Täysistunnon pöytäkirja 61/2007 vp

PTK 61/2007 vp

61. TIISTAINA 9. LOKAKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi sotilasvammalain 6 ja 17 §:n muuttamisesta

 

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! On käsittämätöntä, ettei tässä lainsäädännössä olevaa byrokraattista asiaa työkyvyttömyysasteesta saada pois sotavammalaista. Käsite "työkyvyttömyysaste" halventaa niitä 14 000:ta sotavammaista, joiden keski-ikä on 85 vuotta. 85-vuotias sotavamman saanut henkilö on sataprosenttisesti työkyvytön riippumatta vamman asteesta. Odotan, että hallitus poistaa koko työkyvyttömyysasteen lainsäädännöstä ja antaa samat edut kaikille niille 14 000:lle vielä jäljellä olevalle sotavamman saaneelle henkilölle. Hallitus voisi vihdoin poistaa tämän häpeällisen lainsäädännön, joka ivaa yli 80 vuoden ikäisiä kunniakansalaisiamme.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemminkin monta kertaa puhunut tästä asiasta ja aina vähän mollivoittoiseen sävyyn. Olen samoilla linjoilla kuin ed. Laxell tämän asian suhteen. Hyvin moni muu meistä tässä salissa on ollut samoilla linjoilla.

Se on minun puheeni suurin kysymys tässä. Se ei kohdistu tälläkään kertaa hallitus—oppositio-jännitteisiin, vaan johonkin aivan muuhun. Kaikki tämän salin edustajat ovat kuka missäkin puhuneet näistä asioista erittäin myönteiseen sävyyn silloin, kun nämä ryhmittymät ovat käyneet täällä eduskunnassa asioitaan esittämässä, on oltu sitten hallituksessa tai oppositiossa. Itsenäisyyspäivän puheissa, kaatuneiden muistopäivän puheissa ja muualla kaikkialla on raikunut suorastaan kunniakansalaisen maine ja termi ja se, miten pitää kohdella etenkin sotainvalideja mutta myöskin sotaveteraaneja.

Tämä on ihan selvä asia, ja sen takia minä nyt tässä itseänikin yritän taas kerran likoon laittaa, vaikkei se nyt näytä mitään missään aiheuttavan, mutta ehkä joku pikkanen juttu kuitenkin liikahtaisi. Nimittäin tämän ikäistä kohderyhmää ei ole paljon. 85-vuotiaita sotainvalideja, tai 86-vuotiaita peräti, on noin 11 000 tietääkseni ja 75 000 on sitten sotaveteraaneja. Se on se koko ikäryhmä, mikä Suomessa on tässä nyt keskustelun kohteena.

Tämä hallituksen esityshän on oikean suuntainen. Tässä alennetaan näitä haitta-asteprosentteja, mutta on aivan absurdia, että yleensä sen ikäisiltä ihmisiltä enää odotetaan minkäänlaista työkyvyttömyyshaitta-asteprosenttia. Ei ole pitkä aika, kun osoitin täällä samalla lailla puhemies Kääriäiselle sormea ja sanoin, että kun virkamies sanoo jollekin veteraanille tai sotainvalidille, että "sulta puuttuu 5 rosenttia", niin kuvitelkaa, miltä se siitä sotiemme veteraanista tuntuu, että siinä iässä voidaan tämmöisellä kriteerillä joku sulkea pois. Tässä nyt käytännössä taitaa olla niin, että laitoshoitoon pääsevät useimmat kuntoutukseen silloin, kun halutaan, mutta avohoidon kuntoutuksessa on paljon puutteita. Siellä on myöskin yhteistoimintavaikeuksia kunnallisen puolen ja varsinaisesti Valtiokonttorin kustantaman kuntoutuksen suhteen, rahoja jää toisessa paikkaa käyttämättä.

