Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2005 on valmistunut ja on nyt lähetekeskustelussa. Tavoitteidemme mukaisesti se on nyt valmistunut aikaisemmin ja suppeampana kuin viime vuonna. Kertomus alkaa oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuoroilla, niitä seuraa yleiskatsaus toimintaan sekä valikoima yksittäisiä ratkaisuja kanteluihin.

Oikeusasiamiehen toimintaa viime vuonna voi kuvata edellisvuosien tapaan: entistä enemmän kanteluita, entistä enemmän ratkaisuja. Perusoikeusuudistushan toi mukanaan laillisuusvalvontaan uuden näkökulman ja työn painotuksen. Tämä muutos ja samanaikaisesti tapahtunut kanteluiden voimakas kasvu johtivat 1990-luvun jälkivuosina siihen, että kanteluiden käsittelyajat pidentyivät. Näihin haasteisiin on pyritty vastaamaan.

Ensisijainen tavoite on edelleen viime vuonna ollut lyhentää käsittelyaikoja tinkimättä kuitenkaan työn laadusta ja perus- ja ihmisoikeusvalvonnan vaatimuksista. Tässä on vielä viime vuoden aikana onnistuttu kohtuullisesti. Kanteluita tuli noin 3 500, ja niitä ratkaistiin vähän yli 3 000. Keskimääräinen käsittelyaika oli noin kuusi kuukautta.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta painottui viime vuonna lapsiin ja lapsiin perheissä kohdistuvaan väkivaltaan ja viranomaisten toimiin siinä. Tästä valmistui erilliskertomus, jonka luovutin eduskunnalle tämän vuoden alussa. Tänä kuluvana vuonna, tämä perus- ja ihmisoikeuspainotus puolestaan näkyy muun muassa siinä, että pidämme toimissamme esillä kahta teemaa, nimittäin viranomaisten neuvontavelvollisuuden toteutumista osana hyvää hallintoa ja oikeusturvaa sekä vammaisten, iäkkäiden ja eri etnistä alkuperää olevien ihmisten yhdenvertaisuuden edistämistä viranomaisten toimissa.

Mitä tulee hallinnon ja lainkäytön tilaan, josta kertomuksessa eduskunnalle myös raportoidaan, tilanne näyttää pääosin hyvältä, mutta myös epäkohtia, ongelmia, virheitä ja laiminlyöntejä on. Viidesosa tutkituista kanteluista johtaa arvosteluun tai muuhun toimenpiteeseen. Näissä tapauksissa on usein niin, että ihmisten perusoikeudet eivät ole toteutuneet perustuslaissa turvatulla tavalla.

Aivan erityisen ongelmallisia ovat pitkät käsittelyajat niin hallinnossa kuin lainkäytössä. Toimeentulotuen tai velkaneuvonnan tarpeessa olevalle lain edellyttämä joutuisa käsittely on elinehto. Myös monien haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oloissa ja kohtelussa on vakavia puutteita. Esimerkiksi vankien olot ovat havaintojemme mukaan entisestään huonontuneet vankiloiden yliasutuksen ja sen aiheuttamien moninaisten vakavien haittojen vuoksi. Edunvalvonta ja varhainen puuttuminen turvattomien ja syrjäytyneiden lasten tilanteeseen vaativat voimavaroja, vain eräitä ongelmia mainitakseni.

Kertomuksen alussa olevassa puheenvuorossani olen ottanut esille perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvityksen. Mielestäni tällaiset loukkaukset tulee mahdollisuuksien mukaan estää, mutta jos niitä tapahtuu, ne tulee selvittää ja niiden seuraamukset hyvittää. Eräs tällainen keino olisi rahallinen hyvittäminen, ja tätä mahdollisuutta puheenvuorossani pohdin. Nykyinen järjestelmä ei mielestäni tarjoa tehokasta ja kattavaa oikeussuojaa hyvityksen muodossa. Jos kansallisesti ei ole mahdollisuutta tällaiseen hyvittämiseen, sitä on haettava kansainvälisillä foorumeilla. Se ei voi olla kenenkään etu.

Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen kiinnittää puheenvuorossaan huomiota edunvalvonnan ongelmiin. Hän toteaa, että edunvalvonnan suurin ongelma on päämiesten suuri määrä edunvalvojaa kohden. Päämiehen eduista huolehtiminen jää siksi käytännössä vähäisemmäksi kuin laki edellyttää. Jääskeläinen on esittänyt sisäasiain- ja oikeusministeriölle harkittavaksi, pitäisikö yleisten edunvalvojien määrästä suhteessa heidän päämiehiinsä säätää lailla tai muuten turvata lain vaatimat riittävät palvelut. Hän on myös ottanut edunvalvonnan entistä tiiviimpään seurantaansa.

Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt puolestaan kiinnittää puheenvuorossaan huomiota siihen, että on syytä seurata viranomaisvaltuuksien laajentamisen vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin. Hän toteaa kriminaalipolitiikan Suomessa kiristyneen ja kansalaisten huolen turvallisuudesta kasvaneen. Kansainvälistymisen vuoksi onkin kiinnitettävä huomiota sellaisiinkin rikoksiin, joita Suomessa ei ole esiintynyt, kuten terrorismiin. Terrorisminvastaisilla toimilla on kuitenkin helposti vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin ja oikeusturvaan. Hänen mielestään Suomessa toimet ovat kuitenkin olleet tässä suhteessa maltillisia.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hyvin tärkeää, että eduskunnan oikeusasiamies antaa selvityksiä. Nyt on ilahduttavaa, että tässä on kulunut vain puoli vuotta ja saadaan tämä. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kirja, ja kansanedustajien pitäisi laajastikin miettiä, mitä meidän päätöksistämme seuraa tavalliselle kansalaiselle ja mitä lait ja muut aiheuttavat käytännössä. Täällä on paljon käytännön esimerkkejä asioista, joihin kansalaiset ja usein heikompiosaiset ja vaikeuksissa olevat ihmiset törmäävät, ja yleensä oikeusturva on oikeusvaltion tärkeä periaate.

Kun katsotaan kanteluiden määriä ja tehtyjä ratkaisuja, niin siitä voi vetää monen näköisiäkin johtopäätöksiä. Toisaalta voi olla niin, että kansalaiset ovat tulleet tietoisiksi omista oikeuksistaan. Sehän on hyvä asia, koska silloin voidaan katsoa, että oikeusturva-asiat toimivat tai ihmiset uskovat, että valituksella ja kanteluilla on merkitystä ja voidaan vaikuttaa tilanteeseen ja oikaista epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä.

Toisaalta tietysti voi ajatella, voisiko kanteluita olla vieläkin enemmän. Tähän johtopäätökseen tulen taas siitä, että suhteellisen pieni osuus on johtanut toimenpiteisiin. Aivan kuten oikeusasiamies Paunio sanoi, ratkaistavia asioita on ollut noin 3 000, mutta erinäköisiin toimenpiteisiin niistä johti 471 kappaletta eli noin 15 prosenttia. Kuitenkin varmaan ihminen, joka hakee oikeutta valituksella tai kantelulla, ajattelee olevansa oikeassa. Tässä kun nämä ikään kuin ovat aiheettomia tai ei tutkita tai ei ole ollut syytä epäillä, että virhe on tapahtunut, niin tietysti sekin kannattaa koettaa mitata ja ajatella, onko se nyt toisaalta hyvä asia; voisi ajatella, että hallinto on toiminut, virhettä ei ole tapahtunut. Toisaalta ajatellaan, että mitään seuraamusvaikutuksia, siis todellisia, ei ole. Tietenkin joku voi ottaa nuhtelun tai huomautuksen pahanakin näpäytyksenä, mutta kyllä se , joka hakee oikaisua kantelulla tai valituksella, ajattelee, että hänelle jotain tästä korvattaisiin tai päätös itsessään muuttuisi eikä että pelkästään viranomainen saa jonkinnäköisen huomautuksen.

