Mikko  Elo  /sd:

Puhemies! Keskusteltavana on siis lakialoitteeni, joka koskee työttömyysturvalain 13 ja 16 §:n muuttamista.

Puhemies! Kuten muistamme, keskustelu köyhyydestä ja sen syistä kävi varsin kuumana pari kolme kuukautta sitten myös eduskunnassa. Henkilökohtaisesti tutustuin Porin leipäjonoihin tammikuussa, jolloin eduskunta oli lomalla, jolloin havaitsin tilastojen mukaan, jotka minulle toimitettiin, että kaksi kolmasosaa leipäjonoissa olevista oli peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella ja loput pääasiallisesti pelkän kansaneläkkeen varassa olevia, joilla useilla oli esimerkiksi takuita tai joitain muita asioita hoidettavana. Yksi merkittävä osa oli myöskin pelkän toimeentulotuen saajat. Kun olen katsellut suurimpien kaupunkien leipäjonojen tilastoja, sama kaava näyttää toistuvan kaikissa kaupungeissa.

Puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys johtaa köyhtymiseen ja sitä kautta syrjäytymiseen.

Syyt tähän tilanteeseen ovat varmasti moninaiset, mutta aivan selvästi on tunnistettu, että työttömyysturvan heikentäminen 1990-luvulla on keskeisin syy köyhtymiskierteeseen, erityisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentäminen viimeksi vuoden 1997 alusta, kun työssäolovaatimusta lisättiin 6 kuukaudesta 10 kuukauteen kahden vuoden tarkastelujakson aikana.

Puhemies! Lakialoitteessa työssäoloehtoa ehdotan laskettavaksi 10 kuukaudesta 8 kuukauteen.

Tämän viikon maanantaina, kuten olemme kaikki voineet havaita, maan suurin ammattijärjestö SAK ehdotti paluuta 10 kuukaudesta 6 kuukauteen työssäoloehtona. Kannatan tätä SAK:n ehdotusta lämpimästi.

Työssäoloehdon alentamiselle on monia hyviä syitä. Ensinnäkin, kuten olen todennut, nykyinen laki on johtanut köyhtymiskierteeseen. Voidaan mainita, että esimerkiksi vuonna 1990 laman alkaessa suurin piirtein meillä oli ansiosidonnaisella työttömyysturvalla 65 prosenttia työttömistä. Tänä päivänä työttömistä on enää noin 40 prosenttia ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Puhemies! Voidaan myös sanoa, että toimeentulotuen saajista puolet on työttömiä.

Useilla kansanedustajillakin näyttää olevan, kun olen keskustellut asiasta, vähän ylimitoitettu kuva ansiosidonnaisen päivärahan suuruudesta. Viimeisten tilastojen mukaan ansiosidonnainen päiväraha on keskimäärin 4 700 markkaa kuukaudessa. Kun katsotaan niitä ryhmiä, jotka saavat ansiosidonnaista päivärahaa, voidaan havaita, että suurin ryhmä näistä on 5 000—7 000 markan kuukausitulolla työskennelleitä ja toiseksi suurin ryhmä, vähän vajaat 30 prosenttia, kun edellinen ryhmä oli vähän yli 30 prosenttia, on henkilöitä, joiden keskimääräiset tulot ovat olleet työssäoloaikana 7 000—9 000 markkaa. Kysymys on todella varsin pienituloisista ihmisistä, kun meidän keskimääräiset tulomme tällä hetkellä Suomessa lähentelevät noin 12 000 markan luokkaa.

Puhemies! Eduskunnassa on esitetty, ja minun mielestäni siihen löytyy hyviä perusteluita, että peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea on nostettava. Mutta haluan muistuttaa siitä, ettei pelkkä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotus paranna riittävästi köyhien asemaa, koska se esimerkiksi leikkaa asumistukea. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan kytkös ansiopäivärahaan on myös säilytettävä. Kuten SAK on moneen kertaan todennut, ansiosidonnaisen päivärahan osuus on kuitenkin merkittävästi pienempi kuin esimerkiksi, jos nostetaan työmarkkinatukea 10 markkaa päivässä. Siitä ansiosidonnaisen osuus on vain noin 3 markkaa.

