Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakialoite uusyrittäjälaiksi sai eduskunnan enemmistön tuen. Sen vuoksi näen kohtuullisena, että tämmöisen lakialoitteen keskustelu käydään ajankohtana, jolloin te, arvoisat kollegat, voitte myös osallistua tähän keskusteluun.

Tiedot suomalaisen yrittäjyysinnon alhaisuudesta ovat olleet viime vuosina monessa eri yhteydessä tarkasteltavina. Viimeksi eurobarometri-tutkimuksen mukaan suomalaisten kiinnostus itsensä työllistämiseen ja yrittäjyyteen on EU-maiden alhaisin. Tosin hieman myönteisempiäkin tutkimustuloksia on viime vuodelta. Gem 2001:n mukaan yrittäjyyshalut ovat jossakin määrin suomalaisilla lisääntyneet. On joka tapauksessa useita tekijöitä, jotka heikentävät suomalaisten riskinottohalukkuutta ja valmiutta itsensä työllistämiseen. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan yrittäjien määrä viime vuoden aikana on laskenut lähes 10 000:lla. Suomessa on tällä hetkellä 213 000 yrittäjää, mutta erityisen merkillepantavaa on se, että alle 34-vuotiaita yrittäjiä oli 2 000 vähemmän kuin edellisenä vuotena eli nuorten yrittäjien ryhmässä tapahtui noin 5 prosentin pudotus yhden vuoden aikana. Samoin naisyrittäjien määrä väheni viime vuonna noin 1 600 naisyrittäjällä.

Erityisen merkillepantavaa on se, että viime vuoden lopussa oli Suomessa noin 5 000 yritystä vähemmän kuin 1980. Tämä on seurausta kaikesta siitä puheesta, jota yrittäjyyden edistämisen hyväksi on viime vuosina tapahtunut. Hallituksen toimestahan on käynnistetty Yrittäjyys-hanke, joka monella tavalla on pyrkinyt kuvaamaan sitä, mitä yrittäjyyden eteen on tehty, mutta varsinaiset merkittävät toimenpiteet ovat jääneet kuitenkin puuttumaan. Viimeisin todistus siitä, mikä tilanne yrittäjyyden ja pienyritystoiminnan osalta Suomessa vallitsee, on tuore valtiovarainministeriön Suomen kilpailukyky -selvitys, jossa todetaan, että Suomessa on 40 000—50 000 pienyrityksen vaje. Tämän lisäksi yritysten kasvuhakuisuus nähdään ongelmana, ja erityisen merkittäväksi ongelmaksi on nousemassa myös runsas sukupolvenvaihdosten tarve. Kuitenkaan tällä hetkellä eivät maatilayritysten eivätkä pientilayritysten sukupolvenvaihdokset toteudu siihen tahtiin kuin olisi suotavaa. Näin ollen yhteiskuntapoliittisesti keskeistä on yrittämisen byrokraattisten ja taloudellisten esteiden purkaminen sekä yrittäjyyteen liittyvän tiedon lisääminen. Pienyritystoiminnan yleistyminen vaatii omarahoitukseen ja siemenrahoitukseen liittyvien ongelmien poistamista ja yrittäjyyteen rohkaisevien uusien ratkaisujen kehittämistä.

Oman haasteensa yrittäjyyden edistämiselle asettaa yrittäjien ikärakenne. Edellä jo totesin sukupolvenvaihdoksista. Seuraavan 10 vuoden kuluessa noin 60 prosentilla suomalaisista perheyrityksistä on edessä sukupolven- tai omistajanvaihdos. Mikäli omistajuuden siirtyminen epäonnistuu laajassa mittakaavassa, seurauksena on merkittävä elinkeinorakenteen yksipuolistuminen. Onkin ilmeistä, että nuorten yrittäjyyden edistämiseen tarvitaan toimenpiteitä, jotka tekevät itsenäisen yrittämisen palkkatyön rinnalla kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

Uusyrittäjyyslaki on suunnattu helpottamaan yrityksen käynnistämiseen liittyviä rahoituksellisia ongelmia. Ulkopuolisen rahoituksen saaminen toimintansa aloittavaan yritykseen on usein vaikeaa ilman yrittäjän selvää omaa pääomaa. Nuorille yrittäjille tuleekin luoda järjestelmä, joka kannustaa pitkäjänteisesti suunnittelemaan yrittäjäksi ryhtymistä ja samanaikaisesti säästämään yrityksen perustamisessa tarvittavaa alkupääomaa.

Uusyrittäjälaki tarjoaisi alle 36-vuotiaille yrittämistä suunnitteleville mahdollisuuden vähentää yrityksen perustamista varten sulkutilille talletetun säästön ansiotuloverotuksessa. Käytännössä säästäminen hoidettaisiin rahalaitoksen kautta tehtävällä erillisellä sulkutilisopimuksella. Sulkutilille tehdyistä talletuksista pankki antaisi verotusta varten todistuksen. Verovähennyksen yläraja olisi 10 000 euroa vuodessa eli kolmen vuoden aikana yhteensä 30 000 euroa. Sulkutilisopimuksen vähimmäisaika olisi vuosi ja vähimmäissäästösumma 8 000 euroa. Vähennysoikeutta olisi mahdollista käyttää vain kerran. Sulkutili tehtäisiin yrittäjäksi aikovan ja rahalaitoksen välisellä sopimuksella.

Sulkutilille säästetyllä summalla olisi mahdollista käynnistää vain osakeyhtiö tai osuuskunta. Perusteena henkilöyhtiöiden poissulkemiselle ovat varojen vapaan nosto-oikeuden mahdollistamat väärinkäytökset. Osakeyhtiö- ja osuuskuntamuoto eivät käytännössä rajoita mitään toimialaa tuen piiristä. Sulkutilisopimusjärjestelmä kannustaisi pitkäjänteiseen yrityksen suunnitteluun.