Arvoisa herra puhemies! Käytäntö on paras esimerkki, käytännön kautta pääsemme kansalaisia lähelle. Otan täällä muutaman yksittäisen tapauksen, jotka ovat hyvin avartavia ja näköaloja luovia, mistä ihmiset ovat valittaneet.

Ensimmäinen on tämä autovero ja tullin kantamat verot. Täällä on seikkaperäinen ja varsin kansantajuinen selvitys siitä, mitkä olivat odotukset, kun Suomi meni Euroopan unioniin. Puhuttiin, että autovero laskee, monien palvelujen hinnat laskevat. Vaikka on tehty selvä päätös autoverolain muuttamisesta helmikuussa 2003 ja vaikka toukokuussa 2003 on astunut voimaan laki, jossa tämä EY:n ennakkoratkaisu on otettu huomioon, niin näitä asioita kieppuu täällä vielä 2005. Eli tuntuu siltä, että jos EY:stä tai EU:sta joskus olisi tavalliselle kansalaiselle ja veronmaksajalle hyötyä, niin sitten erinäköisillä keplottelutoimilla hyöty pyritään mitätöimään.

Täällä on aivan oikein mainittu, että tässä on todella kohtuuttomia käsittelyaikoja. Autoveron muutoksenhakuaikojen keskimäärä on kaksi vuotta ja vaihteluväli kahdesta neljään vuotta. Ei tämä voi olla missään suhteessa kohtuullista, mutta on hyvä, että tähän on nyt kiinnitetty huomiota. Nyt täytyisi vaan tulla sanktioita tai muutoksia tai näiden ihmisten, joiden etua ja oikeutta on loukattu, tulisi saada tässä oikeutta.

Sitten kunnallishallinnon perusteista. Sehän on tietysti tosiasia, että valtuustot on valittu tekemään poliittista harkintaa edellyttävät päätökset ja valittaa voi vain laittomista päätöksistä. Tämä on tietysti aivan oikein. Sen takia nyt, kun kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan, kannattaa todella tarkasti miettiä näitä pykäliä, mikä sitten tässä tulee, kun yksiköt suurenevat ja tulee erinäköisiä malleja, mikä on sitten tarkoituksenmukaista ja mikä taas on sitten sitä poliittista harkintaa. Pääsääntöisestihän kansalaisilla on sellaiset päättäjät kuin he ovat itse valinneet ja ansainneet niin eduskunnassa kuin kunnanvaltuustoissakin.

Sitten, arvoisa herra puhemies, yksi lempiasiani eli kielilaki. Sehän nyt meille on tullut jäädäkseen ja ainakin siksi asti, kunnes nämä ylilyönnit voidaan korjata. Täällä nyt on alastomimmillaan tämä karkea esimerkki siitä, miten voidaan tehdä, kun oikein hölmöilemään lähdetään: Kun Vähäkyrö-niminen paikka oli merkitty ainoastaan suomeksi Vaasan tiepiirin Vassorissa, Mustasaaren kunnassa, sijainneessa liikenneopasteessa, niin tästä on nyt joku sitten valittanut, että sen pitää olla myös ruotsin kielellä. Mikähän se Vähäkyrö on ruotsiksi? Olisikohan se Vähäkyrö? Eli tämä on aivan samanlainen asia kuin se, että kun metroasema Helsingissä on Kaisaniemi, niin se on ruotsiksi j:llä, Kajsaniemi. Eihän tämmöisessä ole mitään järkeä, eli pitäisi kohtuutta noudattaa. No, onneksi tämä apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu tässä on kansalaisten perusjärkeä turvaava, ettei tällaiseen ole mitään aihetta, että tästä nyt sitten pitäisi joku häränsavuille nostaa.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi käytännön esimerkki sivulta 252: liikkumaesteen aiheuttanut hissin peruskorjaus. Tämä on minun mielestäni yksi todella hyvä käytännön esimerkki siitä, miten usein vaikeassa asemassa oleva ihminen voi joutua kärsimään. Tässä on tapaus, että asunto-osakeyhtiöön on tehty hissin peruskorjaus ja sen jälkeen hissikoko on pienentynyt ja kantelija ei enää pyörätuoliaan käyttäen mahtunut tähän hissiin. Kyllä meidän tällaisia asioita pitää pystyä hoitamaan niin, ettei näihin hankita oikeutta kantelemalla ja valittamalla. Pitää pystyä hoitamaan nämä vaikeassa asemassa olevien ihmisten asiat niin. Siinä pitäisi olla joku sanktio ja joku pykälä; jatkossa tällaista ei voi päästää tapahtumaan.

Eli kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, vaikka sinänsä suhtaudun hieman varauksellisesti siihen, onko Suomen laillisuusvalvonnan tila niin hyvä kuin yleisesti luullaan — ainakin minuun ottaa kymmeniä ihmisiä vuosittain yhteyttä asioissa, joissa he katsovat, että he eivät ole saaneet oikeutta, he eivät ole tulleet kuulluiksi ja oikeudenmukaisesti kohdelluiksi, ja tämä ongelma on sellaiselle ihmiselle henkilökohtaisena aina sataprosenttinen — ymmärrän, että maata on lailla hallittava ja päätösten pitää perustua lakeihin. Mutta meidän pitää tässä eduskunnassa tehdä sellaisia lakeja, joita sitten voidaan soveltaa tuolla, kun ihmiset ovat tämän lainkäytön kohteena, niin, että oikeus ja kohtuus tapahtuu, että tällaiset esimerkit, joita nyt tämänkin kertomuksen kautta muun muassa pyörätuolipotilaitten tai muiden ihmisten kohdalla tulee eteen, pystytään jatkossa välttämään ja että jos tämmöinen virhe tapahtuu, niin ei siinä vaan todeta, että virhe on tapahtunut, vaan että tämä asianomainen ihminen saa myös oikeutta.

Toivoisi, että tässä käytäisiin vilkas keskustelu ihmisten oikeusturvasta, mutta näyttää olevan niin, että suurin osa kiirehtii muihin rientoihin. Mutta tämä olisi joka tapauksessa hyvin tärkeää, ja toivon, että tämä kirja kuluu kansanedustajien käsissä, että me kaikki ymmärtäisimme, mitä meidän päätöksistämme seuraa ja kuinka niistä ihmiset sitten valittavat.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin halunnut tässä yhteydessä lyhyesti kiinnittää huomiota vain yhteen näkökulmaan. Oikeusasiamiehen toiminnassa ja tässä kertomuksessakin on hyvin paljon esimerkkejä tilanteista, joissa Oikeusasiamiehen toimisto joutuu arvioimaan rikoksista epäiltyjen, syytettyjen, tuomittujen, vankien ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien ihmisoikeuksien ja laillisten oikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Tämä on tietysti ihan luonnollista, ja voi sanoa, että hyvin laajastikin, kun puhutaan oikeusturvaongelmista, puhutaan ihmisoikeuskysymyksistä, niin yleensä on hyvin paljon esillä nimenomaan epäiltyjen tai syytettyjen tai vangittujen tai tuomittujen kohtelu ja heidän oikeusturvansa takaaminen kaikissa tilanteissa.

Tältä kannalta katsoen väittämättä sinänsä, että nämä asiat olisivat mitenkään vastakkain, on mielestäni erittäin hyvä, että oikeusasiamiehen kertomuksessa ja toiminnassa on noussut esille myös tapauksia, joissa on ollut kyse nimenomaan rikoksen uhrin oikeusturvan toteutumisesta. Täällä sivulla 55 kerrotaan eräistä näihin liittyvistä tilanteista.

