Täysistunnon pöytäkirja 6/2013 vp

PTK 6/2013 vp

6. TIISTAINA 12. HELMIKUUTA 2013 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yrittäjäkuljettajien työajasta tieliikenteessä

 

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Tässä esityksessä laiksi yrityskuljettajien työajasta tieliikenteessä ehdotetaan ajatuksena ylläpitää ja parantaa tieliikenteen ammattilaisten turvallisuutta ja terveyttä sekä edistää kuljetustoiminnan reilua kilpailua. Ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön maantieliikenteen työaikadirektiivin itsenäisiä kuljettajia koskevat velvoitteet. Direktiiviä on tullut soveltaa yrittäjäkuljettajiin 23.3.2009 lukien. Direktiivi täydentää Euroopan unionin ajo- ja lepoaikasäätelyä.

Ehdotetussa laissa säädettäisiin yrittäjäkuljettajien viikoittaisesta enimmäistyöajasta, tauoista ja yötyöstä tieliikenteessä. Laki mahdollistaisi poikkeamisen enimmäistyöajasta ja yötyöstä teknisestä tai työn järjestelyyn liittyvästä syystä. Lakia sovellettaisiin ajo- ja lepoaika-asetuksen ja AETR-sopimuksen mukaisiin kuljetustoiminnan harjoittajiin, kun kysymys on pääasiallisesta kuljetustoiminnasta tavara- ja henkilöliikenteessä. Laissa säädettäisiin myös yrittäjäkuljettajan työaikakirjanpitovelvollisuudesta ja sen säilyt-tämisvelvollisuudesta. Ehdotetun lain valvonta kuuluisi työsuojeluviranomaisille.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteisessä työryhmässä. Työryhmässä oli jäseniä myös muista ministeriöistä sekä toimialan järjestöistä ja liitoista, ja valmistelu on tapahtunut erittäin hyvässä ja asiallisessa yhteishengessä.

Maantieliikenteen työaikadirektiivillä on moniulotteinen historia. Suomi on vastustanut määrätietoisesti yrittäjien sisällyttämistä direktiivin soveltamisalaan. Vuonna 2002 Suomi ja Espanja nostivat yhdessä kanteen Euroopan unionin parlamenttia ja komissiota vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Suomen näkemyksen mukaan direktiivi oli EU-oikeuden vastainen. Tämä kyseinen kanne ei valitettavasti kuitenkaan menestynyt.

Vuonna 2007 myös Euroopan unionin komissio esitti näkemyksenään, että yrittäjäkuljettajia ei olisi tullut sisällyttää direktiivin soveltamisalaan. Komission mukaan EU:n ajo- ja lepoaikasäädösten noudattamisen valvonta olisi liikenneturvallisuuden kannalta tärkeämpää, koska osassa jäsenvaltioita työaikojen valvonta ei ollut eikä valitettavasti vielä tänäkään päivänä ole tehokasta. Komission mukaan työajan rajoittaminen olisi johtanut vain yrittäjien stressin lisääntymiseen, koska yrittäjä tietäisi työntekoaan tarvittavan, mutta ei sitä kuitenkaan olisi mahdollista tehdä.

Vuonna 2008 komissio tekikin uuden direktiiviehdotuksen ja esitti, että yrittäjäkuljettajat olisi jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Sekä eduskunta että valtioneuvosto kannattivat tätä uutta ehdotusta. Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta kuitenkin hylkäsi ehdotuksen 23.2.2009 omassa äänestyksessään.

Vuoden 2009 Euroopan unionin parlamenttivaalien jälkeen asia palautettiin uudelleen käsittelyyn työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa parlamentin menettelytapasäännösten mukaisesti. Parlamentin täysistunto hylkäsi uudelleen komission muutosehdotuksen äänestyksessään 16.6.2010 äänin 368—301. Tämän seurauksena EU:n komissio veti muutosesityksensä pois.

Sittemmin komissio antoi Suomelle 28. lokakuuta 2011 virallisen huomautuksen täytäntöönpanon laiminlyönnin johdosta. Perusteluna oli se, että Suomi ei ollut täyttänyt direktiivin edellyttämiä velvoitteita itsenäisiä kuljetusyrittäjiä koskevilta osin. Sen lisäksi komissio on osoittanut 26. huhtikuuta 2012 päivätyn perustellun lausunnon Suomelle, koska se ei ole ilmoittanut toimenpiteistä maantieliikenteen työaikadirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Käytännössä kyse on siitä, että Suomi on laiminlyönnin johdosta EU:n tuomioistuinmenettelyssä.

