Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevien arpajaislakiehdotusten tavoitteena on tehostaa rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä, toisaalta lisätä viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen pelitoimintaan.

Nämä lakiesitykset sisältävät säännöksiä muun muassa rahapelien pelaamisen alaikärajan nostamisesta 18 vuoteen, lupaviranomaisten uusista toimivaltuuksista puuttua luvattomaan pelitoimintaan ja sellaisen markkinointiin sekä myös luvalliseen pelitoimintaan, jos toimitaan vastoin lakia tai lupaehtoja. Lisäksi on säännöksiä rangaistuksista etenkin luvattomassa rahapelitoiminnassa ja niiden markkinoinnissa mutta myös luvallisessa pelitoiminnassa, jos lakia ei noudateta tai lupaehtoja rikotaan.

Käsiteltävänä olevat hallituksen esitykset koskevat rahapelejä ja niiden markkinointia eli pelejä, joissa pelaaja voi voittaa rahaa. Eli kysymys ei ole siten esimerkiksi tavara-arpajaissäänte- lystä.

Suomessa rahapelaaminen perustuu yksinoikeusjärjestelmään. Samaa rahapeliä varten voidaan antaa samaksi ajaksi vain yksi lupa. Yksinoikeusjärjestelmän lähtökohtana on, että valtakunnassa on sallittua ainoastaan se rahapelitoiminta, jolle valtakunnan lupaviranomainen on myöntänyt asianomaisen luvan. Kaikki muu vastaava toiminta on valtakunnassa kiellettyä. Rangaistussäännösten tarkoituksena on pitää kyseiset rajoitukset voimassa ja suojata toimilupaan perustuvaa yksinoikeutta. Yksinoikeusjärjestelmän tarkoituksena on rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturvan takaaminen, väärinkäytösten ja rikosten estäminen sekä pelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen.

Arvoisa puhemies! Runsaasti pelaavien riskiryhmään arvioidaan Suomessa kuuluvan noin 65 000 henkilöä. Se on aika iso määrä. Peliriippuvaisten hoito aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Lisäksi liiallinen pelaaminen aiheuttaa monenlaisia yksilö- ja pienyhteisötason ongelmia. Pelaamisen aloittaminen nuorena on todettu olevan selvä peliongelman riskitekijä. Tämän vuoksi hallintovaliokunta pitää perusteltuna 18 vuoden yleisen alaikärajan asettamista rahapelaamiselle sekä pelaamisen valvonnan tehostamista muun muassa asettamalla valvontavelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi myös rikosoikeudellisen vastuun rahapeliyhteisöjen, niiden edustajien ja asiamiesten lisäksi raha-automaattien käytettävänä pitämisen tilan luovuttaneille sekä niiden edustajille.

Rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi arpajaislakiin lisätään myös luvallisten rahapelien markkinointia koskeva säännös. Luvallisten rahapelien ja rahapeliyhteisöjen markkinointi on säädettävän lain nojalla lähtökohtaisesti sallittua, jos se tapahtuu vastuullisella tavalla ja siinä tarkoituksessa suunnata olemassa olevaa kysyntää nimenomaan luvallisiin rahapeleihin. Markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin, eikä sillä saa luoda runsaalle pelaamiselle myönteistä mielikuvaa.

Voimassa olevassa laissa on kiellettyä muun muassa ilman lupaa toimeenpantujen rahapelien edistäminen julkaisemalla tai levittämällä mai-nosaineistoa tai muulla vastaavalla tavalla. Tämä sääntely ehdotetaan korvattavaksi arpajaisten markkinoinnin kiellolla. Markkinoinnilla tarkoitetaan mainontaa, epäsuoraa mainontaa ja muuta myynnin edistämistoimintaa. Valiokunta korostaa mietinnössään sanamuodon kattavan kaikenlaisen myyntiä epäsuorastikin edistävän toiminnan. Hallintovaliokunta korostaa viitaten lakivaliokunnan lausuntoon, että rahapelitoimintaa on tärkeää säännellä tiukasti ja viranomaisilla on oltava tehokkaat keinot puuttua säännösten vastaiseen toimintaan.

Tämän yksinoikeusjärjestelmän lähtökohtiin kuuluu myös se seikka, että laitonta pelitarjontaa ja sen markkinointia torjutaan yhteiskunnan toimin tehokkaasti ja samalla suunnataan pelaamista nimenomaan lailliseen pelaamiseen.

Rahapelien markkinointina ei valiokunnan mielestä perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten pidetä esimerkiksi pelkkää suomenkielisten pelisivujen saatavillaoloa internetissä. Hallintovaliokunta katsoo kuitenkin hallituksen esityksen sanamuodon edellyttävän käsitteen tarkennusta. Hallintovaliokunta ehdottaakin säädettäväksi, ettei arpajaisten markkinointina pidetä arpajaissivustossa säädetystä kielestä riippumatta pelkkää ulkomaisen tai ahvenanmaalaisen arpajaissivuston saatavillaoloa sähköisessä tietoverkossa, jos arpajaissivustoon ei ole liitetty muuta arpajaisiin Suomessa tai valtakunnassa osallistumista edistävää aineistoa. Esimerkiksi pelisivujen suomenkielisyys voi muodostaa yhdessä muiden markkinointia ilmentävien seikkojen kanssa kokonaisuuden, jota voidaan pitää laittomana markkinointina.

Valiokunnan mielestä markkinoinnin kieltoa ei voida soveltaa rahapelien mainontaan esimerkiksi sellaisessa Suomessa levitettävissä ulkomaisissa tai ahvenanmaalaisissa painokirjoituksissa, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole rahapelien mainonta. Hallintovaliokunta korostaa, ettei tarkoitus ole puuttua ulkomaalaisten tai ahvenanmaalaisten aikakaus- ja sanomalehtien levittämiseen, vaikka ne sisältäisivät rahapelien mainontaa. Valiokunta ehdottaakin säätelyä selkeytettäväksi siten, että markkinointina ei pidetä myöskään arpajaisten markkinointia Suomessa tai valtakunnassa levitettävässä ulkomaisessa tai ahvenanmaalaisessa julkaisussa, jos julkaisun pää-asiallinen tarkoitus ei ole tämä rahapelien markkinointi ja jos tämä markkinointi ei kohdistu erityisesti Suomeen tai valtakuntaan.

Valiokunta painottaa, että luvattoman rahapelien markkinoinnin estäminen on yksinoikeusjärjestelmän kannalta ja valtion valvontatoimien kannalta erittäin tärkeää. Nykyisellään valvontaviranomaisena toimivan Poliisihallituksen keinot puuttua luvattomaan rahapelitoimintaan rajoittuvat esitutkintapyynnön tekemiseen. Esitutkinta ja siinä käytettävät pakkokeinot ovat hidas tapa reagoida luvattomaan toimintaan. Tämän vuoksi hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että valvontaviranomainen voi kieltää luvattoman rahapelin toimeenpanon ja sen markkinoinnin sekä luvallisen rahapelin lainvastaisen markkinoinnin. Lisäksi on perusteltua, että lupaviranomainen voi asettaa kieltojensa tehosteeksi uhkasakon.