Haluaisin vaan omalta osaltani lähettää oikeusasiamiehelle ja hänen kauttaan toimistolle terveiset siitä, että toivoisin rikoksen uhrin asemaan oikeusturvanäkökulmasta kiinnitettävän myös asianmukaista huomiota. Käytännössä usein tilanteissa on kyse siitä, että rikoksentekijällä tai syytetyllä on paljon paremmat edellytykset esimerkiksi yhteiskunnan turvaamaan oikeusapuun kuin rikoksen uhrilla, vaikka rikoksen uhrin tosiasiallinen asema ei välttämättä ole yhtään sen vahvempi omien oikeuksiensa puolustamisessa siinä tilanteessa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä pidän arvokkaana sitä, että meillä on eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus täällä täysistunnossa käsittelyssä. Tämä Ruotsista jo vuosisata sitten levinnyt ombudsman-järjestelmä on Pohjoismaiden kautta ja itse asiassa myös Suomen kautta leviämässä myöskin maailmalle. Tämä on arvokas tapa mahdollistaa kansalaisille oikeusturvaa tilanteessa, jossa joko hallintoratkaisut tilanteessa tai toisessa eivät selkeästi ole lain mukaisia tai jossa joka tapauksessa on tulkinnallisuutta. Tässä suhteessa kansalaisten oikeusturvan kannalta on aivan erinomaista, että meillä tämä järjestelmä on olemassa.

Minä vähän hämmästelin ed. Soinin puheenvuoroa, kun hän kävi tätä oikeusasiamiehen kertomusta lävitse ikään kuin moitelistana suomalaisista hallintokäytännön ongelmista. Minulle päinvastoin tuo oikeusasiamiehen kertomus on asiakirja, joka kertoo sen, että me voimme avoimesti käsitellä näitä asioita ja me olemme myös instituutio, joka käsittelee näitä asioita ja luo oikeusturvalle pohjaa. Minusta oikeusasiamiehen kertomus ei ollut moitelista, vaan nimenomaan lista, joka kertoo meidän hallintokäytäntömme erinomaisuudesta tässä suhteessa.

Jos puhemies vielä sallii, niin minä haluaisin myös henkilökohtaisesti kiittää oikeusasiamiehen toimistoa kansanedustajana, koska kovin monta kertaa on tilanne samanlainen kuin mihin ed. Soini tässä viittasi, että kansalaiset ottavat meihin yhteyttä. Heillä on ongelmallinen tilanne joko paikallisviranomaisen tai valtakunnallisen viranomaisen suhteen. Ja kyllähän se kansanedustajalle on valtava helpotus, valtava helpotus, että me voimme monissa tilanteissa sanoa, että kääntykää eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen, annamme yhteystiedot, ja tätä kautta useimmissa tapauksissa on myöskin saatu sitä tietoa ja apua, mitä kansalaiset ovat kaivanneet. Tässä suhteessa haluan kansanedustajana kiittää tehdystä työstä koko oikeusasiamiehen toimistoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että kansanedustajat saavat eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen vuosittain. Meillä on nyt tarkasteltavana vuosikertomus menneeltä vuodelta. On erittäin hyvä, että eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta tehdään erilaista hallinnon tarkastelua aivan paikan päällä. Tämä on todella hyvä käytäntö. Suomalaiseen valtioon kuuluu hyvä oikeus, aina parempi oikeus ja oikeuden noudattaminen kaikilla tasoilla. Tämä on erinomaisen hyvä asia ja siitä kiitos.

Meihin kansanedustajiin todella otetaan enemmän taikka vähemmän yhteyttä oikeusturvaksi koettelevissa asioissa. Allekirjoittanutkin tuntuu päivittäin saavan useita yhteydenottoja. Toisaalta ne ovat hyvin vaikeasti selvitettäviä. Siinä suhteessa on hyvä, että meillä on oikeusasiamiehen virasto, joka pystyy hoitamaan ja voi hoitaa asioita. Mutta kaikesta huolimatta kansalaiset kokevat, että he eivät saa sillä tavalla oikeutta kuin he haluaisivat.

On aivan selvä, että järjestäytyneessä yhteiskunnassa me toimimme lakien mukaan, mutta olisi toivottavaa saada parannetuksi tilannetta niin, että ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä tyytyväisyys lakeja kohtaan, saamaansa oikeutta kohtaan. Lakejahan voidaan muuttaa, sitä varten on eduskunta, mutta oikeutta kohtaan tulisi olla mahdollisimman hyvä tyytyväisyys. Toivoisinkin, että jollakin tavalla saataisiin selvitettyä mahdollisimman kansantajuisesti ne kysymykset, joissa kansalaiset ottavat yhteyttä meihin ja arvatenkin oikeusasiamiehen virastoon ja siellä oleviin henkilöihin.

Näkisin, että joittenkin kipukohtien purkaminen saattaisi helpottaa, jos ne ovat purettavissa. Voihan olla, että aina tätä ei ole tehtävissä, mutta toivoisin, että näin voitaisiin tehdä, ja toivoisin, että ongelman taustalla voitaisiin nähdä myöskin se itse ongelma eikä vain hallinnollinen lainmukaisuus. Tämäkin on tietysti vaikea kysymys käytännössä toteuttaa, mutta näitä toivomuksia esitän, koska kansalaiset haluavat kääntyä meidän puoleemme. Osa kääntymisistä on aivan selvästi aiheettomia, mutta siellä saattaa olla ja varmasti on asioita, jotka ovat aiheellisiakin. Sen vuoksi toivon, että ihmiset voisivat saada hyvää oikeutta.

On hyvä, että myös yleensä kiinnitetään kansalaisoikeuksien ja turvallisuusnormien toteutumiseen huomiota. Eräs kysymys on nyt ajankohtainen, kun Hankasalmella nuori naishenkilö joutui karhun raatelemaksi. Kysymys siitä, kuinka paljon Suomessa on petoja, on eräs tällainen turvallisuuteen liittyvä kysymys. Olen aiemman oikeusasiamiehen kanssa tätä pohtinut, ja hän sanoi, että kyllä ihmisen oikeuden turvallisuuteen pitää olla ensisijainen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Soini sanoi, tämä eduskunnan oikeusasiamiehen kirja tulee jokaisen kansanedustajan lukea ja sisällöltään omaksua. Mielestäni siinä on kyllä hyvä neuvo, mutta olisin kyllä lisäämässä siihen neuvoon, että siitä pitää vielä suorittaa tämmöinen peruskuulustelu jossakin julkisessa paikassa, onko tämä tieto omaksuttu ja nähty.

Niin kuin tässä aikaisemmat puhujat ovat todenneet, on erinomaisen hyvä asia, että Suomessa on tällainen järjestelmä, missä kansalaisella on oikeusturvan selvittämisen kannalta paikka, mihin hän voi huolineen kääntyä ja missä selvitellään, onko viranomainen ja virkamies ollut oikealla asialla ja tehnyt oikeita päätöksiä. Mutta kyllä täältä joitakin omituisuuksia löytyy esille, ja ymmärrän erinomaisen hyvin, että oikeusasiamiehen pitää tehdä päätös ja antaa lausunto ja ratkaisu sillä perusteella kuin säädökset ovat olemassa. Mutta hakisin tänne tietenkin vähän tämmöistä maalaisjärjenkin mahdollisuutta ja sen järjen käyttömahdollisuutta, kun esimerkkinä otan täältä nyt pari asiaa, joista toinen on perustellumpi ja toinen vähemmän perusteltu, ja sen jälkeen keskityn yleiseen puheenvuorooni tässä aiheessa.

