Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvin merkittävä hallituksen lakiesitys, joka koskee merkittäviltä osin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on turvata kansalaisten täysipainoinen osallistuminen työelämään ja parantaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä tasa-arvoa. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä edistetään näitä tavoitteita parantamalla ottovanhempien hoitovapaaoikeutta, etävanhemman tilapäistä hoitovapaaoikeutta sekä vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen.

Kun paikalla on kollega, kansanedustaja Ulla Anttila, haluan tässä yhteydessä kiittää häntä siitä merkittävästä työstä, mitä hän on edustajauransa aikana tehnyt erityisesti vammaisten lasten aseman parantamiseksi.

Lisäksi esitetään äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaasta ilmoittamiselle säädettyjä ilmoitusaikoja lyhennettäväksi niin, että ne vastaavat paremmin muuttuneen työelämän tarpeita.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää hallituksen esityksen tavoitteita erittäin tärkeinä. Valiokunta korostaa, että työ- ja perhe-elämän joustava yhteensovittaminen edistää työhyvinvointia ja työntekijöiden jaksamista ja tukee vanhempien mahdollisuuksia lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen. Valiokunta pitääkin hallituksen esityskokonaisuutta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. Tosin eräisiin lain yksityiskohtiin on sitten vastalauseen muodossa toisenlaisiakin näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Osittaisesta hoitovapaasta seuraavaa:

Monen vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen jompikumpi vanhemmista on jäänyt pois työelämästä, jotta perheen arkiasiat on saatu hoidetuiksi. Useille vanhemmille olisi kuitenkin mahdollista olla mukana työelämässä, jos he voisivat tehdä lyhyempää työpäivää. Lakiehdotuksen mukaisen laajennetun oikeuden osittaiseen hoitovapaaseen toivotaankin edistävän näiden perheiden työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja mahdollistavan sen, että entistä harvemman vanhemman tarvitsee jäädä kokonaan pois työelämästä lapsen erityistarpeiden vuoksi.

Lakiehdotuksessa määritellään vammainen ja pitkäaikaissairas lapsi erityisen hoidon tai huollon tarpeessa olevaksi. Säännösten perusteluissa on kuvattu tarkemmin, minkälaisten lasten vanhemmille laajennettu oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ja siitä sopimiseen on tarkoitettu. Valiokunta korostaa, että pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen "erityisen hoidon tai huollon tarvetta" ei tule tulkita tiukalla tavalla. Jos oikeus osittaiseen hoitovapaaseen myönnetään vain vaikeimmin vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille, moni järkeviä joustoja työelämään tarvitseva perhe jää lain ulkopuolelle.

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien arki on lapsen erityistarpeista johtuen vaativaa ja työntäyteistä. Lapsen tarvitsema apu, kuntoutus ja sairaalakäynnit sekä yhteydenpito terapeutteihin, hoitohenkilökuntaan, sosiaalityöntekijään ja kouluun vievät paljon aikaa. Perheiden saamat tukipalvelut eivät läheskään aina ole riittäviä helpottamaan arkea, ja usein lapsen oikeuksien toteutumiseen ja perheen tarvitsemien palveluiden saamiseen liittyvien hakemusten ja valitusten tekeminen vie kohtuuttomasti perheiden aikaa ja voimavaroja. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaakin, että sosiaaliturvajärjestelmän tulisi olla niin selkeä ja tarpeelliset palvelut turvaava, että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheet saisivat tarvitsemansa palvelut ja tuet ilman oikeustaisteluja.

Valiokunta toteaa, että omaishoitoa tukevien joustavien työaikajärjestelyjen kehittäminen ja tukeminen on laajemminkin tärkeä kysymys, josta tulisi laatia selvitys. Selvityksessä tulisi arvioida myös sitä, mitkä omaishoitajien hoitovapaamuodot voisivat oikeuttaa taloudelliseen tukeen esimerkiksi omaishoidontuen tai osittaisen hoitorahan muodossa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää arvokkaana molempien vanhempien vanhemmuutta ja läsnäoloa lapsen elämässä. Valiokunta korostaa erityisesti miesten oikeutta vanhemmuuteen ja katsoo, että miesten vastuunottoa perhevelvollisuuksista tulee kaikin tavoin tukea. Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että käsiteltävänä olevassa esityksessä työsopimuslain tilapäistä hoitovapaata koskeva oikeus ehdotetaan ulotettavaksi niin sanottuun etävanhempaan. Säännös paran-taa mahdollisuuksia etävanhemman ja lapsen kiintymyssuhteiden ylläpitoon erotilanteiden jälkeen tuomalla etävanhemmalle mahdollisuuden osallistua sairaan lapsen hoitoon. Säännös mahdollistaa myös sairaan lapsen hoidosta johtuvien työstä poissaolojen ja niistä naisten ja miesten työnantajille aiheutuvien kustannusten tasaisemman jakautumisen.

Valiokunta painottaa, että säännöksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää työsopimuslaissa olevan säännöksen lisäksi työ- ja virkaehtosopimusten muuttamista siten, että etävanhemmalla on oikeus saada palkkaa hoitaessaan äkillisesti sairastunutta lastaan samoin edellytyksin kuin samassa taloudessa asuvalla, ja kiirehtii tätä tarkoittavien muutosten tekemistä sopimuksiin. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää, voitaisiinko tilapäisen hoitovapaan palkanmaksusäännöksiä yhdenmukaistaa. Valiokunta kiirehtii näiden selvitysten tekemistä.

