Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka neljäs vuosi laadittava koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma on vaalikauden keskeisin koulutuksen asiakirja. Se linjaa koulutusta hallitusohjelman pohjalta. Koska päätöksen tekee valtioneuvosto, on tärkeää, että myös eduskunta pääsee sanomaan näkemyksensä näin keskeisestä asiakirjasta. Sen vuoksi teimme sivistysvaliokunnassa asiasta keskustelualoitteen. Halusimme, että koko eduskunta pääsee osallistumaan keskusteluun.

Uusi kehittämissuunnitelma lähtee liikkeelle toimintaympäristön muutoksista ja niiden yhteiskunnalle asettamista haasteista. Näitä muutoksia ovat globalisaation asettamat vaatimukset kilpailukyvyllemme, väestön ikärakenteen ja työelämän muutokset, koulutuksen vaikeudet vastata nopeasti muuttuviin työelämän vaatimuksiin sekä kulttuurimurros. Koulutuksella ja tutkimuksella on vastattava kaikkiin näihin haasteisiin. Meidän on myös muistettava, että koulutusjärjestelmämme on kokonaisuus, joka on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Siksi kaikkien koulutusasteiden kehittämisestä ja laadusta on pidettävä huolta, vaikka ne kaikki eivät voi olla yhtä aikaa kehittämisen painopisteinä.

Koulutustarpeiden ennakointia on kehitettävä, mutta sen ei pidä johtaa suuriin aloittajamäärien heilahduksiin. Dynaamisessa, osaamiseen perustuvassa taloudessa ei ennakointi ole aina helppoa. Elinkeinoelämä synnyttää jatkuvasti uusia toimialoja ja ammatteja. Liiallisen tehoajattelun myötä voi unohtua se, että nykyinen koululainsäädäntömme perustuu koulutuksen sivistystehtävään. Sivistys ja yksilön henkinen kasvu ovat arvoja itsessään. Sivistykseen sisältyy yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen kasvaminen, ja se on myös työelämän kantava voima.

Koulutusjärjestelmän kehittämisessä pitää toimivia rakenteita kehittää ja toimimattomia karsia pois. Vireillä on korkeakoulujen rakennemuutos. Toisen asteen ja korkea-asteen duaalimalli takaa sen, että koulutuksessa ei esiinny turhia päällekkäisyyksiä. Jako ammatilliseen ja tieteelliseen lähestymistapaan selkeyttää koulutustarjontaa. Kahdella eri koulutuslinjalla pitää selkeästi olla eri tehtävät. Myös opiskelijajärjestöt ja elinkeinoelämä ovat kiitelleet mallia. Vieläkin kaivataan kipeästi duaalimallin konkretisointia. Kentällä ollaan varsin epätietoisia ja tehdään huonojakin ratkaisuja. Mitä malli käytännössä tarkoittaa, kuinka pitkälle yhteistyössä eri linjojen välillä voi ja kannattaa mennä? Opetusministeriön on syytä tehdä pikaisesti linjanveto duaalimallin käytännöistä.

Arvoisa puhemies! Suomen niukat resurssit on käytettävä tehokkaasti. Siksi koulutuksen on oltava laadukasta varhaiskasvatuksesta aina tutkijakoulutukseen saakka. On ilahduttavaa, että koulutuksen laatu on nyt kehittämissuunnitelman painopistealueena. Tähän liittyvinä toimenpiteitä mainitaan muun muassa perusopetuksen ryhmäkokojen sääntely, erityisopetuksen vahvistaminen, opinto-ohjauksen lisääminen sekä yliopistojen opiskelija—opettaja-suhteen parantaminen. Kehitystä ei saada aikaan ilman riittäviä resursseja. Tavoitteena pitää olla, että koulutuksen kokonaisresurssit nostetaan mahdollisimman pian vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle.

Suomessa on viime päivinä pohdittu ankarasti sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. On syytä muistaa, että tutkitusti tehokkain keino edistää kansanterveyttä on nostaa ihmisten koulutustasoa. Siksi opetuksen resursseista on pidettävä huolta nyt ja jatkossa. Me emme puhu täällä tänään vain koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmasta vaan myös suomalaisen hyvinvoinnin edistämissuunnitelmasta.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että eduskunta käy keskustelua koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnoksesta, kiitos sivistysvaliokunnan erinomaisen aktiivisuuden. Näin saamme sisällytettyä eduskunnan näkemykset kesuun jo valmisteluvaiheessa, kyseessä on koko koulutusjärjestelmän sekä opetusministeriön alaisen tutkimuksen kehittämisen kattava kehittämissuunnitelma eli kesu. Sen hyväksyy sitten valtioneuvosto lopullisesti vuoden lopussa.

Koko Suomen menestyminen globaalissa kilpailussa, hyvinvoinnin parantaminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttävät koko väestön vahvaa osaamispohjaa ja sivistystasoa. Hallituksen tavoitteena onkin kohottaa koko väestön koulutus- ja osaamistasoa ja tavoitella maailman kärkeä sekä perusasteen jälkeisen että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta. Kehittämissuunnitelmassa on viisi painopistettä.

Ensinnäkin haluamme turvata suomalaisten tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen ja maksuttomaan koulutukseen. Tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat todellakin hyvinvointimme kivijalka. Opintotuen korotus, opintoseteliavustukset maahanmuuttajille ja kansakoulupohjalta ponnistaville opintoihin sekä pienten lukioiden valtionosuuden turvaaminen osoittavat, että sinivihreä hallitus on jo työssään täydessä vauhdissa turvaamassa entistä paremmin koulutuksen tasa-arvoa. (Ed. Erkki Virtanen: Kuuden vuoden jälkeen töissä!) Suomalainen opiskelija ei löydä edestään lukukausimaksuja, ei korkeakouluissa eikä lukiossa eikä muuallakaan.

Toiseksi koulutuksen laadun kohottamiseksi kaikilla koulutuksen tasoilla tehdään toimia. Opetuksen ja tutkimuksen korkea laatu ovat edellytykset koulutuksen vaikuttavuudelle niin yksilötasolla kuin yhteiskunnan tasolla. Erityisenä painopisteenä on kehittää perusopetuksen ja korkeakoulutuksen laatua. Perusopetus paremmaksi, pop-ohjelma-talkoot on jo aloitettu. Tavoitteena on erityisesti pienentää ryhmäkokoja ja vahvistaa oppilaanohjausta ja tuki- ja erityisopetusta.

Korkeakoulutuksessa, arvoisa puhemies, aivan erityinen haaste on opiskelija—opettaja-suhteen parantaminen. Tässä olemme jo kauan sitten jääneet jälkeen eurooppalaisesta kehityksestä.

Strategisen huippuosaamisen keskittymät tarjoavat korkeakouluille aivan uuden tavan tehdä tiivistä yhteistyötä tutkimustuloksia hyödyntävien yritysten kanssa.

Arvoisa puhemies! Kolmas painopiste on osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen. Tämän tavoitteen toteutumiseksi nopeutetaan koulutuksesta valmistumista ja aivan erityisesti halutaan huolehtia siitä, että peruskoulun päättävät nuoret pääsevät kaikki jatkokoulutukseen. Sinivihreä hallitus toteuttaa ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen, kehittää ennakointia, parantaa koulutuksen työelämävastaavuutta, se on erittäin tärkeää. Haluamme myös huolehtia siitä, että maahanmuuttajien osaaminen saadaan täysimääräisesti käyttöön.

Neljäntenä painopisteenä on korkeakoulujen kehittäminen. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kehitetään edelleen duaalimallin pohjalta. Suomessa tarvitaan monipuolista, korkeaa osaamista.

Historiallisen yliopistoreformin, suurimman uudistuksen sitten yliopistojen perustamisen, valmistelu on käynnissä. Tavoitteena on huippuosaamisen lisääminen, se on hyvin tärkeää, mutta mikä on olennaista, on se, että luodaan yliopistoille modernit toimintatavat ja mahdollisuudet keskittyä akateemisiin perustehtäviin, tutkimukseen ja opetukseen sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Tarkoituksena on viedä eteenpäin korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä sillä tavalla, että huippuosaamiseen on mahdollisuus joka puolella Suomea, ja siten, että meillä on vahvemmat, vaikuttavammat korkeakouluyksiköt.

Arvoisa puhemies! Viidentenä ja viimeisenä painopisteenä on opettajat voimavarana. Pätevät ja korkeasti koulutetut opettajat todellakin takaavat sen, että meillä on maailman parhaimmat koulut myös tulevaisuudessa. Opettajan työn on todellakin pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä. Yhtenä keinona tässä haastavassa työssä hallitus säätää koulutuksen järjestäjille velvoitteen huolehtia opettajien täydennyskoulutuksesta. Mikä sen tärkeämpää, arvoisat kansanedustajat, kuin se, että opettaja voi todellakin täydentää omaa osaamistaan?

Arvoisa puhemies! Keskustelussa oleva kesuluonnos on juuri palannut hyvin laajalta lausuntokierrokselta, ja pisteenä i:n päälle nyt eduskunta voi tästä luonnoksesta keskustella. Lopullisen, täsmällisen muotonsa tämä luonnos saa tämän palautekeskustelun jälkeen.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2008 valtionosuuksien perusteena oleviin yksikköhintoihin esitetään keskimäärin 15 prosentin korotusta. Samanaikaisesti kunnan jokaista asukasta kohti maksamaan rahoitusosuuteen esitetään 22 prosentin korotusta. Näin ollen esimerkiksi Itä-Suomen läänin alueen kunnissa valtiolta tulevan rahoituksen määrä laskee merkittävästi kunnan oman rahoitusosuuden kasvaessa kohtuuttomasti ensi vuonna. Valtionosuuslaskelman kaava kohtelee itäsuomalaisia kuntia epäoikeudenmukaisesti erityisesti siitä syystä, että kouluikäisten suhde muuhun väestöön on epäedullinen ja se laskee koko ajan. Eli laskentatapa suosii isoja kasvukeskuksia.

Toiseksi Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa tapahtuva oppilasmäärän väheneminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia myös toimintojen sopeuttamisessa nopeasti muuttuvaan tilanteeseen, esimerkiksi koulumatkojen pituudet eivät salli näitten rakennusten poistamista siinä tahdissa, että kiinteistökulut alenisivat myös hyvin nopeasti, ei pystytä siihen.

Kysynkin hallitukselta: Aikooko hallitus korjata nämä kyseiset epäkohdat? Eli tämä on vasta esitys, laskelmia on tehty, joissa Itä- ja Pohjois-Suomi häviävät hyvin voimakkaasti. Aikooko hallitus korjata nämä epäkohdat, jotta sivistyspalveluiden tuottamisen ja elämisen mahdollisuudet turvattaisiin myös kasvukeskusten ulkopuolelle?

Paavo  Arhinmäki  /vas:

Arvoisa puhemies! Nostan esiin yhden asian tästä kesusta. Nimittäin täällä on yksi iso ja erittäin huolestuttava muutosesitys ammatillisten perustutkintojen osalta. Luonnoksessa esitetään, että ammatillisessa koulutuksessa tulisi mahdolliseksi suorittaa tutkinto osissa ja opiskelija voisi suorittaa vain ammattipätevyyden osan. Jos tämä esitys toteutuu, se merkitsee koko toisen asteen ammatillisen koulutusjärjestelmän muuttamista radikaalisti. Onko tämän muutoksen seurauksia nyt todella pohdittu tarpeeksi?

Nykyinen toisen asteen ammatillinen koulutus antaa monipuolisen osaamisen ja myös jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, mikä on äärimmäisen tärkeää. Jos nämä osatutkinnot nyt tulevat, nämä uudet, lyhyet, sisällöltään suppeat opintopätkät vaikuttaisivat opiskelijoiden tulevaan asemaan työmarkkinoilla todennäköisesti vain ja ainoastaan heikentävästi. Mitä heikompi koulutuspohja työntekijällä on, sitä vaikeampi on työllistyä ja sitä vähemmän työnantaja haluaa panostaa työntekijän jatkokouluttamiseen. Meidän järjestelmämme pitäisi olla sellainen, että se tukee opiskelijaa suorittamaan toisen asteen ammatillisen tutkinnon, sen sijaan että kannustaa hankkimaan vain osapätevyyksiä, pätkätutkintoja tai pätkäkelpoisuuksia. Kysynkin:

Ovatko, ministeri Sarkomaa, hallituksen puheet ammatillisen koulutuksen suosion parantamisesta ja houkuttelevuuden lisäämisestä pelkkää sanahelinää, vai aiotaanko todella pyrkiä parantamaan toisen asteen opiskelijoiden tilannetta ja toisen asteen opintojen suosiota? Se, että nyt ollaan tällaisia pätkätutkintoja tuomassa eikä olla panostamassa huolestuttavan isoihin keskeyttäjämääriin, on kyllä hankalaa koko yhteiskunnan ja toisen asteen kannalta. Haluaisin kuulla ministerin ajatuksia tästä pätkätutkinnosta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kehittämissuunnitelmassa on otettu esille syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, koulutuksesta syrjäytyvät nuoret. Kuitenkin kysyn, mitä ollaan tekemässä sille, että nuorten aikuisten syrjäytymisuhka voidaan estää. Me tiedämme, että koulutustaso vaikuttaa — se on tilastoissa osoitettu — selvästi nuorten aikuisten syrjäytymisuhkaan. Meillä vailla toisen asteen koulutusta olevista 25—29-vuotiaista Suomessa on työttöminä ja koulutuksen ulkopuolella noin 14 prosenttia, kun toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneista vastaava osuus on alle 5 prosenttia. Vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevista 20—24-vuotiaista hiukan yli 10 prosenttia on työttömänä ja koulutuksen ulkopuolella.

Mielestäni nimenomaan koulutusjärjestelmässä aikuiskoulutuksen ja nuorten koulutuksen kehittäminen ja laatu ovat tärkeitä sekä työvoiman saatavuuden että sen uusintamisen mutta myös sen tarkoituksenmukaisen täydennyskoulutuksen kannalta. Nyt jos koska tulisi panostaa erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ammattikoulutukseen ja koulutustason nostamiseen, jotta saadaan jokainen nuori jatkamaan opintojansa. Tässä yhteydessä myös vahvasti tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten ammatillisen koulutuksen yhteydessä tapahtuu työssäoppiminen, oppimisen tukeminen työelämässä, miten ohjaajat ovat siellä mukana oppijaa ohjaamassa.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulutusjärjestelmäämme on rakennettava sisään sellaisia mekanismeja, jotka ennalta ehkäisevät lasten ja nuorten myöhemmässä elämässä ilmeneviä ongelmia. Jo esiopetuksesta lähtien opetuksen sisällöt sekä opetustavat on valittava niin, että oppilaiden elämänhallintataidot paranevat. Jos ei opetuksen ennalta ehkäisevään vaikutukseen panosteta, esimerkiksi erityisopetuksen kustannukset kasvavat edelleen oppilasmäärien noustessa. Erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä on tasaisesti kasvanut. Kuntaliiton tietojen mukaan vuonna 1996 perusopetuksessa oli noin 17 000 peruskoulun oppilasta, kun heitä vuonna 2006 oli noin 45 000.

Koulutuksen saavutettavuus on turvattava kaikilla koulutusasteilla. Saavutettavuus on hyvällä tolalla, kun sitä tarkastellaan valtakunnallisesti. Kuntien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Ongelma on yleinen pohjoisilla ja itäisillä harvaanasutuilla seuduilla. Meidän on ohjattava kaikki reservit käyttöön, jotta voimme jatkossakin turvata koulutuksen saavutettavuuden sekä maksuttomuuden, jota tuetaan laajalla rintamalla myös poliittisesti.