Täällä kohdassa sivulla 76 todetaan televalvonnasta kadonneen henkilön etsimiseksi jne. Poliisi on tehnyt päätöksen 14-vuotiaitten tyttöjen katoamisesta ja matkapuhelinpaikantamisen perusteella selvittänyt, missä tyttäret ovat jne., miten tämä homma on tapahtunut. Ymmärrän niin, että ilmeisesti tapaus on saatu ratkaistua, mutta oikeuden lupa tähän on hankittu vasta päivien jälkeen, ja niin oikeusasiamies kiinnittää huomiota siihen, että olisi tullut lainsäätäjän edellyttämällä tavalla hakea lupa 24 tunnin kuluessa jne. Kyllä tässä aiheessa näkisin, että kun näin kirjoitetaan, niin joku pienisieluinen virkamies ja hänen esimiehensä saattavat kovastikin närkästyä ja pahoittaa mielensä, että tämmöinen huomautus on täältä ikään kuin tullut, mutta ehkä siinäkin tapauksessa on toteutettu tätä asiaa järkiperusteella. Toivoisin, että oikeusasiamiehellä olisi myöskin mahdollisuus tavalla taikka toisella viestittää sitä, ovatko säädökset ja lainsäädäntö ajan tasalla ja olisiko siinä jotain korjaamista ja onko pienen ihmisen mahdollisuus myöskin tämän järjen käytön perusteella paremmin huomioon otettavissa, vaikka vastoin määräyksiä, jos on jo ikään kuin tehtykin.

Sitten toinen läheinen asia, mikä syntyy täältä, on maa- ja metsätalous. Nyt Suomi elää tässä Euroopan unionin byrokratiassa, missä kaikki tulee sieltä unionista niin, että tämä viljelijä, yksittäinen orpo maantallaaja, isomman taikka pienemmän tilan haltija, pankin orja useimmiten (Ed. Soini: Brysselin orja!) — no, Brysselin kautta — pankin orja vielä sillä lailla, että omaisuuskin on sinne Brysseliin menossa, taikka niiden toimenpiteitten ansiosta on tavallaan Brysselin virkamiesten valvonnan alla ja mielivallan alla, jos näin voisi sanoa. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että oikeusasiamiehellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa näihin Brysselin päätöksiin, mutta ei se huonompi olisi, vaikka sitä henkistä tukea voisi sitä kautta löytääkin.

Mutta löysin täältä yhden kohdan, missä apulaisoikeusasiamies katsoo yksityistietoimitusta koskevassa asiassa, että "toimitusinsinöörin ei olisi tullut keskeyttää toimituskokousta tiekunnan perustavan kokouksen pitämistä varten, ennen kuin tieyksiköt oli määrätty". Näin tämä lainaus päättyy. Voisi todeta, että kun ensimmäisen kerran luin, ajattelin, että samapa tämä nyt, oli pidetty tai keskeytetty ennen taikka jälkeen, mutta luulen, että eduskunnassa kaikilla ei ole oikein tietoa, mikä se kokonaisuus tässä aiheessa on olemassa. Sen osalta on merkitystä tietenkin sillä, miten nämä yksiköt on määrätty ja paljonko se rasitus kohdistuu, kun äänestys tapahtuu yksikköperusteella eikä mies ja ääni -periaatteella.

Jos luodaan kuvitteellinen kuvitelma, sellainen, että minulla on tiekunnassa viisi yksikköä, ed. Soinilla kaksi ja ed. Zyskowiczilla yksi, ja silloin kun toimitus on keskeytetty niin, että mies ja ääni -perusteella sitä ratkaistaan, niin silloinhan tietenkin ed. Soini ja ed. Zyskowicz äänestävät ja nauravat minut sieltä ulos. Mutta sen jälkeen, kun yksiköt on jaettu, niin sitten minä yksin voisin kuitenkin päättää, mitä mieltä siitä tien tarpeellisuudesta olen, ja teidän tulisi yhtyä siihen enemmistön päätökseen, mikä olisi taas minun mielipiteeni. Näin katsottuna kyllä oikeusasiamies on menetellyt erinomaisen hyvin tässä ratkaisussaan tehdessään semmoisen järjen mukaisen päätöksen, että ei olisi tullut keskeyttää ennen kuin yksiköt on jaettu, ja sillä lailla tämä toimitusinsinööri on ehkä ollut tavallaan kokematon. Mutta sen käsityksen mukaan, mikä näistä toimitusinsinööreistä on olemassa, hehän pyrkivät hyvään ja tarkoituksenmukaiseen ratkaisuun. Tämä on ehkä mahdollistanut sen, että tämä tie- ja rakentamispäätös, korjauspäätös, on syntynyt sillä perusteella niin kuin insinööri on sen halunnutkin.

Herra puhemies! Pidän erinomaisen hyvänä tätä kertomusta, erinomaisen hyvänä sitä käsittelyä ja myöskin sitä käsittelyä, että se tapahtuu tällä lailla helatorstaiaattona, jolloin voimme, miten sanoisin, vapaasti puhua, koska ei täällä liioilla puheenvuoroilla olla tätä keskustelua häiritsemässä. Minä luulen, että vaikka ed. Oinonen poistuikin, niin me ed. Soinin kanssa saamme vielä toisetkin puheenvuorot tässä tänään.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiittää oikeusasiamiehen toimintakertomusta siitä kokonaisuudesta, kattavuudesta ja asioihin tarttuvuudesta. Sieltä saa todella hyvän kuvan siitä, miten asioita on tarkastettu ja minkälaisia asioita on tarkastettu ja mitä on noussut.

Ensimmäisessä puheenvuorossaan oikeusasiamies Paunio nostaa myös kysymyksen siitä, pitäisikö perusoikeusloukkaukset hyvittää, eli kun erilaisia loukkauksia tapahtuu ja ihmiset kokevat, että heidän ihmisoikeutensa eivät toteudu, ja tekevät kanteluita ja kysymyksiä, niihin tulee suhtautua vakavasti ja mahdollisesti viedä sillä tavalla loppuun saakka, että ihminen voi kokea, että sai hyvityksen, joka myös tyydyttää, tai hän kokee oikeudenmukaisuutta. Kiitos teille, että olette tämän nostanut ja vielä siinä viimeisessä kappaleessa sen, että asiaa voi viedä eteenpäin ja oikeusasiamiehellä olisi mahdollisuus tehdä mahdollisesti suosituksia ja esityksiä perusoikeusloukkauksien hyvittämiseksi. Jäämme odottamaan tämän prosessin etenemistä. Tätähän todella toivoisi, kun erilaisia asioita on, että niissä tapahtuu vielä tarkentumista.

Toisesta asiasta haluan todella antaa kiitokset näissä asioissa, mitä meillä on sosiaalihuollossa, koska tässä sosiaaliturvan asiat nousevat hyvin vahvasti esille. Kun psykiatrisissa sairaaloissa on ylikuormitusta, olette puuttunut tähän. Todella toivoisi, että eri laitoksissa ja sairaaloissa tämä nyt otettaisiin vakavasti, että laatuun kiinnitettäisiin huomiota. Vaikka kaikkia ei voidakaan tarkastaa, olette näitten tapausten kohdalla ne hyvin nostanut esille.

Vielä lopuksi tämä omaishoidon tukeen liittyvä kannanotto, minkä olette esittänyt siihen kysymykseen, mikä täällä on noussut asiakkaan nostaessa esiin, miten hänen omaishoidon tuen hakemustaan on käsitelty: kiitos siitä.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade justitieombudsman! Det verkar som om vi nästan skulle föra en europeisk diskussion, så mycket tackar vi justitieombudsmannen för hennes insats. Om det tillåts att säga så är det ju så som man brukar prata i Europaparlamentet, man tackar den ena och tackar den andra, men här har vi orsak. (Ed. Zyskowicz: Här har vi orsak!) — Jag brukar alltid tacka bara när det finns orsak, också i Europaparlamentet.

