Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kuten useimmat meistä muistavat, vuoden 2012 syyskuussa 39-vuotias vietnamilaissyntyinen ammattirikollinen ampui pyssyllä yökerho Tigerissä haavoittaen kahta henkeä. 26-vuotias mies haavoittui päähän ja ylävartaloon, 28-vuotias mies jalkaan. Ymmärtääkseni molemmat tässä välikohtauksessa haavoittuneet olivat täysin ulkopuolisia sivullisia. Tästä syntyi julkista keskustelua siitä, miksi Suomi ei ole palauttanut tätä jo aikaisemmin muun muassa väkivaltarikoksista tuomittua vietnamilaista takaisin omaan kotimaahansa, ja kävi edelleen ilmi, että juuri tämän rikollisuuden vuoksi tälle henkilölle ei ollut myönnetty Suomen kansalaisuutta.

Kun tästä asiasta käytiin keskustelua myös eduskunnassa, ministeri Räsänen kertoi, että tilanne on se, että Vietnam ei suostu ottamaan vastaan näitä sieltä aikanaan lähteneitä rikollisia. Ja muistan, kun ministeri keskustelussa vetosi siihen, että asia on sellainen, joka EU-tasolla pitää pyrkiä Vietnamin kanssa sopimaan. Minä vastaavassa keskustelussa hieman liioitellen sanoin, että minun mielestäni asiassa ei kaivata EU:ta, vaan yhtä tai korkeintaan kahta poliisimiestä viemään tämä rikollinen takaisin Vietnamiin siinä vaiheessa, kun rangaistus on Suomessa kärsitty. Nyt ollaan tilanteessa, jossa tämä henkilö ymmärtääkseni istuu Suomessa kärsimässä rangaistustaan ja kyse on siitä, mitä sen jälkeen, kun tämänkertainen tuomio on istuttu.

Herra puhemies! Kun näin, että eduskuntaan on tullut Euroopan unionin ja Vietnamin välinen sopimus kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä, ajattelin ensin, että hienoa, nyt tämä asia on unionin ja Vietnamin välillä pystytty sopimaan. Näin sitä suuremmalla syyllä, kun hallituksen esityksen sivulla 11 sanotaan muun muassa seuraavaa: "Artiklassa määritellään myös sopimuspuolten velvoitteet ottaa takaisin (artiklan 3 kohdan määrittelyn mukaisesti) omaksi kansalaisekseen vahvistettu henkilö tämän oleskellessa laittomasti toisen sopimuspuolen alueella sekä toimittaa asianmukaiset asiakirjat kansalaisilleen näissä tapauksissa." Eli kun luin tuon kohdan, ajattelin, että erinomaista, tämä sopimus hyvin soveltuu tähän nyt puheena olleeseen tapaukseen, jossa henkilö oleskelee sillä tavoin laittomasti Suomessa, että hänet on päätetty Suomesta karkottaa, mutta tähän karkottamiseen ei ole käytännössä voitu ryhtyä, koska Vietnam ei suostu ottamaan häntä vastaan eikä hän suostu vapaaehtoisesti lähtemään.

Herra puhemies! Vaikka tämä sivun 11 perusteluosa näytti lupaavalta, niin pakko sanoa, että luettuani mainitun artiklan, joka on 27 artikla, ja sen 3 kohdan, olen nyt tullut siihen käsitykseen, että tämä nyt solmittava kokonaisvaltaisen yhteistyön sopimus ei sittenkään tarjoa apua mainittuun rikollisten palauttamisongelmaan. Täällä nimittäin sivulla 32 sanotaan, ja tämä on 27 artiklan kohta 3, että: "Sopimuspuolet sopivat lisäksi, että a) kun Vietnamin toimivaltaiset viranomaiset ovat kansallisen lainsäädännön tai sovellettavaksi tulevien sopimusten mukaisesti todenneet, että takaisinotettava henkilö on Vietnamin kansalainen, Vietnam ottaa takaisin kyseisen, jonkin jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kansalaisensa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä."

