Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtajana esittelen yksimielisen mietintömme koskien sekä niin sanottua perheen sisäistä lähestymiskieltoa että myös niin sanotun vakaan tahdon pykälän poistamista rikoslaista.

Läheissuhdeväkivalta on Suomessa Euroopan unionin maista ehdottomasti suurinta. Ylipäätänsä väkivaltatilastoissa valitettavasti olemme EU:n johtava maa, jos niin voidaan sanoa. Yksistään viime vuonna 31 naista menetti perheen sisäisessä väkivallassa, lähisuhdeväkivallassa, henkensä. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tavallisinta on, että läheissuhdeväkivallassa uhrina on nainen, mutta tunnetaan myös tilanteita, joissa uhrina on parisuhteen tai läheissuhteen mies sekä valitettavan usein Suomessa lapset ja enenevässä määrin vanhukset. Vanhusten eläkkeensaantipäivänä ei ole enää kovin harvinaista tai tuntematonta, että aikamiespoika, tai tunnetaan jo tyttäriäkin, niin sanotusti kolkuttaa ovelle ja vaatii eläkerahoja itselleen. Kun tähän vielä lisätään se tieto, joka löytyy muun muassa sisäministeriön nettisivuilta kansliapäällikkö Viljasen teksteistä, että on arvioitu, että keskimääräisessä alkoholin kulutuksessa 1 litran lisäys per yli 15-vuotias suomalainen tulee lisäämään pahoinpitelyitä noin tuhannella ja nyt näyttää siltä, että keskimääräinen kulutus tulee nousemaan vähintään 2 litralla per yli 15-vuotias suomalainen, mistä Viljasen taulukkojen mukaan seuraa noin 2 000 uutta pahoinpitelyä Suomessa kuluvana vuonna, ja kun tiedetään, että näistä pahoinpitelyistä arvioiden mukaan 40 prosentista 50 prosenttiin on nimenomaan läheissuhdeväkivaltaa, niin puhumme valtavasta ongelmasta.

Siihen nähden lakivaliokunta on ilolla ottanut vastaan oikeusministeriön hyvän ehdotuksen siitä, että lähestymiskielto nyt mahdollistetaan myös niihin tilanteisiin, joissa lähestymiskiellon saava asuu samassa taloudessa sen kanssa, jota suojataan tällä kiellolla. Samoin yhtä tärkeätä tätä taustaa vasten on niin sanotun vakavan tahdon pykälän poistaminen.

Lähestymiskiellosta annetun lain muuttamista koskevan ehdotuksen ydinsisältö on se, että lähestymiskieltoon voidaan määrä myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa. Perheen sisäinen lähestymiskielto, mikä terminä on hiukan ongelmallinen, mutta emme lakivaliokunnassakaan pystyneet parempaa ja ytimekkäämpää nimeä keksimään, voidaan määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Tällaiseen perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyn henkilön on poistuttava asunnosta yleensä välittömästi, vaikka asunto on se, jossa hän ja kiellolla suojattava henkilö asuvat yhdessä. Lähestymiskiellon saanut henkilö ei saa ottaa yhteyttä suojattavaan henkilöön.

Perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisen edellytykset ovat tiukemmat kuin tavallisen lähestymiskiellon kohdalla. Kiellon määräämisen edellytyksenä on yhtäältä kieltoon määrättävän henkilön uhkausten, aiempien rikosten tai muun käyttäytymisen perusteella tehtävä päätelmä, että hän todennäköisesti tulee tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen. Tämän todennäköisyysarvion vastapainona kiellon määräämisen edellytykseksi asetetaan laissa myös se, ettei kiellon määrääminen ole kohtuutonta, ottaen huomioon uhkaavan rikoksen vakavuus, samassa asunnossa asuvien henkilöiden olosuhteet ja muut ilmenneet seikat.

On selvää, että nämä ehdotetut toimenpiteet ovat välttämättömiä läheissuhdeväkivallan poistamiseksi, mutta lakivaliokunta haluaa korostaa, että yksinomaan nämä eivät tietenkään ole tähän ongelmaan nähden riittäviä. Sen takia lakivaliokunta edellyttääkin, että viranomaisten, etenkin poliisi- ja sosiaaliviranomaisten, on käytännössä tiivistettävä yhteistyötään. Samoin huomautamme, että on tarkoituksenmukaista hyödyntää erilaisten kansalaisjärjestöjen tarjoamia palveluita. Lain tavoitteiden toteuttamisen kannalta on tärkeätä esimerkiksi se, että kieltoon määrättävää henkilöä kannustetaan osallistumaan väkivaltaisen käyttäytymisen ja/tai päihdekierteen katkaisemiseen tähtäävään ohjelmaan tai toimintaan.

Esimerkiksi Espoossa syyttäjät ovat aktiivisesti muutaman viime vuoden ohjanneet kaikki perheväkivallasta tai läheissuhdeväkivallasta syytteessä olevat väkivaltaisen käyttäytymisen lopettamiseen tähtäävään ohjelmaan, ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Että tämä onnistuisi, se edellyttää, että asiantuntevasti toteutettuja ohjelmia on riittävästi tarjolla joka puolella maata.