Puhemies! On myös syytä huomata, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan ansio-osan rahoittavat palkansaajat ja työnantajat. Eli valtio ei joudu tässä rahoittajaksi. Jokainen ansiopäivärahan saaja, joka on pois peruspäivärahan saajien joukosta, merkitsee säästöä valtiolle, itse asiassa tuloa valtiolle, koska se merkitsee sitä, että henkilö, joka on ollut aikaisemmin tuen varassa, nyt maksaa valtiolle myöskin veroja. Lisäksi ansioturvaa saava poistuu todennäköisesti kuntien toimeentuloluukulta eli vähentää kuntien menoja.

Puhemies! SAK on erikseen omassa monikohtaisessa ohjelmassaan myöskin ehdottanut, että yhdistelmätuella työskentelyn tulisi kartuttaa koko työajalta työssäoloehtoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kun yhdistelmätuella henkilö on vuoden työssä, se kartuttaa työssäoloehtoa vain neljän kuukauden osalta eli 1/3:n osalta.

SAK toteaa, että yhdistelmätuen muutoksen ja työssäoloehdon lyhentäminen poistaisi, niin kuin he toteavat, varovaisenkin arvion mukaan 30 000—50 000 ihmistä kuntien toimeentulotuen piiristä. Tämä on merkittävä määrä, ja tällä olisi todella merkittävä rooli köyhyyden ja syrjäytymisen estämisessä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Puhemies! SAK myös puhuu velvoitetyöllistämisen uudelleenkäyttöönotosta. Tietysti voimme käyttää sanaa "velvoitetyöllistäminen" tai "työllistämistakuu", mutta joka tapauksessa ehdotus on mielestäni hyvä. Suomalaisella yhteiskunnalla, meillä suomalaisilla on varaa samanlaiseen malliin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa 300 ansiosidonnaisen päivärahan jälkeen henkilölle tarjotaan työtä, koulutusta tai tukityötä. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa, niin kuin me tiedämme, työttömyysprosentti on tällä hetkellä vähän yli 4.

Puhemies! Myöskin SAK aivan oikein toteaa omassa muistiossaan, että työllisyysastetta pitäisi Suomessa nopeasti saada nousemaan. Tällä hetkellähän työllisyysaste eli henkilöiden määrä työvoimasta, jotka käyvät töissä, on Suomessa noin 67 prosenttia, kun se Ruotsissa on noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi. Ruotsissa myös tavoite on tällä hetkellä päästä 80 prosentin työllisyysasteeseen.

Tässäkin yhteydessä haluan muistuttaa siitä, että ruotsalainen yhteiskunta, jota usein moititaan jäykäksi ja jossa usein sanotaan julkisen sektorin olevan aivan liian suuri ja verotuksen liian korkea, minkä lisäksi Ruotsi on jäänyt Emun ulkopuolelle, Ruotsi on erinomaisen hyvin onnistunut talous-, työllisyys- ja rahapolitiikassaan. Ei talousopissa ole vain yhtä totuutta, niin kuin me monta kertaa täällä Suomessakin kuvittelemme, että on vain yksi totuus: on kevyt julkinen sektori, on alhainen verotus, ja sen jälkeen kaikki on hyvin. Näinhän ei asianlaita ole. Me näemme erilaisia malleja eri puolilla maailmaa.