Tärkeää on mahdollistaa ulkomaille sijoittuneiden rahapelitoimijoiden toimintaan puuttuminen. Tällä hetkellä radiossa ja televisiossa markkinoidaan aktiivisesti ulkomaisia rahapelejä.

Rahapelitoiminnan luonne edellyttää teho-kasta viranomaisvalvontaa. Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että arpajaislupajärjestelmämme uskottavuuden kannalta on tärkeää, että laillista rahapelitoimintaa harjoittavat noudattavat säännöksiä ja asetettuja muita velvoitteita. Erityisen painokkaasti on kyettävä puuttumaan laittomaan pelitarjontaan ja markkinointiin. Kaikki tämä edellyttää viranomaisten toimivaltuuksien ohella muun muassa asianmukaisia henkilöresursseja ja tietojärjestelmiä. Hallintovaliokunta korostaa, että säädettävän normiston toimivuutta ja viranomaisten toimintaedellytyksiä on tarkkaan seurattava ja ryhdyttävä tarvittaessa lainvalmistelu- ja muihin toimenpiteisiin laittoman pelitoiminnan entistä tehokkaammaksi torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta katsoo lisäksi, että hallituksen tulee tarkkaan seurata jatkuvasti lisääntyvää internetissä tapahtuvaa erilaista rahapelitoimintaa sekä arvioida niitä keinoja ja toimintatapoja, joilla voidaan tukea kansallista rahapelipolitiikkaa. Samalla on seurattava rahapelipolitiikan ja lainsäädännön kehitystä EU:n eri jäsenmaissa.

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunta oli yksimielinen, esittää näiden lakiehdotusten hyväksymistä ja on tehnyt muutamia pykälämuutoksia ja esittää, että tämä tulee voimaan mahdollisimman pian.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Den 29 augusti 2001 var en svart dag i grundlagsutskottets historia. Den dagen slog högsta domstolen fast att riksdagen hade lagstiftat på det område där Ålands lagting har exklusiv lagstiftningsrätt. Grundlagsutskottets bedömning var alltså helt fel den gången, men som tur var förde presidenten ärendet till högsta domstolen, och det visar hur viktig presidenten är i självstyrelsesystemet.

Det var första gången enligt den nya grundlagen som presidenten förde en rikslag till högsta domstolen och första gången i historien en lag med hänvisning till självstyrelselagen fördes till högsta domstolen. Samtidigt som det var en svart dag i grundlagsutskottets historia var det en seger för rättsstaten, Finland var en rättsstat.

Själv har jag haft förmånen att sitta i ett grundlagsutskott med större insikt och respekt för resultatet av den konfliktlösning som blev till av Nationernas förbund i Genève 1921. Jag vill tacka både ordföranden, vice ordföranden och medlemmarna för viljan och orken att sätta sig in i de svåra frågor det här handlar om.

Finland har två jurisdiktioner inom området för lotterilagstiftningen. Både rikets och Ålands lagstiftande församlingar gick liksom de flesta andra europeiska länder in för ett system med monopol, och vi håller båda fast vid det här även om utvecklingen och andra länder springer ifrån oss. Monopolet är tillåtet enligt EU:s regler om det syftar till att begränsa spelandet, alltså minska det, att minska på de skadliga verkningar som spelet kan innebära, men bara i de fall detta inte kan uppnås på något annat sätt är monopolet tilllåtet.

Skälet till att hålla fast vid monopolet får aldrig vara den ekonomiska vinningen, att vi behöver de här inkomsterna, hur väl vi än behöver samla in de här pengarna. I själva verket vet vi att de här medlen har stor betydelse för den sociala sektorn, för kulturlivet, för idrotten med mera. Åland och riket har exakt samma mål och samma metoder. Det borde därför vara självklart att vi skulle samarbeta för att slå vakt om våra monopol, men i stället har det förts ett krig som nått långt ut över landets gränser.

Ålands Penningautomatförening hade en aggressiv marknadsföring i riket och ärendet avgjordes av högsta domstolen och penningautomatföreningen har rättat sig efter domen. Grundlagsutskottet hänvisar också i sitt betänkande till denna dom och därmed borde saken vara avgjord.

Det är därför med bestörtning man mottog detta lagförslag när vi trodde att vi hade uppnått ett modus vivendi, men vi kunde ganska snart lugnas av det brev som båda ministrarna vid inrikesministeriet, Anne Holmlund och Astrid Thors, undertecknade och som gav svar på frågor om vi kan fortsätta på den inslagna vägen och respektera varandras monopol och högsta domstolens dom eller om vi är på ny krigsstig.

Trots det lugnande beskedet finns det många frågetecken kvar. Enligt 28 § 2 momentet i självstyrelselagen ska landskapets utlåtande inhämtas om lagar som har betydelse för Åland, men så har inte skett. Ett annat frågetecken är vitet. Det kan utdömas vite men vi vet att det är bara en som kan drabbas av vitet om inte lagen följs, nämligen Ålands Penningautomatförening.

Det finns ett stort antal utländska aktörer som verkat i Finland, men i inget fall går det att indriva ett vite. Det finns inga sådana internationella överenskommelser enligt vilka vitet kan indrivas, och bolagen ser naturligtvis till att de inte har några kontor i Finland. De flyttar ut i cybervärlden, kvar finns bara ett bolag som kan bli föremål för vite och som har bankförbindelse i en finsk bank. Precis som med annonseringen: det har redan länge varit förbjudet att annonsera i finska tidningar men ingen har behövt följa lagen utom Ålands Penningautomatförening. Är det likhet inför lagen?

Det finns de som hävdat att den här lagändringen strider mot 4 § i grundlagen därför att den här lagstiftningen syftar till att dela Finland, och jag är böjd att hålla med. Det handlar inte om en enhetlig behandling och en acceptans av att det inom landet finns två jurisdiktioner. Grundlagsutskottet har på de här punkterna kommit fram till rätt slutsats. Självklart kan det inte vara förbjudet att sälja åländska tidningar i riket, inte heller kan språket vara avgörande i det här sammanhanget. I dagens Europa kan vi inte isolera oss och reglera de här frågorna beroende på vilket språk som används. Om det är finska, svenska, engelska, franska, tyska eller något annat språk kan inte göra någon skillnad. Det kan inte vara önskvärt att begränsa det språk som får användas eller uppmana finska medborgare att inte lära sig andra språk.

I förvaltningsutskottets betänkande uppmanas regeringen att intensivbevaka den alltmer omfattande verksamheten på webben. Jag tror lika mycket att EU kommer att hålla ett öga på hur Finland fortsätter den här utvecklingen. Jag måste här ge beröm åt riksdagsledamot Jyrki Kasvi som dragit igång en diskussion bland oss här i riksdagen om det moderna kommunikationssamhället.

Övriga EU-länder, liksom för övrigt även USA, har insett det hopplösa med den väg vi nu är inne på. Italien, Frankrike, Danmark osv. går in för licenssystem, ett kontrollerat spelande av seriösa företag och med behållna inkomster. Vi ser inkomsterna minska och slår då hårdare vakt om monopolet. De stora förlorarna är våra finska spelarrangörer som inte i likhet med andra europeiska kolleger får gå på den gemensamma marknaden.

