Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen luonnonsuojelulain muutos koskee ennen kaikkea Natura 2000 -verkostoon liittyviä asioita, eli kyse on lähinnä Natura 2000 -verkoston toteuttamisen ja sen täytäntöönpanon käytännön asioista.

Silloin kun tätä Natura-verkostoa alettiin tekemään, luvattiin maanomistajille ja alueitten ihmisille, että tällä ei tule olemaan suuria merkityksiä eikä tule suuria muutoksia, ja silloin määriteltiin, mikä on kyseisen alueen suojelun merkitys ja tarkoitus. Nyt kuitenkin on näyttänyt siltä, että monien suojelualueiden suojelumääräykset ovat tiukentuneet koko ajan ja ne ovat tulleet vaikuttamaan erittäin moneen asiaan.

Natura-alueista. Tärkeää on se, että jatkossakin se on valtioneuvosto, joka määrittää, mitkä alueet kuuluvat siihen Natura-verkostoon, ja että ympäristöministeriöllä ei saisi olla jatkossakaan kovin paljon oikeuksia määritellä, mitkä alueet siihen tulevat ja muutenkaan mitkä ovat tarkasti ne suojeluasiat siinä kuviossa.

Tällä hetkellä Suomessa on Natura-alueita noin 5 miljoonaa hehtaaria. Niitä on 1 857 kappaletta. EU:n jäsenmaathan itse ehdottavat alueitaan Natura 2000 -verkostoon, ja Euroopan komissio tekee sitten lopulliset päätökset. Ympäristöministeriö on tässä erittäin tiukassa, tärkeässä roolissa, ja me ympäristövaliokunnassa varmasti tulemme nyt sitten aukaisemaan tätä kyseistä lakiesitystä paljon enemmän, mitä kaikkea tämä laki tulee sitten tarkoittamaan. Minulle itselleni tässä lukujen selvittelyvaiheessa jäi kyllä hyvin paljon epäselväksi, kuinka paljon tämä tulee nyt sitten tiukentamaan tätä Natura-verkoston käyttöä ja toteutusta ja tuleeko tähän joitakin uusia alueita nyt sitten ympäristöministeriön erityisinä suojelualuekohteina ja minkälaisilla määräyksillä se saadaan toimintaan.

Natura-verkostoasiaan kiinnitän sen takia nyt erityisesti huomiota, koska paikallisten ihmisten oikeudet metsästykseen ja luonnontuotteiden käyttämiseen, jokamiehenoikeudet ja kaikki nämä ovat hyvin tärkeitä asioita ja niitä ei kestä mennä rajoittamaan enää enempää ja koska Suomen tulevaisuus on ennen kaikkea luonnossa ja luonnon monimuotoisessa käyttämisessä. On metsät, energia, maisema-asiat, matkailuasiat, kaivostuotanto, porotalous ja metsästys ja kaikki nämä asiat. Näitä ei tule enää entisestään rajoittaa enempää, ja meidän tulee pitää huoli siitä, että Suomi pystyy kehittymään jatkossakin ja että me voimme harjoittaa meille sopivia elinkeinoja ympäristöystävällisesti ja kehittää meidän luontomme käyttöä.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesitys on vaikeaselkoinen luettava, sillä se vilisee viittauksia eri lakipykäliin ja EU-direktiiveihin. Sanoma lienee kuitenkin se, että lakiesityksellä pyritään tehostamaan Natura 2000 -verkostoa asettamalla viranomaisille nimenomaisia velvoitteita alueiden suojelutavoitteiden edistämiseksi ja huomioon ottamiseksi.

Lakiin esitetään lisättäväksi muun muassa yleinen heikentämiskieltosäännös. Muistan, että kun Natura 2000 -alueita perustettiin, meille metsästäjille vakuuteltiin, että suojelualueiden perustaminen ei vaikuta millään tavalla metsästykseen. Mutta kuinkas kävi? Metsästys kiellettiin kaikilla Natura-alueilla. Moneen kertaan on kysytty, miksi lakia ajettiin virheellisin ja jopa valheellisin perustein.

