Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):

Rouva puhemies! Käsittelyssä on kuntalain muutos, joka antaa mahdollisuuden valita pormestarimallin kunnan johtamisjärjestelmäksi. Ainakin Tampere aikoo ottaa uuden mallin käyttöön. Turussa puolestaan on jo käytössä malli, jossa kunnanhallituksen puheenjohtajuus on kokopäivätoiminen.

Hallituksen esitykseen sisältyy pormestarimallin ohella myös säännökset luottamushenkilön oikeudesta saada vapaata työstään luottamustoimen hoitamiseksi sekä kunnan mahdollisuudesta tukea valtuustoryhmän toimintaa. Edelleen tässä esityksessä muutetaan otto-oikeutta ja kunnan talouden tasapainottamista koskevia säännöksiä.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta katsoi jo vuoden 2000 valtiopäivillä selontekomietinnössään, että kunnan johtamisjärjestelmän kehittämiseksi sääntelyä tulisi väljentää. Pormestarimallin käyttöönotosta kunnissa on sittemmin tehty valtuustoaloitteita ja selvityksiä. Kesällä voimaan tuleva kuntalain muutos antaa siis mahdollisuuden poliittisen johtajuuden vahvistamiseen. Pormestarimallin käyttöönotto tuo johtamisjärjestelmään nykyistä vahvemman kansanvaltaisen vastuuelementin ja vahvistaa valtuuston asemaa.

Ehdotetun mallin mukaan kunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa johtaa kunnan luottamushenkilö, pormestari. Hän toimii myös kunnanhallituksen puheenjohtajana. Pormestarin valitsee kunnanvaltuusto enemmistöpäätöksellä enintään valtuuston toimikaudeksi. Valtuusto voi enemmistöpäätöksellä myös erottaa pormestarin samoin kuin mahdollisen apulaispormestarin, mikäli hän ei nauti valtuuston luottamusta.

Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, valiokunta kuitenkin mietinnössään kiinnittää huomiota hallituksen esityksen perustelujen mainintaan, ettei luottamushenkilön osalta tarvitsisi ilmoittaa erottamisen perusteita vastaavasti kuin kunnanjohtajan osalta. Valiokunta korostaa päätöksen perustelemista ja hallinnon oikeussuojaperiaatteiden huomioon ottamista myös näissä tapauksissa.

Arvoisa puhemies! On ilmeistä, että uusi johtamismalli otetaan verkalleen käyttöön. Lähivuosina sen käyttö jäänee vähäiseksi. Kysymys on enemmän mahdollisuudesta, ja ratkaisu on kunnilla. Mikäli kunta siirtyy pormestarimalliin, lakiehdotukseen sisältyvät myös säännökset kunnanjohtajan siirtosuojasta ja hänen etujensa säilymisestä. Mallin käyttöönotossa olennaista on valiokunnan mielestä se, että kunta voi siis itse päättää, käytetäänkö kunnassa nykyistä kunnanjohtajamallia vai pormestarimallia. Kunnalle jää varsin laaja mahdollisuus myös määritellä, millaisen pormestarimallin kunta ottaa käyttöön. Tärkeää on myös se, että nykyisin käytössä olevat johtamismallit voivat jatkua.

Hallintovaliokunta pitää suotavana, että kunta turvaisi omassa palkkio- ja korvausjärjestelmässään päätoimisen luottamushenkilön vuosilomaa, sairauslomaa ja perhevapaata koskevat etuudet vastaavasti kuin tässä lakiehdotuksessa ehdotetaan pormestarimallin osalta.

Edelleen hallintovaliokunta pitää hyvänä, että kaiken kaikkiaan pormestarin ja apulaispormestarin vaalikelpoisuus muodostuu varsin laaja-alaiseksi, ja laki jättää tässäkin kunnalle mahdollisuuden tarkemmin päättää, millaisia lisäehtoja asettaa valittavalle pormestarille ja apulaispormestarille.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyy myös säännökset mahdollisuudesta valtuustoryhmien tukemiseksi. Tämän muutoksen voidaan katsoa vahvistavan myös luottamushenkilön asemaa. Luottamushenkilön aseman vahvistamisen, johon hallituksen esitys antaa mahdollisuuden, tuo tullessaan luottamushenkilön luottamustoimivapaasäännös. Nykyiselläänhän Suomessa ei ole lakiin perustuvaa oikeutta saada työstä tai virasta luottamustoimivapaata. Sen sijaan joidenkin alojen työ- ja virkaehtosopimuksissa on tätä asiaa koskevia määräyksiä. Hallintovaliokunta katsoo, että nyt käsiteltävän lainmuutoksen jälkeenkin on paikallaan eri tavoin edistää kuntalaisten, esimerkiksi yksinhuoltajien, omaishoitajien ja myös yrittäjien, osallistumisedellytyksiä luottamustehtävien hoitoon.

Lainmuutoksen mahdollisuus valtuustoryhmien tukemiseen tähtää myös kansanvaltaisen otteen vahvistamiseen. Kuntalakiin esitetyn uuden 15 b §:n perusteella kunta voi tukea valtuustoryhmien toimintaedellytyksiä. Tuen käyttötarkoitus on kuitenkin yksilöitävä tukea myönnettäessä. Tavoitteena on valtuustoryhmien toimenpiteillä edistää kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Parhaimmillaan tällä uudella säännöksellä selkeytetään valtuustoryhmien tukemista koskevia pelisääntöjä sekä edistetään valtuustotyötä ja kunnallista demokratiaa. On kuitenkin huomattava, kuten mietinnössä todetaan, että valtuustoryhmä ei ole virallinen julkista tehtävää hoitava toimielin.

Arvoisa puhemies! Niin sanottua otto-oikeutta koskevaan kuntalain 51 §:ään esitetään myös uusi 3 momentti, jonka perusteella kunnan johtosäännössä voidaan mahdollistaa asian ottaminen johtokunnan käsiteltäväksi. Kuntatalouden tasapainottamisen osalta säännöksiä jonkin verran täsmennetään, kenties tiukennetaan. Muun muassa lain 65 §:ään ehdotetaan uutta 3 momenttia, jonka perusteella kunnan, jonka talousarvion laatimisvuoden taseeseen ei arvioida kertyvän ylijäämää, on laadittava tasapainossa oleva tai ylijäämäinen taloussuunnitelma. Suunnitelma voisi olla enintään neljän vuoden pituinen. Jos taseen alijäämää ei saada katetuksi suunnittelukaudella, kunnalla on velvollisuus laatia erillinen yksilöity toimenpideohjelma alijäämän kattamiseksi. Valiokunta pitää näitä tehtyjä ehdotuksia tarpeellisina taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien kustannuskehityksen tasapainon aikaansaamiseksi ja mahdollisen alijäämän kattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on ollut mietinnössään yksimielinen.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä todella puututaan kuntien talouden tasapainottamista koskeviin säännöksiin, joihin valiokunnan puheenjohtajakin lopetti. Siinä on nimenomaan maininta taloussuunnitelmasta, joka on enintään neljä vuotta, ja jos sekään ei auta, sitten mennään pidemmälle yksilöityyn toimenpideohjelmaan. Siellä on sitten säädetty tiettyjä seuranta- ja valvontavelvollisuuksia niin kunnanhallitukselle kuin tarkastuslautakunnallekin.

Tämän hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että kuntien taloussuunnittelukäytäntö on osin osoittanut, ettei alijäämän kattamista koskevia säännöksiä ole usein sovellettu siten kuin lainsäätäjä on edellyttänyt ja edelleen että osa kunnista ei ole esittänyt lainkaan alijäämän kattamista koskevia toimenpiteitä ja osa on esittänyt toimenpideryhmiä yksilöimättä toimenpiteitä. Lisäksi taloussuunnitelmakautta on pidennetty useammalla vuodella ja alijäämän kattamista on siirretty tällaisen taloussuunnitelman loppuvuosiksi.

Kysymys kuuluukin nyt, kun täällä ei vastuuministeri ole paikalla, voisiko jossain vaiheessa valiokunnan puheenjohtaja kertoa, mitä jos tämä taloussuunnitelma, enintään neljä vuotta, ja yksilöity toimenpideohjelma eivät nekään auta, mitä sen jälkeen sitten tulee.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kuntalaki on itse asiassa kauan odotettu ja hyvällä leipomisella ulos täältä tuotetaan. Tämä laki on ennen kaikkea mahdollistava, ei pakottava. Meillä on perustuslaillinen kuntien itsehallinto olemassa, ja tämä tuo siihen lisäelementtejä ja ulottuvuuksia. Kunta kykenee ratkaisemaan johtamismallinsa myös kenties luovemmin kuin tähän mennessä.

Pormestari- taikka apulaispormestarimallin on sanottu syntyneen kenties Tampereen tarpeista. Varmasti siellä on henkeä ollut, mutta tämä tarve on syntynyt paljon laajemmalti eri kunnissa, ja toivotaan, että sitä myös tullaan käyttämään eri paikoissa. Tämmöinen Lex Turku on olemassa myös. Turussahan kaupunginhallituksen puheenjohtaja on päätoiminen palkkiolla, mutta hän ei ole niin kutsuttu pormestari tällä hetkellä, koska hän ei ole samalla kunnanjohtaja. Tämä laki mahdollistaa yhä tämmöisen toiminnan jatkamisen, jos näin halutaan, mutta se on jälleen kerran Turun oma asia.

Mutta tämmöisestä tilanteesta on juontunut sellaisia ongelmia, että päätoimisesti tiettyä luottamustointa hoitavalle ei ole tähän mennessä kyetty takaamaan esimerkiksi vuosilomaa, sairauslomaa taikka perhevapaita koskevia etuuksia, koska ne on sidottu palkkion ja luottamustoimen määrittämiseen. Hallintovaliokunta mietinnössään toteaa, että jos kunta omassa päätöksessään tekee jostakin luottamustoimen haltijasta päätoimisen, se siinä sivussa omassa palkkiojärjestelmässään myös takaisi sen, että tällaiset palkkio- ja korvausjärjestelmässä tulisivat huomioiduiksi.

Oli paljon puhetta valiokunnassa myös siitä, että kun pormestaria ja apulaispormestaria valitaan, tulisiko sen tapahtua suoralla kansanvaalilla vai näin, että valtuusto valitsee. Kansanvalta 2007 -toimikunta on päätynyt siihen, että ennen kaikkea niin, että valtuusto valitsee. Valtuustolla on täysi valta sekä valita että erottaa, jos luottamuspula syntyy. Valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistö äsken totesi hienosti siitä, että asianomaista täytyy kuulla ja perustelut olisivat erittäin suotavat myös tässä päätöksenteossa, jos pormestarista halutaan päästä kesken kauden eroon. On myös todettu selvästi, että tämä ei ole väylä taikka tapa päästä kunnanjohtajasta eroon kiertotietä, että muuten kunnanjohtajan erottamismenettely olisi tähän laitettu, mutta jotta halutaan välttää, niin tämä olisi kiertotie. Näin ei ole eikä näin saa tulla käymään myöskään.

Pormestarin vaalikelpoisuudesta keskusteltiin aika paljon. Kun kunnanvaltuutetun pitää olla tietyllä tavalla kelpoinen, miksi pormestarin ei tule olla? Esimerkiksi pormestari voi tulla naapurikunnasta, pormestarin ei täydy olla soveltuva lautakuntaan. Onko tämä poissuljettava vai tuleeko tämä jättää lakiin? Todettiin, että tämä tulee jättää lakiin. Valtuusto voi omilla toimillaan jälleen rajata sen mahdollisuuden, mitä pormestarilta halutaan, mutta tätä kautta ei suljeta myöskään pois sitä, että jos vaikka naapurikunnassa asuisikin joku riittävän fiksu ja haluttu ihminen johtamaan juuri meidän kuntaamme, silloin myös tämä on mahdollista sieltä hankkia.

