että tämä työllisyystilanne alkaa oikeasti olla vakava paitsi nuorten myöskin koko väestön keskuudessa. Täällä on nyt käyty keskustelua näistä malleista, ja vasemmalta puolelta on tyrmätty niin Espanjan malli kuin Saksan mallikin. Ehkä meidän kuitenkin kannattaisi ottaa oppia tästä vähän lähempää. Olen ihmetellyt sitä, miksi Juhana Vartiaisen ajatuksia, jotka on Ruotsista kopioitu — siellä ne ovat toimineet, siellä on työllisyysaste paljon meitä korkeampi — ei ole täällä otettu vakavasti. Kysynkin: eikö alkaisi olla jo aika viedä niitä eteenpäin, koska nyt alkaa olla siitä kyse, että me estämme ihmisten valumisen pitkäaikaistyöttömyyteen?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kun on kaksi keskeistä ministeriä paikalla, niin kysyisin teidän mielipidettänne: onko Suomessa tapahtunut 2000-luvulla niin, että kustannusrakenne on noussut sen verran korkealle, että meidän on enää vaikea viennissä pärjätä? Kysymys ei ole mistään yksittäisestä komponentista vaan ikään kuin kumulatiivisesta, hiipivästä kustannusrakenteesta, joka haittaa näitten yritysten, varsinkin pienten yritysten, toimintaa ja vientiä. Tästä on jo aika monta esimerkkiä valiokuntakuulemisissa saatu kuulla.

Ihan tästä veneteollisuudesta ja laivanrakennusteollisuudesta, minkä edustaja Kanerva ja Thors nostivat esille: Meillähän on myös sisämaassa venerakennusteollisuutta, veneteollisuutta, joka jossain määrin taistelee näitten samojen kilpailukykykysymysten kanssa. Puola on tänä päivänä aika suosittu maa, minne veneteollisuus menee. Onko meillä mitään toimenpiteitä olemassa? Esimerkiksi Tekesin määrärahat ovat 500 miljoonaa, mutta markkinoillemenoon kohdennetaan 15 miljoonaa. Voidaanko näille asioille jotain tehdä, vai mitenkä me menettelemme, että saamme nämä työpaikat pidettyä Suomessa?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin jo siitä, että pitäisi tehdä maltillinen työsopimus. Minä voin kertoa edustaja Sasille, joka ei näköjään enää ole paikalla, että tässä maassa on keksitty vielä parempi asia, meillä on keksitty nollatyösopimus. Se tarkoittaa sitä, että kirjoitetaan työsopimus, jossa on 0 työtuntia. Silloin ei tarvitse huolehtia yhtään mistään.

Mitä tulee tähän 42 miljoonaan, mikä nyt sitten annetaan Kreikalle, vielä kun samaan aikaan meillä puhutaan esimerkiksi nuorisotakuusta, niin eikö olisi järkevämpää antaa tämä 42 miljoonaa esimerkiksi niille yrityksille, jotka joutuvat lomauttamaan väkeään? Nythän ollaan sorvaamassa lakia siihen, että siihen tilalle saadaan ottaa työhöntutustujia nuorisotakuuihmisistä. Se on aika järjetön ajatus, koska siinähän toinen puoli väestä ei saa palkkaa, koska on lomautettu, ja toinen puoli tekee työtä alipalkalla elikkä pienellä palkalla. Se jos mikä on omiaan laskemaan sisämarkkinoita ja viemään tämän maan todelliseen syöveriin. Jos sisämarkkinat tästä vielä kuoleutuvat, niin menee todella huonosti tässä maassa. Ja mitä halpatyömarkkinoihin tulee, niin tässä maassa valitettavasti on jo halpatyömarkkinat, täällä on jopa ihmiskauppatyömarkkinat, (Puhemies koputtaa) niin että olisi aika paljon tehtävää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen sitä, että täällä väheksytään maltillisten palkkaratkaisujen merkitystä. Jos ajatellaan yritysten hintakilpailukykyä, (Kari Rajamäki: Nollatyösopimuksia!) niin totta kai palkkakustannukset vähän yrityksestä ja toimialasta riippuen ovat keskeisiä. Ja jos me pystymme työmarkkinoilla pääsemään selvästi kilpailijamaitamme maltillisempiin palkkaratkaisuihin, niin se tukee meidän kilpailukykyä ja siten se tukee meidän vientiä, kasvua, työllisyyttä ja toimeentuloa.

Mitä tulee tähän Kreikan 40 miljoonaan euroon, niin eihän kukaan ole ajatellut, että me teemme Kreikalla bisnestä, ja sen vuoksi euromaat sopivat Kreikan tukipaketin yhteydessä, että ne korkotulot, jotka syntyvät Kreikalle annetuista luotoista, palautetaan sitten Kreikalle. Ja näin ollen osana Suomen Pankin voittoa, joka oli kaiken kaikkiaan yli 300 miljoonaa, valtiolle yli 200 miljoonaa, siellä sisällä on tämä 40 miljoonaa, joka palautetaan. Totta kai voidaan luetella lukuisia hyviä kohteita, mihin sen olisi voinut käyttää, mutta tämä oli siinä ajatus.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindström nosti esille täällä keskustelussa teollisuuden toimintaedellytykset ja energian merkityksen ja energian hinnan merkityksen osana teollisuuden toimintaedellytyksiä ja kustannusrakennetta. Minulla on ollut mahdollisuus viime viikolla itse asiassa tutustua Turussa telakkateollisuuden ja meriteollisuuden tilanteeseen ja eilen Pietarsaaressa metsäteollisuuden tilanteeseen. Ja kun käy keskusteluja näiden molempien toimialojen kanssa, joilla molemmilla myöskin tietynlainen rakennemuutos Suomessa on käynnissä, niin kyllä se keskeinen viesti molemmista suunnista oli se, että meidän täytyy turvata kohtuuhintainen energia Suomessa, ja sitä hallitus omalta osaltaan on tekemässä. (Mauri Pekkarinen: Millä tavalla?) Mutta erityisesti metsäteollisuuden puolelta korostettiin sitä, että raaka-ainekustannukset — eli käytännössä puun hinta — ovat 60 prosenttia metsäteollisuuden kustannuksista — 60 prosenttia. Eli tässä suhteessa varmaan se keskeinen kysymys on, miten me pystymme myöskin meidän perusteollisuudelle, tässä tapauksessa paperi- ja metsäteollisuudelle, turvaamaan raaka-ainetta kohtuulliseen hintaan.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä myöskin useammassa puheenvuorossa viitattiin meidän teollisuuden kustannusrakenteeseen laajemmalti ja osana sitä myöskin kustannuskilpailukykyyn ja palkkaratkaisuun, ja edustaja Zyskowicz kysyi allekirjoittaneelta, mitä hallitus voisi tehdä maltillisen palkkaratkaisun synnyttämiseksi. Kaikki varmasti eduskunnassa tietävät, että hallitus oli hyvin aktiivisesti tukemassa maltillisen, keskitetyn palkkaratkaisun syntymistä jo kehysriihen yhteyteen, ja olemme hyvin surullisia siitä, että valitettavasti ratkaisua tuolloin ei syntynyt. Edelleenkin toivo elää sen osalta, että syksyllä voisimme maltillisen palkkaratkaisun tehdä. Valtio on omalta osaltaan valmis tämänkaltaista ratkaisua myöskin tukemaan, mikäli se on kattava, se on keskitetty ja siinä ovat toimialat selkeästi myöskin mukana ja tuo ratkaisu tukee työllisyyttä ja luo edellytyksiä uusien työpaikkojen syntymiselle. Totta kai valtion liikkumatila tässä tilanteessa on hyvin pieni, mutta olemme valmiita edelleenkin sitä tukemaan.

Kysyitte myöskin tästä yleisestä ilmapiiristä, ja jaan myös näkemyksenne kyllä siitä, että jos samaan aikaan meillä löytyy Suomesta yrityksiä, jotka jakavat osinkoja kymmeniä miljoonia mutta lomauttavat henkilöstöä saadakseen säästöjä yrityksessä aikaan, tai jos yritysjohtajat vaativat hyvin maltillisia, jopa lähellä nollaa olevia palkankorotuksia mutta nostavat omia palkkojaan, niin tämänkaltainen toiminta ei luo luottamusta tähän yhteiskuntaan rakentaa maltillista palkkaratkaisua, vaan tämänkaltainen toiminta sotii suomalaisten oikeudentuntoa vastaan. Sen takia mielestäni tässä pitäisi kyllä kaikilla osapuolilla olla kykyä katsoa asioita hieman laajemmalti ja asettaa todella se yhteinen etu tässä tilanteessa oman edun edelle. Mutta tätä hallitus on omalta osaltaan valmis ehdottomasti tukemaan.

Edustaja Anttila viittasi siihen, miksi ei tehdä julkisia investointeja. Edustaja Anttila, kyllä julkisia investointeja tehdään. Tässä lisätalousarviossakin me annamme muun muassa valtuutuksen valtatie 8:n rakentamiselle, me olemme pääomittaneet Kruunuasuntoja, jotta voimme olla tukemassa kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämistä, olemme rakentamassa nesteytetyn maakaasun infrastruktuuria, eli investointeja tehdään koko ajan, (Sirkka-Liisa Anttila: Liian vähän!) mutta samaan aikaan meidän tietenkin täytyy hyvin tarkkaan kultavaa’alla punnita, kuinka paljon valtio pystyy ottamaan tässä tilanteessa lisää uutta velkaa, koska nuo investoinnit on nyt tässä tilanteessa valitettavasti tehtävä pääosin velkarahalla.

Täällä myöskin edustaja Lintilä — mielestäni vähän epäreilullakin tavalla — antoi hallitukselle moitteita siitä, että merkittäviä avauksia ei olisi hallituskauden aikana tehty. Viimeksi kehysriihessä tehtiin erittäin iso, merkittävä uudistus, verouudistus, jonka tarkoituksena on juuri luoda edellytyksiä yrityksille kasvattaa omaa yritystoimintaansa, investoida Suomeen ja synnyttää myöskin uusia työpaikkoja. Ja tuo keskustan esillä pitämä kasvurahastokin löytyy myös hallituksen päätöksistä.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Mitä tulee sitten kehitysyhteistyömäärärahoihin ja ehkä myöskin tähän Kreikan tilanteeseen, minusta on hyvin tärkeää, että tilanteessa, jossa me olemme isojen haasteiden keskellä kotimaassa ja meidän kaikkien on suorastaan velvollisuus löytää ratkaisuja, joilla me edistämme talouskasvua ja parempaa työllisyyskehitystä, me emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme ja laittaa päätä pensaaseen ja ajatella, että paha maailma menee sillä pois, että me nyt sitten näin toivomme, vaan kyllä meidän täytyy myöskin kantaa vastuuta kansainvälisesti siitä, mitä tapahtuu sekä meidän maanosassa että globaalilla tasolla. Minusta hallituksen päätös osoittaa päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön on hyvin vastuullinen toimi, ja pidän tärkeänä myöskin sitä, että hallitus kantaa globaalia vastuuta, vaikka taloustilanne Suomessa on vaikea. Ja mitä tulee näihin Kreikan joukkovelkakirjoilla tehtyihin voittoihin, minusta sekin oli erittäin hyvä päätös, että me emme tässä tilanteessa tee Kreikan joukkovelkakirjoilla voittoa, emme tee asialla bisnestä, vaan olemme tässä yhteydessä valmiita osoittamaan nuo 42 miljoonaa voittorahoja Kreikalle. Ja käsittääkseni asia oli myöskin Suomen Pankin pankkivaltuustossa yksimielinen, eli myöskin perussuomalainen varapuheenjohtaja oli tämän asian siellä hyväksymässä.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Puhemies! Minun mielestäni on täysin joutavanpäiväistä kinastella siitä, tarvitsemmeko hintakilpailukykyä vai osaamista, koska on aivan itsestään selvää, että tarvitsemme molempia. Meillä on Suomessa valtava määrä sekä isompia että pienempiä yhtiöitä, jotka kisaavat erittäin kovassa kansainvälisessä kilpailussa, jossa hintakilpailukyky on aivan, aivan olennainen elementti, ja tässä suhteessa edustaja Eestilä osui naulankantaan, että kyse on useitten eri kustannusten kumulatiivisesta lisääntymisestä, erityisesti suhteessa muutamiin meidän keskeisiin kilpailijamaihimme, Ruotsiin ja Saksaan.

Edustaja Kanerva kysyi meriteollisuuden kehittämistyöryhmän perään. Vuorineuvos Johanssonin työryhmä jättää mietintönsä minulle 17.6. Meillä on sen jälkeen sitten hyvä tilaisuus keskustella meriteollisuuden tulevaisuudesta.

Edustaja Lindström peräänkuulutti ennustettavuutta talouteen. Minun mielestäni se on erittäin hyvä huomio. Me elämme tällä hetkellä tilanteessa, jossa meillä on krooninen pula investoinneista. Oikein kukaan ei uskalla investoida, ja tässä suhteessa kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka lisäisivät ennustettavuutta, edistäisivät myös investointeja. Tällä sektorilla ehkä kaikkein keskeisin kysymys on nimenomaan ennustettavuus energian suhteen. Tässä tarkoituksessa tulen vielä tällä viikolla lähettämään kaikille eduskuntaryhmille kirjeen, missä pyydän eduskuntaryhmiä nimeämään edustajansa parlamentaariseen työryhmään, jossa katsotaan meidän energia- ja ilmastotavoitteitamme aina vuoteen 2050 saakka, jotta tätä kautta voitaisiin luoda ennustettavuutta ikään kuin yli vaalikausien.

Edustaja Rantakangas kiinnitti huomiota Finpron resursseihin. Olen tässä, voisi sanoa, jopa liikuttavan samaa mieltä edustaja Rantakankaan kanssa. Mahdollisuuksia maailmalla on vaikka kuinka paljon, ja jokainen käsipari, silmäpari, korvapari tuolla maailmalla edistää. Ikävä kyllä valtiontalouden tiukoissa raameissa ollaan vähän joka paikasta jouduttu säästämään, mutta toisaalta hallituksen vastaus tähän on tämä niin sanottu Team Finland -konsepti eli se, että kerätään kaikki meidän rajalliset, eri toimijoitten voimavarat sekä maailmalla että Suomessa, on se sitten Finproa, Invest in Finlandia, lähetystöjä, Tekesiä, ely-keskuksia, yhä saumattomammin toimimaan yhdessä, jotta voimme viedä tätä suomalaisen osaamisen ja korkean teknologian ilosanomaa kaikkialle maailmassa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kaikkiin niihin, jotka ovat sitä mieltä, että hyvinvointivaltion tulevaisuus on kiinni siitä, pystytäänkö luomaan 200 000 uutta työpaikkaa lähivuosina. Tässä tilanteessa, jossa kaikki osapuolet, työntekijät, työnantajat ja valtio, kokevat, että liikkumatila on valtavan pieni, se liikkumatila pitää tunnistaa ja ratkaisu pitää löytyä, koska ainoastaan se laukaisee sen, että syntyy investointeja tilanteessa, jossa vientiyritysten johto ja omistajat entistä herkemmin miettivät sitä, pitääkö yritys siirtää Suomesta johonkin muualle. Nämä suuret yritykset eivät ratkaise tätä työllistämistä vaan nimenomaan pienet, ja sen tähden pienten osalta tässä suuressa ratkaisussa pitää huolehtia siitä, että syntyy riittävästi joustoa, syntyy riittävästi motivaatiota työllistää ja yrittää. Sen tähden tarvitaan uusia elementtejä, joilla voidaan rahoittaa ja varmistaa sellaisten yritysten elämisen mahdollisuus, joidenka liiketoiminta on terve, joilla on tilauksia (Puhemies koputtaa) mutta joilla välttämättä omat pääomat eivät riitä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi on kiitettävä siitä kutsusta parlamentaariseen yhteistyöhön energiapolitiikan suhteen. Se on erittäin tervetullut kutsu. Sen sijaan kiitettävää ei riitä siihen asti, että tämän budjetin Kreikka-henkisyys saisi hymyilemään, vaikka kuinka aiotte sitä koristella, mutta kiitosta kuitenkin riittää siihen, että telakkatuet ja liikennehankkeet ovat ihan kohtalaisessa tolassa. Kuitenkin samaan aikaan on muistutettava, että esimerkiksi siitä mainitusta valtatie 8:sta puuttuu vielä se puolet, elikkä lisärahoitusta odotellaan. Kuitenkin ihmetyttää se, että ettekö te todellakaan aio korjata perusväylänpitorahoja tiestön suhteen. Suomen tiestö rapautuu, ja tämä säästäminen käy älyttömän kalliiksi.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Takaisin talouden tilanteeseen. Talouden tilanne on tasapainoton, ja kasvua tarvitaan. Täällä on ollut erinomaisia puheenvuoroja, joissa on pohdittu, miten työpaikkoja luodaan, millä tavalla luodaan mahdollistavaa politiikkaa, ja toivonkin, että me voimme yhdessä mahdollistavaa politiikkaa pohtia.

Kehyksessä on myös ict:hen liittyviä ratkaisuja, ja siltä osin meillä olisi paikka myös valtiona tehdä innovatiivisia hankintoja ict-puolella ja näin luoda uusia työpaikkoja, tukea uutta yritystoimintaa ja uusien tuotteiden testaamista valtionhallinnossa. Meillä tulee olla myös tähän rohkeutta tässä vaikeassa tilanteessa.

Lisäksi Finnveralle osoitettu 10 miljoonaa, joka kohdentuu teknologiayrityksiin, on myöskin yksi askel, jota on täällä peräänkuulutettu toimenpiteenä, tärkeä toimenpide, jolla saadaan ratkaistua ict-yritysten rahoitusmahdollisuuksia ja näin mahdollisuuksia luoda niitä kipeästi kaivattuja työpaikkoja.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ehdottoman tärkeää, että hallitus panostaa nyt kohtuuhintaiseen ja monipuoliseen asumiseen. Me tiedämme, että kansakuntamme ikääntyy maailmanlaajuisestikin erittäin kovaa vauhtia. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä suomalaisten yli 75-vuotiaitten ihmisten määrä kaksinkertaistuu, ja tavoitteena on tuolloin, että yhä useampi ihminen voisi asua kotona entistä hyväkuntoisempana ja toimintakykyisempänä, ja sitä varten me tarvitsemme erilaisia monipuolisia asumisen muotoja.

Ministeri Kiurun johdolla valmisteltiin ikäihmisten asumisen kehittämisohjelma. Ongelmana oli vain se, että vaikka hyvä ohjelma rakennettiin, niin meillä ei ollut siihen rahoitusta. Nyt hallitus panostaa tämän kehittämisohjelman rahoittamiseen ja myöntää erityisryhmien asuntoja varten investointitukea 10 miljoonaa. On erittäin hyvä, että nyt tämä kehittämisen ohjelma pääsee käyntiin täydellä teholla ja saamme myös valmiutta ikäihmisten asumisen monipuolistamiseen.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harmi, että valtiovarainministeri Urpilainen on nyt poistunut, mutta siitä huolimatta käytän tämän puheenvuoron. Hän totesi esittelypuheenvuorossaan, ettei ole tapahtunut käännettä parempaan. Politiikkaa pitää tehdä ajassa ja toimenpiteiden pitää olla tämän mukaiset, mutta hallituksen esitykset lisätalousarviossa ovat varsin vaatimattomat. Tässä taannoin ministeri aloitti puheenvuoronsa lainaten Urho Kekkosta: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Ilahduin tästä siteerauksesta, että nyt alkaa tapahtua investoinneissa jotakin, koska tämä Kekkosen pamfletti tähtäsi juuri tähän, mutta ei ole näkynyt.

Keskusta on esittänyt kasvurahastoa, merkittävää sellaista, ja sen mukaisia toimenpiteitä. Kyllä talous saadaan täsmäinvestoinneilla osaltaan liikkeelle. Nyt tarvitaan vahvoja toimenpiteitä, ei pelkästään veroratkaisu riitä. Se vaikuttaa osaan yrityksiä, mutta vain osaan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin virkamatkalla Norjassa vähän ennen ministeri Vapaavuoren Norjan-matkaa, ja siellä kävi ilmi kaikki se, mitä ministeri täällä todisti, mutta myös se, että suomalaiset keskisuuret yritykset, pienistä yrityksistä puhumattakaan, eivät uskalla osallistua eivätkä osallistu Norjan tällä hetkellä erittäin laajoihin markkinoihin kielimuurin takia. Norjalaiset olettavat ja vaativat, että tarjoukset tehdään norjaksi, ja siksi on erittäin tärkeätä, että pääministeri on — muistaakseni viime viikolla — ilmoittanut, että perustettaisiin Tromssaan yksikkö, joka auttaa suomalaisia pieniä ja keskisuuria, miksei vähän isompiakin, yrityksiä. Mutta viimeistään nyt kaikki kouluruotsin päälle, jotka Norjan markkinoille haluavat. Se lisäoppi siihen, että siellä pärjää norjaksi, on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ei enää ole täällä, mutta olisin kysynyt häneltä, millä aikataululla hän ajattelee hallituksen vastaavan tähän eduskunnan yksimieliseen vaatimukseen home- ja sisäilmaongelmiin liittyvästä lisärahoituksesta. Homeremontit on joka tapauksessa tehtävä. Ne olisi järkevää tehdä nyt, kun alalla on suurtyöttömyys. Ne on joka tapauksessa pakko tehdä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, valtiovarainministeri tuossa kertoi, että puun osuus metsäteollisuuden kustannuksista olisi 60 prosenttia. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa muuta kuin sahojen osalta, ja on erittäin huolestuttavaa, jos tällaisilla tiedoilla poliittisia päätöksiä tehdään, ja pyytäisin arvon ministeriä ja hallituspuolueita tarkastamaan tämän asian.

Mutta niin kansalaiset kuin täällä eduskunnassa oppositiopuolueet ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa päätöksiä siitä, millä tämän laivan suunta saataisiin muutettua, kun olemme jo vuosia nähneet, että karille tässä ollaan menossa. Me odotimme ensin viime vuoden budjettia, odotimme sitten puolivälitarkastusta, sitten seuraavaksi kehysriihtä, ja missään näitä suuria linjauksia, jotka takaisivat meidän kilpailukykymme jatkossa, ei ole tullut, ei myöskään suuria rakenteellisia uudistuksia, joilla nuoria saataisiin töihin. Olemme tarjonneet suojaosan nostamista, olemme tarjonneet sitä, että olisi yrittäjän sosiaaliturvakustannuksiin huojennusta, (Puhemies koputtaa) kun palkkaisi nuoren ihmisen. Kannattaisi todellakin ottaa näistä oppia.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvon puhemies! Aamulla karhu juoksi autoni editse. Petojen määrä on todella paljon lisääntynyt. Viikonloppuna keritsin lampaita, ja työ oli helppo, koska niitä lampaita on koko ajan vähemmän ja vähemmän petojen ansiosta, siis petojen vuoksi. Petovahinkojen määrä on lisääntynyt rajusti.

Ensinnäkin kiitos hallitukselle siitä, että nyt tähän talousarvioon varattiin määrärahat petovahinkojen korvaamiseen kokonaisuudessaan, niille löydetyille vahingoille. Mutta petovahinkojen määrä oli viime vuonna 7,3 miljoonaa, siitä porotalouteen meni 7 miljoonaa. Onko tarkoitus, että tänä vuonna vahingot ovat 10 miljoonaa, ensi vuonna 13 miljoonaa? Nyt todellakin kysyn sitä, miksei tässä talousarviossa ole puututtu siihen, että petovahingot saataisiin vähenemään, eli toimenpiteitä petovahinkojen vähentämiseksi. Miten me saamme määriteltyä, paljonko niitä petoja on? Miten me saamme vähennettyä niitä? Erityisesti karhu-, ahma- ja ilvesmäärät pitäisi saada pikaisesti vähenemään, ettei porotalouselinkeinolle käy huonosti.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten yritysten vienti ja kasvu on tällä hetkellä semmoisella tolalla, että mitään esitystä niistä, joita täällä on esitetty, ei kannata torjua suoralta kädeltä. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että täällä on käyty aika iso ja laaja keskustelu ja hallitus on jo ruvennut toimiin meidän lähialueittemme tilanteen hyödyntämiseksi.

