Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiriihen sanottiin kestäneen ennätyksellisen lyhyen ajan. Budjetin kerrottiin valmistuneen vajaassa päivässä. Tämä kertoo mielestäni sen, että valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet pitävät tiukasti valtaa käsissään, vaikka poliittiset hallitukset ja hallituspohjat vaihtuvat. Niin paljon virkamiesten kynänjälki näkyy tässä budjettiesityksessä, eli se on lähes virkamiesvalmistelun mukainen. Myöskin Sailaksen työryhmän linjaukset näkyvät selkeästi budjetissa. Tämän työryhmän linjauksethan oli alun perin tarkoitettu ehkä toisenlaiselle hallituspohjalle. Mutta nyt näistä linjauksista on tullut Matti Vanhasen hallituksen ohjenuoria. (Hälinää)

Siltä ainakin näyttää, kun katsoo talousarvioesitystä. Tästähän on muun muassa kokoomus iloinnut myöskin hyvin selkeästi. (Välihuuto vasemmalta: Kokoomus on hallituksessa, vaikka ei olekaan!) — Ainakin tässä veropolitiikassa.

Virkavaltaisuus ei ole hyvää demokratian kannalta, koska puolueiden vaalien alla antamat lupaukset ja linjaukset voidaan vesittää täysin, niin kuin nyt on käynyt. Erityisesti näin on käynyt keskustan osalta. Keskusta on pettänyt äänestäjät pahanpäiväisesti. Mitkään sen suurista vaalilupauksista eivät ole toteutumassa. Hallitus on lähtenyt toteuttamaan Sailaksen linjauksia erityisesti veropolitiikassa. Verohelpotuksia on annettu jopa lainarahalla suurituloisille. Niiden vaikutusta kulutukseen ja työllisyyteen ei ole mielestäni tutkittu riittävästi. Väite, että verohelpotukset parantaisivat työllisyyttä, perustuu enemmänkin olettamukseen kuin tutkimukseen. Asia kannattaisi varmasti selvittää ja tutkia paremmin, ainakin se, minkälaisille tuloryhmille suunnatut verohelpotukset edesauttavat työllisyyden parantumista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys on myös suuri pettymys erityisesti pienituloisten kansalaisten kannalta. Vaikka esitys sisältää joitakin myönteisiäkin asioita, niin budjetin päälinjaukset ovat virheellisiä ja niiden avulla ei esimerkiksi työllisyyttä voida hoitaa. Tämänhän on todettu myöskin monelta asiantuntijataholta näin olevan. On selvää, että työttömyys ei alennu, vaan se voi jopa nousta, ellei muita lääkkeitä hallituksella ole kuin nyt esitetyt veronkevennykset. (Ed. Elo: Mitkäs ovat puhujan lääkkeet?) Veronkevennykset olisi pitänyt kohdentaa pääasiassa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen — tässä on niitä lääkkeitä — jolloinka pienituloisten ostovoima olisi lisääntynyt. Vaikutukset olisivat olleet työllisyyteen varmasti tehokkaammat, kuin mitä tuloveron alennuksella ja suurella alkoholiveron alennuksella nyt saadaan aikaan.

Ihmettelen erityisesti sitä, miksi keskusta ei vaadi enää elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta, vaikka puolue vaati tätä alennusta hyvin voimakkaasti ennen vaaleja. Nyt keskusta on siirtynyt kannattamaan viinaveron alennusta, vaikka tästä ei puhuttu puolueen vaalikampanjassa lainkaan. Ymmärrän hyvin, että monet keskustan omatkin edustajat ovat täällä esittäneet hämmentyneisyytensä tämän suunnanmuutoksen johdosta. On hyvä, että keskustassa on kuitenkin edustajia, jotka myöskin tässä veropolitiikassa ajattelevat toisella tavalla, kuin mistä tämä hallituksen esitys lähtee.

Pienituloiset eläkeläiset on myöskin petetty talousarvioesityksessä. Veronkevennykset eivät kohdistu heille juuri lainkaan, ja jos kohdistuvat, niin kevennykset tulevat jälkijunassa ensi vuoden puolella. Kansaneläkkeisiin on tulossa pieni tasokorotus, mutta sekin vasta vuonna 2006. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta ei hyvitetä kaikille eläkeläisille, vaikka tätäkin keskusta on vaatinut hyvin äänekkäästi ennen vaaleja. Eläkeläiset eivät varmasti hyväksy tällaista politiikkaa, jossa vaalilupaukset vesitetään täysin. Eläkkeiden tasokorotus pieniin eläkkeisiin on saatava jo ensi vuoden alusta alkaen, ja siitä on tämän eduskunnan pidettävä huolta.

Opiskelijat ovat myös ryhmä, jota talousarvioesitys ei huomioi. Päinvastoin, opiskelijoiden aterian hinta nousee. On selvää, että eduskunnan on muutettava budjettiesitystä sellaiseksi, että myöskin opiskelijat vihdoinkin saavat korotuksen opintotukeensa, joka on jäänyt pahasti jälkeen muusta tulokehityksestä. Sailaksen työryhmähän on esittänyt opintotukeen muutoksia. Hän kannattaa tuen muuttamista entistä enemmän lainapainotteiseksi. Tämä johtaa mielestäni siihen, että pienituloisten kansalaisten lapset opiskelevat entistä enemmän silloin lainarahan turvin, ja tämä on kyllä paluuta menneisyyteen. Vasemmistoliiton pitää olla estämässä täällä eduskunnassa opintotuen heikennyksiä, ja mielenkiintoista on nähdä, minkälaisia selvityksiä sieltä tulee. Ollaanko lähdössä tähän lainaperusteiseen opintotukeen entistä enemmän?

Muutenkin nämä koulutusasiat on pidettävä kansallisina asioina eikä EU:n yhteisinä asioina. Siinä on myöskin hyvin tärkeä ja ajankohtainen kysymys, joka varmasti nousee esille. Meillä on hyvä koulutusjärjestelmä, ja siitä kannattaa huolehtia, ja päätäntävalta täytyy olla näissä asioissa meillä itsellämme.

Arvoisa puhemies! Tiemäärärahat ovat suuri pettymys. Hallitus esittää budjetissaan teiden kunnossapitorahoihin tuntuvaa pudotusta tämän vuoden tasosta. Tästä seuraukset ovat erityisesti syrjäseutujen tieverkoille kohtalokkaat. Tieverkkomme on pahasti rapautumassa, ja määrärahojen leikkauksilla tehdään tilanne entistä vaikeammaksi. Monien paikkakuntien vetovoima on myös riippuvainen tieverkoston kunnosta ja toimivuudesta. Huonolla tieverkolla vaikutetaan suoraan elin- ja asuinmahdollisuuksiin erityisesti maaseudulla. Samoin niillä on merkitystä yritysten toimintaedellytyksille näillä alueilla. Nyt keskustavetoinen hallitus on hylkäämässä myös maaseudun asukkaat ja yrittäjät. Tämäkö on nyt sitä yrittäjäystävällistä politiikkaa, joka kohtelee erityisesti maaseutua näin huonosti?

Arvoisa puhemies! Monilla paikkakunnilla, esimerkiksi Raahessa ja nyt viimeksi Kemijärvellä, on tehty yrityksissä toimenpiteitä, joilla näiden alueiden työttömyys nousee kerralla huippulukemiin, eli on irtisanomisia ja yritysten lopettamisia. Edellinen hallitus aina pääministerin suulla lupasi auttaa muun muassa Raahea ihan omalla tukipaketillaan. Tällä niin sanotulla Raahe-paketilla oli tarkoitus korvata Rautaruukin irtisanomisten seurauksena menetettyjä työpaikkoja. Samoin pääministeri Matti Vanhanen lupasi vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni sitoutua myös Raahe-pakettiin.

Nyt kuitenkin käytäntö näyttää toiselta. Näyttää siltä, että Raahe-paketti ei toteudukaan sellaisena kuin se markkinoitiin ennen vaaleja. Raahen seutukunta on esittänyt konkreettiset tavoitteet paketin sisältöön. Sen sijaan hallituksen päätökset paketin toteuttamiseksi puuttuvat edelleen. Koska nykyinen ja edellinen hallitus ovat ilmoittaneet sitoutuneensa pääministeriensä ilmoituksella Raahe-pakettiin, niin nyt vihdoinkin on saatava päätöksiä tämän paketin toteuttamiseksi. Jos näin ei tapahdu, herää kysymys, oliko kyseinen paketti tarkoitettu vain vaalilupaukseksi, joka vaalien jälkeen voidaan unohtaa. Ja Raahe ei ole toki ainoa paikkakunta, jossa näitä suuria ongelmia on.

Arvoisa puhemies! Talousarvion myönteisiä asioita ei ole kovin paljon. Haluan kuitenkin mainita muutaman. (Puhemies koputtaa) Kulttuurin määrärahoja on nostettu jonkin verran. Tämä on hyvä asia, sillä kulttuuria on viime vuosina kohdeltu mielestäni huonosti. On hyvä, että kehitys saadaan nyt kääntymään parempaan suuntaan pitkän odottelun jälkeen.

Arvoisa puhemies! (Ed. Gustafsson: Nyt alkoivat ne kehumiset!) — Kehumisen kohdalla pitää ilmeisesti lopettaa.

Kansalaisten uskottavuus horjuu pahasti päättäjiin, kun katsoo monia budjetin esityksiä ja vertaa niitä hallituspuolueiden antamiin vaalilupauksiin. Ne ovat kuin eri maailmasta. Erityisen pahasti pettää keskusta vaalilupauksensa. On selvää, että kansalaiset eivät ole niin lyhytmuistisia, etteivät huomaisi sanojen ja tekojen suurta ristiriitaa. Eduskunnan on mielestäni korjattava tämä ristiriita ja tehtävä oikeutta erityisesti pienituloisimmille kansalaisille, joille paljon luvattiin ennen vaaleja.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Puutun ed. Valppaan väitteeseen virkamiesvallan jylläämisestä hallituksen valmistelussa ja erikseen vielä budjettivalmistelussa, en siksi, että ed. Valpas sen esittää vaan siksi, että siitä nyt näytetään rakentavan oikeastaan koko vasemmistoliiton mantraa. Poliittinen valmistelu budjetin osalta on edennyt järkevästi, ja se on ollut poliittista valmistelua. Se on tapahtunut etapeittain keskusteluissa hallitusryhmien puheenjohtajien kesken ja valtiovarainministerin ja muiden ministereitten käymissä neuvotteluissa. Nämä vasemmistoliiton väitteet kuuluvat samaan sarjaan kuin edustaja ja puoluesihteeri Ollilan eilen illalla täällä esittämät, voisi sanoa, hevosmiesten tietotoimiston huhuilut siitä, että budjettiriihessä olisi sovittu niin, että tuollainen 100 miljoonaa markkaa olisi ikään kuin varattu takataskuun hallituspuolueiden eduskuntaryhmien käyttöä varten.

Sanottakoon nyt suoraan, että puuta heinää ovat nämä molemmat väitteet. Kannattaisi vasemmistoliitonkin tätä mantraansa uudelleen harkita.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tähän valtiovarainministerin puheenvuoron jatkoksi, arvattavasti edessä olevan debatin pohjaksi haluan sanoa muutaman sanan pienituloisimmista eläkeläisistä ja eläkkeensaajien asemasta, joka on täällä ollut useassa puheenvuorossa esillä. On muistettava, että vuodesta 96 lähtien eläkkeisiin on tehty indeksikorotukset toisin kuin esimerkiksi lapsilisiin, (Ed. Kuoppa: On poistettu kansaneläkkeen pohjaosa!) poistettu kansaneläkevakuutusmaksuja, poistettu ylimääräinen sairausvakuutusmaksu. Indeksikorotuksilla on pystytty eläkkeensaajien ostovoimaa pitämään ajan tasalla. Ensi vuonnakin eläkkeisiin tehdään indeksikorotukset. Kansaneläkkeisiin indeksikorotus on paikkakunnasta riippuen ensi vuonna 6—7 euroa. Kaikki, jotka pahoittelette sitä, että tasokorotus on myöhemmille vuosille hallituksen ohjelmassa, unohdatte aktiivisesti sanoa, että eläkkeet kuitenkin nousevat ensi vuonna juuri saman verran kuin se suunniteltu tasokorotus tulee olemaan aikoinaan. Ensi vuonna tehdään eläkkeisiin indeksitarkistus, se on meillä nyt jo tiedossa.

Kansaneläkkeisiin tehtiin kaksi vuotta sitten tasokorotus. Se oli tärkeä ja tarpeellinen asia. Eläkkeensaajien lapsikorotuksen maksamista jatketaan edelleen. Yksi keskeinen asia, joka kaikkein pienituloisimpien eläkkeensaajien toimeentuloon on vaikuttanut, oli ylimääräisen rintamalisän korotus, joka kaksinkertaistettiin muutama vuosi sitten talvisodan päättymisen juhlavuonna. Silloin tuo ylimääräinen rintamalisä oli maksimissaan kaikkein pienituloisimmilla 500 silloista markkaa, ja se nostettiin lähes 1 000 markkaan. Tämänkin asian merkitys unohdetaan, joka on erityisesti auttanut kaikkein huonoimmassa asemassa olevia eläkkeensaajia ja veteraaneja.

Hammashuollon laajentaminen koko väestöön on ollut erittäin tärkeä asia. Voidaan sanoa, että julkista hammashuoltoa ei saa, mutta yksityisestähän saa kelakorvauksen. Erittäin keskeinen asia eläkkeensaajien näkökulmasta on palveluihin panostaminen ja kuntien valtionosuuden lisääminen terveydenhuoltoon.

Sitten tästä kansaneläkkeen pohjaosa-asiasta, jonka eduskunta ja eläkeläisjärjestöt halusivat ehdottomasti tehdä nimenomaan niille, joilta oli se niin sanotusti kahteen kertaan leikattu. Katsottiin, että nämä olivat sitten ne kaikkein pienituloisimmat eläkkeensaajat. Kun kaikkein tärkeimmäksi myös järjestyksessä aikoinaan asetettiin ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen, niin voidaan kysyä, miksi järjestys oli silloin tuo. Miksi silloin ei pelkällä kansaneläkkeellä elävien asia ollut niin tärkeä kuin nyt? Kun noiden hieman parempiosaisten — en tarkoita, että heistä kaikki olisivat hyvätuloisia — ongelma on korjattu, niin nyt kaikki ovat valmiita sitten lisäämään vielä enemmän kansaneläkkeitä. Ehkä järjestys olisi aikoinaan voinut olla toisenkinlainen.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas kyseli täällä yrittäjyyden perään, että tämäkö on tätä yrittäjyyspolitiikkaa. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että täällä on jäänyt hyvin vähälle käsittelylle se, että ensi vuoden alusta on tulossa palveluseteli käyttöön, millä nimenomaan myös pyritään tällaisen pienyrittäjyyden lisäämiseen alalla, jossa kysyntää on mutta tarjontaa ei, eli vanhusten kotipalveluissa. Toivottavasti tällä syntyy pieniä naisvaltaisia yrityksiä tälle sektorille. Tässä annetaan kunnille mahdollisuus ottaa tämä seteli käyttöön siten, että kunta on tilaajana ja laadunvalvojana. Tällä ei viedä kuntien palveluja pois, vaan monipuolistetaan palvelurakennetta. Esimerkiksi juuri siivouspalveluja, joita nyt ei ole kovin helposti saatavilla, toivotaan voitavan sitten enemmässä määrin tarjota.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vaalien jälkeen tuli julki Sailaksen raportti, jossa oli hyvin uusliberalistissävytteisiä esityksiä iso määrä. Se herätti silloin rajua keskustelua ja myös vastustusta. Kuitenkin hallituksen monissa linjauksissa näkyy tämä Sailaksen linja. Sitä viedään nyt paloittain käytäntöön. Otan kolme esimerkkiä.

Verolinja: Yli miljardin euron veroale budjetissa. Onhan se valtavaa veron alentamista, joka sitten vie siihen, että palveluihin ei löydy riittävästi rahaa.

Toinen esimerkki: Sailas esitti työmarkkinatuen katkaisua ja pitkäaikaistyöttömien ison osan työntämistä sivuun kokonaan kunnan toimeentulotuelle kannustavuuden nimissä, ja tämä esitys on nyt budjetissa.

Sitten vielä työttömien jako kahteen, niihin, joissa on vielä toivoa, ja sitten toivottomiin, joille tehdään joku ihan oma sekundasysteeminsä.

Nämä Sailaksen esitykset alkavat mennä nyt käytäntöön. En minä usko, että Antti Kalliomäki on näin uusoikeistolaisen politiikan kannalla, uusliberalistisen politiikan kannalla. (Puhemies koputtaa) Kyllä minä näen, että Sailaksen sormi siellä sojottaa takana, että tuonne vaan pojat.

Eero Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas puheessaan, vähän kuin sitaateissa, hyväili keskustaa moneltakin osin. Ed. Valpas toi esille ruuan arvonlisäveroasian, että keskusta vaati ennen vaaleja sitä toteutettavaksi ja erittäin voimakkaasti. Varmasti ruuan arvonlisäveron alentamiselle on hyvät perusteet olemassa, mutta ei se meidän lopullisessa listassamme ihan ensimmäisenä ollut. Nimenomaan nyt tässä suhdannetilanteessa, kun valittiin, millä tavalla tätä verotusta alennetaan, minusta hyvin perusteltavissa on nimenomaan palkkaveron alentaminen. Tässä suhdannetilanteessa minä näen tämän parempana kuin ruuan arvonlisäveron alentamisen. Mutta ruuan arvonlisäveron alentaminen pitää ottaa kyllä huomioon sitten jatkossa ja palata siihen asiaan sitten, kun aika on sille parempi.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre luetteli runsaasti niitä hyviä tekoja, joita edellinen hallitus on eduskunnassa ja hallituksessa tehnyt eläkeläisten hyväksi. Ne ovat kaikki ihan oikean suuntaisia. Tietysti nykyhallitus on aika tyly eläkeläisille, ja ainoa lupaus on tasokorotus sitten vuosien päästä kansaneläkkeen perusosaan.

Ministeri Mönkäre, puhuitte kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksesta ja katsoitte, että se oli vähän niin kuin epäoikeudenmukaista. Kyllä kai se nyt on aivan selvä asia, että kenenkään työeläkettä ei saa mennä leikkaamaan. Kun aikoinaan tässä salissa kerroitte, että niiden eläkeläisten eläkkeet eivät laske, joilta leikattiin se kahteen kertaan, niin se oli aikamoinen loukkaus eläkeläisiä kohtaan. Se vielä, että tietysti kokoomuksessa olisimme halunneet, että kaksinkertainen pohjaosan leikkaus olisi palautettu täsmäkorvauksena, niin kuin aikoinaan esitimme, mutta se ei mennyt läpi.

Vielä, puhemies, hammashuollosta. Laki on nyt ollut voimassa, ja lakia ei voida ihan kunnissa toteuttaa, ei ole mahdollisuutta tarjota niitä palveluita. Ministeri Mönkäre esitti, että onhan yksityissektori. Se oli ihan mukava kuulla, mutta jos me ajattelemme (Puhemies: Ed. Tulonen, aika!) näin, niin sitten täytyisi olla savamaksujenkin korkeampia hammashuollossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että erinomaisen tärkeää hallitukselle on ollut se, että nyt elvytetään. Siinä on kaksi teoreettista vaihtoehtoa. Toinen on se, että jättää ottamatta elikkä verottamatta ja elvyttää. Toinen vaihtoehto on se, että ottaa, antaa ja elvyttää. Nyt tässäkin debatissa on kysymys tästä jälkimmäisestä, elikkä ottaa, antaa ja elvyttää. Jos, tähän debattiin liittyen, olisi tehty niin, että olisi päätetty ottaa ja täsmäohjata nämä ottamiset eläkeläisille ja pienituloisille eläkeläisille, niin varmasti elvyttävä vaikutus olisi maksimoitu sillä rahamäärällä, koska se olisi mennyt kaikki varmasti kulutukseen.

Unto Valpas /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisille ministereille toteaisin tästä virkavaltaisuudesta, että perustan väitteeni siihen, että niin demareitten kuin keskustankin vaalilupaukset veronalennusten suhteen olivat aivan erilaiset kuin nyt on sitten toteutettu. Nythän toteutetaan sitä ohjelmaa, mitä Sailaksen työryhmä haluaa, eli veronalennus suurituloisille ja vielä velkarahalla. Tämä on juuri se virkavaltaisuus, eli virkamiesten esitykset tässä on hyväksytty.

Sitten maaseudusta ja yrittämisestä toteaisin ministeri Hyssälälle, että kyllä siellä maaseudulla tarvitaan myöskin tieverkkoa. Ei niitä vanhuksia päästä edes hoitamaan, jos teiden annetaan rapautua.

Todella olen samaa mieltä kuin ed. Tulonen, että kyllä tämä hallitus on todella tyly eläkeläisille. Kyllä eläkeläiset muistavat, mitä vaalien alla luvattiin ja mitä nyt sitten tehdään. Tämä politiikkahan on aivan erilaista kuin ne puheet ennen vaaleja.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voi tietenkin kysyä, minkälainen olisi eläkeläisten asema, mikäli ei olisi ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joista ministeri Mönkäre puheenvuorossaan mainitsi. Meidän pitää katsoa, missä asemassa eläkeläiset ovat tänä päivänä. Eilen kaikki valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen edustajat olivat luovuttamassa valtiosalissa adressin ja vastaanottamassa olivat kaikki puhemiehet sekä ed. Gustafsson, ed. Karjula ja ed. Löv hallituspuolueista. Eilen olitte kyllä eläkeläisjärjestöjen kanssa ihan samaa mieltä, että pitäisi ryhtyä pikaisesti niihin toimenpiteisiin, mitä eläkeläisjärjestöt esittivät. Ed. Löv jopa vetosi muihin hallituspuolueisiin ja kertoi, että hänen puolueensa voimakkaasti ajaa näitä.

Ihmettelen, kenellä on valtaa tässä yhteiskunnassa. Ministeri Hyssälä (Puhemies koputtaa) oli sitä mieltä, että 1 800 markan tasokorotus on välttämätön, vielä puoli vuotta sitten. (Puhemies koputtaa) Eli kyllä meidän pitää katsoa, missä eläkeläiset ovat tänä päivänä, ja myöskin täyttää ne lupaukset, mitä olemme heille antaneet.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tuloselle voisi ensin todeta sen, jotta kyllähän pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen korjaus lähti kyllä kaikkien ryhmien tahdosta, ei minkään yksityisen puolueen. Muistan hyvin ne keskustelut, joita käytiin. Olisi toivonut tietysti, että olisi saatu toisenlainen ratkaisu, mutta se on nyt, mikä on, tällä hetkellä.

Mutta kun tässä budjetin yhteydessä on todettu, että tämä erityisesti antaa pieni- ja keskituloisille helpotusta verotuksen puolella, niin minusta sen pieni-sanan voisi heittää siitä kyllä pois ihan kokonaan, koska tällä hetkellä alin tuloraja on 11 700, josta yleensä vero lähtee. Ilmeisesti tässä on käsitteellisiä eroja alueellisesti. Nimittäin ainakin meidän maakunnassamme jää ihan hirveän iso osa porukasta kokonaan paitsi, ei hyödy yhtään tästä veroalesta, vaikka valtionveroa alennetaan. Siinä mielessä toivoisi, että puhuttaisiin oikeista asioista. Isotuloisille, kun euroina katsotaan, (Puhemies koputtaa) tämä antaa todella hyvästi, mutta pienituloiset jäävät täysin paitsi.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Mönkäreelle haluan huomauttaa tästä indeksitarkistuksesta, että palkansaajille, kansanedustajille, ministereille, kaikille on tehty palkankorotukset, kun hinnat ja muut ovat nousseet. Ne on perusteltu niin. Eläkeläisille, joilla on erittäin pienet tulot, pelkällä kansaneläkkeellä oleville tehdään kansaneläkeindeksin mukainen indeksitarkistus, muutaman euron tarkistus. Se indeksi on vielä huonompi kuin esimerkiksi työeläkeindeksi, joka on leikattu indeksi nyt käytössä. Kaikista pienimmät korotukset tulevat kaikista pienimpiin eläkkeisiin. On aivan selvää, että näiden eläkeläisten reaalieläke ei nouse, hyvä, että säilyy edes nykyisellään, kun otetaan kaikki kustannusten nousut huomioon, ja tämä indeksitarkistus tehdään jälkikäteen jo tapahtuneesta hintojen noususta. Ei voida puhua mistään tasokorotuksesta tai muusta.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on aika häkellyttävää, kun meille annetaan jatkuvasti uutta tietoa. Äsken juuri kuulimme sen, että keskustan markkinoima ruuan arvonlisäveron alennus ei ollutkaan aito vaalitavoite, vaan aito vaalitavoite oli jatkaa edellisen hallituksen tuloveronkevennysten linjaa. Jos tästä budjetista yrittää jotakin suunnanmuutosta etsiä, niin kyllä se suunnanmuutos on vaalilupausten totaalinen suunnanmuutos. Joku voi kutsua tätä jopa petokseksi.

Äsken tuli toinen häkellyttävä tieto, kun ministeri Mönkäre sanoi, että on hyvä, että yksityisellä sektorilla on edelleen näitä kelakorvauksia. Te olette aikaisemmin tänä vuonna puhunut, että yksityiselle sektorille myönnettävät kelakorvaukset vuotavat tavallaan terveydenhuoltojärjestelmästä pois. Sitten taas ministeri Hyssälä totesi, että yrittäjyyspohjalle pitää nimenomaan terveydenhuoltoa jatkossa rakentaa, jotta pystytään huoltamaan kaikki apua tarvitsevat, mikä on aivan oikea linja. Mikä on hallituksen linja? Aikooko hallitus poistaa yksityisen terveydenhuollon (Puhemies koputtaa) kelakorvauksen?

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Valtiosihteeri Sailaksesta ollaan aikamoista kummitusta tekemässä. Sailaksen työryhmän veroesitykset eivät olleet sellaisia kuin ed. Tennilä esittää, vaan kolminkertaiset. Reunaehtojen toteutuessa hallitus ei näe oikeaksi ottaa sellaisia riskejä, joita se olisi edellyttänyt, mutta tämän työryhmän tavoite on oikea. Se on sama tavoite, joka on työmarkkinaosapuolilla, sama tavoite, joka oli sillä hallituksella, jossa vasemmistoliitto istui mukana. Vasemmistoliitolla oli muuten vaikutusvaltaa Sailaksen työryhmän nimittämiseen, joten katsokaapa vaikka sitten peiliin. Mutta niin kun totesin, tällä hallituksella ei ole sitä näkemystä, että sen kaltaisia riskejä voitaisiin ottaa kuin tuo työryhmän työ sisällöllisesti olisi edellyttänyt, mutta tavoite on oikea sen tähden, että ilman tähän tavoitteeseen päätymistä meillä ei ole käytännössä riittäviä mahdollisuuksia turvata hyvinvointivaltion (Puhemies koputtaa) edellyttämän rahoituspohjan kertymistä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa, oli aika, jolloin ei tehty indeksitarkistuksia eläkkeisiinkään. Nyt on tehty vuodesta 96 lähtien ja aiotaan tehdä jatkossakin.

Mitä tulee sitten vaalien alla annettuihin lupauksiin eläkeläisille, emme me ainakaan ole luvanneet mitään muuta kuin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelujen parantamista, hammashoitoa, lääkkeitä edullisemmalla hinnalla. Niitten eteen hallitus tekee työtä.

Sitten vielä vanhojen muistamisesta, kansaneläkkeen pohjaosan poistosta. Kun 95 tehtiin hallitusohjelmaa, niin päätettiin ulottaa tuo kansaneläkkeen pohjaosan poisto jo silloin eläkkeellä olleisiin. Sehän oli ihan uusi ja itse asiassa virheellinen vaatimus, ja se tuli vihreitten vaatimuksesta hallitusohjelmaan. Siinä sitten hallitus joutui todella taiteilemaan, kun luvattiin tehdä se sillä tavalla, että kenenkään käteenjäävä eläke ei pienene. Se tehtiin sillä tavalla, että eläkkeisiin palautettiin indeksikorotukset ja tehtiin verohelpotukset. Jokainen tapaus, jossa on väitetty, että käteenjäävä raha olisi pienentynyt, on sosiaali- ja terveysministeriössä tutkittu, jos paperit on sinne lähetetty, ja yhdelläkään näistä valtion toimenpiteistä johtuvista syistä eläkkeen käteenjäävä osa ei ole pienentynyt. (Ed. Tiusanen: Kunnallisvero!) Mutta kun ihmiset eivät huomaa, että kunnallisvero nousee. Sitten he sanovat, että sähkölasku on noussut ja vuokra on noussut. Ei siihen ole (Puhemies koputtaa) voitu hallituksessa sitoutua.

Lisäksi sitten kelakorvauksista on todettava, että minä en ole sanonut, että kelakorvaukset lopetetaan. Minä olen todennut, että on väärin, että ihmiset joutuvat hakemaan yleislääkärin hoitoa yksityiseltä sektorilta, kun terveyskeskukset eivät toimi, ja sillä tavalla rahat, kaikki liikenevät (Puhemies koputtaa) rahat ja voimavarat pitää ohjata kunnallisen perusterveydenhuollon kehittämiseen. Erikoissairaanhoitoa ja erikoislääkäreitten palvelua tullaan aina tarvitsemaan täydentämään julkista terveydenhuolta, ja sitä varten varmasti kelakorvausjärjestelmä on hyvä.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Kataiselle toteaisin, että en puhunut terveyspalveluista mitään, ainoastaan sosiaalipalvelusta, vanhusten kotipalvelusta, johon on tulossa palveluseteli, joka monipuolistaa tätä palvelumallia ja toivottavasti, kuten sanoin, tuo sinne lisää yrittäjyyttä ja pieniä yrityksiä ja ennen kaikkea ympäri maata varmasti naisille uusia mahdollisuuksia tällä alalla.

Ed. Tulonen oli huolissaan julkisesta hammashuollosta. Niin olen itsekin, elikkä nämä jonot, mitkä siellä ovat, ovat kyllä perintöä vähän pitemmältä ajalta, että ihan nyt ne eivät ole syntyneet, mutta työskentelemme kovasti tämän asian kimpussa. Nyt meillä alkaa ensi vuonna jo lisää koulutusta hammaslääketieteessä, jolloin saadaan tätä vajetta paikattua sitä kautta pitkässä juoksussa. (Puhemies koputtaa) Sen lisäksi osoitamme tähän hankerahaa, terveyden edistämisen rahaa, mutta myöskin työkäytäntöjä olemme siellä muuttamassa.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä kaikessa on oikeasti kyse siitä, miten sanat ja teot ovat tasapainossa. Voin sanoa, että jos tämä olisi nyt kokoomuksen johtama hallitus, olisin jopa myönteisesti yllättynyt hallituksesta. Mutta kun tämä sattuu olemaan keskustan johtama hallitus, niin en ole myönteisesti yllättynyt, vaan ehkä hymähtelen vähän realistisesti, että niinhän minä sanoin ennen vaalejakin.

Kun täällä on puhuttu, että on petetty äänestäjiä, niin oikeastaan voi sanoa, että ehkä äänestyksessä on samanlainen vastuu kuin jos ostaa tupakkaa. Tietää, että tupakka on epäterveellistä. Jos osti nykyisen ministerin Hyssälän lupaukset ennen vaaleja, olisi pitänyt tietää äänestäjänä, että ne eivät pidä paikkaansa. (Naurua) Minun mielestäni ehkä meidän pitäisi tästä oppia ja jakaa sivistystä kaikille ihmisille.

Se, mikä minua huolestuttaa kaikkein eniten, on, että vaikka me täällä puhumme erittäin kauniisti erittäin tärkeistä asioista, niin kummallisen eri kuvan saa, kun lähtee kunnallispolitiikan areenoille, siis Turun kaupungin budjettia tekemään. Olen kuullut samaa myös muista suurista kaupungeista. Ei ollenkaan näytä niin hyvältä. Siellä on väläytelty jopa vanhusten jälkiruokien poisottamista. Toivottavasti se peikko häviää. Siellä on puhuttu paljon siitä, että nyt pitää luokkakokoja suurentaa rutkasti, tuntiresursseja leikata reippaasti. Näyttää erittäin, erittäin pahalta, ja on jotenkin kummallista, kun samaan aikaan kauniisti näytetään suuria budjettilukuja, että näin paljon lisää rahaa saadaan kuntiin erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Mutta se kokonaiskuva, se lopputulos, mikä näkyy arkipäivässä, ei näytä kovin ruusuiselta ainakaan suurimmissa kaupungeissa. Olisi nyt kyllä hyvä katsoa todella kokonaisuutta, sitä lasta, joka menee kouluun tai päiväkotiin, tai vanhusta siellä loppupäässä kunnassa, miksi siellä ei ole sitten niin ruusuista.

Toinen asia, mikä on mielenkiintoista. Meillä on täällä nyt ministeri Rajamäki, joka oli erittäin aktiivinen joskus liikennejaoston puheenjohtajana, ja meillä on nyt erittäin monta tiehanketta, suurta tiehanketta, jotka syövät paljon rahaa. Meidänkin alueellemme Varsinais-Suomeen tulee, että minun pitäisi olla ihan hiljaa varmaan, mutta kuitenkin se lopputulos on se, että ne pienet, erittäin tärkeät hankkeet, joilla voidaan pelastaa pienten koululaisten elämää, kun he ylittävät juuri sen vaarallisen risteyksen lähellä koulua tai tämmöisen tasoristeyksen, erinäisiä pieniä kohteita, niihin ei riitä yhtään rahaa. Niitä ei tule yhtään, vaan meidän kaikki rahamme ovat kiinni näissä suurissa hankkeissa.

Toinen erittäin huolestuttava asia on ylipäätään raideliikenne. Itse olen aika huolestunut siitä raiteesta, jota itsekin kuljen melkein päivittäin, Turun ja Helsingin väliä, en pelkästään sen takia, että olen kovin kateellinen tamperelaisille. Meillähän on vain yksi kilometri tai jotain tällaista pitempi matka kuin teillä, mutta meillä kestää puoli tuntia pitempään mennä se matka, mikä on kovin kummallista. Mutta muutenkin raiteet ympäri Suomea ovat semmoisessa kunnossa, että olen huolissani siitä, että me joku päivä heräämme inhottaviin uutisiin. Se on koko raideliikenteelle erittäin negatiivista, ja se pitäisi aina ennakoida, ottaa se pieni riski, että nyt eletään semmoisella alueella, jossa pitäisi tehdä kaikkensa, ettei mitään vain pääse tapahtumaan. Ja kun meillä on nyt uutta hienoa kalustoa, minkä ihmeen takia ei voida laittaa raiteita semmoiseen kuntoon, että niillä voidaan ajaa täyttä vauhtia ja tulla nopeasti eteenpäin, eikä kaikilla olisi hinku vain rakentaa lisää moottoriteitä, jos liikenne ei suju.

Sedan, ärade herr talman, skulle jag vilja prata om småföretagarna. Jag måste nu ärligt medge, vilket jag sade också igår, att när vi satt i regeringen, så var det område jag mest skämdes för vår företagarpolitik, speciellt rörande småföretagare. Därför hoppas jag nu innerligen att det som ledamot Arja Alho som minister försökte pådriva med visst stöd av vår minister, går igenom, trots att hon måste sluta på grund av olika orsaker utan att hon fått så mycket stöd för sitt projekt, enligt hennes svar på ett av mina spörsmål angående småföretagarnas mervärdesskatt. Det problem som vi länge har levt med rör ensamma, speciellt kvinnor, som har små företag. De kan vara massörer, frisörskor, vad som helst och när de kommer upp till den gamla 50 000 markens gräns slår mervärdesskatten på för fullt, och det här leder till att väldigt många inte vågar gå över den gränsen och håller sin firma liten.

Nu är det en mycket positiv sak att kunna lova att det här kommer att åtgärdas. 30 miljoner euro har jag förstått att kommer att användas. Modellen har jag inte sett ännu men det här är en sak som jag är speciellt nöjd över. Det har tagit mycket länge och det är bra att något äntligen har hänt.

Sitten meillä on nämä lapsiperheet. Aina — ministeri Mönkäre taas syötti meille, että vihreät ovat ne pahat, jotka ovat ottaneet rahaa eläkeläisiltä — kaikki unohtavat kertoa, minkä takia silloin ylipäätään leikattiin ja mistä olisi otettu, ellei näin olisi tehty. Lapsiperheiltä olisi otettu vielä enemmän. Eli me vihreät olemme saaneet koko ajan syyt niskaamme siitä, että me olemme esittäneet jostain muualtakin leikattavaksi, mutta totuus on, että muut olisivat silloin ottaneet lapsiperheiltä. Mutta tämä ei varmaan tule koskaan kenenkään muistiin. (Ed. Kuoppa: Kyllä vihreätkin kannattivat lapsilisien leikkausta!) — Olisi leikattu lapsilisiä paljon enemmän, jos ei olisi jostain muualtakin leikattu. Eli oikeudenmukaisuus, kaikilta tasaisesti silloin, kun on oikein paha tilanne.

Nyt annetaan lopultakin lapsilisää vähän lisää takaisin lapsiperheille, mutta tässä kohtaa on eräs kipukohta, joka on tullut aika hyvin esiin. Se on se, että kaikkein köyhimmät, kaikkein heikoimmat, ovat pitkälti yksinhuoltajaperheet. Usein se on yksin oleva äiti useammankin lapsen kanssa. Nyt on tämä kolmen euron lisäys per lapsi, erikoislisäys yksinhuoltajille. Se nyt on niin pieni, että meille virkamiehetkin sanovat, että on aivan turhaa niin pienen summan takia suurta koneistoa laittaa käyntiin, mutta se koneisto, joka on olemassa, mahdollistaa sen, että tämä ei suoraan näkyisi toimeentulotuessa. Eli jos on oikein köyhä, tämä kolme euroa ei vaikuta oikeastaan loppujen lopuksi yhtään mitään, koska se leikkautuu pois muusta toimeentulotuesta. Nyt pitäisi pohtia, pitäisikö sitten jollain lailla siirtyä niin, että koko yksinhuoltajalisää, ei pelkästään tämä lisäys, olisi sillä tavalla etuoikeutettua, että se ei olisi pois toimeentulotuesta, että oikeasti voitaisiin tukea kaikkein heikoimmilla olevia, joilla oikeasti on kaikkein hankalinta. On yksinhuoltajat, on varmaan ihan pelkällä kansaneläkkeellä olevat, työmarkkinatuella olevat ja opiskelijat. Siinä meillä on tämmöisiä kipukohtia, joissa oikeasti jokainen euro tuntuu paljon enemmän kuin meillä jokaisella täällä.

Opiskelijat ovat todella kipukohta, ja nyt he saavat odottaa, että marraskuun loppuun mennessä tulee taas uusi selvitys. Minä voisin kertoa, mikä lopputulos on. Itse kun opiskelin kymmenen vuotta sitten, sain enemmän opintotukea kuin tällä hetkellä saadaan ja kaikki on todella paljon kalliimpaa tänään, mitä minulla oli silloin. Elin siis kultaisia aikoja, vaikka ei se niin kultaiselta silloinkaan tuntunut, mutta täytyy olla tosi rajua olla tänä päivänä opiskelija. Sehän siinä vielä on, että opiskeluelämässä on vain toivottavasti joitakin vuosia eli jokainen vuosi joka menee, niin taas on seuraava vuosikerta ulos menossa. Kun me näin odotamme, niin seuraava ryhmä vasta saa ehkä joskus sen korotuksen. Tässä on aika huono asia, jos vitkutellaan erittäin pitkään, sillä ne, jotka siitä nyt kärsivät, ovat sitten jo ulos tulleet ja joutuneet jotenkin vain keplottelemaan. Olisi kyllä voinut vähän vikkelämmin toimia. Nyt vaikuttaa siltä, että ennen vuotta 2005 ei luultavasti nähdä yhtään mitään. Ja se on kyllä mielestäni kummallista, ellei edes SYL:in päätavoitetta voitaisi millään tavalla tulla vastaan, tätä vuokrakattoa, joka on erittäin akuuttia. Se on kyllä ihmeellistä, jos ei tämä sali voi keskenään sopia, että tässä tullaan vastaan. Siinä on ainakin yksi ihmisryhmä, joka tuntee itsensä erittäin petetyksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen pitänyt ed. Anderssonia tällaisen viattomuuden ja, voisiko sanoa, jopa naiiviuden symbolina eräissä keskusteluissa, ja siksi olen pöyristynyt siitä kyynisyydestä, millä hän kehotti suhtautumaan keskustan vaalilupauksiin. Hän nimittäin sanoi, että samalla tavalla kuin ihmiset ostaessaan tupakkaa tietävät, että tupakka vaarantaa terveyden, niin samalla tavoin he muka luottaessaan keskustan ja ed. Hyssälän vaalilupauksiin tietäisivät, että niihin ei ole uskomista. Onneksi tilanne ei ole tämä. Totta kai ihmiset suhtautuvat yleisesti ottaen vaalilupauksiin varauksellisesti, ja on olemassa jopa tällainen käsite kuin "vaalilupaus", joka tarkoittaa, että ei sitä nyt ihan tosissaan kaikkea pidä ottaa, mitä vaalien alla puolueet lupaavat. Mutta ed. Hyssälän lupaukset ja käytännön teot (Puhemies koputtaa) ovat sellaisessa ristiriidassa keskenään, että kukaan hänen äänestäjänsä ei ole voinut ajatella, että jos hän lupaa 300 euroa (Puhemies koputtaa) pienempiin kansaneläkkeisiin kuussa, niin hän toteuttaa siitä 7 euroa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ed. Anderssonin puheenvuoroon viitaten todeta, että äänestäminen ja saman puolueen äänestäminen ei kyllä aiheuta riippuvuutta niin kuin nikotiini ja puolueriippuvuudestakaan ei enää ole paljon näyttöä.

Toinen asia. Kyllä ed. Andersson, joka on hyvä kansanedustaja, aktiivisesti toimii varmasti lapsiperheiden puolesta, mielestäni hiukan voisi suhtautumista eläkeläisiin kuitenkin sikäli tarkistaa, ettei ollut kuitenkaan kysymys silloin Säätytalolla siitä, että kaikki Suomen kansan ryhmät joutuivat samalla tavalla leikkausten kohteiksi, hyvätuloiset, suurituloiset osakkeenomistajat esimerkiksi eivät lainkaan.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun ed. Andersson viittasi liukuvaan arvonlisäveroon ja piti sitä erittäin hyvänä, niin en ole siitä eri mieltä, etteikö se olisi hyvä, mutta siihen liittyy kyllä myöskin tiettyjä ongelmia, niin kuin liittyy voimassa olevaan lakiin. Kyllä se vississä mielessä vääristää kilpailua. Nimittäin eihän kukaan elä voimassa olevan lain mukaisella 50 000 markan liikevaihdolla. Se on sula mahdottomuus. (Välihuuto) — Minä puhun nyt markoista. — Nyt se nostetaan 25 000 euroon eli noin 150 000 markkaan. Jos liikevaihto todella on noin pieni, niin kyllä harva sillä elää ottaen huomioon, että (Puhemies koputtaa) liittyyhän siihen myöskin menoja. Eli olisi pitänyt toteuttaa tuo yrittäjien malli, joka on selvästi, selvästi parempi.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anderssoniin voi yhtyä oikein hyvin raideliikenteen tulevaisuudessa. Todella tuntuu pahalta, että VR laitetaan tällaiseen tilanteeseen, jossa sen kilpailukyky heikkenee, koska rajoituksia täytyy laittaa aika monelle seudulle, kun ei voi peruskorjata ratoja.

Mutta kun ministeri Mönkäre on vielä paikalla, kun olette sanonut julkisesti, että ihmiset kipittävät sinne yksityislääkärille jopa flunssan takia, minulla on tässä ihan viralliset luvut. Jos ihminen kipittää sinne yksityiselle puolelle, jos hänelle tulee vaikka influenssan jälkeen poskiontelontulehdus, yksityisellä sektorilla yleislääkärillä Kelan korvaustaksa on 18 euroa; jos hän menee yksityissektorilla erikoislääkärille korva- ja kurkkutaudeille, se on 28 euroa; mutta jos hän menee terveyskeskukseen, sairauskäynnistä aiheutuva todellinen kustannus on 68 euroa. Toivottavasti (Puhemies koputtaa) ei ole enemmän, mutta luulen, että on vielä enemmän. Nämä ovat viralliset laskelmat.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan toimeentulotukikysymykseen, jonka ed. Andersson otti esille. Se on tullut täällä useammassa puheenvuorossa esille, joten on syytä selventää, mistä siinä on kysymys.

Toimeentulotukihan on viimesijainen toimeentuloturvan muoto. Jos ajatellaan lapsiperheitä, siinä on ollut toimeentulotuella 65 100 lapsiperhettä vuonna 2001, mutta keskimäärin he ovat olleet siinä 5,7 kuukautta. On tietenkin hyvä asia, että se ei ole venynyt sen pidemmäksi, että se on suhteessa kuitenkin kohtuullisen lyhyt aika. Näissä ensisijaisissa järjestelmissä suoritettavat tasokorotukset pitävät aina sisällään sen elementin, että niistä eivät kaikissa tilanteissa pääse hyötymään ne henkilöt, jotka ovat silloin toimeentulotuen saajia. Näin on tapahtunut edellisen hallituksen aikana kansaneläkkeen ja työttömyysturvan tasokorotusten osalta. Silloin tapahtui sama asia. Tällöinkään eivät tasokorotuksista hyötyneet ne kansaneläkettä ja työttömyysturvaa saaneet kotitaloudet, jotka silloin olivat toimeentulotuen saajia. Näin tapahtui tietysti myöskin vuonna 95, kun lapsilisiä leikattiin. Tapahtui toisin päin, elikkä toimeentulotuen piirissä olleiden lapsiperheiden ...

Anteeksi. — Silloin vuonna 95 toimeentulotuen piirissä olevien lapsiperheiden tulot eivät alentuneet, mutta muiden alenivat. Näin se toimi.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin eläkeläisistä, jotta ed. Tiusaselle ei jää väärinkäsitystä. Kun sanoin kipukohteet, yksi niistä on kansaneläkeläiset, elikkä meillä on todella myös erittäin heikoilla olevia eläkeläisiä.

Kun me olemme nähneet, mitkä ovat ne kipukohteet, silloin täytyy pohtia, miten oikeasti voimme auttaa heitä. Jos systeemi ohjaa rahaa niin, että se ei mene perille asti niille, joilla on kaikkein heikointa, silloin meidän täytyy pohtia uudestaan, miten muuttaa systeemiä, sillä meillä on erittäin hankalia yksinhuoltajaperheitä, jotka oikeasti ovat eniten rahan tarpeessa. Silloin täytyisi systeemiä muuttaa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen ensimmäistä talousarviota voidaan nimittää työllisyyden, yrittäjyyden, yhteisvastuun ja yhteistyön talousarvioksi. Tavoitteena on hallituskauden aikana 100 000 uuden työpaikan luominen, työllisyysasteen nostaminen, yrittäjyyden edellytysten kehittäminen ja koko väestöstä huolen kantaminen. Talousarviossa toteutuu keskustan eduskuntavaaleja edeltäneiden talouspolitiikan linjausten tavoite siitä, että tehdään sekä työllisyyttä edistäviä veronkevennyksiä että hyvinvointipalveluiden kehittämistä.

Oppositio on voimakkaasti kritisoinut, että talousarvio ei vastaa vaalilupauksia. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että kaikkea ei voida tehdä kerralla ja kyseessä on vasta Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti. (Välihuutoja) Jokainen ymmärtää myös sen, etteivät kenenkään kaikki tavoitteet ja toiveet koskaan toteudu. Se on reaalimaailmaa. Valintoja on tehtävä monien tärkeiden asioiden välillä.

Hallitus uudistaa verotusta työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevalla tavalla. Yritysten sukupolvenvaihdosten edistäminen tapahtuu vuoden 2004 aikana. Arvonlisäverotuksen alarajaa huojennetaan. Tämä tukee pienyritysten kasvua.

Hallitus kantaa vastuuta koko yhteiskunnasta. Talousarviossa on panostettu erityisesti lapsiperheiden aseman parantamiseen. Kentältä on tullut jo kovasti kiitosta ykkös- ja kakkosluokkalaisten iltapäivätoiminnan saamisesta hallitusohjelmaan ja ensi vuoden budjettiesitykseen. Kiitetty on myös lapsilisien pienestäkin korotuksesta, kotihoidon tuen laajentamisesta ja esikoululaisten ilmaiskyydityksen saamisesta. Iloisia on oltu myös siitä, että perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen liittyvät asiat on nostettu vahvasti esille ja että nuorisotyön resursseja on turvattu tulevassa budjetissa. Omaishoidon kehittäminen ja palvelusetelit vievät kehitystä oikeaan suuntaan.

Eläkeläisten ja vanhusten asemaa parannetaan kehittämällä terveydenhoitopalveluita ja vanhustenhuoltoa. Meille kaikille, niin nuorille kuin vanhemmillekin, lienee ensi sijalla terveys ja vasta sitten raha. Raha ei tee onnelliseksi, vaikka oppositio näyttää niin luulevan erityisesti eläkeläisten kohdalla. Toki ensi vuonnakin eläkkeisiin tulee indeksikorotus, ja vaalikauden loppupuolella kansaneläkkeisiin on tiedossa pieni tasokorotus. Hyvin ilahtunut olen myös osaamisen ja elinikäisen oppimisen arvostamisesta. Hallituksen panostukset tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä osaamiseen niin yliopistoissa, muissa tutkimuslaitoksissa ja muilla koulutusasteilla ovat keskustan tavoitteiden mukaiset.

Talousarviossa on myös avauksia parempaan aluepolitiikkaan. Näitä ovat maakunnan kehittämisrahan kohottaminen 14 miljoonalla eurolla ja alueellisen kuljetustuen laajentaminen Pohjois-Savoon. Kyläkauppojen investointituki otetaan käyttöön jo vuoden 2003 toisessa lisätalousarviossa.

Kulttuurin edistäminen ei ole saanut merkittäviä lisäpanostuksia kymmeneen vuoteen. Nyt kulttuurin määrärahoja lisätään 15 miljoonaa euroa. Kulttuuripiirit eivät usein ole kiitosta jakaneet, mutta nyt ovat.

Arvoisa puhemies! Toki jotain moitittavaakin talousarviosta löytyy. Tiemäärärahat eivät ole riittävät, mutta uskon, että niihin saadaan ja pitääkin ehdottomasti saada lisäpanostusta. (Ed. Pulliainen: Mistä?) — Joko lisäbudjetista tai seuraavien vuosien budjeteista. — Kokonaisuutena on saatu kuitenkin selvä muutos tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja yhteistyöhaluisen politiikan suuntaan.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on toiminut mielestäni oikein ja oikea-aikaisesti ryhtyessään määrätietoisesti edistämään kotimaista kysyntää ansiotuloveron kevennyksin. Veronkevennysten kysyntävaikutusta tehostaa se, että ne kohdistuvat pääasiassa pieni- ja keskituloisiin. Hallitus käyttää kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kasvattamista yhtenä veronkevennyksen keinona. Tästä aiheutuvat verotulon menetykset kuitenkin korvataan kunnille täysimääräisesti eikä veronkevennystä jätetä siis kuntien rasitukseksi, kuten aiemmin on tapahtunut.

Hallitus on jättänyt portit avoimiksi myös mahdollisille ansiotulon verotuksen lisäkevennyksille. Näistä kuitenkin tehdään päätökset myöhemmin. Veronkevennysten rahoittaminen lisävelanotolla on kuitenkin keino, jonka käyttöön voi turvautua vain hyvin harkitusti, kuten hallitus nyt tehtävien kevennysten osalta mielestäni on tehnyt.

Hallituksella on edessään merkittäviä yritysverotusta koskevia linjauksia. Pienten yritysten arvonlisäveron huojennus tulee voimaan jo ensi vuoden alusta. Perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosta koskevat helpotukset toteutetaan ensi vuoden aikana, toivon mukaan viimeistään vuoden puolivälissä. Myös matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentaminen tulee arvioitavaksi vuoden 2004 aikana.

Kuluvan syksyn aikana hallitus tulee tekemään myös yritysten ja niiden omistajien tuloverotusta samoin kuin pääomaverotusta koskevat linjaukset, vaikkakin näitä koskevat lainmuutokset tulevat hallitusohjelman mukaan voimaan vasta vuoden 2005 alusta. Yrityksille on annettava riittävästi suunnittelu- ja sopeutumisaikaa näihin muutoksiin.

Hallituksella on edellä mainittujen päätösten yhteydessä mahdollisuus luoda hyviä edellytyksiä yritystoiminnalle. On tärkeää, että yrittäminen Suomessa kannattaa myös tulevaisuudessa ja on näin ollen houkutteleva vaihtoehto muun muassa uravalinnassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus tulee syksymmällä antamaan talousarvioesitykseen liittyen arvonlisäverolain muutosesityksen, joka tähtää pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseen. Tällä muutosesityksellä itse asiassa palautetaan voimaan vuoden 1991 liikevaihtoverolakiin sisältynyt huojennuspalautusjärjestelmä kutakuinkin sellaisenaan, tosin aivan toisenlaisessa ympäristössä, arvonlisäverotuksen ympäristössä. Muutos on kannatettava, se parantaa pienyritysten kilpailuasemaa.

Valtiovarainministeriö on alkuperäisessä lausuntokierroksellakin olleessa lakiluonnoksessaan rajannut arvonlisäveron huojennuksen ulkopuolelle alkutuotannon mielestäni täysin perusteettomasti. Valtiovarainministeriö sanoo perusteluissaan, että alkutuotannon myynnit tapahtuvat toiselle arvonlisäverovelvolliselle, jolloin ostaja saa vähentää myynnistä suoritettavan veron eikä se siten muodostu toiminnan kustannukseksi.

Valtiovarainministeriön perustelut ovat kestämättömät. Myös monessa muussa yritystoiminnassa kuin alkutuotannossa myynnit yleisesti kohdistuvat arvonlisäverovelvollisille ostajille. Rajaus alkutuotanto / muu yritystoiminta kuin alkutuotanto ei täten ole sen paremmin johdonmukainen kuin tasapuolinenkaan.

Johdonmukainen ja eri yrittäjäryhmien kannalta tasapuolinen rajaus olisi, että huojennus ulotettaisiin vain suoraan lopulliselle kuluttajalle tapahtuvaan myyntiin mutta ei lainkaan arvonlisäverovelvollisille ostajille tapahtuviin myynteihin. Tällainen rajaus kuitenkin monimutkaistaisi dramaattisesti arvonlisäverotusta, eikä se muutoinkaan ole käytännössä realistinen.

Arvonlisäverojärjestelmän pitää olla neutraali ja ulottua näin ollen kaikkeen yritystoimintaan, myös alkutuotantoon, sellaisenaan. Valtiovarainministeriön ehdotuksen mukaan alkutuottaja joutuisi samaa tavaraa tai palvelua myydessään huonompaan kilpailuasemaan kuin muu yrittäjä, koska muu yrittäjä maksaisi huojennuksen ansiosta pienemmän lopullisen arvonlisäveron. Näin ei järjestelmä saa toimia.