Käytiin keskustelua itse asiassa paljon myös luottamustoimivapaasta, ja pormestarin ja apulaispormestarin kohdalla tämä järjestely on erilainen kuin normaalin luottamushenkilön, jonka on saatava kunnan luottamustointa varten työnantajalta vapaata, jos ei ole perusteltua työhön liittyvää syytä evätä sitä. Pormestari on toinen asia. Joku voi tulla valittua pormestariksi, mutta työnantaja voi sanoa sen jälkeen "ei käy". Työnantaja ei annakaan mahdollisuutta vapaaseen.

Onko siis yhdellä työnantajalla ylivalta yli valtuuston? Se mahdollisuus on olemassa, mutta ajateltiin myös näin, että ei ole suotavaa tietenkään, että ihminen antaa itsensä käyttöön, jos työpaikka ei ole sen tyyppinen tai työpaikalla ei ole sovittu siitä, että sieltä voi lähteä kenties virkavapaalle. Toki joku voi erota sieltä, mutta se on tietysti semmoinen toissijainen keino siinä kohtaa. Aina tehdään yhteistyötä, mutta on myös työnantajan puolelta ymmärrettävää, että ei kenelle tahansa voida myöskään suoda vaikka neljän vuoden virkavapaata tuosta vaan, koska siellä voi olla erilaisia järjestelyitä ja tarpeita.

Valtuustoryhmien tukemisesta: On paljon puhuttu myös siitä, onko tämä piilovaaliapua joillekin ryhmittymille vai ei. Sitä se ei missään nimessä ole. Valtuustoryhmien tukeminen tuo itse asiassa paljon läpinäkyvämmäksi sitä järjestelmää ja systeemiä, millä halutaan osallistuttaa myös kuntalaisia päätöksentekoon. Voidaan pitää omia koulutustilaisuuksia, tiedotustilaisuuksia nimenomaan kuntalaisille. Anoessaan tätä määrärahaa valtuustoryhmän on eriteltävä, mihin sitä käyttää. Rahamäärää ei ole sidottu valtuustoryhmän jäsenten kokoon esimerkiksi niin, että yhden hengen valtuustoryhmä saisi yhden osuuden siitä, mitä vaikka 20 hengen valtuustoryhmä saa, vaan se on nimenomaan käyttötarkoitukseen sidottu.

Toivon mukaan tämä johtaa myös siihen, että valmisteluprosessien ja valtuustoryhmien vaihtoehtoiset toimintamallit ja näkemykset tulevat mahdollisiksi. Tänä päivänähän paljon todetaan, että poliittinen päätöksenteko on kadonnut. Valtuustoilla on enää kumileimasimen rooli. Voidaan sanoa melkein vain, että kyllä, kyllä, kyllä, kun valmistelu on edennyt tiettyyn pisteeseen asti. Tämä mahdollistaa sen, että valtuustoryhmät omilla toimillaan kykenevät tekemään myös vaihtoehtoisia malleja, perehtymään tarpeeksi ja riittävän ajoissa valmisteltaviin päätöksiin, kuntalaisiin liittyviin prosesseihin. Sitä kautta nimenomaan kansanvaltaisuus, kuntalaisten ääni tulee paremmin myös kuuluviin eri paikoissa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka tässä lakiesityksessä pormestarimalli herättääkin suurimmat intohimot, niin aion kuitenkin lyhyesti käsitellä toista tähän lakiesitykseen sisältyvää asiaa, nimittäin kuntatalouden tasapainottamista. Asia sinänsä on tärkeä, koska uskon, että tänä päivänäkin aika monessa kunnassa tuskaillaan sitä, miten saadaan tulot ja menot tasapainoon.

Mielestäni nyt käsittelyssä oleva esitys selkeyttää kuntatalouden tasapainosäännösten soveltamista ja lisää sitoutumista vakaaseen kuntatalouteen päätöksenteossa. On tosin huomautettava, että kuntalakiin sisältyy tälläkin hetkellä kolme säännöstä, jotka velvoittavat kuntia huolehtimaan talouden tasapainosta. Nämä ovat ensinnäkin talousarvion ja taloussuunnitelman laatiminen siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan, toiseksi talousarvion rahoitustarpeen kattaminen sekä kolmanneksi kunnan velvoittaminen kattamaan kertynyt ja talousarviovuonna kertyväksi arvioitu alijäämä. Näiden lisäksi tilinpäätöksen yhteydessä kunnanhallituksen on tehtävä esitys talouden tasapainottamista koskeviksi toimenpiteiksi, mikäli taseessa on kattamatonta alijäämää.

Näistä säädöksistä huolimatta meillä on kuitenkin jatkuvasti 20—30 sellaista kuntaa, joilla on niin sanotusti vaikea alijäämä eli alijäämää yli 500 euroa asukasta kohden. Kuitenkin valtaosassa kuntia noudatetaan kuntalakiin tällä hetkellä sisältyviä tasapainosäännöksiä eli taloussuunnitelmat yleensä laaditaan ja toimenpiteet alijäämän kattamiseksi esitetään.

Mutta kun tarkastelee näiden vaikeasti alijäämäisten kuntien profiilia, nehän ovat yleensä pieniä, alle 2 000 asukkaan kuntia, joissa väestö vähenee vähintään prosentin luokkaa vuodessa, joten ymmärtää kyllä sen tuskan, mikä talouden tasapainottamiseen liittyy. Puuttuvaa tulorahoitusta onkin enenevässä määrin haettu lainanotosta, mikä ei tietenkään ole mikään ratkaisu pitkässä juoksussa; päinvastoin, kasvavat lainanhoitokulut entisestään pahentavat tilannetta. Mielestäni lainanotossa on kyse myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kuntapalvelujen nykyisten käyttäjien ja veronmaksajien ei tulisi siirtää kunnan rahoitusvastuuta lainanotolla pitkälle tulevaisuuteen. Tämä jossain määrin koskee tietysti myös valtiontaloutta. Terve kuntatalous muutenkin edellyttäisi, että edes investointien rahoitus ei muussa kuin kunnan liiketoiminnassa merkittävässä määrin perustuisi lainanottoon.

Kuntatalous on tai sen ainakin pitäisi olla luonteeltaan tasapainotaloutta, jossa verorahoituksella ja toimintatuloilla jollakin aikavälillä kyetään kattamaan paitsi käyttömenot myöskin investoinnit. Tässä mielessä se kehitys, mikä viime vuosien aikana monissa kunnissa on ollut, eli että menot ovat kasvaneet yli 5 prosentin vauhtia, tulot vain 3 prosenttia, on pitkässä juoksussa mahdoton yhtälö.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni nyt käsittelyssä oleva lakiesitys antaa uusia työkaluja mutta myöskin velvoitteita kunnan päätöksentekijöille. Yksityiskohtaiset toimenpide-ehdotukset ja niiden tiukka seuranta ovat tarpeen, ja täytyykin toivoa, että uudet säännökset osaltaan johtavat siihen, että talousongelmiin kunnissa kyetään reagoimaan ajoissa. Tilanne nimittäin on se, että mitä pidempään joskus vaikeitakin ratkaisuja siirretään, sitä vaikeampina ne tulevat sitten myöhemmin eteen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on kuntalain 14:ää pykälää koskeva hallituksen esitys ja joitakin muita lakeja, taitaa olla merimieslaki. Näyttää siltä, että tämä jää tämän eduskuntakauden suurimmaksi kunta-asioiden uudistukseksi, kun Kuprusta ei näytä tulevan mitään, siirtyy ja siirtyy. Sen sijaan kuntien talousongelmat eivät näin ratkea, ei tällä eikä tämän hallituksen toimenpiteillä muutoinkaan. Se on ikävä todeta, koska kuntalaiset kärsivät ja Suomen kansalaiset monilla alueilla tästä tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen sisältyy useita mielenkiintoisia asioita, joista lyhyesti totean seuraavaa:

Ensinnäkin tämä kattamattoman alijäämän suunnitelmallinen poistaminen on tärkeä asia. Ed. Mustajärvi kysyi jo ihan asiallisen kysymyksen siitä, mitä sitten, kun nämä kaksi vaihetta eivät tuota tulosta. Valtuusto voi näköjään antaa tämän esityksen mukaan tilanteen edelleen mennä niin kuin se on menemässä. Kunta joutuu entistä syvempään ahdinkoon, ja varmasti monessa kunnassa näin tapahtuu, jos ei valtakunnallinen ja tämän talon ja hallituksen politiikka kuntatalouden suunnassa ala vähitellen muuttua.

Eli kysymys on siitä, pitäisikö tähän lakiin sisällyttää jokin velvoite tai sanktio, niin että tämä purisi. Tällä hetkellä tämä on nykyisessä laissa ja tämän esityksen jälkeenkin aika lailla ilmaa vain, kun mitään sanktioita kunnalle ei seuraa. Monessa kunnassa vain odotellaan, että kyllä se harkinnanvarainen avustus sitten lopulta pelastaa, jos ei muu, sen jälkeen kun omaisuus on myyty, ja sitten ollaan käytännössä pakollisen liitostilanteen edessä, niin kuin on esimerkiksi Keski-Suomessa Jyväskylään liittymässä eräs siitä kokonaan erillään oleva, ahdingossa oleva kunta. Eli tässä kohtaa 65 §:n 3 momentissa olisi kyllä voinut ajatella, että olisi menty vähän pitemmällekin vielä, mutta myönnän, että se on kyllä vaikeaa, jos kunnan itsehallintoa halutaan jollakin lailla kunnioittaa.

Herra puhemies! Toinen asia on tämä 15 b § eli valtuustoryhmien tuki. Täällä puhutaan kauniisti, että ei ole puoluetuesta kysymys. Ehkä sitä nyt ei tarvitse siksi väittää, mutta kyllä tämän hallituksen esityksen perustelut jo herättävät erikoisia ajatuksia siitä, että esimerkiksi yksi tai kaksi valtapuoluetta voi valtuustossa kunnassa päättää, että niiden omat tilaisuudet rahoitetaan, mutta eipähän noilla muilla ole niin väliä. Tämä antaa tähän mahdollisuuden. Tämä ei ole tasapuolista, oikeudenmukaista menettelyä, jos tälle tielle mennään.

Toinen kysymys tässä on se, että rahoitusta haettaessa on esitettävä selvitys sen käytöstä mutta ei ole mitään velvoitetta tilityksen tekemiseen. Esimerkiksi eduskuntaryhmät kun saavat rahoja, joita kyllä väärinkin on käytetty aika mittavastikin jossain vaiheessa, joutuvat antamaan tilityksen, selvityksen, eduskunnalle. Mutta tähän ei ainakaan lakiin eikä lain perusteluihin ole pantu yhtään mitään ajatustakaan siitä, että näitä veronmaksajien varoja valvottaisiin ja niiden käyttöä seurattaisiin, että ne eivät esimerkiksi mene varsinaiseen vaalityöhön, kun ehkä suuri halu sellaiseen voisi olla. Tämä on kyseenalainen, ja katson, että kyllä pitäisi paljon voimakkaammin määritellä jo lainsäädännössäkin tätä uudistusta, joka tähän sisältyy. Sinänsä tietysti valtuustoryhmien toiminnan tukeminen, jota on kyllä jo joissakin kunnissa harjoitettukin, saattaa olla perusteltua, mutta järjestelmän täytyy olla sellainen, että se on läpinäkyvä eli julkinen sillä lailla, että tiedetään, mihin ne varat on lopulta käytetty, ja sitten tasapuolinen kuitenkin.

Herra puhemies! Kolmas asia on tämä pormestarimalli. Niin kuin mietinnöstä näkyy, olen tehnyt lokakuussa 2004 lakialoitteen 123/2004 vp, ja se on aika tarkkaan tähän hallituksen esitykseen kirjoitettu sellaisenaan. Voi sanoa, että kun hallituksen esitys on tehty puolitoista vuotta myöhemmin, niin se on tehty aloitteeni pohjalta. Siinä mielessä olen periaatteessa tyytyväinen, että tämä asia etenee ja tämä mahdollistaa pormestarimallin käyttöönoton, mutta ei pakota siihen.