Perheen sisäisen lähestymiskiellon seuraus on siis se, että väkivaltaa käyttävä tai sillä uhkaava henkilö joutuu poistumaan yhteisestä asunnosta. Kiellon määräämisen edellytyksenä ei ole, että kieltoon määrättävällä olisi tiedossaan asunto, johon hän voi mennä, siis silloinkaan, kun on suomalainen talvi ja muuten hankalat olosuhteet. Nopeasti syntyvässä tilanteessa henkilöllä saattaakin olla vaikeuksia järjestää itselleen tilapäistä asuntoa. Tämän vuoksi lakivaliokunta pitää tärkeänä, että seuratessaan uuden lain toimivuutta oikeusministeri kiinnittää huomiota myös kieltoon määrättyjen henkilöiden asumisen järjestämiseen. Toistaiseksi vain harvalla paikkakunnalla on tukiasuntoja näille poistettaville henkilöille. Perustuslakivaliokunnan kannanottoa seuraten lakivaliokunta myös lisäsi lakiin säännöksen, jonka mukaan perheen sisäistä lähestymiskieltoa koskevaan ratkaisuun on tarvittaessa liitettävä ohjeet siitä, mistä kieltoon määrätty henkilö voi saada apua asumisensa järjestämiseksi kiellon voimassaoloajaksi.

Lakiehdotusta käsitellessään valiokunta kiinnitti erityistä huomiota myös lapsen asemaan. Meillä on viime aikoina tullut aika paljon tutkimuksia siitä, että itse asiassa läheissuhdeväkivallassa suurin kärsijä on lapsi, joka näkee vanhempien keskinäisen väkivallan. Se saattaa olla lapsille joskus jopa pahempaa kuin pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen, ja silloin tietysti on hyvin tärkeää, että tässä yhteydessä myös mietitään, että vaikka varsinaisen väkivallan osapuolet perinteisen katsannon mukaan ovatkin usein mies ja nainen, niin todellisuudessa ehkä kaikista tärkein ja eniten kärsivä osapuoli on lapsi.

Perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisellä ei kuitenkaan ole oikeudellisia vaikutuksia kiellolla suojattavan ja kieltoon määrätyn henkilön yhteisten lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen. Lähestymiskiellon peruslähtökohdan mukaisesti yhteydenpitokielto koskee vain sitä henkilöä, jonka suojaksi lähestymiskielto on määrätty. Jos rikoksen uhka kohdistuu myös lapseen, lähestymiskielto voidaan määrätä myös hänen suojakseen, ja tämä olisi tärkeää myös koulutuksessa ammattilaisille muistuttaa. Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin lapsen edun mukainen järjestely, ja silloin on järkevää, että siitä asiasta ei erikseen ole tässä nyt käsiteltävässä laissa pykäliä. On tärkeätä, että kuitenkin tätä asiaa seurataan ja katsotaan, miten käytännössä lapsen tapaaminen voi näissä tapauksissa toteutua. Lakivaliokunta kiinnittääkin erityistä huomiota siihen, että muun muassa valvottuja tapaamispaikkoja olisi riittävästi. Tältä osin Suomessa eri paikkakunnat ovat hyvin erilaisessa tosiasiallisessa tilanteessa, ja saattaa olla, että lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan vakavasti vaarantuu tämän sinänsä välttämättömän lakiuudistuksen takia.

Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen muutos koskee niin sanotun vakaan tahdon pykälän poistamista. Kyseessä on rikoslain 21 luvun 17 §:n kumoaminen. Kyseinen rikoslain pykälä on erityinen toimenpiteestä luopumissäännös, joka on siis tähän asti koskenut virallisen syyttäjän oikeutta jättää syyte nostamatta siinä tapauksessa, että asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdostaan pyytää. Tämä niin sanottu vakaan tahdon pykälä tuli lakiin vuonna 95 ja osittain eduskunnassa käydyn keskustelun pohjalta. Käytännössä on kuitenkin osoittautunut, että tämä pykälä on ollut erittäin ongelmallinen ja käytännössä johtanut ennemminkin tarkoitustaan vastaamattomiin tilanteisiin. Soveltamiskäytäntö on ollut epäyhtenäinen, ja on ollut myös erittäin vaikea käytännössä syyttäjän arvioida, mikä on oikeasti vakaa tahto ja mikä on painostuksen alla syntynyt myöhempi mielipide.

Myös mainitsemani kokeilu Espoossa, jossa on jo jonkin aikaa käytännössä jätetty soveltamatta tätä vakaan tahdon pykälää ja viety syytteeseen kaikki läheissuhdeväkivaltatapaukset ja samassa ohjattu myös todella hoitoon näitä väkivallantekijöitä, on antanut aihetta uskoa siihen, että tämä pykälä on tarpeeton, ellei suorastaan haitallinen, ja että on yhteiskunnan erittäin tärkeä jatkossa tehdä selväksi, että myös kodin sisällä tapahtuva väkivalta on aina myös rikosasia eikä niin sanotusti osapuolten keskenään järjestettävissä, silloin kun on kysymys pahoinpitelyistä.

