Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Tämän varmistamiseksi hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne.

Uudistuksen tärkein tavoite on julkisten palveluiden turvaaminen myös tulevaisuudessa kaikkialla Suomessa. Hallituksen mielestä kuntapohjainen järjestelmä on paras tae palveluiden kustannustehokkaaseen järjestämiseen sekä palveluiden säilymiseen lähellä kuntalaisia. Hallitusohjelmassa vahvalle peruskunnalle asetettiin sekä toiminnallisia että alueellisia tavoitteita. Hallitus käynnisti koko maan kattavan selvityksen kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Selvityksen tehnyt kunnallishallinnon virkamiestyöryhmä jätti esityksensä helmikuussa, ja kuntia on kuultu laajan alue- ja kuulemiskierroksen aikana.

Kuntien lausuntopalaute osoitti, että selvä enemmistö kunnista, 85 prosenttia, näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän uudistuksen tarpeellisena. Noin puolella kunnista on valmiutta kuntajaon muutosten selvittämiseen. Näissä kunnissa asuu 70 prosenttia Suomen väestöstä. Virkamiestyöryhmän esityksiä 66—70 selvitysalueesta kannatti sellaisenaan noin 90 kuntaa.

Kuntien omat esitykset selvitysalueiksi olivat useimmiten työryhmän esitystä pienempiä. Kunnat tarkastelivat muutostarvetta yleensä oman kuntansa mutta eivät juurikaan oman alueensa tarpeista lähtien. Haastavimmalta tilanne näyttää suurilla kaupunkiseuduilla, joilla keskuskaupungin ja kehyskuntien arviot kuntaliitostarpeista erosivat toisistaan eikä yhteistä tahtoa selvittää yhdistymisen etuja ja haittoja ainakaan vielä ollut muodostunut. Kuntien lausunnoista on nähtävissä myös sellainen huolestuttava trendi, että osa kunnista oltaisiin jättämässä kuntajakoselvitysten ulkopuolelle yleensä kuntataloudellisin perustein.

Kuntien lausuntokierros antoi viitteitä siitä, että kuntauudistus ei olisi lähtemässä liikkeelle pelkästään kuntien omien linjausten pohjalta. Näin ollen avuksi tarvitaan valtakunnallista vauhdittamista eli valtion muutostukea ja ohjausta uudistuksen liikkeelle saamiseksi ja sen käynnissä pitämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on laaja kokonaisuus, jonka tärkein tavoite on luoda mahdollisimman vahvat ja elinvoimaiset kunnat kaikkialle Suomeen. Uudistuksen keskeiset elementit muodostuvat kuntarakennetta ohjaavasta rakennelaista, kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmästä, kuntalain kokonaisuudistuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista sekä metropoliratkaisusta. Myös kuntien tehtäväkenttä on samassa yhteydessä mahdollista uudistaa. Perusteellinen kartoitus kuntien lakisääteisistä tehtävistä on parhaillaan käynnissä. Lähtökohtana on, että uusia velvoitteita ei lisätä ja normeja pyritään joustavoittamaan.

Jatkossakin suomalaisten peruspalvelut järjestetään kuntapohjaisella mallilla. Se on osoittautunut demokraattiseksi, tehokkaaksi ja joustavaksi tavaksi järjestää palvelut ja kehittää alueita. Jotta voisimme varmistaa julkiset palvelut yhdenvertaisesti koko maassa, meidän on vahvistettava kuntia. Voimassa olevan kuntajakolain mukaan kuntajaon kehittämisen tavoitteena on jo nykyisin elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne. Tavoitteena on myös, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Kunnalla on oltava myös kyky toimia eheän ja vahvan palveluorganisaation vastuuorganisaationa.

Hallitus määrittelee kuntauudistusta ohjaavan rakennelain valmistelun pohjaksi kriteerit. Kriteerit sisällytetään osaksi rakennelakia. Näiden kriteerien pohjalta kunnat voivat käynnistää tarvittavat selvitykset ja muodostaa uudet kunnat. Hallituksen lähtökohtana tulevan kuntarakenteen muodostamiselle on alueen kokonaisedun huomioon ottaminen. Uusien kuntien tulee täyttää kuntajakolaissa esitetyt yleiset kuntajaon kehittämisen tavoitteet siten, että liitoksen edellytyksiä katsotaan koko alueen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että alueiden tulee olla elinvoimaisia, alueellisesti eheitä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimivia. Nämä kriteerit määrittyvät ottamalla huomioon alueen kuntien työssäkäynti, asiointi ja alueellinen sekä yhdyskuntarakenteellinen eheys.

Vahva peruskunta pystyy kantamaan paitsi palveluiden järjestämisvastuun myös vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Vahva ja itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita palveluiden tuotantotapojen monipuolistuessa ja vastaamaan vaatimuksiin asukkaiden valinnanvapauden lisäämisestä. Vahva kunta on toiminnallisesti eheä, ja se vastaa laajasta palvelukokonaisuudesta. Kunnan on kyettävä järjestämään ja tuottamaan hyvinvointipalveluita tukevia, hyvinvointia edistäviä ja palvelukysyntää ennalta ehkäiseviä palvelukokonaisuuksia, jotka toimivat integroituna osana kunnan yleistä tehtäväkenttää. Näitä palveluja ovat muun muassa sivistys-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut.

Perustuslain 122 §:ssä säädetään hallinnollisista jaotuksista ja niissä noudatettavista periaatteista ja kuntajaon perusteista. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joilla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten periaatteiden mukaisesti.

Edellä esitettyjen, alueen kokonaisedusta lähtevien yleisten kuntajaon kehittämisen tavoitteiden lisäksi hallitus tulee asettamaan muodostettaville kunnille kolme muuta pääkriteeriä. Hallituksen tavoitteena on kuntarakenne, jossa kunta pääosin itse pystyy vastaamaan peruspalveluiden järjestämisestä ja tuloksekkaasta kehittämistyöstä. Tämän varmistamiseksi kunnille asetetaan väestöpohjakriteerit. Kuntien suurempi väestöpohja vähentää yhteistoimintatarvetta ja edistää kuntataloudeltaan vakaampien kuntien muodostamista.

Toiseksi hallitus asettaa kunnille työssäkäyntiin ja yhdyskuntarakenteeseen liittyviä kriteereitä. Työssäkäyntikriteerit kuvaavat työssäkäynnin alueellista suuntautumista ja ovat sidoksissa kuntajaon kehittämisen yleisten tavoitteiden kanssa. Yhdyskuntarakennekriteerit kuvaavat puolestaan sellaisia kuntarajoista riippumattomia fyysis-toiminnallisia alueita, joiden osalta yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen vaatisivat edellä mainittuja asioita koskevan päätöksenteon kokoamista yhtä kuntaa laajemmalla alueella erityyppisten kuntien välisen kilpailun ja osaoptimoinnin vähentämiseksi sekä koko alueen kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistamiseksi.

Kuntien taloutta koskevat kriteerit puolestaan osoittavat kuntien talouden tilaa ja liikkumavaraa. Niillä on suuri merkitys peruspalveluiden turvaamisen näkökulmasta. Talouskriteerit perustuvat voimassa olevaan kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain 63 a §:ään, jonka mukaan valtiovarainministeriön on käynnistettävä arviointimenettely sellaisille kunnille, joiden rahoituksen riittävyyttä ja vakavaraisuutta kuvaavat talouden tunnusluvut ovat kahtena vuonna peräkkäin alittaneet valtioneuvoston asetuksella säädetyt raja-arvot.

Suomen alueiden erilaisuus huomioon ottaen rakennelaissa on mahdollista ja syytäkin säätää poikkeuskriteereistä ja mahdollisuudesta poiketa kriteereistä, mikäli muutoin olisi saavutettavissa alueen kokonaisuuden kannalta riittävän vahva, elinvoimainen kunta. Rakennelakia valmisteleva työryhmä valmistelee hallituksen antaman raamituksen pohjalta tarkemman ehdotuksen vahvan peruskunnan kriteereistä. Samalla se valmistelee myös ehdotukset tarvittavista poikkeusperusteista sekä menettelytavoista poikkeusten osalta. Kuntauudistusta ohjaavan hallinnon ja aluekehittämisen ministerityöryhmä vahvistaa nuo kriteerit kesäkuun lopussa. Tämän pohjalta rakennelain valmistelu jatkuu kesän aikana siten, että lakiluonnoksesta voidaan järjestää syksyllä kunnille lausuntokierros. Laki annetaan eduskunnalle siten, että se voisi tulla voimaan viimeistään 1.5.2013.

Arvoisa puhemies! Hallitus tulee kannustamaan kuntia tekemään tarvittavat kuntarakenteen muutokset suuntaamalla kunnille yhdistymisavustusta. Yhdistymisavustukset voidaan kytkeä kuntaliitoksen valmistelu- ja toteutustehtäviin. Tuen myöntämisen edellytyksenä on yhdistymispäätösten tekeminen 1.4.2014 mennessä. Yhdistymisen toteuttamisen tulee tapahtua kaikissa tapauksissa viimeistään vuonna 2017. Yhdistymisavustusten suuruus tulisi olemaan samalla tasolla vuoden 2013 yhdistymisavustusten kanssa, kuitenkin sillä tavoin tarkennettuna, että avustusten suuruus olisi nykyistä enemmän kytköksissä yhdistyvien kuntien lukumäärään ja uuden kunnan asukasmäärään. Tarkoitukseen suunnattavan tuen suuruudesta päätetään talousarviomenettelyn yhteydessä.

Kuntia tuetaan kuntauudistuksen kaikissa eri vaiheissa eli selvitysvaiheessa, valmisteluvaiheessa ja toteutusvaiheessa. Selvitysvaihetta varten kunnilla on mahdollisuus hakea valtiovarainministeriöstä avustusta kuntajakoselvityksen kustannuksiin. Valtio voi asettaa vaativimmille alueille kuntajakoselvittäjiä myös omalla kustannuksellaan.

Kuntien tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja tietohallinnon kehittäminen ovat aikaisempien kuntaliitoskokemusten perusteella osoittautuneet tärkeäksi yhdistymisen tehtävälohkoksi, ja se tarjoaa hyvät mahdollisuudet tehostaa uusien kuntien toimintaa. Kuntien avuksi käynnistetään tietohallintoon liittyvä muutostukiohjelma.

Kuntien keskeisenä haasteena tulee olemaan lähipalveluiden turvaaminen kiristyvän kuntatalouden olosuhteissa 2010-, 2020- ja 2030-luvuilla. Kuntalaisten huoli lähipalveluista korostuu aivan erityisesti kuntaliitostilanteessa. Siitä syystä on tärkeä panostaa lähipalveluiden tehokkaaseen kehittämiseen osana kuntien muutostukea.

Kuntaliitostutkijat korostavat muutosjohtamisen keskeistä merkitystä kuntaliitoksen valmistelussa ja toteutuksessa. Sen vuoksi tässä valtakunnallisessa kuntauudistuksessa tullaan kehittämään uusia, tehokkaita työvälineitä erityisesti suuria kuntaliitoksia varten. Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistämiseksi ja tukemiseksi asetetaan eri ministeriöistä koottu tukiryhmä. Valtio varautuu tukemaan suurten kaupunkiseutujen rakenneuudistusta erillisillä kasvua ja kehitystä tukevilla sopimuksilla. Samassa yhteydessä tehtävänjakoa valtion ja kuntien välillä on mahdollista uudistaa erikseen sovittavalla tavalla kaupunkiseutujen elinvoimaisuuden vahvistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kuntalakia, valtionosuuslakia ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ohjaavia lakeja uudistetaan siitä lähtökohdasta, että ne osaltaan tukisivat kuntarakenteidenkin uudistamista. Kuntalain kokonaisuudistus ja kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistus ovat juuri käynnistymässä. Molempien lakien on tarkoitus astua voimaan vuoden 2015 alussa. Esimerkiksi lähidemokratian vahvistaminen, kuntien valtionosuuksien nykyistä suurempi riippumattomuus kuntarakenteista ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämispohjan kytkeminen vahvoihin kuntiin ovat niitä kysymyksiä, joilla on vaikutusta kuntien valmiuteen ryhtyä ripeästi ja avoimesti selvittämään kuntarakenteiden uudistamisen hyötyjä ja haittoja.

Yksi kuntauudistuksen tärkeimmistä tavoitteista on demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen. Käynnistyvän kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota lähidemokratian kehittämiseen. Ottaen huomioon muotoutuva uusi kuntarakenne arvioidaan ja mahdollistetaan esimerkiksi kunnanosahallintoratkaisut. Kuntalain uudistuksen tueksi asetetaan parlamentaarinen seurantaryhmä.

Kansallisen kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin kannalta kunta- ja palvelurakenneratkaisujen merkitys korostuu metropolialueella tällä ja ensi vuosikymmenellä. Metropolialueella haasteet alueen yhdyskuntarakenteen yhtenäiselle suunnittelulle ja maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiselle ovat kaikkein suurimmat. Alueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa. Hallitus selvittää erilaiset vaihtoehdot metropoliratkaisuksi alueen yhteisen suunnittelun ja ohjauksen tueksi erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymyksissä sekä kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja segregaation ehkäisemiseksi. Työ käynnistetään esiselvityksellä, jossa kartoitetaan tulevat kuntajakoselvitysalueet ja erilaiset vaihtoehdot metropoliratkaisuksi yhdessä alueen kuntien kanssa.

Arvoisa puhemies! Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella ei pystytä turvaamaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. (Ben Zyskowicz: Kuulitteko?) Tulevina vuosina kuntakohtaiset erot tulevat kasvamaan entisestään väestön ikääntyessä ja kuntien taloustilanteiden eriytyessä. Uudistuksella vahvistetaan kunta- ja palvelurakennetta niin, että yhdenvertaiset julkiset palvelut voidaan turvata kaikkialla Suomessa. (Ben Zyskowicz: Koko maassa!)

Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja ter-veydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilyy kunnilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteesta on valmistumassa oma jatkoselvityksensä, jonka lähtökohtana on palvelurakenteen uudistaminen pääsääntöisesti vahvojen peruskuntien perustalle. Sosiaali- ja terveydenhuollon linjaukset tulevat tukemaan kuntarakenteen muutoksia. Kunta on paras sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäjä myös siksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hallinnonalojen asiat kaavoituksesta koko palveluiden kirjoon kytkeytyvät kuntapohjaisessa järjestelmässä tiiviisti toisiinsa.

Arvoisa puhemies! Uudistus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa kuntien kanssa. Kuntia kuullaan seuraavan kerran syksyllä 2012 lausuntokierroksella, jonka aikana kunnilla on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa rakennelain luonnoksesta ja sote-palvelurakenneselvityksestä. Kuntauudistus etenee siten, että ensi vuosi on kuntien kuntajakoselvitysten ja kuntien yhdistymispäätösten tekemisen aikaa, vuosi 2014 tulee olemaan uusien kuntien valmistelun aikaa ja vuodet 2015—2017 uusien kuntien toteuttamisen aikaa.

Kuntauudistus on kokonaisuus, jonka keskeisiä elementtejä ovat kuntarakennelaki, kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistus, kuntalain kokonaisuudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, metropoliratkaisu ja kuntien tehtävien arviointi. Näiden kaikkien tulee tukea toisiaan ja varmistaa tulevaisuuden kannalta riittävän vahvat ja elinvoimaiset kunnat. Uudistus valmistellaan aikataulullisesti siten, että kokonaisuuden pääpiirteet ovat tiedossa ensi keväänä rakennelain astuessa voimaan.

Käynnistyvässä valtionosuusuudistuksessa selkiytetään valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteita, parannetaan järjestelmän kannustavuutta ja poistetaan rahoitusjärjestelmästä kun-tien yhdistymisen esteitä. Kuntien henkilöstön asema muutosprosesseissa turvataan nykylainsäädännön tasoisena ja varmistetaan henkilöstön osallisuus uudistuksen onnistumiseksi. Kuntauudistuksen kielelliset vaikutukset arvioidaan ja otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan aikaisemmat linjaukset kuntajaosta ja hallinnon uudistuksista.

Kaikkien kuntien on tehtävä rakennelain edellyttämät kuntajakoselvitykset ja niihin liittyvät päätökset 1.4.2014 mennessä. Kuntiin, jotka eivät täytä rakennelain kriteerejä eivätkä ole tehneet tarvittavia kuntaliitospäätöksiä, varaudutaan asettamaan valtion erityisselvittäjät. (Timo Soini: Brysselin malliin!) Hallitus arvioi kuntauudistuksen etenemistä vuoden 2013 lopussa.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään pöytäkirjaan.

Ministeri Virkkusen puheenvuoro on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Målet med den kommunpolitik som Jyrki Katainens regering bedriver är att trygga högklassiga och enhetliga kommunala tjänster på ett kundorienterat sätt i hela landet, att skapa förutsättningar för utvecklingsverksamhet som stärker kommunernas ekonomi och för förenhetligande av samhällsstrukturen samt att stärka den kommunala självstyrelsen och lokala demokratin. För att säkerställa detta kommer regeringen att genomföra en riksomfattande kommunreform som syftar till en livskraftig kommunstruktur baserad på starka primärkommuner.

Det viktigaste målet med kommunreformen är att trygga den offentliga servicen överallt i Finland också i framtiden. Regeringen anser att ett kommunbaserat system är den bästa garantin för kostnadseffektiv service som även i fortsättningen finns nära kommuninvånarna. I regeringsprogrammet ställdes krav både på en stark primärkommuns verksamhet och på dess geografiska omfattning. Regeringen inledde en riksomfattande utredning över ändamålsenliga kommun- och servicestrukturer för varje område. Den tjänstemannaarbetsgrupp för kommunalförvaltningens struktur som gjorde utredningen lämnade sitt förslag i februari och kommunerna har hörts med hjälp av en omfattande regionrunda och utlåtanden.

Kommunernas utlåtanden visade att en klar majoritet av kommunerna (85 procent) anser att någon slags reform av kommun- och servicestrukturen är nödvändig. Ungefär hälften av kommunerna är beredda att utreda ändringar i kommunindelningen. I dessa kommuner bor 70 procent av Finlands befolkning. Tjänstemannaarbetsgruppens förslag om 66—70 utredningsområden understöddes som sådana av ca 90 kommuner.

De utredningsområden som kommunerna föreslog var vanligen mindre än i arbetsgruppens förslag. Kommunerna såg ändringsbehovet snarare ur sin egen kommuns än det egna områdets synvinkel. Situationen är svårast i de stora urbana regionerna, där centralortens och kranskommunernas bedömningar av behovet av kommunsammanslagningar går isär, och ingen gemensam vilja att utreda för- och nackdelar med en sammanslagning ännu finns. Kommunernas utlåtanden visade också en oroväckande tendens att vissa kommuner skulle lämnas utanför kommunindelningsutredningarna, vanligen av kommunalekonomiska orsaker.

Kommunernas utlåtanden gav en antydan om att kommunreformen inte kommer att inledas enbart utifrån kommunernas egna riktlinjer. Därför behövs det riksomfattande incitament för att inleda processen, alltså statligt stöd för förändringen och handledning för att inleda och fortsätta processen.

Kommunreformen är en omfattande helhet, vars viktigaste mål är att skapa så starka och livskraftiga kommuner som möjligt i hela landet. De centrala elementen i reformen utgörs av strukturlagen som styr kommunstrukturen, kommunernas statsandels- och finansieringssystem, totalreformen av kommunallagen, lagen som gäller ordnande av social- och hälsovården samt metropollösningen. Kommunernas verksamhetsfält kan också ses över samtidigt, och en ingående kartläggning av kommunernas lagstadgade uppgifter pågår för tillfället. Utgångspunkten är att inga nya förpliktelser införs och att normerna görs mer flexibla.

Finländarnas basservice ska även i framtiden ordnas enligt den kommunbaserade modellen. Modellen har visat sig vara ett demokratiskt, effektivt och flexibelt sätt att ordna service och utveckla regionerna. För att vi ska kunna säkerställa offentliga tjänster på lika grunder i hela landet måste vi stärka kommunerna. Enligt gällande kommunindelningslag (1698/2009) är målet, när kommunindelningen utvecklas, en livskraftig och regionalt enhetlig kommunstruktur med en fungerande samhällsstruktur. Målet är också att en kommun ska bestå av en pendlingsregion eller någon annan sådan funktionell helhet som har ekonomiska förutsättningar och på personella resurser grundade förutsättningar att svara för ordnandet och finansieringen av servicen för kommuninvånarna. Kommunen ska också kunna vara ansvarsorganisation för en enhetlig och stark serviceorganisation.

Regeringen fastställer kriterier som utgångspunkt för beredningen av strukturlagen, som ska styra kommunreformen. Kriterierna tas in i strukturlagen. Utifrån dessa kriterier kan kommunerna inleda nödvändiga utredningar och bilda nya kommuner. Regeringens utgångspunkt för bildandet av en ny kommunstruktur är beaktandet av områdets helhetsintresse. De nya kommunerna ska uppfylla de allmänna kriterier för utvecklande av kommunindelningen som anges i kommunindelningslagen, så att förutsättningarna för en sammanslagning beaktas med tanke på hela området. Detta innebär att områdena ska vara livskraftiga, regionalt enhetliga och ha en fungerande samhällsstruktur. Dessa kriterier bestäms genom beaktande av pendling, servicebesök samt en enhetlig region- och samhällsstruktur i områdets kommuner.

En stark primärkommun kan bära ansvaret inte bara för ordnandet av service utan också för kommunens egen tjänsteproduktion. En stark och självständig kommun kan hantera marknaden även när sätten för produktion av tjänster blir allt mångsidigare, och den kan bemöta de krav som invånarnas ökade valfrihet ställer. En stark kommun är en funktionell helhet som svarar för en stor servicehelhet. Kommunen ska kunna ordna och producera sådana servicehelheter som stöder välfärdstjänsterna, främjar välfärden och förutser efterfrågan på service och som är en integrerad del av kommunens allmänna verksamhetsfält. Sådan service är bl.a. bildnings-, kultur-, idrotts- och ungdomstjänster.

I 122 § i grundlagen finns bestämmelser om grunderna för den administrativa indelningen och för kommunindelningen. Enligt 1 mom. ska när förvaltningen organiseras en indelning i sinsemellan förenliga områden eftersträvas så att den finsk- och svenskspråkiga befolkningens möjligheter att erhålla tjänster på det egna språket tillgodoses enligt lika grunder.

Enligt de allmänna mål för utvecklingen av kommunindelningen som framförs ovan och som utgår från områdets helhetsintresse kommer regeringen också att ställa tre andra huvudkriterier för de kommuner som bildas. Regeringens mål är en kommunstruktur där kommunen huvudsakligen själv kan ansvara för ordnandet av basservice och för ett resultatrikt utvecklingsarbete. För att säkerställa detta ställer man upp kriterier för befolkningsunderlaget. Ett större befolkningsunderlag i kommunerna minskar behovet av samverkan och bidrar till att det bildas kommuner med en stabil kommunal ekonomi.

För det andra ställer regeringen upp kriterier som gäller pendling och samhällsstruktur som kommunerna ska uppfylla. Pendlingskriterierna beskriver pendlingens geografiska struktur, och har samband med de allmänna målen för utveckling av kommunindelningen. De kriterier som avser samhällsstrukturen beskriver fysisk-funktionella områden som är oberoende av kommungränserna, i fråga om vilka man för att skapa en mer enhetlig samhällsstruktur och samordna markanvändningen, boendet och trafiken skulle behöva samla det beslutsfattande som avser dessa frågor på ett större område än en enda kommun. På så sätt kunde man minska konkurrensen och deloptimeringen mellan kommunerna samt stärka hela områdets konkurrenskraft och livskraft.

De kriterier som avser den kommunala ekonomin anger det ekonomiska läget i kommunerna och deras ekonomiska spelrum, och har stor betydelse med tanke på tryggandet av basservicen. De ekonomiska kriterierna baserar sig på 63 a § i den gällande lagen om statsandel för kommunal basservice, enligt vilken finansministeriet ska inleda ett utvärderingsförfarande för de kommuner där de nyckeltal för kommunens ekonomi som beskriver finansieringens tillräcklighet eller soliditet två år efter varandra har underskridit de gränsvärden som anges genom förordning av statsrådet.

Med beaktande av skillnaderna mellan Finlands olika områden är det möjligt och också skäl att i strukturlagen föreskriva om undantagskriterier och möjligheten att avvika från kriterierna om det på något annat sätt är möjligt att åstadkomma en, med tanke på områdets helhet, tillräckligt stark och livskraftig kommun. Den arbetsgrupp som bereder strukturlagen bereder ett mera detaljerat förslag till kriterier för en stark primärkommun utgående från de ramar som regeringen angett. Samtidigt kommer den också att bereda förslag till nödvändiga undantagsgrunder samt förfaringssätt i samband med undantagen. Den ministerarbetsgrupp för förvaltning och regional utveckling som styr kommunreformen fastställer kriterierna i slutet av juni. Med detta som utgångspunkt fortsätter beredningen av strukturlagen under sommaren så att det på hösten kan ordnas en remissbehandling av lagutkastet för kommunerna. Lagen överlämnas till riksdagen så att den kan träda i kraft senast den 1 maj 2013.

Regeringen kommer att sporra kommunerna att göra behövliga ändringar i kommunstrukturen genom att rikta sammanslagningsunderstöd till kommunerna. Sammanslagningsunderstödet kan kopplas till beredningen och genomförandet av en kommunsammanslagning. En förutsättning för att understöd ska beviljas är att beslutet om sammanslagning fattas senast den 1 april 2014. Sammanslagningen ska i samtliga fall ske senast år 2017. Sammanslagningsunderstödet kommer att ligga på samma nivå som sammanslagningsunderstödet år 2013, dock på så sätt preciserat, att sammanslagningsunderstödet i högre grad än för närvarande är kopplat till antalet kommuner som slås samman och antalet invånare i den nybildade kommunen. Beslut om nivån på stödet för detta ändamål fattas i samband med budgetförfarandet.

Kommunerna stöds i samtliga skeden av kommunreformen, dvs. utredningsskedet, beredningsskedet och genomförandeskedet. Med avseende på utredningsskedet kan kommunerna söka understöd från finansministeriet för kostnader för kommunindelningsutredningar. Staten kan på egen bekostnad tillsätta kommunutredare för de mest krävande områdena.

Samordningen av kommunernas datasystem och utvecklingen av informationsförvaltningen har utifrån tidigare erfarenheter av kommunsammanslagningar visat sig vara viktiga uppgiftsområden som erbjuder goda möjligheter att effektivisera verksamheten i de nya kommunerna. För att stödja kommunerna startas ett program för förändringsstöd som hänför sig till informationsförvaltningen.

Hur man ska trygga närtjänsterna kommer att utgöra den viktigaste utmaningen för kommunerna när den kommunala ekonomin stramas åt på 2010-, 2020- och 2030-talen. Kommuninvånarnas oro för närtjänsterna framhävs alldeles särskilt i samband med kommunsammanslagningar. Av den anledningen är det viktigt att satsa på en effektiv utveckling av närtjänsterna som en del av förändringsstödet till kommunerna.

De som forskar i kommunsammanslagningar betonar den centrala betydelsen av förändringsledning i beredningen och genomförandet av en kommunsammanslagning. Därför kommer man att inom denna riksomfattande kommunreform utveckla nya och effektiva redskap i synnerhet för stora kommunsammanslagningar. En expertgrupp med företrädare för olika ministerier tillsätts för att starta och stödja utredningsarbetet i de stora urbana regionerna. Staten bereder sig på att stödja strukturreformen i de stora urbana regionerna med separata avtal som stöder tillväxten och utvecklingen. Uppgiftsfördelningen mellan staten och kommunerna kan också enligt vad som avtalas separat ses över samtidigt för att stärka de urbana regionernas livskraft.

Kommunallagen, statsandelslagen och de lagar som styr ordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna reformeras så att de stöder reformen av kommunstrukturerna. Totalreformen av kommunallagen och reformen av kommunernas statsandels- och finansieringssystem håller på att inledas. Avsikten är att båda lagarna ska träda i kraft vid ingången av 2015. Att närdemokratin stärks, statsandelarna till kommunerna i större utsträckning än i nuläget görs oberoende av kommunstrukturerna och att grunden för ordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna kopplas till starka kommuner är exempel på de frågor som påverkar kommunernas beredskap att snabbt och öppet utreda för- och nackdelarna med reformen av kommunstrukturerna.

Ett av de viktigaste målen för kommunreformen är att stärka demokratin och kommuninvånarnas deltagande. I samband med den totalreform av kommunallagen som ska inledas fästs särskild uppmärksamhet vid utvecklingen av närdemokratin. Med beaktande av den nya kommunstruktur som är under utformning bedöms och möjliggörs t.ex. lösningar med kommundelsförvaltning. Som stöd för reformen av kommunallagen tillsätts en parlamentarisk uppföljningsgrupp.

Med tanke på den nationella konkurrenskraften och tillväxtpotentialen kommer kommun- och servicestrukturlösningarnas betydelse att accentueras i metropolområdet under detta och nästa årtionde. I metropolområdet kommer utmaningarna att vara allra störst i fråga om den enhetliga planeringen av områdets samhällsstruktur och samordningen av markanvändning, boende och trafik. I metropolområdet behövs det både ändringar i kommunstrukturen och någon form av metropolförvaltning. Regeringen utreder olika alternativa metropollösningar som stöder den gemensamma planeringen och styrningen av området, särskilt i frågor som gäller markanvändning, boende och trafik, samt stärker konkurrenskraften och förhindrar segregation. Arbetet inleds genom en förhandsutredning där de kommande områden där en kommunindelningsutredning ska genomföras och de olika alternativen till metropollösningar kartläggs tillsammans med kommunerna i området.

Med den nuvarande kommun- och servicestrukturen går det inte att trygga likvärdiga social- och hälsovårdstjänster. Under de kommande åren kommer de kommunspecifika skillnaderna att växa ytterligare i och med att befolkningen åldras och den ekonomiska situationen i kommunerna differentieras. Genom reformen stärks kommun- och servicestrukturen så att likvärdiga offentliga tjänster kan tryggas i hela Finland.

I enlighet med regeringsprogrammet kvarstår ansvaret för att ordna och finansiera social- och hälsovården hos kommunerna. En separat utredning om social- och hälsovårdens servicestruktur håller på att färdigställas. Utgångspunkten för utredningen är att reformera servicestrukturen så att den i regel bygger på starka primärkommuner. Linjedragningarna inom social- och hälsovården kommer att stödja ändringarna i kommunstrukturen. Kommunen är den som bäst kan ordna social- och hälsovårdstjänsterna också därför att de olika ärendena inom social- och hälsovården samt de övriga förvaltningsområdena från planläggning till hela utbudet av tjänster är nära sammankopplade med varandra.

Reformen genomförs i nära samarbete och växelverkan med kommunerna. Kommunerna hörs nästa gång hösten 2012 vid ett remissförfarande under vilket kommunerna har möjlighet att ge respons på bl.a. utkastet till strukturlagen och utredningen om servicestrukturen inom social- och hälsovårdsområdena. Kommunreformen framskrider så att kommunindelningsutredningarna ska göras och beslut om kommunsammanslagningar fattas nästa år. År 2014 ska de nya kommunerna beredas och 2015—2017 ska de nya kommunerna genomföras.

Kommunreformen är en helhet och centrala element i denna helhet är kommunstrukturlagen, reformen av kommunernas statsandels- och finansieringssystem, totalreformen av kommunallagen, den lag som gäller ordnande av social- och hälsovården, metropollösningen och bedömningen av kommunernas uppgifter. Alla dessa element ska stödja varandra och säkerställa tillräckligt starka och livskraftiga kommuner med tanke på framtiden. Tidsmässigt bereds reformen så att huvuddragen i totalreformen är klara nästa vår när strukturlagen träder i kraft.

I den statsandelsreform som håller på att inledas ska beräkningsgrunderna i statsandelssystemet göras tydligare, systemets sporrande verkan förbättras och de hinder för kommunsammanslagningar som finns i finansieringssystemet undanröjs. De kommunalt anställdas ställning i ändringsprocesserna tryggas på samma nivå som enligt nuvarande lagstiftning och de anställdas deltagande säkerställs för att reformen ska lyckas. Kommunreformens språkliga konsekvenser bedöms och grundlagsutskottets tidigare linjedragningar om kommunindelningen och förvaltningsreformen beaktas.

Alla kommuner ska göra de kommunindelningsutredningar som strukturlagen kräver och fatta beslut om dem före den 1 april 2014. Det finns beredskap att tillsätta en statlig specialutredare i kommuner som inte uppfyller kriterierna enligt strukturlagen och inte har fattat nödvändiga beslut om kommunsammanslagning. Regeringen bedömer vid utgången av 2013 hur kommunreformen framskrider.

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä kokoomuksella ei ole kuin yksi pakko tässä uudistuksessa, ja se on nimittäin pakko uudistaa Suomea ja yhteiskuntaa, jotta säilymme hyvinvointiyhteiskuntana myös jatkossa. Tässä uudistuksessa kunta- ja palvelurakenneuudistus on tietysti ehdottomasti se merkittävin osa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallituspuolueet löy-sivät tässä erittäin vaikeassa asiassa yhteisen linjan ja uudistus lähtee rivakasti eteenpäin. SDP:kin löysi oikealla hetkellä, oikeaan aikaan rohkeuden, ja hyvä niin.

Hallitus on nyt ilmaissut kantansa ja tahtonsa selvästi ja ministeri Virkkusen luotsaama tulevaisuusprojekti etenee selvin askelmerkein. Työhön voidaan ryhtyä kunnissa. Kuntien kriisitietoisuus ja vastuullisuus antavat tähän hyvät eväät. Kunnista 85 prosenttia pitää kunta- ja palvelurakenneuudistusta tarpeellisena.

Kuntauudistuksessa kyse on ennen kaikkea kokonaisuudesta. Nyt tekemillään linjauksilla hallitus on päättänyt uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet Risikon mallin pohjalta, kuntalain lähidemokratiaa ja kansalaisvaikuttamista vahvistavalla tavalla ja valtionosuusjärjestelmän kuntauudistuksen tavoitteita tukevalla tavalla. Uudistuksen jatkoaskeleet määrittelevän rakennelain keskeiset linjaukset on sovittu, ja siihen liittyvät vahvan peruskunnan kriteerit tullaan tarkentamaan vielä kesäkuun lopulla.

Kuntien määrän vähentäminen ei ole kokoomukselle ideologinen kysymys. Paljon tärkeämpää on löytää eri alueille eri puolille Suomea toimivat kokonaisuudet. Tämän työn pohjana keskustan Paras-hankkeessa määrittelemä 20 000 asukkaan väestöpohja voisi olla hyvä kriteeri.

Herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tärkeintä on päästä uudistuksessa eteenpäin yhdessä kuntakentän kanssa. Kunnilla on nyt reilusti aikaa löytää rakennelain edellyttämät ratkaisut ja käynnistää selvitykset. Mikäli alueellisesti eheitä kokonaisuuksia ei saada aikaan paikallisin voimin, joutuu hallitus asettamaan alueelle erityisselvittäjät. Kokoomuksen johdolla hallituksen viesti on selvä — kuntarakenteen uudistamiseen on löydetty nyt selvät sävelet.

Kaupunkiseuduilla ongelmat ovat erilaiset kuin harvaan asutuilla alueilla: epäterve kilpailu ja maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymykset vaativat ratkaisuja. Oma lukunsa on tietenkin metropolialue, jonka merkitys kansallisen kilpailukyvyn kannalta on merkittävä. Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistämiseksi ja tukemiseksi asetetaan eri ministeriöistä koottu tukiryhmä, ja keskeistä onkin saada selvitystyö kaupunkiseuduilla mahdollisimman rivakasti käyntiin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen siihen, että rakennelain tavoitteet täyttävät kunnat tulevat saamaan lisää vastuuta ja toimintavapautta. Valtio tukee kuntia paikallisissa kokeiluissa, joissa kehitetään lähipalveluita, uusia toimintatapoja ja uusia hallinnon malleja. Kuntalain uudistuksessa keskiössä on lähidemokratian kehittäminen. Rakennamme siis aidosti uusia kuntia, emme vain yhdistele vanhoja.

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen kuntarakenne ei turvaa kansalaisille yhdenvertaisia palveluita. Tulevina vuosina erot kasvaisivat kiihtyvällä tahdilla, ellei toimeen nyt ryhdytä. On vastuullista lisätä valtioneuvoston toimivaltaa kriisikuntien ongelmien ratkaisemiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä hallitus on oikealla tiellä päätyessään vahvoihin peruskuntiin, joita tarvittaessa täydennetään Risikon mallin mukaisilla sosiaali- ja terveydenhuollon alueilla. Tavoitteena on päästä eroon turhista hallintohäkkyröistä ja siirtää rahoitusta hoitotyöhön.

Jo vuosia ongelmana on ollut perusterveydenhuollon rapautuminen ja erikoissairaanhoidon paisuminen. Kustannukset ovat karanneet kauas ja valtuustojen vaikutusmahdollisuudet kuntalaisten terveyspalveluiden järjestämiseen ovat olleet vähäiset. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon tuominen samaan organisaatioon auttaa suuntaamaan riittävät resurssit ja huomion ennalta ehkäiseviin palveluihin ja perusterveydenhoitoon.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on säikytellyt itsensä lähes hengiltä kuntauudistuksen edessä. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) On varmasti helpottavaa huomata, että pelot ovat olleet turhia. Jatkossakin parhaat tulokset saavutetaan yhteistyössä kuntien kanssa, ja suurena kuntapuolueena keskustakin joutuu vastuunkantoon ja uudistustyöhön mukaan. (Ben Zyskowicz: Oikein!) Syksyllä järjestettävä toinen kuulemiskierros antaa mahdollisuuden lausua sekä sosiaali- että terveyspalveluiden mallista ja rakennelain luonnoksesta. Kunnat voivat myös ottaa aktiivisen roolin uudistuksessa ja tarjota esimerkiksi malleja lähidemokratian kehittämiseksi.

Herra puhemies! Vetovastuu uudistuksesta siirtyy nyt kuntien vastuulle hallitukselta. Kuntapäättäjillä on nyt ainutkertainen mahdollisuus vaikuttaa kotiseutunsa tulevaisuuteen. Me toivotamme kaikki tervetulleiksi näihin talkoisiin.

Antti Lindtman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä, missä tarvitaan viisautta, ei voimasta paljon ole apua. Kuntauudistus on nyt oikeilla ja viisailla raiteilla. Juna kulkee määrätietoisesti kohti pääteasemaa, vahvempaa kuntarakennetta. Nyt hyväksytty aikataulu mahdollistaa siinä pysymisen. Hallituksen tiedonanto noudattaa sosialidemokraattien keskeisiä linjauksia.

Nyt edetään, ensinnäkin, kuntavetoisesti. Hallitus etenee viisaasti vapaaehtoisten selvitysten pohjalta. Kunnille annetaan mahdollisuus hakea keskinäisellä yhteistyöllä omat vaihtoehtonsa. Selvitykset tehdään alhaalta ylös, ei ylhäältä annettuna alas.

Toiseksi: Nyt edetään ilman pakkoa. Sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti vastustaneet pakkoliitoksia. Hallituksen linjaus ei pakkoa sisällä, eikä valtion toimivaltaa tässä asiassa laajenneta. Kriisikuntien osalta olemassa oleva käytäntö jatkuu ja tarkentuu.

Kolmanneksi: Uudistus etenee realistisen aikataulun puitteissa. Rakennelaki saatetaan voimaan 1.5.2013, ja uudet kunnat aloittavat viimeistään 2017. (Timo Soinin välihuuto) Tämä antaa riittävästi aikaa hyvälle valmistelulle ja kuntien toimenpiteille — myös Espoossa.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on kokonaisuus, jolla varmistetaan, että jokainen meistä saa asuinpaikastaan riippumatta yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin palveluihin. Nyt on kysymys meidän kaikkien perusoikeuksista, siitä, että tämä hyvinvointijärjestelmä kestää isältä pojalle. Meille kaikille on selvää, että esimerkiksi nykyisillä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteilla ei voida jatkaa. Nykytilanteessa se, missä satut asumaan, vaikuttaa liikaa saamasi palvelun laatuun. Esimerkiksi kolme neljästä suomalaisesta asuu alueella, jossa terveyskeskuslääkärin luokse pääsy kestää yli kaksi viikkoa. Tämä ei ole oikein, ja tämänkin vuoksi uudistusta tarvitaan. (Markku Rossi: Miten Vantaalla?)

Haluamme vahvistaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia säätämällä uuden kuntalain. Lisäksi kuntien itsenäisyyttä myös talouden osalta tuetaan rahoitus- ja valtionosuusuudistuksella. Alueiden erityispiirteet otetaan huomioon. Esimerkiksi Helsingin seutu ansaitsee oman erityisratkaisunsa. Hallituksen linjaus, jossa kuntarakenteen uudistuksen lisäksi tällä seudulla tarvitaan lisäksi metropolihallintoa, on edistyksellinen ja vastuullinen. (Timo Soini: Entä Kauniainen?)

Ärade herr talman! Det är bra att reformen görs utan tvång, i en realistisk tidtabell och att kommunerna nu själv har bollen. Vi vill stärka kommunernas livskraft och påverkningsmöjligheter. Det här sker bland annat genom statsandelsreformen och med förnyandet av kommunallagen. Att metropolområdet får en särlösning är mycket välkommet.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus menee kauaskantoisuudessaan ja merkittävyydessään ohi lyhytnäköisen hallitus—oppositio-asetelman. Uudistuksessa koko eduskunnalla ja kaikilla puolueilla, myös kuntatasolla, on keskeinen rooli tästä eteenpäin. Olen erittäin iloinen siitä, että kuntauudistuskeskustelussa oppositio on ollut koko ajan erittäin aktiivinen.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden vahvoilla peruskunnilla, joiden toiminta perustuu elinvoimaiseen kuntarakenteeseen ja alueiden hyvinvoinnin kasvattamiseen, on nykyistä vahvemmat ja leveämmät hartiat. Tämä helpottaa kustannusten hallintaa, eikä vahva kunta ole myöskään niin haavoittuvainen talouden satunnaisille vaihteluille. Jos kunnalla on leveät hartiat, se pystyy myös pitämään paremmin huolta työntekijöistään. Haluamme, että kuntatyöntekijät voivat hyvin ja että heidän työtään arvostetaan. Siksi työntekijöiden työsuhdeturvan pitäminen entisellä tasolla oli meille sosialidemokraateille tärkeä linjaus. Suuremmat toimijat pärjäävät myös paremmin palvelumarkkinoilla. Palveluiden hiipivä amerikkalaistuminen on kerta kaikkiaan pysäytettävä ja yksityistämistä on hillittävä. Terveyskeskukset, koulut, neuvolat, vanhusten palvelut ovat ihmisiä, eivät bisnestä varten.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen on olennainen osa kuntauudistusta. Byrokratiaa ja turhia hoitoketjun portaita on vähennettävä. On oikein, että painopiste siirretään peruspalveluihin ja ennalta ehkäisevään toimintaan. Uudistusta lähdetään nyt toteuttamaan alueiden erityispiirteet huomioiden. Alue alueelta selvitetään, miten lähipalvelut, miten hyvä hoito turvataan parhaiten. Arjen palveluiden toimivuuden pitää olla uudistuksen lähtökohta.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen teemme me kaikki itse valitsemiemme kuntapäättäjien kautta. Tässä valtioneuvoston tiedonannossa on siihen työhön saatu sovittua erinomaiset raamit. Nyt käytännön työ siirtyy kuntatasolle, jossa kunkin alueen paras asiantuntemus sijaitsee.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit luotamme kuntapäättäjiin ja heidän viisauteensa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä koko Suomi tulee pitää asuttuna, koska emme pärjää kansainvälisessä kilpailussa suurkaupungistumista kiihdyttäen. Kyse on koko suomalaisesta elämänmuodosta ja sen puolustamisesta. Esimerkiksi elinvoimaisen maaseudun asema pikkukaupungit mukaan lukien nousee lähivuosina, koska maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan epävarmuustekijät viittaavat siihen suuntaan. Jatkossa yksi keskeinen uusien innovaatioiden lähde on paikallisuuden ja tietynlaisen yhteisöllisyyden kokemus, jonka pohjalta on hyvä yhdessä rakentaa parempaa huomista. Onnistunut kuntapolitiikka edellyttää myös kansallista yhteisöllisyyttä, ja siksi ei tulekaan hallituksen tavoin jakaa Suomea menestyviin kaupunkeihin ja taantuvaan maaseutuun.

Arvoisa herra puhemies! Suomen kuntien tulee olla sellaisia, että ne pystyvät huolehtimaan peruspalveluiden järjestämisestä alueellaan nykyisen kaltaisen valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Koko maassa ei tarvitse olla yhtäläinen kunnallisveroaste, koska elinkustannukset vaihtelevat eri puolilla Suomea. Kuitenkin on huolehdittava siitä, etteivät erot kunnallisverotuksessa kasva liian suuriksi. Kunnan tulee olla niin elinvoimainen, että esimerkiksi tarvetta ylikunnallisiin elinkeinotoimintoihin ei ole, vaan ne kyetään uskottavalla tavalla järjestämään kunnan itsensä toimesta. Tämä ei välttämättä katso kuntakokoa, sillä pienikin kunta voi olla innovatiivinen ja elinvoimainen, jos kohta on huomioitava myös se, että kuntien välinen ylikilpailu ei ole mielekästä.

Jotta kunta voi nykypäivänä olla elinvoimainen, on sen päätöksentekojärjestelmän oltava kuntalaisten seurattavissa. Vain näin kuntalaiset voivat demokraattisen prosessin eli vaalien perusteella antaa valtakirjan luottamushenkilöille edustaa kuntalaisia. Erilaisista ylikunnallisista järjestelmistä, jotka eivät ole vaaleilla valittuja, tulee siirtyä demokraattiseen päätöksentekoon. (Timo Soini: Järkipuhetta!) Esimerkiksi elinvoimaa lisäävä elinkeinopolitiikka kunnassa nousee todellisen kiinnostuksen kohteeksi vasta, kun se on kiinteä osa avointa ja normaalia päätöksentekojärjestelmää. Näin myös julkisin varoin rahoitettu elinkeinopolitiikka saa olemassaolon oikeutuksen. Elinkeinopolitiikka on välttämätön osa kansainvälistä kilpailua erityisesti nousevia talouksia vastaan, varsinkin kun otetaan huomioon Suomen verrattain liberaali yhteiskuntapolitiikka, joka ruokkii syrjäytymistä.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallituksen kuntarakennetyöryhmän raportti on esityksenä kuntarakenteen pohjaksi järkyttävä. Se on keskittämiseen pyrkivä ja kaupungistumista korostava, mistä kertoo erityisesti suurten kaupunkikeskusten ympäryskuntien liittäminen osaksi suuria kaupunkeja. Koko Suomen ja demokratian sekä kansallisen tasapainon näkökulmasta on tarkoituksenmukaista, että tehdään myös kuntaliitoksia, mutta niiden tulee tapahtua siten, että elävä maaseutu pikkukaupunkeineen nähdään tulevaisuuden kilpailukykytekijänä.

Pakkoliitoksia perussuomalaiset eivät hyväksy. On korostettava paikallista kulttuuria ja paikallisia yhteistyösuuntia, ja yksi hyvä tapa sitouttaa kuntalaisia yhteiseen tekemiseen on järjestää kuntaliitoksista neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys tai kuntalaiskysely ja huomioida tulokset päätöksenteossa.

Hallituksen piirissä kuntalaiset nähdään vain passiivisena massana. Hallituksen kuntapolitiikka on ääripolitiikkaa käytännössä, eikä sitä voi pitää realistisena ja mielekkäänä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuyrityksenä vaan pikemminkin uhkavaatimuksena. Nyt vaatimusta on vieläpä ryyditetty liimaamalla kuntakartan päälle raakile terveydenhuoltosysteemi, jolla kuntakarttaa sitten perustellaan, kun muita perusteita ei löydy. Kaikki yritetään runnoa läpi mielettömällä kiireellä ilman kokonaisnäkemystä, eikä parlamentarismia kunnioiteta valmistelussa.

Arvoisa herra puhemies! Summa summarum, paljon asioita olisi saavutettavissa kuntien sisällä, ja siinä mielessä on hyvä, että kuntia herätellään uudistumaan. Hallitus sekoiluineen ei kuitenkaan anna kunnille aitoa, itsenäistä mahdollisuutta siihen. Vanhat puolueet ovat hallinneet niin eduskunnassa kuin kunnissa vuosikymmenet, ja siksi varmin ja paras tapa onnistuneesti uudistaa kuntia paikalliset olosuhteet huomioiden on äänestää kunnallisvaaleissa 2012 perussuomalaista kuntavoimaa maamme valtuustoihin. (Välihuutoja)

Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonanto kuntauudistuksesta kertoo karua kieltään siitä, ettei juuri käydyllä kuntien kuulemiskierroksella ollut mitään merkitystä. Hallitus petti kunnille antamansa lupaukset kuunnella niitä aidosti ja ottaa huomioon niiden antama palaute jatkovalmistelutyössä. Kun tämän tiedonannon pintaa vähän raaputtaa, sieltä paljastuu edelleen tammikuussa julkaistu noin 70 kunnan kuntakartta, pakkoselvittäjät ja pakkoliitokset. (Ben Zyskowicz: Teillä on ihan oma versio!)

Lausunnoissaan kunnat ilmaisivat uudistustarpeet, mutta suurkunnista ne eivät katsoneet olevan apua. Sen sijaan kunnat haluavat tehdä yhteistyötä. Mutta mitä tekee hallitus? Se ajaa harvan asutuksen Suomeen kuntien yhteistyön estävää mallia. Sellaista ei ole käytössä missään päin maailmaa. Yksikään kunta ei pärjää ilman yhteistyötä.

Samaa mieltä ovat lukuisat kunnallishallinnon professorit ja muut asiantuntijat. Useiden köyhien ja ikääntyvien kuntien liitoksesta ei muodostu elinvoimaista kuntaa. Hallituksen kuntauudistus ei ratkaise kestävyysvajetta eikä turvaa palveluita. Varmaa on vain, että lähipalvelut etääntyvät ja asukkaiden vaikutusvalta oman asuinympäristönsä asioihin vähenee.

Riippumattomien tutkijoiden viesti ei mene hallituksessa perille. Se yrittää selittää kuntien esittämät omat uudistamisvaihtoehdot ja -suunnitelmat tueksi omalle mielikuviin perustuvalle suurkuntahankkeelleen. Hallitus väittää, että hankkeella olisi kuntien asukkaiden enemmistön tuki. Niin voi toki sanoa, koska Helsingissähän on enemmän asukkaita kuin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Kaikki tämä ja nämä perustelut osoittavat hankkeen helmasynnin: ylimielinen asenne ja kovakorvaisuus.

Kokoomus ja SDP näyttävät pitävän kuntapäättäjiä tyhminä. Myös hallituksen luottamus kansalaisten sinisilmäisyyteen on vahva. Kunnallisvaalien takia hallitus siirtää syksyksi luvatun kuntakarttaa ohjaavan rakennelain antamisen ensi kevääksi. Näin hallitus pimittää aikeensa liittää suurten kaupunkiseutujen kehyskunnat keskuskaupunkeihin. (Ben Zyskowicz: Tähän saakka te olette syyttäneet kiirehtimisestä!)

Hallituksen asennetta kuvaa hyvin kokoomuksen kuntauudistusta koskeva lausunto, jossa ohjeistetaan tulevia pakkoliitosselvittäjiä seuraavasti: "Selvitystyö on tehtävä siten, että kuntalaiset näkevät vahvan peruskunnan edut jo varhaisessa vaiheessa." Tukiopetuksen tarpeessa näyttäisi siis olevan joukko hallituspuolueiden kansanedustajia muun muassa Espoossa, Vantaalla, Liedossa ja Nurmijärvellä.

Hallituksen harjoittama ylhäältä käskyttävä menettelytapa on suora kopio vanhasta Neuvostoliitosta: ihminen oli hyvä, mutta systeemi vieläkin parempi. Pakkokollektivisointi ei parantanut siellä ihmisten elämänlaatua ja alueiden elinvoimaa, eikä se tee sitä meilläkään.

Hallituksen kuntakohellus kertoo paljastavalla tavalla sen, mitä professori Sami Moisio toi esille kaksi viikkoa sitten tarkistetussa väitöskirjassaan. Suomen kehitystä ollaan keskittämässä vajaaseen kymmeneen kaupunkiin. Tutkija kutsuu tätä metropolivaltiokehitykseksi, jolloin muut alueet joutuisivat kamppailemaan hyvinvoinnistaan markkinatalouden säännöillä. Se tarkoittaisi luopumista nyky-Suomen hajautetusta hyvinvointimallista.

Kokoomusjohtoinen hallitus sosialidemokraattien nöyrällä tuella on omaksunut keskinäiseen solidaarisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamallin murentamisen. Nykyinen hallitus on harjoittanut sitä kaikilla politiikkalohkoilla, koskivatpa ne koulutusta, liikennettä, sote-uudistusta tai kuntareformia. (Ben Zyskowicz: Tuohan on täyttä hölynpölyä!) Pääministeri Kataisen ei kannata hurskastella enää hyvinvointiyhteiskunnalla. Juuri hänen hallituksensa on sitä sumeilematta murentamassa. Se on nyt tieteellisesti todistettu. (Välihuutoja — Naurua)

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus ainakin toistaiseksi vaikenee sanomasta ääneen kuntien suorista pakkoliitoksista, (Hälinää — Puhemies koputtaa) on pakottaminen vahvasti mukana hallituksen suunnitelmissa. Tiedonannon mukaan tulevien työryhmäselvitysten, päätösten ja lakiesitysten on tuettava suurkuntien muodostumista. Hallitus varaa oikeuden asettaa kuntajakoselvittäjät vastoin kuntien tahtoa. Se on valmis piiskaamaan kuntia yhteen jopa vaarantamalla ihmisten palvelut.

Me kaikki olemme yksimielisiä siitä, että kunnissa tarvitaan uudistuksia. Myös vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat toivottavia, mutta keskustalle tärkeintä on ihminen ja hänen tarvitsemansa palvelut. Toisin kuin pääministerille, keskustalle kunta ei ole vain palvelujen järjestämistehdas. Se on myös alueen elinvoiman moottori sekä kansanvallan kulmakivi. Yksi ja samanlainen kuntamalli ei toimi kaikkialla Suomessa. Kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin ja sitä pitää kehittää, olipa kuntarakenne mikä tahansa. Kiireellisimmät uudistamistarpeet liittyvät terveydenhuoltoon ja sen rahoituksen uudistamiseen.

Arvoisa puhemies! Tiedonannon asianmukaiselle valiokuntakäsittelylle annetaan aivan liian vähän aikaa. Hallitus ei halua tosissaan kuunnella kuntia, mutta ei näköjään eduskuntaa ja asiantuntijoitakaan. Keskustan eduskuntaryhmä haluaa perusteellisen käsittelyn ja esittää, että tiedonanto lähetetään myös perustuslakivaliokunnalle lausuntoa varten. Lausunto on tarpeen erityisesti kuntauudistuksen ohjausvälineiden perustuslainmukaisuuden arvioinnin kannalta.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsoo, että kaikilla kuntalaisilla jokaisessa kunnassa ja jokaisessa maakunnassa tulee olla tasapuolinen ja tasa-arvoinen oikeus peruspalveluihin. Sairaalla kuntalaisella on oikeus saada sairaanhoitoa, lapsella on oikeus saada päivähoitoa, koululaisella on oikeus käydä koulua, vähävaraisella on oikeus saada sosiaalitukea. Meillä kaikilla on oikeus puhtaaseen käyttöveteen, toimivaan viemäriverkostoon, aurattuihin katuihin, kaavoitettuihin tontteihin, kirjastopalveluihin. Kunnan palvelut tulevat meitä niin lähelle, ettemme enää muista, että oma kotikuntamme vastaa arjen pyörityksestä — jokaisena päivänä, jokaisena vuonna.

Kuntauudistuksen tavoitteena on turvata kuntalaisten peruspalvelut niin, että ensi vuonna, niin kuin myös parinkymmenen vuoden kuluttua, nämä palvelut ovat heidän saatavissaan. Tavoitteena ovat elinvoimaiset kunnat, jotka pystyvät hoitamaan peruspalvelut kuntalaisten hyväksi. Palveluiden pitää olla siellä, missä ovat kuntalaisetkin.

Nykyisen kuntarakenteen historia vie meidät kauas menneisyyteen, aikaan, jolloin lähimpään kirkkoon pääsi kirkkoveneellä ja jolloin palveluiden kirjo oli todella vaatimaton. Kuntien itsenäinen toiminta alkoi vuonna 1865, jolloin annettiin maamme ensimmäinen kunnallisasetus. Tuolloin kunnat erotettiin seurakunnista oman itsehallinnon piiriin. Sata vuotta kului tätä aikaa, ennen kuin ryhdyttiin ensi kerran pohtimaan kuntarakenteen uudistamista, mutta niin sanottu pienkuntakomitea ei käytännössä saanut itse asiassa mitään muuta aikaan kuin paperia.

Vahva peruskunta, arvoisa puhemies, tarkoittaa vahvaa demokratiaa. Päätösvallan kunnallisten palveluiden järjestämisestä pitää pysyä kuntalaisilla. Tähän kunnat tarvitsevat ne niin sanotut riittävän leveät hartiat. Riittävän harteikas kunta pystyy hoitamaan alueensa asukkaille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Riittävän harteikkaalla kunnalla ei ole tarvetta ulkoistaa palveluksiaan yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita vain oman liiketaloudellisen voittonsa maksimoimisesta. Riittävän harteikas kunta ei hajauta palveluitaan hallintohimmeleihin.

Palveluiden ulkoistuksiin ja erilaisiin yhteistyörakenteisiin ovat turvautuneet erityisesti pienet kunnat, joiden voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä asukkaiden palvelujen tuottamiseen. Päätökset palveluiden järjestämisestä lipsuvat kunnan omista käsistä niin moneen kuntayhtymään, osakeyhtiöön tai liikelaitokseen, etteivät valtuutetutkaan aina kaikistellen tiedä, mistä ovat olleet päättämässä. Tähän ja tämän himmelitaivaan markkinarakoon lyövät kouransa palveluyritykset, jotka tahtovat tahkota hyvää tulosta kunnan nimenomaisesta ahdingosta. Tämäkö on, arvoisat opposition edustajat, kunnallishallinnon tulevaisuus?

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsoo, että onnistunut kuntarakenneuudistus vahvistaa nimenomaan hyvinvointivaltion perusteita. Tulevaisuuden kunnat ovat paikalliseen yhteisöön sidottuja hyvin toimivia kuntia, joilla on riittävät taloudelliset voimavarat ja hallinnolliset valmiudet ja valtuudet tehtäviensä hoitamiseen. Kuntien taloudellinen liikkumavara kasvaa ja paikallistaloudet kehittyvät ilman kuntien keskinäistä kilpailua. Yhdyskuntarakenteen kehittäminen luo kunnille säästöjä ja turvaa infrasta huolehtimisen.

Kuntauudistus johtaa myös valtion ja kunnan tehtävien tarpeelliseen uudelleenarviointiin. Tähän liittyvät lainsäädäntöhankkeet eli kuntalain kokonaisuudistus ja valtionosuusjärjestelmän uudistus.

Palvelurakenteen muutos motivoi kuntia uusiin innovatiivisiin peruspalvelujen tuotantomalleihin ja myös -tapoihin. Syrjäisten haja-asutusalueiden palvelujen kehittäminen tehdään suunnitelmallisesti ja yhdessä asukkaiden kanssa. Niiden luominen vaatii mahdollisimman monen ihmisen osaamista ja uusia yhteystyö- ja toimintamalleja.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mukaan kuntauudistuksella edistetään kunnallisen itsehallinnon kehittämistä. Uudistuksen onnistuminen ei tarkoita sitä, että maassamme olisi mahdollisimman vähän kuntia. Uudistus tarkoittaa sitä, että maassa on mahdollisimman paljon vahvoja ja hyvin toimivia kuntia.

Tasapainoinen kuntarakenneratkaisu edellyttää sitä, että maan eri alueiden erilaisuus ja erityisyys näkyy uudistuksessa. Uudistus ei voi onnistua ilman kuntien työntekijöiden ja päättäjien sekä kuntalaisten tukea sekä hyväksyntää.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä uudistamisen tärkein sisältö muodostuu hyvistä palveluista ja asukkaiden vaikutusvallan turvaamisesta. Kunnan työntekijöiden ammattitaitoa ja sitä osaamista on kuunneltava ja heidän on osallistuttava aktiivisesti toimivan palvelurakenteen toteuttamiseen. Yksityistämisen ja pakkoyrittäjyyden tie ei ole oikea malli viedä hallintoa eteenpäin.

Toimivat lähipalvelut, lähidemokratia sekä turvallinen ja ekologinen yhdyskuntarakenne pitävät huolta kuntalaisten hyvinvoinnista. Tämä on vasemmistoliiton tavoite.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa kiireisin asia on saattaa pelisäännöt kasvavilla kaupunkiseuduilla toimiviksi ja reiluiksi. Niillä ongelmina ei ole palvelujen järjestäminen eikä väestön ikääntyminen, vaan yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja sosiaalisen eriytymisen pysäyttäminen.

Kaikilla kasvavilla kaupunkiseuduilla on menossa voimakas sisäinen muuttoliike, joissa jotkut kunnat keräävät varakasta väestöä ja toisten osaksi tulee asuttaa vähävaraisia. Vaikka eriytymiskehitys ei ole edennyt niin pitkälle kuin vaikkapa Ranskan kaupungeissa, sen nopeus on hälyttävä. Tämä on pysäytettävä nopeasti.

Kuntien välinen kilpailu veronmaksajista on johtanut yhdyskuntarakenteen hajoamiseen. Tästä seuraa paljon asfalttia, pitkiä matkoja, palveluelinkeinojen heikkoa menestystä ja rahan menoa. Se on myös heikentänyt elinkeinopolitiikkaa kuntien keskittyessä anastamaan työpaikkoja naapureiltaan sen sijaan, että pyrkisivät yksissä tuumin vahvistamaan koko alueen elinkeinoja.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yhdyskuntarakenteen tervehdyttäminen ja elinkeinopolitiikan tehostaminen puoltavat kuntaliitoksia kaupunkiseuduilla.

Hyviä perusteluja voidaan esittää myös kuntaliitoksia vastaan. Suurkunnassa päätöksenteko karkaa kauas ja hallinto paisuu. Hallintokäytännöt ovat saattaneet jo nyt eriytyä niin kauas toisistaan, että virkakoneistojen lyöminen yhteen olisi hankalaa.

Emmekö voisi pyrkiä toteuttamaan kuntaliitosten hyödyt ilman niiden haittoja? Yhdistettäköön, mikä pitää yhdistää, ja hoidettakoon nykyisten kuntien, tai jopa pienempien yksiköiden, toimesta se, mikä on järkevää hoitaa paikallisesti.

Yhteisesti hoidettavia asioita olisivat esimerkiksi verotus, elinkeinopolitiikka, yleiskaavoitus, pääosa sosiaali- ja terveystoimesta ja toisen asteen koulutus, asuntopolitiikka ja joukkoliikenne. Paikallisesti voidaan järjestää esimerkiksi peruskoulut, päivähoito, detaljikaavoitus, lähivirkistysalueet ja kansalaistoiminnan tukeminen. Rahat lähitoimintaan tulisivat yhteisestä kassasta väkiluvun ja joidenkin tarvetekijöiden perusteella.