Så, herr talman, jag frågar: Har vi råd med det här? Har finsk idrott råd med det? Har kulturlivet råd med det?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puutun ed. Nauclérin analyyttiseen puheenvuoroon siltä osin, että nämä uhkasakot kohdistuvat kaikkiin niihin potentiaalisiin yrityksiin, jotka pyrkivät Suomen markkinoille. Työmatkani varrella on ihan muitten firmojen mainoksia, tuolla talon seinissä roikkuu suuria rättejä. Ei siellä lue minkään ahvenanmaalaisen firman nimeä. Tämä osa hänen puheenvuorossaan ei osunut oikeaan. (Ed. Kanerva: Siellä lukee "Ladbrokes"!) — En nyt halua tässä mainita sitä firman nimeä, koska en halua antaa sitä mainosta, mitä he tavoittelevat. — Kun meillä on toimiva järjestelmä, kansallisista tarpeista syntynyt, miksi meidän pitäisi sitä lähteä romuttamaan? Se on maailman parhaaksi havaittu järjestelmä monella tavalla. Siellä on omat rajoittimensa, ja tässä mielessä onnittelen hallintovaliokuntaa, hyvä mietintö.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Arpajaislakia on käsitelty eduskunnassa pitkään ja hartaasti, lähes kaksi vuotta. Aihe on hankala ja haastava, sillä useat rahapelit aiheuttavat saman tyyppistä vaikeaa riippuvuutta kuin alkoholi ja huumausaineet. Tätä vakavaa ongelmaa eivät monet kansalaiset käsitä, eivät lasten vanhemmat, jotka ovat antaneet lastensa pienestä pitäen pelata erilaisia rahapelejä.

Ikärajojen nostaminen 18 vuoteen on todella hyvä parannus nykytilaan verrattuna. Lakivaliokunta piti ikärajavalvontaa peliriippuvuuden ehkäisemisen kannalta hyvin olennaisena, koska pelaamisen aloittaminen nuorena on selvä peliongelman syntymisen riskitekijä. Tämän vuoksi ikärajavalvontaa on erittäin tärkeä pyrkiä tehostamaan eri keinoin.

Nämä valvontakeinot ovat hyvin erilaisia EU-maissa. Ajatellaan, Suomessa tätä valvontaa tekevät kauppojen kassahenkilökunta, kun taas Espanjassa olen nähnyt sellaisia peliluolia, joissa virkapukuiset vartijat vartioivat, että kukaan alaikäinen ei pääse käsiksi näihin erilaisiin koukuttaviin rahapeleihin. Mielestäni Espanjassa on todella osattu hoitaa tämä lasten suojelu rahapelien haitoilta mallikkaasti. Suomessakin olisi mielestäni ollut syytä pohtia sitä, olisiko näitä erilaisia pelejä voitu kaupoissakin määrätä asetettavaksi sellaisiin eristettyihin tiloihin, jotta tämä valvonta olisi helpompaa siellä paikan päällä.

On ollut julkisuudessa sellaista tietoa, että Raha-automaattiyhdistys avaa nettipokerin. Asiaa on pohtinut työryhmä, ja käsittääkseni siellä on ollut sellaista näkemystä, että tämä nettipokeri on aiheuttanut niin paljon ongelmia nuorille, että olisi vaatinut ehkä sitä, että ei olisi lähdetty sallimaan tätä nettipokerin edistämistä, koska nettipokeri on aiheuttanut jo nyt paljon ongelmia nuorille, miehille varsinkin, joita houkutellaan erilaisilla sankaripelaajien lööpeillä pelaamaan ja rikastumaan, vaikka oikeasti ainoastaan ja vain pelin järjestäjät voivat rikastua nettipokerilla.

Esitys sisältää ehdotuksia rahapelien markkinoinnista ja ikärajoista sekä viranomaisten toimivaltuuksista. Tässä mietinnössä todetaan, että "tavoitteena on tehostaa rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä sekä lisätä viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen rahapelitoimintaan." Nä-mä ovat hyviä tavoitteita, ja toivottavasti näihin rahapelien aiheuttamiin ongelmiin voidaan puuttua edes jossain määrin.

Lisäksi haluaisin vielä ottaa tässä yhteydessä esille nämä paljon mainostetut pikavipit, jotka entisestään kasvattavat peliongelmaisten taloudellisia ongelmia. Näiden pikavippien saamista pitäisi jollakin tavalla vielä entisestään rajoittaa tai ne pitäisi kieltää, koska niissähän on ihan hirveä korko. Se saattaa olla 30—40 prosenttia. (Ed. Saarinen: Se saattaa olla 100—200 prosenttia!) — Niin, riippuu vähän, miten sitä lasketaan. (Ed. Saarinen: Vuotuinen!) — Joo. — Joka tapauksessa, nämä pikavipit ovat vielä sitten semmoinen viimeinen niitti monen nuoren tulevaisuutta ajatellen, että kun on tähän huonoon kierteeseen joutunut, niin siitä on lähes mahdotonta päästä eroon, joten näitä nuoria erityisesti pitäisi pyrkiä suojelemaan näiltä haitoilta.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan edustajan puheenvuoron johdosta todeta, että Raha-automaattiyhdistys todella avaa nettipokerin ensi syksynä, mutta siinähän on kysymys siitä, että me saamme sinne vastuullisen pelivaihtoehdon. Siellä ei voi tulevaisuudessa Raha-automaattiyhdistyksen pelisivuilla pelata velaksi. Siellä tarkistetaan henkilöllisyys, alaikäiset eivät voi pelata. Sen sijaan siellä on tällä hetkellä yli 60 ulkomaista nettipokeria ja muuta pelimahdollisuutta, joissa ei ole mitään rajoituksia. Elikkä tällä on nimenomaan tarkoitus estää laiton ja muutoinkin epäasiallinen ja epäeettinen pelitoiminta, niin kuin koko tämän pelitoiminnan tarkoituskin on vastuullinen pelaaminen näiltä monopoliyhtiöiltä. Siitä on kysymys.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset yksimielisyydestä tässä arpajaislain uudistuksessa. Kiitokset tietenkin sekä liikunnan, nuorison että kulttuurin puolesta siitä, että haluamme yhdessä edistää tätä nykyistä järjestelmää ja vahvistaa sitä riippumatta eurooppalaisista ja muista markkinoille tunkevista uusista yrittäjistä.

Hieman hämmästelen sitä, miten — kun hallituksen esitys vuonna 2008 on annettu eduskunnalle ja siellä on ollut molemmissa esityksissä lausahdus, että toivotaan, että tämä tulee voimaan pikaisesti — käsittelemme tätä täällä 2010 kesällä. Nopeasti se ei todellakaan nyt toteutunut. Tiedämme, ed. Manninen, että se on seisonut perustuslakivaliokunnassa, ja tiedän, että olemme myös itse kukin kysyneet ed. Sasilta moneen moneen moneen kertaan, mikä tässä mättää. Erityisesti rahapeliyhtiöt ovat odottaneet tätä, koska on myöskin tarkoitus, että vielä tämän hallituksen aikana tulisi toinenkin vaihe käsiteltyä läpi, ja aika tiukkenee. Jos perustuslakivaliokunta veivaa sitä yhtä kauan, niin olemme sitten vuodessa 2012 eikä vieläkään ole päätöstä olemassa.