Esiintyneiden ongelmien vuoksi valiokunta mietinnössään puoltaa näiden säännösten kumoamista yksimielisesti. Tältä osin toivomme, että syyttäjät myös saavat samanlaisia resursseja kuin Espoossa tässä kokeilussa on ollut, että he jatkossa paitsi pystyvät nyt sitten lain nojalla syyttämään myös ohjaamaan saman tien väkivallantekijät hoitoon, ja mikä tärkeintä varsinkin tänä päivänä Suomessa, päihdehoitoon, katkaisuhoitoon. En ilmeisesti osaa riittävästi kuvata tätä yhteyttä, mutta kehotan vielä kaikkia, jotka ovat kiinnostuneet viinan kulutuksen lisääntymisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen välisestä yhteydestä, vierailemaan sisäministeriön sivuilla kansliapäällikkö Viljasen puheessa: Yksi litra lisää keskikulutukseen on tuhat uutta pahoinpitelyä, ja näistä pahoinpitelyistä eri arvioiden mukaan noin puolet on lähisuhdepahoinpitelyjä ja muuta väkivaltaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Brax aivan aiheesta sekä puheensa alussa että lopussa viittasi etyylialkoholin käytön lisääntymiseen, joka siis johtuu siitä ja joka jäi sanomatta, että hallitus on päätynyt alentamaan voimakkaasti nimenomaan kirkkaan viinan verotusta, jolloinka on kaikkein halvinta ja edullisinta humalahakuisessa käyttäytymisessä juoda itsensä humalaan nimenomaan juomalla kirkasta viinaa. Siitä on omat seurauksensa, nämä väkivaltakysymykset, mutta haluaisin täydentää tähän, mitä ed. Brax sanoi, vielä sen, että on arvioitu tämän veronkevennyksen aiheuttaman alkoholinkulutuksen nousun johtavan 600:aan alkoholista johtuvaan lisäkuolemaan vuositasolla Suomessa, jolloinka tämä on toinen erittäin tärkeä asia ja myöskin liittyy rikoslakiin sillä tavalla, että kuolemat ovat osin pahoinpitelyjen tuloksia, tappoja, auto-onnettomuuksia, liikenneonnettomuuksia jne.

Eva Biaudet  /r (vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Vaikka alkoholilla on aivan selvä, iso vaikutus väkivallan lisääntymiseen perheissä, on myös niin, että on hyvin paljon väkivaltaa, joka ei liity alkoholiin. Siinä mielessä toivon, että keskustelu ei mene pelkästään sinne alkoholin puolelle, vaan myöskin voitaisiin miettiä koko tätä väkivaltatilannetta, koska on myöskin ihan tällaista järjestelmällistä, pitkäaikaista väkivaltaa myöskin ilman alkoholia. En halua kuitenkaan väheksyä sitä toistakaan osaa.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että ed. Brax otti lasten tilanteen esille. Esimerkiksi sosiaaliasiamiehet kertovat raporteissaan, että he kokevat olevansa kaikkein kyvyttömimpiä vastaamaan perheiden ongelmiin, kun on kysymys esimerkiksi lasten tapaamis- ja huoltoriidoista. Ei vain saata olla, vaan jatkuvasti tapahtuu niin, että lapsi ei voi tavata molempia vanhempiaan, koska ei ole mitään valvottuja paikkoja tai valvottuja mahdollisuuksia järjestää näitä tapaamisia. Etenkin kun perheessä on ollut väkivaltaa, se riski, että väkivalta ei vain psyykkisesti vaan myöskin fyysisesti on kohdistunut lapsiin, on erittäin suuri. Pitäisi aina hyvin tarkkaan tutkia sitä tilannetta ja varmasti on aina syytä miettiä valvottuja tapaamisia siinä vaiheessa, koska ei tietenkään haluta riistää lapselta tapaamista vanhempansa kanssa, vaikka (Puhemies: Aika!) olisi olemassa ongelma.