Yritysidean löytäneellä ja sulkutilin perustaneella nuorella olisi aikaa vahvistaa osaamistaan suunnittelemallaan yritystoiminnan alueella, kehittää yrityksen toimintamallia ja hankkia laajempaa rahoitusta. Vähimmäissäästöaikana edellytetty vuosi ei myöskään olisi yrityksen perustamisen kannalta liian suuri viive. Verovähennystuki kannustaisi siirtämään toisen palveluksessa kerättyä osaamista yrittäjyyteen ja toisten työllistämiseen. Työelämästä yrittäjäksi siirtyville suunnattu tuki uudistaisi suomalaiseen perinteeseen kuuluvaa työllistämiskulttuuria, joka jo ohjaa valmistuvat nuoret ensisijaisesti palkkatyöhön. Juuri työelämässä hankittu kokemus on usein hyvä lähtökohta menestyvän yrityksen syntymiseen.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen on selvää tutkimuksellistakin näyttöä siitä, miten aloittavan yrittäjän aiempi työkokemus nostaa yrityksen mahdollisuuksia selviytyä alkuvaiheen ongelmista. Yli 15 vuoden työkokemusta omaavista 11 prosenttia oli lopettanut liiketoiminnan, ilman työkokemusta yrittäjäksi ryhtyneistä lopetti viidennes. Tämä on Turun kauppakorkeakoulun tekemä selvitys.

Arvoisa rouva puhemies! Sen lisäksi, että me tarvitsemme tämän uusyrittäjälain suuntaisia uudistuksia, joilla me todella kannustamme ja rohkaisemme nuoriamme yrittäjyyteen, meidän pitää samanaikaisesti pysähtyä myös pohtimaan tarvittavia rakenteellisia uudistuksia, joilla vahvistetaan kansallista yrittäjyyden edistämisen koordinaatiota. Sen vuoksi esittäisinkin meille harkittavaksi Tekesin tyyppisen entrepolis-hankkeen käynnistämistä nimenomaan uusyrittäjyyden kansallisen koordinaation vahvistamiseksi. Nostan tämän ajatuksen sen vuoksi, että on parikymmentä vuotta kulunut siitä, kun Tekesin toiminta käynnistettiin. Nyt tässä verkostoyhteiskunnan kehitysvaiheessa meidän on erittäin tärkeää arvioida, mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että Tekesistä muodostui kansallisesti niin merkittävä uuden generoija. Yksi keskeinen lähtökohta oli se, että Tekesille laajassa yhteistyössä haettiin merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä ja tätä tehtävää valjastettiin toteuttamaan vastuullisesti uusi organisaatio, jolloinka ne vanhat rakenteet, jotka tälläkin hetkellä hidastavat uuden syntymistä, eivät muodostaneet sellaisia pidikkeitä, mitä monella, monella alueella tällä hetkellä meidän yhteiskunnassamme voidaan todeta.

Otan toisen vertailukohdan, tämänhetkisen tietoyhteiskuntakehityksen, jonka eteenpäinmenon suuri ongelma on se, että me emme ole osanneet emmekä kyenneet kohdentamaan kokonaisvaltaista koordinaatiovastuuta suomalaisessa yhteiskunnassa. Siellä eri toimijatahot tekevät ja kilpailevat päällekkäisillä asioilla, mikä omalla tavallaan on hidastamassa kokonaiskehityksen eteenpäinmenoa.

Tämän vuoksi ajattelisin, että kun on todettavissa, että meillä on laajaa poliittista yksimielisyyttä yrittäjyyden edistämisen vahvistamiseen, löytyisikö tälle alueelle sellainen koordinoiva uusi yksikkö, joka olisi vahvistamassa myös lainsäädännöllistä uudistamistyötä, samalla toimintamenetelmällistä toimintatapoihin liittyvää uudistustyötä ja ennen kaikkea loisi nykyistä paremman viitekehyksen niille suomalaisille nuorille, jotka ovat valmiit panemaan itsensä likoon, ottamaan henkisiä, sosiaalisia, taloudellisia riskejä ja ennen kaikkea tekemään uhrautuvaa työtä isänmaamme hyväksi?

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä aloite, mutta ed. Karjula mainitsi, että aiempi työkokemus edistää yrittäjänä selviämistä. En ymmärrä, miksi hän on rajoittanut tämän alle 36-vuotiaisiin. Eikö tällä perusteella pitäisi pikemminkin olla niinpäin, että yli 36-vuotiaisiin taikka ainakin heidän pitäisi olla tässä mukana? Totean, että pankkikriisin seurauksena, kuten me kaikki tiedämme, moni yritys meni nurin. Useat näistä yrittäjistä ovat nyt selviämässä velkasaneerauksesta, ja he olisivat valmiita jälleen yrittämään. Minusta heitä pitäisi kaikin tavoin kannustaa. Haluaisin ed. Karjulalta kysyä, miksi hän on rajoittanut tämän alle 36-vuotiaisiin.

Eero  Lämsä  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan lakialoite on todella hyvä ja mielenkiintoinen. Minusta lakialoitteen yksi pihvi on se, että tässä nimenomaan korostetaan sitä, että meidän pitää saada nuoria yrittäjyyden piiriin. Tässä on yksi keino, jolla pyrittäisiin sitä edesauttamaan.

Haluan korostaa sitä, että nykyiset yritystoimintaan kohdistuvat tukijärjestelmät suosivat hyvin pitkälle keskisuuria ja suuria yrityksiä. Painopiste yritystuissa on siellä. Tukea tarvittaisiin nyt nimenomaan pienille yrityksille, koska ennen kaikkea nuorilla, joita tässä tuodaan esille, kyllä lähtökohta on yhden tai kahden hengen yritys jne. (Puhemies koputtaa) Eli kokonaisuudessaan painopistettä pitäisi siirtää vahvemmin pieniin yrityksiin.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Karjulan puheenvuoroa, minusta siinä puhui selkeästi myöskin käytännön tarve ja kokemus, jota tässä kannattaisi kuunnella. Paitsi että taustalla on tutkimuksen näyttöä, on kyse myöskin siitä, mitä todella nyt tarvitaan. Minusta liian vähän kuunnellaan yrityskenttää tuntevien asiantuntemusta ja käytännön kokemusta. Sitä on ehkä liian vähän kuunneltu myöskin hallituksen Yrittäjyys-hankkeessa ja konkreettisiin toimiin ei ehkä ole sillä tavalla päästy. Kysehän on todella nuorten rohkaisemisesta yrittäjyyteen.

