Mari Kiviniemi /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuuston kertomuksessa vuodelta 2005 käsitellään tutuksi tulleeseen tapaan sangen laajasti rahapolitiikkaa ja koko maailman, erityisesti euroalueen ja myös Suomen talouskehitystä ja lisäksi Suomen Pankin toimintaa, tilinpäätöstä ja hallintoa, pankkivaltuuston käsittelemiä asioita sekä Rahoitustarkastusta.

Kertomusta on ollut tässä talouden tilanteessa sinänsä oikeastaan miellyttävää laatia, sillä sekä maailman että Suomen talouden tila oli viime vuonna vähintäänkin kohtuullinen, vaikka toki jonkin verran niitä tummia pilviä taivaanrannassa siintääkin. Suomen Pankin tai Rahoitustarkastuksen valvonnan näkökulmastakaan ei valtuustolla ole kovin erityistä huomautettavaa.

Käyn tässä esittelypuheenvuorossa läpi tätä maailmantalouden kehitystä laajemmin, en mene Suomen talouskehityksen arviointiin, jota tuossa kertomuksessa hyvinkin paljon myös arvioidaan, yksityiskohtaisemmin, sillä siihen meille tarjoutuu oivallinen mahdollisuus aina budjetti- ja budjettikehyspäätösten yhteydessä. Käyn läpi myös pankkivaltuuston toimintaa ja arvioin lopuksi Rahoitustarkastusta.

Maailmantalous jatkoi jo muutaman vuoden kestänyttä ripeää kasvuaan, ja kasvuvauhti oli viime vuonna runsaat 4 prosenttia. Yhdysvaltain ja Japanin lisäksi myös Kiinassa, Venäjällä ja Intiassa yllettiin voimakkaaseen kasvuun ja edellä mainittujen niin sanottujen suurten kansantalouksien lisäksi myös muut Euroopan ulkopuoliset merkittävät teollisuusmaat Australia ja Kanada sekä itäisen Aasian pienemmät taloudet, kuten esimerkiksi Korea, kasvoivat ripeästi. Merkittävän poikkeuksen kansainvälisen talouden suotuisasta kehityksestä muodosti edelleen euroalue. Euroalueen kokonaistuotannon kasvuvauhti jopa hidastui hieman vuoteen 2004 verrattuna ja jäi vuonna 2005 noin puoleentoista prosenttiin.

Se, mikä vuonna 2001 näytti ohimenevältä taantumalta, on muuttunut jo viisi vuotta kestäneeksi hitaan kasvun kaudeksi. Euroalueen talous ei ole varsinaisessa taantumassa, mutta toisaalta talouskasvu on ollut jatkuvasti toivottua hitaampaa eikä varsinaisesta nousukaudesta ole voitu puhua. Kasvun hitauteen on suureksi osaksi vaikuttanut heikko kotimainen kysyntä, ja maailmantalouden kasvuvauhdin suhdanneluonteisilla muutoksilla ei näytä olleen kovin ratkaisevaa merkitystä kehityksen kannalta, koska ulkomaankaupan vaikutus koko euroalueen taloudelliseen kasvuun on pysynyt vähäisenä.

Heikot kasvuluvut ovat suoraan vaikuttaneet työllisyyteen, ja euroalueen työttömyys kasvoikin vuosikymmenen alkuvuosina. Tässä suhteessa tosin tapahtui viime vuonna käänne parempaan, hitaasta kasvusta huolimatta euroalueen keskimääräinen työttömyys supistui ja vuoden keskimääräiseksi työttömyysasteeksi tuli 8,5 prosenttia, mutta pitää huomata se, että luku oli kuitenkin lähes kaksinkertainen Yhdysvaltoihin tai Japaniin verrattuna.

Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden taloudellinen kehitys oli kertomusvuonna kohtuullisen suotuisa ja selvästi parempi kuin euroalueella. Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta, sama asetelma on jatkunut jo usean vuoden ajan. Britannian poikkeuksellisen pitkä talouden nousukausi osoitti tosin hiipumisen merkkejä vuonna 2005, mutta Ruotsin ja Tanskan talouksien kasvuvauhti sen sijaan pysyi nopeana. Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden työttömyysaste pysyi 5 prosentin tuntumassa eli edelleen selvästi alempana kuin suurissa euroalueen maissa.

Maailmantalouden nopeaan kasvuun liittyi, kuten tiedämme, hyvin vakavia epävarmuustekijöitä, ja niistä merkittävin oli raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan nopea kasvu, joka jatkui viime vuonna. Öljyn hinta nousi vuoden loppupuolella uuteen ennätykseen ja myös muut raaka-aineiden hinnat seurasivat öljyn hintaa ja kohosivat noin 30 prosentilla viime vuoden aikana.

Hintavakauden osalta voisi todeta sen, että Yhdysvalloissa inflaatio kiihtyi vuonna 2005 selvästi euroaluetta nopeammaksi. Japanissa sen sijaan jatkui lievä deflaatio edellisvuosien tapaan, ja euroalueen inflaatiovauhtihan on jo usean vuoden ajan ollut hieman yli 2 prosenttia. Ekp:n inflaatiotavoite on siten pääpiirteissään toteutunut, mutta hieman ongelmallista on kuitenkin se, että inflaatio on jatkuvasti ollut tuon maagisen 2 prosentin viitearvon yläpuolella. Näin kävi myös viime vuonna, inflaatio oli 2,2 prosenttia. Merkittävin inflaatiota kiihdyttänyt tekijä oli tietenkin tuo raakaöljyn maailmanmarkkinahintojen voimakas nousu yhdistettynä muiden raaka-aineiden hintatason nousuun.

Euron ulkoinen arvo pysyi suhteellisen vakaana kertomusvuoden aikana. Euro vahvistui vuoden 2004 aikana selvästi ja nousi vuoden lopulla jopa 1,35 dollariin. Viime vuonna euron arvo puolestaan heikkeni hieman tähän huippuarvoon verrattuna, mutta pysytteli kuitenkin keskimäärin samalla tasolla kuin edellisenä vuonna.

