Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Vaalipiirijakoa koskevaa perustuslain säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomi jaettaisiin eduskuntavaaleja varten vähintään 9:ään ja enintään 12:een vaalipiiriin. Lisäksi Ahvenanmaan maakunta muodostaisi edelleen oman vaalipiirinsä. Nykyisin perustuslaissa säädetään, että vaalipiirejä on Manner-Suomessa 12—18.

Hallitusohjelmassa oli sovittu perustuslain asettamaksi haarukaksi 6—12, mutta asiaa valmistellut parlamentaarinen työryhmä katsoi, että 6 vaalipiirin alaraja on alueellisen edustavuuden kannalta liian matala. Suomen kaltaisessa, maantieteellisesti alueeltaan laajassa, maassa vaalipiirien vähimmäismäärä ei voi asettua nykyiseen vaalipiirien lukumäärään nähden merkittävästi pienemmäksi ilman, että alueellinen edustavuus heikkenee ja vaalijärjestelmän sisältö muuttuu olennaisella tavalla.

Vaalilain mukaan nykyinen vaalipiirien määrä on 12. Vaalipiirejä ei siten enää voida yhdistää, ellei perustuslain säännöstä muuteta. Ehdotetulla muutoksella turvattaisiin yhtäältä alueellinen edustavuus vaaleissa ja toisaalta otettaisiin huomioon poliittisen suhteellisuuden toteutuminen. Vaalipiirien vähimmäismäärän on turvattava riittävällä tavalla alueellisen edustavuuden säilyminen. 9 vaalipiirin alaraja toteuttaa tämän vaatimuksen.

Vaalipiirien enimmäismäärän on puolestaan turvattava vaalien poliittista suhteellisuutta. Nykyinen 12 vaalipiirin määrä toteuttaa poliittista suhteellisuutta nykytilanteessa verraten hyvin. Myös kansainvälisessä vertailussa poliittinen suhteellisuus näyttäisi toteutuvan Suomen vaalijärjestelmässä yleisesti arvioiden hyvin. Suhteellisuuden parantamiseksi edelleen olisi mahdollista harkita nykyisen vaalipiirijaon tarkistamista yhdistämällä vaalipiirejä, joissa on korkeahko piilevä äänikynnys. Piilevällä äänikynnyksellä tarkoitetaan sitä prosenttiosuutta vaalipiirissä annetuista äänistä, joka takaa puolueelle vähintään yhden paikan eduskuntaan. Esimerkiksi Satakunnan, Lapin ja Keski-Suomen vaalipiireissä on edelleen korkeahko piilevä äänikynnys. Vaalipiirijaon muuttamisen tarvetta ei voida kokonaan sulkea pois näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Nyt on kuitenkin kyse vain perustuslain muutoksesta, eikä tällä esityksellä oteta kantaa tuleviin muutoksiin vaalipiirijaossa. Varsinaisesta vaalipiirijaosta säädetään vaalilaissa.

Maantieteelliseltä alueeltaan poikkeuksellisen laajalla Lapin vaalipiirillä on omia erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon vaalipiirijaossa. Lapin vaalipiirin yhdistäminen toisen vaalipiirin kanssa merkitsisi alueellisen edustavuuden heikkenemistä ja vaalijärjestelmän olennaista muutosta Pohjois-Suomen alueella. Tämän vuoksi voidaan pitää hyväksyttävänä, että Lapin vaalipiiristä valittavien edustajien määrä tullee jäämään muita vaalipiirejä pienemmäksi. Eli Lappia ei yhdistetä muuhun vaalipiiriin, vaan hyväksytään korkea piilevä äänikynnys Lapissa.

Vaalipiirien väestömäärien samansuuruisuus ja piilevien äänikynnysten asettuminen täysin samalle tasolle ei ole nykyisessä vaalipiirijärjestelmässä toteuttamiskelpoinen tavoite, sillä se edellyttäisi poikkeuksellisen laajoja vaalipiirejä. Äänikynnysten vaihteluväli vaalipiireittäin ei kuitenkaan saisi muodostua kohtuuttoman suureksi. On arvioitavissa, että poliittinen suhteellisuus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, jos piilevä äänikynnys lähenee 10:tä prosenttia. Reilusti yli 10:n menevä äänikynnys merkitsee jo eriarvoisuutta äänestäjien välillä eri vaalipiireissä.

Perustuslain muutosehdotus merkitsisi käytännössä sitä, että nykyisiä vaalipiirejä ei voitaisi jakaa ilman, että samalla yhdistettäisiin joitakin vaalipiirejä. Esimerkiksi Uudenmaan vaalipiirin jakaminen ei olisi vastaisuudessa mahdollista, ellei samalla yhdistettäisi joitakin vaalipiirejä.

Lausuntokierroksella perussuomalaisten eduskuntaryhmä ja keskustan eduskuntaryhmä vastustivat esitystä. On mahdollista, että esitys ei saa vaalien jälkeen tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistön tukea lopullisessa eduskuntakäsittelyssä. Myös maakuntaliitoista Hämeen liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Savon liitto ja Satakuntaliitto vastustivat esitystä lausuntokierroksella.

Ehdotettu perustuslain muutos on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut hyväksytyksi ensimmäisillä vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeisillä valtiopäivillä.

Värderade talman! De föreslagna minimi- och maximiantalen valkretsar ändrar inte på valsystemet på ett väsentligt sätt. Valkretsindelningen ska också i fortsättningen i huvudsak basera sig på landskapsindelningen. Även de regionala språkförhållandena ska beaktas i valkretsindelningen och Åland fortsätter som en självständig valkrets med en representant till riksdagen.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pisti hieman korvaan, kun esittelevä ministeri sanoi, että tässä on kysymys vain perustuslain muutoksesta. Ei voi olla "vain" kysymys, vaan kysymys on erittäin olennaisesta muutoksesta, kun perustuslakia muutetaan ja annetaan suuntaa siihen, että jatkossa yhä vähemmän olisi vaalipiirejä ja yhä isompia alueita vaalipiireinä.

Tämä hallitushan runnoi jo läpi edustajiensa avustuksella tässä salissa Itä-Suomea koskien vaalipiiriuudistuksen, eikä siitä ole vielä edes olemassa minkäänlaista kokemusta, mitä se tarkoittaa vaaleissa. Seuraavissa vaaleissa se vasta testataan, mutta jo nyt on nähtävissä, että mitä isommat alueet ovat vaalipiireinä, niin sitä suurempi riski on, että ei tule ehdokkaita koko alueelta ja sitten valituksi tulevat vain näitten keskuspaikkakuntien edustajat.

Nämä esitykset, mitä te ajatte eteenpäin, ovat riski nimenomaan alueellisen demokratian ja alueellisen edustavuuden kannalta.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useampi asia, jotka ovat aika vakavia, ja yksi on se, että tässä on kysymyksessä perustuslain muutos. Kun perustuslakia lähdetään muuttamaan, valmistelu on tehtävä harkiten ja huolella. Tämän pohjana oli se, että hallitusohjelman liitteeseen oli kirjattu vain, että sitoudutaan muuttamaan perustuslakia siten, että vaalipiirien lukumäärä on 6—12. Näin, voi sanoa, puolihuolimattomalla kirjauksella tämä asia on käynnistynyt. Ei perustuslain muutos ole mikä tahansa muutos. Se vaatii huolellisen ja sitouttavan valmistelun.

Toinen asia on se, että kun tässä nykyisessä perustuslaissa vaalipiirien alaraja on 12, niin nyt esitetään, että se yläraja on 12. Sehän kahlitsee sitten kokonaan toiminnan. Niin kuin ministeri totesi, yhtään vaalipiiriä ei voi jakaa lopettamalla tai yhdistämällä entisiä. Miksi pitää kahlita ajattelu tällä tavalla?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaalien demokraattisen toteutumisen näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että yhtäältä toteutuu suhteellisuus ja toisaalta alueellisuus. Vaalipiiriuudistuksilla voidaan kyllä tätä suhteellisuuden toteutumista parantaa.

Tässä on kyllä monia ongelmia. Perustuslaillemme on ominaista muuttumattomuus. Perustuslakia tulee muuttaa äärimmäistä harkintaa käyttäen. Mikäli siirrytään suurempiin vaalipiireihin, se tulee merkitsemään sitä, että alueellisuus heikkenee, äänestäjien valinnanvara kapenee, vain rikkailla, varakkailla tai lahjoituksia saavilla on varaa kalliisiin kampanjointeihin ja on myös yksittäisen kansanedustajan näkökulmasta vaikeaa hoitaa suurta vaalipiiriä. Vaalipiireillä ei pidä käydä poliittista peliä konjunktuurien mukaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todella ongelmallista, että näin vakavassa asiassa ei ole päädytty sopuisampaan lopputulokseen, ja nyt näyttää siltä, että saattaa kariutua koko hanke.

On kansalaisten kannalta ikävä tilanne, jos meillä Suomessa menee parisataatuhatta ääntä hukkaan. Se tarkoittaa, että ihmiset käyvät äänestämässä ja heidän äänensä ei merkitse lopputuloksen kannalta yhtään mitään. On hyvin tärkeää, että tätä meidän järjestelmää muutetaan siihen suuntaan, että kaikkien kansalaisten äänet ovat yhtä arvokkaita, annetaan ne sitten isossa tai pienessä vaalipiirissä. Ja sitten mitä tulee tähän vaalirahoitukseen, niin perussuomalaiset edellyttivät edellisellä kaudella, että olisivat tulleet tämmöiset ehdokaskohtaiset kulukatot vaalirahoitukseen, jotta sitten suuren rahan voimalla ei päästäisi niin helposti eduskuntaan, europarlamenttiin ja moniin muihin paikkoihin päättämään kansalaisten asioista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut sama vaalijärjestelmä jo runsas sata vuotta, ja tässä ehdotuksessa on se hyvä, että ne nykyisen vaalijärjestelmän perusteet säilyvät ja niistä pidetään kiinni eikä tehdä sellaista hyppäystä kuin viime eduskunnassa käsittelyssä olleessa lakiehdotuksessa, jossa valitsija välttämättä ei tiedä, minnekä tuo paikka, jota hän on äänestänyt, kaiken kaikkiaan menee.

Me olemme 20 vuotta keskustelleet siitä, että suhteellisuutta pitää parantaa, ja tämä on 20 vuoden valmistelun tulos tämä esitys, joka meillä tällä hetkellä on pöydällä. Ja se vastaa aika hyvin sitä alueellista kehitystä, mikä maassa on myöskin tapahtunut, kun otetaan huomioon, että muuttoliike on ollut sadan vuoden aikana varsin merkittävä ja valtava. Tämä on juuri tapa estää poliittista peliä. Nyt meillä on hyvin suppea haarukka, 9—12, ja pieniä muutoksia voidaan tehdä, mutta mitään dramaattista ei, ja tämä antaa vakautta tälle uudelle vaalijärjestelmälle. Ja aidosti meillä on tarvetta esimerkiksi Uudenmaan jakamiseen, mutta meille saattaa tulla esimerkiksi Satakunnan osalta tilanteita, joissa on tarvetta tehdä yhdistämisiä myöskin vaalipiirien osalta.