Arvoisa puhemies! Voimassa olevan lainsäädännön mukaan hoitovapaaoikeutta ei ole ollut laisinkaan niissä tilanteissa, joissa adoptoitava lapsi on ollut kaksi- ja puolivuotias tai sitä vanhempi. Tällainen on tilanne usein kansainvälisten adoptioiden kohdalla. Nämä lapset ovat voineet kokea hyvin traumaattisia menetyksiä ja elää vaikeissa olosuhteissa lastenkodeissa. Heidän sopeutumisensa ja kiinnittymisensä adoptioperheeseen voi olla pitkällinen prosessi, joka edellyttää uuden kielen opettelun ohella myös perhe-elämään totuttelua. Hallituksen esityksessä ehdotetaan työsopimuslakia muutettavaksi siten, että adoptiovanhemmalla olisi erityinen hoitovapaaoikeus, joka jatkuisi siihen saakka, kun adoption toteutumisesta on kulunut kaksi vuotta. Sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut koulun, tätä oikeutta ei kuitenkaan olisi. Valiokunta pitää esitystä erittäin tärkeänä ja puoltaa sen hyväksymistä. Ottaen huomioon adoptiolasten erityistarpeet ja perheiden yhdenmukaisen kohtelun valiokunta katsoo kuitenkin, että jatkossa tulee selvittää mahdollisuudet ulottaa hoitovapaaoikeus siihen asti, kunnes lapsi on ollut perheessä kolme vuotta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, eliniän lisääntyessä yhä useamman keski-ikäisen työntekijän huolena ovat lasten ja lastenlasten ohella myös ikääntyneet vanhemmat ja muut omaiset. Vanhusten määrän lisääntyessä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene huolehtimaan kaikista huolenpidon tarpeessa olevista, vaan kasvavassa määrin huolenpitovastuuta kasautuu myös omaisille. Työelämän lainsäädännössä ja käytännöissä tämä kasvava haaste ja siihen liittyvät tarpeet on kuitenkin varsin harvoissa tilanteissa otettu huomioon. Valiokunta edellyttää, että tilapäisen hoitovapaan käyttömahdollisuuksien laajentamista koskevassa selvitystyössä otetaan huomioon myös ikääntyneiden omaisten hoitamisesta aiheutuvat tarpeet, ja tästä asiasta on nimenomainen valiokunnan lausumaehdotus.

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt näin, että valiokunnassa esitetyn vastalauseen mukaisesti täällä tullaan tekemään vastaehdotuksia niihin kohtiin, jotka eivät valiokunnan vähemmistöä tyydyttäneet.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja Gustafsson täällä totesi, niin hallituksen esitys perhevapaaoikeuksien kohennuksista ottovanhempien hoitovapaan, etävanhemman tilapäisen hoitovapaan ja vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman osittaisen hoitovapaan osalta on monelta osin erittäin kannatettava parannus. Esitys edistää työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, huomioi tämän päivän Suomen muuttuneet perhetilanteet, koska tänä päivänähän perhe hyvin harvoin on se perinteinen ydinperhe; yksinhuoltajien, yhteishuoltajien ja uusperheitten määrä kasvaa. On arvioitu, että jopa joka neljäs suomalainen lapsi asuu erossa toisesta vanhemmasta, ja kaikki nämä perhemuodot tarvitsevat kyllä yhteiskunnan täyden tuen lasten huoltajina ja kasvattajina. Ja vielä lisäksi tämä esitys edistää osittain myös perhekustannusten jakoa nykyistä tasa-arvoisemmin.

Kun esitys on näin monilta osin hyvä, onkin sitä harmillisempaa, että siihen jäi muutama selkeä epäkohta, eli adoptiolasten vanhempien hoitovapaaoikeuden ulottaminen samalle tasolle kuin biologisilla vanhemmilla ja toisaalta tilapäisen hoitovapaan mahdollistaminen myös yli kymmenvuotiaiden vammaisten ja pitkäaikaissairaitten lasten vanhemmille sekä omaishoidettavien perheenjäsenille puuttuvat. Asiantuntijakuulemisessa nämä puutteet tulivat esille, ja valiokunnan mietinnössäkin todetaan muun muassa adoptioperheitten osalta seuraavasti:

"Ottaen huomioon adoptiolasten erityistarpeet ja perheiden yhdenmukaisen kohtelun valiokunta katsoo kuitenkin, että jatkossa tulee selvittää mahdollisuudet ulottaa hoitovapaaoikeus siihen asti, kunnes lapsi on ollut perheessä kolme vuotta."

Samoin valiokunta muistuttaa siitä, että valtion ja kuntien virkaehtosopimuksissa oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen koskee nykyisin myös yli kymmenvuotiaitten vammaisten ja pitkäaikaissairaitten lasten hoitoa. Tässäkin kohtaa "Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää mahdollisuuden laajentaa työsopimuslain mukainen oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen kattamaan myös äkillisesti sairastuneiden yli kymmenvuotiaiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten hoito".

Vieläpä omaishoidettavien asema on nostettu jopa lausumaan, niin kuin tuossa ed. Gustafsson luki, elikkä: "Eduskunta edellyttää, että tilapäisen hoitovapaan käyttömahdollisuuksien laajentamista koskevassa selvitystyössä otetaan huomioon myös ikääntyneiden omaisten hoitamisesta aiheutuvat tarpeet." Todellakin näin vahva signaali koko valiokunnalta, mutta kuitenkaan ei hallituspuolueilta poliittista tahtoa sitten löytynyt korjata itsekin esille nostamiaan epäkohtia. Esimerkiksi adoptioperheitten osalta korjaus ei olisi vaatinut minkäänlaista työlästä lakipykälien uudelleenmuotoilua, ainoastaan numero kaksi olisi muutettu numeroksi kolme.

Arvoisa puhemies! Työntekijän oikeus hoitovapaaseen ulottuu siihen saakka, kun työntekijän kanssa samassa taloudessa asuva lapsi täyttää kolme vuotta. Hallituksen esityksessä ottovanhemman oikeutta hoitovapaaseen ehdotetaan laajennettavaksi siten, että hoitovapaata voisi käyttää lapsen täytettyä kolme vuotta siihen asti, kun lapsen adoptoinnista on kulunut kaksi vuotta. Hoitovapaaoikeus päättyisi kuitenkin viimeistään silloin, kun lapsi aloittaa koulun.

Adoptiovanhemmilla tulisi mielestämme olla mahdollisuus saman mittaiseen hoitovapaaseen kuin muunlaiseen perheeseen syntyneen lapsen vanhemmilla eli siihen asti, kun lapsi on ollut perheessä kolme vuotta. Asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että nykyinen käytäntö, jossa adoptiolapsen hoitoon on osoitettu lyhyempi vapaa kuin muuhun perheeseen syntyvän lapsen hoitoon, ei perustu minkäänlaiseen tutkimustietoon eikä kliinisiin kokemuksiin.