Uuden lain mukaan yrittäjäkuljettajan työaika olisi 48 tuntia viikossa neljän kuukauden tasoittumisjaksolla. Maksimissaan työaika voisi kuitenkin olla 60 tuntia viikossa. Yrittäjäkuljettaja voisi myös valita pidemmän kuuden kuukauden tasoittumisjakson, jolloin 60 tunnin työviikko voisi ylittyä, kunhan työaika tasoittuisi 48 tuntiin viikossa kuuden kuukauden tasoittumisjaksolla. Lakiesitys sisältäisi laajat poikkeamismahdollisuudet enimmäistyöajasta ja yötyöstä teknisesti tai työn järjestelyyn liittyvästä syystä. Esityksessä on pyritty asettamaan yrittäjille niin vähän velvoitteita kuin mahdollista. Siksi esityksessä ei esimerkiksi ole määritelty tekniseen tai työn järjestelyyn liittyviä syitä, joilla 48 tai 60 tunnin työajan ylittyminen olisi mahdollista. Sitä ei ole tehty, koska näitä syitä ei ole määritelty eikä eritelty direktiivissäkään.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Lain soveltamisalan ulkopuolelle esitetään jätettäväksi ne kuljetusyrittäjät, jotka eivät tavaraliikennelain tai joukkoliikennelain mukaan tarvitse kuljetuksiinsa liikennelupaa, vaikka heidän pääasiallisena ammattitoimintanaan olisi matkustajien tai tavaroiden kuljettaminen tieliikenteessä. Tämäkin siksi, että täytäntöönpanolla aiheutettaisiin mahdollisimman vähän vaikutuksia millekään yrittäjäryhmälle. Lailla voisi kuitenkin olla vaikutusta ilman liikennelupaa toimivien yrittäjäkuljettajien kannalta. Heidän asemansa voisi uusien hallinnollisten rasitusten kannalta olla ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvia yrittäjiä parempi. Tällaisia yrittäjiä toimii esimerkiksi maanrakennusalalla. Siksi kuljetusmarkkinoiden kilpailutilanteen kehittymistä on hyvin tärkeää seurata liikennelupamenettelyihin liittyvien lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä tulevaisuudessa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 9 000 kuljetusyritystä. Ehdotettu laki vaikuttaisi noin 7 200 yrityksen toimintaan, koska Suomen kuljetusmarkkinat ovat kokonaisuudessaan erittäin pienyrittäjävaltaiset. Tehtyjen arvioiden mukaan ehdotettu laki edellyttäisi lisätyövoiman palkkaamista yrityksiin. SKALin arvion mukaan esityksen kustannusvaikutus kuorma-autoyrittäjille olisi yli 68 miljoonaa euroa ja Linja-autoliiton mukaan vaikutus heidän toimialallaan olisi yli 10 miljoonaa euroa. Siksi voidaan sanoa, että ehdotettavat rajoitukset ja velvoitteet ovat jossain määrin ristiriidassa Euroopan unionin tavoitteen eli yrittäjien hallinnollisten kulujen vähentämisen kanssa.

Esityksessä esitetään lakia valvovaksi viranomaiseksi työsuojeluviranomaista. Lakiin ei ole esitetty sisällytettäväksi rikosoikeudellisia rangaistussäännöksiä. Lain valmistelussa riittäviksi lain noudattamisen välineiksi on esitetty työsuojeluviranomaisilla jo tällä hetkellä olevia hallinnollisia pakko- ja muita valvontakeinoja. Lakiesityksellä olisi myös myönteisiä vaikutuksia. Tärkeää on tietysti se, että työajan seurantavelvollisuus kiinnittää yrittäjien huomion maantiellä tehtyjen työtuntien määrään ja eritoten liikenneturvallisuuteen. Tällä taasen voisi olla myös pidempiaikaista merkitystä tieliikenteen kokonaisturvallisuuden kannalta. Lakiesitys ei poista mahdollisuutta terveen järjen käyttöön ja omaan harkintaan, mutta toivotaan toki, että myös yrittäjäkuljettajat ottavat huomioon erityisesti tieliikenneturvallisuuden tarpeet ja haasteet tänä päivänä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellisessä talouskeskustelussa pääministeri totesi, että tarvitaan lisää työtä ja työpaikkoja, totesi, että yksityisen sektorin työpaikkoja kyllä syntyy, kun yritystoiminnan puitteet ovat kunnossa.

Mietitäänpä, mitä kuljetusyrittäjän osalle on tämän hallituksen aikana koitunut. Ensinnäkin hänen verotuksensa on kiristynyt. Lainansaantimahdollisuudet ovat huonontuneet, koska pankkivero kurittaa nimenomaan yritysten lainahanoja. Energian hinta on kallistunut ja kallistuu huimasti. Tämä hallitus pakottaa esimerkiksi puutavara-alan yrittäjät uusimaan kalustonsa ollakseen kilpailukykyisiä. Ihmettelen, miten se tehdään, kun sitä lainaa ei markkinoilta niin vaan saa. Ja kaiken hyvän päälle koko ajan tulee uutta byrokratiaa, kuten tämä lainsäädäntöesitys 48 tunnin kellokortista yrittäjälle.

Minun mielestäni tällaisia esityksiä ei tänne pitäisi tuoda. Pitäisi välttää niitä kaikin mahdollisin keinoin ja kippuroida niin pitkään kuin mahdollista siellä EU:ssa järkevien käytäntöjen puolesta ja vaatia niin pitkät siirtymäajat kuin mahdollista. Ihmettelenkin, että kaiken hyvän päälle esityksessä lukee, että halutaan pistää toimeen mahdollisimman pian. Siellähän pitäisi lukea, että aiotaan pistää toimeen mahdollisimman myöhään.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa herra puhemies! Viime kaudella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pui tätä asiaa useampaankin otteeseen, ja tiedän, että tämä direktiivi samaten kuin kansallinen käsittely on ollut vireillä paljon pidempään. Tämä on yhdenlainen iäisyysaihe eikä kyllä asia siitä helpoimmasta päästä ensinnäkään.

Minä ymmärrän tavoitteen, sen, että olipa omistajakuljettaja tai sitten renki, palkallinen työntekijä, niin on aivan yhtä vaarallinen: jos kuski on väsynyt, niin hän on väsynyt ja voi olla vaaraksi muille. Eli ymmärrän tämän liikenneturvallisuusnäkökohdan, mutta sitä en vieläkään kyllä ymmärrä, kuinka yrittäjien kohdalla kyetään valvomaan kokonaistyöaikaa. Ajoajan valvominen on mahdollista sekä palkallisen työvoiman osalta että omistajakuljettajalta, mutta yrittäjän kokonaistyöajan valvonta, kun ajatellaan, että hän voi tehdä niin monenlaista työtä, pestä esimerkiksi autoja, tehdä hallinnollisia töitä, järjestelytöitä, pientä remppaa, niin kuka valvoo ja miten valvoo?