Joten kaiken kaikkiaan ne huolet, mitä 20 vuoden aikana on esitetty, on tässä otettu huomioon.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän tosiaan on valmistelulla ollut tiukkoja rajauksia: ohjauksia hallitusohjelmasta ja aiemmasta säätämishistoriasta, jossa on törmätty ongelmiin, kun suhteellisuutta on koetettu parantaa.

Jos katsotaan tätä alkuperäistä tilannetta 100 vuotta sitten, niin meillä pääsääntöisesti oli 10—20 välillä se vaalipiirien edustajamääräkoko. Nyt tietysti liikennevälineet ja muut ovat muuttuneet, että jos nyt tämän muutoksen jälkeen pyrkimyksenä olisi, sanotaan, 10—25 edustajan välille se vaalipiirien koko, niin se olisi ihan onnellinen lopputulema. Mutta ongelmana ehkä tässä on se, että tuo rajaus 9—12 välillä on ahtaampi kuin vallinnut 12—18 vaalipiiriä. Jos ajettaisiin sitä samalla logiikalla, niin se olisi ehkä 9—14, että olisi riittävästi liikkumavaraa molempiin suuntiin.

Tulevaisuuteen päin olisi tärkeätä, että vaalipiirijako vastaisi toiminnallista maakuntajakoa, sellaisia luontaisia yhteistoiminta-alueita, missä ihmiset muutoinkin tekevät politiikkaa ja uudistavat yhteiskuntaa, kehittävät elinkeinoja ja niin edelleen. Tämä koskee sekä valtion aluehallintoa, maakuntajaon uudistamista että vaalipiirien (Puhemies koputtaa) jakoja, että ne pitäisi tulevaisuudessa rakentaa yhdensuuntaisiksi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvalta suhteellisuuden osalta ja kansallisen tahdon toteuttaminen on tärkeä näkökohta, mutta juuri tämä kytkeminen aluekehitykseen ja alueiden kehittämiseen tässä kyllä kylmästi nyt unohdetaan. Se on myös kansalaisten tahdon, heidän elinolosuhteidensa kehittämisen kannalta olennainen asia. Itä-Suomen osaltahan tehtiin väkivaltaa, kun Itä-Suomen maakuntaliitot yhdessä — Etelä-, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala — olivat sitä mieltä, että perustetaan yhteinen vaalipiiri Itä-Suomen kehittämisen kohtalonyhteyden pohjalta, mutta tälle ei annettu arvoa. Tämä muun muassa on syy, minkä takia minä itse eikä myöskään Pohjois-Savon liitto ole näistä järjestelyistä ollut innostunut eikä ole niitä ollut tukemassa. Että tässä tehdään karhunpalvelus sille Paavo Lipposen jo aikoinaan esille tuomalle Itä-Suomen kehittämisen tärkeälle, myös kansalliselle näkökulmalle.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslaki takaa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden. Mutta sanotaan, tätä asiaa kun käsitellään, että tässä se ei missään tapauksessa toteudu. Ja sen takia haluan tuoda esille, että nimenomaan vaalialueita on katsottava. Niin kuin edustaja Rajamäki tuossa antoi esimerkiksi sen, kun väkisin runnottiin tämän eduskunnan alkukaudella tuleviin eduskuntavaaleihin uusi vaalipiiri Itä-Suomen osalta, niin se hajautti tämän homman. On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla tämä on palvelemassa tulevaisuutta, meidän alueita. Sitten kun mietitään näitä uusia ajatuksia, vaalipiirejä, niin kyllähän, mitä laajemmas vaalialueet menevät, sen epäoikeudenmukaisemmaksi menee tämä systeemi. Näin ollen tämä alueellinen edustavuuskin heikkenee, samoin kampanjoiden hinnat kohoavat ja noin päin pois. Tässä mennään niin sanotusti aivan ojasta allikkoon tässä asiassa.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä keskustelussa tulee nähdä myös pienten maakuntien ja pienten vaalialueitten ongelmat. Onhan se ihan kohtuutonta, että esimerkiksi Etelä-Savossa puolueella pitää olla 14 prosentin kannatus, että saa yhdenkään paikan. 10 prosentin kannatuksella äänet menee roskakoriin ja paikkaa ei tule. Samaan aikaan Uudellamaalla 2,6 prosenttia, niin eduskuntapaikka irtoaa. Ei tämä ole tasavertaista, ja kyllä monelle pienemmälle puolueelle vaalien käynti näissä pienissä maakunnissa ja pienellä vaalialueella on todella tuskaista ja vaikeaa, kun aina jää äänikynnyksen alle, vaikka saisi hyvänkin, kohtuullisen kannatuksen, mikä monessa muussa vaalipiirissä riittäisi.

Haluan myös kumota sen väitteen, että isommassa vaalipiirissä pienet jäisivät aina jalkoihin. Meillä Oulun vaalipiirissä on Pohjois-Pohjanmaan maakunta ja Kainuun maakunta. Kainuun maakunnan pitäisi saada oman asukaslukunsa mukaisesti kolme paikkaa eduskuntaan, mutta heitä istuu täällä viisi, viidestä eri puolueesta. He saavat enemmän edustajia läpi kuin asukasmäärä edellyttäisi, koska maakuntahenki on niin vahva, eli ei se pieni automaattisesti jalkoihin jää.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen vaalijärjestelmässä on tasapainoteltu alueellisen edustavuuden ja suhteellisuuden välillä, ja molemmat arvot ovat erittäin tärkeitä.

Olen iloinen siitä, että oikeusministeri otti esille Lapin erityistapauksena. Mutta kun katsoo nyt tämän hallituksen toimintaa muun muassa Itä-Suomen osalta vaalipiirin jaossa, se tehtiin hallituspuolueiden voimin täällä, runnottiin ikävästi läpi, niin tämä kokemus ei kyllä rohkaise kannattamaan tätä perustuslain muutosta. Jos tämä muutos tehtäisiin, niin sehän avaisi sen mahdollisuuden, että tulevaisuudessa hyvinkin pienellä enemmistöllä kulloinenkin hallitus sitten suhdanteiden mukaan muokkaisi vaalipiirejä. Minusta tämä ei ole kyllä se, mihin haluan tulevaa vaalipiiriasiaa ja Suomea kehittää.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan se selvää, että nyt tehdään vaalipiirien lukumäärässä kahlitseva rajaus, jolle perusteet ovat hyvinkin hakusessa, ja edustaja Lohi aivan hyvin kertoi sen, mihin tämä muutos voi ajan oloon johtaa. Nythän ei mitään perusongelmaa poisteta vaan alistetaan jopa perustuslaki puoluepoliittiselle spekuloinnille. Kaiken kaikkiaan tämä on näköalatonta ja historiatonta touhua. Näillä muutoksilla, ottaen huomioon väestömuutokset, muutokset aluepolitiikassa ja aluekehityksessä, vanhan lain, pitkään voimassa olleen lain, hyvätkin puolet muuttuvat aivan toiseksi, ja kyllähän esimerkiksi Lapin ja Satakunnan tilanne jää kokonaan ratkaisematta. Itse asiassa ainoa edustaja, joka on vilpittömästi tyytyväinen viimeaikaisiin muutoksiin, on edustaja Oinonen eikä hänkään periaatteellisista vaan vaalitaktisista syistä.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vaalipiirijako ja vaalipiirien suurentaminen kyllä näyttävät siltä ja matemaattisesti ne tekevätkin sen, että tämä suhteellisuus toteutuu paremmin ja piilevä äänikynnys siinä putoaa, mikä on ihan oikeinkin. Näin sen täytyy olla. Mutta kyllähän siellä sitten niitä vastakkaisiakin ajatuksia syntyy, ja varmasti on niin, että vaalipiirin laajentaminen, jos puhutaan pelkästään laajentamisesta, nostaa kyllä ehdokkaiden kustannuksia tässä vaalityössä. Eli vaarana on, että ainoastaan sitten rahalla eduskuntaan tullaan ja hevosella ei sitten enää kyllä näissä asioissa kerkeä. Eli demokratian toteutuminen sitten näissä laajentumispyrkimyksissä epäilyttää, jos vaalipiireistä tehdään liian suuria.

Meille jää Etelä-Savossa, Kymen alueella nähtäväksi seuraavissa vaaleissa, miten tässä asiassa käy. Mutta yhden perusperiaatteen tietenkin pitää olla se, että väkivaltaa näissä vaalipiirijaoissa ei saisi tehdä.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, on ensinnä todettava, että kyllä äänikynnys eri vaalipiireissä on hirmuisen suuri eli eroja on. Mutta niin kuin täällä hallituksen esityksessä sanotaan, muissa Pohjoismaissa on ryhdytty tähän niin sanottuun tasauspaikkajärjestelmään, ja kysyisinkin: miksei sitä oltaisi huomioitu, että ensinnä on joku kiinteä määrä kansanedustajille ja sitten otettaisiin niin sanottu valtakunnallinen tasauspaikkajärjestelmä? Tällä mallilla ei yksikään ääni menisi hukkaan.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että meillä on piilevä äänikynnys, ja hallitus on siinä mielessä esityksessään sen oivaltanut, mutta perusteet ovat väärät. Kyllä perustuslaki lähtee siitä, että myös se alueellinen edustavuus on, ei vain pelkästään suhteellisuus. Vasemmistoliitto on jo vuonna 2007 ehdottanut tasauspaikkajärjestelmää, joka sekin tietysti alueellisesti hieman muuttaisi edustusta, mutta ei ollenkaan oleellisesti niin uhkaavasti kuin nyt esitetty lakiesitys.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähintään 9, enintään 12. Valmisteluryhmän puheenjohtaja teki täysin selväksi, että pitää näitä vaalipiirejä yhdistää. Ministeri omassa puheenvuorossaan mainitsi nimeltä kolme vaalipiiriä, jotka ovat tässä luupin alla, poisti niistä Lapin, että sinne ei kajota, jätti jäljelle Satakunnan ja Keski-Suomen.

Arvoisa ministeri, me emme tule hyväksymään teidän tuontapaisia esityksiänne. Minä muistutan aivan samasta asiasta kuin edustaja Koskinen täällä. Nyt te murskaatte hallinnonalan toisensa jälkeen, ne toiminnallis-taloudelliset, traditioon perustuvat hallinnolliset kokonaisuudet, ne alueet, jotka kantavat tällä hetkellä aluekehitysvastuun, elikkä maakunnat, ja erityisesti siellä, missä maakunta ja vaalipiiri on sama, tämä demokratia toteutuu myöskin erinomaisella tavalla: kaikessa keskeisessä sama alue vastaa alueellisesta kehityksestä ja on tänne edustettuna.

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn näihin ajatuksiin, joita täällä on sanottu. Minä ymmärrän, että tätä piilevää kynnystä pitää laskea, ja siinä tasauspaikkajärjestelmä on paljon paljon toimivampi (Puhemies koputtaa) järjestelmä kuin konsanaan nyt tässä teidän esittämänne ajatus.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ilolla tervehdin tätä ministerin linjausta tästä Lapista, että sillä on omia erityispiirteitä ja sitä ei yhdistetä muihin vaan hyväksytään tämä korkea äänikynnys.