Sen verran on pakko tässä kuitenkin mennä Suomen talouden yksityiskohtiin, että kerrotaan muutama sana inflaatiokehityksestä, joka poikkesi meillä selvästi muista euroalueen maista, joissa inflaatio pysyi lähestulkoon ennallaan. Suomessahan inflaatio hidastui jo vuonna 2004, ja se oli poikkeuksellista myös siksi, että jo edellisenä vuonna, vuonna 2003, olimme saavuttaneet varsin hitaan 1,2 prosentin inflaatiovauhdin, mutta vuonna 2004 kuluttajahintojen nousu jäi vain 0,2 prosenttiin ja tällä luvullahan alitimme selvästi euroalueen ja koko EU-maiden inflaatiovauhtien keskiarvot. Tilanne oli hyvä myös viime vuonna, jolloin Suomi alitti tämän euroalueen inflaation lähes puolellatoista prosenttiyksiköllä. Osaltaan tämä inflaation hidastuminen ja hyvän hintavakauden saavuttaminen kertovat siitä, että Suomen taloutta ei uhannut viime vuoden aikana ylikuumeneminen alhaisesta korkotasosta ja keveästä finanssipolitiikasta huolimatta.

Ekp:n rahapolitiikka oli lähes koko kertomusvuoden ajan passiivista. Ekp ei käynnistänyt samanlaista ohjauskorkojen asteittaista nostamista kuin Yhdysvaltain keskuspankki, joka aloitti rahapolitiikan kiristämisen jo vuonna 2004. Ekp nosti ohjauskorkoaan vasta joulukuussa 2005, ja siten Ekp:n rahapolitiikka pysyi varsin keveänä koko kertomusvuoden ajan. Matalien korkojen politiikan jatkaminen euroalueella oli perusteltua, koska alueen talouskasvu pysyi hitaana eikä inflaatio kiihtynyt.

Keveän rahapolitiikan vastapainoksi euroalueen maita sitova vakaus- ja kasvusopimus rajoitti sitten useimpien jäsenmaiden mahdollisuuksia harjoittaa aktiivista kasvua tukevaa finanssipolitiikkaa, ja sopimuksen rajoitteista huolimatta Ranska ja Saksahan ylittivät kertomusvuonna jo neljännen kerran peräkkäin tuon 3 prosentin alijäämärajan. Näiden maiden alijäämät eivät kuitenkaan — ja se on syytä huomata — enää kasvaneet, ja koko euroalueen yhteinen alijäämien taso pysyi 3 prosentin rajan alapuolella.

Arvoisa puhemies! Kertomusvuonna pankkivaltuuston kokouksessa keskusteltiin alustusten pohjalta monista asioista, globalisaatiosta ja kansainvälisen työnjaon muuttumisesta, Intian ja Kiinan talouskasvun vaikutuksesta ja Kiinan keskuspankin tavoitteesta siirtyä joustavampaan valuuttakurssipolitiikkaan samoin kuin euroalueen kansantalouksien kasvun hitauteen vaikuttavista syistä ja kasvupotentiaalin mahdollisuuksista. Samoin pankkivaltuustolle esiteltiin uusi kokonaistaloudellinen, Suomen taloutta kuvaava yleinen taloustasapainomalli. Lisäksi keskusteltiin alustusten pohjalta yleisemmin rahapolitiikan perusteista ja keskuspankkien vaihtoehtoisista strategioista rahapolitiikassa, Suomen Pankin strategiasta ja siihen liittyen Suomen Pankin tuloksen ja taseen uudelleenarvioinnista sekä euroalueen ja Suomen setelistömäärän kasvusta, asuntomarkkinoiden kehityksestä, rahoitusmarkkinoilla tapahtuneen fuusiojärjestelyn toteutumisesta ja markkinakilpailuvaikutuksesta.

Johtokunnan voitonjakoehdotus vuodelta 2004 perustui puolestaan Suomen Pankista annetun lain tilinpäätöstä, rahoitustuloa ja voitonjatkoa koskevien säädösten lisäksi Suomen Pankin taseen rakennetta, riskiä ja voitonjakoa koskevaan periaateharkintaan, ja kokouksessaan 30.3. pankkivaltuusto päätti, että Suomen Pankkia koskevan lain nojalla vuoden 2004 voitosta 112 miljoonaa euroa siirretään, puolet vararahaston kartuttamiseen ja toinen puoli valtion tarpeisiin.

Eduskunnan valitsemat tilintarkastajat totesivat tilivuodelta 2004 suorittamansa tilintarkastuksen yhteenvedossa, että Suomen Pankki saavutti valuuttakurssitappiosta huolimatta varaustensa turvin ja niitä purkaen voitollisen tuloksen vuonna 2004 Euroopan keskuspankista poiketen. Tilintarkastajat pitivät tarpeellisena pankin taserakenteen säilyttämistä vahvana. Syksyllä 2005 johtokunta esitti pankin uuteen strategiaan liittyen myös uuden tasepolitiikan käyttöönottoa. Pankkivaltuusto yhtyi tilintarkastajien käsitykseen Suomen Pankin vahvan taseen merkityksestä valuuttakurssien, korkoriskien sekä mahdollisten kriisitilanteiden hallitsemisessa. Pankin voitonjakomahdollisuuksista tulevaisuudessa käytiin pankkivaltuustossa keskusteluja hyväksyttäessä vuoden 2005 tilinpäätöksen perusteet. Pankkivaltuusto piti hyväksyttävänä esitettyä tasepolitiikkaa ja sen tavoitetta vakaan voitonjaon mahdollisuudesta vakavaraisuutta vaarantamatta.