Paljon on kiistelty siitä, tulisiko kaupunkiseuduilla jättää kuntarajat ennalleen ja huolehtia yhteisistä asioista seutuhallinnossa vai tulisiko kunnat yhdistää ja perustaa kunnanosavaltuustoja huolehtimaan lähipalveluista. Ei ole mitään väliä sillä, kutsutaanko ylempää tasoa seutuhallinnoksi ja lähitasoa kunnaksi vai ylempää tasoa kunnaksi ja lähitasoa kunnanosaksi. Olennaista on, että molemmilla tasoilla on suorat vaalit ja itsenäinen talous ja että verot kerätään yhteiseen kassaan.

Kaupunkien kehittäminen ottaa paremman ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman suunnan, ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa palveluihin jopa paranee, kun sekä lähipalvelut että yhdessä tehtävät palvelut ovat suoraan vaaleilla valittujen elinten alaisena eivätkä kadonneet jonnekin kansalaisten ulottumattomiin hallintohimmeleihin.

Valtion ei tarvitse päättää, mennäänkö kuntaliitoksissa kaksitasoiseen malliin. Kunnat saavat itsehallintonsa puitteissa järjestää hallintonsa, miten haluavat, kunnanosahallinto mukaan luettuna. Yksi asia kuitenkin tarvitaan. Tarvitaan, että kuntalaki mahdollistaa kunnanosavaltuustojen valitsemisen suorilla vaaleilla. Tällöin kuntajakoselvittäjillä on mahdollisuus ehdottaa vanhojen kuntien jatkamista pitäjinä tai miksi niitä kutsutaankin.

Haja-asutusalueilla esitetään kuntaliitoksia, koska monella kunnalla on vaikeuksia selvitä sosiaali- ja terveystoimen velvoitteista. Myös siellä vanhat kunnat voisivat jatkaa suurkuntien sisällä pitäjinä huolehtien suunnilleen niistä tehtävistä, joista ne nytkin selviävät omana toimintanaan. Joillakin näitä omia toimintoja on aika vähän ja toisilla vähän enemmän.

Sosiaali- ja terveystoimen luontevin paikka olisi vastuukuntamallin mukaisesti maakunnan keskuskaupungin sisällä. Tämä on parempi vaihtoehto kuin perustaa erilliset itsenäiset sote-piirit vailla kunnollista talousvalvontaa. Näin tulkiten hallituksen päättämä sote-uudistus ei juuri poikkea THL:n asiantuntijoiden esittämästä, jossa palvelujen järjestäjiä on selvästi vähemmän kuin nyt tulee kuntia olemaan.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulee vastauksessaan korostaa, että kuntauudistukseen tulee liittää mahdollisuus toimivaan lähidemokratiaan ja siihen, että osa kuntien tehtävistä voidaan, jos paikallisesti niin halutaan, jättää kunnanosahallinnon vastuulle, mikä edellyttää mahdollisuutta kunnanosavaltuustojen valitsemiseen suorilla vaaleilla kunnallisvaalien yhteydessä.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Regeringen fortsätter styra kommunreformskutan. Det handlar om att ro i hamn en långvarig process som faktiskt startade redan år 2005, ett nytt "Paras"-projekt som nu ska slutföra arbetet med strukturer som i framtiden kan trygga våra medborgares lika rätt till service, oavsett var i vårt avlånga land de bor.

Debatten om reformen är livlig. Det är bra, för engagemanget visar att vi faktiskt är stolta över vårt välfärdssamhälle. Engagemanget visar att vi är villiga att debattera, argumentera och diskutera hur välfärdssamhället ska utvecklas så att det finns till för alla också i framtiden. Som vi vet är det kommunen som i praktiken axlar det största ansvaret för att servicen förverkligas. Men vi vet också att brister i servicen existerar. Brister som vi inte kan acceptera. Brister som gör att Välfärdsfinland inte alltid är en realitet för alla.

Orsakerna till reformen har alltså länge förefallit klara. Många kommuner har ekonomiska svårigheter som gör att de lagstadgade rättigheterna kommunen är skyldig att erbjuda sina invånare blir allt svårare att förverkliga. Vi har en befolkningsstruktur som ändras, vilket naturligt nog betyder att kraven på servicen förändras. Att befolkningen blir äldre är enbart positivt och visar att vårt välfärdssamhälle fungerar. Men det betyder också att vi måste fundera på hur vi kan trygga en jämlik service för alla.

Reformbehovet styrs också av insikten om att de demokratiska strukturerna i våra kommuner måste förstärkas, så att invånarna vet var besluten fattas och så att de kommunala beslutsfattarna har en reell möjlighet att besluta om vilka som är de bästa lösningarna för just deras kommun. Med nuvarande utveckling blir det svårare om ingenting görs.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aina ollut sitä mieltä, että Suomi ei ole maa, jolle tekisi hyvää, että muutamat harvat teknokraatit jakaisivat maan paperilla viivaimen kanssa symmetrisesti yhtä suuriin kuntiin. Meillä on hieno maa, jonka yhteiskuntarakenteen moninaisuutta arvostetaan. Meidän on pystyttävä takamaan hyvinvointi niin suurissa kaupungeissa kuin maaseudullakin. Juuri tämän vuoksi meidän on kyettävä toteuttamaan muutoksia, jotta meillä olisi myös tulevaisuudessa mahdollisuus elää eri puolilla maata samalla kun meidän oikeuksistamme pidetään huolta. Mutta muutosten on otettava huomioon sellaiset seikat kuin kieli, pitkät etäisyydet ja saaristo-olosuhteet.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa mallia, jossa vahvat peruskunnat pystyvät turvaamaan palvelut kansalliskielillämme. On syytä muistaa, että kuntarakenne vaikuttaa kaksikielisyyteen koko maassa. Tämän vuoksi tarvitsemme myös yhtenäisiä alueita, joilla ruotsin kielen asema on jatkossakin vahva. Kuntiemme tulee olla elinvoimaisia niin saaristossa kuin suurkaupunkialueellakin. Kuntamme tarvitsevat vahvoja terveysasemia, jotka tarjoavat parasta mahdollista palvelua asukkaille, ja kouluja, jotka tarjoavat koulutusta nykyisille ja tuleville sukupolville. Tarvitsemme kuntia, joissa asukkaat tuntevat voivansa vaikuttaa päätöksiin ja joissa päät-täjät ovat riittävän lähellä ihmistä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että valtio käy vuoropuhelua kuntien kanssa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa jälleen korostaa, että pakkoliitosten ei pidä olla luettavissa lakiin aikanaan sisältyvistä pykälistä. Luotamme kuntien kykyyn nähdä, missä muutoksia on tehtävä. Pakolla vähennettäisiin lisäksi kuntien motivaatiota käydä keskustelua vaihtoehdoista. On hyvä, että käymme nyt eduskunnassa keskustelun uudistuksesta, ja pidämme kuntien lausuntokierrosta syksyllä tervetulleena. Samalla jo tässä vaiheessa olisi ollut hyvä, että olisi ollut enemmän substanssia, josta lähteä liikkeelle. Uudistus olisi myös oivallinen mahdollisuus vahvistaa kuntalaissa luottamushenkilöiden asemaa ja luoda selkeämmät puitteet sille, mistä luottamushenkilöiden on päätettävä.

Ärade talman! Vi vill se en kommunstruktur som garanterar en högklassig service åt alla, och vi vill att processen sker genom en nära dialog mellan kommun och stat. Vi stöder regeringens arbete för att förverkliga en modell med starka primärkommuner där en högklassig service är vardag på båda nationalspråken och där invånarna också i realiteten kan påverka sin näromgivning. För svenska riksdagsgruppen är det viktigt att vi fortsätter styra reformskutan med stadig hand mot en kommunstruktur som faktiskt finns till för människan.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat pitäneet esillä kuntauudistuksen tärkeimpänä tavoitteena sitä, että kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeiset palvelut voidaan järjestää yksilön tarpeet huomioiden vaikuttavina ja kattavina lähipalveluina. Tavoite turvata kuntalaisten oikeus lähipalveluihin onkin nyt myös kirjattu tiedonannossa hallituksen yhteiseksi tavoitteeksi. Uudistuksen yhteydessä pidämme tärkeänä, että kuntien asemaa palveluiden tuottajina vahvistetaan ja että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen selkeytetään.

Kuntarakenteen osalta kristillisdemokraatit ovat korostaneet, että uudistuksessa tulee edetä kuntia kuunnellen. Kuntia on nyt kuunneltu kevään aikana mittavan lausuntokierroksen aikana, ja kuulemisen tuloksena suuntaviivat uudistuksen läpiviemiseen tarkentuivat. Nyt keskustelussa oleva tiedonanto on tulos tästä laajasta prosessista. On tärkeää nyt, että kunnat itse ovat innokkaita ja innovatiivisia ja että uudistusta edistetään vapaaehtoisuuteen perustuvien kuntaliitosprosessien kautta. Samalla hallitus on myös nyt sitoutunut tukemaan vapaaehtoisia kuntaliitoksia.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien politiikan ytimessä on ja tulee olemaan heikoimmasta huolehtiminen. Heikoimmasta ei voida huolehtia tyydyttävällä tavalla kunnassa, joka ei pysty huolehtimaan aivan välttämättömistä peruspalveluista. Meiltä löytyy jo nyt esimerkkejä kunnista, joiden talous on kestämättömällä pohjalla. Tulevaisuudessa, huoltosuhteen heiketessä, näitä kriisikuntia tulee olemaan yhä enemmän. Tästä syystä tarvitaan siis kuntauudistusta.

Kristillisdemokraattien tavoite on turvata palvelut koko maassa, ja joillakin alueilla on voimavarojen yhdistäminen välttämätöntä. Ryhmämme pitää tärkeänä, että nyt käsittelyssä olevan tiedonannon linjausten mukaan ei olla siirtymässä kaavamaisiin pakkoliitoksiin. Suomessa on useita erilaisia kuntia, joilla on erilaisia tarpeita, ja siksi on tärkeää, että esimerkiksi metropolialue huomioidaan erityiskysymyksenä, samoin kuin esitys suurten kaupunkiseutujen rakenneuudistuksen käynnistämiseksi ja tueksi asetettavasta tukiryhmästä on kannatettava.

Kunnista löytyy tietotaito juuri oman alueen erityisoloista. Siksi pidämme äärimmäisen tärkeänä sitä, että kuntien ääntä kuunnellaan myös uudistuksen jatkovaiheessa. Aito yhteistyö kuntasektorin kanssa takaa parhaan tuloksen kuntalaisten palveluiden turvaamiseksi. Uudistuksen läpiviemisen kannalta on keskeistä, että uudistuksen hyödyt ovat selviä kaikille osapuolille. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeän uudistuksen valmisteluun tarvitaan kuntasektorin lisäksi myös eduskunnan vahvaa panosta. Uudistuksen tueksi asetettavalla parlamentaarisella seurantaryhmällä onkin ryhmämme tuki eli sille on myös annettava todellisia vaikutusmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelyssä oleva tiedonanto on yksi välietappi prosessissa, joka on kestänyt vuosia. Prosessi on vielä kesken, mutta tämä hallitus on tarttunut haasteeseen turvata kuntien toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa. Euroopan opetuksen mukaisesti on myös järkevää tunnustaa se, että ongelmiin on tartuttava mieluummin etupainotteisesti.

Kristillisdemokraatit näkevät oikein toteutetun uudistuksen ennen kaikkea mahdollisuutena järjestää palvelut niin, että ne ovat entistä laadukkaampia ja paremmin saavutettavia ja myös lähipalveluperiaatteen mukaisia. Me korostamme, että uudistuksen yhteydessä palveluketjut tulee rakentaa mahdollisimman saumattomiksi, huomioiden erilaiset matalan kynnyksen palvelut ja ennalta ehkäisevät toimet. Oikeus oikea-aikaiseen ja hyvään hoitoon ja saumattomiin hoitoketjuihin tulee olla itsestäänselvyys koko maassa. Palvelujärjestelmän kehittämisen lisäksi tulee myös lähidemokratian toteutumisen edellytyksistä huolehtia.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen kuntaohjelman otsikossa todetaan: "Hyvinvointi tehdään lähellä." Tämä tavoitteemme pitää sisällään ne seikat, jotka ovat myös nyt käsiteltävässä olevassa tiedonannossa tulleet esille. Nämä tavoitteet kuntauudistukselle ovat toimivat palvelut, elinvoimaiset kunnat ja aidosti toimiva lähidemokratia.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Hallitus on esittänyt linjauksensa kuntauudistuksen seuraavista askelmerkeistä eilen, ja koska kuntauudistus on koko Suomen ja kaikkien suomalaisten uudistus, halusimme tuoda linjaukset koko eduskunnan käsiteltäväksi ja sitä kautta antaa myöskin mahdollisuuden kaikille eduskuntapuolueilla ja kansanedustajille arvostella ja arvioida näitä tehtyjä lin-jauksia ja sitä kautta myöskin evästää hallitusta jatkotyöhön.

Kuntauudistus on tasa-arvohanke. Sillä puututaan kansalaisten kasvavaan eriarvoisuuteen, joka näkyy eritoten palveluiden saannissa eri puolilla Suomea. Me haluamme, että jatkossa jokaisella kansalaisella riippumatta lompakon paksuudesta tai postinumerosta on oikeus saada laadukkaita palveluita.

Kuntauudistus on kokonaisuus. Se pitää sisällään kuntien tehtävien arvioinnin, kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisen, kuntalain uudistamisen, jonka kautta kuntalaisille luodaan uusia vaikutusmahdollisuuksia, ja totta kai kuntauudistus pitää sisällään myöskin kuntarakenteen uudistamisen.

Me olemme korostaneet uudistuksen joka vaiheessa sitä, että uudistus tehdään vuorovaikutuksessa kuntien ja kuntalaisten kanssa. Tämä on erittäin tärkeää, koska me kaikki tiedämme sen, että onnistunut uudistus edellyttää sitä, että ihmiset pääsevät itse osallistumaan uudistuksen valmisteluun, niin kuntalaiset kuin kuntapäättäjät. Sen takia hallitus haluaa korostaa kuntavetoisuutta tässä uudistuksessa, ja pallo on nyt toden totta kuntien kädessä. Eli kuntalaiset ja kunnat, kuntapäättäjät pystyvät itse arvioimaan ja tekemään päätöksiä siitä, miten uudistusta kunnissa viedään eteenpäin.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on keskeinen osa kuntauudistusta. Me tiedämme, että eriarvoisuus kuntalaisten ja kansalaisten välillä on tällä hetkellä ehkä kaikista kovinta juuri terveyspalveluiden saannissa, siihen myöskin monessa ryhmäpuheenvuorossa täällä tänään on jo viitattu, ja sen takia on tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ravistellaan. Sitä kautta me saamme enemmän voimavaroja itse palveluiden parantamiseen. On keskeistä, että lähipalvelut turvataan kuntalaisille ja asukkaille kaikkialla Suomessa.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin iloinen siitä, että hallitus kykeni eilen tekemään päätöksiä kuntauudistuksen jatkosta. Se on myöskin merkki siitä, että hallitus kantaa vastuuta koko Suomesta ja kaikista suomalaisista, ja myöskin tulevista suomalaisista. (Timo Soini: Ja vastuita kanssa!)

Kun olen saanut tavata kansainvälisillä kentillä kollegoita, niin ei ole mitenkään itsestään selvää, että poliittiset puolueet ja poliittiset päättäjät kykenevät tekemään vaikeista asioista yhdessä päätöksiä ja kykenevät myöskin sovittamaan erilaisia ideologioita ja näkemyksiä yhteen. Mielestäni juuri tämä sopimisen kulttuuri on ollut yksi Suomen menestystekijä, ja sen takia olen erityisen iloinen, että jälleen kerran hallitus kykeni asioista sopimaan, ja tietenkin toivon, että tämä meidän linjauksemme saa myöskin eduskunnassa mahdollisimman laajan tuen.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitän kaikkia eduskuntaryhmiä arvokkaista näkökohdista, joita itse kukin toi tähän kuntauudistukseen, samoin koko hallitusta siitä, että olemme tässä vaativassa uudistuksessa saavuttaneet tärkeän etapin, kun kuntien kuulemisen jälkeen olemme muodostaneet jatkolinjauksen siitä, kuinka kuntauudistus nyt etenee.

Kuntauudistusta tehdään sen vuoksi, että haluamme turvata Suomessa jatkossakin julkiset palvelut kaikkialla Suomessa ja nimenomaan kuntapohjaisella järjestelmällä. Meidän mielestämme kuntapohjainen järjestelmä on kaikkein paras, tehokkain ja demokraattisin tapa järjestää asukkaiden palvelut ja kehittää alueita.

Tiedämme, että monet suomalaisten arvostamat peruspalvelut, kuten perusopetus, perusterveydenhuolto, pitkään kyettiin hyvin tasa-arvoisesti järjestämään kuntapohjaisesti, mutta nyt näkyy jatkuvasti kasvavia merkkejä siitä, että erot kuntien välillä ovat huolestuttavasti kasvaneet. Perusopetuksen aikana oppilaiden välillä saattaa olla jopa 500 tunnin ero siinä, minkä verran saavat opetusta asuinkunnasta riippuen. Tuoreen peruspalveluiden arvioinnin perusteella 80 prosenttia suomalaisista asuu kunnassa, jossa kestää yli 2 viikkoa päästä terveyskeskuslääkärille.

Tällaiset erot kuntalaisten palveluiden välillä ovat sietämättömiä. Tämän johdosta on tärkeää, että uudistamme kuntarakenteita ja niihin liittyviä palvelurakenteita. On tärkeää, että saamme niin vahvat, elinvoimaiset kunnat, että kaikkialla Suomessa voidaan jatkossakin luottaa siihen, että omassa lähikoulussa saa maailman parasta opetusta, että ihmiset, jotka ovat avun ja hoidon tarpeessa tietävät, että sitä on saatavissa. Tämän johdosta hallitus haluaa uudistaa kuntajärjestelmää sen mahdollistamiseksi, että meillä 2020-luvunkin kovenevissa haasteissa voidaan turvata julkiset palvelut kaikkialla Suomessa.

Tiedämme, että erityisen suuri paine kohdistuu juuri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin väestön ikääntymisestä johtuen. Arvioiden mukaan 2020-luvulla tuo lisätarve on noin 5 miljardia euroa kuntataloudessa. Tämän verran lisää tehokkuutta meidän pitäisi saada uusilla toimintatavoilla. Se edellyttää sitä, että ensinnäkin kuntarakennetta on uudistettava ja vahvistettava, mutta kaikkein suurin työ tulee olemaan palvelurakenteen uudistamisessa tämän uuden kuntarakenteen sisällä. Meidän on uudistettava sekä tekemisen tapoja että palveluprosesseja, ja erityisesti tähän hallitus haluaa suunnata kunnille tukea.

Tiedämme, että hallitus voi asettaa vain valtakunnallisen raamin, ja on tärkeää, että hallitus sen asettaa, mutta sen varsinaisen toteuttamisen voivat tehdä vain kunnat itse, kuntien päättäjät, asukkaat, henkilöstö, kaikki yhdessä. Sen johdosta on tärkeää, että kunnilla itsellään on mahdollisuus arvioida omaa tilannettaan oman kuntansa ja koko alueen näkökulmasta ja hakea sellaisia ratkaisuja, joilla päästäisiin seuraavat vuosikymmenet hyvällä ja turvallisella mielellä eteenpäin. Tämän muutoksen tukemiseksi hallitus on varustautunut suuntaamaan kunnille tukea nimenomaan paitsi selvitystyön käynnistämiseen myös uudistuksen onnistuneeseen läpiviemiseen, ja tässä tulemme tekemään kuntien kanssa tiivistä yhteistyötä. Se oli myös se palaute, jota kuntien lausunnoissa tuotiin esiin.

Myös oppositiopuolueet toivat omissa puheenvuoroissaan esiin sen, että kuntien uudistamista tarvitaan. Hiukan ihmettelin keskustan kannanottoa siitä, että terveydenhuolto ja sen rahoitus olisi nyt uudistettava. Ettekö usko enää kuntapohjaiseen malliin, siihen, että kunnat keräävät asukkailta verot ja järjestävät asukkaidensa palvelut? Me hallituksessa uskomme vahvasti nimenomaan tähän malliin.

Kuntapohjaisen järjestelmän vahvuus tulee nimenomaan siitä, että samat päättäjät päättävät koko kunnan palvelurepertuaarista. Ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävä politiikka otetaan kunnassa huomioon kokonaisuutena niin vapaa-ajan toimintojen, opetuksen kuin kaavoituksenkin näkökulmia suunniteltaessa. Sen johdosta hallitus haluaa edelleenkin jatkaa Suomessa kuntaperusteisella mallilla. Se on paras, tehokkain, demokraattisin malli Suomen olosuhteisiin, mutta sen jatkamiseksi meidän on vahvistettava suomalaisia kuntia.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksen peruslinja on nyt hyvällä mallilla. Hallitus on tekemällään sopimuksella linjannut keskeiset asiat, jotka kunnissa halutaan tietää. On linjattu perustehtävät, kuntien rahat, on linjattu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen perusmalli, on luotu linjaa sille, miten kuntalakia uudistetaan eli millä tavalla kuntademokratiaa tullaan kehittämään. Eli perustat ovat kunnossa, ja kunnissa voidaan keskittyä nyt tekemään sitä työtä, jonka ne halusivat, eli hakemaan kullekin seudulle, jokaiselle kunnalle, jokaiselle seutukunnalle parasta ratkaisua kunta- ja palvelurakenteeksi.

Niihin väitteisiin, että hallitus ei ole välittänyt kuntien ajatuksista ja toiveista, sanon, että se ei pidä paikkaansa. Me olemme ensinnäkin kuulleet kuntia nyt tämän prosessin aikana, ja kuulemme jatkossakin. Me olemme antaneet nyt kunnille tilaa ottaa itse vastuun oman seutunsa kehittämisestä, ja tätähän te olette keskustassakin vaatineet. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Me annamme lisäksi lisää aikaa tehdä näitä uudistuksia. Kaikki tämä yhdessä, summa summarum: kuntia on kuultu.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että kolme neljästä suomalaisesta asuu alueella, jossa lääkärin luokse pääsy kestää yli kaksi viikkoa, kahden viimeisen hallituskauden aikana myös palveluverkossa on tapahtunut muutoksia. Pienten terveyskeskusten lukumäärä keskustan johtamien hallitusten aikana meni alle puoleen. Kouluja on lakkautettu yli 650. Me kaikki tiedämme, että nykymeno johtaa rapautumiseen, valtavaan keskittymiseen, nykymeno johtaa siihen, että voi olla, että ihmisten henki ja terveys on uhan alla. Sen takia täytyy uudistaa. Minä tiedän, että te tiedätte myös, että uudistusta tarvitaan.

Nyt kun tämä on saatu oikeille raiteille, pakko on unohdettu, karttaharjoitukset on unohdettu, tämä tehdään alhaalta ylös yhteistyöllä, niin tulkaa mukaan yhteistyöhön. Tehdään meidän lapsille sellainen yhteiskunta, jossa palvelut hoidetaan myös ensi ja sitä seuraavalla vuosikymmenellä, ja unohdetaan tämä pikkupolitikointi ja nokittelu. Tämä on hanke, joka menee yli hallitus—oppositio-asetelman.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelleen tämä kuntakartta on kuitenkin hallituksen politiikan lähtökohta, ja hiukan pelottaa, että nyt kun hallitus paljasti, että aikoo siirtää näille vahvoille peruskunnille myös erikoissairaanhoidon palveluita enenevässä määrin, niin oletteko te tutustuneet tähän kuntakartan huoltosuhteeseen, mitä se on 2030-luvulla? Se on monissa niissä kunnissa, joita te esitätte peruskunniksi, sen tyyppinen, että sinne ei missään nimessä kyllä sillä rakenteella voi laittaa lisää palveluita.

Nyt tässä herääkin kysymys, aiotteko te viedä tämän 15 kuntaan, koska te myös tavallaan kerrotte samaan aikaan, että se kuntakartta ei pidä paikkaansa. Aiotteko te viedä itse asiassa tätä vielä pienempään kuntamäärään? Olen myös huolestunut valtionosuuspolitiikasta. Koska te olette kiinteistöverojen tasauksen poistaneet valtionosuuspolitiikasta, niin se kyllä viittaa siihen, että lisää rahaa ei ole ainakaan tulossa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee ministereiden ja myös hallituspuolueiden kansanedustajien kauniita puheita siitä, kuinka kuntia nyt muka kuunnellaan, niin ei voi kuin ihmetellä. Jos hallitus olisi kuunnellut kuntia ja todella ottanut tosissaan sen, mitä kunnat ovat sanoneet, niin kyllähän tämän selonteon linjaukset olisivat aivan toisenlaiset.

Edelleenkin hallitus lähtee tästä noin 70 kunnan mallista, on valmis pakkoselvityksiin, sanelemaan ja pakottamaan suurkuntiin, sellaiseen malliin, jolle ei löydy taloudellisia perusteita. On aivan selvä, ja asiantuntijat ovat tästä yksimielisiä, että tällaisella hallituksen kuntakartalla, jota on esitetty, ei tulla kestävyysvajetta korjaamaan, sillä ei tulla palveluita parantamaan, sillä ei tulla huolehtimaan laadukkaista palveluista kaikkialla Suomessa.

Kun kuunteli tässä hallituspuolueiden kansanedustajien puheenvuoroja, niin kyllä täytyy ihmetellä, että ne tulkinnatkin tästä selonteosta olivat niin erilaisia. Aivan erilainen tulkinta kokoomuksella kuin vihreillä ja sosialidemokraateilla. Eli summa summarum: hallitus haluaa bluffata (Puhemies: Minuutti on täynnä!) kyllä myös suurta yleisöä ja siirtää uudistuksen yli vaalien.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee keskustan puheita, tulee väistämättä mieleen tämä vanha sanonta, että edistyksen etujoukoissa on hankala ja haastava olla taantumusta vastaan. Kyllä te puhutte nyt kuin kumpujen yöstä noita puheitanne. Ei teillä ole mitään vastuuta tulevaisuudesta, saati että te avaisitte vähän näkemystä siitä, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee tulevaisuuteen, jotta ne palvelut voidaan turvata. Eihän tässä mistään muusta ole kyse.

Nyt on saatu kunnat mukaan tähän työhön. Katsokaa Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajan kannanottoja tältä päivältä — hän linjaa Kuntaliiton näkemyksen siinä omalta puoleltaan. Meillä on porkkanoita nyt edistää niitä hankkeita eteenpäin. Siellä on annettu aikalisää. Kyllä te olette sellainen jarrumies nyt tässä hankkeessa. On täysin vastuutonta mennä ihmisten eteen ja sanoa ja höpöttää aivan puhtaita höpötyksiä. Ottakaa nyt järki käteen ja tulkaa tekemään tätä hanketta. Tämä on kansallisesti merkittävin hanke, mitä tällä vuosikymmenellä tulee olemaan.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua täällä ja erityisesti ehkä edustaja Kiviniemen puheenvuoroja, niin tulee sellainen vaikutelma, että tästä kuntakysymyksestä ollaan hirvittävän eri mieltä. Mutta kun keskustelee ihmisten kanssa eduskunnan käytävillä ja kuppilassa, havaitsee, että itse asiassa pääasioista ollaan aika samaa mieltä. Olisi aika vaikea kuvitella, että sen paremmin keskusta kuin perussuomalaiset eivät haluaisi tehdä mitään sille eriarvoistumiskehitykselle, jota nyt tällä hetkellä kaupunkiseuduilla tapahtuu, eikä sille yhdyskuntarakenteen hyvin turmiolliselle hajaantumiselle, ja on täysin mahdoton ajatella, että jyrkinkään kokoomuslainen haluaisi viedä maaseudun paikkakunnilla asuvilta ihmisiltä kaiken mahdollisuuden vaikuttaa oman alueensa kehitykseen. (Välihuutoja) Sen takia minusta tässä vaiheessa täällä pitäisi pystyä käymään kunnollisia neuvotteluja asiasta, josta tosiasiassa ei olla yhtään niin eri mieltä kuin miltä tämän keskustelun perusteella vaikuttaa.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Kaveria ei jätetä" on hyvä periaate, mutta nyt minua huolestuttaa se, että on joitakin kuntia, jotka ovat niin huonossa asemassa, taloudellisesti heikossa kunnossa, että naapurikunnat eivät heistä välitä oikeastaan, vaan ilmoittavat vain, että emme halua teidän kanssanne olla tekemisissä, kun olette hoitaneet asianne niin huonosti. Mitä hallitus voi tehdä sen eteen, että kaveria ei todella jätetä, koska kuitenkin on kysymys siitä, että myöskin näissä kunnissa ihmisillä on oikeus hyviin ja laadullisiin palveluihin?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on laaja kokonaisuus, ja on mielestäni erittäin hyvä, että tiedonannossa on muun muassa nostettu esiin kuntien tehtäväkenttä, että samassa yhteydessä uudistuksessa on mahdollista uudistaa myös tehtäväkenttää, eli lähtökohtana on, että uusia velvoitteita ei lisätä ja normeja pyritään joustavoittamaan. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Tähänhän liittyy nimenomaan se, että tehtävien lisääminen kunnille ilman riittävää rahoitusta ei ole kestävää. Näen, että kuntauudistuksen keskeisenä tavoitteena tulee olla myös säästöjen saaminen, jotta käytössä olevat varat voidaan paremmin keskittää palveluihin ja ettei esimerkiksi tärkeistä ennalta ehkäisevistä palveluista missään tapauksessa joustettaisi. On löydettävä säästöjä mahdollisesti hallintoa keventämällä ja järkeistämällä toimintaa, ja varmasti nimenomaan nyt tarvitaan sitä kuntien innovatiivisuutta ja innokkuutta uusien hyvien käytäntöjen löytämiseen yhdessä eri kuntien kanssa.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksessa otettu aikalisä on jatkon kannalta lohdullinen merkki kuntien vakavan vastarinnan vaikutuksista. Hallitus on laskenut tässä housuihinsa. Mutta kysymys on vain aikalisästä, kun kuntavaaleista on selvittävä. Hallitus vakuuttaa tarjoavansa tasavertaiset palvelut kaikille kaikkialla maassa. Kuitenkin kuntien valtionosuuksia on päätetty jo leikata vaalikaudella 3,8 miljardia. Tällä budjettilinjalla palveluja ei turvata.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeriaitiosta näkee, mitkä puolueet tämän ovat junailleet: kokoomus ja sosialidemokraatit. Missä ovat muut hallituspuolueet? Ei heitä ollut missään, kun näistä asioista päätettiin, ei heitä ole täällä puolustamassakaan, tässä sen näkee. Tämä on kok.dem.-hallitus, kokoomus ja demarit jyräävät, ja sielläkin valtataistelu alkaa, koska köysi kiristyy.

Mutta pari sanaa pääkaupunkiseudusta. Pääkaupunkiseutua ei saa pakolla asettaa yhteen, koska Espoo on elinvoimainen, siellä on vahva perussuomalainen liike ja vielä vahvempi on ensi kerralla. Luova ristiriita: yhteistyölle liikenteessä "kyllä", yhteistyölle jätehuollossa "kyllä", pakkoyhdistymiselle "ei".

Te teitte valtavan virheen. Te irrotitte vaalipiirit nyt kuntauudistuksesta, maksoitte vihreille vaalilunnaat, ja nyt, kun tehdään sitten uudistusta, niin kuntauudistusta ja demokratiavaalipiiriuudistusta tehdään eri aikaan. Älkää jääkö tällaisten pikkupuolueiden panttivangeiksi.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on huolissaan suomalaisten terveyspalveluista. Terveydenhoitajalle ja lääkärille on päästävä nopeasti ja heidän on oltava lähellä. On päästävä jatkohoitoon ja terveempänä kotiin. Meitä kiinnostavat palvelut, teitä valitettavasti kiinnostavat vain rakenteet, arvoisa hallitus. Jopa tämän terveysuudistuksenne te uhraatte rakenteiden alle sanomalla, että sen tavoite on vain vahvistaa teidän ihannettanne suurkuntarakenteisesta Suomesta.

Kun kuuntelin puhettanne, terveyteni alkoi kärsiä. Voi, kun te todella noudattaisittekin niitä hienoja linjauksia, mitä suustanne päästätte, mutta kun pakkokaan ei ole pakko, vaan vapaaehtoinen pakko. Entä kun kunnat ovat käyttäneet sen reilun vuoden eivätkä ole päättäneet liittyä teidän haluamallanne tavalla? Sitten tulee pakkoselvittäjä. Mitä se pakkoselvittäjä tekee? Mitä se kertoo kunnille? Kertokaa, ministeri.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositiojohtaja Kiviniemen päähuomio tuntui olevan siinä, että kuntia muka ei olisi kuultu siitä huolimatta, että on suoritettu erittäin laajamittainen kuntien kuulemiskierros, ja siitä huolimatta, että tässä tiedonannossa kerrotaan, että tehdään se vielä uudelleen. Kun edustaja Kiviniemelläkin on kokemusta kuntien kuulemisesta, niin kysyisin kuntaministeri Virkkuselta, kuuleeko tämä hallitus nyt enempi tai vähempi tai yhtä paljon kuntia kuin silloin, kun edustaja Kiviniemi oli kuntaministerinä ja ajoi Paras-hanketta.

Muuten haluan kiittää keskustaa, edellisiä keskustavetoisia hallituksia, siitä, että käynnistivät tämän Paras-hankkeen, että ymmärrettiin jo silloin, että tällä kuntarakenteella yksinkertaisesti ei voida jatkaa. Tällä kuntarakenteella emme pysty turvaamaan palveluja suomalaisille 2020-luvun Suomessa. Se Paras-hanke vaan yksinkertaisesti oli niin hyvä, että sitä ei voinut jättää kesken. Sen takia sitä työtä, joka silloin kuitenkin jäi kesken, jatketaan, ja ihan keskustan viitoittamilla linjoilla kuntia kuullen kuten ennenkin.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan eri asia kuulla kuin tosissaan kuunnella ja sitten tämän kuulemisen ja kuuntelemisen pohjalta tehdä muutoksia hallituksen linjaan. Sitä hallitus ei ole tehnyt. Se on ollut vain kuuntelevinaan kuntia eikä ole tehnyt tähän omaan peruslinjaansa, noin 70 suurkuntaa Suomeen, käytännössä mitään muutoksia.

Täällä on useammassa puheenvuorossa tarjottu keskustallekin yhteistyön kättä, ja ilman muuta me olisimme valmiita sellaiseen yhteistyöhön, mitä tehtiin Paras-hankkeen aikana. Silloin todellakin yhdessä kuntien kanssa tehtiin sitä uudistusta ja parlamentaarisesti myös oppositiopuolueiden kanssa. Itse sen tiedän, kun vein sitä hanketta omalta osaltani eteenpäin. Yhtään yksityiskohtaa ei muuten päätetty ilman, että se käytettiin siinä parlamentaarisessa työryhmässä ja sitä ennen sitä edelsi todella iso kuntakuuleminen. Jos tällaisella otteella, yhteistyölinjalla, hallitus etenisi, niin silloin tästä uudistuksesta voisikin tulla hyvä.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateilla ei ole mitään tarvetta selittelyyn kuntauudistusten eri vaiheista. Olemme olleet samalla vakaalla linjalla riippumatta siitä, olemmeko hallituksessa vai oppositiossa. Samaa voisi toivoa erityisesti entiseltä vastuulliselta kuntapuolue keskustalta. Meillä ei ole myöskään mitään tarvetta lähteä siihen kilpalaulantaan, kenenkä nimissä jokin uudistuksen osa kulkee. Syy on se, että tämä kulkee juuri niillä viivoilla, mitä yhteisesti hallitusohjelmassa on linjattu, ja toistan: sosialidemokraatit ovat olleet tällä linjalla jo ainakin viimeiset 10 vuotta.

Keskusta pelottelee edelleen pakolla. Edustaja Kiviniemi voisi kertoa, minkälaista pakkoa käytitte esimerkiksi Pelkosenniemen osalta tai Sipoon osalta, ja tästä parhaana todistuksena ehkä oma puoluetoverinne Mauri Pekkarinen 5 vuotta sitten kesäkuussa. Helsingin Sanomissa Sipoon pakkoliitoksesta lainaus: "Ministerit Vanhanen ja Katainen ovat johtaneet teloituskomppaniaa silmät sumeina antamatta tosiasioiden vaikuttaa päätökseen. Sipoon kunta on ammuttu polvilleen, mutta se ei ole kuollut."

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa Sipoo-tapauksessa kyse oli osakuntaliitoksesta, joka on ollut aikaisemman lain mukaan mahdollista ja on edelleenkin mahdollista. Itse olen kannattanut, niin kuin keskusta, aikaisemminkin osakuntaliitoksia silloin, kun ne ovat olleet järkeviä. Niitä on tehty aikaisemmin ja aikaisemmilla vaalikausilla muuten kyllä todellakin useita. Mitä tulee Pelkosenniemeen, niin sen osalta ei käytetty pakkotoimenpiteitä. Se oli arviointimenettelyn piirissä niin kuin moni kunta muutenkin.

Edustaja Wideroos täällä kysyi, mitä keinoja valtiolla on, ja nimenomaan tämä erityisen heikossa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettely on oikeastaan yksi niitä parhaita saavutuksia Paras-hankkeessa. Sen myötä saatiin yhteistyössä kuntien kanssa monta kuntaa taloudellisesti jaloilleen. Erittäin iso osa niistä liittyi, ja loppujen lopuksi niidenkin kuntien osalta, jotka olivat ikään kuin ongelmakuntia, joita kukaan ei olisi huolinut, pystyttiin naapurikuntien kanssa neuvottelemaan ratkaisut. Usein siinä tarvittiin sitten vähän porkkanarahaa ja harkinnanvaraisia avustuksia, mutta keinot näihin ongelmatapauksiin meillä ovat jo nyt varsin hyvät.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se porkkanaraha oli 410 miljoonaa, jota keskusta oli valmis maksamaan siitä, että kuntaliitoksia syntyi. Niin paljon te halusitte kuntaliitoksia ja niin tärkeinä te niitä piditte. Mutta te olette kyllä nyt jähmettyneet neliraajajarrutukseen tässä kuntauudistuksessa, ja se minua hieman ihmetyttää. Te olette tässä matkan varrella vaatinut kuntauudistuksen perusteita — niitä on nyt kerrottu tässä linjauksessa, kuntien tehtävien rahoitusta. Olette vaatineet kuntia mukaan — kunnat ovat päässeet mukaan. Olette halunneet lisää aikaa — sitä on annettu. Mikä tässä nyt on vielä niin vaikeaa? Teillä on mahdollisuus kuntatasolla nyt liittyä myöskin itse siihen päätöksentekoon ja valmisteluun, hakea niitä parhaita ratkaisuja. Tulkaa mukaan, lopettakaa politikointi. Tehdään vastuullisesti parempaa Suomea.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on koko kuntauudistuskeskustelun ajan kertonut, että haluamme uudistaa palveluita, haluamme turvata suomalaisille laadukkaat lähipalvelut niin päivähoidossa, koulussa, terveyspalveluissa kuin vanhustenhoivassa. Mutta hallitus ajaa jääräpäisesti vain rakenteita. Teille itseisarvo on rajojen siirtely. Nyt tuli pikkasen lisäaikaa, ja siellä on se perälautapakko odottamassa. Odotan todella, mitä ministeri sanoo, mitä ne pakkoselvittäjät tekevät yhdessä kuntien kanssa, kun he, teitä siteeraten, menevät auttamaan kuntapäättäjiä, jos kuntapäättäjät eivät ole itse ymmärtäneet liittyä. Mitä te sanotte niille kunnille, jotka haluavat pysyä itsenäisinä? Milloin tulevat ne kriteerit? Ovatko virkamiehet jo valmistelleet kriteerit: kuinka monta asukasta kunta tarvitsee, miten nämä työssäkäyntialueet, miten talouskriteerit? Miksi ette tuoneet niitä nyt tänne eduskunnan käsittelyyn?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on ollut keskeisessä roolissa, kun kuntien toimintaa on uudistettu, ja keskusta on edelleen uudistuspuolue, mutta tässä hallituksen tiedonannossa keskeisessä roolissa ovat keinot. Keinosta on tullut pääasia ja se on se kuntarakenne. Kauniisti puhutaan tiedonannon alussa kyllä palveluista, mutta sitten todetaan myöhemmin: "- - tärkein tavoite on luoda mahdollisimman vahvat ja elinvoimaiset kunnat kaikkialle Suomeen". (Hälinää)

Palveluista puhutaan hyvin säästeliäästi, ja se on se ydinasia. Kunnan koko ja palveluorganisaation koko ovat eri asioita. Palvelut voidaan järjestää myös yhteistoiminnalla. Ei se ole himmeli. Monet himmelit ovat toimineet todella tehokkaasti. Kun te tähtäätte tähän vahvaan rakenteeseen, vahvoihin kuntiin, te määrittelette ne kriteerit, ja jos ne ovat mekaanisia, jos ne on poliittisesti määritelty, niin mikä on lopputulos? Sen jälkeen on pakkoselvittäjät. Voiko esimerkiksi (Puhemies: Minuutti on täynnä!) tämä Etelä-Karjalan sote-alue toimia yhtenäisenä… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustapuolueen puolelta tulee nyt koko ajan syytettä, että tässä keskitytään hallintoon. Te itsehän keskitytte hallintoon. Koko ajan te puolustatte vain olemassa olevaa hallintoa. Eihän se hallinto ole se itseisarvo. Kyllä kait me kaikki, jotka olemme tässä salissa, sen tiedämme, että itseisarvo on palvelut, ja palvelujen kautta pitää tarkastella, mikä hallinto tuottaa mahdollisimman tehokkaasti palvelut kuntalaisille ja kansalaisille. Ei se kuntalainen katso, mikä vaakuna siellä kunnan oven yläpuolella on, vaan hän katsoo, saako hän päivähoitoa, terveyspalveluja, vanhusten palveluja.

Yrittäkää nyt tulla sieltä poterosta ulos ja kehittää tätä palveluverkkoa meidän kaikkien kanssa yhdessä. Jotenkin tulee sellainen skeptinen mielikuva, että te vain haluatte sen hallinnon pitää vaalikoneen takia, että teille on tärkeää se, että teillä on sellainen hallinto olemassa, jota te voitte pyörittää eri puolilla maata. Ei se ole nykyaikaa. Se ei ole tätä päivää. Nyt on tultu siitä kirkkoveneestä ja kalkeeripaperista jo tänne iPad-yhteiskuntaan. Koettakaa tekin runnoa perässä pikkuhiljaa. (Naurua)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustan puolelta todetaan, että hallitus on nyt kiinni rakenteissa ja että keinot ovat tässä etusijalla. Keskusta voisi kertoa, kun sääditte — siis teidän johdollanne — 2007 helmikuussa tässä salissa lain, Paras-lain nimellä olevan lain, joka säätelee nimenomaan kuntarakennetta, miksi te silloin halusitte lain 1 §:ään nimenomaan tavoitteeksi eheyttää kuntarakennetta. Miksi te 4 §:ssä kerroitte keinoksi kuntaliitoksen ja osakuntaliitoksen? Miksi te 5 §:ssä silloin halusitte työssäkäyntialueisiin perustuvat kunnat? Olen kysynyt tätä viisi kertaa tässä salissa, enkä ole vieläkään saanut vastausta. (Välihuutoja)

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä sitä vanhat puolueet inttävät, mitä tapahtui Sipoossa, kuka sanoi mitä 2005, pykälää sinne tänne. Ei siellä historiassa tapahdu enää mitään. (Martti Korhonen: Näin se on!) — Se on näin. — Nyt pitää keskittyä siihen, että meillä on peruspalvelut, perusterveydenhuolto ja perusturva (Eduskunnasta: Perussuomalaiset!) — ja perussuomalaiset. Näinhän tämä menee.

Hyvät kollegat, me tarvitsemme tulevaisuudessa palveluita, me tarvitsemme järkevää elinkeinopolitiikkaa, ja nyt meidän pitää tehdä sellainen lainsäädäntö, että tämä on mahdollista. Siitähän tässä on kysymys. Ja kuntavaalit tulevat, se on se hyvä puoli. Siellä on aivan toiset voimasuhteet ensi syksynä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisellä hallituskaudellahan edellinen hallitus viime töikseen toi pakkolain tämän Paras-hankkeen osalta, eli se pakotti kunnat tähän vähintään noin 20 000 hengen väestöpohjavelvoitteeseen vastaamaan. Se on kuitenkin hyvä muistaa tässä keskustelussa, kun tätä käydään. En kyllä allekirjoita sitä, on siis varmasti hyviäkin yhteistyöalueita ja näin, mutta siellä on paljon syntynyt tilanteita, joissa valtuustot eivät enää päätä, montako paikkaa on vanhainkodissa ja tilataan, vaan ne päätetään kabineteissa. Siellä sitten ne samat valtuutetut istuskelevat tumput suorina ja kertovat kuntalaisille, että "emme me voi näitä asioita hoitaa". Eli kyllä tämä nyt on falskia väittää, että se systeemi, mikä on Paras-hankkeella luotu, olisi jotenkin toimiva.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kovasti meikäläinenkin tässä ihmettelee keskustan puheenvuoroa siltä osin, koska juuri kuulimme tiedonannossa sen, että vahvan peruskunnan kriteerit tulevat kesäkuussa. Vahva osuus rakennelain tulevasta lakiehdotuksesta on syksyllä siinä vaiheessa tiedossa, kun kuntia uudestaan kuullaan. Sote-uudistus etenee taas eteenpäin syksyllä, ja siinä vaiheessa on kunnilla toinen mahdollisuus arvioida tilannetta. Sen jälkeen valtioneuvosto, ja tietysti eduskunta sen jälkeen myöhemmin myöskin osaltaan, pohtii, mikä on tarkoituksenmukaisin tässä kuntauudistusprosessissa kaikkinensa.

Kuntia kuullaan siis uudestaan. Kuntien toiveen mukaisesti, kun valmistelu etenee taas portaittain eteenpäin, on vaihe kuulla uudestaan, miten mennään eteenpäin, ja keskusta arvostelee sitä menettelytapaa. Keskusta arvostelee sitä, että valtioneuvosto on valmis kuulemaan. Siihen tämä keskustelu kulminoituu tällä hetkellä, ja sitä tässä voi hyvin kukin tahollaan ihmetellä.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jottei totuus ja fokus unohtuisi, on hyvä muistaa, miksi kuntauudistusta tehdään. Yli 70 prosenttia suomalaisista asuu alueilla, joilla terveyskeskuslääkäriin joutuu jonottamaan viikkoja, jopa kuukausia. Liian moni kunta ja näissä kunnissa asuva vanhus on joutumassa monikansallisten hoivayritysten armoille. Liian monessa kunnassa työpaikkojen ja elinvoimien synnyttäminen jätetään jonkun toisen hartialle, ja liian monessa kunnassa kuntalaisen ääni ei enää kuulu. Tätä tilannetta voi katsoa joko vierestä käsiä heilutellen tai takertumalla vanhoihin rakenteisiin — mikään suomalaisten kannalta ei silloin muutu paremmaksi — tai sitten voi ryhtyä toimeen. Tästä tässä kuntauudistuksessa on kyse. Uudistus on nyt oikeilla raiteilla. Se tehdään kuntavetoisesti, ilman pakkoa ja realistisemmalla aikataululla. On jokaisen suomalaisen etu, että kuntakenttää rakennetaan yhteistyöllä, ei repimällä.

Lea  Mäkipää  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi oikein ymmärtää sitä, kun hallituspuolueet sanovat, että nyt on pallo kunnissa, koska emme me tiedä, mitä meidän pitää tulla tekemään. Vai menenkö minä sanomaan kunnanhallitukseen, että nyt, hyvät pojat ja herrat, leveät hartiat, 5—10 kuntaa yhtäkkiä liikkeelle, että lähipalvelut paranevat mutta ne kaikkoavat jopa 50 kilometrin päähän?

Me emme tiedä, mikä on valtionosuus, mikä on kunnan tehtävä, mikä on valtion tehtävä. Mitä sanon niille kuntalaisille, kun 20 sairaanhoitopiiriä lopetettiin ja sairaankuljetukset esimerkiksi menivät sairaanhoitopiireille? Mikä on niiden tilanne?

Myös sitten oikeuskansleri sanoi, että keväällä kunnille jäi hirmuisen vähän aikaa, kun otetaan tämä kokonaisuudistus. Minä nyt toivoisin, että ennen vaaleja antaisitte nämä kriteerit, mitkä ovat vahvat kunnat ja nämä muut, mitä täällä meille sanottiin. Meidän kuntapäättäjien on turha tässä vaiheessa tehdä vielä yhtään mitään, mutta jos me saamme kunnissa päättää, niin kuin täällä on nyt sanottu, (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) että jokainen kunta päättää siitä, niin ei sitten tarvitse hallituksen olla puhumassa mitään.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Virkkunen on todennut julkisuudessa, että me saavutamme miljardiluokan säästöjä sillä, että väkeä vähennetään kunnista, jos joka kymmenennen eläköityvän henkilön tilalle ei palkata uutta väkeä. Kuitenkin kun ajatellaan, että meillä kunnissa väestö koko ajan vanhenee ja he tarvitsevat enemmän palveluja, niin kysyisin arvoisalta ministeriltä, miten tämä yhtälö oikein toimii, että voitaisiin saada tällaisia miljardiluokan säästöjä. Onko kokoomuslainen ministeri viemässä kuntiin tämän valtion tuottavuusohjelman, jota myös henkilöstön leikkausohjelmaksi on kutsuttu, kun hänellä lienee tarkoitus, että kunnista vähennetään 10 prosenttia henkilökuntaa, jotta saavutetaan ne hänen arvioimansa säästöt?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Se, että kuntien tehtäväkenttää nyt arvioidaan, on varmasti paikallaan, koska viimeisten vuosikymmenien aikana kuntien reppuun on lastattu tavattoman paljon tehtävää. Tuossa syksyn alussa meillä on kattava kartoitus siitä, mitä kaikkia lakisääteisiä tehtäviä, minkä tasoisia itse asiassa, kunnille on muodostunut, ja sen jälkeen voidaan myös paremmin arvioida sitä, ovatko kaikki tehtävät jatkossakin sellaisia, että kunta on nimenomaan paras järjestäjä niille tehtäville. Tuskin kovinkaan paljon on sellaisia tehtäviä, joista kenenkään ei tarvitsisi huolehtia, ja silloin on aina pohdittava sitä, kuka on se paras järjestäjä. Monessa tehtävässä kunta on ollut erittäin hyvä. Kunta kerää asukkailta verotulot ja sen vastineeksi järjestää peruspalvelut. Se pystyy hyvin arvioimaan alueelliset erityispiirteet ja ottamaan huomioon ne paikalliset tarpeet omassa toiminnassaan. Se tekee tästä kuntapohjaisesta järjestelmästä niin hyvän ja puolustettavan, että hallitus haluaa sen varassa jatkaa myös tulevaisuuteen.

Suomalainen yhteiskunta tulee muuttumaan erittäin voimakkaasti 2020-luvulla juuri sen johdosta, että meidän ikärakenteemme muuttuu dramaattisesti. Kunnille se tarkoittaa lisäpaineita palveluiden järjestämisen näkökulmasta, ja kyllä kaikki ennakoinnit osoittavat sitä, että henkilöstön tarve kunnissa tulee kasvamaan voimakkaasti. Tiedämme, että samaan aikaan meillä on työikäistä väkeä yhä vähemmän. Ei voi ajatella, että koko työikäinen väki voitaisiin rekrytoida kuntapalveluiden pariin, ja sen vuoksi meidän on tarpeen pyrkiä uudistamaan myös kuntien palvelujärjestelmiä, automatisoimaan tiettyjä päällekkäisiä työvaiheita, mitä monessa kunnassa tällä hetkellä tehdään, kun ict-järjestelmät eivät sovi yhteen ja tieto ei liiku. Meillä on paljon mahdollisuutta poistaa erilaisia päällekkäisyyksiä ja kohdentaa se inhimillinen tekeminen nimenomaan sinne, missä tarvitaan ihmisiä ja auttavia käsiä.

Ihmettelen sitä, että keskustan eduskuntaryhmä niin voimakkaasti hyökkää kuntajakoselvittäjiä kohtaan. Kuitenkin edeltävät keskustalaiset kuntaministerit ovat asettaneet parikymmentä valtion erityisselvittäjää, ja uskoisin, että on koettu, että ne ovat olleet erittäin hyvä työkalu selvittää vaativimmilla alueilla kuntaliitosten edellytyksiä, ja itsekin olen ollut toteuttamassa Jyväskylässä kuntaliitosta, jossa meillä oli valtion erityisselvittäjä. Hän oli erittäin hyvä tuki ja apu paikallisille valtuustoille selvitystyön tekemisessä, ja valtuustot tämän työn pohjalta tekivät päätöksen kuntien yhdistymisestä. Tämä on erittäin merkittävä muutostuen väline hallitukselle myös jatkossa. Niille alueille, missä kunnilla on vaikeuksia löytää ratkaisuja, missä on erittäin vaativa liitosselvitys edessä, tarjoamme avuksi nimenomaan näitä kuntajakoselvittäjiä, joista meillä on hyvät kokemukset, ja uskoisin, että myös edustaja Kiviniemellä on, koska olette itse ollut asettamassa eri puolille Suomea heitä.

Meillä on juuri käynnistymässä valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistus, ja kyllä siinä kaikkein tärkeimpänä lähtökohtana on se, että pyrimme muodostamaan entistä kannustavamman ja selkeämmän valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän ja poistamaan siitä kuntaliitosten esteitä. Tiedämme, että monilla alueilla kunnat laskevat tänä päivänä, että ne menettäisivät valtionosuuksia, jos yhdistyisivät, ja se voi toimia kuntien yhdistymisen jarruna. Tästä syystä järjestelmää on kyllä uudistettava ja selkeytettävä, koska se on tavattoman monimutkainen.

Edustaja Wideroos oli huolissaan siitä, mitä tehdään siinä tapauksessa, että kunta uhkaa jäädä yksin. Tähän asti olemme aina voineet neuvottelumenettelyllä olla auttamassa kuntia siinä ja olemme aika menestyksekkäästi onnistuneet myös taloudellisesti vaikeassa tilanteessa oleville kunnille löytämään kumppanin ja näin saamaan palvelut taas hyvälle tolalle. Tätä työtä on tarkoitus edelleen jatkaa, eli valtio ennen kaikkea neuvotteluiden kautta on mukana eri alueilla tukemassa kuntia ja auttamassa siinä, että löydettäisiin paikallisesti kestävä ratkaisu, jolla voidaan varmistaa ihmisten peruspalvelut niissäkin tilanteissa, että kunta on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Se, että oppositiosta kuvataan nykytilannetta sosiaali- ja terveyspalveluissa kauhunsekaisella sävyllä ja samaan hengenvetoon ei sitten haluta korjata tilannetta, on kyllä aika ristiriitaista. Suomessa on jo kuntakenttää uudistettu keskustan aikana, ja nyt tartutaan myöskin sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteisiin niin, että me saamme nämä palvelut aidosti turvattua kaikkialla Suomessa. Ihmiset eivät nimittäin enää jaksa odottaa palveluiden parantamista. Siksi sen sijaan, että hallitus pysyisi poterossaan, me alamme tehdä, me alamme toimia ja viemme nyt tätä uudistusta eteenpäin.

Se, että me saamme parempaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyttä rakennettua, parantaa ihmisten hoitopolkuja, parantaa vanhustenhuollon palveluita. Se, että me saamme erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä raja-aitaa kaadettua, vähentää byrokratiaa, ja se näkyy selkeästi terveyskeskuspalveluiden parantamisena. Kuten te olette jo kuulleet täällä, niin kuntaministeri totesi hyvin selkeästi, että meillä on myöskin kunnille tulossa muutostukea nimenomaan lähipalveluiden turvaamiseen, koska se, millä tavalla tänä päivänä eriarvoisesti — riippuen siitä, missä päin Suomea asuu — ne lähipalvelut on järjestetty, ei ole enää tätä päivää. Kyllä meidän täytyy löytää sellaisia uusia keinoja, joilla voidaan palveluita viedä sinne ihmisten lähelle. Meidän pitää pystyä turvaamaan sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille niitä tarvitseville tasa-arvoisesti tässä meidän koko Suomenmaassamme.

Minä en yhtään ihmettele, että ihmiset eivät enää jaksa odottaa. Se todellisuus nimittäin, jossa paikka paikoin Suomessa eletään, ei ole hyvä todellisuus. Ihmisten pitää päästä terveyskeskukseen. Vanhusten pitää tietää, että heillä on mahdollisuus leikkauksen jälkeen saada sinne kotiin tuotavia palveluita, hoitopolut toimivat, on kuntoutusta. Tämä on inhimillisesti katsoen äärimmäisen tärkeää, ja myöskin taloudellisesti katsoen tämä on hyvin tehotonta, että me jätämme meidän kaikkein arvokkaimman asian tässä Suomenmaassa eli ihmiset hoitamatta.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskusta täällä kysyi, onko rakenteet meille itseisarvo, niin meille itseisarvo on se, että ihminen pääsee hoitoon, vaikka sitten kävisi niin, että Tiilikaisen terveys, niin kuin hän sanoi, hallituksen edistyksen tiellä alkaisi horjua. Se, että vaikka heti pääsee hoitoon, on se itseisarvo. Mutta eihän elinvoimaisessa kuntarakenteessa ole mitään pahaa. Ei siinä ainakaan edellisellä hallituskaudella ollut, kun te Paras-hankkeen yhteydessä niin itse toivoitte, ja nyt kun Tiilikainen kysyi myös, mikä on se perälauta, niin se perälauta on tässä kuntaministeri Kiviniemen aikana säädetty kuntajakolaki, jossa on mahdollisuus asettaa erityisiä kuntajakoselvityksiä. Eli ei tässä sen kummempaa pakkoa ole. Minusta tuntuu, että me alamme olla aika paljon samoilla linjoilla.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa keskustalaisille kollegoille heidän puheenvuorojaan kuunneltuani, että ottakaa nyt oikeasti se kepujarru pois päältä ja tulkaa vastuunkantajien joukkoon. Te olette kuitenkin aidosti olleet kunnista, kuntalaisista huolissanne aikaisemmin, ja nyt tuntuu ihmeelliseltä, kun hallitus tuo näin erinomaisen tiedonannon. Tähän liittyy vielä tämä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen, todellakin sellainen hanke, että tämä nyt vihdoin ja viimein lähtee eteenpäin.

Viime kaudella yritimme kovasti saada sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja rahoituslakia käyntiin, ja nyt otetaan tämänkin eteen suuri askel, jotta perusterveydenhuolto vahvistuu, jotta ehkäisevä työ vahvistuu, jotta olisi terveyden edistämistä — eli kaikki sellaiset toimet, joilla me saamme terveydenhuollon kustannuksia alemmaksi ja kunnille jäisi enemmän rahaa käytettäväksi muihin palveluihin.

Eli tulkaa nyt ihmeessä mukaan näihin talkoisiin. Kyllä tätä olisi paljon mukavampi tehdä yhdessä.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Menettelytavat tässä ja kaikessa muussakin tahtovat vaikuttaa sisältöön ja lopputulokseen. Nyt täällä sanotaan ihan oikein, että nyt siirrytään valtiovetoisuudesta kuntaperusteiseen valmisteluun. Edustaja Lindtman jopa sanoi, että SDP tämän asian järjesti, kun kokoomus ei siihen suostunut.

Hallituksen valmistelun olisi pitänyt olla alun perinkin parlamentaarisella pohjalla, niin kuin puhemies Heinäluoma tämän asian totesi viime syksynä kuuluisassa Iisalmen puheessaan. Nyt on käynyt sillä tavalla, että hallituksen valmistelutapa on päässyt myrkyttämään kuntien välisiä suhteita kentällä eri puolilla, myrkyttämään myös semmoisia suhteita, jotka ovat pelanneet aikaisemmin erittäin hyvin. Se johtuu menettelytavasta, valmistelutavasta, joka on saanut tämän pahan tilanteen, psykologisen tilanteen, aikaan kentällä eri kuntien välillä.

Nyt siis hallitus yrittää siirtyä valtiovetoisuudesta kuntaperusteisuuteen, ja se on oikea johtopäätös, jos se on totta jatkossa. (Puhemies koputtaa) Nyt kysymys kuuluukin: onko tämä kuntavetoisuuteen siirtyminen aitoa? Se nimittäin ratkaisee sen, mikä on tämä lopputulos.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston tämän päivän tiedonannossa kuntauudistuksen etenemisestä todetaan sen ensimmäisessä kappaleessa muun muassa seuraavaa: "Jyrki Kataisen hallituksen - - tavoitteena on - - vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa."

Kysyn: Kuinka tämä on mahdollista? Suomessa on 336 kuntaa, 10 336 luottamushenkilöä valtuustoissa. Jos näiden määrä pudotetaan neljännekseen, kuntia on noin 80, valtuutettuja 2 500. Kuinka tämä asia vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntasodan julistanut keskusta ei kyllä pettänyt tänäänkään. Ihan ilmeisesti te olette ihan oikeasti siinä uskossa, että maaseudun ongelmat alkoivat viime kesäkuussa, kun tämä hallitus aloitti työnsä. Itse olen kyllä havainnut, että viimeisen 20 vuoden ajan muuttoliike on ollut voimakasta, yritykset ovat keskittyneet kasvukeskuksiin ja palvelut ovat rapautuneet maaseutumaisilla kunnilla. Ja tästä 20 vuodesta pääministeripuolueena keskusta on ollut 12 vuotta.

Ihmettelen myös tämän päivän kritiikkiä. Keskusta on vaatinut aikataulun väljentämistä: nyt se väljenee. Te olette vaatineet parlamentarismia: täällä on tiedonanto. Te olette vaatineet, että pitää tuoda tietoon, miten sote-palvelut järjestetään: se on tuotu tietoon. Olette vaatineet, että tukia pitää saada ja porkkanoita ja vapaaehtoispohjalta mennään: se on etenemässä juuri näin. Eli mistä kiikastaa? Pitäisikö tunnustaa tosiasiat, kääriä hihat ja ihan oikeasti alkaa paneutumaan tähän asiaan kuntavaalipuheiden sijasta.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuntia juuri kuultiin, niin Uudenmaan kunnista tuli vahvasti viestiä siitä, että oli toiveita metropoliseutuvaltuustolle maankäytön, asumisen ja liikenteen haasteisiin. Näin ollen tämä ratkaisu voi hyvin sopia myös muihinkin kaupunkiseutuihin, mutta viestin täytyy tulla itse kunnilta. Tätä uudistusta tehdään yhteistyössä ja kuntia kuullen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on todella keskeistä se, että saadaan hyvät tasa-arvoiset terveyspalvelut, saamme meidän vanhuksemme hoidettua, laadukkaan koulun, lapsille hyvän päivähoidon. Näin ollen tämän sosiaali- ja terveyspalveluita miettivän työryhmän työ on todella keskeinen ja tärkeä, ja toivoisin, että se tekeekin hyvin tiivistä yhteistyötä myös kuntarakennetyöryhmän kanssa, jotta lopputulos on ihmisten kannalta paras mahdollinen.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua olla ilonpilaaja, mutta muistutan, että kyllä jokaisen kotikunnassa eri puolueiden edustajat ovat sen oman kunnan tilanteen mukaan tekemässä, joko jo tehneet tai tekemässä, tätä kuntauudistusta, ja siinä mielessä me olemme kaikki täällä vähän syyssä tähän kuntauudistukseen, ja hyvä näin.

