Täysistunnon pöytäkirja 6/2001 vp

PTK 6/2001 vp

6. PERJANTAINA 9. HELMIKUUTA 2001 kello 13

Tarkistettu 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi rehulain muuttamisesta

 

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Esillä on eräs niistä monista seurauksista, joihin Euroopan unioni ja Suomen maatalous ja myöskin osin valtiontalous ovat joutuneet tehomaatalouden ja Euroopan suurmaatalouden piittaamattomuuden ja myöskin sen ilmentymien vuoksi.

Hullunlehmäntaudin eli bse:n torjunnan vuoksi nyt jäsenvaltioissa tehdään tiettyjä johtopäätöksiä, ja muun muassa rehulainsäädäntö on nyt hallituksen esityksen mukaisesti tällä kertaa esillä. Tarkoituksena on tietysti varmistaa, että käytetään sellaisia rehuvalmisteita ja markkinoilla liikkuu vain sellaisia rehuvalmisteita, jotka täyttävät asetetut vaatimukset turvallisuuden ja hyvälaatuisuuden osalta.

Valiokunta tietysti käy tältä osin nopeasti varsinaisen käsittelyn läpi, koska tämä pitää hyvin nopeasti laittaa käyttöön. Itse asiassahan Suomessa noudatetaan jo rehujen osalta liha-luujauhon käyttökieltoa ja myöskään nautaeläimillä kalajauhon käyttö ei ole sallittua. Tältä osin tietysti se kysymys, joka erityisesti tulee esille, on se, että bse-seurausten johdosta — haluan nyt tässä korostaa monta kertaa aikaisemminkin sanomaani ja maa- ja metsätalousvaliokunnan sosialidemokraattisten jäsenten taholta esille tuomaamme — suuruuden ideologia ei ole ollut mikään siunaus EU:lle, ja erityisesti niille Suomessakin, jotka sen puolesta ovat puhuneet, alkaa käydä vähin erin selville, että tällainen maatalouspolitiikka ennen pitkää kaatuu mahdottomuuteensa. Se menettää kuluttajien ja kansalaisten luottamuksen, ja sen hinta on monella tavalla raskas. Erityisesti kotieläintuotannon ja työvaltaisen maatalouden Suomessa itäisen ja pohjoisen Suomen koko aluerakenteen kannalta olisi erittäin vakavaa, jos meillä nimenomaan maitotalouden ja naudanlihatuotannon keskeiset alueet joutuisivat tältä osin epäluottamuksen tilaan.

Tältä osin on tietysti tärkeää huolehtia turvallisuudesta bse-taudin suhteen ja siitä, että myöskin rehuasiat ovat kunnossa. Myös koko yhteisön osalta pitäisi renationalisoinnin, osittaisen kansallistamisenkin kysymystä entistä vakavammin pohtia. Pelkästään EU:n maatalouden konkurssin takia bse itsessään on jo nyt aiheuttamassa Euroopan unionissa yli 7 miljardin Suomen markan kustannukset. Nämä hinnat ovat siis myös taloudellisesti merkittäviä. Yhteisön budjetista puolet menee edelleen maatalouteen. Voi sanoa, että tämä yhteisö on aikamoinen nautayhteisö.

Tässä suhteessa Suomen oman maatalouden kansallisten painotusten kannalta on syytä kyllä miettiä, missä määrin itälaajenemisen ja näiden seurausten johdosta omia painotuksia on syytä ruveta pitämään enemmän esillä, ja myös Wto:n maailmankauppaan liittyvän suuruuden globalisaation suhteen niitä etuja, joita sillä perinteisellä eurooppalaisella ja pohjoismaisella tuotantomallilla on, jossa pienet ja keskisuuret tilat ja perheviljelmät ammattitaitoisten viljelijöiden toimesta toimivat. Siihen liittyy todella valtaisia etuja. Ennen kaikkea luonnonmukaisen tuotannon ja lähellä tuotantoa tapahtuvan jalostuksen mahdollisuudet ovat aluepoliittisesti ja turvallisuuden kannalta jatkossa suuremmassa arvossa. Näille puheille me emme muutama vuosi sitten varmaan paljon arvoa täällä antaneet, mutta uskon, että nyt aletaan entistä enemmän vakuuttua, että uudenlaista lähestymistapaa tarvitaan.

Tähän liittyen haluan tuoda esille vain pari asiaa rehulain muutoksen ja bse:n torjunnan vaikutuksista rehupuolella. Ensinnäkin meidän on huolehdittava siitä, että myöskään muu elintarviketurvallisuuden ja -valvonnan resursointi ei heikkene. Kun hallitus esityksessään esittää, että Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle tuleva lisätyö ikään kuin hoidetaan valvontatoimenpiteitä priorisoimalla, niin se on kauniisti sanottuna ilmeisesti sitä, että muuta tärkeätä valvontaa jätetään vähemmälle. Tarkoittaako se esimerkiksi salmonellatarkastusten vähentämistä tässä tilanteessa tämän asian hoitamiseksi? Nämä kysymykset on valiokunnassa ja eduskunnassa selvitettävä ja katsottava, ettei jouduta muihin hankaluuksiin.

Toinen asia on tietysti se, että kuljetuskustannukset kasvavat. Tällä hetkellähän itäisen ja pohjoisen Suomen osalta erityisesti näiden rehujauhojen kuljetuskustannukset tulevat kohdistumaan harvan tuotantorakenteen alueisiin erittäin kovasti. Kun kuljetuskustannuksen on arvoitu tässä muutoksessa nousevan noin 10 miljoonaa markkaa, niin tämä kohdistuu erittäin voimakkaasti itäisen ja pohjoisen Suomen maitotiloihin ja myöskin sianlihatuottajiin. Näihin täytyy puuttua. Täytyy löytyä jokin kompensaatiomalli, jotta ei katkaista sitä selkärankaa, mikä monella tilalla voi olla hyvinkin lähellä.

