Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä kolmannessa lisätalousarvioesityksessä tälle vuodelle ehdotetaan, että Euroopan rahoitusvakausvälineen osakkeiden hankkimiseen osoitetaan määräraha. Tämä otsikko jo osoittaa, että ensinnäkin Euroopan unionissa ei puhuta ihmiskieltä ollenkaan. Rahoitusvakausväline, vehicle oli se englanninkielinen alkuperäissana muistaakseni. Tällaisesta kielestä ihmisten on kyllä täysin mahdoton selvää saada, mistä yleensä puhutaan. (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies! — Mutta kun asiaa tankkaa aikansa, niin selviäähän se, että kysymys on siitä, että luodaan rahoitusjärjestelmä niille maille, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin.

Totta kai pitää olla solidaarisuutta. Se on varmasti semmoinen suuri periaate, jota koko vasemmisto ja jota laajemminkin yleensä Suomessa on opittu lähtökohtana pitämään. Mutta kenelle ollaan solidaarisia? Kun näitä lainoituksia ollaan järjestämässä, niin ensimmäiseksihän siinä pelastetaan ne pankit, jotka ovat isolla korolla rahaa jakaneet ja jäävät sitten odottelemaan, että valtiot tulevat väliin. Tämä on se ensimmäinen ongelma näissä rahoitusmalleissa, joita EU:n taholla on sovittu.

Mutta se toinen iso kysymys — niin kuin tähänkin esitykseen, joka tässä lisätalousarviossa on, on liitetty — on se, että lainojen ehdoksi asetetaan kullekin maalle niin kovat ehdot kansan suuntaan, että niitä emme voi yksinkertaisesti hyväksyä. Kiristetään, suorastaan, tekemään äärikovia toimia, ja ne johtavat tietenkin ensinnäkin siihen, että leikataan huono-osaisilta, nimenomaan siltä suunnalta, etuuksia. Kreikassa alennetaan palkkojakin, ihan pienistäkin palkoista leikataan. Se on väärin jo sinänsä, mutta siinähän syntyy myös kysymys siitä, miten ne maat toipuvat, joilla on jo muutoinkin vaikeuksia ja joilta sitten ostovoima leikataan alas.

Viinasen viikate kun leikkasi 1990-luvun alkupuolella Suomessa, niin seurauksena oli puolen miljoonan työttömyys. Nämä toimet, joita EU nyt on Imf:n kanssa asettelemassa, ovat vielä paljon kovempia. Miten toipuvat ne maat, joille tämmöiset leikkaukset kohdistetaan? Se on minusta kovan luokan kysymys, sen lisäksi että eriarvoisuutta kasvatetaan.

Ja aina vaan kovempaa on ruvennut kuulumaan. Nyt on suomalainen kaikkien alojen kandidaatti Nalle Wahlroos esittänyt Euroopalle oman ohjelmansa. Pitää hyökätä ennen muuta hajonneiden perheiden ja työttömien etuuksien kimppuun. On liian löysää ollut kuulema meno Euroopassa. Näin tämä suomalainen kaikentietäjä on esittänyt. (Ed. Johannes Koskinen: Rkp:n asiantuntija!) — Joo, hän on Rkp:n asiantuntija ja kokoomuksen rahoittaja, jos oikein muistan, pankkinsa, konserninsa kautta. — Onhan tämä enteellistä. Kyllä yleensä siihen suuntaan on lähdetty, mihin nämä niin sanotut viisaat Eurooppaa ja Suomea aikoinaan ovat johdatelleet. Wahlroos on sikäli huono tukien kritisoija, että hän itse tiettävästi saa aika isoa EU:n maataloustukea ja ottaa sitä vastaan kiittäen ja kumartaen.

Mutta yhtä kaikki, ne ehdot, joita vaikeuksiin joutuneille EU-maille asetetaan, ovat semmoisia, ettei niitä vasemmistolainen voi hyväksyä, niin kovia ehtoja. Kansalta otetaan siitä vähästäkin vielä pois, ja pankit selviävät kuivin jaloin. Se piikkihän on auki.

Tässä oli eduskunnan puhemiehen aika mielenkiintoista pohdiskelua viime viikon lehdissä siitä, kuka tässä loppujen lopuksi vei ja ketä vietiin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Asiat ja ajat ovat vakavia, sen tähden ei täällä voi kovin voimakkaasti henkseleitään varmaan kukaan meistä paukutella. Täydennyksessä on kaksi isoa asiaa: Toinen on 8 miljardia, mahdollisesti, ja toinen on 40 miljoonaa.

Puhun ensin siitä 40 miljoonasta eurosta. Se tuntuu euromääräisesti verrattuna pienehköltä summalta, mutta Suomen kansantalouden kannalta se olisi valtavan suuri asia, että yhteys Helsingistä Ouluun rautateitse toimisi. Pidän hyvin hämmästyttävänä, että yhtiön kassasta otetaan 40 miljoonaa euroa Seinäjoki—Oulu-rataosuuden rahoittamiseksi täysin tietoisena siitä, että tämäkin on ikään kuin hankkeen letkuissa pitämistä tämän vuoden loppuun saakka. Hankkeelta puuttuu 360 miljoonaa euroa, siitä meidän pitäisi päättää, siihen meidän pitäisi ottaa kanta ja myönteinen kanta, siten että kunnat, yritykset, koko Suomi, koko maailma tietäisi, että tämä investointi toteutetaan eduskunnan päätöksellä, se on järkevä, tuottava investointi. Tällainen päätös tulisi tehdä, ja jos ja kun siihen pystyisimme, niin asiantuntijoitten mukaan voisimme säästää veronmaksajien rahoja noin 200 miljoonaa euroa.

Nyt tällaisella pätkäkulttuurirahoituksella toteutamme hanketta pätkittäin, tipoittain, ja hyvät kollegat, se on kallein tapa rahoittaa tällaista investointia. Kukaan teistä eikä meistä, yksikään yksityinen taho, ei toteuttaisi tällaista megaluokan investointia tällä tavalla kuin nyt on tapahtumassa. Ainoa pieni lohtu on siinä, että Valtionrautateillä, siis VR-yhtiöllä, sattuu olemaan vahva kassa, mistä omistaja voi ottaa 40 miljoonaa euroa, mutta sillä pärjätään, niin kuin totesin, tämän vuoden loppuun saakka. Toivon, että oikeamielinen hallituksemme ottaisi tästä asiasta kokonaisvaltaisemman vastuun ja ymmärtäisi tämän hankkeen tärkeyden. Se on toteutettava, ja se kannattaa toteuttaa.

Mutta sitten, herra puhemies, tähän 8 miljardin asiaan. Ensinnäkin hallituksen esityksen sivulla 4 kuvataan taloudellista tilannetta, ja siellä muun muassa todetaan: "- - osa euroalueeseen kuuluvista valtioista on jo pidempään harjoittanut vastuutonta talouspolitiikkaa - -". Suomi on tunnetusti Euroopan unionissa mallioppilas. Meidän taseet ovat kunnossa, meidän jauhot ovat puhtaita. Miksi emme ole pistäneet siellä ranttaliksi?

Meillä olisi ollut suuri intressi, kansallinenkin intressi, pitää huolta siitä, että myös suuret maat noudattavat vakaussopimusta ja että (Ed. Korkeaoja: Kysypä Heinäluomalta!) asioitten ei anneta mennä tällaiseen jamaan. — Ed. Heinäluomahan ei ole hoitanut Euroopan muitten maitten asioita, ja tässä on ollut useampiakin hallituksia, että ed. Korkeaojalle minä vaan sanon, että Suomi Suomena. — Siellä ovat Suomen ääntä käyttäneet erittäin monet henkilöt johtavista viranhaltijoista lähtien, mutta en ole havainnut, että me olisimme sanoneet, että nyt riittää, näin ei voi meno jatkua. Meidän kansallinen etumme olisi ollut puuttua jo kauan sitten. (Ed. Korkeaoja: Vaikka tiukasti on taidettu sanoa!) Nyt meillä on hätä kädessä, ja siihen joudumme sitten paniikinomaisesti reagoimaan.

Joihinkin asioihin tässä talossa on varaa käyttää aikaa vuosikausia, esimerkiksi valiokuntatyöskentelyyn, mutta nyt kun meille tulee näitä miljardiluokan asioita, milloin laina-asioita, milloin takausasioita, niin asian käsittelyyn varattu aika voidaan laskea melkein helpommin tunneissa kuin vuorokausissa. On hirveä kiire, hätä päällä, miten markkinavoimat suhtautuvat, miten täällä meidän parlamentissa ja muissa Euroopan parlamenteissa asioihin suhtaudutaan. "Markkinoilla on kuitenkin edelleen jossain määrin epävarmuutta - -", todetaan hallituksen esityksessä sivulla 5. Minun mielestäni ei ole "jossain määrin", vaan on valtava luottamusvaje, valtava epävarmuus. Tämä on kovin vienosti ja kainosti sanottu, että "jossain määrin epävarmuutta".

Hallituksen esityksestä paistaa läpi tällainen jonkinlainen myönteinen ja hyvin, miten sanoisi, herkkäuskoinen näkökulma muutenkin. Halli- tus puntaroi muutamalla rivillä tällaisen 8 miljardin asian vaikuttavuutta. "Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia", täällä tode- taan. Samoin todetaan: "Näin ollen esityksellä on myönteisiä kansantaloudellisia vaikutuksia." Kuka takaa sen, että kun asetumme takaamaan 8:aa miljardia, sillä on myönteisiä kansantaloudellisia vaikutuksia? Vanha kansanviisaushan sanoo, että kun ottaa taatakseen, niin ottaa maksaakseen. Ja sinä päivänä, kun tämä vekseli lankeaa maksuun, niin kansantaloudelliset vaikutukset eivät ole kovin myönteisiä, päinvastoin ne ovat erittäin kielteisiä.

Olisin toivonut, että täällä olisi enemmän käytetty sanaa "takausvastuu" kuin sanaa "takausvaltuus". "Takausvastuu" kertoo tämän todellisen tilanteen, että otamme vastataksemme sillä hetkellä, kun nimiä paperiin laitetaan. Ja kun näin on, että näin ankaraan vastuuseen olemme mahdollisesti sitoutumassa, niin silloin toivoisi, että hallitus olisi jotenkin näitä riskejä tässä esitykses-sään tuonut meille esille. Ainoa riskeihin viit- taava maininta oli tämä toteamus: "Markkinoilla on kuitenkin edelleen jossain määrin epävarmuutta - -". Meille lautamiehille, jotka täällä kansaa edustamme, olisi näin suuren asian käsittelyn yhteydessä mielestäni äärettömän tärkeätä kuvata niitä riskejä, mitä tähän saattaa liittyä, kun menemme näin valtavaan takausvastuuseen, ja tätä pidän tämän esityksen heikkoutena. Muilta osin siinä on ihan elävääkin ja hyvääkin kuvausta siitä, missä määrin kukin vastuuta ottaa, suhteessa esimerkiksi Imf:n rooliin.

Mitä vielä tästä olisin odottanut? Kun olemme tällaisessa hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa, niin paljon olemme puhuneet rahoitusmarkkinoiden pelisäännöistä. Tässäkään esityksessä ei siihen suuntaan uskoa valeta. Toimenpiteet, hallituksen esitykset, puuttuvat tyystin sen osalta, milloin ja millä tavalla rahamarkkinoitten pelisääntöjä uudistetaan siten, ettei toistuvasti tule tällaisia tilanteita, missä yksityinen korjaa voitot ja sitten, kun menee huonosti, riskit sosialisoidaan ja vekseli lankeaa veronmaksajien maksettavaksi. Näillä saatesanoilla toivon, että valiokuntakin näihin sitten reagoi.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ed. Saarisen puheenvuoron jälkiosasta ei oikein selvinnyt, oliko hän asiasta jotain mieltä vai ei. Se oli vähän tuollaista väärin sammutettu -pyörittämistä, mutta sen sijaan on helppo yhtyä hänen puheenvuoronsa alkuosaan, joka koskee tuota Seinäjoki—Oulu-ratahanketta. Valtiovarainvaliokuntahan on kehysmietinnössään, joka on pöydille jaettuna, ottanut asiaan myös kantaa, ja olen ymmärtänyt varmasti oikein, että valiokunnassa vallitsee asiasta laaja, syvä ja yksimielinen huoli. (Ed. Viitanen: Kun sais vielä rahatkin hallitukselta!) Tässä olevalla 40 miljoonalla osin paikataan sitä vajetta, joka tuossa rahoituksessa on.

Ed. Saarinen sanoi 360 miljoonaa. Kehyksissä on siitä 90 miljoonaa esitetty katettavaksi, mutta kyllä valitettavasti on niin, että tässä asiassa säästäminen on säästämistä väärässä paikassa, ja olisi erittäin tärkeää ja taloudellista, tuottavaa, jos tähän tämä rahoitus pystyttäisiin jo löytämään. Uskonkin, että hallitus ottaa nämä viestit vakavasti tulevia budjetteja valmistellessaan ja yritetään tuo raha sinne löytää.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomi on sitoutumassa tässä kolmannen lisäbudjetin täydennyksessä 8 miljardin euron takausvastuuseen. Kuten täällä jo aikaisemmin todettiin, summa on valtava. Ministeri Katainen sanoi EU:n ja Imf:n tekemästä ratkaisusta, että kansanvalta selätti rahavallan. Kyllä tämä meno, mikä sen jälkeenkin on ollut, osoittaa, että kyllä rahavalta on edelleenkin voimissaan ja se otti kansanvallasta kyllä pistein 10—0 voiton. Edelleenkin rahavalta määrää, kuinka tässä maailmassa, Euroopassa ja myöskin Suomessa mennään.

Tämä Imf:n malli on aika raju, ja se tulee tässä hallituksen esityksessä varsin hyvin näkyviin. Lainaan siitä pienen pätkän: "Ecofin-neuvoston 9. päivänä toukokuuta 2010 vahvistamien päätelmien mukaisesti kriisiin ajautuville jäsenvaltioille myönnetään mahdollista lainoitusta yhteisen Euroopan unionin ja Imf:n sopeutusohjelman ja rahoituspaketin muodossa. Mallina mahdollisten muiden euromaiden osalta käytetään Kreikan sopeutus- ja rahoitusohjelmaa sekä euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden osalta jo toteutettavia Unkarin, Latvian sekä Romanian vakautusohjelmia."

Mitä tämä Kreikan sopeuttamisohjelma sitten oli? Se oli sitä, että leikattiin eläkkeitä, leikattiin palkkoja, korotettiin veroja ja ennen kaikkea pienituloiset kreikkalaiset pantiin maksamaan ja takaamaan se, että pankit tulevat saamaan omansa pois. Tätä samaa mallia ollaan kauppaamassa myöskin Suomelle näitten tulevien eduskuntavaalien jälkeen, elikkä leikataan pienituloisten ihmisten toimeentulosta. Tällä taataan se, että pankit ja pankkien omistajat tulevat saamaan omansa pois. Heiltä on yritysriski tätä kautta häivytetty kokonaan, ja yritysriski siirretään pienituloisille kansalaisille, jotka joutuvat sen joko sosiaaliturvan leikkausten muodossa tai veroina sitten maksamaan, ja pankit ja pankkien omistajat tästä tulevat hyötymään.

Pankit toimivat tässä yhteiskunnassa ja jo koko maailmassa ilmeisesti nykyisin, ainakin Euroopassa, täysin ilman yrittäjäriskiä. Yrittäjäriski on tavallisilla veronmaksajilla. Kun tätä taustaa miettii, tässä ei kyllä voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että kansanvalta ei kyllä selättänyt rahavaltaa vaan kyllä siinä kävi päinvastoin. Ministeri Katainen oli tässä asiassa mielestäni täysin väärässä, ja hänen ilonsa oli täysin ennenaikainen. Näyttää siltä, että entisestään vain tulee uusia ongelmia, uusia maita, joissa on ongelmia, ja tämä sama malli kun jatkuu, niin myöskin tämä takausvastuu, joka on nyt tässä tulossa Suomelle, 8 miljardia euroa, saattaa olla pikemmin ajankohtainen kuin me ehkä uskommekaan.

Mitä tulee tähän Seinäjoki—Oulu-ratahankkeeseen, niin kyllä valtiolle kuuluvat radan rakentamiskustannukset eikä niitä voida esimerkiksi Valtionrautateille, VR:lle, siirtää. Mielestäni tämä on virheellistä politiikkaa. Se on ihan sama kuin jos lentokenttien rakentamiskustannukset siirrettäisiin Finnairin tai jonkin lentoyhtiön maksettavaksi. Se ei tule olemaan kestävä ratkaisu, ja siinä mielessä tässä on nyt tietenkin hyvä, että työt siellä jatkuvat, mutta ratkaisu valtion taholta on virheellinen.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Euroopassa ja laajemminkin etsitään keinoja talouden vakauttamiseksi ja rahoituskriisien estämiseksi. Valitettavasti G20:n valtiovarainministerit eivät päässeet yksimielisyyteen pankkiverosta. Tämä nyt esillä oleva Euroopan rahoitusvakausväline on yksi instrumentti, jolla Euroopan tilanne yritetään rauhoittaa. On helppo olla samaa mieltä ed. Saarisen kanssa niistä ongelmista ja uhkista, joita tähän rahoitusvakausvälineeseen liittyy.

Kun mietitään rahoitusmarkkinoidemme vakauttamista ja rahoitusmarkkinoiden vakauttamista laajemminkin Euroopassa, maailmassa, niin rahoitusmarkkinavero olisi epäilemättä keino, jolla kyettäisiin hillitsemään spekulointia. Tämä rahoitusmarkkinavero mahdollistaisi myös huomattavien summien keräämisen rahoituskriisien kustannusten maksamiseen, jopa valtioiden velkojen lyhentämiseen.

Mitä sitten muuten tulee Suomen tämänhetkiseen taloustilanteeseen, niin viimeaikaiset viestit ovat olleet varsin huolestuttavia. Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreen arvion mukaan Suomen talousnäkymät ovat epävarmat. Erityisinä ongelmina valuuttarahasto näkee Suomessa ikääntymisen ja kilpailukyvyn menettämisen. Suomi on epäilemättä menettänyt viime aikoina kilpailukykyään. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että tuoreen Institute of Management Developmentin äskettäisessä kilpailukykyvertailussa Suomi oli romahtanut sijalle 19. Parhaimmillaan Suomi on ollut tällä vuosikymmenellä tämän instituutin vertailuissa 2. sijallakin, eli muutos on ollut todella suuri.