Arvoisa puhemies! Sukupolvenvaihdoksen tekemistä helpottavat veronhuojennukset jäivät viime vaalikaudella tekemättä. Nyt hallitusohjelmaan on sisällytetty selkeä kohta perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksissa sovellettavien verotusarvojen alentamisesta. Tämä on oikea linja. Verotusarvoja tulee alentaa tuntuvasti. Tämä voidaan hyvin tehdä, koska kyse ei ole valtiontaloudelle merkittäviä kustannuksia aiheuttavasta asiasta. Toisessa vaakakupissa on yrittäjyyden turvaaminen ja vahvistaminen, joka taas on valtiontalouden kannalta avainkysymys. Sukupolvenvaihdoksia tulee kaikin keinoin edistää ja muistaa, että kysymys on työpaikkojen pysyvyydestä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Jotkut ovat sanoneet, että on kohtalon ivaa, että silloin kun alkoholiministerinä toimi silloisen kristillisen liiton Toimi Kankaanniemi, niin alkoholilakia liberalisoitiin huomattavasti. Nyt kun pääministerinä toimii raitis Matti Vanhanen ja hallituksessa on useita henkilöitä, joiden alkoholinkulutus on varsin pieni, tehdään myöskin huomattava muutos alkoholipolitiikkaan. En halua ottaa pois sitä iloa, mitä alkoholi joillekin käyttäjille tuo, mutta haluan varjella ja suojella niitä uhreja, jotka joutuvat monesti liian suuren alkoholin kulutuksen takia kärsimään.

Olen jonkin verran ihmetellyt, minkä takia ministeri Wideroos, pääministeri Vanhanen, ministeri Hyssälä ja monet muut ovat todenneet, että on pakko mennä tähän. Minä en näe, että siinä olisi mitään pakkoa. Aikaisemmin olen todennut, että englantilaiset ovat jo vuosikausia voineet hakea suuria määriä alkoholia Ranskasta, ilman että Englanti olisi alentanut alkoholituotteiden hintaa samalle tasolle, kuin mitä se on Ranskassa. Olen viitannut myöskin siihen, mitä Ruotsi ainakin tällä hetkellä näyttää tekevän. Ruotsista Helsingborgista pääsee autolla Helsingöriin. Lokakuun 1. päivänä Tanskassa alkoholivero putoaa samalle tasolle kuin Saksassa, mutta eivät ruotsalaiset siitä huolimatta aio ainakaan tällä hetkellä mitään alennusta veroon toteuttaa.

Tästä syystä ihmettelen, minkä takia hallitus ei olisi voinut odottaa ja katsoa, mitä seuraamuksia syntyy, jos pysytään nykyisessä verossa. Huomasin, että ministeri Kalliomäki totesi, että jos tämä ryöstäytyy käsistä, niin silloin hallitus kyllä ryhtyy toimenpiteisiin. Olisi tietenkin mielenkiintoista tietää, mitkä ne toimenpiteet ovat, mihin hallitus ryhtyy, jos tämä ryöstäytyy käsistä.

Minun mielestäni ei pitäisi tätä asiaa tarkastella vain veronäkövinkkelistä, vaan enemmän terveyden kannalta. Kyllä me aina sanomme, että meille kaikille terveys on se kaikkein tärkein, terveys ajaa rahan ohitse, ja kun näitä ratkaisuja tehdään, niin silloin pitäisi myöskin toimia sen mukaisesti. Viime maanantaina tai tiistaina ilmestyi tilasto, se oli poliisien antama tilasto, josta käy ilmi, että noin 70 prosenttia kaikista väkivaltarikoksista — tapot, pahoinpitelyt, raiskaukset — tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena, aikamoinen määrä: 70 prosenttia, ja jos kulutus kasvaa, niin silloin myöskin nämä määrät kasvavat ja tulee tätä ikävää yhteiskuntaan.

Toistan vielä, ei kristillisdemokraatit missään nimessä halua korottaa alkoholiveroa, emme me halua mitään kieltolakia, vaan pääpaino meidän politiikassamme tässä on se, että mahdollisimman pieni joukko joutuisi kärsimään siitä, mitä 300 väärinkäyttäjää aiheuttaa, ja me haluamme, että se määrä pienenisi koko ajan.

Olemme myöskin sanoneet, että jos tähän nyt halutaan mennä, niin silloin olisi kyllä pitänyt kohdistaa se vero hieman toisin, kuin mitä hallitus esittää. Nyt suurin osa alennuksesta menee väkeviin juomiin. Jokainen tietää, että Suomessa juominen on enemmän tällaista humalahakuista, ja myöskin lasketaan, mistä saa sen halvimman humalan. Minä oletin, että ainoastaan opiskelijat, joiden toimeentulo on aina aika niukka, laskisivat näin, mutta olen ymmärtänyt, että monet muutkin laskevat tällä tavalla. En ole nyt laskelmia tehnyt, mistä sen halvimman humalan saa, mutta kulutuksesta voisi vetää sen johtopäätöksen, että kyllä aika edullisen saa oluesta ja viinistä ja tästä syystä onkin kulutus siirtynyt yhä enemmän viinien ja oluen puolelle.

Nyt kun tämä muutos tulee, niin — uskokaa tai älkää, olen tästäkin laskelmat tehnyt — ja mikäli en aivan väärin muista, väkevistä tulee 75-prosenttisesti edullisempi humala kuin esimerkiksi viineistä. Pelkään, että tämä tulee johtamaan siihen, että viinan, väkevän viinan, kulutus kasvaa ja siitäkin meille syntyy enemmän ongelmia. Eli jos nyt hallitus ei tingi tästä ja pysyy nykyisessä verossa, niin alennusta ei ainakaan pitäisi toteuttaa niin, että kohdistuisi pääasiallisesti väkeviin juomiin. Silloin alkoholin kulutuksen rakenne kyllä muuttuu yhteiskunnassa.

90-luvulla, kun silloinen, Ahon, hallitus pyrki tiettyyn tavoitteeseen, otettiin käyttöön muun muassa matkustajavero. Kun olen kentällä kiertänyt ja kysynyt kansalaisilta, kumpi on pienempi paha, auton käyttömaksun nostaminen 10 eurolla vuodessa vai lauttamaksuihin 10 euron vero, niin voin kyllä sanoa, että 90-prosenttisesti on sanottu, että 10 euron matkustajavero on pienempi paha. Sellaisella voitaisiin kyllä hillitä näitä viinanhakumatkoja Tallinnaan.

Kun valtiovarainministeri ryhmäpuhekeskustelun yhteydessä mainitsi, että Suomeen tulee 5,5 miljoonaa ihmistä ulkomailta, valtaosahan on kyllä suomalaisia, ja että laskelmat perustuvat siihen, mitä nämä 5,5 miljoonaa tuovat mukanaan, niin minä en usko, että lentomatkoja tehtäisiin viinanhaun takia. Ne, jotka tuovat, hakevat kyllä Virosta. Tilastojen mukaan rantautuu Helsinkiin Tallinnan-laivoista noin 2,2 miljoonaa ihmistä joka vuosi. Siitä kun laskelmat tekee, päädytän niihin lukuihin, mitkä minä aikaisemmin esitin, että se merkitsisi sitä, että tuotaisiin Tallinnasta noin 100 000 pulloa Koskenkorvaa lisää siihen, mitä tänä päivänä tuodaan, joka päivä. Minä en siihen usko. Jos se nyt kuitenkin pitäisi paikkansa, niin silloin nimenomaan pitäisi ottaa käyttöön matkustajavero.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että ed. Kallis teki lapsuksen, kun hän sanoi, että 300 alkoholin väärinkäyttäjää. Suomessa lasketaan 3 200 alkoholikuolemaa vuodessa, eli varmasti pitäisi kolme nollaa ehkä laittaa perään.

Mutta toisaalta se ei ollut ainut lapsus. Epäilen, että ministeri Mönkäre, joka ei nyt ole paikalla, myöskin syyllistyi lapsukseen, kun hän sanoi, että hänen ja hallituksen päämääränä on lääkkeiden edullisuuden parantaminen potilaille eli hinta edullisemmaksi. Nyt kuitenkin lääkekorvaustoimikunnan mietinnön käsittely vaikuttaa siltä valtioneuvostossa, että lääkkeet tulevat maksamaan potilaille entistä enemmän, etenkin diabeetikoille insuliinilääkkeet.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kallis puhui kauniisti alkoholiverotuksen alentamista vastaan ja alentamisesta seuraavista syistä, haitoista. Näin varmasti on, alkoholin hinnalla on vaikutusta myös sen kulutukseen. Toisaalta on ilman muuta selvää, että mikäli Suomi ei reagoisi nyt tulevaisuuden tilanteeseen, meille alkaisi muodostua myös uusi rikollisuuspolvi eli niin sanottu vanha trokaaminen alkaisi uudelleen. Hintaerot, veroerot eri valtioiden välillä tämän tyyppisissä kysymyksissä muodostuvat hyvin kohtalokkaiksi. Siksi hallituksen on ollut pakko reagoida. Sinällänsä voi sanoa, että hallitukselle päätös ei ole ollut helppo, ei ainakaan henkisellä tasolla helppo, mutta se on ollut aivan välttämätön.

Miten sitten kulutuksen sisäinen jako kulkee, sen aika näyttää. Suomessa viinien osuus on kasvanut vuosien saatossa. En tiedä, onko se nyt sitten ollut humalahakuisuuden syytä vai mitä; sitä edustaja aprikoi ja pohdiskeli äsken. Voi olla, että se on myös ehkäpä yleiseurooppalaista ruokailutottumustakin osaltaan. Tässä mielessä viinien osuuden nouseminen on aivan ymmärrettävää.

Todellakin, jos tuohon verokohteluun hallitus ei olisi nyt puuttunut, me olisimme aivan toisen tyyppisten ongelmien ääressä, (Puhemies: Minuutti!) ja sen vuoksi tämä asia on hallituksen esityksessä aivan kohdallaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen voi katsoa, että se oli lapsus tai ei. Sanoin, että väärinkäyttäjiä on 300 000. Olisin tietenkin voinut sanoa, että suurkuluttajia on 300 000 Stakesin mukaan, ja pitää paikkansa, että ne 3 000 ovat niin suuria kuluttajia, että kuolevat vuosittain siihen.

Mitä sitten tulee ed. Rossin vastauspuheenvuoroon, niin ed. Rossi toisti, mitä hallitus sanoo, että on pakko. Minä viittasin siihen, minkälaisen linjan Englanti on valinnut. Jos ed. Rossi olisi Englannin parlamentissa, saattaa olla, että hän sanoisi, että on pakko, mutta siellä hallitus ei kuitenkaan tuota toteuttaisi, vaan antaa kansalaisten, niiden, jotka haluavat, mennä Eurostar-junalla Ranskaan ostamaan, ja pitää kuitenkin veron entisellä tasolla. Viittasin myös Ruotsiin. Ei sielläkään ole ainakaan toistaiseksi alennuksiin ryhdytty.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman onnistuminen kytkeytyy talous- ja työllisyyspolitiikan ykköstavoitteen eli 100 000 uuden työpaikan syntymiseen. Talousarvioesityksessä asetetaan ensimmäisen kerran tavoite myös työttömyyden alentamiseksi. Hallitusohjelmassahan asiasta ei ollut mainittu sanaakaan.

Työttömyyden alentaminen 6 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä on vieläkin epärealistisempi kuin asetettu työllisyystavoite. Tosin kaukaa viisaasti on jätetty kertomatta, käytetäänkö työministeriön vai Tilastokeskuksen tunnuslukuja.

Jo keväällä käydyssä keskustelussa hallitusohjelman perusteita epäiltiin, mutta silloin puheet kuitattiin vain opposition räksytykseksi. Vaikka salin äärilaidoilla mielipiteet poikkeavat melkoisesti toisistaan, arvio tilanteen vakavuudesta näyttää olevan yhteinen. Ilmeisesti kauhun tasapaino hallituksen sisällä estää vastuuministereitä puuttumasta ongelmiin. Kummankin päähallituspuolueen sisäinen valtataistelu jähmettää toimintakyvyn, ja virkamiehet ovat sitoneet menosäännöllä ja tiukoilla kehyksillä rivikansanedustajien, jopa ministereitten, kädet. Eikä kevät mennyt jälkiä jättämättä sosialidemokraattien ja keskustan välillä. Näennäinen yksituumaisuus peittää alleen vahvat jännitteet, jotka purkautuvat vaikeuksien kasautuessa.

Tiistaina julkistetut tilastot kertovat työttömyyden hieman alentuneen, mutta niin on laskenut työllisten määräkin. Yksityisellä sektorilla työpaikat vähenevät kaikkein rajuimmin, vaikka hallitus on ilmoittanut panostavansa nimenomaan yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Julkissektorivetoinen työllisyyskehitys ei kauaa kanna, jos yksityinen sektori yskii. Kun tehdyt veronkevennykset eivät elvytä kotimarkkinoita ja yhden ainoan opin työllisyyspolitiikka ajautuu umpikujaan, mennään seuraaviin vaaleihin leikkauslistoilla. Niin vastuuttomaksi en hallitusta kuitenkaan usko, että tehdyt virheet peitetään lisävelalla.

Jotta valtakunnan tason ongelmat tulisivat paremmin ymmärretyiksi, lienee paikallaan konkretisoida kehitystä muutamalla esimerkillä:

Ivalon rajakomppanian ja varusmieskoulutuksen tulevaisuus on vaakalaudalla. Ministeri Rajamäki kyllä vakuutti, että asiassa on otettu aikalisä. Se ei kuitenkaan riitä, vaan Ivalon rajakomppanian tulevaisuudesta on saatava ratkaisu, joka takaa 40 työpaikan säilymisen pidemmällä tähtäimellä. Hallitus kertoo jatkavansa hajasijoittamista ja samaan aikaan vakavissaan esitetään alueellisesti tärkeän toimipisteen lakkauttamista. Jos ei tämä hallitus kykene turvaamaan edes Rajavartioston toimintaa siellä, missä se on luontevinta, niin mihin se sitten kykenee?

Luulisi ainakin poliisiministeri Rajamäen olevan huolissaan siitä, etteivät luvattomat metsästäjät liiku häiritsemässä valtion mailla metsästävien paikallisten ihmisten ikimuistoisia oikeuksia. Tällainen vaarahan on ilmeinen, mikäli sekä poliisin että Rajavartioston toimintoja supistetaan. Uskonkin, että tässä asiassa metsästysministeri Rajamäki puolustaa järkkymättä paikallisten ihmisten oikeuksia. Ihan tosipuheessa haluan varoittaa siitä, ettei edes Rajamäen viina tee lappilaisia metsästäjiä niin pahapäisiksi kuin Rajamäen kommentit. En tiedä, onko valtion kassa niin tyhjä, että metsästysoikeuksien myynnillä halutaan paikata valtiontaloutta.

Toinen esimerkki: Salcompin tehtaan alasajon myötä Kemijärveltä, alle 10 000 asukkaan kunnasta, menetetään lyhyessä ajassa 700 teollista työpaikkaa. Vastaavaa rakennemuutosta tuskin on nähty missään aiemmin. Nyt on sitten työministeri Filatovilla, kuntaministeri Mannisella ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisella näytön paikka, kuinka vakavissaan Kemijärven ja lukuisten muiden paikkakuntien ja siellä asuvien ihmisten ongelmat huomioidaan. Tarvitaan ihmisiin kohdistuvia, heti vaikuttavia erityistoimia, mutta myös investointeja sekä julkiselle että yksityiselle sektorille ja tukea erilaisiin kehittämis- ja koulutushankkeisiin.

Itä-Lappi-työryhmän loppuraporttiin on kirjattu perusteltu ryväs välttämättömiä hankkeita. Niistä on helppo lähteä. Hallituksen aluepolitiikan uskottavuus mitataan siinä, kuinka se kykenee reagoimaan näiden vaikeiden alueiden tilanteeseen. Työministeriö, eduskunta ja työllisyyslakihan jo määrittelevät, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys saa olennaisesti ylittää maan keskimääräistä tasoa. Oikeuskansleri on todennut, että nimenomaan eduskunnan tehtävä on valvoa työllisyysmäärärahojen täysimääräinen käyttö ja oikea kohdentaminen. Tulemme oppositiosta vahtimaan, ettei eduskunnan vuosittain tekemiä yksiselitteisiä päätöksiä laiminlyödä työministeriön virkamiesten toimesta.

Esitän vakavissaan pohdittavaksi, kuinka suomalaista yritystukijärjestelmää muutetaan niin, että julkisen sektorin tuet kohdistuvat aiempaa enemmän sellaisiin pieniin yrityksiin, jotka kehittyessään monipuolistavat elinkeinorakennetta ja maksavat saadun tuen takaisin yrityksensä menestymisen tuloksena. Pienyrityksissä on se hyvä puoli, etteivät ne vuoda julkisen sektorin tukea osakkeenomistajille, niin kuin tapahtui varustamoille lahjoitetussa tuessa. Pienyritykset eivät myöskään ulosliputa toimintojaan, eivätkä ne siirrä työpaikkojaan Kiinaan.

Esimerkki yksilötasolta: Hallitus aikoo määräaikaistaa työmarkkinatuen tietyltä kohderyhmältä. Kun tästä on puhuttu, ovat kokoomuksen edustajat kilvan osoittaneet suosiotaan hallitukselle. Ettekö te tiedä, ettei työttömyysturva ole tälläkään hetkellä vastikkeetonta? Työttömän tulee olla työmarkkinoiden käytössä, on otettava vastaan asianmukaista työtä, jos sitä on tarjolla, on noudatettava työnhakusuunnitelmaa ja osallistuttava toimenpiteisiin. Jos näistä toistuvasti kieltäytyy, evätään työttömyysturva määräämättömäksi ajaksi. Siis tämä on voimassa jo nyt. Mikä lisäarvo tai aktiivisuuslisä syntyy siitä, että jo moninkertaisen pakon päälle isketään vielä yksi ylimääräinen pakko? Sosialidemokraatit puhuvat mielellään kannustavasta työllisyyspolitiikasta. Ehkä keskustan työreformiin tällainen keppilinja sopii, mutta kuinka on sosialidemokraattien laita?

Nämä ovat paljon puhuvia esimerkkejä. Kaikki ongelmat eivät suinkaan johdu hallituksen tai edes edellisen hallituksen toimista. Mutta tämä hallitus päättää, kuinka tilanteeseen reagoidaan. Ennusmerkit eivät ole kaksisia. Arvioin jo keväällä hallitusohjelmakeskustelussa, että on hyvin todennäköistä, että hallituskauden lopussa elämme edelleen massatyöttömyyden aikaa, samalla kun jotkut toimialat ja yritykset kärsivät työvoimapulasta ja yhteiskunta on epävakaampi ja eriarvoisempi kuin nyt. Myöskään alueelliset kehityserot eivät poistu, ne vaan muuttavat muotoaan. Työllisyystavoite ei näillä eväillä toteudu.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvio osoittaa todeksi ne aavistukset, jotka keväällä hallitusta muodostettaessa liikkuivat mielessäni. Keskustassa ei ole paljoakaan jäljellä sitä aatteellista alkiolaisuutta, jota minäkin olen joskus arvostanut. Ministeri Kalliomäki luokitteli vasemmistoliiton jonkinlaiseksi vasemmistopuolueeksi. On kuitenkin parempi olla jonkinlainen vasemmistopuolue kuin ei minkäänlainen.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tervehdin hillityllä ilolla tätä Matti Vanhasen hallituksen ensi vuoden talousarviota. Työttömyyden hoito yrittäjyyttä kannustamalla, todella myös alueiden tasapuolisempi kohtelu ja verotuksen keventäminen pieni- ja keskituloisille ja monet muut asiat ovat kyllä oikean suuntaisia askeleita. Suuntaa on tarkistettu, tosin se tehtiin pakon edessä nyt, kun on todellakin ollut tarpeeksi kauan alamäkeä, ja nyt tehtiin jotain työllistymisen ja työn antamisen helpottamiseksi.

On varmaan niin, että yhtään sellaista budjettia ei ole, jossa kaikki saisivat aina kaikkea. Aina joku odottaa vuoroaan. Yksi näistä vuoroaan odottaneista olivat lapsiperheet, ja nyt oli heidän vuoronsa. Lapsilisää korotetaan nyt ensi kertaa sitten vuoden 95. Tämä on poliittinen arvovalinta. Lapsiperheiden hyvinvointi on kuitenkin monimutkainen asia. Esimerkiksi työssä jaksaminen ja lasten hyvinvointi ovat asioita, joita ei voi erottaa perheiden hyvinvoinnista, ja näihin asioihin tulisi puuttua. Nyt tätä taloudellista asiaa hieman parannettiin, ja hyvä näin. Suomessa on suuri määrä perheitä, joista vain toinen vanhemmista käy töissä, ja he ovat suurissa vaikeuksissa. En tiedä, onko liian vanhentunut asia tämä yhteisverotuksen palauttaminen, mutta ainakin kotihoidon tuen parantaminen olisi erittäin tärkeää, jotta ihmiset voisivat itse valita, haluavatko hoitaa lapset kotona tai sitten laittaa hoitoon yhteiskunnan ja kaupunkien päiväkoteihin.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen ensimmäistä budjettia tulee arvioida siltä pohjalta, miten se kykenee yhdistämään verotuksen kevennykset, työllisyyden parantamisen ja hyvinvointipalveluista huolehtimisen. Nämä ovat kunnianhimoisia tavoitteita tilanteessa, kun kansainvälinen talous elpyy hitaasti eikä vienti ala vetää. Liian moni on työtön ja liian moni elää vielä valtion tuella. Tilastot ovat synkät. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa kyllä jäitä hattuun. Ansiotulojen verotus kevenee hyvin kohtuullisesti, 775 miljoonaa euroa. Kokonaisveroaste on ensi vuonnakin 3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Tämä ero Suomen olisi kurottava kiinni, jotta voisimme osaltamme vastata laajentuvaan kansainväliseen verokilpailuun.

Arvonlisäverotuksen alarajaan on tehtävä huojennus, ja se on ulotettava koskemaan myös maatalousyrittäjiä. Se on oikeus ja kohtuus, jolla helpotetaan maaseudun elämää ja myös padotaan muuttoliikettä, jota olen vuosia jo lauluissanikin kritisoinut. Rahassa kyse on 40 miljoonasta eurosta. Uudelleen olisi mietittävä myös, miten peruselintarvikkeiden hintaa voitaisiin tarkistaa.

Meidän on seurattava hyvinvointivaltion rahoitusyhtälön toimivuutta. Kunnissa on todella puutteita sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kansallisesta terveysprojektista on pidettävä kiinni, perusterveydenhuolto on saatava koko maassa kuntoon ja lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa lisää.

Mitä tulee alkoholin verotukseen, niin toivon, että siitä ei tule niin kallis kuin ed. Kallis ennusteli haittojensa puolesta. Saattaa olla, että tuntuva väkevien alkoholijuomien hinnanalennus tuo ainakin hetkittäin negatiivisia seurauksia. Niitähän olen vuosittain saanut seurata tuolla viihde-elämän puolella.

Viron EU-jäsenyys ja toisaalta Ruotsin pysyminen Emun ulkopuolella asettavat kyllä myös uusia haasteita meille, ja hallituksen pitäisikin laajasti selvittää Viron EU-jäsenyyden vaikutusta. Halpa työvoima ja halpa viina ovat vain jäävuoren huippu, jonka Viron EU-jäsenyys tuo tullessaan. Meidän pitää olla valmiita tähän rajojen aukeamiseen.

Yritysverotukseen ja sen uudistamiseen täytyy suhtautua vakavasti. Suomen on luotava ainakin 90 000 uutta yritystä, jos saataisiin nostettua työllisyysaste 75 prosenttiin. Nykyinen tahti, 1 000 uutta yritystä, ei yksinkertaisesti riitä. 60 000 yrityksellä on edessään sukupolven- ja omistajanvaihdos, joka on aika vaikea tällä hetkellä. Vaikka hallituksen perusvire yrittäjyyden kannustamiseksi on varsin myönteinen, meidän täytyy olla todella tarkkoja, että yritykset tietävät, missä mennään. Jo nyt on kuulunut sellaisia uhkakuvia, että lähdetään pilkkomaan yrityksiä, mikäli osinkotuloverotusasia asetetaan johonkin tiettyyn rajaan, esimerkiksi 250 työntekijään. Valtion täytyy olla vakaa ja luotettava sopimuskumppani, jotta yrittäjät voivat kehittää omaa tuotantoaan. Osinkoverotuksestahan oli epätietoisuutta pari vuotta sitten ja monissa yrityksissä kupattiin rahaa ulos. Seurauksena oli se, että investointeihin ei ollut enää rahaa. Myös irtisanomisia oli silloin esillä.

Yhdestä asiasta haluan kantaa huolta. Olen aika ahkerasti käyttänyt Suomen teitä viimeiset 30 vuotta, ja Suomen tiestöä ei saa päästää rappeutumaan. Meille pirkanmaalaisille tietysti tärkeää on, että läntinen ohikulkutie edistyy. Sääli vain, että alempi tieverkko saa rahaa kovin niukasti.

Arvoisa puhemies! Kun rakennamme parempaa Suomea, on pidettävä huoli samaan aikaan kahdesta eri Suomi-projektista: korkean työllisyysasteen hyvinvointi-Suomesta ja toisaalta tietoyhteiskunta-Suomesta. Nuoret ovat tässä ratkaisevassa asemassa. Minusta tämän hallituksen tulisi ottaa kunniatehtäväksi korkeakoulujen rahoitus ja opiskelijoiden taloudellisen aseman parantaminen. Me emme voi eikä meidän pidä kilpailla määrällä ja halvoilla hinnoilla, mutta tiedoissa ja taidoissa, osaamisessamme, voimme olla maailman parhaita. Kaikki hallituspuolueet ja myös kaikki oppositiopuolueet lupasivat hyvää opiskelijoille. Meidän tulee korottaa opintotukea sellaiselle tasolle, että sillä tulee toimeen. Tämä on joka tapauksessa asia, joka täytyy nyt ottaa esille, koska nythän tästä on valmistumassa tänä syksynä valmisteltu mietintö.

Yksi asia lopuksi. Ed. Rossi käytti yhtä laulun sitaattia, että "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, niin hyväksi ei milloinkaan". Emme tietenkään täysin voi olla tyytyväisiä. Minä sanoisin Junnu Vainiota siteeraten, että "ei ole Kööpenhamina kuin ennen", elikkä Keski-Eurooppa ja maailma ovat tällä hetkellä todella siinä tilanteessa ja viennin veto on siinä tilanteessa, niin varoittavia ääniä tuolta on kuulunut kentältä yrityksistä, että minusta tämä budjetti on monelta osalta hyvin asiallisesti laadittu tässä taloustilanteessa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tässä yhteydessä on syytä kiinnittää nyt kumminkin taas kerran huomiota siihen, että kun täällä Kansallisen terveysprojektin nimeen vannotaan niin hirveän paljon, niin Kansallisen terveysprojektin tavoitteet ovat hyvät, päämäärät ovat hyvät ja niihin pitäisi päästä, siitä olemme kaikki yhtä mieltä, mutta näyttää nyt esimerkiksi ed. Alatalo unohtaneen sen totuuden, että ei näillä budjettikehyksillä päästä siihen. Kun tässä ei nyt uskota, mitä itse sanoo, niin pitää lainata jonkun muun sanomaa eiliseltä päivältä. Kuntaliiton erityisasiantuntija Björkwall arvioi ensi vuoden budjettia. Hänen mukaansa on syntynyt sellainen käsitys, että sosiaali- ja terveystoimeen saataisiin tuntuvasti lisää rahaa ja kunnat voisivat ryhtyä nyt toimeen. Kuitenkin sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien lisärahasta eli noin 500 miljoonasta eurosta 360 miljoonaa euroa on veromenetyksen kompensointia. Tämä ilmenee siis valtionosuuksien näennäisenä kasvuna. Tässähän me tulemme taas kerran siihen peruskysymykseen, että ei se onnistu, jos ei tule rahaa. Ed. Alatalo, eivät kauniit puheet lämmitä, pitää tulla niitä euroja.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Korhosen esille nostamaan asiaan: On aivan selvää, että Terveysprojektin eteenpäin vieminen edellyttää, minkä ed. Korhonen vallan hyvin tietää, paitsi rahaa myös rakenteellisia toimenpiteitä. Tässä mielessä kunnat nimenomaan ovat keskeisessä asemassa.

Täytyy sanoa, että kun näitä erilaisia hankkeita eri puolilla Suomea on saanut seurata aika läheltäkin terveydenhuollon parissa, niin valitettavasti täytyy sanoa, että kyllä kuntasektorilla on vielä paljon tekemistä siinä, että saataisiin yhteisiä hankkeita aikaiseksi ja tätä kautta myöskin rahaa säästymään, palkattaisiin lisää henkilökuntaa, tehtäisiin sillä rahalla sitä, mihin se on oikeasti tarkoitettu. Kyllä peräänkuuluttaisin tämän jatkuvan rahanlisäyksen pyytämisen lisäksi myös näitä rakenteellisia toimia, joihin ed. Korhonenkin vielä muutama kuukausi sitten oli hyvin sitoutunut.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan budjettiesitys on monelta osalta jatkoa aikaisempiin budjetteihin eikä tuo suuria muutoksia siihen tilanteeseen, mikä tänä päivänä vallitsee. Kuitenkin odottamassa on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan varsin mittava uudistus, mutta sen vaikutukset tulevat näkyviin pääpainollaan vasta vuodesta 2005 alkaen, jolloin myöskin budjetin tasolla eri momenttien sisäisiä painotuksia tullaan monella tavalla muuttamaan. Vaikutukset siis näkyvät vasta pääosin vuoden 2005 alusta ja tulevat voimaan sen jälkeen portaittain vuoteen 2007—2008 mennessä.

Kuitenkin joiltain osin tämä maatalouspolitiikan uudistus vaikuttaa jo tulevan vuoden budjettiin, nimittäin sen osalta, että maitotuotteiden interventiohintojen alennus aloitetaan ensi vuonna ja sitä vastaava tuottajahintojen kompensaatiotuki viljelijöille ensimmäiseltä osaltaan otetaan käyttöön. Samoin tässä uudistuksessa, joka Suomen kannalta toteutuu varsin myönteisellä tavalla, korotetaan kuivaustukea, joka merkitsee vuositasolla reilun 17 miljoonan euron lisärahaa Euroopan unionilta Suomen maataloussektorille eli varsin huomattavaa korotusta. Tätä osiota tässä maatalousuudistuksessa voidaan pitää sinä osana, jolla pohjoisen alueen erityisongelmia haluttiin ottaa huomioon.

Kaiken kaikkiaan, kun otetaan huomioon nämä maitotuotteiden hintojen alenemisen kompensaatiot ja tämä kuivatuskorvauksen lisäys EU:n puolelta, Suomen maatalouteen tuleva rahavirta kasvaa vajaat 50 miljoonaa euroa vuositasolla, siis varsin huomattavalla summalla.

Kaiken kaikkiaan tämä uudistus, joka jatkaa unionin jo viime vuosikymmenen alussa aloittamaa maatalouspolitiikan uudistusta, jossa hintoja lähennetään maailmanmarkkinahintojen tasoa kohti ja alennusta korvataan viljelijöille suoralla tuella, merkitsee toteutuessaan 2008 täysimääräisesti noin 100 miljoonan euron lisätukea, joka tulee siis Euroopan unionin budjetista. Tämä osaltaan kertoo siitä, että nimenomaan maatalouteen tulevat rahat unionista ovat varsin huomattavia ja tämä Suomen, voi sanoa, maksutaseen kehitys unionin suuntaan riippuukin oleellisesti juuri siitä, kuinka paljon maatalouteen unionirahoja saadaan. Tämä meidän nettomaksuosuutemme suuruus on aivan ratkaisevasti riippuva siitä, miten maatalouspääluokkaan onnistutaan saamaan näitä unionirahoja, toisin sanoen, millä tavalla onnistutaan yhtäältä neuvotteluissa ja toisaalta pystytään ne mahdollisuudet, joita unioni tällä tavalla tarjoaa, myös sitten kotimaisten toimien avulla täysimääräisesti käyttämään hyödyksi.

Kaiken kaikkiaan talousarvioesityksen mukaan EU:lta tuloutuu Suomen valtion budjettiin ensi vuonna 1,31 miljardia euroa, josta maatalouspääluokan osuus on 1,01. Siis kokonaistuloutus unionilta on 1,31, tai oikeastaan tarkasti 1,305 ja siitä maatalouden osuus 1,013, eli liki 78 prosenttia EU:lta tulevista rahoista tulee maatalousbudjetin kautta. Toisin sanoen koko kansantalouden ja valtiontalouden kannalta on erittäin tärkeätä, että voimme säilyttää maatalouden elinvoimaisuuden, joka on edellytys sille, että tätä rahavirtaa voidaan hyödyntää.

Artiklaa 141 koskevat neuvottelut ovat vielä kesken, eikä sen takia niitä vaikutuksia, joita se neuvottelutulos tuo, ole voitu ennakoida vielä tässä tulevassa budjetissa. On kuitenkin lähdetty siitä, että kansallisten tukien taso säilyy ennallaan. Sen sijaan vuoden 2005 budjettiin on todennäköisesti tulossa, niin kuin jo sanoin, kaikista näistä eri seikoista johtuen merkittäviä, ainakin budjetin sisäistä rakennetta muuttavia muutoksia. Jo tässä vaiheessa tiedetään, että tämä 141-ratkaisu tulee vaikuttamaan maatalouden rakenteen kehittämistoimiin, ja kun tähän samaan kokonaisuuteen liittyy jo entuudestaan tiedetty tarve Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintojen uudelleen arvioimisesta, kohdistuu huomio merkittävältä osaltaan tässä budjetissa Makeran toimintaedellytysten turvaamiseen. Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että maatalouspääluokan kehykseen tulee 20 miljoonan euron lisäys vuositasolla, josta pääosa käytetään maatalouden rakenteen kehittämisen edellytysten parantamiseen, siis käytännössä Makeran toimintaedellytysten turvaamiseen.

Makeran tilannehan oli ajautumassa hyvin ongelmalliseksi tai suorastaan katastrofaaliseksi ilman uusia toimenpiteitä. Monta vuotta, kymmenen vuotta, varoja oli vain käytetty eikä Makeran toimintaa ollut kehitetty tai Makeran toimintaedellytyksistä ollut vastaavasti huolehdittu. Nykytasoisella menorakenteella Makeran toiminta olisi ajautunut umpikujaan vuoden 2004 puolenvälin paikkeilla. Nyt toiminnan sisältöä arvioidaan uudelleen, ja aikanaan tämän arvioinnin jälkeen Makeran edellytyksiä tullaan parantamaan noin 15 miljoonan euron suuruisella siirrolla tai vastaavilla toimilla. Mutta se, miten käytännössä tämä tulee tapahtumaan, toteutetaan joko niin, että se tulee ensi vuoden ensimmäiseen lisäbudjettiin, tai jos valmistelut etenevät riittävän nopeasti, voi olla, että ehdimme näitä muutoksia esittämään jo eduskuntakäsittelyn aikana.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti keskeisimmät osat maa- ja metsätalousministeriön budjetista.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maatalousjaosto vieraili Puolassa tammikuussa. Siellä maatalousministeri esitteli meille tulevaisuuden suunnitelmia, kun Puola on liittynyt 2004 EU:hun. Heidän käsityksensä mukaan Puola yksistään pystyy tuottamaan kaikki elintarvikkeet ja maataloustuotteet koko EU:n alueelle erittäin sopivaan hintaan jo 2010 alkaen. Mihin toimenpiteisiin Suomen maatalousministeri ryhtyy, että suomalainen elintarviketeollisuus ja maatalous pystyvät kilpailemaan EU:n markkinoilla sen jälkeen, kun Puola vahvasti on tullut markkinoille? Saksalaiset olivat ostaneet kaikki suurtilat pois, kolhoosit jnp., eli noin 2 000—20 000 hehtaaria oli tilojen pinta-ala. Heillä oli kaikki omat teurastamot, kaikki maanviljelyskoneitten valmistuslaitteet ja maatilamatkailu, kaikki markkinointi. Minun mielestäni Puola on todella paha kilpailija Pohjoismaille.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolaakin merkittävämpi paine unionin maatalouspolitiikan uudistamiselle tulee luonnollisesti globaaliyhteydestä. Ministeri viittasi jo siihen, että unionin maatalouspolitiikkaa ollaan mittavasti uudistamassa ja vuonna 2005 uudistukset astuisivat voimaan. Nämä tietysti pitkälti aiheutuvat niistä paineista, joita kansainvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä unionille on tullut. Ennen kaikkea Wto:ssa neuvotellaan maatalouskaupan vapauttamisesta, ja siellä tulevat nämä markkinoillepääsykysymykset uudella tavalla harkittavaksi, vientituki ja myös tuotantotuki.

Ministeri on juuri palannut Cancunista Wto:n kauppaneuvotteluista. Kaunis rusketus kertoo myös siitä. Ministeri joutui todistamaan sen tilanteen, että nämä neuvottelut ajautuivat karille. Nyt haluaisin tiedustella sitä, onko tästä aiheutumassa uudelleenarviota unionin maatalouspolitiikan uudistamisen osalta. Minä nimittäin toivoisin, että ei olisi, koska kysehän on myös laajemmasta maatalouspolitiikan uudistamisesta niin, että päästäisiin irti sellaisista tuotantotuista ja vientituista, jotka ovat selkeästi markkinoita vääristäviä ja aiheuttavat näitä suuria ylituotanto-ongelmia, ja tavoitellaan sellaista tukijärjestelmää, joka on ehkä enemmän tulotukea, jossa otetaan huomioon ympäristötekijät, elintarviketurvallisuus, myöskin eläinsuojelulliset näkökohdat, jotka ovat olleet tässä unionin maatalouspolitiikan uudistuksessa keskeisellä sijalla. Toivottavasti tämä Wto:ssa kariutunut tilanne ei aiheuta uudelleenarviota unionin maatalouspolitiikan osalta.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri otti esille muutamia asioita, jotka herättivät kysymyksiä. Mutta ensinnäkin toteaisin sen, mitä ministeri jo aiemmin painotti, että tähän maatalousuudistukseen, joka saatiin aikaiseksi juhannuksen jälkeen, sisältyy Suomen kannalta erittäin positiivisia asioita, kuten muun muassa kuivauskorvauksen korottaminen kuin myös lfa-tuen enimmäistason mahdollinen nostaminen meillä Suomessa.

Mutta se, mikä nyt tässä budjetissa, jota me käsittelemme, on vakava puute, on se, että rakennekehitykseen varatut määrärahat ovat nyt huomattavasti vähenemässä ensi vuonna. Tämä saattaa osaltaan johtua keskeneräisistä Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tukineuvotteluista, mutta haluan kiinnittää tähän huomiota ja kysyä samalla ministeriltä, onko tämä viisasta taktiikkaa, että näitä rakennerahoja on nyt vähennetty ja myöskin 141 artiklan mukaiseen mahdolliseen tukeen liittyvät rahat on jätetty sen EU:n kanssa, komission kanssa, syntyvän mahdollisen sopimuksen jälkeen lisättäviksi esimerkiksi lisäbudjetilla. Onko tämä viisasta neuvottelutaktiikkaa?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oma asiani koskee vähän pienempää ongelmatiikkaa, mitä edellä on kysytty, petoeläinvahinkoja. Tämä on ajankohtainen kysymys sinällään, koska vuosittain pannaan 2 300 miljoonaa euroa näköjään näihin suurpetovahinkoihin. Juuri toissa päivänä Tohmajärvellä sattui semmoinen tapaus, joka herättää taas pelkoa ja kysymyksiä maakunnassa. Siellä metsästäjän koira syötiin suolla, mutta sudet aikoivat syödä myös tämän kaverin. Eilispäivän uutisen mukaan metsästäjä joutui ampumaan useita kertoja, ennen kuin sudet lähtivät pakoon, eli siinä oli susilaumasta kyse. Kysyn vaan, eikös tässä nyt pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotta näiden vahinkojen määrää vähennettäisiin, ennen kuin tapahtuu semmoisia vahinkoja, niin kuin toissa päivänä oli tapahtumassa, jolloin oli uhkaava tilanne myös ihmisen kimppuun käymisen osalta.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen tarttui kiinni niihin haasteisiin, mitä maatalouspolitiikassa unionissa on olemassa nyt Cancunin kokouksen jälkeen, mutta haluaisin lähestyä asiaa myös siltä kulmalta, mitä muun muassa Yhdysvaltain tuoreimmat reaktiot ovat olleet, kun Yhdysvaltain hallinto hyvin selkeästi viestittää, että he lähtevät hakemaan nyt kahdenvälisiä ja alueellisia sopimuksia kattavien kansainvälisten sopimusten lisäksi. Joko EU-ministerit keskustelivat uudesta suhtautumisesta omalta osaltaan, tuleeko EU pitäytymään ja pyrkimään ja Suomi siinä osana edelleenkin laajoihin kansainvälisiin sopimuksiin?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin halunnut tiedustella ministeriltä tässä yhteydessä niitä eläinsuojeluun liittyviä keskeisiä asioita, joita budjetin yhteydessä nyt viedään eteenpäin, ja lisäksi sitä pientä yksityiskohtaa, että edelleenkään budjetista ei löydy taloudellista tukea laillisesti toimiville eläinsuojelujärjestöille. Kysyisin, mikä ministerin kanta tähän asiaan on. Nythän on nimittäin niin, että mikäli näille tällä tavoin toimiville järjestöille voitaisiin myöskin tätä tukea suunnata, niin se saattaisi ehkä hieman poistaa niitä järjestöjä, jotka eivät toimi laillisesti, ja sitä kautta myös tuoda elinkeinonharjoittajille sitä rauhaa, jota he aivan eittämättä tarvitsevat.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tässä tuli monta hyvin laajaa kysymystä, ja ensiksi totean, että suuren valiokunnan kokouksessa huomenna on ehkä mahdollista vähän Cancunin kokouksen tuloksista laajemmin keskustella. Siitä toteaisin vain sen, että EU:n piirissä ei ole tietenkään vielä lopullista arviota tästä kokouksesta tehty, mutta kyllä lähtökohta on se, että unioni jatkaa maatalouspolitiikan uudistusta siltä linjalta, jossa päätöksiä on jo tehty, ja myöskin sokerin ja niin sanottujen Välimeren-tuotteiden osalta vielä tämän syksyn aikana otetaan työlistalle saman suuntaisia uudistuksia. Eli tässä suhteessa sekä ed. Vilénille että ed. Kiljuselle lyhyt vastaus tältä osin.

Ed. Kuosmanen nosti esille EU:n laajenemisen tuomat haasteet maataloudelle muun muassa Puolan, jossa on paljon maataloustuotannon kapasiteettia, tullessa jäseneksi. Suomen maatalouden edellytysten turvaaminen lähtee siitä, että ensinnäkin tuotanto maatiloilla on kilpailukykyistä niin, että se kiinnostaa nuoria viljelijöitä, että siitä voi saada tarvittavan tulon, ja toisaalta siitä, että koko elintarvikeketju toimii tehokkaasti ja myös meidän jalostusyrityksemme ovat kilpailukykyisiä. Näillä edellytyksillä Suomen maataloustuotanto, elintarviketuotanto, voi kilpailla tulevaisuudessakin.

Ed. Hemmilälle rakennetuesta: On totta, että nämä rakennetukeen käytettävät varat ovat niukat, koska Makeraa on syöty monien vuosien ajan eikä toimintaedellytyksiä ole vahvistettu, vaikka ilmiselvä tarve olisi ollut, joten tässä on vähän syytä katsoa taaksekinpäin asian suhteen. Nythän siellä on se noin 15 miljoonaa euroa, joka on käytettävissä rakennetukien lisäämiseen sen lisäksi, mitä Makeraan palautuu muita rahoja. Tällä arvioidaan kyllä, että Makeran toiminta voidaan kohtuullisesti ensi vuonna turvata.

Ed. Huoviselle toteaisin eläinsuojelujärjestöjen tukemisesta, että asia on ollut harkinnassa. Vaikka tässä budjettiesityksessä asiasta ei ole esitystä, niin olen kyllä tätä juuri samasta näkökulmasta, kuin te esititte, harkinnut. Kaiken kaikkiaanhan Suomen maatalouspolitiikan eräs kulmakivi on se, että eläinsuojeluasiat hoidetaan erittäin korkealaatuisesti. Tässä suhteessa kaikki sellaiset toimet, jotka tätä tavoitetta edistävät, ovat paikallaan, ja olen niitä valmis tukemaan.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Budjettikirjassa oli muun muassa maininta: "EU-jäsenmaksu nousee." Sehän oli tiedossa jo unioniin mennessä, että Suomi tulee olemaan siellä nettomaksajana. Yleensä on yhteiskunnassa ja kaikkialla maailmassa tapa, että rikkaat maksavat ja köyhemmät siitä saavat ne heille kuuluvat osuutensa.

Tässä mielessä haluan korostaa ministeri Korkeaojan puheenvuorossa ollutta osiota, jossa hän sanoi, että 75 prosenttia EU:sta tännepäin tulevasta rahasta kanavoituu maatalouden kautta. Elikkä se on lähes ainut sektori, millä sitä rahaa voidaan sieltä kotiin päin ottaa. Siinä mielessä on erittäin tärkeää, että kotimainen maatalous pidetään voimissaan. Itse maatalouteen en tarkemmin tässä puheessani ala puuttua, koska ministeri Korkeaoja juuri edellä tyhjensi pajatson aika perusteellisesti, mutta haluan kertoa tämän sektorin tärkeyden, joka näyttää monesti unohtuvan tässäkin salissa.

Olimme toissa iltana Metsäteollisuusliiton vieraana, ja siellä kävi selville, että Suomen metsäteollisuuden nettoviennin arvo on noin 10 miljardia euroa tänä päivänä. Suoritin pienen laskutoimituksen. Jos me ajaisimme oman elintarviketalouden, maatalouden, alas ja ostaisimme joka päivä 4 eurolla ravintoa, ruokaa, jokaiselle suomalaiselle, siihen tarvittaisiin 7,6 miljardia euroa. Elikkä yli kaksi kolmasosaa metsäteollisuuden nettoviennistä olisi se panos, joka jouduttaisiin maksamaan siitä, että me emme tuottaisi ruokaa itse.

Monesti kuulee tässäkin salissa sanottavan maataloustukiaisista, että se on paha asia, se raha katoaa johonkin, jos annetaan maataloudelle kansallista tukea, eikä ymmärretä sitä, että eihän se mihinkään katoa. Se rahahan jää pyörimään tänne yhteiskunnan rattaisiin, kansantalouden rattaisiin, tuo lisäarvoa joka vaiheessa, mutta jos me ostamme sen ruuan ulkoa, vaikka vähänkin, se raha katoaa, ja se menee iäksipäivää, se ei tule koskaan takaisin.

Arvoisa herra puhemies! Tämä budjetti sisältää veronkevennyksiä, keski- ja pienituloisille enempi, mutta kaikille jotakin. Se on hyvä asia yksilötasolla kieltämättä, mutta onko meillä siihenkään varaa, kun meillä ei kuitenkaan näytä olevan varaa pitää huolta kansallisomaisuudestamme, tiestöstä ja muista kulkuväylistä, siinä määrin kuin pitäisi pitää. Onko meillä varaa velkaelvytykseen vain ja ainoastaan syömäpuolelle? Silloin 90-luvun alun laman vuosina, joka oli vakava ja hyvin tuhoisa suomalaisellekin kansantaloudelle, silloin jotenkin olimme pakotettuja hyväksymään tämän syömävelan oton. Se levy valitettavasti jäi päälle, että ollaan valmiita yhteiskuntarauhan takaamiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan näennäiseksi turvaamiseksi ottamaan lisääkin velkaa. On unohtunut se vanha talonpoikainen käytäntö, että jos aitta tai tie täytyy rakentaa eikä siihen ole rahaa, niin kiristetään vyötä ja rakennetaan. Täytyy olla perustan kunnossa, että voidaan sitä uutta tuloa sitten lisää hankkia.

Arvonlisäveron liukuvasta osuudesta, siitä on täällä monessakin puheenvuorossa ollut puhetta, että liika alas tuli se raja nytkin. Ei se 150 000 vanhaa markkaa todellakaan ole mikään yrityksen liikevaihdon määrä, millä pitäisi elää, kun siinä on todellakin kustannuksia. Sen pitäisi olla korkeammalla ja pitää olla korkeammalla.

Toinen arvonlisäveroasia, mistä on puhuttu täällä ja mistä on puhuttu tupailloissa ja varmasti on puhuttu seurojentaloilla ja työväentalojen tapahtumissakin: ruuan arvonlisäveron alentaminen. Kyllä se on minun mielestäni jonkun tason älyllistä epärehellisyyttä, että väitetään, että se kanavoituisi tasaisesti kaikille ja olisi kaikkien hyödyksi ja eniten hyödyttäisi vähäosaisia. Ei pidä paikkaansa, (Ed. Pulliainen: Puhuja on täysin oikeassa!) kyllä se hyväosainen ostaa kalliimpaa ruokaa ja hyötyy silloinkin enempi. Jos todella haluttaisiin vähäosaisia auttaa tällä ruuan arvonlisäveroasialla, niin se nostettaisiin välittömästi 22 prosenttiin ja siitä kertyneestä potista jaettaisiin suoraa tulotukea lapsiperheille ja huonommin pärjääville eläkeläisille ja muille vähäosaisille. Silloin se homma nimenomaan palvelisi vähäosaisia ja olisi oikeudenmukainen. Nostaa se pitää 22:een eikä laskea, jos todella meinataan, että asia jotenkin vähäosaisia ... (Ed. Kuosmanen: Köyhät eivät pysty syömään ollenkaan!) — Kyllä köyhät pystyvät syömään, kun he saavat silloin vastaavan tuen suorana tulotukena.

Lapsiperheiden asemasta täällä on puhuttu myös paljon, ja budjetin suunta on aivan oikea, siellä lapsiperheille tulee lisää lapsilisänä, mutta siinäkin on tämä asenteellinen vamma päällä, että ei olla valmiita hyväksymään kotityötä työksi. Se on kuitenkin yhteiskunnan kannalta ehdottomasti tärkeintä työtä, mitä voi tehdä, saattaa lapset tasapainoisen elämän alkuun. Pitäisi ilman muuta saada semmoinen systeemi, että olisi täysin taloudellisesti saman arvoinen asia vanhemmille, valitsevatko he kunnallisen päivähoidon, valitsevatko sen, että jompikumpi vanhemmista jää kotiin hoitamaan, vai palkkaavatko he sinne kotiin lapsenhoitajan. Tässä viimeisen vaihtoehdon kohdalla järjestään on veljemme ja sisaremme vasemmalta möläyttäneet, että ei paluuta piikayhteiskuntaan. No, onko se sitten jotenkin yhteiskunnan kannalta parempaa ja fiksumpaa, että nuorelle maksetaan kaljakapakkaan se raha elämiseen, kuin että hän menisi hoitamaan muutamaksi tunniksi lapsia johonkin perheeseen, saisi sieltä ensimmäiset elämisen ohjeet ja samalla hänen uusavuttomuutensa poistuisi? Minä en ainakaan tunne yhtään semmoista, joka 60-luvulla oli apulaisena jossain, joka olisi siitä elämänsä jaksosta jotenkin katkeroitunut tai pettynyt, jos on rehellisesti ja avoimesti elämää eteenpäin katsonut. Enemmin tai myöhemmin meidän on mentävä tähän työllisyyden turvaamiseksi.

Työttömyysmenoista sen verran, että kun viime eduskuntakaudellako otateltiin tästä perusvoima-asiasta tässä salissa hyvin paljon, niin tulin siihen tulokseen, että ed. Hassilla ja minulla ei ole yhtään mitään yhteistä, mutta kyllä kuunneltuani ed. Hassin pitämää vihreiden ryhmäpuheenvuoroa totesin, että on meillä sittenkin yhteistä. Ed. Hassi todella sanoi tästä työttömyyden hoidosta aika osuvasti. Onko todella perusteltua tämä näin suurten rahamäärien mättäminen sinne noin huonoilla tuloksilla? Kyllä minun mielestäni on mentävä pontevammin työllisyyden hoitoon kuin työttömyyden hoitoon.

Olen aikaisemminkin käyttänyt esimerkkiä, että jossain on järjestelmässä vikaa, kun maassa on noinkin runsas määrä työttömiä, mitä on, ja siitä huolimatta mansikanpoimijat pitää tuoda Venäjältä ja Virosta. Toisena esimerkkinä voin sanoa, että kahtena edellisenä viikonloppuna olen aivan määrätietoisesti käynyt tarkistamassa maakunnan metsämarjan ostopisteet. Ei niissä ole ollut yhtään ainutta työtöntä niissä jonoissa, siellä on ollut vain eläkeläisiä. Kyllä tästä voi päästä siihen käsitykseen, että suurelle osalle työttömistä työttömyys on saavutettu etu ja sitä häiritään tuolla lailla kaikenlaisilla kursseilla, kun ei niillä kuitenkaan mitään tavoitteita saavuteta.

Auton käyttömaksu, pannaan sinne taas lisää. Ed. Kallis sanoi kyllä hyvän vaihtoehdon siinä, että pantaisiin vaikka matkustusveroon sen verran lisää, että voitaisiin siitä luopua, tai ainakin siihen pitäisi jonkunlainen alueellinen porrastus tehdä. Kun nyt kansallisomaisuus rapautuu tiemäärärahojen vähenemisen takia ja kuitenkin on suuria alueita Suomessa, joilla auton pitäminen on pakko, ja kun pitää vielä ajaa huonoa tietä, niin kyllä siellä pitäisi käyttömaksun olla halvempi kuin täällä, missä on hyvä julkinen liikenne ja pula vielä parkkipaikoista. Voitaisiin täällä kaksin—kolminkertaistaa koko käyttömaksu ja ottaa periferiasta pois. Silloin siinä olisi jotakin tasapuolista ja yleensä koko yhteiskunnan ja alueiden kannalta edistyksellistä vaikutusta.

Arvoisa herra puhemies! Käsittääkseni se oli suositus, ei vaatimus. 7 minuuttia on minun käsitykseni mukaan vaatimus.