Ongelmaan liittyy myös se, olemmeko tässä vaivihkaa kokonaan eri alueiden tuotantorakenteita myös muuttamassa. Nimittäin vähäisillä sianlihan tuotantoalueilla, joissa pääosa on naudanlihan tuotantoa, on tämän jälkeen erittäin hankala järjestää varmasti sianlihatuottajille kalajauhokuljetuksia, koska tähän tulevat turvamääräykset edellyttävät tietysti sitä, että siinä ilmeisesti on sitten osa säiliöistä tyhjänä, kun kuljetetaan näitä jauhoja muutamille tiloille. On vaikea nähdä, millä tavalla tämä tilanne on hallittavissa.

Näitä asioita, arvoisa puhemies, on kyllä täällä pohdittava. Koko ajan pitäisi muistaa, että EU:n suuruuden maatalous ja myös Wto:hon valmistautuminen ikään kuin suuremmilla tuotantoyksiköillä, maatalouden tuotantomoraali ja välinpitämättömyys aikaansaavat Suomeen välillisesti myös erittäin suuria kielteisiä vaikutuksia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys rehulain muuttamisesta on kokonaisuudessaan hyvä. Tarve lain muuttamiseen on nautojen bse-taudin aiheuttaman ongelman hillitseminen. Esityksessä ehdotetaan rehulain muuttamista, koska Euroopan yhteisön eläinlääkintä- ja rehulainsäädäntöön on tehty muutoksia. Euroopan yhteisö on säätänyt rajoituksia eläinproteiinien ja niitä sisältävien rehuvalmisteitten valmistukselle, kuljetukselle, varastoinnille ja käytölle. Rehuvalmisteita koskevia säännöksiä on myös eläintautilaissa ja eläinlääkinnällisistä rajatarkastuksista annetussa laissa.

Minä kiinnittäisin huomiota erityisesti rehua valmistavien suuryritysten vastuuseen. Liiketoiminnassakin pitää ottaa moraaliasiat huomioon. Onko Euroopan yhteisön alueella asetettu yhtään alan yritystä toimintakieltoon, vaikka rehut ovat aiheuttaneet hullunlehmäntautia? Eläinperäisten rehujen käyttö on sinänsä hyväksyttävä asia, mutta ne eivät sovellu nautaeläimille. Tutkimukset osoittavat, että nautaeläimille ei niitä pitäisi antaa.

Rehukeskustelu nostaa esille myös muistakin yhteyksistä tutun kysymyksen, nimittäin maakohtaiset erot. Suomessa ei ole todettu hullunlehmäntautia, mutta me joudumme maksamaan yhteisölle aiheutuneista kustannuksista. EU:ssa päätetään toimenpiteistä, ja hullunlehmän tapauksista on aiheutunut, kuten ed. Rajamäki totesi, 7 miljardin markan kulut. Näissä tapauksissa maakohtaiset erot pitäisi ottaa nykyistä selvemmin huomioon.

Mitä vaikutuksia ehdotetuilla muutoksilla on? Esityksellä rehulain muuttamiseksi ei ole merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Lisäkustannuksia aiheutuu sen sijaan rehuteollisuudelle. Liha-luujauhoa ja kalajauhoa sisältävien rehuvalmisteitten valmistusta koskevat uudet vaatimukset edellyttävät rehuteollisuusyrityksissä toimintojen uudelleen järjestämistä sekä laite- ja rakentamisinvestointeja. Todennäköisesti osa yrityksistä luopuu kokonaan liha-luujauhon käytöstä, jolloin kustannuksia aiheutuu tuotannon suunnan ja reseptien muuttamisesta ja kalliimpien raaka-aineitten käytöstä. Pienet rehuvalmistajat joutuvat poistumaan alalta, ala keskittyy suuryrityksiin ja riskit lisääntyvät Suomessakin.

Tulevaisuutta ajatellen meillä pitäisi olla selvemmät pelisäännöt siitä, kuka vastaa kustannuksista tämän kaltaisissa tapauksissa. Yrityksiltä tullaan varmasti jatkossa peräämään enemmän sekä taloudellista että moraalista vastuuta. Kuluttajathan nämä viime kädessä maksavat, eli tämä on erittäin tärkeä asia myös kuluttajien kannalta.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin jo edustajat Kangas ja Rajamäki totesivat, käsiteltävänä oleva laki on harmonisointia Suomen lainsäädännössä niitten toimien osalta, jotka Suomessa on jo toteutettu ja joilla osaltaan on pystytty varmistamaan se, että Suomessa ei ole ajauduttu eläintautitilanteessa samanlaiseen kaaokseen kuin esimerkiksi monessa muussa EU-maassa. Lain käsittelyn osalta ei ole suurempia ongelmia, mutta tämän seurauksena, niin kuin jo kuulimme, maan eri osissa karjataloudessa syntyy erilaisia tilanteita, joita on syytä valiokunnassa tämän asian käsittelyn osalta miettiä ja edellyttää, että ylimääräiset kustannukset, jotka tästä syntyvät, voidaan tasata niin, että mikään alue ei joudu huonompaan asemaan tai tämän lain seurauksena millään alueella mikään yksittäinen tila ei joudu lopettamaan tuotantoaan johtuen siitä, että joko rehun valmistuksesta johtuvat kustannukset tai auton rahdeista lisääntyvät kustannukset erilaisten tilojen osalta tulevat muuttumaan. Tämä tulee olemaan pohtimisen aihe.

Toinen merkittävä kysymys on, kun joudutaan ehkä pidemmäksikin aikaa luopumaan luujauhon käytöstä ja mahdollisesti myöskin kalajauhon käytöstä eri muodoissaan, on erilaisen koetoiminnan ja tutkimuksen avulla nopeasti edistettävä korvaavan kasvivalkuaisen mahdollisuutta. Tähän on ryhdyttävä ripeästi, jotta voidaan kestävällä tavalla kotimaisella tuotannolla varmistaa se, että välttämättä ei ajauduta sellaisen korvaavan valkuaisen piiriin, jossa sittemmin on gmo-tuotetta tai muuta vastaavaa.