Puhemies! Ehkä lopuksi ihan muutama hajatieto vielä tämänhetkisestä tilanteesta. Ensinnäkin voidaan todeta, että työttömyysturva, peruspäiväraha, on huomattavasti jäänyt jälkeen vuoden 1990 tasosta. Peruspäiväraha oli 105 markkaa vuonna 1990. Sen jälkeen se korotettiin 116 markkaan, jossa se oli kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen se korotettiin 118 markkaan, johon ei taas tehty kolmeen vuoteen indeksitarkistuksia. Tänä päivänä peruspäiväraha ja korkein työmarkkinatuki on 127 markkaa päivässä. Voidaan todeta, että tässä suhteessa tuollainen 140—145 markan taso olisi oikea.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä, mihin oikeastaan jo alussa viittasin, suurin osa ansiopäivärahan saajista on pienituloisia ihmisiä. Tämäkin puoltaa sitä, että me yritämme pitää nämä henkilöt vähintään keskimääräisellä ansiosidonnaisella päivärahalla, joka on siis 4 700 markkaa, mieluummin totta kai paljon enemmän, sen sijaan että he putoavat työmarkkinatuelle, joka on noin 2 600 markkaa kuukaudessa.

Puhemies! Omasta puolestani toivon, että tämä lakialoite käsiteltäisiin mahdollisimman nopeasti ja otettaisiin tässä ehdotuksen käsittelyssä mukaan myös SAK:n tekemät ehdotukset.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo on aina hyvin rakentavasti esiintynyt työntekijöitten asialla ja työntekijöitten puolustajana, kun itse olen ollut kuusi vuotta eduskunnassa, ja niin hän on nytkin. Ed. Elolle vastaisin näin, että kaikkein tärkein työttömälle ihmiselle on, että me pystyisimme työkykyiselle järjestämään työpaikan. Työttömyys laskee ainoastaan sillä, että me eduskunnassa teemme semmoisia päätöksiä, että yritystoiminta entisestään vilkastuu ja saadaan uusia, nuoria yrittäjiä Suomeen lisää. Jos me emme siihen pysty, olen vakuuttunut, ed. Elo, että teidän aloitteellanne ei ole mitään pohjaa Suomessa jatkossa.

Toinen asia, arvoisa puhemies: Mielestäni olisi syytä nyt harkita, että Suomessa mentäisiin kansalaispalkkaan. Olisin valmis ehdottamaan 4 000 markan kansalaispalkkaa niin, että mitään muita korvauksia ei annettaisi mutta sen lisäksi työntekijä voisi itse tehdä pätkätöitä ja ansiotaan kasvattaa niin aktiivisesti kuin voi. Sillä tavalla tämä epäkohta parhaiten poistuisi ja köyhyysloukku häviäisi.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Varmasti olemme kaikki samaa mieltä siitä kuin ed. Kuosmanen, että työ on parasta lääkettä köyhtymistä vastaan, mutta sitä työtä nyt ei valitettavasti, ed. Kuosmanen, ole ollut tarjolla.

Mitä tulee yritysmahdollisuuksiin, tosiasiahan on se, että Suomessa, niin kuin ed. Kuosmanen hyvin tietää, jopa maailman laajuisten tilastojen mukaan on erinomaisen hyvä yrittää. Suomessa on hyvä yritysilmapiiri. Meillä on hyvät edellytykset siihen. Se ei, ed. Kuosmanen, ole kuitenkaan ratkaisu meidän työttömyysongelmaamme.