Jag tycker det är särskilt glädjande att med ett visst perspektiv kunna följa med hur också en del konkreta påpekanden har lett till ändringar i lagstiftningen.

Kiinnitän huomiota siihen, että muun muassa kannanottonne, mikä koski verohallinnon maksullisia puhelinlinjoja, on johtanut kansalaisten kannalta selkeään parannukseen. Maksukäytäntöä on muutettu ja kohtuuttomuuksia poistettu. Samalla lailla voimme aika nopeasti, uskon, nähdä tuloksia lastensuojelun erilliskertomuksesta, joka nyt on valiokunnissa käsittelyssä.

Det är också ytterst viktigt att vi har fått den särskilda berättelsen som vi diskuterade för en tid sedan, och som jag är helt övertygad om att kommer att leda till resultat.

Vidare kan vi konstatera att de avsnitt som jag som ledamot av lagutskottet fäster mycken uppmärksamhet vid är också de samlade uppgifterna om klagomål mot Finland i Europeiska människorättsdomstolen, att de finns samlade så här konsekvent och att man kan ta del av dem.Jag har själv alldeles för några veckor sedan noterat ett nytt avgörande där man kunde konstatera att fadern i ett fall hade berövats sin rätt till faderskapet genom den utdragna processen i ett vårdnadsmål här i Finland.

Valitettavasti muutama viikko sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella oli syytä taas puuttua yhteen asiaan, jossa tavallaan pitkä menettely, pitkäksi venynyt huoltajuuskiista, oli todellisuudessa johtanut siihen, että isä menetti lapsensa tai lapset menettivät isänsä. Joskus sitä ratkaisua täällä Suomessa on mainostettu edistyksellisenä. Itse tiedän sitä seuranneena, että tässä käytettiin hyväksi meidän lainsäädäntömme aukkoja, joiden avulla se osapuoli näissä kiistoissa, joka ei halua tehdä yhteistyötä, voi saada siitä palkinnon ja voi manipuloida lapsia.

En tiedä, millä tavalla tässä yhteydessä perhettä enää voidaan kompensoida, koska on kulunut jo niin monta vuotta, mutta se herätti aikoinaan kyllä, itse käsittely, myöskin suurta hämmennystä, koska se oli semmoinen eurooppalainen tapaus ja vanhemmat olivat eri Euroopan maista. Mutta toivon mukaan me otamme siitäkin oppia.

Jag vet inte riktigt, ledamot Soini, om vi läser samma berättelse, och jag tror inte heller att vi gör det. Jag läser den svenska versionen av justitieombudsmannens berättelse och eftersom jag i förrgår kom körande förbi just nämnda ort i Korshom i Vassor, en ytterst vacker fjärd i Korsholms kommun, så noterade jag med tillfredsställelse att biträdande justitieombudsmannen har sagt att vägförvaltningens förfarande inte har varit korrekt. Jag tycker att det är bra att man går in för att konstatera att bägge språkgruppernas trivsel är lika viktig.

Jag tror inte att skyltar kostar särskilt mycket och jag vill upplysa er om att Vähäkyrö heter Lillkyro på svenska och det är den version som alltid har brukats i min familj när vi pratar om de stora Lillkyroskogarna som man skall akta sig för för där börjar man också väldigt lätt må illa i bussen om det är en krånglig färd.

Jag tackar biträdande justitieombudsmannen för det här ställningstagandet och det är väldigt bra att vi har en princip som är annorlunda än till exempel den i Belgien så att det på våra vägskyltar ganska tydligt står till exempel Kimito, Kemiö, så att man vet var man skall ta av när man kommer från motorvägen Helsingfors—Åbo.

Vidare har vi också kunnat notera att nya biträdande justitieombudsmannen Jukka Lindstedt har deltagit i beredningen av den här berättelsen för första gången och jag vill tacka för att han kanske som en av de första har lyft fram vilken betydelse lagstiftningen om terroristbekämpning har för den europeiska rättstraditionen.

Tässä on syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä terrorismilainsäädäntö merkitsee Euroopassa. Olemme voineet todeta, että erilaiset tutkintaelimet yhteisissä parlamentaarisissa kokouksissa ovat tulleet siihen tulokseen, että noin 30—40 eurooppalaista on tiettävästi viety Euroopasta USA:han joko vankeuteen tai kuulustelua tai mitä tahansa oikeudellisia tai oikeudettomia toimenpiteitä varten. Tästä keskustellaan aivan liian vähän ja kaikesta siitä, mihin se tulee johtamaan tulevaisuudessa. Todellakin Suomessa voisimme keskustella koko tästä ongelmatiikasta muun muassa niin kuin apulaisoikeusasiamies on ottanut esiin Guantanamon tilanteet.

Till slut vill också jag bara konstatera att justitieombudsmannasystemet är en alldeles utmärkt institution som vi har fått, och vi skall vara tacksamma över att våra rättsregler kom från väster och icke från öster. Skulle de ha kommit enbart från öster tror jag inte att vi skulle ha haft den här goda institutionen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus on taas tullut meille luettavaksi. Kolme keskeistä asiaryhmää, jotka aiheuttavat kanteluita, ovat sosiaaliturva, poliisi ja terveydenhuolto. Kaiken kaikkiaan kymmenen kärjessä ovat, jatkaen tästä: tuomioistuimet, vankeinhoito, työhallinto, kunnallisasiat, verotus, ulosotto ja opetus. Vasta yhdentenätoista tulee sitten ympäristö. Eli nämä asiat puhuttavat eniten.

Aika yllättävää on, että esimerkiksi vanhustenhuollosta ei täällä ole lainkaan. Ainakin kun äsken sain tämän kirjan käteeni ja katsoin sitä, siihen ei ollut laisinkaan kannanottoja, vaikka tiedän, että vanhustenhoitoketjussa samoin kuin sairaanhoitoketjussa on valitettavasti ongelmia. Jo tänäänkin sain sellaista palautetta tuolta puhelimitse. Mutta onneksi oikeusasiamies on ollut itse aloitteellinen ja esimerkiksi lasten asioissa ollut oma-aloitteinen. Ehkä vanhustenhoitoketju tai sairaanhoitoketju olisi sitten seuraavan aloitteellisuusaktiviteetin mahdollinen hyvä kohde.

Ainakin Puolustusvoimissa oikeusasiamiehen käyntiä varuskunnissa on aina odotettu, kuka sitä on jännittänyt, kuka pelännyt ja kuka odottanut, että saa asiansa kuntoon. Joka tapauksessa pidän sitä hyvänä, että tällainen käytäntö on.

Mielenkiintoista on sivulla 67 huomata se, että on puututtu jopa virkamiesten käytökseen. Puhemieskin on täällä meidän kansanedustajien käytökseen puuttunut, niin että on erikoista, että sekin asia on täällä pitänyt erikseen ottaa kertomukseen, että ihmisten on käyttäydyttävä kunnolla ja asianmukaisesti.

Valtiovarain hallinto- ja tarkastusjaoston jäsenenä en voi olla puuttumatta vankeinhoidon tilaan, jossa haluan vain lyhyesti kiinnittää huomiota siihen, että henkilöstön ja vankien suhdeluku vankeinhoitolaitoksessa oli vuonna 2001 0,87 ja vuonna 2004 se oli 0,72. Tämän suhdeluvun tulisi olla vähintään 0,8. Tämä tarvitaan vankilaturvallisuuden takaamiseksi ja jotta vankilatoiminnot voidaan ylläpitää hyväksyttävästi. Pitää pitää myös huoli siitä, että vangit voivat käydä töissä. Tämänhetkisen tilanteen mukaan, mitä olemme ministeriltä saaneet kuulla, vangit eivät esimerkiksi pääse töihin. Toisaalta sitten kuitenkin turvataan jopa ruotsinkielinen vankilapalvelu. Mielestäni tämä on aika erikoista.