Kun muistelen sitä keskustelua, joka tässä salissa käytiin ajankohtaiskeskusteluna yrittäjyydestä syyskaudella, kautta linjan koko tässä salissa oltiin vankasti yhtä mieltä siitä, että nyt on päästävä käytännön toimiin. Tässä on yksi konkreettinen käytännön tarpeista lähtevä esitys, jonka eduskunnan enemmistö on allekirjoittanut. Todella odottaisi, (Puhemies koputtaa) että hallituksessa kuunneltaisiin tätä herkällä korvalla. (Puhemies koputtaa) Se ei ole paikalla, mutta ehkä viesti menee sinne.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan lakialoite on vastaus siihen realiteettiin, että yritysten määrä on laskusuunnassa ja että yrittäjäksi ryhtymisen halukkuus on Euroopan aivan alhaisimpia. Tässä pitää käyttää nimenomaan verotuksen keinoa, joka on tehokas väline. Tämä aloite on hyvin innovatiivinen aloite. Sen takana on eduskunnan enemmistön tahto; ei muuta kuin töihin. Muutenkin hallituksen pitäisi käyttää tämä aika hyväkseen, aikaa nimittäin on. Yrittäjiä lisää, työttömyys alas.

Kulttuuriministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula puuttui siihen, että Suomessa tietoyhteiskuntakehityksessä ei olisi saatu aikaan mahdollisuutta yrittäjille yhtenäisiin periaatteisiin viranomaispalvelujen osalta. Tämä hanke on etenemässä. Suomen Yrittäjien ja viranomaisten kesken on valmistumassa yrittäjäportaali, joka mahdollistaa ja helpottaa yrittäjien asiointia viranomaisten kanssa. Uskoisin, että tällä hankkeella helpotetaan monen uuden yrittäjän tuloa yritysmaailmaan.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen Yrittäjyys-hankehan näyttää jäävän varsin ohueksi, ja ed. Karjulan aloite on tavallaan hätähuuto tässä tilanteessa. Täytyy löytää kannustimia yrittäjyyteen aikana, jolloin yritysten määrä vähenee. (Ed. Dromberg: Ovatko nämä vastauspuheenvuoroja?) Tähdennän vastauspuheenvuorossani, ed. Dromberg, juuri sitä, että kyse on nimenomaan myöskin koulutetun väestön liian vähäisestä yrittäjyydestä. Kauppakorkeakoulussakin yrittäjäksi lähtee vain muutama prosentti siitä joukosta, mikä siellä on. Sen takia tällaisia myönteisiä kannustimia tarvitaan ja viestiä tarvitaan yrittäjyydestä, eikä hallituksen byrokraattista Yrittäjyys-hanketta, joka lepää sukupolvenvaihdoksen edistämisineen ja muineen hallituksen pöydillä. Mitään ei tapahdu.

Kyösti Karjula /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lähinnä ed. Kokkoselle, koska hän asiallisesti kysyi sitä, miksi tämä on rajattu 36 vuoteen: Itse kuitenkin olen harkinnut lähtökohdaksi sen, että kaikkein olennaisinta on nyt vapauttaa nuoruuden into ja energia, rohkeus, riskinottovalmius tähän yrittäjyyteen. Sen vuoksi rajaus alle 36-vuotiaisiin. Minä uskon, että lopullisissa käsittelyissä voidaan harkita sitäkin, voidaanko ikärajaa nostaa. Samalla muistutan, että verovähenteisiä etuja jo vanhemmat hyödyntävätkin. Nimittäin esimerkiksi eläkekertymää voidaan vahvistaa verovähenteisillä etuuksilla. Minä vain kysyn, eikö meidän kannattaisi rakentaa verovähenteisiä kannustimia myös nuoremmalle ikäluokalle.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun itsekin olen laittanut nimeni tähän aloitteeseen, niin voin tukea sitä, että tätä hanketta lähdetään hyvin vakavalla mielellä tarkastelemaan ja katsomaan, millä tavalla tätä kautta syntyisi uutta yritystoimintaa ja uutta yrittäjyyttä. Jos joitakin tilastofaktoja tähän haluaa taakse tuoda, niin voidaan todeta, että Suomessa tänä päivänä faktisesti yritystoiminnan käynnistäjät ovat noin 35-vuotiaita tai sitä iäkkäämpiä. Voidaan todeta myöskin, aivan kuten ed. Ala-Nissilä otti esille, että korkeakoulun puolesta yrittäjiksi ryhtyneiden määrä on varsin pieni. Kaiken kaikkiaan akateemisesti koulutetuista noin 4—5 prosenttia meillä harkitsee yrittäjän ammattia. Toki it-ala on tuonut nyt tähän poikkeuksia, mutta valtaosin, kun kokonaisuutta katsotaan, tämä on se lähtökohta. Tietysti silloin pitää miettiä sitä, missä meillä niin sanotusti mättää.

Meillä kaikkien selvitysten mukaan yrittäjyyttä arvostetaan tänä päivänä. Viimeksi Evan tutkimuksessa todettiin, että puolustustahdon jälkeen yrittäjyyden arvostus on yksi korkeimmalle tasolle noteerattu kansalaisten mielessä. Kun mietitään, miten se kanavoituu käytännössä yrittäjyydeksi, niin siinä sitten onkin iso haaste. On iso asenteellinen muutos ryhtyä kantamaan itse vastuuta omasta elämästään, perheen elättämisestä, työpaikkojen luomisesta, koska siinä on varsin merkittävät sosiaaliset ja muut riskit. Kun verrataan yrittäjän sosiaalista asemaa esimerkiksi palkansaajan asemaan, tässä tulee niitä isoja prosessikysymyksiä, jotka omalta osaltaan ovat ehkäisemässä yrittäjäksi ryhtymistä.

