Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esillä on Kiinan kansantasavallan kanssa tehty sopimus, ja kun täällä salissa viime keskiviikkona keskusteltiin kommunismin, totalitaarisen kommunismin, Euroopassa tekemistä rikoksista ja Euroopan neuvoston siitä antamasta tuomitsevasta kannanotosta, ed. Elo tuossa keskustelussa kysyi minulta, tuomitsenko myös Kiinan kommunistisen diktatuurin.

Sikäli kuin tämä olisi jollekin toisellekin tässä salissa epäselvää, mitä on kyllä vaikea uskoa, haluan kuitenkin tässä yhteydessä hyvin selväksi tehdä, että en todellakaan hyväksy eli tuomitsen Kiinan kommunistisen diktatuurin. Koska kannatan demokratiaa, monipuoluejärjestelmää, ihmisoikeuksia, sananvapautta ja muita tärkeitä vapauksia, en luonnollisestikaan hyväksy diktatuuria, en Kiinassa, en Pohjois-Koreassa, en Kuubassa, en arabimaailmassa enkä edes Zimbabwessa, missä eräs suomalaisen edistyksellisen 60—70-luvun nuorison suuri sankari Mugabe tällä hetkellä toteuttaa omaa diktatuuriansa.

Kysymys siitä, miten sitten pitäisi suhtautua kaupankäyntiin näiden maiden kuten nyt esillä olevan Kiinan kanssa, on erillinen kysymys. En ole sitä mieltä, että Suomen pitäisi kieltäytyä kaupankäynnistä kaikkien niiden maiden kanssa, joissa on diktatuuri tai muutoin sellainen ihmisoikeustilanne, jota emme voi hyväksyä. Jos tämä olisi Suomen politiikka, niin meidän kauppakumppaniemme määrä rajoittuisi aika vähään. Syy siihen, että kannatan kaupankäynnin jatkamista muun muassa Kiinan kanssa, ei ole pelkästään Suomen etu vaan myös se näkökohta, että uskon vilpittömästi siihen, että kansainvälinen kauppa ja kaupalliset suhteet ovat omiaan näissä maissa edistämään ihmisoikeuksien ja demokratian pikkuhiljaista etenemistä.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntahan on ottanut sen kannan, että kun käsitellään näitä saman tyyppisiä sopimuksia, jotka yleensä rakenteeltaan ovat hyvin samankaltaisia, niin kun on kyse maista, joissa on ihmisoikeusloukkauksia, valiokunnan kanta on sellainen, että pidetään tärkeänä sitä, että myös kaupallisilla suhteilla edistetään ihmisoikeuksien toteutumista. Minusta tähän ajatukseen kiteytyy juuri se ongelma, joka liittyy kaupallisiin suhteisiin maiden kanssa, joissa on ihmisoikeusloukkauksia.

Useimmissa tapauksissa eristäytyminen tai eristäminen ei kannata, vaan pitää pyrkiä hyvin monipuolisesti edistämään ihmisoikeuksia, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi käydään dialogia näiden maiden kanssa. EU on dialogia käynyt Kiinan kanssa esimerkiksi. Vaikka nuo tulokset eivät ole ratkaisevan merkittäviä, ne kuitenkin vievät kehitystä parempaan suuntaan. Kiinalla on vielä suuria askelia edessäpäin. Huolestuttavia uutisia on kuulunut muun muassa eräiden asianajajien kohtaloista, mihin liittyen esimerkiksi eduskunnan ihmisoikeusryhmä on ottanut kantaa.

Mutta kun on esillä kysymys sitten siitä, pitäisikö kaupalliset suhteet kokonaan lakkauttaa sen vuoksi, että on ihmisoikeusloukkauksia, niin en usko, että eristäytyminen kannattaa. Esimerkiksi Burman tilanteessa näemme hyvin huonon esimerkin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on siinä oikeassa, että täällä käytiin vilkas keskustelu tällä viikolla ihmisoikeuspolitiikasta ja tavallaan myöskin siitä, miten Euroopan neuvostossa on sen tammikuisessa yleiskokouksessa otettu kantaa suhteessa kommunismin hirmutekojen tuomitsemiseen ja toisaalta sitten natsismin hirmutekojen tuomitsemiseen.