Tässä järjestelmässä, mikä on hallituksen esityksessä ja mietinnössä, on kyllä joitakin kysymyksiä herättäviä kohtia, ennen kaikkea ehkä tämä, että tämä viranhaltijan ja luottamushenkilön välimaasto, jossa tämä pormestari olisi, on jossain määrin ongelmallinen. Ehkä käytännön esimerkkien kautta voisi sitä pohtia paremminkin kuin tämän tekstin pohjalta. Tuli mieleen hallintovaliokunnan puheenjohtaja Väistöstä, joka jää nyt eduskunnasta vapaaehtoisesti pois, että hän saattaisi olla Joensuun pormestari tai naapurikunnan Kiteen, syntymäkuntansa, pormestari, erinomainen henkilö siihen, pätevä ja hyvä. Mutta silloin tulee kysymys, että kun hän saa eläkettä eduskunnasta ja luottamushenkilötulot eivät vaikuta kansanedustajaeläkkeeseen, niin tuleeko yhteensovitus, onko hän siinä mielessä viranhaltija vai onko hän luottamushenkilö. Tällaisia ongelmia saattaa tulla. Tämä on toki varsin pieni, mutta näkyvä ongelma, jos eteen tulee.

Edelleen täällä jää — on ehkä lukijan ymmärtämättömyyttä — kysymys siitä, kun määräaikainen kunnanjohtaja siirretään jäljellä olevaksi määräajaksi toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen ja hän sitten palaa siihen kunnanjohtajan virkaan, kun pormestari astuu pois. Mutta mitä tapahtuu toistaiseksi valitulle kunnanjohtajalle, joka on siirretty toiseen virkaan? Palautuuko hän tämän lain mukaan ilman muuta pormestarin jäädessä pois kunnanjohtajan tehtäviin? Tätä ei ole tässä selkeästi sanottu.

Sitten näiden vastuukysymysten pormestarin osalta pitää olla kyllä erittäin tarkat ja huolelliset. Niitä ei ole ehkä tässä hallituksen esityksessä pohdittu kovin tarkasti eikä myöskään mietinnössä.

Sitten ihan tämä peruskysymys: Olisi tietysti ollut ihan mielenkiintoinen — ei toki ole minun lakialoitteessanikaan — se malli, että olisi myös sallittu kunnille järjestää pormestarin vaali suorana kansanvaalina. Se olisi ihan mielenkiintoista. Olisiko mitään estettä mennä niin pitkälle tässä demokratiassa? En näkisi, että välttämättä olisi. Se vahvistaisi tietysti kuntalaisten mielenkiintoa ja toisi tuollaisen monissa maissa olevan järjestelmän meillekin ja sitä kannattaisi pohtia. Tähän sitä ei ole nyt yhdistetty, mutta aina kannattaa katsoa jo eteenpäin ja (Ed. Rönnin välihuuto) miettiä, olisiko näin viisasta menetellä. — Niin, ed. Rönnikin voisi asettua Mäntän pormestariehdokkaaksi ja tulisi varmaan valituksi, ja silloin teilläkin ne ongelmat, mitä kaupungissa on, saattaisivat laueta sillä kauniisti, kun kaupunginjohtaja voitaisiin siirtää joihinkin muihin tehtäviin ja tulisi pätevä, komia, ryhdikäs, uusi pormestari Mäntän kaupunkiin. Tällaisia mahdollisuuksia annettaisiin, jos tämä laki olisi viety vielä askeleen pitemmälle, mihin ei olisi ollut sinänsä varmaankaan yhtään mitään estettä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelun yhteydessä käytin perusteellisemman puheenvuoron tältä paikalta ja kiinnitin silloin huomiota siihen, että tässä kuntajakolain muutosehdotuksessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Noin parempana puolena näen asiassa sen, että kun puhutaan pormestarimallista, niin se saattaa lisätä kuntalaisten kiinnostusta kunnallispolitiikkaa kohtaan ja myöskin kunnallisvaaleihin, varsinkin jos niistä tietyllä tavalla tulee pormestarivaalit. Se henkilöityy tietysti silloin yhteen ihmiseen, mutta jos se nostaa aktiivisuutta kunnallispolitiikkaa kohtaan, niin sitä minä tervehdin tuolloin tyydytyksellä ja olen tätä mieltä edelleenkin.

Minä kiinnitin huomiota lähetekeskustelussa kuitenkin myös lakiehdotuksen muutamiin mielestäni kielteisiin puoliin. Lakiin on sisällytetty kunnallinen puoluetuki ihan selvästi, sanotaan sitä millä nimikkeellä sitten tahansa, valtuustoryhmien toimintaedellytysten parantamiseksi, niin kuin siellä perusteluissa sanotaan. Minä pidän sitä epäoikeudenmukaisena monien vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan tukemiseen verrattuna. Tarkoitan lähinnä esimerkiksi eläkeläisjärjestöjä, veteraaneja, urheiluseuroja jnp. Vaikka ne saavat tietyllä tavalla tukea, avointa tukea, toiminnalleen, niin toisin kuin valiokunnan puheenjohtaja Väistö ja ed. Paasio täällä näkivät tämän lainmuutoksen selkiinnyttävän tilannetta, niin saattaa raadollisessa poliittisessa elämässä käydä päinvastoin. On helppo tehdä ohjelma joillekin koulutuspäiville ja antaa se asianomaiselle pormestarille eteen ja pyytää 1 000—10 000 euroa sitten kuluihin kaupungin tai kunnan varoja. Elävä elämä valitettavasti voi olla näin raadollista. Sitä en tietystikään toivo.

Esitetyssä lakimuutoksessa on puututtu sitten vain kunnallisen organisaation johtoportaan uudelleenorganisointiin, ja lähinnähän tämä laki tarkoittaa sitä, että kaupunginjohtaja-nimike on muutettu pormestariksi. Se on ehkä hiukan juhlallisempi, arvokkaampi nimike, niin kuin Helsingissä ylipormestari on ihan minusta paikallaan, mutta ei se itse tosiasiaa, nimikkeen vaihtaminen, johtamismielessä miksikään muuksi muuta. Täytyy muistaa, että tietysti johtajalla on merkitystä sille, minkälaista tulosta kaupunki tai kunta tekee, mutta kyllä se tehdään me-hengellä, niin kun hyvä johtaja sanoo onnistuttuaan, että "me teimme sen". Ei sitä tee yksi pormestari eivätkä sen lisäksi kenties valittavat apulaispormestarit, vaan sen tekee koko porukka, ja silloin sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä, onko se nimike pormestari vai onko se kaupunginjohtaja, onko se apulaispormestari vai apulaiskaupunginjohtaja.

Kun puhutaan asian poliittisuudesta, niin sitä on turha kiistää, että viime vuosikymmenet ovat kaikki kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat tavalla tai toisella olleet poliittisia henkilöitä, mutta kun he ovat olleet viranhaltijoita, jos he ovat olleet päteviä ja fiksuja viranhaltijoita, niin heidän työssään se ei ole millään tavalla näkynyt, että heidät on valittu poliittisesti johonkin tehtävään. Siitä meillä on maassamme erittäin hyviä esimerkkejä, että näin he ovat pystyneet myös toimimaan. Mutta sitten kun oikein laissa tulee pormestari ja se on valtuuston valitsema poliittinen henkilö, niin tämä saattaa myöskin johtaa siihen, että koko päätöksenteko yksisilmäistyy, noin lainausmerkeissä sanottuna, ja kaikkia ei niin tasapuolisesti huomioidakaan kuin kenties poliittisesti valittu, mutta virkamiesmäisesti toimiva henkilö tekisi. Tämä on minusta sellainen moraalinen johtamiskysymys, joka pitää sitten muistaa, kun tämä pormestarimalli missä tahansa maamme kunnassa käyttöön otetaankin.

Kun me olemme nyt reilun vuoden keskustelleet kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja on järjestetty ympäri maata valtavasti tilaisuuksia ja on palanut suunnattomasti rahaa kunnissa ja on istunut ryhmiä niin täällä eduskunnassa kuin kunnissa ja eri puolueissa, puolueitten piirissä, työtä on tehty todella paljon, minusta on surkuhupaisaa, jos tämän hallituksen kunnallispoliittinen uudistus on pormestarilaki. Se kyllä kuvaa sitä, mihin tämä hallitus pystyy ja mihin se ei pysty. Toisin sanoen suuret, vaikeat linjaratkaisut jäävät lepäämään, niin kuin nyt jää syksyyn kunta- ja palvelurakenneuudistus, mutta sitten jostain yksittäisestä kaupungista, Tampereelta, saattaa lähteä idea pormestarimallista ja sen me voimme täällä sitten hyväksyä yksituumaisesti, niin kuin nyt on käymässä yksimielinen valiokunnan mietintökin huomioiden.

Arvoisa puhemies! Minä käytin tämän puheenvuoron, kriittisen puheenvuoron, tietoisena kuitenkin siitä, että tästä voi seurata myöskin positiivista. Sanoin tuolloin lähetekeskustelussa, että mielestäni viime vuonna on aivan liian usein organisoitu organisoinnin vuoksi — tämä on huipun organisointia tietyllä tavalla tässä mielessä — ja tästä on seurannut se, että työntekijät ovat olleet koko ajan epävarmuuden tilassa. On aivan oikein, että määrävälein kontrolloidaan, onko organisaatio ja sen johto kunnossa ja että päättäjät tietävät, missä mennään. Mutta ehdoton edellytys on myös se, että organisaatiossa tulee vallita luottamus johtoon ja koko organisaation toimintaan. Työntekijöille tulee taata työrauha. Jos pormestarijärjestelmä parantaa tilannetta tässä mielessä, toisin sanoen lisää johtajuutta, niin kuin tässä ehdotuksessa toivotaan ja minä henkilökohtaisesti toivon, niin kyllä tätä lakiehdotusta tässä mielessä on tervehdittävä tyydytyksellä.

Arvoisa puhemies! Halusin käyttää tämän puheenvuoron, kun en ollut hallintovaliokunnan päätöksenteossa mukana sattuneesta syystä, kun olimme parlamenttivaltuuskunnan kanssa Romaniassa ja Bulgariassa kuulemassa, miten siellä halutaan kommunismin alta selviydyttyä päästä suurin piirtein sille linjalle kunnallishallinnossa ja valtionhallinnossa, kuin mitä meillä Suomessa eletään.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! On se hienoa, että tässä vapaassa kapitalistisessa Suomessa me sosialistitkin saamme puhua, mitä haluamme, että kiitos, ed. Vielma.

Tämä koko lakiesitys on sillä lailla mielenkiintoinen, että nyt tämä aika ja oikeastaan paikka, milloin tämä tehdään, on aika lailla arveluttava. Meillä puhutaan kuntauudistuksesta, meillä on aikamoiset ongelmat siinä, minkä tyyppisiä kuntia meille tulee, ja samaan aikaan sitten olemme pohtimassa tätä pormestarimallia. Mehän elämme aika pitkälle kamreeritaloudessa, elikkä me olemme hyvin vahvasti virkamiesten hallinnassa niin valtiolla kuin kunnissakin. Eilen viimeksi, kun Lahden strategiaa hyväksyttiin, niin voi sanoa, että harva valtuutettu tiesi, mitä siinä hyväksyttiin, elikkä sitten tulee budjettiesitys, jossa karsitaan menoja jne.

Sama tilannehan on valtiolla. Meillähän on valtiosihteerijärjestelmä, jossa sitten kansliapäälliköt rutisevat, että heidän valta-asemansa horjuu, ja nythän ollaan tekemässä samanlaista kuntiin. Elikkä tämän minusta kyllä pitäisi sitten tapahtua niin, että joko—tai kunnassa eikä molempia, koska ei ole mitään järkeä siinä, että on virkamies, joka virkavastuulla tekee töitä, ja sitten on pormestari, joka on luottamushenkilö. En usko, että se noin johtamisjärjestelmänä pitemmän päälle toimii.