Mitä tulee kansalaispalkkaan, totean vain, ed. Kuosmanen, että teidänkin mallinne mukaan se tulisi maksamaan noin 160 miljardia markkaa, Wahlroosin mallin mukaan noin 240 miljardia. Valtion budjetti, ed. Kuosmanen, on noin 200 miljardia.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni sen tyyppiset heitot kansalaispalkasta, joita ed. Kuosmanen esittää, eivät tietysti ansaitsisi edes vastausta. Mutta jotta pöytäkirjoihin ei jää vääriä käsityksiä, on tuotava esiin, että esityksellään ed. Kuosmanen haluaa totaalisesti tuhota hyvinvointivaltion. Te olette varmasti lapsenne kouluttanut, olette liike-elämässä menestynyt, voitte ostaa terveyspalvelut. Miettikääpä, mitä sillä kansalaispalkalla saa lapsilleen koulua, kuljetusta, terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa jne. Eihän se teitä kiinnostakaan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Puisto aina käsittää väärin asian, mitä pyrin hänelle kertomaan. Nyt olisi tilanne näin, että kun tänä päivänä yhteiskunta maksaa suurin piirtein 5 500 markkaa työttömälle, jos otetaan kaikki avustukset huomioon, tämä 4 000 markkaa, ed. Elo, on paljon halvempi ratkaisu. Olen vakuuttunut siitä, että tällä 4 000 markan kansalaispalkalla nuo ihmiset voivat rehellisesti ruveta tekemään pätkätöitä ja työnantajilta löytyisi varmasti pätkätöitä. Mutta tämä hyvinvointivaltio on työllistämisen este sillä tavalla, että ei periaatteessa kannata lähteä töihin, jos et saa vähintään 10 000—15 000 markkaa kuussa palkkaa. Helpompi on olla työttömänä ja ottaa avustukset.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa puhemies! Työttömänä olo on ihanaa. 91—95 itse olin siinä pitkiäkin jaksoja, pari puolen vuoden pätkää ja sitten sovitellulla päivärahallakin parin vuoden aikana, ja näin sen autuuden, mitä se on ja minkä verran siitä rahaa lähtee ja minkä verran se on rököllään. Pohjapalkka taisi olla 10 000 markkaa kuukaudessa, mistä sitä lähdettiin laskemaan. Ei ansioon suhteutetulla päivärahalla kolmelapsisen perheen elatusta kovin korkealle nostettu. Näin siinä hyvin kiinteästi ihmisiä, jotka olivat olleet samassa työmaassa ja jääneet siitä työttömiksi, ja kun ansioon suhteutettu päiväraha alkoi loppua, henkisen hädän ja kärsimyksen siitä, että se loppuu ja jäät peruspäivärahalle ja aivan tyhjän päälle. Se ei muuten ollut ihan pikkuraha, mitä Mäntän kaupunkikin eräiden osalta joutui maksamaan. Se on 1 000—1 500 markkaa päivässä, kun ihminen viedään vähän patteria lataamaan välillä. Sitäkään ei hyvinkään monesti muisteta, että henkiset kärsimykset tulevat aika paljon maksamaan. Sillä summalla, mikä siitä maksetaan, pidettäisiin aika korkeatakin päivärahaa yllä, jos nämä kaikki otettaisiin huomioon.

Olen ed. Elon kanssa samaa mieltä siitä, että kertymäjaksoa pitäisi lyhentää, mutta mielestäni se pitäisi palauttaa siihen vanhaan 26 viikkoon, mikä oli aikaisemminkin. Samaten yhdistelmätuki on sellainen asia. Olin 98 kesästä 99 tänne tuloon asti semmoisessa työssä, missä välitin näitä. Olin tällaisena lobbarina välittämässä yhdistelmätukityön tekijöitä ja hakemassa heille työpaikkoja yhdistelmätuella. Monta kertaa sai ihmisille kertoa sen, että anteeksi vain, teidän ansio-osuutenne ei kerry kuin yhdellä kolman-neksella. He eivät ymmärtäneet, kun he tekivät samaa työtä monessakin paikassa. Palkollinen ja yhdistelmätukilainen tekivät vierekkäin töitä, aivan samaa työtä jossain kunnalla, yhdistyksessä, järjestössä. Toinen sai täyttä palkkaa ja vielä lisäksi ansioon suhteutettu osuus kertyi kaiken aikaa. Toinen oli heikommalla osalla siinä vieressä, eikä hänellä ollut vuoden pätkältä mahdollistakaan saada osuutta täyteen muuta kuin neljän kuukauden osalta. Siinä ei ollut puhettakaan siitä, että olisi oltu tasa-arvoisessa asemassa ja yhteiskunta olisi pitänyt molemmista samalla tavalla huolen. Lisäksi yhdistelmätuen palkka oli kohtalaisen pieni, se oli vain vähän päälle 5 000 markkaa kuukaudessa, mutta ei päivän pituuskaan tietenkään voinut olla kahdeksan tuntia vaan se oli jossain määrin lyhyempi, viittä kuutta tuntia, mitä milläkin alalla tehtiin. Mutta useimmat näistäkin ihmisistä olisivat tehneet täyttä päivää eivätkä suinkaan jääneet viiden kuuden tunnin päivään.