Norjassa on tällä hetkellä työvoimapula, mutta suomalaiset yritykset ja suomalaiset työntekijät, työttömät työntekijät, eivät lähde Norjan puolelle. Siis varmaan, niin kuin edustaja Brax sanoi, yksi asia on kielimuuri, joka norjan kieleen koetaan suurempana, mutta myös norjalaiset normit, norjalaiset viranomaiset. Olisi tosi järkevää perustaa yhteinen kauppapaikka, yhteinen Suomi-talo bisneshengessä Pohjois-Norjaan, jossa voisivat sekä norjalaiset että suomalaiset yritykset ja työntekijät kohdata ja keskustella, mistä kiikastaa. Kuitenkin meillä on lähialue, (Puhemies koputtaa) johon on maantieteellinen yhteys. Mutta toinen asia on logistiikka. Meidän pitäisi saada poikittaiset lentoyhteydet...

...ja miksei rautatiekin kuntoon.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ensinnäkin surullista, että ministeri Urpilaisella on vain tunti aikaa tällaisessa talous- ja työllisyystilanteessa käydä tätä keskustelua. Olisin halunnut häneltä kysyä sitä, millä tavalla hän henkilökohtaisesti aikoo vauhdittaa eläkeuudistusta. Olen ollut huomaavinani, että hän vaatii kyllä rakenteellisia uudistuksia, mutta ei kyllä puhu yhtään mitään eläkeuudistuksen välttämättömyydestä. Esimerkiksi huhtikuussa hän täällä sanoi, että rakenteellisia uudistuksia työllisyystilanteen parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan, mutta eläkeuudistus ei kuulu tähän kategoriaan. Me tiedämme, että virallisesti hallituksen kanta on se, että kunhan työmarkkinajärjestöt ensin tekevät esitykset, niin sen jälkeen hallitus on valmis tekemään sitten eteenpäin. Nyt on kuitenkin niin, että työmarkkinajärjestöjen välillä, ja taitaa olla valtiovarainministeriöönkin päin, on monenlaista häikkää monissa muissa asioissa, joten näyttää siltä, että tämä eläkeuudistuksen vieminen venyy ja vanuu. Pitäisin tärkeänä, että hallitus itse vauhdittaisi sitä, että saataisiin esityksiä aikaiseksi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kurviseen yhtyen: Suomen valtion pitää olla aktiivinen ja myöskin tämmöinen ministeriöiden rajat ylittävä yhteistyö arktisella alueella nyt tarvitaan. Jos italialainen valtionyhtiö käynnistää miljardien investoinnit rakentamalla kuusikerroksista pääkonttoria Hammerfestiin, niin kyllä tässä jossain suhteessa ollaan jälkijunassa ja pahasti. Nyt pitää katsoa myöskin logistisesti 15—20 vuoden päähän, minkälaiset kuljetusjärjestelmät on, mitä yhteistyötä Norjan kanssa siltä osin pitää olla.

Sama on sitten myös Venäjä-strategia: Se on valitettavasti puuttunut. Ei se pitkä raja ole mitään iloa tuonut, kun Euroopan laajuisten liikenneverkkojenkin, ydinverkkojen, valmistelussa Suomi laiminlöi edunvalvonnan komission valmisteluun. Suuri saavutus on nyt se, ettei raideleveyttä tarvitse muuttaa eurooppalaiseksi. Tällaisista asioista me keskustelemme, kun pitäisi todella katsoa, miten meidän talouden ja työllisyyden kilpailukykyä Venäjän ja pohjoisen osalta vahvistetaan.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuija Brax otti erinomaisen hyvän ja mielenkiintoisen asian esiin eli ajatuksen siitä, että norjalaiset kaipaavat tarjouksia ja kirjeenvaihtoa norjan kielellä. Tämä on erittäin hyvä huomio. Tässä toivoisin Suomelta enemmän joustavuutta. Tämä perinteinen kombinaatio, jota lapsemme ja nuoremme opiskelevat, englanti ja ruotsi, ei välttämättä enää nykymaailmassa riitä. On huomioitava entistä paremmin alueelliset erot. Itä-Suomessa ehkä venäjä saattaa olla perusteltua, Pohjois-Suomessa norja, kiinalaiset toivovat saavansa tarjouksia kiinaksi ja japanilaiset japaniksi. Kielen oppiminen on sitä helpompaa, mitä nuorempana sen aloittaa, ja sen takia erilaiset vaihtoehdot ja variaatiot olisi sallittava vaikka koeluontoisesti. Valitettavasti tähän suomalainen järjestelmä ei esimerkiksi Itä-Suomessa ole vielä taipunut.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen kertoi, että lisätalousarviolla parannetaan liikenneinf-raa. Nyt olisi tärkeää kantaa huolta myös nykyisestä perustieverkosta, sillä liikenneväyliemme kunto rapautuu huolestuttavaa ja kovaa vauhtia. Nyt jo asvalttiteitä muutetaan sorateiksi. Viime vuoden rahoitustasoon nähden, kun otetaan huomioon myös kaksi lisätalousarvioesitystä, perusväylänpidon rahoitusta on heikennetty noin 20 miljoonalla eurolla, ja lisäksi noin 4 prosentin kustannustason nousu tekee siihen lisää eroa. Elinkeinotoiminnan edellytysten ja liikenneturvallisuuden kannalta perusväylänpidon kunnossapidon tasokorotus on välttämätöntä tehdä heti. Hallituksen olisikin tullut tehdä tämä korotus kunnossapitomäärärahoihin jo nyt eikä vasta vuonna 2016.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä opposition puheita on kuunnellut, niin tulevaisuus näyttää melko lohduttomalta, ja niin kuin rooliinne toki kuuluu, olette vähätelleet näitä hallituksen nyt tekemiä päätöksiä, vaikka tietääkseni myös kuiskauksenne on kuultu näissä päätöksissä.

Hallitus teki puolivälitarkastelun yhteydessä merkittäviä linjauksia suomalaisen työn, työllistämisen ja työllistymisen eteen. Uskon, että varautuminen tulevaan on ollut todellakin oikeaa ja oikea-aikaista.

Myös muihin akuutteihin kipupisteisiin, kuten asuntotuotantoon, lisättiin resursseja, ja käynnistämisavustukset, investointiavustukset ja muun muassa tämä A-Kruunu ovat olleet tärkeitä seikkoja. Nämä ovat vahva, hyvä perusta tälle rakentamistyölle, jota nyt tarvitaan, mutta kuitenkin vain yksi osa. Lehdissä on esiintynyt muita kipupisteitä, kuten maanomistus- ja kaavoituskysymyksiä, mutta näiden ohella alan toimijat pitävät yhtenä merkittävimmistä ongelmista rakentamismääräyksiä. Tässä yhteydessä haluankin kannustaa uutta asuntoministeriä näyttämään kyntensä ja tarttumaan ripeästi myös tähän puoleen eli normeihin ja määräyksiin, jotta rakentamisen tulpat saadaan vihdoin poistettua.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään tässä lisätalousarviokeskustelussa perussuomalaiset ovat kyseenalaistaneet tämän tukipakettien ja eurojen kylvämisen järkevyyden Etelä-Euroopan kaduille. Jälleen kerran me olemme saaneet kuulla täällä niitä samoja fraaseja vastuunkannosta ja uutena, edustaja Zyskowiczin vastauksena sen, että eihän kukaan ole ajatellut, että tässä voittoa saadaan esimerkiksi Kreikan lainoista. Tulemmeko me seuraavan kerran kuulemaan täällä, että ei kai kukaan ajatellut, että me saamme niitä rahoja takaisin, tai ei kai kukaan ajatellut, ettemmekö me joudu osaa niistä takuista myös maksamaan?

Tätä odotellessa toivoisin, että hallitus olisi tässä lisätalousarviossa antanut varoja myös tähän ennalta ehkäisevään työhön. Nuorisotakuu on sinänsä hyvä, mutta se on korjaavaa työtä ja sillä korjataan vain aiheutuneita haittoja. Mutta ei tullut euroakaan ennalta ehkäisevään työhön lasten ja nuorten pariin ja perheiden pariin. Siihen olisi kipeästi tarvetta.

Sauli Ahvenjärvi /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä sananen tuosta meriteknologiasta. Ministeri Urpilainen luetteli esittelypuheenvuorossaan tärkeitä suomalaisia meriteknologiapaikkakuntia, mutta jostain syystä yksi jäi mainitsematta, nimittäin Rauma. STX:n Rauman-telakka ja siihen nojaava alueella toimiva alihankintateollisuus ovat aivan samojen vakavien kysymysten edessä kuin muukin suomalainen meriteollisuus. On muistettava, että Rauman seudun noin 30 000 työpaikasta peräti 10 prosenttia kytkeytyy suoraan meriteknologiaan.

On hieno asia, että meriteollisuusalalle suunnataan nyt tukea, sillä meriteknologia ei ole todellakaan mikään hiipuva auringonlaskun vientiala. Maailmalla tosin on tällä hetkellä ylikapasiteettia laivanrakennuksesta, mutta erikoisosaamiselle on aina kysyntää. Mehän olemme monella meriteknologian erityisalueella ehdottomia huippuosaajia, ja siitä osaamispääomasta kannattaa pitää kiinni ja sitä kannattaa hyödyntää.

Vielä yksi sana kehitysyhteistyön kriitikoille. Täällä jopa väläytettiin...

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että valtiovarainministeri Urpilainen ei jaksanut odottaa. Kun hän puhui tuossa, mitenkä teollisuuden energian hankintahinnat ovat korkeat, niin olisin kysynyt häneltä, kun kuljetukset vaikuttavat tähän asiaan erittäin merkittävästi, että joko on suunnitteilla, että kuljetusyrittäjille ollaan ottamassa käytäntöön tämä polttoaineen veronpalautusjärjestelmä, joka olisi selvästi helpottamassa tätä tilannetta.

Toisena asiana: Tietysti hallitus teki veroratkaisuja, mutta siinä huomioitiin osakeyhtiöt ja suuret yrittäjät. Kun ajatellaan, että meillä on kuitenkin suuri määrä avoimia kommandiittiyhtiötoiminimiä ja heidän kohdallaan tässä kehysriihessä ei kyllä tullut vastaantuloa, niin ovatko vielä tarkkailun alla nämä asiat ja tehdäänkö jotain, koska nämä ovat merkittävä työllistävä joukko?

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harmi, kun ministerit lähtivät litomaan tuosta.

Meiltä on vientiyrityksiltä lähtenyt vuoden 2008 jälkeen 50 miljardia vientituloja pois. Se tarkoittaa 12—13 miljardin verotuloja tästä yhteisestä kakusta. Meillä on ollut vientiyritys, ja aina kun on yritys, siinähän kustannustaso nousee, mutta se on nyt näkynyt viime vuosina, viimeisten kahden vuoden aikana, että kustannustaso on lähtenyt pilviin. Sen seurauksena tuotantoa siirretään muualle. Esimerkiksi Viroon Suomesta on lähtenyt jatkojalostusta ja kaikkea, ja meilläkin on semmoinen suunnitelma, koska kustannukset ovat pysyneet kurissa. Mitä täällä aiotaan tehdä, että tämä homma ei jatku? Meillähän on kuitenkin koko ajan kustannukset täällä, niin kuin yleisellä tasolla, kakkua jaetaan joka suuntaan, sosiaaliturvaan ja näin edelleen. (Puhemies koputtaa) Mistä me saamme rahaa, jos vientiteollisuus lähtee pois?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu meidän verokilpailukyvystä, ja täytyy tunnustaa, että tämä hallituksen yhteisöveroratkaisu kyllä toi verokilpailukykyä, mutta ongelma onkin se, että yhä useampi yritys meillä Suomessa ei tällä hetkellä tee voittoa eikä siten maksa tosiasiassa yhteisöveroa. Sitä kautta tämä yhteisöveron alentaminen ei nyt meidän kilpailukykyä paranna.

Meillä kustannustasoon pitäisi kiinnittää huomiota, mutta ehkä erityisesti siihen, että vaikka meillä rekisteröidään aika paljon patentteja Suomessa, niin meidän yrityksemme eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla onnistuneet kaupallistamaan tuotteitaan ja meillä puuttuu osaamista lähteä viemään ne uudet tuotteet kansainvälisille markkinoille. Jos täällä olisi ollut nyt ministeri paikalla, niin olisin kysynytkin, onko hallituksella jotakin erityisiä toimenpiteitä suunnitteilla siihen, että voitaisiin tukea erityisesti meidän pk-sektoria siinä, että he voisivat lähteä kaupallistamaan näitä uusia innovaatioita ja saataisiin sitä kautta vientiä lisättyä. Tämä on asia, johon pitäisi nyt entistä enemmän kiinnittää huomiota: kustannuskilpailukyky ja se, että saisimme uusia tuotteita kansainvälisille markkinoille.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan oikeastaan siitä, mihin edustaja Hakkarainen jäi.

Kun meillä puhutaan, että Suomeen ei ole tehty investointeja ja vienti Suomesta vähenee koko ajan, tämä on totta, mutta uskon, että kuitenkin tämä vientiteollisuus on tehnyt investointeja mutta ne investoinnit eivät ole kohdistuneet Suomeen vaan niitä on tehty lähinnä ulkomaille, sinne, missä ne asiakkaat ovat, tai pienemmissä yrityksissä niitä on hyvin merkittävässä määrin tehty Viroon tällä hetkellä. Kysymys on nimenomaan kilpailuolosuhteista: minkälainen kilpailuasema Suomessa toimimisella on tähän ympäristöön nähden.

Suomen maantieteellinen asema on haasteellinen: me olemme kulmassa, meillä on isot logistiikkakulut, isot energiakulut ja raaka-ainekustannukset. Emme me palkkoja leikkaamalla tätä ongelmaa poista, vaan meidän pitää poistaa ne ongelmat, niin että me saamme kilpailuasemamme sellaiseksi, että näitä investointeja, jotka tehdään joka tapauksessa, tehdään Suomeen. Yksi pk-sektorille iso asia on, että kun näitä investointeja (Puhemies koputtaa) on tehty Viroon, niin meidän täytyy olla kilpailukykyinen Viron kanssa ja tämän vuoksi ottaa samanlainen, samantyyppinen verojärjestelmä kuin Virossa on, (Puhemies koputtaa) Suomessa käyttöön, vaikka sittenkin työllisyysvelvoitteella. Mutta jotain on tehtävä. Tuhansia yrityksiä ja investointeja on valunut Suomesta Ruotsiin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Espanjasta ja Kreikasta kannattaa kyllä muistaa sekin, että mikään valtio ei kestä sitä, jos nuorisotyöttömyys on pidemmän aikaa yli 50 prosenttia. Jos semmoinen tilanne jatkuu, niin se on aivan varma, että semmoinen maa hajoaa sisältäpäin ja syö omaa tulevaisuuttaan. Siinä mielessä suomalainenkin oikeisto ja suomalainen vasemmisto ovat tilanteessa osasyyllisiä, koska ovat hyväksyneet sellaisen kriisimaiden tuen, jonka ehtona on, että kuritetaan raskaimman jälkeen tukea saavia maita.

Mitä enemmän euroalue yskii, sitä enemmän odottaisin sitä, että käännetään katsetta itään päin — ei tarvitse kääntää minnekään Kaukoitään vaan lähialueelle Venäjälle — ja ilolla tervehdin sitä, että entinen pääministeri Aho lähti mukaan Venäjän taloussuhteitten edistämiseen. Siellä on valtava potentiaali, ja siinä maassa ei koskaan mene niin hyvin, etteikö Suomi siitä jotain hyötyisi, jos me olemme tiiviisti Venäjä-yhteistyössä mukana. Surkeaa on se, että lähialueyhteistyövarat ajettiin alas.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nokia on hyvä esimerkki siitä, miten palkat eivät ratkaise. Siellä matalapalkkainsinöörit olivat yksi tuki ja turva, mutta yrityksen johdossa ei pystytty tekemään — siitä huolimatta, että Nokia oli se, jolle tuotekehitysrahoista ja tutkimustoimintarahoista meni suurin osa Suomessa — sellaisia tuotteita, jotka menevät kaupaksi. Ja tätähän siellä nyt etsitään, ei pieniä palkkoja. Eivät ne tähän mitään auta vaan se, minkälaisia tuotteita Nokia pystyy saamaan markkinoille.

On ollut hyvä, että täällä on laajennettu tätä keskustelua siihen, mitkä voisivat olla Suomen uusia vientimaita. Yksi ongelma meillä on se, mitä aluksi korostin, että suuryritysten ja pienempienkin, keskisuurten, johdossa pitää myös tehdä sellaisia ratkaisuja, että ne auttavat tätä vientiä. Hallitusten pitää olla toimitusjohtajien sparraajia, eikä niin, että ne ovat parhaita kavereita, jotka tulevat sinne katselemaan, miten hyvin menee.

Lopetan Norjaan siinä mielessä, että Norja on tehnyt venäläisten kanssa sopimuksen: (Puhemies koputtaa) 400 nuorta opiskelijaa otetaan vuosittain kymmenen vuoden aikana. Se on 4 000 venäläistä nuorta kymmenessä vuodessa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun toteuttaminen on kova haaste julkiselle puolelle, mutta siinä tarvitaan myöskin yksityisen sektorin osuutta työpaikkaharjoittelun, oppisopimusten, työpaikkojen mahdollistamiseksi. Siltikään ei pidä nuorisotakuun varjollakaan tehdä nuorten työpanoksen polkumyyntiä, ei työehtosopimusturvan ja työlainsäädäntöturvan purkamista, mutta tarvitaan hallinnollisten taakkojen ja hallinnollisen byrokratian purkamista tässä yhteydessä.

Meillä on edelleen liian vaikeaa työllistää sekä kotitalouksilla että mikroyrityksillä ja pienyrityksillä. Verojaostossa on pohdiskeltu tätä yhden luukun, yhden ilmoituksen, menettelyä. On se kumma, että edes vuonna 2013 ei päästä vielä siihen, että pikkutyönantaja, kotitalous voisivat yhdellä kirjautumisella hoitaa kaikki velvoitteet, joita palkattavasta työntekijästä tulee, vaan pitää esimerkiksi edelleen nuo tapaturmavakuutukset hoitaa erikseen muista velvoitteista.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä pidemmälle tämä vaalikausi on edennyt, sitä vakavammalta Suomen tulevaisuus näyttää. Kasvava työttömyys huolestuttaa suomalaisia. Kuluttajien luottamus Suomen talouteen on pohjalukemissa. Luulisi, että näissä oloissa hallitus yrittäisi vakuuttaa suomalaiset työllisyyden hoidosta, mutta tämän päivän lisätalousarvio osoittaa, että näin ei käynyt. Vaikka vaalikausi on jo ylittänyt puolenvälin, edelleen odotamme ratkaisuja, jotka toisivat työtä, turvaavat palvelut ja vievät Suomen kestävän kasvun tielle.

Huhtikuun työttömyysaste oli jo 8,8 prosenttia. Olen erityisen huolestunut nuorisotyöttömyydestä, mutta myös pitkäaikaistyöttömyys tuntuu pahenevan. Viime viikko osoitti, että sinällään kannatettava nuorisotakuukin, jota keskustakin on täällä kiitellyt, on hallituksen käsittelyssä epäonnistumassa, ja leikkaamalla epäoikeudenmukaisesti nuorten opiskelupaikkoja hallitus on vielä itse pahentanut tilannetta.

Valtiovarainministeri Urpilainen, joka nyt on jo poistunut paikalta, puhui paljon Euroopan tilanteesta ja ongelmista täällä. Olisi kyllä perusteltua, että valtiovarainministeri nyt kiinnittäisi kaiken tarmonsa kotimaan asioiden hoitoon.

Meille on luvattu ministerikierrätyksen jatkoksi politiikan parantamista, ja jotta Suomi selviytyisi, talous- ja työllisyyspolitiikkaan tarvitaan suunnanmuutos. Tällä menolla hallituksen omatkaan tavoitteet esimerkiksi alijäämän tai työllisyysasteen osalta eivät toteudu. Ainut asia, mihin hallitusryhmät ovat tänään vedonneet, on tuo ensi vuodeksi luvattu yhteisöveron alennus, sekään ei ole siis vielä käytössä, ja uudet työpaikat hallituksen mielestä ovat sen yhden kortin varassa. Sen varassa ovat myös investoinnit. Mitään takeita ei ole, että yritykset veroalen myötä investoisivat. Ei tuo yhteisöveron alennus nimittäin paranna yhdenkään yrityksen kannattavuutta, eivät kustannukset alene euron euroa. Ainoastaan niiden yritysten, jotka vaikeassakin taloustilanteessa pystyvät tekemään voitollista tulosta, verotusta kevennetään. Sellainen kädenojennus kaikkein rikkaimmille hallituksen puolelta on siis luvassa.

Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa suunnan muuttamisessa ja politiikan korjaamisessa yhteistyön kättä hallitukselle. Meidän ratkaisumme ovat kaikki myös hallituksen käytettävissä. Esitämme yhteiskuntasopimusta, jossa rakennetaan kaikille suomalaisille kannusteita työhön ja yrittämiseen. Ensin täytyisi syksyllä pusertaa vakautta luomalla maltillinen tuloratkaisu, joka huomioisi etenkin matalapalkka-alat ja erityisesti kuitenkin työttömät. Kestävän kasvun luomiseksi valtion tulisi sitoutua miljardiluokan tulevaisuusinvestointien tekemiseen koko Suomessa. Tähän keskusta on esittänyt infrainvestointien osalta erillisen Infra Oy:n perustamista. Olemme esittäneet suurta kasvurahastoa, millä kasvuyritysten rahoituksen pullonkaulat saataisiin ratkottua. Olemme esittäneet ratkaisuja myös muihin tulevaisuuden kannalta isoihin asioihin, ja nämä ratkaisut — kasvurahasto, uusiutuvan energian tuntuva lisääminen ja kotikunta—maakunta-malli — ovat käytettävissä, jos hallitus haluaa niihin tarttua.

Elleivät hallitukselle keskustan ehdotukset kelpaa, ellei hallitus ole yhteistyöhön valmis, on selvää, että Suomen talous ja työllisyys ajautuvat tulevien kahden vuoden aikana lattianrajaan. Ilman kasvua ja työtä hallituksen viime talvenkin kehyspäätökset ovat vanhentuneita jo syntyessään.

Hämmästelen sitä, miksi hallitus ei huomioinut lisätalousarviossa lainkaan työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden, pahentumista. Pääministerin haastattelutunnilla viime sunnuntaina pääministeri vieritti vastuuta uusista työpaikoista työmarkkinajärjestöille, mutta kyllä hallituksen on kannettava vastuuta. Sen pitää johtaa Suomea, ja sillä on oltava kyky tehdä rohkeita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Keskusta esittää, että hallitus antaisi jo juhannukseen mennessä eduskunnalle toisen lisäbudjetin, johon koottaisiin työllisyyden parantamiseen tähtäävä käytännönläheinen työkalupakki. Näitä työkaluja ovat esimerkiksi nuorisotakuun lisätoimet, kuten nuorille suunnattu oppisopimuskoulutuspaikkojen lisääminen jo ensi syksylle, nuoria työllistävien sivukulujen alentaminen, Sanssi-kortin parempi tiedottaminen, ensimmäisen työntekijän palkkatuki.

Todella heikolta tilanne näyttää rakennusalalla. Olemme huolissamme työttömyysuhan alla olevien tuhansien rakennusmiesten puolesta — niidenkin, joilla tällä hetkellä vielä on töitä, vaikka tuhannet ovat jo työtä vailla. Samaan aikaan koulut homehtuvat käsiin ja vanhukset joutuvat selviämään arjesta hissittömissä taloissa. Näissä hommissa riittäisi töitä rakennusmiehille. Olemme esittäneet monivuotista homekorjausohjelmaa sekä remonttiavustuksia esimerkiksi hissiremontteihin ja lämmitystapamuutoksiin. Tämänkaltaisia konkreettisia toimia, mitkä aktivoivat suomalaisia tavallisia ihmisiä, työntekijöitä, yrittäjiä, tarvitsemme.

Ja edelleen, työnteon on oltava aina kannattavaa. Esitämme, että työttömällä tulisi olla mahdollisuus ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa hänen työttömyysturvaansa. Tällä aktivoitaisiin myös työttömiä.

Toinen lisäbudjetti on välttämätön, koska hallitus ei kerta kaikkiaan näytä ymmärtävän, mitä toimia huono työllisyys ja taloustilanne nyt vaatisivat.