Mutta olen erittäin iloinen, että tämä esitys on tullut näin pitkälle tähän taloon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin pyytämässä varsinaista puheenvuoroa, mutta kun kuuntelin ed. Biaudet’n äskeisen vastauspuheenvuoron, en voi olla käyttämättä vastauspuheenvuoroa äskeisen puheenvuoron johdosta sen takia, että kyllä kai nyt tämän laatuisissa asioissa syy- ja seuraussuhteet ovat ne olennaiset. Jos meillä on tiedossa edes joitakin syitä, joihin me voimme vaikuttaa, niin silloin ne kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Laki on vain sitä varten, että jos tilanne on jo ajautunut niin pitkälle, että lakiin joudutaan turvautumaan, silloin on relevanttia se keskustelu, mutta syihin on aina tässä yhteydessä puututtava. Kun kysymys on alkoholin kohdalla merkittävästä syystä ja kun sen käyttö on voimakkaasti lisääntynyt, johonka nykyinen hallitus on keskeisesti vaikuttanut, niin kyllä siitä pitää voida käydä täällä keskustelua.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun perustuslakivaliokunnassa tässä jouduttiin punnitsemaan eri oikeuksien tasapainoa, näen kuitenkin tärkeänä ja tahdon kiittää lakivaliokuntaa lisäyksistä, näistä ohjeistuksista, joita siihen on vaadittu myös asumisen kohtaan, koska myös asumisen perusoikeus on tärkeä. Toisena yhtä tärkeänä kohtana näen tämän lisäyksen, jonka valiokunta on tehnyt tähän lopulliseen mietintöön virkamiehen mahdollisuudesta antaa suoja silloin, kun henkilö ei pysty pelon vuoksi tai muusta syystä itse sitä hakemaan. Tämä on kyllä myös tärkeä lisä; onko sitten akuutti tilanne johtuvainen alkoholiongelman kärjistymisestä tai muusta, niin kyllähän tässä hyvään suuntaan ehdottomasti perheen sisäisen suojankin kannalta mennään.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ed. Biaudet’n kanssa aivan samaa mieltä siitä, että on päivänselvää, että meidän kulttuurissamme on sinänsä jo lähisuhdeväkivaltaan liittyviä erittäin ongelmallisia ja pahoja piirteitä, joita ja ylipäätänsä koko ongelmaa pitää terapialla monella tavalla kohdata. Se on sukupolvissa kulkeva käyttäytymismalli, joka ei voi olla hyväksyttävä. Toistan vielä: me olemme Euroopan unionin häpeäpilkku tässä asiassa. Väkivallankatkaisuohjelmissa on tullut hyvin paljon esille myös se, että samoja ihmisiä koskee usein myös alkoholiongelma. Sen takia tähän asiaan myös alkoholiongelma on räikeästi yhteenliittynyt.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! On sinänsä hyvin valitettavaa, että meidän on säädettävä tällainen laki, joka mahdollistaa perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisen, mutta se on perusteltua siitä syystä, että väkivaltaa perheissä tapahtuu, ja aivan kuten ed. Brax esittelypuheenvuorossaan totesi, hyvin usein lapset ovat ne, jotka kärsivät sen ohella tietysti, että joutuvat kokemaan aikuisten välistä väkivaltaa. Haluan erityisesti korostaa sitä, että myöskin vanhustensuojelun kannalta on tällä perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisellä merkitystä.

Perustuslakivaliokunta on tosiaan joutunut punnitsemaan erilaisia ihmistenvälisiä oikeuksia, tässä tapauksessa yksityiselämän ja perhe-elämän suojaa, suojattua liikkumisvapautta, omaisuudensuojaa ja myöskin oikeutta asumiseen sitä vastaan, mikä on henkilön fyysisen koskemattomuuden suoja ja hengen turvaamisen suoja. Tässä suhteessa ne muutokset, joita olemme esittäneet, on otettu huomioon lakivaliokunnan varsinaisessa mietinnössä ja tältä osin varmasti tuovat selkeyttä käytännön soveltamiseen.

Omasta puolestani olisin myöskin alleviivannut alkoholipolitiikan, päihdehuollon palveluiden ja katkaisuhoidon merkitystä. On tärkeätä nähdä, että paitsi alkoholin myöskin huumaavien aineiden käytöllä on yhteys väkivaltaan, ja sen vuoksi on tärkeätä, että yhteiskunta resursoi ehdottomasti ennalta ehkäisevään toimintaan, hoitoyksiköihin ja koko tähän ketjuun, jolla voidaan vaikuttaa siihen, että perheen sisäistä väkivaltaa voidaan vähentää, sillä on äärimmäinen keino määrätä perheen sisäinen lähestymiskielto. On valitettavaa, että tällainen täytyy tehdä siitä syystä, että ihmisten henki ei muuten ole turvattuna.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kaikki perheväkivalta ei toki ole alkoholin aiheuttamaa, mutta valitettavasti varsin huomattava osa siitä on. On selvää, että perheen sisäinen väkivalta ja lähestymiskiellon tarve tulevat lisääntymään nimenomaan alkoholin kulutuksen lisääntymisen myötä. Siksi mielestäni on ihan relevanttia myös tässä yhteydessä keskustella tästä riskitekijästä.

Jos väkivaltaisuus on niin hallitsematonta, että joudutaan määräämään näinkin rankka toimenpide kuin perheen sisäinen lähestymiskielto, niin tuntuu aika merkilliseltä, jos lapsen huolto- ja tapaamisoikeus ei samalla joudu uudelleen tarkasteltavaksi. Vaikka väkivallan uhka kohdistuisi vain esimerkiksi äitiin, on selvää, että väkivalta pelottaa myös lasta, vaikka hän ei olisi edes nähnyt sitä, että äiti on joutunut väkivallan kohteeksi. Olisi tavattoman tärkeää, että näitä valvottuja tapaamispaikkoja saataisiin riittävästi, sillä liian usein on käynyt niin, että myös lapsi on lopulta joutunut jopa henkeä uhkaavan väkivallan uhriksi, vaikka tästä lapseen kohdistuvasta väkivallasta ei olisi entuudestaan ollut merkkejä.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain nojalla ei siis tulla muuttamaan lapsen tapaamisoikeuksia tai muuta, mutta on päivänselvää, että jos tilanne on niin paha, silloin tulevat kysymykseen laki lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta sekä lastensuojelulaki. Niiden lakien nojalla on tarkoitus jatkossakin toimia. Lakivaliokunta vain otti kantaa, että ei ole syytä tehdä erikseen erillisiä pykäliä tähän yhteyteen, lähestymiskieltoon, vaan muilla keinoilla reagoida tilanteeseen.