Valitettavasti tilanne on se, että hallitus on seurannut hyvin passiivisesti sivusta tätä heik-kenevää talouskehitystämme. Hallitukselta on puuttunut uskallus puuttua tähän asiaan. Tämä on mielestäni vastuutonta.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt sitä ollaan sitten menossa kohden sitä lopullista hirttotuomiota: velkainen takaamassa velkaista. Miten luulette tässä pelissä käyvän? Kaikki talouden suuntaviivat viimeisiltä vuosilta Euroopassa ja muuallakin maailmassa ovat toteuttaneet sitä lainalaisuutta, mitä iät ja ajat talous on noudattanut. Talouskasvu on lähes poikkeuksetta perustunut velkaantumiseen ja velkaantumisen kautta synnytettyyn rahaan. Yleensä tämä velkaantumisen määrä ei ole sellaisenaan siirtynyt talouden kivijalkaan — palkkoihin, investointeihin — vaan suurelta osin kulutukseen. Lopulta velkaantuminen saavuttaa ääripisteen, josta se ei paljon enää voi eteenpäin mennä. Siinä vaiheessa tämä katalysaattori loppuu.

Euroalueella mentiin 2 000 miljardin vuosivauhtia vuonna 2007 ja 2008. Lisää rahaa synnytettiin siis 2 000 miljardia vuodessa. Se on aikamoinen määrä. Talouskasvuun siitä voi sanoa menneen murto-osan, noin neljänneksen. Kun tämä velkaantuminen vuoden 2008 lokakuussa loppui, siitä asti on käytännössä menty samalla tasolla, nollatasolla. Euroalueen velkamäärä on 17 500 miljardia, kutakuinkin.

Sen jälkeen on tämä velkaantuminen siirtynyt valtioille ja kunnille. Näin aina käy. Vaikkakin valtiot menevät hieman omaa tahtiaan, tämä sama periaate on toiminut kaikissa valtioissa. Ei teidän tarvitse minua uskoa. Menkää ja katsokaa, mitä on tapahtunut Irlannissa, Latviassa, Virossa. Kaikissa on sama kaava: Ensin yksityinen sektori, kuluttajat ja yritykset velkaantuvat. Sen jälkeen siirtyy velkaantuminen valtiolle. Ihmetellään, miksi loppuivat verotulot, minkä takia kulut, työttömyyskulut ym. kulut, kasvavat. Ihmetellään aikamme sitä velkaantumista, minkä jälkeen jonkin suuntaisiin toimenpiteisiin on pakko ryhtyä.

Mitä tämä on tarkoittanut esimerkiksi Latviassa, missä päästiin hieman aikaisemmin velkakuplan loppupisteeseen? Latviassa tällä hetkellä palkkojen arvioidaan tippuvan 40 prosenttia; 40 prosenttia tippuu siis palkkasumma. Miten kuvittelette käyvän pankkilainoille, joita siellä on otettu näiden velkojen oton aikana? Aika paljon sieltä jää maksamatta. Moni teistä ei välttämättä edes tiedä sitä, että Suomen pankkijärjestelmä vastaa omalta osaltaan näistä Nordea Pankki Suomen kautta, koska Nordea-pankki on laittanut nämä Nordea Pankki Suomen kontolle.

Siitähän, mitä kaikkea muuta siellä pankkimaailmassa on tehty, me emme oikeastaan mitään tietoa ole saaneet. Olen sitä täällä useampaan kritisoinutkin. Kun Nordea Pankki Suomen tase nousi noin 50 prosenttia vuoden aikana, Finanssivalvonnan vastaus oli vain lyhykäisyydessään, että jotain johdannaiskauppaa ja sisäisiä siirtoja siellä on ollut.

Olen ihmetellyt sitä pitkään, miksi kukaan muu, kuin minä, ei ole siitä huolestunut, mitä täällä tapahtuu. (Vasemmalta: On, on!) Toivon, että viimeistään tässä vaiheessa heräisitte, koska nyt alkaa mennä jo pikkusormea enemmän. Jos tämä valtioita kutakuinkin sitova velvoite — se tulee olemaan sitova, mikä EU:lta päin tulee — menee läpi, niin kaikki nämä velkaiset valtiot on linkitetty takaamaan omalla omaisuudellaan toistensa velkoja, velkoja pyramidihuijauksessa. Tämä rahajärjestelmä yksinkertaisesti tässä muodossaan on pyramidihuijaus, sen uskallan sanoa.

Niissä velkamäärissä, jotka siis synnytettiin euroalueella, 2 000 miljardia vuodessa, ei siis ole vielä Isoa-Britanniaa, joka on kovinta tahtia velkaantunut. Niissä ei ole Tanskaa, jolla on erittäin mittavia velkoja. Heillä on omat rahayksikkönsä. Heillä on sentään jonkin näköinen mahdollisuus selviytyä omista velvoitteistaan painamalla rahaa. Rahan painaminen on ainoa tapa selvitä tästä. Tosin sen pitäisi olla ilman muuta niin, että valtioilla on oikeus luoda rahaa, ei yksityisillä pankeilla. Me olemme luomassa nyt tämän järjestelmän myötä systeemiä, jossa jälleen kerran laitetaan lisää velkoja valtioiden kontolle, kuitenkin niin, että yksityinen pankkisektori vetää välistä joka ainoasta eurosta. Tässä ei ole mitään järkeä.

Rahan painamista vastaan yleensä kuulee sen argumentin, että miten kävi Weimarissa, miten kävi siellä sun täällä, Zimbabwessa. Ei siitä, jos 2 000 miljardia vuodessa luodaan ikään kuin tyhjästä rahaa, mitään hyperinflaatiota synny. Katsokaa Zimbabwen lukuja tai Saksan lukuja, siellä on aika monta nollaa enemmän perässä, millä tahdilla sitä rahaa siellä luotiin. Mutta jos nämä vaadittavat eurot synnytetään lisävelkana valtioille, mistä tässä on kyse, niin miten ihmeessä luulette valtioiden maksavan ne takaisin?

Suomen valtiokin ottaa yli 10 miljardia vuodessa velkaa tällä hetkellä odottaen sitä, että nousu alkaa, jostain muualta syntyy sitä nousua, ottamatta huomioon kuitenkaan, että tilanne, missä tämä talouskasvu on saatu aikaiseksi, ei ole ollut mikään normaalitilanne. Meillä on ollut Yhdysvaltain äärimmäisen suuri velkakupla, samanaikaisesti hieman vaiheessa euroalueen velkakupla ja siitä vielä hieman myöhemmässä Suomen ikioma velkakupla. Velkamäärät euroalueella ovat jo supistumaan päin; Suomessa ne ovat vielä lisääntyneet.

Pankkiherrat meillä ovat kautta aikojen selvittäneet, että korolla vaikutetaan velanoton määrään. Korot ovat jo melkein negatiivisen puolella, ja velanotto on tyssääntynyt. Systeemi on täysin kylläinen. Ei ole enää niitä tahoja, jotka pystyvät maksamaan nämä rahat takaisin. Musta aukko vaanii valitettavasti rahajärjestelmässämme, ja kukaan ei saa ääneen sanottua sitä julkisuudessa, että tästä on nyt varsin yksinkertainen keino pois: euroalueella pitää ottaa rahan painamisen oikeus takaisin valtioille — onko se sitten joku rahanvakautusjärjestelmän kautta luotu instrumentti — mutta sitä rahaa ei saa ottaa yksityisen pankkijärjestelmän kautta. Muuten valtion tulevat ajautumaan konkurssiin muutaman vuoden sisällä.

Suomen velkamäärä tosiaankin, jos ajatellaan kotitalouksia, on 100 miljardia. Meillä sanotaan, että meillä on asiat hyvin. Eihän se näin ole. Vielä vuonna 2003 kotitalouksilla oli talletuksia saman verran kuin velkaa. Tällä hetkellä kotitalouksienkin suhteen tilanne on miinus 25 miljardia. Kyllä se tilanne Suomessa on äärimmäisen paha myöskin.

Mutta, koska aika on aina rajallinen täällä, niin ehkä kiteytetään loppuun, mitä tässä tosiaankin ollaan euroalueella tekemässä. Jos me nyt luomme tämän ristikkäissiteen kaikkien näiden velkaisten valtioiden välille, niin koko euroaluetta tulee näiden kiristystoimenpiteiden suhteen kohtaamaan sama kuin on kohdannut Latviaa, Viroa, Irlantia. Muun muassa Irlannissa, joka muutama vuosi sitten oli esimerkkinä huimasta noususta ja talouskasvusta, euron tuomista valtavista eduista, valtionvelka on kahdessa vuodessa noussut 25 prosentista 64 prosenttiin. Palkkasummat ovat sielläkin tippuneet 10 prosenttia. Sama tulee kohtaamaan euroaluetta, jos luodaan tämän kaltaisia systeemeitä, mitä nyt ollaan tekemässä.

En tiedä, mitä teille sanoa, mutta olen yrittänyt tästä kolme vuotta varoittaa. Tämä tulee olemaan se viimeinen niitti.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen aloitti oman puheenvuoronsa vertaamalla Oulu—Seinäjoki-ratayhteyttä ja siihen tarvittavaa 40:tä miljoonaa euroa tänä vuonna ja suhteuttamalla sen tähän 8 miljardin euron takuuseen, johon sitten olemme valmiita sitoutumaan. Myöskin kansalaiskeskustelusta tuolla Hakaniemen torilla kuulee sen, että tämä hallitus ei kyennyt löytämään 2:ta miljoonaa euroa Heinolan reumasairaalan pelastamiseksi mutta 1 600 miljoonaa euroa löytyi, kun oli tarve tukea Kreikkaa. (Ed. Zyskowicz: Ja vielä kysytte, miksi?)

Nämä ovat tietysti summia, joita voidaan rinnastaa toinen toisiinsa, mutta toisaalta on myöskin tilanne sillä tavalla, että se virheellinen tieto on olemassa, että puhutaan valtiosta, joka on selvitystilassa, tai valtiosta, joka olisi menossa konkurssiin. Tämäntapainen muotoilu on väärä. Tämä 1 600 miljoonaa euroa, joka tässä oltiin valmiita lainoittamaan Kreikalle pidemmässä juoksussa tai näillä päätöksillä, joita ollaan tekemässä, tosiasiassa kyllä on rahaa, joka tullaan saamaan takaisin. Nimittäin valtiot eivät mene konkurssiin. Yritys voi kadota kartalta ja saatavat jäädä saamatta, kansa jää, ja se viime kädessä maksaa. Eräille kehitysmaille on tehty velkasaneerausohjelmia, mutta ne ovat silloin oda-kelpoista eli kehitysapukelpoista rahaa, ja ne valtiot eivät sitten ole myöskään luottokelpoisia maita normaalissa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa, Kreikka sitä tulee pitkässä juoksussa olemaan.

Siinä suhteessa luonnollisesti tässä on kysymys laajemmasta kokonaisuudesta. On kysymys siitä, että euroalue, jonka osanen Suomi on, on hakemassa vakauttavia toimia, joilla pystytään pidemmässä juoksussa varmistamaan sekä rahan arvo että talous- ja työllisyyskehitys normaalisti, ja on tavallaan ymmärrettävää, että tämäntapaiseen ohjelmaan unionin tasolla on lähdetty liikkeelle.

Se sen sijaan ei ole ymmärrettävää, ja siitä täällä on puheenvuoroja käytetty, minkä takia on pitkälle lähdetty niin päin liikkeelle, että Kreikkaa ja näitä maita, joille halutaan näitä saneerausohjelmia tehdä, kuritetaan nimenomaan julkisen kysynnän supistamisen kautta ja pudotetaan reilusti elintasoa ilman, että mietitään menojen lisäksi myöskin tuloja. Kreikassakin on mahdollisuuksia verottaa uudella tavalla, muun muassa pääomapuolella on moniakin mahdollisuuk-sia operoida. Silloin tässä kokonaisohjelmassa pitäisi luonnollisesti olla elementtejä, joissa myöskin tämä finanssissektori joutuu kansallisissa puitteissa, Kreikan puitteissa, ja ennen kaikkea kansainvälisesti myöskin vastuuvelvolliseksi. Vanha sanontahan, arvoisa puhemies, kuuluu näin: "Jos lainaat 100 miljoonaa euroa, niin olet pulassa. Jos lainaat miljardin, pankkiirisi on pulassa." Tämähän on aika lailla ollut tässä nyt taustalla, että tämä pelastusohjelma on käynnistetty myöskin niin tehokkaasti, koska koko finanssijärjestelmä uhkasi horjua, ja tällä halutaan myöskin varmistaa pankkisektorin jatkuvuus ilman, että sitä pannaan kunnolla tässä maksumieheksi.

Arvoisa puhemies! Tässä oleva hallituksen esitys on osa kokonaisuutta, nyt puhutaan tästä takausjärjestelmästä. Mutta haluaisin muistuttaa siitä, että kun tästä Kreikan lainoitusohjelmasta lähdettiin liikkeelle ja luotiin myöskin tämä kokonaisvakausohjelma, niin siinä ideana oli ja siinä pystyttiin eurooppalaisella tasolla sopimaan, ettei ainoastaan rakenneta tätä vakausohjelmaa takuurahastoineen, vaan myöskin sovittiin siitä, että finanssijärjestelmän valvontaa tehostetaan. Ennen kaikkea myöskin Suomen hallitus sitoutui siihen, ja Suomi oli osittain siinä myöskin myötävaikuttamassa, että laitettiin idea siitä, että pidemmässä juoksussa Eurooppaan olisi aikaansaatavissa rahamarkkinavero.

Tästä sosialidemokraatit ovat pitkään puhuneet ympäri Euroopan, siis ympäri Euroopan sosialidemokraatit puhuvat siitä, että on erikoista, että meillä on olemassa yksi hyödyke, vaihdettava hyödyke, jossa ei ole välillisiä veroja. Kaikessa muussa kaupankäynnissä, tavaroiden vaihdannassa, kiinteistöjen, jopa osakkeiden vaihdannassa, jos puhutaan osakehuoneistoista, on varainsiirtoveroja ja välillisiä veroja, mutta kun rahalla käydään kauppaa, näitä veroja ei ole olemassa, eli arvopaperikaupassa, valtion obligaatioita ostettaessa, johdannaiskaupassa tai valuuttakaupassa valtio ei ole veroineen välissä. Tätä joudutaan kysymään, minkä takia me emme toimi sillä tavalla, että myöskin rahakauppaan tulisi edes pienimuotoinen välillinen vero.

Tätä sosialidemokraatit ovat nyt esittäneet, ja se on nyt myöskin tässä paketin osasena. Ei voi muuta kuin toivoa sitä, että hallitus, yhtä tarmokkaasti kuin se ajaa tätä muuta ohjelmaa läpi, myöskin Ecofinin ja unionin tasolla painaa päälle, että tämä rahamarkkinavero aikaansaataisiin. Sillä olisi monia myönteisiä vaikutuksia, ei ainoastaan tulotasolla. Joskus on laskettu, että jos esimerkiksi Helsingin Pörssissä, joka siis on dubailainen yritys, jolla on 300 miljardin liikevaihto, olisi sama 0,5 prosentin varainsiirtovero kuin Lontoon pörssissä on olemassa, siis tänä päivänä Lontoon pörssissä, se tuottaisi 1,5 miljardia vuosittain. Me näemme, minkälaisista summista on kysymys, mutta ennen kaikkea kysymys on siitä, että tämä rahamarkkinaverohan loisi valvonnan. Se on finanssisektorilla se suurin ongelma, että meiltä puuttuu valvova silmä siellä, ja kun siinä on verottaja välissä kaupankäynnissä, niin siinä on valvonta koko ajan. Siinä mielessä tässä olisi vältytty monista niistä vaikeuksista, joiden kanssa nyt painitaan.

Myöskin finanssisektori saataisiin tässä maksumieheksi, ja tämä rahamarkkinavero on poikkeuksellisen helppo myöskin koota, koska nykyisin rahalla käytävä kauppa tapahtuu ainoastaan tietokonepohjaisesti, jolloin yhtä lailla kuin pörssi ottaa pienen välityspalkkion, siellä voisi myöskin olla verottaja mukana, jolloin ei muuta kuin rohkeutta nyt hallitukselle tarttua tähän asiaan. Rahamarkkinaveroa Eurooppa tarvitsee.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo aikaisemmin ed. Saarinen kiinnitti huomiota siihen, että nykyjärjestelmässä usein voitot yksityistetään mutta tappiot kaadetaan veronmaksajien niskaan. Tämä sama ilmiö kauhistuttaa minua vakaumuksellisena sellaisen markkinatalouden kannattajana, jossa voiton mahdollisuus ja riski kulkevat, tai niiden pitäisi kulkea, yhtä jalkaa.

Ed. Saarinen moitti sitä, että hallituksen esityksestä puuttuu tyystin esitykset siitä, miten voitaisiin itse finanssimarkkinajärjestelmää, finanssijärjestelmää, kehittää tämän epätoivottavan ilmiön torjumiseksi. Se on totta, että tästä puuttuvat hallituksen esitykset tyystin, mutta se ei ole totta, etteikö Suomen hallitus olisi eri foorumeilla Euroopan unionissa ja muualla toiminut pankkien vakavaraisuuden vahvistamiseksi, pankkivalvonnan tiukentamiseksi, pankkiveron säätämiseksi, palkkioiden valvomiseksi jne., joilla kaikilla pyritään parempaan finanssisektorin sääntelyyn.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä Suomen kansantalouden, euroalueen talouden että maailmantalouden kannalta oli välttämätöntä, että Kreikka-kriisi ja myöskin tämä tervehdyttämisohjelma hallituksen esittämällä tavalla hoidetaan. Kaikki ne puheenvuorot, joissa arvostellaan ja kritisoidaan näitä, kuvastavat sitä, että olisikin haluttu, että Kreikka menee kriisiin. Olisi haluttu viedä pois pohja maailmantaloudelta, euroalueen taloudelta, ja olisi haluttu toimia niin, että rahan valta olisi voittanut, eikä niin, että nyt kansanvalta sai aikaa, kun euroalueen parlamenteissa ja meillä kyettiin tekemään ratkaisut, joilla saatiin lisäaikaa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, mitä ed. Zyskowicz sanoi valppaudestaan täällä pankkisektorilla, ja hän on usein käyttänyt puheenvuoroja juuri niin kuin hän äskenkin käytti. Mutta tarpeetonta oli lähteä kiittelemään hallitusta. Hallitus ei ole yhtä tarkka tässä asiassa kuin te, ed. Zyskowicz. (Ed. Zyskowicz: On toiminut!) Hallitus on ollut erittäin passiivinen. Suomen hallitus on ollut erittäin passiivinen Ecofinissä Euroopan unionin tasolla keskusteltaessa rahamarkkinaverosta. (Ed. Zyskowicz: Ei pidä paikkaansa!) Suomessa olemme olleet erittäin passiivisia, meillä on erityyppinen veroparatiisi Suomessa hallintarekistereineen, 70 prosenttia Helsingin Pörssissä käytävästä kaupasta tapahtuu piilossa. Suomessa on poikkeuksellinen järjestely, jolloin me emme tiedä omistajia tässä arvopaperikaupassa. Meillä on myöskin, verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, pankkisektori, joka ei anna verottajalle vertailutietoja, jotka koskisivat rahansiirtoja, joista pystyttäisiin näkemään omistuksia, pystyttäisiin näkemään siirtojen lähteitä, jolloin verottaja pystyisi muun muassa myyntivoittojen osalta tulemaan väliin. Suomi on tässä suhteessa poikkeuksellisen suljettu maa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) anonymiteetti täällä puree, ja siihen toivon hallitukselta tarmoa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ilo havaita, että voin olla ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä siitä periaatteesta, että jos voitot yksityistetään, niin riskitkin olisivat silloin sillä suunnalla eikä niin, että tappiot lankeavat veronmaksajien maksettavaksi.