Tässä on se koko keskustelun ydin, minkä takia minä tänne nyt sitten tulin tästä asiasta puhumaan, miten meidän virkamieskunta ja sitten voimassa oleva hallitus aina vuorollaan on näin kylmäkiskoinen tämmöisissä asioissa. Tämä olisi ollut erittäin helppo putsata kokonaan pois kerralla. Se on ihan selvä asia.

Mutta voin kyllä sanoa, että kun viime kaudella olin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja kyseiset Valtiokonttorin asiantuntijat tulivat kertomaan, miksi näitä lukuja ei mukamas voida poistaa, niin kyllähän minulle tuli selväksi se, että ne ihmiset itse vastustivat näiden prosenttien poistoa ilmeisesti vaan sen takia, että heiltä menisi työt Valtiokonttorista, jos siellä ei enää tarvitsisi prosentteja katsella. Jotain tämmöistä täysin paikalla seisovaa ja outoa tässä on. Näin tämä asia pitkittyy ja veteraanit poistuvat luonnollista tietä, osa hyvin tyytymättöminä ja pettyneinä ajatellen sitä, mitä he Suomen kansan edestä aikanaan tekivät. Tämä on se perusjuttu, jonka osalta toivoisin, että ilman mitään lupausta meidän arvostettu puhemiehemmekin sopivassa tilanteessa voisi aina vihjaista, että kyllä tälle joku viiva ja piste tavalla tai toisella meidän politiikassa toimivien niin sanottujen isokenkäisten pitäisi tehdä.

Tämä on oikean suuntainen lakiesitys, minä nyt uusin sen vielä tähän loppuun, ettei kukaan ymmärrä väärin. Minä en sillä lailla tätä purnaa, mutta minä purnaan sitä, että missään oleellisessa vaiheessa ei tämmöistä vähän isompaa liikahdusta edes tämän kohderyhmän kohdalla voida tehdä. Miten sitten luullaan, että joissain muissa asioissa, joissa järki puhuisi aivan toisin?

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin tässä kaksi edellä olevaa edustajaa on jo todennut, että tämän lain muuttamisen kohdalla olisi todella toivonut, että ne keskustelut, mitkä tässä salissa on käyty niin hallituspuolueitten kuin oppositiopuolueittenkin taholta, olisivat tuottaneet tulosta. Tietenkin tässä on tämä käsite työkyvyttömyys, niin kuin täällä ed. Laxell sanoi, miksi sitä ei ole poistettu. Todella toivoisin, että olisi mahdollista, että vielä valiokuntakäsittelyssä jotain muutosta saataisiin tähän.

Toinen asia on tietenkin se, että tässä on tämä haitta-asteen prosentti edelleen. Kuulimme jo, miten ed. Akaan-Penttilä toi esille, että noin 11 000 on sotainvalideja ja kaiken kaikkiaan sotaveteraaneja noin 75 000. Ei olisi suuresta asiasta kysymys, jos tämä 25 prosenttia, nämä haittaprosentit, kokonaan poistettaisiin ja lähdettäisiin siitä, että kaikille näille yli 80—85-vuotiaille, joilla on sotavamma, annettaisiin heidän kipeästi tarvitsemaansa kuntoutusta ja sitä yksilöllistä hoitoa, mitä itse kukin tarvitsee, että he voisivat vielä sen oman elämänlaatunsa kokea hyvänä aivan loppuun saakka. Toivon, että tähän voitaisiin ainakin mietinnössä tuolla valiokunnassa puuttua.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä ja tärkeä asia, ja on hyvä, että se esille nousee. Minun mielestäni tämä on sellainen asia, jolla ei politiikkaa pidä tehdä, vaan tästä pitäisi löytyä vahva yhteinen konsensus kaikkien puolueiden kesken, miten asia hoidetaan niin, että tulee veteraanien näkökanta hoidettua, mutta myös heidän leskiensä ja sitten kaikkien, jotka ovat sodan aikana joutuneet kärsimään. Edustajat Akaan-Penttilä ja Laxell nostivat tässä ansiokkaasti esille asioita, ja on hyvä, että näistä huolta kannetaan, mutta enempi pitäisi huomattavasti tehdä.