Nyt käsittelyssä olevan lisätalousarvion avoinna oleviin kohtiin keskusta esittää lisärahaa muun muassa lapsiperheiden kunnalliseen kotiapuun, poliisin ja Puolustusvoimien määrärahoihin sekä perustienpitoon. Sellaista kehitystä emme hyväksy, että puoleen Suomeen palautetaan soratiet.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen oli varannut tunnin aikaa tähän keskusteluun. Ymmärrän, että ministerillä on kiireitä ja hänellä on varmasti tärkeitä tehtäviä muualla, mutta on pakko puuttua hänen poissa ollessaankin muutamiin valtiovarainministerin täällä esittämiin väitteisiin.

Ensinnäkin valtiovarainministeri omalla arvovallallaan esitti, kun puhuimme uudesta kasvusta ja työllisyydestä, että metsäteollisuudessa 60 prosenttia kustannuksista on puuraaka-aineen kustannuksia. On hyvä, jos valtiovarainministeri on kuullut sahateollisuuden huolen kannattavuudesta, mutta puuraaka-aineen kustannukset selluteollisuudessa ovat alle 10 prosenttia. Paperi- ja kartonkiteollisuudessa, jotka tuovat eniten rahaa ja hyvinvointia Suomeen, raaka-ainekustannukset jäävät muutamaan prosenttiin. Toivon, että SDP:n metsäteollisuutta ymmärtävät edustajat briiffaisivat ministeriä näistä kysymyksistä, ettei tällainen väite turhaan toistu.

Toinen asia, mihin haluan vielä Urpilaisen puheessa puuttua, on se, että valtiovarainministeri ajeli aika lahjakkaasti kaksilla rattailla. Hän paheksui voimakkaasti yrityksiä, jotka jakavat voitostaan osinkoja samaan aikaan, kun säästävät henkilöstökuluista. Tämän ajatuksen voimme hyväksyä: jos yrityksellä menee hyvin ja se jakaa osinkoja, silloin pitäisi myös henkilöstöstä pitää huolta. Mutta kaksilla rattailla ajeluksi tämän asian tekee se, että samainen valtiovarainministeri Urpilainen on juuri näille samoille yrityksille luvannut nuo suuret yhteisöveron alennukset, jotka ensi vuonna tulevat juuri näitten yritysten tuloksia parantamaan ja jättävät entistä vähemmän veroja Suomelle ja entistä enemmän jaettavaa osinkoina. Tämänkaltaisia, lähes peräkkäisissä lauseissa esitettäviä asioita en toivoisi valtiovarainministerin suusta kuulevani.

Mutta asioita voidaan parantaa, ja keskusta toivoo, että keskustan esittämiin ratkaisuihin hallitus tarttuu. On syytä mainita, että monet hallitusryhmien edustajat ovat käyttäneet myös rakentavia puheenvuoroja. Esimerkiksi edustaja Kurvinen totesi, että kaikki ehdotukset kannattaa ottaa nyt huomioon, niin vakava Suomen tilanne on.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä vuoden 2013 lisätalousarvioksi. Suomen bruttokansantuotteen ennustetaan kasvavan 0,4 prosenttia vuonna 2013. Toisaalta epävarmuus tulevasta on johtanut siihen, että yksityiset investoinnit laskevat edelleen ja työllisyys heikkenee. Lisätalousarvioesitys kasvattaa valtion lainaa 253 miljoonalla eurolla. Vuoden 2013 lainatarve on 7,8 miljardia. Vuoden lopulla valtionvelan määrä on arviolta 92 miljardia euroa eli 46 prosenttia bruttokansantuotteesta. Hallitusta on kuitenkin syytä kiittää valtion luottoluokituksen säilymisestä kolmen A:n luokassa. Ilman sopeutustoimia se ei olisi onnistunut. Hyvästä luottoluokituksesta ja euroalueen korkotasojen laskusta johtuen valtionvelan korkomenoarviota ehdotetaan alennettavaksi 103 miljoonalla eurolla.

Lisätalousarvioesityksessä edistetään tuulivoiman käyttöönottoa. Ministeri Lauri Tarastin tuulivoimaselvityksessä vaalikauden alkupuolella osoitettiin niitä pullonkauloja, jotka estävät tai hidastavat tuulivoiman käyttöönottoa. Lisätalousarvioesitys on tuomassa ratkaisun yhteen isoon ongelmaan. Tutkakompensaatioratkaisu mahdollistaa Puolustusvoimien tutkahankinnan poistaen siten esteen tuulivoiman lisärakentamiselta Perämeren alueella.

Kansainvälisen kehitysyhteistyön osalta poimin yhden yksityiskohdan, jonka osalta toivon varmistusta. Lisätalousarvioesityksen sivuilla 32 ja 34 puhutaan ulkoministeriön ja Itävallan kehitysviraston kanssa toteutettavasta yhteistoimintahankkeesta ja sen menojen maksamisesta. Lisämäärärahan tarve on 1 miljoona euroa. Tällä rahalla ei ymmärtääkseni ole yhteyttä Jemenin kaappaustapaukseen, vai onko?

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla osoitetaan 6,1 miljoonaa euroa Valkeakoskella sijaitsevan ja konkurssiin menneen Avilon Fibres Oy:n tehdaskiinteistössä sijaitsevan rikkihiilen turvalliseen jatkokäsittelyyn ja pois kuljettamiseen. Kiitos määrärahan esittämisestä! Keskustan lähellä oleva tehdas on turvallisuusongelma ja itse asiassa todellinen pommi, josta on aikaisempia huonoja kokemuksia. Konkurssipesä ei asiaa pysty hoitamaan, ja valtio joutuu näin ottamaan asiasta vastuuta.

Tehtaan uudelleenkäynnistäminen oli iso urakka, joka kuitenkin tässä tapauksessa valitettavasti epäonnistui. Mielelläni olisin kuullut ministerin näkemyksen siitä, kuinka todennäköistä konkurssiin menneiden tehtaiden uudelleenkäynnistämisen onnistumisen todennäköisyys ylipäätään on ja ovatko valtion taloudelliset panokset niihin perusteltuja. 6,1 miljoonaa on vain murto-osa valtiolle koituneista kuluista. Kuinka paljon kaikkiaan rahaa valtiolta tähän hankkeeseen kului? En sano enkä kysy tätä arvostelun vuoksi vaan sen takia, että kun investointeja lähdetään tekemään, se analysoidaan hyvin tarkkaan ja olisi myös tärkeätä analysoida hyvin tarkkaan, jos ja kun investointi on epäonnistunut, ja ottaa sitten opiksi siitä, mitä opiksi otettavaa on. Myönnän myös itse olleeni optimistinen Avilonin käynnistymisestä ja tukeneeni sitä luottamustehtävissäni Valkeakoskella, sekä kaupunginhallituksessa että -valtuustossa. Tavoitteena oli noin 200 henkilön työpaikkojen turvaaminen, mutta valitettavasti tehdas on nyt konkurssissa eikä tule enää käynnistymään. Koska ministeri ei ole paikalla, niin en todennäköisesti tule saamaan vastausta, mutta harkitsen asiasta kirjallisen kysymyksen tekemistä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi vielä sanon pari sanaa siitä, minkä tuossa debattikeskustelussa nostin esille, eli eläkeuudistuksen vauhdittamisesta. Minulle on tullut sellainen olo, että hallitus enemmän tai vähemmän haluaa tässä eläkeuudistusasiassa olla työmarkkinajärjestöjen selän takana, ja itse asiassa, kun muistelen, onko ministeri Urpilainen tässä salissa ottanut ollenkaan minkäänlaisia kantoja vauhdittaakseen eläkeuudistusta, ei tule kyllä yhtään sellaista tilannetta mieleen. Toisaalta, kun kuitenkin hänkin puhuu jatkuvasti rakenteellisista uudistuksista, niin olisi hyvä kuulla hallitukselta selkeää linjausta siitä, miten eläkeuudistusta viedään eteenpäin, koska on riskinä, että jos tässä mennään näillä aikatauluilla, mitä on esillä ollut, niin tulevista eduskuntavaaleista tulee eläkeikävaali.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa haluaisin tästä lisätalousarviosta ottaa esille muutamia liikenteeseen liittyviä kysymyksiä, ensinnäkin tämän Kehäradan, johon nostetaan nytten 35 miljoonaa euroa lisävaltuutta. Kun tarkistin äsken, minkäkokoisena tämä hanke aikanaan päätettiin, niin se päätettiin 100 miljoonaa euroa pienempänä vuonna 2008 keväällä liikennepoliittisen selonteon yhteydessä kuin mitä se nyt tällä hetkellä on. Voin sanoa kyllä, että 100 miljoonaa tähän isoon hankkeeseen on kyllä aika paljon rahaa käsitykseni mukaan, ja toivon, että todellakin tässä 100 miljoonassa eurossa on myös nämä glykoliongelmat, jotka paljastuivat sen jälkeen, kun oli tämä Kehärata-päätös tehty ja budjetoitu siihen tietty määrä rahoitusta.

Toisena kysymyksenä nostan esille meriteollisuuteen olennaisesti liittyvän jäänmurron. Jokainen tietää sen, että se on meidän huoltovarmuuden ja meidän viennin ja tuonnin kannalta aivan elintärkeä kysymys. Vielä viime vaalikaudella osittain jäänmurto oli järjestetty liikenne- ja viestintäministeriön alla liikelaitoksena, ja sitten kun tulivat nämä EU:n ratkaisut Destian osalta, niin se yhtiöitettiin vuoden 2010 alusta ja on nyt toiminut sitten Arctia Shipping Oy:nä, ja omistajaohjaus on siellä valtioneuvoston kansliassa.

Minun kysymykseni kuuluvat jäänmurron osalta oikeastaan kahteen kategoriaan.

Ensimmäinen kysymys liittyy valtion budjettirahoitukseen. Jos muistatte, niin tämän vuoden budjettia hyväksyessään eduskunta päätti hallituksen esityksestä, että tilataan uusi jäänmurtaja budjettirahoituksella 125 miljoonaa euroa siihen laittaen ja siten, että se tulee Liikenneviraston omistukseen ja hallintaan, mikä on minusta kyllä uusi linjaus siihen nähden, mitä viime vuosina on tehty. Eli pidän sitä erikoisena ratkaisuna ja mietin kyllä mielessäni, onko hallituksen tahto niin, että meidän muidenkin jäänmurtajien, joita ruvetaan tässä pikkuhiljaa uusimaan, pitäisi tulla suoraan budjettirahoituksella ja Liikenneviraston alaisuuteen.

Toinen kysymys liittyy tähän offshore-toimintaan, joka tässäkin debattikeskustelussa on hieman ollut esillä. Meillähän on tällä hetkellä kaksi monitoimimurtajaa, jotka tekevät tätä offshore-toimintaa, ja nyt minua kiinnostaa tietää se, mikä on hallituksen linjaus jatkoa ajatellen. Onko niin, että nämä monitoimimurtajamme tulevat jatkossakin olemaan täällä offshore-toiminnassa ja arktisilla alueilla niillä sopimuksilla, mitä niillä nytten on — niillähän on Shellin kanssa sopimukset — vai miten tullaan menettelemään?

Kun tässä yhteydessä aina keskustellaan siitä, että on tärkeää, että tätä suomalaista ice managementia, jääosaamista, hyödynnetään täydellä teholla, niin näin se kyllä on. Täällä Suomessa on rakennettu maailman 100 jäänmurtajasta 60, ja arvioidaan, että viidentoista seuraavan vuoden aikana maailmassa tarvittaisiin 40—50 uutta jäänmurtajaa. Varmasti kaikkien tahto on se, että ne jäänmurtajat suunniteltaisiin ja valmistettaisiin Suomessa, mutta varmaan halukkuutta on myös siihen, että Suomen osalta se ei olisi pelkkää valmistamista vaan voisi olla myös operointia siellä vaikeissa olosuhteissa. Näiltä osin olisi kiinnostavaa tietää, miten hallitus aikoo linjata tätä jäänmurtoa ensinnäkin jäänmurtajien uusimisen osalta, otetaanko ne kaikki peräjälkeen budjettirahoituksen piiriin, vaikka talous on valtiolla tiukassa, ja mikä tulee olemaan tämän offshore-toiminnan tulevaisuus Suomen kannalta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Työttömyys nousee jo kesän aikana yli 300 000 työttömän, ja kyse on pitkäaikaisesta trendistä ja elinkeinorakenteen muutoksesta, oikeastaan murroksesta, ei pelkästä kausi- tai suhdannevaihtelusta. Tähän hallitus ei varautunut varsinaisessa talousarviossa eikä tässä vuoden 2013 ensimmäisessä lisätalousarviossa millään tavalla, silloin kun puhutaan välittömistä työllisyystoimista. Kokonaistyöttömyyden lisäksi pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys kasvavat huolestuttavasti. Työ- ja elinkeinotoimistoissa ei ole riittävästi henkilökuntaa palvelemaan etenkään vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia asiakkaita, vaikka heidän palvelutarpeensa on kaikkein suurin. Jo nyt asiakkaille annetaan palveluaikoja ensi vuoden puolelle. Kuka voi enää puhua asiakaslähtöisestä palvelusta?

Yksittäisten määrärahojen lisääminen tipoittain kesken vuoden ei enää riitä, vaan työllisyyspolitiikan suunnan muuttaminen aidosti aktiivisen työllisyyspolitiikan suuntaan edellyttää kaikkien keskeisten määrärahojen lisäämistä mukaan lukien työllisyysperusteiset investoinnit, henkilöihin kohdistuvat määrärahat sekä työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamäärärahat. Tällä hetkellä työtöntä kohti jyvitetty määrärahataso on laskeva. Sen lisäksi pitäisi hallinnonaloittain katsoa, että niiden määrärahat kohdennetaan tavalla, joka tukee työ- ja elinkeinoministeriön toimintaa kokonaistyöttömyyden alentamiseksi. On erityisen huolestuttavaa, että nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vaarantuu liian alhaisen määräraharesursoinnin vuoksi, ja nuorten yhteiskuntatakuun kai pitäisi olla se hallituksen kärkihanke. Tästä työllisyysmäärärahojen kokonaisvolyymin nostamisesta olen tehnyt ensimmäisen lisätalousarvioaloitteen.

Arvoisa puhemies! Jätin myös kaksi muuta aloitetta. Toisessa edellytetään poliisin resurssien turvaamista harvaan asutuilla alueilla ja toisessa petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista asianmukaisessa aikataulussa.

Eilen sain puhelun Lapista — tarkemmin en kehtaa paikkakuntaa sanoa, pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Soittaja oli huolissaan siitä, kuinka paljon viranomaisvastuuta sälytetään kansalaisten kontolle. Äskettäin humalainen henkilö oli ajanut auton metsään, soittaja hälytti hätäkeskuksen ja poliisin, mutta apua ei lopulta tullut lainkaan paikalle. Jokaisella kansalaisella on kuitenkin velvollisuus auttaa lähimmäistään, mutta kuka uskaltaa, varsinkaan vanhempi henkilö, mennä humalaisen ja mahdollisesti huumeita ottaneen, arvaamattomasti käyttäytyvän henkilön lähelle, vaikka tarkoitus olisi kuinka perusteltu: varmistaa hänen henkiinjäämisensä ja estää toisten hengen vaarantaminen? Tällaiset puhelut ovat valitettavan yleisiä, ja ihmettelen, kuinka erilaisessa maailmassa näistä asioista vastaava vastuuministeri ja kansalaiset elävät. Kerta toisensa jälkeen vastuuministeri on vakuuttanut tässä salissa, että asiat ovat kunnossa ja joka puolella Suomea turvallisuuspalvelut pelaavat. Siitä asiasta minä olen vahvasti eri mieltä, niin kuin ovat kyllä aika monet kansalaiset, jotka tietävät, minkälaista elämä on tuolla harvaan asutuilla alueilla.

Kolmannessa aloitteessa esitän, että petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvausten maksamiseksi varattu määräraha mitoitettaisiin oikein jo varsinaisessa talousarviossa. Vuosi vuoden jälkeen petokorvaukset tulevat myöhässä ja määrärahaa joudutaan lisäämään jälkikäteen tipoittain. Porotalous elää jo muutenkin ahdingossa, eikä se kaipaa yhtään uutta lisärasitusta hallinnollisen kankeuden tai epäasianmukaisen määrärahabudjetoinnin vuoksi. Petoeläinkorvausten kokonaismäärärahatarpeen voi ennakoida nykyistä paremmin jo varsinaisessa valtion talousarviossa, sen valmistelussa, sillä sama ongelma toistuu vuosi vuoden jälkeen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, nyt kun elämme epävarmassa tilanteessa, olisi odottanut hallitukselta ennakkoluulottomia panostuksia hyvinvoinnin jatkamiseksi, työllisyyden ylläpitämiseksi, pyörien ja rattaiden pyörimisen edistämiseksi ja niin edelleen, mutta minkäänlainen elvytykseen kannustava lisäbudjetti ei ole.

Yksi viime aikojen tärkeimpiä keskustelupuheenvuoroja on ollut talvella ilmestynyt Konsulttidemokratia-teos, joka karulla tavalla kertoo demokratiamme tilasta. Erityisesti valtionhallinnossa konsulttien käyttö on lisääntynyt ja kustannukset ovat karanneet käsistä. Palkkamenot ovat kyllä alentuneet, kun väkeä on vähennetty, mutta konsulttien käytön myötä kokonaiskulut ovat lisääntyneet, ja tämän seuraukset ovat olleet taloudellisten menolisäysten ohella myös läpinäkyvyyden vähenemisessä ja demokratian ohenemisessa. Usein konsulttien esittämät ratkaisut ovat kääntyneet päälaelleen. On kuviteltu saatavan säästöjä, mutta ne haetut säästöt ovatkin osoittautuneet kalliiksi, ja erityisesti näitä on it-alalla. Tämän Konsulttidemokratia-teoksen mukaan näitten ongelmien alkusyy on siinä, että Valtion tietokonekeskus lopetettiin, ja tässä lisätalousarviossakin on useammassa kohtaa it-asioihin liittyviä lisämäärärahoja. On siis tilanne vanhan sananlaskun mukainen "suo siellä, vetelä täällä", kun perusvirhe aikoinaan konsulttien neuvosta tehtiin.

Ihmettelen myös, että opetus- ja kulttuuriministeriöltä ei ole tullut lisämäärärahaesitystä koulujen peruskunnostuksiin ja lisärakentamisiin. Esimerkiksi Itä-Suomen alueella lähivuosille on tehty lähes 200 miljoonan euron edestä kustannusarvioita, mutta rahaa valtakunnallisesti on luvattu vain 12 miljoonaa, mistä Itä-Suomen osuus on reilut 3 miljoonaa. Hallitus kyllä puhuu hometalkoista, mutta mitään rahaa ei näy olevan näköpiirissä.

Herra puhemies! Tuntuu siltä, että hallitus on heittämässä pyyhettä kehään yhteiskuntatakuun osalta. Sanat ovat kyllä kauniita, mutta missä ovat rahat, missä ovat toimenpiteet? Jos tässä asiassa ei ala tapahtua, niin tämä on todella tikittävä pommi yhteiskunnassamme. Yhteiskuntatakuun tulisi todellakin olla konsensuksen asia, yhteiskunnan kärkihanke, johon kaikki poliittiset voimat sitoutuisivat ilman hallitus—oppositio-asennetta, mutta se ei tapahdu ilman poliittista tahtoa, ja nyt se tahto tuntuu hallituksella olevan hukassa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajatuksenani on puhua kolmesta asiasta: vaihtotaseen alijäämästä ja Suomen ja Euroopan energiapolitiikasta, sitten kehitysyhteistyöstä, siitä, mikä on sitoumuksemme kansainvälisessä kehitysyhteistyössä, ja, arvoisa puhemies, viimeiseksi lyhyesti nuorisotakuusta.

Tällä hetkellä Suomi tuo enemmän kuin se vie. Kansantaloutemme kannalta tämä ei ole hyvä tilanne. Hyvin iso osa siitä, mitä tuomme tänne, itse asiassa on fossiilisia polttoaineita. Me tuomme öljyä, ja me tuomme hiiltä. Eli yksi tapa tuoda kansantalouteemme lisää työtä ja lisää hyvinvointia on nimenomaan se, että korvaisimme tuontipolttoaineita, fossiilisia polttoaineita, kotimaisella uusiutuvalla energialla.

Suomalaisessa keskustelussa hyvin usein valtaosa talouspoliittisista keskustelijoista pitää ympäristötavoitteita ja ympäristötavoitteiden tekemistä kunnianhimoisemmiksi haittana suomalaiselle teollisuudelle. Itse näen asian toisin. Omasta mielestäni suomalaiselle teollisuudelle haitallista on ollut se, että meillä ei ole ollut aina riittävän kunnianhimoisia ilmastotavoitteita tai riittävän kunnianhimoisia ympäristötavoitteita. Tällä hetkellä hiilen hinta on poikkeuksellisen alhainen, ja erityisesti tämän vuoden aikana myös Suomessa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, hiilen käyttö on lisääntynyt. Tämähän on vastoin kaikkia ilmastopoliittisia tavoitteitamme.

Tällä hetkellä olisi erittäin tärkeää, että Suomi yhtenä rintamana toimisi sen eteen, että Euroopassa voitaisiin tehdä pikaisia korjauksia päästökauppaan. Suomen hallitus kannatti niin kutsuttua backloading-esitystä; osa suomalaisista europarlamentaarikoista taas tätä esitystä ei kannattanut. Omasta mielestäni olisi ollut Suomen etu, että myös europarlamentaarikkomme olisivat tätä backloading-esitystä tukeneet, koska se olisi nostanut hiilen hintaa ja sitä kautta lisännyt kotimaisen energian kilpailukykyä.

Ehkä laajemmin katsottuna mielestäni on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että nimenomaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden markkinat maailmalla kasvavat. Meillä Suomessa on mahdollisuuksia menestyä näillä aloilla, mutta todennäköisesti menestymme sitä paremmin, mitä enemmän meillä tehdään kotimarkkinoilla sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka edistävät uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. Viime vuonna Suomen bkt pysyi jotakuinkin samana, se ei kasvanut tai pienentynyt, mutta cleantech-sektori kasvoi 15 prosenttia. Jo tämä kertoo maailmanmarkkinoista jotain.

Mutta tällä hetkellä meidän olisi tärkeää tehdä Euroopassa ja olla mukana tekemässä Euroopassa niitä päätöksiä, joilla voitaisiin nopeassa tahdissa korjata sitä vääristymää, joka eri syistä on syntynyt ja tarkoittanut sitä, että hiilen hinta on alhaalla. Ja toisaalta meidän kannattaisi olla eturintamassa huolehtimassa siitä, että Euroopan unionissa asetetaan mahdollisimman pikaisessa aikataulussa kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet vuodelle 2030, samalla kun asetetaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet vuodelle 2030. Se loisi sitä ennustettavaa, vakaata toimintaympäristöä yrityksille ja teollisuudelle, jotta ne tietäisivät, mihin kannattaa investoida nyt ja seuraavan viidentoista vuoden aikana. Suomessa monet ovat kiinnittäneet huomiota Saksan energiavallankumouksen hintaan. Siellä ehkä tukijärjestelmät ovatkin olleet liian anteliaita, mutta tosiasia on kuitenkin se, että Saksaan nimenomaan uusiutuvan energian alalle on syntynyt 370 000 työpaikkaa, ja se on vaikuttava luku jopa Saksan kokoisessa isossa taloudessa.

Arvoisa puhemies! Ehkä tästä puheeni osuudesta toivoisin — yhteenvetona — että ihmiset muistaisivat sen haasteen, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka tarkoittavat investointeja ja työpaikkoja. Niitä ei pidä pelätä.

Arvoisa puhemies! Sitten tässä lisätalousarviossa on jo debatissakin keskusteltu merkittävä päätös siitä, että päästökauppatuloja ohjataan nyt ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyöhön. Maailmassahan on sovittu niin kutsutuista vuosituhattavoitteista, vuosituhannen kehitystavoitteista, joiden mukaan maailmassa on ollut tarkoitus vähentää köyhyyttä, vähentää lapsikuolleisuutta, parantaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, parantaa ympäristön kannalta kestävää kehitystä. Yksi näistä vuosituhattavoitteista on vauraiden maiden sitoutuminen kehitysrahoitukseen ja siihen, että kehitysyhteistyön määrärahat ovat 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Eli kun puhumme kehitysyhteistyömäärärahoista, niin puhumme myös asiasta, johon Suomi on muiden maiden mukana sitoutunut YK-järjestelmässä, puhumme lupauksesta, jonka olemme antaneet itse asiassa jo hyvin kauan aikaa sitten. Tämän lisätalousarvion hyväksymisen jälkeen, kun päästökauppatuloja on lisätty 32 miljoonaa kehitysyhteistyöhön, Suomi saavuttaa arviolta 0,57 prosentin osuuden bkt:stä kehitysyhteistyössä. Eli emme vielä tänäkään vuonna ole tuossa 0,7 prosentissa, mutta tulos on kuitenkin parempi näiden päästökauppatulojen kanssa kuin ilman niitä.