Tämä on tietenkin niin, kuten edustaja Mustajärvi otti tässä esille, että Lapin osalta ratkaisu jää tekemättä. Mutta kun ratkaisu on se, niin eihän muuta vaihtoehtoa ole kuin yhdistyä sitten Oulun kanssa. Silloin puhutaan jo puolesta Suomesta, jolloin henkiset ja taloudelliset resurssit ovat kyllä aika kovilla. Nykyisin jo Lapin vaalipiiri on Simosta Utsjoelle 700 kilometriä sivu — täällä on toki moni ollut ehdokkaana eurovaaleissa, joissa oli vaalipiirinä koko valtakunta, mutta suuri se tulee olemaan näinkin. Tietenkin on sitten muita kaavailuja ollut, että yhdistettäisiin Taivalkoski, Pudasjärvi ja Kuusamo Lappiin. Mutta en kyllä näe sitäkään, että tämä olisi hyvä asia näin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudellahan täällä hyväksyttiin tämä vaalialuemalli, tasauspaikkajärjestelmä, jonka edustaja Pekkarinen mainitsi, ja sitä vaalien jälkeisillä valtiopäivillä perussuomalaiset jäivät täällä yksin sitten kannattamaan. Sitä järjestelmäähän toki moitittiin epäselvyydestä, siitä ettei tiedä, meneekö se annettu ääni jollekin saman puolueen ehdokkaalle toisessa vaalipiirissä.

Mutta jos katsoo nykyjärjestelmän ongelmia, niin nykyäänhän ei tiedä ollenkaan, meneekö se ylipäätään oman puolueen hyödyksi lainkaan, koska jos ei sitä äänikynnystä ylitä, niin ääni menee niin sanotusti hukkaan. Joka tapauksessa ainahan ääni annetaan puolueelle, ja näin ollen se joka tapauksessa voi mennä jonkun muun ehdokkaan hyväksi kuin juuri sen oman ehdokkaan hyväksi.

En kyllä ymmärrä sitä kritiikkiä, mitä esimerkiksi edustaja Sasi tässä antoi sille ratkaisulle, joka täällä jo kerran hyväksyttiin. Se olisi ollut oikeudenmukainen ratkaisu, ja siinä olisi myös alueelliset näkökohdat huomioitu.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaviskaa vaalipiirit, vaviskaa edustajat! Älkää päästäkö tätä esitystä menemään läpi. Sen voin todeta ihan omilla hartioillanikin, että keskusta ei tule myöskään seuraavien vaalien jälkeen hyväksymään tällaista esitystä, joka on suomalaisen demokratian vastainen. Tätä ei ole valmisteltu parlamentaarisella tavalla, kuten tämäntyyppiset asiat tulisi tehdä. Tässä suhteessa se on jo pois jengoiltaan alun perin.

Kun puhutaan piilevästä äänikynnyksestä, niin kun EU-vaaleissa äänesti 41 prosenttia, Savo-Karjalan tulevassa vaalipiirissä paikka paikoin alle 30 prosenttia, niin siinä on todellista piilevää äänikynnystä.

Arvoisa ministeri, tajuatteko, kuinka paljon demokratia menettää ehdokkaiden vähentyessä? Meidän ehdokasmäärä puoliintuu. Mitäs demokratiaa se sellainen on? Se on enemmältikin itse asiassa harvainvaltaa, mitä tämän järjestelmän kautta tullaan harjoittamaan. Onko teillä tavoitteena kenties, että koko maasta muodostetaan yhteinen vaalipiiri ajan myötä?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri täällä sanoi, että tässä on kysymys vain perustuslain muutoksesta. En käyttäisi tällaista sanaa "vain", kun tämä on aika iso asia, perustuslain muutos, että mahdollistetaan tulevien hallituksien vaalipiirijaon mulkkaaminen aina ennusteiden mukaan sopivaksi omille puolueille, mikä on iso asia. Toivon, että tämäntyyppiseen toimintaan ei mennä.

Mutta joka tapauksessa tämä mahdollistaa suuret vaalipiirit, ja tässä nämä vaalipiirit eivät ole keskenään jatkossa ehdokkaitten kannalta tasa-arvoisessa asemassa. Tämä virhehän on tapahtunut jo Etelä-Savon osalta. Etelä-Savo liitettiin Kymiin ja samaten Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Mitä se sitten Etelä-Savossa on käytännössä tarkoittanut? Tarkoittaa sitä, että nämä vaalikustannukset nousevat vähintään seitsemänkertaisiksi. Tämä tulee olemaan varmastikin uusille ehdokkaille aika iso kynnys.

Erityisen huolissani olen siitä, että jatkossa tämä tarkoittaa myöskin sitä, että vain varakkaat, joilla on omaa rahaa, pystyvät käymään tämän kampanjan tai sellaiset ehdokkaat, jotka saavat tukea riittävästi. Tässä yhteydessä on pakko (Puhemies koputtaa) mainita se, että ammattiyhdistyksen vaalituki valuu parille puolueelle tässä maassa.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys lienee lähtenyt liikkeelle vihreitten vaatimuksesta. Ei näytä ketään olevan kyllä salissa puolustamassa tätä omaa ajatustaan.

Mutta aluekehityksen näkökulmasta tämähän on erittäin huonosti toimiva ratkaisu. Savo pilkottiin, Karjala pilkottiin, ja jos mietitään sitä, että edellisissä vaaleissa Pohjois-Karjalassa ehdokkaita oli 14 suurin piirtein jokaisella puolueella, niin nyt niitä on 6. En tiedä, mitenkä tässä demokratia paranee tämmöisessä tilanteessa, että koko Pohjois-Karjalan alueelta on 6 ehdokasta.

Kyllä tässä tulee käymään niin kuin täällä on jo aikaisemmin mainittu, että jatkossa edustajat tulevat vain keskuskaupungeista. Jo tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen ainut, joka tulee maakunnan keskuskaupungin ulkopuolelta Pohjois-Karjalasta. Tässä tämä tilanne on kaikessa rumuudessaan.

Minä ihmettelen silti, miksi tämä yläraja sidottiin kiinni. Mitkä siinä olivat ne perusteet tähän 12:een? Näyttää siltä, että hallituksella ei kovin paljon joustavuutta näissä asioissa ole.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalipiirijakoa tarkastellaan usein muiden hallinnollisten aluejakojen kautta, ja tietenkin maakuntarajat ovat olleet taustalla vaalipiirijaossa Suomessa. Väkisinkin tulee miettineeksi, että muutetaanko tällä tulevalla päätöksellä tulevaisuudessa myös maakuntajakoja.

Mielestäni meidän suurimman huolemme tulisi olla se, että kansanedustajat etääntyvät kansalaisista, ja suurilla vaalipiireillä tämä etääntyminen voimistuu kyllä entisestään. Ensisijaista pitäisi olla alueellinen yhteenkuuluvuus. Esimerkiksi Satakunnan jakaminen vaikkapa kahtia olisi väkivallan tekemistä alueelle, liittäminen johonkin toiseen vaalipiiriin taas loisi alueesta luonnottoman ja melko ison. Pienessä vaalipiirissä on omat heikkoutensa, mutta vahvuutena voisi pitää sitä, että alue on kansanedustajan haltuunotettavissa ja joka ainoan alueen edustajan on oltava aktiivinen edustajantyössään. Isoon massaan pääsee joskus helposti hukkumaan.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyviä puheenvuoroja, ja kuvaavaa on se, että oikeastaan yksikään ei puolusta hallituksen esitystä.

Tein laskelman viime vaalien tuloksen perusteella: jos Satakunta olisi liitetty Pirkanmaahan, Satakunnasta olisi valittu 7 kansanedustajaa, jos Varsinais-Suomeen, Satakunnasta olisi nykyisen 9 sijasta valittu 8.

Tätä on perusteltu piilevällä äänikynnyksellä. Tämmöisellä menettelyllä sitä piilevää äänikynnystä kasvatetaan, ja tulevaisuudessa edes ehdolle eivät pääse kuin rikkaat.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy kyllä sanoa: mitenhän kaukana hallitus on ihan tavallisen kansalaisen arjesta, kun se näyttää olevan näin kaukana eduskunnan arjesta? Kuka täällä nimittäin kannattaa tätä esitystä? Missä piileskelevät kaikki ne, jotka kannattavat tätä esitystä, minkä täällä nyt hallitus on tuonut esille, kun täällä joka ainoa vastustaa? (Mauri Pekkarinen: Älä liioittele, yksi kannattaa!) — Anteeksi, yksi kannattaa. — No selvä, mutta jos kaikki loput vastustavat, tämä suhde on aika huima kerta kaikkiaan.

Kun vaalipiirit vähenevät — hallitus haluaa ajaa niitä vähemmäksi — demokratia automaattisesti pienenee, ehdokasväki vähenee, piirit suurentuvat, kaikki valuu yhä kauemmas ja kauemmas, mutta se onkin ollut tämän hallituksen sellainen lähtökohta kaikelle toiminnalle, niin että on haluttu keskittää, suurentaa suurentamistaan, ja nyt ollaan tässä. On harmillista, että hallitus ei näe niitä Suomen voimavaroja olevan joka puolella maata, ja nyt nähdään, missä myöskin taloudellisesti on tämä tilanne. Tämä jatkaa sitä samaa linjaa kuin kaikki muutkin hallituksen päätökset.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki on myös minun mielestäni ristiriitainen. Kaakkois-Suomessa käytännössä kaikki vastustivat tätä lakiesitystä, ja muun muassa maakuntaliitot antoivat tähän hyvin ponnekkaan näkökulman siitä, että tätä vaalipiiriä ei olisi pitänyt yhdistää, Etelä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Mutta nyt näillä askelmerkeillä mennään eteenpäin.

Mutta kannan suurta huolta myös siitä, että kun täällä lukee, että "sitoudutaan perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan 6—12", ja nyt sitten tulevaisuudessa on mahdollista arvioida myös aina tilanteen mukaan, milloinka on sitten mahdollisesti 6 tai 12, niin täällä ei kuitenkaan selkeästi lue, missä tilanteissa eduskunta voi sitten tätä vaalipiirijakoa arvioida uudestaan. Mitkä ovat ne kriteerit ja perusteet, milloin tätä tilannetta arvioidaan, ettei tätä ruveta joka vuosi tai joka hallituskausi tai joka toinen hallituskausi arvioimaan aina uudestaan?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä salissa on kaikki oleellinen jo sanottu, mutta haluan kompata edustaja Rossia siinä, että äänestysvilkkaus suurissa vaalipiireissä vähenee koko ajan. Tuore esimerkki on kahden viikon takaa, kun koko Suomi oli vaalipiiri ja valittiin edustajia Brysseliin. Se jäi alle 40 prosentin. (Eduskunnasta: 41!) — 41 prosenttia, tarkennetaan tässä.