Tässä yhteydessä haluan nostaa esille vielä kansalaisopistojen roolin, niiden avoimuuden koulutusta, kulttuuri- ja harrastustoimintaa tarjoavina organisaatioina, joiden toivoisin olevan painotetusti esillä myöskin kesussa ja ennen kaikkea opintosetelin vahvassa edistämisessä tällä koulutussektorilla.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma on otettu hyvin myönteisesti vastaan kentällä, ja tiedän, että ne kannanotot, mitä sieltä on tullut, pääosin ovat suhtautuneet hyvin myönteisesti näihin kehittämisehdotuksiin, jotka suuntautuvat tässä nyt kaikille koulutuksen eri asteille. Erityisen tärkeää nyt on kiinnittää huomio siihen, että suomalaisnuoret saataisiin nykyistä aikaisemmin valmistumaan ja mukaan työelämään. Tämä on erityisen tärkeää, koska nyt ikäluokat pienenevät ja väestö eläköityy yhä nopeammin, jotta saamme turvattua osaavan työvoiman. Suuri ongelma on tämä suuri keskeyttäneiden määrä. Edelleenkin lähes 30 prosenttia niin ammatillisella puolella kuin yliopistopuolellakin keskeyttää opintonsa. Samoin tehdään aivan turhaa päällekkäiskoulutusta ja useita peräkkäisiä saman tasoisia tutkintoja. Tätä läpäisyä täytyy ohjauksella parantaa.

Täällä on joitain kysymysmerkkejä kuitenkin. Erityisesti haluaisin kysyä tästä yliopistojen profiloitumisesta. Täällä on mainittu, että osa yliopistoista jatkossa profiloituisi kansainvälisesti korkeatasoisina tutkimusyliopistoina, mutta eikö tämä ole osa kaikkien yliopistojen perustehtävää myös jatkossa? Meillä ei voi olla laadukasta koulutusta ilman tutkimusta, ja sen vuoksi yliopistot on koottava niin vahvoiksi tutkimusyksiköiksi, että siellä voidaan joka puolella Suomea myös jatkossa harjoittaa laadukasta tutkimusta, mikä on laadukkaan koulutuksen edellytys.

Antti  Kalliomäki  /sd:

Puhemies! Painottaisin vain kahta painopistealuetta, joihin opetusministeri tuossa viittasi, ensinnäkin lyhyesti perusopetusta, niin kuin ministeri sanoi, peruskoulun kehittämistä sellaiseksi, että se aidosti tukee lasten hyvinvointia, luovuutta, uteliaisuutta, jossa on se perusvoima, josta oppimisen halukin lähtee. Kehittämissuunnitelmat eivät ole tähän mennessä riittävästi tähän puuttuneet.

Toinen tärkeä alue on korkeakoulujen rakenneuudistus. Rakenneuudistukset eivät ole suosittuja. Muutosvastarintaa on aina, se on nähty, ja siinä tarvitaan voimakasta poliittista tahtoa, jotta ne etenisivät. Tällä hetkellä minusta kriittisiä paikkoja ovat nämä kolme kärkihanketta, jotka pantiin liikkeelle edellisen hallituksen aikana, siis Itä-Suomen yliopisto, Turun suunnassa yliopistojen yhteistyö, jonka pitäisi päättyä yhteenliittymään, ja sitten tämä kuuluisa innovaatioyliopisto. Sen osalta tärkeätä on nyt se, että valtiovalta, ministeriö ja ministeri viime kädessä pitävät huolta siitä, että valtion ohjaus säilyy myöskin tässä yliopistossa. Se on säätiöpohjainen ennakkosuunnitelmien mukaan, ja erittäin paljon riippuu siitä, miten säädekirja kirjoitetaan. Siltä osin Sailaksen työryhmän työ ei minusta ollut riittävän oikeasuuntainen, sillä kannattaa katsoa, että valtio, joka maksaa, on myös se taho, joka sitten voimakkaimmin kykenee ohjaamaan tämän korkeakouluyhteistyön etenemistä ja sen tulevaisuudesta päättämään.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa ja tässä käsillä olevassa suunnitelmassa mainitaan perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen ikäluokkien pienentymisestä vapautuvien voimavarojen myötä. Tavoite on tärkeä, ja suunnitelmassa kyllä mainitaan, että pienissä opetusryhmissä voidaan tehokkaammin huomioida oppilaiden yksilöllisiä oppimiseroja, auttaa erityisen tuen tarpeessa olevia, tukea erilaista lahjakkuutta, puuttua kiusaamiseen, käyttää monipuolisempia opetusmenetelmiä, pitää paremmin yhteyttä oppilaiden vanhempiin ja ehkäistä koulupudokkuutta ja syrjäytymistä. Pienet ryhmäkoot ovat myös opettajien etu, koska jaksaminen, työviihtyvyys sekä sitoutuminen työhön paranevat. Myös opettajien sairauspoissaolot ovat vähentyneet pienempien ryhmäkokojen myötä. Mutta tavoitteen toteuttaminen jää kyllä torsoksi siihen nähden, että tällä yhdellä keinolla olisi voitu puuttua niin moneen perusopetuksen tämänhetkiseen kipukohtaan ja säästyä näiden aiheuttamilta ongelmilta ja kustannuksilta.

Suunnitelmissa on tarkoitus myöntää hakemuksesta rahoitusta kunnille, jotka haluavat pienentää ryhmäkokoja. Asia jätetään siis kuntien oma-aloitteisuuden harteille. Budjettineuvos Jouko Narikka valtiovarainministeriöstä on todennut, että tällainen järjestely on hallinnollisesti raskas ja että sen todellisen vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa. Ryhmäkokojen pienentäminen ei saa jäädä nelivuotiseksi projektiksi, johon vain asiassa aktiiviset kunnat osallistuvat. Varsinkin peruskoulun alimpien luokkien oppilasmääristä tulisi säätää lailla. Kuntia sitovalla säädöksellä tavoite ei jää irralliseksi hankkeeksi, jonka rahoitus perustuu sattumanvaraisiin säästöihin, vaan lasten ja opettajien etu todella toteutuu. Kuntien velvoittaminen ryhmäkokojen pienentämiseen tulee tietysti huomioida myös opetuksen valtionosuuksissa.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! En av våra viktigaste utbildningspolitiska uppgifter är att garantera grundskoleutbildningens kvalitet. De pengar som frigörs på grund av mindre årsklasser skall kanaliseras tillbaka till undervisningen så att man kan minska grupperna, ge mera stöd och specialundervisning. Genom det här kan vi skapa bättre förutsättningar för alla barn och unga att komma vidare efter avslutad grundskola.

Förhoppningsvis kan vi genom nyss nämda åtgärder minska på en av vårt utbildningssystems och hela samhällets akilleshäl, nämligen på antalet så kallade drop-outs. Siffrorna varierar, men uppskattningsvis 40 000 unga står utanför någon form av utbildning, arbetskraftspolitiska åtgärder eller arbete. För att lösa det här problemet krävs sektoröverskridande samarbete, vi behöver flera läroavtalsplatser, tionde klasser och ungdomsverkstäder.

Ammatillisen koulutuksen vetovoima on lisääntynyt monien vuosien panostusten jälkeen. Opiskelupaikkojen lisääminen on tärkeää, jotta ne myös vastaisivat paremmin alueiden elinkeinoelämän koulutetun työvoiman tarvetta. Etelä-Suomen kasvukeskukset ovat jo joutuneet odottamaan liian kauan näitä lisäpaikkoja. Niitä on nyt tullut ja toivon mukaan niitä lisätään sen mukaan kuin työvoiman tarvekin lisääntyy.

Ilman hyvää ja riittävää opinto-ohjausta monilla nuorilla on myös tulevaisuudessa suuria ongelmia suuntautua jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Nuoret, joiden vanhemmilla on voimavaroja lasten ohjaamiseen ja arvokkaiden neuvojen antamiseen, selviävät kyllä. Riittävä ja tarkoituksenmukainen opinto-ohjaus tarkoittaa sitä, että kaikille nuorille tarjotaan samat mahdollisuudet osua oikeaan valinnoissaan.

Yliopistoissa toteutettaviksi suunnitellut rakenteelliset uudistukset ovat hyviä ja ne vahvistavat yliopistojen itsemääräämisoikeutta. Perusrahoituksella on ratkaiseva merkitys toimivan opettaja-opiskelijasuhteen takaamiselle. Suhteen toimivuus luo paremmat edellytykset opintojen nopealle sujumiselle.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerin sanoin opetuksen laatu kaikilla tasoilla paranee, kohoaa ja kaikkea vastaavaa. Kuitenkin mitä käytännössä tapahtuu: esimerkiksi Paras-hankkeen yhteydessä pieniä lukioita maaseudulla syrjäkunnissa lopetetaan ja niistä tehdään isoja lukioita sitten joihinkin vähän isompiin kuntiin.

Eilen eduskunnan naisjärjestö järjesti ansiokkaan seminaarin siitä, kuinka pojat etenkin kärsivät nykyään turvattomuuden, seksuaalisuutensa ja muun tähän asiaan, luovuuteen, liittyvän olemuksensa kanssa siitä, että varsinkin isoissa lukioissa ja isoissa ryhmissä, isoissa luokissa korostuu se, että tämä maailmanmalli ei vastaa ollenkaan sitä todellisuutta, mitä ihmiset joutuvat kohtaamaan. Sen takia yksilöllinen opetus myös näillä alueilla yläasteella ja lukiossa olisi tärkeätä.

Mitä käytännössä sitten on, jos mennään tästä eteenpäin? Koko Suomen tasoa kun pitäisi nostaa, niin kansalais- ja työväenopistot ollaan panemassa semmoiseen kurimukseen, että kaikki rahat annetaan kunnille. Kunnat saavat sitten priorisoida sen, mihin ne sijoittavat rahansa. Tässä tilanteessa nyt, kun meillä palkat nousevat kaikilla muilla kunnan aloilla kovasti ja voivat nousta hoitoalalla valtavasti, niin on ihan selvää, että tämä priorisointi johtaa siihen, että kansalais-, aikuiskoulutus- ja kunnallisjutut ja vastaavat opistot eivät saa oikein mitään. Tämä tulee seuraamaan tästä.

Sitten kun mennään vielä pitemmälle, niin yliopistotasolla on peräänkuulutettu luovuutta ja yleissivistystä. Millä sitä siellä tehdään, kun kaikki opettajat yliopistossa valittavat sitä, että luokkakoot kasvavat tai opiskelijoita on aina vaan enemmän, mutta opettajiin ei satsata eikä opetukseen riitä rahaa? Se näennäiskikka, mikä meille täällä eilen esitettiin, että saadaan hienoja jotain tilausjuttuja ulkomailta, jotka sitten tuovat rahaa yliopistoihin, on aika puppua varmaan tässä suhteessa.

Eli mitä, ministeri, käytännössä? Pekka Himanen, (Puhemies: Aika!) professori, peräänkuulutti sitä, että pitäisi saada tämmöistä luovuutta toiminnallisesti yliopistoihin. Mitä käytännössä sitten, miten se saadaan aikaan, tämä luovuus ja yleissivistyksen kasvaminen?

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaan, iso haaste on turvata koulutuksen tasapuolinen saatavuus, kun ikäluokat pienenevät. Ne pienenevät hyvin eri lailla eri alueilla, ja sen takia hallitus on viemässä eteenpäin Paras-hanketta. On tärkeätä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee. On merkittävää, että esimerkiksi yleissivistävään koulutukseen tulee lisää valtionosuuksia. Aivan merkittävä peruskoulujen osalta on se, että tulee 80 miljoonaa euroa lisää perusopetuksen laadun kehittämiseen. Pienten lukioiden osalta on hyvin tärkeää huomata, että hallitus tuo säädösmuutoksen, joka mahdollistaa sen, että kun kunnat liittyvät yhteen, kun lukiot tekevät yhteistyötä, niin pienten lukioiden valtionosuudet säilyvät, ja tällä tavalla turvataan lukiokoulutuksen valtakunnallista saatavuutta.

Kaiken kaikkiaan syrjäytymisen ehkäiseminen on hallituksen keskeinen painopiste. Perusopetuksen kuntoon laittaminen on aivan ensisijaista. Työpajatoimintaa, oppisopimusta lisätään. Se on todella tärkeää. Olennaista on se, että hallitus on sopinut, että 30 miljoonaa euroa laitetaan koulutukseen ja työvoimapoliittisiin toimiin, jotta erityisesti saadaan ne nuoret, jotka ovat syrjäytyneet peruskoulun jälkeen, koulutukseen ja työn piiriin.

Yliopistouudistuksesta haluan sanoa ed. Kalliomäelle, että aivan näin tarkoitus on. Riippumatta siitä, mikä on yliopiston olomuoto, on se julkisoikeuden yhteisö tai yksityisoikeudellinen säätiö, ohjausmenetelmä on sama, samoin myöskin rahoitusjärjestelmä on sama. Eli valtio ohjaa, ja valtio myöskin huolehtii perusrahoituksesta.

Arvoisa puhemies! Totean vielä sen, että kouluviihtyvyyden osalta on ilo todeta, että ministeri Kalliomäki aloitti Kiva koulu -hankkeen, jolla todella tuodaan keinoja opettajille puuttua koulukiusaamiseen. Tätä viedään vauhdilla eteenpäin. Myöskin lasten liikunnan edistäminen koulupäivässä on todella tärkeää, jotta saadaan lapset viihtymään koulussa ja paremmat perusopetuksen tulokset, eli näitä hankkeita on ollut ilo viedä eteenpäin, mutta hallitus antaa niihin vielä hieman enemmän vauhtia.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta keskustellaan nyt eduskunnassa, ja toivottavasti valtioneuvosto myös huomioi eduskuntakeskustelussa esiin tulevat näkökohdat.

Kun porvarihallituksen leipomaa sivistyskakkua on alettu jakaa, voi todeta, että moni kakku päältä kaunis. Hallitusohjelmassa luvattiin monta hyvää ja kaunista, mutta kaikki se on osoittautumassa mielestäni pelkäksi kuorrutukseksi.

Kehysriihi, budjettiriihi ovat avanneet silmiä niin koulutusväeltä, meiltä oppositiolta kuin myös hallituspuolueiden kansanedustajilta. Osaamiskakku näyttää lässähtäneen pannukakuksi. Tätä käsitystä kyllä valitettavasti tukee myös yliopistojen perusrahoituksen vaatimaton taso.

Monet lausunnonantajat — luin nimittäin useita noita lausuntoja, niitähän oli muistaakseni yli kaksisataa — totesivat, että tässä kehittämissuunnitelmassa on ihan hyviä tavoitteita, mutta suunnitelmasta puuttuvat rahat niiden toteuttamiseen. Olen kyllä monen lausunnonantajan kanssa täsmälleen samaa mieltä.

Haluan tässä kiinnittää erityistä huomiota yliopistojärjestelmään. Meidän suomalainen yliopistopolitiikkamme on nojannut hyvin vahvasti alueellisesti kattavaan yliopistoverkkoon. Nyt näyttää siltä, että porvarihallitus kuitenkin näyttää pyrkivän murentamaan tämän suomalaisen alueellisen yliopistoverkon. Yksi esimerkki tästä on kehittämissuunnitelmaan kirjattu tavoite luoda Suomeen tutkimusyliopistoja.

Koko nykyinen yliopistojärjestelmämmehän perustuu siihen, että kaikki maamme yliopistot tekevät huipputason tutkimusta ja yliopistoissa annettava opetus perustuu korkeatasoiseen ja uusimpaan tutkimustietoon. Haluaisinkin nyt kysyä, onko hallitus nyt romuttamassa tätä mallia ja jakamassa suomalaisia yliopistoja kahteen kastiin niin, että toiset yliopistot keskittyisivät huippututkimukseen ja toiset opetukseen? Meidän sosialidemokraattien mielestä kaikkien maamme (Puhemies: Aika!) yliopistojen pitäisi pystyä tekemään huippututkimustaan omilla valitsemillaan profiilialoilla. Huippututkimuksen lisäksi kaikkien yliopistojen pitäisi jatkossakin panostaa huippukoulutukseen, ja tämä ei ainakaan minun mielestäni onnistu, jos linkki tutkimukseen aiotaan hajottaa.