Keskustelussa myös pohdittiin sitä, saadaanko Suomen kehitysyhteistyömäärärahoilla jotakin aikaiseksi. Itse uskon, että saadaan. Jos ajatellaan esimerkiksi yhtä hyvin tärkeää vuosituhattavoitetta, peruskoulutusta kaikille lapsille, niin Suomen pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista Vietnam tulee saavuttamaan tuon tavoitteen, Tansania ja Nepal hyvinkin todennäköisesti saattavat saavuttaa tuon tavoitteen, Sambia saavuttaa tuon tavoitteen, Kenia saavuttaa tuon tavoitteen, Etiopia saavuttaa tuon tavoitteen ja Mosambik ei näytä saavuttavan tuota tavoitetta. Eli Suomenkin rahoilla on mahdollistettu se, että on useita hyvin köyhiä maita, joiden yhteiskunta muuttuu kokonaan toisenlaiseksi, kun ollaan tilanteessa, jossa kaikki lapset saavat peruskoulutuksen. Vaikka varmasti meidän kannattaa koko ajan vahdata sitä, että meidän kehitysyhteistyömäärärahoillamme saadaan asioita aikaiseksi, niin voimme myös selvästi osoittaa tuloksia, että näissä köyhissä maissa lasten todellisuutta on muutettu paremmaksi osittain meidänkin panostuksellamme.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kommenttina vain se, että itseäni hieman hämmästytti se, että työ- ja elinkeinoministeriöstä ei ole tehty esitystä tähän lisätalousarvioon nuorisotakuun toteuttamisen parantamiseksi. Nuorisotakuun oli tarkoitus tulla voimaan tämän vuoden alusta, ja me olemme kaikki nähneet niitä lukuja, missä tilanteessa tällä hetkellä ollaan. Takuun toteutuminen on ollut kuukausi kuukaudelta tänä vuonna yhä kauempana, ja minusta tuntuu hieman erikoiselta tässä akuutissa tilanteessa, jota talouden arvioitua huonompi kehitys on selvästi pahentanut, miksi tässä yhteydessä ei haettu lisäpanostusta lisätalousarvioon.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kernaasti ensinnäkin voi yhtyä siihen kummeksuntaan, mitä edustaja Sinnemäki tuossa edellä lausui koskien tätä nuorisotakuujärjestelmää. Täällä jo viime kerralla kerroin esimerkin Keski-Suomesta. Meillä oli keväällä 2011 ihan todella merkittävä määrä alle 25-vuotiaita nuoria työttömänä, keväällä 2012 vielä enemmän, ja nyt kun nuorisotakuu on ollut voimassa jonkun aikaa, heitä oli 29 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, toukokuussa 2012. Eli ei se näytä purevan, tämä järjestelmä, kun samaan aikaan nimenomaan ammatillisen koulutuksen ja koulutuksen resursseja leikataan, niin kuin hallitus on tehnyt.

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun, iltapäiväkeskustelun, varsinainen kliimaksi mielestäni sattui siihen alkuiltapäivään, jolloin ministeri Urpilaisen esityksen jälkeen täällä käynnistyi keskustelu siitä, mitä mieltä ollaan siitä, miten hallitus on reagoinut Suomen talouden ja työllisyyden tilaan. Oli aika hämmästyttävää suoraan sanoen, että sekä täältä etupenkistä demarit että tuolta kokoomuksen suunnalta edustaja Sasi ja edustaja Zyskowicz, jos eivät ihan suoraan arvostelleet hallitusta saamattomuudesta, vähintäänkin esittivät kysymyksiä hallitukselle, että kun nyt on näin ja näin ja on juututtu tähän ja tähän, niin mitä se hallitus oikein aikoo tehdä. Mielestäni, kun näin kokeneet kansanedustajat kyselevät tähän tapaan, rivien välistä esittävät selvää kritiikkiä, joutuu väistämättä vetämään johtopäätöksen siitä, että hallituksen kummassakaan pääjoukkueessa ei olla oikein täysin tyytyväisiä, ei likimainkaan tyytyväisiä, siihen, mitä hallitus on saanut aikaiseksi.

Hallitus sananmukaisesti kyllä seisoo nyt tumput suorana sen totuuden edessä, mihinkä Suomi on joutunut. Mitä se totuus on? Toisena vuonna peräkkäin Suomen kansantalous tulee olemaan miinuksella, tulee olemaan miinuksella. Kansakunnan yhteisen yhden vuoden aikaan tekemän työn määrä, sen arvo, tulee olemaan alhaisempi kuin edellisenä vuonna ja alhaisempi kuin sitä edellisenä vuonna. Tämä on todella huono suunta, ja siitä Suomen pitäisi päästä irrottautumaan. Välittömänä seurauksena tästä on tietysti se, että työttömien määrä on lisääntynyt. Todellakin Suomessa on kevään 2011 jälkeen ollut koko Euroopan unionin heikoimmat vientilukemat, vienti ollut euromaiden ehdotonta pohjasakkaa. Kreikankin vienti on kasvanut enemmän kuin Suomen vienti keväästä 2009, Espanjan vienti erittäin paljon enemmän kuin Suomen ja sitä rataa. Tähän tilanteeseen Suomi on ajautunut.

Täällä väheksyttiin yksikkötyökustannuksia. Mistä kertovat yksikkötyökustannukset? Ne kertovat sekä työn hinnasta että työn tuottavuudesta. Me emme ole pysyneet tässä näissä kehityskuvissa mukana, ennen kaikkea meidän läntisten naapureittemme kanssa. Niistä mainitsen Ruotsin. Ero Ruotsiin, tuo gäppi, on kerta kaikkiaan rävähtänyt isommaksi ja isommaksi kaiken aikaa, ja kun näin käy, se käytännössä tarkoittaa sitä, että ruotsalaisen tuotannon, on kysymys metsäteollisuuden tuotteista, metallin tai ict-tuotteista, kilpailukyky maailmalla on radikaalisti parempi.

Oli tietyllä tavalla vähän surkuhupaista kuunnella, kun viennistä keskusteltiin ja puhe kääntyi siihen, mihinkä maahan meidän pitäisi viedä. Minun mielestäni meidän pitää viedä sinne, minne me saamme tuotteitamme viedyksi. Mutta kun on kilpailukyky heikentynyt kaiken aikaa, niin me emme tahdo saada viedyksi niin kuin ennen oli asian laita. Ja kun samaan aikaan hallitus on saanut tämän aikaiseksi sillä, että sekä viennin rahoitusta että siihen tuottavuuteen niin radikaalisti ja ratkaisevasti vaikuttavaa sekä koulutuksen että tutkimuksen ja kehittämisen resursseja on leikattu, lopputulos on se, että se yksikkötyökustannus on meillä heikompi, kaiken aikaa heikompi, meidän keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna.

Arvoisa puhemies! Tähän tilanteeseen nyt olisi toivonut, että hallitus olisi tuonut jo nyt keväällä ennen kesälomia sellaisen ratkaisupaketin, jossa nyt yritettäisiin sysätä tätä kehitystä paremmalle tolalle. Me tarvitsemme täällä moneen kertaan viimeisen kahden vuoden aikaan, puolentoista vuoden aikaan, esille ottamaani — ja monet muutkin ovat sen asian ottaneet esille — sellaista laajaa yhteiskuntasopimusta, millä tuloratkaisut saataisiin nyt aikaiseksi mahdollisimman nopeasti, niin että työnantaja- ja työntekijäjärjestöt voisivat sitoutua siihen, että me nyt teemme sellaisia maltillisia ratkaisuja, joilla parannetaan tuota Suomen yksikkötyökustannuksien kehityskäyrää ja sitä kautta kilpailukykyä ja sitä kautta parannettaisiin työtä ja työllisyyttä, kun olemme kilpailukykyisempiä kuin tällä hetkellä olemme. Pitäisi kyetä yhtäältä tähän. Jotta työmarkkinajärjestöt pystyvät tähän, totta kai ne odottavat maan hallitukselta sellaisia poliittisia ratkaisuja, että ne niihin nojautuen uskaltavat sekä työntekijäpuolella että työnantajapuolella sitoutua näihin ja näihin ratkaisuihin, kilpailukykyä parantaviin ratkaisuihin. Ne edellyttävät varmasti, että hallitus omalta osaltaan tekee ratkaisut, jotka luovat edellytykset tällaisten sopimusten synnyttämiseen.

Arvoisa puhemies! Näitä nyt odotellaan, tällaista yhteiskuntasopimusta, jossa kilpailukykyä parannettaisiin, jossa luotaisiin edellytykset yrittäjyyden kohentumiselle, osaamisen, tiedon, taidon ja innovatiivisuuden parantamiselle. Niiden kautta työ- ja kilpailukyky palaa Suomen talouteen. Sitä kautta päästään nousu-uralle, kasvun uralle, siitä apatiasta, mihinkä Suomi tällä hetkellä on valunut.

Arvoisa puhemies! Haluan yhteen yksityiskohtaan tämän yleisen jeremiadin jälkeen vielä tässä kajota, ja se liittyy osin tuohon edelliseen. Meillä Suomessa on joitakin sellaisia asioita, joissa me voimme työllistää suomalaisia enemmän, parantaa meidän vaihtotasettamme, meidän kauppatasettamme, ja yksi sellainen asia on energia.

Ennen kuin siihen menen, totean vielä, että sen lisäksi, mitä edustaja Sinnemäki täällä äsken sanoi, Suomessa todellakin meidän vaihtotaseemme on nyt toista vuotta miinusmerkkisellä puolella, mutta ei vain vaihtotase, vaan myöskin meidän julkinen taloutemme on miinuksella. Me olemme niin sanotussa talouden kaksoisvajeessa. Samaan aikaan julkinen talous on alijäämäinen ja koko kansantalous on alijäämäinen. Tätähän ei ole tapahtunut sitten vuoden 93 jälkeen kertaakaan. Kansakunta syö enemmän kuin tienaa. Kannattaa huomata, että vaikka vuonna 2009 Suomen kansantuote supistui lähes 9 prosenttia ja julkinen talous oli erittäin merkittävästi alijäämäinen, niin siinäkin tilanteessa koko kansantalous oli niin paljon ylijäämäinen, että vaihtotase oli sinäkin vuonna vielä plussan puolella, mutta nyt ollaan miinuksella molemmissa, sekä julkisen talouden että kansantalouden osalta, jota tietyllä tavalla tämä vaihtotase kuvaa, jos investoinnit ovat normaalilla tavalla — nehän pitää vakioida, ne investoinnit, jotta vaihtotasetta voi käyttää tähän tarkoitukseen, mihin me molemmat nyt tässä käytimme sitä edustaja Sinnemäen kanssa.

Tässä tilanteessa ollaan, ja tähän tilanteeseen osaltaan voisi helpotusta tuoda se, jos niissä asioissa, joissa me voimme ikään kuin suosia kotimaisuutta, se myös tehtäisiin. Nyt näin ei hallitus ole tehnyt, erityisesti energiassa. Minä olen erittäin paljon samaa mieltä sen kanssa, mitä edustaja Sinnemäki edellä sanoi, mutta erittäin paljon eri mieltä sen kanssa, miten hallitus tässä asiassa on toiminut. Minä ihmettelin erittäin suuresti vihreitten viikonlopun puoluekokousta. Vihreitten puoluekokous moitti meidän työnantajajärjestöjä. No, niitäkin voi varmaan moittia, mutta tuo puoluekokous moitti vain työnantajajärjestöjä siitä, että nämä jotenkin olisivat väärään energiapolitiikkaan sitoutuneita. Mutta, arvoisa puhemies, Vihreä liitto on itse ollut mukana viime kuukaudet maan hallituksessa tekemässä ratkaisuja, jotka suosivat hiilen kaivamista Uralin takaa, kärräämistä Suomeen ja polttamista keskellä Suomea. Tämä on kyllä, sanon suoraan, erittäin häpeällinen ratkaisu, että näin on tässä käynyt. Näin on käynyt: päästöoikeuden hinnat ovat tulleet alaspäin, hiili on entistä kilpailukykyisempää. Kun näin on, tähän pitää hallituksen reagoida, ja hallituksen olisi pitänyt reagoida niin, että se reagoimalla tekee suomalaisen puun ja vähän turpeenkin kilpailukykyisemmäksi kivihiileen verrattuna. Hallitus on reagoinut, mutta täsmälleen toisinpäin. Se on pannut lisää hintaa sekä puulle että turpeelle, ja kun näin on tapahtunut, se on entisestään parantanut kivihiilen mahdollisuuksia kilpailla täällä kotimaisilla markkinoilla ja sen seurauksena kivihiili valuu kaiken aikaa tänne Suomeen. Tämä on hiilenmustaa politiikkaa.

Keskusta tulee esittämään lähipäivien aikaan tässä salissa lakialoitteen, jolla palautetaan puun tuki siihen tilaan, missä se oli aikaisemmin, ja turpeen veroa sen verran kevennetään, että puun ja turpeen yhdistelmä, myös näitten yhdistelmä, on entistä kilpailukykyisempi kivihiileen verrattuna.

Aivan viimeisenä kommenttina, arvoisa puhemies, mitä tulee nyt sitten tähän budjettiesitykseen, lisäbudjettiesitykseen: Tässähän nyt tapahtuu se, että tässä leikataan 13 miljoonaa euroa uusiutuvan energian tuesta vielä tänä vuonna, 13 miljoonaa euroa. 7 miljoonaa euroa laitetaan siihen, että sillä rahalla tuetaan Puolustusvoimain edellytyksiä tehdä näitä ratkaisuja — ihan hyvä asia sinänsä — joilla tuulivoiman rakentaminen voi tapahtua, ja muut miljoonat laitetaan — ajan voittamiseksi en käy niitä läpi — muihin tarkoituksiin. Mutta se viime kädessä on nimenomaan sen puu-uusiutuvan ja muun uusiutuvan energian tuesta pois, ja se mielestäni on todella suuri virhe.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen puolueemme puheenjohtaja Ville Niinistön kanssa kyllä hyvin samaa mieltä siitä, että Suomessa Elinkeinoelämän keskusliiton pitkäaikainen, väsymätön työ sen eteen, että Suomessa pitäisi ajatella niin, että meidän kannattaa olla vesittämässä kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja ja että Suomen ei kannata olla edelläkävijä ja että Euroopan ei kannattaisi olla edelläkävijä ilmastoneuvotteluissa, on ollut haitallista suomalaiselle teollisuudelle, suomalaisen teollisuuden uusiutumiselle. Ja se on ollut haitallista sinänsä jo tässäkin tilanteessa hyvin toimivalle suomalaiselle cleantech-sektorille, että Elinkeinoelämän keskusliiton näkemykset ovat olleet niin vanhakantaisia kautta koko sen historian, kun ilmastosopimuksista on neuvoteltu. — Arvoisa puhemies! Minuutti meni tähän, pyydän toisen vastauspuheenvuoron.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko hallituksella on peiliin katsomisen paikka siinä, että se antoi valttikortit käsistään osinko- ja yhteisöveroratkaisun yhteydessä. Mutta kyllä vihreilläkin on siinä oma vastuunsa: jos kerran kehitys menee siihen suuntaan, että käytetään hiiltä enemmän ja enemmän, niin ei kai sitä kauhean paljon voi perustella millään.

Mutta kun edustaja Pekkarinen aloitti tuon puheenvuoronsa yleisellä huolella työttömyyden kokonaistasosta ja edustaja Sinnemäki on aiemmin kiinnittänyt, aivan oikein, huomiota siihen, että nuorisotakuu, nuorten yhteiskuntatakuu, ei tule toteutumaan, niin olen varma, että he ovat ihan aidosti huolissaan näistä asioista. Kohta meillä paukahtaa 300 000 työttömän raja rikki. Ja kun tuossa ministeri Ihalainen kävi sanomassa, että rahaa jää käyttämättä vuosi vuoden jälkeen, niin eihän se nyt tässä tilanteessa mikään selitys ole. Itse asiassa se on anteeksiantamatonta, jos ei suorastaan rikollista, että jos maassa on 300 000 työtöntä, niin työllisyysmäärärahoja jää käyttämättä, kun eduskunta on edellyttänyt nimenomaan, että ne käytetään ihmisten työllistämiseen ja kouluttamiseen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme ennenkin tänä talvena tässä salissa edustaja Pekkarisen kanssa keskustelleet tästä ongelmasta, joka tällä hetkellä Suomessa on, eli että hiili on halpaa ja sitä Suomessa käytetään. Meillä on ollut vähän eri lähestymistapa siihen, mikä olisi paras tapa korjata tämä ongelma. Edustaja Pekkarinen on useasti esittänyt, että meidän pitäisi tehdä töitä esimerkiksi sen eteen, että turve olisi halvempaa, turpeen veroa alentamalla. Itse taas olen ollut sitä mieltä, ja sehän oli hallituksen linja, että tätä ongelmaa korjattaisiin Euroopan laajuisesti siten, että saisimme hiilen hintaa ylös. On totta, että olisi varmasti parempi ratkaisu ilmastotavoitteiden kannalta, että nämä korjaustoimenpiteet, joilla saisimme hiiltä vähemmän kilpailukykyiseksi, olisivat Euroopan laajuisia. Mutta kyllä tämä sekä edustaja Mustajärven että edustaja Pekkarisen esittämä kritiikki sillä tavalla minuun sattuu, että nyt todellisuus on se, että hiiltä käytetään liikaa. Ja olen sitä mieltä, että jos eurooppalaisia ratkaisuja ei löydy, niin sitten meidän täytyy kotimaassa tehdä jotain, jotta saisimme hiiltä ulos markkinoilta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että tämä vihreitten puoluekokouksen kritiikki EK:ta kohtaan olisi ollut ikään kuin oikeutettu, jos te olisitte itsekriittisesti sanoneet, että te olette olleet mukana tekemässä ihan vääriä ratkaisuja. Mutta nyt te suljitte suun sen seikan sanomiselta ja syytitte vain EK:ta. Tämä mielestäni on väärin.

Mitä tulee, edustaja, siihen, mitä minä olen ennen sanonut: Sanoitte, että olen sitä mieltä, että turpeen verotaakka voisi olla keveämpää. No, niin olenkin sitä mieltä, mutta minun ja keskustan ensisijainen ajatus on se, että uusiutuvalla energialla, puulla, pitää olla se vähäinen tuki, mitä sillä on ollut. Nyt te, edustaja Sinnemäki — vielä kertaalleen — olette leikanneet yhdellä kolmanneksella, yhdellä kolmanneksella, sitä uusiutuvan puun tukea siitä tasosta, mihin me yhdessä, te ja minä ja muutamat muut, olimme sen sitomassa joitakin aikoja sitten. Tämä on suuri virhe. Kun te sanotte, että te odotatte, että muu Eurooppa ratkaisisi tämä asian ja me muitten mukana, ei se tällä tavalla mene. Meidän pitää itse reagoida oikein silloin, (Puhemies koputtaa) kun meidän kotimaisen työn ja kotimaisen energian päälle käydään. Olette tehneet, valitettavasti, väärän ratkaisun.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä äskeinenkin keskustelu oli erittäin hyvä, ja tämäntyyppistä keskustelua meidän pitää täällä myös käydä. On erittäin tärkeätä, että me kannamme kaikki vahvasti huolta nuorisotyöttömyyden, meidän yhteiskuntatakuun sekä myös pitkäaikaistyöttömien ihmisten tulevaisuudesta, sillä, voidaanko yhteisesti todeta, tämä on asia, jossa meillä ei ole varaa epäonnistua. Se yhteinen tahto siltä osin varmaan koko eduskunnalla on, mutta miten me tulemme sen toteuttamaan, sitä keskustelua ja niitä päätöksiä sitten haetaan. On myös erittäin tärkeätä, että me keskustelemme viennistä ja viennin tulevaisuudesta, koska kaikkien niiden päätösten, puhumme sitten eurooppalaisista tai kansainvälisistäkin päätöksistä, jotka täällä toteutetaan, yhtenä tärkeänä punaisena lankana on vahvistaa meidän vientiämme.

Arvoisa puhemies! Kuluvan vuoden lisätalousarvio sisältää useita myönteisiä asioista ja hyviä, kasvua tukevia painotuksia. Esimerkiksi suomalaisen telakkateollisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. On myös hyvä, että alueiden kehittämisen merkitys on hyvin huomioitu infran rahoituksessa. Ehkä tärkein uusi avaus lisäbudjetissa on A- Kruunun pääomittaminen. Se on määrätietoinen päätös kohtuuhintaisen asuntotuotannon puolesta. Vuosikaudet on vähätelty kohtuuhintaista asuntotuotantoa, mikä on näkynyt siinä, että valtion tukemia vuokra-asuntoja on rakennettu vain muutama sata vuodessa. Entisen asuntoministeri Kiurun johdolla on muutettu Suomen asuntopoliittinen linja, ja maaliskuussa esitelty asuntopoliittinen ohjelma etenee nyt kehyksen linjausten mukaisesti. A-Kruunu Oy:n pääomittaminen 30 miljoonalla eurolla mahdollistaa sen, että yhtiö alkaa tuottaa ja omistaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja Aran korkotuella Helsingin seudulla. Näin tuetaan ihmisten asumista siellä, missä työtä on tarjolla. Toivoisin, että tämäntyyppistä Ara-hanketta vietäisiin kuitenkin myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Erityisryhmien asuntoja varten myönnettäviä investointiavustuksia esitetään lisättäväksi 10 miljoonalla eurolla ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toteuttamiseksi. Ikääntyneiden asumista kotona on selkeästi edistettävä jatkossa. Jotta ikääntyneet pääsevät liikkumaan ja osallistumaan arkiseen elämänmenoon, on tärkeää, että asuntoja muutetaan esteettömiksi, hissejä rakennetaan ja mahdollistetaan turvallinen liikkuminen myös ulkona. Yhtä tärkeää kuin on tehdä muutoksia asuinrakennusten sisällä on muuttaa myös elinympäristöjä ja julkisia palveluita ja liikennevälineitä esteettömiksi.

Arvoisa puhemies! Kuten jo totesin, on hienoa, että hallitus on ryhtynyt uudistamaan suomalaista telakkateollisuutta. Ensimmäistä kertaa historiassa Turun lisäksi myös Porin ja Uudenkaupungin telakat saavat innovaatiotukea. Tämä on paitsi paikallisesti länsirannikolle tärkeää elinvoiman vahvistamista myös selkeä viesti siitä, että suomalaista telakkateollisuutta ei päästetä käsistä, vaan haluamme tukea vahvasti sen kehittämistä vaikeassa rakennemuutostilanteessa. Kaikkiaan lisätalousarviossa lisätään alalle lähes 30 miljoonaa, mistä suurimpana laivanrakennusten innovaatiotukeen yli 23 miljoonaa euroa.

Sosiaali- ja terveysministeriön alalta nostan vielä esiin potilasdirektiivin ja sen edellyttämät toimet tämän kuluvan vuoden aikana. Kuten tiedämme, rajat ylittävässä terveydenhuollossa potilaiden oikeuksien soveltamista koskeva direktiivi, niin sanottu potilasdirektiivi, tulee voimaan ensi vuoden alusta lukien. Potilasdirektiivin mukaan potilas voi hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan. Kehyslinjausten mukaan potilaalle syntyneet kustannukset korvataan pääsääntöisesti sairaanhoitovakuutuksesta sairaanhoitokorvauksena. Potilasdirektiivin voimaan saattamiseksi perustetaan niin sanottu yhteyspiste, jonka kuluihin nyt lisätalousarviossa ehdotetaan 167 000:ta euroa, sekä kotimaista palveluvalikoimaa määrittävä toimielin, jonka kuluihin tälle vuodelle ehdotetaan 100 000:ta euroa.

Kelan yhteyteen perustettava kansallinen yhteyspiste aloittaa työnsä heinäkuun alussa. Yhteyspisteen vastuulla on direktiivin edellyttämien tietojen tuottaminen, kerääminen ja siirtäminen selainpohjaiseen tietoportaaliin.

Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen perustetaan syksyllä palveluvalikoimaa määrittelevä toimielin. Kuten kaikissa yhteisin varoin maksetuissa julkisissa palveluissa myös terveydenhuollossa tavoitteena tulisi olla resurssien mahdollisimman tehokas ja oikeudenmukainen käyttäminen. Suomessa palveluvalikoimaa ei tähän saakka ole määritelty kansallisella tasolla avoimesti ja läpinäkyvästi vaan paikallisesti, sattumanvaraisesti tai jopa yksilökohtaisesti. Nyt tämän direktiivin tuoma olennainen muutos on avoimen kansallisen palveluvalikoiman määritteleminen. Perustettava toimielin määrittelee valikoiman sisällön ja soveltamisperiaatteet sekä näiden päivittämisen. Se myös arvioi vaikuttamattomat ja kustannusvaikutuksiltaan heikot hoidot, tekee tarpeen mukaan tarkempia määrittelyjä joidenkin hoitojen ja potilasryhmien osalta, antaa lausuntoja palveluvalikoiman periaatteista ja soveltamisesta, osallistuu julkiseen keskusteluun, seuraa muiden EU-maiden toimintoja, tapoja ja niin edelleen. Palveluvalikoiman määrittely tulee oikeastaan konkretisoimaan sen, mitä perustuslaissa tarkoitetaan riittävillä palveluilla, jotka julkisen vallan on turvattava. Kun kansallisella tasolla määritellään, mihin palveluihin potilaalla on oikeus, hänen oikeusturvansa paranee huomattavasti. Tämä tulee myös tasaamaan alueellisia palvelueroja. Uskon, että palveluvalikoima tulee tuottamaan hyvää ja vaikuttavaa tulosta niin potilaan kuin sote-järjestelmänkin näkökulmasta.

Arvoisa herra puhemies! Vielä yksi asia: On hyvä, että hallitus antaa lisäpotkua tuulivoiman lisäämiseen. Olen kuitenkin todella pahoillani, enkä voi nähdä oikeudenmukaisena sitä, että hallitus kohtelee eri kompensaatioalueita eri tavalla. Nyt hallitus tukee Raahen seudulla olevaa tuulivoimaa mutta ei mahdollista tuulivoiman kehittämistä Kaakkois-Suomessa, Etelä-Karjalassa. Mielestäni tämä vääristää tuulivoimamarkkinoita ja hidastaa Etelä-Karjalassa olevaa tuulivoiman kehittämistä sekä investointien käynnistämistä, työllisyyttä sekä myös kuntien taloutta. Olen todella harmissani tästä asiasta. Toivon, että hallitus pikaisesti korjaa tuulivoima-alueisiin liittyvän vääristymän. Kaikkia toimivia alueita on kohdeltava yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Paljon on viisaita ajatuksia tässä salissa tänään esitetty, mutta ehkä uskaltaa sanoa myöskin sen, että on voinut olla sellaistakin viisautta, josta joutuu luopumaan, jos aikoo kompromisseja tehdä ja sellaisia sopimuksia, joissa kaikki sitten ovat mukana ja joita me varmaan tarvitsisimme, sopimista, joka nostaa talouttamme merkittävällä tavalla ylös. Varmaan tässä nämä puheenvuorot, joissa on kansallista sopimusta ja sopimista toivottu, ovat olleet ihan vilpittömiä ja oikeita, mutta ei tästä nyt ehkä ihan kahdeksan puolueen hallitusta taida tulla, kaikesta huolimatta.

Arvoisa herra puhemies! Joudumme todellakin suhtautumaan tähän lisätalousarvioon eräällä tavalla huutomerkkinä talouskehityksestä. Useampikin arvio joidenkin tulojen vähentymisestä — vaikka ne vähentymät eivät suuria ole, mutta kuitenkin vähentymiä — antaa meille hieman huonoa viestiä. Tämähän on ihan avoimesti tunnustettava. Yhdyn niihin moniin hyviin puheenvuoroihin, joissa on täällä kannettu huolta monimuotoisesta ja monipuolisesta viennin edistämisestä, lasketaan se nyt sitten yksikköhintakustannuksilla tai millä tahansa, sitä aivan oikeasti tarvitaan. Olisi aika huono näköala, jos ensi vuoden talousarvion ja sitten vielä viimeisenkin, ennen vaaleja tehtävän viimeisen talousarvion, joutuisimme rakentamaan vain leikkauksien ja veronkorotusten vaikeana sokkelona.

Myöskin omasta puolestani haluan kiinnittää huomiota tähän nuorisotakuun käytännön toteutukseen. Sehän on hallituksen kärkihanke, erinomaisen tärkeä, ja nyt tässä tilanteessa on viestiä kyllä vietävä sekä kuntiin että työvoimatoimistoihin. Siihen on syytä suhtautua kaikella vakavuudella, todeta, että suorastaan kädestä pitäen tarvitsemme ohjausta koulutukseen ja työpaikkaan niiden kohdalla, jotka ovat syrjäytyneet tai syrjäytymässä tai syrjäytymisen vaarassa. Ei ole aina pelkästään kysymys myöskään määrärahoista, siitä, onko niitä tässä taikka tuossa budjetissa, vaan siitä, että tämä melkeinpä konkreettisesti kädestä pitäen -ajattelu omaksutaan.

Arvoisa puhemies! On erinomaista myöskin, että Turvaverkko-hanke etenee siellä sisäasiainministeriön numeroissa, saa lisää rahaa. Tänään jo hieman tästä asiasta kyselimme tuolla valtiovarainvaliokunnassa alustavassa kuuntelussa ja keskustelussa. Ilmeistä on, että tämän asian käytännön toteutus sitten vaatii vielä hieman jaoston huomiota, sekä kuulemista että huomioimista, miten se viedään kaikilta osin hyvään satamaan. Tietohallintahankkeet, ict-hankkeet, valtionhallinnossa ovat melkoinen rahareikä — kovin välttämätöntä, mutta valitettavan kallista.

Arvoisa herra puhemies! Ehkä se pääviesti, jonka haluaisin jättää tästä puheenvuorosta mieleen, on se, että hyvinvointia voimme ylläpitää oikeastaan vain pahoinvointia vähentämällä. On hyvä, että näitä haitakeveroja ollaan seuraavallakin vuosibudjettikaudella sitten nostamassa. Niitähän ei nyt tällä hetkellä nosteta, ja on ihan selvää, että mitään veroja ei kesken vuotta muuteta. Täällä on vähän toivottu, että joitakin hankkeita kovin nopeastikin toteutettaisiin. Verotushan kulkee kuitenkin vuosittain. Mutta kaiken kaikkiaan pahoinvoinnin vähentäminen on tänä päivänä meidän kaikkein tehokkain hyvinvoinnin parantamiskeino. Tätä otetta tarvitaan kaikkialla, kuntatasolla. Täällä edustaja Palm aivan oikein kiinnitti huomiota lastensuojelun tilanteeseen, huostaanottoihin. Tehokkainta ja parhainta tukea on antaa perheille tehostettua tukea esimerkiksi lastensuojelun tehostetun perhetyön avulla. Tämä on asia, josta pitää puhua ja josta haluan puhua niin lisätalousarvioissa kuin varsinaisissa talousarviokeskusteluissa. Paljon on monilla paikkakunnilla varmaan tehty, mutta luulen, että tehokkuutta tässä vielä olisi todella syytä lisätä.

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa, että kehitysyhteistyö saa nuo 31 miljoonaa päästökauppatuloista, ja on muistettava, että siinähän ovat myöskin vuoden 2012 tulot ja tämän vuoden tulot jonnekin huhtikuulle asti, joten tuskinpa näitäkään kannattaa kadehtia. Annamme jotakin kaikkein köyhimmille, kaikkein heikoimmille. Täytyy muistaa, että kehitysyhteistyön määrärahat on jo jäädytetty ja niitä sitten vuonna 2015 leikataan parillakin tavalla.

Täällä on käyty hieman poliittisen luonteista keskustelua kehitysyhteistyöstä. Sanoisin vain lyhyesti, että kyllä nämä rahat perille menevät, ei se perillemeno ole tässä se ongelma. Vaikuttavuudesta ihan oikein tulee kantaa huolta, ja näitä vaikuttavuusprosesseja kyllä kehitetään, ja niitä tuleekin kehittää aivan jatkuvasti.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousmäärärahapuheenvuorossani aion keskittyä liikennepuolen asioihin ja elinkeinopuolen toimintaan. No, tietenkin petoasiat kuuluvat siihen samaan.

Ensinnäkin tästä tiestöasiasta: Kantatieverkoston kunto huolettaa minua tosissaan. Meille on tulossa todella painavia rekkoja. Tällä hetkellä suunnitellaan ensimmäisissä kokeiluissa jo jopa 100 tonnin rekkoja. No, nyt tästä uudesta valmistelusta, mikä koskee 76 tonnin rekkoja, olen kuullut, että kehysriihen valmistelussa olisi puhuttu jopa miljardin euron lisämäärärahasta näitten teitten rakenteiden kunnostamiseen, elikkä tarvitaan paksummat pinnoitteet teitten päälle. Mutta mihin tämä oli sitten neuvotteluissa mennyt? Kehysriihessä muistaakseni varattiin 50 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 10:tä miljoonaa euroa per vuosi, kantatiestön kunnon parantamiseen. Se ei todellakaan riitä mihinkään. Nyt olisi rohkeasti pitänyt varata isompia määrärahoja tähän asiaan.

Sitten näistä pienemmistä teistä: Niiden korjaamisen, kunnostamisen määrärahathan ovat romahtaneet ihan kokonaan. No, yksi tämmöisistä teistä, mikä on ollut tässä salissakin esillä jo aika monta vuotta, on Martti—Tulppio-tie. Minä tuon sen esille sen takia, että se on muistutuksena siitä, että 25 vuotta sitten luvattiin UK-puiston kompensaationa rakentaa, kunnostaa kuntoon Martti—Tulppio-tie. 25 vuotta siitä on tässä salissakin puhuttu, esimerkiksi Mustajärven Markus on tehnyt siitä vaikka kuinka monta talousarvioaloitetta. Martti—Tulppio-tie ei sinänsä ole kovalla käytöllä. Kyse ei ole siitä, vaan kyse on siitä, että suojelualueita perustetaan. Miten me voimme luottaa siihen, että kompensaatiot hoidetaan, jos tuota ei ole tähän päivään mennessä hoidettu? Ja jos ei siitä Martti—Tulppio-tiestä muuta huolta teillä ole, niin sen nykyinen nimi on Korvatunturintie, joulupukki kulkee sitä pitkin, niin että laittakaa nyt kuitenkin kuntoon, että joulupukki pääsee kulkemaan.

Sitten näistä muista heikoista teistä, mitä on: Esimerkiksi Nellimöntie oli taas tänä keväänä todella heikossa kunnossa — kyllä he suurin piirtein siellä pääsevät kulkemaan. Savukoskella taasen Tanhuantiellä on tapahtunut niin monta kuolonkolaria ja vain pahimmat paikat saatiin korjattua. Miksemme me voi maaseudun tiestön korjaamiseen saada rahoja? Vai onko tämä nykyisten maaseudun teitten hoidon tavoite se, että ne pidetään vain sen verran kunnossa, että viimeinen mummo saadaan sieltä kuljetettua pois sitten? Mutta jos se minusta on kiinni, niin kuin jos on monesta muustakin maaseudun ihmisestä, siellä muuten eletään ja toimitaan vielä pitkän aikaa, elikkä tiet pitäisi laittaa kuntoon.

Sitten siitä elinkeinotoiminnasta: Suomen luonnossa ja suomalaisessa maassa on paljon mahdollisuuksia. Me tarvitsemme vientituloja, tarvitsemme kotimaista energiaa, ja niitä on saatavissa todellakin Suomen luonnosta. Molemmat ovat kansantaloudellemme tärkeitä ja työllistävät suomalaisia Suomessa. Mutta nyt minä kysyn tämän hallituksen toimintojen perusteella, saako suomalaisia työllistää kaikkialla Suomessa. Näyttää siltä, että nykyinen hallitus ei näe laajan Suomemme todellisia mahdollisuuksia, mahdollisuuksia, jotka ovat Suomen puhtaassa, uusiutuvassa, kotimaisessa luonnossa. Minä olisin toivonut nyt, että olisi jo pikaisesti tartuttu tähän suomalaisuuteen, suomalaisiin mahdollisuuksiin. No, toivon kuitenkin, että tätä valmisteltaisiin sitten jatkossa, että me saisimme nämä luonnon mahdollisuudet käyttöön meidän elinkeinotoiminnassa hyvin laajasti, ja kehitetään Suomea suomalaisin eväin, vaikka hallituksen tulisikin silloin tunnustaa, että elämää ja mahdollisuuksia ja tulevaisuutta on koko Suomessa, sopivasti — halliten — keskitettynä ja järkevästi, tietoisesti hajautettuna, eli kumpaakin.

No, sitten tietenkin näistä petoasioista, kun minulta kuitenkin odotetaan, että minä jotakin niistä sanon: Elikkä tästä lisämäärärahasta, mikä on tässä lisätalousarviossa petovahinkojen korvaamiseen, 3,22 miljoonasta, on tullut kentältä todella paljon kiitosta. Nämä määrärahat tulevat todella tarpeeseen. Mutta tässä vaiheessa pitää muistaa se, että ainoastaan viidesosa vahingoista löytyypi eli suurin osa vahingoista jää korvaamatta, jää löytymättä, ja erityisesti porotalouselinkeino on romahtamassa petovahinkojen takia. Menen minne tahansa, niin poromiehet puhuvat jatkuvasti vain petovahingoista. Tänä päivänä ei puhuta porotaloudessa enää mistään elinkeinon kehittämisestä, puhutaan vain tästä todella vaikeasta tilanteesta. Elikkä se, mitä minä olisin toivonut, on se, että jo tässä lisätalousarvioesityksessä olisi varattu määrärahoja vahinkojen estämiseksi, tämän kierteen pysäyttämiseksi, mikä nyt on menossa.

Elikkä ensinnäkin karhusta: Niin kuin minä tuossa jo aikaisemmin mainitsin, niin minä näin tänä aamuna Sallassa karhun. Nämä näköhavainnot karhuista ovat lisääntyneet todella paljon. Mutta mitä sanoo RKTL tästä tilanteesta? RKTL:n virallisten laskelmien mukaan karhujen määrä on meidän alueellamme vähentynyt, mutta kaikki paikalliset tietävät, ettei koskaan ennen ole ollut meidän alueellamme niin paljon karhuja kuin mitä niitä nytten on. Eli kun RKTL:llä ei ole määrärahoja tämän asian hoitamiseen, niin tilanne on nytten tämä. Elikkä ensimmäiseksi pitäisi myöntää rahaa dna-tutkimusta varten. Tämä tarkoittaa sitä, että karhujen ulosteista otettaisiin näytteitä ja dna:lla tutkittaisiin sitten, paljonko Suomessa on karhuja tai sillä tietyllä alueella. Ruotsissa tämä tutkimus on tehty ja on päästy aika huikeisiin tuloksiin sillä perusteella, eli karhujen määrä on aivan toista luokkaa kuin sen on kuviteltu olevan. Sen jälkeen tarvitaan karhupuolella määrärahaa siihen, että me saamme sen karhujen määrän vähenemään suunnitelmallisesti.

No, ahma: Ahmavahingot tuon sen takia esille, että vuonna 2011 ahman jäljiltä löytyi 1 200 poroa raatona. Viime vuonna niitä löytyi 2 800 kappaletta, 2 800 kappaletta, eli puolet petovahinkokorvauksista menee ahmojen vahinkojen korvaamiseen. Ahmojen määrä viimeiset viisitoista vuotta on Suomessa ollut koko ajan 170 ahmaa, poronhoitoalueella 100 ahmaa. Miksikä? Tähän ei ole olemassa kunnon määrärahoja, että pystyttäisiin määrittelemään, paljonko Suomessa näitä ahmoja on. Eli tähän tarvittaisiin todella pikaisesti määrärahat, paljonko meillä Suomessa on ahmoja. Ei luulisi olevan kummoinenkaan systeemi laskea, mutta ensin maa- ja metsätalousministeriön pitäisi saada kuntoon se ahmakannan hoitosuunnitelma ja sen jälkeen tämä laskeminen, paljonko niitä on, ja sitten Suomessa pitäisi alkaa poistamaan ahmoja samalla tavalla kuin Ruotsissakin, eli niitä ihan luvalla tapetaan ja siirretään muualle.

Viimeisenä petona otan esille ilveksen. Ilvesten määrä oli viisitoista vuotta sitten Suomessa 600 kappaletta. Viidessätoista vuodessa on ilvesten määrä noussut niin, että niitä on nyt noin 3 500. Elikkä se määrä on kasvanut hirveästi, huomattavasti, ja tämä ilvesten määrä hyväksytään laajasti, koska se on laskettu porukalla ja yhteisymmärryksessä. No, kannanhoitosuunnitelmaa ei ole noudatettu ollenkaan, ja nyt pitäisi alkaa noudattamaan kannanhoitosuunnitelmaa ja aloittaa sitten kannanhoidollinen keskeytysmetsästys siihen, että me saisimme tämän ilvesten määrän laskemaan siihen määrään, mitä on meillä sovittu.

Elikkä määrärahat vahinkojen estämiseen tarvittaisiin pikaisesti: 1) petojen määrä pitää päästä laskemaan yhteisesti hyväksyttävällä tavalla, ja 2) petokantojen määrä pudotetaan kantojen hoitosuunnitelman mukaisille määrille sovituilla tavoilla.

Petovahinkojen korvauslaki ja se määrärahamomentti on tarkoitettu satunnaisten vahinkojen korvaamiseen. Toivon näin olevankin jatkossa, että ainoastaan korvataan nämä satunnaiset vahingot, joita kuuluu tietty määrä myöskin luonnossa olla. Raja on ylitetty. Nyt ja ensi vuonna korvataan toteutuneet vahingot, jotka toivon mukaan sen jälkeen vähenevät, ja nyt aletaan pikaisesti töihin siinä, että jatkossa nämä määrät vahinkojen osalta tulevat romahtamaan alaspäin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olen varsin huolissani talouden kehityksestä sekä maailmassa että Suomessa. Jos me katsomme tilannetta tuon finanssikriisin jälkeen — 2008—2009, kun oli syvä pudotus taloudessa — sen jälkeen alkoi kasvu, ja usein nopea kasvu seuraakin hidasta kasvua tai nimenomaan vahvaa lamaa. Nyt näyttää siltä, että olemmekin menossa W-käyrän muotoiseen taloudelliseen kehitykseen, eli meillä on nousu, mutta nyt talous on jälleen laskemassa alaspäin. Jos me ajattelemme tilannetta kaksi vuotta sitten, silloin odotettiin, että käynnistyisi vakaa kasvu, ja näin ei ole käynyt. Nyt ennustetaan, että kaikki on hyvin. Kasvu, joskin hidas tällä kertaa ennustettuna, käynnistyy, mutta täytyy sanoa, että meillä riskit ovat varsin suuria.

Arvostelisin eurooppalaisia ja kansallisia keskuspankkeja siitä, että meillä ylireagoidaan koroilla. Meillä käytännössä Yhdysvalloissa on nollakorko tällä hetkellä, Euroopan keskuspankin korko on 0,5 prosenttia — ja kuitenkin tilanteessa, jossa Euroopan kehitys on noin plus miinus nolla -kasvu. Ja täytyy sanoa, että oikeastaan tämmöistä korkoa pitäisi käyttää silloin, jos meillä on miinus 5 prosentin kasvu. Ja samanaikaisesti keskuspankit ovat lyöneet valtavan paljon rahaa markkinoille, mikä merkitsee sitä, että tässä tilanteessa voi muodostua erilaisia kuplia ja voidaan tehdä semmoisia investointeja, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia, ja tämä voi johtaa erittäin suuriin ongelmiin tulevaisuudessa. Ja kehotan kyllä keskuspankkia vähän miettimään tässä suhteessa, että eikö sittenkin olisi vähitellen aika purkaa tuota laman torjuntaan voimakkaasti käytettyä korkopolitiikkaa ja myöskin sitten sitä likviditeettiä, joka markkinoille on kaiken kaikkiaan luotu.

Sitten jos me katsomme Suomen tilannetta, niin olemme tilanteessa, jossa meillä on käytännössä nollakasvu, kun korot ovat erittäin alhaalla, ja samanaikaisesti meillä on erittäin elvyttävä finanssipolitiikka. Meillä puhutaan siitä, että nyt meillä harjoitetaan kauhean kireää talouspolitiikkaa, mutta ei tarvitse kuin katsoa hieman tausta-aineistoa tähän lisätalousarvioon: vuonna 2009 meillä oli talousarvio 10 miljardia alijäämäinen, 12,5 miljardia vuonna 2010, ja vuonna 2011 päästiin 8 miljardiin, mutta nyt näyttää siltä, että sen jälkeen velka onkin kasvanut.

Muistan, kun hallitusohjelmaneuvotteluja käytiin. Silloin todettiin, että vuonna 2015 valtio ottaa velkaa 1 prosenttiyksikön bruttokansantuotteesta eli 2 miljardia euroa, ja ajatus oli se, että 8 miljardista neljän vuoden aikana liu’utaan 2 miljardiin, ja tilanne on se, että velka tosiasiassa on kasvamassa. Eli tosiasiassa meillä äärimmäisen elvyttävää talouspolitiikkaa harjoitetaan tällä hetkellä. Tietysti voidaan sanoa, että tällä pyritään lykkäämään sitä ja toivotaan, että kasvua syntyy, tai lykkäämään pahempien ongelmien syntymistä ja toivotaan, että kasvua vähitellen syntyy.

Mutta täytyy sanoa, että meidän ongelma on se, että samaan aikaan Suomen kilpailukyky on heikentynyt vakavasti, mikä merkitsee sitä, että meidän kauppataseemme on kääntynyt kasvuun. Ja täytyy sanoa, että jos me elvytämme, se merkitsee lähinnä kotimarkkinasektorin tukemista mutta ei viennin tukemista, ja tällä elvyttävällä politiikalla näistä ongelmista ei kaiken kaikkiaan päästä eroon, kun otetaan vielä huomioon, että meillä on tapahtumassa erittäin vakava muutos, rakenteellinen muutos, talouselämässä: sekä elektroniikka- että paperiteollisuus, jotka ovat olleet kaksi keskeistä elementtiä meidän kolmesta vientisektoristamme, ovat piiputtamassa tällä hetkellä. On valitettavasti pelättävissä se, että Suomikin ajautuu jossakin vaiheessa, parin vuoden kuluessa, päin seinää, ja sen tilanteen korjaaminen on äärimmäisen vaikeata, koska valtio velkaantuu tällä hetkellä sellaisella vauhdilla, että silloin elvyttävä politiikka ei enää ole käytettävissä, eivät myöskään korot ole käytettävissä ja silloin oikeastaan politiikan ja talouspolitiikan keinot ovat kokonaisuudessaan loppuneet. Se merkitsee sitä, että nyt pitäisi ihan vakavasti tämän vuoden aikana nopeasti miettiä, mitä asiassa voidaan tehdä.

Oikeastaan on olemassa vain yksi ratkaisu, ja siihen Juhana Vartiainen viittaa selvityksessään, jonka hän on tehnyt, Työvoima tehokkaaseen käyttöön, ja se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy hyvin tarkkaan miettiä, millä ihmiset saadaan tekemään aktiivisesti töitä. Tässä yhteydessä haluaisin kyllä korostaa nuorisotakuun merkitystä. Meidän pitäisi lähteä siitä, että nuorille aidosti tarjotaan työpaikka tai koulutuspaikka, eikä näin, että nyt sanotaan, että hieno nuorisotakuu takaa koulutuspaikan tai työpaikan. Se tarkoittaa sitä, että kolmen kuukauden kuluessa saa tavata yhden virkailijan, joka on laativinaan työllistämissuunnitelman tälle henkilölle, ja sitten toivotaan, että kaikki on hyvin. Nuorisotakuu on erittäin hyvä idea, mutta se aidosti pitää panna täytäntöön, ja tässä suhteessa ministeri Ihalaisella on kyllä äärimmäisen paljon työtä. Ja täytyy sanoa, että ihan jo asian organisointi niin, että joku ottaa vastuun siitä nuoresta henkilöstä, josta on kysymys, on erittäin olennaista. Tästä asiasta täytyy tämän vuoden aikana keskustella sekä kehysten yhteydessä että myöskin ensi vuoden budjetin yhteydessä.