Jaha, sekö on vaatimus tänään. No, helmet jäivät vielä pois, mutta jatkan myöhemmin.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Lyhyesti. Haluaisin korjata, kun ed. Hassin puheenvuorossa käytettiin tehottomuusesimerkkinä sitä, että työnetsijätoimintaan olisi käytetty 12 miljoonaa euroa. Tosiasiallisesti siihen on käytetty — on totta, että budjettiin on budjetoitu tuo summa — mutta tosiasiallisesti siihen on käytetty 68 000 euroa, jolla hiukan alle 40 ihmistä on löytänyt itselleen työpaikan, ja säästö, joka työmarkkinatuessa on syntynyt, on 111 000 euroa. Tuo koko järjestelmä perustuu nimenomaan siihen, että jos yksityinen työnetsijä löytää pitkään työttömänä olleelle työpaikan, niin hän saa siitä palkkion, joka on pienempi kuin yhteiskunnan varoista säästyvä raha, jota muutoin maksettaisiin työmarkkinatukena tuolle ihmiselle. Toivon toki, että olisimme saaneet käytettyä kaikki 12 miljoonaa, koska silloin näitä työpaikkoja olisi löytynyt huomattavasti enemmän pitkään työttömänä olleille, mutta ikävä kyllä samaan aikaan sattui tämä meidän taantumatilanteemme, jolloin uusia työpaikkoja ei niin runsaasti syntynyt.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vilkunan puheenvuorossa oli paljon tämmöistä valtiomiesainesta. Sikäli kun puheenvuoron sisältöä tulkitsin, niin ed. Vilkunasta tulisi hyvä työministeri, erityisen hyvä valtiovarainministeri, koska hän tuntuu olevan tämän himoverotuksen kannalla, jopa niin, että ruuan arvonlisäverotuksessa, missä kaikki edustajat periaatteessa ennen vaaleja olivat alentamisen kannalla, niin ed. Vilkuna olisi vielä nostamassa sitä. Ymmärrän tämän periaatteen, että lähdetään liikkeelle jakamaan lapsiperheille ja köyhille ja eläkeläisille ja kaikille muille, mutta kun tiedetään vanhastaan, että nämä hukkuvat tänne valtion pohjattomaan sammioon, niin kyllä täytyy sanoa, että en vastaavaa puheenvuoroa ole koskaan tällä rintamalla nähnyt. Mutta ed. Vilkuna viittasi puheenvuorossaan yhteiskuntarauhaan, ja eikö se konikapinakin Nivalasta alkanut?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Vilkunan mahdollisuuksia työministeriksi omasta mielestäni kyllä heikentää se, että hän on puheenvuorossaan sitä mieltä, että "työttömyys on saavutettu etu". Todellakaan myöskään tällaista kannanottoa aikaisemmin en ole kuullut tässä salissa. Kyllä varmasti työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa kipeästi sen kohteeksi joutunutta ihmistä. Ja kun ajatellaan pitkäaikaistyötöntä ja niitä taloudellisia tukia, mitä hän saa viitenä päivänä viikossa, työmarkkinatukea, niin ei voi todellakaan puhua mistään saavutetusta edusta.

Se, mihin ed. Hassi täällä viittasi, tuntui aivan lapsukselta silloin hänen puheenvuorossaan, tuo 12 miljoonaa, joka täällä kyllä sivuhuudoin silloin jo torjuttiin.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Se puheeni jäi olennaisilta osin kesken, joten en käytä vastauspuheenvuoroa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa meidän budjettikirjamme johdanto-osissa minusta aivan oikein sijoitetaan Suomi osaksi myös eurooppalaista järjestelmää ja osaksi globaalia järjestelmää. Viitataan siihen, että Suomi on toimija myös suhteessa kansainväliseen yhteisöön ja sitä kautta meille myöskin lankeaa vastuita. Eräs keskeinen vastuualue luonnollisesti, joka nyt globaalirahoituksessa tulee kysymykseen, on maailmanlaajuisen eriarvoisuuden ongelmiin huomion kiinnittäminen.

Kun täällä keskusteltiin hetki sitten maatalouspolitiikasta, ei voi olla ottamatta esille sitä esimerkkiä, jota julkisessa keskustelussa monesti on tuotu, että Euroopan unionin alueella olevat 4 miljoonaa lehmää saavat päivittäin tukea keskimäärin lehmää kohden 2 euroa päivässä. Maailmassa elää miljardi ihmistä tällä hetkellä, joiden tulotaso päivittäin on 1 euron tasoa. Tämä on rinnastus, nämä eivät tässä tapauksessa ole yhteismitallisia asioita enkä halua eurooppalaisilta lehmiltä poistaa tukea sinänsä, mutta haluan vain kuvata sen, millä tavalla ihmiskunnasta merkittävä osa elää. On itse asiassa yhteiskuntapoliittisesti ja moraalisesti vastuuton tilanne, että me joudumme vielä laskemaan miljoonissa, sanon miljoonissa, vuosittain aliravitsemukseen menehtyvien ihmisten määrän.

Siinä suhteessa on tärkeää, että mekin Suomessa osana vaurasta maailmaa olemme valmiita myös panostamaan globaaliköyhyyden ongelmien ratkaisemiseen. Minusta on upeata, että tässä budjettiesityksessä nyt ollaan lähdetty sille tielle, että Suomen kehitysyhteistyömäärärahoja, jotka primaarisesti nimenomaan kohdentuvat globaaliköyhyyden ongelmien ratkaisemiseen, on lähdetty määrätietoisesti nostamaan. Ensi vuodelle arvioidaan kehitysyhteistyörahoituksen bruttokansantuoteosuuden nousevan 0,37 prosenttiin, kun tänä vuonna se on 0,35 prosenttia ja vielä pari vuotta sitten olimme 0,30 prosentin tasolla. Tässä on hivenen nousua, mutta tärkeintä on, että olemme nousu-uralla. Hallitus asettaa tavoitteeksi, että vuoteen 2010 mennessä saavuttaisimme tuon YK:n suosittaman 0,7 prosenttia, joka kertaalleen saavutettiinkin vuonna 91, mutta sen jälkeen siitä jouduttiin talouskriisin vuoksi laistamaan. Minusta on arvokasta, että kehitysyhteistyössä me olemme valmiita kantamaan osavastuumme osana kansainvälistä yhteisöä.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin ydin kuitenkin on luonnollisesti kotimaassa ja ennen kaikkea työllisyydessä. Tavoitteeksi on asetettu se, että me voisimme luoda 100 000 uutta työpaikkaa lähivuosina ja työttömyysaste alentamaan 6 prosenttiin. Toimenpiteet, joita hallitus suosittelee, varmasti ovat käyttökelpoisia tuon tavoitteen aikaansaamiseksi, ja siinä on myös otettava huomioon verotukseen tehtävät uudistukset, jotka tavoitteellisesti tähtäävät myös työllisyystilanteen kohentamiseen.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä hieman filosofoida sitä ajattelutapaa, joka saattaa joissain piireissä olla, että yleinen kohdentamaton verojen alennus sinänsä loisi työllisyyttä. Itse asiassa on aika mielenkiintoinen vertaus, jos otamme Eurostatin viimeiset tilastot, että kaikissa niissä unionimaissa, joissa bruttoveroaste on Suomea korkeampi, on itse asiassa työttömyys Suomea alempi. Ja päinvastoin aivan johdonmukaisesti: kaikissa niissä unionimaissa, joissa työttömyys on Suomea suurempaa, on itse asiassa kokonaisverotus, bruttoverotus, Suomea lievempää. Asetelma on jopa niin johdonmukainen, että joku saattaisi kysyä näin päin, pitäisikö Suomessa itse asiassa kiristää bruttoveroastetta, jotta työllisyystilanne kohenisi.

Nämä maat toimivat tällä tavalla, että Ruotsissa, Tanskassa ja Belgiassa kokonaisverotus on Suomea kireämpää, ja näissä kaikissa työllisyystilanne on Suomea parempi. Ehkä vertailukelpoisin tässä on tietysti Ruotsi, jossa bruttoverotus on 54 prosenttia, kun se Suomessa on 45 prosenttia, bruttoveroaste. Työttömyysaste on Ruotsissa 5,4 prosenttia, Suomessa 9. Eli tässä Suomi ja Ruotsi erkaantuvat hyvinkin ongelmallisella tavalla.

Unionimaista, jos taas toisin päin katsomme, nimenomaan Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa työttömyys on Suomea korkeampaa. Tässä suhteessa kaikissa niissä vuorostaan bruttoveroaste on Suomea alempi. Espanja on tässä tietysti ongelmallisin esimerkki, jossa on unionin korkein työttömyysprosentti, 11,3 prosenttia. Siellä kokonaisveroaste, bruttoveroaste, on lähes 10 prosenttia Suomea alempi eli 35 prosenttia. Veroja alentamalla ei ainakaan Espanja ole pystynyt, siis bruttoveroastetta alentamalla, työllisyyskehitystään kohentamaan.

Lähtisinkin liikkeelle siitä, että siinä ei itse asiassa ole selkeätä korrelaatiota; tässä näyttäisi olevan selkeä korrelaatio, mutta maailmanlaajuisesti ei ole selkeätä korrelaatiota sen suhteen, mikä on bruttoveroasteen taso ja mikä on työllisyysaste, vaan luonnollisesti verotus on yksi finanssipolitiikan väline, jolla voidaan vaikuttaa kokonaistaloudelliseen kehitykseen ja myöskin työllisyyteen. Luonnollisesti on verotus myöskin keino, jolla voidaan, kun se oikein kohdennetaan, niin kuin näen, että myös hallitus on pyrkimässä, työllisyystilannetta kohentaa myös verohelpotuksia oikein suuntaamalla.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin tässä vielä ottaa kolmannen aiheen, ja se liittyy kahteen talousarvioaloitteeseen, jotka olen tehnyt suurin piirtein samasta aihepiiristä ja jotka liittyvät saamelaisten asemaan Suomessa. Saamelaisethan ovat itse asiassa Euroopan unionissa, täällä Euroopassa, ainoa alkuperäiskansa. Heitä asuu Suomessa 7 000, Pohjois-Suomessa Utsjoen, Enontekiön, Sodankylän kunnan pohjoisosissa, ja he puhuvat kolmea kieltä. Kielet ovat uhanalaisessa asemassa, kuten hyvin tiedämme, ja me olemme uuteen perustuslakiin kirjanneet saamelaisille oman kulttuuriautonomian, ja selkeästi budjettiesityksessäkin hallitus pyrkii omalta osaltaan tukemaan kulttuuriautonomian vahvistumista.

Kaksi isompaa asiaa tässä kuitenkin on, jotka edellyttäisivät pientä tarkistusta budjettiin. Ensinnäkin saamelaisten omankielisen sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistaminen on erinomaisen tärkeä asia. Tähän on määrärahaa 300 000 euroa budjetissa olemassa, mutta nimenomaan varhaiskasvatuksen ja vanhustenhuollon kehittämiseksi tässä tarvittaisiin lisämäärärahaa. Olen tekemässä talousarvioaloitteen, jossa 400 000 euroa lisättäisiin budjettiin nimenomaan tähän omankielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen saamelaisalueelle.

Toinen esitykseni liittyy saamelaiskäräjien suunnittelemaan saamelaisten kulttuurikeskuksen rakentamiseen Inarin kirkonkylään. Tämä on iso, erittäin mittava kansallinen hanke, jota on jo useiden vuosien ajan oltu valmistelemassa. Tavoitteena on rakentaa itse asiassa kulttuurikeskus, jossa olisi saamelaiskäräjien istuntosali, alkuperäiskansoille tarkoitettu kokous- ja kongressikeskus, siinä olisi myös paikalliseen kulttuuriin liittyvä elokuvakeskus, saamelaismusiikkikeskus jne. Tämmöinen keskeinen keskus Inarin kirkonkylään ollaan suunnittelemassa. Vastaavan tyyppiset kulttuurikeskuksethan toimivat Norjan puoleisella saamelaisalueella. Tämän hankkeen suunnittelumäärärahaan esittäisin 200 000 euroa, jotta se saataisiin liikkeelle. Tätä on jo useiden vuosien ajan viety eteenpäin, ja saamelaiskäräjät on tietysti ollut tässä hyvin aktiivinen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun puheenvuorossani kolmeen asiaan, joita en ehtinyt eilen käsitellä 7 minuutin puheenvuorossani.

Ensinnäkin kuntataloudesta, josta on tietysti jo paljon tähän mennessä tässä keskustelussa kerrottu ja tuotu mielipiteitä esiin. Työllisyystilanne on toistaiseksi pysynyt suhteellisen vakaana kunnissa, ja se on julkisen talouden kannalta hyvin tärkeää. Kuntatalouden kannalta hallituksen budjettiesitys ja valtion toimenpiteitten vaikutus kuntatalouteen on ilman indeksitarkistusta valtiovarainministeriön laskelmien mukaan lievästi kiristävä. Aika näyttää, kuinka kunnat yhdessä eri toimijoiden kanssa pystyvät täyttämään ne odotukset, joita muun muassa peruskoulun ensi- ja toisluokkalaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen on kohdistunut.

Asianomaiseen asiaa koskevaan hallituksen lakiesitykseen en ole ehtinyt tutustua kuin hyvin huonosti, mutta tietojeni mukaan näitten työntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia ei olla asettamassa liian tiukoiksi ja siirtymäaikaa on myös varattu reilusti. Tämä on mielestäni hyvä. Monet kunnat, seurakunnat, Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikalliset osastot jne. ovat järjestäneet iltapäivätoimintaa eri muodoissa jo vuosia. Siinä mielessä ei tässä ole mitään uutta, eli monessa kunnassa tämä asia on jo hoidossa. Kunnissa erot toteuttamistavan ja määrän suhteen ovat olleet varsin suuret, ja näin lienee jatkossakin, vaikka toimintaa lainsäädännöllä ohjataan. Uusi lainsäädäntö ja resurssien ohjaaminen antavat varmaan paremmat mahdollisuudet toiminnan järjestämiseen kaikkialla maassa.

Haluan kuitenkin tähdentää, että kuntatalous ei kestä uusia tehtäviä, jos niihin ei ole osoittaa resursseja. Se tulee pitää mielessä tässäkin talossa. Houkutuksia meillä on kyllä riittämiin.

Kuntatalous tulee jäämään alijäämäiseksi myös ensi vuonna, mikä tulee aiheuttamaan ongelmia muun muassa Kansallisen terveyshankkeen ja vanhustenhuollon kehittämisen omarahoitusosuuksien hankkimisessa osassa kunnista. Toimintakulujen kasvu ylittää ensi vuonna kuntien valtionosuuksien sekä vero- ja maksutulon kasvun. Esimerkiksi omassa maakunnassani erikoissairaanhoidon kulut kasvavat 5—6 prosenttia, kehitysvammahuollon 4—5 ja kuntien henkilöstökulut reilut 3 prosenttia. Kun muuttotappio on suurta, verotulojen kasvu voi jäädä huomattavasti alle maan keskiarvon. Eipä siinä rakenteita ehdi muuttaa samassa tahdissa, ei millään, vaikka kuinka olisi tahtoa. Kuntien väliset erot pysyvät edelleen suurina, ja tämäkin on meidän syytä pitää mielessä.

Peruspalveluohjelma ja peruspalvelubudjetti, joiden tarpeellisuudesta kaikki täälläkin talossa ovat varmaan yhtä mieltä, luovat hyvän pohjan kuntatalouden paremmalle ennustettavuudelle. Valmistelutyö on vain saatava pikaisesti käyntiin. Sen myötä uskon kuntakentän ja valtion keskustelukulttuurin paranevan entisestään, myös valtion ja kuntien toiminnan koordinointi tätä myötä paranee.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että hallitusohjelman mukaisesti kuntien verotulomenetykset, viittaan ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten korottamisesityksiin, korvataan tällä kertaa täysimääräisinä, ja hyvä näin. Valtionosuuksia nostetaan reilusti erityisesti sosiaali- ja terveydenhoidon osalta. Myös uusien tehtävien johdosta valtionosuuksia lisätään noin 130 miljoonalla eurolla. Tästä suuri osa kohdistuu Kansalliseen terveyshankkeeseen, mutta myös esimerkiksi edellä käsittelemääni lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Myös esiopetuksen kuljetuksissa valtio on ensi vuonna mukana.

Sitten lyhyesti sotiemme veteraanien asiasta. Viime vuoden joulukuussa eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen, jonka mukaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuuden parantaa rintamaveteraanien kuntoutuksen laatua ja määrää siten, että jokaisella sotiemme veteraanilla olisi mahdollisuus päästä vuosittaiseen kuntoutukseen." Talousarviossa hallitus esittää, että rintamaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseen käytettävät määrärahat säilyvät entisellä tasolla. Vuonna 04 kuntoutukseen osallistuvien veteraanien määrä tulee olemaan noin 35 000. Hallitus esittää, että sotainvalidien puolisoiden kuntoutukseen tarkoitettua määrärahaa korotetaan 160 000 eurolla, jolloin kuntoutukseen pääsee yli 1 500 puolisoa. Veteraanien rivit harvenevat, mutta jos rintamaveteraanien kuntoutukseen käytettävää määrärahaa ei nosteta, silloin menee vuosia, ennen kuin edellisen ponnen edellyttämään tilanteeseen päästään. Varmasti hallitus, näin uskon, palaa tähän asiaan ja tästä kuullaan mitä pikimmin.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyys on nostettu hallituksen yhdeksi politiikkaohjelmaksi. Yrittämisen yleisiä edellytyksiä ollaan hallituksen toimesta parantamassa. Hallitus toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelman. Tavoitteena on luoda toimintapuitteet, jotka edesauttavat yritysten perustamista ja kasvua sekä kansainvälistymistä. Yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi tarvittavat veroratkaisut on tarkoitus saada, ja uskon, että ne saadaan aikaan ensi vuoden alusta, sillä yrittäjien ikärakenne on erityisen hankala. Vielä tämän syksyn aikana hallitus tehnee päätökset, niin kuin myös hallituksen puolelta on todettu, myös yritysverotuksen uudistamisesta. Päätökset ovat joka tapauksessa merkittäviä. Yrittämisen ja yrittäjyyden on oltava Suomessa vähintään yhtä houkuttelevaa tulevaisuudessa kuin nykyisinkin. Vain se takaa entisten työpaikkojen säilymisen ja uusien syntymisen yrityksiin ja sen myötä työllisyyden parantumisen.

Hallitus on päässyt myös sopimukseen siitä, että arvonlisäverotusta muutetaan pienempien yritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi. Hallitus esittää, että verovelvollisuuden liikevaihtorajaan tulisi asteittain liukuva veronhuojennus, joka pienentyisi liikevaihdon kasvaessa. Täällä on käyty myös keskustelua tämän muutoksen kattavuudesta, ja henkilökohtainen mielipiteeni on, ja toivon myös, että siitä hallituksessa sovitaan, että se koskee kaikkia yrittäjiä, siis myös maatalousyrittäjiä. Muun muassa ed. Kiviranta perusteli hyvin tätä asiaa.

EU laajenee ensi keväänä, ja Suomessa ollaan syystä huolissaan, sillä sekä tuotantoa että työpaikkoja siirtyy niin sanotusti halvan työvoiman maihin. Asiasta on täälläkin paljon käyty puhetta, mitä on tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin, laajenisiko EU tai ei, mutta tälläkin hetkellä monissa melko suurissa yrityksissä tehdään selvityksiä tuotannon siirtämiseksi esimerkiksi Viroon. Toivottavasti nämä uhkakuvat tuotannon ja työpaikkojen siirtymisistä näihin matalapalkkamaihin yhä enenevässä määrin osoittautuvat vääriksi. Joka tapauksessa elinkeinorakennetta ja yrityksiä me varmasti joudumme kehittämään enenevässä määrin siihen suuntaan, jossa nämä sitten pärjäävät ja me selviämme tästä kilpailusta, joka on jo todellisuutta, yhä paremmalla osaamisella ja tiedolla ja taitotasolla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen otti puheenvuorossaan esille lasten iltapäivähoidon järjestämisen ja totesi, että on hyvä, että kunnille ei tule niin tiukkaa velvoitetta sen suhteen, mikä on palvelujen antajien pätevyystaso. Näinkin voi ajatella, mutta haluan muistuttaa vain, että kunnat ostaessaan näitä palveluja järjestöiltä ovat vastuussa myös palvelun laadusta. Siinä mielessä toivoisin, että kunnat olisivat hyvin tarkkoja pätevyysvaatimusten suhteen, vaikka niitä ei lailla ikään kuin raamitettaisi kovin tiukoiksi, koska on kyse kuitenkin lasten ja nuorten elämästä ja pitkästä ajasta, heidän vapaa-ajastaan.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen nosti puheessaan erittäin tärkeän asian eli arvonlisäveron huojennuksen ulottamisen kaikkiin yrityksiin. Se on juuri näin, että myös maaseutuyrityksissä tätä huojennusta kaivataan eritoten sen takia, että maaseutuyrityksissä on tyypillisesti monia eri tuotannonaloja. On perusmaataloutta sekä sitten sivuansiotoimintaa, liitännäiselinkeinoja. Nyt jos alkutuotanto rajataan kokonaan pois, se johtaa siihen, että nämä maaseutuyrittäjät joutuvat vaan tarpeettomasti pilkkomaan omaa toimintaansa ja eriyttämään yrityksiä. Siitä seuraa vaan tarpeetonta byrokratiaa. Parempi, että kaikki maaseutuyritykset ovat tämän huojennuksen piirissä, kuitenkin pois lukien puun myyntitulon verotus. Jos puun myyntitulot tulisivat alvihuojennuksen piiriin, se lähinnä sekoittaisi puumarkkinoita, ja tässä tilanteessa on erittäin perusteltua jättää puun myyntitulot ulkopuolelle.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väätäiselle: En todella sitä tarkoittanut, että tätä asiaa voitaisiin kunnissa hoitaa miten tahansa. Käsittääkseni tämä lakiesitys sisältää sen, että henkilöiden, jotka toimivat ohjaajina aamu- ja iltapäivätoiminnassa, on suoritettava näyttökoe viiden vuoden aikana. Kunnan on todella seurattava sitä toimintaa, käsittääkseni sitä on seurattu nytkin. Mutta sitä tarkoitin tällä joustavuudella, että nyt, jos hyvin tiukat aikarajat laitetaan ja vaatimustaso nostetaan koulutuksen suhteen hyvin korkeaksi, voi olla tilanne, että olemme entistä hankalammassa tilanteessa, entistä vaikeampi on kuntien järjestää. Mutta totta kai tätä on kontrolloitava ja työssä on oltava sellaisia henkilöitä, jotka hallitsevat tämän.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti on syntymässä uudessa taloustilanteessa. Poikkeuksellisen pitkän kasvukauden jälkeen talouskasvu on tasaantunut ja pessimistisimmät ennustajat ovat jopa povanneet tilanteen heikkenevän lähikuukausina. Tähän tilanteeseen ensi vuoden valtion budjetti tekee veronkevennyksillä sen, mikä kotimarkkinoiden vilkastuttamiseksi on välttämätöntä. Hallitusohjelman veronkevennykset tulevat etupainotteisina juuri työllisyyssyiden takia. Veronkevennysten kohdistuminen selkeästi pieni- ja keskituloisiin on myöskin oikeudenmukainen ja työllisyyden kannalta perusteltu ratkaisu.

Hallitusohjelman kunnianhimoisin tavoite onkin 100 000 uuden työpaikan luominen tämän vaalikauden aikana. Tavoitetta palvelee hyvin hallitusohjelman mukaan yritys- ja pääomaverotuksen uudistamisen sisällöstä päättäminen jo tämän vuoden aikana niin, että verolait tulevat eduskunnan käsittelyyn ensi kevään aikana. Kansainvälisen kilpailukykymme kannalta asialla on merkitystä, koska Euroopan unioni laajenee Suomenlahden etelärannalle. Suuren verokuilun syntyminen maarajojemme lähelle olisi Suomen yritysten, yritystoimintamme, kannalta turmiollista.

Ilman määrätietoisia toimia uusia työpaikkoja ei synny toivotulla tavalla. Uusien työpaikkojen mahdollisuudet ovat pienissä yrityksissä, joita varten erikoisesti arvonlisäverotuksen alarajan nostaminen ja liukuvaksi tekeminen on juuri oikean suuntainen päätös. Tässä yhteydessä on tärkeää, että alkutuotannon osalta verokohtelu on samanlainen muihin yrittäjiin verrattuna. Asialla on suuri periaatteellinen merkitys yleensä yritystoimintaa kehitettäessä, ja varsinkin sillä on merkitystä maaseutuelinkeinoja kehitettäessä sekä maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten kannalta.

Juuri äskeisessä vastauspuheenvuorossa ed. Tiilikainen mielestäni ansiokkaasti tätä tarkensi. Elikkä maaseutuelinkeinoissa, esimerkiksi maatilalla, syntyy helposti niin sanottuja liitännäiselinkeinoja, joiden erottaminen verotuksellisesti, jos tätä verouudistusta ei mahdollisesti ulotettaisi koskemaan koko maatilayritystä, aiheuttaisi aivan turhaa byrokratiaa, ja sillä olisi nimenomaan yritystoiminnan kannalta kielteinen vaikutus.

Yrittäjien kannalta on tärkeää sukupolvenvaihdosten edistäminen. Tätä varten sukupolvenvaihdosten nopeuttaminen ja verotuksellinen helpottaminen on viisasta yrittäjyyspolitiikkaa, ja samalla se tukee asetettua työllistämistavoitetta. Yhtä tärkeää kuin on uusien työpaikkojen luominen, on olemassa olevien työpaikkojen säilyttäminen ja osaamisen siirtäminen sukupolvelta toiselle. Vuodelle 2004 ajoittuvat uudistukset tulevat juuri oikeaan aikaan yrittäjien ikärakenne huomioiden.

Vaikka hallituskaudeksi sovittu budjettikehys onkin tiukka ja menneen voimakkaan kasvun suomaa liikkumavaraa ei valtiontaloudessa ole, on ensi vuoden talousarviossa kuntien kannalta monta positiivista asiaa. Peruspalveluohjelma ja -budjetti takaavat kuntalaisille koko maan alueella kohtuulliset palvelut. Valtionosuuksien indeksitarkistus nostetaan 75 prosenttiin aikaisemmasta 50 prosentista. Vaikka veronkevennysten keinona edelleen käytetään kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen nostamista, niin aiemmasta käytännöstä poiketen kunnille menetys kompensoidaan täysimääräisenä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korottamalla.

Arvoisa puhemies! Hallitus on jo käynnistänyt kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamisen, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2005. Tässä työssä yhdessä Kuntaliiton kanssa voidaan kuntien ongelmia tarkastella kiireettä ja pyrkiä laadukkaiden palvelujen tuottamiseen kaikille suomalaisille. Keskustan vaalitavoite olikin kunta—valtio-suhteen saaminen mahdollisimman vakaalle pohjalle. Tähän tavoitteeseen ollaan nyt pääsemässä, ja asiaa on mielestäni tervehdittävä kohtuullisella tyydytyksellä. Toki ongelmia kuntatalouteen jää edelleen esimerkiksi jatkuvan muuttoliikkeen takia, mutta nyt tehdyt päätökset ovat ehdottomasti pitkä askel oikeaan suuntaan.

Uusi talousarvioesitys on perheiden kannalta oikean suuntainen. Lapsilisän korottaminen ensimmäiselle lapselle on määrältään pienehkö, mutta kannanottona merkittävä pitkästä aikaa tällä erittäin tärkeällä alueella. Pienten koululaisten iltapäivähoidon järjestäminen ja esiopetuksen oppilaiden koulumatkoihin tuleva rahoitus ovat myös hyviä asioita lapsiperheille. Kuntatalouden puolella peruspalveluihin panostaminen palvelee erinomaisesti lapsiperheitä suurina palveluiden käyttäjinä. Budjettiesityksen linjaukset ovat juuri tämän takia merkittäviä, kun painopistettä on siirretty tähän suuntaan huolimatta talouden epäedullisesta tilanteesta. Arvostelun sijaa toki jää, mutta pääministeri Vanhasen hallituksen ensimmäiseen budjettiesitykseen ei kaikkea hyvää voi sovittaa.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on ehkä budjetin vaikein tilanne. Tiemäärärahojen niukkuus asettaa esimerkiksi Pohjois-Karjalan vaikeaan asemaan alemman tieverkon kunnon heikentyessä ja määrärahaesityksen ollessa niukka Savo-Karjalan tiepiirille tiestön kuntoon nähden. Jotta alueellisesti Suomessa päästäisiin tasa-arvoisempaan kehitykseen, on seuraavien talousarvioiden aikana huolehdittava koko valtakunnan yhteysverkkojen kunnosta ja näin luotava perusta muulle aluepoliittiselle työlle. Erikoisesti yksityisteiden kunto alkaa olla huolestuttava, ja pelkästään metsätalouden ympärivuotisten puukuljetusten vaarantuminen uhkaa lähivuosina, ellei tähän asiaan saada parannusta lähiaikoina. Asiaan varmasti paneudutaan seuraavissa talousarvioissa.

Arvoisa puhemies! Alueellisten vaikutusten arviointi uutena keinona hallituksen toimissa on tervetullut kaikkien maakuntien saamisessa positiivisen kehityksen uralle. Jo tässä talousarvioesityksessä on monta kohtaa, joilla aluepolitiikka käännetään oikeaan suuntaan: tutkimus- ja kehittämisrahojen lisäys, satsaaminen kotimaisiin energialähteisiin, verouudistukset, Kansalliseen metsäohjelmaan sitoutuminen myös budjettipäätöksin jne.

Arvoisa puhemies! Taloustilanteeseen nähden budjettiesitys on selkeä kannanotto paremman kehityksen puolesta Suomessa. Kaikkea hyvää talousarvioesitykseen ei tietenkään ole saatu. Tärkeää on, että on valittu oikea suunta, jota voidaan seuraavissa talousarvioissa edelleen vahvistaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Vaalikauden ensimmäinen varsinainen budjetti antaa hyvän kuvan istuvan hallituksen tärkeysjärjestyksistä, siitä, mitkä asiat nähdään kaikkein kiireellisimpinä ja yhteiskunnan pahimpina epäkohtina. Vanhasen hallitus on priorisoinut tuloveronkevennykset ja viinan hinnan alentamisen. Sen sijaan useat sellaiset hankkeet, jotka hyvin laajalti nähtiin ennen vaaleja kiireellisiä toimenpiteitä vaativina epäkohtina, ovat nyt tyystin jääneet pois ensimmäisestä budjetista.

Kansaneläkkeen tasokorotus oli useiden puolueiden ja ehdokkaiden tavoitelistalla vaaleissa ensi sijalla. Kun hallituksella on reilusti pelivaraa työelämässä olevien veronkevennyksiin, miksei tästä edes osaa ole kohdennettu eläkeläisten ostovoiman kohentamiseen? Pientä eläkettä saavat joutuvat tällä hetkellä karsimaan jopa perustarpeistaan. Asumiskustannusten, ruoan ja terveydenhoidon asiakasmaksujen jälkeen monilla ei tahdo riittää rahaa kalliisiin lääkkeisiin. Lääkkeiden maksukaton alentaminen, elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen ja kansaneläkkeen tasokorotus toisivat merkittävän helpotuksen kansaneläkkeen varassa elävälle, ja kaikki tämä menisi paljon varmemmin kotimaiseen kulutukseen kuin hyvätuloisten tuloveronkevennykset.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tulee esittämään näihin kaikkiin lueteltuihin epäkohtiin omat talousarvioehdotuksensa, jotka sisältyvät tasapainotettuun vaihtoehtobudjettiimme.

Minimiäitiyspäivärahan alhaista tasoa on kuvattu suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahraksi. Merkittävä osa, noin neljännes, kaikista äitiyspäivärahalla olevista äideistä saa tätä minimietuutta, jonka taso on vain noin puolet työttömän pienimmästä peruspäivärahasta. Tämä on yksi merkittävimmistä syistä lapsiperheiden köyhyyteen, ja se myös viestii yhteiskunnan arvoja. Kodin ulkopuolista työtä pidetään oman lapsen hoitoa niin paljon arvokkaampana, että jopa työn odottamista pidetään kaksi kertaa arvostetumpana kuin pienen vauvan hoitamista. Jos tällaista epäkohtaa ei kiireellisesti korjata, on turha odottaa naisilta pääministeri Vanhasen peräänkuuluttamia synnytystalkoita.

Miksi minimiäitiyspäivärahan korjausta ei tehdä kiireellisesti heti ensimmäisen tilaisuuden tullen? Itse asiassa hallitusohjelmassa ei edes luvata korjata tilannetta kristillisdemokraattien vaatimalla tavalla. Puolueemme vaaliohjelmaan kirjattiin kynnyskysymykseksi minimiäitiyspäivärahan korottaminen työttömän peruspäivärahan tasolle, emmekä olisi hallitusneuvotteluissakaan tyytyneet mihinkään vähempään.

Tuloveron ja alkoholiveron kevennysten tarvetta on perusteltu Suomen kireämmillä veroprosenteilla suhteessa naapurimaihin ja muihin Euroopan unionin maihin. Mutta miksi hallitus ei ole huolestunut siitä, että Suomessa on koko Euroopan alueella lähes kirein elintarvikkeiden arvonlisävero ja lähes kallein ruokakorin hinta? Kun keskimäärin ruoan arvonlisävero EU-maissa on 7 prosenttia, niin Suomessa se on 17 prosenttia. Ihmettelen sitä, miksi tätä epäkohtaa ei korjata, sillä en ole kuullut yhdenkään poliitikon tai puolueen pitävän tilannetta sinänsä ihanteellisena. Kun aivan aiheellisesti pelätään kasvavaa viinarallia Virosta, niin miksi ei huomioida jo käynnissä olevaa makkararallia Suomenlahden yli? Korkean verotuksemme seurauksena suomalaiset tuovat esimerkiksi Virosta vuosittain 100 miljoonan euron arvosta elintarvikkeita. Elintarvikemarkkinoiden kilpailua tulee kiristämään Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tarttuu vaihtoehtobudjetissa myös yhteiskunnan turvallisuuden parantamiseen sekä poliisin määrärahoja korottamalla että kriminaalipolitiikkaan panostamalla.

Suomen vankilat ovat täpötäysiä, minkä saimme todeta vieraillessamme kesäkokouksemme yhteydessä Konnunsuon keskusvankilassa. Viime vuonna vankiloissa oli yli 400 vankia ylipaikoilla, kun vankien keskiluku on noin 3 400 vankia, eli huomattava osuus on ylipaikoilla. Samaan aikaan kun vankien määrä on kasvanut ja vangit tulevat yhä moniongelmaisemmiksi, toisaalta vankilan henkilöstöä on supistettu. Suomalaisissa vankiloissa henkilökuntaa on niukasti, noin viidennes vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä lisää vankien turvattomuutta, vaikeuttaa päihdekuntoutusta ja pitää yllä poikkeuksellisen korkeaa rikosten uusimisriskiä.

Minusta on järkyttävää se, että 90 prosenttia nuorisovangeista ja 60 prosenttia kaikista vangeista päätyy uudestaan vankilaan. Nämä luvut ovat huolestuttavia, ja ne ovat myös selvästi suurempia kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa vain 30 prosenttia vangeista uusii rikoksensa. Suurin syyllinen rikosten uusimiseen ovat päihdeongelmat. Esimerkiksi Konnunsuon vangeista yli 80 prosentilla on vaikea päihdeongelma, useimmiten huumeongelma.

Vapautuvien vankien tukiverkostot ovat häpeällisen huonot. Noin puolet vangeista vapautuu kirjaimellisesti kadulle muovikassi kädessä ja muutama kymppi rahaa taskussa asunnottomana ja työttömänä. On suuri kiusaus palata rötöstelevien kavereiden joukkoon, kun muuta sosiaalista verkostoa ei ole tarjolla.

Tällä hetkellä tukijärjestelmät ovat pääasiassa pienten ja koordinoimattomien kansalaisjärjestöjen sinänsä arvokkaan toiminnan varassa. Kuntien kuormitetusta sosiaalitoimesta harvoin löytyy resursseja vapautuneen vangin riittävään tukemiseen. Meillä ei ole myöskään säädöksiä eikä käytäntöjä velvoitteellisesta avohoidosta, mikä taas esimerkiksi Tanskassa on toiminut jo vuosikausia. Päihdekuntoutus tai seksuaalirikollisten terapia saatetaan vankilassa aloittaa, mutta se katkeaa, kun vanki vapautuu.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tulee esittämään lisärahoitusta rikollisuuden torjuntaan: muun muassa poliisien avointen paikkojen täyttämiseen, poliisien määrän lisäämiseen, samoin kuin vankien päihdekuntoutukseen, vankilan henkilöstön lisäämiseen ja vapautuvien vankien tukiverkoston tehostamiseen. Hyvä kriminaalipolitiikka maksaa itsensä takaisin. Sen sijaan varsinkin nuorten syrjäytyminen rikoskierteeseen tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti salissa ei ole yhtään ministeriä paikalla, sillä olisin kovin mielelläni halunnut vielä kysyä hallitukselta, mihin budjettiriihessä kaatui esitys lapsiasiainvaltuutetun viran perustamisesta. Tulemme omassa vaihtoehtobudjetissamme ehdottamaan myös tämän viran perustamista. Toivottavasti tämän keskustelun aikana voidaan vielä tähän kysymykseen palata.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen otti esille viina-asian, eli hän puhui viinarallista ja piti sitä hallituksen puolelta huonona päätöksenä, että alkoholiveroa tullaan nyt alentamaan. Haluan tässä todeta sen, että se varmasti meille kaikille on ollut erittäin vastenmielinen asia, että on jouduttu tähän tilanteeseen. Mutta ed. Räsänenkin tietää hyvin tarkkaan, että kyllä tätä tilannetta on arvioitu erittäin monelta kantilta, mitä tässä pitäisi tehdä. On nyt päädytty sitten siihen, että ei ole muita vaihtoehtoja kuin alentaa alkoholin hintaa täällä, että viinarallia ei pääsisi syntymään. Tiedetään hyvin selkeästi se, että se toisi todella paljon ongelmia. Se toisi tietynlaista pimeää kauppaa, jopa rikollisuutta jne.

Minusta on erittäin tärkeää nyt, että kaikki se energia, mikä tässä on, käytettäisiin nimenomaan sen pohtimiseen, kuinka näitä ongelmia voidaan lievittää. Hallitus on luvannut tämmöisen ohjelman, jossa pyritään valistusteitse vaikuttamaan siihen, että alkoholin liikakulutus tai alkoholista aiheutuvat terveysongelmat eivät kasvaisi tämän veronalennuksen myötä. Tähän pitää nyt keskittyä meidän kaikkien. Todella tämä ongelma on suuri. Tässä ei parempaa ratkaisua tällä hetkellä kyllä ole.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella, niin kuin ed. Lämsä sanoi, mielestäni tässä asiassa se, että meidän ympärillämme Euroopan unionin myötä rajat avautuvat ja erilaiset muurit madaltuvat, johtaa vääjäämättä tietenkin siihen, että rajoja ylittämässä on myös sellaisia asioita, joita me ehkä emme aina haluaisi. Mutta mielestäni esimerkiksi tässä alkoholiasiassa pitää kiinnittää huomiota, niin kuin ed. Lämsäkin sanoi, valistuskampanjaan. Tervehdin ilolla sitä, että myös perhepoliittisiin panostuksiin saadaan rahaa lisää ja valistuskampanjaan yleensä, koska näissä asioissa emme voi lapsiammekaan pahoilta asioilta suojata, vaan ainoastaan opettaa heitä elämään näiden asioiden kanssa oikein.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen otti puheenvuorossaan myös esille vankien rangaistuksen jälkeisen pakkohoidon järjestämisen esimerkiksi seksuaalirikollisten osalta. Itse 20 vuotta terapiatyötä tehneenä sanoisin, että tällainen pakkohoito ei ole kyllä mikään pysyvä ratkaisu näitten asioitten järjestämiseksi, koska hoidossa, jotta se etenisi, tarvitaan myös sitä vapaaehtoisuutta. Sinällään minusta tällainen pakkohoitosäädös avohoitoon ei ratkaise tätä ongelmaa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei velvoitteellinen avohoito varmasti ratkaise asiaa, mutta kyllä siitä on saatu selvää hyötyä muun muassa Tanskassa, jossa sitä on käytetty nimenomaan ehdollisen vapausrangaistuksen aikana. Kaikkein suurin hyöty siitä on vankien päihdekuntoutuksen näkökulmasta. Myös seksuaalirikollisten kohdalla suurin syy rikosten uusimiseen liittyy vankien päihteidenkäyttöön. Jos kerran kuussa tarkistetaan tilanne, että ehdollisessa vankeusrangaistuksessa oleva henkilö on ollut ilman päihteitä, niin tällä lailla voidaan tukea häntä ehdollisen vankeusrangaistuksen aikana.

Sitten vielä totean sen, että mielestäni hallitus on tehnyt virheratkaisun tässä alkoholiverokysymyksessä. Ei olisi ollut mitään pakkoa tehdä vielä tätä ratkaisua. Sitä paitsi edelleenkin viina tulee olemaan halvempaa Virossa ja edelleen tämä ralli voi jatkua. Toisaalta kaikki eivät matkusta sinne Viroon ostamaan halvempaa viinaa. Nyt he saavat sieltä kotikylän Alkosta, myös ne nuoret henkilöt, helpommin tätä halpaa alkoholia esimerkiksi Pohjois-Suomessa ja muualla, josta ei niin herkästi lähdetä Viroon viinaostoksille.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kristillisdemokraattinen ryhmäpuheenvuoron pitäjä Bjarne Kallis vertasi Suomea ja Englantia alkoholiveron suhteen toisiinsa, koska molemmissa maissa on suurin piirtein samalla tasolla alkoholivero, niin Englannissa käytetystä alkoholista 80 prosenttia ostetaan pimeästä. Eli jos emme olisi lähteneet mukaan hinnanalennukseen tai veronalennukseen, niin Suomessa olisi tullut sama ilmiö. Täällä olisi pimeä kauppa lisääntynyt, verotulot olisivat jääneet saamatta. Esimerkiksi Alkon Koskenkorvan tehdas työllistää yksistään noin 7 000 ihmistä, 5 000 alkutuotannossa, jalostuksessa ja kuljetuksessa noin 2 000 ihmistä. Sitäkö te haluatte, että nämä työpaikat katoavat Suomesta?

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2004 tukee voimakkaasti niitä tavoitteita, jotka hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Erityisen keskeiseen asemaan on nostettu yrittäjyys. Yrittäjyyden tukemisen kautta pyritään työllisyystilanteen parantamiseen. Kaikki kuitenkin riippuu yleisestä talouspoliittisesta kehityksestä.

Maailmantalous on tällä hetkellä hitaan kasvun vaiheessa. Euroalueen bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan kuluvana vuonna vain noin 0,5 prosenttia ja ensi vuonnakin vain 1,5 prosenttia. Maamme kokonaistuotanto tulee kuluvalla viisivuotiskaudella jäämään edellistä kautta selkeästi pienemmäksi. Investointien väheneminen ja suuntautuminen osittain ulkomaille rajoittaa kotimaisen tuottavuuden, tuotannon ja viennin kasvua.

Oleellista euroalueen positiivisten talousnäkymien luomiseksi on kaikkien maiden nykyistä parempi sitoutuminen Kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoihin. Ranskan, Saksan ja Italian budjettikuri on höllentynyt jo kolmantena vuonna peräkkäin eikä valtioiden velkaantumisaste ole pysynyt sovituissa rajoissa. Euromaiden talouden vahvistumisen edellytyksenä on yhtäläinen sitoutuminen sopimuksen ehtoihin. Tämän päämäärän saavuttamista voidaan edistää ottamalla käyttöön sanktioita ja luomalla voimakkaampaa yhteistä tahtoa sopimuksen ehdoissa pysymiseksi.

Kokonaisuudistus, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on tarpeen ja jota Vanhasen hallituksen talousarvioesitys on nyt lähtenyt toteuttamaan, ei koostu yksinomaan yrittäjyyden edellytysten lisäämisestä, tarvitaan myös työelämää koskevia uudistuksia. Kun puhutaan lukumääräisesti siitä, kuinka monta uutta yritystä Suomeen tarvitaan, on muistettava myös jo olemassa olevien yritysten mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen. Jo nyt on olemassa lukuisia yrityksiä, joilla on kasvupotentiaalia. On muistettava se tosiasia, että työpaikan luominen olemassa olevaan yritykseen on aina kansantaloudellisesti edullisempaa kuin uuden yrityksen perustaminen.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan myös työelämän uudistuksia. Työelämän laajan uudistamisen tulee pitää sisällään joustoja, yrityskohtaisia ratkaisuja, työhönottamisen helpottamista ja muutoksia yleisessä rekrytointipolitiikassa. Oleellisimpia ja kiireellisimpiä uudistuksia kaivataan luomaan järjestelmä, joka helpottaisi nuoren, koulutetun työvoiman siirtymistä työmarkkinoille. Maassa, jossa työvoimapula on jo lähitulevaisuudessa todellisuutta, ei ole varaa seisottaa turhautunutta ja osaavaa nuorta työvoimaa kortistoissa ja kursseilla. Nuorten oikeus tehdä työtä on maamme hyvinvoinnin jatkumisen tae.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ensimmäinen talousarvioesitys lähtee rohkeilla veroratkaisuilla liikkeelle, kotimaisen kulutuskysynnän lisäämisen kautta kokoamaan talouskasvua ja parantamaan työllisyyttä. Tämä on oikea linja. Kun se saa lisäksi tuekseen verotuksellisia olosuhdetekijöitä parantavan osinko- ja yritysverouudistuksen tämän syksyn ja ensi kevättalven aikana, odotukset paremmasta huomisesta ovat realistisia. Talouskasvua tukevat lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokan panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä merkittävät Tekes-rahoituksen lisäykset. Alueellisesti merkittävä kuljetustukijärjestelmä säilyy ja jopa laajenee Pohjois-Savoon. Arvonlisäveron liukuman käyttöönotto, olkoonkin että raja, 25 000 euroa, on matalahko, sekä sukupolvenvaihdosten tukeminen ovat myös erinomaisia ratkaisuja.

Kyläkaupoille osoitettu tuki on merkittävä aluepoliittinen linjaus. Vaikka summa ei ole suurehko, kuitenkin sillä on merkittävää vaikuttavuutta. Ratkaisu tukee maaseudun kylien asuttuina pysymistä. Aluepoliittiset panostukset myös sisäasiainministeriön pääluokassa ovat merkittäviä. Maakunnan kehittämisraha lähes kaksinkertaistuu ja antaa alueitten elinkeinotoimen kehittämiselle tarvittavaa lisäpotkua. Sitomattomat maakunnalliset kehittämisrahat viisinkertaistuvat. Epäselväksi sen sijaan jää, kuinka budjettikirjaan kirjoitettu maakunnallisten liittojen roolin vahvistaminen aluekehitysviranomaisena toteutuu tänä seutukuntien luvattuna aikana.

Talousarvioesitys on myös selkeästi peruspalveluiden turvaamiseen pyrkivä esitys. Kunnat voivat jatkossa entistä turvallisemmin suunnitella tulevaisuuttaan tietäen valtiovallan kantavan oman vastuunsa asiassa.

Paljon hyvää, mutta jotain huonoakin. Kaikkein ongelmallisin Vanhasen hallituksen ensimmäisen talousarvioesityksen pääluokista on liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka. Perustienpidon määrärahojen noin 10 prosentin pudotus ei ole linjassa hallitusohjelman kanssa. Talousarvioesitys ei tue ajatusta perustieverkon pitämisestä nykyisessä kunnossa. Periferioilla ongelmaa lisää se, ettei määrärahojen jyvitys ole oikeudenmukainen sekä se, että nykyinen tilanne on jatkunut alueilla jo varsin pitkään, myös edellisten hallitusten aikana. Hitaankin talouskasvun aikana maallamme tulee olla varaa pitää olemassa oleva, jo rakennettu tieverkko kunnossa oikeaan aikaan. Tulevaisuudessa kunnostuskustannukset voivat nousta kohtuuttomiksi. Liikenneverkoilla on aina elinkeinopoliittista merkitystä.

On huomattava myös se, että eräissä oman maakuntani kunnissa maankäyttö ja kaavoitus on vaikeutumassa sen takia, että jo suunniteltuja tiehankkeita ei voida käynnistää, näin muun muassa Pyhäselän kunnassa. Huolestuttavaa on myös se, että liikenneturvallisuushankkeet uhkaavat jäädä toteutumatta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu puun käytön lisäämistä koskeva tavoite, joka palvelisi myös ympäristöpoliittisia tavoitteita. Linjaus on mielestäni erinomaisen hyvä. Budjettikirjan ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön pääluokista ei kuitenkaan löydy tai en osaa etsiä merkkejä siitä, että puun käyttöä lisääviä määrärahoja sisältyisi budjettikirjaan. Asia on kuitenkin mielestäni erittäin tärkeä, ja uskon, että hallitus paneutuu asiaan tarkemmin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys on pääpiirteissään hyvä, jopa erinomainen. Pienin infrastruktuurin ylläpitoa koskevin korjauksin siitä tulee vielä entistäkin parempi.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puoli vuotta sitten punamultahallituksen pääpuolueet kävivät vaalitaistoon vastustaen vahvasti kokoomuksen vaatimia veronalennuksia. Keskustan ja SDP:n mukaan veronalennusvaateemme olivat ylimitoitettuja ja uhkasivat kansalaisten peruspalveluja. Kokoomus vaati tuolloin 1 prosenttiyksikön suuruisia vuotuisia veronalennuksia. Tänään punamultahallitus esittää budjettiesityksessään vastaavia 1 prosenttiyksikön suuruisia veronalennuksia.

Keskustajohto totesi samaisen vaalitaiston aikana, että kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää. — Tämä oli sanatarkka lainaus. — Vaalienjälkeisissä ensimmäisissä hallitusneuvotteluissa mitään hyvää ei kuitenkaan tullut eikä tullut toisissakaan, juhannuksenjälkeisissä, hallitusneuvotteluissa eikä tullut ensimmäisessä budjettiesityksessäkään eikä taida tulla jatkossakaan.

Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Samaisen lain mukaan ostaja saa vedota tavaran virheeseen muun muassa, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Kuluttajansuojalakia ei sovelleta poliittiseen toimintaan. Se antaa kuitenkin osviittaa yhteiskuntamme eettisistä perusarvoista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys on varsin näköalaton yritys yhdistää lyhyen aikavälin elvyttävä suhdannepolitiikka pitkälle aikavälille ulottuvaan ja kansakunnan suuriin haasteisiin liittyvään rakennepolitiikkaan. Lopputuloksena onkin koko lailla sekava ja epäjohdonmukainen kokonaisuus.

Hallituksen näkemys globaalin maailmantalouden ongelmista ja vaikutuksista Suomeen lienee oikea. Myös osin lohduton analyysi Euroopan talouden yskimisestä ja olettamus Yhdysvaltain kasvun välttämättömästä vetoavusta vastannee todellisuutta. Suhdannepoliittisesti nämä esitetyt ja suhdannepolitiikalla perustellut veronalennukset ovatkin tervetulleet.

Tärkeämpää olisi kuitenkin havaita, että veronalennusten merkitys on vielä suurempi haettaessa ratkaisua alati voimistuvan globalisaation haasteisiin. Tosiasia on, että veronalennukset ovat välttämättömiä suhdannetilanteesta riippumatta ja että niitä tulee jatkaa. Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa veronalennuksiin, vaan siitä, että meillä ei ole varaa olla tekemättä niitä. Viinaveron tuottoa koskevat lainalaisuudet koskevat soveltuvin osin myös tuloveroa.

Varsinkin suomalaisen teollisuustuotannon ulosliputtautumisen hidastamiseksi tarvitsemme kuitenkin pikaisesti myös muita rakenteellisia uudistuksia, joista yritysverotuksen uudistamisen ja työelämän rakenteellisten jäykkyyksien purkamisen pitäisi olla ensi sijalla. Kansainvälisen kilpailun haasteiden ja uhkakuvien näkökulmasta on myös surullista, että hallituksen verolinja kiristää maamme entisestäänkin ennätystiukkaa progressiota.

Myös monia budjetin menolisäyksiä perustellaan niitten elvyttävällä vaikutuksella. Tämä on sinänsä totta, mutta pahasti ristiriidassa isänmaamme pitkän aikavälin haasteiden kanssa. Kansainvälisen työnjaon jatkuvan syvenemisen aiheuttamien kilpailukykyhaasteiden ohella suurin uhkakuvamme liittyy väestön ikääntymiseen, aktiiviväestön pienenevään osuuteen väestöstä, sekä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien kasvavien massojen väistämättä aiheuttamiin kustannuspaineisiin. Selviytyminen tästä edellyttää välttämättä muun muassa julkisen sektorin tuottavuuden olennaista nostamista sekä pidättäytymistä uusista menoautomaateista.

Budjettiesityksessä todetaan valtiontalouden olevan, kiitos edellisten hallitusten, niin hyvässä kunnossa, että tilanne mahdollistaa lievän velkaantumisen suhdannetaantumassa. Tämä pitää sinänsä paikkansa. Lievää lisävelkaantumista vaarallisempaa on kuitenkin se, että hallitus on jälleen luomassa maahan lisää menoautomaatteja, pysyviä menoja, jotka toistuvat vuodesta toiseen suhdannevaihteluista riippumatta.

Väestörakenteemme epäedullinen kehitys jatkuu. Jatkossa yhä pienempi aktiiviväestö tulee kustantamaan yhä suuremman työmarkkinoiden ulkopuolella olevan väestön hyvinvoinnin. Ikääntyvä väestö elää myös aiempaa pitempään. Hoitomuodot ja lääkkeet kallistuvat, ja hoitovaatimukset kasvavat. Syntyvä yhtälö on vähintäänkin haasteellinen. Menolisäykset tulisikin näissä oloissa rajoittaa sellaisiin kohteisiin, jotka pitkällä aikavälillä edistävät kansakunnan selviytymistä niin globaalissa kilpailussa kuin väestörakenteen muuttumisen aiheuttamassa, historiallisestikin katsottuna ennennäkemättömässä tilanteessa, joka itse asiassa on lähempänä kuin uskommekaan.

Panostukset lapsiin, opiskelijoihin ja koulutukseen samoin kuin yhteiskunnan yleiseen infrastruktuurin kehittämiseen ovat nähdäkseni perusteltuja. Näitä ei hallituksen esityksissä kuitenkaan juuri näy. Sen sijaan olen ainakin itse huolissani esimerkiksi niin sanotusta hoitotakuusta käytävästä keskustelusta. Kysyn vaan, onko kansakuntamme vaurastuminen todellakin saavuttanut sellaisen pisteen, että pystymme kestävällä tavalla suoriutumaan tästä hankkeesta.

Valtion budjettipolitiikan keskeinen ongelma on sen keskittyminen valtiontalouteen. Kansalaisten peruspalvelujen näkökulmasta kuntatalouden tila on kuitenkin vähintään yhtä olennaisessa asemassa. Nyt käsittelyssä olevan budjettiesityksen yksi ydinongelma on, että siinä luodaan jälleen muutamia niin sanottuja hyviä asioita, joilla hallitus voi röyhistellä rintaansa, samalla kun kunnat joutuvat ottamaan piikkiinsä sen, etteivät ne niukkenevien reaalisten määrärahojen paineessa voi näitä käytännössä ainakaan kaikin osin toteuttaa.

En kuulu niihin, jotka haluavat valittaa ja ruikuttaa kuntien ahdinkoa ja vaatia valtiolta lisärahoitusta. Sen sijaan katson, että kunnille lisävelvoitteita luovista päätöksistä pitää pidättäytyä ja että kunnille tulee muun muassa yhteisöverotulojen turvaamisen kautta taata omaa elinkeinopoliittista liikkumavapautta. On selvää, että kuntatalous voisi myös omaehtoisesti tervehtyä koko lailla, jos keskimääräistä kuntakokoa kasvatettaisiin ja kunnat lisäksi onnistuisivat tehostamaan osin antiikkisesti järjestettyä palvelutuotantorakennettaan.