Itse pelkään sitä, että tässä nyt tulee taas sellainen laki, jota ei kyetä ihan oikeasti valvomaan, mikä taas sitten yleistyessään, jos tämäntyyppisiä lakeja säädetään, johtaa siihen, että yleinen lain kunnioitus rapautuu. Se vaikutus, mikä tässä voi olla, on se, että asiaan myöskin omistajakuljettajat kiinnittävät enemmän huomiota, mutta se asioihin huomion kiinnittäminen on kyllä vaikeaa siinä tilanteessa, kun vekselit paukkuvat päälle. Kuljetusala jos mikä on semmoinen ala, että se on kyllä kuoliaaksi kilpailtu jo tällä hetkellä, ja mikä ikävintä tässä, nämä negatiiviset vaikutukset tässä esityksessä kohdistuvat kyllä eniten sinne 1—3 työntekijän pienyrityksiin.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ymmärrän ministeri Kyllöstä siinä, että te ette voi tätä hallituksen esitystä pahemmin tässä arvostella mutta ette myös pahemmin kehuakaan, koska Suomen linja tässä asiassa on johdonmukaisesti ollut se, että olemme vastustaneet yrittäjäkuljettajien mukaan saattamista tähän työaikasäätelyn piiriin, ja nyt tämä direktiivi on sitten pakottanut sen, että meillä tämä hallituksen esitys tässä käsittelyssä kaiken kaikkiaan on. Hyvä, että siihen on pyritty hakemaan jonkinlaisia vaimennusmuotoja hallituksen valmistelutyössä, mutta siitäkin huolimatta täytyy kyllä todeta, että minusta tämän on historiallisen huono hallituksen esitys yrittäjyyden kannalta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun yrittäjyyttä tällä tavalla ruvetaan työajan puitteissa säätelemään, ja pahoin pelkään, että tätä saatetaan käyttää joskus tulevaisuudessa myös esimerkkinä, niin että muutkin yrittäjät voivat joutua tällaisen työaikasäätelyn piiriin.

Itse tunnen tätä asiaa tarkemmin vuodesta 2007 lähtien, kun tapasin silloin ensimmäisen kerran silloisen liikennekomissaari Jacques Barrot’n. Hän oli ranskalainen komissaari, ja hänelle oli aivan käsittämätöntä ylipäänsä suomalaisen kuljetusalan rakenne, että meillä on niin paljon yrittäjäkuljettajia, 7 000—8 000. 80 prosenttia näistä yrittäjäkuljettajista on sellaisia, joilla on 1—2 autoa, eli todellakin pienyrittäjiä. Tämä on se seikka, jota yritimme johdonmukaisesti tuoda esille, että on kysymyksessä aivan erilainen yrittäjäsysteemi, kuljetussysteemi, kuin muissa EU-maissa on. Tämä ei näköjään mennyt sitten europarlamentissa asti perille, joten tämän osalta on hyvä käydä myös sitä keskustelua, mitä viime kaudella käytiinkin, 2009 ja 2010, kun europarlamentti ja siellä valiokunta tästä asiasta päätti, mitkä ovat komission jäsenmaiden ja europarlamentin väliset valtasuhteet tällaisessa asiassa. Tässähän oli niin, että komissio oli ystävämme. Meillä oli oma johdonmukainen kanta eduskunnalla ja hallituksella, mutta parlamentti päätti toisin.

Mikä pahinta, suomalainen meppiryhmä ei ollut yhtenäinen joukkue. Sehän hajosi aivan täydellisesti. Demarit, sosialidemokraattiset mepit, ja vihreät mepit olivat sitä mieltä, että totta kai yrittäjäkuljettajat pitää laittaa tämän sääntelyn piiriin, ja yksi heistä on tämän hallituksen ministeri. Silloinen europarlamentaarikko Heidi Hautala oli sitä mieltä, että ei kun vaan sinne työaikasäätelyn piiriin nämä yrittäjäkuljettajat. Sitä kyllä silloin tässä salissa pidettiin ihmeenä, että meidän meppiryhmämme ei edusta siellä suomalaista näkökantaa vaan menee sitten äänestämään aivan eri tavalla.

Mitä tästä seuraa, sitä on tuossa hallituksen esityksessä kyllä jo avattukin. On ihan selvä asia, että jos tästä tulee yhteensä sekä linja-autoala ja sitten SKALin jäsenet mukaan lukien ehkä semmoinen 80 miljoonan euron lasku, niin se on yksittäisen yrittäjäkuljettajan kannalta kohtuullisen isokin, koska siinä tulee paine palkata lisää väkeä, toista ihmistä tekemään niitä töitä, kun itse on siinä yrittäjänä, yrittäjäkuljettajana, työaikasäätelyn piirissä. Sitten toinen seuraus, joka on iso juttu, on se, että tämä vahvistaa näkökantaa siitä, että yhä enemmän isot ulkomaalaiset kuljetusyritykset ottavat sijaa täällä Suomessa, ja tämä on pienyrittäjyyden kannalta taas erittäin huono asia.

Yksi kysymys on tämä valvontakysymys. Meidän ei pitäisi tässä salissa tehdä sellaista lainsäädäntöä, jota emme pysty sitten valvomaan, ja tässä on hyvä esimerkki siitä, että tulee sellaista lainsäädäntöä, jota on vaikea valvoa. On rehellisiä yrittäjäkuljettajia aina olemassa ja on niitä, jotka tekevät vilunkia. Nyt on sitten laitettu työsuojeluviranomaisille tämä valvonta, ja asiassa jos toisessakin me tiedämme, että työsuojelussa on jo nyt liian vähän henkilökuntaa tekemässä ylipäänsä sitä valvontaa.