Minä voisin kannattaa semmoista hallituksen esitystä, että hallitus esittää, että vetää tämän esityksensä pois salista.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tiedän, mitä on tien päällä oleminen enkä todellakaan toivo, että muut joutuvat siihen samaan tilanteeseen. Ajat pitkät matkat, Utsjoelle 450, Simoon 400:ttä, Tornioon pitkä matka, Posioon 200, ja Hettaan on kuule se yli 300 kilometriä — minulla menee huomattava osa ajasta siellä tien päällä. Minä toivoisin, että voisin enemmän käyttää aikaani äänestäjien kohtaamiseen, ja sen takia katsonkin, että kyllä tämä esitys on perustuslain tasapuolisen toiminnan vastainen, koska äänestäjillä pitää olla oikeus kohdata edustajansa, mutta jos matkat ovat älyttömät, kyllä se vain vaikeuksia teettää.

Kyllä minä toivon, että otetaan maalaisjärki käyttöön eikä aleta tähän tilanteeseen, vaan ollaan samassa tilanteessa kuin maailmalla, missä monessakin maassa näitä vaalipiirejä on paljon enemmän kuin Suomessa ja äänestäjät kokevat, että heillä on omat edustajat siellä edustamassa heitä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Kiitos, arvoisa puhemies! Otetaan lyhyesti, vaikka aihepiiri on hyvin vakava.

Siinä mielessä, jos lausuin tässä alussa, että on kyse "vain" perustuslain muutoksesta, niin se pitää nähdä siihen suhteutettuna, että nyt ei ole kyse vaalilain muuttamisesta vaan perustuslain muutoksesta. Toki se ei ole mikään pieni muutos. Aina on isosta asiasta kyse, kun perustuslakia muutetaan.

Mutta tästä keskustelusta kuitenkin haluaisin nostaa esille sen, että jos jokin yhteinen aihepiiri, yhteinen huoli tästä nousee salista, niin se on se, että monet edustajat ovat yksimielisiä siitä, että vaalijärjestelmässämme keskeistä on tasapaino poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden välillä. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta tähän sitten loppuu tämä yhteinen näkemys.

Elikkä me haluamme, että jokaisen äänestäjän ääni on yhtä arvokas, ja me haluamme, että meillä on alueellinen edustavuus, jotta Suomen kansalaisia edustetaan tässä eduskunnassa oikeudenmukaisesti ja yhtäläisesti joka puolelta maata. Ongelma tietysti on se, että suomalaiset eivät asetu asumaan Suomeen sillä tavalla, että Lapissa olisi yhtä paljon väkeä kuin Etelä-Suomessa tai että Itä-Suomessa olisi yhtä paljon väkeä kuin Länsi-Suomessa, vaan suomalaiset asuvat tällä hetkellä niin, että ihmiset keskittyvät näihin suuriin kaupunkiseutuihin. Mutta se tietenkään ei tarkoita sitä, että ei otettaisi huomioon sitä, että koko Suomi kuitenkin tulevaisuudessa on pidettävä asutettuna ja jokaisen suomalaisen maakunnan ääni on kuultava myös tässä eduskunnassa.

Toisaalta täällä puhuttiin siitä, että on ollut virhe yhdistää Etelä-Savoa, Pohjois-Karjalaa, Pohjois-Savoa. Haluan muistuttaa edustajia siitä, että juuri näissä vaalipiireissä piilevä äänikynnys on ollut 14,3 prosenttia, sekä Etelä-Savossa että Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa 10 prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että jotta puolue saisi 1 edustajan eduskuntaan, niin puolueen olisi saatava yli 14 prosenttia äänistä. Minun mielestäni silloin ei enää voida sanoa, että suhteellisuus toteutuu, ja sen takia siitä uudistuksesta on jo päätetty, ja se ei ole asia, joka suoranaisesti nyt liittyisi tähän asiaan.

No, sitten tässä on väläytetty, että pitäisi saada se tasausjärjestelmä, joka on Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa. (Mauri Pekkarinen: Tai voi harkita ainakin!) No, meillähän oli sellainen esitys, edellinen eduskunta esitti sellaista, ja tämä eduskunta on sen hylännyt. Me olemme vuosikausia, vuosikymmeniä käyneet keskustelua siitä, miten me kehitämme meidän vaalijärjestelmäämme niin, että suhteellisuus toteutuu paremmin ja niin, että myös alueellinen edustettavuus voidaan säilyttää. En ole vielä kuullut yhtään sellaista viisasten kiveä, jolla me saisimme yhteisymmärryksen tässä salissa tai jolla me voisimme sen yhteisymmärryksen saavuttaa. Sen takia tämä hallituksen esitys nyt on tässä, ja se on juuri tämännäköinen, koska tämä 12:han, joka on nyt otettu vaalipiirien maksimilukumääräksi, vastaa nykyistä järjestelmää. Se vastaa sitä, mikä meillä on nyt voimassa, elikkä seuraavissa eduskuntavaaleissa meillä on 12 vaalipiiriä plus Ahvenanmaa. Sen vuoksi se ei radikaalisti muuta tätä tilannetta.

Eri asia on sitten, jos jotkut haluavat lähteä sellaiselle tielle, että esimerkiksi Uusimaa pitäisi pilkkoa kahtia. Itse en lähtisi sille tielle. Se on seuraavan eduskunnan asia ja seuraavan hallituksen asia pohtia, se, millä tavalla käytetään sitten sitä mahdollisuutta, joka nyt tämän perustuslain muutoksen kautta tulisi eduskunnalle. Ja sitä ei saisi käyttää mitenkään kevyin perustein, vaan siihen pitää olla hyviä perusteluita. Ihan niin kuin edustaja tässä nosti esille, on eduskunnan ja hallituksen asia miettiä, mitkä ne perustelut voivat olla silloin, kun halutaan yhdistää vaalipiirejä tai halutaan pilkkoa jokin vaalipiiri kahtia. Sitä pitää miettiä hyvin tarkasti.

Olen siinä mielessä teidän kanssanne hyvin yksimielinen, että meidän suurin haasteemme on saada ihmiset äänestämään. Koko meidän yhteiskuntamme, koko meidän demokratiammehan rakentuu sille, että me saamme ihmiset mukaan, että ihmiset tuntevat, että he voivat vaikuttaa, ja että he luottavat meidän järjestelmäämme.

Mutta haluaisin kuitenkin tähdentää, että tällä hetkellä meillä on Suomessa 12 vaalipiiriä plus Ahvenanmaa ja tämä perustuslain muutos ei sitä muuta, ellei seuraava eduskunta sitä halua sitten muuttaa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi ihan oikein, että yksi meidän suurimpia haasteita on saada ihmiset äänestämään. Arvoisa ministeri, tämäntyyppinen uudistus juuri nostaa sitä kynnystä lähteä äänestämään, koska tullaan tilanteeseen, että ollaan entistä suuremmissa yksiköissä. Äänestäjän ja ehdokkaan välinen etäisyys saattaa olla varsin pitkä juuri tästä syystä, että te harrastatte nyt erittäin kovaa keskittämispolitiikkaa.

Olisin todella toivonut, että hallitus olisi toisentyyppisiä uudistuksia tuonut tänne eduskuntaan, uudistuksia, joilla olisi myös saatu suomalaisille työtä. Tämän uudistuksen olisi voinut kyllä aivan hyvin unohtaa.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee. Samanaikaisesti kun tämä lakiesitys on lähetekeskustelussa, valiokunnissa käsitellään demokratiapoliittista selontekoa, jolla haluttaisiin lisätä kansalaisten aktiivisuutta ja osallistumista. Tämä on juuri kuin kämmenselällä lyönti tätä ihannetta kohtaan, että kansalaiset osallistuisivat aktiivisemmin päätöksentekoon äänestämällä ja niin edelleen.

Kaikkinensa suhteellisuuden toteutumiselle on tehtävä jotakin. Ei todellakaan voi olla oikein se, että ihminen ei saa äänestää pienissä vaalipiireissä tai ei kannata äänestää sitä puoluetta, jota ensisijaisesti kannattaa, sillä on tietoinen, että ääni menee hukkaan. Pienissä vaalipiireissä moni on äänestänyt kakkossuosikkiaan. Tasauspaikkajärjestelmä olisi ratkaissut nämä ongelmat.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä erityisesti keskustalaiset ovat puhuneet demokratiasta ja pelänneet rahan valtaa ja puolustaneet nykyistä systeemiä jotenkin kansanvaltaisena ja ihmiselle läheisenä. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Samaan aikaan kuitenkin te vaikenette siitä, että nykyjärjestelmästä hyötyvät erityisesti ja oikeastaan ainoastaan suuret puolueet. Ne hyötyvät pienistä vaalipiireistä, koska ne saavat kaikki paikat. Erityisesti keskustapuolue on hyötynyt vuosikaudet siitä, että se saa yliedustuksen pienistä vaalipiireistä ja pienempien ja keskisuurten puolueiden kaikki äänet menevät roskakoriin, toiminta näivettyy, eikä tämä kannusta menemään eteenpäin.

Kyllä tässä teidän kansanvallan ja demokratian ja rahan vallan taustalla on paljon muitakin periaatteita, joita ette viitsi vaan ääneen täällä sanoa, eli kyllä tässä on nyt tarpeen muistuttaa myös siitä, että kyllä tämä edustavuus on oikeasti arvo, josta tulee pitää kiinni eikä vain olla huolissaan omista kansanedustajapaikoista.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä tähdentää nyt, että tässähän on kyseessä perustuslain muutosesitys eikä vaalilain. Tässä esityksessä esitetään, että vaalipiirien lukumäärä on 9—12. Nykyisin vaalipiirejä on 12. Tämä esitys tarkoittaisi sitä, että yhtään vaalipiiriä ei voisi jakaa ilman, että joku vaalipiiri lakkautetaan tai yhdistetään johonkin. Miksi pitää kahlita tämä tilanne näin? Tämä valmistelu on perustunut poliittiseen harkintaan, poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen. Miksi, jos kerran pitää väljentää sitä, että muutetaan alarajaa, pitää kahlita se siihen, että nykyinen vaalipiirien lukumäärä on ehdoton yläraja? Tämä on käsittämätöntä.

Sitten se, millä tavalla toteutuu alueellinen edustavuus ja millä tavalla toteutuvat puolueiden väliset suhteet oikealla tavalla, on oma asiansa, mutta nyt on kyse vaalipiireistä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mahdollisimman oikeudenmukainen vaalijärjestelmä meillä kaikilla pitäisi olla tavoitteena. Ministeri Henriksson äsken korosti kauniisti puheessaan, kuinka jokaisen äänen pitäisi olla yhtä arvokas. Valitettavasti se tavoite ei kuitenkaan näy tässä hallituksen esityksessä.