Tässä yhteydessä on myös syytä mainita Suomen Pankin johtokunnan tekemä organisaatiouudistus ja johtokunnan uusi työnjako, jotka tulivat voimaan 1.3. viime vuonna. Pankin osastot tiivistettiin kuudeksi osastoksi, ja pankin johtokunta hyväksyi myös uuden strategian, jossa pankin keskeiset tavoitteet on määritelty entistä täsmällisemmin. Pankkivaltuusto piti näitä tehtyjä ratkaisuja perusteltuina.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi pankkivaltuuston kertomuksen arvioista rahoitusmarkkinoiden ja Ratan toiminnasta. Rahoitusmarkkinoiden osalta tilanne Suomessa on tällä hetkellä vähintäänkin kohtuullinen, Rahoitustarkastus on omassa vuosikertomuksessaan arvioinut maamme rahoitusmarkkinoiden tilan pysyneen hyvänä ja vakaana vuonna 2005. Sen mukaan Suomen rahoitusjärjestelmän kyky kestää häiriöitä näyttää edelleen varsin tyydyttävältä ja suomalaiset pankit ovat kansainvälisessä vertailussa varsin vakavaraisia. Pankkivaltuusto on tässä käsittelyssä olevassa lausunnossaan yhtynyt Ratan näkemykseen Suomen rahoitusmarkkinoiden vakaudesta ja pankkien hyvästä tilasta. Samalla olemme kuitenkin halunneet kiinnittää huomiota niihin kasvaviin riskeihin, joita asuntoluottokannan ja asuntoluottojen koon nopeasta kasvusta voi seurata. Ratan olemme omalla toiminnallaan arvioineet edistäneen rahoitusmarkkinoiden toimintavarmuutta ja valvottavien hallinnon luotettavuutta. Katsomme myös, että Ratan resurssit ovat sen perustehtävää ajatellen sopivalla tasolla, joskin eräät poikkeukselliset valmistelutehtävät saattaisivat puoltaa resurssien lisäämistä. Tällaisia ovat kansainvälisten tilinpäätösstandardien ja uuden, niin kutsutun Basel II -vakavaraisuuskehikon käyttöönoton valmistelut.

Aiempina vuosina sisäpiiririkkomusten ja muiden taloudellisten väärinkäytösten selvittäminen on kärsinyt siitä, ettei poliisilla ole ollut riittävästi resursseja talousrikostutkintaan. Tässä suhteessa tilanne näyttää parantuneen kertomusvuoden aikana, mitä pankkivaltuusto pitää hyvänä.

Pankkivaltuusto kiinnitti vuonna 2005 huomiota pankkipalvelumaksuihin, ja Ratan viime vuonna tekemän selvityksen mukaan useimpien pankkiasiakkaiden palvelumaksut ovat kohtuullisia tai jopa edullisia. Pankkivaltuusto kuitenkin toivoo, että Rata jatkaa palvelumaksujen tason ja kohtuuhintaisten pankkipalvelujen saatavuuden seuraamista edelleen.

Arvoisa puhemies! Toivon, että talousvaliokunta käy kertomuksen huolella läpi ja tekee siitä osaltaan myös perusteellisen analyysin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on olennaista tietysti se, mitä on ylös kirjoitettu, ja se, mikä on jäänyt tai — olisi voinut, sanotaan näin — olisi voinut tulla kirjatuksi ylös. Nimittäin minä todella odotin, että pankkivaltuusto olisi aivan samalla tavalla kuin Vakuusrahaston valtuusto eräällä tavalla juuri tässä kertomuksessa kirjannut ylös sen, että 90-luvun alkupuolen säästöpankkikatastrofin hinta on nyt selvillä. Sen on ilmoitettu olevan 5 550 miljoonaa euroa elikkä reippaasti yli 30 miljardia markkaa, ja tämän katastrofin ensityssäyksessähän Suomen Pankin varallisuudella oli ihan olennainen merkitys.

Nyt sitten tietysti, aivan niin kuin tässä ed. Kiviniemi totesi, tällä hetkellä taseet ovat kunnossa ja voittotulos on hyvä ja voitonjaon osalta menetellään niin kuin laki velvoittaa. Lisäbudjetissahan oli jo ylhäällä, millä tavalla näitä tuloutuksia Suomen tähän yleiseen budjettitalouteen tehdään. Elikkä siis toisin sanoen, olisinpa toivonut, että olisi kuitattu tämä asia, kun Suomen Pankilla on ollut historiallinen tehtävä tämän operaation alkuhoidossa.

Arvoisa puhemies! Sitten pari muuta näkökohtaa. Osoituksena siitä, kun täällä on seuraajat Suomen Pankista paikalla, että näitä papereita luetaan, että nämä eivät ole ihan yhdentekeviä, niin hiukan tähän sisäiseen logiikkaan. Sivulla 6 molemmilla palstoilla käsitellään varsin merkittävää yleismaailmallista ilmiötä elikkä raakaöljyn tynnyrihinnan kohoamista ja todetaan aivan oikein, että vuoden aikana tuohon keskihintaan tuli 20 US-dollarin nousu. Ja mitä tämän syyksi ilmoitetaan täällä? — Öljyn ja muiden raaka-ainehintojen voimakkaan nousun taustalla on sekä kysyntä- että tarjontatekijöitä, aivan oikein. Mutta se, mitä sitten myöskin kerrotaan myöhemmin, mutta ei tuossa samassa yhteydessä, on, että Euroopan kannalta on tärkeää Pohjanmeren öljyntuotannon supistuminen.

Arvoisa puhemies! Juuri tällaisessa yhteydessä toivoisi, että uskallettaisiin vihdoinkin Suomen Pankin taholtakin, sen talousosaston taholta ja tutkimusosaston taholta, myöntää, että raakaöljykausi alkaa hiipua kerta kaikkiaan. Nyt ollaan siirtymässä siihen tilanteeseen, että sille ei vaan nyt voi mitään, että jos käyttöä raakaöljylle on ja siitä valmistelluille tisleille on, niin se yksikköhinta pyrkii nousemaan ihan vääjäämättömästi. Ja jos jossakin, niin pankkivaltuuston kertomuksessa pitäisi tätä asiaa mielestäni käsitellä ja myöskin visioida vähän sitä, mitä tämä kaikki tulee tulevaisuudessa merkitsemään. Mutta sellaisesta ei nyt oikeastaan näy merkkejäkään.