Arvoisa puhemies! Minusta alueellisesti kattava yliopistoverkosto on ollut tärkeä alueellisia eroja tasaava tekijä, mutta toisaalta myös (Puhemies: Aika on mennyt!) tärkeä koulutuksen tasa-arvoa edistävä tekijä, ja sen takia minusta siitä pitää pitää kiinni jatkossakin.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalainen globaali huippuosaaminen on tähän asti perustunut yhtenäiseen julkiseen peruskouluun ja elinikäiseen mahdollisuuteen monipuolisesti täydentää opintoja. Nyt kuitenkin näyttää, että kesu-luonnoksessa otetaan aika huimia askeleita kohti ideologista yksityistämistä ja niin sanottua talouden läpäisyainetta kaikilla koulutusasteilla, jopa tutkimuksenkin puolella. Kesu-luonnos muun muassa levittää punaisen maton yksityisille peruskouluille, ja mielestäni se näillä näkymin tapahtuu julkisen peruskoulun kustannuksella. (Ed. Vahasalo: Mitä vikaa niissä on?) Jo nyt käsittelyssä olevassa talousarvioesityksessä rivien välissä yksityistetään valtion erityiskoulut miettimättä, onko mahdollisesti sillä, että valtio pitää niitä hallussaan, edelleenkin jotakin laadullisia tekijöitä siinä, ja myös mielestäni ottamatta huomioon niitä kokemuksia, mitä Pohjoismaissa on jo siitä, että on yksityistetty erityisryhmien koulutusta, mikä on johtanut valitettavasti huonoihin tuloksiin.

Valitettavasti näyttää myös siltä, että yliopistojen päätehtäväksi ei suinkaan ole muodostumassa hyvän perusopetuksen antaminen ja tutkimuksen vapauden säilyttäminen, vaan rahan teko. Mielestäni nämä ovat sellaisia asioita, joihin toivoisin tässä keskustelussa myös hallituksen olevan valmis vastaamaan, miksi näin perusteellisia ideologisia muutoksia meidän koulutuspohjaamme ja koulutuspoliittiseen ja tutkimuspoliittiseen pohjaamme ollaan ottamassa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin tutkiskelin noita lukuisia lausuntoja, joita tästä kesusta on annettu. Yksi aivan perusteellinen asia, mikä minulla osui silmään, oli OAJ:n lausunnossa, kun siinä todettiin, että sivistyksen itseisarvo myönteisen kehityksen ja osaamisen tärkeimpänä kivijalkana on sivuutettu suunnitelmassa maininnatta. Minusta kyllä tämä terveinen on hyvin tärkeä nyt lähettää tähän jatkovalmistelutyöhön, että tämä sivistystehtävä tulee kirjata tällaiseksi koko kesun lähtökohdaksi. Tämän sivistystehtävän tavoitteena tietenkin tulee olla yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen kasvaminen ja siihen kasvattaminen.

Useissa lausunnoissa kritiikkiä tuli tämän ehdotuksen sirpaleisuudesta ja siitä, että ei priorisoida, ja juuri siitä, että niitä resursseja ei ole samassa tahdissa allokoitu kuin on sitten näitä suuria, isoja tavoitteita. Jossain lausunnossa sanottiin, että tämä on suunnitelma suunnitelmien tekemiseksi eli liian paljon jätetään jatkotyön varaan. Oikeastaan se on kyllä juuri niin, että se suuri ongelma tulee siinä vaiheessa, kun on hienoja, hyviä, isoja tavoitteita mutta sitten se resurssipuoli ei siinä samassa kehity.

Yksi hyvä esimerkki, mikä täällä on tullut esiin, on juuri tämä yliopistomaailma, joka on isossa murroksessa. Sinne myös nämä sivistysterveiset sekä resurssiterveiset ovat ajankohtaisia. Perusasia ja peruskysymys sielläkin on tietenkin se sivistys ja se, että on hyvät mahdollisuudet perusopetukseen ja perustutkimukseen, sillä kyllähän se huippuosaaminenkin vaatii perusopetusta, perustutkimusta. Niitä haasteita on valtavan paljon: opiskelija- tai oppilassuhteen parantaminen, koulutuksen sisältöjen kehittäminen, laadun parantaminen, kansainväliset toimet, vieraskielisyys — vaikka mitä haasteita on. Näitä lisäpanostuksia ei kyetä korkeakouluissa ja yliopistomaailmassa tekemään, jos ne resurssit eivät seuraa perässä.

Tämä nykyisen budjetin linja siitä 20 miljoonasta eurosta, joka tuottavuusohjelmien ja muiden kautta on oikeasti kääntymässä leikkauslinjaksi, on pelottava esimerkki tästä asiasta. Tavoitteet ovat hienoja, mutta rahaa ei ole. Minun mielestäni (Puhemies: Aika!) tämä kenttä on nyt isossa myllerryksessä. Tämä pitäisi katsoa hyvin pitkäjänteisesti, rauhallisesti, aikaa käyttäen ja selvittää myös samassa resurssit, jottei kävisi siten kuin Krista Varantola Tampereen yliopistosta totesi, että opetus ja tutkimus, yliopistojen perustehtävät, eivät ole hallituksen suojeluksessa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri jo totesi, tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, koulutuksen laatu, osaavan työvoiman varmistaminen, korkeakoulujen kehittäminen ja opettajat voimavarana ovat tärkeitä asioita. Tämän lisäksi hallitusohjelmaan sisältyy myönteisinä asioina muun muassa ikäluokkien pienenemisestä syntyvän säästön kohdentaminen koulutukseen, opintotuen selkeä parantaminen sekä aikuiskoulutuksen selvittäminen. Nämä kaikki ovat keskustallekin soveltuvia ja Aleksis Kiven päivään sopivia sivistyspoliittisia panostuksia.

Jokaisen kouluasteen kehitystyön tavoitteena tulee olla koulutuksen ja korkea-asteella myös tutkimuksen laadun parantaminen. Toivonkin, että saamme työstettyä kehityssuunnitelmaan syvempää analyysiä siitä, mitä laatu tai laadukas opetus käytännössä tarkoittaa.

Kattava, toimiva ja vahva korkeakouluverkko on alueiden ja maan menestyksen avain jatkossakin. Sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot ovat tärkeitä aluekehityksen moottoreita. Viime aikoina on keskusteltu tiiviisti aloituspaikkojen karsimisesta. Meillä ei ole varaa kajota esimerkiksi Kajaanin ja Savonlinnan pieniin mutta erittäin laadukasta työtä tekeviin opettajankoulutusyksiköihin. Näiden merkittävien yksiköiden näivettäminen ei ole maakuntien Suomen kannalta mielekästä politiikkaa. Korkea-asteen yhteistyön kehittäminen ja pyrkimys yhtenäiseksi maakuntakorkeakouluksi on oma lääkkeeni kehittämistyölle.

Toinen huoleni koskee yliopistojen perusrahoitusta sekä valtion erityisoppilaitosten rahoitusta. Molemmat kaipaavat lisää resursseja. Tuleva innovaatioyliopisto ei saa kaventaa muiden yliopistojen rahaa.

Kun tehdään suuria uudistuksia, valmistelu kaipaa laajuutta ja avoimuutta. Toivon opetusministerin ottavan systemaattisesti hallituskumppanit, ja soveltuvin osin myös opposition, mukaan valmisteluun. Uudistukset vaativat toteutuakseen väen sitouttamiseksi laajoja joukkoja taakseen.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! On todellakin erinomainen asia, että tämä kesu on nimenomaan tässä luonnosvaiheessa eduskunnan keskustelun alla, ja uskon, että tällä keskustelulla on aidosti vaikutusta myöskin siihen lopputulemaan. Minäkin olen tutustunut aika laajasti niihin lausuntoihin, ja siellä on nostettu aika hyviä huomioita esille.

Haluaisin sanoa sen, että minun mielestäni tässä toimintaympäristön muutosta kuvailevassa johdantokappaleessa on aika hyvin tunnistettu tämän ajan ja tulevaisuuden haasteita, esimerkiksi koko koulutusketju on nostettu nyt ikään kuin huolenaiheeksi. Yleensähän käy niin, että monesti puhutaan ja kiinnitetään huomiota sieltä koulutusketjun loppupäästä tuleviin huipputuloksiin eikä niinkään kanneta huolta siitä perustasta. Siinä mielessä perusopetuksen laatuun huomion kiinnittäminen on erinomainen asia. Samaten tämä koulutuksen ja työelämän yhteys ja reagointiherkkyyden kasvattaminen on minun mielestäni erinomaisesti tämän ajan haasteisiin sopiva painopistealue.

Mutta sitten muutamia kommentteja, jotka toivoisin otettavan jatkossa huomioon: tämä kattavuusasia. Nythän tämä ei kata koko koulutusjärjestelmää, elikkä varhaiskasvatus ja myöskin aikuiskoulutus on aivan liian ohuesti tässä mukana. Tämä olisi minun mielestäni ehdottomasti korvattava.

Yhdyn ed. Viitasen huoleen sivistyksen nostamisesta ehdottomasti. Sen täytyy olla numero yksi arvopohjana tässä lopullisessa suunnitelmassa.

Sitten tämä, mihinkä täällä jo viitattiin aikaisemminkin, toiminnan ja talouden yhteys. Todella täytyy ikään kuin sovittaa yhteen nämä tavoitteet ja taloudelliset resurssit ja myöskin se, mikä on esimerkiksi valtiovallan ja kuntasektorin resursoinnin suhde ja tarve.

Kirsi   Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa ja kaksi kysymystä ministerille. Olennaista tietenkin tässä on, että se konkretia tulee aloituspaikkojen myötä viime kädessä, ja siihen kilpistyy moni asia. Aivan kuten ed. Viitanen ja Ravi sanoivat, niin esimerkiksi yliopisto-osiossa tämä yleissivistävyys on todellakin liian ohuella siinä osiossa ja varsinkin sitten, kun humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille on esitetty huomattavasti aloituspaikkojen vähentämistä ja kuitenkin niillä aloilla tulee juuri sitä laajaa osaamista, joka takaa työskentelyn vaihtelevissa työtehtävissä ja joka on siirrettävissä paikasta toiseen ja joilla aloilla on tällaista henkistä, sosiaalista ja fyysistäkin hyvinvointia, kun työllistytään hyvin erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin.

Kysymys on siis: Miten tämä aloituspaikkaprosessi tehdään ministeriössä, miten kuullaan eri tahoja, ja voiko eduskunta siihen vaikuttaa, koska nimenomaan nämä opettajankoulutuslaitoksen filiaalikysymykset ovat tätä aloituspaikkaproblematiikkaa?

Toinen kysymys taito- ja taideaineisiin liittyen. Hallitusohjelmassa sanotaan, että vahvistetaan taito- ja taideaineiden asemaa lisäämällä valinnaisuutta, ja kuitenkin täällä kesussa sanotaan vain, että kannustetaan kuntia lisäämään niitä. Kuitenkin se edellyttäisi aika määrätietoista otetta ministeriöstä, että näitten valinnaiskurssien määriä nostettaisiin nykyisestä kolmestatoista ylöspäin, jotta todella toteutuisi taito- ja taideaineiden määrän lisääminen. Mitä ministeri aikoo tehdä tämän asian eteenpäinviemiseksi?

Claes  Andersson  /vas:

Arvoisa puhemies! Kolme asiaa.

Ensinnäkin kysyisin näistä pudokkaista, joitten lukumääräksi on ilmoitettu noin 40 000, ehkä enemmän. Mitä sille voidaan tehdä ja mitä sille tehdään? Onko vikaa opinto-ohjausjärjestelmässä? Onko kysymys syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, köyhyydestä jnp? Tämä minusta on ison luokan kysymys.

Toinen asia koskee yliopistolaitoksien kokonaisrahoitusta ja tätä innovaatioyliopistoa. Tässä on puhuttu paljon ymmärtääkseni tästä 20 miljoonasta eurosta, joka ei riitä, joka menee miinuksen puolelle. Nythän on kuitenkin kysymys koko yliopistolaitoksesta, ja tämä innovaatioyliopisto tarvitsee 500 miljoonaa euroa peruspotiksi valtiolta siihen säätiöön. Kysyisin vielä kerran — aikaisemminkin olen kysynyt: Miten tämä vaikuttaa koko meidän yliopisto- ja korkeakoululaitoksemme kehittämiseen?

Kolmas asia koskee opintotuen asumislisää. Kun opiskelijalle myönnetään opintotuen asumislisää, otetaan tarveharkinnassa huomioon puolison tulot. Usein puolison palkkatulot estävät opiskelijaa saamasta asumislisää. Kaikki yhdessä asuvat henkilöt, jotka ovat eri sukupuolta, tulkitaan Kelassa avopareiksi. Samaa sukupuolta olevat taas tulkitaan kämppäkavereiksi, ellei parisuhdetta ole rekisteröity. Käytäntö ei siis ole tasa-arvoinen. Monet opiskelijat eivät myöskään saa avopuolisoltaan osuutta tämän tuloista, eivät elä yhteistaloudessa tai avusta toisiaan taloudellisesti. Kelassa tehdään paljon hidasta selvitystyötä opiskelijoiden asumisolosuhteista aina samassa asunnossa asuvien nukkumisjärjestelyistä pohjapiirroksiin. Nykykäytännöstä luopuminen lisäisi valtion menoja ainoastaan (Puhemies: Aika!) 0,4 miljoonaa euroa, ja laista tulisikin luopua.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Monia asioita, ensinnäkin tästä ennakoinnista. Hallitusohjelmassahan sovittiin, että ennakointia kehitetään, mutta tällä hetkellähän siinä ovat mukana monet ministeriöt, siinä ovat maakuntien liitot ja yritetään kokonaisuutena arvioida työvoiman tarvetta, koulutuksen tarvetta. Ja nyt ensimmäistä kertaa nämä luvut on tässä laitettu lausuntokierrokselle, että myöskin eduskunta voi sanoa näistä aloituspaikoista sanansa, mutta valtioneuvosto tekee niistä päätökset sitten vuoden lopulla.

Kaiken kaikkiaan koko kehittämissuunnitelma on tehty kehysmenettelyn puitteissa eli nämä asiat, jotka tähän on laitettu, ovat kehyksen alla. Haasteellisin tilanne on yliopistojen osalta, mutta toteaisin täällä, että yliopistot saavat ensi vuonna perusrahoitukseen 27 miljoonaa euroa ja myöskin on tarkoitus tarkistaa tuottavuusohjelmaa, mutta silti on todella haasteellista, kun puhutaan siitä, että meidän pitäisi opettaja—oppilas-suhdetta parantaa. Siinä on haasteita.

Perusopetuksesta, ed. Sirnö, juuri perusopetus on keskeinen painopiste hallituksella. 80 miljoonaa euroa on tulossa, ja perusopetusta on todellakin tarkoitus vaalia. Kehittämisohjelmassa on todettu, että meillä on Suomessa kouluja, jotka eivät ole yksityisiä kouluja, mutta ovat ehkä itsenäisiä kouluja. Niiden olemassaolo on hyvä todeta. Mutta sitä lähtökohtaa, että kunnat huolehtivat perusopetuksesta jatkossa, sitä ei ole millään tavalla tarkoitus romuttaa, päinvastoin vahvistaa, se on selkeästi tähän kehittämissuunnitelmaan todettu.

Kaiken kaikkiaan yliopistojen kehittämisestä: Tarkoitus on uudistaa yliopistolainsäädäntö sillä tavalla, että yliopistot saavat modernit toimintamahdollisuudet keskittyä jokainen yliopisto tutkimukseen ja opetukseen ja siihen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Kärkihankkeena rakenteellisessa kehittämisessä on Itä-Suomen yliopisto, johon on panostettu, sovittu panostettavan kaudella 11 miljoonaa euroa. Sinne tulee nyt kolmisen miljoonaa tänä vuonna, tulevana vuonna 3,5 miljoonaa. Joensuu ja Kuopio ovat olleet tässä lippulaivana. Eli kaiken kaikkiaan yliopisto on vahva vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa ja tätä ei tule murentaa, vaan päinvastoin sitä vahvistetaan tässä rakenteellisessa kehittämisessä, yliopistoreformissa.

Arvoisa puhemies! Vielä näistä ed. Arhinmäen esille nostamista peloista pätkätutkinnoista. Ammatilliselle puolelle ei ole tulossa pätkätutkintoja, mutta tulee mahdollisuus joustavasti suorittaa opintopolkuja niin, että voidaan tältäkin osalta vähentää sitä keskeyttämistä, joka on 10 prosenttia ammatillisessa koulutuksessa. Aina tavoitteena on tutkinnon suorittaminen, mutta joustavat opintopolut pitää myöskin mahdollistaa sinne ammatilliseen koulutukseen, kun ne ovat mahdollisia esimerkiksi yliopistoissa. Tämä on tasa-arvokysymys.