Erityisen tyytyväinen nuorena kansanedustajana ja nuorena henkilönäkin olin siitä, että ensi vuonna, itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuonna, tämä veteraanipaketti tulee parantamaan tilannetta. Kyllä tässä esityksessä on, vaikka ehkä kosmeettinen on liian vähättelevä sana, pieniä parannuksia luvassa ja yksi merkittävä on sekin, että hieman laajennetaan näitä palvelun tarjoajia, jotka voivat esimerkiksi sotainvalideille palvelua tarjota. Täällä todetaan muun muassa näin, että "esityksessä tarkoitettu laitoshuolto voitaisiin siten järjestää jossakin Valtiokonttorin kilpailutuksen perusteella hyväksymässä yksityisessä laitoksessa". On hyvä, että näitä erilaisia palvelumahdollisuuksia esille tuodaan. Tämäkään ei ole ideologiaa, vaan tämä on puolustusta sille, että saadaan mahdollisimman tehokasta ja hyvää hoitoa niille, jotka ovat sen ansainneet elämäntyöllään ja työllään sodissa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, kuinka monta kertaa olen tuolla lähetystöjen vastaanottosalissa seisonut ottamassa vastaan lähetystöjen esittämiä sotaveteraanien ja sotainvalidien vetoomuksia. Joka kerta olen pyytänyt heiltä anteeksi sitä, että he ovat joutuneet tulemaan tänne eduskuntaan ja meidän edessämme pyytämään, ei armoa, mutta muutosta lakiin. Enkä muista yhtäkään sellaista eduskuntaryhmää, joka niissä tilaisuuksissa olisi sanonut, että me emme ole teidän kannallanne. Jokainen on sanonut, että me teemme voitavamme, me viemme terveiset eduskuntaryhmälle ja teemme voitavamme, jotta tämä korjaantuisi. Sitten on valiokunnassa käsitelty asiaa, se on tullut suureen saliin ja hallitus on äänestänyt sitä parannusta vastaan ja oppositio on äänestänyt puolesta.

Ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro oli tavattoman hyvä, se oli asiallinen. Toivon todella, että se näkyisi myöskin silloin, kun aikanaan tästä äänestetään. On aina helppo sanoa, että ensi vuonna tulee parannuksia, vaikkakin tänäkin vuonna monet sadat veteraanit saavat vastauksen, että ette te pääse kuntoutukseen, koska ei ole riittävästi rahaa. Kun budjettia käsiteltiin viime joulukuussa, silloinen valtiovarainministeri Heinäluoma sanoi: "Jos rahat loppuvat, niin myönnetään lisää." Pidetään valtioneuvoston lupauksesta kiinni, että jokainen pääsee kuntoutukseen. Nyt on tilanne se, että kaikki eivät pääse.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hieman minulle tuli kokoomuksen edustajia täällä kuunnellessani mieleen vanha työmarkkinatotuus, että jos palkkaneuvotteluissa sanotaan, että kyse ei ole rahasta, vaan periaatteesta, niin kyse on rahasta. Tässä on nyt hieman sama juttu, että jos sanotaan, että eihän tässä ole kyse politiikasta, vaan periaatteesta, niin kyllä tässä on kysymys politiikasta. Tämä päätös on poliittinen siinä kuin mikä tahansa muukin. Se tehdään tässä salissa, ja se on aina tehty tässä salissa vallitsevien voimasuhteitten mukaan. Se on muistaakseni aina tehty jakolinjalla hallitus—oppositio.

Olen tietysti täysin vakuuttunut, että yksikään näistä veteraaneista, joita tämä koskettaa, tai heidän läheisistään ei voi ymmärtää sitä periaatetta, miksi tämä päätös tehdään näin. Miksi sitä vielä perustellaan työkyvyttömyydellä? Voi kysyä, kuinka moni 85-vuotias veteraani omaa tämän 75 prosentin työkyvyllisyyden, ja jos omaa, niin mihin työhön. Tämä on jotenkin irvokasta tämän termin käyttö.