Meillä on, kuten täällä on tullut esille, hallituksen Yrittäjyys-hanke, joka omalta osaltaan mielestäni on tuonut varsin hyviä avauksia ja on käynnistänyt hyvin paljon erilaisia asioita. Se on siinä mielessä hyvä, että tämä noteerataan, mutta kun käytännössä on saanut katsoa näitä asioita myöskin kentältä, niin voidaan todeta, että esimerkiksi uusyrityskeskukset ovat tuoneet aivan uuden ulottuvuuden tähän koko toimintaan. Kun on todettu normaalisti, että uuden yrityksen käynnistämisessä tulevat nämä kuolemanlaaksot, niin että noin puolet alkavista yrityksistä ei näe viittä elinvuotta, niin uusyrityskeskusten kautta tämä taso on saatu nostettua oleellisesti korkeammalle. Esimerkiksi Tampereella Ensimetri on toiminut vuodesta 93 ja tuottanut parituhatta uutta yritystä ja noin 5 000 työpaikkaa. Tältä osin voidaan todeta, että varhaisimmistakin käynnistäjistä yli 84 prosenttia on vielä toiminnassa. Se johtuu siitä, että alkuvaiheessa on kartoitettu sekä yrittäjän omat henkilökohtaiset ominaisuudet yritystoimintaan että myös liikeidean kantavuus ja karsittu ne epäoleelliset mahdollisuudet, jotka tulevat riskeinä vastaan. Eli tämänkin takia on tärkeätä, että keinovalikoima on mahdollisimman laaja.

Meillä tulee todellakin se haaste, johon tässä esityksessä viitataan, että meillä on noin 60 000 sukupolvenvaihdostilannetta tulossa lähimmän kymmenen vuoden aikana vastaan. Kun tiedetään, että meillä on, niin kuin hallituksen antama kilpailukykyselvitys kertoo, eurooppalaiseen tasoon verrattuna noin 50 000 yrityksen vaje, niin se tarkoittaa, että meidän tulisi luoda noin 100 000 uutta yritystä, jotta pääsisimme eurooppalaiselle tasolle. Tämä on hyvin tärkeä asia siinä mielessä, että kun mietitään yrityksiä ja työllistämistä, niin on selvää, että nimenomaan nämä kotimarkkinasidonnaiset yritykset ovat suomalaisen yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeitä, kun mietitään, millä tavalla jatkossa voidaan rahoittaa hyvinvointia, varmistaa se, että meillä on veronmaksajia ja myöskin tuloksentekijöitä ja riskinottajia.

Eli tässä mielessä voin todeta, että tätä hanketta on erinomaisen hyvä tukea ja viedä eteenpäin. Siinäkin mielessä tämä verovähenteinen ajattelumalli on omalta osaltaan varmistamassa sitä, mikäli tähän löytyy järkevä ratkaisu, että sitä kautta voidaan varmistaa myöskin se omarahoitusproblematiikka, joka mahdollistaa käynnistämisen. Tässä on ollut hyvin mielenkiintoista nähdä se, että yksi yrittämisen esteistä — tuolla järjestökentässä olemme sen havainneet — on nimenoman se, että kun oma omaisuus on panttina, niin kyllä kynnys lähteä liikkeelle on tietystikin aika korkea. Tässä mielessä esimerkiksi Suomen Yrittäjät on esittänyt sitä, että omaa asuntoa ei välttämättä tarvitsisi käyttää vakuutena yritysluottojen taustalla. Eli kyllä meillä näitä erilaisia näkökulmia tähän liittyy.

Mutta yksi sellainen oleellinen kysymys, johon ed. Karjula ymmärtääkseni tässä myöskin viittaa, on se, että asennekasvatus pitää viedä kautta linjan. Hän mainitsi, että tulee olla työkokemusta. Se on toki hyvä, mutta tässä täytyy nähdä, että koko koulutusjärjestelmän kautta läpäisyperiaatteella tulisi viedä yrittäjyysnäkökulma läpi. Nyt meillä Suomessa on tällä hetkellä toimimassa niin sanottu yrittäjyyskasvatushanke, Nuori yrittäjä -hanke, täällä Uudellamaalla erityisesti niin, että kouluissa on asian ympärillä noin 700 projektia, joissa koululaiset opiskelevat ikään kuin koulun puitteissa omaa yritystoimintaa, tekevät siitä bisnessuunnitelman ja vuoden harjoittelevat ja sitä kautta saavat tuntumaa siitä, mitä on elävä yrittäminen käytännössä. Minun mielestäni tällaisia hyviä käytäntöjä todella meidän tulisi rohjeta viedä eteenpäin. Tässä mielessä rohkenen kyllä heittää meidän koulujärjestelmällemme haasteen siitä, että tällainen asenteellinen valmius, mikä kansalaisilla on hyväksyä yrittäjyys, vietäisiin myöskin kouluissa läpi, koska me todella tarvitsemme tuloksentekijöitä, vastuunkantajia, jotta suomalainen hyvinvointi myöskin pitkässä juoksussa voidaan turvata.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan aloite on todella kannatettava. Suomessa meillä on tilaa ja tarvetta yrityksille, niin kuin täällä edellä olevassa puheenvuorossa erittäin selkeästi tuli esille, varsinkin kun tiedämme tilastoista, että kansainvälisesti verrattuna Suomessa on vähemmän yrityksiä ja halua ryhtyä yrittäjäksi, vaikka asenne on jo jonkin verran myönteinenkin. Halu ryhtyä yrittäjäksi on heikko, ja siihen täytyy nyt löytyä keinoja. Meillä Suomessa on hyvä kokemus naisyrittäjälainoista; ne tulivat hyvään käyttöön. Uskon niin, että tarvitsemme nyt erityisesti myös nuoriin kohdentuvia toimia ja näin meillä on yrittäjäkulttuuria Suomessa, muun muassa perheyrittäjien kulttuuria. Näen, että sitä osaamista, mitä perheyrityksissä on, ei saisi hukata, niitä perinteitä siinä. Sillä tavalla uskon, että nimenomaan tämä tulisi siihen tarpeeseen.