Itse tuen kuntauudistusta, vaikka koen sen myös erittäin vaikeaksi. Sitä on nyt vuodesta 2009 läpikäyty kotikunnassani. Haluankin muistuttaa, että kaksi oleellisen tärkeää asiaa on: Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuden säilyttäminen, todella täytyy kokea, että voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Toinen on se, että lähipalveluista puhutaan aidosti ja rehellisesti. Silloin, kun karsitaan palveluja, niin tosiasia on se, että monesti lähipalvelu siirtyy kauemmas, mutta palveluja saadaan paljon monipuolisemmin. Sellaisiin kuntiin, joissa ei aikaisemmin ole ollut vaikkapa koulupsykologia, saadaan viikoittain tai kuukausittain koulupsykologipalvelu. Täytyy nähdä monelta puolelta tämä ja olla valmis uudistuksiin.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on kyllä surullista, että ministeri Virkkunen joko tahallaan tai tietämättömyyttään vääristelee puheitani ja sanomisiani. Olen aina ilman muuta kannattanut kuntajakoselvityksiä, jos kunnat niin haluavat, ja asetinkin ministerinä useita kuntajakoselvittäjiä.

Mutta nyt ministeri Virkkunen ei ole kertaakaan sanonut sitä, että hän ei tulisi asettamaan pakkoselvittäjiä. En ole saanut tähän kysymykseen vastausta, vaikka olen sitä useaan kertaan kysynyt. Onko niin, että hallitus on nyt kuitenkin linjannut, toisin kuin ministeri Virkkunen aikaisemmin on antanut ymmärtää, että hallitus ei aio asettaa pakkoselvittäjiä? Onko tämä siis hallituksen linja? Kun kuuntelen täällä sosialidemokraatteja, niin ymmärrän sieltä, että tämä olisi hallituksen linja, mutta ministeri Virkkusesta ja kokoomuksesta ei saa selvää. Pakolla ei tule hyvää kuntaliitosta, ja pakolla ei tule hyvää kuntaselvitystä.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi hallitus haluaa Suomeen Euroopan suurimmat jättikunnat, miksi? Missään muussa Euroopan maassa ei ole pinta-alaltaan näin valtavan kokoisia kuntia eikä myöskään keskimäärin asukasluvultaan. (Välihuutoja)

Miksi hallitus haluaa lakkauttaa neljä kuntaa viidestä? Miksi hallitus asiantuntijoiden mukaan toimii vastoin perustuslakiamme ja Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaa eli läheisyysperiaatetta? Paikallista itsehallintoa tulee kehittää järjestämällä päätöksenteko mahdollisimman lähellä niitä, joita se koskee. Miksi hallitus ajaa jättikuntia, kun ne merkitsevät selvitysten mukaan lähidemokratian ja lähipalvelujen katoamista, jopa kustannusten ja byrokratian kasvua?

Professori Mäenpää toteaa, että on nurinkurista, että kuntien tehtävät selvitetään vasta kuntauudistuksen jälkeen. Tämähän on järjetöntä: ei tiedetä, mitä tehtäviä on, ja ratkaistaan kuntajako sitä ennen. (Puhemies: Edustaja Jääskeläinen, minuutti on kulunut!) Ei myöskään tiedetä, mikä on rahoitus ja kenen pussista.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kuntien mediaanikoko, edustaja Jääskeläinen, on 5 839 asukasta. Se tarkoittaa, että puolet kunnistamme on niitä, joissa väkiluku on pienempi, ja puolet niitä, joissa suurempi kuin 5 839. Voi kysyä, mennäänkö tällä tulevaisuuden Suomessa eteenpäin turvaten peruspalvelut.

Haluaisin sanoa tähän keskusteluun, että kuntaväkeä on koolla Kuntaliitossa tänään ollut, ja minulla on, vaikka sielläkin käydään tätä debatointia, semmoinen yleiskuva, että semmoinen rauha, työrauha on laskeutumassa tämän asian ylle, ja minä toivon, että vastuulliset keskustan poliitikot ottavat tämän haasteen vastaan.

Hallituksen suunnalta kysyn vielä, edustaja Soininvaaran ja monen muun tavoin: miten aiotte nyt tätä kaupunkiseutujen asiaa ratkaista, niin että se ratkaisu olisi meillä myös käytettävissämme samaan aikaan nyt kesän kuluessa ennen seuraavaa kuntakuulemista? Erittäin huolestunut olen tästä sosiaalisesta segregaatiosta, joka liittyy myös asumisen eriarvoistumiseen.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudistus on nyt etenemässä kunta- ja kuntalaislähtöisesti hyvillä raiteilla, kuten edustaja Feldt-Ranta totesi, mutta keskusta roikkuu edelleen hätäjarrussa ja kauhukahvoissa. Ei tässä todellakaan ole mistään kummitusjunasta kyse. Kauhea on se tilanne, jos mitään ei tapahdu, ja ette tekään sitä halua. Osoitus siitä, että paitsi kuullaan, on myös kuunneltu, on tämä prosessi, mutta myös se, että metropolialueen erillisselvitys lähtee nyt käyntiin. Siihen liittyen toivon, että selvitys ei väistämättä tarkoita kolmeportaista hallintoa vaan että kuntalaisdemokratia voidaan turvata vahvojen peruskuntien ja yhden yhteistyöalustan avulla.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tunnustaa, että olen 40 vuotta ollut kunnallisvaltuutettuna. Olen ollut liittämässä oman kotikuntani (Jouko Skinnari: Tässä sitä ollaan!) ja kaikessa päätöksenteossa aina olen lähtenyt siitä, mikä on ihmisen ja kuntalaisen kannalta paras, mikä lisää ihmisen ja kuntalaisen turvallisuutta. Haluaisinkin, että tässä uudistuksessa, jossa rakenteita ravistellaan, syntyisi sen kaltaisia kuntia, joissa yhä useammat ihmiset ja yhä useampien ihmisten perheet kantaisivat enemmän vastuuta. Tämä raha tulevaisuudessa ei muuten riitä, ja sen tähden on tärkeätä, että kun tehdään uudistuksia, ne tehdään niin, että ihmiset voivat sitoutua ja olla mukana viemässä sitä uudistusta niin, että itse on vaikuttamassa sekä omalla esimerkillä että toiminnalla siihen, että ollaan tekemässä parempaa ja turvallisempaa. Siksi vapaaehtoisuus eikä pakko on kaiken uudistuksen lähtökohta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarvitaan elinvoimaisia kuntia sen takia, että meillä nimenomaan kunta on nähtävä välineenä kuntalaisten perusturvallisuuden varmistamiseksi. Siksi näitä rajakysymyksiä ei oikein enää sovi Kollaa kestää -hengessä kyllä tarkastella. Itse asiassa me tarvitsemme kansanterveyslain uudelleensynnyttämisen, perusterveydenhuollon kuntoon, siihen lähestyvän peruserikoissairaanhoidon palvelut, ja sitten meidän on vältettävä kyllä tämä paluu 30-luvulle, mitä tämä nykyinen kehitys on tarkoittamassa, eli lastensuojelun, vanhustenhuollon huutokauppaaminen halvimmalle vaatijalle. Sitähän tämä alkaa olla, eli tässä ollaan vakavalla tiellä.

Toinen asia on sitten, että kansalaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet paranevat, kun päätöksillä on kasvot. Se on kunnallisen demokratian vahvistamista. Ja kyllä ehkä eduskunnan on myös mietittävä sitä, mikä on kansalaisten perusoikeuksien vaarantuessa myös edustuksellisen demokratian vastuu. Kyllä täällä on toimittava, jos lasten ja nuorten psykiatria ei toimi ja jos kuntarakenne ja järjestelmät eivät toimi kuten kansalaisten tasa-arvo ja perusoikeudet edellyttävät.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tekee mieli kysyä nyt oppositiolta, oletteko ihan oikeasti sitä mieltä, että tällä hetkellä Suomessa jokainen kansalainen saa tarvitsemansa palvelut silloin, kun niitä tarvitaan. Saavatko he terveydenhoitoa, onko esimerkiksi vanhusten kotihoito kunnossa? Ovatko koululuokat riittävän pieniä? Onko meillä todellakin kunnallishallinto siinä jamassa, että se suoriutuu kaikista tehtävistä, joista sen tulisi suoriutua? Jos vastaus on kyllä, niin sitten ymmärrän teidän asenteenne eli mitään ei pidä tehdä, kuntalaiset tyytykööt siihen, mitä tällä hetkellä on. Minusta näin ei ole, vaan pitää tehdä jotakin tälle asialle.

Ainoa keino, mitä hallitus nyt yrittää, on se, että järjestetään meille sellaiset kunnat, jotka suoriutuvat tehtävistään. Minusta on ollut tosi ikävä nähdä, kun on pieniä kuntia, jotka ulkoistavat koko terveydenhoitonsa. Minusta meillä pitää olla kuntia, jotka pystyvät itse järjestämään terveydenhuoltonsa, (Puhemies koputtaa) jotka pystyvät keräämään verot kansalaisilta ja sitten huolehtimaan omista asukkaistaan niin, että he myös saavat ne tarvitsemansa palvelut.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muutaman kerran mainittu segregaatio. Segregaatio Suomessa on todellakin erityisesti isojen kaupunkien ongelma, ja se liittyy sekä maahanmuuttajien että syrjäytyneiden ja pienituloisten keskittymiseen tietyille alueille kaupungeissa. Hyvä, että segregaatio tiedostetaan. Sitä todellakin on olemassa, ja se myös etenee. Näillä näkymin ei ole tiedossa mitään erityistä, mikä olisi tätä tilannetta parantamassa. Tämä ei siis pelkillä kuntaliitoksilla, tulonjaolla tai sosiaaliturvan parantamisella muutu. Ihmiset tarvitsevat ensisijaisesti työtä, jolla elättää itsensä ja perheensä ja josta maksaa veroja näiden perättyjen palveluiden rahoittamiseksi. Segregaation osalta täytyy myös tarkastella yleisesti maahanmuuttopolitiikkaa: onko se nykyisellään sellaista, joka lisää segregaatiota sen sijaan, että vähentäisi sitä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kaksi asiaa on saanut hallituksen perääntymään. Kunnallisvaalit on toinen. Ihan toinen on kunnilta saatu palaute. Eli kokoomuksen pakkoliitostietä ei päästy eteenpäin, ja nyt sitten, aivan oikein, yritetään lähteä liikkeelle uudelleen, niin kuin täällä on todettu, kuntien kanssa yhteistoiminnassa. Se, että te nyt teitte päätöksen sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta, minusta ei tilannetta helpota, vaan se luo lisää epätietoisuutta tuonne kenttään, ja sen takia toivon, että sille sektorille saadaan nopeasti ohjeita, miten asioita viedään eteenpäin.

Itse tulen Koijärven kunnan, joka on liitetty Forssaan, rajalta. On 500 metriä Koijärven entisen kunnan rajalle. 25—30 vuotta liitettynä Forssaan Koijärven kunnalla ei ole kehitetty yhtään mitään. Euroopan unioni on se, joka on sitä aluetta sitten kehittänyt. (Välihuutoja kokoomuksesta) Tämä on varoittava esimerkki siitä ja selittää myöskin sen, että kehyskunnat, nämä suurten kaupunkien lähellä olevat kunnat, vastustavat tätä uudistusta sen takia, että ne tajuavat suorastaan, että niiden vaikutusmahdollisuudet heikkenevät, niiden palvelut heikkenevät. Ja kun te ette tätä yhtälöä ole ratkaisseet, (Puhemies koputtaa) niin millä te kuvittelette, että täällä pääkaupunkiseudullakaan nämä kehyskunnat teidän myrkkyjänne nielevät?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on oikein, että hallitus nyt on paaluttanut tätä aikataulua ja pyrkii maaliin. Tämä on vaikea kysymys.

Edustaja Töllille sanoisin, että on ainakin omasta mielestäni väärin, että mitään ei pystytä tekemään, kun meillä on kuntia, jotka ovat olleet muutaman yrityksen varassa ja konkurssin takia joutuneet kunnallisen tuloveroprosentin nostamaan melkein 22:een, ja silti ympäristön mielestä mitään ei saisi tehdä. Kyllä meidän täytyy viedä vastuullisesti kohti isompaa kuntarakennetta, jotta verotus sitten toimii niin kuin sen on tarkoitettu toimivan.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin kaikille kuntalaisille sosiaali- ja terveyspalvelut ovat se kaikkein tärkein, ja tällä hetkellä terveydenhuoltolain mukaan niiden järjestämisestä ja yhdenvertaisesta saatavuudesta vastaavat kunnat ja sairaanhoitopiirit. Jos jossain vaiheessa ministerit vähän arvioisivat, mitä terveydenhuoltolakiin tullaan kirjoittamaan sairaanhoitopiirien tilalle.

Sirpa  Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisilta on vahva tuki sille, että jotakin näille peruspalveluille pitää tehdä, ja tukea tulee myös rakenteiden uudistamiselle. Tästä syystä tähän hankkeeseen on hyvä lähteä. Nyt toivoisin oppositiopuolueilta luottamusta kuntavaaleihin ja kuntapäättäjiin, niihin valtuutettuihin, jotka varmaan pystyvät arvioimaan tilanteen, miten voidaan tulevaisuudessa rakentaa parhaiten niin kuntarakenne kuin palvelurakenne heidän alueillaan, jotta heidän omien asukkaidensa palvelut ovat mahdollisimman parhaat. Tästä syystä kunnilla on nyt se pallo ja kunnilla on se mahdollisuus. Luotetaan siis siihen päätöksentekoon.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua. Sehän on niin, että kritiikki kuuluu demokratiaan, mutta nyt on tärkeää korjata muutama virhe, jotka tässä keskustelussa valitettavasti opposition toimesta esiintyvät aika usein.

Tämä hallitus ei ole lyönyt lukkoon, kuinka monta kuntaa Suomessa tulevaisuudessa tulee olemaan. Me emme ole myöskään lyöneet lukkoon mitään tavoitetilaa, kuinka moneen kuntaan me tällä uudistuksella pyrimme. Se, kuinka monta kuntaa Suomessa tulee olemaan tulevaisuudessa, on kuntapäättäjien käsissä. Minusta tämä on nyt asia, joka on yksinkertaisesti tehtävä selväksi, ja minä toivon, että tätä virhettä ei enää täällä väitetä.

Toinen on se, että tämä uudistus ei perustu pakkoon, (Välihuutoja keskustasta) tämä uudistus ei perustu pakkoliitoksiin, ja sen takia minä toivoisin, että tämä pakkopelottelu, jota täällä jatkuvasti viljellään, nyt jo vähitellen lopetettaisiin. Tässä on kysymys siitä, että tätä uudistusta viedään eteenpäin kuntavetoisesti. Niin kuin täällä on aikaisemmin todettu, me hyvin nöyrin mielin rantauduimme ympäri Suomea kuuntelemaan kuntapäättäjiä. Otimme vastaan myöskin lausuntoja ja lausuntojen jälkeen olemme luoneet muun muassa uuden aikataulun, jossa luodaan edellytyksiä tämän uudistuksen paremmalle läpiviennille. Olemme tekemässä jälleen syksyllä uuden kuntakuulemisen ja sitä kautta myöskin osallistamme kuntalaisia tähän prosessiin.

Sitten täällä väitetään, että hallitus olisi rakastamassa rakenteita. No, siitä ei ole tässä uudistuksessa kysymys. Niin kuin tuossa aikaisemmin moneen otteeseen useampi ministeri on todennut, tämä uudistus tehdään yksin ja ainoastaan ihmisten takia, sen takia, että suomalaiset ovat tällä hetkellä hyvin eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen, ja valitettavasti tuo eriarvoisuus kasvaa, jos me emme tee mitään. Sen takia tämä uudistus tehdään, jotta me voimme turvata ihmisille laadukkaat palvelut kaikkialla Suomessa myöskin tulevaisuudessa. Me katsomme kuntien tehtävät, me uudistamme kuntien rahoituksen, me lisäämme kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, ja me luomme vahvoja, elinvoimaisia peruskuntia, koska me uskomme, että niillä me pystymme turvaamaan ihmisille palvelut. Minusta olisi vastuutonta olla tekemättä mitään, kun me tiedämme, mitkä haasteet Suomella ovat edessä. Sen takia toivoisin, että tätä keskustelua voitaisiin hieman rakentavammassa hengessä käydä.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että edustajat Soini, Karimäki ja Hiltunen nostivat esiin myöskin metropolialueen tärkeyden tässä, kun sekä kunta- että palvelurakenneuudistusta ollaan tekemässä. Nimittäin erityisesti metropolialueella korostuu näiden ratkaisujen tärkeys.

Hallitus on nyt omalta puoleltaan kuunnellut kuntia, ja erityisesti Uudenmaan kuntakierroksella tuli selkeästi esiin, että alueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa. Olemme tästä ottaneet kopin, ja hallitus on linjannut nyt, että näillä eväin mennään eteenpäin. Heti torstaina minä ja metropolineuvottelukunnan varapuheenjohtaja, kuntaministeri Virkkunen aiomme kuulla avoimesti metropolialueen kuntia metropolineuvottelukunnan alla ja linjaamme sitten omalta osaltamme, mitä tuo esiselvitys metropolialueella voisi tarkoittaa. Niin kuin edustaja Soini, joka nyt enää ei ole paikalla, tässä jo vähän aloitti, kyllä se tarkoittaa käytännössä todella kovasti ylikunnallisen yhteistyön suuntaan menemistä myöskin tällä metropolialueella. Se tarkoittaa kilpailukykyyn, segregaatioon ja perustaviin maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymyksiin puuttumista, mutta se voi tarkoittaa myöskin paneutumista ympäristöasioihin ja moneen muuhun.

Nyt pitää avoimesti käydä kuntien kanssa keskustelu siitä, mikä olisi metropolialueella tärkeintä, mitkä olisivat ne yhteistyön eleet, joilla lähdetään liikkeelle. Ja vielä kerran: Tällä alueella, metropolialueella, tarvitaan sekä kuntarakenteen uudistuksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa. Nyt tämä prosessi alkaa esiselvityksellä, ja tulemme tässä myöskin kuulemaan työrukkasemme kautta eli metropolineuvottelukunnan kautta tämän alueen kuntia, ja kuntakuuleminen on sitten syksyllä vielä edessä. Toivon, että tämä metropoliratkaisukin on ainakin pääpiirteissään tiedossa ennen kuin 1.5. rakennelaki astuu voimaan.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Palaan näihin ministeri Guzenina-Richardsonin äsken puheenvuorossaan esille tuomiin lähipalveluihin. Haluaisin rautalankamallin tästä, kun täällä puhutaan, että "kuntalaisten huoli lähipalveluista korostuu aivan erityisesti kuntaliitostilanteessa". Se on aivan totta. Ja sitten täällä puhutaan, että "on tärkeää panostaa lähipalvelujen tehokkaaseen kehittämiseen osana kuntien muutostukea". Tästä kysyisin, määritelläänkö tämä lähipalveluihin panostaminen korvamerkittynä tukena, osana kuntien muutostukea, vai saako kunta itse päättää, miten se nämä rahat käyttää.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että hallitus tulee tarvitsemaan pakkoselvittäjää selvitäkseen tästä tilanteesta eteenpäin. Meillä on käsittelyssämme hallituksen tiedonanto, joka päättyy luottamusäänestykseen. Sillä laitetaan hallituspuolueitten rivit suoriksi. Tämän keskustelun perusteella meillä on kokoomuslainen ja sosialidemokraattinen linja. (Sosialidemokraattien eduskuntaryhmästä: Ei ole!)

Arvoisa herra puhemies! Voi kunpa tämä paperi sisältäisi vastauksia niihin kysymyksiin, joihin esimerkiksi me keskustalaiset tulevana viikonvaihteena Rovaniemellä vastaamme meidän kunta- ja aluehallinnossa mukana oleville ihmisille: miten tässä maassa kaikkein keskeisin asia, sosiaali- ja terveyspalvelut, jatkossa turvataan, miten ikääntyville ihmisille palvelut viedään kotiin, miten ennalta ehkäisevä terveydenhuolto hoidetaan, miten lasten syrjäytymistä ehkäistään. Me joudumme vastaamaan heidän kysymyksiinsä, ja voin sanoa, että vaikka otan nämä keskustalasit pois päästäni, tästä paperista niitä vastauksia ei löydy.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että hallitus on tuonut seuraavat askelmerkit siitä, miten kuntalaisten palvelut turvataan sen jälkeen, kun kuntia on todella perusteellisesti kuultu. Hallitukselle on kaikkein tärkein tavoite se, että jokainen suomalainen saa laadukkaat palvelut. Näyttää siltä, että oppositiolle on kaikkein tärkeintä se, että te jatkatte pelottelua. Teillä on pakonomainen tarve pelotella ihmisiä. Itseäni pelottaa se, kuinka te noin kylmästi käännätte selkänne omalle lapsellenne. Tämä työhän, kunta- ja palvelurakenneuudistus, on suoraa jatkoa sille työlle, mitä keskustaministerit ovat tehneet.

Ehkä kaikkein pelottavinta kuitenkin olisi se, että hallitus ei näin ripeästi tekisi tätä uudistusta. Eikö pelottavaa olisi se, että me jättäisimme kunnat yksinään sinne rapautuvien palveluiden ja eriarvoisuuden kasvun kanssa? Minusta tuntuu, että keskusta uskaltaa vastustaa tätä hallituksen työtä vain sen takia, että te luotatte, että me viemme tämän uudistuksen maaliin ja turvaamme suomalaisten elinvoimaiset kunnat ja palvelut.

Mutta kysyn vielä tässä, kun tähän tiedonantoon on (Puhemies koputtaa) kirjattu jotakuinkin sanatarkasti vain se, mitä hallitusohjelmassa (Puhemies: Tiiviisti, edustaja Sarkomaa!) puhutaan sote-uudistuksesta, voisiko vähän saada lihaa luiden ympärille, vähän jatkoa siihen, mitä hallitusohjelmassa olisi. Se varmasti lohduttaisi (Puhemies koputtaa) monia, ei vain keskustaa vaan myös hallituspuolueita.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Elinkeinotoiminta on erittäin tärkeää ja se, mistä kunta saa tulonsa. Siinä mielessä yksityiset työpaikat ratkaisevat kunnan ja alueen menestyksen. Tähän tässä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Toinen asia on sitten se, millä tavoin, millä kustannuksilla energia järjestetään, millä kustannuksilla järjestetään juomavesi ja miten hyödynnetään jätettä. Tässä mielessä on hyvä Lahdessa Lahti Energian pelkästä jätteestä toimiva laitos, josta tulee puolet Lahden lämmöstä, 30 prosenttia Lahden sähköstä, ja vielä hoidetaan samassa kaikki helsinkiläisten jätteet.

Sitten on se tärkeä asia, miten tämä perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito hoidetaan. Me Päijät-Hämeessä olemme nyt perustaneet yhteispäivystyksen, johon 11 kuntaa, lähes 200 000 asukasta, tulee, ja siinä ratkaistaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ratkaisu samassa talossa. (Puhemies koputtaa) Siihen liittyy sitten myös se, miten ensihoito järjestetään, minkälainen ambulanssi ajaa pihaan, (Puhemies: Edustaja Skinnari, minuutti on mennyt!) miten hyvin varustettuna, tuolla syrjäseudulla.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen, te sanoitte, että sote-uudistuksen tulee tukea kuntarakenneuudistusta. Muuten meni oikein, mutta sanajärjestys vähän väärin. Kuntarakenneuudistuksen tulee tukea sote-uudistusta. Kyllä se niin on, että palvelut ovat kaikki, rajat eivät mitään tässä tapauksessa. (Välihuutoja oikealta)

Sote-uudistuksesta nousee vastattavaksi kaksi kysymystä. Kuinka monta sote-palvelujen järjestämiseen aidosti kykenevää kuntaa syntyy? Alle 100 000:n väestöpohjalla sote-palvelujen järjestäminen, tuottaminen ja rahoittaminen ei kunnolla onnistu.

Toiseksi, mihin asettuu erva-alueiden ja kuntien ja sote-alueiden välinen raja erikoissairaanhoidossa? Me voimme rakentaa ainutlaatuisen, yhtenäisen ja ehyen terveydenhuollon, mutta voimme myöskin pahimmillaan romuttaa suomalaisen jo nyt hyvän erikoissairaanhoidon.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntaliitoksista seuraa väistämättä palveluiden uudelleenjärjestely. Tutkimusten mukaan liitossopimuksiin kirjatut periaatteet palvelutason säilyttämisestä maaseutualueilla ovat olleet niin kuin veteen piirrettyjä viivoja. Monissa jo toteutuneissa suurkuntaliitoksissa maaseutualueilla palveluiden heikennykset ovat alkaneet pikavauhdilla yhdistymisen jälkeen.

Lähtölistalla ovat olleet muun muassa terveyspalvelut, pankkipalvelut, koulut, kirjastot ja lopulta kaupat. Näillä toimenpiteillä alueella asuvat ihmiset pyritään pakkosiirtämään lähelle keskusalueita. Näitä ihmisiä ei paljon lohduta se, että ministerit kallistavat päätään ja nyökytellen sanovat ymmärtävänsä tuskan, sitä kuitenkaan tarkoittamatta.

Arvoisa ministeri! Mitä vastaatte näille ihmisille? Vetoaako hallitus kaikkien palveluiden kohdalla kustannustehokkuuteen?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy kyllä todeta, kun tässä ministeri Urpilainen kovasti sanoi, että tämä tulee tapahtumaan kuntavetoisesti, niin minä kyllä pistän mieleeni ja sydämeeni nämä sanat, kun tässä tulevina kuukausina ja vuosina tehdään tässä salissa tämän hallituksen johdolla näitä päätöksiä.

Mutta sitten totean kyllä sen, että on jotenkin minusta onneton ollut tämä keskustelun sävy. On kuuden puolueen hallitus, ja te vain hymistelette. (Välihuutoja vasemmalta) Te ette löydä niin kuin minkäänlaista kritiikin kohtaa tästä linjauksesta, mitä on tehty, ja vaikutatte loukkaantuneilta, kun keskusta esittää aiheellisia kritiikin huomioita tähän asiaan.

Tämä on niin, että tässä ei ole nyt kyllä mitään muuta uutta kuin tämä aikataulu, ja se on tehty sen takia, että kuntavaalit ovat syksyllä. Toisekseen tästä tiedonannosta: sen merkitys on kyllä se, että te, hallitus, sitoutatte nämä hallituspuolueitten edustajat siihen, että nyt tällä rotulilla viedään tämä uudistus eteenpäin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen siitä iloinen, että nyt keskustan ei enää tarvitse kysyä kysymisen jälkeen tai pelätä, että kyseessä olisivat pakkoliitokset. Ministeri Urpilainen vastasi selkeäsanaisesti äsken tähän kysymykseen, joten eiköhän pistetä sille pelolle nyt jo piste.

Mutta, arvoisa keskusta, minä en päässyt kyllä millään selville siitä tieteenlajista, mitä edustaja Kiviniemi täällä sovelsi analysoidessaan tätä kuntaliitosta. Mutta jos puhutaan tilastotieteestä, niin teidän aikananne, kun olette ollut pääministeri tai kuntaministeri, 112 kuntaa on liitetty yhteen — tämä on tilastotiedettä — 569 peruskoulua on lakkautettu ja yli 100 terveyskeskusta on lakkautettu.

Minä kyllä ihmettelen sitä, miten se, että vapaaehtoisia kuntaliitoksia tehdään tämän hallituksen aikana, olisi sitten enemmän syntistä kuin se, että se tehdään edellisen hallituksen aikana. Mitä tulee pakkoon, jota tämä hallitus siis ei tule soveltamaan, niin kun googlaa pari sanaa yhteen "Mari Kiviniemi" ja "pakkoliitokset", niin näitä osumia tulee kovin paljon. Täällä muun muassa kuntaministerinä Kiviniemi kannatti kuntaliitosselvityksen tekemistä vastoin kunnan tahtoa Kemijärvellä ja Pelkosenniemessä jne. Täällä puhutaan, että Kiviniemen mielestä myös pakkoliitokset ovat mahdollisia jnp. Näin pakottava linja tällä hallituksella ei kuitenkaan ole.

James Hirvisaari /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä puhutaan paljon siitä, että kaikilla olisi yhdenvertaiset palvelut. Suurissa yksiköissä on esimerkiksi terveyspalveluissa pitkiä jonoja, mutta monissa pienemmissä kunnissa tilanne on parempi ja jopa hyvälläkin mallilla eli nopea palvelu ja lyhyet matkat. Lieneekö tämä nyt semmoista tyypillistä tasapäistämispolitiikkaa, jonka seurauksena palvelut monilla paikoilla nykyisestään tosiasiassa huononevat? Se ei hyvältä kuulosta. Lahden seudulla juuri pari vuotta sitten liitosta selviteltiin, ja se hanke sai osittain juuri tästä syystä täystyrmäyksen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tästä keskustelusta kuntalaisille eri puolella Suomea joko sitten radion, television viestittämänä tai eri tiedotusvälineitten myötä tulisi kuva, että me olemme aidosti kiinnostuneita kuntalaisten hyvinvoinnista. Lopullinen päätavoite, tärkein tavoite, on, että ne palvelut, mitä ihmiset hyvinvointiinsa tarvitsevat, että niitä todella suunnitellaan, niitä toteutetaan, niitä lähdetään uudistamaan ihmisten tarpeista käsin, hyvinvoinnista, kuntalaisten tarpeista eri puolilla Suomea.

Pikkusen harmittaa se, jos nyt tässä jää pelkomomentti tai sellainen, että me olemme sillä lailla erimielisiä, että se estää sitten ihmisten luottamuksen. Nyt on ollut puhetta, että kunnat ehkä eivät luota valtioon, mutta minä uskon, että kaikki se, mitä tästä eteenpäin tehdään jatkoselvityksissä, kun sitä viedään kuntavetoisesti, niin kuntien ja valtion välinen (Puhemies koputtaa) yhteistyö myös tässä tiivistyy ja etsitään todella yhdessä parasta mahdollista ratkaisua, koska uskon, että meillä kuitenkin on yhteinen tavoite: jokaisen kuntalaisen hyvinvointi.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minusta pahasti tuntuu siltä, että keisarilla ei ole vaatteita päällään. Täällä nyt sanotaan sillä tavalla, että lääke on, että ideologisesti keskitetään, siitä vasemmisto ja oikeisto ovat samaa mieltä. Mitä sillä pystytään korjaamaan? Siitäkin on tullut erilaisia painotuksia täällä. Sillä pystytään korjaamaan yksityisten marssi terveydenhuoltopalveluitten piiriin, sillä pystytään korjaamaan vanhustenhoito, terveydenhuolto, erikoissairaanhoito, koululuokkien koko, koulupudokkuus ja syrjäytyminen. Kaikki tämä voidaan tehdä isommilla yksiköillä, palveluita keskittämällä niin kuntapuolella kuin sosiaali- ja terveyspuolella. Minusta tämä ei ole kovin uskottava ajatus.

Hyvin mielenkiintoista on myöskin tämä sosialidemokraattien taisteluhuuto ja nuorten armeijan esiinmarssi kokoomusta vastaan. Tehän yritätte nyt esiintyä vaihtoehtona kokoomukselle. Se ei ole kyllä missään määrin uskottavaa. Kyllä vaihtoehto keskittämiselle löytyy täältä keskeltä. Teillä on ajatus viedä isompaan (Puhemies koputtaa) yksikköön ja ideologisesti keskittää palveluita niin terveydenhuollossa kuin kuntapuolellakin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustaja Skinnarille. Nyt tuli hallituspuolueiltakin roimasti järjen ääntä, sillä tästähän on kysymys: kuntien elinvoimaisuuden ja elinkeinoelämän kehittämisestä. Aivan kuten edustaja Saarakkala ansiokkaasti otti esille, me olemme riippuvaisia eurotaloudesta ja maailmantaloudesta ja ikärakenne ei voi olla se ainoa turbulenssi, jonka vuoksi tämä muutos tarvitaan, ja minäkin peräänkuulutan sitä kuntien elinvoiman kehittämistä.

Tällä viikolla Oulussa järjestettiin arktinen seminaari, jossa nimenomaan korostettiin ministeri Tuomiojan johdolla Koillisväylän meille avaamia mahdollisuuksia ja mahdollisuuksia myös siihen Venäjän-kauppaan. Siitä minä haluaisin keskustella enemmän, mikä meidän kuntatalouksien tulevaisuus on. Kuntaselvittäjät sinällään ovat aivan ok, mutta mikäli olen oikein havainnut, niin samoja nimiä siellä on tulossa. Onko sieltä tulossa mitään uutta? Meillä oli selvitysmiehiä juuri nimenomaan selittämässä kuntaliitoksia, mutta muitten vaihtoehtojen puolustajia on ollut sangen vähän.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta vastustaa täällä nyt yhtä sun toista asiaa. Teidän mielestänne jopa selvittäminen on jotain sellaista, mitä pitää nyt vastustaa. Eikö teidän mielestänne olisi hyvä, että kuntalaiset eri puolilla Suomea saisivat tietää, millaisia vaihtoehtoja heillä on, että he saisivat tietää, että jollain toisella rakenteella heillä voisi olla paremmat palvelut, lyhyemmät terveyskeskusjonot, vireämpi elinkeinoelämä ja sitä kautta työpaikkoja? Näille kaikille pakkokammoisille tässä salissa sanoisin, että jatkuvastihan me täällä säädämme erilaisia pakkoja, joita laeiksikin kutsutaan. Jos huomaamme, että kansalaisten hyvinvointipalvelut ovat uhattuina, niin vähintä, mitä me voimme tehdä, on vähintäänkin edes selvittää asia.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä reilun kahden tunnin aikana käydystä keskustelusta on tullut kyllä sellainen kuva, että keskustan innovaatio tähän meille kaikille tärkeään kunta-asiaan lähinnä sopii tuonne teidän viikonlopun puoluekokoukseenne Rovaniemelle kuntamörköpiirileikiksi. Ihan selkeätä uutta avausta tai oikeastaan vanhojen linjojen jälkeen eteenpäin menemistä ei teidän puheenvuoroissanne ikävä kyllä ole tullut, mutta haluan siitä huolimatta hyvätapaisena sosialidemokraattina kiittää keskustaa Paras-hankkeesta. Tämän jatkoahan tämä kaikki työ tällä hetkellä on. Nyt kuitenkin oppositio haluaa puhua vain kartoista ja pakosta, kun hallitus puhuu kuntien palveluista.

Arvoisat keskustalaiset, tulkaa mukaan, se on täällä toistettu useamman kerran. Teitä tarvitaan varsinkin, kun perussuomalaiset ryöstöviljelevät teidän tontillanne huolellaan maaseudusta ja ikävä kyllä vielä kaiken lisäksi meidän kaupunkilaisten kustannuksella.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaliskuussa viimeksi keskustelimme täällä salissa kuntauudistuksesta. Silloin edustajilla ja kunnilla oli huoli siitä, että kuntauudistusta valmistellaan erillään sote-uudistuksesta. Nyt ne kulkevat käsi kädessä, ja tämä on mielestäni osoitus siitä, että kuntia on kuunneltu eikä pelkästään kuultu, niin kuin oppositio täällä väittää.

Huoliakin tähän kuntauudistukseen liittyy. Kysyisinkin, ministeri Virkkunen: onko ministeriössä valmistauduttu mahdollisten kuntaliitosten myötä syntyviin vaalipiiriuudistuksiin? Kevään aikana esillä olleissa karttaharjoituksissa on ollut suunniteltuna vaalipiirirajat ylittäviä kuntaliitoksia, ja tuoreessa muistissa meillä täällä on, etteivät vaalipiiriuudistukset ole helppoja.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä todeta taas selkeästi se, että keskusta kannattaa uudistuksia. Puolitoista vuotta sitten meillä oli selkeä yhteisymmärrys siitä, miten uudistuksessa edetään. Se yhteisymmärrys loppui vähän yli vuosi sitten vähän ennen eduskuntavaaleja, ja sen yhteisymmärryksen kaatoi kokoomus. Hallitusneuvotteluissa linjattiin itsetarkoituksellisesti kuntarakenne ja hylättiin vaihtoehtoiset ratkaisut. Meillä oli sitä ennen yhteisymmärrys, että edetään uudistuksessa parlamentaarisessa valmistelussa. Kokoomuksen nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja sanoi vielä viime kesänä ja syksyllä: tähän uudistukseen ei tarvita oppositiota ja keskustaa vesittämään hanketta. Jos te haluatte, että tehdään yhteistyössä, olkaa myös sitä mieltä, älkääkä hurskastelko tässä asiassa. Tässä asiassa on yhteinen vastuu, ja meillä on yhteinen huoli palveluiden turvaamisesta. Puhutaan niin kuin asiat ovat.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuruus ja pakko eivät takaa pienelle ihmiselle yhtikäs mitään. Eivät asiat parane Helsingissä edes kaavoituksessa ja terveyspalveluissa, jos Espoo ja Vantaa liitettäisiin Suur-Helsinkiin. Demokratia ja palvelut karkaavat osittain jo nyt kaupunkilaisilta. 70 kunnan Suomi tuhoaisi tässä maassa palvelujärjestelmän, tasa-arvon ja demokratian. Jo kauan sitten kaupunginosavaltuustot olisivat olleet Helsingissä lähidemokratian alku, ei sitten, kun Helsinkiin liitetään Espoo ja Vantaa.

40 000 vuosaarelaisella — se on kaksi kertaa Iisalmi — ei ole yhtään kaupunginvaltuutettua. Kuka edustaisi vuosaarelaisten tarpeita? Ei kukaan. Suur-Helsingin valtuustossa valtuutetut eivät varmaankaan tietäisi, missä on Ilola tai Metsälä, puhumattakaan ihmisten tarpeista.

Tällaista kuntauudistusta, joka unohtaa ihmisen, perussuomalaiset vastustavat. Katson hyvin tarkkaan (Puhemies koputtaa) ministeri Kiurua: olette paljon vartijana jälleen täällä metropolialueella.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa linjattiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen, ja siihen sitoutuivat kaikki hallituspuolueet, eikä niin kuin täällä on väitetty, että se olisi jonkun yksittäisen puolueen näkökulma. Tavoitteeksi asetettiin kaksiportainen malli, jossa on nykyistä vahvempi ja laadukkaampi sosiaali- ja terveydenhuollon perustaso sekä entistä vaikuttavampi ja laadukkaampi erityispalvelutaso.

Nyt hallitus jatkaa tätä työtä kuntakierroksella, jonka jälkeen selkeytetään ja päätetään perustason ja erityistason työnjako elikkä se, miten järjestetään lähipalvelut, perustason palvelut sekä myös erityistason palvelut. Tämä on erittäin tärkeä ja vaativa vaihe, ja sen takia on myös erittäin tärkeää, että tässä kuntakierroksessa ja tässä työnjaossa onnistutaan parhaalla mahdollisella tavalla. (Puhemies koputtaa) On myös tärkeää, että kuntakierroksen aikana tuodaan oikeata tietoa, ettei tämä keskustan antama väärä, lietsova tieto leviä väärin kentällä. (Puhemies: Edustaja Kiljunen!) Kysyn vielä peruspalveluministeriltä, miten tämä jatkotyöskentely tältä osin jatkuu.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mennään konkreettisesti kuntauudistuksen etenemiseen ja Pohjanmaalle. Siellä ei pientä ihmistä jätetä. Vaasan ja Vähänkyrön tuleva kuntaliitos on hyvä esimerkki kuntauudistuksen etenemisestä, vaikka yhteistä maarajaa ei olekaan. Entisten keskustakuntaministereiden mukaan se ei ollut mahdollista kuntajakolain mukaan, kun yhteistä maarajaa ei ole, mutta nyt se mahdollista. Jopa epäilevät tuomaat Vähänkyrön kunnan puolella ovat ymmärtäneet kuntien yhteenliittymistarpeen. Uskon, että valtioneuvoston päätös saa vauhtia alueen muihinkin kuntiin kuntien yhdistämisessä ja kuntauudistus etenee, kunhan vain valtioneuvoston päätös tulee.

Arvoisa puhemies! Kysynkin kuntaministeri Virkkuselta: milloin valtioneuvosto tekee lopullisen päätöksen Vaasan ja Vähänkyrön yhdistämisestä ja päästää meidät Vaasassa ja Vähässäkyrössä pannasta?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti semmoiset ratkaisut, jotka antavat enemmän vastauksia kuin herättävät kysymyksiä, ovat yleensä olleet ihmisten suosiossa. Näin äkkiluettelemalta, erityisesti liittyen tähän kuntauudistuksen keskeisimpään osaan, sosiaali- ja terveyspuolen rakenteisiin ja isoihin ratkaisuihin, tuntuu, että enemmän on nyt kysymyksiä kuin vastauksia.

Jäin esimerkiksi pohtimaan näitä rakenneratkaisuja. Viime viikolla täällä käytiin laaja keskustelu tietohallinnosta, sosiaali- ja terveyshallinnon palveluista tietotekniikan osalta. Ne ovat valtaisan retuperällä. Onhan varmistettu, että tämän uudistuksen myötä tämä asia menee parempaan suuntaan eikä ole luvassa lisäsählinkiä?

Mitä tapahtuu henkilöstölle? Jatkuva muutospaine on vallannut kuntakentän viime vuosina. Miten rauhoitetaan tilanne ja osoitetaan, miten työpaikat säilyvät, miten tilanne tasaantuu? Miten ratkaistaan yksityisen ja julkisen palvelutuotannon dilemma, mitä erityisesti sosialidemokraatit täällä ovat nyt pitäneet ansiokkaastikin esillä? (Puhemies koputtaa) Neljänneksi: tämä ei vastaa suureen murheeseen heikkenevästä huoltosuhteesta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että hallitus on kuunnellut kuntia ja kuntalaisia. Tämä kuntalähtöinen lähestymistapa on välttämätön, sillä alueilla tiedetään alueiden asiat parhaiten ja meillä on kovin erikokoisia ja eri tilanteissa olevia kuntia Suomenmaassa. Myös linjaus lisäajasta tuli tarpeeseen. Se on erittäin hyvä. Nyt vain kuntien sitten pitäisi ottaa tästä hallituksen heitosta koppia, ryhtyä toimimaan, jotta ne pystyisivät turvaamaan tulevaisuutensa myös vuosikymmenten jälkeen.

Mielestäni yksi hyvä asia, johon tämä uudistus antaa mahdollisuuden ja aikaa, on kuntien yhteistyö. Jo nyt osassa Tampereen ympäristökuntia on hyvää, osin poikkeuksellisenkin ennakkoluulotonta yhteistyötä, jota pitäisi kehittää, laajentaa, syventää. Nyt kysyisinkin ministeri Virkkuselta: miksi emme näillä toimivilla alueilla, joita varmasti on muuallakin kuin meidän Tampereen ympäristökunnissa, vauhdittaisi tätä hyvää yhteistyötä, jolloin kuntarajat voisivat jäädä luontevasti paikalleen mutta uudistuksen perusajatus toteutuisi?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selkeistä vastauksista ja tästä tiedonannon linjauksesta huolimatta ihmettelen keskustan jatkuvaa vastustamista ja pelottelua, vaikka juuri äsken edustaja Tölli aivan selkeästi tunnusti jälleen kerran sen, että uudistamista tarvitaan. Te tarjoatte meille hallituspuolueen kansanedustajille tukiopetusta, ja minä kyllä haluaisin tarjota tukiopetusta teille, erityistukiopetusta ministeri Virkkuselta, jotta teille selviäisi, että hallitus ei todellakaan hyväksy kuntien eriarvoistumista ja haluaa taata kuntalaisille yhdenvertaiset laadukkaat palvelut sekä ennen kaikkea parantaa kuntalaisten äänen kuulumista lähidemokratian kehittämisen muodossa.

Ihmettelen myös sitä, että kun puhutte ihmisistä ja heidän palveluistaan, te ette puhu niistä ihmisistä, jotka tekevät töitä kunnissa. Heitä on 430 000 henkeä. Siinä porukassa tapahtuu paljon eläköitymistä. Olisin toivonut tukea siihen, että me saamme kunta-alan houkuttelevaksi, jotta jatkossakin riittää niitä tekeviä käsiä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus valmistautuu syksyn kuntavaaleihin tiedonannolla, jossa ei sanota mitään. Hallitus on herkistynyt laatimaan kuntauudistukselle eettisen ohjeen, joka sopii paremmin rauhanpalkinnon tavoitteluun kuin kuntauudistuksen eteenpäinviemiseen.

Ministeri Kiuru, esimerkiksi metropolialueen vaihtoehdolle ei ole esitetty mitään konkreettista lähtökohtaa. Mihin tulevat hallintoselvitykset voivat perustua, kun ei tiedetä, minkälaiselle kuntakokonaisuudelle uutta hallintomallia haetaan?

Kuntatiedonanto on ristiriidassa hallituksen muiden lakihankkeiden kanssa. Jos lähtökohtana on se, että kuntien velvoitteita ei lisätä, miksi ihmeessä me teemme vanhuslakia? Eikö vanhuslain lähtökohta ole velvoittaa ja valtion turvata velvoitteet valtionavustuksin? Mutta mitä me teemme? Leikataan, ja leikataan jatkossakin.

Pitääkö tiedonannosta päätellä, että halutaan laatia lakeja, jotka näyttävät hyvältä paperilla mutta eivät velvoita mihinkään? Pakkoselvityksistä ja pakkoliitoksista muistutan, mitä sanoi kenraali Ehrnrooth aikoinaan: joukkoja johdetaan aina edestäpäin, ei pakolla, ei käskemällä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tiedonanto, jolla ei todellakaan voi kuitata parlamentaarista käsittelytapaa, ei itse asiassa ole antanut mitään uutta tietoa suurimmista ja keskeisimmistä kysymyksistä elikkä palveluiden kehittämisestä. Mitään uusia linjauksia palveluprosessien kehittämisestä, palveluitten tehostamisesta tai vaikkapa rahoitusratkaisuista ei ole kuultu. Totta on se, että hallitus puuttuu enemmän rakenteisiin, ei palvelujen kehittämiseen ollenkaan, ja suurkunnan hyödyt ovat yhä edelleen todistamatta.

Arvoisa ministeri Virkkunen, tiedonannon mukaan keskuskaupunkien asemaa tullaan vahvistamaan. Kysynkin: Merkitseekö se sitä, että sairaanhoitopiirien tapaan myöskin maakunnan liitot lakkautetaan? Kuka silloin kantaa vastuuta aluekehittämisestä ja elinkeinojen kehittämisestä?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostavat mahdolliset tulevat sote-alueet. Oman ymmärrykseni mukaan siinä on tavallaan kaksi tietä. Ensimmäinen tie on se, että on tämä vahva kunta, joka pystyy tarjoamaan kuntalaisilleen palvelut, ja sitten tämä vahva kunta voi tarjota ja järjestää ympärillä oleville pienemmille itsenäisille kunnille niitä terveys- ja sote-palveluita, mitä ne eivät pysty järjestämään. Toinen tie on tietysti se, että tämän vahvan kunnan ympärillä olevat pienet kunnat muodostavat keskenään sote-alueen ja sillä tavalla järjestävät sitten nämä palvelut. Kumpiko tie on hallitukselle sopivampi? Oletteko ehtineet sitä miettiä? Itse ajattelen, että tämän vahvan kunnan varaan järjestettävät ympärillä olevat palvelut ovat myös ne, jotka kestävät tulevaisuudessa ja takaavat sen, että pienten kuntien palvelut tulevat varmasti järjestetyiksi.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten edellä muun muassa edustajat Eestilä ja Sarkomaa totesivat, on hyvä asia, että hallitus päätti antaa selvät askelmerkit kuntauudistuksesta. Tuntuu siltä, kuten täällä monta kertaa on kuultu, että asiaan liittyy niin paljon huhupuheita ja väärintulkintoja, että on enemmän kuin paikallaan tehdä eräänlainen välitilinpäätös siitä, millaisia vastauksia kunnilta on saatu ja miten tässä edetään. On ilahduttava tieto, että 85 prosenttia kunnista näkee tarpeellisina ainakin jonkinlaisia uudistuksia palvelurakenteeseen ja kuntiin.

Erityisen ilahtuneena kuuntelin ministeri Kiurun puheenvuoron. Haluankin kiittää hallitusta siitä, että metropolialueen kuntia on kuultu. Kun alkuperäisessä työryhmän esityksessä oli lähdetty siitä, että metropolialueelle tulee viidestä kunnasta muodostuva suurkunta, nyt selvitykseen otetaan rinnalle laajempi alue, 14 kuntaa. Tämä oli nimenomaan alueen kuntien toive ja esitys. On erinomainen asia, että tällä tavoin nyt edetään. Onhan nimenomaan metropolialueella suuri osa suomalaisista kansalaisista, yli miljoona asukasta.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erityisesti sosialidemokraattien taholta on kerrottu keskustalle, että ei ole mitään pelättävää. Emme me pelkää kuntauudistusta emmekä uudistuksia, mutta me olemme syvästi huolestuneita siitä, miten palvelut pystytään turvaamaan. Meistä varmasti jokainen tietää sen, että ei kuntarakenne tai -koko ratkaise sitä, miten terveyspalvelut sujuvat, kuinka jonoja pystytään poistamaan tai kuinka laadukasta tuo palvelu on. Tässä suhteessa uudistuksiakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea voimavaroja sinne palvelujen hoidon tasolle.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa yhden uuden asian tähän esille, kun täällä on kannettu huolta demokratiasta. Hyvin usein käytännössä kuitenkin nimenomaan suurissa kaupungeissa demokratia siirtyykin liikelaitosten ja osakeyhtiöiden taakse, ja silloin voi kysyä, millä tavoin kuntalaisen ääni kuuluu siinä päätöksenteossa paremmin kuin esimerkiksi normaalissa muussa kunnan päätöksenteossa, kaupungin päätöksenteossa tai vaikkapa myös kuntayhtymissä. Kuntayhtymät ovat välillisiä päätöksentekoelimiä, (Puhemies koputtaa) mutta nimenomaan osakeyhtiöissä ja liikelaitoksissa karkaa demokratia.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seutuajattelusta kysyttäessä hallitus vastaa, että se vahvistaa kesäkuun lopussa kriteerit, joissa tulee näkymään koko alueen näkökulma, ei pelkästään yhden kunnan näkökulma. Rakennelakia valmisteleva työryhmä valmisteleekin peruskuntien uusia kriteereitä. Valtioneuvoston tiedonannossa todettiin, että esimerkiksi yhdistymisavustusten suuruus on kytköksissä uuden kunnan asukasmäärään. Haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä, kirjataanko rakennelakiin kuntien vähimmäisasukaslukumäärä ja määritelläänkö jatkossa muun muassa valtionosuuksien saamisen edellytykset sellaisiksi, ettei kriteerien sisällä tunneta elinvoimaisia ja pienempiä kuntia, jollainen esimerkiksi 22 000 asukkaan Hollola on. Haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä: viedäänkö näin pienemmiltä kunnilta mahdollisuudet jatkaa itsenäisinä kuntina?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, että saan heti tässä vaiheessa vastata. Siellä oli monta, Väätäinen, Juvonen ja Kauma, jotka kertoivat juuri näistä metropolialueen tarpeista. On nyt hyvä kuitenkin vielä todeta eduskunnalle, että meillä on todella avoimesti kierros vasta alussa siinä, että kuuntelemme kuntia yhteistyössä metropolialueella, mietitään, mistä asioista ylikunnallista yhteistyötä pitää ruveta nyt vielä entisestään tiivistämään.

Edustaja Hiltunen kertoi segregaatiosta. Meillä on paljon sellaisia haasteita, joihin on nyt vain tartuttava, ja näissä talkoissa pitää olla ison joukon kuntia mukana. En osaa vielä, hyvät eduskunnan jäsenet, kertoa, mikä se lukumäärä on, enkä uskalla vielä sitoutua tähän edustaja Kauman tarpeeseen, että se olisi juuri tuo 14. Metropolipolitiikan alla, mikä nyt on minun ja Virkkusen toimen ja sormien alla, meillähän on metropolineuvottelukunnassa 14 edustajaa näistä kunnista, mutta on hyvä korostaa, että tässä vaiheessa ei pidä lyödä nyt lukkoon sitä, minkälaisesta alueesta puhutaan, minkä keskuudessa tiivistetään yhteistyötä jonkin tyyppisen metropolihallinnon suuntaan ja minkälaista kuntarakennetta tarvitaan, koska nuo kuntajakoselvitysalueet pitää todella rauhassa katsoa ja miettiä, mitä ne käytännössä tuolla alueella olisivat.

On hyvä muistaa, että koko tuo metropolialue, josta me puhumme, kyllä ulottuu noin niin kuin yhdyskuntarakenteen mielessä, tiedättekö, aivan Lohjalta Porvooseen asti. Joku voisi nähdä, että se on koko maakunta, joku, että vain 14 kuntaa. En voi tässä yhteydessä sitoutua vielä siihen, että tämä asia ratkeaa tällä päätöksellä ja tällä päivällä. Me otamme siihen tarkan kierroksen ja käymme metropolialueen kuntien, kuntapäättäjien ja kuntalaisten kanssa avointa keskustelua. Arvostan sitä, että täällä on niin paljon asiantuntemusta, että näihin ratkaisuihin kyllä päästään. Mutta vielä kerran: tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on sanonut julkisuudessa, että hallitus pitää kuntauudistusaikalisää vaalitaktikointina ja pelaa näin aikaa kuntavaalien yli. Henkilökohtaisesti en ihan ymmärrä tätä keskustan logiikkaa. Eikö tämä ollut juuri nimenomaan myös teidän toiveenne, että kuntia kuultaisiin tässä prosessissa enemmän? Olette vaatineet, että kuntauudistus tulee tehdä kuntien kesken yhdessä arvioiden ja vaiheittain. Onko tämä nyt yhtäkkiä teidän mielestänne taktikointia, kun hallitus haluaa kuunnella kuntia enemmän ja ottaa kunnat paremmin prosessissa huomioon? (Markku Rossi: Ota tai jätä!) Jos tämä teidän linjanne logiikka on epäloogisuus, niin se tuntuu kyllä nyt purevan.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tiedonanto nyt vain herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Arvon ministerit, jos tämä valmistelu on aidosti niin auki kuin te täällä annatte ymmärtää, mihin te tarvitsette tiedonantokeskustelun? Mihin tarvitaan tiedonantokeskustelua, joka päättyy luottamuslauseäänestykseen? Eli linjasta — mihin sitä tarvitaan? Minä kysyn vain, ja toivon, että vastaatte siihen. Vastaan itse niin, että tämä on kuntavaalitiedonanto, jolla häiritseviä puheenvuoroja käyttäviltä hallituspuolueiden edustajilta saadaan suut suppuun kohti kuntavaaleja. Sitä vartenhan tätä tarvitaan, ei mitään muuta. Pääministerin ilmoitus olisi ollut tässä vaiheessa paljon parempi asia ja paljon parempi menettelytapa. Siinä kohdassa me olisimme päässeet keskustelemaan asioista, ja se olisi jäänyt aidosti auki. Nyt me äänestämme siitä, ja meillä on linjat selvillä. Mitä sen jälkeen enää on tehtävissä? Ei mitään. Siksi mielestäni tämä on aivan erikoinen menettely, että tämä on tiedonanto eikä ilmoitus. (Anu Vehviläinen: Edustaja Leppä puhui asiaa!)

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuluin itsekin ensimmäisen karttaharjoituksen jälkeen näihin epäileviin tuomaisiin, mutta nyt itse asiassa tämän hallituksen tiedonannon perusteella minusta tässä uudistuksessa on ihan selkeät askelmerkit siitä, millä tavalla tässä uudistuksessa edetään.

Edustaja Rossi täällä viittasi siihen, minkälaisia järjestelyjä meillä juuri nyt on näissä sote-palveluissa. Juuri sen takiahan tätä uudistusta tehdään, että vahvoille peruskunnille palautetaan esimerkiksi juuri sote-palvelujen järjestämisvastuu ja varat niitten tekemiseen.

Sitten yksi asia, mitä tulee lähidemokratiaan nyt, kun on oltu huolestuneita siitä, kuinka isoja näistä alueista tulee: itse asiassa ministeri Virkkunen lausui täällä omassa puheenvuorossaan, että "yksi kuntauudistuksen tärkeimmistä tavoitteista on demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen". Nyt sitten tutkitaan, millä tavalla lähidemokratiaa voitaisiin kehittää tämän kuntauudistuksen yhteydessä. Yksi vaihtoehto ovat nämä kunnanosahallinnon ratkaisut. Minusta tässä ei ole mitään hätää tällä erää. Toivotan menestystä vaan kuntauudistuksen eteenpäinviemiseen.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen tuossa jo tunti sitten totesi sen asian, jonka minäkin haluan vielä alleviivata — kertaus olkoon opintojen äiti — eli mistä kuntauudistuksessa pohjimmiltaan on kysymys? Ihmisistä. Ei rakenteista, ei karttaharjoituksista, ei menneistä tai tulevista vaaleista tai puolueiden kannatuksen maksimoimisesta, vaan ihmisistä, jotka haluavat elää elämäänsä turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä. Juuri tämän vuoksi kuntauudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on nimenomaan palvelujen turvaaminen ja niiden parantaminen. Ihmisille nimittäin kuntarajojakin tärkeämpää on se, että lapsi pääsee tarvittaessa lääkäriin tai että kunnan palvelutaloissa on riittävästi hoitajia.

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun tekee nyt kyllä mieli kysyä, onko hallitus unohtanut kokonaan, että meillä on Suomessa myös paljon ihan kohtuullisesti toimivia pieniä kuntia, missä palvelut toimivat ihan hyvin. Tietenkin ongelmiakin on monissa, mutta esimerkiksi meillä lääkäriin pääsee ihan kohtuullisessa ajassa. Nyt tänään on useamman kerran perusteltu, että lääkäriä joutuu odottamaan 70 prosentissa yli kaksi viikkoa. Onko tarkoitus, että jatkossa kaikkien pitää odottaa yli kaksi viikkoa? Jotenkin tämä esitys näyttää siltä, että tässä puututaan pelkästään rakenteisiin. Karkaako hallitus tällä asioitten todellisesta toiminnasta?

Sitten tänään on puhuttu siitä, missä ne maaseudun asiat menevät. Kyllä minä sanon, että viime kesän jälkeen maaseudun tilanne on koko ajan vain pahentunut. Nyt minä kysynkin vielä, välittääkö hallitus nyt jatkossa ollenkaan maaseudun asioista. Näyttää siltä, että kun maaseutukunnat lopetetaan, niin sen jälkeen ei enää tarvitse puhua maaseudun ongelmista ollenkaan.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen jatkona oleva kuntien pakkoliitoshanke tuntuu hajottavan hallituksen rivejä. Nimittäin siinä vaiheessa, kun kokoomus puhuu pakkoliitoksista, demarit vastustavat sitä kovaan ääneen. Tosin tässä lienee suuri annos kunnallisvaalisumutusta. Tosiasiassa kuitenkin sosiaali- ja terveyspuolen rajoja ja asukasmäärärajoja määrittelemällä, kuntien taloutta kiristämällä ja valtionosuuksia leikkaamalla te aiheutatte tosiasiassa pakkoliitoksia. Tässä kohtaa onkin syytä antaa tunnustus kokoomukselle rehellisyydestä, sillä tosiaan käytätte pakkoliitoksia. Pakosta ei vaan seuraa mitään hyvää. Annan vinkin, viisauden teille: kunnan tulee olla ihmistä varten eikä ihmisen kuntaa varten.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! OECD:n selvityksen mukaan Suomessa kunnallispalvelut tuotetaan tehottomasti, ja kun katsotaan, missä Suomen tehokkuutta voidaan parantaa, se on juuri kuntarakenteessa, kunnallisissa palveluissa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että meillä on merkittävä muuttoliike tässä maassa, ja on täysin selvää, että palvelurakenteen ja kysynnän pitää olla myöskin sen mukaisesti, millä tavalla ihmiset tänä päivänä sijoittuvat. Olennaista nyt tässä yhteydessä on se, että ymmärretään, että poliitikkojen tehtävä on päättää siitä, mitä palveluita, minkä määräisinä, minkä laatuisina ihmisille tarjotaan.

Palvelutuotannossa, täytyy sanoa, minä vähän pelkään tilannetta, jossa kuntien henkilöstöä vain laitetaan yhteen ja sanotaan, että hoitakaa hommat niin kuin ennenkin. Siitä ei tule yhtään mitään hyvää. Kun kuntarakennetta merkittävästi muutetaan, se antaa aidosti mahdollisuuden siihen, että voidaan nämä palvelut katsoa kunnolla, ja siinä yhteydessä pitäisi katsoa sillä tavalla, että ollaan tilaajia ja katsotaan, että mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla tuotetaan ne palvelut, mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman laadukkaasti, ja tällä tavalla pidetään huolta siitä, että koko maassa kaikki ihmiset saavat hyvät palvelut.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntarakenteen uudistuksessa turvataan myös henkilöstön työsuhteet viiden vuoden työsuhdeturvalla, mikä on pääsääntöisesti erittäin hyvä ja kannatettava asia. Omassa kotikunnassani Salossa tässä piilee kuitenkin myös eräs aika suurikin sudenkuoppa. Toteutimme toistaiseksi kuntaluvultaan suurimman kuntaliitoksen vuoden 2009 alussa, ja mainitsemani työsuhdeturva koskee tällä hetkellä noin 3 800:aa kaupunkimme työntekijää. Jos ja kun olemme valmiita neuvottelemaan lisäliitoksista ympäristökuntien kanssa, kysyisin, koskeeko työsuhdeturva lisäliitosten toteutuessa uudelleen koko henkilökuntaa, ja jos koskee, onko hallituksessa mietitty poikkeussääntöä perustelluista syistä kyseisen asian kohdalla.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän tiedonannon sisältö perustuu nyt siihen, että eduskunnalle annetaan tämmöinen iso kehikko, jonka sisällä on todella paljon epätietoisuutta. Sama tilannehan oli kunnilla maalis—huhtikuussa, jolloinka ne joutuivat antamaan lausunnon vaiheessa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne oli epätietoisuudessa, samoin toisen asteen koulutuksen ja lukion palvelurakenne. Eli tässä yhteydessä kun me otamme kantaa, niin meillä jää todella paljon vielä verhon taakse asioita, ja kun nämä kuntarakenteen kriteerit tulevat vasta kesäkuun lopussa, niin kyllä meidän kauttamme myös iso osa kuntapäättäjistä jää suuren epätietoisuuden valtaan siitä, miten tämä asia tulee todellisuudessa etenemään. Sen johdosta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että hallitus taktisista syistä pyrkii lykkäämään tätä hanketta aina yli kunnallisvaalien, jolloinka tällä on tällainen valtapoliittinen suuri merkitys.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uskotaanko todella, että rakenneuudistusten kuntakolhooseissa palveluvarustus ylläpidetään, että esimerkiksi ne edustaja Lindtmanin peräänkuuluttamat mahdollisuudet päästä lääkäriin alle kahdessa viikossa todella toteutuvat?