Anneli   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen on vastattava työelämän tarpeisiin. On kuitenkin väärin rajata ihmisten osaamista yhteen tutkinnon osaan, mitä kesussa on nyt väläytelty. Lähtökohtana ammatillisessa koulutuksessa on oltava, että opiskellaan perustutkinto, jota voidaan täydentää ja syventää tai jatkaa opintoja esimerkiksi ammatillisen opiston jälkeen ammattikorkeakoulussa.

Peruskoulutusta, oli se yleissivistävää tai ammatillista, ei saa liikaa ohjata työnantajien lyhyen aikavälin intressien perusteella. On kuitenkin tärkeätä ohjata aloituspaikkojen avulla ihmisiä hakeutumaan niille alueille tai aloille, joilla työvoimalle on selkeää tarvetta. Tästä hyvinä esimerkkeinä voin mainita metallialan, sosiaali- ja terveysalan, jolla on selkeä työvoimapula nyt sekä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulukentässä on kaiken kaikkiaan reagoitu hyvin muutoksiin ja ajan tehokkuusvaatimuksiin. On osattu keskittyä alueiden kannalta olennaiseen opetukseen ja pystytty sekä karsimaan koulutusta että hakeutumaan alueelliseen yhteistyöhön sekä yliopistojen että ammatillisten oppilaitosten ja elinkeinoelämän kanssa. Tämän muutoksen keskellä olisi kuitenkin olennaista turvata ammattikorkeakoulujen resurssien järkevä käyttö.

Siksi olisi mielestäni syytä harkita uudelleen lukiosta valmistuvien pakkohakujärjestelmää. Se kuormittaa ammattikorkeakoulujen hakujärjestelmiä ja estää motivoituneita hakijoita pääsemästä opintojen pariin. Se myös saattaa outoon valoon koko tärkeän opintojen ohjausjärjestelmän, jos keskeinen ohjauksen sisältö onkin: hae koulutukseen, että saat oikeuden muun muassa työmarkkinatukeen.

Tarvitsemme konkreettisia ja nopeita esityksiä siitä, miten ohjaamme nykyistä paremmalla tavalla opiskelijoita oikeisiin valintoihin ja miten estämme (Puhemies: Aika!) nuorten syrjäytymisen koulutuksesta ja opintojen keskeyttämisen. Osa ratkaisua voisi olla opintovelvollisuuden laajentaminen 18 vuoteen, mutta se ei ratkaise lukiolaisten osalta ongelmaa. En kuitenkaan usko, että pakkohaku ammattikorkeaan voi olla se ainut oikea ratkaisu.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että meillä on mahdollisuus keskustella täällä koulutuksen kehittämisestä. On myös ilahduttavaa, että ministeri Sari Sarkomaa on heti kautensa alusta lähtenyt aktiivisesti hoitamaan ministeriönsä asioita.

Peruskoulujen määrä maassamme on laskenut 9 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2005. Kaikkiaan on lakkautettu 250 koulua ja yhdistetty 140. Uusia on taas perustettu 40. Suurin osa lakkautetuista kouluista on pieniä, alle 50 oppilaan kouluja. Kuitenkin koululaisten määrä on samassa ajassa laskenut vain 1,4 prosenttia. Vaikuttaa siltä, että laman seurauksena aloitetusta säästökuurista on tullut pysyvä ilmiö. Toivon, että ministeri kiinnittäisi huomiota siihen, ettei kouluja yhdistetä vain yhdistämisen ilon vuoksi.

Ennusteet kertovat, että vuoteen 2025 mennessä 7-vuotiaiden ikäluokka kasvaa Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Toivon, että voidaan kiinnittää erityistä huomiota Pääkaupunkiseudun kouluihin sekä oppilasmäärissä tapahtuvien muutosten että alueellisten erityispiirteiden takia. Erityisesti Itä-Helsingissä peruskoululla on suuret haasteet syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sekä maahanmuuttajien integroimisessa. Tilanne on tällä hetkellä se, että erityisopetusta ei ole tarjolla kaikille sitä tarvitseville.

Toinen keskeinen ongelma on luokkakoko. Vaikka asia on jatkuvasti ollut vireillä, luotettavaa tilastoa siitä ei ole, koska se lopetettiin 1990-luvun lopulla, kun se oli jollain tavalla vaikea suorittaa. Kokonaisuuden kannalta olisi hyvin tärkeää, että saataisiin luotettavaa tilastotietoa opetusryhmien koosta. Laman seurauksena paisuneet ryhmät (Puhemies: Aika!) eivät pienene riittävästi. Toivon, että ministeri Sarkomaa, joka on itse puhunut tästä ongelmasta, voisi toimia niin, että opetuskoot ja ryhmät eivät edelleen suurentuisi vaan pienenisivät.

Aila   Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Koululaitoksemme ja koululaisten saavutukset herättävät ansaittua ihailua maailmalla, mutta silti hyvät tulokset eivät yllä ihan kaikkeen. Muun muassa kansalais- ja demokratiakasvatuksessa on erittäin paljon toivomisen varaa. Monet aktiivista kansalaisuutta osoittavat tunnusluvut ovat meillä laskeneet jo pitkään. Osallistavan koulun idea, esimerkiksi kansalaistaitojen opetus, on tuotava jo ala-asteelle. Nyt näitä asioita opetetaan läpäisyperiaatteella ja vasta yläasteella, eli aivan liian myöhään. Oppilaskuntatoiminta ja kerhotoiminta sekä koulujen toimintakulttuurin kehittäminen on otettava vakavasti, jos myös kouluviihtyvyyttä halutaan parantaa.

Toinen koululaitostamme selvästi vaivaava asia on liika kilpailuhenkisyys ja pelkkä tietoon perustuva opettaminen. Mielikuvaoppimisen mahdollisuus on lähes kokonaan unohdettu. Taide- ja taitoaineilla on ratkaiseva merkitys sekä oppimisen että myös onnistumisen kokemusten näkökulmasta. Jokaisen on voitava pärjätä jossain aineessa, ja oppiaineiden yhteistyötä pitäisi tietenkin myös lisätä.

Stakesin kouluterveyskyselyt osoittavat selvästi, että nuorten parantuneet elinolot ja terveystottumukset eivät näy terveydessä. Nuorten masentuneisuus ja koulu-uupumus on yleistä. Kilpailun koveneminen, uudet osaamis- ja menestymisvaatimukset koko yhteiskunnassa heijastuvat selvästi myös koulumaailmaan. Noin joka kymmenes oppilas kokee, että ei saa apua koulunkäyntiin kotoa eikä koulusta. Ei voi olla kenenkään etu, että tuleva työvoimamme on jo valmiiksi väsynyttä ja ennenaikaisesti loppuunpalanutta. Tarvitsemme hyvinvointitalkoisiin sekä koulua, vanhempia, päättäjiä, kansalaisjärjestöjä että nuoriso- ja kulttuuritointakin muun muassa. Hyvän elämän rakennuspuita ovat terveys, sosiaaliset suhteet, toimiva ja turvallinen elinympäristö sekä mielekkääksi koettu elämä, ja näihin asioihin toivoisin, että puututtaisiin rivakasti.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Puheeni on laatinut kaksi taksvärkkityttöä, 14-vuotiaat.

Nykypäivän kouluja kehitetään koko ajan. Niistä löytyy kyllä edelleenkin huonoja puolia. Yksi niistä huonoista puolista on, että jotkut nuoret peruskoululaiset pelkäävät kouluun tuloa. Pelkoihin on monia syitä: huutavat opettajat, koulukiusaajat, tulevat kokeet, stressi jne. Vaikka suomalaiset koululaiset ovat maailman huippuluokkaa, on erityisopetuksen tarve suuri. Kaikki oppilaat eivät pääse erityisopetukseen, vaikka tuntevat tarvetta mennä sinne. Stressiä lisää myös huonon koulumenestyksen lisäksi se, että yläkoulun päivät ovat välillä pitkiä. Ilman peruskoulupakkoa ei varmaan niin moni nuori kuin nyt jaksaisi käydä peruskoulutusta loppuun, vaan keskeyttäisi aikaisemmin peruskoulunkäynnin.

Kouluissa on myös paljon hyviä puolia verrattuna esimerkiksi muihin maihin. Yksi niistä on ilmainen perusopetus ja ilmainen kouluruokailu. Päteviä opettajia voi kiittää Suomen hyvästä koulutustasosta. Nuorten onneksi on muutakin kuin lukuaineita. Usein kaikki niin sanotut valinnaisaineet ovat suosituimpia oppiaineita. Kädentaidot auttavat oppilaita tutustumaan mahdolliseen ammatilliseen koulutukseen. Koululiikunta on ristiriitaista, osa pitää siitä ja osa ei. Koululiikunta käsittelee suppeasti lajeja ja täten suosii niitä, jotka harrastavat kyseisiä lajeja.

Näin ollen tyttöjen ajatusten pohjalta voisi vetää muutamia johtopäätöksiä: Ensinnäkin, erityisopetukseen pääseminen vaatii uudistamista. Toiseksi, pidetään huolta opettajista. Kolmanneksi, huolehditaan riittävästä valinnaisuudesta peruskoulussa sekä lopuksi, pidetään kiinni maksuttomasta ja pakollisesta peruskoulusta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri! Jos koko koulutusketju ja jos koko yhteiskunta on huolemme kohteena, niin ei voi mitenkään olla oikein, että hallitus tietoisesti jättää yhden kaikkein tärkeimmistä yhteiskunnan osa-alueista, nimittäin terveydenhoidon koulutuksen, huolehtimatta ja sivuun.

Näinhän tapahtuu, kun hallitus ei lähde tukemaan sellaista palkkapolitiikkaa hoitajille, että he tulisivat palkallaan toimeen, ja näin ollen me emme saa myöskään opiskelijoita hoito- ja sairaanhoidon oppilaitoksiin. Kyllä uudet sairaanhoitajaoppilaat tietävät sen, mikä on tämä palkkataso, eivätkä tyydy alhaiseen palkkatasoon, niin kuin on yleensä totuttu. Näin hallituksen kylmä linjaus aivan oikeutettuja Tehyn palkkavaatimuksia kohtaan vaarantaa nimenomaan tämän hoidon koulutuksen.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun nyt ajatellaan näitä sekä nykyhetken että tulevaisuuden ympäristöongelmia ja ilmastohaastetta, niin olen sitä mieltä, että ympäristönäkökulman pitäisi näkyä merkittävästi myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, ja hallitusohjelmaanhan on linjattu ja siellä on sitouduttu ympäristökasvatuksen aseman vahvistamiseen. Mutta sen pitäisi kyllä näkyä konkreettisemmin myös tässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Ministeriön pitäisi miettiä konkreettisia toimenpiteitä ja resursseja, millä tavalla ympäristökasvatusta vahvistetaan, ja myös pitäisi huolehtia siitä, että ministeriössä on tarpeeksi asiantuntemusta tämän asian hoitamiseen. Pienenä esimerkkinä pieni naapurimaamme Viro, siellä on oma ympäristökasvatusyksikkö, jossa on kaksi henkilöä töissä, että meidänkin sietäisi ottaa tämä asia vakavammin huomioon.

Toinen kysymys liittyy tähän tasa-arvoiseen koulutukseen ja maahanmuuttajiin. Tässä ohjelmaluonnoksessa on ilahduttavasti maahanmuuttajat huomioitu, mutta se, mitä toivoisin, olisi se, että mietittäisiin vielä paremmin konkreettisia, selkeitä numeerisia tavoitteita sille, että maahanmuuttajien, sekä ensimmäisen polven että toisen sukupolven maahanmuuttajien, koulutustaso saataisiin pikkuhiljaa samalle tasolle kuin valtaväestön koulutustaso. Silloin voidaan puhua todellisesta koulutuksen tasa-arvosta maahanmuuttajien suhteen.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Nostan esille yhden oman lempilapseni ja alleviivattavan ja tässä kesussa toivottavasti lisää vielä avattavan asian eli oppilaanohjauksen. Oppilaanohjauksesta säädetään lailla lähes kaikilla kouluasteilla. Oppilaanohjauksen tavoitteina on ohjata, tukea oppilasta ja opiskelijaa opinnoissa, auttaa valinta- ja ongelmatilanteissa ja huolehtia siitä, että oppilaalla ja opiskelijalla on riittävästi tietoja ja taitoja siirryttäessä jatko-opintoihin ja työelämään. Siis erittäin paljon tavoitteita. Opinto-ohjauksen merkitys on koulujen ja oppilaitosten toiminnassa laajasti tunnustettu. Opetushallituksen hankkeissa opintojen ja urasuunnittelun ohjaus on nähty keinona ehkäistä syrjäytymistä, lyhentää koulutusaikoja, nostaa koulutustasoa ja lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Valtiontilintarkastajien kertomuksessa vuodelta 2005 todetaan, että ohjauksen saatavuuden riittävä laatu ja määrä eivät voi toteutua tehokkaasti ja tuloksellisesti, jos ohjattavien määrä on suuri tai kohtuuton. OAJ:n opinto-ohjauksen kehittämisryhmän esityksessä 2006 kerrotaan, että perusopetuksessa oppilasluku on enimmillään 530 ohjattavaa opettajaa kohti, lukiossa 685 ja ammatillisissa kouluissa jopa 1 000. Opetusministeriön tuoreessa raportissa nuorten ohjauspalveluiden tehostamisesta todetaan, että perusopetuksen jälkeisten nivelvaiheeseen kuuluvien ikäluokkien ohjauspalveluiden järjestämisessä kenttä on nykyisin hajanainen ja kokonaisvastuuta ei ole selkeästi asetettu millekään taholle. Nuorista, jotka tarvitsisivat ohjauspalveluja, osa on ikään kuin viranomaisilta kateissa. Yhteenvetona raportti toteaa, että tällä hetkellä nuorten seuranta on epäsystemaattista (Puhemies: Aika!) ja tarvetta ajantasaiselle ja aukottomalle seurannalle on. Koulutusjärjestelmän ongelmakohta on peruskoulu ja toisen asteen koulumuotojen välinen nivelvaihe.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kehittämissuunnitelma paaluttaa kohtuullisen hyvin sitä pohjaa, jolle rakennamme suomalaisen sivistyksen ja menestyksen tulevaisuudessakin. Pureudun pikaisesti vain muutamaan asiaan.

Ensinnä koulutuksen maksuttomuudesta: Lähes yhtä varmasti kuin kurkiaurat lentävät aina näin syksyisin kohti etelää, joku esittää kerran pari vuodessa maksujen käyttöönottoa jollakin koulutusasteella. Se on tietenkin halpa ja helppo tapa saada näkyvyyttä julkisuudessa. Maksuton koulutus on kuitenkin hyvinvoinnin kulmakiviä, sen tulokset voidaan lukea ihan ulkomaalaisistakin tutkimuksista. Tästä hallitus ja eduskuntakin nähdäkseni ovat yksimielisiä, toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Toinen mielenkiintoinen seikka on laatu. Kehittämissuunnitelma on täynnä laatua sen eri muodoissa. Painopisteeksi mainitaan laadun kehittäminen, mikä kuulostaa erittäin hyvältä tavoitteelta. Valitettavasti itse laadun määritelmä jää kuitenkin hyvin epämääräiseksi. Joitakin keinoja tosin luetellaan sen parantamiseksi tai kehittämiseksi. Toivoisin kuitenkin konkretiaa tämän laadun osalta. Nyt tilanne on se, että kaikki puhuvat laadusta ja vannovat sen nimeen, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä se laatu oikein itse asiassa on.