Eli tämän luettuani tulkitsenkin nyt niin, että tässähän Vietnamilla on täysi mahdollisuus vapaasti joko määritellä tällainen, sieltä aikanaan lähtenyt ja rikolliselle polulle eksynyt entinen kansalaisensa edelleen Vietnamin kansalaiseksi oman kansallisen lainsäädäntönsä tai sovellettavaksi tulevien sopimusten mukaisesti tai olla sitten määrittelemättä tällaista henkilöä omaksi kansalaisekseen. Ja olen ymmärtänyt, että tässä on juuri se ongelma, että Vietnam ei suostu tunnustamaan tällaisia aikanaan lähteneitä ja rikoksen tielle eksyneitä entisiä kansalaisiaan edelleen omiksi kansalaisikseen, vaikka ymmärtäisin, että myös kansainväliset sopimukset, joihin Vietnam on sitoutunut, tätä edellyttäisivät.

Vielä varmemmaksi vakuudeksi itselleni siitä, että tämä nyt puheena oleva sopimus ei ratkaise tätä rikollisten palautusongelmaa — tämä kävi itselleni vielä varmemmaksi, kun luin mainitun 27 artiklan 4 kohdan, jossa "sopimuspuolet kehittävät omia lakejaan ja menettelyjään noudattaen yhteistyötään takaisinottokysymyksissä pyrkien siihen, että EU ja Vietnam neuvottelevat yhteisesti sovitun mukaisesti kansalaistensa takaisinottoa koskevan sopimuksen, jos jompikumpi sopimusosapuolista tätä pyytää".

Eli nyt pyydän ministerin vahvistusta tälle tulkinnalleni. Olen nyt pettymyksekseni ymmärtämässä, että tämä kokonaisvaltaista yhteistyötä koskeva sopimus vasta sanoo, että sopimusosapuolet aikovat neuvotella sellaisesta sopimuksesta, joka tosiasiassa toisi ratkaisun näihin rikollisten takaisinottoa koskeviin kysymyksiin. Jos tulkintani on oikea, niin kovasti kannustan ministeriä, Suomen hallitusta ja kaikkien EU-maiden hallituksia kiirehtimään tällaisen sopimuksen aikaansaamista Vietnamin kanssa, koska aivan varmasti Suomi ei ole ainoa EU-maa, jossa Vietnamista lähteneet siirtolaiset tai pakolaiset ovat uusissa maissaan erehtyneet rikoksen polulle, ja heidät on päätetty karkottaa, ja heitä Vietnam ei suostu ottamaan vastaan.

Eli, herra puhemies, kovasti kannustan hallitusta tätä sivulla 32 mainittua sopimusta neuvottelemaan. Täällä aikaisemmin itse asiassa sanottiin, että ainakin Euroopan unioni, ymmärtääkseni, pyrkii tämmöiseen sopimukseen mahdollisimman pian. Suomessahan tämä koskee ymmärtääkseni ihan alle yhden käden sormin laskettavia henkilöitä, mutta periaatteelliselta kannalta ja myös ajatellen suomalaisten luottamusta omaan oikeusjärjestelmäänsä tämä ongelma olisi tärkeä saada Vietnamin kanssa sovittua.