Otetaan esimerkiksi Ahvenanmaan maakunta. On mielenkiintoista, että ei uskalleta edes puhua siitä, onko oikeus ja kohtuus se, että tämmöiseltä alueelta, jossa on vähemmän asukkaita kuin vaikka Nokian kaupungissa, on jatkuvasti yksi kansanedustaja, joka sitten vahvistaa ruotsalaisen kansanpuolueen valta-asemaa, pönkittää suurpääoman edustajien asemaa täällä eduskunnassa. Tästäkin on syytä keskustella eduskunnassa, mikä on oikeus ja kohtuus, kun samanaikaisesti satojentuhansien suomenkielisten ääniä menee hukkaan tässä järjestelmässä.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan edelleenkin näihin alueellisesti suuriin vaalipiireihin. Täällä minusta edustaja Salonen esimerkiksi puhui aivan järkevästi, että jos vielä saadaan ne vaalikampanjat hoidettua sillä isolla alueella, mutta sitten kansanedustajan työn hoitaminen hyvällä tavalla kyllä tästä vaikeutuu. Ajattelen esimerkiksi Ben Zyskowicziä — tällä hetkellä edustaja Zyskowicz ei ole salissa: Nyt kun tehtiin Savo-Karjalan vaalipiiri, niin on yli 400 kilometriä etelästä sinne pohjoiseen kolkkaan. Eli kuvainnollisesti edustaja Zyskowicz joutuisi Strindbergin kahvilan lisäksi istumaan myös Kuopiossa Kuopion torilla, mikä varmaan sinänsä olisi miellyttävää.

Minusta tässä on ongelmana se, että te hallituksena haluatte aukaista oven suurille, lisätä uusia alueellisesti suuria vaalipiirejä. Tämä keskustelu, mitä on käyty, ei tue tätä hanketta. Vetoan siihen, että vetäisitte tämän perustuslain muutosesityksen pois.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Turuselle muutama sana. Hän pakeni paikalta. Epäili sitä, että parille puolueelle valuvat ne ay-liikkeen pienet sentit, joita sieltä jaetaan. Ehkä se on, edustaja Turunen, kuitenkin sillä tavalla, että nämä kaksi puoluetta, joitten nimet uskon tietäväni, ajavat eduskunnassa palkansaaja-asiaa, joten totta ihmeessä ne pienet senttimäärät, mitä sieltä on tullut, (Pirkko Ruohonen-Lerner: Kymmeniätuhansia!) allekirjoittaneellekin on kyllä kilahtanut, ohjataan sellaisille ehdokkaille, jotka ajavat palkansaajaetua myöskin täällä eduskunnassa.

En malta olla ottamatta esille, että perussuomalaiset uhosivat tässä ihan pieni tovi sitten, että he valloittavat kaksi kohtuullisen suurta ammattiliittoa. Ei onnistunut. Ymmärrykseni mukaan se epäonnistuminen jo meni siihen, että he eivät saaneet edes ehdokkaita aikaiseksi.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa professori Hidén on todennut, että eduskuntavaalien järjestelmän kansanvaltaisuus ei voi toteutua sillä tavoin, että eri hallituskoalitiot vuoron perään muodostavat ja tekevät muutoksia perustuslakiin, jonka perusteella sitten voidaan alueellisia vaalialueita yhdistellä ja koota.

Tämä on saanut ankaraa kritiikkiä valmisteluvaiheessaankin. Joten kyllä tärkeätä olisi, että nyt satakuntalaisena kansanedustajana tänään jo voisin laittaa tiedotteen, että nyt hallitus on tehnyt sen erittäin kannatettavan ehdotuksen ja vetää oman esityksensä pois.

Edustaja Turuselle, jolla on myös Turun sinapit sekaisin, täytyy sanoa, että ammattiyhdistysliikkeestä saavat myös perussuomalaiset, jos ovat liiton organisaatiossa mukana aktiivisesti, aivan yhtä tasavertaisesti vaalitukea kuin nämä kaksi muutakin puoluetta. Ei ne valu, niitä tarkoituksella annetaan niille ehdokkaille, jotka ajavat palkansaajien asioita, eikä kuten perussuomalaisten Terhon ja (Puhemies koputtaa) Putkosen papereissa lukee.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vielä kertaan, että nyt tässä esityksessä on kysymys ennen kaikkea kahdesta vaalipiiristä: Satakunnasta ja Keski-Suomesta. Te, ministeri, sanotte, että ei tällä vielä ketään liitetä, mutta kun te perustelitte esityksen, kai muistatte mitä sanoitte. Teidän perustelunne puhuivat selvästi sen puolesta, että nämä vaalipiirit pitäisi yhdistää muihin. Minä odotan suurella mielenkiinnolla sitä — kun tämän asian lopullinen käsittely, ellei hallitus vedä tätä pois, täällä tapahtuu — miten menettelevät hallituspuolueitten keskisuomalaiset edustajat, miten menettelevät hallituspuolueiden satakuntalaiset edustajat. Ovatko ne tämän hallituksen esityksen takana?

Minä, arvoisa puhemies, pidän omalta osaltani huolen siitä, että ainakin omassa vaalipiirissäni seuraavissa vaaleissa äänestäjät tietävät, mitä muun ohessa merkitsee se vaalitilanne, mitä silloin käydään. Keski-Suomen kannalta siihen liittyy vaaramomentti, että te yhdistätte tämän maakunnan johonkin sellaiseen, jossa tämä alueellinen edustavuus kärsii sellaisen kolahduksen, että se on demokratian ja kansanvallan kannalta paljon suurempi menetys kuin se piilevän äänikynnyksen ongelma, joka siellä on.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi suurien puolueiden lista on jotenkin väheksyttävämpi? Tässä keskustelussa tai tässä perustelussa välillä tuntuu siltä. Eikö myöskin suuren puolueen kannatus tule äänestäjiltä aivan yhtäläisesti kuin sen pienenkin puolueen kannatus? Ja viime aikoina olemme jopa nähneet, että monesta, tai ainakin muutamasta, pienemmästäkin puolueesta on kasvanut suuria tai keskisuuria puolueita.

Joten minusta tämän piilevän äänikynnyksen sijaan meillä on tällä hetkellä monia muita moraalisesti arveluttavampia ilmiöitä, kuten esimerkiksi se, että asetumme vaaleissa ehdolle, saamme ison äänimäärän, olemme vaalien voittajia ja mahdollisesti jätämme käyttämättä paikkamme niissä vaaleissa, joihin meidät on valittu. Se äänimäärä menee täysin taivaan tuuliin ennemmin kuin tämän piilevän äänikynnyksen äänet.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin: En voi olla kommentoimatta tätä edustaja Ruohonen-Lernerin lausumaa Ahvenanmaasta. On kyllä ihmeellistä, ettei jo seitsemän vuoden jälkeen eduskunnassa oteta vakavasti sitä asiaa, että Ahvenanmaalla on itsehallinto. Jotakin olisi pitänyt oppia näitten vuosien aikana, ja siihen kuuluu myös se, että Ahvenanmaalla on yksi edustajanpaikka tässä meidän eduskunnassa. Ahvenanmaa on osa Suomea, vaikka Ahvenanmaalla on itsehallintojärjestelmä. Ahvenanmaata ei voida verrata mihinkään normaaliin kaupunkiin Suomessa. Tämä olisi nyt syytä muistaa tulevia debatteja varten.

Sitten on myös niin, että Ahvenanmaan edustaja päättää itse, mihinkä ryhmään hän haluaa liittyä. Ja jos se edustaja Ruohonen-Lerneriä lohduttaa, niin Ahvenanmaallahan ei ole RKP:tä ollenkaan. Sellaista puoluetta ei ole olemassa Ahvenanmaalla. Se on ahvenanmaalaisista itsestään kiinni, mihin se edustaja haluaa liittyä.

No, sitten tähän itse perusasiaan. Edelleenkin ymmärrän, että kannetaan huolta siitä, miten saadaan ihmiset liikkeelle, miten me saamme järjestelmän, jossa jokainen ääni on yhtä arvokas. Siihen tämä uudistus myös tähtää. Haluaisin edelleen painottaa nyt sitä, että se 12 on juuri se määrä, mikä meillä tällä hetkellä on voimassa. Siis meillä on 12 vaalipiiriä tänä päivänä Suomessa plus Ahvenanmaa, ja tämän lainmuutoksen myötä edelleen olisi mahdollista säilyttää nykyinen järjestelmä.

Sitten on tosiasia se, että kun puhutaan tästä piilevästä äänikynnyksestä, niin jotkut ilmeisesti kokevat sen suuremmaksi ongelmaksi kuin toiset. Minusta se on ongelma, jos 10 prosenttia äänistä ei riitä paikkaan eduskunnassa. Minusta se on oikeudenmukaisuusasia myös. Meillä on tiettyjä vaalipiirejä, joissa edelleen, esimerkiksi Satakunnassa ja Keski-Suomessa, se piilevä äänikynnys on 9—10 prosenttia. En sano, että siihen nyt pitää tehdä muutos ja että ne pitää yhdistää johonkin muuhun, mutta siitä pitää olla tietoinen, että näissä vaalipiireissä on juuri tämä ongelma.

Sitten me haluamme, että alueellinen edustavuus säilyy. Sen takia myös tässä esityksessä on otettu huomioon se, että pääosiltaan tämäkin perustuslakimuutos johtaisi siihen, että tulevaisuudessa vaalipiirien takana olisi maakuntajako. Maakuntajako on edelleen se lähtökohta. Kun joku kysyi, liittyykö tähän sitten muutoksia maakuntajakoon, niin ainakaan minä en ole kuullut sellaisista keskusteluista. Se, miten tätä maata jaetaan maakuntiin, on seuraavan hallituksen asia pohtia. Mielestäni meillä on ihan hyvä maakuntajako tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Tilannehan on se, että miten me yritämmekään vääntää tässä salissa, me emme pääse sellaiseen tulokseen, että me olisimme kaikki yhtä mieltä siitä, millä tavalla meidän vaalijärjestelmää kehitetään. Me emme ole löytäneet nyt 20 vuoteen sellaista viisasten kiveä. Sen takia hallitus tekee nyt tämän esityksen, koska tällä ehdotetulla muutoksella yhtäältä turvataan alueellinen edustavuus vaaleissa ja toisaalta otetaan myös huomioon poliittisen suhteellisuuden toteutuminen. Tämän vaalipiirien vähimmäismäärän on turvattava riittävällä tavalla alueellisen edustavuuden säilyminen, ja tämä 9 vaalipiirin alaraja toteuttaa tämän vaatimuksen.

Elikkä, puhemies, jää seuraavalle eduskunnalle harkittavaksi, hyväksyykö seuraava eduskunta tämän lakiesityksen vai ei.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nykyisen vaalijärjestelmän puitteissa on toki pienellä puolueella mahdollisuus nousta suureksi, niin kuin meillä on yksi elävä esimerkki, eli perussuomalaiset viime vaaleissa 5 edustajasta 39:ään, niin että jos on asiaa, jos on kannatusta, niin kaikki on toki mahdollista.

Mitä tulee äänikynnysten ongelmallisuuteen, niin moni sellainen, joka on tänään tässä salissa nähnyt nimenomaan tämän nyt esitetyn järjestelmän perusteeksi sen, että saadaan niitä äänikynnyksiä alemmas, oli kuitenkin valmis silloin edellisen eduskunnan aikana hyväksymään itse asiassa valtakunnallisen äänikynnyksen, keinotekoisen, muistaakseni 3 prosentin äänikynnyksen, siinä tasauspaikka- tai vaalialuemallissa, joka sinänsä oli hyvä malli, mutta sinne nimenomaan monet silloiset suuret puolueet halusivat tämän 3 prosentin äänikynnyksen. Eli kyllä tietyllä tavalla tämä argumentaatio on ollut aika ristiriitaista.