Sitten, mitä tulee ihan tähän lisäbudjettiin, niin siltä osin täytyy todeta, että muistan, että kun aikanaan hallitusohjelmaa laadittiin, niin silloin kaikki olivat sitä mieltä, että yritystukia pitää vähentää. Muistan, että ennen vaalejakin kaikki sanoivat, että yritystuista leikataan. Sitten kun kysyttiin, mitä muita leikkauskohteita on, niin muita ei löydetty. No, kun katson tätä lisäbudjettia, niin täällä on telakka- ja meriteollisuuden tukea ja yritysten tukea, energia-alan tukea, asuntotuotannon tukea. Eihän täällä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin tukea. Tässä täytyy sanoa, että teot ja toiminta ovat aika pitkälti ristiriidassa keskenään. Se, mikä olisi paljon parempi, on se, että ei annettaisi tukea ylipäätänsä ollenkaan ja pidettäisiin huolta siitä, että yritysten kustannukset olisivat mahdollisimman alhaisia, ja tällä tavalla pidettäisiin huolta siitä, että meillä on hyvä kilpailukyky. (Kari Rajamäki: Pitääkö yhteisövero perua?) Tosin täytyy sanoa, että kun siihen ei ole päästy, niin tietysti onhan esimerkiksi tämä tekohengitystä tässä yhteydessä, että annetaan tukea erilaisiin tarkoituksiin, ja olen valmis siitä syystä hyväksymään tämmöisen politiikan tässä yhteydessä. Parempi se on kuin olla tumput suorana, mutta täytyy kuitenkin sanoa, että pitäisi tehdä semmoinen selkeä linjapäätös, jossa on, että yritystukia selvästi leikataan ja samalla pidetään huolta siitä, että yrityksen kustannukset pidetään hallinnassa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut työnantajana vuodesta 71, jolloin tähän on sattunut aika monta lainmuutosta. Silloin 70-luvun alussa Urho Kaleva Kekkonen päätti perustaa hätätilahallituksen, kun työttömiä oli vähän yli 63 000. Edustaja Sasi viittasi nuorisotakuuseen. Tällä hetkellä itse asiassa nuoria, jotka ovat vailla työtä tai koulutusta, taitaa olla viitisenkymmentätuhatta. He ovat hyvin suuressa vaarassa syrjäytyä.

Aikanaan Osmo Soininvaara kirjoitti Suomen Kuvalehdessä loistavan artikkelin, joka puuttui työttömyyteen, silloin itse asiassa kaikkien ihmisten työttömyyteen, mutta sitä hänen artikkeliaan voi hyvin soveltaa nuorisotyöttömyyteen.

Työnantaja, jos se on yksityisen sektorin yritys, ei voi toimia kovin paljon, ei ainakaan pysyvästi, sosiaalisesti työnantajana. Sen täytyy tuottaa voittoa, eli työpanoksen pitää tuottaa vastaava tulo yritykselle, jotta se olisi järkevää. Tällä periaatteella työpaikat syntyvät. Suomessa työmarkkinat eivät ole markkinat. Ne ovat kartelli, jossa työnantajat ja työntekijät sopivat minimiehdoista, joilla työtä tehdään. Tämän TESin mukaisen palkkauksen poikkeama on yleensä oppisopimus, mutta se on pääsääntöisesti 90 prosenttia TESin minimipalkasta ja työnantajalta edellyttää aikamoista panosta, useimmiten jonkun kokeneen ihmisen ryhtymistä kouluttajaksi ja ajankäyttöä oppilaan ohjaamiseen. Tämän johdosta oppisopimukset ovat jääneet aika pitkälti kuolleeksi kirjaimeksi.

Tässä nuorisotakuuasiassa palaan tähän Soininvaaran ajatukseen: voisi soveltaa sitä, että henkilö saa sen palkan, joka työmarkkinoilla katsotaan hänen työsuorituksensa arvoksi, mutta yhteiskunta tämän jälkeen aina takaa vähintään tähän TESin mukaiseen palkkatasoon riittävän tuen. Tämä on se periaate, joka johtaa siihen, että ihminen on työmarkkinoiden käytössä sillä markkinahinnalla, jollaiseksi hänen työnsä arvon joku on arvioinut. Tähän voidaan myös perustaa yhtiö, Suomen Nuorisotyö Oy, jonka valtio omistaa ja takaa tätä kautta, että työehdot ja muut asiat, työturvallisuus ja vastaavat seikat, tulevat huomioiduiksi silloin, kun työsopimusta tehdään. Tällöin myös vältetään näitä irtisanomis- ynnä muita juridisia ongelmia aikamoinen määrä aivan samalla lailla kuin tällä hetkellä vuokratyön yhteydessä muutenkin tapahtuu.

Se, että ihminen saa työtä, mahdollistaa hänen pääsynsä työyhteisöön, pitää hänen ammattitaitoaan yllä, useimmiten myös kehittää sitä, ja vähitellen hänen työmarkkinakelpoisuutensa paranee. Se, että nykyinen nuorisotakuu on enemmänkin koulutusta tai kokeilua, ei ole sama asia. Kun siitä ei makseta juuri mitään, niin ihminen ei ole kovin motivoitunutkaan osallistumaan ja perustellusti voi tulkita asian omalta kannaltaan katsottuna siten, että häntä käytetään työn tekemiseen väärin perustein. Sen sijaan eri asia on aito markkinaehtoinen palkka plus valtion tuki ihan samalla lailla kuin aikanaan Suomi hoiti voin vientiä Englantiin: viljelijä sai jotakin, mutta valtio antoi sitten viljelijälle tukea, jotta vientikauppa kävi.

Tämä, että itse joutuu hakemaan työtä eikä sitä tuputeta kotiin, on myös oma-aloitteisuuden kannalta merkittävää. Ihminen oppii huolehtimaan itsestään ja ehkä vähän muistakin asioista. Vaikka julkisuudessa usein vedotaan siihen, että koulutus parantaa työmarkkinakelpoisuutta tässä taloudellisessa tilanteessa, myös koulutettujen kohdalla näyttää siltä, että maisteri ei saakaan sitä palkkatasoaan ensimmäisestä työpaikastaan, ehkei edes sitä ensimmäistä työpaikkaa lainkaan, minkä johdosta hän helposti turhautuu ja jatkaa myös vetkutellen omaa valmistumistaan. Tällöin perheen perustaminen ja muut asiaan kuuluvat vaiheet jäävät ehkä elämän myöhempiin ja hankalampiin tilanteisiin. Oman ryhmänsä muodostavat ne, jotka lyhytjänteisesti välttävät armeijan käyntiä. Työnantajan kannalta katsottuna armeijan käynti kuitenkin opettaa tiettyä oman elämänsä hallintaa ja — varsinkin jos siihen sisältyy sitten aliupseeri- tai upseerikoulutus — myös paljon muutakin.

Työmarkkinoilla pitäisi todella pohtia tilanne kokonaan uudestaan, ja ehdotan Soininvaaran ajatuksen alistamista laajempaan keskusteluun.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kovaa arvostelua, eurojen riittämättömyyttä, ehkä jopa hieman ylilyöntejä — yleensä näin käy aina, kun varsinkin lisätalousarviota täällä salissa käsitellään ja siitä keskustelua käydään. Mutta mielestäni tämä lisätalousarvio osoittaa hallituksen seuraavan aikaa tarkasti ja myös reagoivan niihin tarpeisiin. Maa halutaan päättäväisesti kasvu-uralle, vaikka se ei tiedossa olevien talouslukujen varjossa kovin helppoa ole, ja niitä talouslukuja on moni kollegoista täällä tänään esittänyt.

Poikkeuksellisesti mietin tässä kohdin vain ja ainoastaan omaa maakuntaani, ja olen erittäin tyytyväinen, että valtatie 8:n parantaminen lähtee liikkeelle ja hankkeen valtuudet nostetaan vastaamaan hankkeen ykkösvaiheen kustannusarviota. Tämän hankkeen määrätietoinen eteenpäinvienti on tärkeää erityisesti liikenneturvallisuuden kannalta mutta myös alueen hankalan suhdannetilanteen vuoksi. Varsinais-Suomelle tämä kyseinen hanke on erityisen tärkeä monestakin syystä. Valtatie 8 on Lounais-Suomen merkittävimpiä tavaraliikenneväyliä. Sen varrella sijaitsee viisi vientisatamaa, eikä niille ole olemassa ratayhteyksiä. Eli kaiken kaikkiaan tämä hanke on erittäin tärkeä myös koko Suomen viennin kannalta.

Mitä tulee tähän meriklusteriin, josta myös täällä salissa on tänään ansiokkaita puheenvuoroja käytetty, niin myös tämä laivanrakennuksen innovaatiotuki otetaan varsin suurella kiitollisuudella vastaan. Meidän maakunnassa se on yksi tärkeä elementti laivanrakennusteollisuuden äärimmäisen hankalan rakennemuutoksen hoitamisessa. Meillä on haasteet todella valtavat, mutta koko Lounais-Suomi on päättäväisesti lähtenyt tekoihin, jotta kotimainen telakkateollisuus voidaan meillä siellä säilyttää. Tässä kaikessa täytyy antaa suuri kiitos myös sille alihankintaverkostolle, joka pohtii ja tekee työtä tämän eteen. Elikkä mielestäni on helppo huomata, että hallitus on sitoutuneena mukana tämänkin tavoitteen toteutumisessa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin surullista, että kehysriihessä hallitus toteutti osinkoverouudistuksen vain suurimpia yrityksiä ajatellen. Uudistuksen ulkopuolelle jäivät avoimet ja kommandiittiyhtiöt ja suosittiin näin vain osakeyhtiöpohjaisia yhtiöitä.

Sitten, mennäkseni liikennepuolen rahoitukseen, se on hallituksella todella retuperällä. Suomen tiestö on jo tällä hetkellä todella surkeassa kunnossa, ja mikäli korjausurakkaa ei aloiteta pian, lähivuosien hintalappu kasvaa kohtuuttoman suureksi.

Olen kuitenkin iloinen, että tänä vuonna aloitetaan valtatie 23:n eli Varkaudentien perusparannus välillä Varkaus—Joensuu. Se on kaikille Itä-Suomessa asioiville iloinen asia. Nyt käyttöön saadulla rahoituksella pystytään pureutumaan vain tieosuuden pahimpiin kipupisteisiin. Olisinkin toivonut, että hallitus olisi myöntänyt Varkaudentien kunnostukseen kerralla tarvittavan paljon rahaa siten, että koko tieosuus välillä Varkaus—Joensuu olisi saatu korjattua siten, että tielle olisi saatu myös ohituskaistoja. Tämä olisi kaikkien tienkäyttäjien etu ja myös liikenteen turvallisuuden kannalta olennainen seikka, että ohitukset tapahtuisivat edes osin niille tarkoitetuilla paikoilla.

Lopuksi: Mitä muutenkin kotimaakuntaani Pohjois-Karjalaan tulee, haluaisin kovasti tietää, mitkä ovat ne hallituksen panokset, joilla etenkin vakavasta työttömyydestä kärsiviä maakuntia autetaan. Pohjois-Karjalassakin työttömyys oli huhtikuussa 16,4, ja tästä kaikki työttömät eivät suinkaan kuulu nuorisotakuun piiriin. Hallituksen pakissa pitäisi siis olla muitakin työkaluja kuin pelkkä nuorisotakuu.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio on huolestuttavaa luettavaa. Työllisyys heikkenee, kansainvälinen talouskehitys on epävarmaa, ja me suomalaiset olemme myös tässä kansainvälisessä talouskehityksessä ja euroalueen taantumassa mukana. Kasvua kaivataan, mutta mistä sitä saadaan?

Kotimaisesti meillä on liikaa kilpailukykyämme rasittavia tekijöitä edelleenkin. Valtionvelka kasvaa. Onneksi sentään korkotaso on matala, mikä pienentää korkomenoarviota. Mutta velkaantuminen ei ole niin valtion kuin kuntienkaan kohdalta hyvä kehityssuunta, ja jos vielä todetaan, ettei investointien määrä Suomessa kasva, niin on syytä kysyä, mihin me sitten oikein investoimme tai yritämme investoida. Tuottamattomiin seiniin ei ainakaan, kuten Euroopassa on tehty ja rakennuskuplien puhkeamisia on nähty.

Liikenneinfraan panostaminen on oikeansuuntainen ratkaisu, siitä kiitos hallitukselle, ja myös maakuntien kiitoksia täällä salissa on kuultu. Täytyy kuitenkin muistaa se, että vientiteollisuudella täytyy olla jotakin, mitä sitten näitä teitä ja liikenneväyliä pitkin kuljettaa, ja vientiteollisuudella tulee olla kilpailukykyä.

Olisin toivonut lisäpanostusta kotimaisen energian kehittämiseen. Energiatuista on leikattu lisätalousarvion mukaan. Jos leikkaus kohdistuu siten, että vääristävät tuet poistetaan, se on hyvä, mutta investointeihin tarvitsemme aina vauhditusta. Lisäksi olisi välittömästi tehtävä yli vaalikausien kestävää energiapolitiikkaa, ja kiitos työ- ja elinkeinoministerille siitä, että hän on aikonut perustaa energiapoliittisen parlamentaarisen työryhmän.

Energian tuonti on kasvanut viime vuosina eikä tule todennäköisesti laskemaan, ja meidän tulisi tehdä niitä kotimaisuuteen tähtääviä toimia energiapolitiikassa. Energian tuonti vaikuttaa kauppataseeseen, ja kauppataseen painuminen negatiiviseksi on käännettävä pinnan päälle. Yksi keino, joka tähän voi toimia, on kotimainen energia. Fossiilisten polttoaineiden tuonti ei paranna huoltovarmuutta eikä lisää kotimaista työtä.

Työllisyyttä voidaan parantaa myös investoimalla infrastruktuurin rakentamiseen, elikkä työllisyysperusteisia investointeja tarvitaan. Nämä voisivat osaltaan tukea myöskin nuorisotakuun toteutumista, ettei tämä takuu olisi pelkästään koulutusta ja kokeiluluonteista toimintaa, vaikka hyvää on sekin.

Metsähallituksen tuloutusta tulisi tarkistaa, ja mielestäni nyt voitaisiin pohtia vakavasti tuloutustavoitteen laskemista. Nyt on esitetty tulostavoitteen pitämistä ennallaan. On tietenkin hyvä, jos puu liikkuu kansantalouden hyväksi, mutta lasta ei saa heittää pesuveden mukana. Metsäpinta-alaa ei kannata myydä pois, varsinkin kun metsät ovat menneisyytemme hyvinvointia ja tulevaisuuden ala. Innovaatioiden ja telakkateollisuuden kehittäminen on hyvä asia, ja entistä enemmän toivoisin innovaatiopanostusta metsäinnovaatioiden kehittämiseen.

Kiitos hallitukselle aikuiskoulutustuen kehittämisestä. Koulutukseen panostaminen kannattaa aina ja varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa on korkeatasoinen koulutus, osaavat opettajat ja tieteen tekemisen korkea taso. Haluan muistuttaa, että hallitusohjelmaan on kirjattu näyttötutkintojärjestelmän hyödyntäminen, ja sanonkin hallitukselle: käyttäkää tätä toimivaa järjestelmää. Aikuiskoulutuskentällä on rasvattu koneisto valmiina toteuttamaan korkeatasoista koulutusta. Muuntokoulutusta tarvitaan. On alan vaihtajia muun muassa Nokian maastapaon vuoksi.

Luonnonvarakeskukselle myönnetty lisäraha toivottavasti täyttää alueellistamisen periaatteita siinä, että kyseinen uusi keskus saadaan ainakin osin hajautettua luonnonvarojen keskelle, muun muassa Pohjois-Suomeen. Kyseisen keskuksen johtohan on tänään päätetty sijoittaa Viikkiin — siitä saimme ministeriön ilmoituksen.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme täällä nyt lisätalousarviota tälle vuodelle, ja näinhän meidän tähän aikaan vuodesta aina kuuluu tehdä. Se on jo tapa. Tuossa talousarviolistalla on monia hyviä hankkeita ja sinne lisätään määrärahoja. Näin varmaan kuuluu tehdä, ja kaikista niistä on varmasti täällä keskusteltu jo ihan tarpeeksi.

Oikeastaan minua huolestuttavat tämän talousarvion yhteydessä julkaistavat Suomen talouden tunnusluvut ja nämä prosentit sun muut, jotka osoittavat sen, että ei meidän taloudella kovin hyvin tällä hetkellä mene. Vienti ei vedä, niin kuin täällä ollaan todettu, ja kilpailukyky on huono. Se tarkoittaa sitä, että — niin kuin nytkin tämä lisätalousarvio rahoitetaan velkarahalla — me elämme velaksi, me syömme enemmän kuin tienaamme, ja jonain päivänä tulee pää vetävän käteen, ellemme me tee merkittäviä muutoksia tässä rahankäytössä.

Tietysti on oikeutettua kysyä tai pohtia sitä, mitä näiden muutosten tulisi olla. Muutosten tulisi olla sellaisia, että me parannamme meidän vientimme kilpailukykyä, saadaan vienti vetämään. No, kuinka se saadaan vetämään? Se saadaan vetämään sillä tavoin, että suomalaiset yksityiset yritykset, pienet ja keskisuuret yritykset, omaavat paremman kilpailukyvyn ja kykenevät paremmin tekemään sitä työtä, mitä he yrittävät ja haluavat tehdä ja mitä markkinoilla tarvitaan. Tällä tavoin Suomi on aina ennenkin toipunut.

Nyt nämä meidän talouden perusoletukset ja rakenteet ovat sellaisia, että itsestään tämä nousu ei tästä lähde. Meidän on tehtävä muutoksia yritysten toimintaedellytyksissä niiden kilpailukyvyn parantamiseksi. Suomesta pitää niin sanotusti tehdä maailman paras maa yrittämiselle. Suosittelen, että hyväksymme sen ajatuksen, niin kuin varmasti täällä hyvin laajasti jo ymmärretäänkin, että yritysten hyvinvointi johtaa koko Suomen hyvinvointiin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa on hyviä panostuksia meriklusteriin, kaivosteollisuuteen ja infrastruktuuriin ja monia muitakin hyviä yksittäisiä kohteita, mutta kaikkineen haluan tämän puheenvuoron käyttää lähinnä tästä työllisyystilanteesta, joka — kuten debatissa jo sanoin — on mielestäni varsin vaikea. Ei ehkä ole koko totuutta havaittu, koska eläköityminen on niin nopeaa ja sen vuoksi työttömyysaste on noin 9 prosenttia. Mutta jos katson esimerkiksi Pirkanmaalta lukuja, niin vuositasolla työttömyys on noussut 23,4 prosenttia ja nuorista työttömänä on joka viides. Se tarkoittaa käytännöllisesti katsoen sitä, että esimerkiksi Tampereella on jo yli 2 000 työtöntä nuorta, koko Pirkanmaalla noin 4 000. Nyt kysymys kyllä herää siitä, että nuorisotakuu on tärkeä asia ja tässä on monta asiaa yritetty ja tehty mutta onko tehty riittävästi.

Jos ensinnäkin ajattelee niitä resursseja, joiden keskellä tällä hetkellä ely-keskuksissa painitaan, niin siellä ollaan kyllä aikamoisen haasteen edessä, koska työttömyys kasvaa — onneksi on ainakin Pirkanmaalla vielä myöskin avoimia työpaikkoja — ja samaan aikaan henkilöstö on vähentynyt kolmanneksella. Eli aletaan olla jo kyllä siinä tilanteessa, että ehkä kannattaisi jo sieltä toimenpidemäärärahan puolelta siirtää sen verran rahaa, että saadaan edes se järjestelmä toimimaan, jotta voidaan varata mahdollisuus viedä niitä nuoria eteenpäin, joilla on siihen olemassa eväitä.

Sinänsä tästä Sanssi-korttijärjestelmästä täytyy sanoa, että kuulin juuri, että Pirkanmaalla esimerkiksi tuhannelle valmistuneelle nuorelle on tämä Sanssi-kortti annettu ja he hakevat parasta aikaa töitä. Ja se systeemihän on hyvä, että lähes 700 euroa saa kymmenen kuukauden ajan tukea se työnantaja, joka nuoren palkkaa.

Eli tässä on tehty monia asioita hyvin, ja erityisen iloinen olen siitä, että osatyökykyisten työllisyyttä on myöskin pyritty hallituksen toimesta edistämään. Siitä kiitokset, ministerit Risikko ja Ihalainen!

Mutta siitäkin huolimatta pistää kyllä kysymään, kun katsoo sitä, mitä Ruotsissa ja Saksassa on tehty, että onko meillä tehty riittävästi. Ja valitettavasti vastaus on, ettei ole tehty riittävästi. Kyllä minä ihmettelen sitä, että näitä Juhana Vartiaisen — ja myöskin Osmo Soininvaara on mukana — asioita ei ole vakavasti otettu. Jos meillä olisi sama työllisyysaste kuin Ruotsissa, niin meillä olisi 100 000 ihmistä enemmän töissä tällä hetkellä. Vieläkin enemmän olisi, jos meidän työttömyysaste olisi sama kuin on Saksassa. Jos me ajattelemme sitä, että meillä on 100 000 ihmistä enemmän töissä, vaikka osa osa-aikaisesti, osa vuokratyössä, missä hyvänsä, he ovat kuitenkin työssä elättämässä itseään, pysyvät yhteiskunnassa kiinni elättämässä perheitään ja maksamassa veroja tähän yhteiskuntaan. Eli kyllä meidän täytyy tämä todellisuus alkaa tunnustaa siinä, että nämä meidän keinomme, joita me olemme tähän asti käyttäneet, vaikka monet niistä ovat olleet hyviä — korostan vielä: nuorisotakuu, myöskin tämä pitkäaikaistyöttömien kokeilu ja kaikki työhyvinvointiin tehdyt panostukset ovat olleet hyviä — ne eivät tässä tilanteessa riitä, kun Eurooppa on pitkään matalasuhdanteessa. Eli toivon kyllä, että tässä suhteessa pystytään ottamaan rohkeampia askeleita.

Arvoisa puhemies! Aivan avainasia työllisyyden kannalta on se, mitä tapahtuu työmarkkinoilla ensi syksynä, kun näitä sopimuksia tehdään. Paras ratkaisu olisi se, että saataisiin maltillinen ratkaisu, on se sitten keskitetty tai koordinoitu, jossa olisi riittävän iso yrityskohtainen sopimisosuus, joka mahdollistaisi sen, että myöskin niissä yrityksissä, joissa tilanne ei ole niin hyvä, voitaisiin työllisyys pitää korkealla. Eli se on ihan avainasia, että me tunnustamme sen tilanteen, että yritykset eivät ole samassa tilanteessa edes toimialojen sisällä. Mutta en halua myöskään sitä, että meillä tulee sellainen liittokohtainen kierros, jossa jokainen tavoittelee toinen toistaan korkeampaa palkankorotusta, koska loppujen lopuksi se ei johda mihinkään muuhun kuin inflaation kasvuun ja kilpailukyvyn romuttamiseen, ja se olisi työllisyyden kannalta kohtalokasta. Toivon, että tässä löytyy maltillinen ratkaisu, ja yhdyn siihen, mitä edustaja Zyskowicz täällä aikaisemmin sanoi, että yritysjohtajat saavat kyllä itse näyttää siinä mallia, että nyt pitää malttia löytyä läpi koko organisaation.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu Norjasta ja siitä, kuinka siellä on työvoimapula ja kaikki hyvin ja rahaa vaikka kuinka paljon. Meillähän olisi samanlainen mahdollisuus täällä Suomessa. Meillä on turvetta ja tämmöistä, sitä voitaisiin käyttää. Mutta jos tämä hallitus olisi Norjassa, niin siellähän olisi työttömyyttä, siellä ei olisi hiihtäjiä eikä mitään muutakaan. Samanlainen viherhumppa olisi kuin täällä Suomessakin, mikä ei tuota kellekään yhtään mitään.

Meillä on, niin kuin tuolla debatissa jo sanoin, lähtenyt vuoden 2008 jälkeen 50 miljardia teollisuustuotannosta pois. Se tarkoittaa, että 12—13 miljardia verotuloja ja 100 000 työpaikkaa sieltä, mikä tuottaa tänne yhteiskuntaan rahaa — se ei jaa, se tuottaa vain — on lähtenyt pois. Kuitenkin meillä samaan aikaan otetaan maailmalta velkaa ja velkarahalla työllistetään täällä tuottamattomaan työhön saman verran kuin mitä on lähtenyt pois. Elikkä jos tämä laitetaan semmoiseen vaakakuppiin, niin ei siinä tarvita kuin lyhyt matikka, niin sen tietää, miten siinä käy.