Kaiken kaikkiaan susi on tämä koko hallituksen esitys. Se ei ole ministeristä johtuva susi, tämä asia, mutta pidän erittäin vaarallisena näköalana sitä, että meille tulee, saattaa tulla, EU:n kautta ja jopa europarlamentin valtuuttamana muutakin lainsäädäntöä, jolla yrittäjiä ryhdytään kurmuuttamaan ja laittamaan työaikasääntelyn piiriin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen kävi tässä hyvin läpi Euroopan parlamentin päätöksenteon tähän asiaan liittyen. En kuitenkaan voi olla muistuttamatta myös siitä, että vaikkei nyt tälle lakiesitykselle juuri tahdo isäntää ja emäntää löytyäkään, niin kyllä poliittinen vasemmisto ja AKT myöskin täällä Suomessa tätä asiaa olivat ajamassa, eivätkä ne suinkaan yksimielisiä kannanottoja olleet, mitä täällä eduskunnassa silloin esitettiin, vaikka enemmistö olikin sitä mieltä, että Suomi tätä ehdotusta vastustaa, ja johdonmukaisesti vastustaa, kuten ministeri Kyllönen täällä kertoi.

Periaatteellisesti tämä asia on erityisen hankala. Viittaan tässä siihen, mitä edustaja Mustajärvi sanoi. Miten me voimme tätä tosiasiassa valvoa? Kuljetusyrittäjä tekee kirjanpitotöitä, lähettää laskuja, pesee autoaan, ehkä soittaa jollekin ja myy omia palveluitaan, ja kaikki nämä on laskettava työajan piiriin, ja kun häntä jo nyt koskevat nämä ajo- ja lepoaikasäännökset, jotka ylipäätään koskevat muitakin alalla toimivia, niin kyllä tämän todellinen valvominen on käytännössä mahdotonta. Se ei ehkä tässä yhteydessä ole edes kovin huono asia, koska pidän tätä lähtökohtaisesti varsin huonona asiana. Niin pitkään kuin mahdollista on ollut, olen myöskin henkilökohtaisesti tätä vastustanut.

Nyt olemme siinä tilanteessa, jonka täällä myöskin edustaja Vehviläinen, vaikka onkin oppositioedustaja, totesi, että tässä vaiheessa meillä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin laittaa tämä käytäntöön.

Ministeri Kyllöselle annan tunnustuksen siitä, että olette kyllä — vaikka nyt on pakko tämä käytäntöön laittaa — käynyt keskustelua muun muassa SKALin kanssa, tiedän, ja olette kuunnellut näitä kuljetusyrittäjien huolia. Tästä esityksestä puuttuvat muun muassa rangaistussäännökset, mikä kertoo jo siitä, että nyt on ymmärretty, että nyt on vähän poikkeuksellisesta asiasta kyse ja ei ensisijaisena tehtävänä ole kuljetusyrittäjille tuottaa lisää vaikeuksia, vaan täyttää nämä Euroopan unionista tulevat normit.

Arvoisa puhemies! Pelkään myös sitä, että tämä osaltaan vaikuttaa siihen kehitykseen, että kuljetusyrityksissä siirrytään entistä isompiin yksiköihin. Näihin pieniin, yhden, kahden, kolmen auton yrityksiin tämä iskee eniten. Ei pelkästään tämän takia, mutta täällä jo mainittujen muiden kannattavuusongelmien kanssa yhdessä rakennekehitys saattaa tapahtua sillä tavalla, joka ei ole pienyrittäjille kunniaksi.

Kun nyt hallituksen puoliväliriihikin on tulossa ja sen yhteydessä tehdään myöskin rikkidirektiivin kompensaatiopakettia, niin toivon, että liikenne- ja viestintävaliokunnankin täällä aikaisemmin vahvasti esillä pitämää ja koko eduskunnankin hyväksymää lausumaa diesel-veron palautusjärjestelmän käyttöönotosta vahvasti harkitaan, niin että löytyisi yksi sellainen keino, jolla voitaisiin kuljetusyrittäjien taloudellista tilannetta helpottaa.

Sekin, mitä täällä on puhuttu rahoituksellisista asioista, on totta. Nyt kun siirrytään isompiin painoihin, mikä sinänsä on kokonaistaloudellisesti hyvinkin perusteltua, toivoa sopii, että myöskin samassa yhteydessä voidaan lisätä perustienpidon määrärahoja siltä osin, kun tiet enemmän kuluvat. Mutta on myöskin niin, että osan kuljetusyrittäjistä on hyvin vaikea näitä investointeja tehdä, ja sekin osaltaan vaikuttaa tähän rakennemuutokseen.

Eli kuljetusyrittäjien tilanne on kyllä tällä hetkellä varsin vaikea, ja he ovat kuitenkin tämän talouden pyörittämisen kannalta hyvin olennainen ryhmä. Toivon, että voitaisiin tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka heidän kannattavuuttaan ja toimintaedellytyksiään vahvistaisivat. Vaikka me joudumme nyt tämän hyväksymään, mikä tänään tänne on tullut, niin tehdään siitä niin kevyt menettely kuin suinkin on mahdollista.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuljetusyrittäjien kannattavuus on jo tänä päivänä hyvin, hyvin koetuksella. Polttoaineen hinnankorotukset ja ennen kaikkea työvoimapula tällä alalla koettelevat yrityksiä. Kaluston ja henkilöstön kustannukset nousevat koko ajan. En voi olla sanomatta sitä, että tämä hallituksen esitys ei kyllä millään tavalla paranna yrittäjyyttä Suomessa eikä kuljetusyrittäjien asemaa, vaikkakin direktiivin tarkoitusperän ymmärrän, että liikenneturvallisuutta ja lepoaikaa ja kuljettajien jaksamista parannetaan.