Näen myös tärkeänä, että laajenisi kokonaisuudessaan koulutuksen sisällä kaikki se, millä tuetaan sitä realistista kuvaa, mitä yrittäjyys on, ja sitä kautta annetaan nuorille myös motivaatiota ja kannustinta, että Suomessa voidaan yrittää. Suomalainen elinkeinorakenne tarvitsee näitä, niin kuin täällä on puhuttu, pienehköjä yrityksiä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen aikana on tehty runsaasti, mielestäni ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin samassa ajassa, parannuksia yritystoimintaan. Kokoomuksen vaatimuksesta hallitusohjelmaan saadun niin sanotun Yrittäjyys-hankkeen sateenvarjon alla on parannettu monia yksittäisiä yrittäjyyteen liittyviä asioita. Palkansaajien ja yrittäjien välistä yhdenvertaisuutta on lisätty. On helpotettu byrokratiaa, luotu uusia rahoitusmahdollisuuksia, alennettu palkkojen sivukuluja, lisätty yrittäjyyskoulutusta jne.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys, lähinnä nuorten yrittämismahdollisuuksien edistämiseksi ja taloudellisen kynnyksen madaltamiseksi, sopii mielestäni hyvin jatkoksi jo tehtyihin toimenpiteisiin. Kuten tunnettua, Suomessa nuorten koulutustaso on kansainvälisestikin verrattuna varsin korkea. Lisäksi nuorten, niin kuin kaikkien suomalaistenkin asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat myönteiset. Tämä periaatteellisesti myönteinen asennoituminen yrittäjyyteen on mielestäni saatava käytännön yritystoiminnaksi. Uusien yritysten perustamisen ja nykyisten yritysten kehittymisen henkisten ja taloudellisten esteiden poistamiseen on sen vuoksi panostettava erilaisin menetelmin, joista tämä lakiesitys on yksi.

Mielestäni Yrittäjyys-hankkeen kaltaisesta yrittäjyyden edistämisestä on tehtävä pysyvä käytäntö myös seuraavien hallitusten aikana. Valitettavasti Suomessa yrittämiseen ja elinkeinotoimintaan liittyvät tehtävät ovat tällä hetkellä lukuisten eri ministeriöitten sisällä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta asioitten jouhevaan hoitamiseen. Mielestäni seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa tulisi sopia, että yrittäjyys- ja elinkeinoasiat keskitetään mahdollisimman laajasti yhden ministeriön alaisuuteen. Pienten ja keskisuurten yritysten asioilla tulee olla selvästi nimetty vastuuministeri, joka keskittyy yritystoiminnan edistämiseen ja kehittämiseen.

Käynnissä olevassa Yrittäjyys-hankkeessakin osa panoksista menee vääjäämättä yhdeksän eri ministeriön välisiin toimiin. Ilmeisesti ehkä ratkaiseva syy siihen, että suomalaiset ovat mieluummin palkkatyössä, työttöminä, kuin ryhtyvät yrittäjiksi, on henkinen ja taloudellinen turvallisuus. Käytännössä palkkatyö osoittautuu jatkuvasti houkuttelevammaksi kuin riskialtis yrittäjän ammatti.

Tämä lakiesitys on tarkoitettu vastaamaan yrityksen käynnistämisvaiheisiin liittyviin rahoituksellisiin ongelmiin. Yrittäjäksi ryhtymisen houkuttelevuutta on lisättävä niin taloudellisesti mutta myös asenteellisin keinoin. Yhteiskunnan joustavuutta ja dynaamisuutta tulee lisätä, jotta nuorilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kokeilla eri elämänuria ja vaihtaa niitä elämän varrella joustavasti. Yritysten perustamisessa ja toimimisessa yleensä, ja nuorten osalta erityisesti, tutkimusten mukaan koetaan yritystoimintaan liittyvä byrokratia kaikkein suurimmaksi esteeksi. Tämän vuoksi on tärkeää, että selvitysmies Mirjami Laitisen ehdotukset byrokratian keventämiseksi tulee toteuttaa vielä tämän hallituskauden aikana. Selvitysmiehen esityksen mukaan keskeiset työnantaja-maksut tulee koota yhdeksi, kerran kuussa maksettavaksi maksueräksi yhdessä verottajalle maksettavien maksujen kanssa, niin sanottu verotili. Lisäksi tulisi yritystoiminnan aloittamiseen liittyvien asiakirjojen ja lupapapereitten yhdistäminen toteuttaa niin, että ne voidaan jättää yhden viranomaisen luukulle.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta näyttää, että tässä eduskunnan keskustelumenetelmässä vastauspuheenvuoroja käytetään väärin esittämällä normaalipuheenvuoro. Ainakin kun ed. Karjula oli esittänyt puheenvuoronsa, oikeastaan vain yksi vastauspuheenvuoroista oli vastauspuheenvuoro. Kaikki muut olivat normaaleja puheenvuoroja, tosin vähän lyhyitä, kun ei ollut aikaa. Minusta kannattaisi miettiä sitä, että nämä perjantain ... (Puhemies koputtaa) kun aikaa on vähän, (Puhemies koputtaa) käytettäisiin ...

Joka tapauksessa haluaisin ...

... käyttää puheenvuoron tästä asiasta. Tässä on aivan hyvä aloite ja minusta parempi kuin monet muut, joita on ajateltu esimerkiksi työllisyyden lisäämiseksi, kuten esimerkiksi Norjan-malli, joka varmaan tulee hyvin kalliiksi ja ei kuitenkaan tuota vastaavaa tulosta.