Mutta perusteet tähän lakiuudistukseen ovat vahvat. Toinen ovat sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset, joidenka kanssa ei ole mitään leikkimistä, vaan pitää suhtautua vakavasti, ja meille lisää tietoa tältä puolelta tulee jatkuvasti. Toinen ovat laajenevat globaalit markkinat, rikollinen pelitoiminta, rahanpesu ja muu harmaa talous, joka siellä liikkuu.

Tässä erittäin positiivista on tietenkin tämä mainonnan ja markkinoinnin sääteleminen, sillä tällä hetkellä prosessi on ollut niissäkin tapauksissa, joissa siihen on puututtu, niin hidas ja monimutkainen ja epämääräinen, että monet näistä peliyhtiöistä, joihinka ed. Saarinen muun muassa viittasi, ovat voineet hyödyntää sitä prosessiaikaa kuukausia ja kuukausia, pyörien jatkuvasti markkinoinnissa, vaikka se olisi pitänyt pystyä kieltämään. Tästä syystä sekä pelitoiminnan aloittaminen että sen markkinointi on erittäin perusteltua määritellä omaksi rikoksekseen ja sitten myös uhata uhkasakolla, jotta se saadaan nopeasti loppumaan.

Itse heräsin tähän taas kerran, kun muutama kuukausi sitten lapseni, hyvin tiedostava 17-vuotias, kysyi äidiltään, eikö Suomessa olekin kielletty mainostamasta rahapelejä. Hän katsoi televisiota. Meidän televisiokanava Viidessä mainostetaan illasta toiseen ulkomaisia rahapeliyhtiöitä. Sen lisäksi on tietenkin internet-pelit ja nämä tässäkin lausunnossa hyvin esille nostetut lehdet, joittenka osalta tilanne on tietysti vielä vaikeampi.

18 vuoden ikäraja on hyvin perusteltu, ja ymmärrän, että Raha-automaattiyhdistyksen pelikonetoiminnan osalta se on varmaan se tiukin kohta. Mutta kun olemme siirtymässä maailmaan, jossa kaikkia rahapelejä pelataan vain rekisteröitymällä, niin että kaikki voidaan tunnistaa, niin että siinä voidaan katsoa se ikäraja, uskon, että tämä myöskin — ainakin tässä kohtaa Veikkauksen sekä Rahiksen osalta — tulee parantamaan sitä vastuullisuuden leimaa ja vähentämään niitä haittoja, jotka ovat sitten joittenkin nuorten osalta koituneet varsin suuriksi ja pilanneet jopa heidän elämänsä.

Me odotamme nyt siis sitä toista osuutta tähän arpajaislakiin. Siellä on erittäin hyvä peruste siihen, että siirtyisimme vielä tiukemmin ja selkeämmin tästä nykyisestä järjestelmästä yksinoikeusjärjestelmään niin, että vahvistaisimme lain tasolla tämän monopolin myös Suomessa. Ei mitään kyseenalaisuuksia lupajärjestelmistä ja lisensseistä ja muusta, vaan tulossa, toivon näin, on vielä selkeämpi järjestelmä, missä kirjataan lakiin ne järjestäjät, jotka voivat tätä toimintaa harjoittaa.

Se, mistä olen hieman huolissani, on, että meillä juoksemisesta saatu raha suuntautuu kulttuuriin, liikuntaan ja nuorisoon, jos sen tekevät ihmiset. Mutta jos sen tekevät hevoset, niin se raha ei tämän uuden tulossa olevan lain mukaan sitten ehkä suuntaudukaan tähän yleishyödylliseen toimintaan, vaan ravit siirtyvät kaikki järjestettäväksi niin, että ne eivät tule jaettavaksi enää opetus- ja kulttuuriministeriön kautta. Pidän tätä todella valitettavana, ja toivon, että ennen kuin se lakiuudistus tänne tulee, tähän saadaan muutos, tai yritän ainakin itse täällä talossa vaikuttaa niin, että se täällä saadaan muuttumaan. Pelkään, että tällä esityksellä olemme itse vesittämässä oikeutusta säilyttää monopolijärjestelmä, koska sen oikeutuksen yksi perusta on ollut, että kaikki se raha jaetaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Jos me lisäämme itse sitä puolta, että näin ei tapahdu, pelkään, että vesitämme myöskin Euroopan unioniin päin omaa oikeutustamme tähän järjestelmään. Tämä on erittäin varteenotettava huomio mielestäni.

Hyvää on tietysti myös tässä, minkä äsken ed. Ruohonen-Lerner otti esille: nettipelien jakaminen. Ymmärtääkseni tässä eri peliyhtiöt ovat päässeet hyvään yhteisymmärrykseen, millä systeemillä kukin lähtee nettimaailmaan erilaisilla peleillä. Erittäin hyvä myöskin se, että sinne ei mennä ilman rekisteröitymistä ja sinne ei mennä ilman järjestelmää, jolla ihminen itse voi säätää, mikä on se maksimieuromäärä, millä voi pelata, per päivä tai viikko, ja toisaalta on yhtiöiden puolelta tulossa oleva rajoitus, millä määrällä voidaan maksimissaan pelata. Toivon kylläkin, että yhtiöt pääsevät tässä yhteisymmärrykseen niin, että ne voisivat olla samalla linjalla, ettei siihen tule kovin suurta haarukkaa. Mutta nämä kaksi puolta, itsesäätely sekä yhtiöiden puolelta tuleva säätely tähän nettipuolen pelaamiseen, ovat erittäin hyvät, kun sinne nettiin nyt ollaan menossa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja on täällä ansiokkaasti kommentoinut tätä lain valmistelua ja näiden muutosten sisältöä, mutta haluan ihan muutaman sanan vielä omasta puolestani hallintovaliokunnan jäsenenä todeta.

Ensinnäkin on ollut miellyttävää kuulla kollegojen suusta, että valiokunta on onnistunut tästä muotoilemaan kokonaisuuden, joka tuntuu hyvin tyydyttävän edustajia. Samanlainen käsitys on muun muassa Veikkauksen ja Hippoksen osalta ja muiden, Raha-automaattiyhdistyksen, Rahiksen osalta, joten tässä on aika hyvä kannanotto ollut, mikä on tietysti ihan tyydyttävää todeta. Kysymyksessähän tässä on niin kuin kaksi eri lakia, joista tässä ensimmäisessä, HE 96/2008 vp, ehdotetaan lakia täydennettäväksi säännöksillä, joilla tehostettaisiin rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä sekä lisättäisiin viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen rahapelitoimintaan. Tässä toisessa laissa, HE 212/2008 vp, puututaan näihin samoihin asioihin mutta sen lisäksi lisätään viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen rahapelitoimintaan.