Kunnissa on lähivuosina odotettavissa todellinen sekamelska. Kuntien työntekijät joutuvat toistuviin PowerPoint-sulkeisiin, joissa tahtotila, strategia, vissio ja misio ja muut jargonit toistuvat, työn tekemisen ilo kaikkoaa ja huoli, epävarmuus tulevasta toimenkuvasta tulee lisääntymään ja konsulttien armeija kirjoittaa monia, monia laskuja, joissa on lukuisia nollia perässä.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kyllä ollut nyt paljon tunnetta, mutta hyvin vähän niitä tosiasioita kuitenkin käyty läpi ja ennen kaikkea sitä, mitenkä niitä tosiasioita ratkaistaisiin. Kun sanotaan, että rakenteelliset tosiasiat: Kolmasosassa kunnista alle 50 lasta syntyy vuosittain. Kolmasosassa kunnista tulee muutaman vuoden päästä saman verran eläkeläisiä nuoria kuin on työikäisiä. Sitten on palveluhaasteet, sama tilanne, juuri tämä terveyskeskuskysymys, kahdessa viikossa ei pääse. Meidän on pakko tehdä jotakin, ja nyt se pallo on todellakin kunnilla. Kyllä on kuunneltu, kyllä kuunnellaan, toinen kierros syksyllä, mutta ei riitä se, että kuuntelemme. Nyt täytyy tulla niitä tekemisen ideoita, miten tämä ratkaistaan. Se ei riitä, että sanotaan, edustaja Mäkipää, että odotellaan. Ongelmia ei odottamalla ratkaista.

Samoin pikkasen kommenttia arvoisille hal- lituskumppaneille: ei myöskään ideologisilla heitoilla, tällaisilla, että amerikkalaistumisella, päästä pitkälle. Nyt katsotaan, mistä löytyy ne parhaat palvelut, millä tavalla (Puhemies koputtaa) parhaiten ne hoidetaan ja kunta järjestää. Mutta olisin yhden kysymyksen tehnyt ministerille.

Nopea kysymys, kiitoksia, arvoisa puhemies. — Helsingin seudulla on oma metropoliselvitys. Onko jotain samoja aikomuksia Tampereen kaupunkiseudulle, Turun kaupunkiseudulle, koska kysymys on kuitenkin vähän vastaavista asioista?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkusen olisi kannattanut istua maanantaina vahvan peruskunnan, oman kotikuntansa Jyväskylän valtuustossa, jossa kaupunginjohtaja luki todella kovat madonluvut Jyväskylän kaupungin surkeasta tilasta. Jyväskylässä käytetään suurista kaupungeista eniten rahaa perusterveydenhuoltoon, lääkäreitten vastaanotot ovat kalleimmat. Tästä huolimatta meitä on huomautettu, jyväskyläläisiä, lukemattomia kertoja siitä, että kansalaiset eivät nimenomaan pääse terveyspalveluihin, ja terveysasemia lakkautetaan.

Ensi vuonna, vuonna 2013, Jyväskylän kaupungin vuosikate on arvioitu niin negatiiviseksi, että alijäämää on yli 80 miljoonaa euroa. Tätä kaikkea tietysti on avittanut se, että valtionosuuksia leikataan ja verotuloarviot ovat erittäin epävarmat. Te olitte itse luomassa tätä kolmen kunnan suurta kuntaliitosta aikanaan. Tämä jyrkkä lasku on lähtenyt siitä, että tämä kolmen malli ei yksinkertaisesti toimi. Ja nyt meidän pitäisi ottaa lisää, kymmenkunta kuntaa suurin piirtein, siihen Jyväskylään, kun tämäkään malli ei toimi. Vahva peruskunta ei siis ole mikään ratkaisu. Se ei ainakaan näytä nyt tässä kohtaa rulettavan kovin kovasti.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, varmaankin sadannen kerran: Tämä uudistus on välttämätön, jotta palvelut pystytään jatkossakin järjestämään tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille. Ne on pystyttävä järjestämään myös nykyistä vaikuttavammin ja tehokkaammin, koska palvelujen laatu on heikentynyt luvattoman paljon viimeisten vuosien aikana. Meillä on esimerkiksi kuntia, joissa kuntouttavan hoidon puutteiden takia, koska siihen ei kunnassa ole voimavaroja, ikäihmisistä tehdään turhaan vuodepotilaita.

Paras-hankkeen aikana on paljon hyviä uudistuksia jo tehty, mutta ne toimenpiteet eivät ole riittäneet. Nyt meillä on selkeä tiekartta jatkaa tästä eteenpäin. Nyt ollaan luomassa olosuhteita, joissa palveluja ja niiden laatua on mahdollista kehittää.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä uudistusta ryhdyttiin tekemään, puhuttiin kasvukeskuksista ja työssäkäyntialueista. Sen jälkeen en ole juurikaan kuullut sanoja työllisyys tai työttömyyden hoito. Myös kuntien työllistämisvelvoite, joka jo tällä hetkellä on retuperällä, ei tunnu olevan tässä millään tavalla mukana. Tavallaan peräänkuuluttaisin tässä nyt näitä perusasioita, että ihmisillä olisi työtä, koska työ on sitä parasta sosiaaliturvaa, ja se on asia, mihin tässä pitäisi kiinnittää huomiota.

Olin ministeri Virkkusen puheista tuossa rivien välistä lukevinani näin, että kun tarvitaan auttavia käsiä, niin se tulisi yksityistämisen kautta. Eikö nyt kannattaisi kuitenkin ensin tähän omaan systeemiin, omiin ihmisiin, joita meillä on työttöminä kunnissa, käyttää esimerkiksi työllistämisvelvoitetta? Sillä saataisiin myöskin pysymään siellä kunnissa ne rahat, jotka tällä hetkellä maksetaan sakkomaksuina takaisin valtiolle. Tässä on ministeriöllä asiaa, aika paljon töitä, että pitää huolen tästä asiasta.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä tiedonanto vaikenee tästä kuntien lukumäärätavoitteesta, niin minusta on erittäin merkittävää ja tärkeää, että valtiovarainministeri Urpilainen äsken linjasi, että hallitus on luopunut kuntien lukumäärätavoitteesta. Vielä tämän vuoden tammikuussa pääministeri Katainen totesi Talouselämä-lehden haastattelussa seuraavaa: "Kuntia on noin satakunta, kun hallitus lopettaa." Haluaisinkin kysyä, kun pääministeri ei ole paikalla, kuntaministeriltä: Onko kokoomuskin luopunut tästä lukumäärätavoitteesta? Jos koko hallitus on luopunut siitä keskeisestä tavoitteesta, jonka lanseerasitte lehdistölle, että noin sata kuntaa on tämän uudistuksen jälkeen, niin ettekö voi samalla tunnustaa, että koko uudistuksen lähtökohdat ovat olleet pielessä?

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasiat on todellakin tunnustettava ja totuutta katsottava suoraan silmiin. Sehän on kestävän kehityksen perusta. Hallitus on nyt sen tehnyt. Hallitus haluaa pitää koko Suomen, myös maaseudun, asuttuna. Alueilla, joissa on konkurssikypsiä kriisikuntia ja joidenka huoltosuhde koko ajan synkkenee, lähi- ja peruspalvelut halutaan turvata. Se on tosiasioiden tunnustamista, kun rakenteita puretaan ja palveluita varmistetaan.

Toinen iloinen asia, minkä hallitus on tehnyt, on metropoliselvitys. Lähes 14 kuntaa sitä halusi, ja nyt se tehdään. Varmaan on maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä ja monissa, monissa muissa asioissa tehostamisen varaa todella paljon, mutta ei välttämättä kuntien yhdistämisen tarvetta, koska kriisikuntia tällä alueella ei juurikaan ole, mutta yhteistyötä pitää tehostaa. Hallitus todellakin kuuntelee, kun käynnistää esiselvityksen, jossa itsenäisten kuntien itsenäisiä kuntapäättäjiä kuullaan, (Puhemies koputtaa) ja tällä tavalla saadaan hyvä lopputulos.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin niitä keskustan edustajia, jotka ovat halunneet, että koko paketin pitäisi olla jo pöydässä ja arvioitavana, mutta tämä on kerta kaikkiaan niin suuri ja laaja uudistus, että ei voi ajatella, että tällaisessa aikataulussa olisi koko kokonaisuus valmisteltu. Itse pidän tärkeänä sitä, että kuntia eri vaiheissa tätä prosessia kuullaan.

Totta kai on valitettavaa, että keväällä, kun kuulimme kuntia — tapasimme yli 3 000 kuntien valtuutettua, eli joka kolmannen kuntavaltuutetun henkilökohtaisesti, ja saimme kaikkien kuntien kirjalliset lausunnot — siinä vaiheessa meillä osa tästä vasta valmiina. Saimme näin jatkoevästystä edelleen jatkaa tätä työtä, ja myös sen johdosta nyt, kun hallitus on kuntien kuulemisen pohjalta tehnyt omat jatkolinjauksensa uudistuksen etenemisestä, halusimme tuoda sen tiedonantona eduskuntaan, jotta saamme eduskunnan evästykset ja kannanotot tätä uudistuksen jatkoa kohtaan. Eli näin ollen meidän ajatuksemme on se, että kaikki kritiikki rikastuttaa tätä prosessia ja haluamme kuulla hyvin laajasti valmistelun eri vaiheissa eri tahoja, ja varmasti näin saamme entistäkin paremman kuntauudistuksen syntymään.

Kovasti täällä on oltu huolissaan kunnallisvaaleista. Totta kai on ollut tiedossa, että syksyllä käydään kunnallisvaalit. Ne vaikuttavat sillä tavoin tähän prosessiin, että meille tulee ensi vuodenvaihteessa paljon myös uusia valtuutettuja ja on tärkeää, että he pääsevät hyvin tähän prosessiin sisään. Näin ollen ei ole perusteltua esimerkiksi se, että kovasti kiirehdittäisiin välttämättä nyt käynnistämään selvityksiä eri alueilla, koska nämä uudet valtuustot tulevat kuitenkin tekemään ne päätökset ja näin ollen on luontaista, että sitten kun uudet valtuustot aloittavat, niin he käyvät selvitystyöhön.

Rakennelaki tullaan valmistelemaan niin, että sen kaikki keskeiset elementit ovat hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja tiedossa. Itse asiassa muutaman viikon kuluttua jo on tarkoitus vahvistaa työryhmälle nuo vahvan peruskunnan kriteerit, ja sehän on yksi tärkeä elementti nimenomaan tuossa lainsäädännössä.

Näin ollen ei ole mitään syytä olla huolissaan siitä, että joku tärkeä elementti nyt ennen kunnallisvaaleja olisi sitten ikään kuin poissa keskustelusta. Näin ei ole. Sitä mukaa kuin valmistelu etenee, koko ajan tullaan tästä tiedottamaan eteenpäin. Kunnille tullaan järjestämään syksyllä uusi lausuntokierros tuosta rakennelakiluonnoksesta ja sote-palvelurakenneselvityksestä, ja nämä tulevat taas osaltaan vaikuttamaan tähän jatkotyöstämiseen. Pidämme sitä tärkeänä, että kunnilla on mahdollisuus tuoda omat evästyksensä ja näkökulmansa kaikissa uudistuksen tärkeissä vaiheissa.

Edustaja Mäkipää toi esille juuri sen olennaisen seikan, että kuntapäättäjien kannalta on tärkeää tietää myös kuntalain osalta muun muassa kuntien johtamista, hallintoa, taloutta, demokratiaa koskevat keskeiset periaatteet, samoin kuin valtionosuusjärjestelmän uudistusta koskevat keskeiset periaatteet. Vaikka nämä ovat pitkiä ja laajoja valmisteluprosesseja, on tarkoitus, että myös kuntalakia ja valtionosuusjärjestelmän uudistusta tehdään siitä lähtökohdasta, että ensi keväänä pääpiirteissään uudistusten sisältö on tiedossa, kun tuo rakennelaki astuu voimaan, jolloin entistä paremmin kuntapäättäjillä on se koko tuleva kuntamaailma siinä arvioitavana, samoin kuin tuo sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen malli, koska tämä kaikki on osa samaa kokonaisuutta.

Täällä on nostettu esiin demokratiaan ja itsehallintoon liittyvät kysymykset. Ne ovat erittäin tärkeä osa tätä prosessia. Kunta on Suomessa poikkeuksellisen vahvasti juuri palveluiden järjestäjä. Tuskin missään muualla maailmassa on tällaista järjestelmää, missä kunta kerää asukkailta verot ja järjestää sen vastineeksi hyvin laajasti asukkaiden peruspalvelut. Kunta on myös oman alueensa kehittäjä — elinkeinojen kehittämisen näkökulma tuli täällä vahvasti esiin, kunnilla on iso paikallistaloudellinen merkitys — mutta kunta on kolmanneksi vielä oman alueensa asukkaiden demokraattinen yhteisö. Se on myös otettava huomioon kaikissa uudistuksen vaiheissa, ja se on luonnollisesti se yksi tärkeä näkökulma, miksi kuntauudistusta tehdään, koska perustuslaissakin kunnallinen itsehallinto lähtee siitä ajatuksesta, että itsehallintoon kuuluu ensinnäkin riittävä taloudellinen liikkumavara. Kuntien tulisi itsehallinnon periaatteiden mukaan pystyä hoitamaan muutkin kuin pakolliset lakisääteiset tehtävät, ja tiedämme, että tällä hetkellä tällaisesta taloudellisesta liikkumavarasta ei voi monenkaan kunnan kohdalla enää puhua.

Toiseksi, kunnallisen itsehallinnon ajatukseen kuuluu se, että vaaleilla valitut henkilöt käyttävät ylintä päätösvaltaa kuntalaisten puolesta. Tiedämme, että tuo kehitys, jossa kunnat ovat yhä enemmän joutuneet siirtämään palveluitaan pois kunnan käsistä ylikunnallisille organisaatioille, on merkinnyt sitä, että valtuustojen päätösvalta on näin ollen kaventunut. Silloin, jos esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on siirretty ylikunnalliselle organisaatiolle, noin 60 prosenttia valtuuston budjettivallasta on jo siirretty pois valtuuston käsistä, eikä sitä voi pitää demokraattisena, kunnallisen itsehallinnon periaatteiden mukaisena, että meillä on paljon kuntia, jotka eivät itse pysty järjestämään juuri mitään kunnan palveluita.

Hallituksen lähtökohta on se, että kunnan tulisi olla sen kokoinen, että se pääsääntöisesti itse kykenee järjestämään kaikkein tärkeimmät, keskeisimmät kunnan peruspalvelut ja vastaamaan siitä keskeisestä tehtäväkentästä. Se on hyvin demokraattinen ja läpinäkyvä malli, koska silloin vaaleilla valitut valtuutetut päättävät palveluiden järjestämisestä ja alueiden kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Täällä tuli erittäin paljon kysymyksiä ja hyviä näkökohtia, mutta ehkä aivan viimeiseksi vielä haluaisin muutaman sanan sanoa näistä suurista kaupunkiseuduista. Niillä on erittäin suuri kansantaloudellinen merkitys ja kuntatalouden merkitys. Todellakin hallitusohjelmassa linjattiin jo se, että täällä metropolialueella kunta- ja palvelurakenneratkaisujen merkitys korostuu ja meillä on erityinen toimielin, tämä metropolineuvottelukunta, jossa huomenna käymme lähetekeskustelua siitä, miten tällä alueella lähdetään tekemään esiselvitystä tästä metropolin yhteisestä suunnittelusta ja ohjauksesta ja minkälaisia kuntajakoselvitysalueita on muodostettavissa tälle alueelle.

Samalla lailla yhtä merkittävässä roolissa ovat toki muutkin suuret kaupunkiseudut, ja hallitus päätti, että näiden kaupunkiseutujen neuvottelujen käynnistämiseksi ja tueksi kokoamme eri ministeriöistä tukiryhmän. Olemme valmiita tukemaan kaupunkiseutujen kehitystä ja kuntarakenneuudistusta myös kasvua ja kehitystä tukevilla sopimuksilla ja mahdollisesti määrittelemällä myös tehtäväjakoa uudelleen kuntien ja valtion välillä, koska monet kaupunkiseudut ovat kiinnostuneet myös ottamaan entistä laajemmin tehtäviä vastuulleen. Ne ovat keskeisesti paitsi oman alueensa tänä päivänä myös koko Suomen kansantalouden moottoreita, ja on tärkeää, että näitä kaupunkiseutuja myös vahvistetaan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Se, että hallitus etenee nyt kuntaperusteisesti, kuntaperusteisen mallin mukaisesti, ja poikkeustapauksessa voidaan ottaa näitä sote-alueita käyttöön, linjattiin jo hallitusneuvotteluissa, eli tämän asian ei pitäisi kenellekään olla yllätys. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta viedään hyvässä yhteistyössä kuntauudistuksen kanssa rinta rinnan ja myöskin eri vastuuministereiden kanssa hyvässä yhteistyössä.

Paljon riippuu siitä, miten paljon me saamme vahvoja peruskuntia. Siitä sitten voidaan katsoa, kuinka paljon niitä sote-alueita tulee. Myöskin se, mihin edustaja Väätäinen omassa puheenvuorossaan viittasi, millä tavalla sitten esimerkiksi vastuukuntamallilla tai jollain muulla mallilla saadaan hoidettua kaikkien kuntien palvelut kuntoon, sehän tässä on se kaikkein olennaisin asia. Tässä vaiheessa ei ole vielä tehty tarkkoja linjauksia tämän asian suhteen, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että alueelliset erityispiirteet otetaan tässä uudistuksessa huomioon. Tähän liittyy myöskin tämä syksyinen kuntien kuuleminen niin, että kaikki ne alueelliset erityispiirteet, jotka saattavat liittyä esimerkiksi etäisyyksiin tai sitten demografisiin piirteisiin, otetaan tässä huomioon, millä tavalla siellä syrjäseudulla voidaan sitten turvata lähipalvelut myöskin esimerkiksi uusilla tavoilla toimia. Tämä on myöskin osa tätä isoa uudistusta, ja sen vuoksi tämä kuntien kuuleminen on aivan erityisen tärkeää, että meiltä ei jää sitten huomaamatta mitään sellaista, mitä siellä alueella viisaat päättäjät pystyisivät sitten meille välittämään muuten.

No, aina välillä täällä on keskustan äänellä todettu, että hallitus on kiirehtinyt liikaa, että tätä uudistusta runnotaan hirvittävällä vauhdilla eteenpäin. Nyt, kun on sitten aikalisää otettu, kuuluu, että minkä takia meillä nyt sitten hidastellaan, ja sama pätee näköjään tähän sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Nimittäin työryhmä on vasta saamassa väliraporttinsa valmiiksi. Se on varsinaisesti tekstillisesti jo valmis, mutta he haluavat siihen tehdä ruotsinnokset ja myöskin tietyt lauseenviilaukset. Sen vuoksi he ovat pyytäneet lisäaikaa, ja he sen lisäajan ovat myöskin saaneet. Sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministeriryhmässä ja sen jälkeen hallituksen iltakoulussa on valittu nimenomaan hallitusohjelman mukainen malli, jolla tätä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta viedään eteenpäin. Tämä on hyvä pohja, ja tämä on hyvin rakentava pohja nimenomaan silloin, kun me kuuntelemme kuntia ja otamme kuntien erityispiirteet huomioon.

Tällä järjestelmällä päästään tehokkaampaan hoidon porrastukseen. Täällä kannettiin huolta siitä, millä tavalla nyt sitten ne palvelut tulevat aidosti toteutumaan. Tällä päästään parempaan työnjakoon, ja me saamme samalla rahalla enemmän hoiva- ja hoitopalveluita. Eikö tämä ole tärkeä asia? Taustalla vaikuttava kuntarakenneuudistus vahvistaa kuntien veropohjaa ja keventää painetta myöskin verotuksen kiristämiseen. Tämä on kaikki kuntalaisten parhaaksi.

Vaikuttavuudesta täällä kysyttiin, heikkeneekö vaikuttavuus. Päinvastoin — vastaus on selkeä. Tiiviimmällä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöllä vaikuttavuus nimenomaan paranee, ja tätä työtä olisi pitänyt lähteä viemään jo aikoja sitten eteenpäin. (Aila Paloniemen välihuuto) — Edustaja Paloniemi sieltä huutelee. Anteeksi, kun tänne ei kuulu, mutta ehkä tulette sitten myöhemmin kertomaan, mikä teillä on asiana.

Tällä uudistuksella halutaan vahvistaa ihmisiä lähellä olevia palveluja, ja se tarkoittaa myöskin sitä, että erikoissairaanhoidon roolin vahvistaminen terveyskeskuksissa ja lähipalveluna nimenomaan siellä vahvoissa peruskunnissa mahdollistuu. Mitä leveämmät kuntahartiat meillä on, me tiedämme, että kunnan kantokyky on silloin sitä parempi, ja sitä paremmin pystytään myöskin palvelut turvaamaan. Siellä, missä ei pystytä muodostamaan näitä vahvoja peruskuntia, sitten sote-alueiden kautta tätä asiaa pystytään järjestämään.

Työryhmän jatkotoimeksiannoksi on nyt annettu tämän hallituksen valitseman mallin mukaisesti sitten jatkotyöstää, mallintaa, eri alueille sitä, millä tavalla siellä nimenomaan ne erityispiirteet huomioiden voidaan tätä uudistusta viedä eteenpäin. Työryhmän työaika loppuu tämän vuoden lopussa, ja tämä kyllä tarkoittaa sitä, että pientä epävarmuutta me joudumme ihan kaikki sietämään, kun ei nyt kertaheitolla pysty myöskään sitä lopullista ratkaisua näkemään, koska se riippuu myöskin siitä, millä tavalla tämä kuntakenttä muotoutuu.

Mitä vähemmän kuntia, sitä paremmat edellytykset. Mitä vahvempia kuntia, sitä paremmat edellytykset. Mitä paremmin yhteistyö toimii ja mitä paremmin myöskin kunnissa päättäjät ymmärtävät tarttua tähän uudistukseen ja tekemään siellä viisaita päätöksiä, sitä paremmin meidän sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat tulevaisuudessa toimimaan, ja nimenomaan sehän on se, mikä ihmisiä tässä kiinnostaa, eivät ne rakenteet.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman mukaan "edistetään palveluiden järjestämis- ja tuotantovastuun selkeyttämistä ja eriyttämistä kunnissa" ja "edistetään hyvinvointipalvelumarkkinoiden kehittymistä kuntien palvelutarpeita tukeviksi". Toisin sanoen Kataisen hallitus pyrkii lisäämään yksityisiä palveluita kunnan oman palvelutuotannon kustannuksella. Tässä on nykyisen kuuden puolueen hallituksen kuntapolitiikan eräs ydin. Myös uuden kuntalain valmistelun yksi keskeinen julkilausuttu lähtökohta on muotoilla uudelleen kuntien ja markkinoiden suhde, kuntien ja yksityisten yritysten suhde.

Oleellisessa roolissa on hallitusohjelman kirjaus palveluiden järjestämis- ja tuotantovastuun eriyttämisestä kunnissa. Siis kunta kerää edelleenkin veromiljardit ja lainsäädännön velvoittamana järjestää ne, mutta ei tuota itse palveluja vaan ostaa ne enenevästi yksityisiltä palveluntuottajilta.

Hallituksen linja on kokoomuksen linja, ja kokoomuksen linja on EK:n ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan linja. Se puolestaan julkilausuttiin jo kesäkuussa 2007 Evan raportissa "Kunnat ja markkinat". Ohjelmallisessa yhteenvedossa todettiin: "Kunta-alan uudistuksille suosiollinen aikaikkuna on rajallinen. Mikäli suomalainen yksityinen palvelusektori ei kuntien omien hankkeiden varjossa pääse kehittymään riittävän vahvaksi, joutuvat kunnat suuntaa muuttaessaan kääntymään palvelualan isojen kansainvälisten toimijoiden puoleen, joilla on tarjota valmiita palvelukonsepteja Suomenkin kuntien tarpeisiin. Olisi kuitenkin hyödyksi koko Suomelle — ja sitä myötä myös verorahoista elävälle kuntasektorille — että markkinaehtoinen palvelusektori kehittyisi maassamme mahdollisimman vahvaksi, edistyneeksi ja innovatiiviseksi kasvun moottoriksi." Näin siis Evan raportti.

Tuota kehityssuuntaa Suomessa on viime vuodet tehokkaasti toteutettu vain sillä erolla, että syntyneiden ja kasvaneiden palveluyritysten kotimaisuuden aika on jäänyt lyhyeksi. Muun muassa lukuisia yksityisiä terveyspalveluyrityksiä on myyty kansainvälisille toimijoille ja sijoittajille, ja tuossa kehityksessä valtio ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on toiminut kätilönä, kuntien ja yritysten yhteenkytkijänä ja tilapäisenä pääomasijoittajana, ennen omistuksen luovutusta suuremmille kansainvälisille palveluketjuille.

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksessa otettu aikalisä on jatkon kannalta lohdullinen merkki kuntien vakavan vastarinnan vaikutuksista. Lunta on tullut ministeri Virkkusen tupaan siinä määrin, että sitä riittänee kesähelteistäkin huolimatta kuntavaaleihin asti. Siksi on ollut pakko pyörtää puheet pakosta, kieltää ne ainakin kolmesti ja luvata kunnille uutta kuulemista. Mutta peruslinjaa ei ole muutettu eikä haudattu. Se on edelleenkin sama kokoomuksen ja Evan kuntien ja niiden palvelurakenteiden keskittämisen ja markkinaehtoistamisen linja. Kuulimme, mitä ministeri Virkkunen korosti: kunta on edelleenkin paras palvelujen järjestäjä, siis järjestäjä, mutta kunnista palvelujen tuottajana ministeri visusti vaikeni.

Puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilyy kunnilla. Palvelurakenteen jatkoselvityksessä vannotaan vahvoihin peruskuntiin. Mitä ne ovat? Ne ovat nykyisiä, pääosin kokoomuksen johtamia keskuskuntia maamme ainoaa metropolialuetta unohtamatta. Palvelurakenneuudistuksessa murretaan erikoissairaanhoidon vahvat julkiset rakenteet, sairaanhoitopiirit. Tämän pyrkimyksen taustalla eivät ole kuntien tarpeet ja mahdollisuudet hallita nopeasti kasvaneita ja kasvavia erikoissairaanhoidon kustannuksia; tarpeet ovat terveydenhuollon palveluyritysten ja kansainvälisten toimijoiden tarpeet. Terveys- ja sairausmarkkinat tarvitsevat perusterveydenhuoltoa laajempia palvelukonsepteja. Tämä on toistettu monissa Sitran selvityksissä. Yritykset eivät saa riittäviä tuottoja vain vastaanottoja järjestämällä. Rahaa tehdään erikoissairaanhoidon palveluilla, kunhan edelleenkin kaikkein kallein ja erityinen hoito pysyy julkisin varoin ja investoinnein rahoitetuissa keskussairaaloissa. Yritysten palvelukonseptien laventamiseksi kuntien hallinnoimien julkisen palvelun vahvojen sairaanhoitopiirien asema on murrettava. Siksi hellitään ajatusta saada terveydenhuollon perus- ja erityispalvelut saman katon alle.

Hallitus on sitoutunut kehittämään markkinoita, ei palvelujen laatua ja saatavuutta. Tämä tuli minulle selväksi vuosi sitten Säätytalolla. Toivottavasti viimeistään syksyn kuntavaaleissa ja niiden tuloksia laskettaessa saman valaistuksen kokevat myös monet muut julkisen sektorin alasajoa vastustavat ja julkisten palvelujen laadun ja saatavuuden puolesta kamppailevat poliittiset voimat.

Sari Sarkomaa /kok:

Kunnioitettu puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää kuntaministeri Virkkusta. On ollut välttämätöntä ja koko Suomen etu, että kuntaministeri on puskenut uudistusta eteenpäin ja pitänyt koko hallituksen ja koko kuntakentän mukana.

On välttämätöntä ja tärkeää, että eduskunta käsittelee hallituksen linjaamia uudistuksen askelmerkkejä, ja kun on kuullut hallituksen ja hallitusryhmien puheenvuoroja, voi sanoa, että palvelut, palvelut ja palvelut. Palvelut ovat se asia, miksi tätä uudistusta viedään eteenpäin. Keskustaoppositio on ollut täällä huolissaan jotakuinkin joka asiasta, ja täällä myöskin oltiin huolissaan siitä, että tämä keskustelu olisi vain hymistelyä. Näin ei todellakaan ole tarkoitus olla. Nostan tästä tiedonannosta kaksi asiaa, joista esitän hieman kritiikkiä. Rakentavaa palautetta aion antaa.

Ihan pakko on sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tiedonanto oli minulle pienoinen pettymys. Edellisessä hallituksessa Risikon johdolla jumpattuun malliin, joka sitten kirjoitettiin myöskin hallitusohjelmaan, ei vielä ole tullut uusia linjauksia. Täällä peruspalveluministeri sanoikin, että kansalaiset malttamattomina odottavat, että palveluihin tulee uudistuksia, että malttaa pitää. Mutta täytyy sanoa, että itsekin malttamattomana odotan, että tulisi tämän hallitusohjelmakirjauksen lisäksi uusia linjauksia, jotta luiden ympärille tulisi vähän lihaakin.

On todella tärkeää, että nyt peruspalveluministeri ottaa tämän toiseen kertaan hallituksessa hyväksytyn mallin pohjaksi ja sitten ryhdytään tositöihin, ja näinhän on tarkoitus tehdäkin, kuten tuossa peruspalveluministeri totesi. Tietysti vähän harmillista oli, että työryhmä on jo työstänyt ja sieltä tuli kolme mallia, joista vain yksi oli hallitusohjelman mukainen, mutta nyt työ jatkuu ja kiihtyvällä vauhdilla.

Täällä on keskustan puolelta todettu, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ei ole vain rakenteiden uudistamista, ja näin todellakin on. Ennen kaikkea täytyy uudistaa toimintatapoja ja työnjakoa, jotta painopiste saadaan oikeasti perusterveydenhuoltoon sekä terveyden edistämiseen. Kokoomukselle kaikkein tärkeintä on se, että terveysasemat saadaan toimimaan yhden luukun periaatteella ja sillä tavalla, että keskiössä on ihminen.

Ehdotan, kun nyt mietitään niitä uudistuksia, että hallitus ottaisi pohdintaan myöskin Ruotsissa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden järjestämisessä olevan mallin. Siinä verovaroilla rahoitetaan peruspalvelut. Tuottaja saa olla sellainen taho, joka saavuttaa todellakin määritellyn laadun. Tuottajina ovat pääosin julkiset mutta myöskin voivat olla yksityiset tahot. Kaikki saavat saman korvauksen palveluiden tuottamisesta. Hinnalla ei kisailla vaan todellakin laadulla. Ihminen valitsee, ja raha kulkee mukana.

Se, mitä Ruotsissa on tapahtunut: Samalla rahalla on saatu enemmän ja laadukkaampia pal-veluita. Hoitoonpääsy ja ihmisten tyytyväisyys ovat merkittävästi lisääntyneet. Tämä malli sai myöskin sosialidemokraattien kannatuksen Ruotsissa, ja toivon, että näin kävisi myöskin Suomessa.

Toinen asia, arvoisa puhemies, joka mielestäni tiedonannossa vaatii erityishuomiota, on metropolialueen linjaukset. Mielestäni ne eivät ole ihan täysi napakymppi. On pakko kysyä hallitukselta ja kuntaministeriltä, joka täällä on ahkerasti istunut, miksi kuntakylki edellä ei mennä myöskin metropolialueella, vai mennäänkö siinä? Tältä osin toivoisin, että askelmerkkejä täsmennettäisiin. Mielestäni metropolialueella pitäisi ensin tehdä kuntajakoselvitys. Pitäisi selvittää, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi, eikä sännättäisi heti selvittämään hallintoa eikä rynnättäisi himmelihommiin. Mielestäni vasta sitten, kun kuntarakenne on selvillä, voidaan selvittää, tarvitaanko ja millaisia välitasoja, ohjausta tai koordinaatiota. Mielestäni häntä ei saa heiluttaa koiraa eikä ainakaan metropolialuetta.

Puhemies! Sanon vielä sen, että vaikka koko pääkaupunkiseutu ei yhtenä naisena ja miehenä ollut valmiina kuntajakoselvityksiin, niin kyllä mielestäni kaikilla metropolialueen ihmisillä on oikeus tietää, miten kuntien yhdistyminen ja tiiviimpi yhteiselo vaikuttaisi heidän elämäänsä. Vaikka täällä espoolaisia ei ole, niin espoolaisille erityisesti haluan sanoa, että selvittäminen ei satu. Täytyy rohkaista mieli ja lähteä tekemään näitä selvityksiä ja katsoa, mitä vaikutuksia yhteisestä yhteiselosta tai yhteen liittymisestä olisi, ja vasta sitten tehdä päätökset.

Aivan lopuksi totean sen, että erityisesti metropolialueen, pääkaupunkiseudun, uudistaminen on erityisen tärkeää. Se ei ole vain tärkeätä pääkaupunkiseudun asukkaille, vaan sillä on merkitystä koko Suomelle, koska pääkaupunkiseutu on koko Suomen talouden ja kasvun ja kehityksen veturi ja luovuuden lähde. En kannata pakkoavioliittoja, mutta kun selvitykset tehdään, uskon, että järki ja rakkaus löytyvät myöskin täällä pääkaupunkiseudulla.

Pentti Kettunen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kokoomuslaisen pääministeri Kataisen johtama kuuden puolueen hallitus on nyt istunut lähes vuoden. Hallituksen työskentely on ollut mielestäni hapuilevaa, eli siltä on puuttunut selkeys ja jämäkkyys. Toisaalta tämä on ollut myöskin ymmärrettävää, koska hallituksessa on liian paljon poliittisia voimia, jotka vetävät jo perinteisesti eri suuntiin. Myös Euroopan unionin ja sen rahaliiton tilanne on vienyt liikaa hallituksen ja myös eduskunnan aikaa ja voimia.

Yleislinjana tätä hallitusta voidaan luonnehtia keskittämisen ja suuruuden ihannoinnin hallitukseksi. Tähän keskittämisen ja suuruuden ihannointiin perustuu myös hallituksen ajama kuntauudistus. Hallitus lähti kuntauudistukseen kuin soitellen sotahan. Hallituksen piirissä kuviteltiin, että Suomen kuntakartan muuttaminen on vain julistusasia. Nuori ja kokematon ministeri Henna Virkkunen (Sari Sarkomaa: Nuori ja kokenut!) joutui tahtoen tai tahtomattaan epätoivoiseen tehtävään. Hän varmaankin kuvitteli, että kuntauudistus on vain läpihuutojuttu ja julistusasia. Tätä osoittaa se, että ensimmäinen lukema, joka kuultiin, oli 69 kuntaa jatkossa. Sitten noustiin 100 kuntaan, ja viimeinen luku, minkä minä olen kuullut, on ollut 150 kuntaa. Ja mikähän lienee sitten lopullinen luku, kunhan tämä ruletti on käyty loppuun?

Herra puhemies! On aivan selvää, että suomalainen kuntakenttä tarvitsee ravistelua ja uusia tuulia, mutta ylhäältä päin tapahtuvalla sanelupolitiikalla ei tulla onnistumaan. Perussuomalaisten selkeä näkemys on se, että kuntauudistusta tarvitaan mutta sen ei tule tapahtua pakosta vaan selkeistä kuntien ja kuntalaisten tarpeista lähtien ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Konkurssikypsien kuntien osalta lääkkeet voivat olla erilaisia ja on oltavakin. Kuntauudistuksessa on myöskin huolehdittava siitä, että kuntalaisten palveluiden tulee uudistuksen jälkeenkin olla vähintään yhtä hyvät kuin ne ovat olleet ennen uudistusta tai mieluummin vaikka vähän paremmat.

Herra puhemies! Kuuntelin RKP:n edustaja Wideroosin käyttämää ryhmäpuheenvuoroa, jossa hän vetosi, että kuntauudistuksessa on otettava huomioon myöskin ruotsin kieli. Herra puhemies, olen sitä mieltä, että kielipolitiikkaa ei saa kytkeä kuntauudistukseen. Kaikki kansalaisemme ovat samanarvoisia suomalaisia, puhuivatpa he äidinkielenään suomea, ruotsia tai jotain muuta kieltä.

Kevään aikana hallituksen toteuttama kuntakuuleminen, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, palautti todennäköisesti hieman järkeä hallituksen linjalle. Vai ovatko kuntavaalit liian lähellä ja väärällä puolella, kun ne ovat edessä päin? On toisaalta hyvä, että hallitus on ottanut ehkä opikseen sen, että pakolla ja runnaamalla ei asioita voida hoitaa, mutta kyllähän tämä tilanne, missä nyt ollaan ja hallitus on, on erittäin nolo koko hallitukselle ja sen johdolle.

Pian 24 vuotta kaupunginvaltuutettuna olleena tulen seuraamaan tarkasti hallituksen etenemistä ja toimia kuntauudistuksen karikkoisella tiellä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tiedonannolta kuntauudistuksesta odotettiin paljonkin, konkreettisia linjauksia, mutta se liikkui aika yleisellä tasolla. Kaikkein huolestuttavinta on, että hallitus lupasi kuunnella kuntien mielipidettä mutta sivuuttaa nyt itselleen epäsuotuisan tuloksen.

Kuntien päättäjät ja virkamiehet latasivat odotuksia ja panostivat paljon kuntien mittavaan kuulemiskierrokseen, joka osoittautui melko tyhjäksi. Jokainen niissä mukana ollut tietää, ettei niistä keskusteluista voi päätellä kuntien laajaa hyväksyntää hallituksen esitystä kohtaan. Palautetta ei kuunneltu. Kunnissa oltiin ja yhä ollaan tyrmistyneitä siitä, että niissä vuosien ajan tehtyä yhteistoimintaa ei arvosteta eikä kuntalaisten saatikka asiantuntijoiden mielipiteitä kuunnella. Kukaan ei ole vieläkään kyennyt todistamaan sitä, että suurkuntia perustamalla voitaisiin palvelut pelastaa.

Tiedonannossaan hallitus kehuu, että selvä enemmistö kunnista kannattaa jonkinlaista uudistusta. Tämä ei ole mikään uutinen kenellekään. Me kaikki olemme tästä asiasta yhtä mieltä. Muuttoliike, ikärakenne ja kasvavat palvelutarpeet vaativat muutoksia yhteiskunnassa. Hallitus jättää kuitenkin mainitsematta, että kyselyn mukaan kunnat eivät halua uudistusta hallituksen keinoin. Yksikään 70 selvitysalueesta ei jaa hallituksen näkemystä alueestaan. Tiedonanto suitsuttaa, että noin 90 kuntaa kannattaa uudistusta sellaisenaan. On kuitenkin huomattava, että noin 160 kuntaa ei lainkaan ole valmis rakennemuutoksiin esitetyllä tavalla. Tämä on nykyisistä kunnistamme melkein puolet.

Täällä vedotaan myös siihen, että kuntajaon muutoksiin myönteisesti suhtautuvissa kunnissa asuu 70 prosenttia suomalaisista. Se on ihan totta. Tämä kuitenkin osoittaa myös sen, että hallituksella on halua ehkä enemmän kuunnella nimenomaan näitä keskuspaikkoja. Miten käy sitten niille ehkä tulevien suurkuntien reuna-alueiden asukkaille, kuunnellaanko heidän mielipiteitään? Toivottavasti syksyn kuulemiskierros osoittaa, että hallitus myös kuulee ja reagoi kuulemaansa.

Arvoisa puhemies! Tiedonanto keskittyy mielestäni liikaa pieniin kuntiin. On taas muistutettava siitä, että sadan pienimmän kunnan menot ovat noin 3 prosenttia kaikkien kuntien menoista ja että 200 pienimmän kunnan menot ovat yhtä suuret kuin Helsingin kaupungin. Viimeistään nyt hallituksen olisikin pystyttävä vaikuttamaan kehyskuntien ja muiden suurimpien kuntien ja kaupunkien talouden ja palvelujen tuottamisen järkeistämiseen, koska saavutettavaa on juuri näissä kunnissa ja kaupungeissa.

Muutosta aiempaan oli aikataulujen muuttaminen sekä se sinänsä hyväkin asia, että nopeimmat liitokset voivat saada myös taloudellista tukea. Kiitosta lisäksi voi antaa siitä, että tiedonanto poikkeuksellisesti nyt annettiin käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan, missä tänään olikin jo ensimmäinen ministeri Virkkusen kuuleminen. Toki valiokunnan käsittelyaika on kovin lyhyt eikä sillä todellakaan voida kuitata sitä, että kuntauudistus olisi nyt muka käsitelty parlamentaarisesti ja että uudistushankkeella sen myötä olisi koko eduskunnan hyväksyntä jatkaa sitä hallituksen esittämällä tavalla. Se olisi todellista näennäisdemokratiaa.

Kannatankin, arvoisa puhemies, edustaja Kiviniemen ja keskustan esitystä siitä, että tiedonanto lähetetään myös perustuslakivaliokunnalle uudistuksen ohjausvälineiden perustuslainmukaisuuden arviointia varten.

Arvoisa puhemies! Vasta hetki sitten SDP sanoi vastustavansa pakkoliitoksia. Hallituksen liekanaru taisi kuitenkin kiristyä, kun pakkoliitoksiin nöyrryttiinkin ennätysvauhtia. Pakkoliitoksista puhutaan toki vain niin sanottujen kriisikuntien kohdalla. Kukaan hallituksessa ei kuitenkaan osaa sanoa, paljonko näitä kriisikuntia on. Tämä herättää kysymyksen, tuleeko niitä olemaan juuri sen verran kuin hallitus haluaa osoittaa omilla mittareillaan, jotka tuntuvat muuttuvan aina eri esityksissä. Taajamissa ja maaseudulla asuu kuitenkin yhteensä 1,7 miljoonaa ihmistä. Heitä askarruttaa, karkaavatko lähipalvelut.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen aikataulua höllennettiin lopullisten kuntajakojen osalta vuoteen 2017 saakka. Rakennelaki annetaan tulevan syksyn sijaan vasta vuoden päästä keväällä. Näin hallitus pääseekin kätevästi ohittamaan syksyllä koittavat kunnallisvaalit ratkaisevien päätösten osalta. Tämä kysymys tulee kuitenkin olemaan kunnallisvaalien kiistaton ykkösasia.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus linjasi tiistaina iltakoulussa kuntarakenneuudistuksen jatkoa. Hallitus pitää kuntauudistuksen tärkeimpänä tavoitteena julkisten palveluiden turvaamista kaikkialla Suomessa. Tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista toi-mintaa.

Viimeksi täällä salissa keskusteltiin kuntauudistuksesta maaliskuussa. Silloin useampi edustaja antoi moitteita siitä, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistusta ollut kytketty mukaan tähän tärkeään uudistukseen. Salissa kuultiin myös useampi toive siitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva päätöksenteko palautettaisiin kunnallisdemokratian pariin. Tällä hetkellä lähes 90 prosenttia valtuutetuista kokee, etteivät he voi vaikuttaa erilaisissa kuntayhtymissä tai sairaanhoitopiireissä tehtäviin päätöksiin. Myös uudistuksen tiukka aikataulu sai maaliskuussa pyyhkeitä.

Arvoisa puhemies! Haluankin nyt kiittää hallitusta siitä, että kansanedustajia ja kuntien antamia lausuntoja on kuunneltu herkällä korvalla. Ei pelkästään kuultu, kuten oppositio täällä toistuvasti väittää. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on kytketty mukaan kuntauudistukseen, ja hallitus on antanut kunnille lisäaikaa valmistautua kuntaliitoksiin.

Omalle seutukunnalleni on esitetty yhdistettäväksi Riihimäki, Hyvinkää, Hausjärvi ja Loppi. Esitys ei ole alueella saanut kannatusta, koska koetaan, että liitos on haasteellinen. Hyvinkään erottaa kolmesta muusta kunnasta sairaanhoitopiiri-, maakunta- ja vaalipiiriraja. Hyvinkään liittämistä näihin hämäläiskuntiin ei otettu huomioon maaliskuussa tehdyssä vaalipiiriuudistuksessakaan.

Arvoisa puhemies! Kuntien väliset talouserot ovat kasvaneet, ja palveluiden laatu ja saatavuus on heikentynyt. Kuntauudistusta tehdään muun muassa juuri siksi, että kunnat ovat tulevaisuudessa keskenään tasa-arvoisemmassa asemassa ja pystyvät järjestämään sosiaali- ja terveyshuollon itsenäisesti. On tärkeää, että julkiset palvelut ovat lähellä käyttäjiä. Varsinkin suurissa kunnissa tämä on haaste, jota tulee kuntia muodostettaessa aidosti miettiä.

Arvoisa puhemies! Kuntalaiset eivät tänä päivänä koe, että he pystyisivät vaikuttamaan oman alueensa asioihin. Ihmiset kuitenkin tekevät kunnan, ja siksi kuntalaisten kuuleminen on tehtävä entistä helpommaksi. Lähidemokratia onkin avainasemassa hyvin toimivan ja elinvoimaisen kunnan turvaamisessa, ja sitä meidän tulee kehittää. Valtuusto- ja lautakuntatyöskentelyn lisäksi pitää miettiä uusia tapoja ja keinoja kuntalaisten osallistamiseen esimerkiksi aluelautakuntia ja kaupunginosavaltuustoja muodostamalla. Kaikkien asukkaiden pitää myös voida kantaa kortensa kekoon, ja siksi täytyy pohtia keinoja siihen, kuinka asukkaat pääsevät vaikuttamaan oman alueensa kehittämiseen. Juuri asukkaat tuntevat oman alueensa parhaiten.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Ända sedan förhandlingarna på Ständerhuset avslutades och det stod klart att regeringen ska genomföra en riksomfattande kommunreform har debatten gått het, inte så mycket om målsättningarna men desto mera om vilken väg man ska välja för att nå fram till de här målsättningarna.

En genomgripande reform kräver ett grundligt förarbete. Vi varken kan eller ska förhasta oss, vi måste låta utvärderingarna och planeringen ta sin tid, men samtidigt måste målsättningen med reformen hållas klar.

Det är bra att regeringen nu kommer med mera information gällande genomförandet av reformen, så att debatten kan gå vidare och kommunerna har åtminstone lite klarare riktlinjer att arbeta vidare med. Jag hoppas ändå att ministerarbetsgruppen för förvaltning och regional utveckling, som utlovat, ännu före sommarens slut — eller kanske under juni — kommer med närmare information gällande kriterierna för hur en stark primärkommun ska se ut.

Herra puhemies! Miltä tulevaisuuden kunnat näyttävät, ei ainoastaan voi perustua kunnan asukasmäärään. Myös sellaiset seikat kuin luonnollinen tai historiallinen yhteenkuuluvuus on syytä ottaa huomioon. On luontevaa, että luonnolliset, yhtenäiset alueet, joilla ihmiset liikkuvat, tekevät työtä ja hoitavat erilaisia asioita on eräs tärkeä näkökohta, kun uusia kuntia muodostetaan. Tärkeää on myös, että alueen erityispiirteet, kuten kieli- tai saaristo-olosuhteet otetaan riittävässä määrin huomioon.

Kuten ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenvuorossa todettiin, meidän on jatkettava moninaisuuden arvostamista ja huomioon ottamista yhteiskuntarakenteessamme. Lyhyesti sanottuna ei voida lähteä siitä, että yksi ja sama malli toimii koko maassa. Tavoitteena tulee olla luoda toimivia kokonaisuuksia, joilla on todelliset toiminnalliset ja myös taloudelliset edellytykset selviytyä tulevaisuuden haasteista. Jotta näihin toiminnallisiin kokonaisuuksiin päästäisiin, on itsestään selvää ja erittäin tärkeää, että kuntia kuunnellaan ja että kuntien annetaan tehdä tarvittavat päätökset. Mutta on myös tärkeää, että huolehdimme kokonaisuudesta. Luonnollisestikin kunnat tarkastelevat uudistusta ennen kaikkea omasta näkökulmastaan, ja tämän vuoksi hallituksen vastuulla — ja meidän kaikkien — on pitää koko ajan silmällä suurempaa kokonaisuutta, niin että esimerkiksi jonkin tietyn alueen kuntaa ja sen asukkaita ei jätetä yksin kaikkien selvitysten ulkopuolelle ja jopa ilman, tai ainakin niin, että palvelut huononevat.

Herr talman! Tack vare reformen kan man förhoppningsvis motverka en differentiering mellan kommunerna, där vissa inte klarar av att erbjuda sina invånare deras lagstadgade service medan andra i sin tur tvingas överföra stora summor till de mindre framgångsrika kommunerna. Oberoende av hurudant slutresultatet av reformen blir kommer vi att behöva ett möjligast enkelt, genomskinligt och effektivt statsandelssystem som jämnar ut de regionala skillnader som säkert ännu finns kvar också efter den här reformen. Målsättningen med förnyandet av lagen om statsandelar är att vi får en lag som garanterar medborgarna jämlikhet inför lagen.

En central del av den service som kommunerna bör sköta är naturligtvis social- och hälsovården. I förra veckan drog regeringen upp riktlinjerna för hur den offentliga social- och hälsovården ska se ut i framtiden. Strukturreformen inom social- och hälsovården är en viktig del av kommunreformen, och de två reformerna bör koordineras. Det är ändå viktigt, tycker jag, att kommunreformen utgör grunden för hur social- och hälsovården i framtiden ska ordnas.

Herra puhemies! Tässä vaiheessa on vielä monia sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia kysymysmerkkejä. Erityisesti erikoissairaanhoidon osalta on paljon miettimisen aihetta, esimerkiksi mitkä kokonaisuudet kuluvat erva-alueiden toimintaan ja mitkä kunnille. Joka tapauksessa on tärkeää, että kunnilla on riittävästi vaikutusmahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen kaikissa vaiheissa. Vaikka ajatuksena onkin, että vahvemmat peruskunnat voisivat ottaa suuremman vastuun myös osasta erikoissairaanhoitoa, en usko, että kuntauudistuksen jälkeenkään kaikki kunnat pystyvät yksin hoitamaan kaiken niiden vastuulle tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon, mukaan lukien erikoissairaanhoidon. Käytännössä tämä merkinnee, että uudistuksen toteuttamisen jälkeenkin tullaan edelleen tarvitsemaan kuntien välistä yhteistyötä.

Herr talman! I samband med kommunreformen är det viktigt att också fundera på demokratiaspekten. Potentiellt kan de stora kommunerna vara en utmaning för den representativa demokratin, men å andra sidan är kommunreformen också en möjlighet att utöka medborgarnas påverkningsmöjligheter — en chans att introducera nya system som aktiverar och engagerar kommuninvånarna. En av målsättningarna med reformen bör vara att utveckla och stärka närdemokratin.

Kommunreformen är också en möjlighet att se över de lokala förtroendevaldas ställning och arbete. Som svenska riksdagsgruppen påpekade, utgör kommunreformen ett utmärkt tillfälle att i kommunallagen stärka de förtroendevaldas ställning och noggrannare slå fast vad kommunalpolitikerna ska besluta om.

Herr talman! Jag avslutar med att konstatera att det är bra att kommunreformen går framåt. Vi bör alla arbeta tillsammans för att kunna skapa de livskraftiga kommuner som oberoende av var i Finland de är belägna kan erbjuda sina invånare den bästa möjliga servicen. Endast så kan vi trygga välfärden.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus kulkevat käsi kädessä. Sen vuoksi olenkin iloinen siitä, että molemmat uudistukset ovat nyt yhtä aikaa työpöydällämme. Meillä ei vielä ole valmiita vastauksia kaikkeen, mutta meillä on jo edessämme selkeästi hahmottuvat aihiot, joita voimme yhdessä kuntien kanssa työstää eteenpäin. Näiden kahden uudistuksen onnistunut yhteensovittaminen on avainasemassa, jotta saavutamme tavoitteemme, kuntalaisten palveluista huolehtimisen.

Jotain onkin tehtävä pikaisesti, sillä väestön terveyserot ovat kasvaneet ja juuri peruspalvelut heikentyneet. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja laatu vaihtelevat eri alueilla kuntien taloudellisista ja henkilöresursseista riippuen. Tulevaisuudessa tilanne vaikeutuu vielä merkittävästi, kun väestömme ikääntyy ja työikäisten määrä vähentyy. Osaavan henkilöstön saaminen onkin nyt pystyttävä turvaamaan myös muualle kuin tänne pääkaupunkiseudulle. Palvelua ja työn vaikuttavuutta tulee parantaa saumattomien palvelukokonaisuuksien avulla. Yhden oven periaatteella asiakkaan tulisi saada tarvitsemansa sosiaali- tai terveyspalvelu ilman, että hallinnon rajat vaikeuttavat tai pitkittävät avun saamista.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus edellyttää rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Uudistuksen onnistuminen edellyttää myös kuntauudistuksen onnistumista. Näiden kahden uudistuksen yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen toimenpide. Uudistukset ovat kansalaisten kannalta niin merkittäviä ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia hankkeita, että niiden toteuttamiseen vaaditaan malttia ja laajaa vuorovaikutusta yhdessä kuntien kanssa. Tämän vuoksi onkin välttämätöntä, että hallitus järjestää kunnille uuden lausuntokierroksen vielä tämän vuoden aikana. Hallituksen esittämä aikataulu on nyt realistinen. Näissä raameissa on mahdollisuus edetä eteenpäin. Ratkaisevinta tässä kaikessa on kuitenkin kunnan kyky uudistua ja tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Raumalla on tämän vuoden alusta alkaen siirretty perustason erikoissairaanhoitoa osaksi kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluita. Tämä muutos on vaatinut henkilöstöltä paljon työtä, kun prosesseja on katsottu uudesta näkökulmasta. Tavoitteenamme koko uudistuksessa on ollut juuri vaikuttavammat sosiaali- ja terveyspalveluiden ketjut. Tämä sama tavoite ohjaa nyt koko maassamme tehtävää uudistusta. Jatkossa jokaisella tuleekin olla oikeus hänen tarpeilleen räätälöityyn laadukkaaseen sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuuteen, joka tuo avun sitä tarvitseville. Uudistus tuo siihen mahdollisuuden. Toivon, että ministerit käyttävät hyväkseen sitä tietoa, jota muutoksesta on jo olemassa Raumalla tai vaikkapa Kouvolassa.

Uudistuksen yhteydessä on syytä miettiä myös kunnan muita hyvinvointipalveluja merkittävänä osa sosiaali- ja terveyspalveluita. Yhteistyö opetussektorin tai kunnan nuoriso- ja liikuntatoimen kanssa avaa aivan uusia mahdollisuuksia tehdä ennalta ehkäisevää terveystyötä. Kaiken tämän pohjaksi on kuitenkin saatava taloudellisesti ja väestöpohjaltaan riittävän vahvat peruskunnat.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset pitivät ja pitävät kuntauudistushanketta aikataulullisesti aivan liian kireänä, ja nythän asialle on saatu lisäaikaa. Vaikka uudistus sinänsä ei ole pelkästään vastustettava, näemme, että asiassa tulee edetä vapaaehtoisuuden pohjalta ja kuntia aidosti kuunnellen. Jos liitos on vapaaehtoinen ja kuntalaisten enemmistön hyväksymä, ei meillä ole mitään sellaisia järjestelyjä vastaan.

Kuntien kuuleminen oli kuitenkin, kuten todettua, liian kireä aikataulultaan ja myös kysymyksiltään varsin tarkoitushakuinen. Kysymyksiin vaadittiin vastausta "kyllä" tai "ei", eikä asioita voi niin mustavalkoisesti esittää. Tällä kysymystenasettelulla haluttiin ilmeisesti päästä sopivaan lopputulokseen eli siihen toteamaan, että suuri osa kunnista kannattaa ainakin jonkinlaisen selvityksen tekemistä. Tätä ei pidä sotkea haluun tehdä kuntaliitoksia.

Herra puhemies! Tärkeintä olisi ensin päättää se, mitkä sote-palvelut ovat valtion vastuulla, mitkä kunnan vastuulla ja miten näitä hallinnollisesti järjestetään. Kun tämä työnjako on selvä, voidaan siirtyä yksityiskohtiin.

Itselleni on myös tullut selväksi se, että ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa mallia, joka sopisi jokaiselle alueelle ja jokaiseen kuntaan. On olemassa monia malleja, joita paikallisten päättäjien on itsensä annettava miettiä, ja on heidän tehtävänsä valita omalle alueelleen sopivin tapa järjestää sote-palvelut.

Kunnille jatkuvasti lisääntyneet velvoitteet ja samalla vähennetyt resurssit ovat ajaneet monet kunnat niin sanottuihin vapaaehtoisiin liitoksiin. Tämä politiikka on ollut täysin tarkoitushakuista, ja näin toimien on luotu tilanne sopivaksi kuntaliitosintoilulle. Kuntien taloutta ei saa siis kiristää entisestään. Esimerkiksi vastuu pitkäaikaistyöttömistä siirretään kokeilussa kunnille. Onkin kysyttävä, miten hallitus turvaa kokeilukuntien resurssit jatkossa, jottei käy niin, että kokeilu jää pelkäksi kokeiluksi ja vastuu jää edelleen kunnille, mutta rahaa niillä ei siihen ole. Tästä rahoituksen jatkosta esitänkin syvän huolestumiseni. Jos kunnille lyödään lisävastuita, on valtion huolehdittava riittävästä panostuksesta vaikka lisäbudjetilla. Rehellisesti sanoen en odota pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilulta mitään mullistavaa.

Kuntauudistusselvityksessä ei ole lainkaan kuvattu sitä, mistä kaavailtujen kuntaliitosten säästöt koostuisivat. Tämä on varsin tuttua itse kunkin kunnasta, olettaisin. Asioita ja esityksiä perustellaan usein saavutettavilla säästöillä, ja kun kysyy, miten ne säästöt käytännössä toteutuvat, saa vastaukseksi jotain "ei voida vielä laskea tai osoittaa". Mutta jostain ne tuntuvat ihmeellisesti ilmaantuvan.

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu palvelujen turvaamisesta. Mitä se tarkoittaa? Keiden palvelut turvataan, ja erityisesti missä ne peruspalvelut ovat niiden turvaamisen jälkeen? Kauempana ja usein vaikeammin tavoitettavissa. Peruspalvelut on järjestettävä mahdollisimman lähellä lähipalveluina.

Entäpä sitten tämä suuruuden ihannointi? Pieni kunta voi olla kustannustehokas ja suuri tehoton. Ei ole oikeaa kuntakokoa, on vain optimikoko. Sen määrittely on vaikeaa. Siksi siihen en ryhdy minäkään. Totean vain, että jos suuria säästöjä tavoitellaan, niitä tuskin on saatavissa pienistä kunnista vaan enemmänkin suurista ja tehottomista.

Kunnan kehittämiseen kuntaliitos ei tarjoa aina ratkaisuja. Siinä voi käydä juuri päinvastoin. Kunnan tasapuolinen kehittäminen voi jäädä liitoksissa usein vähemmälle kuin vanhassa peruskunnassa. Syntyy eräänlainen kahtiajako. Kuntaa ryhdytäänkin kehittämään vain tietyiltä osin. Kunnan reuna-alueet jäävät lapsipuolen asemaan. Tämä saattaa johtaa jopa katkeruuteen, ja kunnan päätöksenteko halvaantuu. Päättäjät ryhtyvät puolustamaan kunnan sisäisiä alueita, ja syntyy epäluuloa. Kunnan kehitys jämähtää.

Loppuun vielä lähidemokratian näkökulma. Miten suuressa liitoskunnassa voidaan taata edes osittain siihen liittyneiden kaikkien peruskuntien päättäjien edustus? Vastaus keskittämiseen onkin tässä tapauksessa keskittäminen, nimittäin äänten.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että tarvitaan uudistuksia kuntakentässä. Tämä yksimielisyys on ollut jo kauan. On selvä yhteinen ymmärrys tilannekuvasta, väestörakenteen muuttumisesta, palvelutarpeen kasvusta, työvoimapulasta, rahojen ehtymisestä, mutta se, mistä on vallinnut erimielisyys, ovat keinot ja menettelytavat.

On syytä todeta tässä vaiheessa, että hallitus valitessaan menettelytavan, tehtyään hallitusohjelman, myöskin murensi melkoisella tavalla luottamusta ja yhteistyötä. Näin suurta uudistusta ei hoideta sanelemalla, ei ylhäältäpäin käskyttämällä, vaan sitouttamalla ja luottamusta rakentamalla. Koska tarpeista ollaan yksimielisiä, pitää myös hakea yhteiset keinot. Hallitus pelkisti keinon päämääräksi: päämääräksi tuli rakenne. Tavoitteina on rakenne, ja se on itsetarkoitus. Kuvitellaan ja arvioidaan, että kun rakenne on oikea, niin silloin tapahtuu myös palveluissa jotain.

Keskeinen asia on se, että pystymme turvaamaan palvelut tulevaisuudessa ja pitkälle tulevaisuudessa. Hallitus tässä tiedonannossaan kyllä hyvin kauniilla sanoilla kuvaa alkukappaleissa tätä asiaa, mutta sitten kun mennään varsinaiseen asiaan, sitten sanotaankin hyvin selvästi, että kuntauudistuksen "tärkein tavoite on luoda mahdollisimman vahvat ja elinvoimaiset kunnat kaikkialle Suomeen". Kyllä kuntarakenteessa tarvitaan muutoksia, mutta ei se voi olla itsetarkoitus. Nyt sitten tämä koko toiminta tähtää siihen, millä keinoilla tämä keino saavutetaan. Siihen liittyy se määrittely vahvan kunnan kriteereistä. Jos ne ovat hyvin mekaaniset, niin sehän on melkein kuin laskutikusta katsotaan, onko kriteerit kunnossa, tarvitseeko selvitysmiehet laittaa liikkeelle.

Minä olen kysynyt ja kysyn vielä kerran ministeri Virkkuselta esimerkiksi Etelä-Karjalasta, jossa on tämä Eksote, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alue kuntayhtymänä, johon kunnat ovat kohtuullisen tyytyväisiä, jolla on saatu tuloksia aikaan. Kun määritellään nämä kriteerit, niin johtaako se siihen, että sinne lähetetään pakkoselvitysmies selvittämään, että nämä pitääkin liittää toisiinsa, liittää yhdeksi kunnaksi, eikä käykään se järjestely, mikä siellä on, vaikka sillä olisi saatu hyviä tuloksia? Onko vastaava mahdollista muualla, vai onko itsetarkoitus tämä rakenne? Tämä pohjautuu hyvin paljon mielikuviin. Kyllä teidän kannattaisi, arvoisat ministerit, kuunnella tutkijoita ja esimerkiksi, hyvät kokoomuslaiset, kuunnelkaa edes kokoomuslaisia professoreita, jotka ovat tämän alan asiantuntijoita, mitä he ovat tästä asiasta tutkineet ja arvioineet.

Sitten tämä, kun on todettu, arvoisa puhemies, että pakkoliitoksia ei tule. Mihin muuhun johtaa se, jos näiden kriteerien perusteella lähetetään pakkoselvittäjät ja sitten päädytään tähän?