Sitten täällä on hyvin mielenkiintoinen toinen asia, jonka kohdalla olisi ollut aika mielenkiintoinen objektiivisen reagoimisen paikka. Nimittäin sivulla 10 kerrotaan julkisen bruttovelan osuudesta eri EU-maissa ja oma taulukkonsa on tässä 15 vanhan, sanotaan nyt nykytilanteessa vanhan, EU-maan osalta, ja siinä on mielenkiintoista nähdä se, mikä on päärahoittajan ja mikä on pääsaajan tilanne. Saksan, joka on päärahoittaja, kohdalla tämä julkisen bruttovelan osuus on 68,6, kun Irlannin kohdalla se on 29,0. Siis toisin sanoen on aivan selvää, että jos kaikki perusrahoitus tulee jostakin yhteisestä kassasta, niin tuleehan siitä aika mukava tilanne. Sillä tavalla voi pelata aivan huikean hyvin ja jättää verot kantamatta ja antaa harmaan ja mustan talouden pelata niin paljon kuin sielu sietää jnp.

Tässä on toinen asia, josta minä toivon, että seuraavassa pankkivaltuuston kertomuksessa ihan uskalletaan sanoa suoraan nämä asiat ja spekuloida näillä ja mietiskellä myöskin tätä EU:n sisäisen rahoituksen mekanismia: mikä merkitys sillä on ylipäätäänkin. Ja mikä tässä on tietysti erikoisen mielenkiintoista Irlannin kohdalla, on se, että sinne ovat rantautuneet kaikki merkittävät yhdysvaltalaiset ja pohjoisamerikkalaiset toimijat, jotka ovat löytäneet sieltä EU:n sisäisen tukirahoituksen avulla loistavan sillanpääaseman, joka pyörittää kansantaloutta aivan huikealla tavalla tuolla vihreällä saarella.

Elikkä tämä on hyvin mielenkiintoinen asiakirja, kun lukee kaiken sen, mitä siinä ei ole kirjoitettu.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi muutama kommentti ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta.

Ensinnäkin, mitä tulee pankkikriisiin, pankkivaltuutettuna tulen kyllä pitämään huolen siitä, että jossain vaiheessa varmastikin pankkivaltuuston kertomuksessa kannattaa käydä läpi hiukan koko rahoitusmarkkinoiden kriisiä 1990-luvulla ja siitä saatuja opetuksia, etenkin kun nyt näyttää siltä, että monet hyvin pitkistä oikeudenkäynneistä, joita on ollut vireillä sitten 1990-luvun alun, alkavat saada päätöksensä.

Mutta tietysti voi sanoa, että tämmöisen pankkikriisin analyysin paikka voi olla jossain muuallakin, koska asia on yhteiskunnallisesti ollut hyvin merkittävä ja liittyy hyvin voimakkaasti hyvin monen toimijan alueelle. Mutta ehkäpä myöskin tietysti pankkivaltuuston ja ennen kaikkea Suomen Pankin hyvien tutkimusresurssien vuoksi tähänkin asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Toteamuksia tänne tuskin kannattaa kirjata, mutta sitä vastoin tietystikin sellaisia huomioita, joilla olisi relevanttiutta tulevaisuutta silmälläpitäen.

Sitten toinen huomautus: Ed. Pulliainen viittasi tähän taulukkoon, jossa todellakin julkista bruttovelkaa on Euroopan unionin jäsenmaitten kohdalta arvioitu plus niitten maiden osalta, jotka ovat euroalueen ulkopuolella. Ainakin itse näkisin, että tästä taulukosta voisi johtaa myöskin sellaisen johtopäätöksen, että itse asiassa julkisen talouden bruttovelka on noin yleisesti ottaen pienempi maissa, jotka eivät kuulu euroalueelle. Tämä on tietysti aika mielenkiintoinen asia, koska jos muistetaan niitä keskusteluja, jotka liittyivät yhteiseen valuuttaan, niin nimenomaisestihan sillä lähdettiin hakemaan juuri tämän tyyppisiä vakaustekijöitä, jotka nyt näkyvät Ison-Britannian, Ruotsin ja Tanskan osalta, kun ne eivät ole eurossa mukana.

Mutta tämä ei ollut kuitenkaan nyt varsinainen puheenvuoroni pyyntöaihe, vaan minäkin olin kiinnostunut siitä, mitä voisi ajatella kertomuksessa olevasta tekstistä, joka liittyy öljyyn ja öljyn hinnan kehitykseen.

Todellakin näyttää siltä, että öljyn ja muiden raaka-aineiden hintojen nousun taustalla on häämöttämässä eräänlaisen globaalin energiapolitiikan muutoksen välttämättömyys. Kertomuksessa todetaan, että tähän nopeaan kasvuun on liittynyt epävarmuustekijänä kaikkein keskeisimmin juuri raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan nopea nousu. Nyt näyttää siltä, että ei ole näköpiirissä itse asiassa öljyn hinnan radikaalia alennusta, vaan tästä on muodostumassa yhä merkittävämpi ja pysyvämpi ilmiö ja että selvästikin Pohjanmeren öljyntuotantokapasiteetti on jo alkanut supistua ja tämän lisäksi vielä yleisemminkin öljynjalostuskapasiteetista on pulaa.