Valtiontalous ja kuntatalouskin ovat vain osa kokonaisuutta. Eiköhän kaikkein olennaista kuitenkin ole terve ja kilpailukykyinen kansantalous. Hyvinvoinnin jakaminen on aina sidottu onnistumiseen sen tuottamisessa. Tämän olisi suonut näkyvän selkeämmin budjettiesityksessä.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä on lukuisia kohtia, joihin voisi puuttua. Otan tässä kuitenkin esille vain kaksi yksityiskohtaa.

Talousarvioesityksessä viitataan parhaillaan eduskunnassa käsittelyssä olevaan konkurssilakiesitykseen. Tässä yhteydessä todetaan, että voimaan tulevan julkisselvitysmenettelyn tavoitteena on vaikuttaa harmaan talouden torjuntaan ja talousrikosten selvittämiseen. Tavoite on erinomaisen kannatettava ja lakiesitys sinänsä tältä osin onnistunut. Lakivaliokunnan käsittelyssä on kuitenkin jo käynyt ilmi, että tavoite jää hurskaaksi toiveeksi, ellei konkurssiasiamiehen toimistoa asianmukaisesti resursoida hoitamaan mainittuja julkisselvityksiä. Hallituksen talousarvioesityksessä oleva 35 000 euron lisäys on tähän tarkoitukseen riittämätön. Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on jopa esitetty, että budjettilakina eduskuntaan tuotu konkurssilakiesitys lisääntyvien raukeavien konkurssien myötä itse asiassa heikentää harmaan talouden ja talousrikollisuudenvastaista taistelua, ellei konkurssiasiamiehelle anneta julkisselvityksiä varten tarpeellisia resursseja.

Budjettiesityksessä on lisätty määrärahoja useisiin sosiaali- ja terveyssektorin kohteisiin. Osa näistä tyydyttänee kansakuntaa, osa ainoastaan paisuttaa vallitsevia tehottomia rakenteita. Huomattavasti parempi kustannus—hyöty-suhde olisi saatu aikaan, jos pienikin osa sektorin lisärahoituksesta olisi suunnattu liikuntatoimen hyväksi. En ole yksin väittäessäni, että panostus liikuntaan on todennäköisesti kaikkein tehokkainta ennalta ehkäisevää terveyspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys sisältää liian vähän välttämättömiä rakenteellisia muutosesityksiä ja on elvyttävä peruslinjakin huomioon ottaen luvattoman löysä. Budjettiesitys ei kuitenkaan ole katastrofaalisen huono ennen kaikkea sen takia, että hallitus on harharetkiensä jälkeen muun muassa veropolitiikassaan tullut kokoomuksen linjoille.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2004 on paljon myönteistä, kuten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä nuorisotyön tukeminen. Kiitosmaininnan saavat myös budjetin aluepoliittinen asenne ja poikkihallinnollisiin ohjelmiin satsaaminen. Kritiikin paikkaa sen sijaan löytyy kuntien kokonaistalouden, opiskelijoiden ja eläkeläisten huomioimisessa.

Hallituksen ja hallituspuolueiden edustajat ovat viime aikoina kovasti vakuutelleet, että valtio on antamassa kunnille tuntuvasti lisärahoitusta muun muassa sosiaali- ja terveyspuolen menoihin. Kuten olemme viime päivien aikana tässä salissa kuulleet, on osa lisärahoituksesta vain budjettiteknistä kosmetiikkaa. Samalla kun valtio antaa kunnille lisää rahaa, kaappaa se niiltä toisella kädellä entistä enemmän pois. Kunnallisverotuksen ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten muuttaminen pienentää tuntuvasti kuntien tuloja. Todellisuudessa kuntatalous jopa heikkenee, sillä valtionosuuksien nettolisäys ei Kuntaliiton laskelmien mukaan kata edes yleistä kustannusten nousua.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen tarkoitettuja lisäeuroja ei välttämättä käytetä siihen, mihin ne on tarkoitettu. Uskallan epäillä, ettei yksikään Suomen kunta pysty täysimääräisesti käyttämään niitä siihen, mihin ne on myönnetty, koska myös muilla hallinnonaloilla on huutava pula lisärahoista. Lisäksi näyttää myös siltä, että kunnille tulossa olevat todelliset lisäeurot menevät käytännössä jo aiemmin sovittuun Kansalliseen terveysprojektiin. Kansallisen terveysprojektin eteneminen vaatii kunnilta omia lisäpanostuksia, ja näissä oloissa myös niiden rahojen etsiminen kunnissa on erittäin haasteellinen tehtävä. Entä sitten Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin esitykset, millä rahalla ne oikein järjestetään? Ei millään, koska kunnissa ei ole rahaa. Turha on suunnitella kehittämisprojekteja, jos meillä ei kerran ole varaa niitä toteuttaa, turhautuu sitä vähemmästäkin.

Nämä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ajatellut lisärahat kyllä toden totta kunnissa tarvittaisiin. Väestö ikääntyy, kuntoutuksen, hoidon ja hoivan tarve lisääntyy huimaa vauhtia. Tarvitaan avopuolen ja omaishoidon kehittämistä, tarvitaan myös henkilöstöä lisää. Myös kuntien perusterveydenhuolto kaipaa vahvistamista, sillä sen avulla vähennetään erikoissairaanhoidon kuluja. Tarvitaan lisää henkilöstöä, laitteita ja osaamista. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, niihin olisi nopeasti puututtava, ennen kuin on liian myöhäistä. Lasten ja nuortenpsykoterapiaa odottelee turhan moni. Luunmurtumat kyllä hoidetaan, mutta mielenmurtumien annetaan odottaa hoitoa. Tässä vain muutama esimerkki siitä, mihin rahaa nyt tarvittaisiin.

Arvoisa herra puhemies! On aivan käsittämätöntä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja alasajetaan tilanteessa, jossa yhteiskuntamme pitäisi kovaa kyytiä varautua tulevaisuuteen. On turha sälyttää koko ongelmaa kunnallispäättäjien niskoille sanomalla, että kyllä hallitus järjesti rahaa, mutta kunnallispäättäjät vain eivät sitä suunnanneet siihen, mihin se annettiin. Uusia avauksia on tehtävä. En kannata paluuta korvamerkintöihin. Sen sijaan esitän todellisten lisäresurssien lisäksi palveluiden tiiviimpää seurantaa ja arviointia valtakunnan tasolta. Esitän, että Stakesin ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen roolia tässä työssä vahvistetaan.

Toivon myös, että opiskelijoiden opintotukiasia menee nopeasti eteenpäin, sillä jos halutaan lyhentää opiskeluaikoja, on yksi edellytys taloudellinen toimeentulo opiskelun aikana.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voisin heti aluksi hiukan kommentoida ed. Vapaavuoren puheenvuoroa. Kyllä poliittisessa päätöksenteossa toimii kuluttajavastuu. Se on neljän vuoden välein, ja kuluttajavastuu on toteutunut edellisissä vaaleissakin. Se tietysti vielä vähän kirpaisee, mutta näin se asia kuitenkin on.

Tietysti tulee rehellisesti myöntää, että hallitusohjelma ja siitä nouseva budjetti ovat aina sopimuksia ja kompromisseja. Täytyy todeta, että myöskin tämä hallitus on selkeästi järkiavioliitto ja on turha yrittää näytellä rakastunutta, jos kerran tällaiseen avioliittoon on menty. Jos keskusta olisi saanut omien arvojensa pohjalta laatia sekä ohjelman että tehdä budjetin, totta kai se olisi toisen näköinen kuin nyt. Mutta tämä on sopimus, ihan kohtuullinen, ja tämän kanssa voidaan elää.

Budjetti on aina omalla tavallaan analyysi ajasta ja yhteiskunnasta. Tässä mielessä tämä on hyvin mielenkiintoinen asiakirja. Sen mukaan voisi ehkä todeta näin, että me elämme kahden rintaman sodassa. Kansainvälinen tilanne pakottaa tunnustamaan, että kokonaisveroastetta on alennettava. Suomen ero EU:n keskiarvoon on edelleen noin 3 prosenttia. Täytyy kyllä myöntää, että ed. Kiljunen käytti täällä aamupäivällä hyvän puheenvuoron, jossa hän hienosti osoitti tilastojen perusteella, miten tämä yhteys työttömyyden ja korkean verotuksen välillä ei ole itsestäänselvä.

Mutta kuitenkin ajattelen niin, että se, miltä maailma näyttää ympärillämme nyt, on kuitenkin tulkittavissa tähän suuntaan. Me, siis suomalainen yrityselämä, emme yksinkertaisesti pärjää tilanteessa, jossa meidän naapurinamme on Viron kaltainen maa. Kun tässä tehdään verotuksen korjausliike, niin se nyt sitten sattuu myös hyväosaisiin ja se tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta. Mutta pitää kysyä, mikä olisi toinen vaihtoehto, siis sellainen, jossa me kansainvälisessä kilpailussa pärjäämme. Voisi tietenkin ajatella näin, että me voisimme yrittää markkinoida omaa hyvinvointiyhteiskuntaamme pahimmille kilpailijoillemme, mutta minä luulen, että me emme siinä nyt menesty emmekä ehdi.

Ed. Huotari sanoi täällä joko tänä aamuna tai eilen, että emme koskaan pääse Viron tasolle, ellemme hylkää hyvinvointiyhteiskuntaa. Minä sanoisin toisin päin: Ellemme ota kansainvälistä tilannetta todesta, me menetämme hyvinvointiyhteiskuntamme.

Se toinen rintama on kotimainen oikeudenmukaisuus. Jos ja kun haluamme lisätä kotimaista kysyntää, veronhuojennusten ja myös tulonsiirtojen on kohdistuttava pieni- ja keskituloisiin. Siellä on suurin kulutuspotentiaali, jos vain on rahaa käytössä, jos siis on rahaa käytössä. Tässä hallituksen politiikassa on minun mielestäni tapahtunut muutos edellisiin hallituksiin. Vaikka summat tulonsiirroissa ovat vaatimattomia, periaatteellinen linjaus on toisenlainen ja sellaisena suuri. Tähän saakka on puhuttu lähinnä palveluista, on haluttu ummistaa silmät siltä tosiasialta, että parhaatkaan palvelut eivät vähennä köyhyyttä. Ellei työtuloja ole tai ne eivät riitä omaan ja perheen elatukseen, apua ei tule palveluista. Silloin on pakko myöntää, että juuri tulonsiirrot ovat osa sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka sosiaalinen perusta, sosiaalipoliittinen perusta, on meille tärkeä ja jota haluamme pitää yllä ja kantaa. Suunta on siis oikea, vaikka olisinkin toivonut kohdennettuja veronhuojennuksia ja myös tulonsiirtoja esimerkiksi monilapsisille perheille, joiden harteilla on vastuu väestön uusintamisesta. Olisi voinut kyllä muistaa myös pienituloisia eläkeläisiä ja pitkäaikaistyöttömiä. Minä tiedän, että apu tähän asiaan olisi saatavissa hyvin pienillä fiskaalisilla korjausliikkeillä, jos vain löytyisi ideologista nöyryyttä tälle asialle.

Haluan palata vielä palveluihin. Kuntien määrä ei ratkaise palveluiden toimivuutta. Yhteistyötä on tehty paljon ja sillä on pystytty hakemaan jo nykyisillä menettelyillä riittävä asukaspohja. Me tiedämme, että tämäkään ei riitä. Se paljon kaivattu rakennemuutos tässä asiassa on mielestäni seuraavan kaltainen: Vastuu palveluista on erotettava niiden tuottamisesta. Kaksi edellistä hallitusta on rakentanut palveluita hyvin vaihtoehdottoman konseptin pohjalta. Ellei sosiaali- ja terveyspalveluihin luoda mallia, jossa yhteiskunnan tuki voidaan vaihtoehtoisesti maksaa palvelun käyttäjälle esimerkiksi palvelusetelinä, jolloin hän voi tarvitsemansa palvelun ostaa joko kunnalta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta, jolloin syntyy markkinat, siis ellemme tähän suuntaan mene, minä pelkään, että me emme onnistu.

Kun sanon näin, minun motiivinani ei ole mikään kiiluvasilmäinen yksityistäminen vaan sen politiikkainstrumentin käyttäminen, joka liittyy markkinoihin, sieltä saatavan tehon käyttäminen. Tätä tarvitaan. Nimittäin tässä keskustelussa budjettiesityksestä on monessa kohdassa todettu hyvin riipaisevalla tavalla, että jo nyt näiden lakien voimassa ollessa on tavattoman paljon kohteita, joiden osalta rahat eivät riitä hyviin asioihin, vaikka me haluaisimme, ja uhkakuvia ja tarpeita on kaikki paikat täynnä. Jos me siis haluamme sen todellisuuden ottaa vakavasti, joka eteemme tulee ikääntyvän väestön kautta, jos me haluamme tarjota hyvinvointiyhteiskunnan myös lapsillemme, meidän on myöskin tähän asiaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti tartuttava.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia tästä budjetista. Se liittyy tähän alkoholiveroon. Sanotaan, että siinä on olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Se voi olla kyllä totta aina, kun puhutaan alkoholista, mutta huonotkin vaihtoehdot pitää laittaa järjestykseen. Budjettiasiakirjassa sanotaan, että verotusta joudutaan alentamaan. Se on minun mielestäni vähän tarpeettoman vahva luonnehdinta, sillä alentaminen on kyllä poliittinen päätös. Siihen liittyy nyt aika vakava moraalinen viesti. Ongelma on se, että jos verotusta alennetaan esitetyllä tavalla ja samalla halutaan tehostaa muita alkoholipoliittisia keinoja haittojen lievittämiseksi, silloin me annamme kaksi eettistä viestiä ja kiusana on se, että ne ovat ristiriidassa keskenään. Politiikan tehtävä on kyllä usein kuvata ja tulkita asioita uusista näkökulmista, hakea sopua ja sopivia vaihtoehtoja, näin pitää tehdä, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että moraalin maailma on aina syvimmältä olemukseltaan yksi ja jakamaton.

Alkoholiveron lasku tilanteessa, jossa alkoholin kansantaloudelliset ja kansanterveydelliset haitat tunnetaan, jossa tunnustetaan kulttuurimuutos niin, että tällainen vanha tätimäinen, vanhemman lehtorin otteella pidetty nuhdesaarna ei enää toimi, ja jossa tutkijoiden mukaan hintapolitiikka on kulutuksen kasvun paras jarru, siinä kuitenkin tehdään selkeä valinta. Minusta tuntuu mahdottomalta hyväksyä sellaista ratkaisua, jossa suurin veronalennus annetaan sille kansanosalle, jonka toimet aiheuttavat yhteiskunnassamme suurimmat ja kalleimmat ongelmat.

Tiedän, että alkoholin hinta on aina kipupisteen hakemista. Minusta se on nyt kuitenkin osapuilleen kohdallaan. Siinä haetaan tietysti aina sellaista järkevää ratkaisua, sen myönnän, mutta järkeä voisi suhteuttaa ei tässä tapauksessa ainoastaan siihen hintaan, mikä tulee EU:sta markkinoiden kautta, vaan siihen, mikä on suomalainen käyttö, mikä on meidän yhteiskunnallinen tilanteemme suhteessa alkoholiin.

Arvoisa puhemies! Jos vielä voisin vähän keventää lopuksi. EU:n piirissä ollaan toimimassa sillä tavalla, että tupakka-askin kanteen tulee kuva, jossa halutaan antaa pieni viesti siitä, mikä on seuraus, jos polttaa, millaiselta keuhkot muutaman vuoden kuluttua näyttävät. Mitä jos viinapulloon laitettaisiin samanlainen kuva vähän tärveltyneestä maksasta tai oikein tuollainen kotikutoinen kuva suomalaisesta örveltäjästä? Sen voisi liittää vaikka sinne Alkon logoonkin. Eikö se olisi aika tehokas tapa toimia tässä asiassa siihen suuntaan, johon halutaan?

Arvoisa puhemies! Varoittavaksi esimerkiksi.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on viimeinkin päässyt työhönsä käsiksi perin takkuisen alkutaipaleen jälkeen, hyvä näin.

Vuoden 2004 budjettiesitys näyttää ensisilmäyksellä varsin hyvältä. Tuloverotusta kevennetään, viinan hinta laskee ja lapsilisiä korotetaan. Näin siis päällisin puolin. Kun tarkemmin katsomme budjetin rahoitusta, voimme todeta, että monia hyviä uudistuksia rahoitetaan suoraan velkarahalla. Tähän me emme ole tottuneet edellisissä hallituksissa. Ensi vuonna valtionvelkaa lisätään 1,2 miljardilla eurolla eli lähes 7 miljardilla vanhalla markalla. Tämä jää muiden, ehkäpä niiden nyt budjetissa kokonaan unohdettujen opiskelijoiden, maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste on tällä hetkellä työllisyys. Maahan on luotava uusia työpaikkoja. Työpaikkojen vähentyminen on saatava loppumaan. Virallinen tavoitehan on luoda uusia työpaikkoja ja parantaa työllisyysaste 75 prosenttiin työvoimasta. Miten tämä sitten saavutetaan? Täytyy sanoa, että Tilastokeskuksen elokuun laskelmat ovat outoa luettavaa. Työvoimaan kuulumattomien määrä laski noin 15 000 hengellä. Työllisten määrä oli elokuussa 5 000 vähemmän kuin vuosi sitten ja työllisyysaste aleni, mutta työttömiä ei tullut lisää. Siis työtä tekevien määrä vähenee mutta työttömyys ei kasva. Aika outoa, vai mitä? Tämä kertoo siitä, että työmarkkinoilta lähtee ihmisiä, jotka eivät hae eivätkä halua uutta työpaikkaa, jolloin he Tilastokeskuksen mittaustavan mukaan eivät kuulu työttömiin. Työnhausta kokonaan luopuneiden määrä on kasvanut 8 prosenttia.

On todellakin huolestuttava kehitys, jos 25—54-vuotiaat alkavat yhä useammin viitata kintaalla työnteolle. Työtä ei haeta, koska sitä ei uskota järjestyvän. Usko järjestelmään on mennyt. Tämä jos mikä lisää ihmisten riskiä syrjäytyä paluun työhön käydessä yhä vaikeammaksi, ellei mahdottomaksi. Hallituksen tulisikin viipymättä selvittää syyt tähän poistumaan ja paneutua tähän ongelmaan.

Yrittäjyydellä luomme uusia työpaikkoja. Hallitus onkin varsin kauniiden ja ylevien sanankäänteiden saattelemana korostanut yrittäjien asemaa. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen lähes päivittäin tuo esille, että vuosikymmenen loppuun mennessä meillä on 90 000 uutta yrittäjää. Lupaus on hyvä, mutta valitettavasti vain jäänyt puheen tasolle. Hallitus ei kyennyt edes vielä sopimaan, kuinka yrittäjien verotusta tullaan muuttamaan. Hallitusohjelmaa lukiessa vaikuttaakin siltä, että yrittäjien verorasitusta pyritään nostamaan, vaikka toisin vakuutellaan. Yrittäjien verorasitusta ja byrokratiaa on alennettava ja kynnystä yrittäjäksi lähtijäksi on madallettava.

Mihin ovat hukkuneet puheet yhden luukun periaatteesta, jolloin yrittäjä voi yhdeltä luukulta hoitaa samana päivänä kaikki maksuvelvoitteet yhteiskunnalle? Jos nykytekniikalla edes tämä ei ole mahdollista, niin millä ihmeen tempulla yrittäjäksi ryhtymistä aiotaan helpottaa? Kyse on käytännön pienistä asioista, jotka yhdessä muodostavat valtavan rasitteen erityisesti pienyrittäjille.

Arvoisa puhemies! Hallituksen veropolitiikkaa voidaan pitää oikean suuntaisena. Voitaneen todeta, että hallitus on lukenut hyvin kokoomuksen vaaliohjelman, hyvä niin, että edes vaalien jälkeen tunnustetaan tosiasiat. Tätä veronalennuslinjaa on syytä jatkaa myös tulevaisuudessa, jotta Suomen kilpailukyky säilyy ja ihmisten motivaatio tehdä töitä pysyy.

Veroratkaisuja tehdessä on syytä huomioida myös eläkeläiset. Nyt alennuksia ei toteutettu samassa aikataulussa kuin palkansaajien, ja se tuntuu todella väärältä. Vetoaminen siihen, että teknisistä syistä veronalennusta ei voinut heti antaa myös eläkkeensaajille, tuntuu lähes naurettavalta, kun samaan aikaan Suomi pitää itseään tietotekniikan mallimaana. (Ed. S. Lahtela: Nyt eläkeläisiä muistetaan!)

Eläkkeensaajien lisäksi toinen ryhmä, joka jäi kokonaan nuolemaan näppejä — ed. Lahtela, kuunnelkaa tarkkaan — ovat opiskelijat. Hallituspuolueet lupasivat vaalikampanjoissaan monenlaisia parannuksia opiskelijoille. Mutta kun katsoo ensi vuoden budjettiesitystä, ei edes ateriatukeen löydy senttiäkään. Opintososiaalisiin etuuksiin luvataan kokonaista nolla euroa. Näin jäätävää vastaanottoa opiskelijat tuskin osasivat odottaa. Siksi puhe kylmä-Karpelasta ei olekaan aivan tuulesta temmattu.

Kohonneet elinkustannukset ja vuokrat pakottavat monet opiskelijat keskeyttämään opintonsa ja menemään hanttihommiin. Opintotukea, asumislisää ja ateriatukea koskevien korotusten jäädessä unholaan pitkittyvät monen opiskelijan opiskelut entisestään. Nyt näyttääkin siltä, että keskustan unohtaessa opiskelijat kokonaan riensi onneksi todellinen päähallituspuolueemme SDP apuun. Sosialidemokraatit sentään kesäkokouksessaan nostivat edes ateriatuen korotuksen esille, mutta eivät kuitenkaan nostaneet sitä budjettineuvotteluissa esille. Miksiköhän?

Edellinen hallitus selvitti opintotukiasioita opetusministeriössä viime vaalikaudella ja päätyi useaan konkreettiseen parannusehdotukseen. Miten on mahdollista, että hallitus vielä tarvitsee lisää selvitysmiehiä todetakseen aterian ja asumisen kustannusten kasvaneen?

Lopuksi, arvoisa puhemies, jottei menisi pelkäksi kritiikiksi, haluan päättää oman puheenvuoroni kiittämällä hallitusta siitä, että pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta laajenee ensi vuonna 1.8. alkaen. Tästähän on puhuttu jo hyvin pitkään.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä. Lisäksi pyritään vähentämään lapsen yksinäistä aikaa koulun jälkeen ilman aikuisen läsnäoloa. Hallituksen esitys on periaatteiltaan hyvä ja kannatettava, mutta tähän tarkoitukseen varattu 20 miljoonan euron määräraha ensi vuodelle ei ole alkuunkaan riittävä rahoituksen perustuessa siihen, että toimintaa on vain kolme tuntia päivässä. Tämä on ongelma, koska monet lapset ovat kerhossa säännöllisesti paljon kauemmin, noin kello 12—17 päivittäin.

Myöskin hallituksen esittämä kerhomaksujen maksukatto 60 euroa kuukaudessa tulee tuottamaan ongelmia. Herääkin kysymys, miten tämä summa on määräytynyt. Jotkut iltapäiväkerhot joutuvat jopa lopettamaan toimintansa, koska kerhojen ylläpitokustannuksia ei saada katetuiksi. Perheiden kannalta tilanne todellisuudessa heikkenee, koska tarjonta vähenee. Isoissa kaupungeissa tilakustannukset ovat korkeita. Esimerkiksi Tampereella keskimääräinen kerhomaksu on 100 euroa ja Espoossa 140 euroa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kerhoissa hinta liikkuu yleensä 90—120 euron välillä.

Yrittäjämuotoinen toiminta on tässä esityksessä täysin sivuutettu, sillä valtionosuutta kaavaillaan maksettavaksi vain niille kunnille, jotka itse järjestävät toimintaa. Miksi kunnan pitäisi itse järjestää, kun on olemassa laadukasta tarjontaa muutenkin? Ei kait lain tarkoitus ole heikentää järjestöjen ja yrittäjien ylläpitämien kerhojen toimintamahdollisuuksia? Entä onko tämä kokonaan lainsäädännön ja valvonnan ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura puuttui siihen kysymykseen, että uusien Tilastokeskuksen tilastojen valossa työvoiman määrä on vähentynyt ja työttömyys on vähentynyt samanaikaisesti. Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta se suuruusluokka, jolla tätä asiaa tarkistellaan, menee vielä Tilastokeskuksen virhemarginaaliin. Mutta on aivan normaalia, että silloin, kun työpaikkoja syntyy, työmarkkinoille tulee uusia ihmisiä ja lisää ihmisiä, esimerkiksi naiset, jotka ovat hoitaneet lapsia kotona, palaavat työmarkkinoille sellaisessa tilanteessa, jossa työtä on runsaasti tarjolla, ja vetäytyvät sellaisessa tilanteessa, jossa työtä on niukemmin tarjolla.

Mutta hallitus on jatkuvasti seurannut työmarkkinoiden ja työvoiman saatavuuden kehitystä. Siinä mielessä ed. Tiuran kommentti, että pitäisi tutkia asiaa tarkemmin, on varsin aiheellinen. Voin sanoa, että tätä kyllä tehdään kuukausittain.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan muutamalla sanalla puuttua yrittäjyys- ja työllisyyskysymyksiin.

Vaikka budjetin talouspoliittinen linja sinänsä on oikea, on huolestuttavaa, että merkittävimmät yrittäjyyteen ja pk-yritysten työllisyyteen liittyvät ratkaisut, kuten yritys- ja pääomaverouudistus sekä työnantajamaksujen alentaminen, siirretään tulevaisuuteen. Yritysten verotukseen liittyvä epävarmuus heijastuu koko yrityskenttään ja sitä kautta myös talouteen.

Jo edellisessä puheenvuorossani totesin, että budjetin ainoa yrittäjyyttä tukeva linjaus on arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi. Siinäkin tuntuu olevan vielä epäselvyyttä, tullaanko maatalousyrittäjät lukemaan oikeanlaisiksi yrittäjiksi vai jätetäänkö eräs yrittäjäryhmä tyystin tämän järjestelmän ulkopuolelle. Kokoomus ei tällaista voi hyväksyä, enkä jaksa uskoa, että keskustakaan tällaiseen voisi suostua. (Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!) — Hyvä kuulla.

Keskusta on näkyvästi useaan otteeseen vaatinut työnantajamaksujen alentamista. Jo hallitusohjelmakeskusteluissa hämmästelin, että asiaa ei ole selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan. Käsittelyssä oleva budjettikaan ei anna selkeää vastausta. Ainoa konkreettinen asia, jossa hallitus on päässyt yksimielisyyteen, on työnantajamaksujen keventämismallin siirtäminen myöhäisempään ajankohtaan. Mallin tulisi olla mahdollisimman yksiselitteinen ja helposti toteutettava. Holmin—Vihriälän malli on eräs tapa. Työn sivukulujen alentaminen pelkästään matalapalkkaisen työn osalta on mielestäni kuitenkin riittämätön toimenpide. Mikäli halutaan selkeästi kannustaa yrityksiä lisätyövoiman palkkaamiseen, on työn sivukuluja alennettava kautta linjan.

Työnantajan sosiaaliturvamaksun poistaminen asteittain tulee olla myös selkeä tavoite. Ei liene mitenkään perusteltua, että työnantajalta kerätään palkkamääriin sidottua kevamaksua. Kansaneläkejärjestelmän rahoituksen tulee olla valtion, ei yksittäisen työnantajan velvollisuus. Jotta työvoimavaltaisten alojen kannattavuutta ja työllistämismahdollisuuksia pystyttäisiin tukemaan, tarvitaan malli, jossa suhteellisesti suuret työvoimakustannukset tulisivat kompensoitua verotuksellisin keinoin.

Korulauseissa ja juhlapuheissa usein todetaan, että työntekijät ovat yrityksen voimavara. Itse allekirjoitan väitteen täysin, mutta mielestäni sen tulisi näkyä selkeästi myös valtion arvoasteikossa. Työvoimavaltaisille yrityksille tulisi kehittää järjestelmä, jossa yrityksen maksamasta arvonlisäverosta tai muusta verosta voitaisiin tehdä palkkaperusteinen vähennys. Kun vähennyksen määrässä huomioitaisiin liikevaihdon ja työvoimakustannusten suhde, verotaakan kevennys kohdistuisi nimenomaan työllistäviin yrityksiin. Työllistämisen kannustamiseksi maksujen tulisi olla kääntäen verrannollisia yrityksen maksamien palkkojen suhteeseen liikevaihdosta.

Tämän tyyppisen mallin etu on siinä, että matalasuhdanteen aikana yrityksen kannattaisi pitää kiinni työvoimastaan, koska liikevaihdon laskiessa ja työvoimakustannusten pysyessä entisellään vähennyksen määrä puolestaan kasvaisi. Kun kynnys irtisanomiseen ja lomauttamiseen positiivisella tavalla nousisi, se puolestaan ehkäisisi työttömyyden kasvua ja siitä yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja. On syytä kuitenkin muistaa, että työn hinta on muutakin kuin pelkkä palkka ja sivukulut. Työnantajille maksettavaksi koituu yleissitovien työehtosopimusten ja myös työelämää sääntelevän lainsäädännön kautta lukuisia muita velvoitteita, jotka rasittavat varsinkin pieniä yrityksiä.

Arvoisa puhemies! Erityisen suurta epävarmuutta ja hämmästystä on saanut aikaan hallituksen päätös purkaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, vaikka EU ei sitä edellyttäisikään. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattaa osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin on tässä vaiheessa täysin turhaa. Koska hallituksella tuntuu olevan tähän suorastaan pakonomainen tarve, on vähintäänkin suotavaa, että uusi veromalli ei ainakaan kiristä yritysten verotusta. Vähintäänkin olisin odottanut, että hallitus olisi jo tässä vaiheessa pystynyt esittämään selkeän mallin ja siten hälventämään yrityskentällä vallitsevan epätietoisuuden. Yritys- ja pääomaverotuksen uudistus tulee toteuttaa siten, että se nimenomaan tukee yritysten toimintaa Suomessa.

Budjetin ulkopuolelle on valitettavasti jäänyt myös toinen yrityselämän kannalta tärkeä ratkaisu: yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen. Yli 30 prosenttia suomalaisista yrityksistä suunnittelee tai toteuttaa sukupolvenvaihdoksen seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämän arvioidaan koskevan noin 500 000 työpaikkaa. Asiaan on syytä palata mahdollisimman pikaisesti. Tämäkin asia on vasta lupausten tasolla. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) — Hyvä kuulla.

Myös yrittäjän oma sosiaaliturva kaipaa kohentamista. Mikäli hallitus aikoo todella lisätä yrittäjyyden houkuttelevuutta, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla yrittäjän perusturva saadaan edes kutakuinkin vastaamaan palkansaajan vastaavaa turvaa. (Ed. S. Lahtela: Se ei tule toteutumaan!) — Harkitkaa vielä vakavasti.

Hallituksen tulisi myös pikaisesti ryhtyä valmistelemaan esitystä, joka antaisi yrittäjille mahdollisuuden osa-aikaiseen sairauspäivärahaan. Monet sairas- ja tapaturmatapaukset mahdollistavat tiettyjen tehtävien hoitamisen sairausloman aikana, vaikka henkilö sairasvakuutuslain määritelmän mukaisesti olisikin työkyvytön. Toipilas ei useinkaan jaksa täyttä työpäivää, mutta pystyy työskentelemään osittaisesti. Nykyinen sairausvakuutusjärjestelmä ei kuitenkaan tunne eikä sisällä osapäivärahan mahdollisuutta, eikä voimassa oleva lainsäädäntö tunne mahdollisuutta osa-aikaiseen sairauslomaan tai osittaiseen työhönpaluuseen sairausloman jälkeen.

Vaikka sairauspäiväraha korvaakin yrittäjän oman toimeentulon, pitkäaikainen sairausloma on usein suuri riski yritystoiminnan jatkuvuudelle. Liiketoiminnan vaikeutuminen ja asiakaskunnan menettämisen vaara uhkaa erityisesti pieniä yrityksiä, joissa yrittäjän oma osaaminen, tietotaito ja työpanos ovat yrityksen toiminnan kannalta keskeisessä roolissa. Asiantuntevaa sijaista yrittäjän tilalle on lähes mahdotonta saada. Omaan työhön palaaminen asteittain olisi monessa tapauksessa myös hyvää kuntoutusta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Yrittäjän kohdalla pitkä sairausloma voi pahimmillaan olla myös suuri stressitekijä ja parantamista hidastava tekijä, sillä alituinen huoli oman yrityksen toiminnasta voi osaltaan vaikeuttaa toipumista.

Hallituksen tulisi pikaisesti muuttaa sairasvakuutuslain mukaisen päivärahan ja kuntoutusrahalain mukaisen kuntoutusrahan myöntämisen edellytyksiä siten, että edellä mainitut voitaisiin myöntää yrittäjälle hänen omasta hakemuksestaan myös osittaisena. Näin voitaisiin tukea tasapainoista työhön paluuta ja tätä kautta edistää työ- ja toimintakyvyn palautumista.

Arvoisa puhemies! Vain kannattaviin yrityksiin syntyvät todelliset työpaikat, ja siksi panostukset on kohdennettava nykyisten yritysten menestymisen edellytyksiin sekä uusien yritysten perustamisen helpottamiseen. Koska kuitenkin myös aktiivista työvoimapolitiikkaa tarvitaan, on ehdottomasti pidettävä huolta siitä, että tukityöllistämisen laatua parannetaan ja siihen osoitettujen rahojen käyttöä tehostetaan.

Hallitus on ilmoittanut talouspolitiikkansa tärkeimmäksi tavoitteeksi työllisyyden lisäämisen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Hallituksen toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi ovat muun muassa työuran pidentäminen alku- ja loppupäästä, rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ja yrittäjyyden edistäminen. Työttömyyden torjumiseksi lisätään muun muassa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä ja käynnistetään poikkihallinnollinen ohjelma työttömyyden kovan ytimen murtamiseksi. Hallinnonrajat ylittäviä työvoiman palvelukeskuksia perustetaan ja työmarkkinatuen tarveharkintaa lievennetään puolison tulojen osalta. Vuosina 2004—2006 toteutettavaksi suunnitellun työvoimapalvelujen rakenteellisen uudistuksen myötä tullaan eriyttämään työvoiman välitys ja vaikeasti työllistyvien vaatimien tukitoimien järjestäminen. Hallituksen työllisyysohjelman painopiste on rakenteellisen työttömyyden alentamisessa ja työvoiman tarjonnan edistämisessä. Keskeisinä hankkeina ovat julkisen työvoimapalvelun uudistaminen, työmarkkinatuen aktivointi, koulutus- ja työvoimapoliittiset toimenpiteet sekä työurien pidentäminen.

Arvoisa puhemies! Työvoimapolitiikan toimeenpanoon käytettävät määrärahat lisääntyvät 136 miljoonalla eurolla. Toivottavasti tulokset ovat sen mukaiset. Uskallan kuitenkin epäillä: pelkällä työvoimapoliittisen karusellin pyörittämisellä ei luoda yhtään uutta työpaikkaa. (Ed. Huovinen: Mutta autetaan työttömiä!) — Mutta ei siltikään luoda yhtään uutta työpaikkaa. On kyse kahdesta eri asiasta.

Arvoisa puhemies! Kaikkein tärkeimpänä tavoitteena pidän kuitenkin nuorisotyöttömyyden torjuntaa. Oppisopimuskoulutuksen rooli nuorisotyöttömyyden torjunnassa on erittäin merkittävä. Budjettiesityksen valopilkkuna pidän sitä, että oppisopimuskoulutuksen lisääminen ja laajentaminen on siinä myös huomioitu. Positiivisena pidän myös nuorten yhteiskuntatakuun asteittaista toteuttamista sekä satsauksia työpajatoimintaan.

Työttömistä työnhakijoista on vajaakuntoisia lähes 12 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömistä heidän osuutensa on noin 20 prosenttia. Usein juuri ensimmäisen työpaikan saaminen on vajaakuntoisille nuorille vaikeaa. Vaikka töitä olisikin tarjolla, vajaakuntoisen rajoitteet ovat hänen työnsaantinsa esteenä tiedollisesta ja taidollisesta pätevyydestä riippumatta. Kun työkokemusta ei näin ollen pääse kertymään, vajaakuntoista uhkaa työttömyyskierteeseen joutuminen.

Vain alle kymmenes vajaakuntoisista on niin vaikeavammaisia, että vamma haittaa huomattavasti heidän pärjäämistään. Vajaakuntoisten työelämämahdollisuuksien parantamiseksi tarvitaan erilaisia yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä tukitoimia. Avoimilta työmarkkinoilta löytyy paljon tekemätöntä työtä. Esimerkiksi Ruotsissa työllisyyspolitiikan pyrkimyksenä on vajaakuntoisten henkilöiden sijoittuminen tavallisiin työpaikkoihin avoimilla työmarkkinoilla. Hallituksen esitys sosiaalisista yrityksistä on mielenkiintoinen, mutta suhtaudun siihen lievän varauksellisesti. Hallitusohjelmassa luvataan, että työvoimapalveluilla ja työvoimapolitiikan välineillä edistetään vammaisten sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Vaarana kuitenkin on, että sosiaalisten yritysten työntekijät marginalisoituvat omaksi b-ryhmäkseen, mikä ei välttämättä edistä vajaakuntoisen asemaa työmarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Eräs hallitusohjelmassa mainittu mielenkiintoinen työnteon malli, etätyö, on vuoden 2004 talousarvioesityksessä jäänyt vaille huomiota. Mielestäni hallituksen tulisi ennakkoluulottomasti hakea uudenlaisia malleja työllisyyden edistämiseksi. Esimerkiksi juuri etätyö tarjoaa aluepoliittisia mahdollisuuksia työllisyyden ylläpitoon. Sen avulla on mahdollista tukea paikallista elinkeinoelämää luomalla uusia työpaikkoja korkeasta työttömyysasteesta kärsiville alueille ja muuttotappioalueille.

Suomessa etätyön kehittämistä tukevat erityisesti alue- ja perhepoliittiset syyt. Etätyön mahdollisuuksia parantamalla voidaan helpottaa myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Etätyö on myös ekologisesti kestävää, ja sen kautta voidaan järkevällä tavalla hillitä myös liikenteen päästöjä. Porin yliopistokeskuksen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun laaja koulutustarjonta tuottaa Satakunnan alueelle korkeasti koulutettuja osaajia, joista suuri osa kuitenkin lähtee opintojen päätyttyä muualle. Etätyön kehittäminen tarjoaisi alueen työllisyydelle ja elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia esimerkiksi juuri parantamalla nuorten osaajien sijoittumista työelämään Satakunnassa.

Edustaja henkäisi juuri lähestulkoon viimeisen kerran.

Arvoisa puhemies! Pyrin noudattamaan tätä ystävällistä vihjettä.

Etätyön edistämisessä julkisen hallinnon tulisikin mielestäni toimia edelläkävijänä.

Arvoisa puhemies, armoitetuksi lopuksi: Kaiken kaikkiaan hallituksen toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi eivät sisällä mitään uutta ja kouriintuntuvaa, vaan edustavat lähinnä vanhan kertausta. Vanhat keinot eivät yksinään ole riittäviä, vaan tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään työmarkkinoiden toimintaa.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Tämän eduskuntakauden tulosten tärkeimmäksi mittariksi nousee ehdottomasti Kansallisen terveysprojektin täysimääräinen onnistuminen. Sen lisäksi meillä on edessämme muut julkisten palveluiden ongelmat, työttömyyden pienentäminen, koko yhteiskuntaan vaikuttavan infrastruktuurin saattaminen asianmukaiselle tasolle sekä ennen kaikkea kansan kahtia jakamisesta johtuvien suurten toimeentulo-ongelmien ratkaiseminen.

Meillä on koko joukko suuria, ratkaisua vailla olevia ongelmia, joihin puuttumista koko kansa odottaa. Terveyspuolella on pitkiä leikkausjonoja ja hoitoonpääsyongelmia, päiväkotien ja koulujen ryhmäkoot odottavat pienentämistään, kouluissa on muitakin ongelmia. Vanhusten kotipalvelut ovat pienentyneet kolmannekseen, vaikka väestön ikääntyessä niitä pitäisi lisätä, pienimmillä kansaneläkkeillä elävät joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, tiestö heikkenee ja on tulossa aika, ehkä, jolloin puu ei kuljekaan enää metsistä eteenpäin. Silloin vasta työttömyys kasvaisi. Tuhannet työssäkäyvätkin joutuvat tukeutumaan toimeentulotukeen, ja tätä ryhmää hallitus yrittää kasvattaa 100 000 henkilöllä järjestämällä maahamme uuden matalapalkka-armeijan. Köyhimpiä lapsiperheitä nöyryytetään anteeksiantamattomasti, kun ensimmäiselle lapselle annettava 10 euron lapsilisäkorotus pienentää vastaavasti toimeentulotukea saman 10 euroa, jolloin perheen toimeentulo ei parane mitenkään. Jäljelle jää vain sapetus.

Edellä mainittujen ja lukuisten muidenkin ongelmien ratkaisemisen sijasta hallitus on ottamassa pitkästä aikaa valtiolle lisää velkaa kaikkien suomalaisten myöhemmin maksettavaksi vain siksi, että tuloveroalesta eniten hyötyvät suurituloiset voisivat aiempaa enemmän velkaa lainkaan itse ottamatta lisätä ulkomaille menevää kulutustaan kalliimpia autoja ostamalla ja ulkomaanmatkoja tehden sekä tietenkin lisäämällä myös sijoitustoimintaansa. Veroale ei lisää kotimaista kulutusta siinä määrin kuin pienituloisten tulonlisät tekisivät.

Herra puhemies! Uuden perustuslain henki ja kirjain on sitä mieltä, että valtiolla on viimekätinen vastuu kansalaisten perusoikeuksien ja niihin liittyvien peruspalveluiden turvaamisesta. Siten olisi odottanut, että uuden perustuslain voimaantulon jälkeinen ensimmäinen uusi budjettia laativa hallitus olisi ottanut ensimmäistä budjettiaan laatiessaan huomioon sen, mitä uusi perustuslaki käytännössä merkitsee. Tietäessään kuntien koko vaalikauden ajalle tulevan yhteensä 1,7 miljardin euron alijäämän ei hallituksella olisi tullut lainkaan olla oikeutta suosia tuloveroalea, vaan pikemminkin olisi velvollisuus sen sijasta vahvistaa kuntien taloutta peruspalveluiden turvaamiseksi. Kun hallitus kuitenkin toteuttaa täysimääräisenä kokoomuksen vaalitappioon johtanutta tuloveroalen suosimista, on lähes varmaa, ettei Kansallinen terveysprojekti toteudu halutussa laajuudessa, vaan vain osittain. Jo alun pitäen vesitettyyn terveysprojektiin kuuluu, että sen rahoituksesta kunnat huolehtivat puolet ja valtio sitten kustannusten toisen puolen. Molemmilla rahoittajilla on ongelmia projektin rahoituksessa. 400 miljoonan euron alijäämällä ensi vuonna kunnilla tuskin lienee siihen tarpeeksi varoja. Kuin varmemmaksi vakuudeksi Satakunnan sairaanhoitopiirin johtaja on tänään julkistanut, että tilanne on ensi vuonna kunnille sietämätön ja että on alettava keskustella, hoitaako yhteiskunta kaikkia sairauksia ylipäätään.

Runsaalla salapoliisityöllä valtion budjettikirjasta on luettavissa, että terveysprojektiin joka vuosi tarvittavan 70 miljoonan euron sijasta sieltä löytyykin ensi vuodelle vain 53,4 miljoonaa euroa ja siitäkin osa menee myös tarpeelliseen sosiaaliprojektiin. Kun koko kansalle niin elintärkeän Kansallisen terveysprojektin täysimääräinen rahoitus on jo näin alkuvaiheessa epävarmaa, ei ole ihme, että itse työntekijät, lääkärit ja muu henkilöstö, tuskastuvat ja saattavat siirtyä töihin ulkomaille.

Me vasemmistoliittolaiset emme hyväksy terveysprojektin tällaista kaltoin kohtelua. Niin terveysprojektin kuin muidenkin peruspalveluiden saattaminen asianmukaiselle tasolle on rahoituksen osalta täysin mahdollista. On vain arvovalintakysymys, mihin valtion rahoja panostetaan: ulkomaan kulutukseen vai kotimaisten palveluiden ja työllisyyden hoitoon.

Me vasemmistoliittolaiset olemme vastoin hallituspuolueita olleet sekä ennen vaaleja että nytkin sillä kannalla, että tuloveroalen suosiminen tässä tilanteessa on täysin väärä malli yhteiskuntamme ongelmien ratkaisemiseksi. Meidän mielestämme hallituksen tulee luopua kokonaan veroalelinjastaan, jotta palveluiden, toimeentulon ja työttömyyden ongelmien ratkaisuun voitaisiin pureutua jo tällä vaalikaudella.

Herra puhemies! Toisena asiana puutun pitkäaikaistyöttömien asemaan. Olen useana vuotena tuonut esiin työttömyyden hoidossa esiintyvän väärän periaatteen: työttömyystilastojen kaunistuessa on työllistämisvaroja vastaavasti pienennetty. Vuoden 1998 valtion tilinpäätöksen mukaan palkkaperusteisia työllistämistukia valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille käytettiin 282 miljoonan euron edestä. Vuoden 2001 tilinpäätöksen mukaan se puolittui jo 141 miljoonaan euroon, ja ensi vuodelle esitetään palkkaperusteisia työllistämistukia enää 112 miljoonaa euroa, vaikka työttömyyden laskua ei enää juuri ole nähtävissä. Näillä sekä yrityksiin työllistettävinä aiotaan työllistää ensi vuonna yhteensä 22 300 työtöntä. Kuitenkin yli vuoden työttöminä olevia on sitkeästi aina vain yli 60 000 henkilöä. Tätä suurempi ryhmä on tietenkin puoli vuotta työttömänä olleet. Me kaikki tiedämme, että puoli vuotta työttömänä olo on jo se raja, jonka jälkeen työllistyminen on erittäin hankalaa, ellei mahdotonta.

Pitkäaikaistyöttömien asemaan on vihdoin puututtava reippain ottein. Järkevää työtä olisi vaikka kuinka paljon tarjolla ja tehtävänä. Siksi suoria palkkaperusteisia työllistämistukia on alettava nostaa aiempien vuosien tasolle, ettemme me kansanedustajat ole päätöksillämme tuomitsemassa tätä pitkäaikaistyöttömien ryhmää loppuiäksi työttömäksi siitä johtuvine toimeentulo-ongelmineen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näen tässä poliittiset äärilaidat, kun näin, että ed. Kuosmanen saapui saliin, ja juuri kuulin, kun ed. Puhjo puhui sen, kuinka vasemmalta laidalta puhutaan.

Mielestäni ed. Puhjon puheenvuoro on analyyttinen, asioihin perehtyvä ja syventyvä, mutta hiukan siinä haisi aavistuksen verran tähän vanhaan kaatuneeseen järjestelmään perustuva henki, missä kyllä työväenluokan aatekin pinnalla oli olemassa. Ed. Puhjon kanssa olen samaa mieltä siitä, että kansan työllistäminen ja työhön perehtyminen tulisi saattaa lähemmäksi jokaista työtä vailla olevaa kansalaista, ja uskonkin siihen, kun tätä asiaa mietitään sillä pohjalla, että tehdään, tartutaan ja todetaan, ja niin kuin ed. Puhjo puheenvuorossaan totesi, tekemätöntä työtä on tavattoman paljon, mutta varoja työn tekemiseen ei ole olemassa.

Puheenvuorosta jäi puuttumaan mielestäni se oleellinen osa, että muutamilta työttömiltä työnhakijoilta puuttuu myöskin työhalut tehdä työtä, sellaista työtä, missä hanska kastuu ja selkä hikoaa. Tämän pohjalta pidän valitettavana, että nykyinen holhoava, hyvin huolta kantava yhteiskunta on rakentunut sen tyyppiseksi, että tullaan toimeen — me kannamme siitä täällä eduskunnassakin erityisesti huolta — ja yhteiskunta elättää, vaikka ei työtä olisikaan.

Kun mennään tähän asiaan aikaisemmalta ajalta, silloin kun suomalainen yhteiskunta ei ollut näin vahva ja näin sosiaalisesti huolta kantava, nälkä ajoi töihin, ajoi sinne alempipalkkaisempaankin työhön, koska oli pakko tehdä työtä saadakseen toimeentulon. En halaja enkä himoitse enkä toivo, että koskaan tapahtuu näin, että palattaisiin tällaiseen vanhaan aikaan, missä nälän perusteella jouduttaisiin työtä tekemään, mutta hiukan täytyisi näitäkin asioita ja rakenteita tarkastella sillä silmällä, että työtä tehdään silloin, kun sitä on olemassa, vaikka se ei olisikaan koulutusta vastaavaa ja vaikka se työ ei olisi miellyttävääkään.

Herra puhemies! Tämä näin alkuun tässä. Vähän katselin sitä mennyttä aikaa, mitä viime puheissa on kuulunut. Mutta se, mitä budjettikirjaan tulee ja syntyy, olen tätä kuljettanut useamman päivän jo mukanani ja teksti alkaa vähän kerrassaan tarttumaan ja mieleen syventymään. Erityisenä huolena kannan sellaisen näköalan, mikä tuntuu olevan pitkälti hallituksen linja siinä, että kehitysapuun riittää rahaa, mutta näihin kotimaan asioiden hoitoon ei sitä lisärahaa tunnu olevan eikä tule eikä synny. Valitettava näköala on se, että tietysti kehitysavun määrä ei nyt ole tietenkään sillä tasolla kuin maailmanlaajuisesti sitä Suomesta toivottaisiin saatavan ja Suomen toivottaisiin maksavan, mutta mielestäni niin kauan, kun kotimaan hoitamattomia asioita on olemassa, sen ei tarvitsekaan olla.

Tältä osin on suorastaan rikosluonteinen ajattelutapa se, että suomalainen veteraani, suomalainen kansaneläkkeen perusosalla toimeentuleva vanha isänmaamme rakentaja, joutuu niukkuuden äärirajoilla tulemaan toimeen, ja kuitenkin meillä on varaa syytää tuonne maailmalle sellaisten rattaitten käsiin näitä isänmaamme arvokkaita pääomia, jolloin läheiset kotimaan asiat jäävät hoitamatta, mutta maailman toisella laidalla olevat ongelmat ovat meille tärkeitä ja me kansainvälistä arvonantoa nauttien pyrimme näitä asioita panemaan parempaan järjestykseen. Mielestäni kotimaan pitäisi olla ensin kunnossa ja sitten hoidamme muuta, jos siihen mahdollisuuksia on olemassa.

Tähän samaan näköalaan liittyy erinomaisen hyvin se, mikä lähes kaikissa puheenvuoroissa on esille tullut, tämä lapsiperheiden asema ja erityisesti se, minkä kansalainen tajuaa vanhemmalla sekä nuoremmalla iällä, tämä lapsilisien korottaminen, en sano, että korottaminen, vaan tasokorottaminen sille tasolle, millä se 10 vuotta sitten on ollut olemassa siihen aikaan, kun tämä Suomi alkoi lamaan ja taloustaantumaan syöksyä. Sen pohjalta näinkin arvokkaasta asiasta kuin tulevaisuuden kansalaisista on kysymys, en ollenkaan vieroksu ajatustapaa, että lapsilisäkysymys sidottaisiin jollakin lailla johonkin indeksiin, missä se seuraisi kustannuskehitystä, niin että lapsiperheet olisivat kuitenkin tässä kehityksessä mukana eivätkä olisi jälkeen jäämässä.

Totuuden nimessä täytyy sanoa, että sillä, oliko lapsilisän määrä 10 euroa suurempi vaiko pienempi, ei ole merkitystä siihen, montako lasta Suomessa syntyy ja kasvaa. Mutta se on mielialakysymys, ja se on tällainen, miten sanoisin, kädenojennus yhteiskunnalta niille perheille, jotka näitten pienten lasten kanssa taistelevat, valvovat öitänsä, miettivät heidän tulevaisuuttansa, heidän paremman elämän mahdollisuuttansa, koulutusta ja menestymistään tulevassa yhteiskunnassa. Silloin pienetkin lantit tässä asiassa antavat jotain myötätuntoa ja parannusta siihen, että yhteiskunta kantaa huolta näistä tulevaisuuden suomalaisista.

Jos ajattelemme ja katsomme sitä asiaa, millä tässä lapsilisäkysymyksessä vielä on tämä painotus tehty, painotus on tehty niin, että vain ensimmäiselle lapselle tämä toteutetaan. Ei voi olla oikea ratkaisu näin tehdä. Mielestäni se, minkä useassa puheenvuorossa olen täällä eilen ja tänäänkin todennut, jos löytyisi tapa, jolla lapsilisät maksettaisiin alle kouluikäisille lapsille — se olisi esimerkiksi yksi raja tai jokin muu ikä siellä välillä, missä tapaisi kaiken sieltä matkaan — silloin tämä asia olisi jossain järjestyksessä. Totuuden nimessä on kyllä todettava, että lasten kustannukset ja kulut kasvavat merkittävästi sen jälkeen, kun kouluikä lähestyy, kun kouluikä toteutuu, ja varsinkin sen lapsilisäkauden loppupuolella kustannukset ovat moninkertaiset siihen nähden, mitä ne pienen lapsen osalta ovat olemassakaan. Ehkä voi sanoa, että myöskin ongelmat perheissä joskus silloin kasautuvat vasta varsinaisesti päälle.

Mutta, herra puhemies, vähän arkisempiin asioihin. Tämä hallituksen talousarvioesitys, budjettiesitys, ei lupaa tälle kansallisaarteellemme, Suomen tiestölle, oikeastaan mitään tulevaisuutta. Syy, miksi näin on olemassa, on kuitenkin siinä, että edellinen hallitus sitoi tämän vuoden, tulevan vuoden, ehkä koko vaalikauden rahat näihin alkaneisiin tiestön rakentamis- ja kohentamistarpeisiin, ja siltä osin ei meillä ole sitä liikkumavaraa, mitä tähän tarvittaisiin. On selkeästi nähtävissä, että jos perustiestön kunnossapidostakin joudutaan luopumaan, puhumattakaan perusparannuksista, tulee käymään tällainen Venäjän-mallinen tiestökehitys Suomessa, missä tapahtuu niin, että ajetaan niin kauan kuin tietä pitkin pääsee ja sen jälkeen, kun ei enää tietä pitkin pääse, kierretään tien sivusta, missä on vähän kuivempaa, kun tie seisoo suorassa vedessä. En toivo, että koskaan tällaista näkisin, eikä tämä nyt ihan lähellä tämä uhkaus ole olemassa, mutta esimerkki ei ole tästä kovin kaukaa, se on rajan takana tuolla.