Toinen asia, johon on syytä kiinnittää huomiota. Nykyisen Paras-lain voimassa ollessa on saatu hyviä tuloksia kriisikuntamenettelyllä, mutta jos nämä kriteerit pannaan ylitiukoiksi ja sitten taas lähdetään pakkotoimiin ja muutetaan kuntien rahoitusjärjestelmää niin, että ajetaan kunnat tarkoituksellisesti ahdinkoon, ja sitten sanotaan, että nämä kunnat joutuvat ahdinkoon, ja ajetaan ne liitoksiin. On aika erikoista menettelyä, jos näin ruvetaan tekemään.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy monia asioita, mutta otan tämän tiedonantomenettelyn esille. Tämä on hallituksen tärkein rakennemuutos, näin on hallitusohjelmassa sanottu, tämä on kuntakentässä vuosikymmenten uudistus. Tuodaan tiedonantona eduskuntaan, ja muutamassa päivässä eduskunnan pitäisi perusteltu kannanotto asiasta ottaa. Kyllä tämä on oikeastaan parlamentin halveksimista. Tämä vaatii kunnollisen paneutumisen, jos tähän asiaan perustellusti otetaan kantaa. Toinen vaihtoehto on, että otetaan hyvin pintaliitämällä.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy myös monia muita asioita. Yksi, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on se, että kunnille ollaan harkitsemassa, nimenomaan keskuskaupungille, uusia tehtäviä, jotka siirretään valtiolta. Miten käy kuntien välisen yhdenvertaisuuden kanssa? Tähän liittyy monia kysymyksiä. Saa nähdä, mikä tilanne tulee olemaan sitten kuntavaalien jälkeen, miten hallitus linjaa sitten, kun kuntavaalit ovat pois päiväjärjestyksestä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olemme yhdeksän vuotta edustaja Töllin kanssa viettäneet yhteistä aikaa tässä salissa koko ajan poliittisesti eri puolilla. Aika usein olemme olleet kuitenkin monista asioista samaa mieltä. Itse asiassa nytkin voin olla muutamista edustaja Töllin esiin nostamista kysymyksistä hänen kanssaan samaa mieltä, aika monesta asiasta kylläkin myöskin eri mieltä.

Siitä olen kuitenkin edustaja Töllin kanssa samaa mieltä, että tämän kuntauudistuksen keskeisin tehtävä ei voi olla rakenteitten uudistaminen. Tämän kuntauudistuksen keskeisimmän tehtävän tulee olla rakenteitten uudistaminen siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla turvaa kuntien tuottamat ja järjestämät peruspalvelut. Olen kuunnellut nyt neljä tuntia tätä keskustelua, näitä puheenvuoroja: kaikkihan me olemme tästä asiasta ihan liikuttavan samanmielisiä. Siitä huolimatta jotenkin vaikuttaisi, että me olemme jostain asiasta ikään kuin syvästi erimielisiä, mutta minulle ei ole oikein lopulta selvinnyt se, mistä me olemme erimielisiä.

Toisaalta myöskään se minulle ei ole selvinnyt, miten me voimme varmistua siitä, että tämä rakenneuudistus turvaa nämä palvelut parhaalla mahdollisella tavalla. Nimittäin hallitus on tehnyt tähän mennessä linjauksia varsin yleisellä tasolla. Se on erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen osalta sanonut suunnilleen vain sen, mitä hallitusohjelmaan vuosi sitten kirjoitimme. No, hyvä, että edes se on sanottu, mutta varsinainen työhän alkaa tästä eteenpäin, kun rakennetyöryhmä nyt sitten vuoden loppuun mennessä toivon mukaan selvittää, miten tästä mennään eteenpäin. Tämä kuusi viikkoa, jonka se ennätti työskennellä, ei antanut ihan täysin vakuuttavaa kuvaa siitä, miten tämä parhaalla tavalla maaliin saatetaan. Nyt on syytä parantaa juoksua.

Minä pidän siis sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta tämän uudistuksen keskeisimpänä osana. Siihen liittyy kaksi olennaista kysymystä, joihin kohtuullisen pikaisessa ajassa on hyvä saada vastaus. Ensinnäkin: kuinka monta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen aidosti kykenevää kuntaa Suomeen mahdollisesti syntyy tässä uudistuksessa, kun muistamme ja toistamme sen aika lailla yksimielisen näkemyksen, joka terveydenhuollon ja sosiaalihuollon asiantuntijoitten keskuudessa Suomessa vallitsee, että mikään 20 000 asukkaan kunta ei ole tarpeeksi vahva siihen työhön? Itse asiassa Suomi ja Luxemburg ovat ainoat Euroopan maat, joissa järjestämisalueitten väestöpohja on alle puoli miljoonaa.

Kun tässä on nyt aika vankasti valittu tämä työryhmän c-malli eli tämä sekamalli, niin minun ennustukseni on, että sen jälkeen kun kunnat ovat saaneet ryhtyä omiin puuhiinsa — ja kuten täällä on todettu, hallitushan nimenomaan nyt lähtee siitä, että kunnille annetaan tämä mahdollisuus ikään kuin itse ratkaista, minkä kokoisia kuntia syntyy — niin syntyvistä kunnista vain muutama pystyy vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Muut, Eksotet ja muut vastaavat alueet, hoidetaan sitten sote-aluemallilla, jolloin joudutaankin toteamaan tietysti, että itse asiassa ollaankin lähempänä työryhmän b-mallia, joka on julistettu hallitusohjelman vastaiseksi, mutta kun lukee ihan tarkasti sen raportin, jota nyt ei ole vielä julkisesti ollut luettavissakaan, niin ei nyt välttämättä edes sekään ole hallitusohjelman vastainen. Mutta sekään ei ole ratkaisevaa, kuinka iso osa kunnista ja sote-alueista, miten se jako menee, vaan se, miten ne toimivat, ja erityisesti miten ne toimivat yhteistyössä näitten erva-alueitten kanssa. Nythän on olemassa erva-alueet — tai eihän erva-alueita ole oikeasti olemassa, ne ovat vain kuntien yhteistyötä tällä hetkellä, ja kysymys on siitä, miten sen erikoissairaanhoidon raja piirretään.

Arvoisa puhemies! Siunatuksi lopuksi: me olimme edustaja Männistön kanssa pari viikkoa sitten tuolla Maailman terveysjärjestön vuosikokouksessa Genevessä, ja iltavastaanotolla meille kerrottiin, että WHO:n pääjohtaja Mrs Margaret Chan haluaa keskustella meidän kanssamme, kun hän oli kuullut, että paikalla on pari suomalaista parlamentaarikkoa. Hän tuli ja kertoi, että hän haluaa puhua kanssamme, koska haluaa tutustua suomalaisiin parlamentaarikkoihin, jotka ovat päättäneet hänen mielestään maailman parhaasta terveysjärjestelmästä. Hän ilmoitti ihailevansa syvästi suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää, ja me olimme tietysti polleita ja ylpeitä ja vaatimattomia ja yritimme sanoa, että eihän me nyt kahdestaan tätä olla järjestetty, mutta melkein.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, meidän tulee huolehtia tämän uudistuksen yhteydessä siitä, että suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä WHO:n pääjohtaja ja me kaikki muutkin voimme olla mahdollisimman ylpeitä. Se on vaativa tehtävä, mutta nyt siihen on ruvettava.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus etenee kuin kesä, välillä vähän suuremmilla ja välillä vähän pienemmillä askeleilla, mutta kaikki tietävät ja luottavat, että eteenpäin mennään, ja hyvä niin. Samaa Paras-lain pohjaa jalostetaan yhtä eteenpäin, ja siksi voikin toivoa uudistukselle laajaa kannatusta yli hallitus- ja oppositiorajojen.

Kun kaikki puolueet, kansalaiset kunnissa, tunnistavat muutostarpeet palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden turvaamiseksi, on hienoa, että näitä selkeitä etenemisen merkkejä on taas otettu. On erittäin tärkeätä, että eri osat elikkä valtionosuusuudistus, kuntademokratia, palvelujen järjestämisvastuiden jako sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisoinnin mallit liikkuvat kaikki samanaikaisesti. Näin kunnilla ja toisaalta myös eduskunnalla on mahdollisuus valmistelun pohjaksi saada tämä kokonaisuus ja ottaa siihen kantaa. Nyt kunnatkin pääsevät toisen lausuntokierroksen kohdalla arvioimaan eri vaihtoehtoja.

Kunnat ovat ihmistä lähellä oleva perusyksikkö, joiden jo lain mukaankin tehtävänä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Kunnan roolia palveluista vastuullisena halutaan korostaa myös tässä uudistuksessa. Pidämme kahta tasoa, kunnat ja valtio, palveluiden järjestämisen osalta pääosin riittävänä näin pienessä maassa.

Vahva peruskunta on käsite, joka jo Paras-hankkeen ajoilta on kaikille tuttu. Se tarkoittaa kuntaa, joka edistää alueensa taloudellista kasvua ja työllisyyttä, mistä rahoitetaan kunnan hyvinvointipalvelut. Vahva peruskunta edistää alueensa elinvoimaa, yhdyskuntarakenteen eheyttä ja kykenee palveluiden tuotantoon ja vastustamaan markkinoita. Vahvan peruskunnan määritelmään on nyt tulossa tarkennuksia muun muassa työssäkäyntialue-, yhdyskuntarakenne- tai väestöpohjakriteereihin. Tällä hetkellähän meillä on jo olemassa kriisikunnan määritelmä. Lisäksi toivon ja uskon, että saamme myös tiukat ja selkeät kriteerit poikkeustapauksiin erilaisten mallien järjestämiseen.

Paine kuntien yhdistymisiin on pidettävä yllä, vaikka pakosta ei olekaan kyse. Tilastot osoittavat vahvasti, että kuntarakennetta on uudistettava väestön ikääntymisestä johtuvien haasteiden vuoksi ja laadukkaiden palveluiden turvaamiseksi.

Kuntien taloudellista kantokykyä on vahvistettava hyvissä ajoin, jotta lähitulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata ja voidaan ylläpitää tämä äskenkin mainittu maailman mittakaavassa korkea sosiaali- ja terveyspalveluiden laatutaso. Kuntauudistuksissa on kyse kuntalaisten palveluista ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, ei enemmästä eikä vähemmästä. Kunnilla on siis nyt riittävästi aikaa, maksimissaan kevääseen 2014, edetä asiassa, ja jos siihen mennessä ei mitään tapahdu, arvioi valtioneuvosto, tuleeko asettaa selvitysmies alueelle.

Kunnille on luvassa myös tukea, taloudellistakin, tässä kuntarakenteen yhteydessä tehtäviin toimenpiteisiin. Valtionosuuksia on ohjattava järkevämmin niin, että mikään alue ei jätä yhdistymisiä tekemättä peläten valtionosuuksien vähenemistä, vaan enemmänkin niistä tulee hyötyä. Täysin tasausjärjestelmästä ei tietenkään päästä eroon, sillä meidän pitkät etäisyydet ja saaristokunnat ovat tilanteessa, että täysin siitä ei voida luopua. Mutta huomattavasti nykyistä tasa-arvoisempaan suuntaan voidaan päästä muun muassa lisäämällä asukasperusteista mallia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon muutos on merkittävä. Se vahvistaa kuntalaisten saamia palveluja kunnalta ja toisaalta antaa kunnalle nykyistä suuremman vastuun sekä palveluiden järjestämisestä että niiden rahoittamisesta valtuuston päätöksellä. Tämä on suuri askel, sillä edellisen hallituksen terveydenhuoltolaissa tämä järjestämisvastuu jäi vielä vaiheeseen, laki jäi hieman tältä osin torsoksi.

Näin kuntademokratia palaa myös kuntalaisten valitsemille valtuutetuille. Demokratiakeskustelussa on myös huomattava kuntalaisten mukaan ottaminen joukkoistamalla heitä päätöksentekoon. Lisäksi suuremmissa kaupungeissa täällä esitetty huoli eri kunnanosien edustavuudesta voidaan hoitaa vaikkapa kunnan sisäisellä vaalipiirimallilla. Vaihtoehtoja siis riittää, ja hyvä niin, sillä nyt meillä on tekemisen paikka ja se on käytettävä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Olin tänään Porvoossa sellaisessa Uudenmaan liiton järjestämässä tilaisuudessa, jossa olivat kaikkien eduskuntapuolueitten edustajat mukana. Siellä kysyttiin meiltä, mitä tekisimme, jos saisimme itse päättää kuntauudistuksesta. Oli ihan mukavaa, että ensimmäistä kertaa minultakin kysyttiin, mitä tekisin, jos pääsisin vaikuttamaan tähän kuntauudistukseen. Mitä minä tekisin: on aivan itsestään selvä asia, että tämä koko prosessi olisi pitänyt aloittaa sillä tavalla, että olisi ollut parlamentaarinen työryhmä, joka olisi käynyt läpi kaikkia niitä vaihtoehtoja, joita meillä on, kun lähdetään kuntia uudistamaan. Aikaisemmin kaikki tämmöiset suuremmat muutokset, koskevat ne sitten perustuslain uudistamista tai aikaisemmin kuntalain uudistamista, on käyty läpi parlamentaarisessa työryhmässä, joka on valmistellut niitä, ja sillä tavalla on saatu kaikki poliittiset puolueet ja niiden edustajat sitoutumaan siihen yhteiseen hankkeeseen, joka koskettaa kaikkia kuntalaisia Suomessa. On valitettavaa, että tähän ei ole lähdetty, mutta minkäs teet. Se, mitä luvattiin ennen vaaleja, sehän ei toteudu vaalien jälkeen. Mitä ainakin kokoomukseen tulee, niin lupauksia ei pidetty.

Arvoisa puhemies! Kuntia on vaikea pakottaa yhteistyöhön. Todellisuudessa lukuisat kunnat tällä hetkellä kilpailevat toistensa kanssa siitä, kuka saa parhaat mahdolliset veronmaksajat ja muuttajat omalle alueelleen asumaan. Samaten kilpaillaan entistä enemmän yrityksistä, jotka tuovat työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia kuntiin. Kunnat jopa harjoittavat mainontaa saadakseen näitä hyviä veronmaksajia alueilleen, joten kilpakumppaneiden pakottaminen yhteistyöhön on aika hankalaa ja haasteellista.

Arvoisa puhemies! Kysyin tässä aikaisemmin kuntaministeri Virkkuselta hänen arvioitaan, kun hän on aikaisemmin todennut, että kuntauudistuksen kautta saisimme aikaiseksi miljardiluokan säästöjä ja ne toteutuisivat siten, että joka 10. henkilön, joka jää kunnan työpaikasta eläkkeelle, työpaikka jätettäisiin täyttämättä. Kysyin, miten tämä yhtälö oikein toimii, kun kuitenkin hoidettavia vanhuksia tulee olemaan paljon enemmän tulevaisuudessa. En saanut vastausta, mutta olisin iloinen, jos ministeri kertoisi minulle, miten tämä ongelma ratkaistaan. Miten palveluita saadaan lisää, jos työväkeä poistetaan 10 prosenttia kuntien palveluksesta? Onko tarkoitus, että hankitaan yhä enemmän näitä ostopalvelusopimuksia ja kuntien itse tuottamat palvelut ajetaan alas?

Monet asiantuntijat ovat tyrmänneet täysin nämä kuntaministeri Virkkusen puheet miljardiluokan säästöistä. "Se on ihan höpöpuhetta, että kuntauudistuksella tai tuottavuuskasvulla saataisiin miljardiluokan säästöjä", on todennut esimerkiksi apulaisjohtaja Reijo Vuorento Kuntaliiton kuntatalousyksiköstä, joten kiinnostaisi tietää nämä ministeri Virkkusen arviot siitä, mistä niitä säästöjä sitten saadaan aikaiseksi.

Erityisesti nyt, kun näitä kuntaliitoksia toteutetaan, olen pohtinut sitä, että kun lukuisissa pienkunnissa on kunnantaloja, on kyläkouluja, terveyskeskuksia, kirjastoja, niin kuntaliitoksen yhteydessä monet näistä toimitiloista jäävät tyhjilleen, niin kuinkas sitten toimitaan, kun on tämä suurkunta. Onko tarkoitus rakentaa mammuttimaisia kunnantaloja, terveyskeskuksia, valtavia koulukeskuksia, kampuksia, ja millä rahalla tämä kaikki tehdään? En ole nähnyt tästä minkäänlaisia selvityksiä, mitä tehdään näille vanhoille rakennuksille ja mistä saadaan rahaa suuriin kunnantaloihin. Onko tarkoitus, että elinkaarimalleja ryhdytään edelleen ottamaan kuntatalouden lääkkeeksi sillä tavalla, että mennään kymmenien vuosien vuokrasopimuksilla kiinteistösijoittajien toimitiloihin, niin siten saadaan nopeasti ilman lainarahaa näitä uusia toimitiloja? Kysyisin ministeri Virkkuselta, kuinka nämä toimitila-asiat on ajateltu ratkaista.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä palaan tähän menettelyyn. Kun tämähän on nyt informaatio, mitä saamme täällä eduskunnassa, niin olisi ehkä luonnollisempaa ollut, että tämä olisi ollut pääministerin ilmoitus eikä tiedonanto. Kaikki tiedämme, että tiedonannosta seuraa aina luottamusäänestys. Eli se meidän mielestämme, keskustan mielestä, osoittaa sitä, kun tämä on haluttu tuoda tiedonantona, että hallitus sitouttaa omat rivinsä suoraksi tässä asiassa, ja siksi tästä sitten äänestetäänkin. Sitä pidän huonona, kuten täällä jo keskustan edustajat aiemmin ovat tuoneet esille, että tätä ei haluttu laittaa perustuslakivaliokuntaan. Tottahan toki tähän kuntauudistukseen liittyy niin paljon kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta olennaisia kysymyksiä, että tämän olisi pitänyt kulkea perustuslakivaliokunnan kautta, mutta tässä asiassa voimme vielä katsoa, mikä tilanne on, kun tästä asiasta äänestetään.

Tämän päivän keskustelu on osoittanut sen, että hallitus on tullut erittäin varovaiseksi ottamaan kantaa yhtään millään lailla siihen, paljonko niitä kuntia tulisi lukumääräisesti olemaan. Mutta ehkä ministeri Guzenina-Richardsonin ajatus siitä, mitä hän tässä sanoi joku tunti sitten, että mitä vähemmän kuntia, sen parempi, osoittaa hallituksen tahtoa siitä, että tarkoituksena kuitenkin on päästä mahdollisimman minimiin kuntamäärän osalta.

Keskustaa on täällä tänään syytetty siitä, että me jarrutamme tätä uudistusta. Ei keskusta halua jarruttaa uudistusta ja varsinkaan kuntapalveluiden parantamisen ja turvaamisen osalta, mutta sen kai teillä hallituksessakin pitäisi olla selvää, että keskusta ei missään oloissa tule hyväksymään tämmöistä suurkunta-Suomea, mitä te olette tässä ajamassa. Keskustalle on tärkeintä ja ensisijaisinta, että sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty mahdollisimman hyvällä tavalla joka puolella Suomessa, ja se on ensisijaista nimenomaan siihen nähden, miten hallitus ajaa näitä kuntarajojen siirtelyitä.

Hallituksen ykköstavoite on niin sanotut vahvat peruskunnat, ja voi olla, että ihmiset ymmärtävät pikkusen eri tavalla, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllähän tämän keskustelun ja viime kuukausien keskustelun perusteella on tullut selväksi, että niissä pitää olla lukumääräisesti paljon ihmisiä, ja jos niissä on lukumääräisesti paljon ihmisiä, niin aika isossa osassa Suomea se myös tarkoittaa, että myös välimatkat ovat erittäin pitkät kunnan reunalta toiselle reunalle.

Kun tästä sosiaali- ja terveyspalveluitten järjestämisestä olen erityisen kiinnostunut, niin totean sen, että nyt täälläkin on moneen kertaan sanottu, että nämä vahvat peruskunnat ovat ykkösasia hallituksen mielestä ja vain poikkeustapauksissa voidaan järjestää sosiaali- ja terveyshuollon alueita eli näitä omituisen tuntuisia, käsitteenä huonon tuntuisia, sote-alueita.

Sitten on todettu myös, että sote-alueiden määrä riippuu suurkuntien määrästä, ja kaikki varmaan ainakin omassa pääkopassaan pohtivat sitä, mitähän se oikeasti sitten tarkoittaisi. Tänään taisi olla, että ministeri Virkkunen Aamu-tv:ssä arvioi, että meillä on noin 50 vahvaa kuntaa, teidän mielestänne vahvaa kuntaa, ja eilen jossakin ajankohtaislähetyksessä näytti grafiikassa olevan, että sote-alueita voisi olla ehkä joku 21, 37 tai jotain sinne päin.

Tietysti on näin, että nämä kaksi asiaa liittyvät erittäin vahvasti toisiinsa, eli hallitus ihannoi suurkuntia ja välttelee niin sanottuja sote-alueita. Minulle ainakin herää tästä kysymyksiä, että kun hallitus muussa ohjelmassaan ja muussa politiikassaan painottaa kasvukeskuksia, niin on selvää, että nämä kasvukeskusten ulkopuoliset sote-alueet ja niiden asema jäävät resurssien osalta enemmän tai vähemmän hämärän peittoon. Siellä reuna-alueilla kasvukeskuksien ulkopuolella on yleensä ikääntynyt väestö, ylipäänsä aika pieni väestö, pienet verotulot, pitkät matkat ja monella tavalla paljon haasteellisemmat olosuhteet järjestää niitä sosiaali- ja erityisesti terveyspalveluita kuin kasvukeskuksissa. Minun kysymykseni kuuluu, millä tavalla hallitus aikoo turvata sen, että näille sote-alueille myös varmasti riittää jatkossa osaavia hoitajia ja lääkäreitä. Eli pelkään, että tämä ratkaisu, mitä meille nyt on esitelty, tulee lisäämään kovasti kilpailua henkilöstöstä kaiken kaikkiaan.

Itse näen niin, että olisi hyvä nostaa reilusti vaihtoehdoksi maakuntapohjainen sosiaali- ja terveyspiiriajattelu, jolloin ei olisi erikseen kasvukeskusta ja sitten ulkopuolisia sote-alueita, vaan olisi yksi yleensä maakuntapohjaisesti tehty alue, joka toimisi samana työnantajana, ja sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat saman työnantajan järjestämiä. Käytännössähän tämä tarkoittaisi, että silloin puhuttaisiin hyvin pitkälle myös nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta syntyvistä sote-alueista. Nyt taas hallituksen kanta on se, että ne nykyiset sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja niitten tehtävät siirretään hallituksen haluamille keskuskaupungeille.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta keskustelu polveilee, ja tässäkin salissa on vankka mielipide jokaisella tukenaan: milloin kuntia pitää yhdistää enemmän, milloin vähemmän, milloin kuntakenttä pitäisi jättää oman onnensa nojaan kaikkine rakenteineen.

Ottaen huomioon niin hallituksen kuin oppositionkin mielipiteiden ja tunneperäisten suhtautumistapojen kirjon haluan nostaa hattua ministeri Virkkuselle. Hän on onnistunut viemään hallituksen kuntauudistusta määrätietoisesti eteenpäin ja luomaan ymmärrystä, niin tässä salissa kuin kansalaisille, sen välttämättömyydestä.

On aivan selvää, että nykymenolla emme voi jatkaa. Maamme väestö harmaantuu selvästi muuta Eurooppaa ripeämmin, ja työiästä poistuu ihmisiä enemmän kuin työikään tulee. Väestökehitys on vääjäämätöntä eikä muutu kieltämällä toiseksi.

Kuntatalouden kehitystrendi on ollut jo vuosia se, että osalla kunnista menee hyvin mutta kasvavalla joukolla kuntia entistä huonommin. Edessämme on aika, jolloin yhä useampi meistä on eläkkeellä ja työssä käyviä veronmaksajia eli niitä, jotka työllään maksavat hyvinvointipalvelumme, on suhteessa paljon vähemmän. Pidemmällä aikavälillä nämä kehitystrendit johtavat siihen, ettei palveluita enää saada järjestettyä tasapuolisesti.

Olisi edesvastuutonta jättää päätökset kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta tekemättä. Sen sijaan on huolehdittava siitä, että rahat riittävät ja palvelut pelaavat tulevaisuudessakin eri puolilla maatamme. Tämä vaatii kykyä laajentaa näkökulmaa yli nykyisten kuntarajojen pitkälle tulevaisuuteen.

Jo kuntien lausuntokierroksella antama palaute osoitti, että selvä enemmistö kunnista näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän uudistuksen tarpeellisena. Noin puolella kunnista puolestaan on valmiutta kuntajaon muutosten selvittämiseen. Näissä kunnissa asuu peräti 70 prosenttia Suomen väestöstä. Vaikka kuntien lausuntokierros oli lupaava, antoi se myös viitteitä siitä, ettei kuntauudistus olisi lähtemässä liikkeelle pelkästään kuntien omien linjauksien pohjalta.

Olikin pian selvää, että avuksi tarvittaisiin myös valtakunnallista vauhdittamista eli valtion muutostukea ja ohjausta uudistuksen liikkeelle saamiseksi ja sen ylläpitämiseksi. Vaikka kuntien palkitsemisen tuleekin jatkossa olla ensisijainen keino kuntauudistuksen läpiviemiseksi, on myös välttämätöntä, että hallitus on varautunut asettamaan erityisselvittäjät ongelma-alueille ja näin varmistamaan kuntauudistuksen toteutumisen eli kansalaisten palvelutarjonnan jatkumisen myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen yhteydessä on tunnustettava se tosiasia, että eri alueilla on erilaisia tarpeita uudistukselle. Kasvavilla kaupunkiseuduilla kyse on ennen kaikkea yhdyskuntarakenteesta eli tarpeista suunnitella asuminen, liikenne ja maankäyttö kokonaisuutena. Kaupunkiseudut ovatkin ratkaisevassa asemassa kuntauudistuksen toteutumisessa. Sen lisäksi, että niillä asuu kaksi kolmasosaa maamme kansalaisista, ovat ne myös oman alueensa elinkeinotoiminnan ja kehityksen vetureita.

Varsinkin metropolialueen kunta- ja palvelurakenneratkaisulla on erityinen sijansa kuntauudistuksessa alueen koon ja kansantaloudellisen merkityksen vuoksi, asuuhan metropolialueella neljännes koko Suomen väestöstä ja sen osuus maamme kansantuotteesta on peräti kolmasosa, t&k-menojen noin 40 prosentin osuudesta puhumattakaan.

Nykyisellään on metropolialueen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden tiellä monia turhia esteitä, jotka kuntauudistuksen avulla voidaan viimein raivata pois. Uudistuksen myötä alueelle voidaan esimerkiksi luoda tarkoituksenmukainen kuntarakenne, mikä mahdollistaa muun muassa asuntotuotannon ja tonttien kaavoittamisen koko seudun etua ja tulevaisuutta palvellen. Samalla se vähentää kuntien keskinäistä segregaatiota sekä turhaa kilpailua niin sanotuista hyvistä veronmaksajista.

Uskon, että monessa metropolialueen kunnassa ollaankin helpottuneita hallituksen iltakoulun päätöksestä käynnistää metropolialueen kuntajaosta erillinen selvitystyö. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää selvittää erikseen myös pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin, Vantaan, Espoon, Sipoon ja Kauniaisten, liitoksen hyödyt ja haitat. Ei voi olla niin, että koko maamme talouden veturi jättäytyisi pois maamme tulevaisuuden kannalta elintärkeästä kuntauudistuksesta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Sarkomaa poistuu salista, niin sanon vielä, että katsoimme oikein tuossa äsken kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron viime kaudelta metropolipolitiikasta. Siinä luvattiin antaa tulevallekin hallitukselle täysi tuki metropolipolitiikan kehittämiseen, niin että ehkä tässäkään suurtakaan erimielisyyttä ei sitten ole.

Arvoisa puhemies ja hyvät kollegat! Vahva peruskunta on se paras pohja palveluille, joita tarvitsemme. Minun mielestäni nyt esitetyt kriteerit ovat aika kiistatta oikeita. Väestöpohja liittyy peruspalvelujen laatuun, kuten jo Paras-hankkeessa, työssäkäyntialue ilman muuta ihmisten arkeen ja tietysti myös talouskriteeri, koska talouden ollessa kunnossa peruspalveluita voidaan järjestää paremmin ja laadukkaammin. Kuntien mukanapitoprosessissa uusilla kuulemisilla on aivan ehdoton ja hyvä edellytys, ja myös heidän omilla selvityksillään on arvokas hallituksen tuki. Eikä hoppukaan lisää onnistumista, joten on hyvä, että aikajanaa hieman pidennettiin.

Jos ajatellaan nykyistä kuntakarttaa, niin ei lapsi- eikä lintuperspektiivi tue nykyistä kuntakarttaankaan hirttäytymistä. Lintuperspektiivistä näkee meilläkin Vaasan seudulla, että taajamia on kasvanut yhteen ja työssäkäynti ja arkiliikkuminen eivät noudata nykyisiä kuntarajoja. Lapsiperspektiivillä tarkoittaisin sitä palvelujen laatua, mitä lapsiperheet odottavat ja haluavat, myös erikoistumismahdollisuuksia, olkoon vaikka päivähoidon allergia- tai ilta-aikavaatimuksia, joita useat pienemmät kunnat eivät pysty tarjoamaan. Näin meillä on nykyään myös Vaasan seudulla: pienemmät kunnat eivät näitä erikoistumismahdollisuuksia pysty tekemään. Pidän myös pitkällä tähtäimellä tärkeänä sitä, että ei oppi olisi pienemmissä kunnissa huonommalla tasolla kuin suuremmissa, olkoonpa nykyinen lukiotrendi, jossa erikoistumista ajetaan pidemmälle, ja siinäkin vahvistusta voivat vahvemmat kunnat myös alueille tuoda.

Syksyllä on kunnallisvaalit, ja vaikkei sitä aina haluta myöntää, niin laajasti on ongelmia löytää kiinnostuneita ehdokkaita kuntahallintoon. Myös tämän tulee olla tosissaan kaikilla esillä, kun mietitään lähidemokratiaa ja demokratian vahvistamista, ja uskon, että myös laadullisesti kuntapolitiikan kehittämistä tarvitaan. Tarvitaan tilaa uusille unelmille, ei vain sille, että juuri ja juuri pystytään tuottamaan lainmukaiset järjestämisvelvollisuudet, vaan aivan uudella lailla uskallettaisiin hakea parantavia palveluideoita ja vastata kasvaneeseen palvelukysyntään ikäihmisten osalta. Kyllä itse olen istunut valtuustossa vuodesta 97, ja muutokset, mitä palveluihin on voitu tehdä, ovat aika pieniä siihen nähden, miten maailma on eteenpäin mennyt, ja kuntalaiset odottavatkin jo jotain uutta ja enemmän ja parempaa laatua.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on kuntien osalta minunkin mielestäni yksi tärkeimpiä, sillä eniten palautetta tulee terveyspalvelujen toimimattomuudesta. Palvelurakenneuudistuksella kuntien mahdollisuudet hallita nopeasti kasvavia ja kasvaneita erikoissairaanhoidon kustannuksia pystytään parantamaan, kun sekä perustason sosiaali- ja terveyspalveluista että valtaosasta erikoissairaanhoidon palveluja päätetään samassa organisaatiossa. Näin sanotaan selvityksessä tänään, eikä siinä ole yhtään sanaa virheellistä. Myös painopisteen siirto varhaisempaan puuttumiseen mahdollistuu. Kuinka monta keskustelua tässä salissa on käyty varhaisesta puuttumisesta, miten se tuo lopulta myös säästöjä, kun puututaan ongelmiin ajoissa? Nyt kun tähän tehdään mahdollisuus, niin toivon, että asenne on jotain muuta kuin kantapäät mudassa polvia myöten "ei".

Kaikki ovat täällä allekirjoittaneet yksimielisyyden tarpeesta uudistuksiin ja uudistusten eteenpäinviemiseen, ja jos suurin erimielisyys on siitä, onko tämä valtioneuvoston selonteko vai pääministerin ilmoitus, niin uskon, että pääsemme tässä eteenpäin. Myös parlamentarismille on tässä tilaa, sillä eduskunta on myös valmistelussa tätä myötä mukana kuultavana ja myös tärkeänä yhteiskuntakeskustelun kävijänä, ja sen takia arvostan rakentavia puheenvuoroja, joita myös oppositiosta on uskallettu välillä pitää.

Lopuksi kiitän ministeriä ja ministeriötä siitä, että Vaasan ja Vähäkyrön kuntaliitospäätös tullee vielä tässä kuussa, ja se on meillä lähtenyt siitä, että Vähäkyrö haluaa turvata palvelujensa laadun, ei niin pitäen kiinni kunnan nimestä vaan siitä, että kunnan asukkaat palvelunsa tulevaisuudessa entistä varmemmin ja paremmin saavat.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmakirjauksen mukainen ensimmäinen selvitys on nyt tehty siis virkamiestyönä, ja siihen tarvitaan jatkossa poliittinen ohjaus nyt kuntakuulemisien jälkeen. Parlamentaarinen ohjausryhmä olisi mielestäni ehdoton ratkaisu sikäli, että kunnissa on likipitäen kaikkien puolueiden edustajia kuntapäättäjinä, ja näin ollen sitouttaminen kuntatasolle saakka onnistuisi jouhevimmin parlamentaarisen työskentelyn tuloksena. Mutta niin kuin tässä edustaja Kumpula-Natri totesi, kuntavaalit ovat tulossa, niin että toreilla tavataan, haaste vastaanotettu.

Kuntademokratian perustana oleva kunnallinen itsehallinto on muuttumassa suuresti, ja tämä on siis vaalikauden merkittävin uudistus. Mielestäni sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä vastuukuntamalli ansainnee tarkastelun, sikäli kuin se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi jo toteutuneissa toiminta-alueissa, ja näin juuri pitkien etäisyyksien kunnissa, joissa selkeää työssäkäyntialuetta ei ole. Edelleenkin kuntapäättäjien on vaikeaa arvioida mahdollisten kuntaliitosten toimivuutta ja yhteistaloutta tämän selvityksen perusteella, mutta jatkoahan kuulemma seuraa.

Julkinen talous on osa valtiontaloutta, ja se osallistuu nyt kansantalouden velkaantumisen taittamiseen. Toisaalta kuitenkin kuntien tehtävät ovat jo nyt lakisääteisiä suurimmaksi osaksi, ja säästötoimenpiteet ovat siis miltei mahdottomia toteuttaa. Syömävelkaa joudutaan ottamaan, ja varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut tietenkin täytyy kansalaisille turvata.

Valtionosuusjärjestelmän on jatkossakin turvattava peruspalveluiden saatavuus ja tuottaminen ja näin lähidemokratian ja lähipalveluiden toteutuminen. Lähipalveluista tärkeimpinä pidän edelleen perusterveydenhuoltoa ja opetusta, terveysasemia ja lukioita.

Hallitusohjelmakirjaus elinkeinopolitiikan vahvistumisesta kuntauudistuksen seurauksena jää vielä ainakin minulle hahmottumatta, eikä työllisyyden paranemisesta kuntaliitosten avulla ole takeita. Selvitysalueiden suuret koot lähtökohtaisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa eivät elinkeinoelämän kannalta ole ongelmattomia, koska näiden alueiden aika- ja matkaetäisyydet muodostavat uhkan kuntapalveluiden ja elinkeinoelämän kehittymisen kannalta. Tieverkoston kannalta uhkana oleva syrjäseutuistuminen tulee lisäämään alemman tieverkoston määrää, jolloin taas elinkeinoelämän kannalta ollaan oravanpyörässä elikkä välttämättömät väylät tulevat rapautumaan entisestään, eikä tämä ole myöskään palvelutuotannon kannalta ongelmatonta. Elinkeinoelämän kohdalla on todettava myös, että tällä hetkellä Suomen kasvualueeksi odotetaan Pohjois-Suomen nousevia tuotannonaloja, matkailua, jolloin on tärkeää vahva kuntarakenne koko maan alueella, kuten myös Koillisväylän avautuminen voi tuoda pohjoiseen aivan uusia mahdollisuuksia Venäjä-yhteistyön suhteen.

Suomen kyky houkutella ulkomaisia investointeja on tällä hetkellä pieni, joten siinäkin on haastetta. Selvitystyöstä puuttuu myös erityinen maaseutuvaikutusten arviointi, samoin kuin on mielestäni paljon annettu tilaa metropolihankkeelle, metropolin kehittämiselle. Arvo sille, mutta minä toivon jatkossa maaseutuvaikutusten arviointia vastapainona. Ruuhkautuminen ei ole halpaa sekään eikä ongelmatonta.

Kuntauudistuksen arvioidut säästöt eivät tule tarpeeksi esiin, ja näihin on jatkoselvittelyssä kiinnitettävä erityistä huomiota. Viiden vuoden irtisanomissuojaan on jo täällä otettu kantaa tai esitetty huolenaihe. Sitä vaikutusta ei ole myöskään arvioitu riittävästi, ja tämä alkuvaiheessa on mitä ilmeisimmin nostamassa kustannuksia, ja palkkaharmonisoinnit ovat joissain liitoskunnissa venyneet jopa seitsemään vuoteen. Eli missä on siis kuntauudistuksen kate?

Kuntauudistuksen rahoittaminen velkarahalla ei saa koitua kuntien velkamäärän kasvattamiseksi. Mielestäni kuntaliitoksen ehtoja keventämällä voidaan saada tämän mittakaavaisella uudistuksella nopeampia säästöjä aikaan ja kyetään säilyttämään Keski- ja Pohjois-Suomessakin se kunnallisten terveyskeskusten ja lukioiden verkko, joka on ollut viime vuosikymmenten merkittävimpiä taloudellisen ja alueellisen tasa-arvon edistäjiä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tiedonanto ja tiedonannon käsittely täällä eduskunnassa herättää aika paljonkin kysymyksiä. Toki voi sanoa, että hyvä on, kun käsitellään, mutta jos tämä tuodaan myös sitten poikkeuksellisesti valiokuntiin, niin tietysti toivoisi, että se käsiteltäisiin myös kunnolla ajan kanssa. Nythän tämä näyttää ainakin tämän salikeskustelun mukaan menevän täysin kritiikittömästi eteenpäin, mikäli hallituspuolueita kuuntelee. Näen tämän tiedonannon käsittelyn osalta myös niin, että kuntapalvelujen luonne ja kunnallisen itsehallinnon perustuslaillinen asema huomioiden tämä tiedonanto olisi hyvä käsitellä niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin myös perustuslakivaliokunnassa, eli yhdyn tältäkin osin edustaja Kiviniemen esitykseen siitä, että tämä tiedonanto tulisi käsitellä myös perustuslakivaliokunnassa.

Sinällään tiedonanto antaa suuresta kuntauudistuskokonaisuudesta melko puutteellisen kuvan. Oikeastaan tässä kerrotaan vain aikataulujen uusiksi laittaminen ja se, että yhdistymis-avustuksia tulee nopeimmille. Sinällään tämä viimeinen kohta on ihan myönteinen asia. Varsinainen sisältö kuntauudistuksen osalta tästä jää puuttumaan, eli puuttuu muun muassa se, mitkä ovat rakennelain kriteerit.

On myös pakko todeta, että kaikista päivän kuntien kuulemishehkutuksista huolimatta tulee tunne, että ei tässä kuntia sittenkään ehkä keskuskaupunkeja lukuun ottamatta ole kuultu. Todellisuudessahan 320 kunnasta 161 vastusti kaikenlaisia kuntajakoselvityksiä, noin 200 kuntaa ei lausunut mitään kuntaliitosvuodesta ja noin 240 kuntaa katsoi, ettei uusiin kuntarakenteisiin tule ohjata lainsäädännöllä.

Kaiken kaikkiaan näyttää edelleenkin siltä, että hallitus menee rakenteet edellä ja kuntarajojen siirtely edellä, lähinnä sillä ajatuksella, millä aikataululla nyt sitten kuntien pitää liittyä toisiinsa. Minusta näyttää edelleen todella siltä, että hallitus näkee kuntakentän ja kuntapalvelut lähinnä rakennekysymyksinä, keskittyy hallinnollisiin kuntarakennekuvioihin unohtaen sen, että kunta on ihmisiä, asukkaitaan varten.

Oleellisinta kuntapolitiikassa on palveluitten järjestäminen ja palvelujen tuottaminen, ja sen takia kuntasektoriuudistusten pääpainon pitää olla palveluitten, palvelurakenteitten ja palveluiden tuotantotapojen uudistamisessa niin, että ihmiset ja heidän tarvitsemansa palvelut ovat uudistusten keskiössä. Kuntien ydintehtävät ovat palvelut. Siksi on ymmärrettävää, että jos kuntauudistukseen käytäisiin palvelut edellä ja muu olisi alisteista sille päämäärälle, niin oikeat rakenteet kyllä kaiken kaikkiaan löytyisivät.

Toki nyt näiden uudistusten yhteydessä esille nousevat myös palvelut, kun hallitus nosti esille sairaanhoitopiirien lakkauttamisen. Muuten niitten osalta joudun tässä toteamaan, että olen sitä mieltä, että hallituksella saattaa olla ihan järkeviäkin suunnitelmia erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen järjestämisessä edellyttäen, että osassa maassa hyväksytään kuntayhtymäpohjaiset sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisalueet.

Kuntauudistuksessa hallitus ajaa yksioikoista suurkuntahanketta, jonka erinomaisuus ei perustu vahvaan analyysiin, vaan se perustuu lähinnä ainoastaan mielikuviin, tunteisiin, väittämiin ja epäilemättä myös ideologisiin tavoitteisiin, suurkuntien hyödyt kun ovat edelleen toteen näyttämättä. Eli suurkuntapolitiikka on poliittinen valinta, joka ei perustu faktoihin.

Väitän tässäkin edelleen, että yksinkertaisesti tämä samanlainen suurkuntasapluuna ei sovi koko maahan, kaikille alueille. Niillä ei kyetä vastaamaan edessä oleviin ongelmiin ja haasteisiin. Vaihtoehdoton suurkuntalinja ei ole siis toimiva, ei palveluiden järjestämisen mutta epäilemättä ei myöskään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi. Siksi pidänkin aivan välttämättömänä, että yksioikoisen suurperuskunnan tavoittelemisen sijaan maassa tulee voida olla erilaisia kuntarakenteita — kuntayhtymämalli esimerkiksi — joilla kuntalaisten tarvitsemat palvelut voidaan tuottaa ja järjestää mahdollisimman tehokkaasti. Toki näitten yhteistyörakenteitten, totta kai, pitää olla hallinnon osalta avoimia, demokraattisia rakenteita.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä uudistus on välttämätön, koska hallitus haluaa turvata julkiset palvelut tulevaisuudessakin tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille. Me kaikki tiedämme, että monilla kunnilla on tällä hetkellä vaikeuksia selviytyä perustehtävistään. Vaikka ne vielä olisivatkin kutakuinkin pää vedenpinnan yläpuolella, väestön ikääntymisen, työikäisten määrän vähentymisen ja sosiaali- ja terveyspalvelutarpeen lisääntymisen myötä niiden ahdinko tulee lisääntymään.

Palvelut on pystyttävä jatkossa järjestämään nykyistä vaikuttavammin ja tehokkaammin, sillä peruspalvelut ovat heikentyneet viime vuosina luvattoman paljon. Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelevat eri alueilla, sillä kuntien voimavarat ovat tällä hetkellä hyvin erilaisia. Meillä on esimerkiksi kuntia, joissa vanhuspalvelujen tarjonta ja laatu eivät täytä edes eettisiä peruskriteereitä. Lisäksi on kuntia, joissa kuntouttavan hoidon puutteen takia ikäihmiset joutuvat ennenaikaisesti vuodepotilaiksi — erittäin epäinhimillistä ja tehotonta. Kuntarakenneuudistusta ei tehdä rakenteiden muuttamiseksi eikä edes säästöjen aikaansaamiseksi vaan laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi.

Kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että myös suunnitelmien on kuljettava käsi kädessä. Uusien vahvojen peruskuntien pohjalta syntyvässä palvelurakenteessa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on kunnilla. Kolmiportaisesta mallista siirrytään kaksiportaiseen malliin ja kuntayhtymätaso saadaan välistä pois. Olen Joensuun sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja ja tiedän, miten vaikea kunnallisen päättäjän on kuntayhtymämallissa ennustaa ja hallita kunnalle tulevia erikoissairaanhoidon kustannuksia. Kaksiportaisessa mallissa on helpompi rakentaa myös eheitä hoitoketjuja.

Jatkotyössä on tarkoitus ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet. Sosiaali- ja terveydenhuollon ei tarvitse, eikä se voikaan, olla Suomessa joka paikassa samalla tavalla järjestettyä, koska olosuhteet ovat erilaisia. Päämäärä on kuitenkin yhteinen: sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään riittävän suurissa kokonaisuuksissa. Ilman tätä perustaa julkisen sosiaali- ja tervey-denhuollon tulevaisuutta ei pystytä turvaamaan. Suuremmat työnantajat pystyvät tarjoamaan ammattilaisille mielekkäämpiä työtehtäviä ja inhimillisempiä työolosuhteita, jolloin myös perus-tasolle saadaan työntekijöitä. Jos näitä muutoksia ei tehdä nopealla aikataululla, sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämiskehitys jatkuu hallitsemattomana.

Toinen tärkeä päämäärä on vahvistaa perustason toimintaresursseja. Mitä huonommin hoidettu sosiaali- ja terveydenhuollon perustaso, sitä enemmän erityistasolla hoidetaan potilaita ja sitä kalliimmaksi se tulee. Perustasolla on tärkeää saada sosiaali- ja terveydenhuolto toimimaan enemmän yhdessä. Toisaalta sosiaali- ja terveydenhuolto on saatava kytkettyä entistä tiiviimmin kunnan muihin hyvinvointia tukeviin palveluihin, kuten esimerkiksi opetus-, kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluihin. Yhteistyö ei riitä, on päästävä yhdessä tekemiseen.

Arvoisa puhemies! Myös toimintatapoja on uudistettava. Esimerkiksi lähipalvelu ei tarkoita sitä, että pitää olla erillinen rakennus lähipalveluja varten. Tulevaisuudessa lähipalvelu merkitsee kenties sitä, että kirjastoauton yhteydessä on Kelan ja sosiaalitoimiston palvelupiste tai hammashoitolabussi kiertää eri kouluilla. Lähipalvelua voi olla myös se, että potilas ja asiakas on yhdessä sairaanhoitajan kanssa yhteydessä erikoislääkäriin esimerkiksi videoneuvottelun avulla. Palvelu voi tulla asiakkaan lähelle muutenkin kuin kiinteän rakennuksen olemassa olemisella. Osa tätä uudistusta ovatkin innovatiiviset, uudet toimintatavat. Nyt ollaan luomassa otollisia olosuhteita uudenlaiselle ajattelulle. Toivon, että me kaikki miettisimme avoimin mielin, miten saamme turvattua tulevaisuuden palvelut.

Kaikkien päättäjien pitäisi kantaa vastuuta siitä, ettei kansalaisia pelotella turhilla uhkakuvilla. Varmasti muutosvaiheessa tulee olemaan paljon epäselviä asioita. On kuitenkin vastuutonta pelotella esimerkiksi lähipalvelujen ja sairaaloiden lopettamisella, sillä tällaiset väitteet ovat täysin perusteettomia.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kaikki varmasti olemme samaa mieltä siitä, että rakenteellisia uudistuksia niin kuntatasolla kuin sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tarvitaan ja ne ovat jopa välttämättömiä. Sen sijaan se, kuinka niiden valmistelussa on edetty ja kuinka niitä aiotaan lopulta toteuttaa, ei ole ollut erityisen johdonmukaista toimintaa. Milloin meille on tarjoiltu valmista kuntakarttaa, milloin uudistusta perustellaan taloudellisella kestävyydellä vailla asianmukaista pitkän seurannan todellisuuspohjaa, milloin sitä tarjotaan terveydenhuollon uudistamissysteemin varjolla. Kuntauudistusta on siivittänyt huikea kiire, joka nyt kuitenkin näin ennen kunnallisvaaleja ei olekaan enää niin kiivas.

Hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistus herättää paljon kysymyksiä ja huolenaiheita aivan erityisesti syrjäseutujen ja haja-asutusalueiden asukkaiden tulevaisuudesta. Ei voi olla niin, että Lapista kyllä kelpaavat esimerkiksi luonnonvarat mutta puhuttaessa palveluista, joiden kuuluisi olla yhdenvertaiset myös meillä siellä asuville, ne yksi kerrallaan karsitaan pois tai siirretään yhä kauemmaksi ihmisten ulottuvilta. Markkinavoimienko annetaan sanella se, mitä ja kenelle missäkin päin Suomea annetaan ja mistä otetaan? Sellainen vaikutelma Lapin osalta on nyt syntynyt.

Arvoisa puhemies! Erinomainen esimerkki hallituksen kaavaileman kuntauudistuksen kyseenalaisuudesta on Itä-Lappiin kaavailtu suurkunta, johon on tarkoitus liittää Salla, Savukoski, Pelkosenniemi ja Kemijärvi. On hyvin vaikea nähdä, kuinka tällainen suurkunta voisi tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla tasavertaisesti palvelut kaikille kuntalaisille huomioiden myös kuntien reuna-alueet.

Hallituksen tiedonannossa luvataan seuraavaa: "Uudistuksella vahvistetaan kunta- ja palvelurakennetta niin, että yhdenvertaiset julkiset palvelut voidaan turvata kaikkialla Suomessa." Monen muun tavoin olisin tänään todella halunnut tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta tähän en kyllä tänään saanut vastausta.

Kokonaisuudessaan syntyy vaikutelma, että tulevat kuntavaalit ovat nyt säikäyttäneet hallituspuolueet. Tällainen toiminta, jolla ensin ollaan tekemässä kovia ratkaisuja ja sitten annetaan ymmärtää pehmennettävän linjaa, on aivan selkeää politiikan tekoa syksyn vaaleja silmällä pitäen. Tulevissa kunnallisvaaleissa äänestäjät sitten lopulta ratkaisevat, onko tällainen toiminta heistä uskottavaa ja vastuullista politiikkaa.

Uudistuksia todella tarvitaan. Oleellista onkin se, miten ne toteutetaan ja kenen lähtökohdista. Kuullaanko kuntia ja kuntalaisia aidosti, käydäänkö aitoa arvokeskustelua, pohditaanko rahoitusmalli ja taloudellinen kestävyys maltilla ja kattavasti? Vielä tämä ei ole liian myöhäistä. Kokonaisuudessaan tämänpäiväinen keskustelu on ollut varsin monipuolinen, ja toivonkin, että hallitus aidosti on kuullut huolenaiheet ja asiallisenkin kritiikin.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä tiedonantokeskustelu on nyt kolmas suuri keskustelu kunta-asioista — kaksi välikysymystä ja nyt sitten tämä — mutta kunta-asioita toki on käsitelty myöskin budjetin yhteydessä ja usein myös kyselytunnilla. Se osoittaa sen, että kunta ja kunnalliset palvelut kiinnostavat meitä kansanedustajia.

Toki hallitusohjelma antaa tälle keskustelulle hyvän pohjan, kun hallitusohjelmassa vain lakonisesti todetaan, että "hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne".

Ministerin perustaman työryhmän pohjana on ollut kuntakartta, joka on pitkälti ohjannut tätä tähän mennessä käytyä kuntakeskustelua. Kuntien kuuleminenkin osoitti, ettei esitetty kartta ollut kuntien mieleen. Kunnat esittivät vaihtoehtoisia selvitysalueita, ja osa kunnista oli sitä mieltä, ettei selvitysten tule heitä koskea.

Nämä kuntien kannanotot aiheuttivat eri puolilla Suomea myöskin erimielisyyttä ja erityisesti sellaisilla alueilla, missä keskuskunta otti ja ilmoitti, että he haluavat ja kannattavat liitoksia näiden ja näiden kuntien kanssa, ja sitten taas nämä liitosten kohteina olevat kunnat olivat eri mieltä eivätkä halunneet liitosta. Nyt on suurena vaarana, että nämä tulevat vaikeuttamaan kenties edessä olevia liitoshankkeita.

Nyt tämä kuntajako- tai selvitysaluekartta ei ole enää valmistelun pohjana; nyt on edessä uusi vaihe. Suunnannäyttäjäksi on vahvasti tulossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne. Sitä valmistellut työryhmä esitti, että siirrytään niin sanottuun kaksinapaiseen malliin, jossa on erityisvastuualueet ja sitten toisena vaihtoehtona sote-alueet tai sitten vahvat peruskunnat, jotka järjestävät osan erikoissairaanhoidosta sitten perusterveydenhuollon lisäksi.

Tämä työryhmän esitys tässä vaiheessa jää varsin paljon kysymyksiä sisältäväksi sen johdosta, että me emme tiedä ensinnäkään sitä, mikä on sen vahvan peruskunnan malli, joka kykenee järjestämään myöskin nämä erikoissairaanhoidon palvelut ainakin osittain. Onko niin, että niitä kuntia ja kaupunkeja ovat vain sellaiset paikkakunnat, joilla tällä hetkellä sijaitsee keskussairaala elikkä sairaanhoitopiirin pääyksikkö? Siinä tapauksessa näitä vahvoja vastuukuntamallilla toteutettavia kaupunkeja olisi vain noin 20.

Toinen elikkä sote-aluemalli on yhteistyömalli, joka tulisi niin ikään olemaan keskussairaalavetoinen. Se tarvitsee oman hallintomallinsa, ja kenties kuntayhtymä on siinä ainut vaihtoehto. Tämän osalta jää suureksi kysymykseksi se, mikä tulee olemaan sitten terveyskeskusten rooli näiden palvelujen järjestämisessä. Itse en usko siihen, että sote-aluemallissa kyettäisiin siihen, että erikoislääkäripalveluja muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta voitaisiin siirtää sitten näiden terveyskeskusten toteutettavaksi. No, valmistelutyö jatkuu tämän vuoden loppuun mennessä, ja nämä asiat varmasti tulevat kirkastumaan.

Tämän kuntauudistuksen yhteydessä tulee ratkaista myös paljon muita kysymyksiä, ja yksi niistä on kuntien ja valtion välisten tehtävien arviointi. Valtionosuusuudistus sekä kuntalain kokonaisuudistus — nämä ovat kaikki tärkeitä asioita, jotka liittyvät myöskin tämän rakennekysymyksen kanssa samaan kokonaisuuteen. Toivottavaa on, että nämä kaikki ratkaistaisiin yhtenä kokonaisuutena niin, että näiden osalta ei jäisi sitten paljon paikattavaa tulevassa lainsäädännössä.

Arvoisa puhemies! Pakkoliitokset ovat olleet yksi puheenaihe, ja on hyvä, että se pykälä saa lievennystä ja se tullaan kohdentamaan vain kriisikuntiin. Itse olen sitä mieltä, että tässä yhteydessä on syytä huomioida myös se, että tähänkin mennessä on ollut kriisikuntia ja ne ovat valtaosin kyenneet ratkomaan ne ongelmat jo itse. Tässä yhteydessä täytyy antaa mahdollisuus myöskin kriisikunnille katsoa itse niitä ratkaisumalleja, ennen kuin näitä pakkotoimenpiteitä tullaan käyttämään.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Nostan esiin kaksi yksityiskohtaa, jotka ovat nousseet esiin kuntauudistuksen osalta.

Ensimmäinen niistä on huoltosuhde, jonka heikkenemistä käytetään laajasti ja usein yhtenä perusteluna kuntauudistuksen tarpeelle monien kuntien osalta. Kun puhutaan huoltosuhteesta, puhutaan tässä yhteydessä pääsääntöisesti nimenomaan väestöllisestä huoltosuhteesta. Kuntauudistuksen rakennetyöryhmän selvityksessä toki mainitaan myös taloudellinen huoltosuhde, tai toiselta nimeltään elatussuhde, mikä on se huolestuttavampi mittari.

Pelkkä huoltosuhde ei kerro koko totuutta tilanteesta, jos työikäiset eivät itse ole työelämässä mukana, vaan jonkinlaisten tulonsiirtojen kohteena. Näin ollen pitäisin tärkeänä sitä, että katseet käännettäisiin enemmän kohti taloudellisen huoltosuhteen arviointia. Kaksi tai useampi köyhää yhdistämällä ei juuri apuja ole löydettävissä. Tarvitaan työtä ja työpaikkoja, joilla verotulojen myötä rahoitetaan täälläkin toistuvasti peräänkuulutetut palvelut. Pelkkien rakenteiden uudistus ei riitä, vaan tulisi miettiä, miten yrittäminen ja sitä kautta työllistäminen ovat paremmin mahdollisia kaikkialla Suomessa, ei ainoastaan isommissa keskuksissa tai niiden välittömässä läheisyydessä. Työ ja yrittäminen ovat elämisen edellytyksiä, eivät keskittämishankkeet.

Toisena asiana mainitsen segregaation ja sen kytköksen maahanmuuttopolitiikkaan. Segregaatio Suomessa tyypillisesti koostuu syrjäytyneiden, pienituloisten ja maahanmuuttajien keskittymisestä tietyille asuinalueille nimenomaan isommissa kaupungeissa. Asuinalueiden eriytyminen on kiihtynyt ja se etenee koko ajan. Esimerkiksi kotikulmillani Turun Varissuolla maahanmuuttajien osuus alueen asukkaista on koko ajan kasvanut siitä huolimatta, että sekä kaupunki että valtio omilla tahoillaan ainakin puhuvat paljon asioita kotouttamisesta ja syrjäytymiskierteen katkaisemisesta. Tällä hetkellä maahanmuuttajien osuus alueen asukkaista on 37 prosenttia.

On puututtava myös syihin eikä ainoastaan seurauksiin. Kuntaliitokset eivät ratkaise perustavaa segregaation ongelmaa, niitä taustalla olevia syitä, jotka ovat tilanteen synnyttäneet ja jotka sitä ylläpitävät ja jopa pahentavat. Maahanmuuttopolitiikkaa on uskallettava arvioida myös siitä näkökulmasta, ylläpitävätkö ja lisäävätkö jotkut sen elementit segregaatiota. Työ ja työn tekeminen ovat todellakin parasta sosiaaliturvaa kenelle tahansa taustasta riippumatta. Mitkään tulonsiirtojen lisäykset tai kuntien liitokset eivät riitä, mikäli emme saa aikaan merkittäviä muutoksia parempaan suuntaan työllisyysasteessa, myös maahanmuuttajien työllisyysasteessa.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut tiedonannon historiallisesta kuntauudistuksesta, ja kuten useissa puheenvuoroissa on kerrottu, olemme varmasti yksimielisiä siitä, että kuntasektorin tulee olla aivan kuin eri asennossa kymmenen vuoden päästä tai viidenkin vuoden päästä, jos ajatellaan tätä päivää. Uudistuksia siis tarvitaan, ja ne ovat välttämättömiä. Oleellista on kuitenkin se, mitkä ovat ne tavoitteet ja mitä tällä uudistuksella nyt haetaan ja päästäänkö näihin tavoitteisiin esitetyillä keinoilla.

Mieleeni tulee tammikuun Talouselämä-lehti, jossa pääministeri Katainen ilmoitti — vaikka hän samalla otti kantaa tähän kuntien lukumäärään, että niitä tulee olemaan hallituskauden lopussa vain sata — että oleellista ei ole kuntien lukumäärä vaan ne säästöt, jotka saadaan aikaan. Nyt tässä tiedonannossa ei kuitenkaan puhuta mitään enää säästöistä, ja jää hieman epäselväksi, mitkä ovat ne lopulliset tavoitteet, joita kaiken kaikkiaan tällä kuntauudistuksella haetaan.

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Virtanen nosti täällä edellä puheenvuorossaan erittäin olennaisen kysymyksen esille, nimittäin sen, pystyvätkö syntyvät kunnat vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Tämähän tuntuu olevan tämän hankkeen yksi päätavoitteista, siis se, että muodostetaan vahvat peruskunnat, jotka järjestävät itse kaikki palvelut. Voin yhtyä siihen edustaja Virtasen kommenttiin, että vaikka tämä hallituksen ajatus toteutuisikin sellaisenaan, todennäköisesti vain muutama uusi suurkunta, jotka Suomeen syntyisivät, pystyisivät jatkossa järjestämään itsenäisesti erikoissairaanhoidon ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Tämä on ehkä ristiriidassa sen linjauksen kanssa, jonka kuulimme edellä ministeri Guzenina-Richardsonin täällä kertovan, että sote-alueet olisivat vain erityinen poikkeus, kun näitä palveluita järjestetään.

Jos me ajattelemme vaikkapa Lappia tai Itä-Suomea, Itä-Suomen eri alueita, on aivan selvää, että vaikka tässä hallituksen kartassakin, kuntakartassa kuuluisassa, mainittu lukumäärä kunnista toteutuisi, kunnat olisivat aivan liian heikkoja järjestämään itsenäisesti erikoissairaanhoidon palvelut. Tarvitaan ennemminkin maakunnallisia järjestämisvastuita. Tämä ei tarkoita kuitenkaan palveluiden keskittämistä. Palvelut voidaan hyvinkin tuottaa alueilla paikallisissa palveluyksiköissä, mutta järjestämisen pitää olla laajemmilla hartioilla kuin nykyisin.

Se, että on lähdetty tavoittelemaan niin suuria kuntia, että ne pystyvät vastaamaan kaikista keskeisistä palveluista, ei tule todennäköisesti onnistumaan ja tuntuu hyvin epärealistiselta. Tämä, sanoisinko, epärealistinen tavoite on omiaan rapauttamaan koko tämän kuntauudistuksen uskottavuutta. Yksi virhe olisi ajatella, että Suomi ja sen kuntakenttä on niin heterogeeninen, että siihen käy sama sapluuna kaikkialla Suomessa. Hallitusta voi kiittää siitä, että se on ymmärtänyt, ettei kaikkialle välttämättä suurkuntia saadakaan aikaiseksi, vaan osassa Suomea tulee tehdä erilaisia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Tiedonantoa kuunnellessa tuli valitettavasti mieleeni, että kunnat ovat hallituksen mielestä lähinnä palveluiden tuottajia. Tämä lähidemokratian näkökulma jää hyvin ohueksi. Toki nähdään, että demokratiavajetta voi syntyä, kun muodostetaan kuntaliitoksilla suuria kuntia, ja sitä lähdetään paikkaamaan vielä auki olevilla kunnanosahallintoratkaisuilla. Aika näyttää, mitä niistä tulee, mutta tuntuu, että on hölmöläisen takin paikkaamista se, että ekana lakkautetaan toimivia lähidemokratiayksiköitä, lähikuntia, ja sitten kun ne on lakkautettu, niin lähdetään sitä vajetta paikkaamaan uusilla hallinnollisilla ratkaisuilla.

Suomalainen kansanvalta toteutuu hyvin kunnissa, sellaisissa kunnissa, jotka ovat ihmisen kokoisia ja lähellä ihmisiä, jotka eivät ole maantieteellisestikään liian laajoja, joissa asiat, joista päätetään, tuntuvat päättäjistäkin läheisiltä ja niihin voidaan samaistua. Tällöin kansanvalta toteutuu, mutta jos lähdetään tekemään liian laajoja kuntia, suomalainen kansanvalta lähtee rapautumaan.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että hallitus on kuunnellut tätä keskustelua, kuntia, kuntalaisia, ja lähtee kuntalähtöisesti eteenpäin tässä asiassa. Osaaminen oman alueen asioista on siellä kunnissa ja niillä kuntapäättäjillä, ja meillä on kovin erikokoisia ja erilaisissa tilanteissa olevia kuntia. Tuossa heitin vähän leikilläni — ja ei koskaan niin paljon leikkiä, ettei osa totta — kun aina puhutaan niistä leveistä hartioista, että niitä tarvitaan, niin mietin, että eipä näissä kunnissa nyt niitä leveitä hartioita tarvita, jos on taskut täynnä rahhoo, mutta kun sitä rahaa ei tahdo olla, niin sitten tarvitaan varmaan sitä yhteistyötä muodossa tai toisessa. Mutta todella hyvä asia on se, että nyt kunnat pääsevät itse pohtimaan omaa tilannettaan ja apua on tarjolla ja myös hallituksen tukea eteenpäin.