Nyt tietenkään vastaus tähän ei ole se, joka tuntuu olevan suomalaisessa keskustelussa heti ensimmäisenä, että lisätäänpä ydinvoimaa, vaan kyllä on mietittävä ylipäätänsä energiatalouden kokonaisuutta. Jos ajatellaan Kiinan nopeaa kasvua ja Kiinan ikään kuin raaka-aineiden kysynnän nopeaa kasvua, niin on aika päivänselvä asia, että kestävän kehityksen näkökulmasta olisi täysin kestämätöntä, että kaikkialla maailmassa elettäisiin siten, että energiaa on aina rajattomasti saatavilla ja että se on aina kohtuuhintaista. Itse asiassa Kiinan nopean talouskasvun ja myöskin suomalaisten investointien näkökulmasta sinne on tärkeätä havaita se, että ympäristöriskit ovat moninkertaistuneet ja että energiatuotanto ja sen epävarmuus ja pullonkaulat ovat niitä tekijöitä, jotka itse asiassa aiheuttavat tuotantokapeikkoja, niin että ei välttämättä tulekaan juuri sitä tulosta, jota investoinneilla on kuviteltu Kiinasta saatavan.

Eli tarvittaisiin siis globaalia energiakeskustelua ennen kaikkea kestävän kehityksen näkökulmasta, ennen kaikkea valtavan suurta kehityspanostusta vähän energiaa kuluttavien tekniikoiden synnyttämiseen, energian säästöön ja sitten tietysti ennen muuta uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen. Nimittäin siitäkään nyt ei paljon pitkälle päästä, jos uraani maailmasta kaivetaan ja sitten ruvetaan miettimään, mitä tämän jälkeen.

Eli yritän tässä nyt sanoa, että pankkivaltuuston kertomuksessa olevat havainnot öljyn merkityksestä koko maailmantalouden kasvun epävarmuustekijänä kannattaa noteerata ja että siihen tarvittaisiin nyt verkostoituvaa kansainvälistä yhteistyötä ja ennen kaikkea juuri kestävän kehityksen näkökulmasta.

Toinen huomioni liittyy sitten Euroopan alueen kehitykseen ja ennen kaikkea euroalueen taloudelliseen kehitykseen. Täältä ilmenee aika selvästi se, että Saksa, joka on ollut perinteisesti Euroopan talouskehityksen moottori, yskähtelee edelleen. Saksassa työttömyysaste on noussut 11 prosenttiin, ja se on jo tällä hetkellä euroalueen suurin luku. Sitten havaitaan myöskin, että Saksassa säästämisaste on noussut ja yksityinen kulutuskysyntä on jäissä. Tämä alleviivaa sitä samaa huomiota, joka on tärkeätä yleensä talouspolitiikassa muistaa, että myöskin kuluttajilla on erittäin suuri merkitys suotuisan talouskehityksen edesauttajana. Jos kuluttajat eivät usko, että asiat tulevat paremmiksi, niin kyllä siitä sitten ennemmin tai myöhemmin myöskin makrotaloudellisia ongelmia tulee, niin kuin nyt tässäkin tapauksessa. Siksi on tärkeätä, että kuluttajien ja ylipäätänsä mikromaailman kehitystrendejä seurataan ihan yhtä tarkoin kuin myöskin maailmantalouden näitä isoja megatrendejä.

Haluan myöskin tässä yhteydessä hiukan pohtia sitä, kun Euroopan unioni on laajentunut, onko syytä nopeasti laajentaa myöskin euroaluetta. Kuulun tässä varovaisen strategian kannattajiin. Mielestäni on haettava pitkäjänteisempää talouden vakautta myöskin uusien jäsenmaitten osalta, jotta ne voisivat euroalueelle tulla mukaan. Jo nyt on nähty esimerkiksi näistä luvuista, joita euroalueen talouskehityksiin tulee, että siellä on voimakkaita epätasapainotekijöitä, ja ei ole mitään syytä lyhyellä aikavälillä ja pelkästään poliittisin syin vahvistaa näitä epätasapainotekijöitä, vaan päinvastoin tietysti yrittää toimia niin, että euroalueen talous vahvistuu ja pystytään ratkomaan niitä kasvuun liittyviä tekijöitä, mutta tietysti ylläpitämään samalla myöskin euroalueen vakautta.

Suomen Pankin näkökulmasta hyvin merkittävä muutos ja myönteinen muutos on ollut se, että Suomen Pankilla on nyt merkittävä europohjainen valuuttakori. Tätä pidän osoituksena siitä, että euro on lunastanut maailmantaloudenkin näkökulmasta merkittävän paikkansa valuuttojen joukossa ja on selvästi hyvin kilpailukykyinen suhteessa dollariin. Toki dollarin osalta suurin kysymys varmaan ja sen ylivoimaisuuden suurin yksittäinen tekijä on se, että sitä kuitenkin käytetään valuuttana öljykaupassa.

Haluaisin kiinnittää myöskin huomiota lyhyesti siihen, että Suomen Pankilla on erinomaisen laajaa ja korkeatasoista tutkimustyötä, ja erityisesti idän talouksien tutkimusyksikkö ansaitsee mainesanoja. Haluan erityisesti tässä yhteydessä huomauttaa, että niin paljon kuin tiedämmekin esimerkiksi Venäjän taloudesta, kuitenkin selvästi Venäjän politiikan tuntemus on huonoa tai ei ainakaan niin hyvää kuin sen tulisi olla. Tässä muun muassa eduskunta ja poliittinen järjestelmä voi kyllä katsoa peiliin: eikö meidän tehtävämme ole juuri luoda niitä verkostoja ja niitä tietokanavia, joiden kautta tieto venäläisestä poliittisesta kulttuurista ja sen poliittisesta tilanteesta olisi ajantasaista, ja siihen eivät tutkimuslaitokset voi antaa meille yksiselitteistä vastausta, vaan tarvitsemme myöskin itse hyvin aktiivista Venäjä-tuntemuksen lisäämistä.