Viimeiseksi muutama sana oppilasarvostelusta. Tämä liittyy edellä mainittuun laatuun ja sen mittaamiseen. Peruskoulun päästötodistuksen arvosanat vaikuttavat ratkaisevasti oppilaiden jatkosuunnitelmiin ja mahdollisuuksiin, itse asiassa koko heidän tulevaisuuteensa. Sitran tuoreen tutkimuksen mukaan arvosanoihin vaikuttavat luvattoman paljon opettajien odotukset, mielipiteet ja asenteet. Arvosanoilla ja keskiarvolla pitäisi mitata osaamista, kykyä ja motivaatiota, ei oppilaan persoonallisuutta. Kesussa sivutaan asiaa ja esitetään joitakin toimenpiteitä. Näiden lisäksi opettajille pitäisi mielestäni tarjota välineitä oman arvosteluasteikkonsa tarkistamiseen ja opettajankoulutuksessa pitäisi ongelmaan paneutua entistä enemmän.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Viitanen tämän sivistysasian nosti esille, ja kyllä, kesun keskeinen tavoite ja hallituksen keskeinen tavoite on nostaa sivistystä. Erityisesti on kiitetty tätä, että tässä on nostettu esiin perusopetus yleissivistävänä, myöskin on nostettu lukiokoulutus vahvasti, koska ne ovat olleet vähän katveessa, kun koulutusta on kehitetty. Eli kyllä sivistystason nostaminen koko suomalaisen väestön osalta on keskeinen tavoite.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu avoimuudesta, ja haluan todeta, että kun yliopistolainsäädäntöä uudistetaan, niin me olemme hyvin avoimesti tuoneet jo suuntaviivat esille. Ne ovat netissä esimerkiksi saatavilla, samoin innovaatioyliopiston eteenpäinvieminen sillä tavalla, että eduskunta voi koko ajan olla ajassa mukana, samoin akateeminen yhteisö, samoin koko suomalainen väestö, eli olemme avanneet opetusministeriön valmistelun aivan uudella tavalla.

Laatuasia on noussut vahvasti esille, ja tarkoitus onkin uudistaa koulutuksen rahoitusjärjestelmiä sillä tavalla, että esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten rahoitusosassa sitä prosenttia, joka tulee tiettyjen kriteerien mukaan, kasvatetaan, jotta laatua voidaan huomioida. Samoin yliopistojen osalta luodaan aivan uusi rahoitustulosohjausjärjestelmä, kun yliopistot saavat taloudellisen ja hallinnollisen autonomian. Tarkoitus on pelkän määrän sijasta katsoa myöskin sitä opetuksen ja tutkimuksen laatua entistä paremmin. Mutta se on iso hanke, sitä tehdään yhdessä yliopistoyhteisön kanssa.

Ed. Forsius erinomaisesti nosti täällä perusopetusasian esille. Ryhmäkoko on tärkeä asia, mutta kun katsotaan opetuksen laatua, me tiedämme, että tarvitaan monia toimia. Aion selvittää, mikä on ryhmäkoko, sitä en tällä hetkellä tiedä. Edellinen ministeri ei saanut sitä tietoa. Minä aion sen saada, jotta me tiedämme, minkälaisiin toimiin ryhdymme. Mutta tarkoitus on asettaa työryhmä, jossa määritellään perusopetuksen laatukriteerit. Perusopetukseen tulee lisää voimavaroja. Tarkoitus on myöskin luoda velvollisuus opetuksen järjestäjille järjestää täydennyskoulutusta opettajille, ja nämä kaikki toimet ovat sellaisia, jotka parantavat ja varmistavat perusopetuksen laatua. Eli konkretiaa tässä kesussa hyvin paljon on.

Vielä ed. Paloniemi nosti esiin lasten ja nuorten tilanteen ja tämän hyvinvointiasian. Tarkoitus on perusopetuksessa erityisesti sitä peruskoulua, peruskoulun tehtävää, opetusta, kehittää, mutta on tärkeää, että katsotaan lasten ja nuorten koko päivää. Sen takia meillä on tämä politiikkaohjelma, jossa kokonaisuudessaan katsotaan, minkälaisiin toimiin me voimme ryhtyä, että lapset ja nuoret ja suomalaiset perheet voisivat paremmin. Mutta se ei kokonaisuudessaan sisälly tähän kehittämissuunnitelmaan, koska nuo politiikkaohjelmat ovat juuri aloittaneet toimintansa.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Ministeri Sarkomaa on pariinkin otteeseen kehunut tätä yliopistoreformia, joka on vasta valmisteilla. Varmasti siitä löytyy laajaa yksituumaisuutta, että yliopistoille pitää lisätä omaa päätösvaltaa varojen käytössä ja henkilöstöpolitiikassakin. Mutta siellä papereissa esiintyy tällainen kummajainen kuin yksityisoikeudellisena säätiönä toimiva yliopisto, ja se ei taas mitenkään sovi meidän perustuslakiimmekaan. Yliopistoilla on merkittäviä julkisia tehtäviä ja jopa julkisen vallan käyttöä koulutusjärjestelmän keskeisenä osana. Jos halutaan saada yliopistoille yksityistä pääomaa, niin silloin täytyisi varmaan käyttää sitä luovuutta huomattavasti enemmän kuin siten, että luovutettaisiin yhteiset varat yksityisen säätiön käyttöön.

Voidaan säätää esimerkiksi yliopistosäätiö, tämmöinen uuden tyyppinen oikeushenkilö, jossa säilyisi tämä suora kansanvaltainen vaikutusmahdollisuus siihen yhteisesti hallittuun varallisuuteen, valtion varallisuuteen, eikä sitä koskevaa, täältä kulkevaa rahavirtaa luovuteta yksityisen säätiön käyttöön. Tässä mielessä toivoisi hallitukselta ja ministeriltä tarkkuutta, että riittävän ajoissa katsotaan, mikä on mahdollista ja mikä ei ja mikä on järkevää ja mikä ei Suomen yliopistolaitoksen kehittämisessä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin kiinnitän huomiota tasa-arvoperiaatteen mukanakuljettamisen tärkeyteen vahvasti läpi linjan. Keskeisimpänä pidän opetuksen maksuttomuutta sekä sitä, että kuntia kohdellaan valtionosuuskysymyksissä mahdollisimman tasapuolisesti.

Meillä työllistymisen ehtona on lähes aina koulutusvaatimus. Jos ei ole koulutusta, ei löydy töitä eikä oikein helpolla muutakaan paikkaa yhteiskunnasta. Tuolloin syrjäytymisen riski kasvaa merkittävästi. Siksi tässä yhteydessä tuon esiin sen, että erityistä painoa tulisi kohdistaa opintojen keskeyttämisen ennaltaehkäisyyn.

Rohkenen tuoda esiin myös sen, että opiskelu ei saa olla pelkkää koulutusta, vaan myös kasvatusta, varsinkin alemmilla asteilla nuoremmassa iässä. Tälle kasvatustyölle on todella tarvetta, sillä hyviä tapoja ei ole enää niin tarjolla. Ei ole mahdollista oppia niitä siinä määrin lähiomaisilta kuin ennen vanhaan. Tästä johtuen koulun rooli pikemminkin korostuu kasvattajana. Sitten opetushenkilökunnan arvostusta ja kunnioittamista on tietysti lisättävä, ja se koskee paitsi opettajia myös koko henkilökuntaa, joka siellä koulutontilla työskentelee. Esimerkkinä sanon vaan, että katsokaa, ala-asteella se on esimerkillistä, mutta miksi ja missä vaiheessa asenteet ja tavat muuttuvat ja miksi esimerkiksi sitten henkilöstönkin ote kirpoaa?

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan nopeasti nostaa muutaman asian esille, jotka mielestäni ansaitsevat huomiota.

Ensimmäisenä ed. Södermanin varsin ansiokas puheenvuoro, jossa hän kantoi huolta ensimmäiseen puheeseen viitaten osittain myös tästä alueesta, joka kehittyy hyvin vahvasti. Tänne tarvitaan ehdottomasti yhtä lailla kuin niille kuihtuville syrjäseuduillekin panostuksia. Tämä ed. Södermanin puheenvuoro oli erittäin hyvä.

Toisena asiana haluan nostaa esille laadullisen työllistymisen. On syytä miettiä, ovatko nyt käytössä olevat instrumentit, arvoisa ministeri, toimivia ja tarpeeksi nopeasti reagoivia ja ennakoivia työvoimatarpeen näkökulmasta. Kohtaanto-ongelma, työvoimapula ja vaikeasti työllistyvät ihmiset ovat arkipäivää Suomessa.

Myös opiskeluaikojen venyminen on asia, joka pitäisi ottaa korostetummin esille. Ed. Virkkunen otti asian täällä esille, ja toivotaan, että se myös lopullisessa kesussa tulee korostetusti nostetuksi.

Viimeiseksi haluan nostaa esille vielä kesun ja hallitusohjelman mielestäni hyvän linjauksen opettajista voimavarana. Tätä voimavaraa ei aiemmin ole haluttu tarpeeksi korostaa, ja on hyvä, että nyt ollaan nostamassa opettajien arvostusta koulutuksen keskeisenä tekijänä. Myös selkeitä panostuksia tähän on tulossa, muun muassa riittävän opettajankoulutuksen, täydennyskoulutusvelvoitteen ja opettajien työolosuhteiden parantumisen kautta. Kiitos tästäkin.

Vielä lopuksi nopeasti, OAJ:n kehittämispäällikkö Olli Luukkainen mielestäni varsin ansiokkaasti tuoreessa Opettaja-lehdessä kesua osittain arvosteleekin toimenpiteistä. Täällä on paljon mielestäni hyviä asioita, joita kannattaa vielä jatkovalmistelussa esille nostaa, mutta hyvä paperi, jolla on hyvä kehittää Suomea eteenpäin.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen mallimaana oleminen ei ole itsestäänselvyys, mutta ei myöskään ole helppoa. On pystyttävä panostamaan oikeisiin asioihin oikeaan aikaan. Jälkiviisastelu on helppoa, mutta kuka osaa oikeasti arvioida koulutuksen aloituspaikkojen suhteet viiden vuoden päähän? Suomen suurimmat yrityksetkään eivät tiedä tulevaisuudesta yli vuoden päähän. Suhdanteita tulee ja menee, ja on jätettävä pelivaraa myös nopeisiin muutoksiin.

Tässä salissa on moneen otteeseen monessa yhteydessä puhuttu koulupudokkaista, tästä häilyvästä jengistä, jolle ei peruskoulun jälkeen löydy yhteiskunnastamme oikeaa osoitetta. Syrjäytymissyitä tai näitä kohtaloita on turha lähteä nyt penkomaan, mutta ennalta ehkäiseviä keinoja on löydettävä ja todella pian. Listan kärkipäähän nostan peruskouluissa pienten opetusryhmien ja erityisopetusresurssien määrän, opetuksen ohjauksen tehostamisen, kymppiluokan kehittämisen, joka on muuten kokonaan poissa tästä suunnitelmasta, oppisopimuskoulutuksen laajentamisen sekä pienluokkaopetuksen peruskouluissa, sen kehittämisen erityiskoulujen sijaan.

Suomalaisten korkea sivistystaso ja työelämälähtöisyys eivät ainakaan parane kaavailluilla ammatillisen koulutuksen osasuorituksilla. Tutkintojen osasuorituksilla pilkotaan koko järjestelmän tarkoitus, mitä täällä on salissa kritisoitu. Kannatan lämpimästi toisen asteen perustutkintojen tämän päivän rakennetta lyhyempien opintopätkien sijaan.

Arvoisa puhemies! Perusopetusta tulee kehittää yhtenäisten perusopetuksen lähtökohtien mukaan, toisen asteen ja korkeakoulujen opetusta edelleen duaalimallin pohjalta. Kaikissa koulutusasteissa on pyrittävä madaltamaan esteitä järjestää ja käydä koulua yli kuntarajojen. (Puhemies: Aika!) Paras-hankkeen asukaslukupohja 50 000 toisen asteen koulutuksen järjestämispohjaksi ei ole mikään ratkaisu, vaan on edelleen edettävä laajemmalle pohjalle.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Maksuton koulutus esikoulusta yliopistoon on Suomen menestyksen keskeinen kulmakivi. Todellisuudessa koulutus ei kuitenkaan ole maksutonta. Opetus on ilmaista, mutta kirjat ja opiskelu eivät ole ilmaista. Lukioissa ja ammattikouluissa oppikirjat ja opintomateriaali ovat maksullisia. Lukiossa oppikirjasarjat vaihtuvat useasti, mikä estää oppikirjojen tehokkaan kierrättämisen. Kirjakustannukset saattavat olla satoja euroja opiskelijaa kohti, joten opiskelusta syntyy todella huomattavat pakolliset kustannukset. Samoin ammattikouluissa opintomateriaalin joutuu opiskelija itse usein hankkimaan. Näin ollen opetus on ilmaista, mutta opiskelu ei ole, vaan se on monta kertaa hyvinkin arvokasta.

Oman lukunsa ansaitsee sitten ylioppilastutkintomaksu lukioissa. Opetus on ilmaista, mutta saadakseen ylioppilastodistuksen joutuu siitä maksamaan yli 100 euroa. Tämä on aika merkillinen maksu siinä mielessä, että periaatteessa koulutus on ilmaista, mutta jotta saisi sen ylioppilastodistuksen, siitä täytyy maksaa erikseen. Mielestäni nämä asiat tulisi saattaa kuntoon, kun muistetaan myöskin se, että Suomessa lapsiköyhyys on edelleenkin kasvamassa ja perheillä on todella ongelmia selviytyä näistä yhä korkeammista maksuista.

Oppikirjojen suhteen täytyy todeta, että tuntuu siltä, että kustantamot käyttävät pelkästään rahastukseen näitä uusia oppikirjasarjoja, joissa ei ole juuri kuin muutamalla sivulla muutoksia. Miksei voida korvata näitä muutamia sivuja pelkillä erillisillä lehdillä, jotta näitä kirjasarjoja voitaisiin kierrättää järkevästi eikä tarvitsisi ostaa jatkuvasti uusia oppikirjoja?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Yliopiston osalta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma sisältää monia hyviä tavoitteita, mutta olin pettynyt siihen, että suunnitelmassa ei oteta minkäänlaista kantaa siihen, miten nykyinen tuottavuusohjelma estää yliopistoja kehittämästä koulutustaan ja tutkimustaan.

Minun mielestäni tätä suunnitelmaa pitäisi jatkossa kehittää sillä tavalla, että nimenomaan kriittisesti tarkasteltaisiin sitä, miten tuottavuusohjelma tällä hetkellä ja tulevaisuudessa vaikuttaa yliopistoihin ja miten se estää niitä kehittämästä tutkimustaan.

Samoin minusta olisi hyvä, jos jatkossa kiinnitettäisiin enemmän huomiota määrällisen koulutuksen sijasta laadulliseen koulutukseen ja kaikkia tutkintotavoitteita tarkasteltaisiin sen mukaan, mitkä työllistymismahdollisuudet kullakin alalla ovat. Tämä pätee niin puheopettajiin, joista on pula, kuin myös esimerkiksi vuosi vuodelta kasvaviin tohtorintutkintotavoitteisiin, jotka kaikilla aloilla eivät ole perusteltuja.

Kesussa puhutaan paljon tästä tulevasta innovaatioyliopistosta, mutta kaipaisin jonkinlaista selvitystä siitä, miten tulevaisuudessa voidaan taata se, että innovaatioyliopisto ei syö rahoitusta yliopistojen perusrahoitukselta.

On pakko moittia myös sitä, että kesussa ei käsitellä lainkaan yliopistojen opetushenkilöstöä, sen riittävyyttä, palkkausta, joka on varsin jälkeenjäänyttä, tai yliopistohenkilöstön aseman muuttumista mahdollisen tulevan yliopistolain myötä. On huomattava, että opetuksen laatua ei voida nostaa, ellei opettajien määrää lisätä, mutta se on mahdotonta niin kauan kuin tuottavuusohjelma syö yliopistojen voimavaroja.

Minusta on valitettavaa sekin, että suunnitelman käsitys tutkimuksen ja opetuksen välisestä suhteesta on pinnallinen. (Puhemies: Aika!) Suunnitelma tekee eron korkeatasoisten tutkimusyliopistojen ja muiden yliopistojen välillä, mutta ei huomaa sitä, että yliopisto-opettajat ovat aina myös oman alansa ansioituneita tutkijoita tai väitöskirjatutkimuksen tekijöitä. Yliopistollinen opetus pohjautuu aina tutkimukseen.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Peruskoulun jälkeisen syrjäytymisen ehkäiseminen on kansallisesti vakavin haaste. Olisin kiinnostunut kuulemaan ministeriltä, miten tätä poikkihallinnollisesti vakavaa kysymystä nykyisen hallituksen valmistelussa pidetään esillä.