En malta olla sanomatta, että minun mielestäni Vietnam tässä asiassa on kyllä poikkeuksellisen, sanotaan nyt, röyhkeä ja kiittämätön valtio. Se on saanut Suomelta, pelkästään Suomelta, kehitysapua yli 300 miljoonaa ja muilta EU-mailta varmasti erittäin paljon vielä lisäksi. Kuitenkaan Vietnam, kaiken tämän varmasti miljardiluokkaan nousevan kehitysavun jälkeenkään, ei suostu tällaisessa asiassa yhteistyöhön tai ei ole ainakaan vielä suostunut tällaisessa asiassa yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että mielestäni on hyvä, että tällainen sopimus tehdään. Siellä sopimuksessa korostetaan myös ihmisoikeuksien merkitystä, ja nyt puhutaan todellisista ihmisoikeuksista: Esimerkiksi vietnamilaisten oikeudesta perustaa puolueita, jota oikeutta heillä ei ole, vietnamilaisten oikeudesta sananvapauteen, jota heillä ei ole, vietnamilaisten oikeudesta vapaaseen poliittiseen toimintaan, jota heillä ei ole, bloggaajien pidättämisestä ja vangitsemisesta ja niin edelleen. Eli nyt puhutaan todellisista ihmisoikeusongelmista. Ei puhuta siitä, että saako suvivirttä laulaa kaksi vai kolme säkeistöä suomalaisissa koulujen päättäjäisissä tai saako vangilta, joka tekee kirjoituskoneella rikoksia, ottaa tämän kirjoituskoneen pois. Tässä hyvin nähdään, mitä ovat todelliset ihmisoikeusongelmat ja mitä ovat nämä Suomessa itse tehdyt, niin sanotut perus- ja ihmisoikeuskysymykset.

Täysin viimeiseksi asiaksi, puhemies, sanon vielä, että tämä vietnamilaisen rikollisen esimerkki on myös hyvä kuvaamaan yhtä nykyisessä lainsäädännössämme olevaa porsaanreikää. Ja se on se, että korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan tällaiselle laittomasti maassa oleskelevalle henkilölle, joka ei suostu vapaaehtoisesti lähtemään ja jota karkotettavaa ei hänen kotimaansa suostu vastaanottamaan, pitää antaa Suomessa väliaikainen oleskelulupa ja pikkuhiljaa pysyvä oleskelulupa. Siis ihmiselle, joka on Suomessa syyllistynyt rikokseen, sen takia päätetty karkottaa, niin hänet pitää palkita siitä, että hän ei vapaaehtoisesti suostu lähtemään, antamalla hänelle pysyvä oleskelulupa Suomeen. Tämä on järjetöntä, tämä on porsaanreikä meidän nykylainsäädännössä, ja ministeri Räsänen on ponnistellut tämän porsaanreiän tukkimiseksi. Haluaisinkin nyt kuulla, mitä tälle asialle kuuluu.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Kyllä edustaja Zyskowicz on tuossa arviossaan ymmärtääkseni ihan oikeassa tämän käsiteltävänä olevan lainsäädännön vaikutuksesta näihin paluukysymyksiin, karkotus- ja käännytyskysymyksiin.

Meillä on valitettavasti Vietnamin lisäksi myös muita maita, joihin palautukset, onpa kysymys sitten rikollisten karkottamisesta tai esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden käännyttämisestä, eivät ole käytännössä mahdollisia, jos henkilö itse vastustaa tätä paluuta tai jos hän ei tee yhteistyötä. Tämä yhteistyön tekemättömyys voi tarkoittaa esimerkiksi käytännössä sitä, että hän ei hae tai ei ota vastaan matkustusasiakirjaa. Ja jos hänellä ei ole matkustusasiakirjaa, niin ei häntä lentokoneeseenkaan oteta, eli eivät ne poliisimiehetkään siinä vierellä auta: jos ei ole matkustusasiakirjoja, niin henkilö ei pääse edes kulkuneuvoon.

Tämä kysymys niin Vietnamin kuin muidenkin vastaavien maiden kohdalla näiden takaisinottosopimusten solmimiseksi, joita tarvittaisiin muun muassa Vietnamin tai Somalimaan, Afganistanin ja eräiden muiden, vaikkapa Irakin, kohdalla: näitä me pyrimme sisäministeriöstä, siis Suomesta, kahdenvälisesti neuvottelemaan, ja olemme lähestyneet näitä maita hyvinkin tiiviisti, mutta sitten myös EU-tasolla. Olen ottanut asian esiin neuvoston kokouksissa, ja tämä on yksi asia, jonka aion ottaa esille myös tämän viikon torstaina, kun sisäministerit kokoustavat Luxemburgissa. Eli tehokkaampi takaisinottopolitiikka on yksi Suomen prioriteetteja, joita olemme asettaneet esimerkiksi tällä niin sanotulla post Tukholma -kaudella yhdeksi oikeus- ja sisäasioiden prioriteetiksi, jotta saataisiin näitä EU-tason takaisinottosopimuksia aikaan.