Toisaalta, arvoisa puhemies, on kuitenkin korostettava sitä, että vaikka tämän kaltaiset asiat ja teot tuomitaan, niin siitä huolimatta on kauppaa käytävä, tässä tilanteessa esimerkiksi Kiinan kanssa. Ja tämä oli tärkeätä ed. Zyskowiczin puheenvuorossa todeta, koska toinen tapa on se, että Suomi ikään kuin eristäytyisi, ja ainakin sosialidemokraattien parissa, niin kuin varmasti monen muunkin poliittisen ryhmän parissa, on se ajatus, että monilla keinoilla, kaupankäynnillä, tieteellisellä yhteistyöllä, koulutusyhteistyöllä, voidaan edistää monien maiden, myös meidän oman maamme, demokratiakehitystä.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on todettava, että kun me ulkoasiainvaliokunnassa tätä asiaa käsittelimme, siellä todellakin keskusteltiin myöskin ihmisoikeusnäkökulmasta. Siltä osin eduskunta ainakin on tämän asian käsittelyssä ajan tasalla.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, että ulkoministeri Tuomioja lähti salista juuri pois, kun alettiin puhua ihmisoikeuksista ja Kiinan ihmisoikeuksista nimenomaan. Olisi tärkeää, että hän myöskin ottaisi aktiivisemmin näihin ihmisoikeuskysymyksiin kantaa.

Mitä tulee Kiinaan, niin todellakin se kannanotto, joka Euroopan neuvostossa hyväksyttiin, kohdistui kommunististen totalitaaristen hallitusten suorittamiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Kiinassa nämä rikokset edelleen tänä päivänä valitettavasti jatkuvat. Tietysti jatkuvasti saadaan uusia uutisia Falun Gongista, saadaan myöskin Internetin rajoituksista, jotka tietysti eivät ole kaikkein pahimmasta päästä näitä loukkauksia, mutta ovat sinänsä vakavia merkkejä siitä, että yhteiskunta ei toimi oikein ja demokraattisesti. Tässä suhteessa meillä on paljon työtä, ja kuten ed. Anttila sanoi, kun keskustelimme tasavallan presidentin kanssa ihmisoikeusryhmän kanssa, niin tarkoitus on ottaa esille se, millä tavalla Suomi voisi aktiivisemmin toimia ihmisoikeuksien edistämiseksi Kiinassa.

Mitä tulee sitten tähän ehdotukseen, niin ed. Zyskowicz on oikeassa. Kauppa, minä uskon, pitkällä tähtäimellä edistää sitä, että syntyy paineita demokratian luomiseksi. Uskon, että kun Kiinaan tulee sijoituksia, se johtaa siihen, että markkinatalous kehittyy ja markkinatalous murskaa kommunistisen hallintojärjestelmän alleen. Tämä on se kaikkein tehokkain tapa pitää huolta siitä, että Kiinassa todellakin tapahtuu poliittinen muutos.

Mutta tärkeätä on se, että kun Kiina nyt on Wto:n jäsen, niin Wto-järjestelmään saataisiin myöskin työntekijöiden perusoikeudet kirjatuiksi, koska täytyy sanoa, että jos me ajattelemme työntekijöitten oikeuksia Kiinassa, niin suomalaisissa yrityksissä ne ovat paremmat kuin yleisesti, mutta siinä suhteessa on erittäin paljon tehtävää. Tässä suhteessa mielestäni meidän myöskin pitää kantaa syvää huolta kehityksestä.

Vielä lopuksi, puhemies, haluan todeta sen, että tärkeätä olisi se, että mitä aseiden vientiin Euroopasta Kiinaan tulee, siinä olisimme tiukkoina ja pitäisimme huolta siitä, että aseita Kiinan hallitukselle ei viedä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasi puhui aseitten viennistä Kiinaan. Paremminkin voisi puhua, että kiinalaiset ovat erittäin taitavia aseitten tuottajia ja tuonnista voisi enemmänkin puhua.