Tässä laissa on monta semmoista hyvääkin puolta, puhutaan demokratiasta kyllä kauniisti, mutta tämä eurodemokratia on aika tylyä tänä päivänä, että miten siihen sopii nyt tämmöinen, sanoisiko, julkinen demokratia, kunnallinen demokratia, sitten käytännössä. Minä pelkään kyllä, että tästä on tulossa semmoinen kulissidemokratia koko kuntalain uudistuksesta, elikkä meillä teoriassa kyllä on kaikki hyvin, mutta sitten tämä budjettipuoli sanelee kyllä hyvin tarkkaan. Kun ajatellaan, missä putkessa me olemme noin kansantaloutena ja sitä kautta valtiontaloutena ja sieltä kunnallistalouteen, niin liikkumavara on aika kapea. Elikkä ne palvelut, mitä me saamme, ovat kumminkin hyvin tarkkaan meidän raameissamme, ja sitä kautta sitten kuvitellaan, että me jollakin lainsäädännön muutoksilla saamme aikaan jotakin todellista uutta.

Elikkä mielestäni tässä on monta semmoista kohtaa, mitkä ovat toisaalta itsestäänselviä, mutta sitten tekevät kuntien johtamisen hyvinkin hankalaksi. Elikkä tässä voi ennustaa kyllä — täällä puhuttiin Mäntän asioista, siellähän on kunnanjohtajaa erotettu lähes joka toinen kokous — että tapahtuu aika paljon sitten erilaisia erottamisprosesseja milloin milläkin syyllä, ja kun kuitenkin virkavastuulla olevan kunnanjohtajan virkasuhde on varmasti vahvempi kuin luottamushenkilön, niin voi ennustella aikamoisia otteluja jo ihan pelkästään siitä, kuka johtaa. Muistan sen ajan, kun kaupunginjohtajat heitettiin kaupunginhallituksista pois. Silloin kuviteltiin, että nyt tässä tehdään todella radikaali muutos, kun on luottamustoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Mutta mitä tapahtui? Parani kuntatalous, paranivatko johtamisjärjestelmät, tuliko siinä jotakin todellista hyötyä? Minun mielestäni me olemme nyt paikkaamassa sen lainsäädännön virheitä, ollaan palautumassa jonkin näköiseen historiaan ehkä tällä pormestarin nimikkeellä. Mutta väitän näin, että nämä taloudelliset lait sanelevat meille kumminkin sen ehdon, että pelivara on aivan sama, oli siinä pormestari tai kaupunginjohtaja tai kunnanjohtaja.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osalta, kun tuon projektin toimiaikaa jatkettiin, niin kyllähän siinä oli, edustajat Kankaanniemi ja Vielma — Vielma ei ole paikalla täällä — enemmän kysymys kuitenkin siitä, että se oli tekninen järjestely sillä tavalla, että tämä valmistelu voi määrätietoisesti ja päättäväisesti jatkua. Eikö niin, ed. Hiltunen? Tästähän siinä kysymys oli. Itse kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osalta aikataulun suhteen ei ole tehty mitään erityisiä muutoksia. Tavoite on se, että laki valmistellaan sillä tavalla tämän kevään aikana ja se tulee eduskuntaan sitten elo—syyskuun vaiheessa.

Minusta on aika käsittämätöntä, että samat edustajatoverit täällä eduskunnassa ja sitten tuolla turuilla ja toreilla koko aika haukkuvat tätä uudistusta, vaikkei vielä tiedä edes puitelain sisältöäkään, ampuvat alas sitä tykillä, vaikkei ole todellakaan tietoa siitä, mitä tullaan esittämään. Minä olen vakuuttunut siitä, että tämä hanke muuten menee eteenpäin. Toivon, esimerkiksi edustajat Kankaanniemi, Vielma ja kumppanit, jotka tästä ovat todella paljon puhuneet tuolla eri yhteyksissä, että jos käy niin, että esitys tuleekin tänne eduskuntaan, niin kuin suunnitelma on ja mihin uskon, vetäisitte sitten vähän sanojanne takaisin ja tunnustaisitte sen, että olitte väärässä. Mutta se siitä. Tähän varmaan palataan vielä matkan varrella monta, monta kertaa.

Tämä hallituksen esitys on mielestäni ihan hyvä ja monella tapaa mielenkiintoinen. Tässä esityksessähän ehdotetaan muutettavaksi kuntalakia siten, että valtuusto voisi valita kunnan johtoon pormestarin sekä apulaispormestareita. Edelleen kuntalakiin ehdotetaan otettavaksi uusina säännökset luottamushenkilön oikeudesta saada vapaata työstään luottamustoimen hoitamiseksi, erittäin tärkeä asia, sekä kunnan mahdollisuudesta tukea valtuustoryhmien toimintaa. Minä näen tämän lakiehdotuksen tarkoituksen siten, että sillä on tavoitteena vahvistaa poliittista johtajuutta ja kansanvallan vahvistumista.

Kyllähän nyt on käynyt sillä tavalla, että aika tavalla päätösvaltaa on siirtynyt yhä enemmän ja enemmän virkamiehille. Se on tapahtunut sekä valtakunnantason toiminnassa että myöskin sitten kunnissa. Tämä on ollut se kehityssuunta, ja nyt ollaan kyllä tässä suhteessa minun mielestäni tien päässä ja pitää ottaa takaisin. Virkamiesten valta on vahvistunut. Se on kiistaton tosiasia. Se on tapahtunut sillä tavalla, että enemmän tai vähemmän me luottamushenkilöt, luottamushenkilöorganisaatiot, olemme tämän olleet hyväksymässä, että meidän on siinä suhteessa vähän turha tästä niin kuin natista, koska niin täällä valtakunnantason päätöksentekopaikalla kuin myöskin kunnissa ollaan tämä sallittu.

Tämä pormestarimalli on salliva eikä pakottava, ja hyvä niin. Se antaa näille kunnille mahdollisuuden nyt järjestellä sitten toimintojamme tältä osin uudestaan. Tällä kuntalain muutoksella tuodaan nykyisen kunnanjohtajapohjaisen kunnan johtamisjärjestyksen rinnalle vaihtoehtoiseksi järjestelmäksi niin sanottu pormestarimalli, jossa kunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa johtaa kunnan luottamushenkilö, pormestari. Ed. Kankaanniemi pohdiskeli tuossa omassa puheenvuorossaan tähän kysymykseen mielenkiintoisella tavalla liittyviä asioita, jotka olivat kiistatta ihan aiheellisia. Lakiehdotus ei nimittäin noihin kysymyksiin, mitä ed. Kankaanniemi esille nosti, tuo selvää ratkaisua. En ainakaan minäkään pystynyt kyllä niihin kysymyksiin vastausta tästä ehdotuksesta löytämään. Näin ollen saattaa syntyä tulkintaongelmia, kun lakia mahdollisesti jossakin lähdetään toteuttamaan.

Pormestarimalli saattaa lisätä kansalaisten mielenkiintoa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan. Kunnallisvaalit voitaisiin käydä ikään kuin pääministerivaaleina. Meillä on kokemusta edellisistä eduskuntavaaleista, kun käytiin pääministerivaalit, ja luulenpa, että seuraavatkin eduskuntavaalit aika pitkälle käydään siinä hengessä, ja se, että tässä käydään tämän pormestarimallin kautta ikään kuin pääministerivaalit, voi olla, että se sitten aktivoi sekä poliittisia puolueita, kansalaisjärjestöjä että kansalaisia voimakkaammin politiikkaan ja myöskin sitten aktiivisemmin äänestämään.

Meillähän on Tampere, joka on päättänyt ottaa pormestarimallin käyttöön. Mielenkiintoista on nähdä se, miten se sitten toimii, ja varmasti hyvin tarkoin seurataan kokemuksia siltä alueelta, jos tämä laki nyt sitten menee läpi. Sitten on käytössä Turun-malli, jossa kunnanhallituksen puheenjohtajuus on kokopäivätoiminen. Myöskin tältä osin saadaan nyt sitten kokemuksia.

Valtuustoryhmien tukemisen osalta: Aina kun me pyrimme poliittista järjestelmää myöskin taloudellisten edellytysten toiminnan kautta vahvistamaan, on populisteja, on populisteja tässä salissa erittäin paljon, jotka hyökkäävät kansanvallan vahvistamista vastaan. On hyvä se, että ne järjestelmät, mitkä meillä on olemassa esimerkiksi poliittisten puolueiden tukemisen ja toiminnan vahvistamiseksi, ovat läpinäkyviä. En minä halua semmoista yhteiskuntaa enkä sellaista järjestelmää, jossa tulee niin sanottua piilotukea ja jossa myöskin korruptio saattaisi roihuta, niin kuin maailmalla tämmöisiä järjestelmiä on erittäin paljon, kun se ei ole läpinäkyvää.

Minusta valiokunta toteaa tässä erittäin hyvin, kun toteaa seuraavaa: "Valiokunta pitää ehdotettua säännöstä tarpeellisena valtuustoryhmien tukemista koskevien pelisääntöjen selventämiseksi. Säännöksellä on myös laajempaa merkitystä valtuustotyön ja kunnallisen demokratian edistämisen kannalta." Yhdyn tähän täysin, ja kun tämä on valiokunnan yksimielinen näkemys, niin ymmärrän sen, että sitä viisautta siellä on ollut harkita tätä asiaa ja yhtyä hallituksen esitykseen.

Luottamustoimivapaan osalta nykyisinhän tilanne on se, että luottamushenkilöllä ei ole Suomessa lain perusteella oikeutta saada työstä tai virasta vapautta luottamustoimen hoitamiseksi. Eräissä työehtosopimuksissa, kuten esimerkiksi metallin työehtosopimuksissa, on määritelty se, että voi saada sopimuksen kautta vapaata erikseen siitä sopien. Tämä nykykäytäntö on erittäin kirjava. Se on mielestäni johtanut siihen myöskin, että on yhä vaikeampi saada ihmisiä hoitamaan näitä yhteisiä asioita luottamustoimen kautta, koska työelämän rytmi on monella tapaa kiristynyt ja on yhä vähemmän sellaisia työnantajia, jotka katsovat suopeasti sitä, että hänen työntekijänsä tai heidän työntekijänsä lähtisivät kunnallisiin luottamustoimiin hoitamaan yhteisiä asioita. Tältäkin osin tämä tuo kyllä selvää parannusta nykykäytäntöön nähden. Tervehdin tätä esitystä myöskin ilolla. Tämä ilman muuta vahvistaa kansanvallan mahdollisuuksia päätöksenteon osalta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamia ajatuksia tästä lakiesityksestä.

Pormestarimallia voidaan kokeilla tietenkin Tampereella, ja se on mielenkiintoinen kokeilu. En sitä sinällään vastusta. Jos se tuo jotain uutta ja lisää kansalaisten ja kaupunkilaisten ja kuntalaisten kiinnostusta, niin mikäs siinä. Vähän kumminkin olen hieman, sanoisinko, kysymysmerkin takana, miten siinä käy, mutta kokeillaan, miten siinä käy, ja katsotaan sitten asiaa.

Sitten vielä täällä ed. Paasio totesi, että kun lähtee pormestariksi, niin saa virkavapaata, ja kun virka loppuu neljän vuoden päästä, niin pääsee virkaan ja samaan työtehtävään. Kun on tuolla yksityissektorilla, niin siellä ei semmoisia virkavapaita eikä virkoja ole, siellä vaan ollaan töissä tänä päivänä juoksupojasta toimitusjohtajaan, ja sitten jos on neljä vuotta pois, niin sitä saa työn, minkä sitten sattuu työnantaja antamaan. Ei siellä ole virkavapaita eikä virkoja, pakastevirkoja sitä varten, että tullaan sinne takaisin.