Itse ajattelen niin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, mutta se ei ole myöskään rumaa. Myöskään pieni ei aina ole hienoa ja pittoreskiä, mutta ei myöskään epäkelpoa. Avoimuutta tarvitaan ja tosiasioiden tunnustamista, sillä tilanne on tällä hetkellä se, että palvelut eivät toimi sillä tavalla, että voitaisiin sanoa joka paikasta, että ne toimivat moitteettomasti varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Koska tähän on pyrittävä, niin silloin täytyy ehdottomasti jotain tehdä, ja mielestäni nyt lähtökohta, että kuunnellaan kuntia ja mennään palvelut edellä, on todellakin oikea. Tärkeää nyt kuitenkin on sitten se, että kunnat lähtevät tähän mukaan, pohtivat itse näitä kysymyksiä, ja mukaantulossa täytyy sitten olla myös valmiutta jonkinlaisiin muutoksiin, koska jos pelkästään ilmoitetaan, että jokin asia ei käy, niin se ei tietenkään täytä minkäänlaisen keskustelun ja yhteistoiminnan määreitä.

Mielestäni hyvä asia tässä on se, että puhutaan tästä yhteistyöstä, ja mielestäni tämä uudistus antaa niin mahdollisuudet kuin aikaa erilaisen yhteistoiminnan kehittämiseen ja läpikäymiseen. Niin kuin tuossa aiemmin jo mainitsin, meillä on jo nyt Pirkanmaalla osassa Tampereen lähikuntia erittäin hyviä yhteistyökäytäntöjä, jopa erittäin ennakkoluulottomia käytäntöjä, ja mielestäni näiden käytäntöjen kehittämistä olisi syytä jatkaa, syventää ja myös laajentaa.

Nämä ison kaupungin ympäristökunnat ovat sinällään jo näitä niin sanottuja vahvoja peruskuntia. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltonsa ne tekevät huomattavasti edullisemmin kuin iso kunta siinä vieressä. Aiemmin puhuttiin 500 eurosta per nuppi, ja nyt kuulin kollegalta, että puhutaan jo 800 eurosta. Tietysti hyvä olisi tähän sitten selvittää, mikä on sen työterveyden osuus. Itse en ole niin perehtynyt naapurikuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kulurakenteeseen, että tietäisin, onko siinä kysymys pelkästään näistä kuluista, vai mikä merkitys sitten tällä työterveyshuollolla on. Monethan näistä naapurikunnista käyvät siellä ison kaupungin, Tampereen, puolella töissä. Mutta yhtä kaikki näitä asioita on hyvä ihan avoimin mielin katsoa, eli kaikella lailla tiiviimpää yhteistyötä ja -ajattelua kaivataan, ja tärkeää on saada nimenomaan toimivaa yhteistyötä laajasti myös maankäyttöön, kaavoittamiseen ja vaikkapa liikennesuunnitteluun.

Kun nyt tehdään tätä yhteistyötä ja uudistusta, niin tärkeää on myös se, että sitä ei tehdä pakolla ja sanellen. Todellakin se tarvitsee kaksi halukasta osapuolta viemään asioita eteenpäin. On myönteistä, että tämä kuntien kuuleminen jatkuu, ja hienoa on, että kunnille annetaan nyt aito tilaisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Toivon, että asioita mietitään ei pelkästään ensi vuoden tai ensi vuosikymmenen vaan vähän pidemmän syklin näkökulmasta ja sitä kautta saadaan sitten ihan uutta tarttumapintaa tämän uudistuksen sisältöihin.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston tiedonannossa eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä todetaan sen ensimmäisessä kappaleessa muun muassa seuraavaa: "Jyrki Kataisen hallituksen - - tavoitteena on - - vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallistaa demokratiaa." Miten se on mahdollista, kun hallituksen tavoitteena on vähentää Suomen kuntien määrä neljännekseen ja vastaavasti tiputtaa valtuustotöissä sivuun kolme neljäsosaa valtuutettujen nykymäärästä? Onhan kuntia tällä hetkellä Manner-Suomessa 320 ja Ahvenanmaalla 16. Kunnalliseen päätöksentekoon osallistuu kunnissa kaikkiaan 10 336 valtuutettua, joiden määräksi vähennyksen jälkeen jää noin 2 500. Näin suuri kuntien ja päättäjien vähentäminen kertarysäyksellä vaikuttaa ainakin minusta brutaalisti ilmaistuna kuntien ja kunnallisen demokratian lahtaukselta.

Valtioneuvoston tiedonannon mukaan uudistuksen tärkein tavoite on julkisten palvelujen turvaaminen. Haluan herättää kysymyksen, kuinka se toteutetaan, kun tähänastiset kuntaliitokset ovat lähes kaikkialla epäonnistuneet kuntalaisten mielestä. Uusissa suurkunnissa on lakkautettuja kouluja, terveyskeskuksia, kirjastoja, ja jopa pankkiautomaatit ovat kuntien laitamilta kadonneet.

Arvoisa puhemies! Edustan näkemystä, että ennen kuin mitään suurta ja korvaamatonta lähdetään tekemään, kysytään yhdistettävien kuntien kuntalaisten mielipide liitoksiin eli järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys. Jos äänestyksen jälkeen kuntien valtuutetut ovat kuntalaisten kanssa samaa mieltä, niin vapaaehtoisen kuntaliitoksen olen valmis hyväksymään.

Valtioneuvoston mielestä kuntauudistus on laaja kokonaisuus, jonka eräs tärkeä elementti on kunnille maksettava valtionosuus. Tänä vuonna valtionosuuksia vähennettiin 631 miljoonaa, mikä aiheutti sadoissa kunnissa veroprosentin korottamisen. Kotikylässäni Jyväskylässä valtionosuuksien menetysten suuruus oli 15,4 miljoonaa euroa, josta syystä veroprosenttia korotettiin 0,5 prosenttia. Tiedossani on, että valtion kehysbudjetissa kunnille maksettavia valtionosuuksia tullaan vähentämään nykytasosta 3,6 miljardia euroa eli keskimäärin 900 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä aiheuttaa jälleen kunnallisveroprosentin korotuksia peruskunnissa ja johtaa pienten kuntien osalta pakkoliitoksiin. Raha on tärkein kuntaliitosten toteuttamisväline, ja sitä hallitus näköjään haluaa käyttää kuntauudistuksessaan.

Valtioneuvoston kuntauudistukseen kuuluu myös kuntien tehtäväkentän uudistaminen. Räikein esimerkki on sairaanhoitopiirien lakkauttaminen, jonka seurauksena kunnille siirtyy perusterveydenhuollon kustannusten lisäksi myös merkittävä osa nykyisen erikoissairaanhoidon kustannuksista. Mitä potilas järjestelystä hyötyy, siihen en ole saanut vastausta. Todennäköisesti ei mitään.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi todeta, että on tiedonannossa sentään jotain hyvääkin. Hyvää on se, että kuntauudistuksen aikataulua myöhennettiin ja kunnat, kuntien päätöksentekijät ja kuntalaiset voivat kaikessa rauhassa ottaa asiaan kantaa ja valmistua toiseen kuulemiskierrokseen.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi en malta olla toteamatta näin eduskunnan naisverkoston tämänkertaisena puheenjohtajana, että on ilo katsoa valtioneuvoston naisrivistöä ja huomata, että tämä hallituksen hanke on naisten hyvissä käsissä. Se on ilo panna merkille.

Arvoisa puhemies! Haluaisin sivuta tätä tämän päivän laajaa keskustelua kuntauudistuksesta erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon uudistuksen näkökulmasta. Aloitan siitä, mitä hyvää tässä on syytä nähdä.

Ensinnäkin se, että saimme nyt keskusteluun mallin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista, hallituksen esityksen esitykseksi siitä, on tietysti iso edistysaskel ja vastaus siihen huutoon, jota keskustakin on halunnut täällä pitää esillä, että emme halua puhua pelkästään rakenteista, kunnista ja hallinnosta, vaan palveluista, ja niistä keskeisin ihmisten arkeen vaikuttava tekijä on ilman muuta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen. Eli hyvä, että nyt on malli, josta keskustella. Hienoa, että hallitus halusi korostaa sitä, että kuntauudistuksen keskeinen osa ovat nimenomaan sote-puolen rakenteet.

Toinen hyvä asia, joka tässä on ja jonka haluan nostaa esiin, on se, että onnistuessaan tämä malli integroi erinomaisella tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon perusterveydenhuollon tasolla. Osittain myös sote-rakenteissa muutoinkin jo kauan havaittu ja arjen konkreettisissa tilanteissa ongelmaksi muodostuva sosiaali- ja terveydenhuollon liiallinen etäisyys toisistaan tämän mallin myötä voisi korjaantua. Näin ainakin sopii toivoa.

Mutta sitten on lukuisa määrä kysymyksiä, joihin koen, että tämä esitetty rakennemalli, tämä työryhmän pohjalta hallituksen valitsema malli, ei kuitenkaan kykene vastaamaan. On määritelty, että kysymyksessä oli hätiköity ratkaisu. Olisiko sittenkin pitänyt vielä pohtia, koska näitä avoimia kysymyksiä jäi niin paljon? Emme mielestäni ole saaneet riittävän selvää vastausta siihen, miten käy toimivien yhteistoiminta-alueiden ja olemassa olevien sote-rakenteiden. Onko kaikille vastaus aina ja vain vahva peruskunta tässä kaksiportaisessa mallissa, vai voiko perusterveydenhuollon järjestämistaho olla jatkossakin nyt monin paikoin toimiva yhteistoiminta-aluemalli?

Toisaalta on yksittäisiä kysymyksiä, joihin malli ei vastaa vielä riittävästi. Yksi on jo aiemmin täällä esille noussut ja esille ottamani tietohallinnon ja ict-puolen kokonaisuus, josta tarkastusvaliokunnan raportti oli kyllä surullinen kertoma. Onhan varmistettu, että jos tällaisiin rakenteisiin päädytään, yhdistämiseen tavalla tai toisella — kyllä keskustankin malli lähtee vahvasta yhteistyöstä, nimenomaan ei pelkästään yksittäisistä vahvoista kunnista vaan yhteistyöstä — tietojärjestelmät kykenevät keskustelemaan keskenään? Jos hankkeeseen ei varata riittävästi rahaa ja resursseja, ne toimivat irrallisina ja vailla valtion tiukkaa ohjausta, niin on varmaa, että homma saadaan vielä enemmän sekaisin kuin se nyt on.

Toisaalta olemme halunneet kantaa huolta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä. Uskon, että hämmennyksen tila on tällä hetkellä hyvin suuri sairaanhoitopiireissä, joka on suuri työnantaja. Miten käy jatkossa nyt kuntaliitoksiin kuuluneen irtisanomissuojan, joka on ollut hyvin vahva? Miten käy henkilöstön saatavuuden? Muodostuuko kahden kerroksen väkeä, erilaista kiinnostavuutta eri alueilla ja myös järjestelmän sisällä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä? Miten tuemme nyt henkilöstöä tässä jatkuvassa muutospaineessa? Tänään on juuri ollut ajankohtainen kokous SuPerilla, ovat valinneet uuden puheenjohtajan. On iso osa suomalaisia, jotka käytännössä sitten näitä hallinnon rakenteiden uudistuksia arjessaan toteuttavat hoitajina, lääkäreinä ja muuna terveydenhuollon henkilöstönä.

Minusta tätä kysymystä, joka liittyy henkilöstöön, ei ole ehkä vielä sivuttu tarpeeksi, mutta jonkin verran päivän keskustelussa vilauteltiin yhteistä huolta tämän yksityisen ja julkisen rakenteen muutoksesta. Minusta on aivan välttämätöntä, että tämä malli, jota lähdetään edistämään, ja johonka keskusta on tarjonnut oman vaihtoehtonsa, kykenee vastaamaan siihen murheeseen ja täysin käsistä riistäytyneeseen tilanteeseen, mikä liittyy yksityisten palveluntarjoajien tuotantoon ja siihen vähäiseen sitoutumiseen, mikä kuntatasolla tai yksittäisellä terveydenhuollon yksiköllä on, jos palveluntarjoaja on pelkästään bisnespohjalta mukana.

Ehkä kaikkein isoimmat murheet, mitkä ter-veydenhuoltoon liittyvät, ovat tunnetut faktat heikkenevästä huoltosuhteesta ja terveyseroista alueiden välillä ja sosioekonominen eriarvoistuminen, joka on jatkunut vuosikymmeniä, ja niihin tämän pitäisi ennen muuta vastata. Toivonkin, että tätä keskustelua voidaan jatkaa valiokunnassa, johon ymmärtääkseni sosiaali- ja terveysministeriön molemmat ministerit ovat saaneet kutsun, jos asiat täällä talossa siihen malliin etenevät, että keskustelua tästä voidaan jatkaa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Rakenneuudistuksia maassa varmasti tarvitaan, mutta yksikään uudistus ei voi onnistua, jos perusteita ei tehdä huolellisesti. Jos kunta ja sote rakennetaan tällä hetkellä Paras-hankkeen päälle, saattaa olla, että tuo perusta ei ole kestävä. Se ei ollut sitä viime hallituskaudella, niin ei se kyllä yhdessä yössä tälläkään hallituskaudella kestäväksi tule. Ehkäpä sitten seuraavalla, silloin 2017, mene ja tiedä.

On muistettava, että meillä on paljon pieniä, hyvin toimeentulevia kuntia, mutta joiden henkilöstön määrä on niin pieni, että siellä ei voida pitää palveluita nyt tämänhetkisten suunnitelmien mukaan. Mutta jos sieltä viedään palvelut tai siihen ympätään lisää sellaisia kuntia, jotka ovat siinä vieressä, jotka voivat huonosti, niin siinä voi käydä niin, että siellä sitten onkin yksi suuri huonosti voiva kunta sen sijaan, että siellä saattaisi olla kaksi hyvinvoivaa kuntaa ja ehkä viisi tai kuusi kuntaa, jotka eivät voi niin hyvin, mihin tarvittaisiin sitten sitä isonveljen apua ihan sieltä valtion tasolta. Mutta nämä ovat semmoisia asioita, joita varmaankin tuo työryhmäkin vielä sitten miettii, tai mietitään silloin, kun näitä lopullisia rakenteita ja lopullisia ratkaisuja tehdään.

Meillä on sellaisia kuntia, joita naapurit eivät suurin surminkaan halua kontolleen. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on runsaasti pieniä kuntia, joiden keskellä ei ole kuntakeskusta ja joissa ei ole sitä työssäkäyntialuetta. Jos nämä kunnat pannaan yhteen, niin ei se mitään tee, ei sitä rahaa tule silloin yhtään enempää. Sieltä puuttuvat ne leveät hartiat. Viidet kapeat hartiat tai viidettoista kapeat hartiat, vaikka niitä pantaisiin kuinka monta jonoon, niistä ei saada yksiä sellaisia hartioita, jotka pystyisivät kantamaan näitten kaikkien kuntien sote-puolen ja kaikkien kuntien vastuut siitä, että ihmiset pärjäisivät niissä kunnissa. Näitä samanlaisia kuntia on myös Keski-Pohjanmaalla ja rannikon ruotsinkielisellä maatalousvaltaisella ja kalastuselinkeinoon pohjautuvalla alueella. Siellä ei rikkaita kuntia ole keksitty, siellä on joskus kuultu, että sellaisia kuntia on jossakin olemassa.

Näissä kohdin on syytä miettiä, miten saadaan se enemmän vähemmällä. Se olisi todellakin tervetullutta, että köyhiin kuntiin, tällä hetkellä huonosti toimeentuleviin kuntiin, saataisiin enemmän vähemmällä, saataisiin jostakin se viisasten kivi, millä ihmiset ja millä lapset voisivat toimia ja voida hyvin.

Varsinkin sote-puolella, arvoisa ministeri, on syytä tehdä todellakin jotain. Nimittäin jopa Vaasan seudulla, jossa on vetovoimainen Vaasa, jossa ei ole juurikaan työttömyyttä, työttömyysaste on 6 prosenttia, tämän seudun sosiaalipuolen työntekijöistä yli 40 prosenttia on ammattitaidottomia, ja tämä on sosiaalipuolen oma laskelma, se on kerrottu sieltä. Se kertoo silloin sitä, että silloin puuttuu ammattitaitoa sellaisesta kohdasta, jossa pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja lasten hyvinvoinnista tai vanhusten hyvinvoinnista tai niistä peruspalveluista, mitä ihmisille annetaan. Sinne tarvitaan todellakin vetoapua, ja minä vielä korostan, että tämä huonosti menevä alue on alue, missä on Vaasa ja missä on erittäin hyvin toimeentuleva Mustasaari ympärillä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sillä ei ole niinkään merkitystä, onko kuntia 30 vai 300. Kyse on siitä, miten kaikille saadaan peruspalvelut tarjottua, miten ihmiset voivat niissä kunnissa hyvin. Ja kun perusasiat ja peruspalvelut tarvitaan, niin perusasioiden on oltava kunnossa. Perusasioita ovat ne, että kunnassa on ammattitaitoiset työntekijät niin kuntasektorilla, virastoissa, kouluissa, sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa, kulttuuritoimistossa, kaikkialla täällä pitää olla ammattitaitoiset työntekijät. Meillä on vastuu siitä, että ihmiset saavat kunnon koulutuksen. Sen lisäksi silloin voin sanoa, että kuntauudistus on onnistunut, kun sen maksumieheksi ei oteta lapsia, kun enää ei panna kouluja kiinni eikä panna yhtä opettajaa opettamaan kolmea luokkaa sen takia, että pari muuta sattuu olemaan sillä hetkellä pakkolomalla.

Jos ei rahaa ole silloin, kun kuntauudistus tehdään, voivat valitettavasti vahvatkin hartiat lysähtää liian raskaan taakan alla. Tätä on syytä välttää, koska se tarkoittaisi sitä, että kaikki voivat silloin huonosti.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä tänään monessa keskustelussa käytetyssä puheenvuorossa on ehkä unohtunut se kuntauudistuksen keskeinen lähtökohta, ja sehän tietysti on se, että kuntien talous on jo tällä hetkellä mutta myöskin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa kovin vaikea jo pelkästään nykyisten palvelujen tuottamisen suhteen. Toisaalta sitten yksi keskeinen asia on huoltosuhteen muuttumisen seurauksena tulevat muutokset ja vaikutukset kuntiin. Tällä hetkellä työelämässä on vähemmän ihmisiä kuin työelämän ulkopuolella, ja 2020-luku, 2030-luku — me tiedämme jo tällä hetkellä, että meidän pitää tänään, tässä ja nyt toimia, mikäli me olemme valmiit vastaamaan siihen haasteeseen, mikä kuntien palvelutuotantoon kohdistuu siinä tilanteessa, kun henkilöstön määrä vähenee oleellisesti. Tuottavuutta pitää lisätä, jotta voidaan vähintäänkin nykyisen palvelutason määrä tarjota kuntalaisille. Huoltosuhteen muuttuminen tarkoittaa myöskin sitä, että ikäihmisten määrä lisääntyy oleellisen paljon, ja se johtaa siihen, että meidän pitää löytää uusia keinoja ja tapoja toimia.

Toisaalta sitten, kun tapahtuu tämän kaltaisia muutoksia yhteiskunnassa, se tarkoittaa sitä, että meidän pitää varautua taloudellisen pohjan varmistamiseen, että me varmasti voimme tarjota kaikille suomalaisille ihmisille tasapuolisesti hyviä, laadukkaita suomalaisen yhteiskunnan palveluja myöskin jatkossa.

Tässä kuntauudistusprosessissa hyvää on tällä hetkellä myöskin se, että kun keväällä käytiin kuntien kuulemiskierros, sen perusteella 85 prosenttia kunnista vastasi, että kuntauudistus sinänsä on ihan oikea. 90 kuntaa ilmoitti jopa senkin, että ehdotetut selvitysalueet olisivat oikeat. Näin ollen voidaan sanoa, että kunnissa on vahvaa tahtotilaa tähän kuntauudistuksessa mukana olemiseen.

Nyt on linjattu, että kuntauudistusta käydään jatkossakin vahvasti kuntien kanssa yhteistyössä. Vahvan peruskunnan kriteerit saadaan kesäkuun lopussa. Näin ollen tiedämme sen, mikä merkitys on väestöpohjalla, työssäkäyntialueella ja yhdyskuntarakenteella ylipäätään. Sitten tietysti vahvan peruskunnan yksi keskeinen pilari elikkä talous ja sen vahvuus on myöskin määritelty, ja tietysti se, että alue kokonaisuutena, ei vain työssäkäyntialue, asuminen, mutta se kokonaisuus, ihmisen elämä, tulee myöskin näissä kriteereissä huomioiduksi. Kun nämä ovat tiedossa kesäkuussa ja sitten kun kuntarakennelain valmistuminen etenee ja syksyllä olemme varmaan tältä osin myöskin huomattavan paljon pidemmällä, meillä on tältä osin tietoa myöskin siitä ja tämän sosiaali- ja terveystoimen uudistuksen sisällöstä tietoa, niin näin ollen syksyllä on hyvä aika kunnilta kysyä uudestaan, mikä on heidän kantansa siinä tilanteessa näillä pohjatiedoilla, mitkä siinä vaiheessa on olemassa.

Kunnille tulee antaa riittävästi aikaa. Kaksi kuukautta ei välttämättä riitä. Kaksi kolme kuukautta on ehkä oikea aika antaa pohtia tilannetta ja käydä keskustelua mahdollisesti naapureidenkin kanssa ja antaa sen jälkeen vastaus, jonka jälkeen me olemme huomattavan paljon paremman tiedon pohjalla, ja jatkossa sitten myöskin täällä eduskunnassa, kun kuntarakennelaki vuodenvaihteen jälkeen eduskuntaan tulee, kykenemme näin ottamaan myöskin kunnan uudet näkökulmat huomioon.

Helsingin seutu, Suomen ainoa metropolialue, on tietysti tässäkin prosessissa ollut oman huomion kohteena. Niin kuin tiedämme, niin tiedonanto ilmaisee sen siten, että alueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa, ja tämä työ käynnistetään esiselvityksellä. Se esiselvitys ymmärtääkseni tarkoittaa — ja toivon näin, että se tarkoittaa — hyvää yhteistyötä kuntien kanssa. Näin ollen päästään myöskin täällä metropolialueella hyvään lopputulokseen.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapinnan murtaminen on yksi keskeinen kuntapalveluissa tapahtuva muutos. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi kaikkinensa on yli puolet kuntien taloudesta, ja näin ollen se ansaitseekin merkittävän huomion. Se, että rajapinta perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa rikotaan ja murretaan siten, että kuntalaiset kohtaavat sen palvelun nopeammin, on juuri oikeata kehitystä, ja tätä pitää kaikkien meidän tukea ja edesauttaa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ei mitään muuta yhtä suuren luokan uudistusta kuin käsillä olevaa kuntareformia ole tehty yhtä vähäisin asiantuntijatiedoin kompastellen, kerien ja purkaen kuin hallitus on nyt tätä tehnyt. Hallitus heitti epämääräisen idean kuntakartasta kentälle ja katsoi, miten käy. Huonosti kävi. Valtaosa Suomen kunnista tunnistaa palveluiden kehittämistarpeen, mutta hallituksen ajatusta siitä, että pelkät vahvat peruskunnat vaikka pakolla runnoen synnyttäisivät tasavertaisempia palveluja ja säästöjä, kunnat eivät nielaisseet. Ihan oikein. Kunnat pelkäävät, ja syystä, lähipalveluiden etääntymistä ja päätösvallan menettämistä oman alueen asioihin. Kunnat vastustavat rajusti pakkoliitoksia. Oikeusoppineet pitävät pakkoliitoksia perustuslain vastaisina, ja kuntavaalit ovat tulossa.

Nyt hallitus yrittää lieventää kantojaan. Silti mitään järkevää uutta sisältöä hallitus ei ole halunnut tuoda lukuisia avoimia kysymyksiä jättävään kuntareformiinsa. Syksyllä hallitus jopa pääministerin suulla hehkutti kuntareformin tuottamia miljardisäästöjä. Nyt takki on kääntynyt ja todetaan, että säästöjä ei synnykään. Kuntaministeri Virkkunen ei ole pystynyt antamaan kuulemistilaisuuksissa myöskään lähipalvelulupausta vaan sysännyt koko asian kuntien harteille: se on kuntien vallassa tehdä, miten haluavat.

Jos hallitus olisi ollut tosissaan pelastamassa hyvinvointiyhteiskuntaa ja turvaamassa palvelut kaikkialle Suomeen, se olisi lähtenyt pohtimaan julkisen sektorin rajoja, työnjakoa palveluiden tuottamisessa kuntien ja valtion välillä ja se olisi pohtinut myös laajasti sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöä. Lapin yliopiston professori Asko Suikkanen haastaakin hallituksen keskustelemaan pikemminkin aluehallinnon roolista palveluiden tuottamisessa eikä, niin kuin nyt tehdään, kuntien määrästä.

Tähän kylmään ajattelutapaan liittyy se, että julkisin varoin rakennetut alueiden keskeiset instituutiot, kuten yliopistot ja ammattikorkeakoulut, kyseenalaistetaan ja innovaatiot keskitetään. Tällä ajattelumallilla hallitus on hylkäämässä sekä alueelliseen että sosiaaliseen tasa-arvoon pyrkivän politiikan. 50-luvulta alkanut hajautettu hyvinvointivaltiokehitys on pian historiaa tätä menoa, ja yhteiskunnan voimavarat suunnataan pelkästään paikkoihin, joista pääoma ja kansainväliset huippuosaajat ovat kiinnostuneita, monet tutkijat ovat viime aikoina todenneet.

Kataisen—Urpilaisen hallituksen poliittisessa pelissä unohdetaan täydellisesti ihminen, hänen tarvitsemansa palvelut sekä oikeutensa asua missä tahansa Suomessa. Suurkuntahankkeen alle on jäänyt kokonaan palveluprosessien kehittäminen, palvelujen tehokkaammat tuottamistavat sekä tietotekniikan yhteensovittaminen muun muassa.

On pakko ottaa esille tuo vahva peruskunta Jyväskylä vielä kerran. Se on ensi vuonna kaupunginjohtaja Markku Anderssonin mukaan tilanteessa, jossa vuosikate painuu yli 80 miljoonaa miinukselle, ellei menoja pystytä rajusti karsimaan, toisin sanoen palveluverkkoa supistamaan ja karsimaan sieltä, leikkaamaan palveluista, ja ellei tuloja pystytä saamaan lisää, siis nostamaan veroprosenttia ja maksuja ja taksoja esimerkiksi. Eli tässä tilanteessa ollaan. Minä haluaisin kysyä nyt ministeri Virkkuselta, mihin kuntaan Jyväskylä siinä tapauksessa liitetään ja koska ministeri lähettää selvityshenkilön Jyväskylään tutkimaan tätä tilannetta. Esimerkiksi perusterveydenhuolto on Jyväskylässä suurista kaupungeista kaikkein kalleinta. Siellä koko ajan vähennetään terveyskeskuksia, terveysasemia, alueilta, ja huomautettu on Jyväskylää kahteen kolmeen kertaan, että ihmiset eivät saa palveluita.

Minä en oikein ymmärrä, miksi kannattaa jauhaa vahvoista peruskunnista, koska reunaehdot täytyy olla vahvoilla peruskunnillakin, milloin ne pärjäävät ja milloin eivät. Jyväskylä on nyt tässä tilanteessa, ja tunnen tämän tilanteen oikein hyvin, kun minä olen kolme kautta ollut siellä valtuustossa, ja ministerikin tuntee tilanteen oikein hyvin.

Hulluuden huippu mielestäni tässä tilanteessa on tietenkin se, että tehdään harakiriratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä, olennaisimmassa asiassa, joka liittyy myös kuntatalouteen. Sairaanhoitopiirit aiotaan nyt lakkauttaa, eikä tilalle tarjota mitään selkeää taikka parempaa vaihtoehtoa. Sairaanhoitopiirit ovat esimerkiksi THL:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme vahvin toimiva rakenne. Tällä asialla nyt etäännytetään todellisuudessa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto entistä enemmän ja kauemmas toisistaan, ja alkaa valtava kilpavarustelu kuntien välillä terveydenhoidon resursseista, työvoimasta, laitteista, koneista, investoinneista.

Minä en muuten usko, että erikoissairaanhoidosta, sairaanhoitopiireistä erikoislääkärit sankoin joukoin rientävät kuntiin töihin. He siirtyvät yksityiselle puolelle ja työterveyshuoltoon ja niin edelleen, ja pörssiyhtiöt ja yksityinen puoli voittavat tässä. Ennustan, että tämä idea tulee kaatumaan. Tämä sairaanhoitopiirien lopettamisidea on pannukakku. Tämä jättää huomattavasti enemmän kysymyksiä meille kuin antaa ongelmiin ratkaisuja.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Elintasomme on noussut ja hyvinvointimme lisääntynyt kehityksen myötä. Elämme siksikin yhä pidempään. Väestön ikääntyessä huollettavien suhde työikäiseen väestöön kuitenkin on kasvanut huolestuttavasti. Suomessa valtio velkaantuu, kun kulutetaan enemmän kuin mihin olisi varaa. Myös monissa kunnissa tilanne on sama. Samalla niiden kyky vastata kasvavaan palvelutarpeeseen heikkenee. Hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi toimintaa onkin jatkossa nykyisestä tehostettava ja verovaroja käytettävä viisaammin.

Arvoisa puhemies! Siellä missä kuntauudistus toteutetaan, on se tehtävä siten, että samalla puretaan reippaasti nykyistä raskasta hallintoa ja holhousta. Samalla on varottava synnyttämästä uutta hallintoa. Meillä on ikäviä malliesimerkkejä uudistuksista, joilla on vain luotu lisää hallintohimmeleitä ja uusia menoautomaatteja. Kuntauudistuksessahan on kyse palveluiden turvaamisesta, joten sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on tärkeä osa tätä koko kuntauudistusta.

Hallituksen mallissa nykyiset sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja peruspalveluita vahvistetaan. Tämä on oikea lähtökohta. Kokonainen hallinnon väliporras poistetaan. Kun myös erikoissairaanhoito tulee kuntien hoidettavaksi, on kunnilla todellinen kannuste hoitaa potilaat mahdollisimman hyvin perusterveydenhuollon kautta. Tällä hetkellä tilanne on toinen, kun liian moni perusterveydenhuollossa hoidettavissa oleva potilas hoidetaan erikoissairaanhoidon laskuun. Samalla mahdollistetaan päätöksenteon säilyminen kunnilla. Mallin edellytyksenä on se, että hallituksen kaavailema kuntauudistus toteutuu mahdollisimman laajasti. Vain nykyistä vahvemmat kunnat pystyvät huolehtimaan myös erikoissairaanhoidosta.

Herra puhemies! Monet tuomitsevat kuntauudistuksen vain välttämättömänä pahana, mutta sillä on monta hyvääkin puolta. Kun vahvat ja itsenäiset kunnat pystyvät itse huolehtimaan palveluistaan, ei enää ole tarvetta kuntayhtymille, joissa häntä heiluttaa koiraa, niin kuin sanotaan. Isännättömät kuntayhtymät elävät usein täysin omistajiensa kontrollin ulkopuolella. Kuntien velkaantumisesta ei ole tietoakaan kuntayhtymissä, joissa rahaa poltetaan surutta myös itse toiminnan kannalta kyseenalaiseen tarkoitukseen.

Kuntayhtymiin valitut kuntien edustajat uudessa asemassaan usein edustavat eivät kunnan vaan kuntayhtymän etuja. Asetelma muuttuu täysin nurinkuriseksi. Kuntayhtymien toiminnan valvonta onkin karannut lähidemokratian piiristä. Valtuustoilla ei ole sananvaltaa yhteistoimintarakenteissa. Tästä syystä olisikin ensisijaisesti tavoiteltava kuntaliitoksia, joissa juuri sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat tulevaisuudessa suoraan kuntien päätösvallan alla eivätkä yhteistoimintarakenteissa, joiden päätöksenteko lipuu pois vaaleilla valittujen kuntapäättäjien käsistä.

Herra puhemies! Kuntakentän uudistuksessa tavoitteena tulee olla toiminnan tehostaminen ja verovarojen järkevä käyttö. Liitos ei tuota säästöjä, jollei todellista hallinnon keventämistä päästä tekemään. Kymmenestä kunnasta muodostettu, nyt hyvin velkainen Salon kaupunki on malliesimerkki liitoksen tuottamista ongelmista. Paras-lain puitteissa luotu viiden vuoden suoja-aika estää uudistuksissa haettavat säästöt. On selvää, että tehokkuus saavutetaan vain, jos uusi kunta voi muodostaa vapaasti kokonaan uuden, kevennetyn hallinnon vanhojen rakenteiden tilalle.

Herra puhemies! Kuntien elinvoimaisuuden määrittelevät koon lisäksi monet muutkin tekijät, jotka on kunkin kunnan kohdalla otettava huomioon. Tästä syystä onkin erinomaisen hyvä, että rakennelakia valmisteltaessa kuullaan myös kuntia uudelleen. Kuntia on viisasta kuulla aidosti, sillä kaikki viisaus ei välttämättä ole jo olemassa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistukseen liittyen kunnille järjestettiin kuulemiskierros, jossa sekä ministeri että virkamiehet kävivät nyökyttelemässä. Kuntapäättäjille vakuutettiin, että paikalliseen tilanteeseen oli tarkoin tutustuttu ja tilanne ministeriössä selvillä. Ei ollut ainakaan Päijät-Hämeessä, jossa kuntia kutsuttiin kaupungeiksi ja päinvastoin. Nolo juttu.

Ensimmäisen kierroksen tuloksena ministeri Virkkunen on todennut, että kunnat katsoivat asioita omasta näkökulmastaan ja että kunnilla on vahva tahto ja että ne haluavat itse osallistua niitä koskevaan päätöksentekoon. Totta kai kunnat katsovat näin isoa ratkaisua omalta kannaltaan, koska kuntapäättäjillä on suora vastuu tekemistään päätöksistä kuntansa asukkaille. Kriittisyys johtunee varmasti myös siitä, että hallituspuolueiden omissa kuntapäättäjissä on todella paljon kuntaliitosten vastustajia.

Kuntien lausuntopalautteen mukaan selvä enemmistö kunnista katsoo, että jonkinlainen kunta- ja palvelurakenteen uudistus on tarpeen. "Jonkinlainen" on melko epämääräinen määritelmä, kuten myös tämän hallituksen tänään käsittelyssä oleva tiedonanto, josta puuttuvat tarkemmat rakennelakiin tulevat kriteerit.

Arvoisa puhemies! Seutuajattelusta kysyttäessä hallitus vastaa, että se vahvistaa kesäkuun lopussa kriteerit, joissa tulee näkymään koko alueen näkökulma, ei pelkästään yhden kunnan. Valtioneuvoston tiedonannon mukaan rakennelakia valmisteleva työryhmä valmistelee peruskuntien uusia kriteereitä. Siinä todetaan myös, että esimerkiksi yhdistymisavustusten suuruus on kytköksissä uuden kunnan asukasmäärään.

Kysyin täällä tänään salissa aiemmin ministeri Virkkuselta, kirjataanko tulevaan rakennelakiin kuntien vähimmäisasukaslukumäärä ja määritelläänkö jatkossa muun muassa valtionosuuksien saamisen edellytykset sellaisiksi, ettei kriteerien sisällä tunneta elinvoimaisia mutta asukasluvultaan pienempiä kuntia, esimerkkinä vaikkapa oma 22 000 asukkaan Hollolan kunta, jossa pidettiin muutama vuosi sitten kansanäänestys. Kansan tahto oli ja on edelleen, että Hollola jatkaa itsenäisenä kuntana. Lisäksi kysyin ministeriltä, viedäänkö tällaisilta pienemmiltä kunnilta rakennelain kriteereillä mahdollisuudet ylipäänsä jatkaa itsenäisinä kuntina. En ole tähän asiaan vielä saanut selkeää vastausta.

Olimme iloisia, että ministeri Virkkusella oli aikaa tulla käymään perussuomalaisten eduskuntaryhmässä kertomassa kuntauudistuksesta. Häneltä kysyttiin muun muassa, miten valtio aikoo patistaa kuntia kuntaselvityksiin. Vastaus oli, että valtio antaa kriteerit, millaisia kuntien pitäisi olla. Missä on siis kuntapäättäjän vaikutusmahdollisuus?

Hallitus tarjoaa kunnille yhdistymisavustuksia, jotta kuntaliitokset tehtäisiin vapaaehtoisesti. Kunnan koko ja asukasmäärät määrittävät annettavan tuen määrää, kuten myös aikataulu, jolla yhdistyminen tehdään. Jos kuntien saama tuki on sitä suurempi, mitä nopeammin yhdistyminen tehdään, niin eikö ole vaara, että mennään liian nopeasti eteenpäin? Miksi tärkeämpää on nopeus kuin laatu?

Arvoisa puhemies! Jos kunta ei ole 1.4.2014 mennessä vapaaehtoisesti ilmoittanut halukkuuttaan kuntaliittoihin, aikoo valtio lähettää oman erityisselvittäjän tekemään selvitystä. Tämä kuulostaa hieman uhkailulta. Ministeri Virkkunen on myös maininnut, että kunnilla on rajaton verotusoikeus. Onko hallituksella tarkoitus jättää kuntaliitoksia vastustaville kunnille palveluiden rahoitusmuodoksi vain kunnallis- ja kiinteistöverot? Nähtäväksi siis jää, piiskaako hallitus kunnat pakkoliitoksiin kuntien valtionosuusuudistuksella.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan rakenteisiin ollaan tekemässä nyt nopealla aikataululla isoja mullistuksia. Ministeri Virkkusen mukaan hallitus aikoo tosin tehdä kartoituksen, jossa selvitetään kuntien lakisääteiset palvelut. On kuitenkin syytä kysyä, miksei ensin tehdä tuota kartoitusta ja vasta sen jälkeen mietitä, miten niitä voitaisiin kustannustehokkaasti järjestää. Nyt hallitus on ikään kuin menossa perälautakirjaus edellä puuhun.

Kuntalain uudistaminen on suuri lainsäädännöllinen prosessi, jota ei saa tehdä kiireessä tai huolimattomasti. Kunnat ovat tunteneet itsensä huonosti tai ainakin epäselvästi kuulluiksi. Oppositiopuolueiden edustus on jätetty parlamentaarisen työn ulkopuolelle. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on hylännyt kaikki kuntaliitoksista tehdyt valitukset. Melko kovaa peliä, kun lopullinen pelinappula on kuitenkin kuntalainen.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosina maassamme on oltu syystäkin huolestuneita kuntademokratiatilasta. Byrokratian lisääminen palveluhimmeleihin ei ole tukenut kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia millään tavalla. Toisaalta myös taloudellisesti köyhissä kriisikunnissa päätöksenteko on käynyt kädestä suuhun. Näissä valtuustoissa kuntalaisten todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet ovat pitkään jääneet hyvin ohuiksi.

Kuntauudistus tulee tervehdyttämään kuntademokratiaa. Päätöksenteko tulee siirtää valtuustoille, joilla on aitoja taloudellisia resursseja käytössään päätösten tekemiselle yhteisen työssäkäyntialueen hyväksi. Kuntarakenneuudistuksen tuomat edut perustuvat osaltaan siihen, että aito työssäkäyntialue on kunnallisessa päätöksenteossa yhtenäisempi ja nopealiikkeisempi.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekorakenteiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia demokratian toteutumiseksi ja ohjauksen vahvistamiseksi. Uudessa yhtenäisessä kunnassa yhteinen hyvä toteutuu ilman, että tarvitsee pelata kunnallista nollasummapeliä, jossa katsotaan vain omaa kotipesää. Uusi kuntarakenne selkiyttäisi ja tiivistäisi kuntayhteistyötä, karsisi turhaa byrokratiaa ja kasvattaisi näin ollen myös demokraattista päätöksentekovaltaa. Kunnissa, joissa yleisesti ottaen vastustetaan liitoksia, ajatellaan asia siten, että vielä on mahdollista pärjätä yksin. Nykymaailman tilanteessa tämä on väärän suuntainen ajattelumalli.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kuntien toinen kuuleminen järjestetään. Näin kunnille jää riittävästi aikaa käydä perinpohjaiset keskustelut, kuinka eri toiminnot saadaan yhdistettyä. Kuntaministeri Virkkunen oli tänä aamuna hallintovaliokunnassa kertomassa ansiokkaasti kuntauudistuksen etenemisestä. Hallintovaliokunnan jäsenet olivat varsin tyytyväisiä saamaansa esittelyyn ja kysymystensä vastauksiin, jopa osa opposition edustajista.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksesta on nyt kohkattu vuoden verran. Se tulee olemaan myös syksyn kunnallisvaalien tärkein teema, vaikka aikalisää uudistukselle päätettiinkin taktisista syistä ottaa.

Vaikuttaa siltä, että hallituksen työ 70:n tai 100 suurkunnan eteen — tai mikä se määrällinen tavoite nyt mahtoi ollakaan — on jäämässä haaveeksi. Hyvä niin, sillä kuntien määrän ei olisi alun perinkään pitänyt olla uudistuksen itsetarkoituksellinen lähtökohta. Epämääräinen marssijärjestys alun karttaharjoituksineen oli yksinkertaisesti väärä: parlamentarismista ei piitattu, ja aikataulu oli epärealistinen.

Hyvä, että hallituksessakin on poliittisen paineen alla maltillistuttu kovimmista pakkoliitospuheista ja tuotu tämä tiedonanto eduskuntaan. Ikärakenteen vuoksi toimenpiteitä tarvitaan. Sitä paitsi Euroopan heikentynyt taloustilanne voi hyvinkin heijastua Suomeen lähiaikoina. Kreikka, Espanja tai muu saattaa käynnistää vyöryn, jossa kotimainen kuntauudistus jää toissijaiseksi ongelmaksi.

Arvoisa puhemies! Kuntien vastustus liitoksille oli odotettua. Antamissaan lausunnoissa kuntatyöryhmän esitykseen yli puolet kunnista totesi olevansa haluttomia kuntaliitosselvitykseen. Lisäksi valtaosa niistäkin kunnista, jotka kannattivat selvitystä omalla alueellaan, ehdotti eri selvitysaluetta kuin hallituksen työryhmä. Kuntien lausunnoista voidaan tehdä erilaisia tulkintoja. Näinhän tässä salissa tänäänkin on tehty, mutta selvää on, että hallituksen kuntauudistuksessa lähdettiin liikkeelle väärästä päästä.

Kuntaministeri Virkkunen totesi viime viikolla vieraillessaan perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokouksessa — mikä sivumennen sanoen oli hyvä ele — että kunnilla on liikaa tehtäviä. Tämä on fakta. Tästä olemme yhtä mieltä. Myös kansainvälisessä vertailussa suomalaisille kunnille on kasautunut paljon tehtäviä. Ehkä ajan mittaan löydämme yhteisymmärryksen myös siitä, että kuntaliitokset eivät automaattisesti paranna palveluja. Kahden tai useamman köyhän kunnan kaavamainen yhteen niputtaminen ei synnytä yhtä rikasta kuntaa eikä muuta huoltosuhdetta. Siksi olennaista todella onkin miettiä kuntien tehtävien ja resurssien määrää, lakisääteisten velvoitteiden ja taloudellisten voimavarojen välistä epätasapainoa. Mitkä ovat kuntien ja mitkä ovat valtion tehtäviä, ja miten ne rahoitetaan, sekä mikä on kansalaisen oma vastuu?

Pakkoliitokset eivät ole ratkaisu kuntien ta-lousahdinkoon. Niillä ei turvata peruspalvelujen rahoitusta eikä saatavuutta, vaan kunnan tehtä-vien uudelleenmäärittely on se, mistä työ kun-tien rakennemuutoksessa olisi tullut aloittaa. Siksi onkin hyvä, kuten ministeri Virkkunen on kertonut, että ministeriössä tullaan kartoittamaan kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten kanta kuntauudistukseen on joidenkin lähteiden mukaan jäänyt epäselväksi. Me emme ole uudistuksia vastaan suoralta kädeltä. Siihen meillä ei ole valtapoliittisia syitä. Eduskuntavaaliohjelmamme mukaisesti emme kannata pakkoliitoksia. Hallintoa on kevennettävä, byrokratiaa karsittava ja esimerkiksi viiden vuoden työsuhdesuojaa harkittava, mutta kuntien määrä, kuten edellä totesin, ei voi olla kuntaremontin ykköskysymys. Suurkunta ei automaattisesti ole taloudellisempi ja tehokkaampi kuin pienempi kunta, ellei sitten tarkoituksena ole purkaa palveluverkostoa uuden suurkunnan reuna-alueilta.

Hallituksen suurkuntaideologiaa pönkittämään julkistettiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamismalli. Sen yksityiskohdat ovat vielä epäselvät. Asiantuntijat ovat joka tapauksessa arvioineet, ettei kuntauudistus tule onnistumaan tavoitteessaan eli palvelujen rahoituksen turvaamisessa juuri siitä syystä, että kunnilla on rahoitukseen nähden liikaa tehtäviä. Viimeisten 12 vuoden aikana kunnille on syydetty yhä enemmän velvoitteita, mutta valtionosuuksia ei ole kasvatettu samassa suhteessa.

Kuntauudistuksen puitelaki eli kuntarakennelaki tullee eduskunnan käsiteltäväksi ensi keväänä. Vaikka hallitus julkisesti kieltää pakkoliitokset, on odotettavissa, että ainakin osa kunnista joutuu liittymään vasten tahtoaan yhteen velvoittavan lainsäädännön seurauksena — siis yhdisty tai itket ja yhdistyt. Kuntien antamissa lausunnoissa uudistuksen toteuttaminen velvoittavan lainsäädännön avulla nähtiin kaikkein negatiivisimpana toimena. Sen sijaan selvästi parhaana kuntauudistuksen toteuttamistapana lausunnoissa nähtiin kuntien itse käynnistämä selvitys. Tämä on myös perussuomalaisten lähtökohta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kaikki tunnistamme ja tunnustamme sen, että kuntien palvelutuotantoa on uudistettava, sille on välttämätön tarve, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. On kuitenkin erikoista, että tässä keskustelussa, varsinkin debatissa, erityisesti keskustaa syytettiin kaikesta mahdollisesta jarrutuksesta vääristelyyn ja kaikkea siltä väliltä, mikä liittyy tähän kuntauudistukseen. Keskusta on kuitenkin se puolue, joka laittoi liikkeelle kaiken kaikkiaan koko kuntien palvelurakenteen uudistamisen, näki ensimmäisenä sen ja lähti käytännön toimiin, ja nyt me olemme saaneet täällä varsinkin tänään erityisen syyteryöpyn niskaamme. Se on mielestäni täysin kohtuutonta.

Se, mitä vastustamme, on kaksi asiaa. Me emme halua pelkästään ylhäältäpäin määräilevää tapaa, minkä hallitus nyt on ottanut käyttöön, emmekä hyväksy pakkoja. Nämä ovat kaksi asiaa, joita me emme hyväksy, mutta muutoin olemme uudistusten kannalla ja haluamme sitä työtä tehdä.

On kuitenkin selvää, että nykyinen hallitus on ottanut uudenlaisen tavan toimia tässä uudistuksessaan, jota se on lähtenyt viemään, niin kuin monissa muissakin uudistuksissaan. On hylätty se yli puoluerajojen, yli hallitus—oppositio-ra-jojen tapahtuva valmistelutyö kuntauudistuksessa, puolustusvoimauudistuksessa, vaalipiiriuudistuksessa ja lähestulkoon kaikissa mahdollisissa asioissa. Nyt puhutaan poliisien palvelujärjestelmästä ja siitä uudistuksesta kuin myöskin elyjen mahdollisesta uudelleenjärjestelystä vastoin kaikkia niitä vanhoja koeteltuja hyviä tapoja, joissa pieni kansakunta on yhteisesti sopinut asioista tai ainakin ollut valmistelussa mukana, jotta me kaikki tietäisimme sen, mistä ne juuret uudistukselle juontavat. Meidän ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä asioista, mutta kun meillä on samat pohjatiedot, niin me pystymme paljon hedelmällisempään keskusteluun kuin tällä sanelumentaliteetilla, mitä nyt on valitettavasti harjoitettu.

Otan esille kuntien palvelu-uudistamisessa kaksi käytännön asiaa, jotka ovat täysin välttämättömiä. Toinen on meidän tietojärjestelmiemme yhteensopimattomuus, kömpelyys, hankaluus jne., joka on viime kädessä sen asiakkaan, kuntalaisen, kannalta myöskin erittäin huono ja negatiivinen asia. Toinen on se, että kyllä nämä hallintoprosessit ovat myöskin sellaisia ajan saatossa muodostuneita, jotka meidän on välttämätöntä uudistaa. Jo näillä kahdella uudistuksella pääsisimme kaikkien tutkimusten mukaan satojen miljoonien vuosittaiseen säästöön, jos me pystyisimme näitä uudistamaan. Toivon, että ne ovat tehtäväkentässä ensimmäisenä. Pelkät kuntarajojen muutokset eivät ole se lääke, jolla me pystymme tekemään näitä uudistuksia. Niitä toki tulee, ja niitä on kaiken aikaa tehty ja keskustan hallituskauden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se jo osoittaa sitä, että keskusta ei näitä halua jarruttaa, vaan haluaa olla uudistuksia tekemässä.

Samoin erikoinen asia on se, että jälleen kerran on noussut esille, että erilaiset kuntien yhteistyömallit, kuntayhtymät, on otettu liipaisimelle. On puhuttu jälleen himmeleistä ja on myöskin perussuomalaisten taholta kerrottu, että ne tulee lopettaa, joissa ei pysty suoraan äänestämään näitä kuntayhtymiä. Pidän tätä erikoisena asiana. Kuntayhtymät on muuten menestystarina. Ilman kuntayhtymiä, ilman kuntien välistä yhteistyötä suomalaiset kunnat, suomalainen kuntapalvelu, suomalaiset kuntalaiset olisivat paljon tukalammassa asemassa kuin ovat nyt olleet. Se on ehdottomasti tuottanut hyvää. Totta kai sielläkin on korjaamisen varaa, mutta ne eivät ole pelkkiä himmeleitä, ne eivät ole pelkkiä jarruja kehitykselle, eivätkä ne ole muuten tavoittamattomissa. Sanoisin näin, että se on kyllä sen kunnanvaltuuston oma vika, jos ei se pysty vaikuttamaan siihen kuntayhtymään tai siihen kuntayhteistyömuotoon, jossa se mukana on. Sitä varten on kunnanvaltuusto olemassa, että se näihin vaikuttaa.

Puhemies! Lopuksi palaan vielä tähän kuntatiedonantoon, jota ihmettelin jo tuossa debattipuheenvuorossani. Miksi ihmeessä tuodaan ja milloin on viimeksi tuotu näin keskeneräinen asia? Täällä jo ministerit aivan oikein kertoivat — ja se on hyvä, että te olette tunnustaneet — että paljon tehdään vielä uudistustyötä ja aikataulut ovat muuttuneet ja paljon tehdään selvitystyötä. Miksi nyt piti tuoda tiedonanto, joka johtaa luottamuslauseäänestykseen? Mikä on se idea muu kuin se, että hallitus haluaa sitoa hallituspuolueiden kansanedustajien kädet? Kertokaa, mikä se on, jos ei se ole tämä. Miksi se ei voinut olla ilmoitus, josta me olisimme aivan samalla tavalla voineet keskustella täällä kuin tästä tiedonannostakin, mutta silloin olisi jätetty kentälle varaa toimia? Nyt me täällä lukkiudumme siihen asetelmaan, olemmeko me hallituksen puolella vai emme. Tämä ei ole hedelmällistä yhteistyötä, ja minusta aivan oikein ministerit ovat täällä sanoneet, että haluavat opposition mukaan. Niin mekin haluamme olla tässä mukana, mutta emme me halua olla mukana sellaisessa, josta emme tiedä mitään, ja äänestää sen puolesta. Siihen me emme lähde.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään eduskunnan käsiteltävänä on valtion tiedonanto kuntauudistuksesta. Kunnilta kerätty lausuntopalaute on osoittanut, että suuri enemmistö kunnista näkee kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarpeellisena. Nykyiset kunta- ja palvelurakenteet eivät pysty vastaamaan tämänhetkisiin ja tulevaisuuden haasteisiin, joita Suomi väestörakenteen muutoksen seurauksena lähivuosina kohtaa.

Seuraavan kahdeksan vuoden aikana kuntasektorin nykyisestä henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle vuosittain noin 17 000 työntekijää eli vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan yli 130 000 kuntatyöntekijää. Samaan aikaan väestön ikääntymisen seurauksena yhteiskunnassa vallitsevat palvelutarpeet muuttuvat. Palvelutarpeiden muutoksen on arvioitu merkitsevän runsaan 40 000 työntekijän lisätarvetta kuntasektorille vuoteen 2020 mennessä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella pyritään vastaamaan väestörakenteen muutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakennetta uudistetaan vastaamaan tulevaisuuden tarpeita ja lisääntyvän hoivan tarvetta. Myös kuntien asema työnantajina vahvistuu uudistuksen myötä.

Olen tyytyväinen hallituksen viime päivinä tekemiin linjauksiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kyse suurista askelista, joita tulee ottaa harkiten ja yhteistyötä korostaen. SDP on alusta lähtien korostanut kuntien mukaan ottamista kuntauudistuksen suunnittelutyöhön. Kunnat ovat oman alueensa asiantuntijoita, joiden sitoutumista ja yhteistyötä tarvitaan uudistuksen toteuttamisessa. Nyt kuntauudistus on päätetty toteuttaa kuntavetoisesti kuntien asiantuntijuutta ja itsehallintoa kunnioittaen. Olen iloinen tästä päätöksestä. Kriisikuntien kohdalla on mielestäni tärkeintä turvata kuntalaisille heille kuuluvat ja lain velvoittamat palvelut.

Olen lisäksi tyytyväinen, että hallitus ei aio kiirehtiä uudistuksen toteuttamisessa. Suunnittelu- ja toteutustyö vaativat harkittuja askelia ja kuntien kuuntelemista. Nyt realistisen aikataulun mitoissa kunnilla on ihan aidosti aikaa antaa omat lausuntonsa kuntauudistuksesta. Myös tärkeän ja vaativan työn valmisteluun on varattu riittävästi aikaa.

Arvoisa puhemies! Palvelurakenneuudistus on historiallinen ja suurin sosiaali- ja terveysalan uudistus Suomessa. Uudistuksen tavoitteena on turvata suomalaisille yhdenvertaiset ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut nyt ja tulevaisuudessa hyvinvointivaltion periaatteiden mukaisesti. Tämä on varmasti meidän kaikkien yhteinen tavoite, joten toivon myönteistä suhtautumista uudistuksen toteuttamista kohtaan.

Nykyinen järjestelmämme ei pysty vastaamaan olemassa oleviin palvelutarpeisiin. Palveluiden saanti ja laatu vaihtelevat kuntien välillä. Lääkärille ei saada aikaa tai aikaa voidaan joutua odottamaan viikkoja. Osalla kunnista on jo nyt vaikeuksia täyttää lakisääteisiä velvollisuuksiaan ja tarjota lain velvoittamia palveluita. Myös väestön terveyserot ovat viime vuosina kasvaneet, eikä kasvua ole eri toimista huolimatta saatu pysäytettyä. Olemme tilanteessa, jossa kuntalaiset eri puolilla Suomea ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sosiaali- ja terveyspalveluiden suhteen. Suuret rakennemuutokset vievät aikaa, joten nyt on viimeistään aika toimia.

Palvelurakenneuudistuksella lähennetään perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa. Käytännössä tämä tarkoittanee suurempia terveyskeskuksia, perusterveydenhuollon vahvistumista ja kattavampia palveluita, kun osa erikoissairaanhoidon palveluista siirtyy terveyskeskuksiin. Tavoitteena on, että kolmiportainen järjestelmä muuttuisi kaksiportaiseksi, byrokratia vähenisi ja toiminta tehostuu. Muutoksissa huomioidaan toki alueelliset erot ja tarpeet.

Uudistuksen odotetaan parantavan terveyskeskusten toimintaa sekä palveluiden laatua ja saatavuutta. Tärkeintä on, että kuntalainen pääsee lääkärin vastaanotolle, hammashuoltoon ja tarvittaessa päivystykseen kohtuullisen ajan kuluessa. Tärkeintä on, että ihmiselle turvataan hänen tarvitsemansa hoito ilman liiallisia viivytyksiä.

Merkittävänä tulevaisuuden haasteena kunnissa nähdään pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Kuntasektorin sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä noin 60 prosenttia jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Alalle valmistuvista nuorista moni valitsee yksityisen sektorin ja usea suuntautuu muihin työtehtäviin. Väestön ikääntyessä myös hoivan tarve kasvaa ja ammattitaitoisen henkilökunnan tarve lisääntyy entisestään. Uudistuksen odotetaankin tuovan myös parannusta henkilöstön saatavuuteen, kun kuntien ja ter-veyskeskusten asema työnantajina vahvistuu.

Arvoisa puhemies! Helsingin seudulla tehdään kuntauudistuksen yhteydessä metropoliselvitys. Alueen kunnat ovat vaatineet metropolialueelle oman ratkaisunsa kuntauudistuksessa, joten hallitus on oikeilla linjoilla. Metropolialueen erityisratkaisulle on syynsä. Kuntien välinen pendelöinti on metropolialueella runsasta ja työssäkäyntialueet laajoja. Enemmistö metropolialueen kunnista täyttää myös vahvan kunnan kriteerit niin väestöpohjansa kuin taloutensakin osalta. Lisäksi kuntien kesken on jo pitkään tehty monipuolista yhteistyötä muun muassa maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvien asioiden osalta. Hyvin toimineen yhteistyön toivotaan jatkuvan tulevaisuudessa.

Vahva yksimielisyys uudistuksen tarpeellisuudesta on olemassa. Uudistuksen eteenpäinviemiseen tarvitaan kaikkien yhteistyötahojen, niin eri puolueiden kuin erityisesti kuntien päättäjien, yhteistyötä ja nimenomaan ei pakkoa vaan vapaaehtoisuutta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistusta on alun perin lähdetty toteuttamaan takaperin. Hallitus ensimmäiseksi on määritellyt uudistuksen jälkeen kuntamääräksi noin 70 kuntaa. Sen jälkeen vasta on alettu miettiä, mitä kuntarakenteelle ylipäänsä pitäisi tehdä. Tuntuu myös siltä, että hallitus on sisäisesti erimielinen lopullisesta päämäärästä.

Nyt hallitus on kuntarakenneuudistusta vauhdittaakseen tuonut myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesityksen samaan hankkeeseen. Hallitus on päättänyt, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan, mutta kukaan ei tiedä vielä uudistuksen tarvetta ja sen seurauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielestä sairaanhoitopiirit ovat tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuoltomme toimivin osa. Näitä ollaan lakkauttamassa.

Sitran yliasiamies toteaa Kauppalehden haastattelussa esitetystä uudistuksesta näin: "Yhtä pöljää systeemiä ei ole missään muussa maassa." Tähän asti useiden puolueiden vaatimuksena on ollut erikoissairaanhoidon siirtäminen valtion vastuulle. Nyt tällä esityksellä ollaan menossa päinvastaiseen suuntaan. On selvää, että jos vaaditaan perusterveydenhuollolta osittainkin erikoissairaanhoidon palveluja, ei nykyisellä kuntapohjaisella perusterveydenhuollolla ole siihen resursseja.

Arvoisa puhemies! Kunnallishallinnon asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kaavailtu kuntauudistus kiihdyttää muuttoliikettä ja keskittämistä. Miksei suurissa kunnissa ole saavutettu suuren kunnan etuja? Kuntarajojen muutoksilla ei kyetä vaikuttamaan palvelujen kustannuksiin, ellei tavoitteena ole suurentuvien kuntien reuna-alueiden palveluiden karsiminen. Miten tämä toteuttaisi esitettyä tavoitetta palveluiden paranemisesta? No, ehkä palvelut paranisivat, mutta samalla myös palvelusaatavuus etääntyisi.

Kuntauudistustarvetta on perusteltu ennen kaikkea väestön huoltosuhteen heikkenemisellä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kuntarajojen kanssa. Väestö vanhenee yhtä paljon kuntarajoista riippumatta. Kaikki vanhuksetkin on hoidettava. Ei hoidon tarvetta ratkaista sillä, että vanhus muuttaa tai liitetään toiseen kuntaan. Taloustilastot ja kantelut useista hoitolaitoksista osoittavat, että ongelmat ovat suurempia isommissa kunnissa.

Kuntien itsehallintoa ja lähidemokratiaa vahvistetaan kuntarakenneuudistuksella — se on uudistuksen valmistelijoiden ja hallituksen väite. Miten ne vahvistuvat sillä, että päätösvaltaa viedään pois paikallisilta ihmisiltä ja valtio pyrkii määräilemään entistä enemmän kuntien toimintoja? Uusissa suurkunnissa valta keskittyisi ja olisi omiaan heikentämään kansalaisten kiinnostusta yhteisiä asioita kohtaan. Demokraattisen päätöksenteon näkökulmasta rakenneuudistus on merkittävä heikennys nykyiseen tilanteeseen.

Jos luotettaisiin pelkästään suuruuden ekonomiaan, meillä tulisi olla useita loistavasti kuntapalvelunsa hoitavia kuntia. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka kuinka monta köyhää kuntaa laitettaisiin yhteen, ei kuntaliitos ratkaise alueen ongelmia. Liitoksella ei estetä huoltosuhteen muutosta eikä koulutetun väen muuttoliikettä kasvukeskuksiin. Liitoksella ei luoda yhtään uutta työpaikkaa eikä kasvateta tuottavuutta. Sen sijaan lisätään kustannuksia useiksi vuosiksi muun muassa jopa moninkertaisen hallinnon muodossa. Kuntaliitosten ohjaileminen valtionosuusuudistusten avulla on kuntalaisten tasa-arvoisen kohtelun kannalta väärin. Kuntalainen on yhtä arvokas, asuipa hän missä maankolkassa tahansa. Tämän mukaan tulee myös valtionosuusperusteiden toimia.

Kun hallitus on viimeisten tietojen mukaan löytämässä peruutusvaihteen kuntarakennehankkeen etenemiselle, täytyy sitä tervehtiä tyydytyksellä. Alkuperäinen aikataulu, millä hallitus aikoi hanketta viedä eteenpäin, ei olisi antanut mahdollisuutta asioiden välttämättömälle pohdinnalle ja myös hankkeiden kustannusvaikutusten todellisille selvittämisille.

Lopuksi, kuuntelin tarkasti, kun tänään valtiovarainministeri Urpilainen mainitsi: montako kuntaa, se on kuntapäättäjien asia, ei pakkoa ja kuntavetoisesti. Tulin tähän tulokseen, että kuntamme päättäjät saavat yksin tai yhdessä kehittää kuntiamme parhaaksi näkemällään tavalla.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on linjannut tiedonannossaan kuntarakenneuudistuksen jatkon. Vajavaiset linjaukset herättävät kuitenkin enemmän kysymyksiä ja epäluuloja kuin antavat vastauksia. Hallitukselle itseisarvo tuntuu olevan edelleenkin kuntien määrä eikä niinkään toimivat palvelut ja aito lähidemokratia. Kataisen hallituksen kuntarakenteen tavoitteena vaikuttaa olevan 70—150 kuntaa. Hallituksen linjausten mukaisesti näiden uusien peruskuntien pitäisi pääsääntöisesti huolehtia itse sosiaali- ja terveyspalveluista.