Tämän pohjalta on aika lailla hyvin nähtävissä se näköala, että kuitenkin ajoneuvoveron korotukseen on löytynyt hallitukselta yksituumaisuutta, niin että kun polttoaineveroon ei tällä kertaa käydä kiinni, niin ajoneuvoveroon käydään. Tämä raha olisi pitänyt kanavoitua kuitenkin tänne tiemäärärahoihin ja hoitua sitä kautta, niin sille olisi löytynyt ymmärtämystä myöskin kansan keskuudessa. Tällä kertaa ajoneuvoveron korotukselle ei löydy ymmärtämystä missään tapauksessa.

Ollenkaan vähäinen ei ole tämä näköala myöskään siitä asiasta, että on tässä ennen vaaleja useammalla suulla todettu ja itsekin olen ollut lausumassa, että kun tulee paremmat ajat ja paremmat hallitukset ja ymmärtäväisyyttä enemmän, niin yksityistieavustuksiin löytyy rahaa enemmän, kuin mitä siinä aikaisemmin on ollut olemassa. (Ed. Kuosmanen: Jokainen rakentakoon itse yksityistiensä!) Tässä asiassa ed. Kuosmanen on rakentanut koko kuluvan vuoden yksityistietä, ja tietääkseni siellä tiellä on avajaiset kohta olemassa, mutta sillä, että rakennetaan pieniä pätkiä yksityisiä teitä yksityiseen käyttöön, missä ei ole liikennettäkään, sillä ei tätä maailmaa rakenneta eikä ratkaista. Tämä asia ja kysymys yksityisten teitten osalta on oleva sellainen, että siihen pitää löytyä rahaa, ja toivonkin, että valiokuntakäsittelyn aikana löytyy edes pieni kosmeettinen kohennus, niin voitaisiin ajatella, että tämä Vanhasen hallitus ei ole turhaan työskennellyt eikä toiminut.

Herra puhemies! Pidän erittäin myönteisenä ja oikeana näköalana, että valtiovarainministeri on jaksanut seurata tätä keskustelua, uuvuttavaa ja pitkästyttävää keskustelua. Siltä osin pidän valitettavana, että budjettia tasapainotetaan kovasti valtionvelan lisäämisellä ja ottamisella. Toivoisinkin, että niin eduskunta kuin hallituskin työskentelisivät sen suhteen, että budjetti saataisiin tasapainoon vähemmällä valtionvelan otolla, koska se velka on ennemmin taikka myöhemmin kuitenkin maksettava ja varsinkin sen velan korot rasittavat meidän jokavuotista käsittelyämme. Sitäkin rahaa, mitä meillä menee valtionvelan korkoihin, hoitoon ja muuhunkin, esimerkiksi lyhennyksiin, pitäisi päästä käyttämään tämän sosiaalisemman ja paremman yhteiskunnan kehittämiseen. Tämän osalta toivoisin, että näissä budjettipuheissakin olisi enemmän kiinnitetty huolta valtion lisävelkaantumiseen.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä taitaa olla jo toinen kerta tämän eduskunnan aikana, kun joudun tänne korokkeelle ed. Seppo Lahtelan jälkeen. Totean, kuten silloin viime kerrallakin, että en kyllä kykene sellaisiin kielikuviin tai maalailuun, jota ed. Seppo Lahtela lähestulkoon joka kerta täältä puhujakorokkeelta esittää. Sekin asia, mikä viime kaudella pohditutti ed. Lahtelan puheenvuoroissa, kuuluuko hän hallituspuolueen kansanedustajiin vai oppositiopuolueen kansanedustajiin, sekään ei ole edelleenkään selvinnyt näitä puheenvuoroja kuunnellessa.

Haluan todeta ed. Seppo Lahtelalle sen, että mielestäni kehitysapua ja Suomen kansalaisten saamia peruspalveluja ei pitäisi näiltä areenoilta vastakkain asettaa. Tämä siksi, että se meidän antamamme kehitysapu maailman köyhimmille on murunen meidän omasta hyvinvoinnistamme. Pikemminkin meidän pitää edelleenkin määrätietoisesti pyrkiä YK:n suosittelemalle tasolle, joka on laajan poliittisen hyväksynnänkin saavuttanut, eikä asettaa vastakkain näitä tärkeitä asioita. Suomalainen köyhä ei tuskin koskaan ole kuitenkaan aivan niin köyhä kuin maailman köyhimmissä maissa elävät, nälkää näkevät ihmiset.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän pääasialliset ja tärkeimmät kannanotot on esitetty jo tämän keskustelun alussa ryhmäpuheenvuorossamme, ja sen vuoksi itse tässä nostan esiin vain muutamia yksittäisiä asioita. Budjetin ehkä kaikkein keskeisin myönteinen puoli on se, että kerrankin satsataan nyt reilusti aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, ilman että tarvitsee hallituksen sisällä saati sitten täällä eduskunnassa erikseen sitä kiistelyä tästä tärkeästä asiasta käydä.

Täällä ed. Holmlund viittasi, että tämä aktiivinen työvoimapolitiikka olisi jotakin työllistämissirkusta. En oikein ymmärrä tällaisia vihjailuja enkä puheenvuoroja. Pidän nimittäin erittäin tärkeänä sitä, että me autamme tällä hetkellä työttömänä olevia ihmisiä löytämään erilaisia polkuja työelämään. Ne ovat jokaisen ihmisen, jokaisen työttömän kohdalla erilaisia, ja sen takia näitä vaihtoehtoja täytyy olla ja niitä tulee yhteiskunnan myöskin tarjota. Tiedämme jokainen varmasti, jos emme omista kokemuksistamme, niin kuulemistamme esimerkeistä, että työttömänä olo on ihmiselle henkisesti hyvin raskasta ja vaatii todella suuria voimia jo sen lyhyenkin työttömyyden jälkeen löytää itsestään se halu ja se kyky nähdä, että minusta on vielä johonkin, että minä kelpaan, minä pystyn. Tähän meidän työvoimapoliittinen koulutuksemme esimerkiksi tähtää, samoin kuin työllistämisjaksot, joilla ihminen saa sen tunteen siitä, että hänestä on hyötyä tälle yhteiskunnalle. Senpä vuoksi pidän kyllä täällä esitettyjä näkemyksiä siitä, että työttömät vain niin kuin jotenkin köllöttelisivät näillä erilaisilla tuilla, erittäin arveluttavina, koska minä ainakin uskon siihen ja luulen, että suuri osa tästä salista kuitenkin uskoo siihen, että jokainen ihminen haluaa, jokainen suomalainen ihminen haluaa tulla työllään, omalla työllään toimeen, olla osa tätä yhteiskuntaa myös työelämän kautta.

Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia on jo täällä moneen kertaan esiin noussut lapsiperheiden tukeminen. En pidä ongelmana sitä, että korotus suuntautuu ensimmäisen lapsen osalle; porrastukset lapsilisäjärjestelmän sisällä ovat jo sen verran hyvällä mallilla, että mielestäni tämä suunta on aivan oikea. Mutta jaksan kyllä jankuttaa silti myös siitä, että pelkällä rahalla eivät lapsiperheetkään eikä mikään ihmisryhmä varmasti tässä maassa pärjää nyt eikä tulevaisuudessa, vaan nämä työelämän kysymykset ovat ensisijaisen tärkeitä puhuttaessa pienten lasten vanhemmista. Se on minusta se ykköstavoite tietenkin, että lapsiperheissä vanhemmilla olisi työtä, koska sen työn kautta toimeentulo on kuitenkin paremmalla tolalla. Mutta sen lisäksi on tärkeätä kiinnittää huomiota työssä jaksamiseen, siihen, että nämä työsuhteet, joissa vanhemmat ovat, olisivat kestoltaan pitkiä, pysyviä, jotta tulevaisuuden suunnittelu olisi helpompaa. Lisäksi työaikojen osalta meidän tulisi tässä talossa kiinnittää huomiota myös tähän lainsäädäntöpuoleen sen vuoksi, että tällaiset epäsäännölliset työajat esimerkiksi palvelualoilla muodostavat kyllä monille perheille aivan kohtuuttomia tilanteita.

Työnantajilta toivoisin edelleenkin lisää joustavuutta. Mielestäni työnantajienkin kannalta tärkeä olisi huomata, että ollakseen hyviä työntekijöitä, pienten lasten vanhemmille on annettava mahdollisuus olla hyviä vanhempia. Siitä nousee myöskin se halu ja kyky tehdä sitä omaa työtään parhaalla mahdollisella tavalla, kun voi kuitenkin samalla hoitaa sen tärkeän vanhemmuuden velvoitteen. Tämä on tietenkin pitkässä juoksussa koko yhteiskunnan etu, sillä lapset tarvitsevat vanhempiaan, yhteiskunta ei ikinä voi ottaa kasvatusvastuuta vanhemmilta pois, vaan se kuuluu vanhemmille.

Arvoisa puhemies! Budjetissa lisätään sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia. Tämä on ensiarvoisen tärkeää. Terveyspolitiikasta on puhuttu tänäänkin paljon. Lääketiede loikkii eteenpäin valtavaa vauhtia, ja toisaalta tämähän on hieno asia, hyvä asia. Voimme auttaa yhä useampia ihmisiä, ja monen kansalaisen kunto saadaan sellaiseksi, että ei tarvitsekaan jäädä pitkille sairauslomille, vaan voidaan auttaa lääketieteen avulla heitä takaisin työelämään ja muuhunkin elämään paremmin kiinni. Paremmat laitteet, tehokkaammat lääkkeet maksavat kuitenkin myös aina enemmän, ja tämä tietää sitä, että kustannukset tulevat kyllä myös jatkossa nousemaan. Luulen, että poliittisella puolella joudumme kyllä sitoutumaan siihen, että terveyspolitiikan osalta kustannuksia joudutaan tarkastelemaan jatkossa myös siltä osin, että nämä nykyisetkään lisäykset eivät välttämättä riitä.

Leikkausjonoihin, hoitojonoihin, valtiovalta antoi korvamerkittyä rahaa. Nyt tämä korvamerkintä ei ole enää voimassa, vaan se tulee sitten tämän yleisen valtionosuuden kautta. Nyt kuntapäättäjillä, joita meitä täällä istuu lukuisa joukko, on tärkeä tehtävä sitten katsoa, että nämä rahat myöskin menevät niihin sosiaali- ja terveystoimen tärkeisiin palveluihin. Totta kai kuntatalous asettaa tiukkoja reunaehtoja. Varmasti jokainen suuren kaupungin kunnallisessa luottamustoimessa oleva tietää tämän. Mutta ei ole kyllä olemassa sellaista rahamäärää eikä laskujärjestelmää, jolla vain valtionosuuksia lisäämällä voisimme nämä palvelut hoitaa, vaan tarvitaan kyllä myös kuntien välistä yhteistyötä.

Esimerkkinä vain mainitsen laboratoriopalvelut, jotka hoidetaan tänä päivänäkin aivan liian monessa kunnassa liian sirpaleisesti. Voitaisiin keskittää yhteen pisteeseen näitä kalliita laitteita ja sitten sillä säästyvällä rahalla vaikka palkata lisää henkilöstöä, lisää tekeviä käsiä, hoitamaan sairaita ihmisiä. Tällaisten palvelujen, kuten laboratoriopalvelujen, keskittäminen ei tarkoita sitä, että palvelu potilaan kannalta heikkenee, ei suinkaan, vaan se näytteenotto, jota tarvitaan, voidaan aina tehdä lähellä sitä ihmistä, mutta tämä tutkimushan siinä on se, joka sitten maksaa, ja nämä kalliit laitteet. Tässä on vielä kyllä suomalaisessa kuntakentässä paljon tehtävää. Toivon, että tämä terveysprojektin rakenteellinen puoli myöskin etenee.

Arvoisa puhemies! Yksi aivan yksittäinen kysymys vielä tähän loppuun. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että tässä budjetissa työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen osalta lievenee. Minusta on erittäin ikävää se, että jompikumpi puolisoista, yleensä nainen, joutuu pyytämään arkisiinkin pieniin ostoksiin sen pienen rahan työssäkäyvältä puolisolta. Työttömänä oleminen on jo ihan riittävän suuri rasite. Ei pitäisi enää olla sellaista tilannetta, että ihminen ei saa tiettyä perustoimeentulotukea, ilman että hänen puolisonsa tuloja tarkastellaan. Minusta tämä tarveharkinnan lieventäminen on hyvä asia, ja tavoitteena pitää jatkossa olla kyllä se, että tästä pyritään kokonaan eroon.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja ja rakentaviakin puheenvuoroja opposition taholta, mutta kyllä täytyy myöskin sanoa se, että samaan aikaan esimerkiksi kokoomuksen taholta puhutaan valtion taloudenhoidosta hyvin kauniiseen sävyyn, mutta sitten täällä edustajat toisensa perään tulevat kertomaan pitkän listan erilaisia hyviä asioita, jotka kaikki maksavat rahaa, ja näiden kahden tavoitteen yhteensovittaminen ei aina ole kyllä kovin helppoa.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huovinen hämmästeli minun puheenvuoroni puheita työllistämiskarusellista. Haluan kuitenkin muistuttaa hänelle, että myös osa työttömistä pitää kurssitusta aivan turhana karusellina. En millään muotoa vastusta työvoimapoliittisia aktiivisia toimenpiteitä. Sen sijaan mielestäni täytyy pitää erityisen hyvää huolta siitä, että ne todellakin tulevat tarpeeseen ja oikeaan tilaukseen. Minusta täytyy pitää huolta, että ne ovat laadukkaita ja todellakin auttavat sen polun päässä olevan työpaikan löytymisessä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesitystä käsitellään nyt lievässä nousun odotuksessa, mutta todellisuudessa joudumme varautumaan hitaaseen talouskasvuun. Siitä johtuen haluan ensimmäiseksi puuttua teollisuuden työpaikkoihin Suomessa, joiden ei odoteta enää Suomessa lisääntyvän vaan päinvastoin.

Ongelmana meillä on se, että teollisuuden työpaikat siirtyvät yhä enenevässä määrin sinne, missä tuotantokustannukset ovat alhaiset. Kansainvälistyminen on hyvä asia, ja myös suomalaiset yritykset pääsevät näin kasvattamaan markkinoitaan entistä enemmän. Mutta jotain täytyy tehdä, että ulkomaisten yritysten mielestä Suomi olisi myös houkutteleva maa. Peräänkuulutankin nyt ansiotuloverojen voimakasta alentamista sekä yritys- ja pääomaverotuksen tiputtamista ainakin 4 prosentilla nykyisestä. Toivon hallituksen todellakin ottavan tämän huomioon, jos Suomen tulevaisuus yhä kiinnostaa.

Kuntatalouden osalta hallituksen budjettiesitys on lievästi kiristävä. Tämä uhkaa kuntien mahdollisuuksia tuottaa asukkailleen hyvinvointipalveluita. Ensi vuoden veronkevennyksistä hallitusta voi kehua, mutta kuntatalouden synkistyminen syö odotettavissa olevan kuntaverotuksen kiristymisen myötä näitä veronkevennyksiä. Lisäksi veronkevennysmalli kiristää suomalaisten verotuksen korkeaa progressiivisuutta. Jos tämän päälle toteutetaan alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen povaamat palvelumaksujen tulosperusteiset korotukset, rokottaa punamultahallitus kovalla kädellä suomalaisia. Suomalaisen verotuksen kilpailukykyä on parannettava edelleen. Kuntapuolella toivelistalla olisi valtiovallan keppiä ja porkkanaa kuntien palvelutuotannon uudistamiseksi. Kuntien yhteistyötä on lisättävä ja uusia, joustavia tapoja asiakaslähtöisten palveluiden tuottamiseksi on löydettävä lisää.

Aluepolitiikan näkökulmasta erityisen harmittavaa on se, että talousarvioesitys laiminlyö hallitusohjelmaan sisältyvien lupausten vastaisesti liikenneväylistä huolehtimisen. Luotettavien laskelmien mukaan rataverkon ylläpidosta puuttuu vuodessa 50 miljoonaa euroa, tieverkolta hieman vähemmän. Jos tilanteeseen ei tule parannusta, pitkällä tähtäimellä vain kaksi kolmasosaa rataverkosta on liikennöitävässä kunnossa. Tieverkon puolella aiheuttaa varsinkin maantiesiltojen kunto huolestumista, sillä peruskorjausta kaipaavien siltojen määrä jatkaa kasvamistaan entisestään. Nykyisellä rahoituksella ei siltojen rakenteellista kuntoa voida säilyttää.

Arvoisa herra puhemies! Budjettiesitys on pettymys senkin johdosta, ettei se sisällä uutta ajattelua hallituksen ykköstavoitteen toteuttamiseksi eli työllisyyden kohentamiseksi. Tilastokeskuksen viime luvut osoittavat työttömyyden joukkoirtisanomisista huolimatta laskeneen, mutta tämä tarkoittanee vain sitä, että ihmiset ovat luopuneet toivosta eivätkä usko omaan työllistymiseensä enää. Piilotyöttömyys lienee rajussa kasvussa. Hallituksen työllisyyspolitiikka perustuu vanhoihin keinoihin, satsauksia on lisätty maltillisesti tempputyöllistämiseen ainoastaan. Missä on kipeästi kaivattu uusi ajattelu ja ennen kaikkea työelämän rakenteitten uudistaminen?

Huolestuttavaa on myös se, että hallitus ei toimi avoimesti suomalaisen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta tärkeän yritys- ja pääomaveron uudistamiseksi. Epätietoisuus tulevan ratkaisun linjauksista ajaa yrittäjiä epätoivon partaalle. Pelko yritysten taseiden tyhjentämisestä on mielestäni hyvin aiheellinen. Hallituksen linjattomuus estää pitkäjänteisen yritystoiminnan suunnittelun. Ministereitten ennakkopuheitten perusteella on odotettavissa järjestelmä, joka luo keinotekoisia kasvun rajoituksia varsinkin pk-yrityksille, estää kasvuyritysten tehokkaan varainhankinnan pörssiin listautumalla ja kannustaa verosuunnitteluun ja ennen kaikkea veronkiertoon.

Yritystoiminnassa pitkäjänteisyyttä vaatii sukupolvenvaihdosten toteuttaminen. Perintö- ja lahjaverolakiin on povattu huojentavia uudistuksia pitkään, ja tästä syystä sukupolvenvaihdokset ovat olleet jäissä jo usean vuoden. Hallitukselta on syytä odottaa ratkaisuja pikaisesti. Onnistunut sukupolvenvaihdos vie aikansa. Jo vuonna 2001 yli 40 prosenttia teollisista yrittäjistä oli yli 50—55-vuotiaita. Ilman nopeita päätöksiä käsissämme on tulevina vuosina yrityskenttää rapauttava suma lähes hallitsemattomia sukupolvenvaihdoksia. Sanomattakin on selvää, että tämän vaikutukset Suomen talouteen voivat olla työllisyyttä edelleen heikentäviä.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa hallitukselta tivattiin visioita ja uusia toimia työttömyyden parantamiseksi ja torjumiseksi. Minäkin vaadin hallitukselta uudenlaisia toimenpiteitä talouden kasvun ja työllisyyden vauhdittamiseen. Kokoomus on tarjonnut hallitukselle yhteistyötä tässä asiassa. Kokoomus toteuttaa laajan toimenpideohjelman hallituksen kanssa vielä tänä syksynä.

Kyseessä on yhteinen asiamme. Suomi tarvitsee uusia yrittäjiä, Suomi tarvitsee uutta uskoa tulevaisuuteen, Suomeen on luotava olosuhteet, joissa yrittäminen ja työnteko kannattavat. Suomalaisilla päättäjillä tulee olla rohkeutta ja vankkaa selkärankaa toteuttaa vaikeitakin uudistuksia, sillä vain siten voimme turvata hyvinvointimme niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Toistan ryhmäpuheenvuorossa esitetyn kysymyksen: Mitä hallitus vielä odottaa, ja mitä hallitus aikoo tehdä?

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Alkuun täytyy todeta, että ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy myös hyviä ja kannatettavia piirteitä. Tosin budjettia kun katsoo ja katsoo sitä keskustelua, millä metelillä budjettia rakennettiin, ei voi tulla oikeastaan muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että tämä budjetti on petettyjen vaalilupausten budjetti. Etenkin kun kuunteli vaalien alla ja vaalien jälkeen uuden pääministeripuolueen esityksiä aluepolitiikan suunnanmuutoksista, jos nyt jotain suuntaa tai suunnanmuutosta haluaa hakea, kyllä se suunta on muuttunut lähinnä vaalilupauksissa.

Kiistatta positiivisia seikkoja, joista täytyy antaa arvoa hallitukselle, on luonnollisesti tuloveropolitiikan jatkaminen eli sen linjan jatkaminen, jota jo usea vuosi on harjoitettu, samoin kuin t&k-määrärahojen kasvattaminen — siitä ministeri Pekkariselle vilpittömät onnittelut ja kiitokset — yhtä lailla Pohjois-Savon mukaan ottaminen kuljetustuen piiriin. Ne ovat kaikki kiistatta positiivisia piirteitä.

Negatiivisia piirteitä tässä on lueteltu jo tietysti koko joukko, mutta lähinnä voisi nähdä kaksi keskeistä negatiivista kokonaisuutta, joista ensimmäinen on paljon puhuttu kuntatalous. Tulevana vuonna taitaa olla heikoin kuntatalousbudjetti sitten vuoden 98. Toinen heikkous kohdistuu työllisyyspolitiikkaan, josta muun muassa edellinen puhuja ansiokkaasti puhui.

Sen sijaan verolinjaus on mielenkiintoinen. Kuten totesin, tuloverotuksen kohdalta tämä budjetti ansaitsee kiitoksen, mutta politiikan uskottavuuden kannalta täytyy vain toivoa, ettei kovin moni viime vaaleissa äänestänyt sosialidemokraatteja ja etenkään keskustaa siinä uskossa, että nämä puolueet hallituspolitiikassaan eivät tulisi alentamaan tuloverotusta. Me kaikki muistamme väittelyn aiheesta veronkevennykset vai palvelujen parantaminen. No, nyt hallitus keventää veroja aivan oikein ja samalla vähän syventää kuntatalouden alijäämää. Erityisen positiivista on ollut kuulla ne puheenvuorot, joita tässä nyt on pitkin päivää saanut kuulla siitä, että veronkevennyksiä tehdään talouskasvun elvyttämiseksi ja vauhdittamiseksi, aivan oikein. Tämä oli myös kokoomuksen linja vaaleissa samoin kuin kokoomuksen linja ja, ymmärsin, koko hallituksen linja viime vaalikaudella, ja näin sen myös tulee jatkua.

Sen sijaan, jos katsotaan verotusta muuten vähän laajemmin, tänään sain kuulla yllätyksen tai uutisen ed. Lämsän suusta, joka, kun puhuttiin ruuan arvonlisäveron alentamisesta, joka oli ensisijaisesti keskustan keskeisimpiä vaalitavoitteita, tiesi valaista meitä sillä, että ei ruuan arvonlisäveron alentaminen aidosti ollut viime kädessä keskustan vaalitavoite, koska tuloverotuksen keventämisellä on paljon suurempia vaikutuksia talouden kasvuun. Tämä ei varmasti ollut kovinkaan monelle selvää. Ainakaan itse en ollut sitä aikaisemmin kuullut. Olin elänyt aivan toisessa uskossa. Mutta tietysti valintoja on tehtävä, ja niitä on hyvä tehdä myös vaalien jälkeen, jos niitä ei uskalla tai osaa tehdä ennen vaaleja.

Herra puhemies! Tästä veropolitiikan linjasta muutamia ajatuksia: Kokoomus varmasti tukee maltillista tuloveronkevennysten linjaa myös jatkossa, koska verotuksen taso, puhutaan sitten verotuksen alhaisuudesta tai verotuksen suuruudesta, ei voi olla yhteiskuntapolitiikassa itseisarvo. Eihän kukaan järkevä ihminen voi ajatella, että hyvä yhteiskunta on se, jossa verot ovat mahdollisimman alhaiset, tai hyvä yhteiskunta on se, jossa verot ovat mahdollisimman korkeat. Eihän verotus ole se pyhä arvo tai pyhä asia, jonka puolesta me teemme töitä. Me teemme töitä yritteliään yhteiskunnan, hyvinvoivan ja turvallisen yhteiskunnan puolesta, jossa verotus on yksi instrumentti, yksi työväline kerätä rahaa näitä yhteisiä palveluja ja yhteisiä toimintoja varten. Näin ollen jäämme mielenkiinnolla odottamaan hallituksen tulevia verolinjauksia etenkin tuloverotuksen tasolla.

Eräs seikka verotuksen, etenkin tuloverotuksen, tulevaisuudessa, joka askarruttaa, jopa huolestuttaa, on verotuksen alentamisen tasaisuus tulevaisuudessa. Nämä ensi vuoden budjettiin sisältyvät veronkevennykset, kuten totesin, jatkavat hyvin pitkälti sitä samaa linjaa, mitä kaksi edellistä hallitusta oli harjoittanut, että kutakuinkin tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin nämä veronkevennykset annetaan, mikä on aivan oikein. Nämä ovat niitä veronkevennyksiä, joita oppositiopuolueet viime vaalikaudella kutsuivat rikkaiden veronkevennyksiksi. Elikkä rikkaiden veronkevennyksiä ovat ne veronkevennykset, joita tämä hallitus harjoittaa, eli annetaan veronkevennyksiä tasaisesti eri tuloluokkiin, jottei kiristetä progressiota ja aiheuteta tuloloukkuongelmia eri tulonsaajaryhmissä.

Se mielenkiintoinen kysymys on se, jatkuuko tämä sama tasaisen veronkevennyksen linja, mikäli veronalennuksia päätetään tai on varaa tulevaisuudessa jatkaa. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sanoi jotenkin näin, että tämä veroale on siinä mielessä hyvä, että se kiristää progressiota tulohaitarin, palkkahaitarin, yläpäässä. Minulle jäi semmoinen kuva, että hän siitä jopa iloitsi.

Jos katsoo sitten esimerkiksi ministeri Mannisen puheita siitä, että kuntataloutta tai valtiontaloutta paikataan sillä, että korotetaan maksuja — lasten päivähoitomaksuja, terveydenhuoltomaksuja — tästähän me pääsemme siihen yhtälöön, jota aidosti voidaan kutsua, mikäli tämä progression kiristäminen on itseisarvo ja maksujen kiristäminen itseisarvo, selkeäksi veropoliittiseksi ja talouspoliittiseksi suunnanmuutokseksi. Tässä on ehkä se helpoin yhtälö tehdä politiikan suunnanmuutos, jos punamulta haluaa vetää jotakin eroavaisuutta edellisten hallitusten poliittiseen linjaan. Tätä emme tietysti toivo, koska eihän verotus, kuten totesin jo aikaisemmin, voi olla itseisarvo. Se on väline, ja sitä pitää käyttää taiten niin, että työnteko on kannattavaa ja palkkatuloilla pystyy elämään.

Kalevi Lamminen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys valmistui ennätysajassa. Kuitenkin laatu on hieman kyseenalaista, koska monet asiat jäivät vielä vaille selvitystä ja lopullista ratkaisua. Ainoastaan alkoholiveron alennus käsiteltiin perusteellisesti ja nopeasti. Asia on toki kiireellinen, mutta tuskin alkoholipolitiikka kuitenkaan on maamme tärkein asia, vaikka se herättääkin monissa, kuten täälläkin on todettu, suuria tunteita ja tuo makuja sekä haittoja.

Nykyisessä maailmantilanteessa yritys- ja pääomaverotuksen sekä pienten yritysten arvonlisäverouudistusten ratkaisujen jättäminen tulevaisuuteen on lievästi sanottuna ajattelematonta. Myös alkutuottajien alv-kohtelu on vielä epäselvä. Nämä epäselvyydet laittavat tarpeettoman paljon kapuloita talouselämän rattaisiin. Yritysmaailmassa vallitseva odotus ja epätietoisuus jarruttavat päätöksentekoa liike-elämässä, joten odottava suhdannetilanne saattaa kääntyä taloudessamme epäedulliseen suuntaan.

Toinen liike-elämän uhkatekijä on yritysten siirtyminen ulkomaille paremman verokohtelun ja edullisempien työllistämisolosuhteiden perässä. Tällä asialla on valtavan suuri merkitys nimenomaan pääomaköyhälle Suomelle, koska kyse on verotulojen lisäksi myös työpaikkojen säilymisestä. Yritysten maksamien verojen lisäksi uhattuna ovat myös yritysten työntekijöiden maksamat ansioverotulot, joten näiden riskien realisoituminen maksaisi liikaa.

Työllisyyden hoidossa tarvitaan nyt konkreettisempaa otetta, etenkin jos hallituksen utopistisesti lupaamat 100 000 työpaikkaa aiotaan jotenkin synnyttää. Työnantajamaksujen alentaminen on tärkeimpiä toimia tämän tavoitteen saavuttamisessa. Tämä keino on niin yksinkertainen ja tehokas, että ratkaisuja ei tulisi sen suhteen tarpeettomasti pitkittää. Yksinkertaisilla verotuksen ja työnantajamaksujen uudistuksilla voitaisiin saada huomattavasti parempia tuloksia kuin tehottomaksi osoittautuneella aktiivisella työllisyyspolitiikalla. Tällöin ei myöskään tarvittaisi aikaa ja rahaa vieviä laajamittaisia selvityksiä.

Arvoisa puhemies! Opintotukea on kehitettävä, ennen kuin opiskelijoilta voidaan vaatia nopeampaa valmistumista. Tosin hallitusohjelmassa ei ollut kohdistettu tarkoitukseen menolisäyksiä, vaikka sanallinen lupaus ohjelmasta löytyykin. Tosin tässä asiassa selvityksiä tarvitaan, jotta opintotukijärjestelmää voitaisiin uudistaa vastaamaan nykyajan olosuhteita.

Positiivistakin löytyy, kuten täällä jo aikaisemmin on todettu. Satakunnan maakunnan kannalta on Porissa tapahtuvan yliopistotasoisen koulutuksen edellytysten parantaminen varsin positiivista. Nyt vuosien jälkeen valtio on tulossa mukaan hankkeen rahoittamiseen, josta aikaisemmin on vastannut suurimmalta osalta Porin kaupunki yksinään.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan on varsin merkillistä toimintaa jättää suurin osa asioista, kuten jo sanoin, tulevien selvitysten varaan, siksi että talousarvioesitys saadaan valmiiksi ennätysajassa ja poliittiset ristiriidat voidaan välttää. Jotakin on toki jo päätettykin, mutta monissa tapauksissa päätösten tuomaa hyötyä on vaikea ymmärtää. Lisäksi budjetti on alijäämäinen, joten tulevaisuus ei näytä kovin kirkkaalta.

Hallitus on esittänyt korotusta muun muassa ajoneuvoveroon. Miten liikkumisen raskas verottaminen voi olla perusteltua harvaanasutussa Suomessa varsinkaan yritysten osalta? Mikäli moinen korotus on kuitenkin välttämätöntä tehdä, siitä saatavat varat on palautettava tavalla tai toisella liikenteelle. Toisin sanoen saatavat varat on ohjattava joko tienpidon määrärahoihin tai muuhun liikenteen kustannuksia karsivaan tai tasoa parantavaan tarkoitukseen.

Varojen jakamisessa on huomioitava myös alueelliset seikat entistä paremmin. Satakunnan osuus tienpidon määrärahoista on varsin pieni. Ensi vuonna Satakunnassa ei rahoiteta yhtään uutta suurta liikennehanketta ja myös alemman asteisen tieverkon määrärahat vähenevät.

Vielä lopuksi positiivinen seikka tästä talousarviosta. Arvoisa puhemies! Sen kuuluisan sokean Reetan sokea kana on nyt löytänyt jyvän, kun työnantajan ei enää tulevana vuonna tarvitse maksaa veroa työntekijöilleen kustantamista liikuntaseteleistä. Nyt työntekijä voi siis itse vapaasti valita liikuntapaikan ja harrastuksen 200 euron edestä eikä työnantaja enää ohjaile häntä tässä liikuntakohteeseen. Tämä on mitä parhainta ehkäisevää terveydenhuoltoa.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Myös minä haluan heti tähän alkuun todeta sen, minkä ed. Katainen hetki sitten, että tämä valtion ensi vuoden budjettiesitys pitää sisällään monta hyvää asiaa, erityisesti se hyvin kokoomuslaisittain virittynyt verolinja, itse asiassa linja, jota vain kokoomus käytännössä ennen viime kevään eduskuntavaaleja tuki ja ajoi. Kuten tiedämme, budjetissa esitetyt veronkevennykset lisäävät keskivertoperheen käytettävissä olevia tuloja jonkin verran, yhteensä noin 40 euroa kuukaudessa. Kun vielä lasketaan mukaan ensimmäisestä lapsesta saatava lapsilisäkorotus, on perheellä käytettävissään 50 euroa enemmän kuukaudessa kuin tänä vuonna. Nämä seikat ovat myös minun mielestäni budjettiesityksessä myönteisiä asioita.

Verojen kevennyksen linja on nyt todella tarpeen, sillä maamme kohtaa jo ensi vappuna aivan uudenlaisen verokilpailun Viron liittyessä Euroopan unioniin. Virossa käytössä oleva alhainen yleinen tasavero uhkaa Suomen työllisyyttä ja houkuttelee yrityksiämme isänmaan vaihtamiseen. Edellä mainittu syy edellyttää yritysverotuksen osalta vielä tekemistä.

Budjettiesityksessä on paljon sijaa myös kritiikin sanoille. Puutun tässä yhteydessä vain muutamiin kohtiin.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksen mukaan kuntien menoja lisätään kompensoimatta niitä kunnille. Tästä käyvät hyvänä esimerkkinä lasten aamu- ja iltapäivähoito, esiopetuksen kuljetukset sekä taannoinen hammashuollon laajennus, sinänsä kaikki hyviä asioita. Kuntatalouden osalta hallituksen budjettiesitystä ei tältä osin voi kiitellä. Me Pääkaupunkiseudun kansanedustajat tiedämme hyvin kurjistuneen tilanteen, ja hallitus ei sitä näytä tunnistavan.

Hallitus lupasi ohjelmassaan, että verotuksen keventämiseen liittyen kunnille korvataan täysimääräisesti kunnallisveron vähennys. Ensi vuonna on ainakin kolme kuntaa, jotka eivät tätä korvausta saa. Vantaa on yksi niistä kunnista. Vantaa on kunta, jossa väestö kasvaa ja paineet uusien kunnallisten palveluiden rakentamiseen ovat suuria. Tältä osin voidaan todeta, että hallitus on pettänyt äänestäjät. Hallitusohjelma on siis tältä osin jo vesittynyt.

Keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen oli eilen Vantaan kaupungin vieraana. Hän ei luvannut Pääkaupunkiseudun kuntien ahdinkoon euroakaan. Ministeri Mannisen mielestä kaikkien kuntien tulisi ilmeisesti korottaa veroprosenttiaan 1 prosentilla; silloin kuntatalouden vaje tulisi hoidettua. Ehdotus on pöyristyttävä silmänkääntötemppu. Se on pöyristyttävä senkin johdosta, että kunnallisveron korotus söisi kansalaisten valtionverotuksessa ensi vuonna saamat veronkevennykset. Hallituksen tavoite vahvistaa kotimarkkinoiden ostovoimaa valtionveron alennuksella romuttuisi näin ollen täydellisesti, eli hallituksella ei ole veropolitiikassakaan yhtenäistä linjaa.

Arvoisa puhemies! Yksi konkreettinen asia: Mielestäni Vantaa ja Espoo tulisi pikaisesti muuttaa samaan kalleusluokkaan kuin Helsinki. Näin toimien Pääkaupunkiseudun suurien kaupunkien asukkaita kohdeltaisiin tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Asumiskustannukset ovat jo samalla tasolla.

Työttömyyteen ei myöskään ole luvassa radikaalia parannusta. Yrittäjyyttä ei suosita, niin kuin oli vaaleissa luvattu. On huolestuttavaa, että työllisten määrä on laskusuunnassa. Mitä hallitus aikoo tehdä tilanteen korjaamiseksi, se ei ilmene tästä budjettikirjasta. Pienet ja keskisuuret yritykset voisivat oikein kannustettuina parantaa maamme työttömyystilannetta. Sitä hallitus ei budjettiesityksessä riittävästi ole huomioinut.

Porvarillista eduskunnan enemmistöä hallituksessa edustava keskustapuolue on käytännössä sosialidemokraattien talutusnuorassa. Punamultahallitus on lykännyt muun muassa työnantajamaksun alennuskokeilun vuoteen 2005 saakka, vaikka kokeilu olisi aloitettava välittömästi. Hallituksen vitkuttelu on omiaan vain pahentamaan työttömyyttä. Punamullan puolueista tuntuu kyllä riittävän puhetta yritysten aseman kohentamisesta, mutta haluan kysyä painokkaasti: Missä ovat käytännön esimerkit jo todella toimiville ja työllistäville yrityksille? Hallituksen yrityspolitiikkaohjelma toki pitää sisällään hyviä, yrittäjän arkea helpottavia asioita. Ne eivät kuitenkaan työllistä. Tarvitaan kannustavia, yritysverotukseen liittyviä ratkaisuja.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen yhteiskunta ei korjaannu pelkästään näillä hallituskauden ensimmäisen talousarvion esityksillä, mutta toivoa paremmasta ja myönteisemmästä kehityksestä budjetti antaa kuitenkin myös maakuntien Suomelle. Työllisyysasteen korottamiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävät, aluekehitystä ja yrittäjyyttä tukevat toimet on otettu myönteisesti kentällä vastaan. Koulutukseen ja tutkimukseen tehdyt lisäpanostukset tulevat myös pönkittämään hallituksen kunnianhimoisen päätavoitteen, 100 000 uuden työpaikan luomisen, toteutumista. Kulttuuriväkikin on pitkästä aikaa tyytyväinen talousarvion esityksistä.

Toki budjetin valmistelussa on ollut asioita, jotka vaativat selvitystä ja toteuttamisvuoroon tuloa. Elämme niukkuuden markkinoilla, ja palvelujen järjestämiseen käytettävissä oleva raha on rajallinen. Esitykset on tehty keväällä päätettyjen kehysten mukaan. Opintotuki on selvitysmiehellä valmistelussa. Yritysten investointituet ovat valitettavan niukat. Tiestön kunnossapitoon liittyvät varat ovat tarpeeseen nähden vähäiset sekä pienimpien eläkkeiden saajien asema kehno. Itsevaltiaasti jos olisin saanut päättää, niin edellä mainittuja asioita olisin nostanut talousarvion valmistelussa tärkeysjärjestyksessä korkeammalle.

Keskityn tässä puheessani etupäässä taloudellisen toimeliaisuuden edistämiseen ja kansantalouden kakun kasvattamiseen liittyviin näkökohtiin.

Suomen hyvinvointi ja kansainvälinen kilpailukyky perustuvat alueiden elinvoimaisuuteen ja innovatiivisuuteen, jota edistetään alueellisesti kattavalla koulutuksella ja tutkimustoiminnalla. Tämä edellyttää perustoimintojen turvaamista maan eri osissa ja kansallisen koulutus- ja tutkimuspolitiikan sekä aluekehittämiseen liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista. Myös aluekehityksessä toimivilta odotetaan hyvää yhteistyökykyä.

Budjetissa on tulossa tutkimus- ja kehittämisrahoihin yli 100 miljoonan euron lisäys. Nämä satsaukset tuovat uutta yrittäjyyttä, uusia tuotteita ja työpaikkojakin. Juuri näitähän me elinkeinoelämän kehittämisessä kaipaamme. Mielenkiinnolla odotan kauppa- ja teollisuusministerin asettaman teknologiarahojen kohdentamista tutkivan selvitysmiehen, maaherra Eino Siuruaisen, työn tulosta. Tehokkuutta kaivataan ja näiden rahojen halutaan palvelevan myös pk-sektorin yrityksiä ja helpottavan rahoitustarvetta maakuntien näkökulmasta.

Valtioneuvosto on valmistelemassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa vuosiksi 2003—2008. Tältä kesulta odotan selkeyttä ja jämäkkyyttä, jolloin kerrotaan ne oleelliset asiat, joihin todella halutaan koulutus- ja tutkimussektorilla panostaa ja joita kehitetään. Jo tässä talousarviossa on pieniä lisäyksiä koulutuksen ja tutkimuksen rahoihin.

Yrittäjyyden osalta hallituksen linjaukset ovat saaneet yrittäjäjärjestöiltä hyvän palautteen. Yritysten sukupolvenvaihdosta koskevat uudistukset tulevat voimaan jo ensi vuonna, ja huojennus koskee kaikkia vuoden aikana tapahtuvia sukupolvenvaihdoksia. Lisäksi pienyritysten kasvua helpotetaan arvonlisäveroa huojentamalla. Yrittäjyyden linjanmuutos on nykyisen hallituksen päätöksiä, yritysverotuksen osalta päätökset tehdään ihan lähitulevaisuudessa marraskuun aikana.

Käsittelen hieman myös pehmeämpiä arvoja. Lasten aamu- ja iltapäivätoiminta tulee kipeästi tarpeeseen. Sen ei tule toimia, kuten joidenkin opposition edustajien puheenvuoroista olen ymmärtänyt, kodin velvoitteiden korvaajana, "kotimiehenä" ja kiireisten vanhempien kiireapulaisena, vaan nuoria palvelevana ja heidän kehitystään tukevana toimintana. Lasten ja nuorten varassa on tulevaisuutemme.

Kulttuuribudjetin esityksestä kymmenien järjestöjen edustajat ovat todenneet vihdoinkin tapahtuneen muutoksen rahoituksen kehityksessä. Identiteettimme kannalta ja verrattuna moniin Euroopan maihin sivistysvaltiomme kaipaa henkisessä kehittämisessä riittävästi eväitä. Nämä panostukset heijastuvat välillisesti kaikkialle ja hyödyttävät kerrannaisvaikutuksin koko yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Näin ensimmäisen kauden edustajana olen ymmälläni, sanoisiko huuli pyöreänä, seurannut erityisesti opposition kannanottoja, joissa pommitetaan melkeinpä kaikkea liikkuvaa. (Ed. Valpas: Niin tehtiin viime kaudellakin!) Tulopuoli ei miellytä ja sitä mielellään karsitaan, menopuolta lisääviä toimintoja tuodaan runsaasti esille ja melkeinpä kaikesta purnataan. Siinä talouden tasapaino on monen puheenvuoron kohdalla kaukana.

Julkisen sektorin kehityksessä olen huolestunut julkisten palvelujen jatkuvasta kasvusta ja rönsyjen tulosta palvelujen tarjontaan. Olemmeko syleilemässä kaikkia hyviä asioita maailmassa ja lisäämässä niitä toimintaamme? Itse epäilen pienen valtion rahkeiden riittävyyttä kaikkeen hyvään. Ennustan, että vielä joudumme panemaan asioita ja palveluja tärkeysjärjestykseen ja keskittymään sujuvan arjen toimintojen ja hyvinvointiyhteiskunnan oleellisten palvelujen järjestämiseen.

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen uuden alun hallitus on tehnyt tällä budjetilla hyviä avauksia hyvinvointivaltion toimintojen jatkumiseksi sekä epäkohtien korjaamiseksi. Hallitukselle on annettava työrauha. Seurataan aktiivisesti kehitystä, pohditaan eri vaihtoehtoja ja tuodaan tarvittaessa vaihtoehdot puntariin. Hihat on kääritty, tehdään päätökset ja ryhdytään päättäväisesti toimenpiteisiin. Meillä on hyvä maa ja sitä kannattaa kehittää.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Joudun rikkomaan perinteitä ja näin aluksi hieman kehumaan tätä talousarvioesitystä opposition näkökulmasta.

Hallitus ottaa ilmeisen vakavasti lupauksensa edistää suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitystä. Esimerkiksi VTT:n, Tekesin, Suomen Akatemian ja yleissivistävän koulutuksen määrärahojen yhteydessä todetaan, että määrärahasta on tarkoitus rahoittaa tietoyhteiskuntaohjelmaa. Lisäksi tutkimuksen määrärahoja ollaan merkittävästi lisäämässä. Näin virkavapaalla olevana tutkijana tästä ei voi kollegojen puolesta olla kuin hyvillään. Tutkimusrahoituksen painotuksessa on kuitenkin ongelma. Tietoyhteiskuntatutkimus painottuu edelleen teknologiaan, vaikka esimerkiksi Manuel Castellsin ja Pekka Himasen mukaan sosiaaliset innovaatiot ovat tietoyhteiskuntakehityksen tässä vaiheessa teknologisia innovaatioita tärkeämpiä. Leluja meillä alkaa jo olla, nyt niille pitäisi keksiä jotain käyttöä.

Kaiken kaikkiaan tietoyhteiskuntatutkimuksesta näyttää ensi vuonnakin puuttuvan sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi infoähkyä pidetään Työterveyslaitoksen taannoisen raportin mukaan tietoyhteiskunnan merkittävimpänä työterveysongelmana, tiedon ylikuorma työssä kun ainoana tietotyön kuormitustekijänä korreloi merkitsevästi kaikkien työuupumuksen kolmen osa-alueen, kokonaisvaltaisen väsymyksen, kyynistymisen ja ammatillisen itsetunnon katoamisen, kanssa.

Tutkimusrahoitusta vaivaa myös lyhytjänteisyys. Hankkeet ja projektit ovat lyhyitä, vaikka laadukas tutkimus vaatisi pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta. Tätä talousarvioesitystä ei tästä varsinaisesti voi moittia, sillä suomalainen tutkimusrahoituskäytäntö on perua jo vuosien takaa. Sille pitäisi kuitenkin pikaisesti tehdä jotain. Toimin aiemmin itse kymmenkunta vuotta projektitutkijana Teknillisessä korkeakoulussa. Puolen vuoden määräyskirja oli luksusta eikä koskaan voinut olla varma rahoituksen jatkumisesta. Ei ihme, että väki vaihtui jatkuvasti ihmisten hakeutuessa valtion epävarmoista leivistä yrityssektorin palvelukseen. Moni hyvä hanke jouduttiinkin keskeyttämään, koska jatkorahoitusta ei saatu ajoissa järjestymään tai avaintekijät siirtyivät muihin töihin.

Onko opetusministeriössä ja kauppa- ja teollisuusministeriössä unohdettu julkisrahoitteisen tutkimuksen rooli perustutkimuksen turvaajana? Ilman perustutkimusta myös lyhytjänteisempi soveltava tutkimus- ja kehitystoiminta tyrehtyy, mutta perustutkimus on pitkäjänteistä työtä. Sitä ei voi hoitaa parin vuoden projekteilla. Toivonkin, että tutkimuslaitosten ja rahoitusorganisaatioiden kasvavista määrärahoista osa osoitettaisiin nykyistä pitkäjänteisemmän tutkimustoiminnan rahoittamiseen.

Haluaisin kiinnittää eduskunnan huomiota myös siihen, että vaikka tietoyhteiskuntaohjelman eri osiin ollaan panostamassa, ohjelmalta uhkaa loppua tekijät. Yliopistojen toimintamenojen lisäys on tarpeeseen verrattuna täysin riittämätön. Opiskelijoiden määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti samaan aikaan, kun opetushenkilöstön määrä on laskenut. Yliopisto-opiskelusta onkin tullut suurelta osin itseopiskelua. Opiskeluaikojen on turha kuvitella jatkavan lyhenemistään, jos opetuksen määrää ja laatua ei pystytä nostamaan.

Kolmannen kipupisteen muodostavat kirjastot. Yleisillä kirjastoilla on keskeinen rooli kaikille avoimen, tasa-arvoisen tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Ilman uusia voimavaroja ne eivät kuitenkaan selviä tästä uudesta tehtävästään tai sitten varat on otettava kirjastojen perinteisten tehtävien hoidosta. Kentältä onkin kuulunut viestejä, ettei kirjastoilla ole enää varaa ostaa kirjoja, koska rahat menevät uusiin vimpaimiin ja näiden vimpaimien vaatimiin tiloihin. Siksi onkin mielestäni hälyttävää, että kirjastojen käyttömenovaroihin on luvassa vain symbolinen korotus ja valtuutus perustamiskustannusten rahoittamiseen pienenee merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on pakko tarttua myös aiemmissa puheenvuoroissa käsiteltyyn aiheeseen eli valtion ja kuntien talouden suhteeseen. Tämä keskustelun ehkä hämmentävin yksityiskohta on nimittäin ollut se, ettei kukaan osaa tai halua sanoa, miten tämä talousarvioesitys loppujen lopuksi vaikuttaa kuntien talouteen. En takerru mihinkään 52 miljoonan euron karkkirahoihin, sillä esimerkiksi iltapäivähoidosta kuntien vastuulle jäävä rahoitusosuus on jo aivan eri dekadilla. Kuntatalouden arjen unohtaminen uhkaa joka tapauksessa romuttaa hallitusohjelman tärkeimmän ytimen eli työllisyystavoitteen. Miten käy veroalen paljon mainostettujen työllisyysvaikutusten, kun kunnat, etenkin valtionosuusuudistuksen raskauttamat suuret kaupungit, kilvan nostavat kunnallis- ja kiinteistöverojaan? Kunnallisveron nostohan puree kipeimmin pienituloisiin veronmaksajiin. Valtion veroale siis näkyy erityisesti suuri- ja keskituloisten kukkaroissa, siinä missä kuntien verokorot purevat nimenomaan pienituloisten pankkitileillä. Tätäkö on sosialidemokraattisen valtiovarainministerin veropolitiikka?

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kulkuni oli hieman kömpelöä, koska annoin eilen kaikkeni toimittajia vastaan olleessa pesäpallo-ottelussa.

Olemme keskustelleet vuoden 2004 talousarvioesityksestä 3 päivää. Oppositiolla ei ole ollut hallituksen budjettiesitystä arvostellessaan yhteistä linjaa. Entiset hallituskumppanimme, kokoomus ja vasemmistoliitto, ovat olleet oppositioahdistuksessaan aatteettomia ja katteettomia. Hallituksen budjettiesitys on sosialidemokraattien näkökulmasta hyvää keskitasoa. Budjettipalapelin osasia on selvästi soviteltu niin, että budjetti jatkaa Lipposen hallitusten vakaata talouspolitiikkaa ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa. Sosialidemokraateille tärkeimmät palapelin osaset ovat hallitusohjelman työllisyystavoite, hyvinvointiyhteiskunnan edelleen kehittäminen tasa-arvoisesti erilaisten palvelujen avulla ja budjettitalouden vakaus. Niitä kannattaa puolustaa.

Kokonaisuutta talousarviosta muodostaessa on täytynyt tehdä kompromisseja. Veroale, jota on kritisoitu, on ollut harkittua eikä mikään kokoomuksen verolinja. Kyllä muutkin veropolitiikkaa osaavat. Veronkevennysten työllisyysvaikutuksista on lausuttu epäileviä sanoja. Kokoomuksesta kuuluu, että 800 miljoonaa ei riitä. Vasemmistoliitto epäilee, vaikuttaako veroale ollenkaan. No, kyllä vaikuttaa ja kyllä riittää.

Vaikutus alkaa kysynnästä. 800 miljoonan veroalesta kulutukseen menee tavanomaisesti 95 prosenttia. Tästä kaksi kolmasosaa menee kotimaisiin palveluihin. Eivät kaupat, ravintolat eivätkä rakennusyritykset voi vastata kysyntään ilman lisätyövoimaa. Verotus vaikuttaa myös tarjontapuoleen. Kun käteen jää enemmän, tulee pitempi työmatka mahdolliseksi, esimerkiksi. Kyllä veronalennus riittää. Kotitalouksien ostovoima kasvaa ensi vuonna monella tavalla. Palkat nousevat, samoin lapsilisät. Työllisyyskin paranee, mikä ruokkii hyvää kierrettä.

Kymmenen vuotta sitten, kun Suomessa kiristettiin veroja ja työnantajamaksuja 90-luvun alussa, se vaikutti työllisyyteen. Veroyle lisäsi silloin työttömyyttä.

Toivoisin nyt, että hallituksen strategiaan lisättäisiin, että oikein suunnatuilla investoinneilla on tämän maan kehityksen kannalta, erityisesti työllisyyden kannalta, todella vaikutusta. Toimivalla liikenneverkolla on erittäin suuri merkitys kansalaisille, elinkeinoelämälle ja työllisyydelle. Se on parasta aluepolitiikkaa.

Kakkostie pitäisi vihdoin viimein saattaa kuntoon. Kysymys on pienestä asiasta, vähäisestä summasta täällä, suuresta työllistävästä asiasta Kakkostien varrella asuville.

Ed. Seppo Lahtelalle, joka ikävä kyllä ei ole enää salissa, haluan sanoa, kun hän herkisteli perhepolitiikasta, että lapsien lukumäärään vaikuttavat taloudelliset ja sosiaaliset tekijät, mutta kuitenkaan kyse ei ole rahasta, ei köyhyydestä eikä rikkaudesta sinänsä. Köyhissäkin maissa lapsia hankitaan. Kysymys on siitä, kuinka usea lapsi sopii yhteiskunnassa yhteiseen elämäntapaan, kuinka työelämä ja perhe sovitetaan yhteen, ilman että joudutaan kohtuuttomasti tinkimään tavanomaisista mukavuuksista. Tämä hallitus yrittää parantaa lapsiperheiden tilannetta. Hallituksessa on sosiaalisempi meininki kuin edellisessä hallituksessa.

Nuorten aikuisten huomioon ottaminen työllisyyspolitiikassa ja kohtuullisen ostovoiman turvaava verotus ovat politiikkaa perheiden parhaaksi. Niistä lähtökohdista voimme odottaa vaikkapa pääministerin mainostamaa vauvabuumia. Tärkeintä kuitenkin syntyvyyden nousu- ja laskukausien sijaan on se, että yhteiskunnassamme on omaa elämäänsä hallitsevia nuoria aikuisia.

Eduskunnan lähetekeskustelu on antanut jo osviittaa siitä, että tulemme kokemaan värikkään ja vauhdikkaan syksyn opposition toimesta. Oppositionkin ajamat asiat ovat muuttuneet huonoiksi hallituksen esittämässä talousarvioesityksessä vuodelle 2004. Kokoomuksen sosiaalinen nykylinja, jota viime hallituskaudella ei ollut nähtävissä, on yllättänyt. Oppositiopuolueiden varjobudjetteja on mielenkiintoista odottaa. Ymmärrän kuitenkin opposition pisteiden keruun, näinhän puoluepolitiikassa toimitaan ja näinhän siinä tuleekin toimia.

Mutta jokaisen meidän toiveiden tynnyri on pohjaton. Minäkin toivon sitä jo kauan odotettua Kakkostietä, lisää euroja koulutukseen, terveydenhuoltoon, ikääntyville, yksinäisille, naisille jne., mutta pikkuhiljaa, ja uskon, että tämä budjetti tulee olemaan erittäin hyvä budjetti ja pohja tulevien vuosien hyvälle hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiselle.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Ministeri Pekkarisen olen aiemmin kuullut useinkin puhuvan matalan tuottavuuden aloista, ja niistä puhui täällä nyt sitten myös valtiovarainministeri Kalliomäki budjetin esittelypuheenvuorossaan. Kukaan ei ole kuitenkaan määritellyt, mitä nämä matalan tuottavuuden alat oikein ovat. Määrittely onkin mahdottomuus, sillä silloin pitäisi ruveta vertailemaan eri aloja, ja se taas on mahdottomuus. Miten voi verrata vaikkapa paperitehdasta ja sairaalaa? Toisessa tehdään tonneja, toisessa parannetaan ihmisiä. Tällaista tuottavuusvertailua näiden alojen välillä, josta nyt kuitenkin puhutaan piilotetusti, ei voida siis tehdä. Kunkin alan tuottavuutta ja sen kehitystä voi kyllä verrata, mutta se on kokonaan eri asia.