Lakiesitystä lukiessani odotin, että tämä selvä epäkohta ja vääryys olisi nyt viimein ja vihdoin oikaistu. Jos lakiesityksessä olisi mahdollistettu metsästäminen Natura-alueella, niin olisin ehkä voinut kannattaa esitystä. Kun selvää epäkohtaa ei esityksessä ole oikaistu vaan pikemminkin edelleen kiristetään toimia Natura-alueilla esimerkiksi ottamalla ilmoituksenvaraisiksi sellaiset toimenpiteet, jotka eivät nykyisellään ole ennakkovalvonnan piiriin kuuluvia, niin, arvoisa puhemies, minä en voi kannattaa tätä lakiesitystä. — Kiitos.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on edellä esitetty hyviä, kriittisiä huomioita. Kyllä on aivan selvää, että valiokuntien tulee nyt hyvin tarkasti käydä läpi kaikki mahdolliset vaikutukset, joita tällä uudella kiristyvällä sääntelyllä voisi olla.

Suomesta ei pidä tehdä Euroopan unionin luontoreservaattia. Toisaalta Lapista ei pidä tehdä tällaista Suomen luontoreservaattia. Nämä suojelutiukennukset eivät ole perusteltuja. On aivan selvää, että Suomi elää luonnosta ja luonnonvaroistaan, ja mielestäni yhtä selvää on se, että me suomalaiset osaamme kunnioittaa luontoa. Jos kaikkialla maailmassa elettäisiin kuin Suomessa, niin tällaisen kestävän kehityksen eteenpäin vieminen ei olisi suurikaan ongelma.

Luonnonsuojelun edelleen vahvistamiseksi esitetään, että Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Näin siis esitetään, puhemies, 64 a:ta, uutta pykälää, eli tällaista yleistä heikentämiskieltoa. Kyllä tämä on kieltämättä todella yleinen pykälä. On kyllä hyvin hankala lainsäätäjänä sanoa, että kun tällaisen pykälän tänne luonnonsuojelulakiin säätäisimme, niin mitä tämä sitten todella tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Minusta tässä haiskahtaa tällainen yleinen elinkeinotoiminnan vastaisuus ennen kaikkea kaivoselinkeinoa kohtaan. On totta, että suomalainen kaivoselinkeino on joutunut julkisuudessa, tietysti aivan itse aiheutetusti, viime aikoina epäedulliseen valoon, mutta aivan yhtä selvää on se, että valtaosa suomalaisista kaivoksista toimii hienosti ympäristöä kunnioittaen, kaikkia lupaehtoja noudattaen. Näin ollen tällaiseen yleiseen kaivosvastaisuuteen ei mielestäni ole kyllä perusteluja.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Hongisto ja edustaja Autto pitivät erinomaiset puheenvuorot. Kun me säädämme tämmöisiä hyvin monimutkaisia lakeja, joilla viitataan direktiiveihin, joiden sisältöä kukaan meistä ei pysty hallitsemaan, niin siinä on se vaara, että me samalla annamme ikään kuin allekirjoituksen ympäristöministeriön virkamiehille tulkita näitä asioita niin kuin he itse parhaaksi näkevät.

Muutenkin kun me arvioimme näitä luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja — Suomihan on erikoinen maa, ja luonto merkitsee hieman erilaista asiaa meille suomalaisille kuin Keski-Euroopan tiheillä maisemilla ja tiheästi asutuilla seuduilla — niin aina on suomalaiseen elämänrytmiin kuulunut luonnosta nauttiminen: kuka marjastaa, kuka kulkee siellä muutoin ja kuka kulkee sitten pyssy olalla metsästyksen muodossa riippumatta siitä, ampuuko vai ei, ja nyt näillä direktiiveillä ja laeilla me hyvin helposti lähdemme näitä perinteisiä suomalaiseen kulttuuriin liittyviä oikeuksia kaventamaan. Kyllä edustaja Autto sanoi oikein, että toivottavasti valiokunnassa hyvin tarkasti käydään läpi, mitä tämä käytännössä tulee tarkoittamaan Natura-alueilla, luonnonsuojelualueilla ja tietysti näissä kansallispuistoissa, jotka sitten erillislain avulla määritellään.

Mutta ihan kun katsoo yleisesti ottaen maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyötä, niin kyllähän siinä kaksi erilaista maailmaa kohtaavat. Nyt kun valtiontaloudessakin on näitä säästöpaineita ja meidän pitää niin sanotusti rationalisoida hallintoa, niin kyllä minulle tulee se mieleen, että maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö pitäisi yhdistää ja tehdä siitä luonnonvara- ja ympäristöministeriö ja sinne pitäisi määrittää sitten vain yksi ministeri, kuten esimerkiksi ministeri Stubb on esittänyt. Minusta silloin nämä ristiriidat loppuisivat ja olisi yksi johtaja ministeriöllä ja päästäisiin siihen tavoitteeseen, mihin enemmistö eduskunnasta haluaa asioiden menevän.