Pellervon taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan nyt kaavailluilla suurkunta-alueilla ei saada aikaiseksi merkittävästi vahvempia huoltosuhteita. Selvityksen mukaan maakuntapohjalta saavutetaan vahvimmat huoltosuhteet ja alueiden elinvoima.

Hallituksen ajaman kuntarakenneuudistuksenkin jälkeen tarvitaan sote-alueita sekä kuntayhtymiä tuottamaan muun muassa toisen asteen koulutusta, ja sitten samalla hallitus puuhailee uusia kunnanosahallintomalleja. Näin ollen hallituksen kuntauudistus synnyttää kolme eri hallinnon tasoa: kunnanosat, kunnat ja kuntayhtymät. Tämä on todellista himmelidemokratiaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjauksen mukaan uuden rakennelain oleelliset suuntaviivat ovat väestöpohja, työssäkäynti, yhdyskuntarakenne, talous ja alueen kokonaisetu. Aito lähidemokratia ja lähipalvelut suorastaan huutavat poissaolollaan. Entä mikä on tämä alueen kokonaisetu, kuka sen määrittelee tai miten se määritellään? Onko hallituksen mielestä niin, että esimerkiksi Helsinki ymmärtää alueen kokonaisedun, mutta muut metropolialueen kunnat eivät? Tai eivätkö esimerkiksi Espoo, Vantaa tai vaikkapa Kerava ymmärrä kokonaisetua tässä katsannossa?

Valtioneuvoston antamassa tiedonannossa toistuu tavoitteena useasti sanat: yhdyskuntarakenteellinen eheys. Mitä tämä eheys tarkoittaa? Tarkoittaako se samalla syrjäisempien seutujen palvelujen lakkautumista?

Kataisen sinipunahallituksen asenne on selvä. Siinä korostuu keskittäminen, pakottaminen ja ylimielisyys. Hallitus laittaa kunnat pakkorakoon ja ohjaa niitä väkivalloin yhteen. Siitä kertoo hyvin hallituksen ilmoitus kuntajakoselvittäjän asettamisesta niihin kuntiin, jotka eivät tee yhdistymisratkaisuja vapaaehtoisesti hallituksen nuottien mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus päätti siirtää kuntarakennelain antamisen kuntavaalien yli. Hallitus ilmoitti antavansa eduskunnalle uuden kuntarakennelain keväällä 2013. Tämä vaikuttaa hallituksen todellisten aikeiden piilottelulta kuntavaalien alla ja selvältä äänestäjien harhauttamiselta. Hallitus pelaa poliittista peliä kuntauudistuksella.

Vaikka hallitus pidensi kuntauudistuksen aikataulua, sitä leimaa edelleen kiire. Nyt perusteelliseen eduskuntakäsittelyyn ei ole riittävästi aikaa. Se kertoo paljon hallituksen asenteesta. Hallintovaliokunnalle, perustuslakivaliokunnalle sekä muille valiokunnille pitäisi antaa kunnolla aikaa asiantuntijoiden kuulemiseen sekä perusteelliseen käsittelyyn. Nyt eduskunta on vaarassa jäädä hallituksen kumileimasimeksi, vai miten on, hallituspuolueiden kansanedustajat?

Uudestakin kuntien kuulemisesta näyttää tulevan puutteellista. Hallituksen esitykset ovat auki, ja esimerkiksi esitys sote-palvelurakenteesta saadaan vasta vuoden loppuun mennessä. Sitä ei siis ole käsillä vielä siihen aikaan syksyllä, kun kunnat jälleen antavat lausuntojaan. Eli säkki päässä mennään eteenpäin.

Hallitus on ilmoittanut asettavansa kuntajakoselvittäjät niihin kuntiin, jotka eivät tee ratkaisuja vapaaehtoisesti hallituksen nuottien mukaisesti. Kysymys on tällöin selkeästi pakkotoimenpiteistä, joita ei voi hyväksyä loukkaamatta perustuslain turvaamaa kunnallista itsehallintoa ja demokraattista päätöksentekoa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sekava kuntapolitiikka olisi nyt viimeistään syytä viheltää poikki ja aloittaa uusi parlamentaarinen valmistelu. Suomessa on pitkät perinteet parlamentaarisesta valmistelusta. Kuntapolitiikka on niistä yksi, jossa sitä on tähän asti toteutettu, samoin puolustuspolitiikka ja samalla lailla myös vaalipiiriuudistukset. Kataisen hallitus ottaa tässäkin suhteessa uuden kulman suomalaisessa politiikassa, ja se on mielestäni väärin ja loukkaa kansanvaltaa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksia on ollut, kuntauudistuksia tulee, ja kuntauudistuksia on syytä tehdä, varsinkin jos ne vievät suomalaista elämänmuotoa eteenpäin ja parantavat kansallista kilpailukykyämme. Sitä kautta moni muukin asia on mahdollista. Suomalaiset kunnat ovat kuitenkin kovin erilaisessa asemassa, sijaitsevat eri puolilla maata, luontaiset edellytykset ovat yksittäisten kuntien kohdalla toisistaan poikkeavia, ja mittakaavakin on kovin erilainen. Tämän johdosta on vaikea, ehkä mahdotontakin, kovin yksittäisiä piirteitä sisältävää kuntauudistusta ylipäätänsä suunnitellakaan. Ehkä suomalaiset kunnat voitaisiin jakaa 15 stereotyyppiseen ongelmatapaukseen ja sitten niihin, joilla ei ole suuremmin mitään erityistä ongelmaa ratkottavana. Ja ehkä siihen vielä täytyisi ottaa peruslähtökohtana se, että kunnallisen itsehallinnon periaatteiden mukaan kunnan täytyy itse olla halukas viemään asioita yhdessä valtion kanssa eteenpäin, jos valtio haluaa omaa apuaan tarjota.

Kerava on osa entistä Suur-Tuusulaa, Järvenpää samoin. Ne ovat kolme kuntaa, jotka ovat 44 vuoden aikana ainakin viidesti olleet kovin perusteellisen analyysin kohteena. Aina Arno Hannuksen pienkuntakomitean mietinnöstä 1969 — olin jo silloin valtuutettuna Keravalla — asiaa on tutkittu, ja väliaikoinakin on moneen kertaan arvioitu, mitä voitaisiin tehdä. Alueella ei ole sellaista kuntaidentiteettiä, joka estäisi yhteen menemisen, jos kunnalliset päättäjät niin haluaisivat. Julkinen keskustelu asiasta velloo jatkuvasti. Monet maallikot ovat ilman muuta liputtamassa sen puolesta, että kunnat yhdistyneenä olisi parempi ratkaisu. Mutta kun virkamiehet syventyvät asiaan, toteavat he kerta toisensa jälkeen, että yli 200 palvelutuotteen hoitaminen yli 100 000 asukkaan, ehkä 150 000 asukkaan, alueella on niin haasteellinen tehtävä, että heikko tuottavuus olisi yhdistymisestä seurauksena.

Tämä näkyy myös Espoossa ja Vantaalla ja Helsingissäkin. Paras-kuntahankkeen perustutkimus, Loikkasen ja Susiluodon tekemä DEA-tutkimus, osoittaa, että kaikki yli 100 000 asukkaan kunnat ovat yli 10 prosenttia tehottomampia kuin niiden itse asiassa pitäisi olla. Palveluissa ei ole siten lineaarista yksikkökustannuksen laskemista, joka teollisessa tuotannossa on pääsääntö. Tämä käy selväksi monessa taloustieteellisessä julkaisussa. Muun muassa professori Matti Virén Turun yliopistosta esitteli laajan aineiston, jossa todettiin, että palvelulla on paremminkin U:n muotoinen käyrä, minkä jälkeen tuottavuus ja yksikköhinta alkavat heikentyä. Todennäköisesti tällä kuntarasitteella, jonka valtio on antanut kuntien vastuulle, se alkaa jossain 50 000—70 000 asukkaan kohdalla.

Helsingin ja Keravan ero yksittäisissä palveluiden hinnoissa: 26 kilometrin välimatka, 20 prosenttia. Se on erittäin paljon. Jos liike-elämässä olisi sama, yritys olisi todella vaikeuksissa. Johtuu monesta asiasta.

Jos sitten katsotaan, millä tässä kuntauudistuksessa tehdään ehkä eniten hallaa koko asialle, niin se on se, että tässä pakotetaan, jolloin vastarinta on jo syntynyt, jolloin asiallinen keskustelukin on vaikeaa. Toinen asia on se, että yleensä yrityselämässä, jos kaksi pannaan yhteen, on mahdollista saavuttaa kustannusetuja, mutta kyllä se edellyttää sitten synergioiden hakemista aika kovalla kädellä, useimmiten ylimääräisten resurssien purkamista. Nyt jos henkilökunnalle annetaan viiden vuoden suoja ja palkkaharmonisointi, keskeisimmät tekijät, joilla tuottavuutta voitaisiin parantaa ja myös yksityiselle sektorille luovuttaa työvoimaa, ovat pitkäksi aika menetettyjä, jolloin tuntuu kovin oudolta, ja siihen sinänsä viittaa sekin, että yhdistyville kunnille pitäisi antaa vielä avustusta. Aika omituinen ajattelu noin loogisesti päätellen.

Loppujen lopuksi toivotan kuntauudistukselle nopeaa etenemistä, koska epävarma tilanne keskeyttää kunnissa normaalin johtamistyöskentelyn, kun kaikki miettivät, mitä tästä oikein seuraa. Se, että Suomi tarvitsee — ennen kaikkea pienet kunnat — jotain tukea, on itsestään selvää, mutta pääkaupunkiseudulla kuntien välinen kilpailu paremminkin parantaa asukkaiden saamia etuja.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten lähtökohtana on se, että koko Suomi tulee pitää asuttuna. Kuntien määrä ei poista sitä ongelmaa, että Suomessa on hyvin ja huonosti menestyviä alueita tai vähän ja paljon asuttuja alueita. Uusien kuntien tulee olla sellaisia, että ne pystyvät huolehtimaan peruspalveluiden järjestämisestä. Tämä ei välttämättä ole riippuvainen kunnan koosta, vaan pienikin kunta voi olla innovatiivinen ja elinvoimainen. Tästä Pohjois-Karjalassa ovat esimerkkejä Polvijärvi ja Valtimo.

Miksi hyvin pärjäävän kunnan tulisi yhdistyä muiden kuntien kanssa? En kiistä sitä, etteikö tulevaisuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että kuntaliitoksia tehdään, mutta ne täytyy tehdä siten, että kaunis, elävä maaseutumme pikkukaupunkeineen otetaan huomioon ja nähdään osana tulevaisuutta, ei menneisyyttä.

Suuret kaupungit eivät yksin ole vastaus ongelmiimme. Suurissakin kaupungeissa ja etenkin suurissa kunnissa on ongelmia. Kunnan rajalla elävien elämä vaikeutuu, kun palvelut karkaavat kaupunkikeskuksiin ja reuna-alueet jätetään yksin autioitumaan. Tämä vaikeuttaa ihmisten elämää tavallisten asioiden osalta ja etäisyyksien kasvaessa luo lisäkustannuksia, kuten esimerkiksi kaupassa ja koulunkäynnin tai terveyspalveluiden osalta.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltouudistus taas on sekin asia, joka tulisi harkita tarkkaan. Miten voi olla, että esimerkiksi Espoolla, joka on ideaalisen kokoinen kunta, on sama ongelma kuin Joensuulla, nimittäin lääkäripula? Mikä kuntien toiminnassa mättää niin pahasti, että ne eivät saa palkattua tarpeeksi lääkäreitä, jotta ihmiset saisivat ajoissa riittävän hyvää terveyspalvelua?

Vaikka hallitus niputtaisi kaikki Pohjois-Karjalan kunnat yhteen, se ei poista sitä tosiasiaa, että siellä asuu enemmän ikääntyviä kuin nuoria ihmisiä. Eli toisin sanoen tietyillä alueilla huoltosuhde ei muutu miksikään, vaikka kuntaliitoksia tehtäisiinkin. Valtion tulisi pikemminkin luoda työpaikkoja maakuntiin sen sijaan, että tämä nykyhallitus vähentää niitä esimerkiksi Pohjois-Karjalasta. Meidän pitäisi saada nuoret pysymään maakunnissa, ja se onnistuu vain siten, että heille on tarjolla työtä. Pohjois-Karjalan ykköskaupunki Joensuu on yliopistokaupunki ammattikorkeakouluineen, joten potentiaalia alueella on, mutta silti Pohjois-Karjala eilisen sanomalehti Karjalaisen julkaiseman artikkelin mukaan menettää eniten asukkaitaan Uudellemaalle. Liekö syy sitten ennemminkin keskittävässä politiikassa kuin missään muussa?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tiedonanto kuntauudistuksesta ei lisää työrauhaa kuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskuudessa. Kunnat jatkavat edelleen vuosia kestänyttä selvitystyötä, ja jollakin tavalla tällekin pitäisi saada piste. Kunnissa odotetaan sitä, että saadaan keskittyä perustehtäviin eli kuntalaisten palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Tämä tiedonanto ei vastaa siihen peruskysymykseen, joka on laatuaan seuraavanlainen: mikä tehtävä kunnilla tulee olemaan tulevaisuudessa, mikä on valtion ja kunnan suhde tulevaisuudessa?

Maalina ja tähtäimenä ovat suurkunnat. Joku on jopa väittänyt tässä salissa tänään, että suurkunta lisäisi syntyvyyttäkin jopa näillä suurkunta-alueilla. Jos tämä on totta, niin melkoisen prosessin me joudumme tässä maassa tekemään. On myöskin todettu, että suurkunnat Suomeen olisivat ainoa ratkaisu, ja minä ihmettelenkin sitä, mihin on unohtunut yhteistoiminta-alueiden toteuttaminen. Nythän näitä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueita on rakennettu Suomeen paljon, ja niistä on vielä ohkainen tieto, miten ne toimivat ja kuinka myöskin kustannustehokkuus niissä toteutuu. Siksi toteankin, että palveluiden järjestämisalueita, näitä yhteistoiminta-alueita, tulisi tulevaisuudessa kannattaa entistä enemmän pakkoliitosten tai kuntaliitosten sijaan, katsoa niiden parhaat puolet.

Nyt hallitus esittää myöskin erityistä metropolihallintoa. Kysynkin, mikä ihmeen himmeli tästä ollaan nyt rakentamassa. Miksi samaa metropoliajattelua siitä yhteistoiminnasta ei voida soveltaa, tai ei sovelleta, muilla kaupunkiseuduilla? Toivoisin, että tämä keskustelu viriää, että muutkin alueet yhteistyössä kaupunkiseuduilla voisivat toimia yhtä lailla kuin täällä pääkaupunkiseudulla.

Salissa on tänään tässä keskustelussa rehvasteltu kuntaliitosten porkkanarahoilla. Ihmettelen tätä keskustelua, koska tiedämme, että tällä vaalikaudella kuntien valtionosuuksia ollaan leikkaamassa peräti 3,4 miljardia euroa. Mistä hihasta hallitus nyt ravistelee kuntien palveluihin ja kuntaliitoksiin lisää rahaa? Erityisesti tätä muutosrahaa tarvittaisiin nyt kipeästi jo tehtyihin kuntaliitoksiin, koska kustannukset ovat kuntaliitoksissa niiden alkuvuosina korkeammat kuin niistä saatavat säästöt.

Arvoisa puhemies! Pitkään oli auki myöskin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen toteuttaminen. Nyt olemme saaneet jonkinlaista esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Oikeastaan ainoa konkreettinen esitys on sieltä tullut, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja piste. Malli jättää paljon auki kysymyksiä muun muassa palveluiden rahoittamisesta ja siitä, kuinka palvelut tulevaisuudessa järjestetään ja kuinka kaukana esimerkiksi perusterveydenhuollon palvelut tulevat olemaan. Lisäksi näyttää siltä, että sote-uudistuksessakaan kuntien välistä yhteistyötä ei nähdä vaihtoehdoksi peruskunnalle.

Hallituksen kuntauudistushankkeesta kuuluu oleellinen osa palveluiden keskittämiseen kaupunkikeskuksiin. Onko hallitus tehnyt minkäänlaisia laskelmia siitä, kuinka paljon liikkuminen lisääntyy, kun palveluita varmasti joudutaan hakemaan tulevaisuudessa entistä enemmän kuntakeskuksista? Paljon kysymyksiä herättävä tiedonanto jättää auki monta asiaa, joista varmasti tämän tulevan kesän ja syksyn kunnallisvaalien alla keskustellaan.

Harri Jaskari  /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä iltapäivänä on jälleen ollut täällä salissa paljon tunnetta, mutta paljon vähempi on analysoitu tosiasioita ja paljon vähemmän on käyty keskustelua siitä, miten nämä haasteet aidosti ratkotaan.

Meillähän on olemassa kahdenlaisia haasteita. Aidosti rakenteellisia haasteita: Kaikki me tiedämme, että jo nyt heikoimmassa asemassa olevan kunnan veroprosentti on noin 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin parhaimmassa asemassa. On analysoitu, että se nousee ehkä vuosikymmenessä noin 15 prosenttiyksikköön, mikäli me jatkamme entisellä tavalla. Tai kolmasosassa kunnista syntyy vain alle 50 lasta vuodessa. On ne aikamoisia rakenteellisia haasteita.

Toisaalta meillä on aitoja palveluhaasteita. Kaikkien meidän täytyy tunnustaa, että jos todellakin on tilanne niin, että terveyskeskuslääkärille pääsyyn menee 80 prosentissa kunnista yli kaksi viikkoa aikaa, niin jotain tarvitsee tehdä, jotain uusiutumista tarvitaan palveluissa, kenties myöskin kuntarakenteissa.

Tänään on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön toimesta aika mielenkiintoinen tutkimus, jossa itse asiassa hyvä ystäväni professori Markku Sotarauta analysoi tilannetta, ja otsikkona on: "Mikä estää kuntien uudistumista?". Tutkimuksessa sanotaan, että kunnat ovat nykyisin järjestelmänsä vankeja. Kehittämistyölle jää erittäin vähän tilaa, ja eniten uudistumista vaikeuttavat resurssien puute, toisaalta kuitenkin lukkiutuminen rakenteisiin, lyhytjänteisyys, haluttomuus lakkauttaa olemassa olevia palveluita ja organisaatioita. Aika kovaa tekstiä. On lukkiuduttu aidosti rakenteisiin eikä pystytä katsomaan, mikä voisi olla parempaa kuin nykyinen. Voi kysyä myöskin, onko tämä eduskunnan täysistuntosali lukkiutunut rakenteisiin ja kritisoi kaikkea, joka muuttuu, vai pitäisikö katsoa toiseen suuntaan.

Tämähän on ihan luonnollinen seikka. Kun on jähmeyttä vuosikausia, nousee helposti myöskin tällaisia kansallisia uudistumispakkoja, ja nyt on sen aika. Tämä johtuu siitä, että välttämättä ei ole pystytty tällaiseen jatkuvaan uudistumiseen ja ennen kaikkea, kun itse olen tutkija taustaltani, niin ei ole panostettu tällaisiin tutkimuksiin, kehitystoimintaan, jatkuvaan kehitystoimintaan, siihen, miten olisi voitu tehdä paremmin asioita, niin kuin kaikessa menestyvässä toiminnassa tehdään.

Sen takia minä haastan meidät kaikki: voisimmeko me olla avoimia uusille ideoille, avoimia tutkimukselle, avoimia erilaisille evaluoinneille? Esimerkiksi kotikunnassani Tampereella minä olen haastanut keskusteluun siitä, miten voi olla mahdollista, että kaupungin kotipalvelu maksaa 62 euroa päivältä ja samalla tarjotaan yksityisellä 35 euroa. Onko se laatu niin huikeasti erilainen, vai mikä tässä oikeastaan on syynä? Tai aika tuore tutkimus siitä, että lääkäreitten vastaanottoaika esimerkiksi Husin alueella on noussut 15:stä 30 minuuttiin per potilas, mikä merkitsee noin 200 lääkärin vajausta. Siinä katsotaan perusteluna, että tietojärjestelmien kanssa räpläämiseen menee niin paljon aikaa. Aika mielenkiintoinen tutkimustulos, mutta merkitsee 200:aa lääkärityövuotta. Olisiko kenties uusiutumisen paikka?

Siinä uusiutumisessa eivät nyt auta sloganit, mitä täällä on tullut esimerkiksi siitä, että ei mennä bisneksen ehdoilla tai on hiipivä amerikkalaistuminen. Kuulostaa aika oudolta, kun pitäisi katsoa, mitkä ovat parhaita palveluita. Puhutaan taas jostain ideologiasta, kun meidän pitäisi puhua ihmisten palveluista, joten minä toivon, että mieluummin ei pysytä säkki päässä paikallansa odottaen, niin kuin hyvin moni on sanonut, että pitäisi odottaa — ongelmat ovat käsillä — vaan tehtäisiin tutkimusta, tehtäisiin arviointia ja mentäisiin terhakkaasti eteenpäin ja löydettäisiin uusia ratkaisuja.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskarille: uudistukset ovat aina tervetulleita, jos ne ovat järkeviä.

Hallituksen kuntauudistus on saanut osakseen tiukkaa kritiikkiä oppositiopuolueiden lisäksi myös muilta tahoilta, kuten lukuisilta asiantuntijoilta ja ennen kaikkea Suomen kansalta. Keskeneräisen kuntauudistuksen käsittelyn aikataulu herättää epäilyksiä. Pelkäävätkö hallituspuolueet niin paljon perussuomalaisten kuntajytkyä, kun pelaavat aikatauluilla ja ottavat kuntauudistustalkoissaan aikalisän syksyn vaalien johdosta? Virallisena syynä esitetään uutta lausuntokierrosta, jonka vaikutukset päätöksentekoon ovat täysi kysymysmerkki. Kansan vedättäminen tuntuukin olevan sixpack-hallituksen lempiharrastus. Toivon, että kuntien ja kansan ääntä kuunneltaisiin edes tässä asiassa. Oliko esimerkiksi SDP:n äänestäjien tahto äänestää edustajansa kokoomuksen hallitustanssiin, jossa voittajatahot on jo ennalta sovittu?

Kuntauudistus ei lyhykäisyydessään ratkaise vallitsevia ongelmia. Rakennemallin muutoksella ei kyetä korjaamaan vaurioitunutta kuntapäätöksentekoa ja pyyhkimään kartalta hyvä veli -verkostoja. Kuntauudistus ei tee kunnista kertaheitolla vakavaraisia eikä ratkaise sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä ongelmia. Hallituksen ihanne suurista ja mahtavista kuntakeskuksista ei ole samalla kansan ihanne.

Miksi kuntauudistuksen yhteydessä edes joudutaan puhumaan pakkoliitoksista? Terminä kuntauudistus kuulostaa positiiviselta. Uudistusten tarkoitus on tähdätä parannuksiin ja ratkoa ongelmia. Poliittisilla uudistuksilla tavoitteena on parantaa kansan hyvinvointia. Tästä lienee hallituskin samaa mieltä. Pakkoliitoksista ei tarvitse puhua, jos kunnat ja kansa olisivat hallituksen suunnitelmien kannalla ja näkisivät kaavaillut muutokset positiivisina sekä hyvinvointia edistävinä. Kuntien palautteen perusteella näin ei ole. Toivonkin, että tuleva lausuntokierros antaa kunnille todellisen mahdollisuuden vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon, joka määrittelee pitkälti niiden tulevaisuuden kehitystä. Poliittinen pelailu ja selän takana juoniminen seis, ja avoin sekä kuntia osallistava päätöksenteko kunniaan.

Keskittämällä saavutetut lyhytnäköiset säästöt eivät kata kuntien romuttamisen aiheuttamaa yhteisöllisyyden ja alakulttuurien heikkenemistä ja tästä aiheutuvaa syrjäytymistä, joka johtaa taas osaltaan lukuisiin muihin ongelmiin. Paikallinen yhteisöllisyys on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahalla mitata. Yksilön elämässä tulee olla peruspalveluiden ja toimeentulon lisäksi tunne kuulumisesta johonkin yhteisöön, joka välittää ja pitää huolta omistaan. Tällaiset paikallisyhteisöt edistävät ja rohkaisevat nuorten kehitystä tulevaisuuden suomalaisiksi huippuosaajiksi ja luovat tukea ja turvaa vanhusten arkeen. Toivottavasti hallitus ottaa päätöksenteossaan huomioon suomalaisten henkisen hyvinvoinnin ja arvioi kuntauudistuksen vaikutukset myös tästä näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Koska pitkässä debattikeskustelussa puheenvuoro jäi saamatta, totean seuraavaa: Salikeskustelussa hallituksen edustajien mielestä oppositio pelottelee kuntauudistuksen seurauksista. Mielestäni opposition puheet kyseessä olevasta asiasta ovat olleet aiheellisia. Tulevan uudistuksen aiheuttama palveluiden loppuminen on se suuri yksittäisen kansalaisen pelko.

26.1.2012 ministeri Virkkunen vastasi Helsingin Sanomille, että kuntauudistus on aikataulussa. 24.5. Jyväskylässä pitämästänne puheesta Kainuun Sanomat kirjoittaa, että ministeriö on tarpeen tullen valmis jopa pakkoliitoksiin. Täällä keskustelussa ovat hallituksen ministerit toisensa jälkeen todenneet, ettei pakkoliitoksia tule ollenkaan. Mielestäni koko kuntauudistus tuntuu olevan aivan keskeneräinen tällä hetkellä. Koska ministerit Risikko ja Virkkunen ovat kuitenkin paikan päällä ansiokkaasti, mikä on hieno asia, kysyisinkin ministereiltä, lupaavatko he, ettei pakkoliitoksia tule kuntauudistuksessa.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat ovat nyt vuoden ajan kehuneet suurta kuntauudistusta. Mitä tänä aikana on tapahtunut? Yksi asia ainakin on, että kunnissa, kuntapäättäjissä ja kuntien virkamiehissä vallitsee suuri epätietoisuuden ja epävarmuuden tilanne.

Hallitus on koko ajan edennyt kuntauudistuksessa rakenteet edellä. Ihmiset, aivan tavalliset suomalaiset ihmiset, tarvitsevat tietoa siitä, mistä he saavat tarvitsemansa palvelut. Tässäkin asiassa olisi pitänyt lähteä puhumaan ensiksi palveluista.

Hallitus on koko ajan puhunut vahvasta peruskunnasta, joka järjestää ja kustantaa palvelut. Vieläkään hallitus ei kuitenkaan ole määritellyt vahvan peruskunnan kriteereitä. Nyt se kertoo, että ne annetaan kesäkuun loppuun mennessä. Jos kriteereihin kuuluu alueen näkökulma, väestöpohja, yhdyskuntarakenne, työssäkäyntialue ja taloustavoitteet, niin miksi niitä ei ole lukuineen jo nyt määritelty ja esitetty?

Miksi tietoa koko kuntakohelluksesta tuodaan sekavasti ja epämääräisesti? Ilmeisesti hallitus haluaakin viedä todellisten päätösten julkistamisen yli kuntavaalien. Hallitukselta saadaan tietoja kuntauudistuksesta kuin erään marketin hyllyltä, kiireessä pakattuna ja vailla tuoteselostetta. Tuotteesta ei taida olla valitusmahdollisuuttakaan.

Viime viikolla hallitus toi esille pahasti keskeneräisen ja sekavasti esitetyn terveydenhuollon mallinsa. Mitä se sai aikaan? Ainakin suurta ihmetystä ja epäselvyyttä niin alan asiantuntijoissa, virkamiehissä kuin myös päättäjissä. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa on toiminnassa kuntien yhteistyössä perustettu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Sen toimintaa on kehitetty muutaman vuoden ajan, ja kunnat ovat siihen tyytyväisiä. Nyt vallitsee hieman epätietoisuus siitä, mikä on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin tulevaisuus. Toivottavasti se voi jatkaa toimintaansa ja kuntien välinen yhteistyö edelleen voi toimia.

Nyt tiedonannossa kuntauudistuksen etenemisestä hallitus toteaa seuraavaa: "Kuntien lausuntokierros antoi viitteitä siitä, että kuntauudistus ei olisi lähtemässä liikkeelle pelkästään kuntien omien linjauksien pohjalta. Näin ollen avuksi tarvitaan valtakunnallista vauhdittamista eli valtion muutostukea ja ohjausta uudistuksen liikkeelle saamiseksi ja sen käynnissä pitämiseksi."

Hallitus kannustaa kuntia kuntaliitoksiin tar-joamalla niihin porkkanarahaa. Samalla se kuitenkin myös jättää itselleen mahdollisuuden viime kädessä kepin käyttöön kuntien pakkoliitoksiin, vaikka tänään eräät ministerit ovat toisin puhuneetkin. Eli hallitus tulee antamaan kunnille yhdistymistukea, kunhan yhdistymispäätökset on tehty aprillipäivään 1.4.2014 mennessä, ja kuntien yhdistymisen toteuttamisen tulee tapahtua viimeistään vuonna 2017.

Hallituksen kiireessä annettu tiedonanto jättää edelleen monia kysymysmerkkejä ja epäselvyyksiä. Hallituksen tiedonannossa jää edelleen epäselväksi se, aikooko hallitus käyttää pakkokeinoja niille kunnille, jotka eivät oma-aloitteisesti lähde kuntaliitoksiin. Erään maakunnan kunnanjohtajien viime aikojen lausunnot kuvaavat tätä epäselvää tilannetta hyvin: "tässä paistaa läpi vapaaehtoinen pakko", "ei tässä ole muuta kuin politiikkaa — järjen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä" tai "ihan höpö höpöä, enkä usko, että maakunnassa tapahtuu vapaaehtoisia kuntaliitoksia ainakaan ennen vuotta 2017".

Arvoisa puhemies! Tänään olemme saaneet ministereiltä kuulla, että nyt pallo on kunnilla. Kunnille annetaan toinen lausuntokierros. Vilpittömästi toivoa sopii, että se ei ole vain muodollinen toimenpide, vaan että hallitus aidosti ottaa huomioon kuntien näkemykset tulevaisuudestaan. Keskusta ei vastusta kuntaliitoksia, mutta niiden tulee olla vapaaehtoisia ja kuntalähtöisiä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella ei voida turvata yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Suuri osa kunnista on niin pieniä, et-teivät niiden voimavarat riitä. Eri puolilla Suomea palveluiden saatavuus ja toiminta ja siellä olevat vakavat puutteet johtavat siihen, että tarvitaan rakenneuudistusta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen korjaaminen ei onnistu nykyisellä palvelurakenteella, joten olemme nyt tässä tilanteessa hakemassa uusia rakennemuutoksia siten, että tulevaisuus olisi turvatumpaa sosiaali- ja terveydenhuollonkin osalta.

Väestön ikääntyminen, muuttoliikenne ja yleinen kustannustaso tuovat myös omat muutospaineensa. Jatkotyössä paikallisena ohjenuorana palveluille on pidettävä kuntalaisille parasta. Toteutuuko palveluiden saatavuus erityisesti laadun ja julkisen sektorin ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden osalta, sitä täytyy kysyä.

Kuntaliitto on kiitellyt hallituksen esitystä. SDP:n tavoin Kuntaliittokin toivoi toista lausuntokierrosta, joka toteutuu syksyllä. Nyt kuntarakenneuudistuksen aikataulu ja liitostukien saamisen mahdollisuudet ovat realistisella pohjalla. Henkilöstöjärjestöissä on arvioitu, että henkilöstön asiat on huomioitu hyvin. Hallitukselta on saatu vahva linjaus kuntapohjaisen hyvinvointivaltion ja vahvan julkisen palvelutuotannon puolesta. Lakiin sisällytetään nykylainsäädännön mukainen muutosturva-aika henkilöstölle.

SDP ei tavoittele kuntauudistuksessa pelkästään säästöjä, vaan erityisesti toimivia palveluita. Realismi on hyvä pitää matkassa. Muutoksista seuraa aina myös kustannuksia ennen kuin toiminnot aidosti tehostuvat.

Arvoisa puhemies! Useissa kunnissa on pulaa ammattitaitoisesta henkilöstöstä joko nyt tai varsinkin silloin, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Tilanne on pahenemassa. Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöitä karkaa muihin tehtäviin. Myös kotikunnassani Siilinjärvellä riittävän henkilökunnan houkuttelemisessa on haasteita, varsinkin nyt kesän tullen.

Täytyy määrätietoisesti taistella julkisen sektorin työolosuhteiden huonontumista vastaan ja tehdä työpaikoista kilpailukykyisiä. On taisteltava työuupumusta ja huonoa johtamista vastaan. Potilaan kanssa tehtävä työ palkitsee, ja seurauksena on ammatillista kasvua ja ammattitaidon lisääntymistä. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin hyvät työolosuhteet, ajanmukaiset työsopimukset ja riittävä palkkaus.

Jos kunnat hankkivat vastuullaan olevia hyvinvointipalveluja ulkopuolisilta toimijoilta, kunnissa on tärkeää seurata kustannusten kehitystä laadun lisäksi. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta en yhtään epäile, etteikö joissain kunnissa voitaisi ajautua tilanteeseen, jossa palveluita päätetään ostaa ulkopuolisilta, vaikka kustannukset tämän seurauksena kasvaisivatkin eikä laatu paranisi.

Uudistus toteutetaan kuntavetoisesti vaikka valtion tukemana. Tämä tarkoittaa, että kunnille on jätetty valinnanvapautta palvelujen järjestämiseen. Kuntapäättäjillä on uudistuksen onnistuneessa toteutumisessa tavattoman suuri rooli. Siitä syystä olen samaa mieltä ministereiden kanssa, että on tärkeää, että uudet kunnanvaltuustot ovat päättämässä kuntiensa uudistuksesta kunnallisvaalien jälkeen.

Kyse ei ole siis pelkästään säästöistä vaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvaamisesta. Ei pakkoliitoksia. Kriisikuntia ei jätetä yksin. Kuntauudistus toteutetaan kuntavetoisesti. Kuntien henkilöstön asema muutosprosessissa turvataan. Keskitytään vahvojen peruskuntien rakentamiseen. Vallan ja vastuun on oltava samassa paikassa, kuntien valtuutetuilla. Palveluiden ja kuntalaisten päätäntävallan turvaamisesta on kyse. Uudistuksessa tavoitellaan parempia ja toimivampia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tästä kuntauudistuksen tiedonannosta oikein hakemalla hakee jotain positiivista, niin minä olen löytänyt sieltä tämmöisen positiivisen termin kuin vahvat peruskunnat. Jotenkin tämä termi peruskunnat miellyttää. Toivottavasti ensi syksyn kuntavaalien jälkeen näitä vahvoja peruskuntia on sitten Suomessa enemmän kuin tähän asti.

Täällä tänään on niin kokoomuksen kuin demareittenkin puolelta huudettu voimakkaasti oppositiota mukaan kuntauudistukseen. Täytyy sanoa, että oppositio olisi varmasti mukana tässä kuntauudistuksessa, jos siihen olisi ollut mahdollisuutta, niin että tätä uudistusta valmistelisi parlamentaarinen työryhmä. Mutta näin ei ole, ja sen takia opposition on käytännössä mahdoton olla tässä työssä mukana.

Kaiken kaikkiaan tapa, jolla hallitus on vienyt tätä kuntarakenneuudistusta eteenpäin, ei mielestäni ole edes tyydyttävää tasoa. Lähtökohtaisesti oppositiopuolueitten rajaaminen valmistelutyön ulkopuolelle on saanut aikaan sen, että niidenkin vähäisten tietojen osalta, joita valmistelutyöstä on annettu julkisuuteen, hallitus on joutunut osittain perääntymään.

Erittäin tärkeänä pidän sitä, että näin perustavanlaatuista ja koko yhteiskunnan kannalta hyvin merkityksellistä asiaa kuin kuntauudistus pitäisi ehdottomasti valmistella parlamentaarisesti niin, että kaikki puolueet olisivat valmistelutyössä mukana. Nytkin olisi varmasti mahdollisuus perustaa tämmöinen parlamentaarinen työryhmä ja jatkaa tätä suunnittelua tältä pohjalta. Mikäli hallitus ei halua ottaa keskustaa mukaan, niin perussuomalaiset olisivat ainakin valmiita osallistumaan tähän työryhmän työskentelyyn.

Kataisen ja Urpilaisen hallituksen yksi kahdesta, harvasta, vahvuudesta on salailu. Päätöksenteon valmistelua on pyritty pitämään visusti salassa, ja salaisuuden verholla on varjeltu kansainväliset taloudelliset sopimuksetkin. Se toinen hallituksen vahvuus on luoda käsittämättömän kireät aikataulut asioiden käsittelylle. Kun nämä molemmat niin sanotut vahvuudet yhdistetään, on opposition kannalta hiukan haasteellista osallistua rakentavaan päätöksentekoon. Viime viikon torstaina kuulimme, että hallitus aikoo lopettaa sairaanhoitopiirit, ja viikonloppuna sekä nyt alkuviikosta on tihkunut tietoja siitä, kuinka hallitus on ajatellut toteuttaa terveydenhuoltopalvelut maassamme. Eilen saimme luettavaksemme valtioneuvoston tiedonannon eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä, ja tänään siitä jo keskustellaan. Pitäisin hiukan kireähkönä aikatauluna tällaista.

Näyttää siltä, että kuntauudistusta kuitenkin on alusta lähtien haluttu viedä eteenpäin muutamaan kymmeneen suurkuntaan nojautuen. Kaikki muu uudistukseen liittyvä, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen, sovitellaan tuohon surullisen kuuluisaan kuntakarttaan. Tästä todisteena on se, kuinka uudistusta on alun alkaenkin lähdetty valmistelemaan takaperoisesti. Ensiksi piirrettiin suurkuntien rajat ja vasta sen jälkeen on mietitty terveyspalvelujen järjestäminen.

Hallitus lähtee tiedonannossaan siitä, että kunnat vastaavat myös erikoissairaanhoidon palveluista. Tämä lähtökohta edellyttää liki nykyisten maakuntien kokoisia kuntia. Tämä myös pakottaa kunnat liittymään yhteen. Nyt ennen kuntavaaleja demarit sanovat pakkoliitoksille "ei", mutta näin toimien he käytännössä sanovat pakottamisliitoksille "kyllä". Kokoomus on sentään rehellinen eikä edes peitä haluaan pakko- ja pakottamisliitoksiin.

Sanon nyt tämän omana mielipiteenäni, en perussuomalaisten virallisena kantana. Minun mielestäni erikoissairaanhoidon kokonaisuutenaan pitäisi olla valtion kustannus- ja järjestämisvastuulla. Erikoissairaanhoidon palvelut tulisi taata lailla siten, että ne olisivat tasapuolisesti kaikkien Suomen kansalaisten saavutettavissa. Kuntien tehtäväksi jäisi vain perusterveydenhuollon palvelujen tuottaminen. Näin vaikeasti budjetoitava sekä kallis erikoissairaanhoito ei rasittaisi kuntien taloutta. Näin myös kunnat pystyisivät keskittymään niihin olennaisiin tehtäviin, jotka kunnille kuuluvat, kuten koulut, kirjastot, liikuntapaikat jne. Nyt, kun ministereitä on paikalla, kysynkin, onko tällaista vaihtoehtoa missään vaiheessa valmisteluissa harkittu.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin nostan kyllä hattua arvon ministereille, että olette täällä ministeriaitiossa tätä keskustelua seuraamassa. Paljon on tässäkin tämän talven aikana keskusteluja käyty ilman, että asianomaiset ministerit aina paikalle ovat ehtineet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulee kyllä olemaan yksi merkittävä osa tässä lähitulevaisuutta, ovat mallit sitten mitä tahansa, kuinka edetään. Viime viikolla tulleet linjaukset kyllä herättävät siltä osin jonkin verran kysymyksiä ja aika paljonkin kysymyksiä niin tuolla kuntapäättäjien tasolla kuin maakuntatasolla. Yksi semmoinen tärkeä osa sitä, ja merkittävä osa, on tämä, että hallitus on linjannut, että sairaanhoitopiirit tullaan lakkauttamaan. Sairaanhoitopiirien lakkauttamisen osalta nämä uudet suunnitellut erva-alueet herättävät siinä mielessä kyllä kysymyksiä, mitkä tulevat olemaan näiden kuntien tehtävät ja mitkä tulevat olemaan näiden erva-alueiden tehtävät. Mitä tapahtuu kuntademokratialle siinä tapauksessa, mistä näitä erva-alueita hallinnoidaan ja kuinka paljon kunnilla on sitten oikeasti vaikutusmahdollisuuksia näillä uusilla alueilla?

Sairaanhoitopiirien yksi tärkeä osa ovat myös pienet erikoissairaanhoidon yksiköt, ja kun sosiaali- ja terveysministeri Risikko on täällä paikalla, haluaisinkin kysyä nimenomaan sitä, kuinka tässä uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa, missä nyt mennään, vahvaan perusterveydenhuoltoon ja sitten näihin erva-alueisiin, aluesairaalat tulevat sijoittumaan? Mikä on aluesairaaloitten tehtävä, ja onko aluesairaaloilla ylipäätään tulevaisuutta tässä uudessa mallissa? Tämä huoli on ajankohtainen muun muassa siksi, että omassa kotikaupungissani on yksi näistä pienistä erikoissairaanhoidon yksiköistä, Ähtärin sairaala, joka toimii Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alaisena. Siellä on tehty aivan erinomaista työtä kautta aikojen niin kauan kuin sairaala on ollut. Viime vuodenkin osalta se oli erittäin tuloksekas yksikkö: 1,14 miljoonaa euroa oli positiivinen tulos siellä, yli 2 500 leikkausta, 5 500 asiakaskäyntiä, yli 100 työpaikkaa siihen lähialueelle, ja se on naisvaltainen ala tietysti, joten suurta huolta se herättää. Tähän toivoisin kyllä ministeriltä selvennystä.

Toisena asiana, mihinkä myös olisin kiinnostunut saamaan lisätietoa, on se, että eilisissä Helsingin Sanomissa oli uutinen SDP:stä tulleista hallituslähteiden tiedoista, että pakkoliitoksia tullaan soveltamaan kriisikuntiin. Puitelain 9 §:n mukaisesti taloudellisesti erityisen vaikeassa asemassa olevat kunnat ovat näitä niin sanottuja kriisikuntia. Tässä kanssa peilaisin nyt hieman oman kotikaupunkini tilanteeseen. Meillä on tämä status, mutta viimeisten neljän vuoden aikana olemme tehneet positiivisia tilinpäätöksiä, elinkeinoelämä on kehittynyt hyvin, uusia työpaikkoja on siltä osalta saatu sinne luotua. Pakotetaanko myös nyt nämä kunnat, jotka ovat kumminkin taloutensa saaneet kääntymään, siihen kuntaliitokseen, vai saammeko me edetä vapaaehtoisessti, niin kuin tässä nyt on kovasti sitä mainostettu, että pakkoja ei tule, vaan vapaaehtoisesti edetään? Mikä tulee tilanne näitten kuntien osalta olemaan? Nämä kyllä kovasti kiinnostaa.

Mutta kaiken kaikkiaan tästä kuntakuulemisesta. Etelä-Pohjanmaallakin se tehtiin. 19 kuntaa on siellä, 2 kannatti silloin kuntaliitoksia, kun tämä kysely oli. Kun tämä toinen kierros nyt tässä kuntakyselyssä tulee, niin peräänkuulutan kyllä sitä, että kuntia aidosti kuunnellaan, ei olla vain kuulevinaan, ja kun näitä vastauksia annetaan mahdollisesti kirjallisiin kysymyksiin, niin kysymyksenasettelu ei voi olla se, milloin kuntaliitos on ajankohtainen. Täytyy olla myös vaihtoehdot niin, että kuntayhteistyö on yksi vaihtoehto jatkossa.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Vahva peruskunta on hyvä tavoitetila, ja on myöskin hyvä, että sitä kohti edetään kuntavetoisesti, jotta kuntatasolla voidaan sitten katsoa ne luontevat kumppanit ja löydetään ratkaisut.

Olen hieman ihmetellyt tässä keskustelussa sitä, varsinkin tämän keskustelun alkupuolella, että erityisesti keskustan ryhmästä tuotiin sellaista viestiä, että mitä hajanaisempi kuntarakenne, sen paremmat palvelut. Siihen en valitettavasti voi uskoa. Näen nimenomaan niin, että erityisesti maaseudulta päin katsottuna, pienestä kaupungista päin katsottuna, mistä itsekin tulen, kyllä yhdistämällä voimat voidaan varmasti taata paremmat palvelut. Sastamalassa on tehty jo kolme kuntaliitosta. Jos ajatellaan, että on yhdistetty kaikkineen viisi kuntaa, ja jos ajatellaan, että me ne kaikki palvelut toteuttaisimme viidessä eri yksikössä — osa tehtiin kyllä toki kuntayhtymissä, mikä tarkoitti sitä, että viiden kunnan edustajat keskenään neuvottelivat aina, mikä kulloinkin on parasta, ja jokainen katsoi vain ja ainoastaan omaa näkökulmaansa — niin kyllä sillä, että me nyt pystymme tekemään yhdessä, kun me tosiasiassa elämme sillä samalla alueella, huomattavia etuja ja säästöjä on jo saavutettu.

Ei myöskään pidä verrata aina sitä, mitä oli ennen kuntaliitosta, mitä on kuntaliitoksen jälkeen, koska sellainen harhakuva, että jos pieni kunta olisi itsenäisenä jatkanut, niin kaikki palvelut olisivat myöskin säilyneet ennallaan, ei valitettavasti pidä paikkaansa, koska myöskin taloudellinen tilanne on aivan olennaisesti muuttunut ja sen lisäksi monessa pienessä kunnassa — ei kaikissa, mutta monessa — väestörakenne on myöskin sellainen, että se aiheuttaa omat haasteensa.

Eli pidän kyllä järkevänä isompiin kuntayksiköihin menemistä. Mutta tietysti täytyy sanoa, että Suomi on erilainen eri paikoissa ja sen takia tarvitaan erilaisia malleja. On aivan eri asia, jos puhutaan isoista kaupunkiseuduista tai maaseutukunnista. Koska itse tulen sieltä maaseutukunnasta, niin paremmin tunnen sen puolen, ja korostan kyllä siellä sitä, että tehokkuutta palvelutuotantoon tarvitaan, jotta pystytään ne välttämättömät peruspalvelut myös tulevaisuudessa ikääntyvälle väestölle ennen kaikkea, ja totta kai myös lapsille ja nuorille asianmukaiset palvelut, turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Ihan pariin yksityiskohtaan haluaisin myöskin tässä yhteydessä ottaa kantaa. Täällä edustaja Taimela piti debatin loppuvaiheessa erittäin hyvän puheenvuoron, jossa hän toi esille sen, että eihän tämä henkilöstön irtisanomissuoja voi mitenkään niissä tapauksissa, että tehdään useita liitoksia peräkkäin, aina taata viittä vuotta eteenpäin. Jos näin on, niin esimerkiksi Salon tyyppisellä paikkakunnalla, mistä tiedän hänen tulevan, sitä keskijohtoa on kymmenittäin jos ei sadoittain, sellaisia henkilöitä, ainakin Salon kaupunginjohtajan mukaan, joita ilmankin he tulisivat toimeen. Ja sitten jos ajatellaan kokonaan yhteiskunnallisesti, niin olisi tietysti tärkeätä, että me voimme tehdä erilaisia paketteja, auttaa työikäisiä, työkykyisiä henkilöitä löytämään uusia töitä. Missään nimessä ei pidä aiheuttaa lisää työttömyyttä, mutta tämäntyyppinen irtisanomissuoja, mikä kuntaväelle on tässä luotu, on aivan poikkeuksellinen verrattuna mihin tahansa muuhun alaan. Ja jos se vielä jokaisen liiton jälkeen aina jatkuu ja jatkuu vastaavana, niin se on ihan kohtuuton tilanne, ja toivoisin siihen asiaan kyllä muutosta, vaikka täytyykin sanoa, että Sastamalan kokemuksen perusteella — me olemme sen verran pieni alue vielä näiden liitostenkin jälkeen — meille tämä ei ole ollut mikään iso kysymys.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin vielä ottaa kantaa näihin pakkoliitoksiin. Täällä keskusteltiin siitä, että jos kunta on kriisitilanteessa, niin voidaanko se määrätä liittymään johonkin. Oma mielipiteeni on, että ehdottomasti pitää määrätä ja pitää määrätä jo silloin, kun se vielä jollekin kelpaa, jotta ei käy niin, että sitä ei enää kukaan halua. Tällainenkin esimerkki löytyy varsin läheltä omaa asuinseutuani: Laviasta on tullut sellainen kunta, että sitä ei enää kukaan halua. Vaikka se itse olisi halunnut jo liittyä pitkän aikaa mihin tahansa naapuriin, niin sille ei ole löytynyt enää ottajaa, koska talous on ollut sellaisessa kunnossa, että edes naapurien kantokyky ei ole siitä huolehtimiseen auttanut. Avainydinhän tässä pakkoliitosasiassa sellaisen kriisikunnan osalta on se, että riippumatta siitä, missä ihminen asuu, on palvelut voitava taata, eikä ihmisen pidä muuttaa, vaan silloin kunta pitää yhdistää.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattina minä haluan olla turvaamassa suomalaisten ihmisten hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. Minulle se tarkoittaa ihmistä varten tuotettuja laadukkaita, yhteisin verovaroin rahoitettuja peruspalveluita. Se tarkoittaa luotettavaa hyvinvointivaltiota, jonka rahoitus- ja arvopohja on kestävä ja oikeudenmukainen. Jotta ihmisten arjen palvelut voidaan turvata monipuolisesti ja yhdenvertaisesti sekä laadukkaina ja tarpeiden mukaisesti, me tarvit-semme myös kuntauudistuksen.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme vahvoja peruskuntia, joilla on hyvä taloudellinen ja väestöllinen pohja elinvoimaiseen ja itsenäiseen toimintaan. Tällaiset kunnat vahvistavat koko alueen kilpailukykyä ja selviytymistä. Tällaiset kunnat kykenevät myös järjestämään pääosan ihmisten arkisista hyvinvointipalveluista. Palvelut pitää jatkossakin rahoittaa ensisijaisesti kunnan omilla tuloilla eli pääasiassa kuntaverojen tuotolla, ja valtion rahoitusosuudet pitää ohjata suoraan vahvoille peruskunnille. Yhteiset palvelut siis rahoitetaan yhteisin verovaroin, ja julkisen sektorin tulee olla selkeästi ensisijainen palvelujen tuottaja kunnassa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuoltoon esitetty kaksitasoinen rakenne on puhututtanut ihmisiä etenkin viime päivinä paljon. Ihmiset ovat huolissaan siitä, säilyvätkö lähipalvelut, saako terveyskeskuksesta ajan tai lisääkö uudistus yksityistämistä. Mielestäni nyt ei pidä lietsoa ajattelua, että nykyinen erikoissairaanhoito alueilta häviää tai perussairaanhoitoa keskitetään. Päinvastoin: olemassa olevat sairaalat pitää säilyttää ja palvelutasoa alueilla vahvistaa.

Yksityistämiskehitys on mahdollista saada aisoihin, kun vahva kunta pystyy tarjoamaan työnantajana aiempaa paremmat työolosuhteet ja työehdot ja paremmin johdetut työyhteisöt. Asiakas pitää nostaa uudistuksen keskiöön niin, että hänelle tuotetaan paras tulos vaikuttavasti ja tehokkaasti. Nyt esitetty malli mahdollistaa juuri tämän. Samalla voimme vahvistaa julkisia palveluita ja parantaa kustannusten hallintaa ja ennakointia. Yksinkertainen rakenne tarkoittaa myös byrokratian ja hallintorajojen vähentämistä. Näin meillä on myös paremmat edellytykset kehittää saumattomia palvelukokonaisuuksia. Tarvitsemme myös sosiaalityön vahvistamista kunnissa, ja toivon, että tämän uudistuksen myötä voimme vastata myös tähän haasteeseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä kaksitasoinen malli, jossa ensisijaisesti vahvat peruskunnat huolehtivat valtaosasta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, on kaiken kaikkiaan järkevä tavoite. Vahva peruskunta voi tukea ihmisten hyvinvointia kokonaisvaltaisella otteella. Esimerkiksi kaavoituksella voidaan helpottaa ihmisten liikkumista lähipalveluihin tai kannustaa kevyen liikenteen käyttöön. Myös asuntorakentamisessa turvaamalla esteetön liikkuminen voidaan huomioida ikääntyvien ihmisten tarpeet liikkumisessa ja päivittäisen arjen hoitamisessa. Näin voidaan tehokkaasti vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta ja kustannusten kohoamista.

Vahva peruskunta voi myös hoitaa sosiaali- ja terveydenhuollon laajasti siten, että ihmisen hoidon kokonaisuus pysyy hallinnassa. Silloin ihmistä ei pompotella toimijalta toiselle, vaan nähdään kokonaisuutena hänen tilanteensa ja tarpeensa eri palveluihin. Vahva peruskunta pystyy myös hoitamaan terveydenhuollon siten, että osa nykyisin sairaanhoitopiirien järjestämästä erikoissairaanhoidosta hoidetaan perustason palveluna. Näin terveydenhuoltoon saadaan merkittävästi lisää oikea-aikaisuutta ja vaikuttavuutta. Vahva peruskunta pystyy myös toimimaan erityisvastuualueen päätöksentekoelimissä vaikuttavana ja paikallisen asiantuntemuksen hallitsevana osallistujana — ei siis pelkkänä laskujen maksajana vaan tasavertaisena päätöksentekijänä muiden alueen kuntien kanssa.

Arvoisa puhemies! Nyt kun meillä on yhteinen näkemys soten perusrakenteista, pitää asiakkaan näkökulma huomioiden arvioida alueittain, miten edetään ja mitkä palvelut tuotetaan jatkossa vahvassa peruskunnassa perustasolla, sekä toisaalta, mitkä on tarkoituksenmukaista koota erityisvastuualueiden tuottamisvastuulle. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että kuntauudistuksessa edetään nyt kuntavetoisesti. Luotan kunnissa asuvaan viisauteen nähdä paikallisten valtarakenteiden yli ja nähdä, mitkä ratkaisut ovat ihmisten ja tulevaisuuden kannalta kaikkein parhaat.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten hallitusneuvotteluissa käynnistynyt uuden kuntauudistuksen toteuttaminen näyttää jatkuvan tyylilleen uskollisena haparoiden, hosumalla ja lipsauttelemalla. Hallituksen hosumisen selittää osaltaan se, että kuntauudistuksen toteuttaminen siinä muodossa kuin hallitus on esittänyt, vahvistaisi kokoomuksen asemaa Kotkan, Tampereen, Turun ja Lahden ja Helsingin seuduilla. Demarit puolestaan vahvistaisivat asemiaan Porin, Jyväskylän, Joensuun ja Lappeenrannan ympärillä. STT:n tekemän selvityksen mukaan keskusta menettäisi suurimman puolueen aseman noin 30 vanhassa kunnassa. SDP sekä kokoomus sen sijaan saisivat nimiinsä 10—20 kuntaa lisää.

Ensimmäisen hämmennyksen maakunnissa ja kunnissa aiheutti tieto, jonka mukaan Suomeen muodostetaan uusia suurkuntia, jotka perustuvat työssäkäyntialueisiin. Puhuttiin luonnollisista ja tilastollisista työssäkäyntialueista. Tammikuussa 2012 sitten ilmestyi valtiovarainministeriön piirtämä uusi kuntakartta Suomen Kuvalehden sivuille. Valtiovarainministeriö julkaisi samaisen kartan kuukautta myöhemmin. Tämän kartan kuntajako perustuukin sitten jo useampiin muuttujiin ja näkökulmiin. Työssäkäyntialueet tosin kummittelevat vieläkin tarkastelunäkökulmien joukossa.

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksen julkaisemisen jälkeen ministeri Virkkunen juoksi virkamiehineen Suomen maakunnat halki ja poikki. Kuntia oli kuultu, ja sen jälkeen voitiin jälleen panna virkamiehet piirtelemään uusia karttoja ja tekemään muistioita. Helsingin Sanomat julkaisi 25.5. haltuunsa saaman hallitukselle valmistellun muistion, jossa on valmis päätösesitys hallitukselle siitä, miten uudistusta jatketaan. Muistiossa on esitetty neljä kriteeriä, joista yhdenkin toteutuminen johtaa kuntaselvityksen käynnistämiseen. Muistion mukaan kuntien pakkoliitokset ovat tarpeellisia, jos vapaaehtoiset yhdistymiset eivät riitä. Muistion lipsahtaminen julkisuuteen jatkaa samaa sarjaa kuin kuntakartan ilmestyminen Suomen Kuvalehden sivuille tammikuussa 2012. Mikäli hallitus jatkaa samaa julkaisuperiaatetta, muistio tulee julkisuuteen tavalla tai toisella juuri ennen juhannusta.

Ministeri Virkkunen totesi 23.5. tänä vuonna Jyväskylässä seuraavaa: "Kuntien keskinäinen solidaarisuus on heikentynyt. Suomessa on kuntia, jotka eivät kelpaa kenellekään kumppaniksi muuten kuin pakottamalla." Tänään Urpilainen totesi, että hallitus ei tunne sanaa "pakottaminen". Nyt onkin pakko kysyä, mitä tämä pakottaminen sitten tarkoittaa.

30.5. ministeri Virkkunen sanoi Ylen uutisissa, että meillä ei ole mitään lähtökohtaa, montako kuntaa pitäisi Suomessa olla. Olennaista on, että lähdetään jokaisesta alueesta ja sen omista tekijöistä. Kunnat itse tekevät päätöksensä, kuntien valtuustot, ja se on hallituksen lähtökohta valmisteluissa. Kuitenkin kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksessä kuntien määräksi on määritelty noin sata, ja viime viikolla hallituspuolueet arvioivat, että kuntien määrä asettuisi 150:een.

Kovin on tempoilevaa tämä hallituksen linja kuntauudistuksesta. Välillä tehdään pakkoliitoksia ja välillä sanotaan, että kunnat tekevät päätökset itse. Mikähän hallituksen mielestä on oikea kuntien määrä, kun kevätistuntokausi päättyy ennen juhannusta?

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Päivällä käydystä debatista, joka oli hyvin ansiokas ja moninainen, eräs puheenvuoro, keskustan kansanedustajan puheenvuoro, jäi askarruttamaan. Siinä sanottiin, että hallituksella on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ilmeisesti tietämättään edustaja sanoi varsin filosofisen lauseen. Oma akateeminen filosofian opettajani aina korosti sitä, että asioissa pitää olla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia: kysymykset vievät vastausten äärelle. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään mainesana hallituksen kuntauudistuskaavailuille.

Tässä talossa lienee täydellinen yksimielisyys kuntauudistuksen välttämättömyydestä. Erimielisyyttä sen sijaan on keinoista ja ylipäätänsä siitä, mitä oikeastaan halutaan uudistaa. Onko kuntien lahtipenkki luova ja kansalaisten hyvinvointia lisäävä ratkaisu, voidaan kysyä.

Perustellusti puheenvuoroissa ollaan huolissaan kuntalaisten palveluiden laadusta, määrästä, saatavuudesta ja oikeudenmukaisuudesta vastaisuudessa. Äärimmäistä itsepetosta olisi väittää, etteikö uudistuksessa olisi häviäjiä tai ylipäätänsä etteikö uudistuksesta seuraisi ristiriitoja aiheuttavia asioita.

Kuntauudistus ei millään tavoin johda siihen, että olemme saamassa yhteiskuntaa valmiiksi, ja hyvä niin. Valmiissa maailmassa, jossa on vastattu kaikkiin kysymyksiin, elämä olisi varmasti yksitoikkoista ja mielikuvituksetonta ja mitä ilmeisimmin vailla vapautta.

Perustellusti on oltu huolissaan myös lähidemokratiasta kaikista vastaväitteistä huolimatta. Toteutetut jättikuntauudistukset kertovat selvitysten pohjalta varsin karua kieltä: Palvelut ovat etääntyneet. Päätöksenteko on kansalaisten mielikuvissa kaukana.

Arvoisa herra puhemies! Luovia, uutta ajattelua sisältäviä avauksia voidaan toteuttaa ilman härkäpäistä pakkomentaliteettia. Vanha viisaushan näet sanoo, että hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin lätkällä. Kun ihmiset saadaan aidosti mukaan ja heitä kunnioitetaan ja he kokevat asiat omikseen, voidaan saavuttaa todella kestävää ja pitkäjänteistä — tähän selonteko ei kuitenkaan kannusta. Valitettavasti selonteossa näkyy vaalien läheisyys, ja pelkään, että runnaamisen meininki tulee jatkumaan kuntavaalien jälkeen.

Kriittisiin kysymyksiin on suhtauduttava vakavasti leimaamatta niitä kauhukuvien maalailuksi. On oltava kriittinen, kun puhutaan: Onko kuntien kuuleminen ollut aitoa? Seuraako kuntauudistuksesta demokratiavajetta? Seuraako kuntauudistuksesta hyvä veli -verkostojen laajenemista? Mahdollistaako kuntauudistus kansainvälisessä omistuksessa olevan terveysbisneksen superryntäyksen kuntakentälle?

Itse toin debatissa esille kuntatyöntekijöitten jaksamisen, työn ilon ja tulevaisuudennäkymät muutostilanteessa. Jos työn ilo ja työn arvostaminen häviävät, silloin ollaan todella heikoilla, jos työntekijöiden aika menee vain kehittämis- ja suunnitteluseminaareissa istumiseen.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pitkän matkaa on ollut hiukan epävarmuutta siitä, ainakin lehdistä kun on seurannut, onko tällä kuuden puolueen yhteisellä hallituksella mahdollisuuksia päästä sopimukseen näistä suomalaisen hyvinvointivaltion kohtalonkysymyksistä. Nyt tämä huoli on poissa, koska hallitus on osoittanut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamissuuntaviivoista päättäessään että nyt näiden kunta-askelmerkkien myötä, että kykenemme tässä maassa viemään läpi tärkeitä uudistuksia vaikeina aikoina.

Uudistaminen tuskin on koskaan ollut Suomessa kovin helppoa tai suosittua. Joskus tuntuu, että muutosvastarinta ja ne kuuluisat saavutetut edut torppaavat kaikki hyvät hankkeet. Joskus turhauttaa, että kannattaako täällä edes yrittää. Jyrki Katainen on kuitenkin kerta toisensa jälkeen koonnut joukkueensa ja saanut sen pelaamaan yhteiseen maaliin, ja tämä on tästä nyt sitten osoitus.

Arvoisa puhemies! Tänään on keskusteltu debatissa ja sen jälkeen paljon siitä, onko kuntia kuultu, ja jos on kuultu, niin ovatko olleet korvat riittävän höröllä ja onko kuunneltu aidosti jne. Oppositio on kuitenkin sitten tyytymätön siihenkin, että hallitus on päättänyt kuulla kuntia vielä lisää toisella kuulemiskierroksella.

Viimeisellä kierroksella 85 prosenttia kunnista näki jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän uudistuksen tarpeellisena joko omalla alueellaan tai valtakunnallisesti. Tietenkin on erilaisia mielipiteitä siitä, millainen uudistuksen tulisi olla, ja juuri siksi on äärimmäisen tärkeää, että kuntarakenteen uudistamisen tarve ja vaihtoehdot selvitetään kaikkialla Suomessa. Kuntalaisilla on oikeus tietää, jos jollain toisella tavalla järjestettynä palvelut voisivat olla laadukkaammat kuin ne ovat nyt ja paremmin saatavilla ja jos jollain toisella tavalla organisoituneena oma kotiseutu voisi olla houkuttelevampi esimerkiksi uusille yrityksille ja uusille asukkaille.