Miksi Suomessa on niin vähän yrityksiä? Se johtuu siitä, että meitä suomalaisia on niin harvassa. Kun ajatellaan mitä muuta Euroopan unionin maata hyvänsä keskemmällä Eurooppaa, siellä kyläkin on jo niin suuri, että siellä on kaikenlaisia palveluyrityksiä mahdollista panna pystyyn, leipomoita, teurastamoja, ravintoloita ja muita. Suomessa meillä on ihmisiä niin vähän, että näitä yrityksiä ei mitenkään saada kannattaviksi. Eli meidän täytyy lähteä vähän toiselta periaatteelta.

Meillä on nyt hyvin paljon syntynyt ja syntymässä korkeakoulupohjaisia yrityksiä. Vaikka sanotaan, että korkeakouluista hyvin pieni määrä opiskelijota on valmis yrityksiin, niin niitten määrä on kuitenkin valtavasti kasvanut juuri nimenomaan tekniikan alalla. Jos tuetaan riittävästi perustutkimusta ja Tekes ja Akatemia saavat lisää varoja, näitä mahdollisuuksia tulee huomattavasti enemmän. Siitä syystä minusta siihen pitää kiinnittää huomiota.

En kannata mitään elinkeino-, tai mikä tämä oli, pienyritysministeriötä, koska mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa siitä vain syntyy. Nyt meillä on jo monta ministeriötä, liiankin monta, jotka miettivät näitä asioita. Mutta jonkinlaista koordinaatiota varmaan tarvittaisiin. Paljon tärkeämpää olisi ehkä yritystoiminnan kehittämisen kannalta tiede- ja teknologiaministeriö, joka todella paneutuisi siihen, miten Suomi tulevaisuudessa pärjää, miten uusia yrityksiä, nimenomaan tietoon perustuvia, saadaan lisää.

En myöskään kannata ed. Karjulan esittämää ylimääräistä organisaatiota näitten ongelmien ratkaisemiseen, vaan katsoisin, että Tekes on aika hyvä elin siihen tarkoitukseen ja meillä on myöskin erilaiset elinkeino- ja vastaavat keskukset nykyään maakunnissa, jotka näitä asioita voivat miettiä.

Kaiken kaikkiaan Suomessa on varmaan yrityksiä suhteessa aika paljon, kun meillä on yrittäviä ihmisiä, mutta esteenä on se, että suomalaisia ei ole riittävästi. Kun ihmiset nyt muuttavat keskuksiin, silloin työtilaisuuksia tulee lisää, tulee mahdollisuuksia perustaa uusia yrityksiä. Jos halutaan tätä kehitystä kovasti jarruttaa, jarrutetaan myöskin työllisyyden paranemista.

Klaus Bremer /r:

Värderade fru talman! Arvoisa rouva puhemies! On aika kuvaavaa, että tässä, kun käsitellään sitä asiaa, joka kaikkein tehokkaimmin voisi korjata suurinta kansallista ongelmaamme, suurtyöttömyyttä, paikalla ei ole yhtään ainutta maan suurimman puolueen, valtapuolueen, edustajaa. Siinä puolueessahan se suuri solmu on, joka estää kaikkea yrittäjyyttä kehittymästä täällä, siinä puolueessa, mutta tässä ei ole yhtään ukkoa paikalla eikä — anteeksi — toistakaan sukupuolta.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten totesin, työllisyys tai työttömyys on Suomen suurin ongelma, puhuttiin sitä tai tätä nyt tässä budjettiasioista ja erilaisista muista rahallisista ongelmista. Helposti unohdetaan, että suurtyöttömyys on meidän suurin ongelmamme. Taloudellinen taantuma on toinen fakta. Tässä ovat kaikenlaiset analyytikot todenneet, että puolen vuoden kuluttua paranee, ja sitten taas otetaan puoli vuotta eteenpäin ja taas puoli vuotta, mutta me olemme menossa alaspäin, valitettavasti. Se merkitsee sitä, että työttömyys edelleen uhkaa lisääntyä.

Suuryritykset, niin kuin on nähty, eivät tänä päivänä luo uusia työpaikkoja, pienyritykset ovat ne, jotka luovat uudet työpaikat. Tämä on havaittu EU:ssa, jossa eletään sen totuuden edessä, että vuoteen 2010 mennessä arvioidaan yli 50 prosentin kaikista työpaikoista olevan yksin-, kaksinyrittäjien hallussa. Tämä on globalisaation seurannaisvaikutusta, johon ketjuun en nyt mene tässä puheessa, mutta tämä on seuraus.

EU:ssa Suomi on kaikkein huonoin pienyrittäjämaa siitä huolimatta, että komissaari Liikasemme on siellä henkilö, joka vastaa nimenomaan pienyrittäjyyden kehittymisestä ja kasvamisesta ja vahvistumisesta EU:ssa. Meillä on pienyrityksiä, tilasto on parin vuoden takainen jo, 19 pienyritystä tuhatta asukasta kohden siinä, missä EU:n keskiarvo on 32. Meiltä puuttuu yli 100 000 pienyritystä verrattuna EU:n keskiarvoon, mikä tarkoittaa noin 300 000:ta työpaikkaa. Siinä tämä meidän työttömyysongelmamme on. — Sanon taas näille tyhjille tuoleille tässä suurimman valtapuolueen edustuksellisessa asemassa tässä salissa.

Mikä pahinta, katastrofi sen kuin uhkaa kasvaa. Viime vuoden aikana eri laskelmien perusteella arvioidaan 10 000—15 000 pienyrityksen lopettaneen toimintansa, mikä tarkoittaa noin 30 000—40 000:ta, mahdollisesti 50 000:ta työpaikkaa. Kehityssuunta on katastrofaalinen kansallisesti katsoen monelta suunnalta. Sillä on myöskin tekemistä meidän kilpailukykymme kanssa.