Mielestäni tässä on ongelmana se, että niille ihmisille, jotka tällä hetkellä pitkäaikaistyöttöminä roikkuvat ja elävät ja joutuvat olemaan, ei yksinkertaisesti ole töitä. Ammattitaito on mennyt ohitse, ja vaikka työnantajat puhuvat kauniisti siitä, että meiltä loppuvat työntekijät, että pitää saada eläkeikää nostettua, kun yli viisikymppinen ihminen lähtee kysymään työpaikkaa, ei sitä tahdo vain löytyä mistään. Minulla on tälläkin hetkellä työhuoneessani erään parkanolaisen työntekijän paperit, jolla on metallialan koulutusta aina työnjohtajaksi. Siellä on kasvatustieteitä ja vaikka mitä. Hän on vähän yli viisikymppinen kaveri eikä kelpaa mihinkään, vaikka juuri taannoin Parkano uutisoi näkyvästi lehdessä, että sataa metallimiestä haetaan, ja jopa Lapista lähtien haettiin junalla. Tällä miehellä on pätevyys varmaan kaikkiin niihin paikkoihin, ja kun hän on kysynyt, no, emme me nyt tällä hetkellä tarvitse, me vain varaudumme tulevaisuuteen. Järjestelmässä on mätää, enkä usko, että jos ansiosuhteutetun päivärahan saantiedellytyksiä helpotetaan, sillä voidaan vaikuttaa jotenkin ihmisen kiinnostukseen ottaa työtä vastaan. Se on nähty. 97 luultiin, että se saa ihmiset sankoin joukoin liikkeelle. Se tietysti saakin, mutta on huonoa hakea, kun ei ole mitään, mistä annetaan.

Kannatan lämpimästi tämän esityksen eteenpäinviemistä.

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys ja pitkäaikaissairaus synnyttävät syrjäytymistä ja köyhyyttä. Olen iloinen siitä, että ed. Elo perusteluosassaan katsoo tätä kysymystä ihan suoraan silmiin, kun hän ottaa esiin työministeriön tilaston, jossa tammikuussa oli yli 320 000 työtöntä. Kun tähän vielä liitetään se, että viime vuodenkin aikana lähes 700 000 ihmistä jossain vaiheessa nautti työttömyysturvaa, kun vaihtoi työpaikkaa tai etsi työtä, tämä on hirmuisen suuri yhteiskunnallinen ongelma. Me tarvitsemme parannuksia perusturvaan, ja luonnollisesti me tarvitsemme, ed. Kuosmanen, myös yrittäjyyden kannustamista ja yrittämisen edellytysten parantamista, mutta näitä tarvitaan molempia, että nämä asiat eivät lyö toisiaan korville.