Mutta onhan tämä käsittämätöntä Suomen perustuslainkin kannalta, koska vastaavaa rajoitusta ei ole millään muulla Suomessa toimivalla elinkeinonharjoittajaryhmällä kuin nyt tulisi olemaan yrittäjäkuljettajien työajan suhteen, jossa viikoittaista enimmäistyöaikaa rajataan 48 tuntiin. Myöskin taukoihin sekä yötyöhön tässä laissa esitetään muutoksia.

Tälläkin hetkellä meillä on voimassa ajo- ja lepoaika-asetus, joka minun saamani palautteen mukaan on voimassa sillä tavalla, että kun meillä on pitkät etäisyydet, niin välttämättä se lepo ja tauko ei tule siihen oikeaan aikaan, kun esimerkiksi se unirytmi olisi. Sillä ei välttämättä paranneta juurikaan liikenneturvallisuutta.

Kyllä voin ymmärtää niitä Brysselin päässä olevia Euroopan maita, jotka ovat komissiossa ja myöskin siellä Brysselin isossa parlamentissa äänestäneet tämän puolesta, koska etäisyydethän siellä Keski-Euroopassa ovat paljon lyhyemmät. Me olemme kaukana näistä Euroopan kauppamarkkinoista, ja en millään tavalla voi ymmärtää sitä, että Suomessa me joudumme pistämään tämän lain voimaan. Siksi pyydänkin vielä ministeriä toistamaan tai ainakin kertomaan sen, voimmeko me kansallisesti vielä saada tähän siirtymäaikaa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksen tarkoituksena on yrittäjäkuljetta-jien ja maantieliikenteen turvallisuuden parantaminen. Tavoitteena on myös kilpailutilanteen vääristymien ehkäiseminen.

Tässä on nyt sellainen ongelma, että esitetty rajaus luvanvaraiseen liikenteeseen on hieman tämän lain hengen, tavoitteen ja tarkoituksen vastainen. On nimittäin niin, että tässä lain soveltamisessa ulkopuolelle esitetään kuitenkin jätettäväksi yrittäjäkuljettajat, jotka eivät tavaraliikennelain tai joukkoliikennelain mukaan tarvitse kuljetuksiinsa liikennelupaa. Tässä kirjoitetussa muodossa on suuri vaara, että tämä saattaa johtaa kilpailutilanteen vääristymiseen. Näin ollen olisi varmasti syytä vielä tarkastella valiokunnassa 2 §:n 1 momenttia ja sen 3 kohtaa.

Hyvää tässä ovat nämä joustot. Täällä on ihan selvästi pyritty huomioimaan pitkät etäisyydet ja yrittämiseen liittyvät tilanteet. Nämä joustosäännöt ovat arkijärjen mukaisia ja kannatettavia.

Viimeisenä asiana: Koska tämä menee hyvin syvälle perustuslaissa määriteltyyn elinkeinonharjoittamisvapauteen, niin on todellakin syytä asia saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi ja saada sieltä lausunto, kuinka pitkälle elinkeinonharjoittajan, yrittäjän vapauteen voidaan mennä. Onhan näin ennenkin tehty, mutta kyllä tämä asia täytyy katsoa hyvin tarkkaan, kuinka pitkälle voidaan säännellä yrittäjän vapautta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ymmärrän hyvin sen tuskan, mitä ministeri Kyllönen itse asiassa ilmaisi puheenvuoronsa aikana, koska tämähän on meidän pakko panna käytäntöön. Se on siinä mielessä harmi, että kerrankin Euroopan komissio on ollut Suomen kannalla ja ikään kuin meidän yrittäjien ja yrittämisen vapauden kannalla mutta hävisi parlamentille. Se tuli tässä ministerin selonteossa hyvin esille.

Käytän tämän puheenvuoron sen takia, että me olemme nyt tekemisissä ison periaatteellisen kysymyksen kanssa. Nimittäin yrittämisen ideologian ja yrittämisen vapauden pitäisi olla se peruskivi, mihin koko suomalainen yhteiskunta ja sen hyvinvointi perustuu.

Nyt tässä tapauksessa, kun me lähdemme lainsäädännöllä pistämään yrittäjäkuljettajia tiettyyn raamiin, joka ei mitenkään sovi käytännön työntekoon eikä erityisesti siihen työkenttään, mitä nämä pienyrittäjät Suomessa tekevät, se johtaa ihan työn teknisen tekemisen kannalta mahdottomuuksiin, jossa lakia väistämättä joudutaan rikkomaan. Silloin sellainen lainsäädäntö, joka ei ota huomioon todellisia työelämän olosuhteita, on lähtökohdallisesti huono. Mutta niin kuin tiedämme, me emme tälle mahda mitään.

Yksi paha seuraus tästä on, että ainakin annettujen laskelmien mukaan tästä tulee kuljetusyrittäjille 80 miljoonan lisälasku. Sitä en tiedä, missä määrin se sitten realisoituu.

Toinen, mikä tässä on tämä suuri, iso periaatteellinen kysymys sekä Euroopan unionissa että myös Suomen lainsäädännössä, on ongelma, että monet lait tehdään isojen ehdoilla ja ne eivät ota huomioon pieniä ihmisiä tai pienyrityksiä, niin kuin nyt tässäkin laissa väistämättä tulee käymään.