Eva Biaudet /r (vastauspuheenvuoro):

Herr talman, herra puhemies! Kun lähestymiskieltoa lasten suojelemiseksi mietitään, olisi varmasti tärkeää, että myöskin tässä kohtaa tulee esille taas se, miten vähän, sanotaan, osaamista tuomioistuinlaitoksella on kuulla lasta ja arvioida lapsen mielipidettä. Siinä mielessä tässä varmasti tarvitaan myöskin sillä puolella huomattavasti lisää koulutusta.

Alkoholikeskustelusta halusin vielä sanoa, että olen samaa mieltä. Tietenkin alkoholilla on vaikutuksensa, mutta on hyvin helppo tavallaan luisua sinne alkoholikeskusteluun, ikään kuin meillä Suomessa tämä väkivalta ei olisi aivan erillinen yhteiskunnallinen ongelma, joka siirtyy perintönä. Monesti on niin, että alkoholistilla myöskin kuivina kausina voi esiintyä väkivaltaa eikä väkivalta sillä tavalla välttämättä ollenkaan aina liity alkoholiin siinä mielessä. Toivoisi, että keskustelu myöskin voisi pohtia enemmän sitä todella vaikeaa kysymystä, miksi mies lyö naista.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Perheen sisäinen lähestymiskielto koskee lukuisia kansalaisten perusoikeuksia. Se koskee oikeutta turvattuun yksityiselämään ja perhe-elämään, näitten suojaan, ja myöskin liikkumisvapauteen ja omaisuudensuojaan. Tietysti kynnys tällaisen lähestymiskiellon asettamiselle näistä syistä on erittäin korkea. Kuitenkin täytyy todeta, että kaikkein tärkein perusoikeus, joka ihmisellä on, on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tässä tapauksessa nämä muut arvot joutuvat väistymään tämän kaikkein tärkeimmän arvon tieltä.

Käytännössä tietysti usein, jos on välitön hengen tai terveyden uhka, poliisi saatuaan hälytyksen puuttuu tilanteeseen perheessä ja korjaa sen, joka uhkaa toista puolisoa, talteen ja varmasti laittaa hänet säilöön yhdeksi yöksi. Mutta senkin jälkeen tietyissä kriisitilanteissa varmasti tällaiseen lähestymiskieltoon on selkeätä tarvetta.

Mitä lapsiin tulee, kaikkein tärkeintä on, että lapsia suojellaan kaikissa tilanteissa. Mielestäni, kun lähestymiskieltoa määritellään, on tärkeätä, että ajatellaan myöskin kyseessä olevan henkilön suhdetta omiin lapsiinsa ja sitä, muodostaako hän uhan omille lapsilleen. Jos kyse on väärästä alkoholinkäytöstä, usein näin on tapaus. Mutta on kuitenkin tärkeätä, kun lähestymiskieltoa määrätään, että erotellaan puoliso ja lapset ja kummankin ryhmän tilanne katsotaan omalta osaltaan hyvin tarkasti.

Mitä alkoholiin tulee, täytyy sanoa, että suomalaisten virheellinen alkoholikäyttäytyminen periytyy jo sadan vuoden ajalta, siitä että meillä on harjoitettu väärää alkoholipolitiikkaa, rajoittavaa alkoholipolitiikkaa, korkean veron alkoholipolitiikkaa, kaikki nämä sata vuotta. Nyt onneksi ollaan siirtymässä eurooppalaiseen kulttuuriin, jossa alkoholi ei ole kielletty aine, vaan nautintoaine. Uskon, että tässä kymmenessä kahdessakymmenessä vuodessa suomalaisetkin oppivat käyttämään alkoholia oikein.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! En puutu ed. Sasin markkinauskon tunnustukseen, vaikka siinäkin varmaan paljon puuttumista olisi, vaan lähinnä tähän esitykseen. Tässä keskustelussahan on puututtu lähinnä näihin pieniin tarkennuksiin, joita lakivaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta tehnyt.

Yksi kommentti ehkä tuota perustuslakivaliokunnan lausuntoa kohtaan sallitaan. Ainakaan kielellisesti normi ei helpottunut tulkintatilanteessa. Kun aikaisemmin on sanottu, että pidättämiseen oikeutettu virkamies voi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon viran puolesta, kun tarve on ilmeinen, nyt siihen pistetään seitsemän riviä lisää tekstiä ja kolmeen suuntaan tällaista intressivertailua, jota sitten sen poliisimiehen pitäisi tehdä siellä paikan päällä. Kyllä tietysti nämä samat asiat on ajateltu hyvinkin noudatettaviksi tämän yksinkertaisemmankin lakitekstin perusteella, eikä tässä varmasti asiallista muutosta tapahdu, mutta tämä on lain kasuistisen kirjoittamistavan kannalta aika huolestuttava suunta, että jos jokaisessa kohdassa, missä on viranomaiselle harkintavaltaa, pitää niin tarkkarajaisesti lähteä sitä kytkemään, ikään kuin olisi pääsääntönä se, että on epäluulo vallan väärinkäytöstä hyvin vahvana. Tässähän nimittäin juuri tämän lähestymiskiellon koko sääntelyssä on lähdetty siitä, että koska se on niin poikkeuksellinen puuttumismahdollisuus yksityiselämään, niin se on alun alkaen rajattua ja hyvin tarkoitussidonnaista, milloin tällainen lähestymiskielto voidaan määrätä. Mutta nämä muutokset ovat siis ihan sinänsä hyväksyttäviä sisällöltään.