Oikeasti puhutaan matalapalkkaisista töistä ja pyrkimyksestä lisätä niitä. Kysymys on ihan eri asiasta. Matalapalkka-alojen synty taas ei ole riippuvainen tuottavuudesta tuolla alalla, vaan se on prosessi, jossa hyvin keskeisellä sijalla ovat olleet työntekijöiden epävarma asema ja järjestäytyneisyyden heikkous. Usein esimerkiksi kauppa-alaa pidetään heikon tuottavuuden alana noin äkkipäätä ajateltuna, mutta siellähän on tavattoman paljon myös korkeapalkkaisia ihmisiä, eivätkä kauppa-alan tuotot esimerkiksi ole ollenkaan pieniä, kuten voi vaikkapa Stockmannin tuottoja seuratessa havaita. Kauppaliikkeissä on kyllä paljon pienipalkkaisia, osa-aikaisia, määräaikaisia työntekijöitä, ja juuri tämä heidän asemansa selittää sen, että palkkakehitys on ollut heikko sekä historiallisesti ja vieläpä tänä päivänäkin.

Siis ei ole kysymys matalan tuottavuuden työaloista vaan matalista palkoista, ja tässä tehdään nyt perustavaa laatua oleva sekamelska tälle asialle. Se on tietty piiloke, jonka takaa löytyy pyrkimys lisätä matalapalkkaisia töitä. Valtio on niitä jopa lähtemässä sitten tukitoimillaan lisäämään. Tämä Holmin—Vihriälän mallihan lähtee siitä, että jos työnantaja maksaa maksimissaan 1 000 euroa, niin silloin tulee paljon sosiaaliturvamaksun palautusta. Erittäin erikoinen asetelma on syntymässä. Näissä matalapalkkatöissä kun on se vika, ettei niillä tahdo elää, siksi niitä ei pidäkään lähteä lisäämään, vaan matalapalkkatöitä pitää ruveta vähentämään.

Ainakin ammattiyhdistysliikkeelle tämä on selvä asia. Jos nyt tunnustetaan, että työttömyyden syy on liian korkeat palkat, silloinhan pitää perua koko sadan vuoden historia, todeta, että tehtiin kauhea virhe, kun vaadittiin kunnollisia palkkoja. Semmoista tunnustusta ei tule, eikä sitä voida antaa, koska viime kädessähän työllisyyskehitys on kulutustasosta kiinni. Jos lähdetään lisäämään matalapalkkaisuutta noin ratkaisuna työttömyyteen, niin joudutaan aivan kestämättömään tilanteeseen ja työttömyyden kasvuun. Minä toivon, että ainakin sosialidemokraatit vielä kerran miettivät tämän koko asian myös filosofiselta kannalta, voisiko sanoa näin, ja päätyvät uusiin tulkintoihin siitä, onko tämä tie, jolle nyt ollaan lähtemässä Holmin—Vihriälän mallin kautta, ollenkaan oikea. Minusta se on väärä tie, ehdottomasti ja absoluuttisesti väärä tie. Siinä tuetaan jotain sellaista, jota ei pidä tukea.

Pitäisi tukea toisenlaisia pyrkimyksiä eli pyrkimystä siihen, että päästään irti näistä osa-aikaisista töistä, määräaikaisista töistä, huonosti palkatuista töistä ja päästään kunnolla palkattuihin kunnollisiin töihin. Tässähän on kysymys myös sitten perheestä. Jos tälle tielle lähdetään, että matalapalkkaisuutta lisätään, on aivan turha pyydellä esimerkiksi perhekoon kasvattamista, sillä ei niillä töillä semmoista elämää rakenneta, johon liittyy varmuus ja sen mukaiset ratkaisut esimerkiksi perhepolitiikan osalta.

Nyt ollaan tekemässä isoa ratkaisua ja kyllä ihmettelen, voisinko sanoa sitä huolettomuuttakin, jolla tälle tielle ollaan suuntautumassa. Olen kyllä varma, että kunhan ammattiyhdistysliikkeessä mietitään tämä asia vielä kertaalleen, niin ei tämä ihan läpihuutojuttu voi olla tämmöinen uuden tien valinta, siis matalapalkkaisten töiden lisäämisen linja. Ei se tule olemaan hyväksytty myöskään ammattiyhdistysliikkeen puolella. Tässä lähdetään väärälle tielle. Me emme tule koskaan ylipäätäänkään kansantaloutenakaan selviämään matalapalkkatöillä, meistä ei T-paitojen tuottajia tule, ja sille tielle ei pidä ollenkaan suuntautua vaan nimenomaan toiselle tielle. Se edellyttää sitä, että päähuomio kiinnitetään työttömien ja koko työntekijäkunnan osaamistason nostamiseen. Se on se meidän tie, ei meillä muuta perusratkaisua voi olla.

Tässä on iso haaste. Meillä Suomessa on useita satojatuhansia työntekijöitä edelleenkin pelkällä peruskoulutuksella ilman tutkintoa. Se on se pääasia, johon pitää paljon satsata. Välittöminä toimina minä näen tarpeelliseksi lisätä suoraa valtion työllistämistä, joka kohdentuu niihin, jotka eivät nyt tässä markkinatilanteessa markkinoiden tarpeiden kapeuden vuoksi saa töitä, eli palkataan valtion tukien kautta töihin ihmisiä valtion erilaisiin laitoksiin, ympäristökeskuksiin jne., kuntiin ja myös yhteisöihin vaikkapa yhdistelmätuella. Mutta taaskin pitää muistaa se, että kunnon palkka on se, mistä pitää lähteä, muu ei kestä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä mieluusti, arvoisa puhemies, jaan monet niistä ajatuksista, mitkä ed. Tennilän puheenvuorossa tulivat esille, muun muassa sen, että Suomen tie on korkeamman osaamisen, paremman tietämisen, huipputeknologian, korkean teknologian hyödyntämisen tie, ilman muuta niin. Mutta mitä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan, että matalan osaamisen tai heikommin tuottavan työn tukemisesta on kysymys näissä työllistämismalleissa, niin eihän näissä sitä tarkoiteta, että joidenkin ihmisten palkkoja näillä ratkaisuilla laskettaisiin. Äkkiä saa sen käsityksen ja jää semmoinen tuntuma, että tässä tarkoitetaan sitä, että joidenkuiden palkkoja laskettaisiin. Ei siitä ole kysymys vaan siitä, että niitä ihmisiä, joita työnantajan ei kannata tällä hetkellä työllistää käytettävissä olevilla palkkatasoilla, niiden ihmisten työllistäminen tehtäisiin kuitenkin mahdolliseksi, ja se tehtäisiin sitä kautta mahdolliseksi, että näiden ihmisten työllistämisestä aiheutuvia välillisiä kustannuksia merkittävällä tavalla kevennetään ja madalletaan. Kysymys on siis siitä, onko ihminen työttömänä vai autetaanko näiden mallien, näiden järjestelyjen kautta tätä ihmistä työllistymään.

Pekka Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilä puhui ihan täyttä asiaa siitä, että matalapalkkatyötä ei pidä tarjota työttömälle. Lähtökohta pitää olla se, että työnantaja on ainut, joka työttömän työllistää; jos se on työnantajalle edullista, niin se työllistää työttömän, ja työttömälle jos se on edullista, niin ottaa sen työpaikan vastaan. Minusta vanhana työnantajana pitää olla palkan niin riittävä, että tämä henkilö tulee toimeen ja pystyy perheensä elättämään, palkka pitää olla semmoinen.

Ministeri Pekkariselle vastaisin näin, että minun mielestäni, jos puhutaan matalapalkka-aloista, niin niitten sosiaalimaksut pitäisi heti puolittaa ja sitä kautta valtion tulla mukaan ja sitä kautta työllistää. Jos näin puhutaan matalapalkka-aloista, niin sitten minä hyväksyn, mutta muuten en missään nimessä hyväksy tätä systeemiä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkariselle haluan huomauttaa, että jos työnantajille annetaan tällainen palkkio ja he maksavat mahdollisimman pienen palkan, alle 1 000 euroa, jotta he saavat nämä sosiaaliturvamaksualennukset, niin se tulee merkitsemään sitä, että tähän maahan tulee uusi köyhälistö, työtätekevä köyhälistö, joka ei tule palkallaan toimeen. Se on aivan selvä asia.

Mielestäni, jos halutaan työvoimavaltaisia aloja palkita, pitäisi lähteä siitä, että työvoimavaltaisilla aloilla sosiaaliturvamaksuja alennetaan ja siirretään sosiaaliturvamaksut mieluummin pääomavaltaisille aloille eikä vaaranneta sosiaaliturvan rahoitusta. Näin päin se pitäisi tehdä eikä palkita siitä, että työnantaja maksaa mahdollisimman pienen palkan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä ollaan nyt ministeri Pekkarisen kanssa isossa periaatekysymyksessä. Mikä on huonon tuottavuuden työpaikka? Minä en nyt pääse, ministeri Pekkarinen, perille tästä teidän filosofisesta ajattelustanne. Onko kaupan myyjä huonosti tuottava työntekijä? Minä väitän jyrkästi vastaan. Absoluuttisen vahvasti väitän vastaan. Huonosti maksetaan kyllä palkkaa, mutta se on eri asia kuin tuottaako se homma huonosti. Ei kaupassakaan voida panna niin, että kaupanala tuottaa hyvin siellä johtotasolla, jolla maksetaan hyvin, ja huonosti siellä lattiatasolla, jolla se työ tehdään. Sehän on kokonaisuus. Nyt tässä tehdään aivan väärää vertailua ja nyt ollaan vikateillä jo ihan perimmäisiä ytimiä myöten.

Ed. Kuosmasen puheenvuoro oli mielenkiintoinen. Lisää tuommoisia kapitalisteja, niin ei tässä ongelmia olisi!

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran edelliseen puheenvuoroon voi todeta, jotta omasta mielestäni suoraan suin päin tuommoisiin malleihin, mitä tässä puhuttiin, ei pidä lähteä, koska kyllä siinä muodostuu määrättyjä aloja, jotka ovat sitten matalapalkka-aloja, ja ne ovat huonommin arvostettuja aloja. Minusta kuitenkin markkinatalousmekanismissa on määrätyt säännöt olemassa ja niiden mukaan meidän kuitenkin on elettävä.

Hyvä esimerkkihän on tuolta merenkulun puolelta. Siellä on mennyt äärimmilleen. Samaa jos voitaisiin toteuttaa maissa, niin meillä ei olisi sosiaaliturvaa ollenkaan, koska siellä jo kaikki nämä sotumaksut ja verot voi jättää varustamolle, ja se tarkoittaa, että muut joutuvat maksamaan. Jos sama siirretään tänne maihin, niin meillä ei ole olemassa enää eläkkeitä eikä sairausturvaa eikä muuta. Sen takia hyvin nihkeästi suhtaudun moisiin malleihin, ja sen takia, kun niitä aikanaan tulee — toivon mukaan ei älyttömiä malleja tänne tulekaan — niin pitää tarkkaan katsoa, mitä voidaan hyväksyä.

Nythän ollaan siinä tilanteessa kuitenkin, kun ollaan tätä budjetin lähetekeskustelua käymässä, että meidän pitää arvioida tulevia tilanteita. Se tavoite siitä, jotta 100 000 työpaikkaa tämän hallituskauden aikana muodostuu, on loitonnut. Se on varmaan loitonnut 20 000:lla, jotain sitä luokkaa. Lisää semmoisia uhkia tulee olemaan, jotka eivät sotumaksujen puolituksilla korjaannu. Nimittäin Viro kun liittyy EU:hun, tämänhetkisen käsityksen mukaan meillä ei ole tulppaa olemassa siinä, millä tavalla estetään lähetetyn työvoiman tulo tänne. Meillä on joitakin siirtymäajan säännöksiä, mutta lähetetyn työvoiman osalta meillä ei ole olemassa, mikä tarkoittaa sitä, jotta Suomesta mahdollisesti siirtyy suomalaisia firmoja tuonne Viron puolelle ja sieltä tulee sitten porukkaa tänne töihin, ja meillä ei ole keinoja, ei unionilla eikä Suomessa, tähän vaikuttaa mitään. Se on aukkopaikka tässä hommassa. Uskon, että siinä vaiheessa työttömyys ainakin tilapäisesti tulee jonkun verran nousemaan. Eikä tämä koske pelkästään suomalaisia yrityksiä, vaan siellä on virolaisia yrityksiä, jotka tekevät samalla tavalla ja voivat tulla tänne vapaasti, lähettää työntekijöitä, maksavat Virossa palkan ja ne ovat täällä duunissa. Näin ainakin viimeisen tilanteen mukaan, jota kolmikannassakin ovat neuvotelleet. Ilmeisesti siihen ei ole löytynyt ratkaisua, millä tämä hoidettaisiin.

Sitten näitä muutamia kysymyksiä, joihin meinasin ottaa kantaa.

Veropolitiikasta. Itse en ymmärrä sitä linjausta, mikä tässä budjetissa on tehty, siinä mielessä, jotta kaikkiin tuloluokkiin tehdään sama prosentuaalinen alennus, koska niillä euroilla tullaan ostamaan tuolla kaupassa, ja on turha puhua siitä, jotta tämä on pieni- ja keskituloisia suosiva. Nimittäin kaikkein pienituloisimmat, jos katsoo eläkeläisiä ja työttömiä, jäävät ilman koko hommasta. Alaraja valtionverotaulukossa on ensi vuonna 11 700 euroa, jonka alapuolella ei makseta valtionveroa ollenkaan. Sehän tarkoittaa, jotta meillä ainakin syrjäisillä seuduilla on hyvin paljon ihmisiä, jotka ovat sen tulorajan alapuolella, ottaen vielä huomioon matkakustannukset ja nämä, mitä verotuksessa voidaan siitä tulosta vähentää. Siellä on hirveän paljon ihmisiä, jotka eivät yllä valtionveron piiriin, ja he eivät hyödy tästä veroalesta, ei sitten yhtään. Sen takia näistä teksteistä sen "pienituloiset" voisi jättää sieltä pois kokonaan. Puhutaan vaan siitä, että keskituloiset ja hyvätuloiset tästä hyötyvät. Minun käsityskanta on näinpäin. Ovatko he sitten tulottomia, jos tulot ovat alle 11 700 euron, jonkun, mahdollisesti ministerien, käsityksen mukaan?

Sitten tähän budjettiin liittyy iso sammakko, ja en ymmärrä ollenkaan koko ajattelua. Se koskee nimittäin suhteellisen isoa määrää ihmisiä Suomessa. Se koskee työttömiä, työmarkkinatuen saajia. Nimittäin jo tällä hetkellä tiedetään se, jotta vaikka työnetsijät etsivät tuolla kuinka mahdottomasti töitä, ikään kuin joissakin kellareissa olisi piilossa niitä työpaikkoja ja ne eivät vaan tule esille sieltä, niin siitä huolimatta he eivät löytäneet kuin muutaman kymmenen. Todennäköisesti olisi löytynyt niille ihmisille työt sitten muutenkin ilman niitä työnetsijöitä. Se osoittaa sen, jotta meillä on puute työpaikoista, ihan oikeista työpaikoista. Sen takia piiskan laittaminen työmarkkinatukeen, jos laitetaan aika, minkä aikaa työmarkkinatukea maksetaan, ja siihen laitetaan sanktioita päälle ja putoaa kokonaan pois sieltä, se on keinotekoista. Se ei lisää yhtään uutta työpaikkaa, se tekee ahdinkoa ihmisille ja se tekee kunnille lisämenoja sos-toimessa.

Jo tällä hetkellä siinä on se sanktio olemassa, jotta jos toistuvasti kieltäytyy työstä, vaikka on osoittaa työpaikka — se osoittaa sen, mikä tilanne meillä on olemassa — on osoittaa työpaikka ja ihminen kieltäytyy toistuvasti, hän putoaa työmarkkinoilta kokonaan pois, kortistosta, hänelle ei osoiteta enää työnvälitystoimiston toimesta mitään, hän ei saa työttömyysturvaa ollenkaan, ei ollenkaan työttömyysturvaa. Miksi pitää tehdä vielä uusi hirsi niskan päälle ja ahtaa nämä ihmiset, jotka ovat muutenkin jo henkisesti mahdollisesti aika ahtaalla ja taloudellisesti ahtaalla? Miksi pannaan uusi pointti vielä, jotta tehdään määräaikainen, kun tiedetään, että kyse ei ole siitä, että ihminen ei lähtisi töihin, koska tänä päivänä jo on olemassa ne sanktiojärjestelmät, vaan kyse on siitä, jotta ei ole olemassa oikeita työpaikkoja.

Sen takia odotan, jotta kun tuolla sanotaan, jotta valmistellaan, tai jotenkin näinpäin, ollaan valmistelemassa, tämmöistä esitystä, toivon mukaan se valmistelu vedetään nyt jäihin ja otetaan lisäaikaa koko hommassa. Niin sanottu vastikkeellisuus ei tule toimimaan tässä tilanteessa. Minusta ennen pitää tehdä niinpäin, jotta tehdään porkkanoita eikä tämmöisiä rankaisujärjestelmiä. Sen takia sanon sitä sammakoksi. Se on suurin sammakko, mikä budjetissa on. Siinä on paljon hirveän hyviä asioita, mutta tämmöisillä asioilla saadaan riita aikaan, huono olo näille köyhemmille ihmisille, jotka ovat jo muutenkin pudonneet pahaan loukkuun työttömyyden takia.

Sitten semmoinen, joka on jo monessa puheessa tullut esille, on tämä tierahojen vähyys. Tässä minulla on itsellä edessä Savo-Karjalan tiepiirin ajankohtaistiedote. Tässä lukee sillä tavalla, jotta budjettiesitys tarkoittaa Savo-Karjalan tiepiirin osalta sitä, jotta siellä 10 miljoonaa euroa putoaa rahoitus. Se putoaa 65 miljoonasta 55 miljoonaan euroon, joka on prosentteina lähelle 16:ta prosenttia pudotusta. Mitä se tarkoittaa siellä, niin se tarkoittaa, että juuri voidaan pitää tämän arvion mukaan kunnossapidosta huolta, aurata ja mahdollisesti hiekoittaa, suolata, mutta kaikki nämä hankkeet, mitä on suunniteltu lähivuosille, uudet hankkeet, korjaushankkeet, on jäädytetty. Sehän tarkoittaa sitä, jotta tämä ei ainakaan edesauta sen alan työllisyyttä. Siellä mahdollisesti tulee tapahtumaan sillä tavalla, jotta maansiirtoyrityksistä joku pienempi putiikki heittää mukin siellä, menee konkkaan, koska ei ole töitä. Tässä on aikajänne sillä lailla, jotta mitä joudutaan lykkäämään 2004—2007 aikana. Tässä on monta tiehanketta, jotka olisivat olleet merkittäviä, tämmöisiä peruskorjaushankkeita. Nyt teistä pidetään se huoli, jotta ne ovat auki ja jollakin tavalla kuljettavassa kunnossa.

Yksi, mikä tässä koskee heikompia, köyhempiä ihmisiä, on kanssa tämä toimeentulotuki / lapsilisien korotus. Minulla tässä on sosiaali- ja terveysministeriön tämmöinen muistio, josta hyvin käy esille, mistä tässä on ministeriön mielestä kyse, jos tämmöinen tehtäisiin. Hehän ovat nimittäin kaikkein heikoimmassa asemassa, köyhimpiä ihmisiä, kun ollaan toimeentulotuella. Jos heillä on muita tuloja, hehän eivät saa toimeentulotukea. Pitää olla suhtkoht pienet tulot, eli määrätyn normin mukaiset, jolla juuri saa leivän ja yhden lehden ja telkkariluvan ja tämmöistä. Tässä lukee hyvin se, jotta tämä tietää sitä, että kunnille tulisi lisämenoja siitä. (Puhemies: Kymmenen minuuttia!) Tunnustetaan se, jotta köyhimpiä ihmisiä ei halutakaan auttaa sen takia, jotta kunnille tulee lisämenoja, eli he jäävät siihen loukkuun, että vaikka lapsilisiä nostetaan, tulot eivät kasva yhtään. Minusta se on aika pöljä ajatus ministeriöltä, jos sitä ei haluta tunnustaa ja lähteä korjaamaan.

Ihan lopuksi totean tästä suurpetojutusta. Siellä on 2,3 miljoonaa euroa petovahinkoihin. Päivällä jossakin puheenvuorossa totesin muun muassa Tohmajärven tilanteen, jossa muutaman päivän aikana on tapettu useampi vasikka ja useampi koira ja hyvä, ettei ihmistä tämä susi syönyt. Paras tapa pienentää näitä korvauksia on vähentää susikantaa ja suurpetokantaa. Odotan, että ministerillä olisi rohkeus eikä aina nöyristeltäisi Brysselin herrojen ja kaikkien viherpiipertäjien edessä siinä, jotta ei uskalleta Suomessa vähentää petoja. Kun maailmanlaajuisesti tuolla käydään sotaa ihmispetoja vastaan, niin minkä takia täällä Suomessa ei uskalleta eläinpetoja vähentää vaan tehdään päinvastoin aitoja talojen ympärille ja ihmiset menevät häkkeihin, kun pitäisi ne pedot laittaa häkkiin?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela oli huolestunut teollisuustyöpaikkojen siirtymisestä ulkomaille. Itse omassa pääpuheenvuorossani äsken olin samalla tavalla huolestunut ja esitänkin kysymyksen ministeri Pekkariselle, kun teollisuuden investoinneista tällä hetkellä kolmasosa valuu ulkomaille, työntekijöitä ulkomailla tällä hetkellä suomalaisissa yrityksissä on 43 000 ja TT:n ennusteen mukaan — eilen illalla he kertoivat kokoomusryhmälle — 150 000 työpaikkaa viiden vuoden sisällä siirtyy ulkomaille suomalaisten omistamiin teollisuuden yrityksiin. Kysyn teiltä: Mitä hallitus aikoo tehdä, ja millä toimenpiteillä hallitus aikoo lisätä teollisia työpaikkoja Suomessa jatkossa, niin että Suomen teollisuus ei investoisi niin voimakkaasti ulkomaille, koska jokainen teollinen työpaikka luo neljä palvelutyöpaikkaa sitten Suomessa?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tätä se on tämä globaali maailmantalous. Tätä se on tämä eurooppalainen integraatio. Me olemme avoimessa kilpailussa, ja siinä kilpailussa pitäisi yrittää pärjätä. Me emme voi mahtisanoilla ja komennoilla enää yrityksiä ja niistä päätöksiä tekeviä komentaa. Meidän on huolehdittava kahdesta asiasta ylitse muiden mielestäni tässä tilanteessa.

Ensinnäkin siitä, että me osaamme, tiedämme ja taidamme, kykenemme hyödyntämään maailman korkeinta ja parhainta teknologiaa ja sitä kautta pystymme tehokkuuteen, tuottavuuteen, sitä kautta hyvään kilpailukykyyn täällä Suomessa, että tänne kannattaa tulla, tänne kannattaa investoida, näistä syistä, hyvän teknologisen hyödyntämisen, osaamisen, taitamisen vuoksi.

Toinen tärkeä asia, jolla tähän haasteeseen, jonka haasteen tunnistan ihan saman tyyppiseksi kuin ed. Kuosmanen, toinen tärkeä asia, akuutti asia, huolehtia tästä kaikesta on meidän suomalaisten elinkeinoverotuksen, yritysverotuksen — käytän ilmaisua elinkeinoverotuksen — uudistaminen tavalla, joka turvaa suomalaisten yritysten ja tänne sijoittumisen kilpailukyvyn suhteessa meidän tärkeimpiin haastajiimme. Emme me pärjää Viron ja vastaavien kanssa, mutta suhteessa meidän tärkeimpiin haastajiimme meidän on huolehdittava siitä, että kilpailukyky tässä mielessä on kunnossa.

Tässä kaksi mielestäni tärkeintä keinoa vastata haasteeseen.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmaselle voisi todeta sen lisäksi, mitä ministeri Pekkarinen totesi, jotta me emme osaa arvostaa sillä tavalla kuin jatkossa tullaan arvostamaan maailmanlaajuisesti tämmöistä sosiaalista pääomaa. Se on sitä osaamista laajassa mitassa, mutta myös sosiaalista turvallisuutta näissä yhteiskunnissa. Kun miettii suomalaista yhteiskuntaa, niin siihen kuuluu vahvat sosiaaliset turvaverkot ja siihen kuuluu tämmöinen laaja yhteiskunnallinen turvallisuus, jota välttämättä kaikissa maissa ei ole olemassa. Siitä minä haluaisin pitää kiinni, emmekä voi koskaan kilpailla hinnoilla, purkamalla jotain sosiaaliturvaa tai muuta. Koskaan meidän ei kannata käydä ompelemaan kiinalaisia hansikkaita, vaikka ne sotumaksut puolitettaisiin. Koskaan ei niin alas voida vetää näitä asioita. Toivon, että ed. Kuosmanenkaan ei halua vetää.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela toi täällä jo tämän turvallisuuselementin erittäin hyvin esille. Haluaisin lisätä siihen tämmöisen, että täällä on kannettu erittäin paljon huolta, mikä on ihan aiheellistakin, yritysten siirtymisestä Viroon ja muuallekin, mutta pitää myös olla itsetuntoa siinä, että meillä on erinomainen koulutusjärjestelmä, meillä on hyvät kulttuuripalvelut, meillä on erittäin viihtyisiä asuin- ja elinmahdollisuuksia Suomessa ja tämä turvallisuus kokonaisuudessaan ainakin toistaiseksi. Kyllä nämä ovat asioita, jotka varmasti painavat siinä, kun yritykset miettivät, saavatko ne hyvää henkilökuntaa sinne pääkonttoreihinsa muuttamaan sinne. Nämä ovat niitä tekijöitä, joita toivon, että me myös vahvistamme ja olemme kilpailukykyisiä myös edelleen sillä tavalla.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen tunnuslause "työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun" on hieno. Ikävää vain, että toimenpiteet ja resurssit eivät vastaa hallitusohjelman tavoitteita, kuten nyt käsissämme olevasta valtion talousarviosta voidaan todeta.

Kun budjetin yhteydessä on puhuttu yrittäjyydestä, hallitus on mielellään korostanut yrittäjyyden politiikkaohjelmaa. Yrittäjyyspainotus ei kuitenkaan ulotu budjettiin asti. Kaikki hallituksen lupaamat yrittäjyyttä vahvistavat muutokset ja uudistukset on lykätty tulevaisuuteen epämääräisen poliittisen retoriikan säestämänä.

Ministeri Pekkarinen on todennut, että yritys- ja pääomaverotuksen uudistaminen on tärkeää. Sukupolvenvaihdosten helpottaminen on tärkeää. Matalapalkkaisen työn työnantajamaksujen alentaminen on tärkeää. Palveluyrittäjyyden tukeminen niin ikään tärkeää. Mutta missä ovat konkreettiset resurssit, selkeät luvut näiden tärkeiden asioiden toteuttamiseksi?

Sukupolvenvaihdoksiin luvataan helpotusta joskus ensi vuoden aikana, mutta miten ja millä aikataululla? Yrityksen onnistunut sukupolvenvaihdos edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja prosessointia. Tällä hetkellä kuitenkin monen yrityksen sukupolvenvaihdos on niin sanotusti jäissä, kun yrittäjät odottavat epävarmuudessa valtiovallan toimia. Selkeitä veroratkaisuja odotellaan myös pääoma- ja yhteisöverojen osalta.

Arvonlisäverotuksen alarajaan hallitus on jo luvannut joustoa, mutta toteutettavasta mallista ei ole yrittäjillä, kun ei ilmeisesti hallituksellakaan, mitään aavistusta. Maatalousyrittäjät on tästä uudistuksesta pullautettu kokonaan ulos, mikä on vaikeasti perusteltavissa.

Yrittäjyyden politiikkaohjelman yksi kantava ajatus on poikkihallinnollisuus. Tätä yrittäjyyttä tukevaa poikkihallinnollisuutta on ajateltu toteutettavan eri ministeriöiden olemassa olevilta momenteilta. Epäilen kuitenkin, löytyykö todella näiltä momenteilta liikeneviä resursseja yrittäjyyden merkittävään tukemiseen. Hallituksen yrittäjyyspolitiikkaan kaivataan ennen kaikkea ennakoitavuutta, selkeää koordinointia, kokonaisvaltaisuutta ja nyt budjetista puuttuvia euroja.

Positiivista on se, että hallitus on päättänyt lähteä tuloveronalennuksen linjalle. Tällä helpotetaan niin yrittäjien eli työnantajien kuin palkansaajien asemaa. Verotus on työttömyyden alentamisen väline. Työllisyyttä lisätään, kun verotuksen osuutta työn hinnasta lasketaan. Talouden dynamiikan vahvistamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi veronalennukset ovat välttämättömiä.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on ollut paljon puhetta niin kuntataloudesta kuin vaalilupauksistakin, ja kannanpa minäkin korteni tähän kekoon.

Nykyisten hallituspuolueiden edustajat lupailivat vaalien alla kilvan parannusta Helsingin tilanteeseen. Helsinki voi nyt jo pahoin kustantaessaan muiden kuntien hyvinvointia. Suurimpana ongelmana on yhteisöverotuoton jako, eikä nyt tehty kuntataloutta edelleen heikentävä budjetti suinkaan helpota pääkaupungin asemaa. On koko Suomen etu, että Pääkaupunkiseutu säilyttää kilpailukykynsä ja elinvoimaisuutensa. Kun Helsingissä toimivat yritykset maksavat veronsa tänne, niillä on oikeus myös odottaa kunnaltaan laadukasta infrastruktuuria ja toimivia palveluja. Jos ja kun valtio nyt toimillaan heikentää kuntien rahoitustilannetta, laadukkaat peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto, eivät enää ole taattuja.

Helsinki joutuu leikkaamaan opetuksen tuntikehystä tulevina vuosina. Tämä vaikuttaa suoraan ryhmäkokoihin suurentavasti. Opetuksen laatu kärsii, ja koulun työrauhaa ja turvallisuutta on aina vain vaikeampi turvata. Erilaisten oppijoiden erityisopetus ja tukiopetus vähenee.

Peruskoulutuksen tuntimäärän väheneminen vaikuttaa negatiivisesti myös opettajien työhön ja jaksamiseen. Jo nyt joka seitsemäs opettaja on epäpätevä. Koulutuksen lisääminen ei riitä ratkaisuksi ongelmaan, koska vuosittain valmistuvista opettajista satoja menee muille aloille työn raskauden ja arvostuksen puutteen vuoksi. Miten jatkossa turvataan motivoituneet ja työssään pätevät opettajat kouluissamme, myös ruotsinkielisissä?

Kuntien kurjistuvasta taloudellisesta tilanteesta ei voida syyttää vain yleistä taloudellista suhdannetta ja tilannetta, kuten ministeri Manninen on tehnyt. Hallituksen on kannettava sille kuuluva vastuu. Helsingin kohdalla on ryhdyttävä pikaisesti erityistoimenpiteisiin.

Vielä muutama sana liikunnalle osoitetuista määrärahoista. Kirjastojen määrärahat olisi syytä siirtää nyt nopeutetussa aikataulussa budjetista rahoitettaviksi ja veikkausvoittovarat palauttaa alkuperäisiin tarkoituksiinsa, kuten hyvin tiedämme, liikunnan, urheilun, nuorison, taiteen ja tieteen tukemiseen. Kuten Suomen liikunnasta ja urheilusta muistutetaan, veikkausvoittovaroista maksettavat valtion liikuntamäärärahat ovat edelleen alemmalla reaalitasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Veikkauksen tuotto on siinä ajassa kasvanut 115 miljoonaa euroa eli 43 prosenttia, mutta arpajaislain mukaisille edunsaajille on osoitettu vain puolet tästä kasvusta. Tulevina vuosina esimerkiksi erityisryhmien liikunnan tuen tarve kasvaa, kun vanhenevan väestön liikuntaan ja ohjaajien koulutukseen tarvitaan lisää varoja.

Pieni positiivinen yksityiskohta budjetissa on se, että ammattiurheilijat voivat ensi vuoden alusta rahastoida verovapaasti 30 prosenttia vuoden bruttotuloistaan nykyisen 20 prosentin sijaan. Tämän myöhemmin verotettavan tulon määrä myös kaksinkertaistuu 50 000 euroon. Asia on merkityksellinen erityisesti juuri ammattiurheilijoille, joilla koulutus ja kouluttautuminen on jäänyt heikoksi aktiiviurheilun vuoksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen nyt eduskunnalle esittelemä budjetti on alijäämäinen, mutta uutta velkaa otetaan noin 1,3 miljardia euroa ensi vuonna. Kiitos edellisten hallitusten tarkan taloudenpidon tähän ilmeisesti juuri nyt on varaa. Nykyisenlainen päätöksenteko tuntuu kuitenkin kovin lyhytjänteiseltä, varsinkin kun asiaa pohtii siitä näkökulmasta, että väestömme vanhenee, eläköityy. Suunta on huolestuttava. Jos paljon puhuttua pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia halutaan kehittää, kurssin kääntäminen on välttämätöntä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Harkimo on ihan kiitettävästi huolestunut siitä, mitä yrittäjyyden politiikkaohjelmalle tapahtuu. On tavattoman tärkeää, että edustajat tarkkaan seuraavat, miten tuota ohjelmaa, joka on uusi toimintatapa ja uusi väline yrittäjyyden hyväksi, miten sitä välinettä käytetään. Mitä tulee hänen esimerkkeihinsä näistä verotusratkaisuista, en tietystikään voi nyt ylpistellä sillä, että on jo tähän mennessä hirveän paljon konkreettia. Konkreettiakin on. Arvonlisäveronhuojennus on tärkeä asia, josta on puhuttu vuosia. Eikä kovin kauan tämä hallitus istunut, niin se kykeni löytämään yhteisymmärryksen siitä, että jo ensi vuoden alusta tämä tulee voimaan.

Toinen tärkeä asia, jossa muistan, että ansiokkaasti monet kokoomuslaiset ja sosialidemokraattisetkin kansanedustajat viime vaalikaudella ja sitä edellisellä vaalikaudella puuhasivat, koski yritysten sukupolvenvaihdosten uudistamista. Sitä uudistettiin ja uudistettiin ja koskaan sitä ei uudistettu. Nyt, arvoisa puhemies ja ed. Harkimo, nyt sitä on todellakin tarkoitus uudistaa. Ensi vuoden kuluessa tulee lakiesitys voimaan ja tämän vuoden kuluessa, ed. Harkimo, te näette, mikä sen sisältö on.

Tämän lisäksi myöskin yritysverotusta koskevat uudistushankkeet on tarkoitus saattaa myös kansanedustajien tietoon vielä tämän vuoden kuluessa. Eduskunta todennäköisesti ja toivottavasti saa ne ensi vuoden aikana, ja keskeisiltä osiltaan näin tavoite on. Ne voisivat tulla voimaan 2005. Kyllä minusta niiltä osin, miltä osin vielä päätöksiin ei ole konkreettia valmiutta, niiltäkin osin aikataulu, se että tarkka aikataulu on olemassa, on minusta aika hyvä saavutus.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin positiivista kuulla, että aikataulut ovat tiedossa, ja itseäni askarruttaa kovasti arvonlisäveron joustavoittamisen malli, mikä se tulee olemaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisella mallilla hallitus tulee esiin. Kuten myös sukupolvenvaihdosten konkretia. Paljon on puhuttu, kuten ministeri Pekkarinen toteaa, mutta malli ja aikataulu jää edelleen epäselväksi.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä kun alkaa olla tupailtameininki parhaimmillaan, kolmatta päivää on käyty talousarviokeskustelua, niin ehkä kaksi kommenttia ennen varsinaista puheenvuoroa.

Ensimmäinen ed. Leena Harkimolle, kun edustaja kantoi huolta muun muassa Helsingin kaupungin taloudesta. Asia on ihan oikein. On syytä kuitenkin havaita, että kun hän puhui edellisen hallituksen tarkan talouden pidosta, niin siinäpä se ehkä osittain Helsingin kohdalta ongelma onkin. Oman puolueenne valtiovarainministeri kantoi kyllä tarkan talouden huolta aika hyvin. Helsingin kaupunki joutui aikamoisten leikkausten kohteeksi, ja tässä suhteessa nuo Helsingin kaupungin tämän hetken ongelmat juontavat jo aika pitkältä aikaväliltä. Se, mitä nykyinen hallitus sitten tähän asiaan ennättää tehdä, niin Helsingin kaupunki on meidän pääkaupunkimme ja olen sitä mieltä, että sen tulee voida hyvin ja olla hyvä ikkuna Eurooppaan ja meille kaikille suomalaisille. Tämä ei saa olla tällainen sisäinen kysymys, ettäkö jollakin alueella menisi huonommin tai paremmin.

Toinen tällainen pieni kommentti — harmi kun valtiovarainministeri ei suoraan ole kuulemassa, mutta epäilenpähän, että tuo ed. Esa Lahtelan puheenvuoro hänen korviinsakin kantautuu tässä. Kun hän vähän tämmöistä laajamittaista susijahtia taisi esittää omassa puheenvuorossaan, niin sehän olisi melkoinen tulolähde myös valtiolle, kun avaisimme nämä susimarkkinamme vähän laajempaankin käyttöön. Vakava asia sinällänsä ja se vaatii oman ratkaisunsa.

Herra puhemies! Tämä ensi vuoden valtion talousarviokirja on täällä eduskunnassa lyömätön bestseller. Yli 37 miljardia euroa on paljon rahaa. Oppositio on tehnyt parhaansa todistellakseen, kuinka surkean budjetin hallitus on tuonut eduskuntaan, ja hallitus on puolestaan vakuutellut tehneensä erinomaisen talousarvion. Monta sammakkoa on todellakin täällä keskustelun aikana kyllä vilissyt.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ensimmäinen talousarvio ei varmasti pidä sisällään kaikkia niitä toiveita ja tarpeita, joita on syntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Budjettiesityksen voi katsoa kuitenkin pitävän sisällään paljon myönteistä ja toivoa paremmasta. Erityisesti pääministeri Matti Vanhasen koko vaalikauden mittainen hallitusohjelma luo hyvän pohjan suomalaisen yhteiskunnan kehittämiselle. Politiikan rakentuminen yrittäjyyden edistämiseen, työttömyyden vähentämiseen ja yhteisvastuun parantamiseen ovat oikeita pilareita. Tämä tulee näkymään myös vaalikauden talousarvioissa.

Hallitus on lähtenyt rohkeasti elvyttämään alentamalla tuloverotusta ja luomalla näin edellytyksiä kotimaisen kulutuksen elpymiseksi. Alkoholiverotuksen alentamisessa hallituksella ei ole ollut vaihtoehtoja, opposition eräistä puheenvuoroista huolimatta. Naapurimaan Viron tuleminen EU:n jäseneksi ilman Suomen alkoholiverotuksen laskua merkitsisi viinarallin voimistumista ja samalla laittoman välittämisen todellista ryöpsähtämistä. Oppositionkin on syytä ottaa huomioon, että tällöin luotaisiin rikollisuudelle aivan uusia mahdollisuuksia. Toisaalta myös kotimaisen panimoteollisuuden toiminnan edellytyksistä on pidettävä kiinni, jotta tuotanto voi jatkua maamme rajojen sisäpuolella.

Talousarvion positiivisia kohtia ovat panostukset lapsiperheisiin, lisäykset kuntien valtionosuuksiin terveydenhuollon palveluiden parantamiseksi ja kuntatalouden vahvistaminen nostamalla indeksitarkistukset 50 prosentista 75 prosenttiin. Nyt kunnille korvataan myös tuloverotuksen mukanaan tuomat verotulomenetykset täysimääräisesti. Kun oppositio on moittinut hallitusta, tässä on pakko kysyä: Olisiko nämäkin uudistukset pitänyt jättää toteuttamatta? Entä panostukset kotimaiseen energiantuotantoon ja esimerkiksi vaikkapa t&k-panostukset, olisiko nekin pitänyt jättää pois?

Hallitus on omalta osaltaan panostamassa tietoyhteiskunnan eteenpäinviemiseen pääministerin johdolla. Tämä on eräs erinomaisen tärkeä kysymys. Laajakaistayhteyksiä on verrattava tänä päivänä puhelinyhteyksien ja sähköverkoston syntymiseen maassa. Myös laaja maaseutu tarvitsee tänä päivänä yhä suuremmassa mitassa niin yritteliäisyyden kuin muunkin toiminnan kannalta laajakaistatasoisia yhteyksiä. Esimerkkinä voin kertoa, että Pohjois-Savossa maakuntana olemme panostaneet myös yritystoiminnan kilpailuttamiseen tässä asiassa ja muutamat kunnatkin ovat lähteneet jo erinomaisella tavalla ikään kuin pilottihankkeena liikkeelle niin, että koko kunnan alueella laajakaistatasoisten yhteyksien saavuttaminen olisi mahdollista. Tässä valtiovallankin on syytä kantaa oma kortensa kekoon, näin uskon tämän tietoyhteiskuntaohjelman kautta toteutuvan. Tämä on tietysti pitkällisempi kuin yhden budjettivuoden hanke.

Toinen asia, joka liittyy kuntien talouteen, on erittäin merkittävä asia, koska kuntatalous ratkaisee pitkälti, miten kunnat voivat hoitaa peruspalvelutehtävät. Se on totta, että kuntataloudella on kireää. Toisaalta on sanottu, että kaikki se, mikä tulee, myös menee. Kunnissakin täytyy tarkastella asioita. Esimerkiksi Pohjois-Savossa meillä on erittäin hyvä palvelumallihanke, jossa pyrimme nimenomaan edistämään nykyisten kuntien yhteistyötä. Tämä toteutuu parhaiten juuri atk- ja tietoliikennealalla. Tekemällä yhteistyötä sillä puolella pystytään kuntien välillä saavuttamaan todella merkittäviä säästöjä, näin ollen myös ajattelemaan veronmaksajankin asiaa. Tässä mielessä tuo palvelumallihanke on erinomaisen hyvä ja menossa eteenpäin. Kun tämän talousarviokeskustelun aikana on useissa puheenvuoroissa todettu, että kuntien yhteenliittämiset lähes pakkoliitosten tapaan ovat ainoa oikea tapa ratkaista ongelmia, joissakin kohdissa näin varmaankin on, mutta se ei ole ratkaisu näihin meidän perusongelmiimme, ja siinä mielessä näitä muita eli yhteistyökysymyksiä on todella myös kunnissakin tarkasteltava aivan aidosti.

Herra puhemies! Tämän talousarvion yksi, voi sanoa, keskeisiä ja kipeimpiä ongelmakohtia liittyy suomalaiseen liikennepolitiikkaan. Eduskunta on ilmaissut huolestumisensa maamme liikenneverkkojen heikkenemisestä säännöllisesti jo usean vuoden aikana talousarviomietintöjen yhteydessä. Nykyinen talousarviokehysten mukainen rahoitustaso merkitsee jo ensi vuonna rautatieliikenteen uusia nopeusrajoituksia ja selvää takapakkia jo muutenkin hitaaseen junaliikenteeseen. Nopeus- ja painorajoitusten vuoksi niin henkilö- kuin tavaraliikennekin siirtyy rasittamaan entistä enemmän maanteitä. Tätä ei voi pitää mitenkään kestävän kehityksen mukaisena liikennepolitiikkana.

Nyt arviolta 10 prosenttia ratapuolen investointirahoista menee hukkaan, kun ne tulevat lisäbudjettien kautta ja pätkissä. Ratahallinnon on vaikea toteuttaa järkeviä kokonaisvaltaisia hankkeita. Jo esimerkiksi päällysrakenteiden osittainen korvaaminen tulo lisäkuluja 5—15 miljoonaa euroa vuosittain. Kunnossapidon kustannusten on vastaavasti arvioitu kasvavan vuosittain 5—8 miljoonaa euroa eli parikymmentä miljoonaa euroa hyvin helposti pystyttäisiin säästämään sillä, että olisi pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa. Kehysten mukainen rahoitustaso merkitsee rautatieliikenteessä noin 30 vuoden aikavälillä, että vain noin kaksi kolmasosaa nykyisestä rataverkosta voidaan pitää turvallisesti ja tehokkaasti liikennöitävässä kunnossa.

Vastaavasti niin perustienpidon kuin tieliikenteen uusien kehittämishankkeiden kohdalla on ammottava rahoituskuoppa. Eduskunnalle annetussa talousarvioesityksessä esitetään perustienpitoon 558 miljoonaa euroa, mikä on yli 47 miljoonaa vähemmän kuin tälle vuodelle hyväksytty rahoitus. Ensi vuoden perustienpidon rahoitustaso on jäämässä kokonaisuudessaan noin 77 miljoonaa euroa kuluvan vuoden ennakoitua käyttöä pienemmäksi. Yli 12 prosentin volyymin supistus tulee varmasti näkymään niin tienpidossa kuin tie- ja liikenneoloissa. — Kun ensi vuodelle esitettävä rahoitus ei mahdollista uusien perustienpidon investointien käynnistymistä, on edessä investointisuunnitelmien siirtäminen ja sitä kautta tulevaisuudessa lisääntyvät kustannukset. Eduskunnan onkin käytävä budjettiesitys huolellisesti läpi ja ratkaistava, miten ensi vuoden vaje voidaan paikata.

Herra puhemies! Samalla hallituksen on valmisteltava koko vaalikautta koskeva liikennebudjetti uudelleen rahoituspohjaa myöten. Suomesta löytyy paljon positiivisia, tärkeitä hankkeita, unohtaa tie- ja ratahankkeiden ohella ei voi myöskään vesitieverkostojen kehittämistä.

Herra puhemies! Koko taloudenpidossa ratkaisevaa on talouskehitys, kuinka hallitus ja eduskunta onnistuvat yhdessä elinkeinoelämän ja eri vaikuttajatahojen kanssa vaikuttamaan siihen, että Suomi pärjää. Jos me pystymme pärjäämään talouden kehityksessä, monet niistä tärkeistä toiveista, joita niin vaalien alla kuin vaalien jälkeen on asetettu, pystytään myös toteuttamaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi en malta olla hieman koskettelematta keskustalaista politiikantekotyyliä, jonka Veikko Vennamo minulle kiteytti seuraavasti. Hän sanoi, että kuule, Timo, kepulla on aina joka asiassa kaksi linjaa. Vaaleissa on tarkoitus saada äänet, ja sitten ruvetaan tekemään konsensuspolitiikkaa, eli kun kepusta on kysymys, aina löytyy EU:n kannattaja ja EU:n vastustaja, aina löytyy ydinvoiman kannattaja ja ydinvoiman vastustaja. Tämä pätee joka puolelta ja äänet pottiin ja sitten pulinat pois.

Näin tämä toimii ja näin tämä toimii etenkin Matti Vanhasen hallituksessa. Kepun huutoluettelo oli valtavan pitkä, sivujen ja liuskojen mittainen, täällä on luettu Hyssälän paperia ja monia muita, ja nyt kun ollaan mukana, niin klemmin mukaan, niska takin kauluksessa, se on kepun linja. Nyt kaikki onkin niin erinomaisen hyvää. Te jatkatte entisen pääministerin Paavo Lipposen politiikkaa. Ei siinä, että se kaikilta osin olisi ollenkaan huonoa, mutta tunnustakaa nyt, että siinä jatkumossa te istutte. Nyt kun tulee Eurooppa-politiikka, täysin hallitus noudattaa kepun muodollisella johdolla sateenkaarihallituksen Eurooppa-politiikkaa. Tämä näkyy joka paikassa, tämä tässä on totuus.

Sitten kun ed. Rossi sanoi viina-alesta, eikö olekin jollain tavalla huvittavaa, että raittiusmiehet tekevät Suomeen viina-alen ja muka vaihtoehtoja ei ole? Aina on vaihtoehtoja. Kyllä tilanne on sellainen, että politiikassa meille aina hoetaan, että on vain yksi totuus. Se on se vallitsevan eliitin totuus, johon nyt kepu pääsi kahdeksan vuoden päästä. Nyt se on tämä totuus, ei ole vaihtoehtoa. Viime hallituksessa Sauli Niinistö sanoi: ei ole vaihtoehtoa. Iiro Viinanen sanoi, että ei devalvoida kuin kuolleen ruumiini yli, kättä päälle televisiossa, ja devalvoitiin. Ei tarvitse ihmetellä, että äänestysprosentit — paitsi nyt oli vaaleissa poikkeus — ovat monin paikoin suurin piirtein taajamien liikennerajoitusten luokkaa. Aina on vaihtoehtoja, kysymys on, onko huonompi vai parempi vaihtoehto.

Kepun vaihtoehto on nyt tässä budjetissa. Siinä ei mikään oleellisilta osin muutu edellisten hallitusten budjeteista. Tämä on totuus. Ei tästä mihinkään pääse. Totuus on suuri voima ja murtautuu lopulta esiin. Mutta älkää olko huolissanne, keskustalainen politiikka on sellaista syvillä alueilla, että vaikka pistetään eloseiväs ehdokkaaksi, sitä äänestetään, kun näin on tupailloissa päätetty. Ed. Rossi, kyllä te tämän Ylä-Savossa tunnette. Minä kävin siellä kaksi kertaa vaalitaistelun kepulaisten kanssa ja hävisin. Siksi minä tulinkin etelään ja nyt minut valittiin tänne. Oppivainen poika!

Kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen kertoi, millaisessa EU:ssa me nyt raa’an kapitalismin aikaan elämme. Siinä ei suinkaan auta, että sen vastapainoksi luodaan EU:n kattava järjestösosialismi. Silloinhan siinä käy niin kuin vanhaan tapaan, että järjestösosialismi ja suuri raha läppäävät kansan pään päällä kättä ja sillä hyvä. Kansa vieraantuu, sitä en halua.

Ei hallituksen budjetti kaikilta osin ole ollenkaan kelvoton. Kyllä siellä on paljon hyvääkin ja yritetään asioita hoitaa. En minä kaikkea ollenkaan arvostele, se on aivan oikein.

Mutta pieniä asioita: Otetaan nyt vaikka kirjastot, täällä ed. Jyrki Kasvi niistä puhui. Meillä Espoossa, joka on kuulemma Suomen rikkain kunta, ei ole muka varaa sivukirjastoihin. Tämähän on aivan höpöpuhetta. Totta kai on varaa, pitää olla palveluihin varaa, tällaisiin pieniin asioihin. Kyllä ne painotukset näkyvät. Viinaveroon menee yhtäkkiä satoja miljoonia euroja, kun on niin sanotusti pakko. Kyllä niitä aukkoja löytyy, ei siitä pääse mihinkään.

Samoin ajoneuvovero. Kyllähän tämä on kateusvero, 27 miljoonaa euroa kun pistetään. Tekin keskustalaiset huusitte siellä toreilla ja turuilla, että bensa on kallista ja ajoneuvovero on niin kauhea, ja nyt, kun pääsitte hallitukseen, olette te saaneet siihen 10 euroa lisää. Niin kuin minä sanoin jo täällä aikaisemmin, tuolla on huvikuunareita kuulkaa satojen miljoonien edestä, rannikolla näitä veneitä, mutta niillä ei ole edes rekisteriä. Mieluummin niitä verottaisitte kuin ed. Lahtelan hyvin tuntemia pohjoiskarjalaisia japanilaisten Mitsubishien ajajia ja muita. Tämähän on aivan, ei tällä 27 miljoonalla eurolla — se on helposti tasapainotettu. Minä voin sen tasapainottaa tässä ja nyt. Poistetaan se ja kehitysapumäärärahojen noususta sitten vastaava summa, niin tasan meni. Ei se niin vaikeata ole. Aina on vaihtoehtoja, ed. Rossi. Aina on vaihtoehtoja.

Mutta köyhyydestä ja köyhistähän ei paljon saisi puhua, koska moni sanoo, että eivät köyhät enää äänestä, he ovat niin pettyneitä. Köyhistä pitää puhua ja köyhän asialla olla. Sitä varten vasemmisto aikanaan perustettiin, että se huolehtii köyhän asiasta. Erityisen tärkeää on kaikkein köyhimpien ihmisten auttaminen, ja parhaiten auttaisi tietysti työ. Minulle on tänään soittanut espoolainen viherpalvelutyöntekijä, joka on pienellä palkalla kunnallisella alalla. Hän oli puolen vuoden velvoitetöissä työllistettynä. Espoossakin on viherpalvelulle vaikka kuinka tarvetta, hukutaan roskiin ja jätöksiin, mutta kun puoli vuotta oli täynnä, niin ei kun kortistoon.

Kyllä meillä täytyy olla keinoja, vaikka sitten velvoitetyöllistäminen, mikä tahansa. Se on suuri psyykkinen tekijä, että ihmisellä on töitä, että hän kokee itsensä tarpeelliseksi. Työllistämismäärärahoja on sinänsä aika hyvin tässä budjetissa, kysymys on vain siitä, että niitä pitää käyttää. Vuosittain jää työllisyysmäärärahoja käyttämättä. Ei näin voi olla. Pitää sitten käyttää niitä Espoossa. Kyllä minä sielläkin yritän kansaa puolustaa valtuustosta käsin, ed. Rossi, mutta puuhaa on paljon.

Muutama sana perheasioista. Ei sitä kannata ollenkaan pilkata, kun pääministeri Vanhanen puhuu synnytystalkoista tai lapsiluvun lisäämisestä. Se on aivan oikein. Itsellänikin on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja mikään ei ole sen ihanampaa. En ole tehnyt lapsia lapsilisien tai niitten vähyyden takia. Mutta meillä on tutkimusten mukaan paljon lapsiperheitä, jotka ovat jopa köyhyysrajan alapuolella. Paitsi että se on inhimillisesti väärin, että näissä perheissä on hätää, sieltä kasvaa sitten valitettavasti monien huostaanottojen tai koulukotien tai vastaavien kautta sitten ihmisiä rikollisille poluille. Niihin pitäisi pystyä pureutumaan, samoin lastenpsykiatriaan ja nuorisopsykiatriaan. Näistä asioista saan keittiön kautta melko hyvää opastusta. Ne rahat eivät vie maalta merelle siis siinä mielessä, että jos niitä lisätään 10 miljoonaa, se ei vie valtiota konkurssiin. Vähemmän viinaa halvalla Virosta, enemmän lastenpsykiatriaan. Näiden pitäisi olla aivan selviä asioita hyvinvointivaltiossa, vaikka koko termiä hieman vierastan. Ei valtion tarvitse voida hyvin vaan kansalaisten. Tästä on kysymys.