Meidän logistiset kustannukset ovat korkeat muihin maihin verrattuna. Se näkyy ruuan hinnassa, se näkyy monessa muussa asiassa. Ne ovat 12 prosenttia yritysten liikevaihdosta. Sen takia täällä muun muassa edustaja Satonen hyvin toi esille, että jollakin tavalla meidän pitäisi pyrkiä Suomessa alentamaan logistisia kustannuksia. Yksi esitetty malli on SKALin malli verotilijärjestelystä, joka olisi toteuttamiskelpoinen ja yksinkertainen.

Logististen kulujen merkitys on tänä päivänä suuri, ja mitä kauemmas me menemme Suomessa Itä-Suomeen, Pohjois-Suomeen, niin sen suurempi este tulee olemaan korkea energiahinta ja korkeat logistiset kustannukset ja tietenkin dieselin hinta. Eli tämäkin asia on mitä suurimmassa määrin yrittäjyyttä, ja tämä pitäisi toivottavasti ottaa välitarkastelussa huomioon, pystytäänkö tälle jollakin tavalla jotakin tekemään.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensiksi todeta, että on ilo kuulla, että täällä edustajakollegat laidalta ja toiselta ovat vahvasti tukemassa, mutta täytyy myös sitten todeta, että missä EU, siellä ongelma, koska sieltähän tämä on tullut, ja nyt on hallituksen esiteltävä ja näin toteutettava Suomen juttua.

Kyllähän se täytyy todeta, että kaikennäköisiä direktiivejä siellä laaditaan meille, kun mietitään. Juuri täällä on moni edustaja vedonnut ennen kaikkea siihen yrittämisen vapauteen. Meillä on perustuslaki olemassa, ja se antaa yrittämisen vapauden tässä maassa, mutta sitten tämä direktiivi kumoaa tämän homman. Kyllä täytyy ihmetellä. Tämä tietää sitä, niin kuin on käynyt ilmi useammassa puheessa, että kun ennen kaikkea suomalainen kuljetuselinkeino lepää 1—3 auton yrityksissä, niitä on noin 80 prosenttia kuljetusalan yrittäjistä, niin se tietää heille huomattavia lisäkustannuksia, ja on aivan varmaa, että myös yrityskuolemia tulee tapahtumaan. Sen seurauksena, kun sitten isompien yksiköiden kuljetushinnat tulevat nousemaan, niin tämä aiheuttaa myös kilpailukyvyn heikkenemistä, koska niin kuin edustaja Eestilä sanoi tuolla, että logistiikkakulut tekevät 12 prosenttia meillä kuljetuskuluihin, niin nämä varmasti tulevat nousemaan.

Niin kuin tuolla useammat edustajat, Satoset ja kumppanit, ovat tuoneet esille, tähän pitäisi kompensaatiota saada, ja SKALhan on vahvasti esittänyt tämän verotilijärjestelmän käyttöönottoa, että esimerkiksi juuri tämän polttoaineen hinnan myötä saataisiin helpotusta näille kuljetusyrittäjille, koska se on selvä — minä itse voin omasta kokemuksestani, 23 vuotta on alalta kokemusta, niin että tiedän, mitä se painiskelu on — että taksoitus on erittäin tiukkaa ja sitten kun kustannuspaineet nousevat, niin siellä meinaa ruveta vekseli pyörimään nopeammin kuin akseli, että tällaiset siellä ovat tilanteet.

Ja vielä tähän valvontaan minä sanon, että se on erittäin vaikea toteuttaa. On ymmärrettävä, että meillä on ajoaikajärjestelmät olemassa ja niitä seurataan meillä piirtureilla ja muilla, mutta sitten kun seurataan tätä muuta vapaata, niin se on selvä, että tämä on... Toivotaan, että ministeri ponnistelee ja vie asiaa myönteisesti eteenpäin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä salissahan on jo monta kertaa todettu tämä kokonaistyöajan valvonta tässä. Kun se on menossa työsuojelupiirille kaiken kaikkiaan, ja siellä ei sitä valvontahenkilöstöä myöskään kovin ihmeitä ole ja sitä on vähennetty, niin se tulee olemaan todella vaikea asia. Kaiken kaikkiaan voi yhtyä niihin mielipiteisiin, joissa todetaan, että no, kaikenlaisia lakeja tässä nyt sitten pitää säätää. Minä ymmärrän tämän lain turvallisuuden, jaksamisen ja terveyden kannalta myöskin näille yrittäjäkuljettajille. Se on täysin selvä asia. Kyllä heitä pitää myöskin suojella.

Kun tuossa edustaja Satonen sanoi, että AKT ei ollut yhtä mieltä tässä valmisteluvaiheessa eivätkä jotkut muut tahot, niin edellisten työtehtävieni kautta minä ymmärrän heitäkin tässä asiassa johtuen siitä, että kaikkein räikeimmät työajan ylityksethän tehdään päivätöissä, joita on 1 700 tuntia vuodessa. Jos siellä 3 200—3 400 tuntia ratissa ollaan, niin ei se oikein ole sekään. Sitten kun valvonta ei ole niin hyvää kuin sen pitäisi olla, niin kyllähän tästä ihan oikeasti kärsivät ne suomalaiset rehelliset yrittäjät. Nämä hämäräheikithän täällä teettävät käytännössä 3 000 tuntia jnp. vuodessa. Se muuten meinaa 16 tuntia työtä joka ainut päivä, vuoden jokaisena päivänä, niin että ei se myöskään oikein ole, ei sitten sinne päinkään. Näen, että kyllähän työaikakirjanpito ja sen säilyttäminen on sinällään ihan jees, mutta kokonaistyöajan valvonta näiltä yrittäjiltä jää kyllä niin harmaaksi tässä, että katsotaan nytten, mihin tämän kanssa mennään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vain lyhyt kommentti edustaja Kärnän puheenvuoroon. Oli aivan totta, että siellä on ollut myöskin näitä hyvin isoja työtuntimääriä, jotka eivät tietysti ole kokonaisuuden kannalta järkeviä eivätkä myöskään sen henkilön itsensä kannalta, joka niitä tekee pidemmän päälle, mutta siinähän on kyse valvonnan puutteesta, koska tähän astikin ajo- ja lepoaikasäännökset ovat koskeneet myöskin kuljetusyrittäjiä, eli silloin kyse on pelkästään valvonnan puutteesta. Eli tämä laki sinänsä ei tuo tähän mitään muutosta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tänäänkin on paljon puhuttu tästä suomalaisesta työstä, mutta jos tämä laki hyväksytään tällaisenaan, niin kyllä tämä on kuolinisku monelle juuri, jolla on kuorma-autoja yksi tai kaksi, ja sitten tämäkin työ loppuu muutamien kohdalla.