Voin sanoa itse kokemusta omaavana rahapeliautomaattien käyttäjänä, ettei ole kovin helppo tämä alue, jos puhutaan näitten rahapelijärjestelmien valvonnasta, ja ei ole ollenkaan helppo sekään, vaikka kuinka rajoitetaan tätä pelaamista ja puhutaan näitten säädösten sisällään pitävän sellaiset järjestelmät, että ei pääse pelaamaan kuin tiettyjen porttien kautta. Kyllä nämä vippilainat kännykällä ovat aika helppoja ottaa ja marssia tuonne rahapeliautomaattien viereen ja pelata. Enemmänkin täytyisi miettiä sitä, miten pystytään tätä valvontaa lisäämään. Ei ole mitenkään ongelmatonta nähdä, kun menet johonkin markettiin tai huoltoasemalle, kuinka houkutteleville paikoille ne peliautomaatit on laitettu ja kuinka paljon siellä jatkuvasti on pelaajia. Vaikka haluaisikin, niin useinkaan ei pääse pelaamaan. Sen jälkeen on tietysti monelta osin mietittävä, onko tämäkään nyt ihan oikein, että tällainen vapaus näitä pelejä levittää joka paikkaan on sallittu, jos halutaan ihan oikeasti näitä haittatekijöitä estää. Mutta mielestäni ei lainsäädännöllä yksistään voida, jos tämä järjestelmä sallitaan tällaisena, tehdä paljon mutta toivon mukaan kuitenkin jonkun verran.

Mitä täällä ed. Elisabeth Nauclér on puhunut tämän Ahvenanmaan itsehallinnollisesta asemasta ja sen yhtymäkohdista näihin lakeihin, niin täytyy nyt kuitenkin todeta, että kun me valiokunnan matkassa kävimme Ahvenanmaalla, niin meille kerrottiin muistaakseni, että Pafin liikevaihto näiden omien automaattien kautta on noin 50 miljoonaa. Jos Ahvenanmaalla on 24 000 asukasta, niin tuskin ne nyt 2 000:ta jokainen vuodessa sinne laittaa, jolloinka aika iso joukko varmaan tulee mantereen puolelta Ahvenanmaalle. Ahvenanmaan itsehallinto on oma järjestelmänsä, joka pitää tietysti ottaa huomioon. Mielestäni tässä on kuitenkin tärkeintä, että me olemme tämän yksinoikeuden tajunneet, kun tätä mietintöä on kirjoitettu, ja kun se oikeus on EU:n kautta meille vahvistettu, niin pidän kaikkein arvokkaimpana asiana, että meillä on tällainen mahdollisuus itse säädellä tätä rahapelitoimintaa.

Mitä näihin rahapelien ikärajoihin tulee, niin on tietysti hyvä, että tuli tämä 18 vuoden ikäraja, koska se ennalta ehkäisee ehkä joissakin tapauksissa sellaista tartuntaa, joka helposti tulee, kun nuorena alkaa pelata. Mutta kun itse olen täyttänyt jo 65 vuotta, niin mietin itsekseni, kun katselee noiden markettien automaattien etumusta, missä pelataan, että suurin ongelma on kuitenkin yli 65-vuotiaiden peliriippuvuudessa. Nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta olisin kovasti tyytyväinen, jos omalta kohdaltanikin jollakin tavoin rajoitettaisiin sitä pelioikeutta, kun olen täyttänyt jo 65 vuotta. (Välihuuto) — Vapaaehtoisesti se ei näytä onnistuvan, vaikka kuinka haluan. Kun kolikot jäävät tuonne taskunpohjalle kaupasta, niin sitä kuvittelee voittavansa ja sitten häviää ja lähtee marssimaan tyhjätaskuna pois. Tämä pitäisi voida estää, koska monella pienen eläkkeen saajalla saattavat mennä ne päiväostoksen rahat sinne ja sitten täytyy jollakin tavoin muuten koettaa elellä.

Mitä näitten luvallisten rahapelien markkinointiin tulee, niin kyllä nämä rajapinnat markkinoinnin osalta ovat aika ongelmalliset enkä usko, että niitä pystytään lainsäädännön puitteissa tarkasti määrittelemään.

Mutta näillä saatesanoilla päätän puheenvuoroni ja toivon, että tästä lainsäädännöstä on hyötyä, ja kun sieltä on ed. Paateron mainitsema kolmas laki tulossa, niin saataisiin se välittömästi syksyllä valiokuntaan ja tällä tavoin tämä kokonaisuus täällä eduskunnassa käsiteltyä hyvissä ajoin.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tätä asiaa laki- ja hallintovaliokunnassa olen ollut käsittelemässä ja voin todeta, että tämä ei ole ollut mikään yksinkertainen eikä helppo asia, ei yksittäiselle kansanedustajalle eikä myöskään valiokunnalle. Voidaan tietysti kysyä, onko monopoli ylipäätään tämmöisessä markkinataloudessa ja demokratiassa hyvä asia ja onko sille vaihtoehtoja. Sitten voidaan kysyä tästä lainsäädännöstä, onko tämä oikeasti EU-tuomioistuimen kantojen vastainen, onko tämä EU-säännösten vastainen, ja myöskin sitä, millä tavalla tämä lainsäädäntö kohtelee Ahvenanmaan itsemääräämisoikeuteen kuuluvia oikeuksia, ja loppuviimeksi, mikä oikeus Suomella on itse säätää omasta lainsäädännöstään ja millä tavalla siihen suhteutuvat ahvenanmaalaisten oikeudet.

Lähtisin ensin liikkeelle siitä, että kun on tarjottu näitä lisenssivaihtoehtoja ja esitetty väitteitä, että muualla maailmassa voidaan pelata lisensseillä ja ne tuottavat paljon rahaa ja hyvää tulosta, niin tämähän ei oikeasti ole totta. Ne tuottavat kyllä rahaa mutta nimenomaan näille peliyhtiöille. Voidaan kysyä, onko meillä niin kauheasti sellaisia tahoja, jotka oikeasti toivovat sitä. Toinen asia: Kuka vastaa yhteiskunnassa sosiaalisista ja terveydellisistä ongelmista, joita vapaa rahapelitoiminta tuo? Eivät ainakaan nämä yhtiöt eikä mikään Suomen osa Manner-Suomen osalta tule niitä vahinkoja korvaamaan, vaan meidän tulee itse suojella omia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Tässä mielessä, kun tämän rahapelilupajärjestelmän tarkoitus on tähän rahapelitoimintaan osallistuvien ihmisten oikeusturvan takaaminen ja väärinkäytösten ja rikosten estäminen, kyllähän harmaata taloutta ja muuta rikollisuutta rahapeliasioissa on ja monissa muissa vaikka kuinka paljon. Järjestäytyneen yhteiskunnan tehtävänä on pystyä säätämään sellaisia lakeja, jotka hyödyttävät kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa ja joilla voidaan valvoa niitä lakeja ja niihin syyllistyneisiin puuttua, jotka niitä rikkovat. Kolmantena tavoitteena on tämä yleinen haittojen vähentäminen.