Lopuksi haluaisin mainita vielä lyhyesti Rahoitustarkastuksen osalta muutaman asian. Rahoitustarkastuksen osaltahan voidaan todeta, että kaikissa maissa ei samanlainen rahoitustarkastus toimi kuin Suomessa, ja kuitenkin tiedetään, että pääomalla nyt ei mitään kansallisia rajoja ole juuri koskaan ollutkaan. Tästä syystä tietysti kansainvälisen yhteistyön merkitys on erittäin suuri ja Euroopan unionin ohjaus rahoitustarkastuksen ja rahoitusmarkkinoiden riskien havainnoimisessa suuri. Näissä on toki menty eteenpäin, mutta vielä tuntuu kuitenkin siltä, että myöskin Suomessa olisi syytä keskustella vielä kertaalleen rahoitus- ja vakuutustarkastuksen yhdistämisestä. Onhan niin, että jokainen pankki tarjoaa tänä päivänä vakuutuksia, kuten myöskin jokainen vakuutuslaitos myöskin toimii rahamarkkinoilla, ja sen lisäksi tietysti pohjoismaiset rahamarkkinat ovat olleet jo pidemmän aikaa yhteiset. Kun konsernit jakautuvat sitten kulloistenkin tilanteitten mukaan, niin tässä suhteessa olisi kyllä parempi koota enemmän voimia kuin jakaa niitä kahtia tai hajottaa ylipäätänsä.

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuuston kertomus on erinomainen mahdollisuus eduskunnalle käydä ajankohtaista talouspoliittista keskustelua, ja talousvaliokunnalla toki asiaa tarkemmin käsitellessään on mahdollista antaa joitakin signaaleja siitä, minkä tyyppiseksi kertomusta haluttaisiin vastaisuudessa kehittää. Voi olla, että kertomus vuodelta 2005 ei ehkä ole paras mahdollinen tapa käydä nimenomaisesti yleisempää, budjettikehyksestä riippumatonta talouspoliittista keskustelua, mutta luojan kiitos meillä on edes tämä mahdollisuus.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa käy aika hyvin esille monia rahapolitiikan asioita ja näkökulmia. Yksi semmoinen, joka ei ole tullut esille tässä keskustelussa, on tämä työllisyys ensinnäkin Eurooppa-tasolla. Tässähän todetaan sillä tavalla, että euroalueella ei ole onnistuttu sillä tavalla hyvin kiivaaseen kasvuun, ja todetaan työttömyyden olevan lähes kaksinkertainen Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna, mikä kuvaa sitä, jotta meillä jotenkin talouskone ei käy täysillä ja yskintää on olemassa yhä edelleen.

Mutta itse asiassa, mikä oli niin kuin pääasia, mitä aion todeta tässä, niin minusta silloin kun aikanaan siirryttiin euroon ja Suomen Pankki menetti jonkun verran kuitenkin tehtäviä, siitä huolimatta semmoista henkilöstön uudelleenarviointia ilmeisesti ei siellä ole tapahtunut. Palkkakulut tälläkin hetkellä näkyvät olevan 37 miljoonaa euroa, joka minusta kuitenkin on aika merkittävä summa. Kun tuolla muualla valtionhallinnon puolella tehdään suunnitelmia siitä, jotta yritetään tehostaa näitä toimintoja ja saada ylimääräistä byrokratiaa pois, joka ei sinällään tuota yhtään uutta rahaa, niin kyllä minä odottaisin, jotta pankkivaltuusto voisi lähteä jollakin tavalla linjaamaan tätä kysymystä kanssa, jotta oltaisiin samassa linjassa valtion muun hallinnon kanssa. Nimittäin tärkeäähän olisi, jotta me saamme uutta tuotantoa aikaan, uutta semmoista uusarvoa, mutta tämä rahanpyöritys minun ymmärrykseni mukaan ei hirveän paljon sitä tee. Oikeassa saumassa tietysti kun tekee kauppoja, niin voi jotain saada, mutta semmoista pysyvämpää arvoa sillä ei ole, ja kun tässä on pankkivaltuutettuja tällä hetkellä salissa mukana, niin toivoisi, että tämä viesti menee kanssa perille ja siellä tätäkin kysymystä linjataan eteenpäin.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olimme sattumalta tänään tulevaisuusvaliokuntana, tai ei se mikään sattuma varmaan ollut, vierailulla Suomen Pankissa. Kun vertaa tätä pankkivaltuuston kertomusta ja sitten sitä, mitä meille kerrottiin, meillä oli Venäjän talous aiheena, niin kyllähän siellä tuli aika ... elikkä Suomen Pankissa kyllä seurataan niin kuin oikeastaan tämän kansantalouden ja maailmantalouden kaikkia lohkoja, että turhan vaatimaton on minusta tämä kertomus siinä mielessä, että meillähän talousseurantaa suorittavat myöskin palkansaajien, elinkeinoelämän omat järjestöt, on Sitraa, on monta systeemiä, jotka tekevät vähän niin kuin samoja hommia. Voisi kuvitella, että Suomen Pankin rooli eduskunnan alaisena laitoksena olisi vähän vahvempi tässä rahapolitiikan ja talouden seurannassa ja näkyisi paremmin tänne eduskuntaan päin. Ei se riitä, että siellä on muutama kansanedustaja.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! On totta, että Suomen Pankin tutkimustoiminta on erinomaista ja laajaa ja varmastikin sen leviämistä eduskunnassa aina voisi parantaa, ja tämä varmasti täytyy selvittää, miten esimerkiksi näitä katsauksia, jotka liittyvät vaikkapa nyt idän talouksien tutkimukseen, miten niitä tulee elektronisessa muodossa tänne eduskuntaan. Aina voidaan parantaa.