Mitä tulee tähän hallituksen esitykseen, niin tässähän molempien sopimusosapuolten asemaa ja taloudellisia sijoituksia pyritään turvaamaan. Valiokunta kannanotoissaan mietinnössään toteaa, alkaa näin suora lainaus: "Kiinan taloudellinen — ja poliittinen —merkitys kasvaa edelleen, ja se merkitsee uusia mahdollisuuksia ja haasteita niin Euroopalle kuin Suomelle. On tärkeää, että sekä EU että Suomi ovat uudistamassa yhteistyötä - - ." Näin arvellen tämä sopimus sopimuksena antaa erinomaisen hyvät pohjat tälle asialle ja se investointisuojasopimus, mikä tämän kautta syntyy ja vahvistuu, edistää tätä kaupankäyntiä ja bisneksen tekoa.

Herra puhemies! Sanoisin, että tässä nyt on ainutlaatuisen hyvä mahdollisuus hurskastella näillä ihmisoikeuksilla, mutta sanoisin, että bisnes on bisnestä, kauppa on kauppaa. Tietysti ihmisten oikeuksia pitää kunnioittaa, mutta eivät ne tämän asian ja tämän sopimuskohdan suurin ja päällimmäinen asia ole.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti jatkaisin vielä siten, että aivan kuten ed. Olin totesi, Euroopan neuvoston kannanotossa todellakin tuomittiin totalitaarisen kommunismin rikokset ihmisoikeuksia vastaan, ja se keskiviikon keskusteluhan koski sitä hämmästystä, minkä laajoissa piireissä Suomessa on herättänyt se, että sosialidemokraattiset edustajat Euroopan neuvostossa, siis suomalaiset sosialidemokraatit ed. Elo ja ed. Hurskainen, äänestivät tuota kannanottoa vastaan. Aivan kuten ed. Olin totesi, tässä on rinnalla kysymys natsismin rikosten tuomitsemisesta. Kun tämä kannanotto on tulossa Euroopan neuvostoon ihan lähiaikoina, niin on syytä olettaa ja myös edellyttää, että siinä tilanteessa kaikki suomalaiset Euroopan neuvoston jäsenet todellakin ovat valmiit natsismin rikokset tuomitsemaan.

Se, että kaikki Euroopan neuvoston suomalaisedustajat eivät ole olleet valmiit rinnastamaan natsismin julmia ihmisoikeusrikoksia ja totalitaarisen kommunismin julmia ihmisoikeusrikoksia, on mielestäni vähän hämmentävää, koska vaikka totta kai omat piirteensä oli näillä molemmilla julmilla, kauheilla järjestelmillä, niin yhteistä oli juuri demokratian ja ihmisoikeuksien halveksunta ja ihmisten surmaaminenkin meidän näkökulmastamme täysin mielivaltaisin perustein.

Mitä Kiinaan ja kauppaan tulee, niin kyse ei ole, ed. Lahtela, hurskastelusta. Minä luulen, että kaikki tässä salissa jakavat yhteiset demokraattiset arvot ja tänä päivänä kaikki kunnioittavat ihmisoikeuksia. Mutta eri asia on se, onko todellakin kaupankäynnin lopettaminen, eristäytyminen tai eristäminen oikea keino edistää näitä tärkeitä arvoja. Itse todellakin uskon, kuten sanoin, siihen, että kauppa esimerkiksi Kiinan kanssa on omiaan edistämään tuossa maassa aikanaan demokratian vahvistumista.

Eva Biaudet /r:

Värderade talman! Det är helt riktigt som här har sagts att det är ganska beklagligt att det här avtalet inte innehåller — kanske så som vi önskar — de viktiga bestämmelserna eller referenserna till mänskliga rättigheter och internationell lagstiftning beträffande till exempel arbetstagarnas rättigheter, miljörättigheter o.s.v.

Men det är klart att när man gör sådana här avtal måste man fråga sig att kan man främja dem bättre genom att man inte skulle göra ett investeringsavtal, och det är helt säkert så att de finländska företagens närvaro och investeringar i Kina överhuvudtaget också påverkar kunskapen och vetskapen om bättre människorättsstandarder.