Minä olisin huolissani enemmänkin siitä, että miten ihmiset pääsevät osallistumaan. Ed. Laitinen tuossa jo sitä sivusikin. Yksityissektorilta ei tänä päivänä kyllä päästä kunnalliselämään mukaan. Jos sieltä lähdet tiiviimmin mukaan ja aikaa käytät, niin siirretään toisarvoisiin töihin, eikä sitä hyvällä katsota. Eli voi sanoa näin, että puolella kansasta ja enemmälläkin ei ole mahdollisuutta osallistua näihin tehtäviin. Se on huolestuttavaa. Toki vielä kuntatyönantaja ja kuntayhtymät ja valtio työnantajana katsovat, että se on hyve ihmiselle, että osallistuu yhteisten asioiden hoitoon, se on hyvä asia, mutta nyt yksityinen sektori voisi kyllä katsoa peiliin. Jos sieltä sitten lähdet mukaan, niin ainakin niillä, joilla on kellokortin takana ajankäyttö, palkanmaksu katkeaa siihen. Sieltä kuntatehtävistä saat paljon pienempää palkkaa. Se vaikuttaa sitten myös eläkkeisiin jnp., että ollaan aivan eriarvoisessa asemassa kuin jotkut muut kunnallisessa päätöksenteossa niin valtuustossa kuin hallituksessakin.

Tästä kuntapäättäjien vaikuttamisesta ja yksityisen kunnanvaltuutetun roolista: Nyt ollaan verkostokaupunkia luomassa moneen paikkaan, kuntien palvelut yhtiöitetään. Karkaa jo valtuustoistakin kunnallinen päätöksenteko pois. Ei siellä kukaan yksittäinen, jos yksi ihminen on pormestarina, vaikka se nyt olisi päätoiminen ja muuta, voi olla kaikkien alojen asiantuntija. Kyllä näitä toisaalta pitäisi virkavastuullakin hoitaa.

No, valtuuston tuki valtuustoryhmille ja kaupungin poliittisille ja kuntien poliittisille elimille, se minun mielestäni on hyväksyttävää, jos se on läpinäkyvää, että ei siinä sitten päästä niin kuin suosimaan joitakin ryhmiä enemmän kuin toisia.

Minun mielestäni se on valitettavaa, jos kuntavaalitkin menevät jonkinlaiseksi pääministerivaaliksi. Silloin jää toisarvoiseen asemaan se, mitä kunnissa on ongelmia. Niin kuin on vähän eduskuntavaaleissakin, että jos tulee pääministerivaalit, niin ei puhuta muuta kuin kuka on pääministeri, mutta niistä yhteiskunnan ongelmista, niistä ei puhuta, ne hautaantuvat sinne alle.

Kuntauudistuksesta toivoo, että se tulee, ja sen on pakko onnistua, jos ei tällä hallituskaudella, niin seuraavalla hallituskaudella, eduskuntakaudella, mutta vähän tulee semmoinen mieleen, että tuleeko siitä edes tuluskukkaroitakaan.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja ja erityisesti ed. Kallio, joka on poistunut salista, esitti hyvän analyysin tämän lakiehdotuksen sisältämästä kunnan velvollisuudesta esittää suunnitelma alijäämäisen tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä siitä, kuinka kunta tulee seuraavien enintään neljän vuoden aikana tämän kunnan talouden tasapainottamaan tai hankkimaan ylijäämäisen taseen.

Monissa puheenvuoroissa on viitattu tähän kunta- ja palvelurakennehankkeeseen, josta ed. Kankaanniemi erityisesti totesi, että se näyttää niin kuin, sanotaanko, valuvan jonnekin hiekkaan. Tämä hanke ei valu. Kyllä eduskunta tulee saamaan käsittelyynsä syksyllä tämän puitelakiehdotuksen ja valtioneuvosto kesäkuussa jo linjaamaan oman kannanottonsa.

Miksi otin tämän asian tässä yhteydessä esille? Siitä syystä, että mielestäni siinä, puitelaissa, pitää tulla lääke siihen, mikä jatkaa tätä prosessia, mihin tässä laissa niin kuin jää veteen piirretty viiva. Eli mitä sitten, jos kunnan talous ei tasapainotu siinä suunnitellussa max neljässä vuodessa, mitä sitten? Sama valtuusto tekee uuden suunnitelman. Eihän tämä johda mihinkään. Kyllä tarvitaan valtioneuvoston väliintuloa ja tarvitaan lakia, jolla valtioneuvosto voi puuttua tilanteeseen. Minulla on syytä uskoa, että tähän puitelakiin saadaan sellainen pykälä, joka antaa valtioneuvostolle oikeuden puuttua tilanteeseen. Se tulee olemaan yksi semmoinen erittäin tärkeä, jopa kynnyskysymys, koska ei voi olla oikein, että joku kunta voi rakentaa koko olemassaolonsa sen varaan, että verotulotasausjärjestelmän kautta avustuksin jatkuvasti sitä tilannetta hoidetaan niin, että kansalaiset saavat peruspalvelunsa, niin kuin perustuslaki edellyttää.

Sitten, arvoisa puhemies, minusta on erittäin juhlavaa tässä sanoa, että kun pormestarimalli on koko tämän esityksen se kirjavin ja värikkäin kohta, niin onhan meillä ylipormestari ja hän on Helsingin kaupunginjohtaja. (Eduskunnasta: Ei ole!) — Jaa, eipä ole tällä hetkellä. Nimittäin kun tämä ylipormestari-nimi on arvonimi, niin se haetaan aina uuden kaupunginjohtajan sitten jonkun aikaa oltua virassa. Vuosi tulee kuluneeksi, kun Eeva-Riitta Siitosen jälkeen Jussi Pajunen valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi, ja hakemus on kyllä vireillä, että hänelle tämä ylipormestarin arvonimi myönnetään, ja tasavallan presidentti sen sitten toivon mukaan myöntää ja piakkoin, ennen kuin tämä laki astuu voimaan, meillä on jo ylipormestari, ennen kuin valtakuntaan pukkaa pormestareita pilvin pimein. En kuitenkaan usko siihen, että pormestareita tulee runsaasti.

Olin allekirjoittamassa sen lakiehdotuksen silloin edellisellä kaudella kohteliaisuussyistä ja siitä syystä, että ajattelin, että on hyvä saada kunnallispolitiikkaan vähän luovuutta, ja näin nyt, kun tämä lakiehdotus täällä käsitellään, niin olen sitä kannattamassa, mutta en millään tavalla usko sen tuovan hyvin syvällisesti lisää demokratiaa kunnanvaltuustoihin.

Ed. Kauppila täällä kyseli, samoin ed. Laitinen arveli, että kunnanvaltuustojen todellinen valta on vähentynyt ja virkamiesvalta lisääntynyt. Kyllä näin saattaa olla käynyt, mutta kun meistä melkein jokainen on varmasti valtuutettu, niin voi sitten katsoa itseään peiliin. Mielestäni valtuutetuilla on niin paljon valtaa kuin he pystyvät ottamaan vastaan. Valtuutetulla on kunnallislain suoma oikeus saada kaikki tieto, mitä tarvitaan päätöksentekoon, ja tämä laki saattaa jonkun verran lisätä valtuutetun mahdollisuuksia luottamustehtävän hoidossa, kun muun muassa hänellä on oikeus saada vapaata tähän kunnallisen luottamustehtävän hoitamiseen. Eli kyllä demokratia toimii myös siinä suhteessa, kuinka valppaita ovat ne, jotka voivat sitten viime kädessä kuitenkin päättää.

Samaa se on eduskunnassa. No, ed. Kauppila kyseli, kuinkahan moni Lahden valtuutettu tiesi eilen, mistä päätettiin. No, kuinka moni kansanedustaja tietää joka viikko siitä, mitä lakeja täällä on tullut hyväksytyiksi? Eli kyllä se on meistä itsestämme myös kiinni, mitenkä demokratia toimii. Onneksi kansalaiset ovat valppaita ja seuraavat myös asioita. Se on demokratian ydin.

Haluan vielä ottaa yhden asian tai kaksikin esille. Mielestäni tämä valtuustoryhmien hyväksyminen, sanotaanko, lain tasolla eräänlaiseksi toimielimeksi on hyvä asia. Se ei ole piilopuoluetukea siinä tapauksessa, että se pelisääntö on avoin, niin kuin ed. Laitinen sanoi. Valtuustot voivat hyväksyä ne periaatteet, joilla tätä tukea myönnetään. Ei se käy niin, että mennään kunnanjohtajalle laskuja esittämään tai kamreerille, vaan pelisääntöjen on oltava avoimia ja valtuustojen hyväksymiä. Silloin voidaan katsoa, että tämä edistää kansanvaltaa. Kansanvaltaa edistää myös se oikeus, johonka jo aikaisemmin viittasin ja joka on luottamushenkilöillä tehtäviensä hoitamiseen saada työstä vapaata.

Sitten, arvoisa puhemies, nykylainsäädäntö on aina modernia ja modernissa lainsäädännössä pitää olla mukana kappale Sukupuolivaikutusten arviointi. Tällä lailla ei uskota olevan tässä suhteessa merkitystä, mutta muistutan vain, että kun meillä on 424 kunnanjohtajaa, heistä on miehiä 370 ja naisia 54. Valtuutetuista 63,7 prosenttia on miehiä ja 36,3 naisia. Kunnanvaltuustojen puheenjohtajista 24 prosenttia ja kunnanhallitusten puheenjohtajista 16 prosenttia on naisia. Eli kyllä tässä tulee sitä miettineeksi, onko kuitenkin se arkielämä perheissä ja ihmisten elämässä sellaista, että naisten on monta kertaa vaikeampi irrottautua poliittiselle uralle ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä, ja nuorempana ollessa.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Lämpimin mielin täytyy yhtyä ed. Hiltusen puheisiin muutamissa kohdissa, erityisesti Paras-hankkeen odotettavissa olevasta esityksestä, ja odottelen myöskin mielenkiinnolla ja odotan siihen sitä perälautaa. Käytiin lävitse eilen muun muassa hallituksessa sitä ja olin kuultavana paikallisessa tarkastuslautakunnassa eilen päivällä ja käytiin tätä pykälää lävitse. Kyllähän tämä semmoinen ympäripyöreä pykälä on, että niitä suunnitelmia voidaan tehdä sitten eteenpäin vaikka kuinka pitkälle, aina neljä vuotta, ja taas tehdään, ja jos ei mitään laukaisijaa ole olemassa, niin kyllä mahdottoman tilanteen edessä ollaan.

Mutta se on myöskin mielenkiintoista sitten, että jos ei kunnanvaltuusto tai kaupunginvaltuusto pystykään tekemään minkäänlaisia toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi, jos sairaanhoitopiiri vie kaikki rahat, minkäs sitten teet. Me olemme yrittäneet vääntää vaikka kuinka monesta rautalangasta mallia, ja sitten ohjausryhmässä osa porukkaa meni tekemään siellä noottia siitä, miten pitää toimia, että tämä päivystyshomma ei kerta kaikkiaan näin käy, me emme enää maksa, tästä on saatava muutama satatuhatta euroa pois. Sitten kun muutamat lääkärit ottivat kolmea neljää potilasta, viittä kuutta potilasta päivässä kahdeksan tunnin aikana vaan vastaan, niin annettiin komento, että jokaiselle lääkärille neljä potilasta per päivä lisää. Nyt on koko johtoryhmä sairaanhoitopiirissä närkästynyt, kun poliitikot ottavat kantaa operatiiviseen johtohommaan. Mutta jos ovat niin surkeata remmiä, etteivät mitään kerta kaikkiaan pysty tekemään, niin kai sinne jonkun on mentävä ojentamaan, miten lääkärikunnankin pitää toimia. (Ed. Hiltunen: Kuka ne on valinnut?) — Niin, nämä lääkärit? Ed. Hiltunen voi miettiä, kuka Husiinkin valitsee lääkärit. Joku lääkärijohtaja valitsee, ja sieltä ne keskenään sisältä tulevat. — Kyllä tässä ongelmia on myöskin kuntayhtymien kohdalla, missä päätäntävaltaa ei ole sitten muilla kuin asiantuntijoilla. Siihen tämä esitys ei sinänsä pureudu yhtään.

Se täytyy sanoa, että muuten tässä on kyllä hyviä ajatuksia ja hyviä esityksiä. Pormestarimallissa on aina vähän Tampereen-mallia, niin kuin olen naureskellut siitä, että on armeija näitä apulaispormestareita ja niin kuin vaan byrokratia lisääntyy siinä Tampereen-mallissa, kun sinne jäävät kuitenkin olemassa olevat johtajat kaikki töihin ja otetaan vain lisää väkeä siihen päälle. Mutta sinänsä pormestarimalli varmaan minun mielestäni toimisi, jos se todella ajateltaisiin loppuun asti.