Arvoisa ed. Zyskowicz, te olette kuitenkin antanut tukenne monissa tilanteissa tälle politiikalle, että juuri niin käy kuin te täällä ette toivo käyvän, ja tyypillisin esimerkki on harmaa talous ja talousrikollisuus. Eivät ne ole pelkästään EU-asioita. Kansallisin päätöksinkin hallitus voisi tehdä sellaisia ratkaisuja, millä harmaata taloutta hillitään ja talousrikollisuutta torjutaan. Teidän hallituksenne on toiminut päinvastoin. (Ed. Zyskowicz: Ei ole!) Se on vähentänyt resursseja talousrikollisuuden tutkinnasta ja lakkauttanut tutkintaryhmiä, ettekä mitenkään osoita mielenkiintoa tätä aihepiiriä kohtaan. Teidän puheenne ja tekonne ovat kyllä ristiriidassa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän sijoitusrahastolain yhteydessä Suomesta siirrettiin viime vuonna 140 miljardia, ja siinä yhteydessä toin juuri esille, kuinka siinäkin tämä ilmoitusvelvollisuus on aika heikosti sanktioitu: 2 000 euroa voi tulla, jos ei ilmoita. Sama on sitten juuri täällä mainitussa hallintarekisterissä. Nyt halutaan, että suomalaisetkin pääsevät tähän, ettei tarvitse ollenkaan ilmoittaa. Päinvastoin samaan aikaan vaaditaan tätä avoimuutta niin, että me tiedämme, miten rahat liikkuvat, ja kuten pienyrittäjät ja palkansaajat, jotka joutuvat maksamaan veroa, muutkin joutuisivat maksamaan veroa. Tässä suhteessa tämä hallitus, vaikka kieltämättä tietyissä asioissa Ecofinissäkin Suomi on ottanut oppia tästä 1990-luvun kokemuksesta ja vienyt sitä viestiä eteenpäin, kotimaassa samaan aikaan tekee mahdolliseksi, että on rahansiirto helpompaa. Nordean asiakkaat esimerkiksi Ruotsista vievät rahat Suomen kautta juuri sen takia, (Puhemies: Minuutti!) että täällä on löperöä. Vanha sanonta siitä, että jos on nälkä, älä anna kalaa vaan opeta kalastamaan, on se yksi asia, joka tässä Kreikankin tapauksessa pitäisi ottaa huomioon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sosialidemokraattien pitäisi nyt lopettaa tuo reumapoti-laiden kiusaaminen, sillä ei reumasairauksilla ja Kreikan rahoituskriisillä ole mitään yhteyttä. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Kaikki potilaat, jotka Heinolan reumasairaala hylkäsi, ovat löytäneet oman hoitopaikkansa omasta keskus- tai yliopistosairaalasta.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuo-ro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Kallille. Ei Kreikka-operaation kohtaamassa voimakkaassa kritiikissä ollut kysymys siitä, etteikö Kreikkaa tässä tilanteessa pitäisi pelastaa. Kysymys oli vahvasta kritiikistä jo riittää -hengessä tähän rahoitusmarkkinatilanteeseen, sen kohtaamaan tilaan ja niihin toimintaperiaatteisiin, toimijoihin, välineisiin, instrumentteihin, joita siellä käytetään, siis oikeastaan siitä kauhuvision välttämisestä, johon ed. Uusipaavalniemi täällä pitkässä puheenvuorossaan viittasi. Tosin hänelle voi sanoa, että ei hän toki ole ainoa, ei tässä salissa eikä esimerkiksi globaalitasolla ekonomistien piirissäkään, joka tätä näkymää on kuvannut. Se on selkeä uhka. Se voidaan toki kuitenkin muullakin tavalla selvittää kuin ed. Uusipaavalniemi arveli.

Mutta ed. Kallin kritiikki oli minusta tarkoitushakuista. Tämä on paljon, paljon laajempi kysymys kuin vain (Puhemies: Minuutti!) yksi Kreikka-operaatio osoitti.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on varmasti myös siitä Kreikan tai muidenkin maiden kohdalla, että kun lainoittajat antavat lainaa, niin heidän vastuunsa on myös kantaa lainoihin liittyvät riskit. Jos näitä riskejä ei kanneta, se johtaa täysin löyhän rahan antamiseen, jolloin kerätään korkotulot mutta ei kanneta niitä vastuita, joita kuuluu.

Kreikan osalta oli tietenkin pohdinta siinä, mikä on järkevää, ja meidän suomalaisten ja myös Euroopan kannalta oli tärkeätä saada vakaa tilanne aikaiseksi, hengähdystauko, ja se näkyy myös Suomen näkökulmasta siinä, että meidän valtiomme korot ovat pysyneet matalina ja luottamus meidän valtionlainoihimme on pysynyt. Jos me jotain tulemme menettämään, jos me ajattelemme, että vuodessa esimerkiksi 1 prosentti olisi enemmän meidän valtionlainojemme hinta, niin se on noin 0,8 miljardia euroa jollain aikajänteellä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vierustoverille voisi sanoa, että rahanlainaajana hänen pitäisi ottaa selville ja olla varma siitä, ettei se, jolle lainataan rahaa, valehtele tietoja elikkä ota rahaa vastaan väärin perustein.

Mutta olisin puuttunut ed. Skinnarin ja ed. Kiljusen puheisiin. Ed. Skinnari on siinä oikeassa, että Suomen aloitteesta kyllä tämä rahamarkkinaveron selvitys tuli Ecofinin päätökseksi.

Ed. Kimmo Kiljunen syyttää hallitusta siitä, ettei ole tehty mitään, mutta hän ei ole ollut suuressa valiokunnassa juuri koskaan läsnä. Missä lienee maailmalla huidellut sinä aikana, kun näistä asioista on päätetty? Kyllä suuri valiokunta lähetti hyvin selkeän viestin valtiovarainministerille silloin, kun näistä asioista neuvoteltiin, mutta ilmeisesti ed. Kiljunen ei ole saanut edes postia. Posti kiinni.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tosiaan toivoisi myöskin oppositiolta hyvinkin analyyttistä analyysiä siitä, että nyt kritisoidaan toimenpiteitä, mitä hallitus on tehnyt. On aika vähän vaihtoehtoja Kreikan tukemisen osalta, millä tavalla se olisi voitu tehdä toisella tavalla, koska kysymys oli nopeista toimenpiteistä rahamarkkinoilla koko talouden vakauttamiseksi. Sen sijaan nyt pitäisi analysoida hyvin tarkasti, mitä tehdään jatkossa, miten toimitaan jatkossa sitten, että tämä homma vakaantuu ja sillä tavalla, että kaikki vastuulliset tahot tekevät vastuullisia tekoja eikä enää tällaisia pääse tapahtumaan. Mutta tunnelma tässä tuntuu olevan vähän sellainen, että ei olisi todellakaan pitänyt antaa Kreikalle näitä lainoja tai takauksia, ja se täytyisi meidän välttää yhteisesti, ettemme puhu ihan eri asioista.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainakin täällä vastuulliset vasemmalla toimineet ovat myöskin puhuneet siitä, että Kreikkaa tässä tilanteessa piti tukea ja me tunnistamme sen tarpeen. (Ed. Zyskowicz: Mitäs te äänestitte?) Tässä on ongelmia vaan niissä ehdoissa, millä tämä prosessi on rakennettu, ja sen takia sosialidemokraatit ovat korostaneet finanssisektorin vastuuta.

Toimittaja, kansanedustaja Ukkola esiintyy täällä täysistuntosalissakin kuin sensaatiolehtien toimittajat. (Naurua) Käsitykseni mukaan olen tehnyt virkatehtäviä ulkomailla, kun olen joutunut matkustamaan ja joku valiokuntakokous on jäänyt ehkä käymättä.

Tämän asian kyllä tiedän hyvin, mikä koski rahamarkkinaveroa ja suuren valiokunnan roolia. Pitkin, pitkin, pitkin hampain valtiovarainministerimme otti tämän vastaan, kun suuren valiokunnan puheenjohtaja toi sen kannan vahvasti esille, mitä on tuotu tässä asiassa. Aikaisemmin Suomi on tässä asiassa torpedoinut kysymykset Euroopan unionissa Ecofinissa toimittaessa, ja sen jälkeen, sen jälkeen, (Ed. Saarinen: Heti, kun kokoomus tuli hallitukseen!) ei ole Suomen valtiovarainministeri avannut suutansa, sanonut sanaakaan tästä rahamarkkinaverosta, kun on puhuttu Ecofinissa, että siinä mielessä toimittaja ja kansanedustaja Ukkola voisi olla tarkempi muotoilussaan täällä täysistuntosalissa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! On syytä todellakin katsoa eteenpäin eikä Kreikkaan yksistään enää, vaikka sen verran totean, että Kreikan ongelma on nyt se, että se on ajettu taloudellisesti täydelliseen pysähdystilaan ja sen mahdollisuus nousta tästä on tavattoman vaikeaa, kun kaikkea leikataan, koko talous pysähdytetään, investoinnit pysähtyvät jne. ja velat ovat entisen suuruiset. Ne ovat vaan nyt meille, kun ne olivat aikaisemmin pankeille. (Ed. Tennilä: Kasvavat velat!)

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on lisäbud-jetti ja hallituksen esitys 71. Lisäbudjetissa 28.92.87 ovat Euroopan rahoitusvakausvälineen osakkeiden hankkimista koskevat säädökset, ja sitten tässä hallituksen esityksessä 71 on Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista kysymys. Ja kolmas asia, joka tähän liittyy, on E-kirjelmä suurelle valiokunnalle n:o 31, tämä presidentti Van Rompuyn työryhmän talouspolitiikan koordinaatiota koskeva esitys, josta muun muassa eilen käytiin keskustelua Brysselissä, vai oliko se Luxemburgissa? Nämä muodostavat kokonaisuuden, joka on se, mihin ed. Jaskari tuossa viittasi, ja joka on todella suuri ja tärkeä kysymys. Me tiedämme vastuumme Kreikalle, mutta silloin kun me astumme tälle tielle, minne tällä paketilla mennään, niin emme tiedäkään niin tarkkaan, mistä on kysymys. Täälläkin puhutaan rahasta, takauksista, noin 8 miljardin euron takauksista, jotka suomalaiset veronmaksajat ottavat Euroopan kuralla olevan talouden pelastamiseen. Eurooppa, Euroopan unioni ja euroalue on ylivelkaantunut ja kilpailukyvytön, ja tämä tilanne on äärimmäisen huolestuttava lähtökohta niille päätöksille, joita nyt tehdään ja esitetään ja valmistellaan.

En ota, herra puhemies, näihin hallituksen esityksiin nyt enempää kantaa, vaan puhun hieman tästä Van Rompuyn paketista, jota ollaan viemässä siis pikavauhtia eteenpäin tämän kriisin ratkaisemiseksi. Euroopan unionissa ja erityisesti euroalueella on vakava valuvika. Siinä on aivan liian erilaisia kansantalouksia, valtioita, mukana, ja tämä ei korjaannu näillä toimenpiteillä, mitä nyt esitetään ja etsitään. Tarvitaan paljon syvemmälle meneviä muutoksia erityisesti Välimeren maissa, mutta myös monissa muissa unionin ja euroalueen maissa, jotta luottamus palaisi. Ja luottamus on nyt hukassa, ja sen löytämiseen eivät nämä keinot välttämättä riitä, mutta jotakin toki on tehtävä.

Van Rompuyn työryhmän esitys merkitsee sitä, että EU-komissio ottaisi merkittävän roolin jäsenmaiden budjettitaloudesta. Miten se tapahtuu, siitä nyt emme ihan tarkkaan vielä tiedä. Ilmeistä on, että siihen aikaan, kun eduskunta saa hallituksen esityksen seuraavan vuoden talousarviosta, se lähetetään myös Brysseliin tutkittavaksi ja sieltä tulevat ohjeet, joiden mukaan se budjetti on laadittava tai tasapainotettava. Periaatteessa hyvä näin, mutta se vie merkittävästi valtaa pois täältä kansalliselta tasolta. Talousvaliokunta äsken kuuli tästä asiasta asiantuntijoita, ja siellä ilmeni, että kun meillä on rahapolitiikka annettu pois omista käsistä Euroopan keskuspankille, joka on varsin itsenäinen, niin meillä ei harjoiteta tulopolitiikkaa enää tässä maassa. Ja nyt tällä päätöksellä myös finanssipolitiikan keskeiset päätökset annetaan pois omista käsistä komissiolle, ei yksityiskohtia mutta suuret linjat. Tämä johtaa tilanteeseen, että kansallisella tasolla ei ole todellista päätösvaltaa silloin, kun tulee ongelmia eteen, esimerkiksi suuria, yllättäviä menoja, joita meilläkin on tiedossa. Otetaan vain energiapolitiikka esimerkiksi.

Kun tulopolitiikka, rahapolitiikka ja finanssipolitiikka eivät jousta, niin jostakin purkautuvat silloin ne paineet, jotka kansantalouteen syntyvät, ja ne paineet purkautuvat ainakin sosiaalisilla vaikutuksilla, eli työttömyys, joka Euroopan unionin monissa maissa on, siis euromaissakin, 20 prosentin tasoa, räjähtää käsiin. Se on se, mikä joustaa, eli työvoima, ja samalla köyhyys joustaa. Ei tarvita Björn Wahlroosin oppeja, vaan tämä järjestelmä johtaa siihen. Siitä seuraa varmasti myös levottomuuksia, jopa rikollisuuden kasvua. Näitä en haluaisi mainita, mutta en voi olla ihan täysin mainitsemattakaan. Siis köyhät ihmiset ja työllisyys ja työvoima ovat ne, jotka joustavat, kun mikään muu ei jousta, kun meille sanellaan ulkoa rahapolitiikka, finanssipolitiikka ja tulopolitiikkaa ei haluta edes harjoittaa enää, eikä sillä tietysti suurta merkitystä tässä tilanteessa olisikaan.

Tämä johtaa kyllä sellaiseen näkymään, että sitä ei voi pitää missään mielessä hyväksyttävänä Suomen kannalta. Ymmärrän, että nämä kuralla olevat Välimeren maat ja muut, jotka ovat asiansa huonosti hoitaneet, pitää saada kuriin, tai ne pitäisi tietysti erottaa ainakin Euroopan rahaliitosta, mutta samalla ilmeisesti unionistakin pitäisi erota. Mutta kun tähän ei haluta mennä, koska siinä on valtava poliittinen lataus sisässä, niin silloin tarvitaan muita vaihtoehtoja. Tähän liittyy vielä se, että myös verokoordinaatiota etsitään Euroopan unionissa, jolloin me emme voi veropolitiikallakaan enää liikkua, eikä vapailla markkinoilla voi muutoinkaan merkittävästi liikkua, niin että tämä paine purkautuu todella epäsosiaalisella, kohtuuttomalla tavalla, mitä tässä ollaan luomassa, jos tällä tiellä mennään eteenpäin.

Jos siis komissio lausuu budjetista tai tulevista kehyksistä jotakin ja jos ei kansallisella tasolla noudateta sitä komission huomautusta, niin silloin markkinat rankaisevat välittömästi. Korot nousevat, ja kriisi pahenee. Näin asiantuntijat tämän asian meille tuolla valiokunnassa valaisivat, ja itse näen, että juuri näin siinä käy. (Ed. Korkeaoja: Entäpä jos asiat menevät hyvin?) — Niin, jos asiat menevät hyvin ja hoitaa asiat hyvin, niin silloin ei tietysti tämmöistä pakkovaltaa pidä ottaakaan päälleen, vaan niin kuin Palkansaajien tutkimuslaitoksen ylijohtaja Kiander sanoi, vain nämä ylivelkaantuneet maat pitää ottaa otteeseen, ei Suomea eikä niitä, jotka hyvin hoitavat asiansa. Silloin me olemme väärässä seurassa, jos me olemme samassa edelleen noiden kehnosti asiansa hoitavien maiden kanssa.

Herra puhemies! Tähän liittyy sitten toinen ongelma, tämä juridinen puoli, eli komissio yksiselitteisesti on kaappaamassa huomattavasti poliittista valtaa kansallisilta parlamenteilta. Tämä ei ole ollenkaan yksinkertainen asia. Nykyinen Lissabonin sopimus ei ilmeisesti yksiselitteisesti osoita, että komissiolla olisi tällaista valtaa, mutta sitä nyt etsitään, ihan niin kuin Kreikan avustamisessa, lainoittamisessa, löydettiin se kohta, että luonnonvoimat ovat aiheuttaneet Kreikan rahoituskriisin, noin karrikoiden sanoen, ja siksi löydettiin artikla, jonka perusteella voitiin mennä sille tielle, mille siinä yhteydessä lähdettiin, kun Kreikka ahtaalle ajettiin.