Varmasti suomalaisten yritysten kuitenkin suhteellisen suuri läsnäolo Kiinassa vaikuttaa huomattavalla tavalla myöskin yleisemmin vähitellen ainakin ihmisoikeuskehitykseen, kun ne pitävät kuitenkin korkeampia ihmisoikeusstandardeja kuin maassa on tapana. On tärkeää — ja myöskin ulkoasiainvaliokunta käsittelyssään ja keskusteluissaan elinkeinoelämän kanssa nimenomaan kiinnitti huomiota siihen ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten tärkeää on — jatkuvasti näissä yhteyksissä korostaa työntekijöiden oikeuksia, ympäristönäkemyksiä jne., joten mielestäni on hyvä kuitenkin jatkaa meidän politiikkaamme ja ylläpitää hyviä kauppasuhteita, mutta myös koko ajan jatkuvasti kaikissa yhteyksissä kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien kehittämiseen ja puutteisiin.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on se, että Kiinassa kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia ihmisiä kärsii ihmisoikeusloukkauksista, ja poliittinen johto on hyvin tietoinen siitä. Jos vastaava tapahtuisi jossakin Euroopan maassa, niin aivan taatusti puuttuisimme siihen. Herääkin kysymys, miksei puututa siihen, kun tämä Kiinassa tapahtuu, mutta kyllä puuttuisimme, jos Euroopassa tapahtuisi.

Muistatte, minkälainen oli tilanne, kun Itävallassa nousi johtoon Heider puolueesta, joka leimattiin fasistiseksi puolueeksi. Euroopan unionin jäsenmaitten ministerit eivät saaneet edes kätellä itävaltalaisia, eivät saaneet heitä tervehtiä sen takia, että Itävallassa oli johdossa puolue, joka oli meidän mielestämme ihan syystäkin fasistinen tai joka tapauksessa rasistinen. Nyt kysymyksessä on Kiina, jossa tapahtuu siis suuria ihmisoikeusloukkauksia, ja me puhumme täällä, me emme ryhdy minkäänlaisiin toimenpiteisiin. On aivan oikein, niin kuin ed. Biaudet edellisessä puheenvuorossa totesi, että olisi pitänyt tähän sopimukseen sisällyttää ei pelkästään paheksunta, vaan vielä voimakkaampi kannanotto siihen, mitä Kiinassa tänä päivänä tapahtuu. Kyllä me toimimme tavattoman epäjohdonmukaisesti.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten täällä käytiin välikysymyskeskustelua niin sanotusta Kiina-ilmiöstä, jossa on kysymys tietenkin suomalaisten työntekijöiden huolesta siitä, että työpaikat siirtyvät Kiinaan. No, siihen liittyvät tietysti ihmisoikeudet sillä tavalla, että sinällään ihmisoikeusloukkaukset joitakin väestönosia, vähemmistöryhmiä kohtaan jne., ovat toinen puoli tätä Kiinan ihmisoikeusongelmatiikkaa. Mutta taloudelliseen kanssakäymiseen liittyy se, että Kiina sekä investointeja että työpaikkoja saa houkuteltua sillä, että se ei noudata työpaikoissaan Kansainvälisen työjärjestön Ilon miniminormeja, ei kunnioita ympäristöarvoja riittävästi. Silloin sillä on tietenkin suora yhteys tähän kaupankäyntiin. En tarkoita, ettei kauppaa pitäisi käydä, vaan rohkaisen sekä poliittisia päättäjiä että taloudellista yhteistyötä tekeviä muistuttamaan näistä asioista aina, kun Kiinan kanssa ovat tekemisissä.

Ja kun täällä sitten viitataan näihin historian taakkoihin, niin täytyy tietysti muistaa, että varmaan olemme myöskin kaikki yhtä mieltä siitä, että USA:n keskustiedustelupalvelun tekemät rikokset, jotka ovat hyvin laajassa keskustelussa tänä päivänä myöskin sen sisältä tulleiden henkilöiden toimesta, koskevat satojatuhansia ihmisiä niin Väli-Amerikassa, Etelä-Amerikassa kuin Kaukoidässäkin viimeisen sadan vuoden ajalta, elikkä totta kai olemme myös sitä mieltä, että tuomitsemme jyrkästi Cia:n tekemät rikokset ihmisoikeuksia kohtaan.