Muutama sana vielä yrittäjyydestä. Meillä on täälläkin nyt paljon näistä ongelmista puhuttu. Kyllä me tarvitsemme enemmän pienyrittäjiä, ed. Kuosmanen ei ole nyt täällä, mutta näitä riistäjiä, tällaisia kuosmasia, sitten työllistämään, jotka ostavat sitä ihmisten työpanosta, se on äärimmäisen tärkeätä. Meidän tulevaisuutemme on pienessä ja keskisuuressa yritystoiminnassa. Yhä enemmän suuryritykset lähtevät täältä. Vaikka kuinka ollaan Emussa ja ytimessä, niin moni karkaa Kiinaan, moni karkaa Indonesiaan. Täällä me tulemme olemaan näitten pienten ja keskisuurten yritysten varassa jatkuvasti. Ei siitä tulla jatkossakaan mihinkään pääsemään.

Eli ihan lyhyesti: Me teemme tästä omat vaihtoehtoiset esityksemme. Me tulemme esittämään ratkaisuja näihin yhteiskunnan kipukohtiin ja tulemme myös esittämään, mistä se raha otetaan. Minä en usko mihinkään viinaralliin nyt, kun meidän ryhmässämmekin tuo raittiussuunta alkaa ottamaan alaa. Itse en tässä täysraittiiksi kyllä näillä törmäilyillä, mitä itselläni on, rupea. Mutta ei se hullumpaa ole, että raitistutaan ja otetaan näissäkin asioissa ryhdikäs, asiallinen linja. Paradoksaalista se on, että raittiusmiehet täyttävät Suomen viinalla.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuo ed. Soinin viimeinen virke kirvoitti kyllä tämän vastauspuheenvuoron käyttämiseen. Kun te sanoitte, että raittiusmies täyttää viinalla Suomen, niin kyllä puhujakin tietää, että näinhän ei ole. Kysymys on juuri siitä, että me tällä toimenpiteellä pyrimme estämään sen, että Virosta Suomeen ei tapahdu sitä todella mittavaa tavallaan alkoholin salakuljetusta ja lisääntyvää kuljetusta. Siksi meidän on tämä veronalennus tehtävä. Te tiedätte sen aivan tarkalleen ja sen, että sen joutuu tekemään raittiusmies, ja vaikka monet hallituksessa näissä asioissa ovat varsin raittiita muutoinkin, kuten täällä eduskunnassakin, ei näillä asioilla keskenään ole mitään tekemistä. Hallitus edustaa tässä asiassa varsin maltillista linjaa kaiken kaikkiaan. Panimo- ja alkoholiteollisuus oli esittämässä huomattavasti pidemmälle meneviä alennuksia. Hallitus valitsi kuitenkin tässä hyvin maltillisen linjan.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soinin värikkäästä puheenvuorosta minulle jäi yksi sana tavallaan soimaan korviin hieman ikävänä. Toivon, että ed. Soini käytti työnantajasta sanaa "riistäjä" lähinnä vitsimielessä. Kyllä täytyy sanoa, että tänä päivänä fiksu työnantaja ymmärtää sen, mikä on hyvän työntekijän arvo, ja että samassa veneessä toimitaan ja ollaan. Jos tätä ei työpaikalla ymmärretä, niin taatusti ei sellainen työpaikka ja yritys myöskään kovin pitkälle menesty.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkoitin nimenomaan riistäjää perinteisessä työväen retoriikassa: tällaisia, jotka ostavat ihmisten työvoimaa. En tarkoita, että tämä kohtelee huonosti työläisiä. Siitä oli kysymys.

Ed. Rossille: Ei Englanti ole hukkunut viinan salakuljetukseen eikä myöskään Ruotsi. Siitä täytyy antaa hallitukselle tunnustus, ettei nyt sentään lähtenyt panimoherrojen kelkkaan tässä ja vienyt 50 prosenttiin tätä viinan hinnan alennusta. Me tulemme törmäämään vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin, rattijuopumus-, sosiaali- ja terveysongelmiin tämän homman toimesta. Siitä emme tule pääsemään mihinkään, ja se on ikävää katseltavaa vammautumisen ja perheiden hajoamisen vuoksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin pelkään vakavia ongelmia, joita nämä alkoholipoliittiset lainmuutokset aiheuttavat. Näitä olen käsitellyt jo tässä yhteydessä.

Haluan tähän budjettiin kuitenkin esittää ajatuksen menojen vähennyksestä. Idea tuli kuullessani ed. Esa Lahtelan puheenvuoron, jossa hän kertoi, että suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen käytetään 2,3 miljoonaa euroa. Sen lisäksi tulevat vielä nämä aitauskustannukset, jotka ovat hyvin huikea summa, kun rakennetaan erilaisia susiaitoja. Mielestäni aivan selkeä keino olisi ampua nämä pedot, sallia vapaa metsästyslain mukainen suurpetojen metsästys. Tällöin jokainen voisi päättää, minkä verran lähipiiriinsä petoja haluaa. Pienen summan tuosta vahinkojen korvauksesta voisi tietysti antaa tapporahaksi. Tässä löytyy eräs säästökohde, kun päästäisiin järkevään suurpetopolitiikkaan.

Mutta sitten menen, arvoisa puhemies, asioihin, jotka liittyvät ennen muuta alueellisiin kysymyksiin. Täällä äsken oli paikalla ministeri Pekkarinen, joka on Keski-Suomesta. Uskon, että hän tunnollisena ja työhuoneessaan eduskunnassa työskentelevänä tämän puheen kuulee.

Toisin budjettivarojen kohdentamisena esille ajatuksen siitä, että Valtatie 18, Jyväskylä—Vaasa, rakennettaisiin siltä osalta, jolta se on uudelleenrakentamatta: Multia—Ähtäri-väli tarkemmin sanoen, Multian Salmenmäeltä Keuruun Liesjärvelle. Silloin tuo valtatie, joka tällä hetkellä tietyllä tavalla pätkii kiertotien muodossa, saataisiin suoraksi rakennettua ja samassa yhteydessä tuohon tiehen liittyvä Keuruulta tuleva Liesjärven yhteystie. Toivon, että ilman että budjetin loppusummia tarvitsisi muuttaa, voitaisiin varoja kohdentaa ja tulevan vuoden puolella ainakin aloittaa nämä tietyöt, jotka ovat hyvään vauhtiin tuossa aiempien hallitusten aikana päässeet, mutta sittemmin keskeytyneet.

Toinen hanke, jolle toivoisin uudelleenkäsittelyä, liittyy Haapamäen vankeinhoitolaitoksen — millä nimellä kulloinkin on kutsuttu, yleensä avovankilasta on puhuttu — toteuttamiseen. Katsoisin, että tämä hanke on entistäkin ajankohtaisempi, koska muun muassa lakivaliokunnan vankeinhoitolaitokseen kohdistuneella tutustumismatkalla todettiin se, että vankilat ovat täynnä, niin täynnä että vankeja joudutaan säilyttämään vankiselleissään sen asemesta, että he päivisin tekisivät jotain työtä. Kun ei riitä henkilökuntaa vartioimaan vankeja työssään, silloin on henkilöstöpulan ja vankipaikkojen pulan vuoksi vangit säilytettävä siellä lukon takana. Tämä ei ole millään muotoa järkevä ratkaisu.

Edelleen, tiedämme, kuinka maamme vankiloissa turvallisuus on kärsinyt. Sekä vankien turvallisuus, kun erilaiset rikollisjengit ovat tuomioita saaneina täyttämässä vankiloita ja vankien pahoinpitelyt ovat uhkana, että henkilökuntaan kohdistuvat pahoinpitelyt ovat tietty uhka, jossa onneksi pahimmat uhat eivät ole toteutuneet vielä. Näkisin, että nykyaikaiset vankeinhoitolaitokset, joissa vankeja voitaisiin sijoittaa eri vankiloihin näin hajottaen erilaisia rikollisjengejä, olisivat myös turvallisia ja vankeinhoidollisesti toivon mukaan yhteiskuntakelpoisuuteen kasvattavia. Tällä hetkellähän kova totuus on se, mitä täällä eräskin edustajakollega lausui: se että vankilat ovat muodostuneet rikollisten koulutuspaikoiksi ja rikolliskierre ei suinkaan katkea vaan monien kohdalla muodostuu juuri kielteinen kehitys.

Sen vuoksi toivon, että oikeusministeriön hallinnonalalla Haapamäen vankilahanke, johonka on käytetty jo nyt pelkkään suunnitteluun ja maan ostamiseen markoissa yli 4 miljoonaa markkaa, voitaisiin toteuttaa ja vielä päivittää tämän päivän vankeinhoidon tarpeitten mukaiseksi. Mainittu paikkakunta Haapamäki on valtion rautatieliikenteen muutosten johdosta menettänyt noin 700 työpaikkaa kolmen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, ja menetykset vielä tänä syyskuunakin ovat jatkuneet. Tämän paikkakunnan aluepoliittisista syistä tulisi saada jotain kompensaatiota, niin kuin aikoinaan tuo vankila oli luvattu. Korostan, että tässä yhtyisivät järkevä aluepolitiikka ja ennen kaikkea myös järkevä vankeinhoito. Samalla kun vankila olisi suurista asutuskeskuksista hieman kauempana, minä uskon, että se voisi palvella vankeinhoidollisia tavoitteita paremmin kuin jossakin kaupungin läheisyydessä, jossa liian helposti sinne rikollismaailmaan kuitenkin nuo yhteydet saattavat vankilastakin löytyä.

Sitten rautateiden osalta täällä on paljon käytetty puheenvuoroja. Vielä toisin esille varojen kohdentamisessa sen, että nämä niin sanotut vähäliikenteiset radat tai metsäradat, jotka eivät kovinkaan paljon kaipaa kunnostusta, että liikenne voisi säilyä, myös muistettaisiin ja rahoja voitaisiin niillekin kohdentaa nykyisen budjettiraamin puitteissa.

Vielä näkisin, että liikenteeltä katkaistu Haapamäki—Parkano—Pori-rata voitaisiin palauttaa koko matkaltaan liikenteelle. Siitähän 40 prosenttia on liikenteellä Parkanosta Kankaanpäähän ja Parkanosta Aitonevalle puutavara-, turve- ja Puolustusvoimien kuljetuksissa, mutta se voitaisiin palauttaa kokonaan liikenteelle. Tämä olisi tietenkin pitempi prosessi, mutta tämän suunnittelu tulisi käynnistää ja näin ollen löytää tuossa hyvät ratkaisut.

Edelleen tuon ihan aluepoliittisena näkökohtana myöskin kotiseudultani esille kotipaikkani Haapamäen lukion. On kummallista, että vaikka tämä palvelee samalla myös Vilppulan kuntaa, mutta sijaitsee Keuruun kaupungissa, ja meillä lukiolaisten määrä ylittää teknisesti 200, saamme vain minimitunnusluvun mukaisen yksikköhinnan, vaikka todellisuudessa tarve olisi verrattavissa muihin pieniin kuntiin.

Toivon, että valtionhallinnon toteutuksessa voitaisiin nähdä asiat ohi pykälien, sellaisina kuin ne käytännössä ja todellisuudessa ovat. Näkisinkin, että meidän pitäisi näin voida elvyttää elämän edellytyksiä niissä yhdyskunnissa, joissa tällä hetkellä kehitys on kuihtuva, jotta siellä ihmiset voisivat asua ja niilläkin yhdyskunnilla olisi tulevaisuus ja samalla voitaisiin välttää liiallista muuttoliikettä sinne, missä asunnot ovat kalliita, missä kunnat joutuvat rakentamaan infrastruktuuria. On se tietysti tarpeenkin, mutta ei liiaksi. Ei voi olla mielekästä, että jossakin jää kovin paljon tyhjilleen ja jossakin joudutaan rakentamaan uutta. Tällainen hallittu ja hillitty kehitys olisi mielestäni paljon parempi.

Arvoisa herra puhemies! Näillä muutamilla paikallisilla ajatuksilla, jotka osaltaan ovat esimerkkejä myöskin koko maata ajatellen, haluan toivottaa budjetille järkevää ja mielekästä jatkokäsittelyä.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Igår talade jag om dels arbetslösheten, dels sjöfarten. Jag skall idag beröra landskapet Ålands ställning i Finlands budget och ekonomi och regeringens åtgärder för ett av världens mest sjuka havsområden. Tydligen, herr talman, mest för protokollet och arkivet.

Minä aion jatkossakin työssäni täällä noudattaa periaatetta, että Suomessa ja sen eduskunnassa puhutaan ruotsiakin.

Självstyrelsen i alla dess former för kyrkan, kommunerna och autonomin innebär ansvar för de egna utgifterna och de egna inkomsterna. Så är det också i Finland för kyrkan och för kommunerna, men inte helt för det enda autonoma området, det självstyrda landskapet Åland. För den självstyrelsen som till sin bakgrund är en självstyrelse på hög internationell nivå är den ekonomiska självstyrelsen bara en halv lösning. Åland har fullt ansvar för sina utgifter efter självstyrelselagsrevisionen 1993, men inkomsterna däremot, dem håller staten krampaktigt fast vid.

Alla skatter utom kommunalskatten från det självstyrda landskapet beslutar vi om här i riksdagen och de levereras in till finansministeriet. Den inkomsten finns inte särskilt redovisad i budgeten, däremot nog skatteåterbäringen till Åland såsom en utgiftspost. Alla de statsfunktioner som självstyrelsen övertagit ansvaret för måste betalas med de skattemedel som ålänningarna betalar in till statskassan. Sådana funktioner är hela social- och hälsovården, hela utbildnings- och kultursektorn, alla trafikkostnader, allt stöd till kommunerna, miljöpolitiken, polisen osv. Nästan allt som kostar mest i statens budget är överfört till självstyrelsen för Ålands del, så inga kostnader finns i statens budget budgeterat för Åland inom de här områdena. Åland har sin egen budget för det här. Sålunda måste självklart Åland få tillbaka en betydande del av sina skatter för att sköta dessa övertagna statsfunktioner på Åland.

Vi får alltför ofta höra att Åland får ett bidrag av riket. Anslaget till självstyrelsen under finansministeriets huvudtitel på moment 28.39.30—31 är således inget bidrag till Åland, utan en återbetalning av en del av landskapets till staten inbetalda skatter. Beloppet på 173 miljoner euro är klart mindre än Ålands inbetalade skatter till staten. Systemet är sådant eftersom staten hittills inte velat ge Åland ansvar för en större del av sina inkomster. Det här faktumet försvårar sedan skötseln av finans- och näringspolitiken på Åland.

Åland är tillsammans med Nyland det landskap i Finland som betalar mest skatt per invånare till staten. Ålands egna finanser har under 1990-talet skötts så väl att inga underskott redovisats, vi har haft ett gott årligt resultat med finanser utan skuldsättning. Det här är ett faktum som både Finland och Åland kan känna stolthet inför. Under de senaste åren har Ålands ekonomi försämrats ganska snabbt. Boksluten har visat underskott och tidigare inbesparade överskott börjar bli förbrukade. Så de goda dagarna verkar nu att vara förbi. Men däremot fortsätter medborgarnas skattekraft att vara hög, finansministeriet här i Helsingfors till stor glädje.

Jag var sensommaren 2000 med om att med finansminister Niinistö komma överens om en utredning hur det nya ekonomiska systemet hade utvecklats efter 1993, så att vi med regeringen skulle kunna förbereda erforderliga ändringar i systemet, och också i beskattningsfördelningen mellan självstyrelsen och riket. Utredningen skulle göras på ett halvt år. Nu, bästa vänner, har det gått tre år och utredningen är ännu inte klar. Så det är nu, bästa regering, nödvändigt att avsluta den här utredningen så att vi kan börja diskutera i sak hur självstyrelsens ekonomiska system kan utvecklas och förbättras.

Jag ser fram emot regeringens snabba agerande i den här frågan så att Åland skall kunna ta mera ansvar också för sina intäkter, som ju är en viktig princip för varje system med självstyrelse.

Herr talman! Så över till situationen i vårt gemensamma "fostervatten", Östersjön. Som vi vet är 30 procent av Östersjöns bottnar döda. De saknar allt liv. Över dessa enorma ytor ligger ett tjockt täcke av ruttna, svavelosande, döda alger. Täcket fylls på varje år och det har dessutom brett ut sig ytterligare varje år. Effekten blir att livet i havet blir lidande långt mera än vi människor blir vid de årliga korta algblomningarna. För fisken och organismerna i sjön är döden deras följeslagare varje dag och varje minut.

Lyckligtvis börjar nu trenden vända i Östersjön, men i Finska viken sker nu en försämring snabbare än på många år. Ett stort problem för oss är att havsströmmen norrut i Östersjön startar utanför Polen, går upp längs baltiska kusten och stöter in i Skärgårdshavets södra del med full kraft. Samtidigt går den östgående strömmen i Finska viken på dess norra sida längs Finlands kust med start utanför S:t Petersburg och Nevans utlopp och möter Östersjöströmmen vid Skärgårdshavets södra del. Längs dessa havsströmmar måste allt göras som står i vår makt, i EU:s makt och de angränsande ländernas makt för att minska eutrofieringen och utsläppen i vattnen. Tyvärr tenderar utsläppen att öka när ekonomin växer i de forna öststaterna.

Men vi kan också göra mycket själva. Den förra regeringen tog fram ett mycket bra miljöprogram för Östersjön. Nuvarande miljöminister Enestam har som målsättning att förverkliga det programmet. Det är bra. Jag vill för min del peka på två tunga insatser som vi själva bör genomföra.

Genom den välfungerande täckdikningen av våra åkrar rinner fortsättningsvis stora mängder gödningsmedel ut i vattnen genom dessa system och utfallsdikena. Lantbrukets miljöstödsprogram har förbättrat situationen och särskilt har markkarteringen betytt enormt mycket för att förbättra vattenmiljön. Men ännu måste vi bygga kväve- och fosforfällor i alla våra utfallsdiken. Det är en billig och effektiv metod som inte krävs enligt miljöstödsprogrammen, men som bör genomföras i samarbete mellan markägarna, miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet.

En annan betydande gemensam insats som Åland och riket bör göra gäller fiskodlingen, som särskilt i Skärgårdshavet är både en nödvändig och miljöbelastande näring. Här bör Åland och riket förbereda, kanske också tillsammans med Sverige och Estland, en lagstiftning där vi inom en viss tid stadgar om en övergång till så kallade semislutna fiskodlingskassar. I ett sådant system kan upp till 90 procent av de exkrementer och den överskottsmat, som nu fyllda av kväve och särskilt fosfor sjunker till bottnen, tas om hand i reningsverk liknande dem som all annan motsvarande industri skall vara anslutna till.

På det här sättet kunde den för skärgården viktiga näringen fiskodlingen få fortleva och kanske också utökas. Men av konkurrensskäl kan vi inte ensidigt t.ex. på Åland genomföra en sådan lagstiftning, men om hela produktionsområdet i Östersjön genomför den blir den mera konkurrensneutral och nätkasseindustrin kan då snabbt utveckla prisvänliga lösningar för denna teknik.

Herr talman! Vi har skäl att med kraft genomföra allt som kan få Östersjön och Finska viken att igen börja andas och leva, och igen börja producera strömming och torsk.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka olenkin tässä jo ruotinut useampaan otteeseen valtion ensi vuoden budjettiesitystä, huomasin, että vieläkin joitakin pointteja jäi huomiotta ja varmasti tämän jälkeenkin jää.

Haluan vielä kiinnittää huomiota muutamiin kysymyksiin. Ensimmäinen huolenaiheeni on opintotuki. Koulutustaso on Suomessa korkea ja koulutuksen laatu hyvä. Tällä on myös maamme kilpailukyvyn kannalta erittäin ratkaiseva rooli. On huolestuttavaa todeta, että hallitus on unohtanut tyystin opiskelijat. Opintojen onnistumisen edellytyksiä yksilötasolla ovat riittävä toimeentulo, asuminen ja opiskelijan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Suomessa näiden edellytysten täyttymistä tukee opintotukijärjestelmä, jonka ansiosta jokaisella suomalaisella on mahdollisuus opiskella ja kehittää itseään.

Nykyinen järjestelmä on luotu vuonna 69, ja edellisen kerran opintotukea on korotettu vuonna 92. Samalla asumis- ja elämiskustannukset ovat kuitenkin nousseet, minkä johdosta suurimmalla osalla opiskelijoista on huomattavia vaikeuksia selvitä elinkustannuksistaan pelkän opintotuen varassa. Monet ovat taloudellisista syistä pakotettuja työntekoon opiskelun ohella, ja tämä taas väistämättä pidentää jo entisestään pitkiksi arvosteltuja opiskeluaikoja. Esimerkiksi Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto totesi yliopiston syyslukukauden avajaisissa keskiviikkona 10.9., että mikäli opintoaikoja halutaan lyhentää, budjettiin tulisi lisätä rahaa opintotuen korottamiseen. Hänen mukaansa opintotuen nosto nopeuttaisi opintoja.

Lisäksi liian matala vapaan vuositulon katto estää työssäkäyntiä ja siten myös opiskelijan nettotulojen kasvua, joka nimenomaan tarvittaisiin toimeentulon täydentämiseksi opintotuen riittämättömyyden takia. Parhaimmillaan työnteko opiskelun ohella voi antaa opiskelijalle arvokasta työkokemusta ja valmistaa häntä työelämän haasteiden kohtaamiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tästä syystä opiskelun ja työssäkäynnin yhdistämistä tulisikin helpottaa. Opintotukijärjestelmän tulisi joustaa siten, että työnteosta tulisi opiskeluaikana kannattavampaa.

Hallitusohjelman mukaan Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Suomen tulevaisuus on riippuvainen osaamisesta, kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita. Hallitusohjelmassa todetaan: "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Opetusministeriö laatii heti hallituskauden alussa toimenpideohjelman, jolla edistetään tutkintojen suorittamista tavoiteajassa. Samassa yhteydessä kehitetään opintotukijärjestelmää kannustavammaksi." Nämä hallitusohjelmaan kirjatut hienot tavoitteet ovat jäämässä pelkiksi korulauseiksi. Monet opiskelijat elävät niin sanotun toimeentulorajan alapuolella, mutta tästä huolimatta opintotukea koskevat parannusehdotukset on jätetty budjetin ulkopuolelle.

Ulkopuolelle jätettiin muun muassa esitykset opiskelijoiden asumislisän parantamisesta sekä ateriatuen korottamisesta. Opiskelija-aterian enimmäishinta nousi elokuun alussa 20 senttiä, mutta ateriatuki säilyi ennallaan. Asuminen puolestaan on opiskelijan talouden suurin yksittäinen menoerä, jota korvataan asumislisällä. Nykyinen vuokrakatto on 214,44 euroa, jolloin asumislisä maksimissaan on 171,55 euroa. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskimääräinen vuokra on 340 euroa kuukaudessa. Asumislisän vuokrakatto tulisikin nostaa 252 euroon, jota on ehdottanut jo edellisellä hallituskaudella opetusministeriössä toiminut opintotuen kannustavuutta selvittänyt työryhmä. Yksikään työryhmän esityksistä ei ole mukana budjetissa, mutta sitä vastoin opintotukiasioista vastaava ministeri Karpela tarvitsee lisää selvitysmiehiä setvimään, millä linjoilla opintotukea tulisi kehittää.

Pidän ikävänä sitä, että ministeri Karpela luopui budjettiriihessä asumislisän ja ateriatuen korotuksesta, vaikka opetusministeriö ehdotti alun perin omassa talousarvioehdotuksessaan opiskelijoiden asumislisän korottamista 10 miljoonalla ja opiskelijoiden ateriatuen nostamista 2,5 miljoonalla eurolla. Nämä parannukset tulisi saada mukaan vuoden 2004 budjettiin. Riittävällä opintotuella edistetään tehokasta opiskelua. Opintotuen tason kehitys tulisi sitoa kustannuskehitykseen, ja koko opintotukijärjestelmää tulisi kehittää entistä kannustavammaksi.

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia huomioita kuntataloudesta: Hallitusohjelmassa luvataan, että edellytykset kunnallisten peruspalveluiden järjestämiseksi turvataan huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta sekä peruspalvelujen kestävästä rahoituksesta. Kuitenkin hallitus on toimenpiteillään budjettiehdotuksen perusteella kiristämässä ennestäänkin vaikeuksissa olevaa kuntataloutta.

Ministeri Kalliomäki totesi omassa puheenvuorossaan, että suomalaisen hyvinvointimallin käytännön toteuttamisessa kunnat ovat avainasemassa. Myös vastuu palveluiden saatavuudesta ja laadusta on kunnilla. En voi muuta kuin hämmästellä, miksi hallitus tietoisesti omilla toimillaan vaarantaa kunnallisten palveluiden laadun ja saatavuuden sen sijaan, että turvaisi kunnille riittävät edellytykset niiden toteuttamiseen.

Kuntien tilannetta vaikeuttaa erityisesti se, että valtionosuuksien indeksitarkastukset aiotaan tehdä vain 75-prosenttisesti. Tämä merkitsee käytännössä 32 miljoonan euron valtionosuusleikkausta. Verotuksen keventämisestä aiheutuva verotulojen väheneminen luvataan kompensoida kunnille täysimääräisesti. Kompensaatio esitetään maksettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korottamalla, mikä menee lähes kokonaan Kansallisen terveyshankkeen toteuttamiseen ja terveydenhuollon kasvavien menojen kattamiseen. Kunnilla tulee olemaan suuria vaikeuksia rahoittaa oma osuutensa hankkeen toteuttamisessa.

Keskustan oppositiossa esittämä huoli kuntien toimintaedellytysten kaventamisesta on ollut monella tavalla aivan aiheellinen. Nyt kun tilanteen korjaamiseen olisi selkeä mahdollisuus, tuore hallituspuolue jättää sen valitettavasti käyttämättä. Jos kuntien taloustilanne ei kohene, valuvat hallituksen veronkevennykset hukkaan, kun kunnat taloutensa tasapainottamiseksi joutuvat nostamaan tuloveroprosenttiaan. Talousahdingossa paineet siirtyvät myös kunnallisten maksujen nostamiseen, joka puolestaan vaikuttaa tavallisten perheiden käytettävissä oleviin rahavaroihin. Paljonko veronkevennykset lopultakin parantavat ostovoimaa, jää nähtäväksi. Kuntien taloudelliset edellytykset kehittämispanostuksiin ja investointeihin eivät ainakaan parane. Tähän vaikuttaa tulevina vuosina myös pitkittynyt hidas yleinen talouskehitys. Budjettiesitys on kuntien kannalta erittäin huolestuttavaa luettavaa.

Miten aiotaan turvata perusopetuksen riittävä resursointi kunnissa? Perusopetuksen toimintaedellytyksiä ei missään nimessä saa heikentää. Opetusryhmät ovat nyt jo aivan liian suuria, ja riittävien oppimista edistävien tukitoimien saatavuus on jo nykyisellään puutteellista. Väestön ikääntyessä kuntien voimavaroista joudutaan käyttämään entistä suurempi osuus ikäihmisten palveluiden tuottamiseen. Laadukkaat ikäihmisten palvelut ovat vaakalaudalla, jos kuntien mahdollisuudet välttämättömien vanhuspalveluiden toteuttamiseen eivät tästä parane.

Hallituksen hurskaista lupauksista huolimatta myös Kansallisen terveysprojektin toteutuminen on vaarassa. Kaikilla suomalaisilla tulee olla oikeus saada laadukkaat terveyspalvelut riittävän nopeasti. Tämä edellyttää terveydenhuollon määrärahojen nostamista Kansallisen terveysprojektin esittämällä tavalla. Hoitotakuu on sairaan kannalta oikeudenmukainen ja inhimillinen ratkaisu ja myös yhteiskunnan kannalta järkevää. Pitkät hoitojonot kuormittavat sosiaali- ja terveyssektoria kohtuuttomasti turhasta lääkityksestä, sairauslomista ja elämäntilanteen epävarmuudesta puhumattakaan.

Verotulojen leikkausten kompensoiminen valtionosuuksilla on nähty positiivisena toimenpiteenä, ja käytännössä se sitä kuntatalouden kannalta onkin. Tällaiset ratkaisut kuitenkin lisäävät kuntien riippuvaisuutta valtion tulonsiirroista ja tätä kautta murentavat huolestuttavasti kunnallista itsehallintoa.

Arvoisa puhemies! Täällä on aika laajalti arvosteltu perustienpidon rahoitusta, ja itsekin aion tähän asiaan vielä puuttua.

Hallitus on ohjelmassaan luvannut pyrkiä pitkäjänteiseen liikenneväylien ylläpitoon ja kehittämiseen. Ohjelmassa olevien liikenneverkkojen osalta pyritään väylien kuntoa ja pääoma-arvoa ylläpitämään ja turvaamaan tiestön, rataverkon sekä yksityisten teiden peruspalvelutaso vähintäänkin nykytasoisena. Vuoden 2004 budjetin koko maata koskevana esitettävä perustienpidon rahoitus on noin 558 miljoonaa euroa. Vastaava summa kuluvalle vuodelle oli 599 miljoonaa euroa. Vähennystä edelliseen vuoteen on runsaat 40 miljoonaa euroa. Tiehallinnon oman arvion mukaan kestävän tienpidon näkökulmasta perustienpidon rahoituksen tulisi olla runsaan 700 miljoonan euron tasolla. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten hallitus aikoo esittämistään määrärahojen vähennyksistä huolimatta turvata tiestön peruspalvelutason vähintäänkin nykytasoisena.

Turun tiepiirin osuus perustienpidon rahoituksesta on noin 56 miljoonaa euroa, vuositasolla vähennystä on noin 6 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että Satakunnassa kuten koko Suomessa ei ensi vuonna rahoiteta yhtään uutta suurta liikennehanketta ja myös alemman asteisen tieverkon määrärahat vähenevät. Kuitenkin liikenneturvallisuus on Turun tiepiirin alueella maan keskiarvoa huonompi.

Perustienpidon rahoituksella toteutettavat parantamistoimenpiteet liittyvät ensi sijassa liikenneturvallisuuteen, mutta esitetyllä budjettisummalla ne jäävät aivan riittämättömälle tasolle. Paradoksaalista kyllä hallitus toteaa ohjelmassaan toteuttavansa suunnitelmallista liikenneturvallisuustyötä tieliikenneonnettomuuksien torjumiseksi. Vaikuttaa siltä, että paljon lupaileva hallitusohjelma ei juurikaan ole vaikuttanut budjettiesityksen linjauksiin. On ristiriitaista, että tavoitteita kyllä esitetään, mutta niiden toteuttaminen estetään esittämällä riittämättömiä määrärahoja.

Turun tiepiirin osalta myös tieverkon palvelutasoa nostavien perustienpidon investointien osuus on kuluvaa vuotta alhaisemmalla tasolla. Kuluvan vuoden 4,5 miljoonasta eurosta on määräraha pudonnut 2,4 miljoonaan. Kuluvana vuonna pieniin tehokkaisiin liikenneturvallisuustoimiin, kuten tärisevien reunaviivojen ja kaiteiden rakentamiseen, käytetään noin 2,6 miljoonaa, kun ensi vuodeksi vastaaviin kohteisiin on enää vajaa 1 miljoona. Olen erittäin huolissani siitä, että liikenneturvallisuutta parantavia investointeja on lähdetty näin kovakätisesti karsimaan. Ihmettelen suuresti hallituksen välinpitämätöntä asennetta liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Jos vielä hiukan saan jatkaa. Arvoisa puhemies! Yhteistyössä kuntien kanssa rakennettavia kevyenliikenteen väyliä pystytään Turun tiepiirissä rakentamaan noin 7 kilometriä, joka on selvästi edellisiä vuosia vähemmän. Tiepiirin rahoitus ei mahdollista kuin osan yhteistyöhankkeiden toteuttamisesta. Eräs pieni, mutta merkittävä kohde on kotikaupungissani Ulvilassa, jossa vaakalaudalla on ollut niin sanottu Suosperän kevytväylän toteuttaminen. Kyse on muustakin kun tienpätkästä. Turvallisen koulutien takaaminen pienille koululaisille on ensiarvoisen tärkeää. On ajan kysymys, koska läheltä piti -tilanteet muuttuvat tällä vaarallisella tieosuudella menetetyiksi ihmishengiksi. Lasten turvallisuus liikenteessä tulee olla meille ykkösasia.

Ja vielä aivan lopuksi: Perustienpidon rahoitusta tulisi vuoden 2004 budjettiin nostaa vähintäänkin vuoden 2003 tasolle. Tienpitoon kokonaisuudessaan tulisi saada pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Perustienpito on vain yksi, tosin räikeä, esimerkki siitä, miten pahasti ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteet ovat vuoden 2004 valtion talousarvion linjausten kanssa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlundin puheenvuorossa voi moneen kohtaan yhtyä, muun muassa siihen, missä hän liikenneinfran heikkoutta painotti.

Ed. Jansson Ahvenanmaalta oli kotva sitten vielä salissa, ja hän puhui kalastuksesta. Haluaisin siihen todeta, että keskeinen ongelma on Itämerellä luonnonlohikannan säilyttäminen. Mitä tulee Suomen kalaviljelyyn, kilpailijana on Norjan kassilohi ja jälleen Norjan kassilohen kilpailijana on Chilen lohi, kassilohi siellä Eteläisellä pallonpuoliskolla. Tämä kilpailutilanne kuvaa tätä globalismia, minkä pyörteessä maapallo tällä hetkellä on.

Kansallinen Itämeri-ohjelma on tärkeä asia. Hallitus on sen viime vuonna hyväksynyt, ja rahoitus siihen on pitkälti auki. Se, mitä rehevöitymisestä ed. Jansson totesi, on aivan oikein. Öljyonnettomuuksien kohdalla tämän päivän uutiset kertovat Inkoon öljyonnettomuudesta, joka onneksi ei ole massiivinen luonteeltaan, mutta yhtä kaikki muistuttaa meitä siitä uhasta, mikä on olemassa. Mitä tulee öljyntorjunnan osaamiskeskukseen, joka on hallitusohjelmassa, täällä ministeri Luhtanen joku päivä sitten totesi, että työryhmä on perustettu tämän osaamiskeskuksen tarvetta selvittämään. En tiedä, onko näin. Pari päivää sitten sitä ei vielä oltu perustettu, onko sitten tänään, tämän päivän tilannetta en tiedä. Mutta kaiken kaikkiaan öljyntorjunnan osaamiskeskuksen tarvitsemme. Sen tarpeen selvittämiseen on ehkä turha sinänsä resursseja tuhlata, mutta sen perustamiseen kyllä. Samalla voidaan todeta budjettikysymyksenä, että kun esimerkiksi Wwf on aloittanut tämän vapaaehtoisuuteen perustuvan öljyntorjunnan, kaksituhatta ihmistä on ilmoittautunut näihin öljyntorjuntajoukkoihin, niin myös se vaatisi taloudellista tukea valtiovallalta ja se olisi hyvä muistaa, kun budjetti eduskunnassa käsitellään.

Mitä tulee lääkkeisiin, arvoisa puhemies, ministeri Mönkäre tänään aikaisemmin alkuiltapäivästä totesi, että hänen linjansa on se, että kansalaiset saisivat halvemmalla lääkkeitä. No nyt on kuitenkin niin, että lääkekorvaustoimikunnan mietintö on käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriössä ja ollaan todella menossa kahteen korvausluokkaan nykyisestä kolmesta, siis 50 prosentin ja 90 prosentin korvausluokkiin. 100 prosentin, siis täysin korvattavat, lääkkeet pudotetaan 90 prosenttiin ja 75 prosentin korvausluokassa olevista lääkkeistä, niiden volyymistä, 30 prosenttia nousee paremmin korvattavaksi, mutta loput 70 prosenttia putoaa siihen 50 prosentin korvausluokkaan. Ainut konkreettinen positiivisuus tässä esityksessä on se, että 10 euron omavastuu poistuisi. Kuitenkin kaksi asiaa: Kalliimmat lääkkeet, kuten esimerkiksi insuliinit, tulevat taloudelliseksi rasitteeksi potilaille ja sitten erikoiskorvattavista lääkkeistä valtaosa, siis nykyisellään 75-prosenttisesti korvattavista, siirtyy puolella, 50 prosentilla, korvattaviksi.

Puhemies! Vielä terveydenhoidosta se lisä, että on kaikkien ryhmien taholta suunnilleen todettu, että rahoitus ei ole kunnossa niin, että Kansallinen terveysohjelma pystyttäisiin toteuttamaan. Se, mikä viime vuonna keväällä hyväksyttiin linjaksi — tämä 700 miljoonan euron tasokorotus vuoteen 2007 mennessä, joka jakautuu siis fifty-fifty kuntakentän ja valtiovallan välille — niin se on minimi. Alun pitäen Kansallinen terveysohjelma esitti huomattavasti korkeampaa taloudellista panosta, mutta valtioneuvoston käsittelyssä se laskettiin kuta kuinkin puoleen siitä alkuperäisestä. Näin ollen on todella minimiohjelmasta kysymys. Ja kysymys nouseekin, onko tämä yksityistämisen väline, kun rahat eivät riitä. Mitä konventtiehdotus sanookaan terveydenhoidosta? Suomessa on painotettu epäilyjä ja näkökantoja, että konventtiasiakirjoissa olisi nimenomaan tie kansainvälisen kilpailun avaamiseksi kansallisessa terveydenhoidon ja sosiaalitoimen kentän toiminnoissa, joka sitten johtaisi suurten ylikansallisten terveys- ja sairaanhoitoyritysten tuloon Suomeen ja kansallisen julkisen terveydenhoidon alasajamiseen ja sen toiminnan vaikeuttamiseen. Tämä ei ole vain uhkakuva vaan konkreettinen vaara.

Eläkkeistä, puhemies: Todella eilen erityisesti eduskunta mielestäni ansiokkaasti käsitteli eläkekysymyksiä. 17. syyskuuta kaikkien kansallisten eläkeläisjärjestöjen edustajat jättivät kaikille eduskuntaryhmille vetoomuksen hallituksen talousarvion suhteen. Eli aikaistetaan kansaneläkkeen tasokorotus ja nostetaan sitä 7:stä eurosta kuukaudessa huomattavasti parempaan ja merkittävämpään summaan. 2006 on siis liian kaukana. Edelleenkin, kolmikantayhteistyöhön pitäisi saada myös eläkeläisten edustus silloin, kun päätetään eläkkeiden suuruuksista. Kansaneläkeasioista on päätetty kolmikannassa ilman eläkkeensaajien, eläkeläisjärjestöjen, mukanaoloa. Ja ruuan arvonlisäveron alentaminen on yksi tärkeä asia. Se on tullut hyvin hyvin paljon esille.

Lopuksi haluaisin puuttua siihen, mitä ed. Oinonen täällä puhui suurpedoista. Hän lähestyi lähinnä kai 50-lukua tai mitä ajankohtaa, kun hän puhui vapaasta petojen tappamisesta. Hän maalaa jälleen sellaista Suomea, jossa ei ole maakotkaa, ei merikotkaa, kanahaukat varmasti menisivät sinne saman tien, yleensä haukat, ja tietysti karhut, sudet, ahmat, ne vähäiset, joita meillä on. Sanoisin, että tämä on kyllä aikamoinen puheenvuoro. Olemme joitakin sellaisia muitakin kuulleet, kuten tänään esimerkiksi sen, että työttömyys on saavutettu etu, joka tuli samasta poliittisesta ryhmästä kuin ed. Oinosen puheenvuoro. Mielestäni kaikille karhuille pitäisi myöntää lähestymiskielto, ja tämä ei vain minään tuollaisena kevennyksenä, vaan niin, että kyllä suurpetojemme, näiden suurnisäkkäiden, oikeus Suomen luontoon on olemassa ja rauhanomainen rinnakkainelo on mahdollinen. Tietysti se monesti keskusteltu mahdollisuus ja se tilanne, että häirikkökarhut on syytä poistaa, myös joskus joudutaan käyttämään asetta siinä jne., on aivan toinen asia. Nyt ed. Oinonen kiirehtiikin paikalle. Todella toivon, että hän voisi täsmentää ja jollakin tavalla ajanmukaistaa tuon käsityksensä, ei vain siksi, että olemme Euroopan unionin jäsenmaa, vaan siksi, että ehkä eläinten oikeudet ovat kuitenkin edenneet suomalaisessakin ajattelussa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on useissa eri yhteyksissä esittänyt talouspolitiikasta, että sen tärkeä, jopa tärkein, tavoite on työllisyyden lisääminen. Ja tavoite onkin tärkeä. Nyt työtä vailla olevat työttömät, jo pitkäänkin työtä vailla olevat, varmasti odottavat ja katsovat, mitä tämä budjetti antaa.

Suuri kysymys on, miten tavoite toteutuu. Liian usein mielestäni viime aikoina olemme kuulleet uusista tilanteista, missä ihmiset ovat joutuneet työttömäksi, siis jo nyt olevien työttömien joukko on lisääntynyt. Uusista työpaikoista kuulemme sen sijaan hyvin vähän. Oltuani tässä muutama aika sitten työpaikkakäynnillä muutamassa pienemmässä ja suuressakin yrityksessä kuulin työntekijöiden huolta epävarmuudesta. Suuresti keskustelussa nousi esille myös se, että pitkään työssä olleet, samaa työnantajaakin pitkään palvelleet ja hyvinkin erityisosaamista omaavat työntekijät kokevat epävarmuutta. Epävarmuus aiheutuu yrityksen tilanteista, suhdanteista, pelosta yritysten muuttamisesta ulkomaille jne. Tämä epävarmuus siis vaivaa työssä olijoita.

Tämän hallituksen ohjelma ja nyt käsittelyssä oleva budjetti eivät vakuuta mielestäni näitä ihmisiä uskomaan tulevaisuuteen. Vaaleissa äänestäjät äänestivät hyvinvointipalvelujen puolesta. Nyt ymmärrän, että samat äänestäjät kokevat myös epävarmuutta, aivan samalla tavalla kuin työn perässä olevat ihmiset, epävarmuutta palvelujen riittävyydestä, siitä, miten budjetti vastaa Kansallisen terveysprojektin hoitotakuun toteuttamiseen. Näen, että nimenomaan Kansallisen terveysprojektin tavoitteiden toteuttaminen uhkaa kaatua kuntien vaikeuksiin hoitaa oma osuutensa sen rahoituksesta. Valtion tulisi mielestäni paremmin turvata kuntien mahdollisuudet huolehtia kansalaisten elintärkeistä peruspalveluista. Kuntien toimintaedellytyksiä tulisi parantaa muuttamalla yhteisöveron jakoperusteita ja toteuttamalla valtionosuuksien indeksikorotukset täysimääräisesti.

Kuten budjetissa on mainittu, ylivoimaisesti tärkein tulevaisuuden haaste on ikääntyminen ja siitä aiheutuvat kasvavat vastuut julkiselle taloudelle. Nyt kysymykseni nousee paitsi yleisesti palvelujen riittävyydestä myös ikääntyvän väestön palvelujen turvaamisesta. Miksi budjetissa, vaikka siellä kyllä on vanhustenhuoltoon lisämäärärahaa, ei riittävän selkeästi kohdenneta rahaa esimerkiksi omaishoitajille tai kotipalvelujen turvaamiseksi tai kehittämiseksi?

Tässä yhteydessä, kun on ikääntyvistä kysymys, haluan nostattaa myös tämän, mitä täällä on puhuttu eläkeläisistä. Eläkeläiset saavat korotusta mielestäni liian vähän ja liian myöhään. Näin olen yhtymässä niihin ajatuksiin, mitä täällä on nostettu, että tämä asia esimerkiksi tulisi aikaistaa ja mahdollisesti nostattaa nyt eduskunnan tahtona esille, kun budjettikäsittely tästä etenee.

Arvoisa puhemies! Tiedämme monien eri informaatiolähteiden kertomana, että lasten ja perheiden ja myös yksin asuvien aikuisten sosialistumis- ja integraatioprosessien vaikeudet lisääntyvät. Tiedämme myös sen, että terveydenhuollossa tarvitaan lisää resursseja ja myös sosiaalityö on kriisissä. Kärsijöitä on paljon. Nyt tarvitaan mielestäni selkeää panostusta erityisesti mielenterveysasiakkaitten, asunnottomien, erilaisissa vaikeuksissa olevien, muun muassa ylivelkaantuneiden, vammaisten, tämmöisten erillisten ryhmien palveluihin, jotka monissa eri puheissa ovat nousseet, että he ovat joko jo syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevia, koska heitä painavat hyvin monet erilaiset ei pelkästään taloudelliset vaan myös terveyteen liittyvät ongelmat. Näin ajatellen meidän palvelujärjestelmämme varojen kohdennusta näkisin, että nämä erilaiset ryhmät tulisi nyt nostattaa sillä tavalla, että heidän palvelujensa riittävyys turvattaisiin.

Nämä kysymykset eivät hallituksen esittämässä budjetissa nouse hoidettavien asioitten joukkoon. Budjetista, niin kuin mielestäni hallitusohjelmastakin, on ennakoitavissa, että eriarvoistuminen lisääntyy. Tämä ei mielestäni rakenna hyvinvointiyhteiskuntaa oikeaan suuntaan. Oman ryhmäni eri esityksissä ja vaihtoehtobudjettia tehdessämme olemme lähteneet tavoitteesta, joka on myös hallituksen ohjelmissa ollut jo useamman vuoden, siis sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, mutta se ei vaan näytä toteutuvan. Niinpä näen, että tähän pitäisi nyt todellisuudessa vastata, että eriarvoistuminen ei jatkuisi.

Arvoisa puhemies! Vielä kysymykseni on: Miten käy tässä meidän yhteiskunnassamme ja tämän budjetin myötä perheiden jaksamisen? Perheille luvataan jotakin, mutta näen sen aivan riittämättömäksi, ja erityisesti tietysti on kysymys yhden lapsen perheistä, joille on tulossa, mutta ongelmat, vaikeudet näkyvät ennen kaikkea monilapsisissa perheissä ja myös perheissä, joissa hoidetaan sairaita lapsia, ja myös perheissä, joiden vastuulla on vanhusten hoitaminen. Tässä yhteydessä, minkä jo mainitsin, tämä omaishoitajien tuki tulisi saada hoidettua.

Vielä lastensuojelusta: Tiedämme, että lastensuojelussa kiireisten huostaanottojen määrä kasvaa kaikissa kaupungeissa. Nämä tilastot tulisi nyt ottaa selkeästi todesta ja tehdä jotain ja päästä siihen, mitä lastensuojelussa varmasti kipeästi nyt kaivataan, ei vain korjaavaa ja näitä tämmöisiä niin sanottuja kiireellisiä huostaanottoja, vaan päästä tekemään ennalta ehkäisevää toimintaa. Budjetissa on määräraha, mutta minua se ei ainakaan vakuuttanut sitä kokonaisuutta ajatellen, mitä meidän lastensuojelukentällämme on, ja sosiaalityön kriisiä kokonaisuudessaan ajatellessa, minkälaisia vaateita ja tarpeita siellä on. Perheiden ja lasten pahoinvoinnissa ei ole mielestäni kyse vain vanhempien ja perheiden kriisien kärjistymisestä vaan koko yhteiskuntamme hyvinvointi-ilmastosta ja arvovalinnoista sekä painotuksista, mitä tapahtuu myös budjettia tehtäessä, niin valtion budjettia nyt tässä, mutta myös kuntien budjettia tehtäessä.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana koulutusjärjestelmään liittyen. Yliopistot saavat jonkin verran lisää rahaa. Kuitenkin kun kuuntelee yliopistossa työskenteleviä opettajia, tutkijoita, opiskelijoita, he peräänkuuluttavat sitä, millä he turvaisivat sen laadun, mitä siellä tarvitaan, koska opiskelijamäärät lisääntyvät ja opettajamäärä ei siinä suhteessa ole lisääntymässä. Nämä rahat eivät ole riittäviä.

Aivan lopuksi haluan nostattaa kysymyksen evo-korvauksen tasosta. Tiedämme, että edellisiin vuosiin nähden nyt se, mitä evo-rahoihin tulee, tutkimusmäärärahoihin tulee, se todella ei ole noussut. Se näkyy nimenomaan nyt kuntien budjeteissa, koska se, että rahoja ei tule nyt lisää, merkitsee kunnilta lisärahoitusta. Tämä mielestäni tulisi korjata tulevassa budjetissa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, jos sanoisi yleisesti, on ollut todella mielenkiintoista kuunnella elämäni ensimmäistä valtiollista budjetin lähetekeskustelua. Voin sanoa, että se on nostattanut hyvin paljon erilaisia asioita, erilaisia tunteitakin, esille. Siinä mielessä tästä teemasta löytäisi varmaan paljon aiheita, niin kuin mielestäni keskustelu on hyvin osoittanutkin, että aiheet ovat rönsyilleet, mutta se ilmeisesti kuuluukin tässä vaiheessa tähän keskusteluun.

Ensinnäkin oikeastaan haluaisin kommentoida, ennen kuin otan näitä omia ajatuksiani esille, ed. Rauhalaa, koska minun teemani jatkaa hyvin pitkälle samoista kysymyksistä. Olen itse pohtinut, kun olen käsitellyt pitkään kunnallista budjettia ja olen ollut kunnallinen virkamies ja nyt olen käsittelemässä valtiollista budjettia, näitten kunkin suhdetta ja tehtävää. Nyt esimerkiksi niitä asioita ja teemoituksia, joita budjetin käsittelyn yhteydessä on tullut esille: on ollut huoli kuntataloudesta, on samalla huoli myös valtiontaloudesta, on huoli niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat julkisen sektorin ja siinä liitännässä myös yksityisen sektorin tarjoamia palveluja.

Henkilökohtaisesti en usko, että tulemme selviytymään siitä sillä, että me lisäämme vain rahaa, että rahan kautta rakennamme ihmisille hyvinvointia ja sitä kautta sitten sitä elämisen arvoa, vaan näen, että valtion tärkeä rooli on tukea nimenomaan kunnallista, julkista sektoria sillä tavalla, että he pystyvät tuottamaan siellä palvelut. Mutta kunta julkisena palveluntuottajana ei pysty toteuttamaan sitä palvelumäärää, mitä tarvitaan, ellei siellä tapahdu palvelutarjonnassa ja -tavassa ja toimintamalleissa muutoksia. Tästä aiheesta ja teemasta haluaisin nyt yhdeltä osa-alueelta tuoda oman näkemykseni niitten kokemuksien perusteella, joita itselläni on sosiaalityön kentän näkökulmasta.

Kokonaisuutena, jos budjettia katsoo, niin mielestäni budjetti on suurilta osin onnistunut ja se on linjassa keväällä hyväksyttyyn hallitusohjelmaan. Haluaisin nyt kuitenkin puuttua muutamiin mielestäni tärkeisiin asioihin, kuten täällä niin monesti esiin tulleisiin asioihin, työttömyyteen ja syrjäytymiseen sekä sosiaalityön resurssien uudelleenorganisointiin työttömyyden alentamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi, sekä muutaman sanan haluan mainita myöskin kuntataloudesta.

Hallituskauden tärkein tavoite on saada nostettua työllisyysastetta 75 prosenttiin, mikä tarkoittaa tällä hetkellä yli 100 000 uuden henkilön työllistymistä tästä eteenpäin mutta kokonaisuudessaan tällä vaalikaudella. Vaativamman haasteen tuovat tästä pitkäaikaistyöttömät, jotka monilta osin ovat tämän työttömyyden kova ydin. Hallitusohjelmassa on otettu vahva poikkihallinnollinen ote nimenomaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi muun muassa työn tai koulutustakuun kautta. Tavoitteena on tukea erilaisia alueellisia toimintamalleja, joilla turvataan nuoren kiinnittyminen yhteiskuntaan sekä ehkäistään syrjäytymistä.

Tämän lisäksi on lähdetty rakentamaan yhä aktiivisempaa ja kannustavampaa työllisyyspolitiikkaa. Merkittävin muutos on tapahtunut työvoimahallinnon alueella. Työvoimahallinto on muuttanut sisäistä organisaatiotaan ja työtapaansa hallinnoinnista toimintaan. Se on rakentanut vahvempaa yhteistyötä myös muihin toimijoihin. On rakennettu niin sanottuja yhteispalvelupisteitä tai palvelukeskuksia, joiden avulla haetaan uusia yhteisiä työmalleja, moniammatillisia tiimejä, lähinnä pitkäaikaistyöttömien työllisyyden edistämiseksi. Tuolloin työttömyyteen ja ihmisen elämäntilanteeseen pystytään pureutumaan syvemmältä, ei ainoastaan uusia työpaikkoja luomalla ja etsimällä vaan myös tukemalla pitkään työttöminä olleiden ihmisten kykyä ottaa työtä vastaan. Pitkään työelämästä poissa olleiden ihmisten saaminen uudelleen todelliseksi työvoimaksi vaatii pitkäjänteistä, joskus hyvinkin räätälöityä kuntoutusta ja työkokeilua. Tässä sosiaali- ja terveydenhuollon saumaton yhteistyö työvoimahallinnon ja Kansaneläkelaitoksen kanssa on äärettömän tärkeää.

Työttömyys on yksi tärkeimpiä ja suurimpia syitä, miksi ihmiset hakeutuvat sosiaalityön ja lähinnä toimeentulotukijärjestelmän piiriin. Suurimmalla osalla heistä tulolähteenä on työmarkkinatuki tai peruspäiväraha sekä monilla myös asumistuki, joillakin ainoastaan asumistuki. Ainoa todellinen syy ja motivaatio asioida sosiaalitoimistossa on riittämätön toimeentulo. Siellä tehdään toimeentulotukilaskelma ja siitä päätös eikä muuta, vaikka usein tarvetta olisi paljon muuhunkin. Sosiaalitoimistojen laajempi ja syvällisempi selvitys ihmisen elämäntilanteesta jää useimmiten suorittamatta, sillä siihen ei nykyisillä resursseilla yksinkertaisesti ole aikaa.

Toimeentulotuki viimesijaisena tulolähteenä on muodostunut osaksi ensisijaista tulolähdettä, joka haetaan säännöllisesti työmarkkinatuen ja asumistuen rinnalla. Toimeentulotukilain alkuperäinen tavoite oli viimesijaisuus ja väliaikaisuus, jotka periaatteina nykyisellään eivät enää toimi. Sosiaalitoimistot ruuhkautuvat, sosiaalityön osuus jää minimiin eikä sosiaalityön ammatillisuus siltä osin tule hyödynnettyä. Sosiaalitoimistot nähdään osana Kansaneläkelaitoksen tulojärjestelmää. Näin ei saisi olla.

Hallitusohjelmaan on kirjattu: "Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan työttömyyden alentamisen lisäksi ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä." Toimeentulotuen tulee hallitusohjelman mukaan olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto ja sen muodostumista pidempiaikaiseksi toimeentulon lähteeksi tulee vähentää.

Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin selvityshenkilöt valmistelivat mallin, jossa työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin 1,35 eurolla päivältä. Tähän liittyen asumistuen tulorajoja tarkistettaisiin siten, että asumistuki ulottuisi täysimääräisenä työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen mukaiselle tulotasolle yksin asuvien osalta. Näillä toimenpiteillä jatkuvan ja säännöllisen toimeentulotuen piiristä poistuisi heidän arvionsa mukaan noin 30 prosenttia nykyisistä asiakkaista. Tämä tulisi vaikuttamaan siihen, että sosiaalityön osaamista ja resursseja saataisiin paremmin hyödynnettyä ja ohjattua esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tai niiden vaikeimpien esteiden poistamiseen, mitkä estävät tai vaikeuttavat ihmisten työllistymistä tänä päivänä.