Kansaneläkelaitoskaan ei ole jäänyt ilman kanteluita. Täällä on kohta, jossa Kansaneläkelaitos on todennut, että ei voida edellyttää, että jokaisen toimihenkilön, siis Kansaneläkelaitoksen toimihenkilön, tulee olla perillä ulosmittauksen säädöksistä. Tämä on mielestäni aivan oikein. Kaiken kaikkiaan Kansaneläkelaitoksen henkilökunnalla on kohtuuton tilanne, koska he joutuvat tulkitsemaan yli 150:tä säädöstä ja hallitsemaan ne kaikki. Varsinkin kesäaikana, jolloin joutuu ehkä olemaan pienessä yksikössä yksin päätöksiä tekemässä, tämä on hankala tilanne. Ihme, että valituksia ei ole Kansaneläkelaitoksen kohdalla huomattavasti enemmän. Totta kai sähköinen asioiden käsittely helpottaa tilannetta ja se, että näitä Kansaneläkelaitoksen asioiden ratkaisuja keskitetään suuriin keskuksiin.

Lisäksi puuttuisin samaan, mihinkä ed. Soini, autoveron käsittelyyn. Se on saanut kyllä aika lailla huomiota osakseen, mutta kun ed. Soini sanoi, että on kestänyt kauan käsitellä autoveroasioita, on myös muita asioita, ja täytyy todeta, että kyllä ihmiset ottavat varmasti meihin kaikkiin kansanedustajiin yhteyttä ja voimme ohjata heitä sitten eteenpäin, että tämä asia kuuluu oikeusasiamiehelle. Mutta täytyy myös myöntää, että allekirjoittaneeseen on otettu yhteyttä siksi, että oikeusasiamieheltä ei ole tullut ratkaisua kanteluun, ja tämä ei suinkaan ole syytös, vaan tiedän, että siellä on myös resurssipulaa. Toivon, että oikeusasiamiehelle kohdennetaan myös riittävät resurssit hoitaa ne asiat, jotka oikeusasiamiehen toimisto haluaa tehdä ja hoitaa, mutta ei kykene kohtuullisessa ajassa toimimaan, koska on resurssipula.

Kaikkeen lopuksi haluan vielä sanoa tästä, mistä ed. Soini myös jo puhui aikaisemmin, esteettömästä liikkumisesta. Esteetön liikkuminen ja esteetön rakentaminen on kaikille meille eduksi. Tiedämme, että väkemme Suomessa vanhenee nopeasti. On ihmeellistä, että tällaisia asioita ei oteta paremmin hallinnossa huomioon, että rakennetaan edelleenkin tiloja niin, että ei pääse esteettä esimerkiksi wc-tiloihin, niin kuin tässä kyseisessä tapauksessa. Varsinkin nyt, kun vammaispoliittinen selonteko on liikenteessä tuolla valiokunnissa, niin pitäisi pitää huoli, että tähän esteettömään liikkumiseen, vapaaseen kulkemiseen meille kaikille luodaan mahdollisuudet.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Yhdyn edellä esitettyihin kiitoksiin eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen selkeydestä ja informatiivisuudesta.

Tarkemmin käsittelisin sitä asiaa, johon ed. Rauhala jo kiinnitti huomiota, elikkä oikeusasiamiehen itsensä avausta siitä, pitäisikö perusoikeusloukkauksia järjestelmällisemmin hyvittää niitä kärsineille. Tällaisen hyvitysjärjestelmän luominenhan on helpompaa silloin, jos on kysymys tämmöisestä aika lailla muodollisesta järjestelmästä kuin juuri oikeudenkäyntien viivästyminen, ja sieltä tulee sitten tämä eurooppalainen esimerkki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta, miten näitä hyvityksiä on edellytetty järjestettävän. Sitä koskeva selvityshän on Suomessa menossa.

Vaikeammaksi asia tulee silloin, jos puhutaan sitten materiaalisista perusoikeuksista, esimerkiksi sosiaalisista ja sivistyksellisistä perusoikeuksista. Siellähän se keskeinen toimeksianto on lainsäätäjälle ja hallinnolle järjestää ne perusoikeudet käytännössä, ja oleellista on saada toteutumaan käytännössä se tavoiteltu tila, ei niinkään se, saako sen puuttuessa sitten vuosien jälkeen jonkin hyvityksen tai korvauksen. Eli tässä täytyy miettiä koko perusoikeusskaalalla sitä, miten saadaan tehostettua tätä ihmis- ja perusoikeusvalvontaa.

Yksi reittihän on varmaan juuri tämä materiaalinen hyvittäminen. Siellähän on taas eurooppalaisista normistoista tullut huomattavan kevyesti saatavia hyvityksiä perinteisiin vahingonkorvauksiin verrattuna, esimerkiksi juuri nämä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaiset järjestelyt, joissa juuri eurooppalaisen lainsäädännön pohjalta on haettu keskeisiä pakotteita tavallaan normien noudattamiseen siitä, että vähemmällä näytöllä ja matalammalla kynnyksellä saa huomattavia taloudellisia korvauksia. Sillä tiellä ei varmasti voida kovin pitkälle edetä, sitten tulevat nämä taloudelliset resurssit vastaan.

Toisia reittejä ovat sitten monipuolisemmat reagointimuodot. Pitäisikö oikeusasiamiehellä olla, ja miksei myös oikeuskanslerilla, omalla lainvalvojan sektorillaan mahdollisuudet saada näkyvämmin palautettua oikeampi tila elikkä pitäisikö saada esimerkiksi hallintopäätös tai tuomio purettua, jos nähdään, että se materiaalisesti on virheellinen, vaikka nämä muodolliset valitusajat ja tämä varsinainen oikeusturvakoneisto olisi loppuun käytetty. Siinä varmasti on pohtimista. Meillähän yksi tärkeä linja on se, että oikaisua lisättäisiin tämmöisen aineellisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiskeinona hallinnossa erityisesti. Tavallaan virkakoneisto tunnustaisi, että tämä ehkä ei ihan oikea ratkaisu ollutkaan, vaikka valitusajat olisivat ummessa, jos jälkeenpäin tulee uutta informaatiota, ja tämä purkukynnys tai oikaisukynnys olisi matalampi. Se olisi varmasti toinen tämmöinen tie, jota myöten päästäisiin paremmin siihen materiaaliseen ja aineelliseen oikeudenmukaisuuteen, jonka tietysti tavoitteena pitää olla.

Mutta nämä selvästikin vaatisivat jatkoselvittelyjä. Niin kuin viittasin, vain aika kapealla sektorilla on menossa juuri tuomioistuinpäätösten, oikeuspäätösten, viivytystapausten korvaus- tai hyvitysmahdollisuus. Pitäisi selvittää koko tätä skaalaa, näitä muita reagointitapoja, joilla sitä aineellista oikeutta voitaisiin kuukausien ja vuosienkin jälkeen saada toteutetuksi.

Mitä laajemmin tulee ihmisoikeusvalvontaan, niin nythän jo tämän eurooppalaisen kehityksenkin myötä pitäisi tällaisen reagoivan, kanteluihin perustuvan ihmisoikeusvalvonnan ohella tiivistää sellaista jatkuvaa ikään kuin monitoroinnin tyyppistä valvontaa, jossa katsottaisiin, miten suurissa määrissä hallintopäätöksiä tai todellista elämää toteutuvat esimerkiksi laitospaikoissa olevien henkilöiden perusoikeudet. Tässähän vastuut jakautuvat hyvin moneen osaan hallintoa. Vaikkapa terveydenhuollon, sosiaalihuollon laitoksien osalta on oma viranomaiskoneistonsa ministeriöstä lääninhallituksiin ja kuntiin saakka, jonka erityisenä tehtävänä tämän valvonta on.