Tuossa 8 §:n lisäyksessä sanotaan: "Tarvittaessa ratkaisuun on liitettävä ohjeet siitä, mistä kieltoon määrätty henkilö voi saada apua asumisensa järjestämiseksi kiellon voimassaoloaikana." On varmasti hyväksi, että tällainen on lisätty, jotta oikeudet, käräjäoikeudet pannaan edes miettimään sitä, mistä juuri sillä paikkakunnalla tämä apu löytyisi. Tosiasiallisestihan tässä tarvitaan hyvin laajaa yhteistyötä, ja siinä tuomioistuinlaitoksella ei ole lainkaan niitä pelimerkkejä, joita tarvitaan asunnon järjestämisessä tai yleensäkin tässä sosiaalityössä, jota tarvitaan, lastensuojelua, perhetyötä, jotta tällaista ennalta ehkäisevää vaikutusta ratkaisulla olisi.

Asunnon hankkimisessa tämä ristiriita on erityisen iso. Sehän vielä kuntakohtaisesti on hyvin eri lailla organisoitua, miten paljon kunnalla on omia asuntoja, miten sen hallinnassa yhtiöitä, joiden asuntoihin voidaan ohjata, onko ylipäänsä sellaisia nopeasti täytettäviä suoja-asuntoja tarjolla. Mutta olisi tietysti juuri tähän lain määräykseenkin vedoten kunkin käräjäoikeuden pidettävä hallinnassaan tämä tieto, miten juuri sillä alueella kussakin kunnassa tämmöisen pikaisen majoituksen järjestäminen olisi hoidettavissa. Niin kuin esityksen perusteluissa jo viitattiin, niin valtaosassa näistä tilanteistahan se henkilön oma läheisverkko olisi se pikaisen majoituksen järjestäjätaho, sukulaiset, tuttavat jne., ja ei suinkaan lähdetäkään pääsääntönä siitä, että osoitettaisiin hotelliin asustelemaan siksi aikaa, kun väkivaltaisen käyttäytymisen takia jouduttaisiin tähän perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määräämään.

Mutta niin kuin tässä keskustelussa on viitattu, nämä suuret tarpeet ovat yleensäkin valvotun tapaamisen järjestämisessä, miten molemmille sukupuolille järjestetään tällaisia kriisitilanteita varten niin tapaamismahdollisuuksia kuin yleensäkin tukea, jotta päästäisiin normaaliin lainkuuliaiseen elämään.

Lastensuojelutyössä tarvitaan edelleen tätä yksittäisten perheiden elämään puuttumista. Meillähän on melkoisen ristiriitainen tilanne juuri tämän henkilöstön osalta, kun toisaalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Pohjoismaita nuhtelee, että liian herkästi mennään lapsia suojellen perheiden sisäiseen tilanteeseen puuttumaan, ja meidän omat tarpeemme tässä salissa useimmiten ovat sen suuntaisia, että pitäisi entistä tiuhemmin mennä viranomaisten puolesta auttamaan niitä lapsia, joita omat läheiset eivät auta vaan pikemminkin runtelevat. Tälle ristiriidalle ei varmaan lainsäätäjän toimin lopullista ratkaisua löydy. Tarvitaan jatkuvaa asennekehitystä, tarvitaan yhteisöllisyyden levittämistä, että myös olisi sallittua läheisten puuttua tilanteeseen, ettei aina tarvita viranomaista, byrokratiaa siihen mukaan. Eteläisimmän Euroopan ihmisoikeusajattelussahan pidetään hyvinkin sallittuna, että sukulaiset tai muut naapurit, puuttuvat aika voimakkainkin toimin tilanteeseen, mutta sen sijaan pidetään juuri korkeata kynnystä sille, että viranomaiset eivät saisi tällaiseen yksityiselämän puoleen mennä.

Vaikeita ongelmia tässä riittää, mutta tämä tahtotila on selvä, että niitä pitää purkaa ja ratkaista, ja hyviä oraitahan on liikkeellä siitä, että esimerkiksi ensikotien toimintoja laajennetaan juuri näitten turvattujen, valvottujen tapaamisten suuntaan ja että entistä useampi kunta, ja kaupunki omissa toimissaan hakee myös sellaisia edullisesti toteutettavia ratkaisuja, joilla näihin ongelmallisiin perhe- ja tapaamistilanteisiin löytyy ratkaisu.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Sasi täällä totesikin, pitkään meillä on ollut vallalla käsitys siitä, että perhe on koskematon ja siihen suljettuun tilaan muilla ei ole ollut asiaa. Eppu Normaalia vapaasti muokatakseni suomalainen asenne on ollut "turhautuminen, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe". Käytännössä hiljaisella hyväksynnällä on hyväksytty se, että kodista pakenee uhri ja perhe pakkaseen mutta väkivallantekijä itse on saanut nauttia perheen sisäistä suojaa.