Eli tässä on myös tällainen perustuslaillinen erittäin iso kysymys, jota nyt viedään voimakkaasti ja nopealla aikataululla tämän kriisin varjossa eteenpäin, ja siksi, herra puhemies, suhtaudun erittäin kriittisesti tähän malliin ja näen, että Euroopan unioni ja Raha- ja talousliitto eivät ole pitkäikäisiä, ja siksi meidän ei tulisi sitoutua tällaisiin valtaviin velkataakkoihin ja kytkeytyä, niin kuin ed. Uusipaavalniemi viisaasti sanoi, tällaisiin verkkoihin, joista irti emme pääse muuten kuin kurjuuden kautta.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edellä ed. Kankaanniemi tarkasteli unionin jäsenmaiden yhteistä budjettitarkastelua hyvin kriittisesti. Varmasti syytä on kriittisyyteenkin, mutta minusta ei saa unohtaa myöskään sitä, että jäsenmaiden budjettien läpinäkyvyys on asia, joka tulee palvelemaan myös Suomea, koska perimmäinen kysymyshän on siinä, millä tavalla me nostamme Euroopan unionin kilpailukyvyn uudelle tasolle. Jos me emme lisää avoimuutta, jos me emme lisää läpinäkyvyyttä, niin kaikkein suurimpia kärsijöitä ovat nimenomaan pienet jäsenmaat. Tässä mielessä, vaikka emme mene komission tavallaan tämmöiseen päällepäsmäröintiin, on perusteltua, että kuitenkin kansalliset budjetit ja Euroopan unionin budjetti tehdään yhteisistä lähtötiedoista. Jos ajatellaan bruttokansantuotetta, korkotasoa, öljyn hintaa, (Puhemies: Minuutti!) nämä ovat yhteisiä mittareita jokaisen budjetin perustana.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi otti tärkiän asian esille, kun sano, notta pitäis antaa vastuuta, ja niiren pitäis ottaa komissioon enemmän. Minä taas ihmettelen sitä, että kun siellä meiltäkin on ollu komissaarioota, on ollut euroerustajia ja pitkäaikaasia, miksei siell oo jo kerta kaikkiaan valavottu, kun on tietty, että Suomi on yksi Euroopan kuuliaisimpia maita. Muualla voirahan vetkutella ja vähän narrata. Tämä on ollu tierossa, ne on ollu siellä niin sanotusti kärjessä, joista tieretään. Miksei näitä asioota oo otettu jo ennen ku tämä räjähti tällaiseen pisteehin? Nämä on kuorinu kätensä, pessy pyykin, ei oo ottanu mitään vastuuta, euroerustajat. Siell on erustaja Soinikin vuoren istunu. Olis ollu aikaa tähän asiahan puuttua.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuorossa oli mielenkiintoinen analyysi siitä — mielestäni siihen voidaan soveltaa sitä logiikkaa, että voitot yksityisille ja tappiot veronmaksajien maksettavaksi — että eurojärjestelmän maille voitot niiden yksin velkaa ottaessa ja sitten, kun tulee bankrotti, menee huonosti, huudetaan kaikkia muita järjestelmässä mukana olevia maita maksajiksi. Tämä on ihan sama logiikka. Tätähän me täällä olemme arvostelleet, että näin ei pitäisi toimia. Vallan ja vastuun pitäisi olla jotenkin samassa korissa. Samoin, kun on puhuttu riskin ottamisesta, myös sitten, jos velvoitteet lankeavat, pitäisi riskeistä vastata. Ei voi olla niin, että yksittäinen valtio omin päin velkaantuu suunnattomasti luottaen siihen, että kyllä kimpassa muut valtiot sitten tulevat pelastamaan.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saariselle: Juuri ennakkotarkastuksellahan pyritään tätä välttämään, ettei tehdä huonoa taloudenpitoa ja sitten tulla pyytämään muilta. Mutta ennakkotarkastuksessa on se mielenkiintoinen piirre, hyväksytäänkö sen sisällä erilaista budjettipolitiikkaa, erilaista talousarviopolitiikkaa. Voihan tietyn maan tavoite esimerkiksi olla, että tehdään vaikka kilpailukykyinen verotus, joka johtaa itse asiassa suurempaan verotuloon jatkossa, eli tehdään erilaisia strategisia valintoja. Suuri riski on, että me katsomme kaikki samasta näkökulmasta ja katsomme sillä tavalla, että enää eivät eri Euroopan maiden valtioiden budjetit voi olla erilaisia sen takia, koska ajatellaan, että täytyy toimia tietyissä rajoissa. Pitäisi kuitenkin pystyä tällaiseen joustavuuteen ja perusteltavuuteen siinä, jos tehdään erilaisia ratkaisuja budjettien osalta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Läpinäkyvyys on ilman muuta hyvä asia, ja rehellisyyskin olisi Euroopan unionissa ihan hyvä asia, mutta niistä on aika paljon pulaa. Se läpinäkyvyys ei kuitenkaan edellytä sitä, että määräysvalta siirtyy esimerkiksi meidän osaltamme Brysselin jollekin virkamiehelle ja sitten vielä rangaistustenantovalta, mitä komissio nyt esittää ja haluaa. Se haluaa vallan, ja se tulee ilmeisesti sanomaan sitten, että teidän budjettinne ei saa olla alijäämäinen juuri yhtään, tai sen täytyy olla jopa ylijäämäinen. Silloin etsitään, mistä se haetaan. Varmaan täältä. Täällä tehdään se likainen työ kylläkin sitten eli annetaan työttömyyden kasvaa ja köyhyyden lisääntyä. Niistähän se löytyy.

Sitten ilmeni tuolla valiokunnassa, että isot jäsenmaat Saksa ja Ranska eivät tule missään ta-pauksessa hyväksymään tällaista ja Britannia jopa eroaa unionista ennemmin kuin antaa päätösvaltaansa komissiolle. Eli tässä ollaan varmasti lähdössä (Puhemies: Minuutti!) epäpuran tielle. Sitten tulojen arviointi on aina epävarmaa lähivuosille, ja sillä voidaan huijata kauheasti.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennakkotarkastus on todella mielenkiintoinen kysymys. Kyllä se tulee tarkoittamaan, jos ei nyt ihan yhdenmukaista, niin yhdenmukaisempaa budjettipolitiikkaakin, ja silloin on tietenkin kysymys siitä, kuka sen linjan määrittelee. Nyt kun tässä ääritapauksessa Kreikka oli pelastettava ja ne ehdot asetettiin, ne ehdot yllättävästi muistuttavat juuri niitä samoja ehtoja, joita EK on vaatinut Suomessa noudatettavaksi. Silloin äkkiä tulee semmoinen kyyninen ajatus, että se linja muistuttaa kenties merkittävämmin EK:n linjaa Suomen tasolle sovellettuna kuin jotain muuta linjaa. Kyllä minusta siihen tietenkin liittyy aikamoisia riskejä moneenkin suuntaan.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevissa esityksissä on kysymys Suomelle sovittujen velvoitteiden täyttämisestä käytännössä. Selvää on, että tämän päivän tyyppinen velalla eläminen ei voi jatkua euromaissa. Euroalueen talouden vakauttamiseksi on nyt tehtävä nämä toimenpiteet, tai muutoin edessämme voi olla niin ankea tulevaisuus, että vielä rankemmat toimenpiteet ovat edessä.

Muun muassa ed. Tennilän näkemys oli, että mikäli lainaehtoina on tiukka talouden sopeutusohjelma lainaa saaville maille, on se pois köyhiltä kansalaisilta. Tosiasia on, että sopeutusohjelmat ovat niin rankkoja, että ne kohdistuvat laajasti näihin yhteiskuntiin kokonaisuudessaan. Tärkein tavoite nyt kuitenkin on, että kaikki euromaat saataisiin vastuullisen talouspolitiikan piiriin. Ainoa keino siihen on, että kiristetään taloudenpitoa, ja varsinkin, että kiristetään taloudenpidon kontrollia. Nyt on näitä kontrollikeinoja ryhdytty myös kehittämään, ja se on hyvä asia. Se on myös Suomen edun mukaista.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Uusipaavalniemi on tässä salissa useammankin kerran esiintynyt eräänlaisena pahanilmanlintuna, ja me olemme ehkä sanoneet, että ei hän mitään järkevää puhu. Mutta nyt alkaa tuntua, että me kaikki 199 edustajaa olemme väärässä ja ed. Uusipaavalniemi oikeassa. Maailmanloppu tulee, tai jos ei maailmanloppu, niin ainakin taivas tipahtaa euroalueen ylle.

Arvoisa puhemies! Miten voi olla mahdollista, että niin järkevät maat kuin ne, jotka kuuluvat euroalueeseen, voivat hoitaa oman talouspolitiikkansa näin kehnosti, näin kehnosti, että koko euroalue on romahtamassa? Siitähän tässä on kysymys. Saksa joutui tekemään pari päivää sitten erittäin vakavan, hankalan, vaikean säästöohjelman, säästöbudjetin. Siellä itkee moni lapsiperhe ja moni köyhä, kun tämä laitetaan toimeen. Ja ottakaa huomioon, että kysymys on Saksasta, Euroopan unionin tärkeimmästä talousveturista.

Mitä on luvassa muille maille? Mitä on luvassa Suomelle? Siinä sitä onkin kysymystä, kun täällä on koko tämän vaalikauden — vaikka me olemme ottaneet tämän vuoden loppuun mennessä tänä vuonna 11 miljardia euroa velkaa — vaan huudettu, että lisää rahaa siihen ja lisää rahaa tuohon ja lisää rahaa tähän. Vasemmistolla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa ollut kuin lisää rahaa. Jos demarit nyt sattumalta "joutuisivat" hallitukseen, niin minä haluan kyllä tietää, miten te nämä rahalupaukset oikein täytätte.

Arvoisa puhemies! Muutama tilastotieto. Vuonna 2008 valtionvelka oli saatu jo supistetuksi alle 30 prosentin bruttokansantuotteesta, ja sen jälkeen valtionvelan määrä on noussut, ja sen arvioidaan olevan tämän vuoden lopussa 76 miljardia euroa eli noin 43 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ennusteen mukaan valtionvelka kasvaa koko kehyskauden ja on vuonna 2014 noin 110 miljardia euroa. Siis muutamassa vuodessa monta kymmentä miljardia euroa on tullut lisää valtionvelkaa, ja tämä 110 miljardia euroa on 51 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tällä menolla, arvoisat kansanedustajat, Suomi ei nouse, vaan se taantuu ja katoaa maailmankartalta, jos ei tehdä jotain radikaalia. Ja se jotain radikaalia on kertakaikkinen säästölinja, kertakaikkinen uusi linja siitä, mihin se raha laitetaan. (Ed. Erkki Virtanen: Mistä aloitetaan?) — Joo, mistä aloitetaan? Meillä oli erittäin hyvä Sata-komitea käynnissä tarkoituksena tehdä sosiaaliturvasta kannustava, (Ed. Saarinen: Eihän siinä ollut oppositio mukana!) sosiaaliturvasta kannustava, mutta miten kävi? Tuli tuluskukkaro tässä työssä ja sen takia, että ay-liike ei halunnut tehdä yhtään mitään. Se ei halunnut senttiäkään luopua omista eduistaan, ei luopua omista järjestelmistään, jotka, jos annetaan jatkaa, tuhoavat Suomen. Ne tuhoavat Suomen sen takia, että ihmiset eivät tee töitä.

Kysymys on siitä, että meidän on ruvettava tekemään töitä tässä maassa, ei istuttava kahta vuotta työttömyyskorvauksella vaan mentävä kolmen kuukauden, puolen vuoden jälkeen töihin, on otettava Tanskan-malli käyttöön. Ei, tämä tämmöinen ei kerta kaikkiaan vetele, tämä on ihan järkyttävää. Meidän on pystyttävä tukemaan niitä kaikkein köyhimpiä. Mutta ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevat eivät totisesti ole kaikkein köyhimpiä, vaan ne, jotka ovat olleet 20—30 vuotta työttöminä. Tämä on raa’asti sanottu, mutta näin se nyt vaan tosi on. Tiedän sen kyllä aika hyvin niistä esimerkeistä, joita olen 40 vuoden kokemuksella työelämässä nähnyt. He eivät varmasti ole niitä kaikkein köyhimpiä tässä tasavallassa. Oli aikoja, jolloin he lähtivät eläkkeelle 50-vuotiaina.

Nyt meidän pitäisi jostakin saada keinot siihen, miten me pidennämme työuraa, työelämän uraa. Mikään ei kelpaa, ei kerta kaikkiaan. Opiskelijat haluavat vain opiskella, kun on niin mukavaa, ja valtio maksaa kaikki opintotuet. On niin mukavaa opiskella. Täytyy saada kaksi tutkintoa tai kolmekin tutkintoa ennen kuin voi mennä työelämään. Hyvä että ovat 10 vuotta töissä ja sitten jäävät eläkkeelle. Tämmöinen on Suomen järjestelmä.

Sitten on eläkeläisiä, jotka haluavat tehdä töitä pitempään, ja Luojan kiitos meillä on kuitenkin sellainen järjestelmä, että jos on mahdollista, niin voivat tehdä. Mutta sitten on työnantajia, jotka panevat työntekijöitä kerta kaikkiaan ulos, saneeraavat tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa hyvät työntekijät. Kyllä tämäkin on niin pöljää politiikkaa, että täytyy kyllä kysyä, missä on järki tässä Suomenmaassa.

Arvoisa puhemies! Minä taidan innostua tässä vähän. (Ed. Gustafsson: No, ei se uutta ole!) — Pyydän anteeksi. (Ed. Saarinen: Ei sitä kyllä huomaa!) — Joo, ei varmaan huomaa.

Me tarvitsemme kannustavan sosiaaliturvan. Me tarvitsemme sellaisen ay-liikkeen, joka ymmärtää, että tässä maassa on tehtävä töitä. Suomi ei pysy pinnalla, jos ei tehdä töitä. Meidän kaikkien on tehtävä töitä, ellemme sitten halua häipyä tuonne taivaanrannan taakse näkymättömiin. Ja niin meille kyllä vielä käy, jos ei tässä tehdä jotain.

Arvoisa puhemies! Jos vielä tuohon Eurooppaan palataan, niin tuo yhteinen rahapolitiikka eli yhteinen euro ei riitä, vaan me todella tarvitsemme yhden yhteisen talouspolitiikan. Sen tämä kriisi on nyt osoittanut. Ja minä epäilen, että nyt ei riitä, että vilautetaan budjettia komissiolle, vaan täytyy olla tietynlaiset, yhteiset talouspoliittiset linjaukset, jotka ovat samanlaisia joka maassa ja jotka on tehty samanlaisin kriteerein. Muuten Eurooppa ei pysy pinnalla. Se katoaa Amerikan yhdysvaltojen ja Aasian väliin, suureen tuntemattomaan.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolan lennokkaan puheenvuoron johdosta haluan vaan todeta, että elinkeinoelämällä on tilauskirjat aika ohuita. Olisi työntekijöitä, jos olisi töitä, ja siitä on ensisijaisesti kysymys.

Sitten hän myöskin aika ikävästi sanoi sosialidemokraattien talouspoliittisesta ajattelusta, osoitti kyllä sen puhuessaan, että hän ei ole ensimmäistäkään meidän vaihtoehtobudjettiamme ilmeisesti lukenut. Meillä on vastuullinen vaihtoehto ollut joka kerta, toisin kuin viime vaalikaudella oppositiolla sitä ei ollut, meillä on ollut. Suurin näkemysero on koskenut ylisuuria veronkevennyksiä. Kaiken kaikkiaan meidän näke-myseromme hallituksen budjettiesitykseen on ollut noin 1 miljardi. Ei se ole niin kovin suuri 50 miljardin budjetissa. Siitä on ollut kysymys, ja me olemme esittäneet sille ihan uskottavan katteen, kun olemme esittäneet miljardi euroa lisää.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola totesi, että tarvitaan yhteistä eurooppalaista politiikkaa. Kyllä varmaan on niin, että aika lailla paremmassa tilanteessa oltaisiin, jos yhteisesti sovituista säännöistä olisi pidetty kiinni, että ehkä tässä nyt ensimmäiseksi pitäisi miettiä sitä, minkälaisilla toimenpiteillä ja keinoilla varmistetaan se, että niistä säännöistä, jotka jo ovat olemassa, pidettäisiin kiinni ja sillä tavalla estettäisiin muun muassa sellainen velkaantuminen, joka on tämän kaiken ongelman takana.

Mitä tulee sitten siihen puheen alkuosaan, jossa ed. Ukkola totesi, että nyt pitää voimakkaasti ruveta säästämään. Minäkin olen sitä mieltä, että velkaantumiskehitys on katkaistava, mutta kun sitten toisaalla täällä sanotaan, että Kreikan talous sammuu nyt ja pysähtyy paikalleen, kun nämä leikkaukset pannaan käyntiin, (Puhemies: Minuutti!) niin tässä on tasapainoilua sen kanssa, että velkaantumiskehitys saadaan katkaistua ja toisaalta ei sitten johdeta siihen tilanteeseen, että talouden pyörät pysähtyvät.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola, vielä puolitoista vuotta sitten Suomen valtiolla oli enemmän saatavia kuin velkoja. Ed. Ukkola, työttömät menisivät työhön, jos sitä työtä olisi tarjolla. Voi olla, että siellä joku laiskotteleekin, mutta suomalaisilla työttömyyskorvauksilla sitä ei kovin pitkään pysty tekemään. Ed. Ukkola, Sata-komiteassa tehtiin erittäin monia hyviä esityksiä. Valitettavasti siellä ensimmäiselle sivulle kirjoitettiin, että voidaan toteuttaa vain suomalaisen kestävyysvajeen hallinnan puitteissa. Se tarkoittaa sitä, että mitään ei voida toteuttaa. Ed. Ukkola, siellä ei ollut opposition edustajia ollenkaan. Ed. Ukkola, jos Eurooppaan pitää saada yhtenäinen, yhdenmukainen ja vielä jostain ylhäältä valvottu talouspolitiikka, niin toivon kyllä hartaasti, että se ei ole teidän talouspolitiikkanne.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola oli vaatimassa yhteisvastuuta, mutta hän syyllisti mielestäni ay-liikkeen. Ainakin minulla on semmoinen käsitys, että ay-liike on valmis sopimaan, mutta ei semmoisessa tilanteessa, jossa johtajat ja ennen kaikkea valtionyhtiöitten johtajat nostavat isoja optioita. Otetaan nyt esimerkiksi Ylen johtajan palkankorotus, 9 000 euroa. Ei tätä missään nimessä voi tavallinen duunari hyväksyä. Täällä on tällä hetkellä enemmän näitä option ottajia kuin entisiä Tuntemattoman sotilaan koskeloita, jotka näyttäisivät esimerkkiä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle sen verran on todettava, että eivät ne meidän opiskelijat pröystäilevää elämää elä. He ovat oikeastaan meillä niitä köyhyysloukussa olevia. Sen sijaan aina on tietenkin paikka miettiä, miten me kannustamme opiskelijoita valmistumaan ajoissa. Tähän meillä on myös konsteja olemassa, ja on niitä haettu jo aikaisemmin.

Ed. Korkeaojan kanssa olen samaa mieltä siitä, että nyt täytyy olla todella varovainen siinä, ketkä lähtevät leikkaamaan julkisia talouksia. Oletetaan tilanne, jossa isot maat, kuten Saksa, ja samaan aikaan meidän kuralla olevat maamme, kaikki, lähtevät leikkaamaan, ja Suomi, jossa meillä on kohtuullisen hyvä tilanne. Mihin se johtaa? Se johtaa täydelliseen kaaokseen ja lamaan. Toivon, että Euroopassa otetaan vakavasti tämmöinen roadmappaus, missä järjestyksessä kukin maa lähtee sopeuttamaan omaa toimintaansa, jotta syvä lama Euroopassa vältetään.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan lennokkaassa, vauhdikkaassa puheessa, kun sitä tarkemmin kuuntelin, näyttävän pinnan alla on hyvin paljon ajatuksia, joista tulee mieleen, että tervetuloa sosialidemokraatteihin, ed. Ukkola. Teidän puheessanne oli paljon sen tyyppisiä korostuksia, muun muassa tämä sosiaaliturvan kannustavuuden vaatimus. Sehän on meillä aivan keskeinen. Minua on itse asiassa välillä hirvittänyt, kuinka vahvasti me tuemme sen tyyppistä sosiaaliturvamallia, joka ei perustu anteliaisiin tulonsiirtoihin vaan työn tekemiseen. Työhön perustuva sosiaaliturva, sen rakentaminen työn perusteella, on meille aivan keskeinen arvo, uskon, että myös teille. Tämä teidän puheenne kuulosti hyvin sosialidemokraattiselta siinä mielessä.

