Marjukka Karttunen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakialoitteen tarkoitus on estää lapsikaappauksia. Ilmiönä kansainvälinen lapsikaappaus on maailmanlaajuinen ja Suomessakin kasvava ongelma. Euroopassa tehdään vuosittain noin 1 500 lapsikaappausta. Kaappaustapaukset ovat vaikeutuneet ja muuttuneet pitkäkestoisemmiksi.

Ulkoasiainministeriön selvitysten mukaan Suomen lainsäädäntö kohtelee lapsikaappaajaa erittäin lievästi. Siksi rikoslakiin on otettava pykälä lapsikaappauksesta, ja siksi seuraamusten on oltava nykyistä ankarampia. Näin kansainvälisen lapsikaappauksen kriminalisointi tehostuu ja lapsikaappauksenvastainen työ helpottuu.

Tällä hetkellä suomalaisia lapsia on ulkomaille kaapattuina. Suomessa rekisteröidään vuosittain 15—20 uutta lapsikaappausta mukaan lukien maahamme luvattomasti tuodut lapset. Vuonna 2002 suomalaisviranomaiset käsittelivät 30:n ulkomaille kaapatun lapsen asiaa. Kyseisenä vuonna vain yksi lapsi palautettiin.

Lapsikaappaukset muun muassa Venäjälle ja Pohjois-Afrikkaan vaarantavat lapsen aiemmat olosuhteet ja perustan, suhteet suomalaisvanhempaan, sukulaisiin ja tuttuun leikki- ja kouluympäristöön. Näistä maista lasten takaisin saaminen on lähes mahdotonta, joten lapsen maasta viemisen estäminen on erittäin tärkeää. Asian monimutkaisuutta kuvaa se, että joissain maissa on kymmeniätuhansia luvattomasti maassa oleskelevia henkilöitä eikä käytössä ole kunnollisia järjestelmiä henkilöiden tavoittamiseksi.

Lapsen eristäminen totutusta elinympäristöstä ja läheisistä aiheuttaa väistämättä emotionaalista epätasapainoa ja vaikeuksia oman identiteetin muodostamisessa. Kaappausten seurauksena lapset eristetään suomalaisesta kulttuurista ja suomen kielestä. Lapsikaappaus on henkistä pahoinpitelyä, ja siihen liittyy usein manipulointia, pelottelua, väkivaltaa. Lapsikaappaus on erittäin vakava ihmisoikeusloukkaus ja samalla myös perheväkivallan muoto. Lapsikaappauksen vaikutukset ovat pahimmillaan hyvin vahingollisia kaapatulle lapselle ja hänet menettäneelle vanhemmalle, äidille tai isälle, ja koko lähisuvulle. Osa kaapatuista lapsista on piilotettuina niin, ettei ole edes tiedossa, ovatko lapset elossa.

Lapsikaappauksia voidaan estää esimerkiksi asennekasvatuksella, tiedottamisella, viranomaisyhteistyöllä ja lainsäädännöllä. Nykyinen maksimirangaistus lapsen kaappaamisesta on vain kuusi kuukautta vankeutta, mikä ei riittävästi heijasta teon moitittavuutta eikä anna viranomaisille riittävää toimivaltaa puuttua asiaan. Jos lapsikaappauksesta säädettäisiin ankarampi rangaistus, se antaisi poliisille mahdollisuuden puuttua jo alkaneeseen kaappaukseen, ennen kuin lapsi on keritty viedä maan rajojen ulkopuolelle. Myöskään kaappaajan oletettuun piilopaikkaan tai asuntoon ei ole mahdollista päästä, koska nykyinen lievä rangaistusasteikko ei mahdollista kotietsintää. Lapsikaappaukseen liittyy jotenkin vähättelevä asenneilmapiiri, sitä pidetään perheen sisäisenä asiana. Tilalle olisi saatava aktiivinen ja positiivinen ilmapiiri, heti asiaan puuttuminen.

Ulkoasiainministeriön ja oikeusministeriön välisissä keskusteluissa helmikuussa 2002 on ulkoasiainministeriön puolesta tuotu esille kansainvälisten lapsikaappausten osalta tarve kyseisen teon rangaistusmaksimin korottamiseen. Ulkoasiainministeriön mukaan kaikki keinot, jotka ovat käytettävissä näiden epätoivottujen tapausten ennalta ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi, tulisi huomioida. Ministeriön mukaan kansainvälisen lapsikaappauksen kriminalisoinnin tehostaminen on välttämätöntä ja vastaa sekä kansalaisyhteiskunnan että viranomaisten odotuksia.