Koulutuksen alueellisen kehityksen vaikutukset ovat tärkeitä. Täällähän hyvänä esimerkkinä jo mainittiin edellisen hallituksen aikana käynnistetty Itä-Suomen liittoyliopistohanke. Samoin ammattikorkeakoulujen asemaa oman alueen kehittämisessä tulee nyt vahvistaa. Tulee ottaa myös paremmin huomioon resursoinnissa tämä alueen kehittämisen näkökulman kytkeytyminen esimerkiksi teknisellä alalla erikoisosaamiseen ja paikkakunnan vientiteollisuuden erityistarpeisiin.

Tässä olen huolestuneena seurannut näitä osin virheellisten väestöennusteiden perusteella rakennettuja suunnitelmia siirtää koulutuspaikkoja etelään. Haluan tässä vakavasti huomauttaa, että luokanopettajien koulutus myös Itä-Suomessa on turvattava. Tämän tyyppinen kehitys ei ole perusteltua. Samoin myöskin hammaslääkärikoulutuksen käynnistäminen uudestaan Kuopion yliopistossa perustuu laajempaan Suomen suunterveyden ja terveyspolitiikan tavoitteisiin. Tämänhän edellinen porvarihallitus lakkautti 90-luvun alussa.

Puhemies! Haluan kiinnittää myös huomiota siihen, että koulutus tulee kytkeä olemassa oleviin vahvuuksiin ja rakenteisiin, näin muun muassa turvallisuuden puolella. Meillä on esimerkiksi Pelastusopiston yhteyteen käynnistetty edellisen hallituksen aikana siviilikriisinhallinnan koulutusta. Myös Poliisin tekniikkakeskuksen sivutoimipiste kytkettiin tähän yhteyteen. Tämän tyyppinen opetus yhdessä Kuopion yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa vahvistaa elinkeinoelämää ja tarpeellisten muiden tahojen näkökulmaa koulutuksessa myös kansallisesti.

Tältä osin, puhemiehen luvalla, viittaan myöskin puhemiehen kanssa yhteiseen viritykseen siinä, että siviili- ja sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisen keskinäistä synergiaa ja yhteistoimintaa esimerkiksi juuri Kuopion yhteydessä on hyvä vahvistaa. Juuri kriisinhallintakeskusta voidaan kehittää sellaiseksi koulutuksen ja tutkimustoiminnan keskukseksi, joka (Puhemies: Aika!) palvelee laajemminkin myös kansallisia tavoitteita.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi on hyvä huomauttaa edustajille se asia, että tämä kehittämissuunnitelma on lähtenyt lausuntokierrokselle tuossa juhannuksen aikana, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Sen takia tässä ohjelmassa ei voi olla sellaisia asioita, joita silloin ei tiedetty. Hallitusohjelmaan on kirjattu tuottavuusohjelman tarkistaminen. Ja tavoite on, niin kuin on sovittukin kehysriihessä, että nyt neuvotellaan. Opetusministeriö neuvottelee valtiovarainministeriön kanssa, millä tavalla tuottavuusohjelmaa tarkistetaan niin, että se ei vaurioita opetuksen ja tutkimuksen laadun kehittämistä. Sitten kun tuo neuvottelu on käyty, se kirjataan tähän ohjelmaan.

Samoin innovaatioyliopiston valmisteleva työryhmä oli juuri asetettu, kun tämä raportti lähti lausunnolle. On luonnollista, että tässä on monia asioita, joita hallitus on vauhdikkaasti vienyt eteenpäin, ja niitä ei tietenkään ole tähän voitu kirjata. Selvää on, että nämä asiat tulevat. Erinomaista on, että tämä opettajuus on vahvasti nostettu esille ja osaltaan myös vahvasti katsotaan yliopisto-opettajien asemaan liittyvät asiat, jotta nekin tässä kehittämissuunnitelmassa olisivat. Siksi keskustelua tästä luonnoksesta käydään, jotta sitä voidaan täydentää.

Mutta sitten tähän syrjäytymiseen. Se on noussut esiin useissa puheenvuoroissa. Julkisuudessa on paljon esitelty tilastoja siitä, paljonko nuoria syrjäytyy, mutta ilman että olisi hyvin vahvasti haarukoitu, minkälaisia nuoria siellä on, minkälaisissa elämäntilanteissa. Nyt ministeri Cronbergin kanssa olemme virittäneet omat ministeriömme katsomaan tilasto tilastolta. Pyrimme nuori nuorelta katsomaan, minkälaisissa tilanteissa näitä nuoria on. Hallitus sopi kehysriihessä siitä, että 30 miljoonaa euroa suunnataan täsmätoimiin. Nämä esitykset tulevat nyt eduskunnalle ihan pikapuoliin. Katsotaan, minkälaista koulutusta, minkälaisia ohjaustoimintoja, opintojen ohjausta, minkälaisia täsmätoimia laitetaan, jotta saadaan koulutuksen piiriin ne nuoret, jotka ovat koulutuksen polulta syrjäytyneet. Eli tämä on ihan keskeinen hallituksen painopiste. Selvää on, että ammatillista koulutusta tarvitaan lisää, työpajatoimintaa, oppisopimusta, ja myöskin tämä kymppiluokka. Sitä ei ole unohdettu täältä, mutta se kulkee nykyisin, niin kuin entinen opetusministeri Kalliomäki tietää, lisäkoulutuksen nimellä. Nimitystä kymppiluokka ei käytetä. Se täällä on, ja näitä kaikkia täytyy kehittää kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa, että etsivää työtä tarvitaan, koska nykyiset keinot eivät ole olleet riittäviä, jotta nuoret saadaan koulutukseen. Yritämme löytää uusia innovaatioita, ja todellakin mittavat panostukset on myöskin tähän tulossa, mutta ei varmasti ongelma tähän katoa. Mutta nyt hallitus todellakin tähän tarttuu.

Tuula   Peltonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä koulutuksen kehittämissuunnitelma on tärkeä väline tässä koulutuspoliittisessa keskustelussa, mutta jotta se ei jäisi korulauseiden tasolle, olisi koulutukselle turvattava myös niitä toimintaresursseja. Perusopetuksessahan opetuksen laatu muotoutuu osaavan ammattitaitoisen henkilöstön ja riittävien toimintaresurssien avulla. Tällä hetkellä emme voi edelleenkään edes Pisa-tulosten varjossa kuitenkaan tuudittautua siihen ajatukseen, että perusopetuksemme laatu olisi parhaimmillaan. Kehittämissuunnitelmassa on erityisenä painopisteenä perusopetuksen laadun kehittäminen. Tässä tarkoituksessa asetetaan tavoitteeksi muun muassa ryhmäkokojen pienentäminen ja tuki- ja erityisopetuksen vahvistaminen.

Perusopetuslain 30 § sanoo, että "opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet". Tämä tavoite asetetaan liian kovaksi, jos opetusryhmässä on 30 oppilasta ja 1 opettaja. Ihmettelen tässä kyllä, että ministeri ei ole tietoinen näistä opetusryhmien ko’oista. Suotavaa olisi varmaan kuunnella ääntä kentältä ja vaikkapa opettajia tässä asiassa. Kyllä siellä on tietoa tästä opetusryhmien kokoasiasta.

Arvoisa puhemies! Kehittämissuunnitelmassa halutaan ottaa ryhmäkokojen kehityksen seuranta osaksi säännöllistä tietojenkeruuta. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ovatko nämä edelleenkään riittäviä toimenpiteitä, nimenomaan ryhmäkokojen seuranta ja avustushakemusten perusteella ryhmäkokojen pienentämiseen saatavat mahdolliset tukirahat? Epäilen, että tämä auttaisi monenkaan kunnan perusopetuksessa tilannetta. Edelleenkin tulee olemaan ylisuuria opetusryhmiä, joissa oppilaan oikeus saada omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta on vaarantunut. Erityisesti tämä vaarantaa tilanteen niissä opetusryhmissä, joissa on integroituna erityisoppilaita. (Puhemies: Aika!) Mielestäni varsinkin näiden yleisopetusryhmien kohdalla opetusryhmän kokoa tulisi lailla rajoittaa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen kehittämisessä on tärkeää löytää tasapaino työelämän tarpeisiin vastaamisessa ja sivistystason kohottamistehtävän välillä. Yhteistyötä elinkeinoelämän ja koulujen välillä tulee lisätä kaikilla koulutusasteilla. Yhteiskunnan ja siten myös työelämän muutostahdin ollessa nopea koulutusta ei kuitenkaan pidä räätälöidä lyhytnäköisesti pelkästään työnantajan tarpeista käsin. Siksi kehittämissuunnitelmassa esitettyihin osatutkintoihin on syytä mielestäni suhtautua varauksellisesti. Tavoitteena ei voi olla pätkätöiden lisääntyminen pätkäkoulutuksen seurauksena.

Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitetulla aluepolitiikalla on voitu tasapainottaa aluekehitystä ja vaikuttaa työpaikkojen ja väestön alueelliseen sijoittumiseen. Jaan tässä ed. Urpilaisen kanssa saman huolen maakuntayliopistojen asemasta. Rovaniemelle vuonna 79 perustettu Lapin yliopisto toimii tämän ajattelumallin hyvänä esimerkkinä, sillä yliopistolla on keskeinen rooli maakunnan kehittämisessä. Yliopiston alkuaikoina koulutuksen painotuksissa näkyi sen ajan hengen mukaisesti julkisen sektorin työvoimatarpeiden täyttäminen.

Yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muuttuessa myös Lapin yliopisto on muuttunut. Tämä on turvannut yliopiston itsenäisyyden ja ollut edellytyskin yliopiston kehittymiselle. Yhteydet avoimeen sektoriin ovat vahvistuneet taiteiden tiedekunnan perustamisen, matkailualan tutkimuksen ja markkinointiprofessorin viran saamisen myötä. Yliopiston vahvuudeksi on näin kehittynyt monialaisuus ja joustavuus. Toivonkin, että myös jatkossa maakuntayliopistojen toiminta turvataan.

Lopuksi kysyisin ministeri Sarkomaalta: Mitä kuuluu eheytetylle koulupäivälle? Onko ajatus siitä kuollut ja kuopattu, koska asiasta ei viime aikoina ole näkynyt viitteitä?

Matti   Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelman luonnos sisältää ammatillisten perustutkintojen osalta sellaisia muutoksia, jotka eivät ole perusteltuja. Täällä on jo ollut esillä esimerkiksi se, että ammatillista koulutusta voi suorittaa osissa, mikä on tyrmätty ammattiin opiskelevien taholta. Minustakaan tällainen pätkäopiskelu ei kuulosta järkevältä. Opiskelijat saisivat suorittaa tutkinnosta vain haluamansa osan ja siirtyä sitten hakemaan alan töitä. Pelkään, että työllistyminen voisi olla tällaisen pätkäkoulutuksen pohjalta vaikeaa.

Kehittämissuunnitelman tarkoituksena on kehittää koulutuksen laatua. En ymmärrä, miten tutkintojen pilkkominen parantaisi ammatillisen koulutuksen laatua. On vaikea nähdä, että osatutkinnot vahvistaisivat ihmisten osaamista. Osatutkintoja perustellaan sillä, että opiskelijat pääsevät lyhyen koulun jälkeen nopeasti työelämään. Vakituisiin töihin on kuitenkin vaikea päästä vaikka kävisi pitemmänkin koulun. Vaarana on, että pätkäkoulutuksesta valmistuttuaan joutuu yhä enemmän pätkätöihin. Pitää myös muistaa, että meillä on nopeasti työelämään haluaville oppisopimuskoulutus olemassa.

Arvoisa puhemies! Ammatillinen koulutus ei mielestäni kaipaa osatutkintoja, sen sijaan pitää panostaa siihen, että ammatillinen koulutus pysyy laadukkaana ja antaa monipuoliset mahdollisuudet monipuoliseen osaamiseen, sellaiseen osaamiseen, jolla on käyttöä työmarkkinoilla. Nyt on tarve esimerkiksi metallialalla ihmisistä, jotka osaavat tehdä siellä töitä, ei sillä lailla, että koulutetaan vaan koulutuksen vuoksi.

Myös olisin huolissani täällä esille nostetuista 140 000 köyhästä lapsesta. Nyt alan ihmiset ovat huolissaan, miten he pääsevät peruskoulun jälkeen jatkamaan koulutusta, kun heidän perheensä eivät pysty heidän koulutustaan kustantamaan, kirjoja ja muuta. (Puhemies: Aika!) Tämä pitäisi olla opetusministerin erityisen huomion kohteena, etteivät nämä putoa väliin.

Elsi  Katainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Koulutusalan määrät ovat yksi keskeinen osa koulutuksen ja tutkimuksen toimintaympäristöä. Esimerkkinä kauppatiede, joka ei ole, eikä saa olla, samanlaista jokaisessa yliopistossa. Muun muassa Kuopion yliopiston pk-yrittäjyyteen suuntautuva kauppatiede on hyvin omaleimainen Suomessa. Moni-ilmeisyys yhden tieteenalan sisällä palvelee myös tutkimusta laaja-alaisemmin, kunhan erilaiset painopisteet tieteenaloilla sallitaan yliopistojen välillä myös jatkossa.

Myös työntekijöiden sijoittumisen kannalta on perusteltua ylläpitää tietyt alat myös maakuntayliopistoissa. Hammaslääketieteen ja opettajankoulutuksen osalta on nimenomaan itäsuomalaisittain hyvin huolestuttavaa, jos alueella ei koulutusta järjestetä. Silloin alan osaajista tulee varmasti olemaan pulaa jatkossakin.

Kansallisiin tarpeisiin vastaavaa opetusta ja tutkimusta pitää pystyä harjoittamaan eri puolilla Suomea, varsinkin kun yliopistoja rahoitetaan kaikkien suomalaisten, myös itäsuomalaisten verovaroilla. Myös useat tutkimusideat kumpuavat nimenomaan paikallisista tarpeista, mutta tutkimustietoa pystytään usein hyödyntämään laajemminkin.

Arvoisa puhemies! Tutkimuksesta ei voida puhua pelkästään abstraktilla tasolla, vaan käytännössä työtä tekevillä ihmisillä pitää olla oikeus normaaliin työsuhteeseen. Työn vaativuuden mukainen palkka sekä oikeus äitiyteen ja vanhemmuuteen ovat asioita muun muassa, joiden pitäisi ilman muuta kuulua myös tutkimustyötä tekevälle ihmiselle. Haluaisinkin kuulla ministeri Sarkomaan linjauksia tutkijoiden työelämän epäkohtien poistamiseksi sekä maakuntayliopistojen omaleimaisuuden turvaamisen suhteen myös jatkossa.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Ja kiitos myöskin puhemiehelle. Tämä on ehkä se suurin syy, minkä takia aikoinaan pyrin eduskuntaan, ja nyt rupesi jo pelottamaan, että se menee ohi ja pitää jättää ensi kaudelle.

Ajankohtaiskeskustelu kehittämissuunnitelmasta kesusta: On erinomaisen merkittävä asia, että koko suomalaisen koulutusketjun on oltava kansainvälisesti kilpailukykyinen. Meillä on oltava sekä laaja taso että huippuyksiköt. Hallituksella on haastava tehtävä, koska koulutuksen haasteet kasvavat jatkuvasti. Suurimpina tekijöinä ovat tietoyhteiskunnan ja informaatioyhteiskunnan saapuminen, globaali kilpailu, palveluteollisuus, organisaatioiden muuttuminen, teknologian nopea kehittyminen ja erityisesti kestävä kehitys. Muutokset tässä toimintaympäristössä tarkoittavat sitä, että koulutukselle tulee uusia taitovaatimuksia, tulee entistä enemmän taitovaatimuksia, tulee entistä vaativampia taitovaatimuksia ja ne kaikki muuttuvat entistä nopeammin.