Minä itse olen nähnyt sen kustannuksen, sen miten ne käyttökustannukset ovat lähteneet kasvamaan tuolla. Meillä on vientiyritys, käyttökustannukset ovat nyt karanneet käsistä, elikkä tuli polttoaineen veron nosto, energiavero ja niin edelleen, palkat ovat nousseet, raaka-aineitten hinnat ovat nousseet. Se on kaikki lyötävä siihen hintaan, kun tehdään tuonne, vaikka esimerkiksi Kiinaan. Näytän esimerkin: Siellä on yrityspolitiikka vähän erilaista kuin Suomessa ja länsimaissa. Täällä se on aika hektistä, voidaan tehdä kuukausien jaksossa. Siellä tehdään vuosi eteenpäin. Sinä aikana, jos tämä hinta sovitaan näin, nousevat ne käyttökustannukset ja muut. Ei sitä voi siihen hintalappuun laittaa, se lähtee katteesta pois. Ja sen nyt tietää, miten siinä käy. Elikkä jos tämä hallitus nyt yhtään siihen pyrkii, niin kuin se puhuu siitä yrittäjäystävällisyydestä, niin pitää lopettaa tämä tämmöinen niin sanottu viherhumppa.

Rikkidirektiivi, sitä ei meidän tarvitse noudattaa. Me sanoudumme siitä erityisalueena irti, koska meillä on jäänmurtajakustannukset ja kaikki, joita ei ole tuolla Keski-Euroopassa eikä muualla. Meille tulee liikaa kustannuksia, ja me emme pärjää näitten kanssa. Yritykset siirtyvät muualle, esimerkiksi UPM. Puhuin sen johdon kanssa, sitä oli tuolla vieraana. He sanoivat, että jatkojalostukset — siellä on neljä firmaa — siirtyvät Suomesta pois. Meillä on esimerkiksi parkettiaihiota tehty, sitä on viety Italiaan. Italiassa se on jatkojalostettu parketiksi, ja parketti tuodaan tänne Suomeen. No, sehän tarkoittaa, että meillä on liian korkeat kustannukset, koska se kannattaa tuolla Välimeren maassa tehdä valmiiksi ja tuoda sitten tänne.

Täällä on päästökaupoista puhuttu, että niitä siirretään tuonne kehitysapuun ja miksi niitä ei Suomeen laiteta. Minulla on pikkusen kokemusta tuosta kehitysapuhommasta. Se on ajalta "sirppi ja vasara", koko homma. Nicaraguassa olin aikanaan, ja sinne vietiin sahalaitoksia, minä olin niitä laittamassa pystyyn. Se sandinistihallitus aikanaan sai Suomesta kehitysapua, ja se jäi niin kuin rullaamaan päälle. Sinne vietiin ne koneet ruostumaan viidakkoon, eikä niitä kukaan laittanut kuntoon. Opetettiin vain sitä punalippua heiluttamaan. Ei se ketään auta. Heidät pitää opettaa teroittamaan ja laittamaan ne koneet ja huoltamaan niitä. Siitä on apua sille porukalle eikä siitä lipun heiluttamisesta. Minä ymmärsin sen, tein omalta osaltani kyllä sen asian siellä ja huomasin, että tämä puree, jos minä opetan heitä, mutta minulla ei ollut aikaa enempää. Jos olisi ollut, varmasti olisi se homma pelannut. Mutta sinne ne koneet jäivät. Ne ovat vielä tänä päivänäkin siellä. Ja nyt voidaan sanoa, että kehitysapua on annettu ja sitä on tehty. Mutta ketä se auttaa?

Arvoisa puhemies! Lopetan tähän.

Raimo  Piirainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu tänä päivänä huolta Suomen viennistä ja työllisyydestä ja kilpailukyvystä ja niin poispäin, ja varmaan on ihan aiheellista keskustella. Myös hallitus on tehnyt oman osuutensa: lisätalousarviolla esittää määrärahoja ja pyrkii tällä tavalla tietenkin parantamaan.

Täytyy vielä palata tuohon kehysriiheen sen verran, että kun siinä yhteisöveroa laskettiin tämä 4 prosenttiyksikköä, niin kyllähän niin hallitus kuin me kaikki tietenkin oletamme, että yrityksillä on nyt sitten investointimahdollisuus ja sitä kautta sitten parannetaan työllisyyttä ja saadaan hyvinvointia tähän yhteiskuntaan, mutta aika hitailta näyttävät ne yritysten lähdöt. Tietysti tämä kehyspäätös on nyt vähän ennakkopäätös siinä mielessä, että yhteisöveron alennus astuu voimaan vasta vuoden alusta, mutta tässä nyt jo voisi ennakoida hieman, mitä tehtävissä on.

Olin viime viikolla kolme päivää metsäseminaarissa, ja siellä hyvin paljon puhuttiin metsäteollisuuden tulevaisuudesta, ja kyllä siihen liittyy omalta osaltaan tietysti kuljetus elikkä logistiset yhteydet ja rikkidirektiivi ja ne kompensoinnit, mutta myös se, että jotakin täytyisi tällä biopuolella nyt tapahtua. Biomassa, biopolttoaineet ja niitten johdannaiset — varmasti siellä on tulevaisuudessa mahdollista tehdä paljonkin hyvää tälle yhteiskunnalle, elikkä se työllistäisi myös.

Palkkatuesta on puhuttu ja nuorisotakuusta ja sillä tavalla. Minä eilen kävin Kuhmossa, ja minusta se oli vähän huono viesti siinä mielessä, että siellä on työttömyysluku 19,8 prosenttia mutta nuoria ei ole juurikaan työnhakijoina. Missä he ovat? Tämä vähän ihmetyttää nyt; olisi mahdollista nuoria jopa työllistääkin. Mutta on se tietysti hankalaa sillä alueella. Siellä on muutamia yrityksiä, kuljetusyrityksiä, ja niilläkin on tiukka tilanne. Mutta ennen kaikkea, missä ovat nuoret työttömät? Eivät ole työttömyyskortistossa ainakaan vielä tällä hetkellä.

Palkkatuesta sitten vielä sen verran, että Kajaanin työvoimatoimisto teki virhelaskelman sosiaalisen yrityksen osalta, tietyillä vamma-asteilla laski väärin, maksoi liikaa palkkatukea ja on nyt perimässä sitä takaisin. Muistaakseni summa lähentelee jotakin 500 000:ta, ja tälle yhdistykselle, mikä eniten on saanut sitä tukea, se tarkoittaa kyllä sitä, että se toiminta loppuu. Minusta tämä on väärin, että jos virkamiehet tekevät laskuvirheitä, niin sitten se vastuu laitetaan yhdistykselle kannettavaksi. Tässä olen kääntynyt nyt ministerin puoleen, ja hän aikoi tarkastella tätä asiaa, niin että kyllä varmaan leveämmillä harteilla täytyy tämä vastuu kantaa.

Olen liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä todella kiitollinen näistä investoinneista, mitä tässä on. Tietenkin paljon olisi vielä tehtävä, ja tehtävää varmasti riittää, mutta tässä on ennen kaikkea tämä valtatie 8, Turku—Pori. Siellä on tämän vuoden loppuun mennessä menossa ympäristölupa umpeen, ja sen takia on hyvä, että nyt on rahoitusta siihen osoitettu ja saadaan hanke liikkeelle. (Ari Jalonen: Puolet saamatta!) — Joo, mutta kunhan se saadaan liikkeelle, niin sitten seuraavissa sitä voidaan siihen lisätä.

En voi tietenkään olla valtionvarojen maatalousjaoston jäsenenä nostamatta esille tätä petoaihetta. Elikkä petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen on nyt lisätty 3,2 miljoonaa. Viime vuonna nämä korvaukset olivat kaikkiaan 7,2 miljoonaa, elikkä ne kasvavat koko ajan. Kyllä minä näen tämän asian sillä tavalla, että tähän petopolitiikkaan täytyy ottaa tiukempi ote. Sudet ja ennen kaikkea ahma ovat Lapissa hävittämässä poroja. Minusta ei ole ihan oikein, että veronmaksajien rahoilla korvataan näitä korvauksia, kun voitaisiin petomäärääkin vähentää. Elikkä siinä täytyisi nyt katsoa tämä ahmakin, että sillekin voitaisiin myöntää pyyntilupia.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kärjistäen voi sanoa, että tälle hallitukselle on ominaista, että polttavat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ongelmat tunnistetaan, tunnustetaan ja sen jälkeen asia puhutaan pois päiviltä. Näin kävi vanhuspalveluongelmalle, ja näin näyttää käyvän nuorisotyöttömyyttä torjumaan tarkoitetulle nuorisotakuulle.

Edustaja Sasi kuvasi yllättävän tarkkanäköisesti nuorisotakuun nykytilan. Kun nuorelle on luvattu, että hän saa kolmen kuukauden kuluessa työ- tai koulutuspaikan, niin todellisuudessa hän saa tuossa ajassa tapaamisajan te-toimistossa ja sieltä ammattitaitoisen puhekaverin. Tosin tämäkään ei ole varmaa, nimittäin täällä edustaja Mustajärvi käyttämässään puheenvuorossa totesi sen karun tosiasian, että te-toimistojen palvelukyky tällä hetkellä on todella dramaattisen heikko ja tapaamisaikoja sovitaan jo ensi vuodeksi. Tälle jos mille pitäisi hallituksen ja ministeriön ja työvoimahallinnon kyetä tekemään nopeasti jotakin.

Puhemies! Lisätalousarvion työllisyyspanostusten puute hämmästyttää. Kuitenkin työttömien työnhakijoiden lukumäärä on yli 80 000 henkilöä suurempi kuin finanssikriisin edellä viisi vuotta aikaisemmin. Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien ja erityisesti yli kaksi vuotta työttömänä olleiden ja yli 60-vuotiaiden työttömien lukumäärä on rajussa kasvussa.

Tässä haluan nostaa esille erityisesti ikääntyneiden työttömien aseman. Yli 60 vuotta täyttäneitä työttömiä työnhakijoita oli 12 000 vuonna 2006, nyt heitä on 40 000. Tilanne kertoo tietenkin taloudellisesta tilanteesta ja yleisestä työttömyyden kasvusta mutta ennen kaikkea siitä, että juuri noihin ikäluokkiin kohdistuvat varhaiseläkejärjestelmät on ajettu alas ja ainoa jäljellä oleva, osa-aikaeläke, on nyt sitten mestauspölkyllä ja sen alasajo on jo käynnissä. Yli 60-vuotiaiden työttömien lukumäärän raju kasvu johtuu pääasiallisesti juuri tästä.

Me tiedämme, että virallisessa eläkeopissa on yhtenään väitetty, että varhaiseläkkeet ja niin sanottu työttömyysputki lyhentävät työuria ja vaikeuttavat ikääntyneiden työllistämistä. Tämän hetken tilastoista voi kyllä päätellä, että suurella osalla varhaiseläke on vaihtunut avoimeen työttömyyteen eivätkä työurat ole suinkaan pidentyneet. On selvää, että entistä suurempi osa vanhemmasta väestä, ikääntyneistä, pitkään palvelleista, usein raskasta ja kuluttavaa työtä tehneistä työläisistä, putoaa avoimeen työttömyyteen työmarkkinatuelle ja lopulta, kiitoksena pitkästä työurasta, leikatuille vanhuuseläkkeille ja raskaisiin toimeentulo- ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Siitä on meillä kyllä merkkejä yhteiskunnassa jo aivan liikaa.

Hallituksen työllisyyspanostukset ovat todella olemattomia. Palkkaperusteinen työllistäminen on itse asiassa alimmalla tasolla sitten vuoden 1987. Se on tällä hetkellä 28 000. Vielä kohtuullisen työllisyyden vuonna 2007 se oli 39 000. Nämä luvut kertovat kyllä oikein kouriintuntuvasti sen, mitkä ovat hallituksen erityistoimin tehtävät työllisyyspanostukset. Niitä puuttuu, ja ne näyttävät koko ajan vähenevän. Vasenryhmä on omissa aloitteissaan vaatinut ehdottomasti voimakkaita panostuksia tämän vaikeutuvan työllisyystilanteen helpottamiseksi. Tähän on hallituksen syytä kuuden puolueen voimin herätä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin tässä lisäbudjetissa tietysti aika rajallisella tavalla reagoidaan, mutta pyritään reagoimaan nimenomaan vakavimpaan asiaan eli talouden ja työllisyyden perustaan. Nyt tarvitaan täsmätoimia telakkateollisuuden ohella muunkin perusteollisuuden selviytymiseen. Tältä osin aikaisemmin edustaja Sasin käyttämään puheenvuoroon on kyllä huomautettava, että tarvittaisiin todella täsmätoimia teollisuuteen, ei niinkään tällaisia vaikuttamattomia, valtiontalouden kestävyyden kannalta kyseenalaisia hehtaaripyssyjä, niin kuin oli tämä yhteisöveroalennus, ilman että sillä luotiin vakautta, työmarkkinaratkaisua ja perustaa.

Toinen virhehän oli valtiovarainministeri Kataisen toimesta edellisellä kaudella luotu Kelan työnantajamaksun poisto ohi hallitusohjelman. 1,1 miljardia euroa perusetuuksien rahoitusta saatettiin yhtäkkiä valtion budjetin rahoitukseen tilanteessa, jossa Suomen talous oli syöksymässä. Nyt tämä nähdään perusetuuksien käsittelytilanteessa ja osin leikkauksissakin, ja se on omalta osaltaan myöskin valtiontalouden toimintakykyä häiritsemässä.

Totta kai myöskin eurokriisiin edellisellä kaudella mennyt Kreikka ja edelleen eurokriisissä oleva uhka, nimenomaan velkojen yhteisvastuukehityksestä, hivuttamisesta, muodostavat vakavan uhan. Sen takia Suomen kansallinen selviytyminen edellyttää kyllä selkeästi sille tielle pisteen laittamista, että Suomi millään tavalla osallistuu euron eteläisten valtioiden velkojen kantoon.

Mutta niin kuin sanottu, meillä on tehty valtiontaloutta koskevia erittäin isoja, suoraan sanoen omistajia tukevia, ratkaisuja, ei niinkään täsmätyöllisyysvaikutteisia ratkaisuja. Nyt tarvitaan näitä telakkateollisuuden kaltaisia asioita, mutta on myöskin panostettava, kuten valtiovarainministeri Urpilainen tänään aivan oikein totesi, metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin laajemmin. Ei meillä voi olla varaa tällaiseen vihreän kullan alikäyttöön: 100 miljoonan kuution vuotuisesta kasvusta 50—60 miljoonaa käytetään. Ei meillä kansantaloudellisesti ole varaa tämän luonnonvaran tällaiseen käyttöön. Se tarkoittaa, että meidän on pidettävä perusteollisuus, metsäteollisuus, kunnossa. Onhan tämä hävettävä tilanne, että Suomen sanomalehtipaperituotanto ei vastaa edes Suomen kulutusta, että meille on annettu syntyä tällainen tilanne.

Vihreät hyvin useasti unohtavat puhua — uusiutuvasta energiasta kun puhutaan — että sellutehtaat ovat meidän parhaita vihreitä energiantuotantolaitoksia. Puolet tästä meidän uusiutuvasta energiasta tulee metsäteollisuuden kautta. Eli tähän on nyt panostettava. Se vaatii energiapuolella energiahinnan kilpailukykyisyyttä, logistiikka-, kuljetustukijärjestelyjä, että pitkien etäisyyksien asiat kompensoidaan

Ja rikkidirektiivi, joka oli edellisen hallituksen aikana uskomatonta edunvalvonnan laiminlyöntiä liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön toimesta, oli sellainen polvilumpioon ampuminen, omaan polvilumpioon ampuminen, että meillä tulee olemaan todella vaikeuksia varmistaa Suomen teollisuuden kilpailukyky kuljetusten osalta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä yhteen maahan kohdistettu neutronipommi pitää pystyä ottamaan uudelleen keskusteluun. IMOn japanilainen pääsihteeri ei ymmärrä kyllä tietenkään tätä lähestymistapaa, kuten me kansanedustajat tavatessamme hänet täällä huomasimme, mutta kyllä tässä pitää tukea löytää muualta. Tällähän tulee olemaan vaikutusta myös Suomeen suuntautuvan tuonnin kannattavuuteen. Osa aluksista hakeutuu Välimerelle. Ei Itämeri ole enää kiinnostava eikä kannattava. Tämä on todella vakava, myös huoltovarmuuteen ulottuva kysymys. Eikä näitä rikkidirektiivin vaikutuksia kompensoida jollain megarekkamitoilla. Tämä on täysin uskomatonta, että kuvitellaan, että sata siltainsinööri Jaatista hoitaa tämän asian. On täysin valmistelematta, täysin teiden kantokyky arvioimatta tehty tällaiset paino- ja mittaratkaisut, täysin lyhytnäköisellä tavalla. Ei ole kuntien kanssa selvitetty, ei turvallisuusvaikutuksia, ja itse asiassa lopputulema on se, että 70 miljoonaa euroa perusväylänpidon rahasta siirrettäisiin sellaisten kohteiden rakentamiseen, jotka eivät olisi nyt ihan ensisijaisia teollisuuden ja kuljetusjärjestelmien kannalta. Niillä 70 miljoonalla eurolla vuodessa voitaisiin tehdä niitä teollisuutta välittömämminkin palvelevia ratkaisuja. Eli tämä asia on ehdottomasti, kuten valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto nyt koko ajan helmikuusta lähtien on sitä käsitellyt, pystyttävä kyllä arvioimaan kehyksen yhteydessä vielä vastuullisesti.

Sitten sanoisin muutoinkin meidän kilpailukyvyn ja infran osalta, että edunvalvonta pitää ottaa ennakoivammaksi ja — kuten hallitusohjelmassa kirjoitimme — paljon paremmaksi. Tämä rikkidirektiivi on kauhukuva, mutta kyllä samalla tavalla metsäsopimuksissa ja monissa muissa pitää ennakoiden vaikuttaa.

Infran osalta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ydinverkon valmistelu on surullinen esimerkki. Meidän liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet sanovat, että no sittenhän me vasta rupeamme keskustelemaan, kun komissio tekee esityksen. Kyllähän on vaikutettava silloin, kun esityksiä valmistellaan. Suomelle yksi rajanylityspaikka EU:n merkittävään taloudelliseen naapuriin Venäjälle ja Botnian korridori, Ruotsin vanha malli — ei oikeastaan minkäänlaista Venäjä-strategiaa, ei minkäänlaista arktista, pohjoista liikenteellistä ulottuvuutta. Se on EU:n etu, että Suomessa näitä asioita nyt saataisiin kuntoon. Kaiken huippu, että energiaa on mennyt siihen, että me olemme saaneet kaksi suurta saavutusta nyt: komissiolle on saatu jälkeenpäin puhuttua, että Venäjä on tuossa EU:n ja Suomen naapurina, ja toinen on, että meidän ei tarvitse kaventaa raideleveyttä eurooppalaisiin mittoihin — se nyt tästä vielä olisi puuttunut, se olisi siis toiseen polvilumpioon ampuminen ollut. Eli tältä osin valtiovarainvaliokunta on vakavasti huomauttanut jo EU-asioiden käsittelyssä ja EU:n TEN-verkkoasioiden käsittelyssä edunvalvonnan tiivistämisen ja tehostamisen tarpeesta erityisesti infra-asioissa.

Herra puhemies! Haluan vielä lopuksi korostaa sitä, että meillä on myöskin metsäteollisuudessa muita asioita, joihin valtiovarainministeri puuttui. Metsäpolitiikka ja metsälainsäädäntö on pantava myös puuhuoltoa tukevalla tavalla kuntoon. Pitää olla ensiharvennusvelvoitteet ja pitää olla myöskin puun myyntiin kannustavuutta mutta myös paremmin metsänhoidollisia velvoitteita. Ei tule olemaan isäntienkään etu, jos ei tule pinoa enää ollenkaan. Eli tässä pitää nyt ottaa myös metsäpolitiikka ja metsälainsäädäntö uudella tavalla esille, jotta meidän sahateollisuus raaka-aineiden osalta ja metsäteollisuus laajemminkin saavat myös mahdollisuuden kehittää niitä uuden sukupolven tuotteita, biolääketieteen ynnä muita mahdollisuuksia hyödyntää, mitä meillä on itse asiassa molekyylikirjasto- ynnä muulla puolella. Meillä on syöpälääkkeitä myöten olemassa tietyt asiat valmiina. Puusta voidaan luoda todella uutta Nokiaa, mutta jos meillä lyhytnäköisesti kvartaalijohtamisella tuhotaan sanomalehtipaperin kaltaisilla ratkaisuilla tämä perusta, niin meillä jää se uusi Nokia tekemättä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi todettakoon, että edustaja Rajamäki piti opposition parhaan puheen. Ei uskoisi puheesta ja tästä käsiteltävästä lisäbudjetista, että hän on hallituspuolueen jäsen. (Kari Rajamäen välihuuto)

Valtionvelasta puhutaan paljon, mutta syytä onkin sinänsä, koska velkaa otetaan ulkomailta vain antaaksemme sen takaisin ulkomaille. Mutta se, mistä ei puhuta ja mikä on lähes yhtä pahaa, ehkä jopa pahempaa lainanottoa, on se, ettemme pidä huolta riittävästi olemassa olevasta infrasta. Se on varsinaista velanottoa, valtionvelkaa, ja sen tulevat lapsemme maksamaan. Perusväylänpitorahat ovat aivan liian pienet, olleet jo monen hallituksen ajan, ja pettymys sinänsä, että vaikka liikennehankkeet saivat nyt ihan kohtalaisen roolin ja telakkatuetkin ovat hyviä ja niin edespäin, niin perusväylänpitorahat ovat edelleen pienellä eikä niitä haluta näköjään korjata. Tätä tulee pahentamaan myös se, millä yritetään kompensoida rikkidirektiivin kustannuksia, elikkä nämä mitat ja massat. Mitat ja massat otetaan käyttöön ja ilman, että siihen annetaan kunnon rahaa. Jos ei tiestöön panosteta kunnolla, niin tiestö rapautuu entisestään, ja jos se tie ei kestä niitä mittoja ja massoja, mitä nämä uudet asetukset tekevät, joutuu tämä sama rekka kiertämään pitäviä ja kestäviä teitä, mitä on hyvin vähän Suomenmaassa, pitemmän matkan, ja siinä se kustannushyöty sitten menikin. Eli on laskettu, että semmoinen 50 tai 40 milliä rahaa vuodessa pitäisi pistää pelkästään mittojen ja massojen takia lisää tieinfraan, niin että siitä saataisiin ne lasketut hyödyt toteutettua, mitkä nyt on laskettu, mutta ne eivät tule toteutumaan, koska sille ei anneta mahdollisuutta.

Katuverkot on toinen asia, mikä ei tule kestämään näitä mittoja ja massoja, ja kun kuntien valtionosuudet pienenevät entisestään vain sen takia, että saadaan pakkoliitokset tehtyä, niin siellä on iso ongelma edessä. Viemärit tulevat laukeamaan, vesijohdot ynnä muut, sillat, kaikki nämä yksityistiet — joka taholle tulee tämä iso rasitus, ja tämä on sitä velkaa, mitä me nyt kasvatamme, kun emme pidä infrasta huolta.

Toinen infranäkökohta on meidän rakennukset: koulut, vanhainkodit, sairaalat. Julkinen rakentaminen on sekin ollut liian pitkään huonolla hoidolla, ja monessa julkisessa rakennuksessa on kosteusongelmia. Jo pelkästään homekoulujen se lasku, mitä siitä tulee, ettei niitä kunnosteta, pelkästään terveyshaittojen kohdalla, on sitä valtionvelkaa, mitä ei pitäisi ottaa. Panokset ovat aivan liian pieniä niihin ongelmiin nähden, mitä me tulemme kohtaamaan tulevaisuudessa. Ja ei voi kuin ihmetellä, miksei näitä panoksia pistetä omaan infraan, olemassa olevaan infraan, koska ne hyödyt tulisivat muun muassa näiden mainittujen terveyshyötyjen tai terveyshaittojen vähentämisen myötä ja sen myötä, että meillä olisi yleensäkin tie olemassa, ettei se huuhtoudu seuraavissa tulvissa pois, mutta myös sen takia, että tässä taantumassa, missä Eurooppa on, Suomen on turha hakea kasvua Euroopasta. Suomen rattaat pitää pyörittää tällä kotoisella kysynnällä, ja elvyttävä rakentaminen on ehdottoman järkevää tässä kohtaa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Satonen tuossa hieman aikaisemmin otti puheeksi palkkamaltin, ja oikein hyvä, että ottikin, ja sitä toivoisi tässä taloudellisessa tilanteessa.