Koska käsityksemme mukaan oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla on jatkuvasti lapsikaappausten rangaistussäännösten uudistamista kiireellisempiä hankkeita, tämä lakialoite tulee enemmän kuin tarpeeseen, ja laki on saatava voimaan mahdollisimman pian.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ei ihme, että tämä aloite on saanut melkein kaikkien edustajien puoltamisen. Nimittäin tämä on erittäin tärkeä asia. Vasta sitten se tietysti tuntuu, kun se on oman lapsen kohdalla.

Kyllä lapsen kaappaus on niin törkeä rikos, ettei kuusi kuukautta ole läheskään tarpeeksi suuri pelote näille roistoille. Kyllä rangaistuksen pitää olla rikoksen mukainen ja toimia ennalta ehkäisevänä pelotteena lapsikaappareita vastaan. Tässähän vanhemmat menettävät lapsen eli sama kuin lapsi kuolisi ja lapselta ryöstetään elämä. Rangaistusta tulisi verrata tappoon ja tuomita sen mukaisesti. Silloin kyllä lapsikaappaukset varmaan vähenisivät Suomessa.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuli mieleeni, että kun aikuinen kaapataan, siitä seuraa valtava hässäkkä ja lehdistöruljanssi, mutta, kummallista kyllä, lapsikaappausta pidetään perheen sisäisenä asiana. Poliisi ja viranomaiset jahkailevat usein liian kauan kaapatun lapsen palauttamisessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Minulla ei ole mitään huomauttamista näihin perusteluihin, jotka ed. Karttunen toi esille ja jotka on kirjattu lakialoitteen perusteluihinkin. Olen allekirjoittanut aloitteen, kun semmoinen tilaisuus tarjottiin.

Sen jälkeen, kun allekirjoitin, mietiskelin tätä asiaa. Viitaten siihen, mitä ed. Karttunen tuolta korokkeelta äsken sanoi, tehoaako edes tällainen uhka niihin, jotka suorittavat näitä kaappauksia, eli että on ankarampi rangaistus tai, sanotaanko, kunnollinen rangaistus tarjolla, jos kiinni sitten joutuu, kun vielä kysymys on ulkomaille operoinnista. Toivon vaan, että tästä saataisiin mietintö niin, että saataisiin tämä asia niin kuin eräällä tavalla testiin, tehoaako tämä, vähentäisikö tällainen lainsäädäntö näitä kaappauksia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen ansiokkaasti pohdiskeli samaa asiaa, mitä itsekin olen tässä asiassa ajatellut, elikkä nämä suuresta maailmasta tulevat kaapparit ovat periaatteessa Suomen lain ulkopuolella. Mutta tietenkin tämä aloite, minkä ed. Karttunen on tehnyt, on erinomaisen hyvä. Itsekin olen tämän päässyt allekirjoittamaan. Ehkä se antaisi tässä ankaruudessaan ja kovuudessaan semmoisen signaalin suomalaisille, että tähän asiaan myöskin viranomaisasiassa osattaisiin vähän puuttua toisin ja toisella lailla. Nythän pikkasen tuntuu sellaiselta, että joskus jossain tapauksessa suomalaiset viranomaiset katsovat vähän läpi käsien ja sanovat, että se on perheen sisäinen asia. Näin ainakin itse olen tätä tulkinnut.

Näin katsottuna kaikki tällaiset toimenpiteet, mitä voidaan tehdä, pitää tehdä ja vaikuttaa tähän asiaan, ja nämä on saatava parempaan hoitoon ja järjestykseen. Eihän tämmöisessä lapsenryöstöpolitiikassa, mikä usein tapahtuu tämän tummaihoisen isän toimesta tuolta kaukaa maailmalta, hanki kukaan muu kuin juristit molemmin päin, ja se lapsi on kärsivä osapuoli. Jos ei tähän voida ottaa kantaa, niin mihin sitten? Tämä asia on saatava järjestykseen. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä ed. Karttusen aloite saa sellaisen käsittelyn, että tämä menee johonkin järjestykseen, ainakin, että ihmisten silmät avautuvat tässä asiassa.