Erityisesti haasteet kasvavat teknillisessä korkeakoulutuksessa. Miten niihin on edellisten hallitusten toimesta vastattu? On lisätty voimakkaasti aloituspaikkoja, jopa niin paljon, että teknillisten korkeakoulujen sisäänotot ylittävät pitkän matematiikan lukijoiden määrän. Suomessa on esimerkiksi maailman suurin teekkaritiheys, jonka voi todeta ainakin vappuisin. Samaan aikaan opiskelijoiden ja opettajien suhde on muuttunut siten, että vuonna 1981 oppilaita oli 10 per opettaja, nyt noin 30. On lisätty paljon pieniä yksiköitä eli haasteiden kasvuun (Puhemies: Aika!) on vastattu lisäämällä määriä. Nyt on korkea aika kääntää kehityksen suunta määrästä laatuun, panostaa yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, elinkeinoelämän verkostoitumiseen ja strategiseen kumppanuuteen ja tuettava korkeakoulujen työnjakoa ja vahvuusalueeseen keskittymistä. Me tarvitsemme hyvän perustason lisäksi huippuja. (Puhemies: Aika!) Ehdottomasti tarvitsemme innovaatioyliopiston.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan painottaa kolmea erillistä asiaa.

Ensinnäkin niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa tiedekorkeakoulua, ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten tulevaisuus pitää turvata, ja erityisesti se, että siellä on myöskin mahdollisuus käytännönläheiseen, työelämäläheiseen tutkimustoimintaan.

Toiseksi: Olemme tänä syksynä kuulleet, että Venäjä on meille suuri haaste. Haluan peräänkuuluttaa venäjän kielen osaamisen lisäämistä. Se on meille ensisijaisen tärkeä taloudellisessa mielessä ja monessa muussakin mielessä.

Ja kolmanneksi: Yhdyn niihin, jotka kantavat huolta pudokkaista ja syrjäytyneistä. Me tänään kuulimme muun muassa Puolustusvoimien komentajan viestin, kuinka moni keskeyttää asepalveluksen. Kouluelämällä, koulumaailmalla ja kodin ja koulun yhteistyöllä on nyt päästävä parempiin tuloksiin, ettei meille synny suurta joukkoa, joka vain tuottaa kustannuksia, muttei ole enää työelämän palveluksessa.

Ja viimeiseksi: Liikuntakoulutuksen lisäämisellä olisi myöskin kansanterveydellisiä vaikutuksia. Se on myöskin tänään tullut keskeisesti esiin. Näihin pitää kyllä löytää nyt keinoja, koska näistä riippuu myöskin monella tavalla Suomen tulevaisuus.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Välitän tässä kaikille terveiset tulevaisuuden tutkijoilta. Kun kysyin suomalaisilta tutkijoilta, millainen koulutus olisi tärkeintä tulevaisuuden kannalta, he vastasivat, että koulutus, joka takaa mahdollisimman hyvän yleissivistyksen. Nyt uudessa koulutuksen kehittämissuunnitelmassa piilee uhka, että hallitus aikoo kouluttaa heittopussityöläisiä, kun se aikoo pilkkoa ammatillisia perustutkintoja osiin ja ryhtyy kehittämään ammattikoulua ja lukiota erillisinä koulutusmuotoina.

Nykyisin metsurin hommia ei hoideta moottorisahalla vaan metsäkoneilla, joita ohjataan tietokoneen avulla. Korkean tietotekniikan takia työntekijöillä pitää olla valmius omaksua uusi teknologia. Työntekijältä vaaditaan kädentaitojen lisäksi taitoa kehittää omaa työtään, kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä, ratkaista työhön liittyviä ongelmia ja ennen kaikkea kielitaitoa. Porvarihallituksen kaavailemilla pätkätutkinnoilla ei vastata näihin edellä lueteltuihin työmarkkinoiden osaamisvaatimuksiin. Suppea osaaminen saattaa toimia lyhyen aikaa ja kapealla alalla. Pidemmällä aikavälillä nämä pätkätutkinnot lisäävät työntekijän riskiä joutua työttömäksi, työntekijän jatkokouluttaminen estyy ja hänen uudelleenkouluttautumisensa vaikeutuu.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on hyviä tavoitteita, kuten korkeakoulujen ja työelämän vuorovaikutuksen vahvistaminen ja kansainvälisyyden lisääminen. Ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta tarvitaan enemmän, sillä työntekijöistä on jo huutava pula.

Iloitsen siitä, että hallitusohjelmassa painotetaan tutkimuksen ja koulutuksen merkitystä. Kritisoin kuitenkin sitä, että yliopistojen määrärahat ovat tavoitteisiin nähden riittämättömiä. Yliopistojen rahoitus on ollut jo vuosia liian alhainen. Meidän on Suomessa löydettävä uusia kehitysaloja. Vahvuutemme on laatu, innovatiivisuus ja innostus. Me emme pysty ainakaan nyt kilpailemaan massatuotannosta halpatuotantomaiden kanssa. Sen sijaan tekniikka ja huippututkimus on meillä hallussa. Siihen tulee panostaa. Tarvitsemme enemmän resursseja tutkimukseen, erityisesti perustutkimukseen. Sieltä kumpuaa moni teollisuutta hyödyttävä innovaatio.

Pelkään, että valtion tuottavuusohjelma tulee heikentämään korkeakoulujen tasoa. Parhaimmillaan tutkijan työ on luovaa, aivan kuten taiteilijankin työ. Paras tuottavuus tieteelliseen tutkimukseen saadaan siitä, että projektirahoitukset ovat riittävän pitkäjänteisiä. Nyt tilanne on se, että tutkijoiden ajasta noin kolmannes kuluu rahoituksen hakemiseen. Korkeakoulut olisi syytä rajata pois valtion tuottavuusohjelmasta.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Aivan niin, tuottavuusohjelman tarkistaminen yliopistojen osalta on aivan välttämätöntä. On tärkeää tehdä ero viraston ja yliopiston osalta, ja tämä työ on käynnissä.

Kaiken kaikkiaan apurahansaajien tilanne sosiaaliturvan osalta on tällä hetkellä täysin epäoikeudenmukainen. On tärkeää, että niin sosiaali- ja terveysministeriössä kuin työministeriössä tehdään toimia. Samoin opetusministeriö on tässä mukana, jotta tämä asia saadaan kuntoon. Tuon asian vaatimat voimavarat on kehysriihessä päätetty.

Muutaman asian haluan tehdä selväksi. Aivan selvää on, että yliopistojen perustehtävät, tutkimus ja opetus ja se yhteiskunnallinen vaikuttavuus, kolmas tehtävä, ovat ne, jotka on kiveen hakattu. Mutta meillä on nyt jo sellaisia yliopistoja, jotka ovat keskeisesti verkottuneet kansainvälisesti ja ovat painottuneet tutkimukseen enemmän kuin muut yliopistot. Yliopistot ovat jo nyt profiloituneet. Kysymys on profiloitumisesta, ei siitä, että perustehtävää muutettaisiin.

Pätkätutkintoja ei ole tulossa. Päinvastoin luodaan vaan mahdollisuuksia ottaa joustavia opintopolkuja myöskin ammatilliseen koulutukseen, kun muuallakin se on jo olemassa. 10 prosenttia opiskelijoista jotakuinkin keskeyttää ammatillisen koulutuksen. On aivan selvää, että sinne tarvitaan toimenpiteitä. Tavoitteena on tutkinnon suorittaminen, ei pilkota. Se on tässä tehtävä yksiselitteisesti selväksi.

Ihmettelen kyllä hieman sitä, kun täällä ainut vaade, joka on tullut ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, on ollut kaksoistutkintojen suorittaminen. Se mahdollisuus on edelleen, mutta me tiedämme, että alle 2 prosenttia suorittaa tuon tutkinnon, noin 1 prosentti. Jos se on kehittämisen painopiste, niin silloin ammatillinen koulutus kyllä jää varjoon. Tarkoitus on koko ammatillisen koulutuksen laatua kehittää, mutta mahdollistaa niille harvoille ammatillisen koulutuksen ja lukion suorittaminen, jos näin halutaan. Sitä ei missään nimessä poisteta.

Arvoisa puhemies! Liikunta on nostettu esille, ja tavoitteena onkin saada tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään. On tärkeää, että koulupihat ovat sellaiset, että ne houkuttavat leikkimään ja liikkumaan. Aamu- ja iltapäivätoiminnassa tarvitaan liikuntaa. Kerhotoimintaa on tarkoitus elvyttää. Kaiken kaikkiaan lapsen päivä on tarkoitus katsoa kokonaisuutena. Me emme aio moukaroida koulupäivää sillä tavalla, että koulu pistettäisiin uusiksi. Me kehitämme koulutuksen perustehtävää, opetusta ja kasvatusta, mutta katsomme kokonaisuutena lasten päivää. Siellä on kerhotoimintaa, aamu- ja iltapäivätoimintaa, kodin ja koulun yhteistyötä, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lapset ovat erilaisia. Siksi perheet tarvitsevat erilaisia vaihtoehtoja. Sen takia kokonaiskoulupäivän kehittäminen ei ole sinivihreän hallituksen agendalla, mutta lasten päivän tekeminen turvalliseksi on tärkeä asia, ja siksi meillä on tästä politiikkaohjelma, ja se on erityisesti hallituksen agendalla.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kutsun ministerin perehtymään Tampereelle, jossa me, demarivaltuustoryhmä, olemme pitäneet huolta siitä, että joka vuosi talousarviokäsittelyn yhteydessä meillä on tilastot siitä, miten Tampereella kehittyy luokkien ja ryhmien opetuskoko. Se on siellä nähtävillä. Emme me hyväksy mitään talousarviota, jos siellä liian isoja luokkia pidetään. Tervetuloa!

Opetushallitus, jonka taustatyöskentelyssä olen mukana, kiinnitti vakavasti huomiota siihen, että kesun keskeisin ongelma on se, että se jättää liian vähälle huomiolle ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen. Tästä ammatillisesta koulutuksesta haluan sanoa sen, että aivan liian moni keskeyttää. Syyt ovat aika paljon myöskin peruskoulun yläasteella. Vain 10 prosenttia ammatillisen koulutuksen aloittaneista tuntee ja tietää aloittavansa oikean opintolinjan — kuulitte aivan oikein, ed. Sipponen, anteeksi, Nepponen. (Naurua — Ed. Pulliainen: Mitäs eroa siinä on?) — Tämä aika otetaan pois puheenvuorosta. — Eli tämä opinto-ohjaus ja se yläasteen nivelvaihe ja panostaminen siihen on tärkeää; kyllä nyt merkittävämmän, isomman, osan oppilasluokasta pitäisi tietää vähän, mihin suuntaan menee.

Sitten tämä on noloa hallitukselle, että te lopetatte tämän Noste-ohjelman, joka oli tarkoitettu niille keski-ikäisille aikuisille, joilla ei ole ammattitutkintoa, ette tarjoa yhtään mitään tilalle, ja meillä on huutava pula ammattitaitoisesta työvoimasta.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Peruskoulun lainsäädännön 2 §:ssä, missä on opetuksen tavoitteet, todetaan, että pitäisi kasvattaa lapsi eettisesti yhteiskuntakelpoiseen kansalaisuuteen. Se pitää sisällään ajatuksen aktiivisesta kansalaisesta. (Puhemies: Aika!) Meidän peruskoulumme edelleen on maailman ja Euroopan tutkimusten mukaan heikko siltä osin, että se passivoi lapsia ja nuoria. Pitäisi olla tämmöisiä sanomalehtipäiviä ja muita, joita fiksuissa kouluissa on, että lapset perehtyvät vähän laajemmin ympäröivään yhteiskuntaan, mitä siellä tapahtuu.

Timo V.   Korhonen  /kesk:

Arvostettu puhemies! Kolme asiakohtaa.

Ensinnäkin hallitusohjelmassa todetaan aivan oikein, että yliopistokeskuksia kehitetään. Tämä kehittäminen voisi mielestäni merkitä myös sitä, että yliopistokeskukset saataisiin mukaan yliopistojen kehittämislakiin, erityisesti yhteiskunnallisen vuorovaikutus- ja alueellisesti merkittävän kehittämistehtävän johdosta.

Sitten vielä opettajien koulutuksesta: Opetusministeriön opettajankoulutus 2020 -työryhmän vastikään tekemä esitys opettajankoulutuksen aloituspaikkojen siirtämisestä Pääkaupunkiseudulle on, rohkenen sanoa, järjetön. Etelä-Suomen opettajatarvetta ei ratkaise koulutuspaikkojen siirtäminen Pääkaupunkiseudulle. Aivan kuten Pääkaupunkiseudun niin myös Pohjois- ja Itä-Suomen yliopistot ja yliopistokeskukset kouluttavat opettajia valtakunnalliseen tarpeeseen. Nyt uhanalaiseksi asetettujen, tehokkaitten ja arvostettujen Kajaanin ja Savonlinnan yliopistokeskusten elinkelpoisuus on kiinni juuri opettajankoulutuksesta. Esitetyt suunnitelmat ovat siis hyvin vahvasti ristiriidassa hallitusohjelman yliopistokeskusten kehittämistavoitteen kanssa.

Kolmanneksi: Pinnan alla kytee yliopistokeskuksia kohtaan myös toinen uhka. Opettajaopiskelijoitten harjoittelukouluihin sovelletaan tuottavuusohjelmaa siten, että vuoteen 2011 mennessä harjoittelukouluista vähennetään 81 henkilötyövuotta. Nyt ministeriössä ja OAJ:ssä keskustellaan siitä, ettei tällaisia vähennyksiä voisi tehdä ilman rakenteellisia muutoksia. Rakenteelliset muutokset tarkoittaisivat puheitten mukaan sitä, että kolme pientä harjoittelukoulua, (Puhemies: Aika!) Savonlinna, Kajaani ja Rauma, lakkautettaisiin ja rahat siirrettäisiin muille harjoittelukouluille. Harjoittelukoulujen sulkemisen taustalla lienee Opettajankoulutus 2020 -raporttiin liittyvä tavoite eli filiaalien lakkauttaminen. Kun harjoittelukoulut lakkautetaan, (Puhemies: Aika!) voitaisiin lakkauttaa myös filiaalit. Tätä ei mielestäni voida sallia.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Puhuttaessa koulutuksen ja tutkimuksen tilasta ja kehittämisestä Suomessa on muistettava erottaa yliopiston perustutkimus ja ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimustoiminta toisistaan. Samalla profiloidaan olennaiset tutkintoerot yliopistokoulutuksen sisältöön nähden.

Ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintaa tulee edelleen vahvistaa perustumaan yliopistolliseen perustutkimukseen ja käytännön elinkeinoelämän tarpeista lähtevään soveltavaan tutkimukseen. Tällä lisätään tarpeellista yhteistyötä yrityselämään ja saadaan aikaan myös alueellisen tason innovaatioita elinkeinoelämän tarpeisiin.

Heli  Järvinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Oma kysymykseni jatkaa keskustelua siitä, mihin ed. Korhonen jäi, eli valtion harjoittelukoulujen rahapulasta, joka sellaisenaan uhkaa todella opettajankoulutusta Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kehitys on huolestuttava. Tasokorotusta toimintaan ei ole saatu, ja ensi vuoden talousarviossa, jos se sellaisenaan hyväksytään, kokonaisrahoitus vähenee edelleen, eli se ei tuo mitään lohtua tähän asiaan.

Tähän ongelmaan on kuitenkin esitetty lukuisia korjausvaihtoehtoja, muun muassa sitä, että harjoittelukoulut vapautettaisiin tuottavuusohjelmasta, sitä, että kiinteistökustannusten nousu otettaisiin täysimääräisesti huomioon, sitä, että uuden palkkausjärjestelmän rahoitus turvattaisiin kokonaisuudessaan, tai sitä, että määrärahojen indeksikorotus toteutettaisiin vuosittain. Haluaisinkin tietää, mitä näistä keinoista ja mahdollisesti mitä uusia keinoja opetusministeriö on harkinnut, jotta valtion harjoittelukoulujen tulevaisuus turvataan.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kansallinen ja kansainvälinen menestyminen on perustunut koulutusjärjestelmän jatkuvaan kehittämiseen. Sosialidemokraattisen liikkeen ja sitten muidenkin ajama kaikkien kansalaisten tasa-arvosta lähtevä koulutusajattelu on pyrkinyt nostamaan kaiken mahdollisen lahjakkuuspotentiaalin kotien, kansakunnan ja yhteisen maailmamme käyttöön. Koko väestön osaamistason kohottaminen on ollut koulutuspoliittisena tavoitteena koko itsenäisyytemme ajan.