Tämä laki on odotettu ja tuo tarvittavan työkalun siihen, että uhrista ei tehdä uhria toista kertaa siinä vaiheessa, kun tilanne on päässyt pahenemaan. Mielestäni inhimillisyyttä osoittaa myös se, että tähän lakiin on lisätty periaate avusta näille lyöjille tai väkivallan harjoittajille asunnon hankkimisessa. Ongelma tietysti on, kuten ministerikin edellä totesi, mistä resurssit saadaan.

Lisäksi mielestäni lain jatkotyöstämiseen liittyy muutamia ongelmia. Fyysisesti rahaan, eli toivottavasti jossakin vaiheessa otetaan käytäntöön, että tällä uhrilla, joka useimmiten ei ole kovinkaan selkeässä mielentilassa siinä vaiheessa, kun tehdään päätöstä tästä lähestymiskiellosta, olisi mahdollisuus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saada ammattioikeudellista apua, kuten esimerkiksi on raiskaustapausten yhteydessä. Siihen tällä hetkellä käsittääkseni ei olla osoittamassa taloudellisia resursseja. Toivottavasti näin on tulevaisuudessa. Toinen on se, että hyvää tarkoittavassa laissa käsitellään hoitoketjuja, mutta hoitoketjujenkin järjestäminen vaatii rahaa.

Oikeastaan iso ongelma on sitten tämä tulkinta siitä, koska uhka olematta fyysinen on vakavasti otettavaa, eli mielestäni laki ei ihan kaikilta osin vastaa siihen henkisen väkivallan määrään, mikä Suomessa myös on todellisuutta.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Laki sinänsä on hyvä, kannatettava, ja sitä varmasti tarvitaan, mutta aivan kuten ministeri Koskinen ja ed. Sirnö aiemmissa puheenvuoroissaan totesivat, yli 20 vuotta aiemmassa elämässään siitä vastuussa olleena, että asunnotta jääville ihmisille löytyy asunnot, tekee kyllä mieli luokitella tämä sinänsä kaunis 8 §:n lausuma sarjaan "pia desideria", hurskaita toiveita. Ei se mitään nimittäin auta, että käräjäoikeuden puheenjohtaja lukee valmiiksi kirjoitetun ohjeen, että menkää nyt kysymään sieltä kunnan asuntotoimistosta tai kenties sieltä sosiaalitoimistosta, onko siellä asuntoja tarjolla. Useimmiten siellä ei ole asuntoja tarjolla. Useimmiten siellä ei ainakaan ole asuntoja, jotka ovat juuri sillä hetkellä tyhjiä. Ja jos on niin, kohtuullisen usein kyseessä on vuokra-asunto, ja voin kuvitella, että kun lähestymiskiellon, jonka perustana on väkivaltainen käyttäytyminen, tällä tavoin saanut henkilö ryhtyy etsimään asuntoa itselleen vaikkapa jonkun avustuksellakin, lopputulema ei ole kovin todennäköinen. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, kuten ministerikin totesi, että ellei asuminen hoidu sukulaisten tai tuttavien toimesta tilapäismajoituksena, sitten tarjolla ovat lähinnä erilaiset ensisuojat, yömajat, hotellit, matkustajakodit.

Tältä osin toivoisin saman suuntaisia toimia, mihin ed. Sirnö edellä viittasi, ja myöskin tietysti kunnilta niihin resursseja. Kuntien resurssit taas ovat yhteisesti tuntemassamme tilassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on kokoava vastauspuheenvuoro edustajille Biaudet ja Sasi.

Ensinnäkin totean taustaksi, että lyöminen ei ole koskaan oikeutettua, sellaista tilannetta ei ole olemassakaan, mutta silloin kun etsitään jollakin tavalla syitä siihen, ed. Biaudet’n arviomaailmaan — en sano arvo- vaan arviomaailmaan — ei näköjään mahdu sellaista vaihtoehtoa, että nainen saattaisi provosoida toisen käyttäytymään typerästi. Siitä saattaisi löytyä näyttöjä vähän toisenlaisistakin tilanteista.