Tämän asian hallitseminen tästä eteenpäin voidaan varmistaa juuri monimuotoisella tuotantotavalla, joka on meidän onneksemme varmistanut tähän asti sen, että Suomessa tilanne on näin hyvä, mistä on jouduttu tietenkin maksamaan tekemällä uhrauksia sekä tilatasolla että jalostuksessa ja osittain myöskin markkinoinnissa. Kun yhdessä on todettu, että ainoastaan tällä tavalla kuluttajan luottamus voidaan pitää yllä, niin nyt tässä tilanteessa voidaan todeta, että nämä markat, jotka tähän on käytetty, ovat antaneet hyvän katteen ja voimme olla toivottavasti vielä heinäkuun jälkeenkin esimerkkinä muulle Euroopalle ja muulle maailmalle. Toivottavasti myös tämän jälkiseurannan ja -selvittelyn osalta kykenemme olemaan läpinäkyviä ja rehellisiä ja tekemään kaiken sen, minkä lupaamme, sillä tavalla, että kuluttajien luottamus joka käänteessä tulee säilymään.

Toivon, että edelliset puhujat, edustajat Rajamäki ja Kangas, osaltaan valiokunnassa osoittavat tätä luottamusta ja ovat valmiit tekemään osaltaan niitä uhrauksia, joilla jatkossakin voidaan varmistaa tätä työtä, jolla turvataan tuotantoa, jalostusta ja suomalaisten kuluttajien puhtaita ja turvallisia elintarvikkeita jatkossakin niin, että voisimme olla mahdollisimman omavaraisia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Bse-taudin merkitystä ei voi millään tavoin vähätellä. Se on aiheuttanut Euroopan unionin mitassa ravitsemuskriisin. Ihmisten luottamus elintarvikkeiden tuotantoketjuihin on todella järkkynyt. Olisikin paljon mielekkäämpää puhua tse- eli tarttuvista aivotulehduksia, aivomuutoksia, aiheuttavista sairauksista, jollainen ihmisen kohdalla on Creutzfeldt-Jakob. Tämä variantti on todettu myös nuorilla ihmisillä, ja sillä on selkeä yhteys bse-tautiin.

Aivan uusin tieto tuo esiin myös sen, että tarttumistiet ovat mahdollisesti muutkin kuin ravinto, kontakti, ihokontakti, limakalvokontakti, jolloinka tässäkin on, aivan samoin kuin on ollut aikaisemmin muiden virussairausten yhteydessä, kysymys siitä, että tiedon lisääntyessä myös vaarallisuus ja kontaminaatiouhka kasvaa. Tässä on kysymys vielä prioneista, joidenka torjuminen on vielä paljon vaikeampaa kuin klassisten virussairauksien. Kaiken kaikkiaan Suomella kaikesta huolimatta on tässä mahdollisuus. Jos ja kun olemme bse-vapaa-alue, vapaavyöhyke, näin voi sanoa, silloin meidän maataloutemme, luomutuotantomme, pystyy kilpailuetuna käyttämään tätä, ja tällä näen olevan erittäin suuren positiivisen mahdollisuuden koko Suomen taloudelle.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Viimeistään tässä vaiheessa on pakko ruveta kaivamaan esiin sitä tahoa, joka tässä ravinto- ja elintarviketuotantoketjussa on Euroopan unionin puitteissa pahemman kerran pettänyt. Onhan juuri niin kuin ed. Rajamäki avauspuheessa totesi, että tästä jo nyt on aiheutunut välittömästi 7 miljardin markan verran ylimääräisiä menoja yhteisölle, puhumattakaan siitä, mitkä ovat elinkeinonmenetykset noin muutoin. Se taho, joka tässä on möhlinyt, on rehuteollisuus. Olkoon kysymys dioksiineista, olkoon kysymys prionitaudeista, olkoon kysymys mistä tahansa, niin aina rehuteollisuus on möhlinyt. Kun pelataan suurten määrien tuotannossa ja rehuja sekoitetaan valtavan suuria määriä, se antaa eräällä tavalla mahdollisuuden tehdä rehulakien vastaisia ratkaisuja, käyttää sellaisia rehuraaka-aineita, joita ei todellakaan ole millään taholla hyväksytty, mutta sitten saadaan hyvin vakavia ongelmia aikaan. Nyt on kysymys vain siitä, millä tavalla uskottavuus voidaan ylipäätään saavuttaa sen rinnalla, että prioritautien leviäminen estetään. Kysymyshän on yhdestä tai ehkä useammasta variantista juuri siinä katsannossa kuin ed. Tiusanen äsken totesi. Millä tavalla jatko hoidetaan? Kysymys on uskottavuudesta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä tilanteessa kuuden kuukauden käyttökielto liha-luujauholle ei ole uskottava rajaus, ei missään nimessä, vaan sitä on pakko jatkaa. Tällöin tullaan nimenomaan siihen, mihin ed. Kalli ehti jo kiinnittää huomiota, millä tavoin kotieläintalouteen saadaan kompensoivat valkuaiserät käyttöön sillä tavalla, että ne ovat ravitsemukselliset vaatimukset täyttävää valkuaisrehua. Tässä suhteessa kansallisesti onneksi on se mahdollisuus, että rypsituotantoa lisätään niin, että öljyn rinnalla saadaan rypsirouhetta, joka on hyvää valkuaisrehukomponenttia. Meillä ei edes peltopinta-alan suhteen ole katto vastassa, niin että tuotantoa voidaan lisätä. Toinen mahdollisuus on viherjauhon tuotannon lisääminen. Siinä on hyvin selvät rajat, koska se antaa makua liiallisesti käytettynä, mutta se on toinen mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Kolmas mahdollisuus on kotimaisen sisävesien sellaisen kalan käyttö kalajauhon tuottamiseen, joka ei tule käytetyksi ihmisten ravintona. Se olisi samalla sisävesien kalastojen hoitoa, se olisi työllistävä vaihtoehto, se olisi joka suhteessa järkevä vaihtoehto. (Ed. Rajamäki: Hyvä ehdotus!) Mikä tärkeintä, se kala on puhdasta joka suhteessa. Siinä ei tule minkäänlaista sivumakua miltään osalta, että siinä olisi jotakin. Kun jätetään muutamien sellutehtaiden lähivedet pois kilometrin kahden etäisyydellä, (Ed. Rajamäki: Miksi?) koska siinä vedessä on pienimolekyylisiä klooriyhdisteitä, kun jätetään ne kalat, ne muutamat tonnit pois, tämä asia on täydellisesti hallinnassa. (Ed. Rajamäki: Eiväthän isännät tarvitse maksua kaloista!) — Sitä paitsi se on tavallaan ilmaista rehua, kun vain keräämis- tai pyyntikulut maksaa siitä.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi näkökohta tähän keskusteluun. Se on se, että koko tämän revohkan laskun maksaminen, se mikä tulee jo EU-jäsenmaksun kautta taikka palautusten jäämättömyytenä, se kaikki muu pitäisi saada nyt ehdottomasti tuotteiden hintoihin. Se, mikä jäisi mielestäni oikealla tavalla valtion piikkiin, on ongelmajätteiden, elinjätteiden, hävittäminen. Tämä on erikoisen suuri ongelma pienivolyymisille teurastamoille, koska niillä ei ole mitään mahdollisuutta hoitaa asiaa järkevällä tavalla. Se pitäisi laittaa selvästi valtion piikkiin ja lisäbudjetilla vaikka osoittaa siihen tarpeelliset varat ja luoda pysyvä järjestelmä.