Sitten erään asiavirheen haluaisin korjata, jos se jäi jonkun kuulijan mieleen. Kun väititte, että meillä voisi olla 30—40 vuotta ihmisiä työttömänä ansiosidonnaisella työttömyysturvalla, näinhän se ei ole. Se on hyvin rajallinen aika, kun ihminen voi olla ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoinko minä noin? Minä kyllä vissiin taisin tarkoittaa, että olen ollut 30—40 vuotta työelämässä ja nähnyt. Ehkä minä sanoin väärin, mutta tätä kyllä tarkoitin.

Mutta ensiksi ed. Korkeaojalle: Aivan totta, jos kaikki olisivat noudattaneet yhteisiä sääntöjä, niin me emme tämmöisessä pelissä olisi. Mutta jos mafia hallitsee Italiaa ja Kreikkaa tämmöinen rillumrallumlei-meininki, niin kuka niitä pitää kurissa? Ei kukaan muu kuin semmoinen järjestelmä, jossa valvotaan hyvin pikkutarkasti kaikkia asioita. Tämä on muuten tosiasia.

Olen oikein tyytyväinen, jos demarit joutuvat, jos te joudutte, tekemään sen uuden järjestelmän, jossa sosiaaliturva on kannustava eikä perustu siihen, että kaikki tulee valtiolta kun Manulle illallinen, oletpa kipeä tai terve, oletpa töissä tai työtön, kaikki vaan valtion maksettavaksi. Eihän tämä järjestelmä toimi. Teidän täytyy nyt ottaa järki käteen ja miettiä, miten te saatte oman ay-liikkeenne ja omat järjestelmänne kuntoon. (Puhemies: Minuutti!) Muuten Suomi tuhoutuu, uskokaa nyt jo hyvällä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhutaanpa aluksi tuosta sosiaaliturvasta, josta ed. Ukkola aloitti tuolla, tai joku muukin siitä on puhunut.

Mutta muistutan taas kerran mieliin teille tässä salissa, kun puhutaan työurien pidentämisestä, että meille luotiin kansaneläkejärjestelmä 1939, jolloin naisten elinajan odote oli 60 vuotta, miesten vain 52 vuotta, ja kuitenkin jo tuolloin kansaneläkeiäksi määrättiin 65 vuotta. Siitä on kulunut tovi aikaa, 70 vuotta, ja meillä eliniän odotteet, ennusteet, ovat muuttuneet huimasti. Tuon saman logiikan mukaan, jolla 1939 vuonna tehtiin kansaneläkeiäksi 65 vuotta, sen pitäisi tällä hetkellä olla 83 vuotta, eli sepä siitä.

Sitten pari sanaa Kreikan laina-asiasta. Mielestäni oululainen sanomalehti Kaleva kirjoitti siihen aikaan, kun asia oli esillä, erittäin ansiokkaan pääkirjoituksen ja kiteytti sen otsikkoonsa "Pienemmän riesan tie", joka kertoo mielestäni aika lyhyesti koko Kreikan lainoituksen asian. Se siitä.

Sitten siirryn varsinaisesti tämän lisätalousarvion asioihin ja tuonne liikenteen puolelle.

Minä olen ihmetellyt sitä, että kun 20 vuotta sitten koettiin 1990-luvun lama ja silloin pudotettiin perusväylänpidon rahoja huomattavasti, ne alle puolitettiin, ja kun sen jälkeen on ollut monenlaista hallitusta, on ollut vasenta, oikeaa, melkein sateenkaarta, vaikka mitä, niin minkään hallituksen aikana noita perusväylänpitoon tarkoitettuja rahoja ei ole palautettu juurikaan budjettiin. Meiltä autoilijoilta tällä hetkellä kerätään vuodessa jo yli 7 miljardia euroa erilaisina maksuina ja veroina: polttoaineveroina, autoveroina ym. maksuina. Niistä vain noin 14 prosenttia palautuu tienpitoon. Se on erikoista hommaa.

Sitten ihmettelen sikäli, että Seinäjoki—Oulu-rautatien ovat tässä salissa yksimielisesti kaikki jo hyväksyneet, että se on ykkösasia meidän väyliemme rakentamisessa ja perusparannuksessa. Liikennepoliittisessa selonteossa oli muutamia nimeltä mainittuja kohteita, mutta ennen kaikkea Seinäjoki—Oulu-rautatie. Liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnossa valtiovarainvaliokunnalle muutama viikko sitten oli enää yksi ainoa nimeltä mainittu kannanotto, ja se oli Seinäjoki—Oulu-rautatie. Me Oulun läänin 18 kansanedustajaa teimme yhteisen vetoomuksen liikenne- ja viestintäministeriöön ja valtiovarainministeriöön ja ainoana asiana Seinäjoki—Oulu-rautatie. Me, liikenne- ja viestintävaliokunta, teimme vetoomuksen viime perjantaina valtiovarainministeriöön ja liikenne- ja viestintäministeriöön samasta aiheesta, Seinäjoki—Oulu-rautatie, mutta päätimme, että julkistamme sen vasta tänään, ettei se unohdu tuonne viikonlopun uutissumaan. Valtiovarainvaliokunta oli meitä vikkelämpi, kiitoksia siitä.

Valtiovarainvaliokunnan luultavasti ihan yksimielinen ajatus on myöskin ollut, että Seinäjoki—Oulu-rautatie on se, jolle täytyy tuota rahaa antaa. Se on semmoinen paketti tuo VR:n raha, joka sinällään tuli erikoisesta jutusta — kuten liikennejaoksen entinen puheenjohtaja, nykyinen jäsen ed. Matti Saarinen sanoikin, että ei ole oikein, että liikennettä operoiva VR joutuu maksamaan rautatien rakentamista; no, näin VR päätti, muuten heillä eivät junat kulje, jos heillä ei ole rautatietä, missä niitä kuljettaa — että ne 40 miljoonaa euroa, jotka he antoivat tuohon tarkoitukseen tänä vuonna, olivat niitä rahoja, joita he eivät ole kahtena viime vuotena antaneet valtiolle osinkoina. Elikkä ne olisivat muuten tuolla valtion suuressa tuntemattomuudessa, suuressa kuilussa.

Minä kerron muutaman esimerkin siitä, mitä Seinäjoki—Oulu-rautatien rakentamisen keskeyttäminen kenties tarkoittaisi ilman tuota VR:n 40:tä miljoonaa. Se olisi tarkoittanut noin 500:n ihmisen jäämistä työttömäksi, niiden jotka rakentavat tuota rataa. Sen lisäksi keskeyttäminen olisi aiheuttanut sen, että kun tuon rautatien perusparannuksen on suunniteltu tulevan valmiiksi vuonna 2014, se olisi huonoimmillaan valmiina vasta vuonna 2024, mikä tarkoittaisi sitä, että silloin perusparannusta täytyisi aloittaa jo uudestaan. Tällä rahoitusjärjestelmällä tuo peli ei vetele. Ihmettelen, että kun kuitenkaan noissa rahoissa ei ole niin suurista miljoonista kysymys, miksei rataa saada kerralla kuntoon eikä aina kitkuttelemalla lisätalousarvioissa ja muilla keinoilla, kuten että ministeriön sisältä kaivetaan niin kuin viimeksi tapahtui tämän vuoden alkuosalle.

En vielä vuosi sitten ymmärtänyt, mitä tarkoittaa rautatien suunnittelu, mutta nyt minä sen ymmärrän, kun Ossi Niemimuukko Ratahallintokeskuksesta sen kertoi vuosi sitten. Kysyin, miten rautatien suunnittelu voi olla niin kallista. Hän sanoi, että rautatien suunnittelu on esimerkiksi sitä, että tilataan ratakiskoja. Ratakiskoja et voi mennä ostamaan Äimäraution K-raudasta. Ne täytyy tilata pari vuotta etukäteen. Sitä on rautatien suunnittelu, ja siihen tuota rahaa tarvitaan. Muuten työt keskeytyvät. Milläpä niitä töitä tehdään, jos ei ole värkkejä, millä valmistaa?

Oululaisella Kuljetusliike Vähälällä on yli 200 rekkaa. He ovat olleet ilmastotalkoissa ensimmäisenä Suomessa kuljetusten osalta. Heidän 200 rekastaan parhaimmillaan 76 prosenttia kulki rautateitse. He aloittivat tuon toiminnan yli 15 vuotta sitten ensimmäisenä Suomessa niin, että laitetaankin rekka junaan. Aluksi siellä oli koko rekka nuppeineen päivineen, sittemmin pikkuhiljaa pelkästään yksi nuppi ja monta perävaunua.

Juttelin alle tunti sitten Vähälän rekkayhtiön nykyisen toimitusjohtajan Ville Vähälän kanssa ja kysäisin: "Kuinkas monta autoa sinä ostitkaan viime viikolla lisää?" "Kymmenen ja pelkästään siitä syystä, että tuo rautatie ei toimi." Kyseinen rekkayhtiö osti kymmenen rekkaa lisää á 100 000 euroa nuppi, ja peräkärry maksaa toiset 100 000, ja heillä on toimitussopimuksessa va-raus 30 lisärekkaan ja pelkästään siitä syystä, että tuo rautatie ei toimi. Pelkästään Vähälän kuljetusyhtiön rekkoja on ollut poissa lähinnä Nelostieltämme parhaimmillaan hiukan yli 8 000 kappaletta vuodessa sen ansiosta, että ne ovat kulkeneet rautateillä. Se kannattaa painaa mieleen, kuinka ilmastollisestikin hyvää työtä he ovat tehneet. Nyt se ei vaan onnistu. He joutuvat ostamaan lisää autoja sen vuoksi, että asiakkaat vaativat, että tavarat ovat aikataulun mukaisesti siellä, mihin ne on tilattu, ja nyt rautatiehen ei voi luottaa, ja siitä syystä lisää rekkoja tuonne tielle on tulossa. Tuo 8 000 yhdistelmää vuodessa tarkoittaa muuten vähän yli 20 rekkaa päivässä, ja se saattaa kuulostaa pieneltä määrältä, mutta menkääpä ajelemaan Nelostietä joskus iltapuhteilla, niin näette, minkälainen rekkaralli siellä käy: päivisin vähemmän, mutta yöllä sitäkin enemmän.

Näissä merkeissä uskon, koska tässä salissa on niin suuri yksimielisyys Seinäjoki—Oulu-rautatien rahoituksesta, että saataisiin rata niin sanotusti kerta ja karkuun elikkä koko rautatie kerralla kuntoon. Kun sinne tehdään tällä hetkellä ppp-järjestelmällä Kokkola—Ylivieska-kaksoisrai-detta, olisi järkevää tehdä se myös Ouluun saakka. Tällä hetkellä tuo rautatie vetää 50 junaa vuorokaudessa. Kaksoisraiteen avulla ilman kummempia aikataulujärjestelyjä tuo veto lisääntyisi 200 junaan vuorokaudessa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä lyhyessä puheenvuorossa ennen kaikkea tähän Euroopan talouskysymykseen ja oikeastaan kommentoin muutamia aikaisempia puheenvuoroja. Niin kuin sanoin, olisi hyvä keskittyä aika lailla analyyttiseen keskusteluun siitä, mihinkä Euroopan talous on tulevaisuudessa menossa, ja näyttää siltä, että osa arvoisista kollegoista käyttää vähän yksinkertaistettuja muotoja näissä kommenteissaan esimerkiksi siitä, olisiko Kreikkaa pitänyt auttaa vai eikö olisi pitänyt auttaa.

Kysymys oli kuitenkin niin nopeasta kriisistä, että piti vastata joko "kyllä" tai "ei". Oli erittäin vaikea ruveta analysoimaan, että laitamme näitä ja näitä ja näitä lisäehtoja, esimerkiksi pankkiveron tai vastaavaa, koska muitten Euroopan maitten osalta oli jo viety asiat niin pitkälle, että tällaiseen nopeaan reagointiin ei ollut mahdollisuuksia. Eli piti vain vastata "kyllä" tai "ei", ja uskon, että jos olisi vastattu ei, niin olisi ollut huomattavan vakavat seuraukset ja seuraukset olisivat kenties olleet kymmenkertaiset verrattuna tähän Lehman Brothersin konkurssiin ja koko Euroopan talous olisi hyvinkin nopeasti voinut romahtaa. Nyt me saimme lisäaikaa, ja sen takia tämä analyyttinen keskustelu ja toimenpiteet ovat kyllä varmasti jatkossa paikallaan.

Mitenkä kenties voisimme välttää näitä kriisejä jatkossa? Nythän on keskusteltu tästä järjestelmästä, niin sanotusta ennakkotarkastuksesta, eli siitä, mitenkä talousarviot käytäisiin läpi koko Euroopan tasolla, että havaittaisiin, mikäli joku maa todellakin ensinnäkin kertoo vääriä lukemia tai toimii täysin holtittomasti. Tärkein kysymys on siinä, koska tarkastetaan. Se olisi yksi näkökulma. Varmasti kansallisten parlamenttien täytyy ensin käydä budjetti läpi, ennen kuin katsotaan Euroopan puolella. Eli olisi hyvä, että täällä käydään ensin läpi ja katsotaan, hyväksymmekö me seuraavan talousarvion.

Millä tasolla tarkastetaan? Puhuin jo aikaisemmin siitä, että täytyy antaa tällaisille variaatioille, erilaiselle talouspolitiikalle, mahdollisuuksia. Joku maa kenties käyttää enempi rahaa, kun se investoi tulevaisuuteen, ja odottaa, että tällainen uusi politiikka tuo sitä kautta lisää myöskin valtiolle rahaa veronmaksupuolella. Joku maa taas on hyvin varovainen. Voi olla, että sitten ei myöskään tule mitään uutta. Eli jos me menemme hyvin kapeassa käytävässä, niin tapahtuu, että todellakin Euroopan julkiset taloudet yhdenmukaistuvat, mutta kenties tällainen innovatiivisuus, idearikkaus, puuttuu, ja se ei varmaan ole hyvä ratkaisu.

Toisaalta tulee kysymys siitä vielä, mitä sitten tapahtuu, mikäli ei noudateta näitä linjauksia? Nämähän ovat kuitenkin ohjeita ja suosituksia laajemmalta taholta. Mitkä ovat käytännössä ne sanktiot, mikäli ei noudateta sitä linjaa, mistä on yhdessä päätetty? Tai mitkä ovat ne sanktiot, mikäli ei kerrota oikeita lukuja, mihin ollaan menossa? Sekin keskustelu on vielä tässä vaiheessa hyvin alkuvaiheessa. Ymmärrettävää on, että jos joku on todella huonossa taloudellisessa tilanteessa ja saa vielä lisäsanktioita, niin tuskin ne sitä taloutta ainakaan pelastavat. Mutta toivottavasti sanktiointi aiheuttaa sen, että etukäteen tehdään sellaista talouspolitiikkaa, että ei ole tarvetta siirtyä sanktiotilanteeseen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Velasta puhuminen näyttää olevan hyvinkin runsasta näinä aikoina, ja valitettavasti lisätalousarvio jättää meidät aina tämän velan ääreen katsomaan, että kun 12 miljardia euroa otetaan jatkossa tänä vuonna velkaa, niin se on paljon.

Ed. Uusipaavalniemi piti puheenvuoron velkaantumisesta, ja hän puhui täyttä asiaa. Meillä on ollut hyvin löysän rahan markkinat, ja siltä osin myös matalat korot ovat antaneet lisäpontta lisälainoituksen ottamiselle niin valtioilla kuin kuluttajilla. On totta, että velka on ollut se vipuvarsi, jolla on talouskasvua saatu aikaiseksi. Pitkälti olemme myös uskoneet siihen, että talouskasvulla ne lainat myös lyhennetään, ja olemme uskoneet siihen, että talouskasvulla myös tulemme jatkossa selviytymään.

Miltä maailma näyttää, kun lähdemme lukujen valoissa katsomaan esimerkiksi Suomea? Suomalaiset kotitaloudet ovat ennätysmäisesti velkaantuneet: 113 prosenttia on kotitalouksien velkaantumisaste. Valtioiden osalta puhumme useimmiten pelkästään bruttokansantuotteeseen verratusta velan määrästä. Kuten ed. Tuulikki Ukkolakin täällä nosti esille, bruttokansantuotteeseen verrattuna meillä tulee olemaan velan osuus 43 prosenttia vuonna 2010 ja 51 prosenttia vuonna 2014. Eivät luvut kuulosta pahoilta, eiväthän? Mutta valitettavasti, kun lähdemme vertaamaan valtion lukuja vastaavan tyyppisesti kuin kotitalouksien lukuja, valtiomme tilanne näyttääkin hyvin toisennäköiseltä.

Valtiomme tulot ovat noin hieman alle 40 miljardia euroa vuonna 2010. Valtion velat ovat vuoden lopussa noin 76 miljardia euroa. Tätä kautta saamme valtion velkaantumisasteeksi lähes 200 prosenttia. Kun me samaan aikaan tiedämme, että käytännössä valtion menot ovat hyvin vahvasti sidottuja, on vaikea lähteä sopeuttamaan. Jälleen kerran olemme tilanteessa, että mistä saamme sen talouskasvun, jolla nostamme valtion tuloja. Vai onko näin, että lähdemme nostamaan veroja, joiden kautta saamme sitä tulokertymää lisättyä?

Samaan aikaan on huoli siitä, että jos lähdemme valtion osalta sopeuttamaan menoja, miten käy, jos kaikki Euroopan valtiot sopeuttavat ja leikkaavat menojansa ja lähdemme mahdollisesti leikkaamaan myös eläkkeitä Euroopassa, Etelä-Euroopan maissa. Se johtaa siihen, että Euroopan talous tulee takuuvarmasti menemään alaspäin, ja sen jälkeen voimme vain unelmoida kasvusta.

Toivoakseni Euroopassa nämä uudet mekanismit, joilla Euroopassa tarkastetaan budjetit, johtavat myös siihen, että katsotaan, mikä maa mihinkin aikaan tekee julkisen talouden sopeuttamista, millä varmistetaan se, että Euroopan talous ei lähde menemään alaspäin vaan pystymme kohtuullisen vakaan taloudellisen olosuhteen luomaan. Velkaa tulee, ja sitä tulee paljon Suomelle, 34 miljardia euroa lisää velkaa seuraavien vuosien aikana. Joudumme mekin Suomessa katsomaan, miten saamme tilanteen haltuumme.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kolmannessa täydentävässä lisätalousarviossa hallituksen esityksessä esitetään Seinäjoki—Oulu-rataosan perusparantamiseen ja Tampere—Orivesi-rataosan ja Kotolahden sataman ratapihan kunnostamiseen enintään 40 miljoonaa euroa. Täällä on puhuttu, tai ainakin näin minä olen ymmärtänyt, että tämä 40 miljoonaa olisi kohdennettavissa tuohon Seinäjoki—Oulu-osalle, mutta minä olen ymmärtänyt, että sinne on menossa vaan 20 miljoonaa, ja se rahamäärähän ei riitä.