Muun muassa Mirjam Kalland, kasvatustieteitten tohtori, toi omassa asiantuntijalausunnossaan tämän seikan hyvin voimakkaasti esille. Suora lainaus hänen lausunnostaan: "Adoptoidulla lapsella voi alussa olla kontaktivaikeuksia ja autistisia piirteitä tai hän voi olla valikoi-mattomasti sosiaalinen. Molemmissa tapauksissa kysymys on kiintymyssuhdevauriosta, joka asettaa erityisiä haasteita vanhemmuudelle. Kiintymyssuhdevaurio on myös vakava uhka lapsen kehitykselle." Eli näin tohtori Kalland haluaa alleviivata tämän kiintymyssuhteen syntymistä ja sen tärkeyttä. Sen tähden todellakin kolmeen vuoteen pidennetty mahdollisuus adoptiolasten vanhemmille tähän hoitovapaaseen olisi äärimmäisen tärkeä, jotta nämä adoptoidut lapset saisivat samanlaiset lähtökohdat tai mahdollisimman samanlaiset lähtökohdat kuin biologiseen perheeseen syntynyt lapsi.

Lapsen kehityksen kannalta on merkittävää, että lapsi voi rauhassa kiintyä omaan perheeseensä ennen uusien hoitajien saamista. Adoptiolapsi on kokenut menetyksiä ensin erossa biologisesta äidistään tai perheestään ja mahdollisesti vielä lastenkotinsa hoitajista tai sijaisperheestä. Useimmat adoptiolapset ovat eläneet yhdessä tai useammassa lastenkodissa, minkä takia he tarvitsevat aikaa erityisesti perhe-elämän opetteluun. Adoption ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana lapsen tulisi sopeutua uusiin vanhempiin ja olosuhteisiin sekä vielä mahdollisesti oppia uusi kieli. Viime vuosina Suomeen on tullut vuosittain ulkomailta noin 300 adoptiolasta, osa sisarustensa kanssa. Adoptioperheet ry, joka oli yksi asiantuntijalausunnon antaja, arvioi, että noin 50 perhettä tulisi todennäköisesti käyttämään tätä täyttä kolmen vuoden hoitovapaajaksoa vuosittain, mikäli se olisi mahdollista.

Arvoisa puhemies! Vielä tästä tilapäisestä hoitovapaasta, jossa meillä on eriävä näkemys valiokunnan enemmistön kanssa. Työntekijällä on työsopimuslain mukaan oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata äkillisesti sairastuneen alle kymmenvuotiaan lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Hoitovapaata voi saada enintään neljä päivää kerrallaan. Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen ei koske kymmenen vuotta täyttäneiden lasten vanhempia, vaikka kymmenen vuotta täyttäneet vammaiset lapset eivät välttämättä selviydy sairastuessaan yksin kotona. Valtion ja kunnan työntekijöillä on työehtosopimuksen mukaan oikeus saada tilapäistä hoitovapaata vammaisen kymmenen vuotta täyttäneen lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Tämä oikeus tulisi ulottaa koskemaan kaikkia työntekijöitä, eli tässä olisi todellakin kysymys vain siitä, että yksityisen sektorin työntekijät olisivat samassa asemassa julkisen sektorin työntekijöiden kanssa.

Vammaisen lapsen sairastuessa äkillisesti vanhemmat joutuvat usein pulaan. Tilapäistä hoitajaa on vaikea saada yhtäkkiä järjestymään kotiin. Lisäksi vammaisen lapsen kuljettaminen kodin ulkopuoliseen hoitoon sairaana on hankalaa, jos hoitopaikka sattuisikin löytymään. Lapsen kannalta paras vaihtoehto on isän tai äidin oleminen kotona ainakin sen ajan, kunnes muu hoito saadaan järjestymään. Vammaisella lapsella tässä rinnakkaisesityksessä tarkoitetaan iästä riippumatta ihmistä, jonka hoidon tarve on verrattavissa alle kymmenvuotiaaseen lapseen ja joka sairastuessaan äkillisesti tulee vamman vuoksi niin avuttomaksi, ettei kykene huolehtimaan itsestään. Tämä määritelmä on suoraan valtion virkaehtosopimuksesta. En käy sitä sen tähden lukemaan läpi, mutta se on täsmälleen sama kuin mitä julkisen sektorin työntekijöillä heidän lastensa osalta on määritelty.

Nykyisen työsopimuslain puitteissa ei myöskään ole mahdollista jäädä pois töistä hoitamaan äkillisesti sairastunutta vanhusta tai vammaista tai järjestämään hänelle hoitoa. Osa vanhuksista ja vammaisista ei normaalioloissa tarvitse kokopäiväistä hoitoa. He selviävät kotona päiväsaikaan hyvin yksinkin, kun perushuolenpito on järjestetty. Äkillinen sairaustapaus voi kuitenkin muuttaa tilanteen pariksi päiväksi, eikä vanhus tai vammainen selviydy yksin kotona. Tällöin hänen omaisensa joutuvat hankalaan tilanteeseen. Tilapäisen hoidon nopea järjestyminen on useimmiten hyvin ongelmallista. Monet päivätoimintakeskukset eivät ota esimerkiksi flunssaista vanhusta tai vammaista sisään tarttumisvaaran vuoksi. Sairaalahoito on tällaisissa tapauksissa usein perusteetonta ja yhteiskunnan kannalta kallista. Nykyinen tilanne madaltaa kynnystä laittaa vanhus tai vammainen kokopäiväiseen laitoshoitoon, vaikka tähän ei olisi todellista pitkäaikaista tarvetta. Vanhusten ja vammaisten laitoshoidon lisäresurssipaineita vähennettäisiin ja kotona asumista tuettaisiin, mikäli työntekijälle myönnettäisiin oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen samassa taloudessa asuvan vanhuksen ja vammaisen sairastuessa äkillisesti.