Muuten, että olipahan kurja juttu.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että rehulainsäädäntöä kiristetään EU-maiden bse-taudin takia, onhan koko hullunlehmäntauti lähtenyt rehuista liikkeelle, rehujen jakelusta, kun Keski-Euroopassa on käytetty sairaita organismeja rehuihin. Maatilojen kannalta on hyvä ja välttämätöntä, että lainsäädäntö on sen verran tiukka, että maatiloille ei pääse tällaisia vaarallisia rehuja.

Mutta tällä hallituksen esityksellä on mielestäni myös varjopuolensa. Kuten esityksen perusteluissakin todetaan, maatalouden rehujen rahtikustannukset tulevat nousemaan. Nämä jäävät tietysti perusmaatalouden maksettaviksi. Mielestäni valiokunnan pitäisi tähän ongelmaan kiinnittää huomiota. Maatalouden pahin ongelma on muutenkin nyt jo heikko kannattavuus. Maataloustulo on laskenut yli 30 prosenttia EU-jäsenyysaikana lähinnä kustannusten odottamattoman suuren nousun vuoksi, ja nyt tällä tavalla taas lisätään kustannuksia. Erityisesti hallituspuolueiden pitäisi tämä huomioida, kun jatkuvasti on EU-sopeutuspakettia leikattu, kannattavuuskriisi ja tällaiset lisäkustannukset.

Mielestäni tuo on hyvä asia, minkä valiokunnan puheenjohtaja Kalli jo totesi itsekin, että valiokunta kiinnittää huomiota korvaavien valkuaisrehujen tuotantoon. Lähinnä kyseessä on rypsi, jota voidaan suomalaisissa oloissa tuottaa ja korvata esimerkiksi soijaa, jota ei ole gmo-vapaana enää ilmeisesti juuri mistään saatavissa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on EU:n tieteellisen komitean bse-luokituksessa maa, jossa on hyvin vähäinen bse-riski. Se, että olemme tässä tilanteessa, on meille hyvin tärkeä asia. Suomalainen on voinut luottaa ja toivottavasti jatkossakin voi luottaa suomalaisen ruuan puhtauteen ja terveellisyyteen. Siitä kiinni pitäminen on meille kansallisesti hyvin tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Nyt tilanne on muuttumassa koko EU:n aluetta ajatellen ja tietysti tarvitaan toimia, joihin nyt on ryhdytty. Pääosinhan tässä on kysymys myös markkinatoimista, halutaan saada liha pois markkinoilta, vähentää markkinaongelmaa, joka jatkossa näyttää pahenevan. Se tuo näiden nyt hallinnollisten ratkaisujen, lisätarkastusten ja muiden tähän liittyvien ratkaisujen ohella varmasti myös lisäkustannuksia tulevina vuosina. Toivoisi, että nämä kyettäisiin sillä tavoin ratkaisemaan, että suomalaisen tuotannon ja viljelijän kannattavuusedellytykset myös säilyisivät. Mielestäni suomalaiset kuluttajat ymmärtävät, että hyvästä ja puhtaasta ruuasta voidaan ja kannattaa maksaa korkeampikin hinta.

Tärkeää on joka tapauksessa, että nyt toimet, joita käynnistetään, kohdistuisivat oikeudenmukaisesti myös maan sisällä ja huolehdittaisiin, mihin ed. Rajamäki jo kiinnitti huomiota, siitä, että myös aluerakenteen ja tuotannon alueellisen sijoittumisen kannalta ei tule ylipääsemättömiä taloudellisia vaikeuksia ja muita näihin toimenpiteisiin liittyviä ongelmia.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys rehulain muuttamiseksi, josta jo valiokunta on tietämäni mukaan kuullutkin asiantuntijoita, on totta kai perusteltu ja välttämätön tämän kavalan bse-taudin vuoksi. Mutta haluaisin, arvoisa puhemies, eräitä asioita vielä lähetekeskustelussa painottaa ennen kaikkea siinä mielessä, että kun valiokunta nyt asiaa käsittelee ja on mietintöä tekemässä, mihin siellä kiinnitettäisiin huomiota.

Mielestäni ed. Pulliainen käytti erittäin perustellun puheenvuoron ja myös valiokunnan puheenjohtaja liittyen valkuaisrehujen kompensointiin kotimaisella rehulla. Siihen meillä on nyt hyvät edellytykset, kun myös lainsäädännöllä luotaisiin siihen vahvempaa pohjaa.

Erääseen asiaan on myös lakiesityksen perusteluissa ja myös rehuteollisuudessa kiinnitetty vakavasti huomiota. Ed. Pulliainen kyllä totesi, että rehuteollisuus on möhlinyt joitakin asioita, varmasti näinkin saattaa olla, mutta kyllä minä näkisin, että (Välihuuto: Ei Suomessa!) — niin, ei Suomessa, minä halusin sitä juuri painottaa, että ei Suomessa. Suomessa mielestäni rehuteollisuus on kuitenkin toiminut asianmukaisesti ja myös laillisuusnäkökohdat huomioon ottaen. — Mutta sekä rehuteollisuus että maataloustuottajat ovat kiinnittäneet lain perusteluissa huomiota siihen, miten kustannusvaikutus tullaan korvaamaan maataloudelle ja myös rehuteollisuuden kautta. Esitettiin, että kustannukset pitäisi pääsääntöisesti saada kuluttajien maksettavaksi. Eihän siinä mitään muuta keinoa tietenkään ole. Mutta on varmasti asioita, joista koko yhteiskunnan pitää kantaa vastuu näin vakavassa kysymyksessä ja ennen kaikkea huomioida myöskin alueelliset näkökohdat.