Sitten tämä toinen kysymys, johon edustaja Zyskowicz viittasi ja joka on ollut todellakin meille ongelmallinen tuon korkeimman hallinto-oikeuden vuoden takaisen päätöksen jälkeen, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että ulkomaalaislain 51 §:ää on tulkittava tiukasti niin, että jos vaikkapa kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö tai sitten karkotettava henkilö, joita on pienempi osa näistä henkilöistä, itse vastustaa tätä palauttamista eikä tee yhteistyötä, niin hänelle on annettava tilapäinen oleskelulupa, joka sitten kahden vuoden kuluttua muuttuu käytännössä toistaiseksi voimassa olevaksi oleskeluluvaksi.

Ennen tuota korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä Maahanmuuttovirastossa tulkittiin lakia niin, että näitä henkilöitä kuitenkin käytännössä palautettiin. Mutta nyt ei enää voida palauttaa, ja sen jälkeen tuo tänne jääneiden henkilöiden, joille on ollut nyt sitten annettava tuo tilapäinen oleskelulupa, määrä on kymmenkertaistunut. Ja on suuri riski, että tuo määrä voi jatkossa nousta. Eli tästä voi todellakin muodostua vääränlainen vetotekijä perusteettomien turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Sisäministeriössä on valmisteltu lakiesitys, joka koskee vapaaehtoista paluuta. Siinä on kaksi osaa. Toinen koskee tukea, jota annetaan henkilöille, jotka vapaaehtoisesti palaavat joko saatuaan kielteisen turvapaikkapäätöksen tai sitten jopa kesken tuon turvapaikkaprosessin, ja jossa on tarkoitus vakinaistaa niitä hyviä käytäntöjä, joita meillä on ollut. Mutta toinen koskee sitä, että haluaisimme, ja haluaisin, korjata tuon 51 §:n niin, että tuo tilapäisen oleskeluluvan saaminen edellyttäisi sitä, että henkilö on itse tehnyt yhteistyötä esimerkiksi näiden matkustusasiakirjojen saamiseksi. Jos sitten kävisi niin, että tuosta yhteistyöstä huolimatta henkilö ei sitten niitä matkustusasiakirjoja kuitenkaan saisi, niin siinä tapauksessa hän sen tilapäisen oleskeluluvan saisi, vaikka ei olisikaan saanut myönteistä turvapaikkapäätöstä.

Eli tämäntyyppinen lakiesitys on valmisteltu sisäministeriössä, ja siitä käydään hallituksen sisällä nyt poliittisia neuvotteluja, että saadaanko se hallituksen yhteiseksi esitykseksi. Mutta olen itse ihan julkisesti tuonut esiin, että tämä on sisäministeriön näkökulmasta, sekä maahanmuuttohallinnon että muun viranomaistoiminnan näkökulmasta, mielestäni hyvin tasapainoinen ja kannatettava ehdotus, ja pyrin sitä viemään eteenpäin.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin tuosta todistajansuojeluasiasta tosi iloinen, mutta nyt jaan pettymyksen edustajakollega Zyskowiczin kanssa, kun minäkin luulin, että tässä nyt korjataan tämä puute, mikä meillä on olemassa Vietnamin sosialistisen tasavallan kanssa näiden rikoksentekijöiden palauttamiseksi. Mielestäni, kun puhutaan kumppanuudesta ja yhteistyösopimuksista, tässä olisi ollut hyvä tilanne pikkaisen jopa pakkoa, painostusta käyttää, että oltaisiin saatu tällainen pykälä siihen, etenkin kun Suomen kehitysapu Vietnamille tässä koko ajan pienenee ja toivottavasti myös lakkaa sitten, koska ei yhteistyöhön suostuta Suomen kanssa. Valitettavasti olen pettynyt tähän.