Ulla  Anttila  /vihr:

Puhemies! Maailmassa laajamittaisinta kuolemanrangaistuksen käyttö on juuri Kiinan kansantasavallassa. Kiinassa on paljon muitakin ihmisoikeusongelmia, kuten äsken totesin. Avainkysymys on se, voidaanko Kiinan kehitystä parantaa sillä, että käydään kauppaa, vai lakkauttamalla kauppasuhteita. Itse katson, että kauppasuhteiden lakkauttaminen ei paranna Kiinan ihmisoikeustilannetta, mutta se, että Kiinan kanssa käydään kauppaa, ei saa estää puhumista vaikeista ihmisoikeusasioista. Ainakin itse olen pitänyt kiinalaisten kanssa ollessani, neuvottelutilanteessa ja muutenkin, tärkeänä sitä, että näistä asioista avoimesti puhutaan. Esimerkiksi, kun ulkoasiainvaliokunta kävi vuosi sitten Kiinassa ja kun Kiinan ulkoministeri kävi kaksi vuotta sitten Suomessa, niin kyllä hän pystyi keskustelemaan näistä asioista. Se, mihin tämä keskustelu johtaa, on sitten toinen asia. Eräänlainen paradoksi Kiinan tilanteessahan on se, että maa on kommunistinen, mutta tuossa maassa työntekijöillä ei ole järjestäytymisoikeutta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kommunistinen diktatuuri on aina kansaa ja ihmisarvoa halveksiva. Se on sitä maasta riippumatta, Kiinassa nyt erityisesti. Mutta siellä tulee käymään samalla lailla kuin Neuvostoliitossa: elintaso nousee ja kommunistinen diktatuuri tulee hapertumaan. Se on korruptoitunut, kelvoton, epäoikeudenmukainen. Mutta tilalle ei välttämättä tule yhtään parempaa. Tulee raaka rahan valta, suurkapitalismi, edelleen tehdään Nokian kännykkää 25 sentillä tunti. Tästä voidaankin vetää se johtopäätös, että demokratia on mahdollista ainoastaan pienehköissä kansallisvaltioissa, 5—10 miljoonan kansallisvaltioissa. Kaikki suuret systeemit, Kiinat, EU:t — aina demokratia kärsii.

Sitten mitä tulee muuten ihmisoikeuksiin, kun on Mugabet ja muut tällaiset gebardihattuiset diktaattorit, sinne on kymmeniä vuosia rahaa kaadettu ja mitään ei ole tapahtunut. Nyt uusin palestiinalaishallinto: Fatahille on kauheat määrät viety rahaa, rappio rehottaa, nyt Hamas uhkaa väkivallalla. Tämmöistä on menty tukemaan, ja tämä on täysin käsittämätöntä hurskastelua, että meidän ihmisoikeuspolitiikkamme on muka onnistunut. Me olemme usein tukeneet diktaattoreita, ja se on hävytöntä.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä historiasta on meidän myöskin syytä oppia. Kun Euroopan neuvostossa käsiteltiin tätä ihmisoikeuskysymystä elikkä kommunismin valtaa ja niitä rikoksia, niin minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että teemme me kauppaa tai mitä muuta hyvänsä, niin otetaan esille myös nämä ihmisoikeusasiat. Se on tänä päivänä yksi tärkeimpiä asioita myös tällaisissa maissa, joissa kommunismi on tehnyt näitä rikkomuksia, että rikkomukset myöskin tietyllä tavalla tuomitaan ja annetaan ainakin moraalinen tuomio, jos ei saada niitä ihmisiä enää vastaamaan näistä teoistaan.

Haluaisin vaan kertoa, että kun 1995 oli YK:n naiskonferenssi tuolla Kiinassa, ruotsalaiset kieltäytyivät tulemasta juuri ihmisoikeusrikkomusten tähden sinne, mutta me suomalaiset halusimme nimenomaan siitä syystä mennä Kiinaan, että tätä kautta me viemme sitä valistusta ja tietoa eteenpäin, niin että kansalaiset tietävät, mitkä heillä ovat ne oikeudet. Nyt toivoisin, että nämä länsimaiset yritykset myös omassa toiminnassaan voisivat yhteisesti käsitellä näitä kysymyksiä ja tuoda ne kiinalaisten tietoisuuteen myöskin yhtenä osana kaupankäynnin tulevaisuutta.