Siinä, miten tällaiset ikään kuin sektorikohtaiset valvontatoimet ja ihmisoikeuksiin, perusoikeuksiin erikoistuvat valvontatoimet yhdistetään, on päivän kysymys tällaisen kansallisen toimivan ja tehokkaamman mallin rakentaminen, se miten rakennetaan riippumaton perusoikeus- ja ihmisoikeusvalvonta, jotta se olisi kattavampi kuin tämä kanteluihin perustuva, ikään kuin jälkikäteen reagoiva valvontamekanismi. Siinä varmasti tarvitaan suoraa yhteyttä tähän jo olemassa olevaan koneistoon, erityisesti juuri eduskunnan oikeusasiamiehen virastoon, mutta myöskin sitten näihin sektoreilla tapahtuviin valvontatoimiin, että niissä saadaan tämä yksilinjainen perusoikeuksien valvontaidea toteutumaan ilman mitään suuria resurssilisäyksiä.

Oikealla hengellä ja oikealla tarmolla päästään selvästi eteenpäin, mutta voi olla tarpeen myöskin erityisen ihmisoikeusinstituution rakentaminen eduskunnan oikeusasiamiehen viraston ympärille. Tässä tietysti eduskunta on oikeastaan oikeampi taho laittamaan asian vireille kuin puhtaasti eduskunnan oikeusasiamies. Tämä impulssi tai idea, joka tuon kertomuksen myötä on tehty, on tärkeä, ja toivottavasti sekä eduskunta että sitten valtioneuvosto ottavat vaarin näistä ajatuksista ja käynnistetään sitten tämmöinen suomalaisen toimivan mallin rakentaminen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhtä uutterasti kuin minä kritisoin kielilakia ja sen mukana katsoakseni tulevia kohtuuttomia etuja, yhtä uutterasti kollega, ed. Thors puolustaa näitä, ja uskon, että molempien äänestäjät saavat äänelleen vastinetta.

Se, mitä tällä Vähäkyrö-esimerkillä tarkoitin, on hyvä huono esimerkki siitä, mihin ollaan joutumassa. Toki ymmärsin sen, että täällä tiepiiriä sitten moitittiin tästä, että tämä nimi puuttuu. Voisin niin kuin tällaisen kansanmiehen yksinkertaisen mielipiteen antaa, että jos todella halutaan, että kriittisyys ruotsin kieltä kohtaan tässä maassa lisääntyy, niin tämä kylttikikkailu on juuri se tapa, millä se varmasti onnistuu. Eli jos halutaan, että kriittisyys kielilakia kohtaan lisääntyy ja kielierot kärjistyvät, tehdään juuri niin, että Vähäkyrö ei riitä, vaan sinne pitää pistää jotain Lillkyro tai jotain vastaavaa; se konkretisoi tämän kohtuuttomuuden. Mikä minä olen teitä tässä neuvomaan, mutta sanoinpa nyt, mitä ajattelin.

Olen useaan otteeseen kysellyt tämän kielilain kustannusten perään. Yleensä kun säädetään laki, niin pitää myös olla kustannusvaikutukset selvillä. Ei vaan ole tullut.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tämä asia jonain päivänä tulee sellaiseen järjestykseen, että kyltillä Vähäkyrö osaa Vähäänkyröön, ja jos ei osaa, niin on parempi, ettei ole auton ratissakaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täältä ei käy ilmi eikä tarvitsekaan käydä, paljonko on niin sanottuja ammattikantelijoita olemassa, ja tämän tässä yhteydessä haluaisin julkituoda. Haluan julkituoda, että on olemassa sellaisia tyyppejä, jotka itse, jonkin yhteisön tai yhdistyksen takaa tekevät ammatikseen kanteluja kaikista mahdollisista asioista ja kaikista mahdollisista virkamiehistä. Ymmärrän taikka toivon, että kansliassa on semmoinen seulonta, että kaikkia näitä ei täydellä uutteruudella tutkita, mutta toivoisin, että tämä maailma joskus kehittyisi niin, että syntyisi myöskin sellaista lainsäädäntöä, että aiheeton, tahallinen kantelu asian viivyttämiseksi taikka jonkin muun tähden tulisi myöskin tuomittavaksi ja sitä kautta syntyisi sellainen järjestelmä, että olisi joku riski tällä kantelijallakin siitä, että hänen aiheeton kantelunsa, mikä on tehty ilkeämielisyydessä, johtaisi johonkin sanktioon, kun tänä päivänä näitä saa tehdä huvin vuoksi.

Nämä sisaret ja veljet, jos näin voisi sanoa, esiintyvät vielä sillä lailla, että heillä on yhteiskunnan lukuun joku asiamies hommaa hoitamassa, veronmaksajat maksavat ja mitään muuta ei ole mielessä kuin kiusanteko, haitanteko. Tämän asian osalta toivoisin, että joskus syntyisi vielä semmoinen lainsäädäntö, että oikeusasiamies joutuisi selvittelemään, millä perusteella tahallisuus on tuomittu ja tuomioksi saatettu ja onko ollut oikein vaiko ei. Mutta se ei ole tätä päivää, on toivottavasti tulevaisuutta. Hartaasti toivon, että näin lainsäädäntö joskus toteutuisi ja edistyisi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tästä kertomuksesta selviää oikeusasiamies-instituution työtilanne ja sen haasteita. Kun tilastoista näkyy, että todella kantelut ovat voimakkaasti lisääntyneet 1990-luvulta lähtien ja edelleenkin, niin tietysti se merkitsee resurssien uudelleenarviointia. Täällä todetaan, että monissa muissa maissa oikeusasiamiehen harkintavalta on tässä suhteessa suurempi eli se, millä tavalla puututaan näihin ja miten laajasti toimitaan. Varmasti tätä arviointia tarvitaan, millä tavalla kanteluihin, jos ne lisääntyvät, pystytään vastaamaan.

Mutta olen edelleenkin tyytyväinen siitä, vaikka täällä sanottiin, että vanhusten palvelut eivät ole nousseet esiin, että kappaleessa "Muut sosiaalipalvelut" todetaan, että joitakin kanteluita vanhusten kotipalveluista on tullut, ja ilmeisesti tässä on nimenomaan se, mikä on läänin ja kuntien vastuu näissä tehtävissä. On hyvä, että oikeusasiamies korostaa, että kunnan ja lääninhallituksen vastuunjaosta riippumatta ketään ei perustuslain mukaan saa missään vaiheessa eikä missään hoitomuodossa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Tässä on selkeästi otettu tähän kantaa. Uskon niin, että tämä kysymys, miten yleensä valvonta kaiken kaikkiaan vastuutetaan, mikä on oikeusasiamiehen tehtävä siinä, mutta varmasti nimenomaan se, mikä on läänien tehtävä ja kuntien oma vastuu, on uudelleenarvioitava.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella kiitoksia oikeusasiamies Riitta-Leena Pauniolle ja hänen johtamalleen yksikölle tämän kirjan informaatiosta ja siitä keskustelusta myös, jota se tukee eduskunnassa.

Tämä näkökulma, jonka oikeusasiamies avaa perusoikeuksien suuntaan, on erittäin tärkeä. Useimmat valituksista kohdistuvat nimenomaan toimintoihin, jotka ovat kuntien toteuttamia, ja kunnat taas tunnetusti säästävät, pienentävät budjettejaan, ja palvelut ja valmiudet tuottaa palveluja heikentyvät.