Oikeus tähän tilapäiseen hoitovapaaseen olisi syytä rajoittaa koskemaan vain niitä vanhuksia ja vammaisia, jotka asuvat pysyvästi työntekijän kanssa samassa taloudessa ja eivät normaaliolosuhteissa tarvitse ympärivuorokautista hoitoa. Tilapäistä hoitovapaata ei ole syytä sitoa sukulaissuhteeseen, sillä sukulaissuhteen määritteleminen on monimutkaista nykyisessä perhemuotojen moninaisuudessa. Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen koskisi niiden vanhusten ja vammaisten hoitoa, joitten osalta omaishoidon tuen edellytykset täyttyvät. Henkilön, joka olisi oikeutettu omaishoidon tukeen, omaisella olisi mahdollisuus tähän tilapäiseen hoitovapaaseen. Oikeutta ei kuitenkaan tulisi sitoa kuntien päätöksiin omaishoidon tuesta, sillä se asettaisi omaiset kuntien vaihtelevan käytännön vuoksi eriarvoiseen asemaan (Puhemies koputtaa: Ed. Essayah, 10 minuuttia!) asuinpaikkakunnasta riippuen.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseeseen 1 sisältyvät lakiehdotukset.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva esitys todellakin parantaa työn ja perheen yhteensovittamista, mutta valitettavasti jättää aivan tarpeettomasti muutaman epäkohdan korjaamatta. Olen tyytyväinen siihen, että valiokunnan käsittelyyn otetut lakialoitteeni, kaksi lakialoitetta, on käsitelty sinänsä valiokunnassa hyvin positiivisessa hengessä tuolla tekstiosuudessa, mutta pahoittelen kyllä sitä, että valiokunnan enemmistö ei ole katsonut mahdolliseksi toteuttaa niitä käytännössä pykälätasolla. Mutta onneksi ed. Essayah ja muutamat muut oppositioedustajat ovat sitten tuohon vastalauseeseen 1 näitä pykäliä ottaneet.

Korostan vielä, että kyseessä on nimenomaan hoitovapaaoikeus eli valtion budjettitalouteen näillä ei ole vaikutusta. Jos ajatellaan vaikkapa adoptiovanhempien mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan kolmeksi vuodeksi alle kouluikäistä lastaan, siis jos he haluavat aivan omalla kustannuksellaan tällaisen ratkaisun tehdä, ihmettelen, miksei tätä mahdollisteta työsopimuslaissa.

Adoptiolasten ja vanhempien asemaahan on vähän kerrallaan korjattu, mutta en oikein ymmärrä, miksi ei kerralla voida tehdä sellaisia korjauksia, joissa vanhempainvapaaoikeus yhdenmukaistetaan muiden perheiden kanssa. Erityisesti Ruotsissa, jossa on pitkä kokemus adoptiolapsista, myös ulkolaisista adoptioista, on viime aikoina tehty useita tutkimuksia adoptiolasten sopeutumisesta ja pitkäaikaisselvityksiä, jotka ovat oikeastaan aika huolestuttavalla tavalla osoittaneet, että adoptiolapsilla on aikuisina selvästi enemmän sosiaalisia ja henkisiä ongelmia kuin muilla lapsilla. Mielestäni ne myös osoittavat sen, että adoptioperheisiin tulisi panostaa heti alusta lähtien, jotta lapset saisivat rauhassa kiintyä vanhempiinsa. Adoptiolapsethan ovat kokeneet monia menetyksiä ennen perheeseen tuloaan, joten he tarvitsevat vähintään yhtä paljon aikaa kiintymyssuhteen kehittymiseen kuin biologiset lapset.

Vastalauseessa ehdotetaan myös tilapäisen hoitovapaaoikeuden laajentamista. Työsopimuslaissa, jos se hyväksytään siinä muodossa kuin valiokunnan enemmistö on esittämässä, oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen äkillisesti sairastuneen lapsen kohdalla koskee vain alle kymmenvuotiaita. Hoitovapaatahan voi saada enintään neljä päivää kerralla, mikä yleensä normaaleissa flunssasairauksissa hyvin riittääkin. Mutta ongelmana ovat ne yli kymmenvuotiaat lapset, jotka eivät yksinkertaisesti selviydy yksin kotona.

Itseeni on ollut yhteydessä muun muassa kaksitoistavuotiaan down-tytön äiti, joka ihmetteli, mitä hän tekee flunssatautiin, kuumeiseen sairauteen, sairastuneen tyttärensä kanssa, jota ei voi viedä kouluun eikä muuhunkaan hoitopaikkaan näin nopealla varoitusajalla, kun aamulla kuumetauti todetaan. Lapsi on nelivuotiaan lapsen tasolla, ei häntä voi yksin jättää kotiin sairastamaan. Valtion ja kunnan työntekijöillähän on työehtosopimuksen mukaan oikeus saada tilapäistä hoitovapaata vammaisen, kymmenen vuotta täyttäneen lapsen hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi, mutta kyllä tässä suhteessa kaikkien lasten tulisi olla samassa asemassa.

Toinen seikka, jonka ed. Essayah esittelikin perusteellisesti, on puute, joka myös on työsopimuslaissa, eli ei ole mahdollista jäädä töistä hoitamaan äkillisesti sairastunutta vanhusta tai omaishoidossa olevaa vammaista omaista. Osa vanhuksista ja vammaisistahan ei normaalioloissa tarvitse kokopäiväistä hoitoa. He selviytyvät päiväsaikaan terveinä ollessaan hyvin yksin, kun perushuolenpito on järjestetty. Osa tietysti käy esimerkiksi päivätoimintakeskuksissa, jonne ei kuitenkaan kuumeisena, flunssaisena voi mennä. Kunto voi romahtaa äkillisen flunssasairauden vuoksi niin paljon, että ei pärjääkään kotona. Myös tällaisessa tilanteessa tulisi olla mahdollisuus hoitovapaaseen omaisestaan huolta pitävälle henkilölle.

Mietintöön liitetty, ed. Cronbergin nimissä oleva vihreiden vastalause sisältää myös monia hyviä tärkeitä asioita, mutta haluan todeta sen, että tätä hänen ehdotustaan vanhempainvapaaoikeuksien ulottamisesta lapsen vanhemman rekisteröidylle kumppanille pidän kyllä ongelmallisena ihan jo sen vuoksi, että ed. Cronberg käyttää virheellistä terminologiaa puhuessaan rekisteröidyssä parisuhteessa elävästä kumppanista lapsen vanhempana. Virallistettu parisuhde ei tee kumppanista lapselle äitiä tai isää. Virallistettua parisuhdetta koskevassa hallituksen esityksessä todettiin nimenomaisesti, että rekisteröidystä parisuhteesta ei seuraa mitään vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia tai velvollisuuksia. Kun täällä eduskunnassa tätä hanketta aikanaan käsiteltiin, niin monet sellaiset kansanedustajat, jotka juuri ja juuri taipuivat hyväksymään tuon virallistetun parisuhteen, perustelivat ratkaisuaan nimenomaan sillä, että lapsen asema ei saa muuttua tässä suhteessa. Tätä ed. Cronbergin esitystä eivät näytä kannattaneenkaan muut valiokunnan jäsenet, mikä mielestäni on ihan linjassa myös tämän voimassa olevan lainsäädännön kanssa.