No nyt, jos ajatellaan, mitä sitten tämä monopoli yhteiskunnalle tuottaa, me tiedämme, että Suomi on tänä vuonna ottanut lisää velkaa 13 miljardia ja vuositasolla tämä rahapelitoiminta Veikkaus Osakeyhtiön, Raha-automaattiyhdistyksen ja Fintoton osalta tietää lähes miljardi euroa, lähes 900 miljoonaa euroa. Mistä tämän vapaan pelitoiminnan kannattajat ottavat tämmöisen rahasumman, joka voitaisiin kohdentaa valtion budjetista veteraaneille, joille nyt menee 100 miljoonaa, liikuntapaikkojen ja urheilupaikkojen rakentamiseen, kulttuurin ja luovan taiteen ylläpitämiseen? Kyllä me kaikki tiedämme, että ei yhteiskunta voi päättää tehdä miljardia lisää velkaa joka vuosi, että meillä voitaisiin harrastaa kulttuuria, liikuntaa ja monia muita. Veteraaneille sen jotenkin ymmärtäisi, mutta se ei valitettavasti ole realismia. Toisaalta sitten nämä haitat maksetaan myöskin kuntien ja valtion kukkarosta, kun ihmiset jäävät näihin peleihin kiinni.

Pidän tätä lakia hyvin tehtynä ja perusteltuna. Kun täällä viitattiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin, perustuslakivaliokunnan kannanottoihin, niin tämä laki on pilkulleen kirjoitettu niin, että se ei loukkaa yhdessäkään kohtaa näiden auktoriteettien kannanottoja. Toisaalta sitten tässä on selkeästi määritelty rikosnimikkeet, joihin voi syyllistyä, jos tätä lainsäädäntöä rikkoo.

Lisäksi vielä hieman ruotsinkielisyyden ja Ahvenanmaan puolustajana hämmästelen täällä Ahvenanmaan edustajan näkemystä, jossa ymmärsin tyytymättömyyttä tähän lainsäädäntöön, kun nimenomaisesti tässä lain säätämisessä erityisesti paneuduttiin Pafin ja ahvenanmaalaisten itsehallinnon oikeuteen. Kyllä pantiin huomio siihen, että tämä lainsäädäntö ei ainakaan veisi niitä mahdollisuuksia, joita heillä on sosiaalisen toimintansa tukemiseksi, koska Paf on myöskin yleishyödyllinen rahapeliyhteisö. Vielä tästä, kun me hioimme tätä markkinointikysymystä, niin selkiytettiin, että jos täällä sähköisessä verkossa on suomalaiset sivut, jotka eivät olennaisesti ilmennä markkinointia, niin nekään eivät ole kiellettyjä. Vain silloin kun mennään todelliseen markkinointiin, niin tämä olisi kiellettyä. Ymmärsin, että Ahvenanmaan edustajat olivat tähän lopputulokseen kuitenkin tyytyväisiä.

Arvoisa puhemies! Olen vankka urheilun, veteraanien, nuorisotyön ja hyvinvoinnin kannattaja ja olen sitä mieltä, että jos rahaa pelataan, niin siitä on hyvä saada yhteiskunnalle hyviin tarkoituksiin kohdistettavia rahoja. Toisaalta näen EU-oikeuden kannanoton erinomaisena siitä, että se sallii juuri näiden haittojen ehkäisemiseksi myös monopolin ja valtiovallan ja eduskunnan puuttumisen siihen, millä tavalla rahapeliä pyöritetään ja kuka sitä pyörittää ja millä tavalla me pystymme näitä haittoja estämään. Minusta tämä laki on oikein hyvä, valiokuntatyöskentely oli perusteellista, ja tämä mietintö on yksimielinen.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama havainto entisenä, edellisen hallituksen rahapeliministerinä. Asiassa oli kovia paineita. Sen takia muun muassa rahapelifoorumi perustettiin nimenomaan turvaamaan toisaalta näiden kansallisten peliemme jatkuvuus Euroopan unionissa ja toisaalta pelihaittojen vähentäminen. Tältä osin täytyy tietysti sanoa, että huolestuin tavattomasti, kun Pafin taholta viestitetään nyt suurta tyytyväisyyttä nykyisen hallituksen ministereihin Thorsiin ja Holmlundiin. Tämä kuvaa varmasti, että ne ristiriidat, joita minulla ja Pafilla oli näitten tulkintojen osalta, ovat nyt ratkenneet nykyisen hallituksen aikana Pafin mieleisellä tavalla.

Minusta kuitenkin on tärkeätä, että tältä osin pidetään huoli myös komission ja Euroopan unionin suuntaan aktiivisesti siitä, että suomalainen pelimalli ja peliyhtiömalli voi jatkua. Sillä voidaan todella rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden ja tähän liittyvän harmaan talouden hallintaa paremmin hoitaa, ja sitten meidän on kyllä myöskin yhteistyössä EU:ssa ei seurattava, vaan oltava aktiivisesti myöskin rahapelipolitiikan haittojen minimoimisessa nettipeli- ja myös kansallisissa ratkaisuissa.

On tärkeätä myöskin, että tämä Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen työnjako pidetään myöskin kolmannen sektorin, sosiaali- ja terveydenhuollon ja liikuntajärjestöjen näkökulmasta kunnossa, mutta ehkä jotain muuta yhteistyötä saatetaan tarvita.

Ed. Paatero oli täysin oikeassa. Pitää myös varmistaa, että ei esimerkiksi tiettyjen valtion perustehtävien rahoituksella viedä uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä Euroopan unionin tasolla. Näinhän oli käymässä esimerkiksi, kun pelastushelikoptereiden operaattorikustannukset meinattiin siirtää Raha-automaattiyhdistyksen varaan. Se olisi vienyt kolmannen sektorin rahoitusta pois ja samalla myöskin meidän kansallisen pelitoiminnan erästä näkökulmaa murentanut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti nämä lakiesitykset, mitkä tässä ovat esillä, parantavat tätä pelitoiminnan valvontaa, ja tavoitteet ovat hyvät. Itse olisin mennyt kyllä paljon pitemmälle näissä.

Ed. Valto Koski tuossa käytti ihan hyvän puheenvuoron todeten, jotta hän ei pääse niistä peliautomaateista tuolla kauppojen aulassa ohi vaan ne viimeiset kolikot pitää iskeä niihin. Se kuvaa oikeastaan sen tilanteen.

Tässähän ollaan semmoisessa tilanteessa niin kuin, voisi verrata, että tämä peliautomaatti on nykyajan vaivaisukko tuolla kaupan eteisessä. Kun katsoo niiden rivistöjen pituutta, siellä on yllättävän paljon eri koneita. Niin kuin tässä ovat aikaisemmat puheenvuorot todenneet, siellä useimmiten on porukkaa jonoksi asti, eli siinä on pelaajia menossa siihen pelaamaan, ja kun katsoo niitä ihmisiä, he eivät ole hyvin rikkaita. Eli he ovat tämmöistä normaalikansalaista ja köyhää ihmistä, jotka pyörivät tuolla. On eläkeläistä, pienellä eläkkeellä olevaa ihmistä, ja siinä tämä peliriippuvuus on niin kuin huume.