Viimesijaisesti tietysti turvan perusoikeuksien toteutumiseksi pitäisi löytyä eduskunnasta, jonka tulisi turvata riittävä rahoitus kunnille, riittävät toimintaedellytykset, jotta perusoikeudet tulisi turvattua, esimerkiksi 19 §:n 3 momentin tärkeä oikeus. Näin kuitenkaan ei ole tapahtunut. Tämä eduskunta on keskustellut viime viikkojen aikana nimenomaan siitä, miten tulevaisuudessa, lähivuosina, oikeuksien tilanne kehittyy. Ajatelkaamme vaikkapa hallituksen niin kutsuttua tehokkuusohjelmaa, joka on leikkaamassa lisää voimavaroja oikeuslaitokselta. Moni kantelu nimenomaan kohdistuu liian pitkiin käsittelyaikoihin. Asiaa ei saada hoidettua, ja myöskin näihin ihmisoikeustuomioistuimet ovat ottaneet kantaa omissa ratkaisuissaan. Myös samalla tavalla on oletettavissa, että kuntien toimintoihin liittyvät valitukset tulevat jatkossa lisääntymään potilasnäkökulman suunnasta ja myös laajemmin tasavertaisen palvelujen saamisen näkökulmasta.

Nämä esimerkit, joita täällä on tullut esille esimerkiksi potilasnäkökulmasta, palvelujen saanti lapsipsykiatrian alueella tai apuvälinepalvelujen saatavuus, ovat erittäin tärkeitä. Vammaisen tasavertainen asema on myös hyvin tärkeä perusoikeus, ja siihen pyrkiminen on tärkeää. Vammaisuuden vuoksi ei saa syrjiä. Näin meillä on omaan jokapäiväiseen työhömme todella tässä hyvä pohja katsoa, missä ovat heikkoudet, millä tavalla arvoisa oikeusasiamies ja hänen johtamansa toimisto on tätä asiaa vienyt eteenpäin omalta osaltaan. Mikäli valtion mahdollisuus tai halu tukea peruspalvelujen toteuttamista pysyy ikään kuin nyt voimassa olevien menokehysten mittaluokassa, voimme varmasti saada yhä ongelmallisempia asioita tänne käsittelyyn, kun kuulemme oikeusasiamiehen kertomusta, ja samoin oikeusasiamies saa yhä enemmän sitten postia näissä asioissa.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Hur mycket än Lordi nu är på modet med sin bard så tror jag att kollegan Soini hugger i sten. Han pratar om att tvåspråkigheten kostar men skyltar är ju just exemplet på någonting som inte kostar. Och om saken irriterar så är det nog mera frågan om att det är någonting underligt i läsarens sinne.

Om det där med att hugga lite fel i sten så kan man säga att det andra namnet som nämndes här i sammanhanget, alltså Korsholm eller Mustasaari, verkligen har ett stort behov av att man har bägge namnen som befolkningen använder om de här orterna. Sedan måste jag också beklaga, ledamot Soini, att nu har du retat upp en ortsnamnsforskares dotter i den här frågan om ortnamn.

Värderade talman! Jag tycker också att så mycket vi än berömmer justitieombudsmannens berättelse skall vi också vara redo att ordna arbetsförhållandena så att ni kan utöva er verksamhet i framtiden. Det gäller både resurser och nyordning av hur klagomål hanteras.

Arvoisa puhemies! Ensin suomeksi se tärkein osuus: kun me kiitämme oikeusasiamiestä ja hänen toimistoaan hyvästä työstä, niin meillä on myöskin velvollisuus tulevaisuutta ajatellen luoda sellaiset työskentelypuitteet, että pystytte hoitamaan joko resurssien tai uudelleenjärjestelyjen kautta, mitä te olette esimerkiksi perustuslakivaliokunnalle esittänyt.

Mutta sitten tähän sananvaihtoon ed. Soinin kanssa vain sen verran, että nyt kyllä osui vähän väärään nilkkaan, kun puhuttiin kustannuksista. Nämä kyltit eivät todellakaan maksa sitä enemmän. Näistä sanoista, joita mainitsitte, myös oli ajankohtaisena Mustasaari, Korsholm, jonka nimi todella osoittaa, että kyltit tarvitaan molemmilla kielillä.

Ja miten tärkeätä on — lopuksi haluaisin viitata siihen — että molemmat kieliryhmät saavat näkyviin sellaiset nimet, jotka ovat meille läheisiä ja tuttuja. Silläkin on erittäin suuri emotionaalinen merkitys.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On päivänselvää, että yhteiskunta oikeudellistuu yhä enemmän vuosi vuodelta, halusimme tai emme. Kyllä ainakin henkilökohtaisesti haluan, että jos koen vääryyttä, voin valittaa asioista, ja uskon, että jokainen suomalainen ajattelee samalla tavoin. Kyllä oikeusvaltiossa yksilöllä pitää olla oikeus saada valittaa asiasta, jos kokee, että on tullut väärin kohdelluksi.

Mutta jos on niin sanottuja turhan valittajia, niin kuin täällä ed. Lahtela sanoi, niin eihän kukaan itse voi määritellä, koska valitetaan turhaan. Kyllä olen vakuuttunut siitä, että pitää turvata riittävät ammatti-ihmiset ja juristit hoitamaan oikeuslaitosta ja oikeusasiamiehen toimistoa ja kanteluita, että ihmiset kokevat elävänsä turvallisessa yhteiskunnassa ja saavat äänensä kuuluviin. Ei voi olla niin, että evätään oikeus valittaa. Tiedän, kuinka hankalaa on asioiden eteneminen varsinkin kunnallisessa päätöksenteossa, kun kaavoista valitetaan jatkuvasti. Mutta tiedän myös toisia tapauksia, jolloin on ihan oikein, että kaavoista saa valittaa, kun ruvetaan mökkipaikoista, maaomaisuudesta ja omasta asuintilasta silpomaan osia pois. Kyllä puolustan edelleenkin valittamisoikeutta ja peräänkuulutan riittäviä resursseja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti aika ristiriitaista, jos tässä salissa keskustellaan siitä, saako perustuslaki toteutua ja saavatko perusoikeudet toteutua eli oikeus omaan kieleen ja sen käyttöön, olkoon suomen tai ruotsin kieli. Ne ovat tasavertaisia. Ei se osoita kyllä hyvää lähestymiskulmaa tähän ongelmaan. Nythän me nimenomaan käymme läpi niitä kysymyksiä, joissa perusoikeudet eivät ole toteutuneet, ja pitäisi etsiä syitä, miksi eivät, onko syy resurssipula, ja mikä on valtion vastuu asiassa, ja kuinka paljon voimme ja kansalaiset voivat vedota todella perusoikeuksiin — sehän on uusi ulottuvuus — eikä ainoastaan siihen, että valtuusto taikka lautakunta tai virkamies kunnan tasolla tekee väärän päätöksen. No, sekin on paha asia, mutta usein viitataan siihen, ettei ole rahaa, ei resursseja, ja kunta ilmoittaa saman asian, jolloinka pallo on täällä eduskunnassa, Arkadianmäellä.

Mitä tulee valitusoikeuksiin, niin Århusin sopimus on ratifioitu tässä salissa. Kansalaisilla on oikeus vaikuttaa omaan elinympäristöön. Maankäyttö- ja rakennuslaki vuodelta 1999, joka tuli voimaan 2000 vuoden alussa, pitää sisällään nimenomaan Århusin sopimuksen. Hyvin otettiin ennakolta huomioon. Nämä ovat kuntalaisten ja ihmisten, kansalaisten, fundamenttioikeuksia. Kaikki tutkimukset, sekä ympäristöministeriön tutkimukset 2002 että sen jälkeen tehdyt tutkimukset, osoittavat, että näillä valituksilla on hyvin hyvin rajallinen vaikutus esimerkiksi kaavoituksen etenemiseen, asuntotuotannon kehittymiseen tai muuhun. Todelliset syyt sitten siihen hitauteen ovat muualla, eivät valitusoikeudessa.