Kannatan, arvoisa puhemies, ed. Essayahin ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin mietintöön liitetty vastalause 1.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Työntekijän oikeus saada hoitovapaata lapsensa tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, on tietysti sinänsä perusteltu. Näistä laajennusesityksistä, mitkä tässä on tehty, sanoisin entisenä pääluottamusmiehenä ja toimitsijana, että ei meillä kovin suurta ongelmaa ole vastaavissa tilanteissa saada sitä vapaata ilman, että siitä sitten jopa työsuhde purettaisiin. Minusta se puoli on kunnossa. Palkanmaksuhan siinä on ongelma, ja tietysti tietyissä rajatapauksissa tulee ongelmia käytännössä, kuinka asiallista vapaitten käyttö on. Mutta minulla on sellainen käsitys, että tänä päivänä työelämä tällä kohtaa joustaa aika hyvin, oli kysymys lapsesta tai aikuisesta, kunhan syy on pätevä.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä päätettävät asiat ovat, kuten edellisissä puheenvuoroissa on tullut ilmi, hyvinkin kannatettavia. Esimerkiksi etävanhempien oikeuksien laajentaminen on ehdottoman hyvä asia, ja tietenkin erityisen hienoa tässä esityksessä on se, että ed. Ulla Anttilan aloite osittaisesta hoitovapaasta ja oikeudesta hoitaa vammaista ja pitkäaikaissairasta lasta on tässä esityksessä mennyt läpi.

Muutama kommentti tai parannusehdotus: Tämän lain käsittelyn yhteydessä olisi voitu korjata joitain asioita vieläkin parempaan suuntaan. Ehkä voisi esittää klassisen toteamuksen, että esitys on oikean suuntainen mutta hieman riittämätön.

Ensin kysymys etävanhempien oikeudesta. On aivan varmasti niin, että lapsen ja etävanhemman suhde on tärkeä suhde ja yhteiskunnan ei tulisi asettaa esteitä tai rajoituksia siihen, mitkä ovat vanhemman, usein isän, joka ei asu yhdessä lapsen kanssa, mahdollisuudet silti hoitaa lasta.

Ed. Cronbergin jättämässä vastalauseessa ehdotetaan, että oikeus lapsen ihan tavalliseen hoitovapaaseen olisi myös vanhemmalla, joka ei asu lapsen kanssa samassa taloudessa. Tätä samaa kysymystä käsitellään myös tämän vastalauseen lausumaehdotuksessa, jossa ehdotetaan, että eduskunta kiirehtisi lainsäädäntöä sen osalta, että myös etävanhemmalla olisi oikeus isyyslomaan ja omaan osuuteensa vanhempainrahakaudesta. Tietenkin tilanteissa, joissa lapsi on vasta hyvin pieni tai alle kolmevuotias, ehkä etävanhempia ei ole niin paljon kuin vanhemmilla lapsilla, mutta kuitenkin sellaisiakin perheitä on, ja jos on tilanne, jossa esimerkiksi lapsen isä, joka ei asu lapsen kanssa samassa taloudessa, voisi hoitaa lasta hoitovapaalla, niin tähän tietenkin tulisi olla oikeus tai se olisi hyvä asia.

Sitten adoptiovanhempien kysymyksestä: Vihreä eduskuntaryhmä on pitkään ollut ajamassa niitä muutoksia ja parannuksia, mitä adoptiovanhempien asemaan on haluttu. Muun muassa adoptioavustus oli sellainen asia, jonka pitkään halusimme säädettäväksi. Tässä yhteydessä olisi voinut korjata tämän asian, että ottolasten vanhemmilla olisi oikeus hoitovapaaseen kolmen vuoden ajan siitä lähtien, kun lapsi on tullut adoptoitua. Lausumaehdotuksissa tässä vastalauseessa esitetään, että ottovanhempien vanhempainrahakausi olisi tämä 263 arkipäivää ja että pitäisi pyrkiä siihen, että vanhempainrahakausi voisi kestää niissä tapauksissa, jos adoptoidaan jo vanhempi lapsi, siihen asti, kunnes lapsi on täyttänyt kymmenen vuotta. Eli hieman, kuten tässä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa todettiin, näitä adoptiovanhempien oikeuksia on laajennettu asteittain, mutta olisi nyt itse asiassa täysin perusteltua, että nämä oikeudet tulisivat saman tyyppisiksi kuin biologisten vanhempien oikeudet kertaheitolla, että tätä ei tarvitsisi hoitaa tällaisena hivutuksena. Adoptoiminen on toisenlainen tapa tulla vanhemmaksi, mutta on aivan varmasti syitä, minkä takia esimerkiksi hoitovapaa on perusteltu, ja myös, että vanhempainrahakausi kestäisi sen saman pituuden kuin silloin, kun lapsi syntyy biologisesti.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kysymyksenä tässä ed. Tarja Cronbergin vastalauseessa on käsitelty kysymystä samaa sukupuolta olevista vanhemmista. Lausumaehdotuksessa ehdotetaan, että kiirehditään lainsäädäntöhanketta sen osalta, että vanhempainvapaalla oleminen olisi mahdollista myös puolisolle, joka elää biologisen vanhemman kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan lakiehdotukset siten kuin ne on muotoiltu vastalauseessa 2.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan kannattaa ed. Sinnemäen tekemää esitystä. Mielestäni on erittäin hyvä, että vähitellen kaikki perheet otetaan huomioon ja meidän lainsäädäntömme muuttuu sen mukaan, miten meidän elämämmekin on muuttunut. Edelleen olemme hieman jäljessä siinä, mitä tosielämä on ja mitä lainsäädäntö on, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Vauhtia voisi vielä vähän lisätä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä 44 toteutuu hallitusohjelman tavoite turvata kansalaisten täysipainoinen osallistuminen työelämään ja parantaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä tasa-arvoa, eli tämä on tavoitteena. Laki sinänsä on todella tervetullut ja nostaa tärkeitä asioita esille ja parantaa nimenomaan vanhempien mahdollisuutta hoitaa lapsia ja olla samanaikaisesti myös työssä, ja sillä on merkitystä koko elämän hyvinvoinnille ja työssäjaksamiselle.