Jo ennestään nämä mainitut yrittäjät ovat olleet vaikeuksissa polttoainekustannuksien vuoksi muun muassa. Mehän saimme kyydit ensimmäisenä päivänä tänne eduskuntatalolle, ja he antoivat hyvin hyvää informaatiota, varsinkin nämä pienkuljettajat. Ihan omassa perhepiirissä olen huomannut, että esimerkiksi, jos kuljettajan pitää ylittää Suomenlahti etelästä tai Pohjanlahti lännestä, niin nämä rahtikustannukset ovat nousseet niin valtavasti, että senkin takia näitä yrityksiä on loppunut.

Sitten on myös se, että kun nämä henkilöt kuljettavat terminaalista, paikasta toiseen pienen matkan kerrallaan, niin kaikki lasketaan tietysti tähän työaikalakiin. Mikä vielä käytännössä on tapahtunut, niin venäläisethän ovat rumpanneet nämä kustannukset niin alhaisiksi, koska siellä on halvat polttoainehinnat, eli kyllä tässä varmaan tämänkin lain myötä entisestään työt loppuvat. Tietysti, jos näin ilkeästi haluaa kysyä: kuinka nämä meidän taksi-ihmiset sitten ajelevat, onko heillä kuuden tunnin työaikalaki?

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on ollut työajan säätelyssä hyvin tiukka — se ei koske pelkästään tätä esitystä vaan myös montaa muuta asiaa, jotka ovat olleet esillä — erityisesti parlamentti, ja voisi sanoa, että vielä tiukempi on ollut tuomioistuin omissa päätöksissänsä. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska kyllähän työajalla on iso merkitys ihmisen työhyvinvoinnille ja terveydelle, jos ajattelemme sitä, että kohta me käsittelemme omaa työturvallisuuslakia, jossa työaika ollaan nostamassa pykälään sen vuoksi, että sillä on todellakin iso merkitys siinä, minkälaisia onnettomuuksia tai muita sattuu.

Siitä huolimatta yhdyn siihen huoleen ja kritiikkiin, jota tässä salissa on esitetty tätä yrittäjäkuljettajan työajan kokonaissäätelyä kohtaan. Usein tällaisessa tilanteessa pykälää parempi toimija voisi olla valistus ja sivistys siitä, että ylipäätään väsyneenä, olivatpa työaikanormit ja -ajat mitä tahansa, rattiin ei pitäisi lähteä.

Yrittäjyys ja työaikasäätely ylipäätään sopivat hyvin huonosti yhteen, mutta vielä huonommin sopii yrittäjän ja työsuojelupuolen valvontavelvoite. Siinä mielessä mielestäni ministeri on tehnyt kaikesta huolimatta hyvää työtä, koska hän on huonoon raamiin sovittanut tavallaan parhaan mahdollisen kuvan. Jos valiokuntakäsittelyssä tulee joitakin kysymyksiä, joita tässä liittyi esimerkiksi tähän kilpailu- tai tasavertaisuusasemaan, niin niitä varmaan voimme katsoa, mutta luulenpa, että tässä olemme siinä tilanteessa, että meillä on raamit, joiden kanssa pitää elää. En kuitenkaan sitten haluaisi liioitella tätä kokonaisuutta, koska työturvallisuus on tärkeä asia.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Työturvallisuus on tärkeä asia, mutta työ on tärkeää yleensäkin. Siitä olemme tänään keskustelleet ja keskustelemme huomenna.

Logistiikkajärjestelmä on yksi suuri osa siitä, että työtä yleensäkin voidaan tehdä. Nyt se kokonaisuus on kärsinyt monesta eri tahosta. Liikenneinfra laahaa perässä. Perusväylänpitorahat ovat aivan liian pienet, teitä kunnostetaan aivan liian vähän, ja se ei kovin valoisalta näytä ilmeisesti tälläkään hetkellä, että se enemmän rahaa saisi.

Polttoaineverot nostavat kuljetusyritysten taakkaa, rikkidirektiivi lyö Suomea korville. Mitoista ja massoista haetaan sitä apua, mutta käytännössä esimerkiksi massojen nosto ja korkeuden nosto tekee taas lisää taakkaa liikenneinfran rakentamiselle. Kyllä nyt tässäkin kohtaa taas kerran EU ja hallitus lyövät pienyrittäjää korville. Toivottavasti perustuslakivaliokunta löytää semmoisen kohdan perustuslaista, että tämä yrittämisen vapauden estäminen, joka ei ole meidän perustuslakimme mukaista, ei toteudu, jolloin tämä tarvitsisi haudata minun oikeustajuni mukaan.

Liikennejärjestelmän kustannuksia ei saa enää kasvattaa millään tavalla vaan pikemminkin keventää. Ainakin perussuomalaiset kannattavat ja tukevat pienyrittäjyyttä myös valiokuntatyössä.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos ministerille tuosta esittelyssä tässä erittäin hankalassa asiassa. Ymmärrän ministerin vaikean tilanteen tässä, mutta oikeastaan voi sanoa, että ammatinvalintakysymys.