Kunnanjohtajien asemahan on tällä hetkellä liian vahva. Eihän se ole mistään kotoisin, siinä täytyy olla vaikka minkälaista kommenttia, ennen kuin niistä eroon pääsee. Minusta sen kahden kolmasosan pitää riittää valtuutettujen äänistä ja sillä siisti. Ihan oikeasti voi kysyä, että jos kaksi kolmasosaa valtuutetuista on sitä mieltä, ettei ole luottamusta, niin mistä se hallinto-oikeus sen luottamuksen siihen sitten löytää. (Ed. Laitinen: Mäntästä kokemuksia!) — Niin, no, Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta.

No, nyt on eilen illalla Kuhmoisissa pistetty kunnanjohtaja kävelemään, että kyllä näitä ongelmia on. En minä väitä, että kunnanjohtajan asema on helppo ja työsarka on helppo, mutta jossain kulkee myöskin se raja, miten sitä luottamusta mielletään ja miten voidaan tulla toimeen siitä eteenpäin. Jos se kaksi kolmasosaa valtuutetuista on päättänyt, että nyt sitä luottamusta ei ole, niin ei sen palauttaminenkaan ihan helppo asia ole. (Eduskunnasta: Luottamusvirkamies on vaihdettava!) — Niin se on vaihdettava ja ne vaaleissa kyllä useimmiten aina jonkun verran vaihtavat.

Sitten tässä esityksessä oli näistä luottamustoimipaikoista ja siitä, että annetaan vapaat. Itse kun olin kaupunginhallituksen puheenjohtajana kaudella 1997—2000 ja yksityisellä työnantajalla autonkuljettaja, niin oli muuten melkoista talkoota ja melkoista soppaa. Kun aamulla lähdit neljän aikaan töihin, niin täytyi ruveta kellon kanssa ajamaan kilpaa, kerkiätkö ennen kello 17:ää Mänttään ja kuinka monta kertaa siinä ajetaan portista sisään auto ja äkkiä juosten ulos ja kotiin vaihtamaan haalarit pois ja suihkuun ja vaatteet päälle ja kaupungintalolle ja sitten parin kolmen tunnin päästä takaisin ja taas haalarit päälle ja jatkamaan sitä kuorman purkua ja työntekoa siinä. Minulla oli varmaan paras työmaa, mikä autonkuljettajilla voi olla, että itse sain päättää, koska olen töissä, mutta se päivän pituus ei ollut sitä kahdeksaa tuntia eikä kesken kaiken voinut lopettaa ja tilata helikopteria johonkin Porin nurkalle ja pyytää, että lennetään kopterilla Mänttään kokoukseen ja tullaan sitten takaisin. Minä luulen, että sitä ei kaupungin budjetti olisi kovin pitkään kestänyt.

Sain toki hoitaa vapaat työnantajan puolesta niin, että useimmiten en tehnyt kuin semmoista viittä—kuuttakymmentä tuntia kahdessa viikossa töitä ja loppu tuli kaupungilta. Se onnistui kyllä sillä tavalla hyvin, että työnantaja maksoi koko palkan ja sitten velkoi sen osan kaupungilta, mikä oli sovittu. (Ed. Kangas: Silloin se pelaa!) — Silloin se pelaa. — Mutta kyllä tästä niin tuhansia malleja tässä maassa on, että ei se kaikilla näin hyvin onnistu eikä kaikilla ole niin fiksuja työnantajia kuin silloinen työnantaja minulla oli, joka itse osallistui naapurikunnassa kunnallispolitiikkaan ja tiesi, mitä tämä homma on, ja silloin onnistuttiin homma hoitamaan.

Mutta kyllä tuossa, niin kuin ed. Kangas sanoi, ongelmia on. Hallitusten puheenjohtajat erityisesti ovat asemassa, jossa vain eläkeläiset ja viranhaltijat, joko kunnan tai valtion viranhaltijat, voivat ottaa pestin vastaan. Kyllä se on selvä, kaventava asianhaara suomalaiseen demokratiaan, ei siinä ole kaikilla mahdollisuutta osallistua. Ed. Hiltusen kommentti siitä, että naiset eivät pysty osallistumaan, pitää kyllä tasan tarkkaan paikkansa. Kyllä pienten lasten äideillä on todella vaikeata osallistua ainakin tämmöisille johtopaikoille, joissa joutuu enemmän olemaan liikkeellä.

Valtuustoryhmien tukemiseen täytyy sanoa, että vähän on semmoinen asia, että ei ole muuten helppo juttu. Ajatelkaapas, että meillä on sentään, montako niitä kuntaa on, toista sataa, missä eräällä ryhmällä on yksinkertainen enemmistö, ja joitain kuntia, missä ei ole ehdokkaitakaan ollut muista puolueista kuin yhdestä tietystä puolueesta. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) — Joillain on kuulemma tässä Suomenmaassa. Minä olen lukenut kalenterista, kunnalliskalenterissa on lukenut näin. — Niin kyllähän siellä voidaan tehdä päätöksiä ihan miten halutaan, eikä ole pelkoakaan siitä, että kuntalaiset oikein kovasti kommentoivat. Ja mitä sillä on väliä, vaikka kommentoivat?

Tietenkin aidossa demokratiassa tämä asia voidaan pelisäännöillä hoitaa kunnolla ja ihan nätisti. Nythän menee talkoitten puolelle jokaisen kaupungin- tai kunnanvaltuutetun työ. Ainakin pienemmissä kunnissa kokouspalkkiot ovat sen suuruisia, ettei niistä kellekään verojen ja maksujen jälkeen mitään jää. Saa nyt nähdä, mitä auttaa tämä verovähennyskuvio, joka nyt tämän vuoden alusta tuli voimaan, auttaako se mitään tähän. Mutta eivät siellä valtuustoryhmätkään kyllä oikein paljon mitenkään pysty kehittämään toimintaansa tai semmoisia toimia tekemään, missä tarvittaisiin rahaa taikka varoja, kyllä ne kaikki menevät jokaisen valtuutetun oman pussin päälle. Ja kuinka paljon on sitten mieltä siinä, että ensinnä kulutat aikaasi ja sitten vielä maksat siitä ajan käyttämisestä? Kyllä tässä kohtaa olisin vakaasti sitä mieltä, että harkiten tätä asiaa voidaan näin tehdä ja se voidaan viedä. Uskon, että useimmissa kunnissa kuitenkin järki voittaa ja demokratia toteutuu niin, että ei siinä ylilyöntejä tule.

Puhemies! Taisi tulla kaikki suurin piirtein käsiteltyä, mitä pitikin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Kun itse en ole asianomaisen valiokunnan jäsen, niin en pysty sisäistämään ihan tarkasti tämän mietinnön perusteella näitä asioita. En osaa ottaa kantaa sillä tavoin, mikä hyöty mahdollisesti on pormestarimallista tai ei.

Mutta kiinnitti vaan huomiota se, että kyllä kunnanjohtajan asema on tällä turvattu taloudellisesti ja viran puolesta näköjään aika hyvin, koska tässä uudessa kirjauksessa on nimenomaan todettu se, että silloin kun kunnanjohtaja menee toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen, niin silloin hän saa ne samat edut kuin hänellä on aikaisemminkin ollut. Eli lisää menoja kunnalle, jos siirrytään, ainakin pienemmissä kunnissa, tällaiseen pormestarimalliin, jossa nyt sellaisia tehtäviä ei oikein paljon ole, joista maksetaan sitä samaa palkkaa, mikäli itse ymmärsin tämän sanamuodon oikein.

Arvoisa puhemies! Sitten valtuustoryhmien tukemisesta olen kyllä ed. Rönnin kanssa samaa mieltä. Kyllä myös sellaisia kuntia on ainakin Pohjanmaalla, jossa teillä sosialidemokraateilla on 1—3 valtuutettua, ja hyvin monessa kunnassa on tällä johtavalla hallituspuolueella yksinkertainen enemmistö, ja tiedän jo tähän mennessä, minkälaista on pienen puolueen edustajan olla sellaisessa kunnassa. Sen johdosta olisin kyllä toivonut, että tähän olisi otettu jonkinlaista kantaa nimenomaan sillä tavoin, että kohdeltaisiin edes tasavertaisesti muita ryhmiä. Eli se vaara piilee tässä.

Myöskin siitä, mihin ed. Kankaanniemi viittasi: Itse kun täällä olen ollut vuodesta 1987, tiedän myöskin eduskuntaryhmien määrärahojen osalta, miten täällä on edetty, ja valitettavasti meille kävi niin kuin kävi. Mutta olen sitä mieltä, että aina silloin kun annetaan rahaa, sen verran olen oppinut, ei riitä edes se, mikä meidän osaltamme tehtiin, eli tilitoimisto teki kaikki asiat ja kaikki oli kunnossa sen mukaisesti, mitä edellytettiin.

Mutta kun täällä ei ole mitään mainintaa — minä en ainakaan itse löytänyt tästä valiokunnan mietinnöstä — niin se saattaa tehdä tilanteen aika ongelmalliseksi. Millä tavoin sitten tosiaan eri valtuustoryhmiä kohdellaan ja mitkä tulkitaan sellaisiksi informaatio- ja tiedotustilanteiksi, joihin kunnan rahaa, niitä vähiä rahoja, annetaan, kun edes vapaaehtoistyöhön eli yhdistystoimintaan nuorisolle ja muille ei rahaa riitä ainakaan meidän kunnassamme?

Nyt jos suurin ryhmittymä yksinkertaisella äänten enemmistöllä sanoo, että nyt heidän ryhmälleen näin ja näin paljon, ja sitten tulee oma tulkinta ikään kuin siihen vielä, kun he päättävät, ketkä saavat ja kuinka paljon, niin olisin toivonut kyllä, että valiokunta olisi ottanut tähän tarkemmat määräykset sillä tavoin, että se on todella läpinäkyvä ja selventävä nimenomaan tällaisten ongelmakuntien osalta, mitä Pohjanmaallakin on. Tiedän sen, että omassa kunnassani kyllä kaikki muut paitsi tämä yksi ryhmittymä ovat aika vaikeuksissa.

Arvoisa puhemies! Positiivinen seikka tässä hallituksen esityksessä on luottamustoimivapaa. En halua lähteä toistamaan niitä asioita, joita täällä on esitetty, mutta tiedän kokemuksesta, että moni ei halua edes lähteä ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin eikä myöskään sen jälkeen, jos kysytään lautakuntaan jne., vaan sanovat, ettei voi lähteä ja mitä työnantaja sanoo, kun ei voi olla pois töistä. Eli siltä osin mielestäni tämä on erittäin hyvä. Ja tästä toteamuksesta, missä valiokunta toteaa nimenomaan yksinhuoltajien ja omaishoitajien osalta esimerkkeinä: nämä ovat tärkeitä asioita, ja ne pitäisi pystyä hoitamaan sillä tavoin, että heidänkin tilanteensa selviäisi ja selventyisi siltä osin, että kaikki voivat osallistua silloin tällaiseen toimintaan, jos kerran on aktiviteettia yhteisten asioitten hoitamiseen.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä ihan lopuksi kuntatalouden tasapainottamisesta. Kun seuraa lehtikirjoittelua nyt, kun muutamassa kunnassa meidän alueellamme ovat jopa tilintarkastajat ilmoittaneet, että eivät myönnä vastuuvapautta, kun alijäämät ovat vähän liian suuret jatkuvasti olleet, niin mietin sitä, mitä myös ed. Rönni täällä sanoi tällaisten kuntayhtymien osalta ja erikoissairaanhoidon osalta. Se on tärkeää toimintaa, välttämätöntä toimintaa, mutta kun ne tehtävät kaatuvat vähän liikaa kuntien niskaan ja kun myöskin meillä on lakimääräisiä tehtäviä kunnille asetettu ja viime aikoina minun käsitykseni mukaan valtiovalta ei ole osallistunut ihan sillä tavoin niitten asioitten tukemiseen, mitä on sinne kuntien niskaan sälytetty, niin en tiedä, mikä on oikea tapa, mutta kuten ed. Hiltunen täällä totesi, mitä järkeä siinä on sen jälkeen, että valtuusto tekee uudelleen taas uuden toimenpideohjelman, kun edellistä ei ole pystytty toteuttamaan?