Tietenkin on valitettavaa, että valiokunnassa ei päästy ihan siihen, mitä myös asiantuntijat toivat esille. Valiokunnan mietinnössä ne asiat on kannanotoissa nostettu hyvin esille, ne olivat tärkeitä. Muun muassa adoptiolasten, ottolasten, ikäraja olisi voinut olla enemmän kuin sen kaksi ja puoli vuotta. On todella tärkeää, että se nostettiin esille, samoin se, minkä valiokunta on nostanut myös lausumaehdotukseksi: "Eduskunta edellyttää, että tilapäisen hoitovapaan käyttömahdollisuuksien laajentamista koskevassa selvitystyössä otetaan huomioon myös ikääntyneiden omaisten hoitamisesta aiheutuvat tarpeet." Siis tässä on koko se tilanne, joka tänä päivänä perheessä lasten ja vanhempien suhteen on, myös se, että monet lapset hoitavat ikääntyneitä vanhempiaan kotona ja tilanteet ovat hyvinkin erilaisia.

Nyt me olemme täällä käsitelleet aikaisemmin omaishoidon lakia. Se on myös hyvä laki, mutta silläkään ei tavoitettu sitä todellisuutta, mikä perheissä tänä päivänä on, eli sitä hoitovastuuta ja niitä vaikeuksia, mihinkä perheet joutuvat erilaisten tilanteitten, sairastumisen ja vammaisuuden myötä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että lailla turvataan oikeudenmukaisuutta ja palveluja näihin tilanteisiin.

Valiokunta kannanotoissaan mielestäni erittäin hyvin — ajattelen tätä osittaista hoitovapaata — korosti, että kun on kysymys pitkäaikaissairaasta tai vammaisesta lapsesta, niin tätä pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen erityisen hoidon tai huollon tarvetta ei tulkittaisi tiukalla tavalla. Valiokunta toteaa näin: "Jos oikeus osittaiseen hoitovapaaseen myönnetään vain vaikeim-min vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille, moni järkeviä joustoja työelämään tarvitseva perhe jää lain ulkopuolelle." Eli perheitä on hyvin erilaisia. Mutta tietenkään tämä ei saa ohittaa sitä, että meillä on kysymys siitä, millä tavalla yhteiskunta kaiken kaikkiaan palveluja eri muodoissa kohdentaa vaikeavammaisille henkilöille ja niille perheille, joissa hoidetaan vaikeavammaisia ihmisiä, lapsia tai iäkkäämpiäkin. Se on minusta todella tärkeää.

Valiokunnan mietinnössä tässä kohdassa, missä puhutaan eliniän lisääntymisestä, siis siitä, että meidän väestörakenteemme muuttuu, on hyvin perusteltu tätä vanhusten määrän lisääntymistä ja sitä, miten se edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä vastaantuloa sillä tavalla, että niihin uusiin tilanteisiin, mitä huolenpito tänä päivänä on, todella yhteiskunta vastaisi. Tästä on siis tämä lausumaehdotus.

Nyt vastalauseessa 1, jota, ed. Essayahin esitystä, kannatan, on todella hyvin nostettu esille paitsi tämä hoitovapaa ja tilapäinen hoitovapaa, myös nimenomaan tämän tilapäisen hoitovapaan yhteydessä se, että kysymys on siitä, että myös pykäliin saataisiin nämä, samoin kuin tämä adoptioperheitten pidempi aika eli ottolapsen vanhemman oikeus hoitovapaaseen jatkuisi kuitenkin siihen saakka, kun lapseksi ottamisesta on kulunut kolme vuotta. Tämä olisi todella tärkeää. Sitten on mielestäni hyvin tärkeä tämä toinen pykälämuutos, jossa työntekijällä olisi oikeus hoitaa myös tilapäisesti vanhusta tai vammaista, joka on oikeutettu omaishoidon tukeen omaishoidon tuesta annetun lain perusteella. Eli nämä muuttuvat perheen tilanteet olisi pitänyt vahvemmin ja nimenomaan tämä adoptioperheitten tilanne ottaa esille tässäkin laissa, joka sinänsä on hyvä laki, ja mietintö on kyllä puuttunut perusteluissaan näihin asioihin hyvin.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vastalauseessa 1 on eritelty hyvin ne perusteet, minkä vuoksi hallituksen esitystä olisi pitänyt muuttaa. Monelta osin nyt mennään parempaan suuntaan, mutta aika paljon parannettavaakin jää.

Valiokunnan puheenjohtajan ed. Gustafssonin mainitsema tasa-arvoinen kohtelu olisi pitänyt ulottaa koskemaan myös adoptiovanhempien hoitovapaan kestoa. Lyhyempi hoitovapaa ei todellakaan perustu tutkimus- tai kliinisiin tietoihin, päinvastoin. Adoptiolapsen tulee usein oppia uusi kieli sekä sopeutua uusiin vanhempiin ja olosuhteisiin, mitkä seikat edellyttävät vähintään yhtä pitkää hoitovapaata kuin muutoinkin.

Samalla tapaa tilapäinen hoitovapaa olisi pitänyt ulottaa koskemaan niitä, joilla on yli kymmenvuotiaita vammaisia lapsia, ja tämä sama oikeus, jos se kerran on jo kunta- ja valtiopuolella työehtosopimusten mukaan, olisi pitänyt muuttaa koskemaan myös kaikkia työntekijöitä.

Nyt olisi ollut sitten erinomainen mahdollisuus varautua ikääntymisen tuomaan hoivan tarpeeseen, jos olisi laajennettu tilapäinen hoitovapaa koskemaan myös vanhuksia, jotka asuvat samassa taloudessa. Tällä tavalla olisi voitu välttää myös turhaa laitoshoitoa, mikä on usein pahin vaihtoehto niin vanhusten kuin kuntienkin kannalta.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien oikeuteen saada osittaista hoitovapaata. Olen erittäin kiitollinen siitä, että tämä lakialoitteeni, jonka 113 kansanedustajaa allekirjoitti, on saanut myönteisen lopputuloksen eli nyt hieman muutettuna tuo lakialoite on ollut sisällä hallituksen esityksessä ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on ottanut asiaan myönteisen kannan. Tämä uudistus merkitsee helpotusta monien vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheiden elämään.

Usein perheet ovat siinä tilanteessa, että vaihtoehtona ei ole se, jatkavatko molemmat vanhemmat täysipainoisesti työelämässä, vaan se, jääkö toinen vanhemmista osittaiselle hoitovapaalle tai kokonaan kotiin. Näistä lähtökohdista on tärkeää, että tämä mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen on olemassa. Se tarjoaa perheille suurempaa joustoa, se tarjoaa mahdollisuuden inhimillisempään elämään. Se tarjoaa myös mahdollisuuden siihen, että molemmilla vanhemmilla, jos he niin haluavat, pysyy tuntuma työelämään eivätkä he eristy tässä mielessä, jos eivät halua jäädä työelämän ulkopuolelle.