Minä olen itse suhteellisen vaalijärjestelmän kannattaja ollut sikäli, jos se saadaan todella vietyä loppuun asti, ja se olisi ollut siinä edellisellä kaudella esitetyssä järjestelmässä täydellinen. Mutta nyt jos ruvetaan sitten suhteellisuutta hakemaan tällä lailla vaalipiirejä yhdistelemällä ja vanhoja yhteistyökuvioita hajottamalla, niin kyllä itse olen sitä mieltä, että silloin sitten on jo parempi lähteä menemään enemmistövaalin suuntaan tai siihen suuntaan, että vaali saa ikään kuin enemmän enemmistövaalin piirteitä, koska silloin säilyy se mielekkyys äänestäjällä siihen edustettavuuteen siinä vaalissa.

Kyllä eurovaalit on yksi esimerkki tässä, että kun valitaan useita edustajia ja vaalipiirinä on koko maa, niin kyllä tämä äänestysprosentti on elävä esimerkki siitä, kuinka alas se jää, kun on näin iso vaalipiiri. Siinä on tietysti moniakin syitä, ei vähiten se, että EU on kokonaisuudessaan ongelmallinen, mutta kyllä tämä vaalipiirikin on yksi syy.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on juuri ihan tuore esimerkki siitä toisesta ääripäästä, jossa Suomessa oli käytössä yksi vaalipiiri, eli Euroopan parlamentin vaaleista, ja tulokset eivät ainakaan demokratian ja äänestysaktiivisuuden kannalta ole kovin rohkaisevia: Vain hieman yli 40 prosenttia äänioikeutetuista äänesti Euroopan parlamentin vaaleissa. Meillä oli maakuntia, joissa äänestysprosentti jäi selvästi alle 40:n. Tämä mielestäni on erittäin hälyttävää, jos me ajattelemme demokratian toimivuuden kannalta.

Nyt me olemme käsittelemässä hallituksen esitystä, jossa ollaan perustuslakia muuttamassa niin, että se mahdollistaa jatkossa enemmistöhallituksen vaikkapa hyvinkin pienellä eduskunnan enemmistöllä vähentämään entisestään vaalipiirejä, ja meillä tästä on valitettava esimerkki, kuten täällä on keskustelussa tullut ilmi, nykyisen istuvan hallituksen toiminnasta, jossa hallituspuolueitten äänin runnottiin läpi Itä-Suomen vaalipiiriuudistus, jossa kaikki Itä-Suomen maakunnat ja ne alueet, joita tämä koski, vastustivat yksimielisesti tällaista muutosta.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on käyty keskustelua siitä, että pienet vaalipiirit jotenkin olisivat ongelma demokratian kannalta, niin monesti unohtuu se, että meillä, voisi sanoa, kansainvälisesti on monia erittäin demokraattisena pidettyjä valtioita, joissa on toisenlainen vaalisysteemi, mutta siellä saattaa olla vaalipiirejä, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, yhtä monta kuin on valittavia edustajia. Siellä toki systeemi on sentyyppinen, että voittaja kerää siitä vaalipiiristä kaikki äänet, mutta siellä maksimaalisesti toteutuu alueellinen edustavuus toisin kuin meillä. Ainakin nyt tämä suuntaushan on menossa erittäin huonoon suuntaan siltä osin.

Jos me ajattelemme sitten verrokkimaita, vaikkapa Pohjoismaita, niin Ruotsikin on iso valtio, niin kuin me olemme maantieteellisesti, väkiluku taitaa olla noin tuplaten meihin verrattuna, mutta siellä on vaalipiirejä 29. Sitten jos me ajattelemme vaikkapa Suomen kokoluokkaa olevia maita, kuten Sveitsiä, siellä on 26 vaalipiiriä, Norjassakin on 19, ja me nyt olemme sitten pienentämässä ja pienentämässä näitä vaalipiirejä. En pidä tätä kyllä ollenkaan järkevänä, eikä minusta se ole se ainoa tavoite tässä demokraattisessa järjestelmässä, että silloin on kaikki hyvin, kun meillä on vaalipiirejä mahdollisimman vähän ja äänikynnys on matala. On selvää, että jos me vähennämme vaalipiirejä, niin suhteellisuus siellä tapahtuu tietenkin paremmin, pienemmällä prosentilla pienemmätkin puolueet saavat edustajan siltä alueelta, mutta silloin unohtuu monesti se, että onhan silläkin merkitystä, minkä verran niitä ääniä absoluuttisesti saadaan.

Viime hallituskaudella päätettiin esittää muutosta, joka perustui tällaiseen tasauspaikkajärjestelmään. Osa sitäkin on kaivannut, mutta mielestäni siihenkin liittyy kyllä erittäin ongelmallisia kohtia. Jos me ajattelemme vaikkapa viime eduskuntavaaleja, niin jos meillä olisi ollut voimassa tämä tasauspaikkajärjestelmä, niin kristillisten edustaja olisi vaihtunut Satakunnasta Lappiin ja Lapista olisi mennyt läpi sellainen kristillisdemokraattien edustaja, joka sai noin viisisataa ääntä, ja se satakuntalainen olisi tippunut, joka sai useamman tuhat ääntä. Minusta tämä kertoo sen, että ei tämä tasauspaikkajärjestelmäkään todella ongelmaton ole.

Kaiken kaikkiaan haluan todeta sen, että kun muutetaan perustuslakia tai vaalipiirijakoa, niin tällaiset muutokset pitäisi tehdä mahdollisimman suurella enemmistöllä — mielellään lähes yksimielisesti, vaikka se onkin vaikeaa — jotta nämä muutokset olisivat kestäviä. Sellaiset muutokset, jotka mahdollistavat sen, että tulevien suhdanteiden mukaan — sen mukaan, miten vaalit menevät — lähdetään muuttamaan sitten vaalipiirijakoa, ovat kyllä mielestäni perustuslain kannaltakin erittäin ongelmallisia.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Perustuslakia ei tule muuttaa kevyin perustein. Nyt ministeri on sanonut, että tämä on vain perustuslain muutos, tämä ei tarkoita vielä mitään. Tuntuu ihmeelliseltä.

Jos me haluamme tosiaan tätä piilevää äänikynnystä muuttaa, niin kuin perusteluissa kuullaan, niin tätä voitaisiin muokata niin, että nykyisiä vaalipiirien rajoja voitaisiin siirtää eli maakuntarajoja kenties siinä samassa. Jos me haluamme oikeasti puuttua asiaan, niin tämmöinen vaihtoehto tulee katsoa läpi.

Jos näitä vaalipiirejä vähennetään, niin se kasvattaa tiettyjä vaalipiirejä. Mielestäni tämmöinen suuri vaalipiiri on syrjivä niin ehdokkaiden suhteen kuin äänikynnyksen suhteen.

Debatissa sanoin jo ja toistan tämän: Viime vaalien tuloksen perusteella laskin satakuntalaisten edustajien paikat. Jos Satakunta olisi liitetty Varsinais-Suomeen, niin satakuntalaisia olisi valittu 8 kappaletta. Jos Satakunta olisi liitetty Pirkanmaahan, niin satakuntalaisia olisi valittu 7 kappaletta. Ehdokkaan äänikynnys olisi siis käytännössä noussut, ja täysin päinvastainen on tämä, mitä hallitus nyt puolustelee.

Entä sitten, jos Satakunta jaetaan kahteen, niin kuin nyt eduskunnan käytävillä kuiskitaan, niin miten siinä kohtaa käy koko Satakunnan. Siirtyvätkö muut rajat tämän vaalipiirijaon mukaan, ja käytännössä koko maakunta lopetetaan? Alueellinen edunvalvonta heikkenee, ja sitä olisi korkeintaan isommissa kaupungeissa.

Entä sitten tämä ehdokastilanne, jos vaalipiiri kasvaa ja siitä tulee iso alue niin maantieteellisesti kuin sillä alueella ilmestyvien lehtienkin perusteella, niin että sillä alueella ei pysty enää voittamaan vaaleja pelkällä jalkatyöllä, kohtaamalla ihmisiä, kohtaamalla äänestäjiä, vaan tarvitaan rahaa siihen, että niihin useihin lehtiin, mitkä siinä kyseisessä suuressa vaalipiirissä ilmestyvät, joutuu kaikkiin ostamaan uuden mainoksen, joutuu kenties vaalipiirin suuruuden vuoksi olemaan hotelliöitä jossain?

Tämä tarkoittaa sitä, että rahaa kuluu, ja tämä ei todellakaan ole oikeudenmukaista siinä kohtaa. Se on syrjivää, ja vain rikkaat pääsevät edes ehdolle. Edun saavat julkkisehdokkaat, mikä ei nyt välttämättä ole oikein siinäkään suhteessa, minkämoista asiantuntemusta täällä tarvitaan. Kenties bumtsibum-kokemus ei riitä eduskuntatyöhön.

Liian suuri vaalipiiri on syrjivä ja epätasa-arvoinen. Tasa-arvovaltuutettu ottaa kantaa nykypäivänä aika moneen asiaan. Pitäisikö tasa-arvovaltuutetun ottaa kantaa hallituksen toimenpiteisiin syrjivässä perustuslain muutoksessa? Mutta kaikista paras ratkaisu tähän olisi se, että hallitus vetäisi esityksensä pois.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viitisenkymmentä vuotta sitten Helsingissä oli 250 000 asukasta muistini mukaan, Espoossa ehkä noin 25 000, samoin Helsingin pitäjässä. Tämän jälkeen maan sisäinen muuttoliike on johtanut siihen, että tälle alueelle on syntynyt Suomen suurin asukastiheytymä, jossa on lähes miljoona asukasta. Kuitenkin, vaikka nämä ihmiset työskentelevät samalla työssäkäyntialueella ja toimivat monessa mielessä yhdessä verkostuneina, vaalipiiri jakaantuu siten, että Helsinki on, kuten tiedetään, oma, Espoo ja nykyinen Vantaa kuuluvat Uudenmaan vaalipiiriin. Siellä sisäisesti Itä-Uusimaa, Länsi-Uusimaa ovat jo aika lailla erilaisia alueellisesti, elinkeinorakenteeltaan ja ongelmiltaan kuin Vantaa ja Espoo.

Olisiko syytä vielä kerran pohtia, mihin oikeastaan Vantaan ja Espoon tulisi kuulua, kun tänään julkistettu Pukkisen selvityskin toteaa, että nämä kolme, Helsinki, Vantaa ja Espoo, pitäisi niputtaa yhteen yhdeksi kunnaksi ja sillä lailla näille Etelä-Suomen harvaan asutuille Itä- ja Länsi-Uudellemaalle saataisiin niille kuuluva mahdollisuus tulla edustetuksi helpommin eduskunnassa?

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tässä hallituksen esityksessä esiin tuotu huoli piilevien äänikynnysten suhteen on aivan oikea, on esitys vaalipiirien vähentämisestä taikka perustuslakiin tehtävä muutos, joka sen mahdollistaisi, väärä lääke. Tässä parannetaan vaalien suhteellisuutta, mutta heikennetään alueellista edustavuutta, vaikka tällaiseen nollasummapeliin ei olisi tarvetta.