Opetusministeriön julkaisemassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksessa asetetaan tavoitteeksi väestön osaamisen kohottaminen niin, että se lähestyy maailman kärkeä. Kun työelämästä siirtyy pois enemmän väkeä kuin sinne tulee, on koulutuksen vaikuttavuutta pyrittävä kaikilla tasoilla parantamaan. Erityistä huomiota tulee mielestäni kiinnittää syrjäytymisen ehkäisemiseen. Koulutusjärjestelmän tehtävä tuleekin nähdä kokonaisvaltaisesti. Koulutus on läpi elämän jatkuvaa, ja sen vaikutukset yksilön elämään ylittävät perinteiset sektorirajat.

Koulutuspolitiikan tehtävä läheneekin ennalta ehkäisevän sosiaalityön tehtävää, sillä koulutus estää ihmisiä putoamasta pois yhteiskunnan aktiivisesta jäsenyydestä ja osallisuudesta. Kouluissa sosiaalityön kaltaisille syrjäytymistä ehkäiseville toimintatavoille tulee enemmän tilaa silloin, kun opetusryhmät pidetään pieninä ja kun tuki- ja erityisopetuksen resursseja lisätään, niin kuin tuossa ohjelmassa tai luonnoksessa nyt luvataan. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta olisi tarpeen lisätä herkän havaitsemisen ja varhaisen puuttumisen mahdollisuuksia riskiryhmään kuuluvien perheiden kohdalla.

Koulutuspolitiikan mahdollisuuksista ensimmäiset hukataan jo vanhempain- ja äitiysneuvolavaiheessa. Innovatiivisuuden, huippuosaamisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta olisi taloudellisestikin järkevää investoida riittävästi neuvolatoiminnan, esiopetuksen ja perusopetuksen vahvistamiseen. Meillä ei ole varaa hukata ainuttakaan tulevaisuuden tekijää. Siksi koulutuspolitiikkaa tulee kehittää poikkisektoraalisesti, kuten ed. Rajamäki täällä sanoi, useiden ministeriöiden yhteistyönä.

Anne   Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maailma muuttuu, ja on hyvä, että kaiken tasoista koulutusta uudistetaan hallitusohjelman mukaisesti. On ilman muuta selvää, että koulutusta on ohjattava entistä enemmän niille aloille, jotka janoavat ammattitaitoista työvoimaa, mieluummin kuin että koulutetaan työttömiä tradenomeja tai mainosalan ammattilaisia.

Hallituksen tarkoituksena on lisätä yliopistojen autonomiaa ja uudistaa hallintoa. Eilen kuulimme, kuinka kansainvälisen koulutusviennin avaaminen antaa Suomelle vihdoinkin tilaisuuden päästä globaaleille koulutusmarkkinoille. Osaamiseen ja innovaatiotoimintaan panostetaan, hyvä niin.

Haluankin kysyä opetusministeriltä, voimmeko käyttää valtionyhtiöiden myyntituloa yliopistorahastojen pääomittamiseen. Eikö valtion kannattaisi kilpailuttaa yliopistoja laadun ja tulosten perusteella nyt, kun hallitusohjelmassa on varauduttu kertaluonteisiin osaamista, innovaatioita ja talouden kasvua edistäviin investointeihin? Eikö se antaisi mahdollisuuden eri yliopistoille näyttää, mitä osaavat, ja kehittyä edelleen?

Ministeri Sarkomaa hieman hälvensi huoltani, mutta silti ihmettelen, miksi hallitus on antamassa potin huippuyliopistolle ajatellen, että sillä saadaan kuin jääkiekkoseuraan ostettua paras mahdollinen osaaminen. Mielestäni tämän sijaan tai ainakin lisäksi pitäisi voimavaroja ohjata sinne, missä on valmista osaamista, ja antaa mahdollisuus nykyistä joustavammin organisoitua niille uskotun tehtävän hoitamiseen. Pääomitus voisi perustua kilpailuun ja suunnitelmien kansainväliseen arviointiin. Se kohdennettaisiin ensisijaisesti niille yliopistoille, jotka ovat nykyisten rakenteellisten hankkeitten lisärahoitusohjelman ulkopuolella ja joilla ei ole historiallisen erikoisaseman ansiosta kertyneitä rahastopääomia.

Arvoisa puhemies! Ei pidä luulla, että meillä on kaikki viisaus täällä pääkaupungissa. Meidän tulee katsoa tässäkin asiassa osaamista, (Puhemies: Aika!) taloudellisuutta ja tuottavuutta. Kun kasvatusalan koulutus maksaa pääkaupungissa 39 000 euroa, se maksaa Joensuussa vain 22 000 euroa (Puhemies: Aika!). Ed. Rajamäen ja ed. Korhosen tapaan en löydä syytä siirtää opettajankoulutusta Pääkaupunkiseudulle.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu paljon hyviä asioita esille, ja aluekehityksen merkitystä tässä yhteydessä pitäisi painottaa vaan enemmän ja enemmän, koska sillä on alueellista merkitystä ainakin Itä- ja Pohjois-Suomessa suuresti.

Kuten on todettu, laadukas ja maksuton koulutus on Suomessa ehdoton edellytys ja meidän tunnusmerkkimme.

Suomalainen opettajankoulutus on korkeatasoista ja tasalaatuista, ja yksi tärkeä tekijä, jolla tämä jatkossakin taataan, on pitää yllä harjoittelukoulujen taloudellinen taso. Täällä on nostettu tätä esille, ja samasta asiasta kannan itse huolta, koska juuri ensi vuoden budjetissa näyttäisi siltä, että siellä laskee kokonaisrahoitus harjoittelukoulujen osalta. Oli hyvä kuulla, että tuottavuusohjelmaa tarkastellaan ilmeisesti tämän osalta, tai olisi ainakin syytä tarkastella, koska se vaikuttaisi viiden seuraavan vuoden aikana noin 3 500 000 euroa vuodessa, ja myöskin uuden palkkausjärjestelmän toteuttaminen vaikuttaa harjoittelukoulujen tulevaisuuteen, ja kysyisinkin, millä taataan harjoittelukoulujen taloudellinen tulevaisuus ja mikä sen asema tulee olemaan uudessa yliopistolaitoksessa.

Maria  Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Luotan ministeri Sarkomaan kykyihin toteuttaa ne asiat, joihin hän vahvasti uskoo. Kuten ministeri Sarkomaa varmasti tietää, maahanmuuttajanuorten hakeutuminen peruskoulun jälkeisiin opintoihin on Suomessa kovin heikoilla kantimilla. Usein tämä johtuu siitä, että ei ole riittävää opinto-ohjausta ja riittävää kannustusta. Kysyisinkin näin lyhyesti, miten ministeri näkee, että tämä ongelma pystytään ratkaisemaan tässä lähivuosien aikana.

Toiseksi nostan esille hyvin huolestuttavan kehityksen nuorten alkoholinkäytössä ja etenkin tyttöjen alkoholinkäytössä. Nimittäin sosiaali- ja terveysministeriön mukaan 14—21-vuotiaat tytöt juovat tänä päivänä enemmän kuin vuonna 72 yksikään äijäjoukko, joten siinä on kyllä aika monta siideripulloa pistetty kurkusta alas. Tähän tarvitaan siis vahvaa päihdetyötä myöskin meidän peruskouluumme, jotta saavutetaan nämä 14—16-vuotiaat tytöt ja ennalta ehkäistään sitten tämä alkoholinkäytön eskaloituminen. Kysyisin, mikä on ministeri Sarkomaan kanta tähän asiaan, millä tavalla tämä ongelma saataisiin parhaiten ratkaistuksi.

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten terveyden edistäminen, terveet elämäntavat ovat keskeinen painopiste, kun meillä on lasten ja nuorten hyvinvointipoliittinen ohjelma. Mutta ihan sanon, että kodin ja koulun yhteistyö on sellainen asia, joka on se vääntömomentti, jolla me saamme lasten ja nuorten asiat ehkä kaikkein tehokkaimmin hyvälle tolalle. On sitten kysymys päihteiden käytöstä tai koulukiusaamisesta, vanhemmat pitää ottaa entistä vahvemmin mukaan, koska he ovat vahvimmat vaikuttajat lasten ja nuorten arjessa. Mutta monia toimia tarvitaan kouluissa.

Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osalta se kielen oppiminen on ehkä se kaikkein suurin avain. On tärkeää, että siitä huolehditaan, ja hyvin epätasaista on vielä se valmentava koulutus, valmentava opetus, jota tarvitaan, ja erityisesti siihen tasa-arvoisuuteen kiinnitetään tässä kehittämissuunnitelmassa huomiota, mutta se on iso haaste. Mutta onneksi meillä on maahanmuuttajapoliittinen ministeriryhmä, jossa erityisesti katsotaan, että koulutuksen osalta nämä asiat toteutuvat, että teen niitä toimia, jotka ovat tarpeen.

Arvoisa puhemies! Harjoittelukoulujen tilanne on todella huolestuttava. Opettajankoulutusta on paljon lisätty viime vuosina, mutta voimavaroja ei ole tullut. Ne ovat samassa tilanteessa, harjoittelukoulut, kuin kaiken kaikkiaan meidän yliopistommekin, että koulutusta on lisätty, mutta voimavaroja ei ole tullut. Katsotaan tuottavuusohjelman tarkistus, ja olennaista on, että harjoittelukouluilla on jatkossa oma momentti budjetissa, etteivät ne joudu taistelemaan aina niistä resursseista. Kävin juuri Joensuussa harjoittelukoulussa, ja mietimme yhdessä toimenpiteitä ja kokoonnumme kaiken kaikkiaan katsomaan, että uuteen yliopistolainsäädäntöön tulee vahvasti kirjattua harjoittelukoulujen rooli, koska ne ovat hyvin merkittävässä asemassa, kun katsotaan meidän opettajankoulutustamme.

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson täällä nosti Noste-ohjelman esille. Tosiasia on se, että sosialidemokraattinen opetusministerikin lähti siitä, että Noste-ohjelma oli projekti, johon oli rahat määräaikaisesti. Suunniteltu ei ollutkaan, että sitä jatkettaisiin, vaan sen hyvät käytännöt on tarkoitus ottaa käyttöön. Ne sinivihreä hallitus ottaa käyttöön, mutta tosiasia on se, että kun se tarkoitettiin siihen, että kansakoulupohjalta olevat ihmiset tulisivat enemmän koulutuksen pariin, se ei toiminut, vaan päinvastoin heidän osallistumisensa tilastojen mukaan on romahtanut. Sen takia tehdään aikuiskoulutusuudistus niin, että aikuiset ihmiset riippumatta siitä, ovatko he kansakoulupohjalta tai akateemisesti koulutettuja, saisivat paremman täydennyskoulutuksen. Työryhmän olen asettanut, mutta koska tuo työryhmä on aloittanut työnsä, niin siksi sen linjauksia ei tässä kesussa vielä ole, mutta niitä täsmennetään sen mukaan, miten tämän työryhmän työ on toteutunut. (Ed. Gustafsson: Ei ole reilua odottaa neljää vuotta!) — Ed. Gustafsson, minulla on puheenvuoro, kuunnelkaa tosiasioita. Tämä on tosiasia, ja näin oli tarkoitus tehdä. Noste-ohjelman hyviä käytäntöjä viedään eteenpäin, mutta se ei onnistunut, ja siksi hallituksella on uudet keinot, ja katsotaan, miten ne tepsivät. (Ed. Gustafsson: 30 000 ihmistä jää ilman ammattitutkintoa!)

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, että yliopistokenttää, koko yliopistolaitosta, samoin ammattikorkeakoulukenttää, on tarkoitus kehittää kokonaisuutena. Osana siinä on yliopistokeskukset. Tarkoitus on todellakin kehittää opetuksen laatua, kun puhutaan yliopistoista, tutkimuksen laatua, ammattikorkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta. Yliopistokeskusten toimintaa on tarkoitus arvioida, ja katsomme sitten tulevaisuudessa tätä kokonaisuutta, millä tavalla me kokoamme tämän kokonaisuuden ehkä vähän entistä vahvemmiksi kokonaisuuksiksi, mutta se alueellinen näkökulma on erittäin tärkeä. Mitään lakkautuslistoja, arvoisa puhemies, ei ole.

Opettajankoulutuksesta haluan vielä sanoa sen, että hallituksen tarkoituksena ei ole todellakaan moukaroida opettajankoulutusta. Meillä on maailman paras opettajankoulutus, ja sitä on tarkoitus kehittää. Kävin juuri Itä-Suomessa katsomassa sitä opettajankoulutusta, ja missään nimessä tavoitteena ei ole keskittää opettajankoulutusta Pääkaupunkiseudulle. Me tarvitsemme opettajankoulutusta eri puolella Suomea, mutta selvää on, että meidän on tarkistettava aloituspaikkoja joka alueella, kun ikäluokat pienenevät, mutta opettajankoulutuksen osalta ei ole tarvetta suuriin alentamisiin, koska opettajia todellakin tarvitaan, erityisopettajia, erityislastentarhanopettajia, opintojenohjaajia muun muassa.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää eduskuntaa aktiivisesta, asiallisesta ja monipuolisesta keskustelusta. Sääli vaan, etteivät kaikki sitten ehtineet saada sitä puheenvuoroansa, mutta nyt tämä kesun arviointitilaisuus on kohta ohitse. Pääsääntöisesti oltiin aika samahenkisiä, kuitenkin kriittisyyttä tietenkin vähän esiintyi, mutta aina sitä pitää olla, muuten ei homma parane. Mutta oikealla linjalla tässä kuljetaan kesun suhteen, ja kenttäkin tätä linjausta tukee, ja kesun pitää tietysti olla hallitusohjelman mukainen. Meillä Suomessa on poliittinen konsensus aika pitkälle olemassa koulutuspolitiikassa, ja se on meidän yksi vahva voimavaramme siinä.

Tästä muodosta on mielenkiintoista, että toiset halusivat tarkempaa kirjausta kesuun ja konkreettisempia ja yksityiskohtaisempia toimenpide-ehdotuksia. Kuinka tarkasti tätä ylipäätään voidaan kirjoittaa, niin tuskin kovin tarkasti. Rahoitusta kaivattiin, mutta täytyy muistaa, ettei sitä nyt tähän voida ympätä, meillähän on valtion budjetti sitten erikseen olemassa. Sitäkin voisi joskus miettiä, onko selonteko sitten kuitenkin oikea, onko se mahdollista tässä, että annettaisiinkin tämä kesu selonteon muodossa tänne eduskuntaan.

Paljon hyviä asioita nostettiin. Varhaiskasvatuksen asema on mielenkiintoinen, sillä se halutaan nykyään nähdä osana elinikäistä oppimista, ja nythän se on hallinnollisesti vähän eri puolella. Maksuttomuus ja alueellisuus ovat tärkeitä periaatteita, koska meillä on aina ajateltu, että koulutuksella on mahdollista jokaisella nousta sosiaalisesti yhteiskunnassa. Me sivistysvaliokunnassa tulemme erikseen nostamaan esiin nämä syrjäytyneet, koulupudokkaat, keskeyttäneet ja heidän tilanteensa. Me käsittelemme sitä sitten erikseen myöhemmin. (Puhemies: Aika!)

Vielä haluan todeta, että kun joulukuussa tulee seuraava Pisa-tutkimustulos, niin on mielenkiintoista odottaa, mitä sieltä seuraa. Mutta olen hyvillä mielin siitä, että eduskunta selvästi näkee koulutuksen niin tärkeänä ja haluaa resurssit turvata. Tässä hyvillä mielin voidaan käydä eteenpäin koulutuspoliittista keskustelua ja kehittämistä.