Lakialoitteeseen en aikoinaan sisällyttänyt mitään muutoksia tukijärjestelmiin. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kun omaishoidon tukea kehitetään, myös näitä hoitovapaan ja — niin kuin esillä on ollut — tilapäisen hoitovapaan järjestelyjä kehitetään sillä tavalla, että samalla ovat mukana myös taloudellisen tuen järjestelyt.

Mutta varmaan nyt, kun omaishoidon tukea koskeva lainsäädäntö sai muutoksen viime syksynä, ihan tämän kauden aikana ei enää muutoksia ole tulossa, mutta kun seuraavan kerran omaishoidon tukea koskevaa lainsäädäntöä muutetaan, olisi tärkeää, että arvioitaisiin myös näitä hoitovapaaoikeuksia omaishoitajuuden näkökulmasta. Tämä asia on esillä mietinnössä, ja vastalauseessa 1 on eräitä muotoiluja, mutta varmasti myös laajempi kartoitus tästä aihepiiristä on paikallaan.

Vastalauseen 1 muotoilu tilapäisestä hoitovapaasta pitää sisällään ilmoitusvelvollisuuden. Olen miettinyt tätä kysymystä siltä kannalta, miten tuo ilmoitusvelvollisuus voidaan muotoilla myös sellaiseen muotoon, että tämä omainen, joka on omaishoitaja, ei joudu syrjityksi työelämässä. Näin ollen ainakaan työhönottotilanteeseen tätä velvoitetta ei minusta pidä sisällyttää. Tämä on varmasti sellainen kysymys, jota pitää miettiä tulevaisuudessa laajemmin, millä tavalla tuo asia voidaan järjestää niin, että kukaan vammaisen lapsen vanhempi tai iäkästä vanhempaansa hoitava ei joudu työelämässä syrjityksi.

Näin ollen, arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen, että yksi uudistus menee nyt eteenpäin koskien vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheiden asemaa. Paljon työtä jää tämänkin jälkeen tehtäväksi, ja toivon, että tällä työllä on jatkajia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kaikki, mikä parantaa perhe- ja työelämän välistä yhteensovittamista, on hyvä, ja tämä laki vie sitä asiaa eteenpäin.

Yhden asian olisin nostanut esille, ja se on yksinhuoltajat ja yksinhuoltajaperheet. Siellä monestikaan ei ole kuin yksi huoltajana ja se toinen puolisko on, missä on, eikä ole saatavilla. Tällaisessa ehkä olisi parempi, kun aina ei voi irrottautua työelämästä, se syke on tänä päivänä niin tiivis, että olisi mahdollista saada jostakin ulkopuolelta apua, jos ei pysty itse irrottautumaan, kun lapsi sairastuu. Tässä on puutteita monella paikkakunnalla. Näin helpotettaisiin yksinhuoltajien ja lapsiperheitten arkea.

Valiokunta olisi voinut myös ottaa kantaa siihen, että työnantajat myös kantaisivat vähän pitemmälle menevää vastuuta. Jotkut työnantajathan jo ostavat sellaista palvelua työntekijöilleen, että jos heidän lapsensa sairastuu, niin sitten jostakin numerosta saa pyytää apua ja ihminen voi käydä töissä. Tämmöinenkin ulottuvuus tässä asiassa olisi voinut olla.

Samoin luonnostaan tähän pitäisi kuulua myös vanhukset, jotka asuvat perheissä, perheenjäseniä hekin ovat ja hyvin arvostettuja minun mielestäni. Tässä pitäisi myös voida pitää hoitovapaata, ulottaa tämä sinne.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tulee mieleen tässä työelämän tämä meidän perinteinen kolmikantasopimisemme näissä sosiaaliasioissa. Kun miettii tätä kohtaa siinä mielessä, miten sitten reagoidaan siihen työnantajapuolella, niin ed. Ulla Anttila otti minusta yhden tärkeän asian esiin, sen, millä tavalla syrjintää jo työhönottotilanteessa tapahtuu, kun nyt jo monesti sitä koetaan siinä, että jos nuori nainen menee töihin, niin ensimmäiseksi arvioidaan aika usein, milloin hän mahdollisesti synnyttää lapsia jne., kysellään aika tarkkaankin. Elikkä tästä tulee aika nopeasti semmoinen työaikakysymys, kuinka laajaksi tämä oikeus vapaaseen levitetään.

Onko sitten oikein, kun me tappelemme kunnissa vanhustenhoitovapaista ja tuista, joissa kunnat vetävät härskisti rahat vääriin paikkoihin, niin onko nyt sitten yksityinen työmarkkinasektori, tai yleensä työmarkkinasektori, valmis sitten antamaan vapaata, koska siinä törmätään kyllä heti sitten tähän työaikakysymykseen: paljonko meillä lyhenee työaika sitten, jos näitä etuisuuksia käytetään? Siinä mielessä minusta tässä nyt kyllä on ehkä hyväkin asia, että tämä palautuisi. Meillähän on tuponeuvottelut, joissa voidaan laajentaa näitä, koska tässä on minusta mentävä aika harkiten kumminkin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslain ja merimieslain ottovanhempien hoitovapaaoikeutta, etävanhemman tilapäistä hoitovapaaoikeutta sekä vammaisen pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen koskevia säännöksiä. Mielestäni hallituksen esitys on erittäin hyvä ja perusteltu. Sinänsä muutokset ovat pieniä, mutta kuitenkin käytännössä erittäin merkittäviä niille henkilöille ja niille vanhemmille ja lapsille, keitä nämä asiat koskettavat.

Hallitus onkin tässä oikealla tiellä, mutta valitettavasti en voi täysin yhtyä valiokunnan mietintöön. Valiokunnan mietintö sinänsä on aivan perusteltu ja mielestäni hyvä, mutta siinä on kuitenkin tuotu esille niitä ongelmia, joita edelleen jää jäljelle ja joihin käytännössä ei kuitenkaan puututtu. Nyt olisi ollut oikea hetki myös korjata nämä asiat, jotka nyt jäävät edelleenkin uupumaan. Esitykseen sisältyy edelleenkin siis merkittäviä puutteita, jotka nyt olisi ollut erittäin helppo korjata. Valitettavasti yhteistä tahtoa tähän ei kuitenkaan ole löytynyt, ja siksi valiokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa 1 on esitettykin näitä puutteita korjattavaksi.