Ed. Rajamäki käytti puheenvuoron vähän laajemmin. Tietenkin tämä sallii myös keskustella maatalouspolitiikasta laajemmin, kun puhutaan rehuteollisuudesta, sehän on keskeinen osa maataloustuotantoa ja ennen kaikkea kotieläintuotannon kohdalla. Ed. Rajamäki nosti esille sen, että Euroopan unionin maatalouspolitiikka on ajanut suuruuden ideologiaa, ja se pitänee varmasti paikkansa. Mutta sen verran, arvoisa ed. Rajamäki, haluaisin muistuttaa siitä, että sosialidemokraatitkin silloin, kun tässä salissa aikanaan päätettiin Euroopan unioniin menosta, hyvin voimakkaasti ajoivat sitä ja katsoivat, että sinne meno on nimenomaan Suomen maatalouden etu. Tästä meillä on ollut erinäisiä käsityksiä kyllä. Kaikki emme ole olleet sitä mieltä. Me olemme nyt siihen Euroopan unionin maatalouspolitiikan riemuun päässeet mukaan ja saaneet sieltä sekä hyvät että pahat asiat hoidettavaksemme, ja meidän täytyy siinä kestää. Mutta meidän maataloutemme on ollut vahvasti ja on tänäkin päivänä vielä niin sanottua perheviljelmämaataloutta, ja tästä meidän pitäisi pitää kiinni. Toivoisin, että tämäkin lakiesitys omalta osaltaan tukisi perheviljelmäistä maataloutta.

Mitä tulee siihen, pitäisikö Euroopan unionissa maatalous kansallistaa ja palata taas toiseen asentoon itälaajentumisen ym. myötä, niin tämä on kyllä asia, jota on syytä tietenkin tarkkaan pohtia. Mutta ainakaan tällä hetkellä en vielä näe sellaisia perusteita. Sanon tämän myöskin sillä äänenpainolla, kun en ole koskaan ollut innokkaasti Suomen talonpoikia viemässä Euroopan unioniin, että nyt pitäisi mennä omaan maatalouspolitiikkaan tässä tilanteessa. Maailma on tietenkin näissä viidessä vuodessa muuttunut hyvin merkittävästi, mutta yksi asia, joka Suomessa ei viljelijöitten kohdalta ole muuttunut ainakaan myönteiseen suuntaan, oli se, minkä ed. Ranta-Muotio toi esille, viljelijän tulotaso. Sitä on kyllä leikattu riittävästi näiden viiden vuoden aikana. Kansallisia tukia on leikattu, ja siitä on kantanut vastuun nimenomaan tämä sali ja tätä salia johtava hallitusenemmistö, joka on joka vuosi budjetin käsittelyn yhteydessä ollut valmis leikkaamaan kansallista tukea. Kaikki esitykset, mitä on tehty, on täällä kaadettu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi rehulain muuttamisesta, hallituksen esitys n:o 4 vuoden 2001 valtiopäivillä, on varsin ajankohtainen, perusteltu esitys, joka lähetekeskustelussa on herättänyt jo vilkkaasti mielenkiintoa.

Hyvin mielellään tekee mieli yhtyä edellisen puhujan ed. Vihriälän ajatuksiin, joissa hän korosti suomalaisen perheviljelmän merkitystä ja nimenomaan suomalaisen maatalouden merkitystä kokonaisuudessaankin tässä yhteydessä. Näihin ongelmallisiin tilanteisiin, joita Euroopan unionin alueella on, ja jotka omat heijastusvaikutuksensa tänne Suomeen tuovat, olemme joutuneet, ja tällä lakiesityksellä osaltaan halutaan torjua näitä kielteisiä puolia.

Mutta tässä yhteydessä täytyy vähän laajemmin muistaa ja nähdä, että meillä Suomessa on tällä hetkellä vielä suuri vahvuus ei vain Euroopan unionin aluetta ajatellen vaan laajemmalti kansainvälisesti: puhdas, oma, suomalainen maataloustuotanto, suomalainen koko elintarvikeketju suomalaisen kuluttajan hyväksi. Tämä avaa pohjimmiltaan myös suuret markkinamahdollisuudet ulkomaille. Tämä lähtökohta tulisi nyt nimenomaan tässä tilanteessa nähdä suurena mahdollisuutena, jonka eteen kannattaa kaikki voitava tehdä. Tässä on suuret mahdollisuudet suomalaisen maaseudun, sen kokonaisrakenteen pelastamiseksi niiltä uhkakuvilta, joita sen yllä eri tavoin on olemassa.

Aiempina vuosikymmeninähän suomalainen elintarviketuotanto perustui kotimaiseen rehuun. Koko tuotanto oli, voi sanoa, luomutuotantoa, ennen kuin sana luomu vielä edes oli tullut vuosikymmeniin esille. Tämähän on suomalaisen elintarviketuotannon suuri vahvuus. Suomalaisilla maatiloilla pidettiin kunnia-asiana tuottaa parasta mahdollista maitoa ja kaikin tavoin mahdollisimman puhtaita tuotteita. Tämä on ollut aina suomalaisen tuotannon lähtökohta. Tässä on upealla tavalla saatu hienoja tuloksia. Tämä on suuri voimavara, kun käydään tällä vuosituhannella pitämään huolta ihmisten elintarvikkeiden puhtaudesta. On tärkeää, että meillä on lainsäädäntö, joka suojelee, että ulkomailta tänne eivät epäpuhtaudet tule.