Yhtenä ongelmana on sukupolvenvaihdos, niin kuin ed. Karjula toi esille. Se on kipeä ongelma. Se vähentää halukkuutta ylipäätänsä jatkaa pienyritystoimintaa. Toinen suuri ongelma meillä on se, että perheyrityksiä on kovin vähän. Meillä on aivan erilainen tilanne perheyritysten kohdalla kuin esimerkiksi Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Kreikassa, Italiassa, Itävallassa, Sveitsissä.

Arvoisa rouva puhemies! Pienyritys on ihmeellinen tekijä. Pienyritys on sellainen, jossa hoidetaan vanhuksia ihan eri tavalla, tarkoitan ennen kaikkea nyt perheyrityksiä. Perheyrityksissä hoidetaan vanhuksetkin ihan eri tavalla, kuin meillä on tapana. Perheyritys opettaa lapsia tavoille, opettaa taloudenhoitoon, opettaa yrittäjyyteen, opettaa huomioimaan monia sellaisia asioita, joita tänä päivänä meillä ei toteudu. Perheyritys on sellainen, joka myöskin tiivistää perheen yhteenkuuluvuustunnetta, joka on hajonnut jostain syystä tänä päivänä meidän yhteiskunnassamme.

Mielelläni totean myöskin, kuten ed. Kantalainen toi esille, että toinen sellainen asennekasvatuksellinen tekijä, joka meiltä puuttuu, on tietysti koululaitoksen vaikutus. Jo ala-asteelta pitäisi alkaa leikkiä leikkiliikeyrityksiä jne.

Joka tapauksessa päädytään nyt siihen, että hallituksen Yrittäjyys-hanke kesken tätä katastrofisuuntaa on nolla. Se ei ole saanut aikaan yhtään mitään sellaista, mikä ei olisi tullut muutenkin. Ed. Kurvisen luettelemat asiat ovat niin pieniä, että ne kelpaavat lähinnä silmänlumeeksi. Todella konkreettiset, tärkeät, suuret asiat, joilla parannetaan yrittäjyyttä, puuttuvat.

Nyt on hyvin tärkeää, ettei tämä lakialoite kuole valiokuntaan kuten kaikki muut, ja uskon, että ed. Kantalainen on mies paikallaan viemään sitä todella eteenpäin. Pelko on, että tämäkin kertakaikkisen hyvä lakialoite tyssää viimeistään kauppa- ja teollisuusministeriön ja oikeusministeriön johtaviin, sanoisinko, sos.dem. viranhaltijoihin. Mutta se jää nähtäväksi. Minä toivon, että tämä lakialoite todella menee eteenpäin.

Kaarina   Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Karjula on erinomaisella tavalla tuonut esille suomalaisten asenteen yleensä yrittäjyyteen. Se on positiivinen. Mutta kun meillä oli Kaupallisen opetuksen edistämisliiton kokous ja kuuntelimme kauppakorkean professoria, joka opetustyössään nimenomaan pyrkii saamaan nuoret yrittäjiksi, asenne yrittäjyyteen on aika vahvasti olemassa ainoastaan yrittäjäperheen lapsilla. Mutta jotta se saataisiin leviämään myöskin muualle nuorisoon, opetustehtävä on erittäin tärkeä.

Saimme myöskin tietoa opetusministeriön virkamieheltä, joka oli luennoimassa. Siellä on valmisteltu erittäin hyviä ohjelmia myöskin yrittäjyyden kannalta, mutta resurssit näihin ohjelmiin ovat erittäin niukat. Tässä mielessä täytyisi myöskin meidän eduskunnassa vaatia sitä, että ohjelmat todellisuudessa myöskin toteutettaisiin, jotta yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus pääsisi myöskin koulussa ja kouluasenteissa ja opetuksessa entistä paremmalle sijalle. Läpäisyperiaatteella se nytkin toimii, mutta se on hyvin paljon kiinni siitä, kuinka innostavia opettajat ovat ja kuinka paljon he tietävät yrittäjyydestä.

Aivan oikein on se keskustelu, mitä käydään täällä tänään asenteesta ja koulutuksesta ja koulumaailmamme mukanaolosta yrittäjyyden tukemisessa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On helppo yhtyä siihen, mitä ed. Dromberg edellä toi esille asennekysymyksestä ja koulutuksesta, kun ajatellaan yrittäjyyttä. Haluaisin todeta pienen asian, joka on itselleni hyvin läheinen, että yrittäjäkasvatusta tänä päivänä tekee myöskin merkittävä nuorisojärjestö eli Suomen 4H -liitto järjestöineen. Sitäkin tarvitaan, että nuoret tajuaisivat ja ymmärtäisivät yrittäjyyden merkityksen.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjulan sekä yli sadan kansanedustajan kirjoittamaan lakialoitteeseen on helppo yhtyä. Mielestäni on hyvä, vaikka nyt on vain tunti aikaa, että täällä käydään keskustelua yrittäjyydestä ja siitä, miten sitä voidaan edistää täällä. Sekä ed. Kantalainen että ed. Kurvinen käyttivät hyvät puheenvuorot lakiesityksen tueksi, mutta voisi tietenkin todeta sen seikan, että täällä on kovasti ylistetty, miten tämän hallituksen aikana yrittäjyyttä on edistetty, mutta kun katsomme viimeisiä tilastoja, lukuja, on yrittäjien määrä voimakkaasti juuri tällä hetkellä supistumassa. Ennen kaikkea, niin kuin lakialoitteen perusteluissa myöskin todetaan, aivan muutaman vuoden sisällä, kun me niin sanotut suuret ikäluokat siirrymme pois työelämästä mutta toisaalta myöskin yrittäjyydestä, miten suuret ongelmat sitten tulevat? Löytyykö tästä maasta todella yrittäjiä?