Niin kuin täällä on todettu näistä sosiaalisista haitoista, sitten joudutaan menemään hoitoon. Tiedän monta tapausta, jotka ovat tällaisessa peliriippuvuushoidossa käyneet ja jonkun aikaa ovat kuivilla ja siihen koukkuun uudelleen lankeavat, ja se on tosi kova juttu. Sen takia minusta tässä odottaisi sen tyyppistä keskustelua, että miten rajoitetaan tämmöisiä pitkiä peliautomaattirivejä. Kuuluvatko ne kauppojen eteisiin, koska niillä luodaan jo semmoinen kuva, että tämä on erittäin hyväksyttävää ja helppoa? Sehän sinällään, jos katsoo peliautomaattiomistajan tai tämän hyväntekeväisyysnäkökulman osalta, voi olla hyvä asia heille, mutta niille ihmisille se ei ole hyvä asia. Eikö tämä pitäisi tehdä sen takia sillä tavalla, että se on rajattu mahdollisesti yhteen automaattiin, tai ei ollenkaan automaattia vaan olisi olemassa eri paikat, siis joku pelihalli, mihin jokainen joutuu menemään ja marssimaan sisään ihan varta vasten pelaamaan? Olisi niin kuin erillään oleva pelipaikka eikä siten, että houkutellaan ihmisiä tämmöiseen koukkuun, johon sitten jotkut herkemmät jäävät, koska kun on hävitty, tulee semmoinen mielikuva, että pitäähän saada ne rahat takaisin sieltä, ja sinne syötetään sitä rahaa, ja loppujen lopuksi sitten ollaan niin kuivina, että ei tahdo oikein leipää saada. Sen takia siinä vaiheessa, kun täällä puhuttiin kolmannesta vaiheesta, kyllä toivoisi, että tämmöisistä rajoitteista jopa puhuttaisiin.

Hyväähän tässä on se, jotta tätä ei ole sillä tavalla vapautettu eikä ole laskettu tänne muita toimijoita. Suomi on pystynyt hallitsemaan tämän kaikissa tilanteissa, että tämä on kestänyt siis monopoliasemassa, nämä eri pelit ja lupajärjestelmät ovat olemassa, ja tämä yleishyödyllisyys on pääsääntöisesti vallalla.

Toinen asia, mikä minusta on kyseenalainen, on myös tämä mainontapuoli tässä, koska tässä sitten sallitaan yhä edelleen mainonta lehdissä, joissa ei ole pääasiallisesti tämmöistä mainoslehdykäistä, vaan lehdessä voi olla mainos, että tämmöinen peli on olemassa. Pitääkö sen olla sillä tavalla hyväksyttävää?

Muuten jään odottamaan sitä kolmatta vaihetta. Kun tämä on ollut yksimielinen mietintö, en lähde tässä änkyröimään, vaan tässä on muutama pieni toive siitä, että en näe hyvänä kehityksenä sitä, että niille heikoimmille, jotka sortuvat tähän, on liian helppoa tämä saavutettavuus näiden pelien osalta.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! Nej, lagen är inte lika för alla. Det kan utdömas vite men det finns inga sådana internationella avtal som gör att vite kan indrivas. Det finns bara en enda som vite kan tillämpas på, nämligen Ålands Penningautomatförening. Jag tror att den här delen, vilket jag tidigare redan sade, kom bort i översättningen, eftersom den inte översätts helt och hållet, och där ser man vådan av att inte ha simultantolkning.

Annonsering är samma sak. Den gäller inte alla. Det har varit så länge. Ingen fick annonsera men det var bara ett bolag som inte kunde annonsera. Det vara bara ett bolag som kunde råka ut för någonting, nämligen Ålands Penningautomatförening. Lagen skulle gälla lika för alla, därför respekterades inte självstyrelselagen. Den gällde inte särskilt för Åland, men det tror jag att vi alla som finns i den här salen nu har hört att den gäller, alldeles särskilt för Åland. Lagen är inte lika för alla. Den gäller många men den kan bara tillämpas på en. De andra finns ute i cybervärlden och flyttar ut sina kontor.

Vi har samma intressen. Vi talar om åldersgränser, vi talar om begränsningar av skadligt spelande. Ålands Penningautomatförening har varit föregångare, man var först med och bekostade en professur som har forskat i spelberoende. Nu, förra veckan, gick man ut som det första bolaget där man kan försäkra sig mot spelberoende. Vi har alltså exakt samma syn på spelandet. Monopolet har fungerat bra men utvecklingen har sprungit ifrån oss. Borde vi inte i stället vara ärliga och erkänna att vi vill ha inkomsterna, och det är inte tillåtet att upprätthålla monopolet på grund av att man vill samla in pengar.

Vi borde skapa ett nytt och modernt system där vi skulle kontrollera spelandet och skydda oss mot skadlig verkan men samtidigt få inkomsterna, i stället för att som nu i dagens internetvärld bygga högre och högre murar runt om kring oss. De kommer aldrig att bli tillräckligt höga. Utvecklingen springer ifrån oss och vi skapar en polisstat som hör en svunnen tid till.

Herr talman! Jag tror inte att jag med mitt inlägg idag, i år eller under den här mandatperioden kan övertyga riksdagen om att vi måste byta spår. Men den saken kommer tiden och utvecklingen att ta hand om. De länder som gått in för licenssystem har gjort det därför att det är ett modernt sätt att kontrollera spelandet, begränsa de skadliga verkningarna men behålla inkomsterna utan att skapa en polisstat.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ne rajoitteet ja kiellot, jotka vähentävät peliriippuvuutta, ovat ehdottoman välttämättömiä. Mutta samalla täytyy muistaa se, että vaikka meillä kuinka olisivat rajoitukset päällä, meillä syntyy peliriippuvaisia ihmisiä yhä enemmän. Se tarkoittaa silloin sitä, että meillä täytyy olla myös hoitojärjestelmät sellaisessa kunnossa, että me pystymme näitä ihmisiä auttamaan siinä vaiheessa, kun se riippuvuus on syntynyt, mutta myös sitten ennalta ehkäisevästi.

Tänä päivänä suuri osa peliriippuvaisista on psykiatrisissa hoitoyksiköissä, ja ajattelen, että välttämättä ne hoitoyksiköt eivät ole parhaita paikkoja peliriippuvaisten ihmisten hoitamiseen vaan täytyy luoda sitä omaa järjestelmää nimenomaan tälle joukolle. Minä olen itse ollut terapeuttina sekä päihderiippuvaisten että peliriippuvaisten ihmisten hoidossa mukana ja voin sanoa, että peliriippuvaisuus on melkeinpä vaikeammin irti päästävissä kuin päihderiippuvaisuus johtuen osittain siitä, että pelaaminen on kuitenkin sosiaalisesti aika hyväksyttävää touhua ja riippuvaisuus syntyy hyvin syväksi, ennen kuin tullaan hoitoon hakeutumaan, ja silloin se avun saaminen on tosi tiukassa näitten ihmisten osalta.