Uudistus asettaisi vaakalaudalle Satakunnan vaalipiirin olemassaolon. Satakunta on kuitenkin historiallinen maakunta, jonka identiteetti on erittäin selvä. Satakuntalaisten on helpompi äänestää oman maakunnan ihmisiä ja on myös helpompi kääntyä näiden puoleen halutessaan. Vuorovaikutuksellisuus päättäjien ja äänestäjien välillä toimii maakunnallisessa vaalipiirissä.

Vasemmistoliitto esitti jo vuonna 2007 tasauspaikkajärjestelmän käyttöönottoa. Tällöin osa paikoista menisi kompensaationa niille puolueille, joiden paikkamäärä jää pienemmäksi kuin näiden valtakunnallinen ääniosuus. Vaalien suhteellisuus toteutuisi, mutta se ei olisi niin paljon pois alueellisesta edustavuudesta kuin hallituksen esityksessä.

Vaalijärjestelmä perustuu kahdelle keskeiselle periaatteelle: suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle. Vaalipiirien vähentäminen parantaa suhteellisuutta mutta heikentää alueellista edustavuutta. Kun on olemassa mahdollisuus yhdistää nämä kaksi periaatetta tasauspaikkajärjestelmän avulla, miksei hallitus niin tee. Sitä kysyy edustaja Myllykoski myös itseltään, kun tämän alkuladun hulluttelussa ollaan mukana oltu.

Vaalipiirien on noudatettava maakuntien rajoja. Maakunnan edustaminen eduskunnassa on identiteettiä rakentava asia, ja myös kansalaisten on helppo mieltää, kuka heitä edustaa, kun vaalipiirin ja maakunnan rajat ovat yhteneväiset.

Herra puhemies! Ihmiset haluavat äänestää paikallista ehdokasta. Se on sama asia, oli kyse satakuntalaisesta metallityöntekijästä, helsinkiläisestä mainostoimistotyöntekijästä tai kainuulaisesta metsurista.

Toinen asia on monen päällekkäisen aluejaon ihmisiä hämmentävä vaikutus. Meille on tulossa sote-erva-alueet ja niihin toivottavasti vaaleilla valitut valtuustot. Meillä on lisäksi maakuntavaltuustot, meillä on kuntavaalit, meillä on 6 aluehallintovirastoa, 15 ely-keskusta, meillä on EU:n NUTS-aluejako ja niin edelleen. Nyt olisi se oikea hetki arvioida tätä kaikkea yhdessä ja muistaa se hallinnollinen, poliittinen edustavuus, kuten täällä esimerkiksi edustaja Pekkarinen erinomaisesti kuvasi. Poliittinen vastuu alueen kehittämisestä on niillä henkilöillä, jotka täällä edustavat sitä maakuntaa. Heillä on se valtakirja, ja niin pitää jatkossakin olla.

Eli meillä on erittäin paljon erilaisia vaalilla valittavia ja, sanotaanko, seudullisia edustuksellisia organisaatioita, joista ihmiset eivät ole perillä, ja isot äänestysalueet kaikottavat ihmisiä politiikan parista. Tämä kaikki ja uudistus päälle hämmentää äänestäjiä eikä todellakaan lisää äänestysaktiivisuuta. On helppo nähdä EU-vaalien osalta, että iso, koko Suomen käsittävä vaalialue on yksi syy, miksi ihmiset eivät äänestä. Isojen vaalialueiden muodostaminen passivoi ihmisiä äänestämisessä. Parempi tapa korjata piilevien vaalikynnysten ongelma olisi tasauspaikkajärjestelmä, jota suuret puolueet eivät valitettavasti hyväksyneet. Harmi, että mekin olimme hyväksymässä nyt tätä esitettävää uudistusta sen alkutaipaleella.

Muun muassa professori Mikael Hidén on todennut, että eduskuntavaalijärjestelmä on kansanvaltaisen valtiojärjestelmän kannalta niin tärkeä asia, että siihen tehtyjen muutosten tulisi olla mahdollisia vain laajan ja pitkäjänteisen konsensuksen pohjalta. Oleellisia muutoksia ei pitäisi tehdä yksittäisen hallituskoalition pohjalta asioina muiden joukossa. Tällä hetkellä paras ratkaisu on jättää perustuslain vaalipiirien määrää koskeva kirjaus entiselleen ja turvata näin nykyisten vaalipiirien säilyminen. Vaalien suhteellisuuden parantamiseen pitäisi pyrkiä tasauspaikkajärjestelmän käyttöönoton kautta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslain tulee kestää niin sanotusti ajan hammasta, ja sitä tuleekin muuttaa varsin harkiten.

Sinänsä pidän kyllä tätä uudistusta parempana kuin tuota viime kaudella esitettyä tasauspaikkajärjestelmää. Se ei ollut läpinäkyvä, ja se laskentamenettely oli hyvin monimutkainen. Vaali-iltana olisi ollut vielä epätietoisuutta siitä, ketkä todellisuudessa tulivatkaan eduskuntaan valituiksi, koska esimerkiksi se laskenta olisi mennyt varmasti seuraavan vuorokauden puolelle, kun näitä paikkoja olisi tasattu eri vaalipiirien kesken, että mihin ne olisivat menneet. Ja äänestäjällä ei olisi ollut varmuutta siitä, menikö hänen äänensä nyt oman ehdokkaan hyväksi.

Mutta tuossa debatissa edustaja Pekkarinen kritisoi hyvin voimakkaasti sitä, että Lappi yhdistettäisiin muihin vaalipiireihin, vaan hänestä tulisi tunnustaa, että Lapilla on omia erityispiirteitä, ja jylisi, että keskusta ei tule hyväksymään tätä. Kysyisinkin mieluusti, kuulisin keskustan edustajilta kernaasti, mikä teidän vaihtoehtonne sitten on, että Lapissa tämä vaalipiiri ja äänikynnys voitaisiin laskea ja madalloittaa, koska todellisuudessa ne vaihtoehdot ovat vähissä, koska on pitkät rajat niin Norjan, Ruotsin kuin Venäjän kanssa. Käytännössä ainoa oikea suunta on tuonne etelän suuntaan ja Oulun vaalipiiriin yhdistäminen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslain muuttamisen täytyy tulla kyseeseen vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Löytyykö käsillä olevalle muutosesitykselle todella riittävät perustelut? Ei mielestäni.

Perustuslain muutos merkitsisi valtakirjan antamista seuraaville hallituksille yhdistää vaalipiirejä vielä lisää, tällä kaudella toteutettujen yhdistämisten lisäksi. Sitä ennen vaalipiirit pysyivät suunnilleen samanlaisina 50 vuoden ajan. Eikö vaalipiirijako kannattaisi pitää vakaana ja ryhtyä muutoksiin vain äärimmäisen harvoin? Halutaanko jatkaa Suomen mullistamista tällä vaalikaudella eletyn keskittämispolitiikan hengessä vielä seuraavallakin vaalikaudella?

Jos muuttoliike maamme sisällä yhä jatkuu, niin ratkaisu tasaisempien vaalipiirien muodostamiseksi ei voi olla yksinomaan vaalipiirien yhdistäminen. Joskus niitä on voitava pilkkoakin. Siis niitä pitää pystyä myös pilkkomaan. Siksi vaalipiirien enimmäismäärän alentaminen ei ole paras ratkaisu mahdolliseen ongelmaan.

Tällä vaalikaudella yhdistettiin Itä-Suomen vaalipiirit. Ensimmäiset eduskuntavaalit ovat näitten osalta edessä vasta vuoden päästä, ja vähintä on se, että seuraavissa vaaleissa haettaisiin kokemusta ja katsottaisiin, miten nämä vaalit onnistuvat. Jos se koetaan epäonnistuneeksi asiaksi, niin kyllä eduskunnalla pitää olla niitten jälkeen mahdollisuus pilkkoa nämä vaalipiirit takaisin sellaisiksi, minkälaiset ne olivat aikaisemmin. Mutta nytten tämä hallitus pyrkii omalla esityksellänsä siihen, että myös epäonnistuneet keskittämisasiat voitaisiin vakiinnuttaa niin, ettei pienempiä yksiköitä enää pystytä ottamaan käyttöön eikä palauduta takaisin aikaisempaan systeemiin ja järjestelmään.

Arvoisa puhemies! Olosuhteet vaalipiireissä ovat hyvin erilaisia. Täällä Helsingissä voi kansanedustaja kulkea raitiovaunulla tai paikallisbussilla koko vaalipiirin päästä päähän. Minulla sen sijaan kestää reilut 6 tuntia ilman taukoja ajaa kotoani pitämään puhetilaisuutta Nuorgamin kylään. Enkä edes asu vaalipiirini eteläosassa vaan aika lailla keskellä. On hyvä, että hallituksen esityksessä on huomioitu Lapin erityisolosuhteet. Samoja harvaan asuttujen alueitten haasteita, mitä meillä Lapissa kohdataan, esiintyy kuitenkin myös esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, vaikkeivät välimatkat siellä ihan yhtä suuria olekaan. Jatkuva paine vaalipiirien suurentamiseen ei ole siis hyväksi sinnekään.

Muutosta perustellaan suhteellisuuden lisäämisellä. Vaalijärjestelmämme puitteissa suhteellisuus toteutuu kuitenkin nyt jo melko hyvin. Kansainvälisesti vertailtuna erittäinkin hyvin. Ja samalla olemme voineet taata kattavan alueellisuuden. Myös vaaliliittojen salliminen on helpottanut pienten puolueiden mahdollisuuksia saada edustajansa läpi.

Meillä Suomessa ei ole myöskään esimerkiksi äänikynnystä käytössä. Hyvä niin. Esimerkiksi Saksassa äänikynnys merkitsi sitä, että viime valtiopäivävaaleissa Vaihtoehto Saksalle -puolue jäi kokonaan ilman paikkoja, vaikka sen ääniosuus oli suurempi kuin meillä RKP:n tai kristillisdemokraattien ääniosuus viime eduskuntavaaleissa.

Ja lopuksi: Kannattaa muistaa, että vaikka onkin tärkeätä huolehtia, ettei vaalijärjestelmä sorsi liikaa pieniä, niin kyllä pientenkin listoilta läpi tullaan, jos kannatusta löytyy. Viime eduskuntavaaleissa, kuten tässä salissa on aikaisemmin sanottu, jytkytulos osoitti tämän ja kertoo, että kyllä meidän vaalijärjestelmämme toimii ja antaa mahdollisuuden suuriinkin muutoksiin, jos tarvetta ja tilannetta näyttää olevan.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Tietysti, kun nyt käsittelyssä on tämä perustuslain kohta, jossa vaalipiirien lukumäärästä käydään keskustelua, niin yksi asia, mikä on merkittävä asia, vaikuttaa siihen, mitenkä väestö on jakaantunut meillä tässä maassa: tietysti vuosien varrella, sanotaan, pohjoinen ja Itä-Suomi ovat menettäneet asukkaita suuressa määrin Etelä-Suomelle ja näin ollen Etelä-Suomeen on tullut sitten keskittymää ja myös edustajien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Tämä on ollut talouspolitiikan seurausta, ja näin on tapahtunut tätä muuttoliikettä.