On mielenkiintoinen tämä lisätalousarvioesitys. Kun katsotaan näitä pääluokkia, että miten täällä rahantarve lisääntyy, niin täällä on kaksi pääluokkaa, joissa rahantarve vähenee, "Tasavallan presidentti", ja toinen kohta on sitten "Valtionvelan korot", pienenee 103 miljoonaa euroa ennakoidusta. Puolustuspuolella on siirtomäärärahoista johtuen pienennystä, mutta se on laskennallista.

Mutta tämä presidentti Niinistön esimerkki: Minua ainakin häiritsi kovasti tässä talvella hänen hienon esimerkkinsä saama vastaanotto ja se, että sitä pidettiin — en oikein tiedä, minä sitä pidettiin, mutta esimerkki oli mielestäni hieno, ja nyt kun nämä palkkaneuvottelut lähestyvät, niin syytä olisi ottaa oppia hänen esimerkistään monellakin tapaa. Ja siitä, mitä esimerkiksi edustaja Zyskowicz on pitänyt yllä, tästä yritysjohtajien ylenmääräisestä palkitsemisesta, en voisi enempää olla samaa mieltä.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Pikkusen jäi äsken kesken tuo rikkidirektiivi. Sitä nyt yritetään rekkojen painojen nostolla kompensoida ja saada siihen se, että se niin kuin tasapainottuisi, mutta onhan jo nyt semmoinen tilanne, että puoli vuotta ajetaan vajailla kuormilla elikkä ei saada sinne tappien väliin niin paljon niitä kalikoita, että tulisi se 63 tonniakaan täyteen, niin että ei se auta mitään, jos siihen akselia laitetaan lisää ja pikkuisen korotetaan tappia. Ei sillä saada tulosta aikaan. Tämä on semmoinen hutaisu vain, että se näyttäisi joltakin. Sillä ei ole mitään merkitystä.

Ja nyt sitten nämä yrittäjät joutuvat investoimaan; pakkohan se on laittaa niitä isompia vehkeitä, ja ne maksavat, siis juna maksaa. Minä eilen otin selvää, että jos laitetaan uusi koko kalusto, niin se on 400 000—450 000 euroa. Ja jos nyt lähdetään siitä, Ojalan laskuopin mukaan, että päivässä se liikevaihto on 1 500—2 000 euroa ja 40 prosenttia menee tällä hetkellä polttoaineisiin, 30 prosenttia menee palkkoihin, siinä jää 30 prosenttia huoltoon, sen yrittäjän kassaan ja sitten kuoletuksiin, mitä siihen autoon tulee. Minun mielestä se ei onnistu. En minä tiedä, minkälainen fakiiri siihen pitää olla, vai kreikkalainen laskutikku, että saadaan se näyttämään siltä, että se kannattaa. Semmoisen siihen tarvitsisi. Minun järki ei riitä siihen, että siitä jäisi jotakin plussan alle ja niistä tulisi kannattavia. Elikkä siinä käy niin, että on pakko nostaa niitä taksoja, ja siitä tulee tässä päässäkin vain lisäkustannuksia teollisuudelle ja yrittäjille.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen toiminnan alueellinen vaikuttavuus on meidän kaikkien huulilla ollut varmasti viimeisten viikkojen ja kuukausien aikaan, oikeastaan koko hallituksen toiminta-ajan. On hyvin helppo nähdä aika monessa asiassa tapahtuneen radikaaleja muutoksia siihen nähden, miten tätä asiaa, koko Suomen tasapuolista kehittämistä, aikaisemmin on hoidettu.

Yksi esimerkki tästä on alueellistaminen, siihen suhtautuminen. Kun Vanhasen hallitusten aikaan alueellistettiin pääkaupunkiseudulta yli 4 000 sellaista työpaikkaa, jotka erinomaisen hyvin soveltuvat hoidettavaksi muualta Suomesta käsin, niin tämä hallitus näiden kahden vuoden aikana on kyennyt alueellistamaan muutaman työpaikan.

Viimeksi tänään alueellistamisen koordinaatioryhmä — sen jälkeen, kun asia oli ollut jo aikaisemmin hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnassa — on päättänyt, että luonnonvarakeskus sijoitetaan Helsinkiin. Siis kuulitte kaikki ihan oikein. Suomen luonnonvarojen se virasto, joka kehittää, seuraa, tutkii ja antaa sitten valtion keskushallinnolle, ministeriölle omia kommentteja ja arvioita, sijoitetaan keskelle Helsingin kaupunkia.

Arvoisa puhemies! Tämä tavallaan kuvaa niin kuin kalpeudessaan ja tolkuttomuudessaan sitä asennetta, miten hallitus suhtautuu koko Suomen tasapuoliseen kehittämiseen. Kun on kysymys toiminnosta, Suomen luonnonvaroista, joka mitä luontevimmin kuuluisi hoidettavaksi jostain muualta käsin kuin Helsingistä, tämä hallitus päättää, että se viedään ja sijoitetaan nimenomaan tänne Helsinkiin. Erityisesti jyväskyläläisenä, miksei pohjoiskarjalaisena — on ollut kaksi muuta maakuntaa, jotka ovat oikeutetusti kilvoitelleet tästä — ei voi muuta kuin lausua tässä yhteydessä tyrmistyksensä hallituksen päätöksestä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on kuluvan vuoden lisätalousarvio, joka painottuu — aivan oikein — yritysten kasvun ja viennin edistämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. Hallitus on reagoinut oikeisiin asioihin, mutta ovatko nämä toimet riittäviä, ja ovatko kaikki osapuolet todella valmiita toimimaan tulevaisuuden eteen niin, että työttömyys vähenee ja nuorillekin on töitä?

Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa on yli 13 000 työtöntä työnhakijaa, mikä tarkoittaa, että lähes 15 prosenttia työvoimasta on työttömänä. Nuorten työttömyysaste on jo pitkälle yli 20 prosenttia. Yritysten osalta ongelma on viennissä ja kasvussa. Esimerkiksi Oulussa toimivista tuhansista yrityksistä vie tuotteita ja palveluja ulkomaille vain noin 150 yritystä. Mistä löytyy näille ihmisille töitä ja näille yrityksille kasvua?

Kaikki kivet on nyt käännettävä. Katse pohjoisessa suuntautuu Suomen lähellä oleville alueille, pohjoisessa lähinnä Ruotsiin ja Norjaan. Pohjois-Norjassa on kova työvoimapula huolimatta siitä, että siellä maksetaan palkkoja paljon korkeammalle kuin Suomessa. Norja onkin siirtänyt toiminnallisen ja tuotannollisen painopisteensä pohjoiseen. Norjalaiset investoivat pohjoiseen kymmeniä miljardeja euroja ja ovat valmiita investoimaan myös Suomeen. Maallikosta tuntuisi, että näiden kahden naapuruksen vastakkaiset ongelmat ratkeavat helposti: heillä on rahaa ja työtä, meillä yrityksiä ja osaavaa vapaata työvoimaa. Mutta kun eivät ratkea.

Suomalaisia arvioidaan olevan Norjassa töissä vain vajaat 8 000 ihmistä, kun vastaava luku ruotsalaisista on yli kymmenkertainen. Vain muutama suomalainen yritys on edes tarjonnut palveluja Pohjois-Norjaan. Olen saanut keskustella tästä ongelmasta ja sen ratkaisujen löytämisestä työvoimaviranomaisten, yritysten, elinkeinojärjestöjen, suurlähetystöjen, kaupunkien ja kaikkien asiaan jotenkin liittyvien kanssa. Ongelmat ja tilanne tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta ratkaisuehdotukset ovat vähissä. Puhutaan kieliongelmista, erilaisista normeista, erilaisista toimintatavoista, kaikesta sellaisesta, jonka luulisi olevan helposti koulutettavissa, helposti ratkaistavissa.

Pääministeri Katainen vieraili pari viikkoa sitten Oulussa. Hänen kanssaan keskustelimme näistä samoista asioista ja pohdimme ratkaisuja niihin. Hän esitti näihin kieli-, normi- ja kulttuuriasioihin ratkaisuksi, että perustettaisiin Pohjois-Norjaan suomalaisille yrityksille ja myös työttömille työnhakijoille tukikohta, Suomi-talo, joka olisi myös norjalaisten kohtauspaikkana. Pääministeri Katainen on tämän jälkeen keskustellut asiasta myös norjalaisen kollegansa, pääministeri Stoltenbergin, kanssa, ja myös Norjan pääministeri on asialle myötämielinen.

Tässä tilanteessa ei pidäkään enää meidän jahkailla eikä päivitellä esteitä, kun pääministereitten tasolta hankkeelle on näytetty vihreää valoa. Meidän on ryhdyttävä toimeen ja laitettava panostuksia niin vientiin kuin työllisyyteen Pohjois-Norjaa kohtaan. Pystytetään vaikka hirsitalo Tromssaan tukikohdaksi ja bisneksentekopaikaksi suomalaisille ja norjalaisille, niin emmeköhän silloin löydä toisemme ja eiköhän rohkeus ottaa vastaan urakoita ja töitä avaudu nykyistä paremmin. Meidän on ymmärrettävä, kuinka valtava on arktisen alueen muutos niin taloudellisesti, ympäristöllisesti kuin turvallisuudenkin kannalta. Yhteinen tekijä näille kaikille on valtava työllistävä merkitys, mikä näkyy Norjankin suuntautumisessa pohjoiseen. Siellä riittää kasvua.

Suomi-talo Tromssaan on tärkeä askel työllisyyden, teollisuuden ja investointien näkökulmasta. Seuraava askel on tehdä hartiavoimin töitä pohjoisen Skandinavian liikenneyhteyksien eteen. Toimiva logistiikka on edellytys pohjoisen yhteisille markkinoille. Poikittaiset lentoreitit ja rautatieyhteys Jäämerelle pitää saada liikkeelle.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Puhetta on piisannut lisätalousarviosta, ja iso osa puheista ei varsinaisesti ole edes koskenut tätä lisätalousarviota. Itse haluan muutaman asian poimia tässä keskustelussa nimenomaan lisätalousarvion hyvistä esityksistä.

Myönteistä on kehitysyhteistyömäärärahojen lisääminen. Sisäisen turvallisuuden eri hallinnonaloille myönnettävät ict-lisäykset näihin turvallisuusverkkohankkeisiin ovat positiivisia ja Liikenneviraston suuntaan menevät LNG-terminaalirahat.

Mutta erityisen iloinen olen siitä, että tuonne Raahen seudulle suunnitellut isot tuulivoimahankkeet kenties tämän lisätalousarvion jälkeen voivat edetä. Nimittäin siellä on tehty paljon työtä sen eteen, että on kartoitettu Tuuliatlaksen kautta sopivia paikkoja tuulivoiman edistämiselle. Kaikki ne löydetyt paikat eivät tule kyseeseen, mutta mahdollisuuksia on paljon, ja on kaavoitettu laajoja tuulivoimapuistoja, kunnes saatiin yksi päivä kuulla, että Puolustusvoimain ikivanha tutka tulee estämään kaikkien näitten hankkeitten etenemisen. Tästä käynnistyi armoton lobbaustyö, että saataisiin tämä asia kuntoon. Ja nyt voi todeta, että kyllä hallitus kuuntelee herkällä korvalla alueen ihmisten ja päättäjien huolta. Nimittäin tässä lisätalousarviossa sivulla Y 8 sanotaan: "Muihin puolustusmateriaalihankintoihin ehdotetaan lisäystä 15,5 miljoonaa euroa tuulivoiman kehittämisestä Raahen seudulla aiheutuvan tutkakompensaatioratkaisun kustannuksiin." Eli tämän lisätalousarvion kautta nyt tullaan uudistamaan nämä Puolustusvoimain tutkat. Se ei varmaan maan turvallisuuden kannalta ole keskeinen asia, mutta näiden tuulivoimahankkeiden etenemisen kannalta se on erittäin keskeinen asia, ja olen iloinen, että hallitus on kuullut tämän huolen ja ratkaisee tässä esityksessä tämän asian.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne nosti tuon LNG-terminaalin esille, joten sananen siitä. Kallis investointi, ja se on tietysti ihan hyvä tehdä tässä rikkidirektiivin varjossa, mutta mielestäni noin kallis investointi on tehtävä sellaiselle paikalle, jossa siitä on muutakin todellista hyötyä kuin pelkästään logistiset hyödyt. Tällainen selkeästi muista erottuva maakunta on yllättäen kotimaakuntani Satakunta, ja siellä on tosiaan teollisuutta, mikä pystyy käyttämään LNG:tä laajemmassa mittakaavassa ja tuo kokonaistaloudellisia hyötyjä koko Suomeen.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tässä nykyisessä taloustilanteessa oli selvää, että lisätalousarviolta odotettiin sellaisia toimia, joilla oltaisiin pystytty vauhdittamaan meidän talouskasvua, lisäämään työpaikkoja, saamaan investointeja aikaan. Tässä lisätalousarvioesityksessä on toki niitäkin elementtejä, meriteollisuuteen muun muassa, mutta kyllä se laajempi kuva jäi valitettavan valjuksi ja erittäin vaatimattomaksi.

Me tällä hetkellä tässä maassa kerimme muun muassa asvaltteja pois teiltä — olemme siis tulleet aikaan 30—40 vuotta sitten. Me puhumme modernista yhteiskunnasta, joka seuraa aikaansa, satsaa uusiutuviin luonnonvaroihin, satsaa biotalouteen, ja sitten samaan aikaan me keräämme asvaltteja maanteiltä pois. Näissä on raju ristiriita.

Samalla kun me olemme huolissamme koko ajan esimerkiksi meidän infrastamme, niin samaan aikaan me emme ole kuitenkaan valmiita selvään investointiin, joka on sille edellytys, että elinkeinoelämä pystyy laittamaan panoksia työpaikkojen luomiseen. Tätä näkökulmaa en jaksa ymmärtää eikä keskusta ole ymmärtänyt. Siksi toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana nostettaisiin nyt erittäin voimakkaasti esille se, mikä merkitys Suomelle ja Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille on infralla, olkoon se mitä laatua tahansa, mutta varsinkin tällä hetkellä se alempiasteinen tiestö, joka luo niitä edellytyksiä laajassa Suomenmaassa, on hälyttävän huonossa kunnossa. Tähän jos mihin on pakko meidän löytää lisävaroja, ja se lisävara kannattaa löytää nyt, kun meillä muutoin on taloudessa sellainen tilanne, jossa pyörät eivät oikein pyöri. Näillä liikenneinvestoinneilla jos millä me saamme kaikkein nopeiten ja vaikuttavimmin aikaan vaikkapa sen, että uusiutuva energia korvaa tuontienergiaa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti.

Tuossa Kalliorinne iloitsi siitä, että kehitysapua on saatu lisättyä. Täällähän on semmoinen tilanne, että Suomessa mistään ei leikata, meillä vain lisätään. Joku ilmastosopimus, rikkidirektiivi, maahanmuutto, kehitysapu — tämmöiset kaikki ne kasvavat koko ajan, ja me maksamme sitä, ja velkarahalla vielä. En minä ymmärrä. Ainakaan yritystaloudessa se ei onnistu. Minun mielestä yksityistalous, yritystalous, kuntatalous, valtiontalous eivät paljon toisistaan poikkea. Samanlaisia ne pelisäännöt ovat, että rahaa ei saa mennä enempää kuin sitä tulee, mutta nyt sitä vain menee.

Siitä kehitysavusta: En minä sitä kokonaan olisi lopettamassa, mutta ihan sillä lailla vain, että joka sitä haluaa antaa, niin veroilmoitukseen rasti ruutuun, minulta saa ottaa sen verran, vaikka kaikki, mutta että se on vapaaehtoista. Sitten iloitaan siitä, ja jokainen hyppiköön niin paljon kuin haluaa sen jälkeen, kun on pystynyt antamaan vaikka kuinka paljon. En minä sitä ymmärrä, jos me omaa kilpeämme täällä kiillotamme sillä, että joku poppaukko lihoo tuolla viidakossa ja ajaa maasturilla lenkkiä, että poro pyörii. Ei se paljon meitä auta. Meidän täytyy saada ensin oma talous kuntoon, ja sitten kun on kakkua, mitä jakaa, sitten aletaan antaa, eikä velkarahalla sitä tehdä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tahdon minäkin kommentoida edustaja Kalliorinteelle. Nimittäin hän puhui tuulivoimahankkeiden etenemisestä Perämeren alueelle. On hyvä, etteivät Puolustusvoimien toimintaedellytykset häiriinny ja että rahaa täydentäviin tutkiin nyt lisäbudjetista löytyy, sillä kiistatonta on, että tuulivoimaloista on haittaa Puolustusvoimien lakisääteiselle aluevalvonnalle. Tuulimyllyn siivet voivat ulottua jopa 200 metrin korkeuteen ja aiheuttaa tutkien katvealueita, kantaman lyhentymiä ja virhehavaintoja. Jos täydentäviin tutkiin ei olisi nyt ollut rahaa, olisi Perämeren tuulivoimahanke häirinnyt maanpuolustuksemme toimintaedellytyksiä.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hakkaraiselle muutama sana maahanmuutosta ja kehitysavusta, kun väititte, että nämä menokohdat vain kasvavat ja paisuvat: Tänä päivänä on ilmoitettu merkittävästä vastaanottokeskusten kapasiteetin leikkauksesta, on uutisoitu kaikissa viestimissä — taisi olla, että 600 paikkaa vähennetään. Hallitusohjelmassa asetettiin merkittävät säästötavoitteet nimenomaan maahanmuuton, vastaanoton, kustannuksiin, eli tällä sektorilla ainakin on selkeää miinusmerkkiä. Myös kehitysapu on tälle vaalikaudelle jäädytetty, ja myös kehysriihessä tehtiin lisää säästöjä kehitysapuun. Eli tämän halusin tuoda esille, että kyllä näihin valtiontalouden säästötalkoisiin osallistutaan myöskin näillä sektoreilla.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Se on hyvä, jos tämmöisiä on tapahtunut, mutta tuo nyt näyttää vähän toisenlaiselta, kun seuraa tätä maailmanmenoa. Ruotsista tuli nyt viime viikkoina hyvä esimerkki epäonnistuneesta maahanmuutosta.

Jos mennään tuohon maahanmuuttoon. Me varmaan tarvitsemme sitä ja sillä tavalla, mutta emme me tämmöistä maahanmuuttoa tarvitse, mitä nyt tällä hetkellä on, että tänne tullaan Kelan rahoilla elämään vain ja suuri osa on työttömänä ja entisten työttömien päälle lisää työttömiä hommataan. Ei siinä mitään järkeä ole. Ensin tämä oma pesä pitää hoitaa kuntoon ja sitten voidaan auttaa muita. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, ja ei se muuten onnistu. Se on ihan maalaisjärkeä.

Tuosta kehitysavusta: Minä olen kyllä nähnyt sen homman, minkälaista se on. Se on semmoista brezhneviläistä touhua. Siellä Nicaraguassa kun oltiin tosiaan, niin tehtiin vain ne projektit, että kunhan ne on tehty. Tietysti Suomeen tuli jonkin verran työtä, kun sinne asennettiin niitä koneita, mutta ei sitä valvottu, mitä tapahtui siellä perillä. Nyt voidaan täällä tietysti puhua, että sitä on annettu kehitysapua, mutta se ei lämmittänyt ketään, ei yhtään mitään. Ne ovat siellä vieläkin. Voidaan lähteä vaikka heti katsomaan ne vehkeet. Ei niitä ole siellä huollettu ja laitettu ja kunnostettu, mikä kuuluisi tähän kehitysapuprojektiin, että valvotaan, että se on pitkäjänteistä, jos sitä nyt yleensäkään tehdään, että toimii se homma. Mitä hyötyä sinne on ruostumaan laittaa suomalaisia huippukoneita ja laitteita, joilla pystyttäisiin muualla tekemään ihan työtäkin? Siellä ne ovat. Se on tämmöistä. Jonkin sandinistihallituksen aikaisia jäänteitä nyt yritetään siellä pitää yllä. Ei siitä mitään hyötyä ole.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Käytin samansuuntaisen puheenvuoron tässä samassa asiakohdassa jo muutama tunti aikaisemmin.

Kehitysavussa on tehty aikaisemmin virheitä ja näistä virheistä otettu opiksi. Maaliskuussa hallinto- ja turvallisuusjaosto kävi Etiopiassa tutustumassa Suomen kehitysavun käyttöön. Siellä oli mukana myös perussuomalaisten Ismo Soukola, joka kirjoitti tästä erittäin hyvän jutun Perussuomalainen-lehteen. Hän voi myös todistaa, että ainakin tässä maassa suomalaisten kehitysapurahoja käytetään erittäin vastuullisesti ja tuloksekkaasti, ja siitä käytöstä otetaan jopa maailmanlaajuisesti oppia. Eli siinä mielessä olemme näistä virheistä varmasti paljon oppineetkin.

Sitten maahanmuutosta: Kun annetaan aina sellainen kuva — miksi niitä tänne hommataan, oli edustaja Hakkaraisen kommentti — täytyisi nähdä, että emme me voi sulkea rajojamme ja eristäytyä tähän maahan. Suurin osa ulkomaalaisista tulee tänne avioliittojen kautta, kun suomalaiset matkustavat maailmalla. Miten me seuraamme heidän perässään? Pitäisikö joku virkamies lähettää jokaisen suomalaisen perään, että älä rakastu vääränmaalaiseen ihmiseen, joka ei tule tekemään tänne työtä tai vastaavaa? Avioliitot ovat suurin syy tulla maahan, ja niitä ei voi kontrolloida. Meillä on EU:n sisäiset työmarkkinat, Schengenin sopimuksen vapaa liikkuvuus. Sitä on hankalampi kontrolloida.

Ja turvapaikkahakemuksista sen verran, että vuonna 2011 Suomeen jätetyistä turvapaikkahakemuksista hylättiin 64 prosenttia. Eli ei tänne nyt ihan kuka tahansa kävele, jos 64 prosenttia hakijoista sai negatiivisen päätöksen, ja ne, jotka saivat positiivisen päätöksen, tulevat sellaisista maista, että ei heitä voi lähettää sinne takaisin tapettaviksi. Meillä on kansainväliset sitoumukset, joita on pakko noudattaa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Maahanmuutosta vielä, nyt kun Kalliorinne sanoi näin, ettemme me voi heitä lähettää sinne: Mitä minä olen katsonut noita televisio-ohjelmia ja siellä on semmoinen roikkurintainen nainen, jolla on pallomahalapsi sylissä ja joka on raiskattu ja ympärileikattu, ja mitä sille nyt on tehtykään, niin tervetuloa tänne näin. Varmasti on syli avoin kaikilla meillä, emme me heitä halua käännyttää pois.

Me olimme aikanaan Suomessa, kun oli sota. Lapset menivät Ruotsiin, heidät laitettiin sinne sotaa pakoon. Miehet menivät rintamalle. No, nyt me näemme televisiosta tämmöisen, että siellä on se nainen ja tämä lapsi tarvitsee apua, mutta kumma kyllä se vaihtuukin sieltä lähtöpisteestä: ne ovat semmoisia nuoria miehiä, joilla roikkuu kultaketjut kaulassa ja on korvanapit korvissa, ja he tulevat tuonne torien kulmille notkumaan. Miten se tällä tavalla tapahtuu? Minä ihmettelen, onko siellä sukupuolenvaihdos vai mikä siellä on tapahtunut.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Soukolan kirjoitus Perussuomalainen-lehdessä mainittiin, niin tahdon todeta siihen liittyen, että Soukolan viesti tästä matkakokemuksestaan oli se, että kohdentamaton niin sanottu budjettirahoitus ei ole paras mahdollinen tapa kehitysavulle, ja Soukolan viesti oli, että paljon tehokkaampaa on kohdennettu avustaminen, vielä kun saadaan ihmiset sitoutettua näihin hankkeisiin.