Tässä selkeästi on vähän semmoinen ajatus, että hyvä on, annetaan nyt. Viime kaudella annettiin 5 prosenttia pois, nyt annetaan taas 5 prosenttia, tähän jää vielä 25 prosenttia. Eli siis neljä eduskuntaa vielä ehtii tätä käsitellä. Mutta voi olla, että ei ehdi, koska ilmeisesti siihen mennessä jo viimeinenkin veteraani on kuollut. Eli tätä asiaa hoidetaan pitkällä tähtäimellä, ja pitkällä tähtäimellä me olemme kaikki kuolleita, valitettavasti veteraaneista aika moni todennäköisesti vähän lyhyemmälläkin tähtäimellä, ja ennen sitä tämä pitäisi hoitaa.

Kyllä nyt omalta osaltani (Puhemies: 2 minuuttia!) sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä voin vakuuttaa, että varmasti tulemme tekemään tarvittavan vastalauseen, että pääsemme sitten kukin äänestämään täällä joko ideologiamme tai politiikkamme mukaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sukunimikaimaedustaja toi hyvin esiin kyseisen työkyvyttömyyden, joka varsinkin tässä kohtaa tiivistää jotenkin koko tämän suomalaisen kyvyttömyyden ongelman siinä mielessä, että tässä muutaman vuoden sisällä ovat lopultakin tulleet esiin nämä psyykkiset, henkiset, kaikennäköiset sotapsykoositutkimukset, jotka ovat edelleen hoitamatta. Ehkä senkin takia, että tämä on ollut arka asia. Ehkä tämäkin on semmoista ruumiitten kaivamista haudasta ollut tällä psyykkeen puolella.

Mutta tässä tiivistyy ennen kaikkea se, kuinka kallista on tämmöinen jälkihoito. Nyt ei voi sanoa, että olisi voinut jotenkin ennaltaehkäistä tämän jutun. Tietysti hyvällä diplomatialla koko sodan olisi voinut ennaltaehkäistä. Mutta tässä justiin koko tämä suomalaisen psyykkisen kuntouttamisen vinoutuminen näkyy täysillä. Kaikki jälkihoito on älyttömän kallista, Kelan takana ja muuta. Sitä on tavallaan mahdotonta saada semmoisia rahoja, joita voisi näihin ongelmiin enää tuoda tai jotenkin lisäksi saada, mikä parantaisi sitten suhteessa kuoleman lähestymistä tätä elinolemista ja mielentilaa, mutta silloin meille jää ainoastaan tämä kuntoutus, ja se on niin kuin tämä fyysinen puoli: voisiko sanoa, että ihminen tiivistyy näillä loppumetreillä. Tämä on sinänsä aika moraalitonta, kun ajatellaan, kuinka pienestä asiasta loppujen lopuksi on kyse ja kuinka suuren asian suhteen tämä asia on mitoitettava, että jotenkin ... Onneksi aikakin loppui.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! On todettava, että tämä esitys on sinänsä askel myönteiseen suuntaan, ja esityksen vaikutuksissa todetaan, että ehdotettu uudistus tuo laitoshuollon tai osa-aikaisen laitos- huollon piiriin arviolta noin 140 uutta invalidia, eli sellainen on se joukko, joka tästä hyötyy.

Olen edeltävien puhujien kanssa samaa mieltä tästä työkyvyttömyysasteen absurdiudesta tässä yhteydessä, ja aivan erityisesti tämän tunnon herättää tuo 17 §, jossa puhutaan jopa kuoleman yhteydessä työkyvyttömyysasteesta. Siellä sanotaan, että jos työkyvyttömyysaste sotainvalidin kuollessa oli vähintään 20 prosenttia, niin sitten maksetaan hautausapua. En tiedä, missä muussa laissa mitattaisiin kuoleman hetkellä työkyvyttömyysastetta, eli tässä suhteessa todellakin lainsäädäntöä tulisi uudistaa korrektimpaan muotoon.

Keskustelu päättyi.