Suomalainen yhteiskunta on nyt jossain suhteessa sairaassa tilassa, kun osa kansalaisistamme joutuu pakolla olemaan työttömänä ja osa joutuu tekemään ylipitkiä työpäiviä ja siten polttamaan kynttilää molemmista päistä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti vielä joitakin tilastotietoja. Meillä oli esimerkiksi vuonna 1999 eli pari vuotta sitten työvoimassa 2,7 miljoonaa ihmistä. Verotilastojen mukaan noin 960 000 henkeä sai palkkaa enintään 8 333 markkaa kuukaudessa ja keskimäärin nämä henkilöt saivat 3 127 markkaa, ed. Kuosmanen, kuukaudessa. Lisäksi työvoimassa oli noin 260 000 sellaista, lähinnä pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät saaneet palkkaa markkakaan. Kun kaikki tulot otetaan mukaan, 8 334 markan kuukausitulon alle jäi 58,4 prosenttia tulonsaajista. Ed. Kuosmanen, tämä on sitä jokapäiväistä totuutta. Eivät teidän 4 000 markan ja Wahlroosin 5 000—6 000 markan kansalaispalkat ole tästä päivästä, se on vain näin, jos on tarkoitettu, että jokaiselle suomalaiselle, joka työvoimaan kuuluu, tällaisia alettaisiin maksaa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elolta kysyn: Millä tavalla työllistetään uusia työntekijä Suomessa, jos ei yrittäjille anneta yrittämismahdollisuuksia sillä tavalla, että joka puolella Suomea yritys menestyy? Toisin sanoen yritysympäristöä pitäisi parantaa tasapuolisesti koko valtakunnassa. Ei ole oikein, että yritysympäristöä heikennetään, postit lopetetaan, pankit lopetetaan, kaupat lopetetaan, kaikki palvelut. Kukaan ei voi yrittää sillä alueella, koska ei ole sitten taas työntekijöitä. Työntekijät tulevat kasvukeskuksiin ja sitä kautta maaseutu tyhjenee. Nämä ongelmat tulevat nimenomaan juuri kasvukeskuksiin, niin kuin te sanoitte, että yli 50-vuotiaat eivät kelpaa töihin. Tiedättekö, minkä takia 50-vuotiaat eivät kelpaa töihin? Siksi, että heitä on vaikea kouluttaa enää uuteen ammattiin. Tämän päivän työelämä vaatii huippukoulutettua työvoimaa, ja yli 50-vuotiaista, puhumattakaan meistä kuusikymppisistä, ei enää ole siihen.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Elon työttömyysturvalain muutosaloite tietysti pureutuu osaltaan siihen kolmioon, missä on työttömyyden, työvoimapulan ja työuupumuksen tietyn tyyppinen noidankehä. Mutta toivoisin, että hallitukselta ja hallituspuolueiden edustajilta tulisi vähän aktiivisempia aloitteita. Jos ajatellaan nyt itälaajentumiseen valmistautumista ja me tämmöisen noidankehän kanssa kohtaamme huomattavasti alhaisemman palkkatason kilpailun Itä-Euroopan maiden osalta, niin minä luulen, että nämä lääkkeet, joita ed. Elo nyt tarjoilee, eivät aivan kaikilta osin ole oikean suuntaisia.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En halua keskustelua sen enempää nyt pidentää, haluan vain todeta sen, että minun käsittääkseni asianlaita on juuri niin, että tämä laki aikanaan säädettiin niin sanotuksi kannustinloukun poistamiseksi. Kysymyshän ei ole siitä, että ansiosidonnainen työttömyysturva lisäisi valtion menoja, vaan sen maksavat palkansaajat ja työnantajat yhdessä.

Sen verran solidaarisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi olla, että kun onnettomuus, niin kuin ed. Rönni oikein mielenkiintoisesti ja hyvin asian kuvasi, joka kohtaa ihmisiä työttömyyden muodossa, me voisimme solidaarisesti, työntekijät ja työnantajat hoitaa köyhtymiskierteen katkaisemisen.

Toteaisin kyllä, että tästä kannustinloukusta tuli todellinen köyhyysloukku. Kun Vatt muutama viikko sitten esitti omassa tutkimuksessaan, että kannustinloukkujen poistamisella olisi luotu 30 000 työpaikkaa, yritin saada tietopalvelun kautta tietoja, mihin tutkimukseen tämä perustui. Ei ollut mitään tutkimusta, oli vain Vattin väite, että 30 000 työpaikkaa oli luotu. Tässä on todellinen köyhyysloukku, ja minä toivon, että se pystytään poistamaan.

Ismo  Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo luetteli hyvin merkittäviä lukuja muun muassa keskiansiosta ja muitakin merkittäviä tilastotietoja. Poimin myös omasta kansiostani yhden vanhemman asian eli sen, että aikaisemmin työtön sai ansaita 750 markkaa kuukaudessa ja vasta tämän yli menevältä osalta leikattiin päivärahaa 80 prosenttia. Tämäkin olisi ehkä yksi sellainen asia, jonka palauttamista pitäisi harkita.