Hallituksen Yrittäjyys-hanke sinänsä on varmasti ollut hyvä, mutta käytännön toimenpiteet, joilla uusia yrittäjiä tähän maahan olisi syntynyt viime vuodenkin aikana, taitavat olla valitettavasti, arvoisat hallituspuolueiden edustajat, aika laihat tällä hetkellä. Täällä on mukana nyt myöskin suurimman puolueen edustaja, jota ed. Bremer peräänkuulutti äskeisessä puheenvuorossaan. Näyttöjä tästä on erittäin vähän.

Arvoisa puhemies! Kun yrittämisen edellytyksiä parannetaan, pitää olla lähtökohta. Jos ei yrittäminen tuota voittoa, jos ei yrittäjälle ja hänen perheelleen jää riittävää palkkaa tehdystä työstä, on turha kuvitella, että yrittäjyys tulee meillä vahvistumaan. Oli oikein mielenkiintoista ed. Bremerin puheenvuorossa, kun hän puhui perheyrityksistä ja niiden merkityksestä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Uskon, että myöskin tähän olisi syytä paneutua, kun valiokunnassa lakiesitystä käsitellään.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja tästä hyvästä lakiesityksestä. Kun kaikkien puolueiden edustajia on mukana lakiesityksen allekirjoittamisessa, uskallan epäillä, että demokratia ja kansanvalta toteutuu, tämä tulee myöskin saliin ensimmäiseen ja toiseen käsittelyyn ja sitten voimme keskustella tästä myös enemmän valiokunnan jälkeen. Näin varmasti on. Tuskin edes epäilee sitä, ettei eduskunnan enemmistön tahto voisi toteutua. Kun enemmistö on tätä halunnut, mikä on todella hyvä asia, haluan muutamalla sanalla evästää myöskin valiokuntatyötä ja puuttua ihan lyhyesti muutamaan yleiseen huomioon, joita salissa on myös esitetty.

Ed. Kurvinen puhui kauniisti sateenvarjosta, jonka hallitus on esittänyt yrittäjyyden ympärille. On totta, että tällainen sateenvarjo on ollut, mutta kun talouden aurinko on paistanut viime vuodet, sateenvarjoa ei ole otettu käyttöön. Hyvin monesti käy sitten niin kuin nyt, kun on tummia pilviä näkyvissä, että sitä sateenvarjoa ei olekaan enää varaa ikään kuin käyttöön ottaa. Sen vuoksi tämä ed. Karjulan esitys on erityisen hyvä tänä aikana, kun tiedämme, että asenneilmapiirissä yrittäjyyttä kohtaan, huolimatta siitä, että se on myönteistä, on kuitenkin näkyvissä sellaisia piirteitä, että yhä useampi nuori ja varttuneempikin ajattelee, että jonkun täytyy työllistää minut, on se sitten valtio tai on se sitten kunta, jonkun täytyy työllistää minut. Ei ole enää sitä, mitä oli aikaisemmin, että isäntä kysyi pojilta ja tyttäriltä, millä olette ajatelleet itsenne elättää, mitä olette meinanneet tehdä, että pysytte hengissä. Tänä päivänä kasvetaan siihen ajatukseen, että yhteiskunnan velvollisuus on tarjota työtä, jos ei sitä, niin sitten työttömyysturvajärjestelmä.

Ilman muuta tällaiset lakialoitteet, jotka rohkaisevat ihmisiä ottamaan vastuuta omasta elämästä, lähipiiristä ja sitä kautta yhteiskunnasta, ovat hyviä ja tervetulleita, ja tämä on siinä suhteessa erinomainen esitys. Niin kuin ed. Karjula ansiokkaasti kirjoittaa lakiesityksen perusteluissa, nuorille yrittäjille tuleekin luoda järjestelmä, joka kannustaa pitkäjänteisesti suunnittelemaan yrittäjäksi ryhtymistä ja samanaikaisesti säästämään yrityksen perustamisessa tarvittavaa alkupääomaa. Juuri tällaista järjestelmää me tarvitsemme.

Arvoisa puhemies. Arvostamamme sivistysvaliokunnan puheenjohtaja lähti jo pois, mutta muutaman sanan rohkenen sivistysvaliokunnan ex-jäsenenä sanoa koulun ilmapiiriin liittyen. On näin, että tietenkin koulussa opetussuunnitelmissa noudatetaan hyvin pitkälle sitä yhteiskunnallista ilmapiiriä ja niitä virtauksia, mitkä milloinkin ovat vallallaan. Liian usein, kun puhutaan yrittäjyydestä, yrittäjäkasvatuksesta, tulee ensimmäinen kommentti, että kun kaikista ei ole yrittäjäksi, koulun ei pitäisi sitä yrittäjyyttä tuputtaa. Näin on, ei kaikista ole yrittäjäksi eikä pidäkään olla, mutta tällainen elämänasenne, vaihtoehto pitää koko ajan luoda, etteivät lapset ja nuoret kasva siihen harhaan, mitä jo aikaisemmin kuvailin, että jonkun täytyy tarjota minulle. Aktiivinen elämänasenne on oikea. Siinä mielessä eduskunnassa meillä on tehtävää, ja tietenkin myös Opetushallitus ja muut viranomaiset voivat toimia sillä tavalla, että myönteistä, yrittäjyyteen kannustavaa ilmapiiriä voitaisiin ruokkia ja sitä kautta asennetta, jotta kynnys tarttua yrittäjyyteen, kynnys siihen, että ottaa itse vastuuta voimakkaammin omasta elämästä ja ympäröivästä yhteiskunnasta, madaltuisi. Sitä me tarvitsemme.

Arvoisa puhemies! Ilolla katson, että oppositiokansanedustaja Kyösti Karjulan hyvä lakialoite on saanut enemmistön eduskunnassa taakseen, ja olen varma, että hallitus tarvitsee tätä esitystä, mutta enemmän tätä esitystä tarvitsee Suomen kansa, ja tämänkin esityksen kautta me vahvistamme tulevaisuuden ja toivon näköalaa.