Mutta me olemme laajemman kysymyksen edessä: miten me turvaamme suomalaisen maatalouden tuotantoedellytykset, kannattavuuden viljelijäyrittäjälle, nimenomaan perheyrittäjälle vanhaan kunnon talonpoikaiseen tapaan, kuten tässä maassa on ollut? Tälle on luotava edellytykset, että voi olla kotimainen rehun tuotanto. Hyvät ideat ovat tarpeen, niin kuin ed. Pulliainen toi muun muassa esille. Vaikkapa sisävesikala saattaisi olla eräs rehun raaka-aine, ja myöskin osaltaan elintarvikkeiden lähdekin elintarviketuotannossa. Hyviä ideoita tarvitaan, mutta nyt jos koskaan, tässä tilanteessa on tehtävä kaikki voitava suomalaisen elintarviketuotannon puolesta, jotta kuluttajalla on puhdasta ruokaa jatkossakin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelua on syytä lyhyesti kommentoida ja todeta, että EU:n alueella oleva bse-tauti nyt heijastuu Suomen elintarviketalouden ketjuun monella tavalla. Siitä aiheutuu kustannuksia, ongelmia ja hintojen laskua ja niin pois päin. Yhteiskunnan nyt täytyy kantaa tästä oma vastuunsa.

Toisaalta Suomea kuitenkin tuolla maailmalla tunnutaan tarkastelevan osana EU:ta. Kun maatalousjaosto oli Argentiinassa ja Brasiliassa, siellä Brasilian maatalousministeri viittasi siihen, että EU:ssa on käytetty luurehuaineita, ja hän totesi, että teillä on siellä kannibalismia, teillä on hullu lehmä, meillä iloinen lehmä. Ei ole syytä olla yhtään vahingoniloinen, vaikka kaksi viikkoa myöhemmin Brasiliaan on nyt tullut bse-tautiongelma erittäin ikävällä tavalla. Nähdään, että tämä aiheuttaa yllätyksiä eri puolilla maailmaa.

Arvoisa puhemies! Todella haluan korostaa sitä, että nyt yhteiskunnan on syytä kantaa oma vastuunsa näistä erityiskustannuksista ja että Suomessa on tässä toimittu mielestäni suhteellisen linjakkaasti tähän saakka.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan puuttua lyhyesti neljään asiaan, jotka liittyvät tähän rehulakiin.

Ensimmäinen on tietysti se, että bse on mielestäni aiheuttanut melkoisen varjon, tai voisiko sanoa tehnyt melkoisen merkin, eurooppalaisen maatalouden mallin kylkeen. Eurooppalaista maatalouden mallia on puolustettu monissa paikoissa ja varsinkin Wto-neuvotteluissa on aina muistettu kertoa, että meillä Euroopassa maatalous toimii hyvin. Maataloudessa otetaan huomioon eläinten hyvinvointi, puhutaan eettisestä tuotantotavasta, puhutaan maatalouden monivaikutteisuudesta ja monesta muusta asiasta. Nyt kun on bse-kriisi, niin jatkossa varmasti aina eurooppalaiset joutuvat vastaamaan muualla maailmassa liikkuessaan, mikä se eurooppalainen maatalouden malli on, jossa tapahtuu tämän tyyppisiä vahinkoja. Siinä mielessä se on erittäin huono asia, ja menee paljon aikaa, että varjo saadaan eurooppalaisen maatalouden mallin päältä pois.

Täällä on lyhyesti sivuttu niin sanottua renationalisointia eli sitä, millä tavalla kansat enemmän päättäisivät maataloudesta. Jos ajattelee vaikka Wto:n maailmankauppaneuvottelujen kierrosta, niin minä en ainakaan usko, että Suomi pienenä maana voisi millään tavalla vaikuttaa niihin neuvotteluihin yksin, mutta Suomi yhtenä EU:n jäsenmaana varmasti pystyy vaikuttamaan EU:n sisällä, jotta EU:n yhteiset kannat olisivat riittävän hyviä ja ottaisivat huomioon myös suomalaisen maatalouden. Sitä kautta päästäisiin sen tyyppisiin ratkaisuihin näissä neuvotteluissa, että Euroopassakin maatalous edelleen säilyisi suunnilleen sellaisena kuin se tällä hetkellä on.

Toinen asia, joka on tärkeä, on kustannusvaikutus. Esityksen perusteella teollisuudelle tulee noin 30 miljoonan markan kustannukset investoinneista, jotka pitää tehdä tehtaissa. Myös kuljetuskustannukset lisääntyvät noin 10 miljoonaa. Se on tietysti noin 40 miljoonaa markkaa jälleen lisää maatalouden kustannusrasitukseen. Toki täytyy pitää mielessä, että viime vuonna maatalouden kustannukset pelkästään nousivat noin 800 miljoonaa markkaa, että tämä 40 miljoonaa markkaa on jälleen kerran lisää. Pitää muistaa myös tämä mittasuhde. Jos koko maa- ja puutarhatalouden kustannukset ovat noin 15—16 miljardia markkaa vuodessa, eivät 10 miljoonan markan kuljetuskustannukset kauhean suuret ole, jos ne suhteuttaa koko tähän asiaan. Jokainen ylimääräinen kustannus on aina pahaksi, kun maatalouden tulokehitys ei muutenkaan kovin hyvä ole ollut.

Kolmas asia, joka mielestäni on erittäin tärkeä, missä Suomen pitää olla aktiivinen, on se, että valvonta Euroopan unionin kaikissa jäsenmaissa ei ole ollenkaan samalla tasolla. Kuulin eräässä tilaisuudessa, että ei esimerkiksi EU:ssa ole yhtään rehutehdasta ikinä laitettu kiinni, vaikka siellä on ollut salmonellaakin. Sen sijaan Suomessa on tehdas suljettu sen takia, että sieltä on löytynyt salmonellaa. Varmasti, jos EU:ssa jotain valvottaisiin vähän paremmin, yksi olisi tietysti rehuteollisuus ja kaikki seurannaisvaikutukset, jotka siitä tulevat.

Neljäs asia, arvoisa puhemies, on kotimainen kasvivalkuainen. Viime vuosien aikana rypsin viljely on vähentynyt, koska sen kannattavuus on ollut vähän huono. Tänä vuonna tukiratkaisussa sitä pikkuisen oikaistiin. Voi olla, että tänä vuonna viljelyalat pikkuisen lisääntyvät, mutta toivottavaa on, että viljely edelleenkin lisääntyisi, koska vain kotimaisen rypsin kautta pystytään kotimaista kasvivalkuaista saamaan lisää elintarvikeketjuun.