Pitääkö meillä olla sitten joku uudentyylinen Lex Karkkila tai joku muu vastaava, jossa on useampia pieniä kuntia, jossa sitten valtiovalta ikään kuin tulee hätiin, niin itse en osaa siihen sanoa sen enempää, mutta ongelmana pidän nykyistä tilannetta siinä, että ei millään tasapainottamisohjelmilla todellisuudessa päästä hoitamaan kuntien asioita silloin, kun on nykyinen lainsäädäntö velvoitteineen ja muun muassa erikoissairaanhoidon osalta. Ainakin meillä päin aika kovia laskuja tulee siitä. Kannattaisi harkita joskus minun mielestäni sitä, pitäisikö erikoissairaanhoito siirtää valtion hoidettavaksi kustannusten osalta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamaan asiaan vielä tästä kunnan taloudesta ja alijäämistä ja mahdollisista ylijäämistäkin. Nythän tiedetään, missä kunnossa meidän kuntamme ovat. Onko nyt perusteltua kuvitella, että valtioneuvosto ottaisi sinne lainsäädäntöön semmoisen pykälän, että se sitten maksaisi näitten kuntien ... Mitä? Mitä se siellä maksaisi? Elikkä minusta yhtä hyvin lainsäädäntö voi tehdä sen, että aika monen kunnan kannattaakin heittäytyä eikä anoa mitään ylimääräisiä apuja vaan pistää talous siihen malliin, että varmasti pääsee valtion hoteisiin vähäksi aikaa. Tämäkin puoli on otettava huomioon, sillä kuntien taloudet ovat todella kuralla.

Sitten tämä ed. Laitisen pääministerinvaali oli sillä lailla mielenkiintoinen, että jos nyt kuvitellaan johtamisjuttuja, niin mitäs, jos alempi virkamies valitaankin pormestariksi ja siinä on entinen kaupunginjohtaja, minkälaiset suhteet ovat, koska ilmeisesti tällä alemmalla täytyy olla jotakin poliittista pyrkyryyttäkin siinä ollut, jotta hänet valitaan.

Toinen asia tähän talouteen. Mietin vaan luottamustoimisia pormestareita silloin, kun on vaikeaa kunnalla ... (Välihuuto) — On niitäkin. — Elikkä silloin kun kunnan talous menee kuralle, niin mietin vaan, minkälainen vaihtuvuus siinä sitten on pormestareilla ja halukkuus toisaalta. Silloin kyllä haetaan sopivia eikä päteviä.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuntatalouden tasapainottamisessa tietenkään ratkaisu ei voi olla se, että valtio kuittaa viulut. Se perälauta tarkoittaa jotakin muuta, elikkä joku puuttuu voimallisesti ja laatii todelliset suunnitelmat ja pakottaa toteuttamaan sellaiset toimet, että kuntataloudet saadaan tasapainotetuksi. Tätä perälautaa tässä peräänkuulutetaan eikä suinkaan, että luvataan rahaa hoitaa sitten, kun kuntatalous on saatettu huonoon kuntoon. Tämä on hyvin tärkeää, koska tämä monessa puheenvuorossa on nostettu esiin, ja toivottavasti siihen löytyy joku lääke.

Kun Paras-hanketta tässä kehutaan, tässä luvattiin jo juhannukseen mennessä jotain, mutta ei ole vielä mitään kuulunut muuta kuin vähän kaikenlaisia kaikuja. Kyllä tuossa joku luonnos on minullakin nähtävissä, mutta eipä siinä paljon kyllä luvata vielä. Toivottavasti syksy tuo tullessaan paljon enemmän.

Kolmantena asiana haluan yhtyä niihin, jotka peräänkuuluttavat, miten kuntalaisilla on mahdollisuus osallistua kunnan asioiden kehittämiseen, millä tavalla edistetään sitä työnantajasuhteessa ja muissa ja esimerkiksi naisten osallistumista. Siihen pitäisi löytyä lääkkeitä, koska virkamiesten valta on kasvanut kohtuuttomasti ja kysymys on siitä, miten luottamushenkilöt pystyvät tehokkaasti osallistumaan todellisten asioiden hoitoon eikä vain menemään kokoukseen ja toteuttamaan eteen tuodut virkamiesten päätösesitykset. Kyllä se on huomattu, että niissä on monta kertaa tarkistamista ja huonoja valmisteluja.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Emme tässä nyt Paras-hankkeen osalta mitenkään erityisesti sen enempää ed. Hiltunen kuin minäkään sitä kehuneet, vaan todettiin se, että valmistelu vie oman aikansa, se vaan on näin. On nimittäin niin, että tässä on vuosikymmeniin merkittävimmästä hankkeesta kysymys.

Kuntatalouden osalta olen tasan tarkkaan samaa mieltä esimerkiksi ed. Nepposen kanssa siitä, että eihän se voi olla tietenkään niin, että valtiolle työnnetään laskut ja valtio ne kuittaa, vaan kyllä tähän pitää saada selkeät pelisäännöt ja perälauta. Toisaalta on niin, että kyllähän vastuuttomia sellaiset kuntavirkamiehet ja valtuutetut ovat, jotka eivät puutu riittävän hyvissä ajoin asioihin ja lähde kääntämään kelkkaa toiseen suuntaan, jos ollaan talouden syöksykierteessä.

Tähän luottamustoimivapaaseen vielä: Näen tämän kovin merkittävänä ja yhtenä tämän lakiehdotuksen merkittävimmistä positiivisista asioista. Minun oma kokemukseni on se, että edellisen työnantajan palveluksessa ollessani olin sekä valtuutettu että kaupunginhallituksen jäsen ja sain sovittua työnantajan kanssa — työnantaja oli silloin Valmet ja olin sen tehtaan pääluottamusmies. Sain sovittua sen, että voin käyttää kunnallisiin tehtäviin niin paljon aikaa kuin tarve vaatii. Silloin työnantaja ja eräät yritykset näkivät sen, että on tärkeätä se, että heiltä on mukana henkilöitä kunnallisessa päätöksenteossa. Tilanne tältä osin on aivan olennaisesti muuttunut. Tältä osin tässä tulee kyllä korjausta tähän ongelmaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Keskustelussa on tullut paljon arvokkaita, kriittisiäkin näkökulmia esille näistä kaikista asioista. Olisi tietysti syytä hallituksen kyllä niitä tarkoin vielä pohtia ja näitä lakiesitykseenkin sisältyviä pykäliä ja perusteluja uudelleen tarkentaa mahdollisimman nopeasti. Näissä on aika hankaliakin kysymyksiä.

Tästä pormestarimallista sen verran vielä, että kunnissa on tämä johtajuusongelma, niin kuin Euroopan unionissa, aika paha monella paikkakunnalla. Jos se sitten yritetään ratkaista sillä, että johtaja siirretään sivuun, hänelle maksetaan entiseen malliin isot korvaukset, otetaan luottamushenkilöpohjainen pormestari hoitamaan niitä tehtäviä, hänen koulutuksensa voi olla mikä tahansa tai hän voi olla eläkeläinen tai muu sinänsä varmasti viisas ja pätevä ihminen, mutta on kuitenkin esittelijänä ja on suuri vastuu isoista asioista, niin kyllä siihen ongelmia sisältyy ja henkilöristiriidat saattavat jopa pahentua. Näitä ei ole ehkä nyt kyllä ihan riittävästi tässä pohdittu.

Sitten tähän kunnalliseen puoluetukeen, mikä tässä nyt tosiasiassa on tulossa, kyllä, niin kuin täällä ovat monet myöntäneet, liittyy erittäin hankalia kysymyksiä. Näissä kunnissa, joissa on todella meillä sitten kielipuolue tai joku muu puolue yksinkertaisena enemmistönä, kyllä se johtaa sellaiseen tilanteeseen myös helposti, joka ei ole kunnan eikä kuntalaisten etu, kun tätä läpinäkyvyyttä tähän järjestelmään ei ole luotu eikä minkäänlaista jälkikäteistä kontrollia. Rahat voidaan käyttää käytännössä mihin tahansa. Saavatko edes kunnan tilintarkastajat mennä tarkastamaan, mihin ne on käytetty, vaikka ne ovat yhteisiä verorahoja? Tämä on kyllä todella hankala ja vakavakin kysymys, jos tämä menisi eteenpäin. Mutta lakiin tämä nyt tulee joka tapauksessa, jos tämä hyväksytään.

Pienyrittäjien asema työnantajana tässä pitää muistaa. Täällä ovat puhuneet ne, joilla on ollut suuret työnantajat, jotka ovat pystyneet antamaan mahdollisuuksia työntekijöilleen hoitaa kunnallisia luottamustehtäviä. Pienyrittäjän osalta tässä voi tulla jopa ongelmia enemmän. En tiedä, miten valiokunta tähän asiaan tältä kannalta puuttui.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että hallintovaliokunta on tehnyt hyvän mietinnön. Tämä on sopivan mittainen niin, että rahvaskin jaksaa tämän läpi lukea. Arvelin keskittyä ensinnäkin tähän Paras-hankkeen taustoihin liittyvään kuntarakenteeseen, mutta käydyn keskustelun perusteella en malta olla kommentoimatta myöskään muutamaa muuta asiaa.

Ed. Kankaanniemi käytti puheenvuoron pormestarimallista ja siihen liittyvästä vaihtuvuudesta. Kyllä tietenkin omat riskinsä siinä asiassa on olemassa. Olen ennen tämän asian puolesta lämpimästi puhunut enkä ole ajatuksia muuttanut vieläkään. Näin ajatellen ja katsoen, kun tämä pormestari kuitenkin vaaleissa valitaan kaudeksi, niin ainakin silloin hänestä päästään eroon. Jos tätä maailmaa katsotaan, niin minä kyllä mielelläni olisin sellaisessa kunnassa asukkaana, missä olisi tämmöinen pormestari niin kuin ed. Kankaanniemi, jolla on elämänkokemusta ja näkemystä vähän laajemminkin, sosiaalista sekä taloudellista näkemystä. Se olisi luotettavaa ja turvallista.

Yksi, minkä tiedän, on se — en nyt näe kiivaita tasa-arvoihmisiä salissa mutta tiedän kuitenkin — että sen pohjalta tämmöiseksi vapaissa vaaleissa valittavaksi pormestariksi tuskin nyt ihan elämänkokemusta vailla oleva nuori tyttö tulisi valittua, niin kuin monesti muutoin näissä tasa-arvoasioissa esille tuleekin. (Ed. Holmlund: Mitäs pahaa nuorissa tytöissä on?) Näin arvellen kyllä siinä on paljon hyvääkin. Jos todetaan, että tämän pormestarimallin kautta päästäisiin eroon tästä vähemmän sopivasta kunnanjohtajasta ja tässä kuitenkin samat edut turvataan, niin tämä on riski olemassa.

Mitä syntyy sitten tähän valtuustoryhmien tukemiseen, yhdyn samaan kuin ed. Kankaanniemi, että kyllähän tässä eräänlainen yhteiskunnan tuki tähän poliittiseen toimintaan sitä kautta tulee ja syntyy. Tuskin hallintovaliokunta on miettinyt sitä, että nykyisinhän lienee erittäin monissa kunnissa tämmöinen tapa olemassa, että korotetaan kokouspalkkiota, mistä jonkin näköinen prosentti, puolet taikka joku muu menee puolueveroon ja sinne valtuustoryhmien pyörittämiseen, hoitamiseen ja tähän poliittiseen valmisteluun — en käytä sanaa juonittelu, kun se nyt ei oikein tähän satu, mutta tähän poliittiseen valmisteluun — ja sitä kautta rakenteluun. Olisi hallintovaliokunta voinut yhden rivin kirjoittaa, että ehkä tämä valtuustoryhmien tukeminen samalla pienentäisi omalta osaltaan vähän kokouspalkkioitten korottamistarvetta. Luulen, että siinä se sisältö olisi olemassa.