Mutta varsinainen huomautukseni, arvoisa puhemies, liittyy siihen, mitä tässä mainittiin Suomen Pankin koosta; ed. Esa Lahtela viittasi siihen. Kyllähän Suomen Pankki tietysti on tiivistynyt ja virtaviivaistunut liityttyään euroalueeseen, ja vielä sitäkin työtä on tehtävänä, mutta osoituksena tästä voi tietysti mainita puhtaasti johtokunnan kokoonpanon supistumisen, joka on nyt neljä, että kyllähän tässä mielessä on otettu onkeen nämä samat valtiontalouden säästötoimenpiteet kuin on ollut muuallakin yhteiskunnassa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut erittäin hyviä näkökohtia, tosin niistä mikään ei oikeastaan ole uusi, sen aikana, kun itse pääsin tätä keskustelua seuraamaan, muun muassa tämä pankkivaltuuston kertomuksen kehittäminen. On varmasti ihan aiheellista miettiä, miten se vastaa tämän päivän haasteisiin. Mutta ongelmahan on tietysti se, että tämä on pankkivaltuuston kertomus vuodelta 2005 ja nyt esimerkiksi Yhdysvaltojen suhteen tänään juuri suuressa valiokunnassa keskusteltiin siitä, että olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä USA:lle todella kuuluu tällä hetkellä, on sitten kysymys dollarin arvosta tai siitä, millä tavoin maa kykenee näistä ongelmista selviämään, jotka sillä on edessä.

Venäjä-tutkimus on erittäin hyvä, ja esimerkiksi talousvaliokunnan jäsenet saavat tämän ajoittain tulevan kertomuksen käsiinsä. Pääjohtaja Erkki Liikanenhan on sanonut, että Venäjän pankin pääjohtajakin aina ensimmäisenä aamulla, kun tietää, että se on tulossa, lukee Suomen Pankin Bofit-selonteon siitä, mitä Venäjälle kuuluu, mitä Kiinalle kuuluu ja mitä kuuluu Euroopalle ja Suomelle, joten tämä tutkimustoiminta on hyvää ja se on korkeatasoista.

Se, mikä tässä nyt on aika lyhyesti käsitelty, johon käsittääkseni ed. Pulliainen täällä viittasi, on tämä Rahoitustarkastuksen puoli. Vaikka nyt Suomella menee aika hyvin, kyllä kannattaisi seurata sitä, ei ainoastaan Suomen näkökulmasta vaan koko Euroopan näkökulmasta, koska tässä on paljon sellaisia maita, jotka saattavat myös Suomelle olla riski sen jälkeen, jos Yhdysvaltojen kautta alkaa jotakin vielä negatiivisempaa tapahtua.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta meidän tämänpäiväinen selontekomme Suomen Pankissa antoi kyllä aika hyvän kuvan siitä, missä maailmalla mennään, elikkä vaikka tietysti pääaiheena oli Venäjä, siinä koko ajan Venäjä rinnastettiin vähän muuhun maailmaan ja nähtiin se ongelma omanansa. Sitten kun mietitään näitä maailman ongelmia — nimenomaan nyt kun ed. Pulliainen tuli paikalle — niin kyllä Suomen Pankilla on aika tarkat ennusteet esimerkiksi öljyn riittävyydestä Venäjällä ja energian riittävyydestä Venäjällä, minkä tyyppistä energiaa on, ja tietysti olisi hyvä, että näissä Suomen Pankin kertomuksissa tulisi jotakin analyysiä tästäkin. Se on tärkeä, koska esimerkiksi öljyn hinnan vaikutus kansantalouteen on jostakin ihmeellisestä syystä jäänyt kovin vähälle huomiolle. Toistan joskus aikaisemminkin sanomani, että 1970-luvulla, kun tuli ensimmäinen öljykriisi, öljyn hinta nousi jostakin 16:sta 20:een, niin silloin jopa ruokaleipien hinnat nousivat kaupassa, ja vaikka nyt ollaan moninkertaisissa summissa, niin näissä kertomuksissa ei tapahdu mitään eikä ole mitään erityismainintoja öljyn hinnan korotuksista.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut aivan relevantteja evästyksiä pankkivaltuustolle sen osalta, miten tätä pankkivaltuuston kertomusta voitaisiin kehittää. Ehkä se asia, joka täällä erityisesti nousi esiin, on se, että Suomen Pankin erityisosaamista esimerkiksi juuri tämän Venäjän-tietämyksen osalta voitaisiin hyödyntää myös tässä kertomuksessa. Tämä viesti otetaan kyllä onkeen. Mutta pitää tietenkin muistaa, ettei tämä kertomus ole mikään maailmanselitys, ja pitää myöskin vähän välttää sitä, että siitä ei tule sitten paksua romaania. Kyllä me sellaisenkin pystymme tuottamaan ilman vaikeuksia.

Mutta mitä tulee Suomen Pankin toiminnan tehostumiseen, niin kyllä sielläkin toiminta on ilman muuta tehostunut ja henkilökunnan määrä vähentynyt ja kestämme kyllä aika hyvin sen vertailun muihin vastaaviin pankkeihin. Koko ajan tapahtuu organisaatiouudistusta ja toiminnan tehostamista. Työ on jatkuvasti käynnissä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä öljyasiasta ja siitä, mitä tässä kertomuksessa kulloinkin on, muutama näkökohta vielä.

Tietysti valtuusto kertoo sen, mitä on kerrottavaa. Jos valtuusto katsoo, ettei tällaisia asioita, joihinka aikaisemmin kiinnitin huomiota, kannata kertoa, ja pitää ne tiedot itsellään, niin mikäpäs siinä. Siitä ei ole valitusosoitusta tässäkään asiakirjassa, sen lopussa, että tästä saa valitella johonkin. Tämä on aivan selvä asia.