Tämä laki on yrittäjyyden ja nimenomaan suomalaisen pienyrittäjyyden kannalta erittäin huono laki, kun tämä menee eteenpäin. Kuljetusyrittäjien kannattavuutta on muun muassa kuljetuskustannusten nousujen kautta vaikeutettu huomattavasti tässä viime aikoina, ja tämän lakiehdotuksen arvioidaan vaikuttavan noin 7 000—8 000 yrittäjän tilaan.

Monet järjestöt ovat olleet huolissaan työsuojeluviranomaisten valvontaresursseista, niin kuin tässä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut esille. Samoin on myöskin tullut se esille, että tämä vaikuttaa nimenomaan pieniin yrityksiin. Oikeastaan haluaisin liikenneministeriltä kysyä, miten hän näkee tämän Suomen Yrittäjien lausunnon tässä valmistelun yhteydessä, kun Suomen Yrittäjät on lausunut, että työaikarajoitukset suosivat suuria ja pääsääntöisesti ulkomaalaisten omistamia kuljetusyrityksiä ja aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia pienille yrityksille.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Annetaan ministerille lyhyt vastauspuheenvuoro, pari minuuttia varmaan riittää.

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Tuli tärkeitä huomioita, tärkeitä kysymyksiä. Sen verran muistuttaisin, että me olemme tahkonneet tätä kysymystä vuodesta 2002 alkaen elikkä toistakymmentä vuotta jo. Jos olisi ollut mahdollisuus vielä punnertaa ja taistella, niin olisin sen tehnyt, mutta voi sanoa, että taskut ovat tyhjät. Elikkä kun alkaa EU-tuomioistuimessa 300 000 per päivä sakkomaksu juosta, niin siinä rupeaa kainuulaisellekin ministerille tulemaan kiire, että saadaan laki kasaan. Tätä ei ole tehty kiireellä siitäkään huolimatta, vaan yhteisesti pohtien ja pähkäillen on haettu semmoinen ratkaisu, jonka kanssa joka ikinen yrittäjä voi elää.

Absoluuttinen totuus on, kuten edustaja Mustajärvi täällä sanoi, että tätä lakia ei voi valvoa. Minulla ei ole semmoista komppaniaa, joka joka ikisen 9 000 yrittäjän konttorinikkunan takana kyttää, mitä ne milloinkin tekevät, mitä ne laskevat, putsaavatko ne autojansa vai mitä ne tekevät. Ainut on se ajo- ja lepoaikaseuranta, joka koskettaa sitten joka ikistä kuljettajaa ja ajajaa. Kuten edustajat ovat täällä todenneet, senkin suhteen olisi monta järkeistämistarvetta, ja prosesseja on kesken EU:ssa, mutta valitettavasti ne toivottoman hitaasti Suomen näkökulmasta etenevät.

No, rikkidirektiivi, dieselveron palautusjärjestelmä: Kompensaatiokeskustelua käydään koko ajan sekä hallituksen sisällä että myös neljän ministerin vääntöryhmässä, ja toki liikenneministerinä pidän parhaani mukaan liikennejärjestelmän puolta. Se työ on vaativaa, puhutaan sen verran isoista ja mittavista eurosummista, että ne korvausasiat eivät ole mitään yksinkertaisia eivätkä helppoja, mutta tämän kevään aikana asia sitten ratkeaa.

Sitten tässä nostettiin esille tämä ongelma, että syntyy vaativa ja raskas taakka pienyrityksille. Minä lähden itse siitä lähtökohdasta, että ongelmiahan syntyy, jos niitä ongelmia annetaan syntyä ja niitä halutaan synnyttää. Minä en tästä synnytä kenellekään yrittäjälle yhtään mitään ongelmaa enkä minä usko, että edustajatkaan synnyttävät, koska totuus on se, että me olemme pakon edessä tämän lainsäädännön tehneet, yhteisesti vääntäneet, yhteistyössä toimijoitten kanssa. Omavalvonta on se kaikkein tärkein juttu, ja sitä vaaditaan joka ikiseltä yritykseltä, että seurataan, mitä tehdään ja minkälaisia työaikoja kokonaisuudessa käytetään, (Puhemies koputtaa) mutta suurin järki on se oma järki ja suurin haaste on, miten ne asiat sillä omalla järjellä toteutetaan ja tehdään. Ei myöskään työsuojeluviranomaisen kapasiteetti riitä tätä asiaa sitten seuraamaan.

Tierahoista: Toivon tietysti kovaa lobbausta eduskunnalta. Yksin minun voimani eivät siihen riitä tulevassa kehysriihessä, niin että koko eduskunta vaan jytältämään sen puolesta, (Puhemies koputtaa) että tierahat ovat riittävät.

Suomen Yrittäjien kanta: Se on tärkeä huomio, että nimenomaan me pystyisimme turvaamaan meidän omien yrittäjien kilpailukyvyn. Tietysti Virosta tuli nyt liittyen tähän rakennusalaan aika merkittävä päätös, joka minun mielestäni koskettaa kaikkea ulkomaista työvoimaa jatkossa. Siellä korkein oikeus oli tehnyt päätöksen, että kaikille on maksettava sen kyseisen maan, missä toimitaan, (Puhemies koputtaa) mukainen palkka. Minä luulen, että se tulee jatkossa vaikuttamaan myös kuljetusalalla aika merkittävästi, niin että näitä ratkaisuja tullaan seuraamaan tulevaisuudessa muillakin toimialueilla.

Keskustelu päättyi.