Tietysti on hyvä, että tämä ratahankkeen jatkorahoitus hoitui nyt tällä tavalla, mutta pidän tässä ongelmallisena sitä, mikä on täällä monessakin puheenvuorossa tullut esille, että kestävällä pohjalla tämä ei todellakaan ole tällä hetkellä. Tämä investointi noihin rahoihin kuuluisi budjettirahoituksen piiriin, ja se olisi järkevä toteuttaa vaikka velalla tällä hetkellä. Työn hintakin on suhteellisen alhainen, ja saataisiin myös työllisyyttä aikaiseksi näillä toimenpiteillä.

No, VR:ltä on nyt tullut tämä raha, mutta VR:llä on sitten omat investointitarpeensa kalustoon liittyen, ja tämä raha on tietenkin pois siitä yhtiön kehittämisestä silloin, kun se laitetaan tuonne rataverkkoon. Mutta varmaan tässä on nyt lähtökohtana ollut se, että saataisiin tätä hanketta vietyä eteenpäin, ettei tämä katkea, etteivät tästä synny sitten ne liki 200 miljoonan euron lisäkustannukset, mitkä arviossa ovat olleet.

Mitä täällä on todettu tästä läpäisykyvystä ja sen varaamisesta, niin tällä hankkeella, jos se Kokkola—Oulu-väli kaksiraiteisena toteutuisi, olisi todella suuri merkitys tulevien vuosien tavaraliikenteelle ja henkilöliikenteelle.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Minun on joskus vähän vaikea ymmärtää sitä keskustelua, jota täällä käydään tästä Kreikan kriisistä, kun sanotaan, että se on pankkien vika. Mielestäni missään tapauksessa ei ole kyseessä pankkien vika. Jos on velallinen, joka ei kykene maksamaan, niin kyllä se on sen velallisen vika, joka ei ole hoitanut talouttaan sillä tavalla, että kykenee pitämään huolta siitä, että kykenee maksamaan sen lainan, jonka on ottanut.

Sitten, kun täällä sanotaan, että se on pank-kien vika siitä syystä, että lainataan huonolle asiakkaalle: No, ensinnäkin, jos halutaan säädellä rahamarkkinoita sillä tavalla, ettei synny mitään riskejä, täytyy lainaaminen kieltää kokonaisuudessaan. Sitten ei synny luottotappioita, kun kielletään lainaaminen. Mutta jokainen meistä tietää, mikä isku se on talouskasvulle globaalisti jokaisessa maassa, jos rahan lainaaminen kielletään. Sinä päivänä, kun rahan lainaaminen sallitaan, korkoa vastaan, pitää ymmärtää, että aina tulee olemaan riskejä, joilta ei voida välttyä.

On yksi maaryhmä, josta sanotaan, että riskejä ei pitäisi olla, ja se on ainakin euromaat, Yhdysvallat ja Kanada. Näistä maista voidaan kuvitella, että ne maksavat aina velkansa. No, nyt on nähty tilanne, että yksi sosialistinen hallitus Kreikassa ei ole kyennyt vastaamaan huutoonsa ja on ollut konkurssin partaalla. On tärkeätä, että pidetään huolta siitä, että uskottavat valtiot säilyttävät maineensa ja maksavat myöskin velkansa. Siinä suhteessa on tärkeätä, että olemme tulleet apuun.

No, sitten täällä sanotaan, että tarvitaan pankkivero. Mitä hyötyä tästä pankkiverosta on? Täytyy sanoa, että siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. — Menenpä tässä jatkamaan pönttöön juttua. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Hyvä on, pankkiveroa voi tietysti periä. Kuka sen pankkiveron maksaa? Tietysti ne, jotka ottavat lainaa pankista: heidän korkonsa kasvavat. Eli köyhät suomalaiset tai köyhät eurooppalaiset maksavat sen pankkiveron. Mihinkä se pankkivero voidaan käyttää? Tietysti, jos syntyy pankkien rahoituksen suhteen ongelmia, joudutaan pelastamaan pankkeja, se raha voidaan käyttää sinne, mutta tietysti voidaan muullakin tavalla varautua näihin tilanteisiin kuin sillä pankkiverolla. Tietysti olennaista on se, että ne hyvät pankit, jotka viime kädessä sen pankkiveron maksavat, joutuvat nyt maksaman huonot pankit, jotka eivät vastaa yhtään mistään mitään ja pääsevät kuin koira veräjästä. Pankkivero on siitä syystä erittäin huono keino tässä suhteessa.

Mitä oikeastaan pitäisi miettiä, on se, että edistetään sääntelyä. Saksan sääntely on mielestäni aivan erinomaista, siitä meidän pitäisi ottaa oppia. Kielletään sellaiset toimenpiteet, että voit käydä kauppaa sellaisella omaisuudella, jota sinä et omista. Jos rahoituslaitos käy kauppaa niin, että se myy osakkeita, joita se ei ole hankkinut eikä ole tehnyt edes sopimusta niitten hankinnasta, niin sehän ei ole mitään kaupankäyntiä, vaan se on spekulaatiota. Minun mielestäni sääntelyä pitää kehittää sillä tavalla, että tällaiset spekulatiiviset kaupat, joissa riski voi olla niin suuri, että se kaatuu joidenkin muitten päälle, pitäisi kyllä antaa Veikkauksen ja muitten vedonlyöntitoimistojen tehtäväksi ja ne pitäisi kieltää rahoituslaitoksilta kokonaisuudessaan. Minusta tämä on hyvä esimerkki: käydään kauppaa omaisuuserillä, joita ei omisteta. Se on ihan pelkkää spekulaatiota. Siinä ei ole mitään taloudellista järkeä, muuta kuin tietysti voitontavoittelu ja riskien minimoiminen joittenkin osalta.

Sitten kun keskustellaan siitä, mikä on vastuullista taloutta, niin nyt, kun me katsomme tätä lisäbudjettia, Suomi ottaa velkaa kaiken kaikkiaan 12 miljardia tämän vuoden aikana. Sitten me joudumme kysymään, onko semmoinen pankki enää vastuullinen omistajiaan kohtaan, joka lainaa Suomelle rahaa. Jos emme olisi estäneet Kreikan kaatumista, yhtenä päivänä pankit olisivat voineet tulla sanomaan Suomelle, että me emme luota teihin ja haluamme rahamme heti takaisin.

Ajatellaan, mihinkä se Suomessa olisi johtanut. Se olisi johtanut välittömästi siihen, että valtion kassassa ei olisi rahaa. Sen jälkeen tietysti kansaneläkkeet ensimmäisinä jätetään maksamatta, lapsilisät seuraavaksi jätetään maksamatta. Ja ajatelkaa niitä perheitä, jotka ovat tilanteessa, jossa valtio ei voi antaa heille sosiaalisia tulonsiirtoja. Voi sanoa, että silloin vastuullinen politiikka olisi taatusti päättynyt. Siitä syystä on äärimmäisen tärkeätä, että rahoitusjärjestelmän vakaudesta pidetään huolta ja pidetään huolta siitä, että luotetaan siihen, että maat hoitavat velkansa, koska myöskin Suomi on tällä hetkellä vakavassa kurimuksessa. Ja tilannehan on se, että viimeistään, kun tästä laman syvimmästä pohjasta päästään ulos, ensi kevään aikana täytyy ryhtyä toimenpiteisiin ja, niin kuin me näemme, joudutaan veroja kiristämään. Mutta kansa haluaa mieluummin, että tehdään selkeitä leikkauslistoja (Ed. Mustajärvi: Koska ne julkaistaan?) ja säästetään valtion menoissa kuin että veroja kiristetään. Tärkeätä olisi se, että täällä eduskunnassa nyt yhdessä alettaisiin katsoa, mitä asioita leikataan, missä asioissa säästetään, jotta voidaan pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio myöskin tulevaisuudessa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta sen, että oikeastaan ainoa järkevä toimenpide on Kasvu- ja vakaussopimus, joka aikoinaan tehtiin ja jossa lähtökohta oli se, että enintään 3 prosenttia bruttokansantuotteesta valtio velkaantuu vuodessa. No, sattui kaksi ongelmaa:

Ensimmäinen oli se, että useissa Euroopan maissa sitä luettiin sillä tavalla, että hyvinäkin aikoina, kun on valtava kasvu, voi velkaantua 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jokainen tietää, että sitten, kun tulevat huonot ajat, se 3 prosenttia ei riitä. Oikeastaan sitä pitäisi kehittää sillä tavalla, että jos on vahva kasvu, yli 3 prosentin kasvu, niin silloin valtiontalouden pitäisi olla vähintään plus miinus nolla, että ei olla miinuksella.

Toinen ongelma oli se — ja täytyy Saksalle antaa tietyllä tavalla synninpäästö — että Saksa ylitti miinus 3 prosenttia, mutta se tietysti johtui Saksojen yhdistämisestä. Tietysti tämmöinen historiallinen tehtävä oli välttämätön, mutta se oli myöskin erittäin kallis. Saksan kohdalla saattoi jossain määrin vielä ymmärtää, että mentiin pikkuisen 3 prosentin yli, mutta Ranska, joka myöskin ylitti selvästi 3 prosenttia, oli erittäin arrogantti eikä välittänyt yhtään niistä moitteista, mitä muut maat antoivat. Tietysti sen jälkeen, kun oli kaksi suurta EU:n ja euron jäsenmaata, jotka olivat ylittäneet, voi sanoa, että peli oli tietyllä tavalla menetetty. Sen jälkeen oli aika vaikea sanoa muille maille, Kreikallekin, että te toimitte väärin, kun te ylitätte, kun kaksi suurinta maata on ylittänyt. Tietysti tärkeätä on nyt, että se Kasvu- ja vakaussopimus rakennetaan uudestaan niin, että kaikki alkavat sitä noudattaa, ja tehdään sinne selkeät sanktiot niin, että jos ei sääntöjä noudata, siitä kärsii.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Sasi lennokkaassa puheenvuorossaan laittoi Kreikan tilanteen sosialistihallituksen syyksi. Hän on ollut samassa valtiovarainvaliokunnassa kuin minäkin kuulemassa, kuinka asiantuntijat meille kertovat, että pommi räjähti sosialistihallituksen syliin, kun porvarihallitus oli väärentänyt Kreikan talousluvut. Tämä siitä, musta kylki vähintään kummallakin. Tässä tilanteessa sosialistit ovat vähemmän syyllisiä kuin Kreikan porvarit.

Luottoluokituslaitosten toimintaa ed. Sasi ei käsitellyt ollenkaan. Nehän ovat toimineet erittäin moraalittomasti, ja silloin on turvaton ainakin luoton myöntäjä siinä tilanteessa, jossa sille annetaan väärät tiedot sekä velan hakijan että luottoluokituksen antajan suunnalta. Ja, ed. Sasi, varakkaatkin ottavat kyllä luottoa, köyhät ottavat pikku luottoja, varakkaat ottavat suuria luottoja, ja siinä mielessä sellaisen veron kohtaanto on vähän erilainen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille kuitenkin sen verran, että kyllä nyt ainakin yksi pankki voidaan osoittaa selvästi syylliseksi, ja se on Euroopan keskuspankki, jota arvosteli muun muassa teidän rahoittajanne Björn Wahlroos aivan tuoreeltaan. Se rahoitti katteettomia Kreikka-papereita vastaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, jotta ne saattoivat taas lähteä uudelle kierrokselle tuossa hötörahataloudessa. Ja se, mikä tässä on nyt kaikista huolestuttavinta, on se, että niin Kaupthing-pankkiratkaisussa kuin sitten Kreikka-päätöksissäkin irrotettiin aina ylisuuriin korko-odotuksiin kuuluva normaalia suurempi riski, että siihen väliin ei kai koskaan pidä valtion mennä. Nyt siihen on menty useamman kerran ja annettu näille pelureille viesti siitä, että kyllä valtio teidät aina pelastaa, teette sitten mitä hyvänsä.

Mutta oli mielenkiintoista, että ed. Sasi nosti esille nämä leikkauslistat. Eikö olisi kohtuullista, että te kerrotte, mikä niiden leikkauslistojen sisältö on, ja että te kerrotte sen ennen eduskuntavaaleja, jos niitä kerran valmistellaan?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi toi esille tämän Björn Wahlroosin haastattelun Financial Timesissa, jossa hän haukkui Euroopan keskuspankin johtajat. Ilmeisesti siihen oli syytä. Mutta se oli sen verran hyvä haastattelu, että siitä Wahlroosin haastattelusta voi hyväksyä noin 85 prosenttia. Elikkä, jos Suomi ei pysty, tämä rakas Suomenmaa, panemaan omaa talouttaan kuntoon, niin ei ole mitään muuta keinoa kuin että poliitikot menevät Wahlroosin tykö ja pyytävät häneltä keinot, millä tämä talous saadaan kuntoon. Ja sieltä tulee, kuulkaa, leikkauslistat, ja se on ihan oikein. Me olemme eläneet kuin pellossa, ja kyllä meidän nyt on syytä ottaa pää vetävän käteen ja alkaa elää ihan ikään kuin ihmisiksi, ettei kaikessa huudeta, että valtiolta vaan rahaa, valtiolta rahaa. Kyllä meidänkin täytyy jotain ansaita.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi oli mielestäni oikias siitä, minäkään en silloin ollu eduskunnas vielä, mutta muistan takavuosilta, että annettiin vähä tällä lailla, katteltiin kahden ison maan Ranskan ja Saksan touhuja. Mitä isot erellä, sitä pienet peräs. Ja voin ed. Saariselle sen verran sanoa, että ei pidä syyttää Kreikan oikeistoa sen kummemmin ku vasemmistoakaan, mutta siellä on aina oppositio populisoinut sen asian sillä lailla, että jos he valtahan pääsöö, he teköö sitä ja sitä. Ja he laitti sen täytäntöön, tämän, mitä he lupas. Ei oo kumma, jos Kreikan tilanne on ajautunut tähän pisteehin, mihinä tällä hetkellä ollahan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mitä tulee Kreikkaan, Kreikassa on ollut porvarillinen hallitus vuodesta 2004 vuoteen 2009. Sitä ennen oli yli kymmenen vuotta sosialistinen hallitus, sitä ennen oli taas jonkin aikaa porvarillinen hallitus. Ja täytyy sanoa, että kyllä ehkä se sosialistisen hallituksen aika ennen vuotta 2004 on se, jolloin suurin osa niistä veloista on kertynyt. Mutta täytyy sanoa, että Kreikassa poliittinen kulttuuri on semmoinen, että kaikki ovat kyllä osallisia siihen, että Kreikka on velkaantunut ja että Kreikassa tilastotoimi ei toimi ja tilasto antaa vääriä tuloksia, niin että levitetään vastuu kaikille kreikkalaisille puolueille.

Mitä tulee sitten luottoluokituslaitoksiin, niin täytyy sanoa, että minusta ne antavat kyllä aika oikeita tuloksia. Kreikankaan osalta ei annettu kolmea A:ta, koska oli tietty riski, mutta sen jälkeen, kun luottoluokitusta heikennettiin, oikeastaan tämä tilanne repesi auki. Ja luottoluokituslaitokset olivat vastuullisia, mutta siitä oli sitten tiettyjä seuraamuksia.

Ja vielä lopuksi ed. Mustajärvelle täytyy todeta, että teidän puolueenne kasvatti Björn Wahlroosin. Hän voi olla siinä oikeassa, että on liian pitkään pidetty Euroopassa korkoja alhaalla, nyt tässäkin tilanteessa, ja rahaa on Euroopan keskuspankki jakanut liian helposti (Puhemies: Minuutti!). Ja tässä suhteessa voi sanoa, että nämä ongelmat voivat kaatua vielä meidän päällemme.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tuohon ed. Sasin puheenvuoroon on todettava, että varmaankaan ei vasemmalla ole pankinjohtaja Björn Wahlroosia kasvatettu kokoomusta rahoittamaan. Se on selvä asia.

Mutta aikaisempiin puheenvuoroihin, arvoisa puhemies. On selvää, että pienillä tuloilla elävät ihmiset eivät ole eläneet kuin pellossa, eivät eläkeläiset, jotka saavat alle 800 euroa kuukaudessa, tai työttömät, yleensäkin pienituloiset ihmiset, kovaa työtä tekevät ihmiset. Se on selvää, että tämä ed. Ukkolan väite, että kaikki elävät kuin pellossa, ei ole mikään perustelu. Edelleen tähän Kreikan tilanteeseen, myöskään siellä eivät pienituloiset ihmiset ole aiheuttaneet tuota taloudellista ongelmaa, vaan spekulantit, erilaiset keinottelijat ja, aivan oikein, ne, jotka ovat haalineet suuria pikavoittoja itselleen.

Mutta sitten takaisin tähän VR-Yhtymä Osakeyhtiöön ja sen 40 miljoonan rahoitukseen. On kohtuutonta, että VR-Yhtymä Osakeyhtiöltä otetaan kassasta rahaa tällä tavalla. Todella VR-Yhtymä Oy:n pitäisi käyttää rahansa oman toimintansa parantamiseen. Sitä on kovin kritisoitu. Silloin, kun ovat tulleet vaikeat hetket, luminen talvi, kylmyyttä enemmän kuin on ennakoitu, niin VR:ltä ovat puuttuneet resurssit näitä ongelmia ratkaista, ja nyt sen kassaa kavennetaan. Pitäisi päinvastoin velvoittaa, että VR-Yhtymä Oy pitää huolta rataliikenteestä. Ne ongelmat, jotka johtuvat valtiovallan huonosta rahoituksesta, kuitenkin kuvaantuvat VR-Yhtymän profiiliin, ja VR on se, jota syytetään.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tämä historiallisen suuri asia kirvoittaa käyttämään useita puheenvuoroja.

Hyvät kollegat, ensinnäkin tämä näkökulma tähän asiaan voi olla sellainenkin, että mitä tämä merkitsee eduskunnan kannalta. Aika usein eduskunta instituutiona, sen jäsenistä puhumattakaan, on aikamoisen pilkanteon ja halveeraamisen kohteena. Meillä on nyt käsillä asia, jonka hintalappu on 8 miljardia. Suomessa tätä asiaa ei voi kukaan muu päättää kuin Suomen eduskunta. Tämä osoittaa mielestäni hyvin konkreettisella tavalla, mitenkä suurista asioista eduskunta päättää. On sanottu joskus, että eduskunta päättää sodasta ja rauhasta. Onneksi sellaisia asioita nyt ei ole näköpiirissä, että niitä joutuisimme käsittelemään, eikä täällä joka vuosi ole tämän kaltaisia 8 miljardin takausvastuuesityksiä — onneksi, täytyy sanoa, koska nämä ovat jättisuuria asioita.

Aivan kuten pitkäaikainen, kokenut, ministeritaustankin omaava edustajakollegamme Kimmo Sasi, joka jo poistui salista, loppuhenkosinaan totesi, on kysymys suurista asioista, jotka voivat kaatua meidän päällemme. Kun näin sanoo kokenut, asiantunteva kansanedustaja, mielestäni hän kuvaa sitä riskiä, mikä näissä asioissa on. Ei kukaan meistä tiedä, miten tulee käymään, ja tässä mielessä mielestäni hallitus on tämän rastin ohittanut ihan hipaisematta. Se ei mitenkään tässä yritä arvioidakaan ja kertoa meille kansanedustajille, minkälaisia riskejä tähän liittyy.