Tero Mölsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua täytyy todeta, että on aika värikkäitäkin sanakäänteitä täällä käytetty. Huomasin, että käytettiin sanaa, että EU-riemut ovat tulleet maksamaan Suomelle niin ja niin paljon. Näinhän tietysti on, että tämä kriisi sinänsä on ollut aika kallis Suomellekin, jos kohta EU:lle yhteensä 7 miljardia markkaa, mihin täällä viitattiin. Kun lakiehdotuksen perusteluissa mainitaan, että valtiontaloudellisia vaikutuksia ei merkittävästi ole, kokonaisuus on ihan jotakin muuta. Toivoisin, että valiokunta käsittelyssään tämän ottaisi huomioon.

Kun ed. Jari Koskinen äsken mainitsi eurooppalaisesta mallista, että bse sinänsä ei ole hyvä mainos sille, täytyy sanoa, että tämä eurooppalainen malli, johon bse nyt liittyy, on tavallaan vanha eurooppalainen malli. Kun Wto-neuvotteluja käydään, minusta se asia, jonka Suomi ymmärtääkseni sai siinä neuvottelujen mukana, oli nimenomaan se, että Euroopan unionissa siirryttäisiin perinteiseen suomalaisen tyyliseen maatalouden harjoittamiseen eli perheviljelmämalliin. Edelleen todettiin, että maataloutta on voitava harjoittaa koko Euroopan alueella, mikä merkitsee silloin nimenomaan sitä, että myös täällä reuna-alueilla, joilla tehomaatalous ei ole koskaan ollut voimassa, me maataloutta jatkossa voisimme harjoittaa.

Yhdyn siihen käsitykseen, että tämä laki on tarpeellinen ja tämä pitäisi säätää, koska hyvä rehu on tae sille, että myös ruoka, jota syömme, on hyvän laatuista ja terveellistä. Kustannuksia, joita tästä aiheutuu, ei pidä kenenkään kiistää. Ne on myös tässä selvityksessä hyvin todettu. Vaikka — kuten äsken mainitsin — valtiontaloudelle ei aiheudu merkittäviä kustannuksia, ne kustannukset, joihin ed. Jari Koskinen viittasi, ovat kuitenkin rehuteollisuudelle merkittävät. Jokainen tietää, että ne kustannukset eivät jää rehuteollisuuden itsensä maksettavaksi vaan siirtyvät sieltä tuottajille. Toivon mukaan siitä turvallisesta ruoasta, joka sitten lopputulos tästä kaikesta on, voivat myös kuluttajat kantaa oman vastuunsa ja sitä kautta kustannuspaine, joka tätä kautta tulee, tulee tasaisesti kaikkien maksettavaksi.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta meidän tulee muistaa, että tämä laki on erittäin tärkeä, mutta sehän, että tätä tarvitsee tällä tavalla kohdentaa ja terästää, ei ole meidän kotimaista tekoamme vaan se on lähtöisin vähän ulompaa Euroopasta. Tietääkseni Suomessa ei ole myöskään koskaan havaittu, että mitään viemärilietteitä rehustukseen pistetään, vaan täällä on aina ollut perinteinen pellolta pöytään -ketju, joka halutaan pitää puhtaana ja läpinäkyvänä, ja nyt sitä edelleen teroitetaan.

Tässäkään salissa meidän ei tulisi sillä tavalla ylikorostaa näitä asioita. Tärkeinä ne tulee pitää ja lähteä siitä, että tässä otettaisiin huomioon myös ne ongelmat, joita tämä tuo Suomelle. On mainittukin jo kuljetuspuoli. Tuntuu vähän ihmeelliseltä, että lailla tai asetuksella säädettäisiin, että samassa autossa ei voi kuljettaa kahta eri rehua, koska rehut ovat kuitenkin täysin erillisissä astioissa ja kuljettajan täytyy tietää, onko se täysrehua vai tiivistettä, kun hän tilalle sen laskee rehusiiloon. Tässä on vastuu myös kuljetusliikkeillä ja kuljettajilla, eikä tällä saa ylimitoittaa niitä vaatimuksia, miten me voimme käytännössä tätä toteuttaa.

Mutta uskon sen, että tällä saamme myös kuluttajiin päin sitä turvallisuutta ja tietoa, mikä todella on tarpeen. Siihen meidän täytyy panostaa. Mutta jalkojen pitää pysyä tässäkin asiassa tiukasti maassa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälälle sen verran hänen puheenvuoronsa johdosta, että jos ed. Vihriälä kovasti EU-jäsenyyttä sinällään vastusti, täytyy sanoa, että hän on erittäin ihastunut EU:n politiikkaan, erityisesti maatalouspolitiikkaan, eikä haluaisi siitä luopua lainkaan. Kuitenkin jossain vaiheessa joudutaan tekemään johtopäätöksiä siitä. Itse jo EU-jäsenyydestä päätettäessä olin kriittinen EU:n eräitä asioita kohtaan. Totesin silloin, että sitä yhteisöä voisi kuvata lehmän kuvalla. Valitettavasti on käynyt liiankin kirjaimellisesti sillä tavalla, miten kritisoin sen maatalouspainotteisuutta. Euroopalla on muitakin haasteita kuin tällaiseen baabelintalobyrokratiaan. Nyt jo nähdään, että 15 maan maatalouden keskiverto-ohjeistus ei Suomen maataloudelle ja sen erityisolosuhteille ja niiden huomioonottamiselle riitä.

Nyt tässä tilanteessa tietysti tarvitaan rehukustannusten ja muidenkin bse:stä johtuvien kustannusten tarkkaa arviointia. Nimenomaan alueelliselta kannalta tilanne on huolestuttava, koska Itä- ja Pohjois-Suomeen liittyy tässä voimakkaita paineita. Meillä on nyt jo nähty, että maitotalous on valunut Länsi-Suomeen. Kun ajatellaan asiaa työvaltaisen maatalouden kannalta, se on juuri se alue, jolla pitää nyt turvata maitotalouden asema.