Oleellista tässä ratkaisussa on se, että kun yhteiskunnassa on hyväksytty määrätty minimitulotaso, jolla ihmisen tulisi tulla toimeen, niin tämä tulo tai etuus tulisi muualta kuin toimeentulotuen kautta. Nykyisten työmarkkinatuella olevien toimeentulotukiasiakkaiden tulotaso, yhteiskunnan hyväksymä minimitulotaso, pysyisi ennallaan. Tulo tulisi vain Kansaneläkelaitoksen kautta, ei kahdesta eri paikasta. Nämä ovat niitä rakenteellisia muutoksia, joihin äsken viittasin ed. Rauhalan pitämän puheenvuoron jälkeen.

Toinen oleellinen kysymys tässä on sosiaalityön ja niiden resurssien oikea kohdentuminen. Sosiaalityötä voitaisiin kohdentaa paremmin esimerkiksi toimeentuloturvaan, sosiaalipalvelun muihin kysymyksiin, kuntouttavaan työtoimintaan, lastensuojeluun, nuorisotyöhön, vanhustenhuoltoon. Rutiinilaskelmista päästäisiin varsinaisiin ihmisten todellisiin asioihin, jolloin sosiaalityö voisi olla paremmin ja aktiivisemmin hyödynnettävissä työttömyyden hoitoon, ei sen ylläpitämiseen.

Stakesilta saatujen selvitysten perusteella valtion menoja toimenpide lisäisi 72 miljoonaa euroa ja työttömyyskassojen menoja 17 miljoonaa euroa. Kuntien toimeentulotukimenoja tämä vähentäisi 21 miljoonaa euroa ja verotulot lisääntyisivät 20 miljoonalla eurolla. Julkisen sektorin menojen nettolisäys olisi siten 47 miljoonaa euroa. Toivoisin meidän etenevän tähän suuntaan, aivan kuten hallitusohjelmassakin on tavoitteeksi asetettu. Valitettavasti se ei ole nähtävissä tässä uudessa budjetissa vuodelle 2004.

Toinen tärkeä asia on kuntatalous, josta täällä on puhuttu, voi sanoa, lähestulkoon (Puhemies koputtaa) jokaisen puheenvuorossa. Meistä moni toimii myös kunnallisena päätöksentekijänä, jolloin kuntien taloudellinen tilanne on meillä monilla hyvin tiedossa. Helsingin seudulla on erilaiset ongelmat kuin muualla Suomessa, mutta yhteinen ongelma on talouden alijäämäisyys. Vaikka valtio ohjaakin verovähennyksistä aiheutuvat tulopohjan menetykset kunnille lisääntyvinä valtionapuina, ei tämä kuitenkaan ratkaise kuntien heikkenevää taloudellista tilannetta. Kuntatasolla palveluiden määrä ja vaativuus kasvaa, tätä kautta myös niiden kustannukset. Suurimman osan tarpeen lisäyksestä vievät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuspalvelut. Kansallinen terveysprojekti ja Sosiaalialan kehittämishanke tuovat joitakin lisäresursseja kuntien palveluiden tuottamiseen. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä siihen lisääntyvään (Puhemies koputtaa) tarpeeseen, jota on selkeästi nähtävillä tulevien vuosien osalta.

Anteeksi! Voinko yhden osan sanoa?

Selvä, kiitoksia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä paikaltani. Äsken unohtui tuolta korokkeelta käsin ja ajan puitteissa yksi asia.

Tässä vuoden 2003 talousarvion yhteydessä hyväksyttiin äänestyksen jälkeen lausuma, jossa todettiin puolustushallinnon osalta se, jotta kaikki puolustushallinnon hankinnat tehdään Nato-yhteensopiviksi. Nyt se lausuma on tänne piilotettu vähän toiseen muotoon, mutta se sisältyy viittauksena siihen, jotta 2003 vuoden budjetti on näin hyväksytty. Minusta sen tyyppinen hiljainen vienti Natoon, soluttaminen Natoon, ajatuksellisestikin on väärin, ja olen sitä mieltä, jotta tätä budjettia kun aikanaan käsitellään joulun alla, niin jos valiokunta ei tee muutosta, minusta eduskunnan pitää muuttaa se ajattelu sillä tavalla, jotta itsenäisen puolustuksen ja kokonaistaloudellisesta näkökulmasta tehdään nämä hankinnat eikä sillä tavalla, että pikkuhiljaa solutetaan johonkin isomman veljen kainaloon siten, jotta me olemme täysin riippuvaisia jostakin toisesta.

Toinen juttu: Minulta on kulttuuripuhe jäänyt pitämättä. Tähän sisältyy nimittäin 29 miljoonaa euroa oopperan tukemiseen. Minä kun olen tämmöinen matalamman kulttuurin mies vähän ollut aina, niin minusta tämmöisissä korkeakulttuuripalatseissa, niin kuin tämä ooppera, jokainen maksakoon siitä lipuissa enemmän. Sehän on silloin arvokkaampaakin, kun se maksaa enemmän eikä ihan semmoinen rupusakki sinne tulekaan, tosin ei sinne tule nytkään, koska ei ole edes semmoisia vaatteita olemassa köyhemmillä ihmisillä, että tulisivat paikan päälle. Sen takia toivoisi, jotta käsittelykierroksella valiokunnassa katsottaisiin, pitääkö meidän laittaa tuonne yhteisiä verovaroja semmoinen summa, joka voitaisiin käyttää johonkin järkevämpään ja köyhempien ihmisten auttamiseen eikä tämmöiseen palatsiin, josta tulisi vaikka pulujen pesäpaikka ennemmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. A. Kiljunen kun aloitti puheenvuoronsa äsken, hän totesi, että on mukava kuunnella ensimmäistä kertaa. Minulla tämä taitaa olla seitsemästoista kerta, ja on mukava tehdä myöskin jonkinlaista katsausta siitä, mitä on kuullut, ja vielä enemmän siitä, mitä on lukenut tästä budjettikirjasta tällä kertaa.

Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen vaikutelma, että yksi asia klikkaa pahemman kerran, ja se on ajan kulumisen tajuaminen. Se näyttää nyt vaivaavan ministeriöitten virkamiehiä, erikoisesti valtiovarainministeriön virkamiehiä, eivätkä poliitikotkaan oikein ole pelissä enää mukana.

Arvoisa puhemies! Väitän, että tämän budjetin taustalla oleva veroale on uskomattoman kallis veroale. Tässä ei ole ollenkaan ymmärretty, missä tällä hetkellä yhteiskunnassa mennään. Pidän tätä erittäin vakavana hätävarjelun liioitteluna kaiken kaikkiaan. Olemme tilanteessa, jossa tarvittaisiin nimenomaan uusintainvestointeihin varoja, kun tämä yhteiskunta ympärillämme, sen infra, rapistuu, hirmuisen kovaa vauhtia rapistuu. Toisekseen on tehty sellaisia investointeja, joittenka virheellisyyttä ei ole tajuttu, mutta joita virheitä ruvetaan nyt sitten vielä kopioimaan.

Yksi oikein selvä esimerkki siitä, millä tavalla investointien tukeminen saattaa johtaa runsaskätisyyden kautta todella vakavaan tilanteeseen: Olemme yhteisessä Euroopan unionin kalastuspolitiikassa, joka on mahdollistanut sen, että käytetään EU- ja kansallisia varoja suuriin kalastusalusinvestointeihin, ja niinpä sitten tehtiin niin, että yhteen ainoaan kalastusalukseen investoitiin vanhassa rahassa miljoonatolkulla yhteisön ja Suomen valtion varoja, niin että syötiin itse asiassa kaikki ympäriltä lähestulkoon pois silakan pyynnissä. Siitä on seurauksena se, että nyt silakoita kuljetetaan satamasta toiseen käsittelylaitoksiin, kun tämmöinen virhe tehtiin. Mutta tästä olisi voinut oppia, että näin ei missään nimessä saa tehdä enää uudestaan.

Nyt juuri tällä hetkellä ollaan tätä samaa virhettä tuomassa maatalouspolitiikkaan niin sanotun artikla 141:n puitteissa, ja tämä on kohtalokasta. Sehän tarkoittaa sitä, että tavallaan nykytilanteessa kannattamattomaan systeemiin investoidaan korkeitten tukien avulla ylisuuria laitoksia. Mitä sitten? Ylirunsaan tuen puitteissa luodaan vielä massiivisempi tuho kuin muuten ehkä syntyisi. Tässä on jotakin perustavaa laatua olevalla tavalla pielessä.

On täydellisesti unohtunut se, että jos me investoimme perustieverkkoon 60- ja 70-luvuilla, nuo tiet alkavat olla perustavaa laatua olevan remontin tarpeessa. Tällä politiikalla, jota nyt harjoitetaan, annetaan teitten rungon rapistua, rikkoontua suorastaan, mikä merkitsee sitä, että elinkeinoliikennettä ei voida hoitaa läpi vuoden. Meillä on jo nyt sellaisia alueita Suomessa, joilla sekä maa- että metsätalouden normaalielinkeinoliikenne ei ole mahdollista 365 vuorokautta vuodessa. Näinhän ei voi olla sen takia, että tämä tuotantopuoli, jalostuspuoli, on rakennettu sen varaan, että elinkeinoliikenne on mahdollista vuoden jokaisena päivänä, siis toisin sanoen ehdottomasti ja välttämättömästi tähän täytyisi saada varallisuutta eikä antaa perusinfran rapautua.

Joukkoliikenteen kohdalla on aivan täsmälleen samasta asiasta kysymys. Nimittäin nyt, jos niin paljon vähennetään joukkoliikennettä kuin nyt ollaan juuri tämän budjetin niukkuuden takia pakotettuja vähentämään, se tarkoittaa sitä, ettei siellä syrjäseudulla ole liikennöitsijöitä. Jos myöhemmin joku muu hallitus osoittaisi tähän joukkoliikenteeseen lisää varallisuutta, ei ole toimijoita, joilta voisi palveluksia ostaa.

Mistäpä sitten voitaisiin saada tälle puolelle rahaa? Esitän ajatuksen, että tietulleilla ja hyvin mielenkiintoisella tavalla: Tietullit Kaakkois-Suomen rajan tuntumaan sinne ed. Seppo Lahtelan maisemiin, niin että kun itäautot nyt valtaavat Suomen rahtikuljetusmarkkinat, pannaan sinne tietullit niin, että peritään kunnon tienkäyttömaksu näiltä itäautoilta. Niinhän sinnekin puolelle kun mennään, on milloin minkäkinlaista maksua, niin tehdään se vastavuoroisesti tänne meidän puolellemme, ja öljymiljardeillahan ne maksetaan, ei millään muulla. (Ed. Seppo Lahtela: Mutta nehän ovat rahattomia!) — Siis mitkä? (Ed. Seppo Lahtela: Ne kuljettajat!) — Eiväthän ne mitään rahattomia ole, ed. Seppo Lahtela, taas te jotenkin ymmärrätte väärin. Te ette ole niitä taskuja kolunnut tarpeeksi tiuhaan. Koettakaa nyt tutustua asioihin ja väitelkää minun kanssani sitten vasta.

Arvoisa puhemies! Sitten yksi hyvin merkittävä asia, millä tavalla yhteiskunta ympärillämme muuttuu. Se liittyy erikoisesti yliopisto-opetukseen ja -opintoihin ja ammattikorkeakoulussa opiskelemiseen.

Jos ajatellaan sitä tilannetta, mikä oli 50- ja 60-luvuilla, jolloin itse kukin meistä vähän vanhemmasta ikäluokasta on opiskellut, me saatoimme opiskella velaksi aivan rauhassa sen takia, että me tiesimme täsmälleen, että jos me menestymme opinnoissamme, suoritamme tutkintomme, me saamme töitä. Ei siinä mitään. Me tiesimme suurin piirtein, että me saamme sen verran hyvää liksaakin, että me maksamme velat pois, ja näin on tapahtunut. Se on ollut kutakuinkin varman päälle pelaamista.

Mutta nyt siinä yhteiskunnassa, jossa me elämme, jo 80—90 prosenttia työtehtävistä on pätkätöitä ja ylikansalliset yritykset, niin kuin olemme nähneet viime viikkoina, heittävät erittäin pätevää henkilökuntaa ulos noin vaan ja lakkauttavat täällä ehdottomasti kannattavia yksiköitä, jotka siis tuottavat positiivista tulosta, mutta irtisanomissuojan väljyyden takia se yksiköitten lopettaminen tapahtuu Suomessa. Näissä olosuhteissa ei kerta kaikkiaan nuori väki hirviä ottaa velkaa, ja he ovat siinä suhteessa viisaita. Sen takia, jos yhteiskunta haluaa reagoida tähän, yhteiskunta reagoi tähän sillä tavalla, että se ottaa tämän tosiasiallisena tilanteena huomioon ja sijoittaa opintotukeen, olkoon sitten missä opintotuen muodossa tahansa se raha. Mutta joka tapauksessa mahdollistetaan se, että voi keskittyä siihen opiskeluun ja valmistua suhtkoht nopeasti ja sitten lähteä sinne ansaintapuolelle, mutta ilman hillitöntä velkataakka, koska sen maksamiseen ei edellytyksiä ole.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Perustienpidon rahoituksen vähäisyyteen puutuin jo edellisessä puheenvuorossani, mutta puutun vielä muutamaan aluepoliittiseen näkökohtaan.

Arvoisa puhemies! Toimivat liikenneyhteydet ovat maakunnan elinehto. Maakunnan ponnistelut elinkeinoelämän eteen valuvat hiekkaan, jos perusinfra ei ole kunnossa. Miten houkutellaan elinkeinoelämää sijoittumaan maakuntaan, jos tieverkko on lähempänä kynnettyä perunapeltoa kuin nykyaikaista liikenneväylästöä? Olen erittäin huolissani siitä, että Satakunnassa määrärahat eivät riitä maakunnan tärkeisiin kohteisiin. Tärkeät tiehankkeet Valtatie 2:n parantaminen ja Valtatie 8 eivät tähän budjettiin mahdu.

Aluepolitiikkaa vielä muutamalla sanalla: Hallitusohjelmaan on kirjattu, että alueiden menestys tukee koko kansantalouden kasvua ja heijastuu koko maahan. Alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan. Satakunnan kannalta hallituksen vuoden 2004 talousarvioesityksessä on myönteisintä Porissa tapahtuvan yliopistotasoisen koulutuksen ja tutkimuksen osittainen siirtyminen emokorkeakoulujen budjetteihin. Ensi vuonna valtion rahoituksen piiriin siirtyy Tampereen teknillisen yliopiston, Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston Porissa tapahtuva tutkintoon johtava koulutus. Yhteensä emokorkeakoulujen budjeteissa on edellä mainittuun tutkintokoulutukseen 5,4 miljoonaa euroa. Budjetissa luvataan vahvistaa edelleen alueellisia yliopistokeskuksia laajoina kokonaisuuksina niin, että niillä on edellytykset saavuttaa korkea laatu ja vaikuttavuus. Jatkossa myös muu Satakunnan yliopistotasoinen koulutus tulee saattaa budjettirahoituksen piiriin. Yliopistotasoinen koulutus on ollut Porin kaupunkiseudulle myönteinen piristysruiske. Tosin Porin kaupunki on tehnyt koulutuksen eteen myös mittavia omia panostuksia maakunnan yhteisen tahdon mukaisesti.

Maakunnan kehittämisrahaksi on budjettiesityksessä ehdotettu koko maahan 33,9 miljoonaa euroa. Määräraha kasvaa edelliseen vuoteen verrattuna 14 miljoonaa euroa, mikä johtuu hallitusohjelman mukaisista panostuksista maakunnalliseen kehittämiseen ja alueelliseen osaamiseen myös keskusalueiden ulkopuolella. Osaamiskeskusohjelman toteuttamiseen esitetään 9,5 miljoonaa euroa, aluekeskusten kehittämiseen ja kaupunkipoliittisten toimenpiteiden rahoittamiseen 10 miljoonaa euroa ja ohjelmiin sitomattomaan rahoitukseen 14 miljoonaa euroa. Nämä rahoituspäätökset ovat Satakunnankin kannalta tärkeitä ja tervetulleita panostuksia. Erityisen tärkeä uusi avaus budjettipohjassa on 14 miljoonan euron sitomaton maakunnan kehittämisraha. Näiden määrärahojen osoittaminen alueiden kehittämiseen osoittaa hallitukselta kykyä halutessaan myös seisoa hallitusohjelmansa lupausten takana. Maakunnan puolesta haluan tässä asiassa viestittää kiitokset hallituksen budjettipoliittiselle linjalle.

Vielä yksi asia, mitä aika monessa puheenvuorossa tänäänkin on käsitelty. Olemme puuttuneet verojen alennuksiin ja olleet siitä monta mieltä. Yksi kuohuttanut asia on ollut myös alkoholiverotus. Mielestäni on jotenkin nurinkurista, että Suomen korkeaa verotusta alennetaan alkoholin verotusta keventämällä. Vaikka verojen alentaminen erityisesti väkevien alkoholijuomien osalta vaikuttaa päällisin puolin katsoen veropoliittisesti oikealta, alkoholipoliittisesti se on kuitenkin täysin nurinkurista. Kansanterveyden kannalta verotuksellisesti tulisi suosia mietoja, ei suinkaan väkeviä juomia.

Alkoholiverotuksen alentamiseen sisältyy myös toinen nurinkurinen elementti, mistä varsinkin monet eläkeläiset ovat olleet hyvin huolissaan. Tilastokeskuksen laskelmien mukaan alkoholin hinnan alennuksen vaikutus kuluttajahintaindeksiin on 0,9 prosenttiyksikköä. Koska eläkkeet ovat indeksisidonnaisia, alkoholin hinnan alennukset vaikuttavat eläkkeiden tasoon indeksiä seuraavan kerran tarkistettaessa. Alkoholiveron alennuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2004, joten vaikutus indeksiin näkyy vuoden 2005 alusta. Todellisuudessa kaikkien muiden indeksiin vaikuttavien osatekijöiden hinnat nousevat, vain alkoholin hinta laskee. Alkoholia käyttämätön henkilö ei luonnollisestikaan hyödy mitään siitä, että hyödyke, jota hän ei tarvitse, muuttuu edullisemmaksi. Sen sijaan hän kärsii rahallisesti siitä, että muiden tarpeellisten ja välttämättömien hyödykkeiden hinnannousu ei tule otetuksi huomioon hänen ansioissaan.

Toisin sanoen vain runsaasti alkoholia käyttävien eläkeläisten ostovoima paranee merkittävästi. Alkoholia käyttämättömien kohdalla se saattaa heiketä jopa huomattavasti. Ei voi olla yhteiskunnallisesti oikeuden- ja tarkoituksenmukaista, että alkoholiveron huomattava alennus heikentää välillisesti eläkeläisten toimeentuloa. Erityisen epäoikeudenmukaisesti tämä kohdistuu pienituloisiin eläkeläisiin, jotka eivät käytä ollenkaan alkoholia. Näyttää siltä, että hallitus on asettamassa eläkeläiset alkoholin veronalennuksen maksajiksi.

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on aivan aiheellisesti kysytty, mitä talousarvio tarjoaa eläkeläisille. Vakiovastaukseksi on tarjottu terveydenhuollon panostuksia. Tosiasiassa panostukset eläkeläisiin loistavat kuitenkin poissaolollaan. Vähintäänkin luulisi esitykseen sisältyvän nykyisen ministeri Hyssälän suurisuuntaisesti markkinoiman kansaneläkkeen roiman korotuksen. Korotus lienee piilotettu esityksen sivuille varsin tehokkaasti, sillä ainakaan selektiivisellä puoliselaavalla lukemistyylillä sitä ei keltaisen kirjan sivuilta löytynyt. Uskallan kuitenkin epäillä, että korotuslupaus on tehokkaasti piilotettu ministeriön alimpaan arkistoon kohtaan ö. Hakuehdoksi varmasti sopii: "Öö, mitä tulikaan luvattua!"

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On varminta tulla puhumaan täältä edestä korokkeelta, koska täältä on ainut tapa saada katsekontakti esimerkiksi ed. Soiniin, tämän jämerän oikeudenmukaisen yhteiskunnan edustajapuolueen edustajaan, joka urheasti puolustaa kansan oikeuksia täällä. Täytyy sanoa, että ed. Soinin puheenvuoro, mihin tänään aikaisemmin en päässyt kommentoimaan, oli kansanläheinen, mutta ei kuitenkaan niin, että kansa siitä vielä irti olisi mitään saanut, jolloin odotankin tämän jälkeen tulevassa ed. Soinin puheenvuorossa sellaisia herätteitä, missä kansa voisi herätä näitten asioitten ja tämän kansanliikkeen perään ja hallituskin tätä kautta ryhdistäytyä niin, että suomalaisilla olisi parempi elämä myöskin tämän vaalikauden jälkeen.

Herra puhemies! Kahteen asiaan aion kiinnittää huomiota, ensimmäisenä tietysti läheiseen, lämpimään veteraaniasiaan. Kautta aikojen Lipposen hallitusten aikana kuulimme näköalan siitä, että veteraaniasioihin ohjataan varoja vapautuvien resurssien puitteissa. Vapautuvat resurssit tarkoittavat sitä, että sitä kautta kun veteraaneja korkean iän kautta poistuu tästä elämästä, niin jäljelle jääville sen mahdollisuuden mukaan, mitä siitä säästyy, ohjataan näitä varoja. Tämä koko veteraaniasioiden puitteissa on silmiinpistävä havainto.

Mutta kun yhteen aiheeseen täällä erityisen vahvasti on kiinnitetty huomiota — siihen että Virosta tullee EU:n jäsen ja se on Suomen suuri yhteistyökumppani kaikilla näköaloilla — niin virolaisille veteraaneille, jotka taistelivat Suomen rinnalla ja Suomen rintamalla viime sotien aikana, heidän osaltaan täältä budjettikirjasta löytyy määräraha otsikolla "Rintama-avustus eräille ulkomaalaisille vapaaehtoisille rintamasotilaille". Tämän osalta olen näkemässä erinomaisen suuren huolen. Täällä on viime vuonna talousarviossa ollut 182 000 euroa, 2002 tilinpäätöksessä 202 000 euroa ja nyt hallitus esittää tänne 160 000 euroa. Mielestäni tässä tapahtuu suuri vääryys, suuri vääryys, koska tämän 160 000 euron ostovoima yhtä veteraania kohti on syöpynyt Virossa jo muutenkin olemattomiin, kun inflaatio on siellä huomattavasti paljon suurempaa kuin täällä Suomessa. Toivon, että tähän asiaan valiokuntakäsittelyn yhteydessä tulee parannus ja korjaus.

Herra puhemies! Siihen toiseen asiaan. Täällä löytyy maa- ja metsätalousministeriön pääluokan alla luvussa "Kala-, riista- ja porotalous" momentti "Hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen". Momentille esitetään myönnettäväksi 4 388 000 euroa. Tämä on hirvieläinten kaatolupamaksuista kertyvä summa. Täällä todetaan niin, että summa on vähäinen ja vähenee edelliseen vuoteen verrattuna sen takia, koska hirvien kaatolupamäärä tulee jäämään pienemmäksi kuin edellisenä vuonna.

Esitän näin varoittavana sanana tässä vaiheessa, että olisiko syytä ollut harkita kuitenkin, että kaatolupamaksua yksittäistä päätä kohti olisi tarkennettu ja nostettu niin, että tämä määräraha riittää niitten vahinkojen korvaamiseen, mitä syksyn aikana syntyy taikka talven aikana todetaan. Tämä varoituksen sanoin todeten ja nähden tämän asian, että ellei se riitä, niin lisätalousarviossa tulee olla valmius tulevan vuoden aikana osoittaa siihen riittävä määrä niin, että ne vahingon kärsineet, lähinnä metsänomistajat, tulevat saamaan sen, mikä heille oikeuden mukaan kuuluu.

Herra puhemies! Viimeisenä asiana, täällä momentilla 42 petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen esitetään myönnettäväksi 2 300 000 euroa. Tämä on erinomaisen hyvä esitys, oikea summa, mutta tämä summa voisi olla paljon pienempikin, heti alkuunsakin puolet pienempi ja oikeampi, kun vain hoidettaisiin tämä kotimainen petopolitiikka niin, että metsästäjät vapaaehtoisesti tehdessään työtä pitäisivät petokannan sen verran pienenä, että ei syntyisi sellaista tarvetta tähän rahaan ja vahinkojen korvaamiseen. Nyt tämä eurooppalainen suomalais-vihreä politiikka hyssyttelee, säästää, suosii ja kasvattaa ylenmääräistä susi- ja muuta suurpetokantaa täällä suomalaisessa yhteiskunnassa, sivistyneessä yhteiskunnassa, ja kuten täällä edustajakollega Esa Lahtela totesi aikaisemmin, asein joudutaan Pohjois-Karjalassa puolustautumaan, että ihmiset eivät joudu itse susien suihin, puhumattakaan koirista ja lampaista.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä illankähmässä huomasin Suomen Sosialidemokraatti -nimisessä lehdessä tai Uutispäivä Demarissa tai mikä sosialistien aviisi se nyt onkaan, että täällä olisi minua ed. Ojala puoluetukiasioissa eilen ojentanut. Minä nyt ojennan sosialisteja ja heidän lehteään, joten kertaan syvimmiltään, mistä tässä rappeuttavassa puoluetuen nostamisessa tämän vuoden budjetissa oikein on kysymys. Siinä on kysymys siitä, että annetaan jälleen vanhoille valtapuolueille kilpailuetua suhteessa pienempiin puolueisiin, puhumattakaan eduskunnan ulkopuolisista puolueista ja puhumattakaan kunnallisvaaleissa sitoutumattomista vaalilistoista, jotka joutuvat jokaista ehdokasta kohti kymmenen nimeä keräämään. Sinne ei penniäkään, eduskunnan ulkopuolisille ei penniäkään. Mutta näille valtakoneistoille lisää rahaa, jotta kansaa saadaan kansan omilla rahoilla aivopestä. Siitä tässä on kysymys.

Myöskin annetaan eurotukea, sellaista ei ole ennen ollutkaan. Viime eurovaalit pärjättiin ilman europuoluetukea ja sitä edellisetkin pärjättiin. Nyt on 1,9 miljoonaa euroa. Mitä tällä aiotaan tehdä? Maksaa tietysti vanhojen puolueiden vaalikampanjoita. (Ed. Seppo Lahtelan välihuuto) — Aivan oikein ed. Seppo Lahtela, näin juuri. — Ja mikä tämän puoluetukilain historia on? Se lienee samassa muodossa kuin silloin, kun osa SMP:n kansanedustajista ostettiin poikkeuslain taakse. Aikanaan puoluetukilakia muutettiin niin, että jos ryhmän enemmistö loikkaa, niin puoluetukiraha menee mukaan. Suomen Kuvalehdessä elokuun puolivälissä emeritusprofessori Kullervo Rainio seikkaperäisesti selitti tämän rappion eri askelmat. Tällaista lakia sitten sovelletaan vielä tänä päivänä, ja sinne pitäisi lapioida rahaa lisää.

Tätä en hyväksy, tätä perussuomalaiset eivät hyväksy, teemme miinusaloitteen tästä. Suomen kansalla on oikeus tietää, ketkä tässä salissa kannattavat ja mitkä yhteiskuntanäkemykset sitä, että näitä rappeuttavia puoluetukirahoja lisätään ja kansalle sanotaan, että ei ole varaa siihen eikä ole varaa tähän, mutta tätä lisätään yli 20 prosentilla. Nämä luvut eivät sinänsä ole tärkeitä, mutta se prosentuaalinen osuus: 20 prosenttia. Mitä sanoisi pieneläkeläinen, kun saisi sen verran lisää — ei tarvitse paljoa saada, vain sen verran — mitä puoluetukea lisätään? Että tämä tästä puoluetuesta ja sen rappeuttavasta historiasta ja muuten tästä.

Sitten täällä on ansiokkaasti puhuttu perustienpidosta. Meillähän kansallisomaisuutta mätänee, siitä ei päästä mihinkään.

Liian vähälle on jäänyt asuntopolitiikka, joka kommunistiministerien aikana on saatu todelliseen rappiotilaan. Meillä on jatkuva asuntopula, korkeat asuntojen hinnat, Pääkaupunkiseutu aivan mahdottomassa tilanteessa, ja toveri Siimes siihen on suurimpana syyllisenä. Sen verran voin tämän hallituksen tuskaa lievittää, että tähän ei kepu ole syyllistynyt. Se ei ole syyllinen pääkaupungin asuntopulaan, vaan se on kommunistisen asuntopolitiikan rappion huippu. Siitä voin antaa pisteet nykyiselle hallitukselle, että vaikka tilanne ei ole parantunut, ei se ole pahentunutkaan.

Sanoin syksyllä 81 — täällä valitettavasti nyt ed. Jyri Häkämiestä ei ole, me olemme opiskelukavereita — sanoin syksyllä 81 kun presidentti Kekkonen joutui silloin vetäytymään vastuusta, että nyt demokratian vedet alkavat virrata ja kommunistinen Neuvostoliittokin romahtaa tässä tämän vuosituhannen puolella. Aika hulluina pitivät yliopistolla ja sanoivat, että ei tästä näin tule mitään. Erehdyin sikäli, että epäilin, että menee parikymmentä vuotta, eikä mennyt kuin kymmenen vuotta, kun neuvostokommunismi oli laudoissa.

Nyt sanon, että eurokommunismille eli Euroopan unionille, uudelle sosialismille, joka on ensin alkanut raa’an kapitalismin liittona, siis pääomien liittona, nyt sille aletaan Euroopan perustuslain mukaan luoda sosialistista vastinparia, siis sellaista korporatismia, mitä Mussolinin fasistisessa Italiassa oli aikanaan. Eli ensin oli suuren rahan etu, ja nyt kun huomataan, että pääomat täältä karkaavat ja työvoima, nyt sitten tehdään ay-sosialismia sille vastapainoksi. Johan meiltä ay-johtajatkin alkavat olla Brysselin koneessa. Siellä on Lähteenmäkeä ja muuta.

Mitä me sieltä tulemme tulevaisuudessa saamaan takaisin? Emme paljon muuta saa kuin löylyä ja lämmintä kättä. Tämän vuoden budjetissa on vielä rahaa molempiin suuntiin, mutta mitä enemmän unioni laajenee, sitä vähemmän tulee Suomeen ja sitä enemmän me maksamme. Merentakaista maataloustukea tulemme maksamaan sinne Kreikkaan, jotta sitten siellä saadaan zorbasta tanssia Suomen kansan verovaroilla. Näin siinä tulee käymään.

Puola ja mitä näitä tulee olemaan, Unkareita, Itävallan rajanaapureita, mukavia Balkanin maita: Romania ja Bulgaria. Kyllä me olemme sitten pian täällä niin kuin Pohjan perillä maksumiehinä. Kyllä moni isännänviiri putoaa sieltä keputilan katolta. Siellä se on 300 vuotta tuulessa ja tuiskussa pysynyt pystyssä, mutta eipä pysy enää kauaa. Sieltä tulee kukkoviiri katon laelta alas niin että kolahtaa, ja kepu on hallituksessa ja hyväksyy tämän kaiken!

Mitä sieltä 141 artiklasta tulee? Minä kerron, mitä sieltä tulee. Sieltä tulee suurten maiden kompromissiesitys, jonka Suomi hyväksyy. Käy niin kuin tässä perustuslaissa: Me teemme hyvän mietinnön eduskunnassa, mahdollisimman hyvän. Sitten hvk:sta sanotaan: ota tai jätä. Mallioppilas Suomi kiittää ja pokkaa ja maksaa. Näin tässä valitettavasti tulee käymään.

Tällaiset vallankeskitysjärjestelmät, olkoon ne sitten kommunismia tai suuren rahan liittoja, tulevat romahtamaan. Suomen kansalla on hyvä tulevaisuus, kun luotamme itseemme, yritystoimintaamme, perinteisiin kristillisiin arvoihin. Niin kuin kirkkoherra Oinonen tietää, siellä on turva aina, olkoon sitten Lutherin muodossa tai missä tahansa. Kannattaa pitää näistä kiinni, ei ole mitään hävettävää.

Tämä Ruotsin Emu-äänestys on siinä mielessä suuri siunaus, että me tulemme näkemään, että tällaisen rahakolhoosin ulkopuolellakin on elämää. Valitettavasti me tulemme kyllä kärsimään siitä. Ruotsin metsäteollisuus saa merkittävää devalvaatioetua, ja Suomi tulee takomaan päätä seinään, ja meille muuten kuitenkin hoilotellaan niin oikealta kuin vasemmalta, että näin on hyvä. Näinhän meiltä lähdettiin sinne, ja vielä olisi pitänyt pari muuta viskaalia lähettää Ruotsin kansanäänestykseen, niin ei olisi tullut 40:täkään prosenttia äänistä, niin että aika hyvät vahvistukset oli nytkin, mutta asia tuli hoidettua.

Mitä nuoriso edellä, sitä kansa myöhemmin perässä. Meillehän annetaan EU-propagandaa tuvan täydeltä, että nuoret kannattavat Euroopan unionia. Olin Ruotsissa, sunnuntaina lähdin ja maanantaina olin siellä katsomassa riemuitsevia ihmisiä itsenäisen rahansa kanssa. Siellä kauppa kävi kuin pyörremyrsky, ja minäkin sitä pää kallellani katselin, että näin on hyvä, näin käy. Niin luinpa siellä sitten Expresseniä, ja siellä oli tutkimustulos. Ketkä olivat suurimmat Emun vastustajat? 18—21-vuotiaat nuoret! Kyllä Nuorelle Euroopalle Suomessakin tulee hiki bussin kanssa kiertäessä, kun yritetään sanoa, kuinka hyvä on kolhoosissa elää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ed. Soinille, hänestä tulisi aivan hyvä piispa; hän voisi näin ylentää kappalaisen kirkkoherraksi. Oikaisen tämän verran tilannetta. Kesällä tosin naapuripitäjää erään viikonlopun tuurasin, kun siellä kirkkoherra oli sairastunut äkillisesti, niin että ehkä se nyt siinä mielessä sopii tuon kolmen päivän osalta, ettei se virhe ollut, mutta tällaista on aina myönteistä kuulla, kiitoksia. Sitten palaan näihin puheenvuoroihin.

Ed. Tiusaselle lupasin, että tulen vielä illan mittaan puhumaan, ettei muodostu väärää käsitystä. Olen suuri luonnon ystävä, vaikka minä kannatankin suurpetojen vapaata metsästysoikeutta, niin että asukkaat itse voisivat päättää, minkä verran he haluavat omaan lähiympäristöönsä petoja. Tämä on syytä alleviivata, että olen luonnon ystävä ja toivon, että luonnossa voisi jokainen myös liikkua rauhassa ja turvallisesti. Nimenomaan, kun ed. Tiusanen oli huolissaan kotkista ja mainituista elämistä, totta kai niillä pitää olla pesimärauhat ja pitää olla sijansa. Mutta haluan luonnon ystävänä myöskin tervettä järkeä, niin että ihminen elinkeinoineen ja asumisineen mahtuu joka maisemaan.

Aivan lämmitti ed. Seppo Lahtelan puheenvuoro, jossa hän totesi, että viime sotien veteraaneja tulee muistaa. Toivon, että tämä tapahtuu ihan budjetin sisällä. Jälleen kerran tämä on mahdollista toteuttaa niin, että loppusummia ei tarvitse muuttaa. Aina silloin, kun muistetaan viime sotien veteraaneja, haluan muistaa myös kotirintamalottia ja lottia yleensäkin. Heidän asiansa ei saa unohtua. Meillä on vielä keskuudessamme onneksi paljon aikanaan nuoria, ihailtavan nuoruudentyön tehneitä lottia, nyt jo hyvin korkeassa iässä, jotka ovat useita vuosia tehneet tätä lottapalvelusta, ja tämä ei millään tavalla näy heidän eläketurvassaan.

Toivoisin, että yhteiskunnan kunnianosoituksena voitaisiin mahdollisimman nopeasti jonkinlainen huomionosoitus eläketurvaan myöskin kotirintamalotille tehdä. Nythän rintamalla olleet lotat, jotka saavat rintatunnuksen, ovat saaneet paitsi tunnustuksen niin myöskin toki mahdollisuuden, olkoonkin, että pieneen, mutta kuitenkin tunnustuksena olevaan eläkkeeseensä. Toivoisin, että tämä laajennettaisiin myös kotirintamalotille, koska he ovat tehneet tuota työtä useatkin hyvin päätoimisesti.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tällainen kunniatehtävä tuolla valtion budjetissa voisi löytää sijansa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lähinnä vastaan ed. Soinin puheenvuoroon, mutta siinä oikeassa järjestyksessä todeten, että ed. Oinonen otti aivan erinomaisen näköalan esille siinä, että kotirintamalotille on saatava tunnustusta ja tukea.

Mutta ed. Soinin puheenvuorosta voisin todeta, että puheenvuoro edusti tyypiltään sitä puheenvuorotyyppiä, mitä toivon Suomen kansan etujen puolustamisessa käytettävän. Tällaisilla puheenvuoroilla, joissa on henkeä, sisältöä ja sydäntä, varmasti on tulevaisuudessa kuulijoitakin enemmän, kun vain ennakkoon tiedämme tähän asiaan valmistautua.

Mutta yhteen asiaan haluaisin puuttua sisällön osalta. Kun ed. Soini mainitsi artiklan 141 eurooppalaisista rahoista, niin tarkennuksena todettakoon, että tämä koko artikla sisäistää Suomen vakavien vaikeuksien tuen huomioimista ja koko artiklan 141 rahat ovat suomalaista rahaa. Mutta niin me olemme kyyryssä Eurooppaan päin, ed. Soini, että emme saa käyttää näitä suomalaisia rahoja näitten tukien maksamiseen tämän artiklan perusteella, ennen kuin saamme Euroopasta luvan, ja sitä lupaa ei näytä tulevan. Näin on tiukkaa tämä kansantalous maataloudenkin osalta.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Rohkenen muutaman sanan lausua tästä valtion tulo- ja menoarvioesityksestä huolimatta siitä, että kun olen äänestänyt hallitusohjelman puolesta, se on vahva sitoutuminen siihen, että myös hallituksen budjettia ja budjettilinjaa tulen tukemaan. Mutta siitä huolimatta on todettava, että aina kun tuki annetaan, täytyy myöskin hallituksen muistaa se, että tuki ei ole automaatio, vaan hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Toivon sen vuoksi erityisesti yhden asian kohdalta, että hallitus vielä viime metreillä voi hiukan tarkistaa suuntaansa ja sitä kautta, voiko sanoa, läpi tämän budjetin näkyvä ohut vihreä viiva voisi saada tummennusta ja syvänvihreää kaikua.

Arvoisa puhemies! Kuten varmaan arvannette, se yksi suuri kysymys, mikä miinusmerkkisenä tähän budjettiin sisältyy, on alkoholiveron alennus. On totta, että tältä osin ei kovin paljon hyviä vaihtoehtoja ollut olemassa, mutta kyllä lähtökohtaisesti on lähdettävä siitä, että kun tätä kansaa, suomalaista yhteiskuntaa, nyt ollaan nostamassa jaloilleen tämän hallituksen toimesta, niin tämän tyyppinen veroratkaisu ei nosta kansaa jaloilleen, päinvastoin pudottaa polvilleen, mahdollisesti myöskin rähmälleen, varsinkin kun lukee niitä arvioita, mitä kansanterveystieteilijät ja asiantuntijat asian osalta sanovat.

Siksi toivon, että hallitus voi tarkistaa tässä kohden vielä linjansa ja tämä reilu 300 miljoonaa euroa, tämä summa voitaisiin käyttää oikeudenmukaisemmin ruuan arvonlisäveron alentamiseen. Se olisi sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ja myöskin kansantalouden ja kansanterveyden kannalta ennen kaikkea parempi ratkaisu. Tässä selvästi on tullut arviointivirhe. Kun vielä otetaan huomioon se, että esimerkiksi Ruotsissa taikka Isossa-Britanniassa ja monessa muussa EU-maassa tällä hetkellä alkoholin hinta on samalla tasolla kuin Suomessa taikka korkeammalla eivätkä he ole siellä esittämässä minkäänlaista alennusta, niin katson, että tässä suhteessa meidän ei ensimmäisessä rivistössä tarvitse olla.

Arvoisa puhemies! Ehkä myös kuulun sitten siihen kansan osaan, jonka ystävissä ja sukulaisissakaan ei juuri näitä viinan rahtaajia ole, jotenka käsitykseni on ollut se, että tähän mennessä kaikki suomalaiset, jotka ovat pullon taikka useammankin tarvinneet, ovat sen saaneet. Tässäkin, kun lukee taas kansanterveystieteilijöitä, tuntuu siltä, että liian moni suomalainen on saanut liian monta pulloa. Jo tällä hetkellä meillä on ongelmia alkoholinkäytön suhteen, jotenka tässäkin suhteessa on mietittävä kestävää linjaa alkoholipolitiikassa ja sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Näin näen, että millään muotoa tämä ratkaisu ei ole perusteltu, ja toivon, että hallitus tältä osin tarkentaa vielä budjettiesitystään ja tämän veronalennuksen voisi sitten siirtää ruuan arvonlisäveroon, jonka alennus todellakin olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen.

On pakko, arvoisa puhemies, todeta tässä yhteydessä, että perustienpito on varmasti seuraavien neljän vuoden aikavälillä yksi merkittävä kysymys, johon meidän tulee kiinnittää jatkuvaa huomiota ja huolehtia siitä, että se omaisuus, ne investoinnit, mitä on tehty perustienpitoon, eivät rappeudu, vaan niitä voidaan hoitaa ja ylläpitää ja tätä kautta huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Se on yksi semmoinen asia, mikä, uskon näin, yhdistää niin meitä hallituspuolueitten edustajia kuin oppositionkin edustajia ympäri Suomen. Erityisesti tämä koskettaa haja-asutusseutua, pohjoista ja itäistä Suomea.

Näin ollen on huolehdittava siitä, että nyt olemassa oleva infra ei pääse surkastumaan, vaan siitä pidetään hyvää huolta ja sitä kautta myöskin luodaan edellytyksiä sille, että meidän tieverkostomme voi myöskin tulevaisuudessa olla riittävän hyvä kuljetuksia varten ja myöskin sitten yksityistä liikennettä varten. Monella harvan asutuksen alueella, monessa harvan asutuksen kunnassa myöskin kansalaisten kannalta tärkeät peruspalvelut ovat teiden päässä, monesti pitkienkin etäisyyksien päässä, ja näin ollen perustienpidosta huolehtiminen on yksi osa peruspalveluista huolehtimista.

Yksi asia, mikä on pakko nostaa tässä yhteydessä esille lappilaisena kansanedustajana, on Itä-Lapin tilanne. Varsinaisesti tässä budjetissa siihen ei ole keritty reagoida, mutta olen varma, että lisäbudjetin kautta ja tulevissa budjeteissa tullaan huomioimaan muutamia erityisalueita, niin kuin Itä-Lappi tällä hetkellä on, joka on voimakkaan työttömyyden kourissa ja josta nyt viime päivien uutiset ovat kertoneet Salcomp-yhtiön irtisanomisista ja siitä, että yhtiö siirtää tuotantonsa Kiinaan. Se on vakava isku, 250 työpaikan menettäminen. Mutta voi sanoa näin, että kun me mietimme omaa elinkeinopolitiikkaamme, niin pitkällä aikavälillä pitäisi miettiä sillä tavalla kestäviä ratkaisuja myöskin itäisen ja pohjoisen Suomen kannalta, että sinne synnytetyt työpaikat voisivat siellä säilyä ja pysyä ja olla pitkällä aikatähtäimellä rakentamassa sitä aluetaloutta ja vahvistamassa sen pohjaa.

Nythän esimerkiksi tässä kyseisessä tapauksessa kymmenen vuotta sitten maineikkaan Esko Ahon hallituksen aikana, missä myöskin puhemies toimi ministerinä, luotiin kovia investointeja tuolle alueelle ja annettiin 30 miljoonaa vanhaa markkaa tämän yrityksen perustamiseen ja ylläpitämiseen investointitukena. Kun sitten tämän kesän heinäkuussa loppuivat tältä yritykseltä velvoitteet, mitkä oli asetettu tämän rahoituksen saamiseksi, niin puolitoista kuukautta näitten velvoitteitten loppumisen jälkeen yritys päättää lähteä muualle. Tämä ei ole kyllä kestävää politiikkaa. Tässä valtiovalta kyllä omalta puoleltaan on tehnyt kaiken mahdollisen, mitä se on voinut tehdä, mutta lähtökohtaisesti tulisi puolin ja toisin miettiä sitä, että ne yritykset, joihin tullaan satsaamaan ja joittenka investointia tuetaan, voisivat olla myös sitä kautta luottamuksen arvoisia, että ne ovat valmiita sitten sitoutumaan alueelle pitemmäksi aikaa kuin vain siksi aikaa, minkä näiden tukien saaminen edellyttää.

Arvoisa puhemies! Loppuun vielä tämmöinen tulevaisuuden ja toivon näköala. Toivon, että näiden neljän vuoden aikana, kun keskustajohtoinen hallitus luotsaa tätä maata, ylitse kaiken näkyy aktiivinen ote niin budjettilinjauksissa kuin muutenkin tässä lainsäädäntötoiminnassa. Tällä aktiivisella otteella tarkoitan sitä, että me muistamme koko ajan, kun puhumme työelämästä ja työelämän haasteista ja tulevaisuudesta, että koulutus on pienen kansakunnan erittäin tärkeä investointi. Toisaalta muistamme myöskin sen, että me tarvitsemme tähän maahan uusia yrittäjiä, ymmärtämystä yrittäjyyden tärkeydestä. Kun puhutaan koulutuksesta ja opiskelusta investointina tulevaisuuteen tai yrittämisestä, niin aina täytyy muistaa, että näiden molempien vaihtoehtojen pitäisi olla kannustavampia kuin passiivinen työttömänä oleminen tai muut aktiivisesti vapaa-aikahakuiset riennot.

Toivon, arvoisa puhemies, että tämmöinen vahva tulevaisuusorientaatio voi olla sillä tavalla, että me haluamme luoda yrittäjyyden ja yhteisvastuun yhteiskuntaa, missä myöskin erilaisilla lainsäädännöllisillä ratkaisuilla rohkaisemme ihmisiä ottamaan vastuuta omasta elämästä, ottamaan vastuuta lähipiiristään ja sitä kautta vastuuta myöskin yhteiskunnasta, yhteiskunnan rakentamisesta, jotta tulevilla sukupolvilla voisi olla myös mahdollisuus elää ehyttä ja turvattua elämää aktiivisessa, hyvinvoivassa, eteenpäin suuntautuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Kahden vuorokauden ajan jatkunut budjettikeskustelu on päättymässä ja voidaan alkaa tehdä jonkunlaista tilinpäätöstä, mitä tässä budjetissa nyt on hyvää ja huonoa. Haluan kuitenkin todeta ja muistuttaa, että tarkasteltaessa pääministeri Matti Vanhasen hallituksen budjettiesitystä on syytä muistaa, että edellisten vaalien jälkeen eletään aivan uudessa poliittisessa kulttuurissa, joka on pitkälti määritellyt tämänkin salin keskustelun sisällön. Koko kevään poliittinen ilmapiiri oli epävakaa ja joskus tuli jopa mieleen, mitähän tästä oikein vaalien jälkeen tulee. Haluan kuitenkin todeta, että pääministerinvaihdoksen myötä ilmapiiri on selkeästi selkeytynyt ja ainakin minun uskoni nykyisen hallituksen politiikan onnistumiseen ja ensi askelten oikeansuuntaisuuteen on vahvistunut.

Niin kuin totesin, eduskunta on saanut pääministeri Matti Vanhasen ensimmäisen tulo- ja menoarvion käsittelyynsä. On myös huomattava, että tätä tulo- ja menoarvion käsittelyä on jo edeltänyt iso joukko toimenpiteitä, joilla on vaikutuksensa ensi vuoden ja ehkä koko vaalikaudenkin toimintaan.

Paljon on käyty keskustelua hallituksen tekemästä veroratkaisusta ja erityisesti sen vaikutuksesta työllisyyden hoitoon. En usko, että se, mikä ajoitukseen liittyy, on keskustelussa kovinkaan suuren erimielisyyden kohde. Sen sijaan keskustelua on herättänyt tämän verotuksen kohdentaminen. Minun vakaa käsitykseni on — enkä ole varmasti tässä asiassa yksin — että hallituksen tavoite tukea työllisyyden edistämistä, yrittäjyyttä sekä kuntien talouspohjaa on ajoituksellisesti oikea. Taitaa vain käydä niin, että näiden ratkaisujen vaikutuksia hyvästä tahdostamme huolimatta joudumme odottelemaan vielä jonkun tovin.

Työllisyyden hoito on eräs hallituksen keskeisimpiä tavoitteita, eikä hallituksen tavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Sen me kaikki tiedämme ja toivon mukaan myöskin tunnustamme ja teemme hartiavoimin töitä kaikista esteistä huolimatta. Siksi haluan vielä toistaa, että työllisyyden hoitoon kohdistuvia toimenpiteitä on ollut voitava etupainotteisesti kohentaa. Hälyttävää on, että lähes viikoittain olemme saaneet lukea milloin minkin yrityksen henkilökuntaa koskevista irtisanomisista, jotka eivät myöskään määrältään ole olleet vähäisiä. Lisäksi joistakin piireistä on elätetty ajatuksia, että Euroopan unionin laajentuminen ensi vuoden puolivälissä mahdollistaa mittavan yritystoiminnan siirtymisen esimerkiksi Baltian maiden suuntaan. Tässä on joukko haasteita, joihin hallitus käytännössä joutuu paneutumaan voidakseen toteuttaa suunniteltua työllisyysohjelmaansa.

Seurattuani tätä budjettikeskustelua voin todeta, että puheet eivät ole juurikaan sitten edellisen eduskunnan muuttuneet. Nyt arvostelu tulee vain eri suunnasta. Mielestäni kokoomus oppositioasemassa on ollut äänekkäimpien joukossa, jota toinen oppositiopuolueeksi siirtynyt puolue, vasemmistoliitto, on omalta osaltaan säestänyt. Tätä muutosta ajatellessani olen voinut havaita, että edellä mainituista puolueista kumpikin on nyt ilmeisesti omalla paikallaan ja omalla tontillaan ja äänensävyt tulevat sitä mukaa. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että oppositiosta ei ole juuri tämän maan asioiden hoitamisessa apua Matti Vanhasen hallitukselle. Niinpä vastuu onkin suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista pelkästään hallituspuolueilla. Toivottavasti oppositio omalta osaltaan sellaisissa toimenpiteissä, jotka se katsoo mahdolliseksi, vetää myöskin linjaa niin, että esimerkiksi tässä työllisyyden hoidossa jotakin yhteistyötä saadaan aikaan.

Mitä hallituksen painotuksiin budjetin sisällä tämän työllisyyden lisäksi tulee, voin hyvällä syyllä todeta, että terveys- ja sosiaalisektori on vahvasti mukana hallituksen panostuksissa, mutta näihin yksityiskohtiin en sen enempää halua mennä. Sen jokainen voi lukea hallitusohjelmasta ja budjettikirjasta.

Yksi asia on kuitenkin, jota haluan jossakin määrin tuoda esille, ja se on alkoholiverotukseen liittyvät tulevat ongelmat. Sosiaali- ja terveysvaliokunta vieraili jokin aika sitten naapurimaassamme Virossa, ja Riikikogun sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa käydyn keskustelun perusteella voitiin ensinnäkin oikaista se vääryys, joka on saattanut monen mielessä olla, että virolainen viina on halpaa ja sitä käydään sen takia sieltä hakemassa. Täytyy tietysti todeta, että suomalaisille palkkatason mukaan se voi olla halpaa, mutta virolaisille, joiden palkkataso on ihan toista luokkaa, tilanne on toinen. Viron itsenäistymisen jälkeiset ongelmat ovat aika vahvasti näkyneet alkoholin kulutuksen lisääntymisessä, ja jos meille annettiin oikeita tietoja, niin muutaman viime vuoden aikana nautittu alkoholin määrä per asukas on Virossa moninkertaistunut.

Meillä on sama ongelma. Erityisen huolissani olen tämän alkoholipolitiikan seurauksista suomalaisen nuorison alkoholikäyttäytymiseen, ja toivon mukaan tähän asiaan sitten, kun aletaan tarkastella niitä keinovalikoimia, joilla voidaan nämä haittavaikutukset minimoida, löydetään joku ratkaisu, jossa nuorison osalle ei tule semmoista kohtaloa kuin jotkut ovat ennustaneet. Varmasti on niin, että myöskin muiden ryhmien alkoholinkäyttö on vaarassa lisääntyä ja sitä kautta yhteiskunnan ongelmat sosiaali- ja terveyssektorilla lisääntyä. Tämä on suuri huolenaihe, johon täytyy eduskunnan koko painoarvollaan voida puuttua.

Olen usein talousarvion käsittelyn yhteydessä esittänyt toivomuksen ja näkemyksen siitä, että kun eduskunnalle esitetty talousarvio on aika monisäikeinen ja vaikeaselkoinen, niin ei olisi pahaksi, vaikka meillä olisi tällainen ministeriökohtainen analyysi siitä, mihin tämän talousarviovuoden toimenpiteillä oikein vuoden päästä tähdätään. Jos tähänkään ei pystytä, niin lienee toiveajattelua, että koko budjettia koskien tällainen analyysi eduskunnalle annettaisiin ja voitaisiin sitten vuoden päästä tarkastella, miten nämä suunnitellut toimenpiteet käytännössä ovat toteuttaneet sen budjettikirjan tavoitteet.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. V. Koski kiinnitti huomiota luottamuksen ilmapiirin tärkeyteen ja siihen, että mahdollisimman yksituumaisesti kykenisimme näinä aikoina ja tulevina aikoina isänmaan asioita hoitamaan. Meillähän on varsin vaativa tehtävä. Talouskasvu on todella hidas ja monia pilviä on tässä suhteessa edelleen taivaalla. Näissä oloissa työllisyyden parantaminen ja uusien työpaikkojen luominen on todella yhteistä yrittäjyysohjelmaa ja yrittäjyyteen panostamista edellyttävä. Tähän asiaanhan on talousarviossa ja hallituksen ohjelmassa vahvasti kiinnitetty huomiota. Ymmärrän niin, että tämä yrittäjyysasia nauttii tässä salissa hyvin suurta yksituumaisuutta.

Toisaalta meillä on edessä alueellisen tasapainon lisäämistarve. Täällä on kiinnitetty Pääkaupunkiseudun ongelmiin huomiota. Samaan tapaan meillä on ongelmia maaseudulla ja maakunnissa. Siellä on sekä palvelujen saatavuuden että liikenneverkon osalta lisääntyviä tarpeita.

Edelleen meidän on toimeentulokysymyksiin kiinnitettävä huomiota ja samoin palveluihin. Mielestäni täällä on hyvin käyty keskustelua siitä, millä tavoin sosiaali- ja terveyspalveluja tulisi kehittää, niin että niiden saatavuus turvattaisiin kautta maan ja että tällainen eteenpäin suuntautuva ja ennalta ehkäisevä toiminta myös vahvistuisi.