Toinen asia on se, että kun ajatellaan, miten merkittävä tutkimusosasto Suomen Pankilla on, johonka ymmärsin ed. Kauppilankin äsken viitanneen, niin totta ihmeellä tämähän jos jokin on se paikka, jossa tämän tutkimusosaston täytyisi minun mielestäni osoittaa oikeutuksensa ja sillä tavalla tuoda sellaisia näköaloja esiin, jotka se on tutkimuksin saanut selville. Eikä siitä tarvitse vielä romaania tehdä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Noin kaksi vuotta sitten tein lakialoitteen, jonka allekirjoitti yli sata kansanedustajaa ja joka sitten sai verrattain laajan julkisen huomion osakseen, kun taustalla olivat kiistatta hyvin kohtuuttomat palvelumaksut, joita kansalaisilta oli peritty, ja silloin edellytettiin, että näitä asioita eduskunnankin taholta näin seurataan. Kiinnitän huomiota nyt vaan siihen, että kun tässä selvityksessä, joka meille on jaettu, todetaan, että "useimpien pankkiasiakkaiden palvelumaksut ovat kohtuullisia tai jopa edullisia", voisi tietysti kohtuudella toivoa ja edellyttää, että tässä yhteydessä olisi joitakin tunnuslukuja tai vertailutietoja siitä, mihin tämä perustuu.

Oma arvionikin on se, että osin yhteiskunnallinen keskustelu ja eduskunnan tahdonmuodostus vaikuttivat myöskin asiakkaitten kannalta edulliseen suuntaan. Sitten tämä päätyi siihen, että "pankkivaltuusto toivoo, että Rata jatkaa palvelumaksujen tason ja kohtuuhintaisten pankkipalvelumaksujen saatavuuden seuraamista edelleen". Meillähän on tapana joskus edustajilla, että pitää olla lausuma, joka sekin saisi tässä olla tiukempi, että edellytetään, että näin tapahtuu, ja jatkossa olisi sitten joitakin numeroita ja tunnuslukujakin näitten asioitten suhteen, ettei ote herpoaisi tästä kansalaisten kannalta tärkeästä asiasta, ja tämä toisi tähän myöskin tällaisen kansalaisnäkökulman.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan talousvaliokunta on kyllä viime vuosien kertomusten yhteydessä tätä asiaa aina kysynyt, vaikkei se ole kertomuksessa ollutkaan, mutta näköjään on nyt kysynyt niin, että se on sentään edes virkkeellä täällä mainittu. Mutta kyllä sitä on seurattu. Oikeastaan nämä tiskiltä tapahtuvat palvelumaksut ovat nyt jollain tavoin, voi sanoa, hallinnassa. Mutta nyt kysymys onkin sitten siitä, kun pankkimaailma kansainvälistyy koko ajan ja on, niin kuin silloinkin todettiin, kymmeniä ellei satoja erilaisia maksuja, miten on tämä kokonaistilanne, on sitten kysymys kotitalouksista tai yritystoiminnasta. Tämä onkin jo sitten se hankalampi asia. Tämä olisi yksi sellainen asia, jota myös pankkivaltuuston pitäisi seurata, niin kuin näitten maksujen kohtuullisuutta kaikissa muissakin asioissa kuluttajan kannalta.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Kun täällä nyt on puhuttu siitä, että pankkivaltuuston kertomuksessa pitäisi olla niitä ja niitä asioita, niin kannattaa nyt kyllä huomata myöskin se, että kyllähän tietysti eduskunta itsekin voi käsitellessänsä lainsäädäntöä tai mitä tahansa asiaa hyödyntää sitä tutkimusosaamista, jota Suomen Pankissa on. Ei kai se nyt niin ole, että täällä odotetaan, että meille koko aika kerrotaan jotakin, vaan voimme myöskin itse kutsua tutkijoita niin Suomen Pankin yksiköistä kuin mistä muualta tahansa, Sitrasta jne., kuultavaksi ja tätä kautta kehittää tätä dialogia. Niinpä se olisikin paikallaan, koska on aivan selvä asia, että tällainen kertomusmenettely on tässä suhteessa aivan liian kankea Suomen Pankin ja kansanedustuslaitoksen välisen tiedonkulun ja informaation vaihtamiseksi. Tässä mielessä kehotan nyt jokaista pitämään mielessä sen, että asiantuntijakuulemisessa myöskin hallinnon lisäksi voi käyttää myöskin tutkimusyksiköissä saatua tietoa asiantuntemuksen lisäämiseksi.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin talousvaliokunnan käsittelyn yhteydessä on varmasti mahdollista saada tämä Rahoitustarkastuksen tekemä selvitys käyttöönsä, jossa käydään sitten yksityiskohtaisemmin läpi tätä lausetta, millä tavalla nämä pankkipalvelumaksut ovat kohtuullisia. Mutta tämä asia on myös sellainen, että tulemme sitä myöskin pankkivaltuuston osalta varmasti myös jatkossa seuraamaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee näihin mahdollisuuksiin käyttää hyödyksi Suomen Pankin asiantuntemusta, niin noin vuosi sitten oli tilaisuus, jossa Suomen Pankin johto oli eduskunnassa, oli niin sanottu julkinen kuuleminen, jossa käytiin läpi näitä kysymyksiä. Ne oli lohkottu eri asioihin, joissa Suomen Pankki niin Venäjä-kysymyksessä kuin muissakin on asiantuntija, ja sitä on tarkoitus jatkaa. Samaten talousvaliokunta yhdessä Suomen Pankin johdon kanssa kävi tapaamassa Euroopan keskuspankin johtoa, jossa pääjohtajasta lähtien, kai yhtä johtokunnan jäsentä lukuun ottamatta, kaikki olivat paikalla. Siellä käytiin läpi tätä, mikä tämä Suomen Pankin rooli tässä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä tällä hetkellä oikein on, että tämä yhteistyö kyllä on parantunut. Siitä oikeastaan opiksi oli se, että Sitran osalta oli viime viikolla tällainen julkinen kuuleminen, jossa yliasiamies Aho ja sitten muut olivat täällä kertomassa näistä asioista. Se oli osa tätä kuulemista, että nyt sitten kuullaan myös niitä, jotka saattoivat olla toista mieltä, millä tavoin Sitraa kehitetään tai Suomen Pankkia kehitetään. Sama linja on myös talousvaliokunnassa Suomen Pankin osalta.