Ennaltaehkäiseminen on tavattoman tärkeätä, koska se on oikeastaan ainut tapa pelastaa nämä ihmiset tältä peliriippuvuudelta. Olen ed. Lahtelan kanssa samaa mieltä siitä, että näitten pelikoneitten sijaintiin täytyy kiinnittää tulevaisuudessa huomiota, etteivät ne ole sillä tavalla niin ottautuvassa paikassa, että niihin ihmiset jäävät kiinni. Mielikuvamainonta on ehdottomasti sellainen, jota ei voi sallia tulevaisuudessa, ja nimenomaan tulee huolehtia siitä, että nuoret ihmiset eivät tämän mainonnan kautta jää koukkuun pelaamiseen. Kyseessä on iso ongelma, johonka me joudumme kyllä hakemaan sitten myös lisäresursseja, ja toivottavasti myös nämä, jotka tätä pelaamista järjestävät, osallistuvat tähän rahoitukseen nykyistä enemmän.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Monopolioikeuksin toimivat, todennäköisyyslaskentaan toimintansa perustavat peliyhtiöt ovat siinä mielessä mielenkiintoisessa asemassa, että ne tuottavat aina voittoa, koska säätelemällä niitä parametreja, jotka antavat voittoja tietyssä suhteessa, takaa sen, että sitä rahaa pystytään aina keräämään enemmän kuin sitä jaetaan pois. Siinä mielessä on tietenkin perusteltua, että tämä monopoli on julkisessa omistuksessa ja valvonnassa. Ja on tietenkin hyvä, että näitten monopolien rahoja käytetään, kuten Raha-automaattiyhdistyksen sosiaali- ja terveystoimintaan, kolmannen sektorin järjestöjen avustamiseen, Veikkauksen toimintaan, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisotyöhön.

Kyllähän tässä tietysti selkeä ristiriita on siinä, että pyrkimys, kuten ed. Nauclér aivan oikein totesi, on se, että sitä rahaa pystyttäisiin kuitenkin keräämään mahdollisimman paljon. Toisaalta sitten pitäisi hillitä sitä, että ei synny näitä ongelmia, joita peliriippuvuus aiheuttaa. Näitten välillä pitää löytää tietysti jonkinlainen tasapaino. Voisi sanoa, että onhan se nyt yhdenlaista hurskastelua, että toisaalta pyritään keräämään pelituottoina mahdollisimman paljon ja sitten niillä rahoilla autetaan peliriippuvaisia. Ensin tehtiin sairaita ja sitten sairaala. Menee huonosti. Mutta on joka tapauksessa niin, että Veikkauksen, ja tässä tapauksessa nyt Raha-automaattiyhdistyksen, toimintaedellytykset monopolina Suomessa on turvattava, koska kolmannen sektorin järjestöjen toiminta on ratkaisevasti riippuvainen näistä rahoista. Mutta voi tietenkin kysyä, pitäisikö sen olla niin? Eikö todellakin pitäisi päästä siihen, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömät palvelut (Puhemies: Kaksi!) voitaisiin rahoittaa suoraan verovaroista?

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kun täällä viitattiin ed. Koskeen ja hänen riippuvuuteensa näistä peliautomaateista, niin minulla on henkilökohtaista kokemusta siitä, että ed. Koski on stokastinen ihme. Hän minun nähdäkseni voittaa niistä enemmän kuin häviää.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kun puhutaan rahapelien säätelystä, on yksi asia ylitse muiden, ja se on se, että tämän talon tehtävänä on huolehtia siitä, että tuo valtion yksinoikeus tähän puoleen säilyy, sillä vain sillä voidaan välttää ja pienentää niitä lukuisia haittavaikutuksia, tällä tavalla hoitaa rahaliikennettä ja hoitaa peliä ja hoitaa ihmisten pelihimoa. Se on aivan päivänselvä asia. Kaikki muut keinot, kaikki muut vapautumiset, joita tässä tehdään, vievät tätä puolta, näitä haittavaikutuksia, huonompaan suuntaan. Siksi monopolista kiinni pitäminen on äärimmäisen tärkeää. Se ei ole myöskään omasta mielestäni millään lailla tulevaisuudessa järkevää, että me pyrimme eroon monopoliasemasta rahapeleissä, vaan meidän pitää kaikella tavalla sitä puolta vahvistaa.

Ei voi myöskään välttää tietenkään sitä, että totta kai ne rahat, joita tässä valtio erilaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja muihin kuin valtion yleishyödyllisiin tarkoituksiin kerää, ovat merkittäviä asioita. Ei sitä kukaan halua pimittääkään. Näin se asianlaita on, mutta silloin tässä yhdistyy kaksi erittäin merkittävää asiaa, ja silloin tämä järjestelmä toimii hyvin.

Puhemies! Täällä tuli esille se, että tässä uudessa järjestelmässä, mikä on sovittu, hevospelien osalta oltaisiin jollain tavalla menossa huonompaan suuntaan. Peliyhtiöiden välillä on selkeästi poliittisesti sovittu työnjako, ja niin tullaan tekemään ja toteuttamaan. Se on täysin välttämätöntä hevospelien osalta muun muassa siksi, että koko hevostalouden selkärangan muo-dostaa se järjestelmällinen, järjestetty, yhteiskunnallisesti hyväksytty pelijärjestelmä, joka meillä on. Siksi siitä kiinni pitäminen on äärimmäisen tärkeää. Se tuottaa myöskin erittäin paljon hyvää ja tuloksellista työtä muulle yhteiskunnalle. Se ei ole millään tavalla muilta edunsaajilta pois.

Viimeinen asia, puhemies, (Puhemies: Kaksi!) on se, että yhteistoimintaa eri peliyhtiöiden välillä toivoisin olevan enemmän, ja tässä tullaan myöskin pelien jakeluun ja siihen tehokkuuteen, joka viidelle miljoonalle ihmiselle näiden pelijärjestelmien kautta tulee. Niitä nyt muodostuu kolme kappaletta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun näissä peleissä on kyse pelihimosta ja sen tyydyttämisestä ja hyväntekeväisyydestä samanaikaisesti, niin se jotenkin tuntuu aika ristiriitaiselta. Olen kuullut monen sanovan, että siksi he pelaavat, että he kansanterveyttä parantavat tässä. Siinä voisi kyllä sitten, niin kuin aikaisemmin tuosta pöntöstä puhuin, tehdä sillä tavalla, että siirretään niitä peliautomaatteja sinne halleihin ja laitetaan semmoinen nykyaikainen vaivaisukko siihen kaupan eteiseen, johon voi laittaa sitten hyväntekeväisyyteen rahaa. Siinä tietää ainakin, jotta se himopuoli jää pois siitä. Mutta minä en tiedä, tuleeko sitten tämmöinen vaivaisukkoriippuvuus sitten, että sinne tulee aina laitettua loput kolikot. Mutta se ei olisi mitenkään paha, silloin ei ainakaan hoitoon tarvitsisi viedä niitä ihmisiä, vaan he tekevät aidosti hyväntekeväisyyttä.