Rypsin tuotanto on positiivinen vaihtoehto. Itse asiassa asiantuntijat ovat todenneet, että rypsin tuotannon kannattavuus on nyt tällä kertaa kunnossa. Siihen on varsin hyvä päätös tehty, mutta pitää tietysti myös jatkuvuus varmistaa asiassa.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäen puheenvuoroon jatkaen jäi vähän outo maku siitä, että ed. Rajamäki ihannoi EU-maataloustuotantoa, sen johdonmukaisuutta ja suurtilallisten suosimista. Ed. Rajamäki on mielestäni tähän saakka esiintynyt pientilallisten ja perheviljelmätalouden puolustajana, ja nyt, jos se tuli epätarkasti sanottua, näin ainakin ymmärsin, että olemme nyt tässä asiassa todennäköisesti kovin eri linjoilla.

Mutta on nähtävissä, että Suomessahan on rehuteollisuus ja maataloustuotanto ollut puhdasta ja oikeaoppista ja jo ennalta tällaisenaan torjuvaa. Ei ole opetettu nautaa lihansyöjäksi, kun nauta ei luontaisesti siihen sovellu. Tällaisenaan se, mistä ed. Hannu Aho totesi, että tässä todetaan, ettei voitaisi kuljettaa samassa ajoneuvossa, käsittääkseni on kohtuuton vaatimus. Pitäisi ainakin tehdä selvä luokkajako, onko kyseessä turkiseläinrehu, joka voi sisältää liha-luurehujauhoa, vai nautojen täysrehu tai muu tiiviste, missä ei ole näitä. Useat edustajat ovat täällä haikailleet kotimaisen särkikalan taikka silakan käyttöä tässä enemmän, mutta ne ajat ovat menneet jo, kun sitä sikataloudessakin on käytetty. Se ei satu sen paremmin naudalle kuin siallekaan, enkä usko, että tämä missään sellaisenaan tulee varteenotettavasti eteenkään.

Näyttää siltä, että hallitus on tehnyt hyvän ja nopean esityksen. Uskon myöskin, että se etenee valiokunnassa niin, että saamme sen kohta vahvistettavaksi tänne loppuun saakka.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvä esitys, niin kuin ed. Seppo Lahtela edellä totesi. Tähän tietysti sisältyy juuri niitä ongelmia, joita tänä päivänä puheissa on käyty läpi, ennen kaikkea se, että tämä tulee lisäämään kustannuksia kuljetusten osalta. Teollisuudelle tulee huomattavat kustannukset, koska joudutaan rakentamaan kaksi putkea, jos näitä ei saa samalla linjalla edes samoissa sekoittamoissa tehdä vaan kaikki pitää tehdä erillään. Se tekee sen, jotta voi olla, että monet pienet rehulaitokset joutuvat sulkemaan ovensa sen takia, että eivät pysty tämmöisiin investointeihin. Toinen juttu koskee pientiloja, koska siellä kuljetuskustannukset joka tapauksessa nousevat. Sielläkin joutuu olemaan kahdet siilot, ja mahdollisesti se tarkoittaa myös sitä, että siellä jokin tuotantosuunta joudutaan lopettamaan, koska ei taas semmoisia investointeja kannata tehdä. Niin kuin on todettu, kuitenkin EU:n aikana tulot tiloilla ovat pienentyneet ja siinä mielessä kannattavuus pienentynyt. Tulot saattavat olla aika isotkin mutta kannattavuus on pienentynyt, jos kuvaisi niin päin.

Sen takia minusta tässä pitäisi kansallisin toimin olla valmiita myös tulemaan vastaan näissä asioissa. Onko sitten kyse investointituista tai mahdollisesti kuljetustukimuodoista? Kuitenkin joudutaan yhteisesti kattamaan tämä eikä tätä pelkästään jätetä suoraan hintoihin tai viljelijöiden, tuottajien harteille pelkästään.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä pari huomiota valiokuntakäsittelyä varten. Toivottavasti ei mennä siinä mielessä kohtuuttomuuksiin, että ei oteta huomioon sitä, mitä ed. H. Aho mainitsi, että nykyaikaisilla kuljetusliikkeillä on samassa autossa selvästi erilliset säiliöt, jotka paineilmalla tyhjennetään. On aivan kohtuutonta, jos vaaditaan, että pitää eri autoilla viedä eri rehusortimentteja, siitä kustannukset nousevat.

Sitten toinen asia. Täällä on hyvin kotimaiseen korvaavaan valkuaistuotantoon kiinnitetty huomiota. Muistuttaisin vain, että eduskunnassa on samaan aikaan talousvaliokunnassa muun muassa Altia Group eli Alkon asia ja suunnitelmissa on, että valtio myisi 85 prosenttia osuudestaan. Mielestäni on vaarana, että sieltä rehuteollisuus loppuu, ja se on tällä hetkellä erittäin merkittävä kotimaisesta ohrasta valkuaisrehua valmistava yritys nykyisellään. Toivottavasti valiokunta tämänkin asian huomioi, kun kiinnittää huomiota korvaavaan valkuaistuotantoon.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäki on jo poistunut, mutta koska hän osoitti allekirjoittaneelle suoran kysymyksen, totean, että en ole koskaan ollut ihastunut enempää Euroopan unioniin kuin ennen kaikkea sen harjoittamaan maatalouspolitiikkaan mutta katson, että pitää olla realisti: kun siellä ollaan, asioita on Euroopan unionin puitteissa nyt hoidettava. Minusta se on tärkeää, niin kuin ed. Mölsä toi esille, että Euroopan unioni on lähtenyt siitä, että jokaisella maalla tulisi olla kuitenkin omaan maataloustuotantoon oikeus, ja myöskin Wto-neuvotteluissa Euroopan unioni on valmis tätä näkemystä ajamaan, mikä on erittäin suuri asia. Kun Etelä-Amerikassa juuri maatalousjaosto kävi, siellä selvästi näki, että Etelä-Amerikan maat Argentiina, Uruguay ja Brasilia hyvin voimakkaasti ajavat täyttä maailmankaupan vapauttamista maatalousasioissa, ja se ei olisi Suomelle onneksi.

Keskustelu päättyy.