Näitä tapauksia on vain muutama vietnamilaista, mutta heitä on muista valtioista. Mutta se, miksi näin pitää tehdä, on se, että ihmiset, kansalaiset luottavat Suomen oikeusjärjestelmään, ja totta kai se aiheuttaa meille kustannuksia, kun joku on vankilassa. Myös verkottumista tapahtuu hyvin paljon vankiloissa, rikolliset verkottuvat keskenään ja tekevät entistä pahempia rikoksia.

Tähän toiseen asiaan vielä lyhyesti. Miten pystyy Suomeen jäämään helpoimmin joku ulkomaalainen, EU-alueen ulkopuolelta tuleva? Tekemällä täällä pienen rikoksen ja joutumalla hetkeksi aikaa vankilaan, ja sen jälkeen on täysin yhteistyökyvytön, että ei halua palata kotimaahan, niin tänne jää niin että jämähtää. Mutta sitten kun joku rehellinen kansalainen EU:n ulkopuolelta tulee tänne työntekoon, häntähän kohdellaan kuin rikollista, ja hänet ehkä palautetaan sitten takaisin sinne kotimaahan. Toivon tosiaan, että ministeri tämän asian panee kuntoon, koska tiedän hänet ahkeraksi ihmiseksi ja tiedän, että hän tämänkin asian saa kuntoon ja neuvoteltua niin, että Vietnamiin ja moneen muuhunkin maahan rikolliset saadaan palautettua.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olisin ensin tästä Vietnamista vielä sanonut, että kun on tosiaan satoja miljoonia saanut Suomestakin kehitysapua ja muista EU-maista valtavasti kehitysapua eikä suostu tällaisessa asiassa yhteistyöhön, niin kyllä sitä pitää kummastella ja paheksua. Se on oma lukunsa, miksi Suomi on vuosikausia antanut Vietnamille runsaskätisesti kehitysapua. Se kai liittyy enemmän siihen, että meidän kehitysapuviranomaiset ja jopa jotkut ministerit ovat olleet henkilöitä, jotka nuoruutensa parhaat päivät ovat viettäneet Vietnam-solidaarisuustyössä ja ovat halunneet tätä solidaarisuutta tälle kommunistiselle diktatuurille osoittaa sitten vielä jälkeenpäinkin.

Mutta, herra puhemies, tästä toisesta asiasta. Onhan se nyt aivan hullua, että meillä on semmoinen tilanne tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, että jos joku turvapaikanhakija ei ole oikeutettu turvapaikkaan ja hänet käännytetään Suomesta ja jos hän vain ilmoittaa, että minähän en täältä mihinkään lähde, niin hänet palkitaan sitten antamalla hänelle oleskelulupa ensin pari kertaa vuodeksi ja sitten pysyvästi, tai jos meillä on joku rikollinen, joka on päätetty karkottaa tuomion jälkeen, ja hän ilmoittaa, että minähän en lähde täältä mihinkään, niin hänetkin palkitaan antamalla hänelle pysyvä oleskelulupa Suomessa, ja se on sentään aikamoinen palkinto, koska Suomi on maailman paras maa.

Kun sanoitte, ministeri, että esitys on jo valmistunut ja että käydään hallituksessa poliittisia neuvotteluja, jotta tämä asia saataisiin eteenpäin, ja kun tiedän, että oma puolueeni kokoomus antaa täyden tukensa ministerille tässä asiassa, kyllä pakottaa kysymään, mitkä ovat ne poliittiset voimat hallituksen sisällä, jotka sitten tällaista järkevää korjausta vastustavat ja haluavat, että tällaista hulluutta ylläpidetään Suomessa. Kun täällä on ministeri Henrikssonkin paikalla, kysyn, tietääkö hän mahdollisesti, mitkä poliittiset voimat hallituksessa tätä järkevää uudistusta vastustavat.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz puhuu erinomaisen kauniita sanoja, ja voin vakuuttaa, että perussuomalaiset antavat tässä asiassa hallitukselle täyden tukensa. On tämä niin hyvä ja kannatettava ajatus, että tukea tulee myöskin täältä.