Sen pohjalta voisi sanoa tietenkin, kun täällä puhuttiin isoista ryhmistä — en tiedä, edustaisinko nyt puheenvuorossani isoa vaiko pientä ryhmää — että jos tätä tukea ajatellaan, niin tietenkin joku lukumäärähän siinä täytyy olla, niin että jos on ryhmässä paljon jäsenien tukea, tulee vähän enemmän kuin jos on vähän. Mutta käsittääkseni valtuustoryhmän perusasiat pitää siinä ryhmässä hoitaa, vaikkei siinä olisi kuin yksi jäsen.

Tulee tässä mieleen viime eduskuntakaudelta, kun ed. Aittoniemi alkiolaisen keskustaryhmän edustajana kertoi, kuinka ryhmässä päätöksiä tehtiin: Ensin puheenvuoron esitti esittelijä Aittoniemi, sitten puhui virkamies Aittoniemi, ja loppujen lopuksi päätti edustaja Aittoniemi, ja tästä laadittiin pöytäkirja. Kyllä se oman teatterinsa vaatii tämäkin, ja joku semmoinen perusraha ryhmälle tarvitaan, millä se toimii ja pelaa.

Tästä luottamusmiesvapaasta on ollut keskustelua, ja tähänkin ed. Kankaanniemi viittasi, että pienen työnantajan näkökulmaa ei tässä asiassa ole ollut. Edustan itse sen pienen työnantajan näkökulmaa ja ymmärrän erinomaisen hyvin, että silloin, kun on luottamushenkilönä, niin myöskin hän on varmaan vastuullinen työntekijä sille työnantajalle. Sen pohjalta tämän asianhan käytännössä on pitänyt selkeästi toimia ja on toiminutkin ilman tätä asianomaista lakiakin. Sillä lailla arvellen työnantajan kannaltahan on oleellista, että nämä työt tulee hoidettua ja tehtyä. Se on sen työnantajan kannalta ja bisneksen kannalta edullista, että tämä työntekijä on kaikessa mukana.

Mutta käsitän niin, että tämä laki on vähän kirjoitettu sillä hengellä, että sellaiselle änkyrälle, mistä siellä työmaalla ei ole muutenkaan päästy eroon, tämä turvaisi asemat ja mahdollisuudet. Jos sitä tässä tapauksessa ja tässä merkityksessä joudutaan käyttämään, niin silloin se ei ole oikeaan paikkaan sattunut eikä oikeahenkinen eikä oikeasisältöinen. Mutta luulen niin ja toivonkin, että näitä änkyröitä olisi tässä maassa nyt ja varsinkin tulevaisuudessa vielä entistäkin vähemmän.

Mutta, herra puhemies, siihen varsinaiseen sisältöön, mitä tulee tähän kuntatalouteen ja kuntarakenteeseen. Nythän käydään pontevaa keskustelua tästä Paras-hankkeesta ja kaupunkimaisten, suurten kuntien holhoamisvelvollisuudesta, ja mitä siinä sitten muuta lieneekin. En voi olla muistuttamatta siitä, että olen tehnyt toimenpidealoitteen näitten asioitten ratkaisemiseksi niin, että kuntatasolla itse katsotaan, mihin mennään ja mitä hoidetaan ja mitä tehdään, ja eletään niitten mahdollisuuksien mukaan, mitkä ovat kunnan resurssit ja rahavarat olemassa, taloudelliset ja toiminnalliset varat. Yleensä on helppo keskustella rahavaroista, mutta siihen liittyy monta muutakin toiminnallista asiaa.

Tietenkin jollakin puitelailla, pakkolailla, päästään asiassa nopeammin eteenpäin, mutta mielestäni sen pienen kunnan, mikä saattaa olla pieni kaupunki taikka maalaiskunta, pitää itse ratkaista ne asiat, millä resursseilla pystytään turvaamaan sellaisia taikka tällaisia palveluita. Kun katsotaan sitä pientä, usein kaukaista maalaiskuntaa, sen pitää myöskin katsoa se, paljonko niitä tuloja on olemassa, paljonko kuntalaiset ovat halukkaita maksamaan siitä kunnallisveron muodossa, paljonko ovat valmiita maksamaan näitä palvelumaksuja elikkä käyttömaksuja, ja sitten niillä ratkaista se yhtälö. Totuus on kuitenkin se, että sen jälkeen, kun liitos tapahtuu, siellä pienessä kunnassa ei jää mitään muuta sinne kirkon liepeille kuin katuvalot palamaan, viimeinenkin virkamies ennemmin taikka myöhemmin häviää sieltä lopullisesti pois.

Jos tähän malliin mennään ja sopeutetaan, että nämä palvelut on jostain ostettavissa, ei tarvitse olla joka kunnassa omaa kulttuurisihteeriä, kun tämä voidaan hoitaa muutenkin, ja lakisääteisesti vähän kevennetään, ettei joka kunnassa tarvitse olla kunnanjohtajaa, vaan se voisi olla yhteinenkin jonkun toisen kanssa jne., niin luulen, että tämä asia toimisi myöskin siellä sellaisenaan, että kuntalaiset voisivat elää tyytyväistä elämää, vaikka eläisivät itsenäisinäkin, ja siitä huolimatta tämä palvelurakenneuudistus tapahtuisi niin, että palvelut tuotettaisiin siellä, missä ne olisivat kaikkein edullisimpia olemassa. Mutta se on arvovalintakysymys, halutaanko tähän mennä vaiko ei ja halutaanko kunta säilyttää itsenäisenä, vaikka palvelut ovat vähän nuukemmatkin kuin ne tänä päivänä ovat olemassa.

Sitten, herra puhemies, siihen, jos tämä peli ei toimi: Mielestäni siinä omassa esityksessäni on aivan selkeä ratkaisu siihen toimimattomuuteen, että jos kunnan talous on pysyvästi alijäämäinen ja kunnan rahat ovat loppu, niin valtio haltuunottaa, sijoittaa sinne, mihin parhaakseen katsoo. Sen jälkeen se on kunnan johdon ja luottamushenkilöiden oma valinta, minkä kaavan kautta he menevät ja tekevät, tekevätkö vapaaehtoisesti vai pakolla vai panevatko omat taloudelliset toimintansa siihen järjestykseen, että tämä asia toimii ja pysyy pystyssä ja se toiminnallinen tulos tai palvelujen tarjonta on vähän ohuempi kuin se muuten on olemassa.

Ja vielä pyhimmäksi lopuksi tähän asiaan: Jos siinä kunnassa, missä varat ovat loppu, tehdään kohtuuttomia investointeja, sellaisia, mitkä eivät ole kunnan toimintojen kannalta tarpeellisia, välttämättömiä ja selkeästi ulkopuolelta katsottuna ovat täysin ylimitoitettuja ja edesvastuuttomia, missä tehdään niin, että sitä ottavaa kuntaa tai valtiota tai muuta varten rakennetaan ikään kuin valmista velkaa, siis ei ole varallisuutta, vaan tehdään valmista velkaa, niin nämä luottamushenkilöt ja toimeenpanevat virkamiehet pantakoon edesvastuuseen ja maksamaan sitten ne laskut, joita tehdään sellaisessa tilanteessa, missä nähdään, että ei ole taloudellisia selviytymismahdollisuuksia. Elikkä tapahtuu tämmöinen kuntakonkurssi, mutta sille löytyy maksaja näistä luottamushenkilöistä ja toimeenpanevista virkamiehistä.

Herra puhemies! Tämä näin lyhyesti. En tiedä, ymmärsivätkö kaikki kuulijat, mutta minä uskon, että tuskin he enempää puhetta tähän asiaan omalta kohdaltani tarvitsevat.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa edustajat Nepponen ja Kankaanniemi ainakin ottivat vielä esille tämän alijäämäkuntien ongelman. Kyllähän se on tosiasia, että ei valtio voi puuttua niin, että annetaan lisää rahaa ja sitten syntyy tilanteita, joihin ed. Seppo Lahtela viittasi puheenvuorossaan. Kyllähän kunnanhallitukset ovat myös vastuussa, jos mitään ei tehdä, vaikka on alijäämätilanne.

Kunta- ja palvelurakennehankkeeseen lähdettiin hallitusohjelman ulkopuolelta siitä syystä, että meillä oli 2004 tilinpäätöksissä kunnissa 139 alijäämäkuntaa nyt jo. Ja kun syntyy tämä uusi laki, uskon niin, niin siinä sitten ei ilmeisesti voida ottaa koko tätä mennyttä aikaa, vaan jostakin täytyy panna peli poikki ja antaa kaksi vuotta esimerkiksi aikaa kunnille, jona aikana on itse selviydyttävä siitä alijäämätilanteesta, mutta sitten valtioneuvosto, valtiovalta, voi puuttua. No, mihinkä se johtaa sitten? Ei siihen, että lisää annetaan rahaa, ehkä selvitysmiesmenettely voi olla se. Lex Karkkila ei sellaisenaan varmasti näihin uusiin tilanteisiin sovellu, mutta ei tule olemaan helppo tehtävä eduskunnalle, kun lakia käsitellään, löytää sellaista ratkaisua.

Sitten täytyy vielä miettiä, mikä kunta voidaan velvoittaa ottamaan vastaan sellainen kunta, joka tosiaan ei pysty enää toimimaan, jos näin huonosti annetaan asioiden mennä. Tällä hetkellä muutamia kuntia on jo olemassa siinä jamassa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa asiassa on varsin laajalti käsitelty kunnalliselämän kysymyksiä laajemmalti, kuin itse hallituksen esitys tältä kohdalta esille tuo. Hyvin pitkälti tekee mieli yhtyä muun muassa niihin ajatuksiin, joita edustajakollega Seppo Lahtela on täällä tuonut esille. Itse näen kunnallisen lähidemokratian, kunnallisen itsenäisyyden, eräänä suomalaisena arvona, jolla on tulevaisuutta jatkossakin. Sitä kautta ihmiset voivat vaikuttaa, kuntalaiset, lähiympäristönsä asioihin, ainakin tuo mahdollisuus on. Silloin voidaan tuntea niitä ihmisiä, jotka ovat kunnallisvaltuustoissa, kunnallishallituksissa, lautakunnissa, ja vuorovaikutus voi olla molemminpuolista. Tietysti mukana voi olla omat ongelmansakin, mutta myös nimenomaan mahdollisuudet.

Näen, että kuntataloudet ovat vaikeuksissa sen takia, että viimeisen 15 vuoden aikana valtio ei ole voinut osoittaa kunnille niitä voimavaroja, joita ne tarvitsisivat kansalaistensa perustarpeitten hoitamiseen. Tämä on ollut se pohjimmainen ongelma. Kunnalliselämässä itse mukana olleena jo vuodesta 1977 alkaen muistan ajan, jolloin valtionosuudet olivat Keuruun kaupungissa ja yleensä kunnissa kaksi kolmatta osaa kuntien tulopohjasta, noin karkeasti sanottuna. Sitten ne ovat pudonneet puoleen tästä eli yhteen kolmasosaan ja osaltaan sen allekin. Samalla kuntien vastuut ja tehtävämäärät ovat osaltaan kasvaneet. Tässä on perusongelma, miksi kunnissa on vaikeuksia. Voivathan kunnatkin tehdä tietysti harkitsemattomia päätöksiä, näitäkin tietysti osaltaan on, mutta näen, että lähtökohtana on lähikunta, kunnallisvaikuttaminen läheltä, ihmisten äänten kuuleminen, vaikuttamismahdollisuus. Nämä ovat arvoja. Yhteistoiminnalla, johon muun muassa ed. Seppo Lahtela viittasi, voivat pienikokoisemmatkin kunnat saavuttaa sitten niitä mahdollisuuksia, joita on suuremmilla kunnilla.