Sitten ed. Sasille, joka mielenkiintoisessa alkoholipoliittisessa vaiheessa suomalaisessa yhteiskunnassa käytti äskeisen markkinavetoisen puheenvuoron, jossa näytöt ovat vähän toisenlaisia. Kyllä se nyt niin vaan on, arvoisa puhemies, että niin sanotun Hakkilan motin jälkeen harjoitettu alkoholipolitiikka on sentään ollut jossain määrin rakentavahenkisempää kuin se, mitä on Vanhasen hallituksen aikana koettu.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olisin ed. Virtaselle todennut näistä asuntokysymyksistä, että perheen sisäinen lähestymiskielto on kuitenkin väliaikainen, maksimissaan kolme kuukautta kestävä. On tietysti selvää, että asumispaikan järjestäminen tänä aikana on ongelma. Kyse on kuitenkin itse aiheutetusta tilanteesta ja väliaikaisesta sellaisesta. Sen jälkeen totta kai sitten usein saattaa tapahtua niin, että perhe päätyy eroon, tai sitten toinen vaihtoehto — toivottava vaihtoehto — on, että tavat paranevat, jolloin tietysti tämä avioerotilanteessa asuminen on ongelma. Kuitenkin tämä on väliaikaistilanne.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä kuuntelen näitä puheita, tulee oma lapsuus mieleen. Kyllä se on sääli, että lapsi joutuu tässä pelinappulaksi, sillä jos vanhemmat todella välittävät lapsestaan, he eivät riitele kotona, vaan ne, joilla on ongelma, käyttävät lasta pelinappulana päästäkseen puolisonsa kanssa tekemisiin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ed. Rahkoselle, että olen täsmälleen samaa mieltä. Näinhän se on, ja pidän tärkeänä, että väkivaltainen perheenjäsen sieltä saadaan pois, mutta hänenkin oikeuksistaan pitää huolehtia. Siitäkin minulla valitettavasti on kokemuksia, mitä tapahtuu ja kuinka paljon helpommin tapahtuu kaikista kielloista huolimatta tällaisia väkisin asuntoon tunkeutumisen yrityksiä, jos asianomaisella ei ole minkäänlaista asuntoa, kun hän harhailee jossain kaduilla. Sieltä tulee todennäköisesti paljon helpommin mieleen lähteä pyrkimään siihen asuntoon, josta hänet on poistettu, riippumatta siitä, onko taustalla erillistä virallista kieltoa vai ei.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Vastauspuheenvuoronomaisesti totean ed. Sasille, että ed. Sasin usko alkoholiveron kevennyksen myönteiseen vaikutukseen on sokea, sillä sitä eivät tue mitkään kokemukset. Minkä ihmeen mekanismin kautta sillä, että Koskenkorvan verotus kevenee lähes puoleen, suomalaiset oppisivat eurooppalaisille juomatavoille? Samalla tavalla jotkut tahot uskoivat, kun keskiolut 60-luvulla vapautettiin myyntiin ruokakauppoihin. Uskottiin, että nyt suomalaiset oppisivat juomaan mietoja, oppisivat eurooppalaiset juomatavat, mutta kävi aivan toisin. Väkevien kulutus ei yhtään vähentynyt, mutta sen sijaan kokonaiskulutus kasvoi useilla kymmenillä prosenteilla. Aivan samalla tavoin on käynyt valitettavasti jälleen kerran, kun tänä vuonna viinan hintaa on laskettu, eli alkoholin kulutus on noussut jopa enemmän kuin täällä pelkäsimme silloin, kun asiasta käytiin keskustelua, ja enemmän kuin esimerkiksi Kansanterveyslaitos tai Alko arvioivat.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä edustajan nimeä tässä oikealla, mutta kun hän sanoi, että joutuu kylmään tai ulos, kyllä olisi hyvä tällainen kynnys laittaa niille alkoholisoituneille miehille, jotka hakkaavat vaimoaan, että he tietävät, että joutuvat pihalle. Ei siinä ole mitään väliä, mihin he joutuvat, kyllä heille pitää laittaa semmoinen kynnys, että hei, jos mä hakkaan muijan, mä joudun tuonne pihalle. Sitten jos ei ole paikkaa, mihin mennä, se on oma syy. Tällainen syy ja seuraus pitäisi laittaa kaikkiin lakeihin. Sehän se rangaistus siinä on, että jos hakkaat muijan, joudut pihalle. Ei siitä pidä välittää yhtään, mihin he joutuvat. Kyllä, jos muijansa hakkaa, pystyy myöskin sitten jonkun yöpaikan hakemaan itselleen.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät perheväkivallan vähentämiseen, ovat erittäin tervetulleita. Me naiset pelkäämme jotain ulkopuolista uhkaa, mikä kohtaa meidät pimeällä kadulla, ja tosiasia on se, että vaarallisin paikka naiselle on kuitenkin koti. Mikä ikävintä, perheväkivallan kohteeksi joutuneet lapset tutkimusten mukaan usein sitten itse aikuisina jatkavat väkivaltaista käyttäytymistä.

Mitä näihin tapaamispaikkoihin tulee, niistä keskusteltiin. Ensi- ja turvakotien liitolla on käynnissä projekti, jossa selvitellään tapaamispaikkatoimintaa lapsen edun näkökulmasta. Tällä hetkellä keskustellaan esimerkiksi vartijoista, joten on pohdinnan arvoista, onko lapsen edun mukaista järjestää tapaamisia, joissa ulkopuolisen valvojan lisäksi tarvitaan vartija. Laissa ei säädetä, kenen vastuulle kuuluu näiden valvottujen tapaamisten järjestäminen, ja yksi vaihtoehto olisikin, että valvottujen tapaamisten järjestämisen tulisi kuulua kunnan vastuulla oleviin sosiaalipalveluihin. Näin tilanne myös varmasti helpottuisi, kun valvottuja tapaamispaikkoja puuttuu kovasti.