Sitten sääntöjen noudattamisesta on täällä myöskin puhuttu. Meille on kerrottu asiantuntijakuulemisen yhteydessä, että nykysäännöt olisivat riittäviä ja ne olisivat riittäneet, jos niitä vain olisi noudatettu tai jos niitä aletaan tästä eteenpäin noudattaa. Miten ne sanovatkaan, että meillä on kyllä viulu mutta voi kun osattaisiin soittaa. Tämä on myöskin vakava viesti, että tällainen yhteisö ei sitten noudata sääntöjään. Kun kaikki koalitiot joskus murenevat ja hajoavat, niin tämä on minun arvaukseni, että sitten kun Euroopan unioni joskus hajoaa, niin se hajoaa johonkin tällaiseen, että näitä yhteisiä sääntöjä rikotaan siinä määrin, että sieltä alkaa jonkinlainen massapako. Ei haluta olla enää mukana. Tästä on pikkasen viitteitä, kun esimerkiksi suuret maat pitävät omia ryhmäkokouksiaan ja tulevat sitten kertomaan muille, mitä ne ovat edellisenä iltana sopineet ja päättäneet, tai esimerkiksi se protektionismi, jota Euroopassa on, näin laman aikana erityisesti nostaa päätään. Ne ovat sellaisia oireita, että jonakin päivänä tämä sitten hajoaa, kun sitä yhteistä liimaa ei ole olemassa.

Mitä tulee talousarvioiden ennakkotarkastukseen, niin myönnän, että onhan siinä se näkökulma, että sitten ollaan entistä tiiviimmässä yhteistyössä. Jotkut puhuvat liittovaltiosta ja vaikka mistä. Vuosi on kaiken kaikkiaan talouden tarkastamisen kannalta äärettömän lyhyt aika. Olisiko tarpeen tehdä tästä meidän kehysajattelusta, kehyskäytännöstä, jonkinlainen vientituote ja tarjota sitä myöskin tänne EU-maailmaan — 4, 5, 6 vuotta, EU:llakin on muistaakseni 7 vuoden tarkastelujakso — että olisi vähän pitempi sihti, että nähtäisiin vähän, mihin suuntaan asianomainen valtio on kulkemassa? Yhden vuoden talousarvion tuijottaminen on kyllä vähän niin kuin navan tuijottaminen, että siitä ei vielä paljon saa selvää, minkälainen kroppa siihen napaan on kiinnittynyt. Siinä pitäisi olla laajempi ja pitempiaikainen näkökulma, jos ja kun näitä jäsenmaitten, EU-maitten, talousarvioita tutkaillaan.

Mitä tämmöiseen tarkastustoimintaan yleensä tulee, mitä verbiä siinä halutaan käyttää, onko se tarkastamista, onko se läpinäkyvyyttä, siihen voidaan valita se sana, joka palvelisi parhaiten sitä tavoitetta, minkä pitää olla siinä, että Euroopan unionin kansalaiset voisivat hyvin ja että Euroopan unionin alue olisi mahdollisimman kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla. Siinähän meillä on se yhteinen tavoite, ja sitä vastaan ei tulisi olla mitään ristiriitaisia tekijöitä. Tätä taustaa vasten niillä mailla, jotka toimivat rehellisesti — ihan niin kuin rehellisellä, asiansa hoitavalla ihmisellä ei hänelläkään ole missään yhteiskunnassa mitään pelättävää, kun hänellä on asiat kunnossa ja puhtaat jauhot pussissa, sama on yrityksillä, ja niin kuin totesin, sama koskee tietysti jokaista Euroopan unionin jäsenvaltiota — ei ole mitään pelättävää, jos ne ovat hoitaneet asiansa sääntöjen mukaisesti ja läpinäkyvästi ja rehellisesti. Kaiken lisäksi, jos niillä on sitten vaikeuksia, silloinhan sinne talkoisiin paljon mieluummin menee mukaankin, kun tietää, että siinä on aito hätä ja asiat on parhain päin yritetty hoitaa.

Sitten oman kannan muodostaminen on tietysti vaikeaa näin ristiriitaisessa asiassa, joten tarkalla korvalla tulen kuuntelemaan, kun tämä valiokuntaankin tulee — osittain olemme siellä jo valtiovarainvaliokunnassa päässeet asiantuntijoita kuulemaan — mille kannalle tulen tässä asettumaan.

Hallitus on nyt viime aikoina koskien Kreikan lainapakettia ja myöskin tätä takausvastuuasiaa antanut jotenkin aika selvästi ymmärtää, että opposition pitäisi tukea ehdoitta hallituksen esitystä ja näitä esityksiä, niitähän on tässä useita. Tämä on vähän erikoista, että vaalikauden lopuillaan ollessa alkaa opposition tukikin olla haluttua. Ei meitä ole haluttu kuulla saatikka kuunnella, ei Sata-komiteassa, ei taloustalkoissa. Meillähän on ollut elvytysasioitten osalta oma käsi avoinna yhteistoiminnalle, että koetettaisiin yhdessä viedä asioita eteenpäin. Tulee vähän ikään kuin kysyneeksi: miksi nyt? Hallituksellahan on erittäin leveät hartiat. Suomi on eräs Euroopan porvarillisimmista maista, näin on kansa halunnut, joten eihän nykyhallitus näissäkään asioissa opposition tukea tarvitse. Sen voima ja sen hartiat riittävät toteuttamaan sitä hallituksen politiikkaa, niin kuin se on toteuttanut omaa ohjelmaansa ja tehnyt asioita ihan oman päänsä mukaan. En oikein ole ymmärtänyt sitä intoa, että hallitus haluaisi nyt koplata esimerkiksi sosialidemokraatit ja koko opposition tähän 8 miljardin takausvastuuseen. Hallitus hoitaa ja hallitus vastaa, ja sitten määräajoin ihmiset ottavat vaaleissa kantaa, halutaanko muutoksia vai annetaanko tuki nykymenolle.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pikkuhiljaa pitää katse siirtää tulevaisuuteen, ja kaikki tietää ja on varmaan korostanukkin tänä päivänä, että nuorissa on Suomen tulevaisuus. Mutta aloottasin hivenen tuolta menneisyyrestä. 1990-luvun lama oli karmaiseva esimerkki, ja sieltä nuorillaparilla jäi aikamoinen velekataakka. Ja jos ajatellahan joitain 1988 syntyneitä, he ei tierä 1990-luvun lamasta yhtään mitään.

Eli minä kyllä kehoottaasin Suomi-nimistä valtiota ja meitä vähä varttuneempaa porukkaa kiinnittämään yhteen tärkiään asiahan huomiota eli nuorille elämänhallintaa, ja sen pitää antaa meirän esimerkkinä, meirän vanhempien, kuinka elämää vierähän eteenpäin. Nämä karmaasevat pikavipit pistää monen nuoren perheen elämän ihan sekaasinsa, ja vanhemmat ei tierä sitä, että nuoret ottavat näitä pikavippejä. Viime päivinä leheristäkin jatkuvasti saarahan näistä kaikesta huolimata lukia, vaikka on tehty sellaanen laki, jotta sitä otetta on kiristetty. Eli minä kattoosin kuitenki Suomi-nimistä valtiota, tulevaisuutta ja ennen kaikkia nuoria, mutta nuorille ja nuorilleparille pitääs opettaa elämänhallintaa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän esillä olevan kolmannen lisätalousarvion täydennyksen merkittävin asia on 1 miljoonan euron määrärahalisäys Euroopan rahoitusvakausväline -nimisen erityisrahoitusyhtiön osakkeiden hankkimiseen. Siis miljoona euroa tällaisen uuden erityisrahoitusyhtiön perustamiseen ei ole iso euromäärä, mutta tämän erityisrahoitusyhtiön taustalla on erittäin merkittävät asiat. Koko rahaston pääoma asettuu noin 750 miljardiin euroon, joista euroalueen maat sijoittavat 440 miljardia, Euroopan unioni 60 miljardia ja Kansainvälinen valuuttarahasto Imf 250 miljardia euroa.

Suomen takausvastuu on enintään 7,92 miljardia euroa, ja se vastaa Suomen Euroopan keskuspankin merkityn pääomaosuuden mukaan määräytyvää laskennallista osuutta. Elikkä me olemme mukana erittäin isossa kansainvälisessä takausjärjestelyssä, joka on ollut välttämätön ratkaisu tämän euroalueen ja Euroopan unionin hyvin vaativan kriisin selkeyttämiseen. Toivomme, että tämän ratkaisun pohjalta me saamme sitä lisäaikaa, jota tarvitaan koko euroalueen ja Euroopan unionin talouden pysyvämpään vakauttamiseen.

Arvoisa puhemies! Tartun tässä puheessani muutamaan periaatteelliseen asiaan, ensinnäkin siihen, että meidän poliittisina päättäjinä on äärimmäisen tärkeää nähdä se, että vaikka nyt on käsillä kriisi, mitkä tekijät ovat seuranneet edeltä. Ja kyllä ylivoimaisesti merkittävin tekijä on se, että me olemme velkaannuttaneet valtionta-louksia, ylläpitäneet näennäistä kilpailukykyä. Sanoisin näin yksiselitteisesti: ylläpitäneet näennäistä kilpailukykyä. Tähän liittyy myös se, että me olemme tätä velaksi otettua pääomaa jakaneet sellaisiin käyttökohteisiin, joilla monessa tapauksessa, esimerkiksi Kreikan tapauksessa, on ruokittu niin sanotusti tyytyväisiä äänestäjiä, sen sijaan että euroalueen maissa olisi panostettu todellisen kilpailukyvyn aikaansaamiseen.

Ajattelenkin näin, että ehkä kaikkein parhain mittari on se, että me olemme sitoutuneet yhteiseen Vakaus- ja kasvusopimukseen, niihin yhteisiin kriteereihin, ja on hämmentävää todeta tänä päivänä, että Suomen lisäksi ainoastaan Luxemburg täyttää nämä kriteerit. Yli 20 jäsenmaata on jo ylittänyt ne yhteiset raja-arvot, joiden pohjalta me säilyttäisimme ja olisimme ylläpitäneet terveen talouden.

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, äärimmäistä huolellisuutta vaaditaan nyt koko EU:n alueella siinä, että kun me toteutamme tiettyjä säästöjä — me tulemme toteuttamaan eri jäsenmaissa veronkorotuksia — että me kaikesta huolimatta säilytämme edellytykset aidon kilpailukyvyn rakentumiselle. Tässä puristuksessa ei ole kysymys vain siitä, että me olemme ylivelkaannuttaneet itsemme, vaan on nimenomaan kysymys siitä, millä tavalla luodaan Euroopan unionin jäsenmaissa sellaisia kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita, joidenka kautta talous ja työllisyys aidosti vahvistuu.

Minusta on äärimmäisen harmillista se, että tavallaan näiden vakaussopimuskriteerien rikkominen lähti keskeisistä jäsenmaista jo vuonna 2003. Ranska ja Saksa viittasivat kinttaalla näille yhteisille periaatteille. Tässä on useimmissa puheenvuoroissa jopa osin syyllistetty Suomen hallitusta ja hallituksen toimenpiteitä. Kun sekä valtiovarainvaliokunnan että suuren valiokunnan kautta on saanut tätä tilannetta seurata, kyllä minä antaisin varsin hyvän tunnustuksen niille pyrkimyksille, mitä Suomen hallituksen toimesta on tässä yhteisessä työssä tehty. Mutta enemmänkin korostaisin sitä, mitenkä hallitseva rooli on muutamalla keskeisellä jäsenmaalla varsinaisesti asioista päätettäessä. Saksa, Ranska, Italia, Iso-Britannia ovat ne maat, jotka viime kädessä määrittävät, mitenkä myös periaatetasolla tullaan toimimaan.

Nyt äärimmäisen tärkeää on se, että tavalla taikka toisella lisätään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Täällä on useammassa puheenvuorossa tarkasteltu sitä, onko komissio se, joka tulee arvioimaan jäsenmaiden budjetteja, tietyllä tavalla tekemään etukäteisarvioinnin. Minä en usko, arvoisat kollegat, että tämä käytäntö tulisi hyväksytyksi laajasti jäsenmaissa. Ajattelen, että riittää paljon kevyempi versio, joka merkitsee sitä, että ennen kuin varsinainen budjettiesitys annetaan, tämän alustavan budjetin pohjalta käydään tarkastelua, avointa keskustelua, eri jäsenmaiden kesken ja tällä tavalla täsmennetään lähtökohdat, mutta nimenomaan niin, että jokainen jäsenvaltio säilyttää päätöksenteon lähtökohdat lujasti omissa käsissään. Minusta tästä periaatteesta pitää myös Suomen pitää kiinni, ja kun me olemme hoitaneet asiamme hyvin, niin minusta meillä ei ole tässä suhteessa mitään ongelmaa, päinvastoin.

Mutta kaiken ytimeksi muodostuu se, miten me vahvistamme keskinäistä luottamusta. Sain olla edellisellä viikolla Brysselissä jäsenvaltioiden valtiovarainvaliokuntien yhteisessä kokouksessa. Kokousta johti Ranskan valtiovarainministerinä toiminut Alain Lamassoure, joka totesi, kun keskusteltiin Eurooppa 2020 -strategiasta, miten ohut oli sitoutuminen Lissabonin strategiaan. Lähes sanatarkasti lainaten: "Jos olisin mennyt Ranskan kansalliseen parlamenttiin kysymään Lissabonin strategian sisältöä, tuskin kukaan olisi kyennyt sitä kertomaan." Tämä ohut yhteys ei voi olla jäsenvaltioiden luottamuksellisen yhteistyön perustana, vaan luottamuksen vahvistaminen merkitsee sitä, että me kansallisissa parlamenteissa perehdymme yhteisiin sitoumuksiin, hyväksymme yhteiset sitoumukset ja toimimme myös luottamusta vahvistaen näitten yhteisten sitoumusten pohjalta, mikä luo myös riittävän kilpailukyvyn jokaiselle jäsenvaltiolle ja myös Euroopan unionille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minun on kiitettävä ed. Karjulaa yhdestä asiasta. Hän muutamalla sanalla ilmaisi sen, mistä tässä meidän järjestelmäromahduksessamme, joka on tulossa, on kysymys. Vuosikymmenien aikana me olemme vaalilupauksilla ruokkineet ahneita äänestäjiä, ja tuloksena on valtiososialismi, jota hyvinvointivaltioksi kutsutaan. Ja tämän purkaminen ja ihmisten aktivoiminen kantamaan vastuu omasta elämästään ja tekemään töitä, olemaan ahkera, hankkimaan työpaikkoja, se on tulevaisuuden Suomen visio. Sen on pakko olla, muuten me emme selviydy.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kuitenkin pitää ed. Karjulalle todeta, että Lissabonin strategiaan sitoutuminen olisi saattanut olla helpompaa, jos alun perinkin olisi päätetty pitää siitä koko strategiasta kiinni. Tässäkin salissa se hyväksyttiin aika paljolti sillä saatteella, että myöskin se kolmas tukijalka eli tämä sosiaalinen koheesio pidetään kunniassa, mutta siitä luovuttiin aika äkkiä. Mutta se on toinen juttu.

Kun täällä nyt on laajasti ja ansiokkaasti keskusteltu tämän Kreikan ja euron kriisin syistä, niin pöydälleni ilmestyi tässä ei kovinkaan kauan sitten Suomen Pankin Antti Suvannon ja Kimmo Virolaisen kirja "Kriisin jälkeen", ja luin sieltä sellaisenkin viisauden, että rahoitusmarkkinoiden kriisi-indeksi pomppasi syksyllä 2008 kymmenen keskihajontaa pitkäaikaisesta keskiarvostaan. Tämmöisen muutoksen todennäköisyys on kuulemma sellainen, että kun se merkitään, niin nollan ja pilkun jälkeen tulee kaksikymmentäneljä nollaa ja sitten seitsemän, eli lottovoittokin on vielä kevyttä kamaa sen epätodennäköisyyden rinnalla. Eli siis käytännössä tapahtui se, minkä ei pitänyt olla mahdollista.

Täälläkin, kun nyt muistelen menneitä aikoja, aika vahvana eli semmoinen näkemys, että kyllä markkinat hoitavat, ja vielä vahvemmin siihen uskottiin Yhdysvalloissa, missä rahoitusmarkkinoitten, erityisesti sinne pesiytyneitten kaikenlaisten investointipankkien ja muitten lisukkeitten, valvonta jätettiin myöskin markkinoiden huoleksi, ja 2008 näimme, mitä tapahtui.

Aivan samalla tavalla tietenkin tämän Kasvu- ja vakaussopimuksen valvonta, johon ed. Karjulakin viittasi, jätettiin myöskin varsin kevyelle pohjalle. Itse asiassa siis oikeastaan eihän valvontaa jätetty, vaan 2003—2004 sopimuksen keskeiset, en nyt sano arkkitehdit mutta kuitenkin keskeiset pilarit, Saksa ja Ranskahan päättivät veisata viis siitä sopimuksesta, ja sitten sitä sopimusta ryhdyttiin näennäisesti ikään kuin tarkistamaan, mikä nyt oli lähinnä humpuukia. Se oli huonon omantunnon peittelyä.

Kaiken kaikkiaan kyllähän niin Suomessa kuin muuallakin, erityisesti Yhdysvalloissa — Suomessa ei ehkä viime aikoina niin pahasti kuin muualla — poliittiset päättäjät jättivät hoitamatta heille kuuluvan tehtävän. Kyllä sen taloushistoria, taloustiedekin, aika selkeästi sanoo, että ei rahoitusmarkkinoita voi jättää valvomatta. Valvonnasta on pidettävä kiinni, ja sen on oltava myöskin uskottavaa ja sellaista, että se puuttuu oikeasti niihin epäkohtiin. Mutta eihän tämä Kreikan kriisi ole ole vahvistanut uskoa siihen, että tämmöinen tiukka ote jatkuisi — tai ei se tietysti voi jatkua, kun ei sitä oikein ole ollutkaan — tai että se edes nyt alkaisi tästäkään.

Nimittäin kun Maastrichtin sopimuksessa on tämä bail out -periaate, niin kun se nyt tuli ensimmäisen kerran käytännössä koeteltavaksi tässä Kreikan kriisissä, niin mitä tapahtui? Sehän hylättiin heti, kun ikään kuin käytäntö sitä vaati. Ja aivan samalla tavalla Ekp:n pääjohtaja Trichet taisi vielä muutama päivä aiemmin sanoa, että Ekp:n hallintoneuvosto ei ollut edes keskustellut siitä mahdollisuudesta, että keskuspankki ostaisi valtioitten velkapapereita. Muutaman päivän päästä se osti niitä. Eli näinhän se kehitys meni.