Mutta tietysti — on puhuttu paljon tästä piilevästä äänikynnyksestä ja siinä suhteessa silloin ollaan näitä vaalialueita tarkastelemassa — olisi mietittävä erittäin tarkasti sitä, millä tavalla pystyttäisiin näillä harvaan asutuilla alueilla sitten näiltä suurilta tiheyksiltä siirtämään sitä suhteellisuutta sinne harvaan asutuille alueille. Näin ollen näkisin, että kun esimerkiksi Uusimaa nyt on kasvanut erittäin vahvasti, Uusimaa täytyisi pilkkoa kahtia ja sitten tällä tasausjärjestelmällä antaa esimerkiksi Lappiin lisäedustusta, samoin voisi olla tämän Itä-Suomen alueen osalta, jolta itse tulen, näissä asioissa.

On merkittävää seurata nyt, kun täällä tehtiin kuitenkin tämän kauden aikana näihin vaalipiireihin muutoksia ja esimerkiksi meidän alueella Itä- ja Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala yhdistettiin, että mitenkä tämä nyt toimii sitten tulevissa vaaleissa ja miten tämä alueellinen näkökulma tässä huomioidaan. Se on erittäin tärkeää.

Toinen seikka, joka on erittäin merkityksellinen: Kun mietimme sitten ehdokasasettelua, niin tässä joutuvat kyllä välttämättä, sanotaan, asutuskeskukset ja harvaan asuttu alue eriarvoiseen asemaan. Sanotaan, se on entistä enemmän keskittämässä näitä toimintoja. Siinä suhteessa olisi erittäin järkevää, että vielä tarkasteltaisiin näitä asioita ja palautettaisiin tämäkin asia uudelleen valmisteluun.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Ojala-Niemelälle: En oikein ymmärtänyt hänen puheenvuoroaan, mitä hän tarkoitti. En minä ole ollut lopettamassa Lapin vaalipiiriä. Jos edustaja jotain sellaista kuvitteli, niin nyt menee kyllä huikean kuvittelun puolelle. En ollenkaan. Minä olen sitä mieltä, että koko esitys pitää vetää pois, totta kai.

Minä vain totesin sen, että ministeri kertoi täällä omassa puheenvuorossaan kahteen kertaan, että tämä ei koske käytännössä Lappia. Kun se ei koske Lappia, niin silloin se käytännössä koskee kahta muuta vaalipiiriä elikkä Satakuntaa ja Keski-Suomea. Ministeri lateli pitkän joukon perusteita, joilla hänen mielestään pitäisi näitä yhdistää, vaikka itse tuli siihen lopputulokseen sitten, kun hän aikansa puhui, että tämä sinänsä ei vielä merkitse mitään lopullisia päätöksiä. No, totta kai sen verran pitkään tässä talossa on tullut duunia tehtyä, että ymmärrän, että se on tasan tarkkaan näin. Ei niitä nyt täällä yhdistetä, mutta tällä luodaan edellytykset sille, että näin on vaarassa ennen pitkää käydä.

Arvoisa puhemies! Lähden liikkeelle siitä, että meillä Suomessa oli pitkään sellainen pyrkimys, että me rakentaisimme alueellisen hallinnon eri toimintojen, maakuntalähtöisten toimintojen ja erilaisten valtion viranomaistehtäviä hoitavien viranomaisten aluejaotukset niin, että ne mahdollisimman hyvin vastaisivat myös vaalipiirien rajoja, ja vice versa, myös toisinpäin: vaalipiirit niin, että ne vastaisivat mahdollisimman tarkkaan valtion aluehallinnon jaotuksia ja maakuntajakoa. Tämä on ollut pitkään mielestäni aika laajalti hyväksytty pyrkimys.

Ennen tämän hallituksen ratkaisuja meillä oli Suomessa 15 ely-keskusta ja 18 maakuntaa, ja näille maakunnille lailla on määritelty aluekehitysvastuu ja alueellinen kaavoitustehtävä, aluekehitysvastuu, joka kattaa kaikki tuon asianomaisen alueen elikkä maakunnan edunvalvontaan, hankkeitten valmisteluun, hankkeitten priorisointiin liittyvät asiat. Maakuntasuunnitelma ja maakuntaohjelma ovat ne asiakirjat, joilla katsotaan pitkästi tulevaisuuteen tai sitten aina valtion kyseisen tai edessä olevan vuoden budjetin, talousarvion, esityksiin. Nämä instrumentit ovat olemassa olevat instrumentit, joita käytetään. Niitä käyttävät maakuntien liitot, joilla on aluekehitysvastuu. Näitten maakuntien liittojen aluejaot ennen tämän hallituksen muutoksia menivät aika hyvin yhteen vaalipiirien kanssa.

Oli muutama kerrannainen tyyppiä Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaan vaalipiiri ja Etelä-Pohjanmaan maakunnan liitto ja sitten Vaasan vaalipiiri, mutta taas nämä kolme maakuntaa monella tavalla muodostavat samantyyppisen alueen, ja siellä tuo kerrannaisuus ei mielestäni ole niin — ymmärrän ja olen kuullut paljon pohjalaisia — paha ollut. Mutta nyt näillä hallituksen ratkaisuilla, joista se osan on jo vienyt satamaan yhdistelemällä joukon vaalipiirejä, ja nyt meinaa yhdistää sitten vielä lisää näitä vaalipiirejä, kyllä murskataan tällainen alueellinen koheesio. Ajatuksesta siitä, että Suomi ihan oikein voi jäsentyä sellaisista alueista, joilla paikallisdemokratia, alueellisen edustavuuden organisointi, joka takaa tuota paikallista tai alueellista demokratiaa, hoidetaan tehokkaasti ja hyvin, ollaan nyt tinkimässä. Valtion aluehallinnon jakoja ollaan laittelemassa ihan sikin sokin.

Keski-Suomen esimerkkinä kun ottaa, niin tällä hetkellä erittäin monella hallinnonalalla maakuntaa vedetään sinne sun tänne. Yhden hallinnonalan osalta se suuntautuu tuonne, toisaalla tänne ja kolmannella sinne. On erittäin vaikeaa pitää koossa sellaista maakuntaa, joka kerran ennätti rakentua erittäin kompaktiksi ja kohesiiviseksi alueelliseksi toimijaksi. Nyt sitä revitään monin tavoin kappaleiksi. Jos tämä esitys toteutuu niiltä osin, että vaalipiiri vielä sieltä lakkautetaan ja se yhdistetään sitten Venäjän rajalle asti itäiseen vaalipiiriin tai sitten melkein Varsinais-Suomen rajalle asti Pirkanmaan kanssa, niin kyllä se on lopullinen rikkoutuminen sille ihan erinomaiselle maakunnalle, millaiseksi Keski-Suomi näitten vuosikymmenten seurauksena on muodostunut. Minä luulen, että Satakunnassa on aika paljon tästä samasta kysymys.

Pitemmittä puheitta, kun aikakin alkaa kohta loppua, todellakin toivottavaa olisi, että hallitus nyt vetäisi kiltisti tämän esityksen pois. Täällä salissa minä kuulin yhden ainoan edustajan, joka oikein selvästi tätä kannatti. Jos ei tätä vedetä pois, niin me todella teemme tästä sitten sellaisen eduskuntavaalikysymyksen. Ja niin se pitää ollakin. Sitähän demokratia on. Jos joku hallitus esittää perustuslain muuttamista, joka pitää käsitellä kahdessa eduskunnassa, opposition tai puolueiden tehtävä on saattaa tämä asia kansalaisten arvioitavaksi, ja näin me tulemme kyllä Keski-Suomessa tämän asian kanssa tekemään. Erityisesti kokoomuslaisille ja sosialidemokraateille tämä tässä vaiheessa jo ihan tarkkaan tiedoksi.

Arvoisa puhemies! Mutta minä luotan siihen, että hallitus on valistunut ja vetää tämän esityksensä pois.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tosiaan tuntuu ihmeelliseltä, että hallitus on antanut tämmöisen esityksen, johonka kukaan hallituspuolueiden ryhmien jäsenistä ei oikeastaan ole tyytyväinen.

Mutta me perussuomalaiset annoimme oikeusministerille viime syksynä, syyskuussa, lausunnon, ja otan täältä muutamia kommentteja: "Perustuslain muutostarpeita arvioitaessa on valiokunnan mielestä lähtökohdaksi otettava ajatus perustuslain suhteellisesta pysyvyydestä. Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtion ja oikeusjärjestyksen perustana. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta."

Arvoisa puhemies! Vaalipiirimuutoksille on esitetty erilaisia perusteluja. Vaalipiirien rajojen muuttaminen on linjassa hallituksen suuri on kaunista -ajattelun kanssa: tarvitaan suuri liittovaltio, tarvitaan metropolit, tarvitaan suuret sote-alueet, tarvitaan ylisuuret kunnat, siis kaikki valta ja päätöksenteko keskitetään. Suomen osalta päätökset on keskitetty osin Brysseliin, ja sieltä tulevat myös linjaukset. Vaalipiiriuudistus ilmeisesti palvelee seuraavaa suunnitelmaa: Suomeen jätetään vain muutama maakunta, kaikki hallinto yhdistetään.

Jos ymmärtää vähänkään Suomen monimuotoisuutta — maaseutu, kaupungit, etelä, pohjoinen, itä, länsi — niin maamme on hyvin erilainen eri suunnista katsottuna, samoin ovat kehittämistarpeet ja kehittymisen edellytykset. Se, mikä sopii satamakaupungille, ei välttämättä päde syvällä Savossa.

Vaalipiirirajat eivät siis ole vain vaalien kannalta tärkeät vaan alueiden koko tulevaisuuden kannalta. Kunnille on ollut kunnia-asia yrittää saada oma kansanedustaja, joka hoitaa oman kunnan ja alueen etuja mahdollisuuksien mukaan. Maaseutukunnissa tämä pätee edelleen. Eduskuntaan valitut ovat yleensä sitoutuneita hoitamaan oman alueensa ihmisten asioita normaalin lainsäädäntötyön lisäksi.

Kansanedustaja edustaa valitsijoitaan. Samankin puolueen edustajien ajamissa sisällöissä on eroja. Suurten kaupunkien edustajat ja pienten maaseutukuntien edustajat ovat linjauksissaan erilaisia, ovathan heidän äänestäjänsäkin erilaisia. On demokratian kannalta todella vaarallista tehdä suuria, eri maakuntia yhdistäviä vaalipiirejä. Sen olemme kuulleet, että paikallistuntemus häviää.

Aina tietenkin jokaisessa tapauksessa tulevat valituiksi jotkut ehdokkaat, mutta vaalimatematiikan mukaan on suuri vaara, että pieniltä paikkakunnilta tulevat ehdokkaat jäävät tappiolle suuressa vaalipiirissä. Niin kuin täällä aluksi mainitsin, olisi myös syytä miettiä, mitä tämä tasauspaikkajärjestelmä toisi tässä vaalijärjestelmässä. Onko siinä sitten hyvää vai mentäisiinkö ojasta allikkoon? Toivottavasti tämä hallituksen esitys vedetään takaisin.