Ottovanhemman oikeutta hoitovapaaseen ehdotetaan laajennettavaksi siten, että hoitovapaata voisi käyttää lapsen täytettyä kolme vuotta siihen asti, kun lapsen adoptoinnista on kulunut kaksi vuotta. Hoitovapaaoikeus päättyisi kuitenkin viimeistään silloin, kun lapsi aloittaa koulun. Adoptiovanhemmat ovat pitkään olleet epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna biologisen lapsen vanhempiin. Vaikka tilannetta on vähitellen pyritty parantamaan, tämän esityksen myötä jää valitettavasti edelleen korjattavaa. Adoptiovanhemmilla tulisikin olla mahdollisuus saman mittaiseen hoitovapaaseen kuin perheeseen syntyneen lapsen vanhemmilla eli siihen saakka, kun lapsi on ollut perheessä kolme vuotta.

Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi voi rauhassa sopeutua uuteen kotiinsa ja vanhempiinsa. Lähtökohtaisesti adoptiolapsen taustalla on kenties useitakin menetyksiä ja hylkäämisiä. Monet ovat eläneet yhdessä tai useammassa lastenkodissa. Monella lapsella on myös taustallaan rankkakin historia, pahimmassa tapauksessa myös hyväksikäyttöä. Luottamuksen syntyminen ottovanhempiin on tärkeää lapsen myönteisen kehityksen kannalta.

Viime vuosina Suomeen tulleiden adoptiolasten määrä on kasvanut. Tällä hetkellä lasten määrä on noin 300. Adoptioperheet ry:n mukaan arviolta noin 50 perhettä olisi käyttänyt täyttä kolmen vuoden hoitovapaajaksoa, mikäli se olisi ollut mahdollista. Kustannusvaikutus tälle oikeudenmukaisemmalle ratkaisulle olisi ollut 177 000 euroa vuodessa. Kun vielä pohditaan sitä, että kokonaisvaikutukset lapsen kehitykselle ovat myönteiset, voi riittävä yhteiskunnan vastaantulo adoption alkuvaiheessa tuoda myös aivan selkeää taloudellista säästöä myöhemmissä vaiheissa.

Arvoisa puhemies! Haluankin olla kannattamassa vastalauseen 1 mukaisia muotoiluja, jotka koskevat sekä hoitovapaan muutoksia että myös tilapäiseen hoitovapaaseen liittyviä uudistuksia. Myös nämä vastalauseessa esitetyt uudistukset ovat erittäin hyvin perusteltuja ja erittäin tarpeellisia.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Kauppila ja Ulla Anttila ottivat esille tuon tärkeän kohdan, jossa puhutaan tilapäisestä hoitovapaasta omaishoitajille, ja hivenen kyseenalaistivat sitä, kuinka oikeastaan tämä ilmoitusvelvollisuus omaishoidettavasta toimisi työelämän kovassa pelissä kenties esimerkiksi työnhakutilanteessa työnhakijaa vastaan. Tässä pykälämuotoilussa on päädytty tähän, koska oikeutta ei ole haluttu sitoa kuntien päätöksiin omaishoidon tuesta, vaan on katsottu, että sen henkilön, joka kuitenkin täyttäisi nämä omaishoidon tuen edellytykset, omainen olisi oikeutettu tähän tilapäiseen hoitovapaaseen, koska, niin kuin me tiedämme, omaishoidon laki on osoittautunut joiltakin osin torsoksi kunnissa ja kunnat ovat rajanneet ihmisiä omaishoidon tuen ulkopuolelle, vaikka tosiasiallisesti heidän elämäntilanteensa olisi sellainen, että he olisivat tähän omaishoidon tukeen oikeutettuja. Sen tähden on sitten päädytty tähän muotoiluun, että olisi ilmoitusvelvollisuus siitä, että on olemassa tällainen omaishoidettava henkilö. Mutta tätä pykälämuotoilua joutuu todennäköisesti tulevaisuudessa vielä tutkimaan ja miettimään, millä tavalla se saataisiin sellaiseksi, että mitään tällaista diskriminointia ei sitä kautta mahdollistettaisi.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila otti myös tämän syrjintäasian esille. Hänelle ja muille toteaisin sen, että kun tein tämän lakialoitteen nimenomaan tähän vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien osittaiseen hoitovapaaseen liittyen, niin lähetin sen myös tiedoksi työmarkkinaosapuolille juuri sen takia, että siihen olisi saatavissa mahdollisimman laaja hyväksyntä, ja vaikuttaa siltä, että näin tapahtui. Kun tämä aloite oli sitten perhevapaatyöryhmän käsittelyssä, niin tämä perhevapaatyöryhmä päätyi hyväksymään tämän aloitteen.

Ilmoitusvelvollisuusjuttu on myös olennainen asia käsitellä hyvin huolella, koska todella tämä syrjintäkysymys voi tulla esiin. Mutta on myös olemassa sitten se mahdollisuus, että tämä asia kirjattaisiin jollain muulla, vähän pehmeämmällä tavalla tulevaisuudessa lainsäädäntöön.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! On todella iloinen asia, että tämä laki on täällä käsittelyssä ja että siinä on korjattu ilmiselviä epäkohtia, mutta vielä iloisempi asia olisi todellakin se, että tässä vastalauseessa esille tuodut muutosehdotukset olisi voitu tämän lain käsittelyn yhteydessä hyväksyä. Erityisesti adoptiovanhempien tilanne on sellainen, jossa tukea ja kiintymissuhteen kehittymistä ja lujittumista olisi pitänyt tukea sillä tavoin kuin vastalauseessa on. Samoin oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen olisi varmasti tavattoman tervetullut kaikille niille omaishoitajille, jotka sairasta puolisoaan tai vammaista lastaan hoitavat.

Mielestäni tällaisilla toimenpiteillä me juuri edesauttaisimme sitä tavoitetta, että vammaisilla ja vanhuksilla olisi mahdollisuus olla kotonaan mahdollisimman pitkään ja heitä hoitavilla omaisilla olisi tarvittaessa tukea ja mahdollisuuksia perhetilanteen mukaisesti osallistua läheisensä hoitoon ja että työelämä voisi tässä vielä nykyistä paremmin joustaa.