Arvoisa puhemies! Minun tekee mieleni tässä vaiheessa sanoa, että tähän puheenvuoroon minua innosti, kun luin Kanavasta Raimo Sailaksen artikkelin, jonka otsikko on "Kun poliitikot lintsaavat". Hänhän siinä aika perustellusti toteaa: "Ollaan kansanvallan ja demokratian perimmäisten kysymysten äärellä. Poliitikot eivät voi paeta vastuutaan mystifioimalla, demonisoimalla tai pokkuroimalla markkinavoimia." Kauas ei kanna myöskään Luxemburgin pääministerin Junckerin lammasmainen lausahdus: "Me kyllä tiedämme, mitä pitäisi päättää, mutta emme sitä, miten tulisimme sen jälkeen valituiksi uudelleen."

Arvoisa puhemies! Jos Suomi, kuten ehkä on tarpeellista, lähtee mukaan siihen toimintaan, jossa eurooppalaista politiikkaa yritetään yhdenmukaistaa niin, että se on kestävää myöskin tulevaisuuden kannalta ja pitää huolen siitä, että jonkinlainen oikeudenmukaisuus myöskin Euroopassa säilyy ihmisten välillä myöskin köyhim-pien ihmisten osalta, niin silloin on välttämätöntä, että äänestäjät myös tietävät jo etukäteen, mitä ne leikkaukset ovat, joita nyt vaaditaan, että äänestäjät tietävät, mikä on sen politiikan sisältö, jolla budjetteja tullaan, kenen toimesta sitten tullaankin, jatkossa tarkastelemaan. Vain sillä tavalla yhteisesti toimien ja yhteisistä päätöksistä kiinni pitäen ja niitä valvoen mutta samalla huolehtien myöskin siitä, että ne päätökset ovat sellaisia, että ne kohtelevat ihmisiä tasapuolisesti ja mieluummin jopa niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohdellaan vielä vähän tasapuolisemmin kuin paremmassa asemassa olevia, vain sillä tavalla, ehkä tuleva Eurooppa ja Suomi sen mukana voidaan pelastaa. Eivät nämä kriisitkään mistään taivaasta tule. Ihmisten aikaansaamia nekin ovat, ja ihmisten voimin ne ovat ratkaistavissa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä ensinnäkin tästä, lainausmerkeissä, pienemmästä kansallisesta kysymyksestä eli lisätalousarvion pääluokasta 31 eli liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalasta. Tuon esityksen osalta on todettava, että VR ottaa erittäin vahvaa vastuuta liikenneinfran rahoittamisesta. Eli VR tukee rataverkon perusparannusta yhteensä 40 miljoonalla eurolla tänä vuonna, ja suurin osa tästä tulee sitten kohdistumaan Oulu—Seinäjoki-radan perusparannukseen.

VR:n tase kestää tämän tänä vuonna. Se ei ole kohtuutonta VR:n tase huomioon ottaen. Mutta on aivan selvä asia, että tästä ei saa missään nimessä tulla pysyvää käytäntöä. VR omalta osaltaan haluaa osoittaa sen, että meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa lykätä tätä Oulu—Seinäjoki-radan perusparannusta, mutta käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on syytä tietyllä tavalla myös sitten hillitä keskustelua tuon henkilöliikenteen avaamisesta kilpailulle.

Kenelläkään tässä salissa ei liene pienintäkään epäselvyyttä siitä, että tuo Oulu—Seinäjoki-rata on äärettömän tärkeä ratahanke. Se on valtakunnallisesti tärkein menossa oleva ratahanke, ja sen eteneminen pitää saada menemään eteenpäin, jotta se olisi myös sitten alkuperäisen tavoitteen mukaan valmis vuonna 2014.

No, sitten tähän toiseen isompaan kysymykseen eli lakiin Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista. Ensinnäkin on pakko todeta, että tuo termi on aika kamala. Itse ymmärtäisin, että joku Euroopan takausjärjestelmä olisi parempikin nimi tälle järjestelmälle. Itse näen, kaikesta siihen liittyvästä kritiikistä huolimatta, että tuo lakiesitys on hyvä. Se on selkeä. Perustelut laille ovat, voisiko sanoa, asiantuntevia ja monella tavalla vastaansanomattomia. Se täydentää Kreikka-pakettia budjetin ulkoisen epätasapainon korjaamisessa ja luottamuksen palauttamisessa.

Mutta ehkä noin pankkijärjestelmän näkökulmasta muutama hajahuomio sillä ymmärryksellä, mikä itselläni tästä pankkijärjestelmästä kaiken kaikkiaan on.

Ensinnäkin on tietysti selvää, että Euroopan talous tarvitsee vahvan ja pitkäkestoisen sopeutusohjelman, jonka avulla korvataan budjettikokonaisuuden epätasapaino. Mutta samalla meidän on tietysti muistettava, että pitkässä juoksussa pankkien on pystyttävä itse hallitsemaan sijoitus- ja lainasalkkujensa riskit. Siksi esitetyn järjestelmän määräaikaisuus on ymmärtääkseni erittäin hyvä asia koko pankkijärjestelmän kannalta. On myös pakko todeta, että nykyiset kehittyneet rahamarkkinat, joissa valtioitten riskiasemat luokitellaan yritysten tapaan ja joissa valtioitten lainojen riskilisät vaihtelevat voimakkaasti, tulevat olemaan Euroopan pankeille erittäin haastavia myös tulevaisuudessa.

Tuottoa tavoitellessaan pankeilla on kiusaus tavoitella korkeaa tuottoa riskin lisäämisen kustannuksella, ja siksi tällainen automaattinen tukijärjestelmä ei missään tapauksessa olisi tervettä kilpailua eikä se myöskään olisi maksajan näkökulmasta terve tapa toimia.

Minusta on myös selvää, että pankkien toimintaperustan turvaaminen on Euroopan valtioille äärettömän tärkeää. Tämä siksi, että pankit joutuvat hankkimaan suuren osan pääomistaan vapailta pääomamarkkinoilta. Näiden pääomien volyymi on äärettömän suuri, eikä sitä voine korvata millään julkisella rahoitusinstrumentilla eikä edes keskuspankkien rahoituksella. Eli meille on äärettömän tärkeää, että pankkien toimintaperusta pystytään turvaamaan.

No, sitten katsoin tämän esityksen takauksen omavelkaisuutta. Ehkä pystyn arvioimaan sitä vain sillä tavalla, että se perusta on varmasti arvioitu hyvin hyvin perusteellisesti ja on näin ollen aivan oikea. Mutta hyvää lienee tässä järjestelmässä myös sitten huomata se, että vastuu näistä takauksista jakautuu maittain Euroopan keskuspankin merkityn pääomaosuuden mukaan. Eli vastuu jakautuu tasaisesti suhteessa jäsenmaiden kantokyvyn mukaan, mutta vastaavasti sitten itse tukitoimenpiteet hyödyntävät aivan eri lailla eri maiden pankkeja. Tämä on kyllä syytä meidän tästä huomioida ja ymmärtää.

Muutoin sitten tämä yksi suuri yksityiskohta, josta aika paljon käytiin keskustelua ja edelleenkin osittain käydään keskustelua, eli tuo Imf:n mukaantulo tähän rahoituskokonaisuuteen, vakautuskokonaisuuteen: minä itse näen sillä tavalla, että se on koko Euroopalle suoranainen lottovoitto, lainausmerkeissä ainakin. Eli on äärettömän tärkeää, että se on mukana.

Mutta summa summarum: edelleen olen vakaasti sitä mieltä, että tämä esitetty järjestelmä on koko Euroopan kannalta äärettömän tärkeä.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tuoreen sosiaalibarometrin mukaan 60 prosenttia te-toimistoista arvioi voimavaransa riittämättömiksi kaikkien tehtävien hoitamiseen, ja tilanteen ennakoidaan heikentyvän. Henkilökunnan riittämättömyys on aiheuttanut pitkiä jonoja nuorten palveluissa, ja useissa te-keskuksissa ei toteudu tavoite työnhakusuunnitelmien tekemisestä kahden ensimmäisen työttömyysviikon aikana, mikä on todella valitettavaa.

Työ- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että te-toimistojen henkilöstötarve pitää turvata, ja myös valtiovarainvaliokunnalle esitti, että he huomioisivat tämän asian ja tarvittaessa olisivat myös valmiita esittämään lisää määrärahoja te-keskuksiin, mikäli palveluja ei pystytä määräajoissa toteuttamaan. Toivon, että tämä valiokunnan kannanotto huomioidaan myös sitten valtiovarainvaliokunnassa.

Tässä eriävässä mielipiteessä, minkä sosialidemokraattiset valiokunnan jäsenet jättivät, kiinnitettiin huomiota siihen, että on erittäin huolestuttavaa, että kehyksissä esitetään vuodelle 2011 työvoimapolitiikan määrärahaa 50 miljoonaa euroa tätä vuotta vähemmän. Siis se on todella hallitukselta huono näkökohta, että tässä vaiheessa, kun nuoret pitäisi saada nopeasti työllistymään ja kaikkiin mahdollisiin työvoimapoliittisiin toimiin, säästetään näin tärkeästä määrärahasta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan tähän keskusteluun eurooppalaisesta rahajärjestelmästä ja rahoitusjärjestelmästä. Ihan sillä tavalla varsin lyhyesti haluaisin todeta sen, että mielestäni tästä kriisistä, jossa nyt olemme, tai ainakin sen uhan alla, ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että euron muodostaminen olisi ollut väärä liike, ei myöskään sellaista johtopäätöstä, että Suomen liittyminen euroon olisi ollut väärä liike. Ne ovat olleet molemmat oikeita liikkeitä.

Sen sijaan se, mikä on ollut väärä, on ollut se, että jo siinä vaiheessa, kun euro perustettiin, siihen otettiin sellaisia valtioita, jotka eivät tarkkaan ottaen edes täyttäneet Emu-kriteereitä, vaan todettiin esimerkiksi velan osalta, kun niiden velka oli paljon enemmän kuin 60 prosenttia bkt:stä, että sen tulee riittävällä vauhdilla lyhetä kohti tätä raja-arvoa. Siellä oli sellaisia valtioita, joilla oli lähes tuplasti se määrä velkaa kuin mikä oli tämä kriteeri, ja lyhennys oli aivan marginaalinen suhteessa kokonaisvelkamäärään. Eli siinä yhteydessä otettiin siis mukaan sellaisia valtioita, jotka eivät kuuluisi euro-alueelle, jos olisi katsottu puhtaasti taloudellisin kriteerein. Eli poliittiset kriteerit ovat ohittaneet taloudelliset kriteerit, ja se on ollut se virhe.

Toinen virhe on se, johon useassa puheenvuorossa on jo viitattu, että tästä Vakaus- ja kasvu-sopimuksesta lähdettiin liukenemaan suurten valtioiden voimin heti, kun niiden osalta tilanne näytti siltä, että lyhyellä aikavälillä sen noudattaminen olisi aiheuttanut ongelmia. Tässä suhteessa on erittäin positiivista se, että Saksa on nyt herännyt siihen, että näitä kriteereitä ruvetaan ihan oikeasti noudattamaan, ja osaltaan vie tätä asiaa eteenpäin. Totta kai myöskin Suomen edun mukaista pienenä valtiona on ehdottomasti se, kun tässä rahaliitossa ollaan, että tiukasti näistä kriteereistä pidetään kiinni, vaikka se tarkoittaakin sitä, että kansallisella tasolla joudutaan tekemään kovia päätöksiä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tässä verrattain pitkässä keskustelussa on käynyt ilmi, kysymys on äärimmäisen tärkeästä asiasta siinä, mistä nyt on eduskunnassa keskusteltu.

Täällä jo viitattiin ed. Erkki Virtasen taholta tuoreeseen Kanava-lehteen, jossa Raimo Sailas, valtiosihteeri — mielestäni myöskin aika ansiokkaasti — pohdiskelee ja analysoi tilannetta, jossa nyt ollaan. En nyt varsinaisesti kuulu Sailaksen fan clubiin, mutta täytyy todeta, että kyllä Sailas monilta kohdin osuu oikeaan ja on viisas mies, myöskin kokenut poliitikko. Tämä hänen artikkelinsa otsakehan on tällainen: "Kun poliitikot lintsaavat." Itse asiassa sen rinnalle olisi yhtä hyvin sopinut myöskin se kritiikki, mitä Sailas esittää pankkijärjestelmää, välillisesti pankinjohtajiakin ja koko ikään kuin sitä tietynlaista eliittijärjestelmää kohtaan, joka niin Amerikassa kuin osin Euroopassakin on näkynyt nyt sitten siinä, että myöskin pankkien valvonta on armottomalla tavalla pettänyt.

Näin sosialidemokraatin johtopäätöksiin sopii myöskin hyvin se, mitä valtiosihteeri Sailas kirjoittaa: "Taloustieteen ja taloushistorian opetus on näet kristallinkirkas: rahoitusmarkkinoilla tarvitaan kattavaa, vahvaa, johdonmukaista ja hyvin resursoitua säätelyä ja valvontaa." En minä kyllä siitä mihinkään pääse, olen itse jo vuosituhannen alussa kirjoittanut ja puhunut erittäin paljon tämän pankkivalvonnan tehostamisen puolesta arvaamatta ja näkemättä silloin itse asiassa vielä tätä kauhukuvaa, sitä mihin nyt on jouduttu. Mutta jo silloin monet muutkin sosialidemokraatit näkivät sen, että Tobinin veron kaltaisilla solidaarisuusveroilla ja muilla tulisi kerätä sen kaltaista puskuria, jolla voidaan sitten myöskin vaimentaa sen tyyppisiä törmäyksiä, mihin nyt sitten on tultu.

Toinen mielenkiintoinen näkökulma, jonka Sailas tässä artikkelissa tuo esille, liittyy Vakaus- ja kasvusopimukseen. En ollut tätä tiennyt, ja luulen, että eivät ehkä kaikki muutkaan, niin että haluan sen tässä eduskunnan pöytäkirjoihin todeta: "Eurohankkeeseen liitettiin niin sanottu Vakaus- ja kasvusopimus. Sen tarkoituksena oli taata kurinalainen budjettipolitiikka. Alun perin nimeksi oli ehdolla Vakaussopimus. Ranska uitti siihen kasvu-sanan, minkä tarkoituksena oli etukäteen pehmentää sopimuksen sisältöä ja tulkintoja."

No, tähän on tultu, ja meillä on nyt sitten arvioitavana tämä hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2010 kolmanneksi lisätalousarvioksi. Kuten täällä sosialidemokraattisten kansanedustajien taholta on todettu, arvioimme tätä kokonaisuutta nyt sitten valiokuntakäsittelyssä. Käsitykseni mukaan se kritiikki, mitä niin suomalaisten kuin eurooppalaistenkin sosialidemokraattien taholta on esitetty, on ollut oikea. Se on ollut se, että myöskin Kreikan lainaehtoihin erityisesti mutta laajemminkin tässä yhteydessä näihin takaus- ja muihin vastuisiin olisi tullut saada mukaan vahvemmin myöskin ne tahot, jotka — kuka enemmän, kuka vähemmän — ovat tässä hyötyneet ja korjanneet vuosien saatossa mahtavat miljardien, kymmenien miljardien eurojen voitot.

Tältä osin nyt nämä uutiset, mitä joistakin Euroopan maista on kuultu, joissa lähinnä porvarihallitukset ovat sitten tekemässä merkittäviä leikkauksia ja ovat niitä kohdentamassa yhteiskunnan vähäosaisiin, pienituloisiin, aiheuttavat kyllä syvällistäkin pohdiskelua siitä, miten tämä Eurooppaa horjuttava talouskriisi niin kansallisesti kuin Euroopan unioninkin taholla tulisi kyetä hoitamaan solidaarisesti ja yhteisvastuuta tuntien, etteivät maksumiehiksi joudu sitten Euroopan pienituloiset eikä syvennetä sitä yhteiskunnan kahtiajakoa, josta jo Suomessa muutenkin on riittävästi esimerkkejä.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nykyiselle hallitukselle pitää antaa kiitos siitä, että se on erittäin voimakkaasti jo kauan aikaa sitten pitänyt huolta siitä, että Euroopan laajuinen rahoitusmarkkinoiden säätely ja valvonta olisi sellaisella tasolla, mitä yhteiset pelisäännöt edellyttävät. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja nyt olemme sen asian edessä, että jotta euroalue pystyy tästä kehittymään ja tästä nousemaan, me tarvitsemme nyt ennen kaikkea sitä, että noudatamme sovittuja sääntöjä. Suomi on aika lailla pilkulleen asioita noudattanut, monessa tapauksessa jopa kansalaisten mielestä vähän liiankin pilkuntarkasti, ja olemme olleet mallioppilaan maineessa, mutta tässä asiassa me olemme olleet kuitenkin esimerkkinä, ja siihen pitää sekä pääministerille että valtiovarainministerille antaa kyllä iso kiitos tuolla Euroopan tantereilla heidän toiminnastaan.

Tästä valvonnan suhteellisuudesta. Minusta sitä kuvaa erinomaisen hyvin se, että maaseutuasioiden ja maatalouden valvonnasta me tiedämme sen, että jos jollakin peltohehtaarilla sattuu peräkärry olemaan liian pitkään, niin sieltä jo satelliittikuvasta kysellään, onkohan se pysyvä rakennelma ja pitääköhän poistaa pellon kirjoista se kohta siinä, mutta ei tiedetä jonkun jäsenmaan varoista, ovatko ne velkaa vai saatavia. Kyllä tässä jonkinlainen epäsuhta on olemassa, ja siksi on korkea aika, että myöskin tätä puolta mietitään, miten me aidosti saamme sitä kasvua, luottamusta ja hyvinvointia rakennettua ja työllisyyttä Eurooppaan. Emme ainakaan tällaisilla keinoilla ja tällaisilla tavoilla niin kuin nyt. Toisessa mennään aivan ääripäässä, ja toisessa ei välitetä yhtään mistään yhtään mitään. Siksi on hyvä, että valvontaan, sääntelyyn nyt puututaan ja myöskin Suomi omalta osaltaan oman tehtävänsä tekee.

Ehdotetut stressitestit ja tämän tyyppiset asiat pitää ottaa käyttöön, ja nyt tämä esitetty väline sen hoitoon on täysin välttämätön, ja pitää vaan saada nyt riittävä sitoutuminen kaikilta jäsenmailta, jotta tästä ylös päästään ja noustaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä parissakin puheenvuorossa viitattiin valtiosihteeri Raimo Sailaksen Kanava-lehdessä olleeseen artikkeliin, jonka teemana oli, että poliitikot lintsaavat. Minusta välttämättä tämä Sailaksen vahvasti esille nostama politiikan vastuunoton näkökulma ei ehkä noissa puheenvuoroissa aivan riittävästi avautunut. Kyllä minä sanoisin auki sen, että kyllä Sailaksen viesti oli se, että poliitikkojen pitää nousta tekemään päätöksiä, jotka eivät vain miellytä kansalaisia vaan jotka pitävät sisällään vastuun näkökulman. Otan käytännön esimerkin, joka ei vaadi rahaa vaan edellyttäisi politiikalta jäntevämpää päätöksentekoa. Se on opintoaikojen lyhentäminen, nopeampi siirtyminen opiskelusta työelämään, asia, jossa Suomen on tulevina vuosina selvästi parannettava vauhtia.