Hallitus on luvannut vielä tulevien viikkojen aikoina rakennelain suuntaviivat, joista ilmenevät vahvan peruskunnan kriteerit. Siinä otetaan, juuri niin kuin pitääkin, huomioon monipuolisesti palvelujen järjestämisen ja tuloksekkaan kehittämisen kannalta riittävä väestöpohja, työssäkäynti, yhdyskuntarakenne sekä kuntien talouden tila. Lisäksi hallitus lupaa kunnille myös lempeyttä eli porkkanarahaa uudistusten tueksi. Tämä on tarjous, johon kannattaa tarttua. Lisäksi vielä yhdistymisestä mahdollisesti aiheutuvat valtionosuuksien menetykset korvataan usean vuoden ajalta.

Arvoisa puhemies! Peruspalvelut ovat heikentyneet. Erikoissairaanhoito ja sosiaalipuolella vaativat, korjaavat toimenpiteet, kuten laitossijoitukset lastensuojelussa, nielaisevat yhä suuremman palan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon nyt jo hyvin tiukalle kiristyneistä budjeteista. Kunnilla on yhä vähemmän rahaa perustason palveluihin, ennalta ehkäisevistä pitkälle katsovista toimista puhumattakaan. Ikääntyminen lisää kustannuspainetta. Myös hyvin myönteiset ilmiöt, kuten lääketieteen ja hoitomenetelmien harppauksienomainen kehittyminen, lisäävät kustannuksia.

Vierailin taannoin pienessä kunnassa lähellä kotiseutuani Hämeessä ja siellä sosiaalitoimistossa, ja siellä totesimme, että pieni kunta on hyvin hauras ja haavoittuvainen ihan arkisissa tilanteissa. Kun lastensuojelun ainoa sosiaalityöntekijä sairastuu, niin kunnan koko lastensuojelu lamautuu. Erikoistumisen mahdollisuuksia ei ole työntekijöillä. Kehittämiseen ei riitä aikaa. Kädet ovat vain ristissä, ettei tulisi huostaanottoja kovin montaa tänä vuonna, koska se horjuttaa koko kunnan taloutta. Tämä kertoo siitä, että jotain meidän täytyy tehdä ja kyetä niihin ratkaisuihin, vaikka se ei helpolta tuntuisikaan.

Usein kysytty kysymys on, onko näyttöä siitä, että tulee säästöjä, ja pyydetään osoittamaan numeroita, paljonko niitä säästöjä tulee siitä, että kunnat liittyvät yhteen ja perustavat sitä kautta uuden kunnan. Mutta vaikka säästöjäkin tavoitellaan, ja se on todella tärkeää erityisesti pitkällä tähtäimellä, kyse ei ole yksin suorista euromääräisistä säästöistä vaan myös elinvoimasta, järkevästä yhdyskuntarakenteesta ja kunnan houkuttelevuudesta eli kaikesta siitä, mikä kunta tulevaisuudessa voi olla.

Kun keskinäisestä kilpailusta päästään eroon ja osaoptimoinnista samoin, uusi kunta voi näyttäytyä houkuttelevampana ja vetää puoleensa väkeä ja uutta työtä myös kauempaa. Reilua on myöskin, että haasteelliset tilanteet ja kustannukset hoidetaan yhdessä, esimerkiksi sosiaaliset ongelmat ja suuret investoinnit jne.

Jossain tuntuu olevan valloillaan sellainen käsitys, että edelleenkin sitä rahaa kasvaa puussa, ja sanotaan, että kyse on arvovalinnoista tai että aina sitä löytyy, jos halutaan ja jos tarkoitus on riittävän hyvä. Ehkä näin, mutta se edellyttää, että on esitettävä niitä vaihtoehtoja, mistä se raha otetaan pois ja keneltä. Itse olen kyllä mieluusti myös kysymässä, mistä sitä kakkua voitaisiin saada kasvatettua lisää.

Yksi vaikea, mutta valikoimissamme olevista kivuttomin tapa on uudistaa rakenteita. Toivon todella, että saamme näihin talkoisiin koko Suomen mukaan ja että eduskunnastakin löytyy ymmärrystä sille, että tulevaisuuden Suomi rakentuu vahvoille, elinvoimaisille peruskunnille, jotka kykenevät vastaamaan palveluista ja takaamaan, että kansalaisilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet niitä saavuttaa.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Kuntien motivoiminen uudistumiseen ja tulevaisuuden haasteisiin varautuminen on järkevää politiikkaa. On kuitenkin erittäin arveluttava tyyli, että hallituksen sanelupolitiikka yhdistää kuntia vaikka pakkokeinoin, pakottamalla kun ei saada hyvää aikaiseksi. Kuntien yhdistymisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Ministeri Virkkunen painotti kuntien kuulemista ja sitä, kuinka kuntaliitokset toteutetaan kuntavetoisesti. Mielestäni kuntien kuuleminen on ollut lähinnä muodollista. Kuntien lausuntoaika oli varsin lyhyt, ja tämän totesi myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka. Liian tiukka aikataulu ei mahdollista riittävän perusteellista ja huolellista valmistelua. Tosin kunnille suunnatut kysymykset olivat lähinnä "kyllä vai ei" -tyyppisiä.

Kuntauudistuksen tavoitteena on luoda vahvoja ja elinvoimaisia peruskuntia, joilla on riittävät resurssit tuottaa laadukkaita peruspalveluita. Kuntakartan piirtämisen sijaan olisi ollut tarpeen lähteä liikkeelle hakemalla ratkaisua muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Myös kuntien tehtävät olisi tullut kartoittaa ennen kuntakartan tekoa. Pakkoliitoksilla, joilla kuntien lukumäärää vähennetään radikaalisti, ei ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Suuret terveyserot eivät ole kuntien välisiä vaan sosiaaliluokkien välisiä. Kuntaliitoksilla ei tätäkään ongelmaa ratkaista.

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit vakuuttivat puheenvuoroissaan, ettei kuntaliitoksia tarvitse pelätä, mutta suuret kuntaliitokset herättävät kuitenkin pelkoa siitä, että lähipalvelut karkaavat suuriin kasvukeskuksiin. Samoin myös lähidemokratian toteutuminen suurissa kunnissa herättää huolta, sillä suurten kuntien riskinä on kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien häviäminen. Laadukkaat ja yhdenvertaiset lähipalvelut ja lähidemokratian toteutuminen tulee turvata kautta Suomen jokaiselle suomalaiselle.

Valtioneuvoston tiedonannossa korostetaan, että on tärkeää panostaa lähipalvelujen tehokkaaseen kehittämiseen osana kuntien muutostukea. Tämä ei vielä riitä, vaan kuntien saamasta muutostuesta on osa merkittävä juuri lähipalveluiden kehittämiseen. Tämä kuntauudistus korostaa myös demokratiaa ja kuntalaisten osallistumisen mahdollisuutta. Jos kunnanosahallinnolle ei anneta lain takaamaa päätösvaltaa eli jos sen rooli on vain neuvoa-antava, ei kuntalaisen kannalta sillä ole ratkaisevaa vaikutusmahdollisuutta.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin puheenvuoroni kestää hieman yli suosituksen.

Vaikka on nopeatahtinen ohitse?

Selvä, jaan puheenvuoroni sitten kahteen osaan. — Arvoisa puhemies! Kohta vuoden jatkunut niin sanottu kuntauudistus on ollut järkyttävää seurattavaa. Hallituksen tiedottaminen hankkeesta on ollut poukkoilevaa ja sisältänyt milloin uhoa, milloin sumutusta. Välillä on puhuttu pakosta ja sitten on taas kiistetty. Ennen eduskuntavaaleja kiistettiin pakkokeinot, mutta hallitusohjelman valmistuttua oltiin heti tekemässä suurkuntia. Nyt kuntavaalien lähestyessä puheet lievenevät, kun kansalaisia yritetään harhauttaa äänestämään edelleen näitä kuntien ja myös koko Suomen itsenäisyyden uhraajia. Hanketta on viety eteenpäin salassa ja ilman parlamentaarista valmistelua, vaikka sen toteutuessa kyseessä on itsenäisen Suomen historian suurimpia mullistuksia.

Hallitus harjoittaa keskittävää ja eriarvoistavaa yhteiskuntapolitiikkaa ja valmistelee asiat salassa ja pienessä piirissä. Kaikki valta ja toiminnot halutaan keskittää suurimpiin kaupunkeihin ja muualla asuvat jätetään oman onnensa nojaan. Muualla Euroopassa ei ole vastaavaa järjettömyyttä, vaan paikalliselle elinvoimalle ja päätösvallalle on jätetty tilaa.

Arvoisa puhemies! Kyseessä ei ole edes mikään oikea kuntauudistus, vaan hallintorajojen siirtohanke, jonka taustalla on vallan keskittäminen keskuskaupungeille ja niiden eliitille. Keskittämisellä saadaan maan ja kiinteistöjen arvo nousemaan ja sitä kautta isojen kaupunkien omistava luokka hyötyy. Muualla Suomessa maan ja asuntojen arvot heikkenevät, kuntien sekä alueiden elinvoima alenee sekä yleinen apatia valtaa alaa. Keskittämisen ihannointi on jatkunut Suomessa 1990-luvulta lähtien. Kyseessä on kuitenkin nollasummapeli, jossa toisen voitto on toisen tappio. Liian nopea muuttoliike jättää muuttotappioalueille tyhjiä seiniä ja kurjistumisen kierteen sekä riippuvuuden valtionosuuksista, jotta edes lakisääteiset minimipalvelut voitaisiin järjestää.

Vastaavasti muuttovoittoalueilla hyödyn kerää yksityinen omistava luokka, siis pääosin kokoomuksen ja RKP:n äänestäjät, mutta kaupunkien kustannukset räjähtävät käsiin jatkuvien kasvupaineiden aiheuttamina investointeina ja velkaantumisena. Korostan, että muuttoliike sinänsä on normaali yhteiskunnallinen ilmiö, mutta sen kiihdyttäminen valtion päätöksillä aiheuttaa yhteiskunnalle kokonaisuutena hyvinvointitappioita. Eniten ihmetystä aiheuttaa se, miksi ihmeessä sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat lähteneet mukaan tähän kokoomuksen harjoittamaan eriarvoistavaan ja keskittävään politiikkaan. Valitusta linjasta hyötyvät vain isoissa kaupungeissa asuvat varakkaat ja häviävät kaikki muut.

Arvoisa puhemies! Hallituksen pyrkimyksenä on kaksiportainen hallinto. Tämä on täysi poikkeus eurooppalaisessa käytännössä ja on täysin epäsopiva pinta-alaltaan laajaan Suomeen. Suomi on Euroopan harvimmin asuttu maa, ja kuntien pinta-alat ovat jo nykyisellään laajoja ja yli kaksinkertaisia verrattuna usein esimerkkinä käytettyyn Tanskaan. Eri palveluilla on eri optimikoot, ja siksi kaksiportaisuus on jo lähtöajatuksena virheellinen. Onko hallituksen tarkoituksena todella, että erikoissairaanhoidosta ja puistojen hoidosta sekä pelastustoimesta ja kulttuuriyhdistysten pienistä avustuksista päätetään samalla hallintotasolla? Lähipalvelut ovat lähipalveluita, ja laajaa väestöpohjaa vaativat palvelut ovat laajaa väestöpohjaa vaativia palveluja. Näitä ei pitäisi sotkea keskenään. Lähidemokratiaa, lähipalveluja ja ihmisten oikeutta päättää paikallisesti omista asioistaan ei pidä poistaa eikä kuntarajoja piirtää sen perusteella, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään.

Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää keskittämisvimmassaan unohtaneen kokonaan sen, että kunta- ja paikallisyhteisö on tärkeä oman alueensa kehittäjä. Jos tätä ei usko, kannattaa käydä tutustumassa asukasluvultaan samankokoisiin kuntaliitoksen tehneisiin ja yhä itsenäisiin kuntiin ja laskea vaikkapa kauppojen ja pankkien määrä kyseisessä taajamassa lähipalvelujen saatavuudesta puhumattakaan.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen lähtökohtana on yksi pakko, nimittäin pakko turvata suomalaisten palvelut talouden ja ikärakenteemme haasteista huolimatta. Palveluiden ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen muuttuvassa tilanteessa vaatii rohkeutta uudistaa. Kyseessä on merkittävä uudistus, jonka hallitus toteuttaa yhteistyössä kuntien kanssa.

Rempallaan olevat palvelut eivät tokene pelkillä puheilla. Esimerkiksi perusopetuksessa on jo nyt kuntakohtaisia eroja tuntimäärien osalta, jopa satoja tunteja. Myös terveydenhuollon saatavuudessa ja laadussa on kestämättömiä alueellisia eroja ja pitkiä jonoja. Ei riitä, että juhlapuheissa toistellaan korulauseita. Edessämme olevien haasteiden edessä tarvitaan rohkeutta tehdä perusteellinen remontti kohti vahvoja peruskuntia.

Arvoisa puhemies! Vastuullinen remontoija näkee pitkälle tulevaisuuteen. Kuntauudistusta voi verrata hometalon korjaukseen. Kukapa vastuullinen rakentaja haluaisi jättää seuraaville vuosille tai sukupolville perinnöksi tikittävän aikapommin? Pieni pintaremontti ei yksinkertaisesti riitä. Tarvitaan syvälle rakenteisiin ulottuvaa kuntotarkastusta ja huoneen rakenteiden perusteellista korjaamista. Kun perustyö tehdään kerralla kunnolla, kestää talo tuulet ja tuiskut useita sukupolvia eteenpäin. Pintapuoleinen puuhastelu tai silmien sulkeminen totuudelta on vastuutonta ja tekee väistämättä edessä olevasta remontista huomattavasti vaikeamman ja lopulta jopa mahdottoman, jos aikaa on kulunut riittävästi. Uudistukset on tehtävä nyt, jotta myös tulevaisuudessa kaikki suomalaiset voivat nauttia hyvinvointiyhteiskunnan palveluista. Homeisista rakenteista kiinni pitäminen ei palvele tarkoitustaan, kun perusteellinen remontti on tarpeellinen.

Selvä enemmistö kunnista näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän uudistuksen tarpeellisena joko omalla alueellaan tai valtakunnallisesti. Näissä kunnissa asuu 70 prosenttia Suomen väestöstä. Korjaustalkoisiin ovat kaikki tervetulleita. Hallitus tarjoaa reilusti porkkanaa niille kunnille, jotka osallistuvat oma-aloitteisesti talkoisiin. On kuitenkin vastuullista jättää valtiovallalle toimivalta tarvittaessa ratkoa ongelmia selvitysmiesten välityksellä yhdessä niiden kuntien kanssa, jotka ovat ajautuneet umpikujaan eivätkä pysty huolehtimaan velvoitteistaan järjestää palveluita. Itsepäisen "me pärjäämme yksinkin" -ajattelun sijaan uudistusta pitäisi lähestyä pohtimalla, että entä jos yhdessä voisimme pärjätä vielä paremmin.

Oppositio vastustaa jopa selvityksiä. Mutta eikö päättäjien velvollisuus kuntalaisia kohtaan ole edes selvittää, voisivatko terveydenhuollon palvelut olla jollakin toisella mallilla nykyistä parempia ja jonot lyhyempiä, voitaisiinko samalla rahalla saada enemmän tai voitaisiinko yhdessä pärjätä yksin yrittämistä paremmin kansainvälisessä alueiden kilpailussa.

Arvoisa puhemies! Kuntaremontin keskeinen osa-alue on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen. Se toteutetaan Risikon mallin pohjalta. Keskeistä on rahoituksen painopisteen siirtäminen erilaisista hallintohimmeleistä tekeviin käsiin, itse palveluihin. Uudistus luo mahdollisuuden vahvistaa ennalta ehkäisevää perusterveydenhuoltoa. Käytännössä se tarkoittaa sujuvampaa pääsyä lähellä sijaitsevan terveydenhuollon piiriin. Hoitamalla pienet vaivat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voitaisiin usein välttyä vaativilta erikoistoimenpiteiltä. Keskeistä on saada jatkuvasti kasvavat erikoissairaanhoidon menot käännettyä paremmalle uralle.

Kuntia kuullaan myös sote-uudistuksen osalta. Keskeisiä osa-alueita kuntauudistuksessa ovat lisäksi kuntalain ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Kuntia kuullaan myös niiden osalta.

Arvoisa puhemies! Perusteellisen remontin ja kuntotarkastuksen yhteydessä on hyvä tuulettaa pölyttyneitä toimintatapoja. Kuntaremontin jälkeen uusissa kunnissa on otettava käyttöön palvelun tuottamisessa parhaaksi havaitut toimintamallit. Lisäksi mallia on syytä ottaa esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoilta. Järjestöissä tehdään todella arvokasta työtä ja kolmannen sektorin luovuudessa sekä ennakkoluulottomissa toimintatavoissa on paljon opittavaa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnallisvaalisumutus on jatkunut täällä illan mittaan useiden edustajien puheissa heidän todistaessa, että he eivät hyväksy pakkoliitoksia. Mutta totuus on kuitenkin se, että kun te hetken ajan päästä määräätte sosiaali- ja terveyspuolen asukasmäärärajat, kiristätte kuntien talouden ja lisäksi vielä leikkaatte valtionosuuksia, te käytännössä teette pakkoliitoksia. Tämä totuus ei muutu miksikään, vaikka kuinka käyttäisitte kunnallisvaalisumutusta hyväksenne.

Täällä on myös puhuttu kuntien kuulemisesta: kuunneltiinko vai eikö ja millä tavalla. Tuloksia on sitten perusteltu, että kuntaliitoksia halutaan. Todellisuudessa ja yhtenä osana tätä "kuulemista" tehtiin erittäin hyvin suunnitellulla kyselykaavakkeella. Nimittäin kyselyn tulos oli kirjattu jo kysymyksiin sisälle. Näitä kyselykaavakkeita kuntapäättäjät täyttivät vajaalla tiedolla, tietoa ei ollut kunnolla saatavissa, eikä sitä ole oikeastaan vieläkään. Te pakotatte käytännössä kuntapäättäjät tekemään päätökset nopeasti ja vajailla tiedoilla. Me olemme oikeastaan vastaavassa tilanteessa, missä keskusta on tehnyt välikysymyksensä: olemme liikkeellä pelkästään huhupuheitten perusteella. Tosin tästä asiasta he tietävät enemmän, koska tämä on heidän oma asiansa, mutta kuitenkin vajailla tiedoilla mennään.

Tämä suuruuden ihannointi ja Paras-hanke on osittain johtanut siihen, että päätöksenteko on karannut vaaleilla valittujen päättäjien käsistä. Pahimmassa tapauksessa palvelut ja päätökset on siirretty osakeyhtiölain salaisuuksien alle hyvä veli -järjestelmän käsiin ja vaaleilla valitut päätöksentekijät ovat sivuosassa. Hallinto on kasvanut ja päätöksenteko karannut. Tämä on ollut erittäin jääräpäistä päätöksentekoa suuruuden ihannoinnin ohjaamana. Ihminen on unohdettu.

Suurten kuntien koko voi huonosti järjestettynä olla päätöksenteon kasvottomuutta korostavaa. Pienien kuntien kohdalla tilanne voi olla päinvastainen. Siitä voi seurata omat ongelmansa. Yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle. Ei siis voida määritellä etukäteen optimaalista kuntakokoa. Tilanteet ovat kunnasta ja maanosasta, asukastiheydestä ja monesta muusta tekijästä johtuen erilaisia. Ei ole olemassa optimaalista kokoa, eikä sitä ole näin ollen järkevää edes määritellä etukäteen.

Uudistus yleisesti ottaen on hyvä asia, sillä silloin kun esimerkiksi kuntaliitokset tehdään yhdessä sopimalla, neuvottelemalla, voi lopputuloksena olla jotain alkuperäistä parempaa. Mutta pakolla ei saavuteta mitään hyvää. Silloin jos pakotetaan liitoksiin, jokainen turvaa vain oman selustansa, ja vaikkapa viidestä kunnasta muodostetussa yhdessä uudessa kunnassa on sen jälkeen viisi kunnanjohtajaa, jotka kaikki haluavat itselleen ison, hyvä viran, pestin, ja viidessä vuodessa he ovat saaneet sen tehtyä tarpeelliseksi. Hallinto kasvaa. Eikä siitä, vaikka kuinka monta köyhää kuntaa liitetään yhteen, saada yhtä rikasta. Sama on väestön ikäpohjan kanssa.

Lopuksi toistan debatissa sanomani viisauden vinkin teille: kunnan tulee olla ihmistä varten, eikä ihmisen kuntaa varten.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun on yksi mielipide ja toinen mielipide ja sitten on kolmas, neljäs ja viides, jos ei porukalla pystytä asiasta sopimaan, kutsutaan apuun konsultti. Kun käsittelyssämme on tiedonanto eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä, tämän päivän keskustelun perusteella voi sellaisenkin yhteenvedon tehdä, että ainoa konsultti, joka tähän tarvitaan, on tiedonanto eduskunnalle, joka pakotetaan linjaamaan se, mikä itse asiassa, kun tätä selontekoa lukee, on jo kertaalleen linjattu hallitusohjelmassa.

Se, minkä hallitus on tällä omalla tiedonannollaan aikaan saanut, on lisää hämmennystä tilanteessa, jossa on ihan aidosti syytä odottaa, että me — niin kansanedustajat kuin ennen kaikkea ihmiset kunnissa, kuntien henkilöstö ja ne ihmiset, jotka ovat huolissaan siitä, millaisia palveluja kunnissa jatkossa tuotetaan — saisimme tiedon siitä, mitä tässä oikein on tapahtumassa.

Kun niitä mielipiteitä useampi oli ja kun tätä tiedonantotekstiä hallitusohjelmaan vertaa, niin nyt on sovittu muutaman päivän sisällä se, että kaikki olennaiset asiat, kuten tulevan kunnan kriteerit, päätetään tulevaisuudessa. Sama koskee sitä ydinasiaa, miten tässä maassa sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa järjestetään.

Useita kertoja on tivattu sitä, mitä sanottavaa keskustalla on ja eletäänkö tässä menneisyydessä vai tulevaisuudessa vai nykypäivässä. Me olemme yrittäneet viestittää koko tämän vuoden ajan, jolloin hallitus, Kataisen hallitus, on julistanut ensi alkuun suurimpana rakenteellisena uudistuksenaan tätä kuntarakenneuudistusta, sitä, että jos ei sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä löydetä yhteistä näkemystä, ei kuntarajoja siirtämällä saada vastausta niihin kysymyksiin, joita on ilmassa: miten ne palvelut järjestetään, miten me vastaamme huoltosuhteen heikkenemiseen, miten me vastaamme lisääntyvään palvelujen kysyntään.

Hallitus heräsi helmikuun alussa. Iltakoulussa päätettiin, että asetetaan työryhmä, joka sosiaali- ja terveyspalveluihin pureutuu. Tuo työryhmä nimitettiin maaliskuun loppupuolella, puolitoista kuukautta aikaa meni siihen. Tuossa vaiheessa saimme tiedon, että työryhmä tekee väliraportin ja varsinainen esitys valmistuu vuoden loppuun. Tämä asia on nyt aikataulutettu.

Tässä tiedonannossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen osalta on se hyvä asia, että nyt on nytkähdetty sentään johonkin suuntaan, mutta kyllä tässä hämmennys on edelleen aika vahvana päällä. Meiltä kaikilta, jokaiselta kansanedustajalta, kysytään, mitä tämä esitys oikein tarkoittaa. Hallituksen esitys on kiireellä tehty raakile, ja jokseenkin koomistakin on se, että tällä vuosituhannella tässä maassa on ollut viisi työryhmää, jotka ovat miettineet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja hallintoa, ja nyt sitten muutamassa päivässä väkisin väännettiin esitys, josta on vähintäänkin yhtä monta tulkintaa kuin on tulkitsijaa. Jos piti vakauttaa, lisätä ennakoitavuutta, taisi toisin käydä.

Peruskysymykset ovat edelleen: miten tehty ratkaisu tulee tukemaan ikääntyvien ihmisten palvelujen kotiin viemistä, miten me vähennämme lasten ja nuorten syrjäytymistä, miten hallinnollisin ratkaisuin voidaan edesauttaa terveyden edistämistä, ennalta ehkäisevää työtä. Näihin kysymyksiin ei ainakaan vielä vastauksia ole. Tätä kysymysten listaa on helppo jatkaa.

Onko todella niin, että näillä linjauksilla, kuten ministerit ovat väittäneet, perusterveydenhuolto vahvistuu? Monen kansanedustajan puheessa tänäänkin on nähty pilkahdus siitä, että sen oman alueen terveydenhuollon tilanne paranee, kun erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhuoltoa integroidaan nykyistä paremmin. Tuleeko terveyskeskuksista kenties pikkusairaaloita? Tähän vastaan: tuskinpa, mutta tällaisia mielipiteitä on.

Toisekseen, vielä viime viikolla, kun sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta linjasi omia päätöksiään, olivat sote-alueet todellinen vaihtoehto. Tänään sote-alueista ei ole juuri enää puhuttu, ja yksi avainkysymys on se, että vuoden aikana on luvattu, että toimivat alueet saavat jatkaa, mutta miten käy niille alueille, joissa on esimerkiksi lähes 50 000 asukkaan pohja, jossa on sosiaali- ja terveydenhuolto yhdistetty.

Työnjako, tehtävät ovat täysin auki. Ymmärrän kiireen, kyse on isosta työstä, mutta ennen kuin päästään hallinnossa eteenpäin ja ennen kuin pystytään päätöksiä tekemään, on aivan keskeistä se, että työnjako eri toimijoiden välillä ja eri alueitten välillä pystytään tekemään. Miten on henkilöstön asema? Tuolla on kymmeniätuhansia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä, jotka aidosti ovat huolissaan omasta tulevaisuudestaan, omasta työpaikastaan. Me voimme vakuuttaa, ja ainakin omalta kohdaltani voitte olla varmoja, että vakuutan: jokaiselle työtä riittää liiankin kanssa. Mutta hallituksen vastuulla on yrittää luoda vakautta — tuoko tämä tiedonanto sitä, jään kysymään.

Arvoisa herra puhemies! Ei ole ministerien asema kadehdittava eikä helppo. Työtä riittää tilanteessa, jossa on välttämätöntä yhteensovittaa erilaisia näkemyksiä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että tällä tiedonannolla ei ole muuta tehtävää, tämänkin päivän keskustelun huomioon ottaen, kuin komentaa hallituspuolueitten kansanedustajat ruotuun, mahdollistaa keskustelu kuntavaalien alla niin, että jokainen saa siitä tilanteesta omannäköisensä, ja sitten kun on kertaalleen luottamuksesta äänestetty ja ruotuun laitettu, niin se on sitten se pakko, joka tätä uudistusta, välttämätöntä uudistusta, tulee ohjaamaan.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää olevan kuntauudistuksensa etenemisen kanssa sormi suussa. Lähellä olevat kunnallisvaalitkin kaihertavat mieltä.

Hallituksen kuntauudistuksen etenemistä koskeva tiedonanto on jäänyt ontoksi. Tiedonannossa mainitaan monia sellaisia asioita, joista sopiminen on lykkääntynyt tuonnemmaksi. Hallitus muun muassa ilmoittaa määrittelevänsä kuntauudistusta ohjaavan rakennelain valmistelun pohjaksi kriteerit. Tällainen mielestäni varsin olennainen asia on siis vielä tekemättä. Sen luvataan tapahtuvan kesäkuun lopussa. Hallitus ilmoittaa myös, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteesta on valmistumassa oma jatkoselvityksensä. Esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi luvataan valmistella vuoden 2012 loppuun mennessä.

Kuntia kuullaan tiedonannon mukaan seuraavan kerran syksyllä 2012 lausuntokierroksella, jonka aikana kunnilla on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa rakennelain luonnoksesta ja sote-palvelurakenneselvityksestä, siis asioista, jotka tällä hetkellä ovat täysin keskeneräisiä, voisipa sanoa kirjoittamattomia lehtiä. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi luvataan kuluvan vuoden loppuun mennessä, mutta kunnat lausuisivat asiasta jo syksyllä, vaikka siitä ei siis ole todennäköisesti edes esitystä silloin.

Myönteinen kohta tiedonannossa on kuntauudistuksen aikataulun ja samalla uskoakseni koko uudistuksen vähittäinen lahoaminen. Täysin selvältä näyttää, että pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä on jo luovuttu. Siitä kertoo maininta "jonkin tyyppisestä metropolihallinnosta".

Se, että pääkaupunkiseudun suurten kuntien yhdistymisestä ollaan valmiita luopumaan heti uudistuksen alkutahdeilla, kertoo siitä, ettei uudistuksella tosiasiassa ole taloudellisia tavoitteita vaan ainoastaan poliittisia. Vaikken ole ajamassa pääkaupunkiseudun toisiinsa kiinni kasvaneiden kuntien, kaupunkien yhdistämistä, en voi olla sanomatta, että tällaisen yhdistymisen toteuttamisesta sentään koituisi huomattavia säästöjä, nimenomaan huomattavia hallinnollisia säästöjä.

Arvoisa puhemies! Pakon maku näkyy edelleen päivämäärillä uhkaamisena. Kaikkien kuntien on tiedonannon mukaan tehtävä rakennelain edellyttämät kuntajakoselvitykset ja niihin liittyvät päätökset viimeistään vuoden 2014 aprillipäivään mennessä. Hallitus julistaa, että kuntiin, jotka eivät täytä laadittavan rakennelain kriteereitä eivätkä ole tehneet tarvittavia kuntaliitospäätöksiä, varaudutaan asettamaan valtion erityisselvittäjät. Hallituskauden päättymisen siis jo vahvasti häämöttäessä lähtevät kuntiin Helsingistä selvitysmiehet. Jos tässä ei ole pakkomeininkiä, niin missä sitten?

Tiedonannon ehkä lyyrisin ja samalla ylimielisin ja ylhäältä katsovin kohta on seuraava: "Kuntauudistus etenee siten, että ensi vuosi on kuntien kuntajakoselvitysten ja kuntien yhdistymispäätösten tekemisen aikaa, vuosi 2014 tulee olemaan uusien kuntien valmistelun aikaa ja vuodet 2015—2017 uusien kuntien toteuttamisen aikaa." Palataan tähän kohtaan aikanaan.

Selvää on, että suurkunnat ja kasvava byrokratia eivät ole vastaus kuntatalouden ongelmiin. Myöskään demokratia ei suurkunnissa terveellä tavalla toteudu. Uudistuksen hakoteillä olemisesta kertoo konkreettisesti suunnitelma jonkinlaisista kunnan sisäisistä vaalipiireistä.

On toki hyvä, että kuntia kuullaan toisenkin kerran edes muodollisesti. Seuraava vaihe olisi siirtyä kuntien kuuntelemiseen.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kuultu tänään monta erinomaista puheenvuoroa työn alla olevan kuntauudistuksen haasteista ja mahdollisuuksista. Haluan tässä keskustelun loppuvaiheessa kiinnittää huomiota vielä pariin asiaan, joilla on ilmeisen iso merkitys uudistuksen läpiviennin kannalta.

On selvästi havaittavissa, miten kuntaliitoskeskustelussa monen puheenvuoron taustalla on melko tunnepohjainen tarve kunnan itsenäisyyden puolustamiseen. Tällainen liitosaikomusten kategorinen vastustaminen on voimissaan erityisesti siellä, missä kunnan talous ja palvelut ovat vielä kohtuullisella tolalla. Itsenäisyys on itseisarvo. Tämä tosiasia on tunnistettava, tunnustettava ja otettava vakavasti. Mistä siinä on kysymys?

Nähdäkseni taustalla on kaksi todellakin vahvasti tunnepitoista teemaa. Ensimmäinen on pelko: pelko siitä, että palvelut ja vaikuttamismahdollisuudet häviävät kuntaliitoksen myötä. Tämähän on tuttu ilmiö myöskin valtakunnallisella tasolla kansakuntien välisissä suhteissa ja miksei myös henkilökohtaisellakin tasolla yksittäisten ihmisten välisissä suhteissa. Tällaiset pelot ovat tietysti luonnollisia ja jopa oikeutettujakin, vaikka tosiasiassa on kyse palvelujen turvaamisesta. Tämän pelon torjumiseksi on uudistuksessa pidettävä huolta siitä, että kaikilla kansalaisilla koko maassa säilyy oikeus lähipalveluihin eli riittävän lähellä omaa kotipaikkaa tarjolla oleviin peruspalveluihin.

Toinen turvattava asia on lähidemokratia. Eli jokaisella kansalaisella tulee säilyä todelliset, jopa perustuslailliset mahdollisuudet vaikuttaa oman kotipaikkansa asioihin demokraattisen järjestelmän kautta. Lähidemokratian ja lähipalveluiden turvaaminen ovat siis kuntauudistuksen onnistuneen läpiviemisen kannalta välttämättömiä asioita. Näiden pelkojen lisäksi itsenäisyyden puolustamiseen sisältyy vahvana tunnepitoinen tarve oman kotipaikkaidentiteetin säilyttämiseen. Tämäkään ei ole missään määrin vähäpätöinen asia. Kuntauudistusta toteutettaessa tämä muutosvastarintaa aiheuttava tekijä saattaa tulla aliarvioiduksi, koska kyseessä ei ole niin sanottu rationaalinen, mitattavissa oleva argumentti. Haastan uudistuksen suunnittelijoita ihan tosissaan etsimään keinoja, joilla asukkaille tärkeä tarve kotipaikkaidentiteetin säilyttämiseen voidaan luontevalla tavalla turvata kuntaliitoksia toteutettaessa.

Arvoisa puhemies! Itsenäisyys on siis itseisarvo ja vahva kotipaikkaidentiteetti on voimavara. Niiden menettäminen on rankka juttu. Onnistuminen kuntauudistuksessa vaatii toimivia ratkaisuja, joilla lähidemokratian, lähipalveluiden ja vahvan kotipaikkaidentiteetin säilyminen turvataan.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain 121 § säätää: "Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon." Kuntauudistus muuttaa näitä tärkeitä elementtejä Suomen kannalta. Nämä elementit ovat perustuslaillisia, ja kysymys on demokratian toteutumisesta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista. Lähidemokratia ja asioiden läheinen tuntemus ovat korvaamattoman tärkeitä paikallisen ja alueellisen itsehallinnon kehittämisessä. Paikallisyhteisöjä ja hyväksi koettuja kuntia turmellaan ylhäältä sanelluilla uudistuksilla hyvin helposti.

Nykytrendin mukaan korostetaan yksilön vastuuta itsestään sekä ympäristöstään. Suurkuntahankkeet saattavat helposti muuttua osaksi sanelupolitiikkaa, jossa yksilö unohtuu eikä henkilökohtaisilla arvoilla ole merkitystä. Kuten äskeinenkin puhuja totesi, identiteetti on jokaiselle yksilölle erittäin tärkeä asia. Tunne, että kuuluu johonkin yhteisöön, on niin ikään tärkeää. Osoite, kylänosa, kylä, kunta tai kaupunki ja maakunta ovat useille meistä tärkeitä ja henkilökohtaisesti merkittäviä asioita. Mitä pidemmät sukujuuret omistaa tiettyyn paikkaan, sitä syvemmälle siihen paikkaan ja yhteisöön on juurtunut.

Tämän vuoksi myös teiden ja kuntien nimillä on erityinen merkitys varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Mitä isommaksi kunta muodostuu, sitä enemmän kadun- ja muita nimiä jouduttaneen vaihtamaan, koska samoja nimiä on vierekkäisissä kunnissa käytössä aivan varmasti. Kuka päättää sen, mikä alue joutuu luopumaan alueensa tai tiestönsä nimistä? Tämä on vain yksi esimerkki, joka koskettaa yksittäistä kuntalaista. Valtio puuttuu hänen arvoihinsa, ja tämä luo varmasti muutosvastarintaa. Kaupunkialueen ihmisistä tällainen nimistön omistuksenhalu tuntuu varmasti kaukaiselta, mutta ei heistä, joiden suku on saattanut asua tietyssä paikassa vuosikymmenten, jopa satojen vuosien ajan. Tällaisia asioita ei pidä ylenkatsoa, jos kansalaiset halutaan aidosti kuntauudistukseen mukaan.

Arvoisa puhemies! Maaseudulla yhteisöllisyys on rakentava voima, jota erityisesti tarvitaan näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Yhdessä tekeminen ja lähimmäisistä välittäminen ovat voimavara, jota ei rahalla voi edes ostaa. Ihmiselle on tärkeää, että hän voi tuntea vaikuttavansa oman alueensa asioihin. On surullista, jos kuntaliitoksilla tuhotaan tällaiset toimivat kyläyhteisöt. Tämä ei ole olankohautuksella ohitettava uhkakuva.

Kuntia yhdistettäessä erilaisia toimintoja tullaan ulkoistamaan yksityiselle sektorille. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että aiemmin kyläyhteisöjen käytössä olleiden edullisten tilojen vuokrat yksityinen taho hinnoittelee uudelleen. Erilaisilla talkoovoimin toimivilla urheilu- ja muilla seuroilla ja järjestöillä ei ole varaa maksaa markkinahintaisia tilavuokria. Kuntaliitos voikin aloittaa lumipalloefektin, joka tarkoittaa sitä, että maaseutualueilla ei aikuisväestölle eikä varsinkaan lapsille, nuorille tai vanhuksille ole enää harrastetiloja. Jokainen meistä tietää, että se tarkoittaa lisää yksinäisyyttä ja syrjäytymisvaaraa, joista seuraa lisää kustannuksia sosiaali- ja terveyspuolelle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus onkin sitten jo oma ja erittäin tärkeä hankkeensa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän äskeiseen puheenvuoroon liittyen kerron oman esimerkin: Isäni on syntynyt Kymin kunnassa, minä Karhulan kauppalassa ja nuorempi lapsemme Kotkan kaupungissa. Osoite on ihan sama. Joka sukupolvi on vaihtunut kuntamuoto ja kunnan nimi, mutta ehkä identiteetti on kadoksissa tai osoitetta kotiin ei löydy, jos tämä on se peruste. Tämä on kaikki tehty siitä syystä, että se kunta toimisi paremmin.

Tulin käyttämään tämän puheenvuoron siitä syystä, että täällä on ollut epäilystä hallituksen yhtenäisyydestä tai sosialidemokraattisista linjoista. Kun tämä osa kirjoitettiin hallitusohjelmaan, niin kaikkien kuuden puolueen tuki oli todella vahvaa. Tämä oli ymmärtääkseni — ehkä ministerit vahvistavat — yksi helpoimmista neuvottelukohdista hallitusohjelmaneuvotteluissa. Sosialidemokraateilla on kymmenen vuotta, Paras-hankkeen lähtömetreiltä asti, ollut yhtenäinen linja, vahvat peruskunnat. Ei ole tarvinnut tässä kohtaa vaihtaa eikä muuttaa. (Tapani Tölli: Entäs vahvat palvelut?) — Se vahvat peruskunnat tarkoittaa niitä vahvoja palveluita. — Meidän ei ole tarvinnut muuttaa, me emme ole tällä hetkellä tekemässä kuntauudistusta tai näitä siirtoja aikatauluista muuten minkään nippelin takia muuttaaksemme jotakin kuntavaaleja ajatellen, vaan me olemme tekemässä tätä vastuuntuntoisina ihmisten palveluista.

Sosialidemokraatit ovat aina ajatelleet ihmisten palveluiden tasa-arvoa niin, että se ei ole kukkaron paksuudesta eikä asuinpaikasta kiinni, minkälaiset palvelut saa. Me haluamme, että kunnat ovat vahvoja myös tulopuolelta, ja niinpä haluamme muuttaa verotusta niin, että kunnilla on enemmän mahdollisuuksia itse järjestää ne palvelut. Me haluamme enemmän demokraattista järjestelmää niin, että sama taho vastaa sekä taloudesta että palveluiden järjestämisestä. Me haluamme myöskin kunnallista demokratiaa, ja niinpä muun muassa erilaiset alueelliset valtuustot tai tämä vaalipiirimalli tai joukkoistaminen muilla keinoin, teknisin välinein, ovat kaikki meidän asialistallamme.

Tämä ei ole meille ollut eikä ole nyt eurojen säästöohjelma. Me emme ajattele, että tällä saadaan yhtään euroa valtion tai kunnan kassaan jäämään, vaan tämä on enemmän palveluiden säästöohjelma. Tämä on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan säästöohjelma, sillä meidän ajatuksemme vie siihen, että näillä keinoilla, jotta meillä on vahvemmat kunnat, mikä tarkoittaa vahvempia palveluita, voimme sitten säästää ja parantaa sitä palvelujen tasoa, mitä ihmisille ollaan tarjoamassa.

Täällä muutamat puheenvuorot opposition puolelta ovat keskittyneet jotenkin kummallisesti siihen, että ensin oli kritiikkiä, että ei saatu keskustella eduskunnassa. Nyt on saatu keskustella eduskunnassa, jotenka tulee kritiikkiä siitä, että saadaan keskustella eduskunnassa, millä muodolla, onko se tiedonanto vai onko se pääministerin ilmoitus.

On ollut keskustelua siitä, onko tässä liian kiire, niin kuin aikaisemmin oli kritiikki. Nyt sitten, kun on otettu pientä aikalisää, tulee kritiikkiä siitä, että on liian pitkälle tehty tätä venytystä, että kunnilla on vuoteen 2014 asti mahdollisuus harkita ja tehdä näitä valmisteluja. On ollut kritiikkiä siitä, tuleeko tässä sanelua, eikö kuntia kuunnella. Nyt kunnille on annettu aikaa ja jo syksylle toinen mahdollisuus lausuntokierrokseen. Nytkö tulee sitten kritiikkiä siitä, että kunnat saavatkin sanoa oman mielipiteensä, mitenkä he haluavat tätä asiaa viedä eteenpäin?

Näin ollen nämä kritiikin kohdat tältä illalta kuultuna eivät ole minua vakuuttaneet, vaan jatkamme yhä edelleen hallituksen hyvin valmistelemalla linjalla.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Mitään tieteellistä näyttöä suurkuntien erinomaisuudesta ei ole. Hallintorajauudistuksilla ei missään päin maailmaa ole saavutettu olennaisia talousvaikutuksia. Sen sijaan hallituksen poukkoileva uhopolitiikka kuntauudistuksessa on täysin lamauttanut kuntien mahdollisuuden pitkäjänteiseen kehitystyöhön. Miksi ihmeessä hallitus haaskaa aikaansa hallintorajareformiin, joka hajottaa kansalaisyhteiskuntaa ja heikentää suomalaisten elämisen laatua, kun aitoja parannuksia julkisen talouden tehostamisessa voitaisiin saavuttaa poistamalla lainsäädännön turhia jäykkyyksiä? Kyllä kuntien pitää saada päättää muustakin kuin pakkoliitosten ajankohdasta.

Nythän kunnat käytännössä kuristetaan porkkanakuurilla ja talouspakotteilla väkisin yhteen. Kunnanosahallinto ei ole toiminut missään, koska valta on aina sillä, joka lopullisesti asiat päättää. Kuntarajauudistuksen syvin tarkoitus näyttääkin olevan siirtää päätösvalta kaikessa keskuskaupungeille. Jos lähipalvelujen päätösvalta todella haluttaisiin jättää paikallisyhteisöille, ei puhuttaisi kuntaliitoksista ja kunnanosahallinnosta, vaan mietittäisiin, miten laajaa väestöpohjaa vaativat palvelut järjestetään niin, että lähipalvelut voisivat jäädä ihmistä lähellä olevien kuntien hoitoon.

Hallitus on tekemässä vakavaa virhettä, joka lopullisesti hajottaa kansalaisyhteiskunnan ja toisista välittämisen. Vaikka hallitus nyt kovin väittää kuntia kuulleensa, niin kunnissa se kuitenkin koetaan toisin eli armottomana jyräämisenä, eikä ole yhtä ainuttakaan syytä odottaa, että ensi syksyn kuntakuulemisessa äänensävy siitä miksikään muuttuisi.

Arvoisa puhemies! Ajattelen niin, että tässä järjettömässä kuntaliitosvillityksessä onkin kyse poliittisesta valtataistelusta. Kaupunkipuolueina parivaljakko kokoomus ja SDP haluavat vahvistaa asemiaan päätöksenteossa. Niinpä ne yhdessä ovat valmiita johdattamaan kansakuntaamme turmioon sekä valtakunnallisesti että kuntatasolla vieläpä kasvoillaan ylimairea Pepsodent-hymy, mikä tekee tämän suuruuden ihannoinnin ja liitoshurmostelun erityisen irvokkaaksi.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kansanedustajilta löytyy selkärankaa kyseenalaistaa hallituksen valitsema tie ja selvittää vielä kerran, miten Suomea voitaisiin nykyisen eriarvoistavan linjan sijaan viedä eteenpäin kaikkia väestöryhmiä hyödyttävällä tavalla ja kunnallista itsehallintoa ja myös kuntalaisten tahtoa kunnioittaen.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kuntakohellus on vertaansa vailla. Olen 20 vuotta ollut ja toiminut kuntien yhteistyöelimissä mukana, kuntien palvelurakennetta olen ollut uudistamassa, kuntien elinkeinopolitiikkaa olen tekemässä, mutta tämä on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Meillä on tässä 20 vuoden aikana ollut aluekeskusohjelmaa, meillä on ollut seutuyhteistyötä. Viimeksi meillä on ollut Parasta ja Kokoa eli koheesio- ja kilpailukykyä. Näissä kaikissa valtionohjelmissa ja kehittämishankkeissa on ollut se tavoitteena, että kehitetään alueita, haetaan uusia työpaikkoja, haetaan niille ihmisille parempia palveluja tai yritetään ainakin säilyttää niillä alueilla niitä palveluja. Ymmärrän sen, että alueet ikääntyvät ja alueet muuttuvat, mutta niille täytyy kuitenkin hakea niitä tekeviä käsiä.

Mutta nyt hallitus runttaa ylhäältäpäin aika, aika isolla kämmenellä kerralla koko kuntakartan uusiksi. Tämä on aika vaikea pala kyllä hallitukselle, nämä kasvukuntien reuna-alueet ja kasvukunnat, kasvukaupungit, kuten Helsinki, Lahti, Turku, Tampere, Oulu. Mielestäni paljon virtaa vettä vielä Tammerkoskessakin ennen kuin saadaan Suur-Tampere aikaiseksi. Mielestäni hallitus toimii tässä kuin syöpälääkäri: se antaa hyvin vahvaa kemoterapiaa kasvukeskuksille, että ne yhdistyisivät, mutta siinä samalla tapetaan hyvin elinvoimaiset pienet kunnat, pikkukaupungit, jotka ovat näitten kasvukeskusten reuna-alueilla. Totuushan on se, että vaikka Suomesta lopetettaisiin sata pienintä kuntaa, niin sen säästö ei koko kuntataloudessa olisi kuin 2 prosentin luokkaa, sillä kuitenkin sinne jäävät ne tekevät kädet ja me tarvitsemme siellä maaseudulla vanhustenhoitoon, varsinkin vanhustenhoitoon ja lastenhoitoon, tekeviä käsiä. Näillä toimenpiteillä jos ei siellä sitten ole työntekijöitä, hallitus muutattaa ihmiset kasvukeskuksiin.

Yksi asia on hyvin vahva, minkä tuossa alussa otinkin, tämä elinkeinopolitiikka. Ihmettelin vähän Saarakkalan lausuntoa tässä ja ehkä hallituksenkin otetta siitä, että pitää palauttaa elinkeinopolitiikka kuntiin. Toki sehän on siellä kunnissa, me teemme hyvin vahvaa kaavoitusta, autamme, koulutamme uusia yrityksiä, haemme henkilöstöä yrityksille, mutta yhä laajemmin on tullut se esille, että yhteistyö eri kuntien välillä laajassa kaaressa on se, millä on kuitenkin saatu isoja yrityksiä sinne alueelle ja toimintaa niihin yrityksiin. Eli tämä kuntauudistus tulee myös semmoiseen vaiheeseen, että meillä moni saha- ja savupiippu värisee tällä hetkellä.

Meillä on näitä kriisialuekuntia, ja mikä se kunta on? Se kunta on ihmisten yhteisö. Kunta on yritysten yhteisö. Kunta on kolmannen sektorin yhteisö. Se on se elinvoima kuitenkin niissä alueellisissa, paikallisissa kunnissa. Kuka sitten hoitaa Tampereeltakin koko Pirkanmaan alueen? Kuka välittää sitten enää Virtain tai Vilppulan elinkeinotoimesta sen jälkeen, kun olemme isossa kunnassa mukana? Eli näen sen kuitenkin tärkeänä, millä toimenpiteillä se paikallinen elinvoimaisuus, se lähidemokratia, se lähitoiminta saadaan niissä kunnissa toimimaan.

Yksi positiivinen asia täytyy hallitukselle kyllä tässä sanoa. Hyvä, että vihdosta ja viimein lähdettiin keskustelemaan tästä sotesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta. Eli näen sen, että ne lähipalvelut säilyvät meillä alueella. Miten järjestetään erikoissairaanhoito, on oma asiansa. Mutta minkälainen on meidän se koko sosiaali- ja terveydenhuoltokuviomme, siitähän tarkkaa kuvaa meillä kellään ole. Eli tällä aika kovalla kädellä hallitus ei ole kuunnellut asiantuntijoita, kuntatieteilijöitä, ja siitä näkemyksestä, mikä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä on, kunnat ovat aika sekaisin tällä hetkellä. Meillä on se seutuyhteistyö ja kuntien välinen yhteistyö hajonnut kuin varpusparvi. Tuo Mäkipään Leakin tietää sen, minkälaista siellä meillä Pohjois-Pirkanmaalla tällä hetkellä on. [Mäkipää nyökkäilee] Hakuisuutta on nyt vähän joka suuntaan, hapuillaan sinne ja tänne. Ennen se yhteistyö oli jonkinlaista dynamiikkaa, mutta tämän hankkeen aikana käytiin myös Juvalla, aivan samoin siellä on mennyt yhtä lailla tämä yhteistyö alas. Eli tällä on viety paljon semmoista hyvää vanhaa kokemusta niistä kunnista nyt kuralle, yhtä lailla asiantuntemusta ei ole riittävästi käytetty.

Edustaja Paatero sanoi omassa puheenvuorossaan, että tämä on palveluiden säästöohjelma. Kuulinko sen väärin vai ymmärsinkö sen väärin? Säästetäänkö tällä nyt sitten meidän palvelujamme, että niitä ei sitten enää järjestetä meidän kuntiemme asukkaille, vai mikä on palveluiden säästöohjelma? En sitä nyt ihan hiffannut, mutta se on tietenkin minun ongelmani, arvoisa puheenjohtaja.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia asioita. Väestön huoltosuhteella ja kuntarajoilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Me suomalaiset vanhenemme, on kuntia sitten 20 tai 300. Toiseksi taloudellinen huoltosuhde on eri asia kuin väestöllinen huoltosuhde.

Tiedämme myös, että ylintä päätösvaltaa käyttävät kuntien valtuustot. Kysynkin, miksi valtio on siirtänyt päätösvaltaa pois kuntien valtuustoilta esimerkiksi erilaisin väestöpohjarajoin. Miksi kunnat eivät saa päättää itse palvelujen järjestämisestä ja tuotannosta ym.? Eihän valtion tarvitse murehtia, jos joku kunta hölmöilee. Sittenpä maksaa korkeampaa kunnallisveroa, tai liittyköön sitten johonkin muuhun.

Valtion tehtävä on rahoittaa itse lailla kunnille säätämänsä tehtävät valtionosuuksilla, ja jos rahat eivät riitä, niin lakeja pitää muuttaa. Muuttujiin tarvitaan muuta kuin kolme: on väestörakenne, todellinen sairastavuus ja etäisyystekijät. Ei kunnille voi jättää maksamatta väestörakenteen mukaisia valtionosuuksia sillä perusteella, että siellä on liikaa vanhuksia.

Sitten näitä tilastoja kaivattiin. Valtio on 2000-luvulla sysännyt kunnille aivan järjettömästi velvollisuuksia. Luen tästä nyt sitten vähän, kun aikaa riittää, mitä esimerkiksi on tullut.

On maksukatto terveydenhuoltoon, velkaneuvontapalvelut, sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskeva laki, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut erikseen säädetyssä määräajassa, kuntouttava työtoiminta, maksuton esiopetus, verovaroin tuettu hammashuolto, opetussuunnitelman perusteita, pelastustoimen alueellinen järjestäminen, aamu- ja iltapäivätoiminta, palvelusetelijärjestelmä, esiopetusoppilaiden oikeus maksuttomaan kuljetukseen, terveydenhuollon hoitotakuu säädetyssä määräajassa, sosiaalihuollon kelpoisuuslaki, rikosasioiden sovittelupalvelujen vapaaehtoinen tuottaminen, kuntien rahoitusvastuu työmarkkinatuessa, omaishoidon tuki, vapaat ja hoitopalkkio, ammatillisen koulutuksen näytöt, 80 vuotta täyttäneiden vanhusten hoivatakuu, lääninhallitusten ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valvontaoikeudet ja uhkasakkojärjestelmä, elintarvikevalvonnan uudistus, alijäämän kattamisvaatimus, vaikeavammaiselle henkilölle järjestettävä päivätoiminta, kansanterveystyöhön kuuluvia koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviä, asevelvollisten terveystarkastukset, toimeentulotuen käsittely ja myöntäminen säädetyssä määräajassa, toimeentuloasiakkaan oikeus henkilökohtaiseen keskusteluun määräajassa, lukuisia lastensuojelun järjestämiseen liittyviä velvoitteita, tehtäviä, lapsen päivähoitopaikan hakua ja saantia sekä päivähoidon henkilöstön suhdelukua koskevat täsmennykset, lukiokoulutuksen suullisen kielitaidon osoittaminen, tupakkatuotteiden valvonta, romuajoneuvojen siirto, säilyttäminen, varastointi, vaikeavammaiselle henkilölle järjestettävä henkilökohtainen apu, sitten oikeus hakeutua toiseen kuntaan, ensihoito sairaanhoitopiirille ym. ym.

Eli näitä velvoitteita on annettu sillä lailla, että ihmetyttää kyllä, kuinka kunta voi näistä kaikista selviytyä. Kun velvoitteita on annettu, niin kysyn, onko valtionosuus sitten tullut myös sitä mukaa. Ja vielä: Onko palvelujen turvaamista palvelun siirtäminen kauemmas? Onko se sitä turvaamista, kun palvelut siirtyvät kauemmas? Ilman palveluverkon karsintaa kuntakoon kasvattamisesta ei synny säästöjä.

Entäpä, lopuksi, sitä voimme kaikki kysyä, onko hyvinä aikoina sälytetty liikaa tehtäviä? Niitä ei pystytä nyt tekemään. Pitääkö niitä tavalla tai toisella purkaa? Se on arka asia, mutta niistäkin pitäisi keskustella.

Ja jotta aika ei ylity, niin sitten ehkä voin vielä käyttää puheenvuoroja, mutta toivon, että ministeri näitäkin asioita miettii.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus jatkaa sitkeästi päähänpinttymäänsä eli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustan uudelleen järjestämistä. Kuntakarttaharjoitus on edennyt vaiheeseen, jolloin esitellään ne välineet, joilla hallituksen tahto toteutetaan: rakennelaki, valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän muuttaminen, kuntalain kokonaisuudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, metropoliratkaisu. Kun nämä on saatettu voimaan ja alettu niitä toteuttaa, näyttää Suomi toisenlaiselta. Hallitus saa näillä lakimuutoksilla aikaan yhteiskuntarakenteen muutoksen, joka näkyy ja tuntuu kansalaisen arkielämässä.

On sanomattakin selvää, että väestö alkaa keskittyä. Keskuskaupungit alkavat imeä niin sanotuista kehyskunnista väkeä kiihtyvällä vauhdilla kohti sitä keskustaa, johon palvelut on keskitet- ty mammuttikaupungin valtuuston päätöksillä. Näissä kaupungeissa ja kunnissa on enemmistö valtuutetuista väkirikkaasta keskustasta. Kyllä ihmiset osaavat laskea. Kun kaikki palvelut keskitetään talouden sanelemina, niin lopulta kansalainen tajuaa hakeutua asumaan palvelujen äärelle.

Maakuntien laajat kunnat ovat sitten asia sinällään. Jo nyt on tapahtunut liikettä kyliltä kirkonkylien taajamiin. Ei tarvitse olla lahjakaskaan mielikuvittelija, kun ymmärtää, että usean maaseutukunnan yhteenliitoksessa alkaa liike tapahtua uutta kuntakeskusta kohti.

Kuntauudistus, kuten hallitus tätä historiallista linjanmuutosta Suomen kehittämisessä kutsuu, on ennennäkemätön pyrkimys muuttaa Suomi toisenlaiseksi. Tämä on selkeä poliittinen projekti. Sen takana on näky toisenlaisesta Suomesta, uudesta Suomesta, kokoomuksen uudesta Suomesta, jonka sosialidemokraatit ja muut hallituspuolueet ovat hyväksyneet. Tämä uusi Suomi on, kuten professori Sami Moisio on todennut, kymmenkunnan kaupungin Suomi ja näivettyvän haja-asutusalueen Suomi. Nyt on tapahtumassa jako kahteen. Mitä pitemmälle projekti etenee, sitä enemmän se saa tukea. Näin hallitus laskee, sillä hallitus olettaa, että nuo muutamat keskuspaikoiksi valitut ja siellä asuvat ihmiset tukevat hallituksen poliittista linjaa, siis äänestävät vaaleissa kokoomusta ja sosialidemokraatteja ja muita heidän apupuolueitaan.

Hallitus siis tekee ennennäkemätöntä politiikkaa järjestelemällä Suomea uuteen uskoon. Taustalla on laskelmointi, että maaseutujen ihmiset ovat jo käyneet niin vähiin ja myös tulleet välinpitämättömiksi, ettei sieltä tule riittävästi vastusta tälle hallituksen linjalle.

Poliittisesti hallituksen linjan läpiajo voi onnistua. Kokoomus saa keskittämispolitiikkansa läpi, sillä myös demarit hyväksyvät sen aatteellisena lähtökohtanaan. Mutta kun tämä kaikki tapahtuu aikana, jolloin se tulee osoittautumaan mitä suurimmaksi virheeksi, tämä on kerta kaikkiaan väärää politiikkaa.

Kun maailmantalous nyt yskii ja kasinotalouden virtuaalitodellisuus osoittautuu kaikkialla maailmassa kestämättömälle perustalle rakennetuksi, alkavat ihmiset turvautua konkretiaan. Tästä seuraa vääjäämättömästi se, että sellainen talous, joka pohjautuu konkretiaan, tulee nousemaan myös ihmisten arvostuksissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa puhumme tällöin luonnonvarataloudesta.

Suomi on äärettömän rikkaiden luonnonvarojen maa. Metsiemme biomassa tarjoaa tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia. Olemme nähneet, miten puu on ollut taloutemme selkäranka sellu- ja paperiteollisuuden kulta-aikana. Aivan lähitulevaisuus avaa myös muut metsän biomassan hyödyntämismahdollisuudet muun muassa monimuotoisessa energiantuotannossa.

Metsät kasvavat ympäri Suomea. Teknologian kehitys avaa lähivuosikymmeninä monenlaisia uusia mahdollisuuksia hajautettuun ener-giantuotantoon. Tällä voimme korvata tuontienergiaa ja rakentaa kansantaloutemme perustaa paljon nykyistä vahvemmalle pohjalle.

Juuri nyt on uskottava hajautettuun yhteiskuntamalliin. Juuri nyt on vahvistettava kaikin tavoin kansalaisten uskoa, että suomalaisella maaseudulla on iso tehtävä kansakunnan tulevaisuuden rakentamisessa. Tämän näyn edessä osoittautuvat hallituksen linjaukset yhteiskuntarakenteen keskittämiseksi suureksi virheeksi. Se uusi Suomi, jota muun muassa kuntarakenneuudistuksen nimissä ajetaan, ei vie isänmaatamme eteenpäin. Se päinvastoin kaventaa ratkaisevasti selviytymismahdollisuuksiamme. Se vie pohjaa pois monenlaiselta vihreään kasvuun perustuvalta yrittäjyydeltä. Se ajaa meidät ulos siitä kansainvälisestä suuntauksesta, johon muun muassa Saksa on tällä vihreän kasvun sektorilla tarttunut voimakkaasti.

Kysymys on todellakin hyvinvoinnista. Tästä kävimme eduskunnan televisioidulla kyselytunnilla Hyvinkään tapahtumien jälkeen vakavan keskustelun. Kaikki halusimme tässä salissa kantaa huolta lastemme ja nuortemme hyvinvoinnista. Kunnissa todellakin kannetaan vastuuta kaikissa toiminnoissa juuri tästä asiasta, mutta annammeko kuntien työntekijöille työrauhan? Jatkuvat organisaatiomuutokset ja vuosikausia jatkuva epävarmuus eivät ole omiaan luomaan hyvinvointia luovien työntekijöiden elämään luot- tamusta ja turvaa. Jos organisaatio on jatkuvassa muutoksen tilassa, se ei kykene parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Suomi teki äsken tutkitusti maailmanennätyksen organisaatiotaan mullistavana yhteiskuntana. Hallitus johtaa tätä organisaatio- ja rakenneuudistusbuumia. Hallitus näyttää tässä esimerkkiä. Mielestäni tämä esimerkki ei ole hyvä. Organisaatiomuutoksen tulee aina lähteä alhaaltapäin liikkeelle. Se, että uskaltaa antautua sellaiseen keskusteluun, avoimeen, luottamusta vahvistavaan, se osoittaa todellista johtajuutta. Valitettavasti tässä projektissa ei ole tähän mennessä tällaista tapahtunut.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion tehtävä on turvata ihmisen perusoikeuksien toteutuminen. Keskeisiä perusoikeuksia ovat muun muassa sosiaali- ja terveys- sekä sivistyspalvelut. Perusoikeudet eivät toteudu paremmin sillä, että pakolla liitetään kuntia yhteen ja siirrytään suurkuntamalleihin. Isot kunnat eivät ole itseisarvo. Tutkimusten mukaan noin 20 000—40 000 asukkaan kunnat ovat jopa kustannustehokkaimpia. Yli 100 000 asukkaan kunnissa kustannustehokkuuden on havaittu jopa laskevan. Kahden tai useamman köyhän kunnan yhdistäminen ei tee niistä yhtään vakavaraisempaa tai muuta huoltosuhdetta paremmaksi. Niiden toimintaympäristö, elinkeinorakenne tai väestön kehitys ei muuksi muutu, päinvastoin. Sen on lähihistoria jo useasti todistanut.

Nimittäin jo toteutuneissa kuntaliitoksissa on pikavauhtia alkanut palveluiden uudelleenjärjestely. Tutkimusten mukaan liitossopimuksiin kirjatut periaatteet palvelutason säilyttämisestä maaseutualueilla ovat olleet kuin veteen piirrettyjä viivoja. Monissa jo toteutetuissa suurkuntaliitoksissa maaseutualueilla palveluiden heikennykset ovat alkaneet nopeasti yhdistymisen jälkeen. Maaseudulta ovat poistuneet terveys- ja pankkipalvelut, kyläkoulut, sivukirjastot ja lopulta myös kaupat. Kun vielä lisätään maaseutualueille tehdyt kaavoitushankaluudet, niin ei voi muuta todeta kuin sen, että reuna-alueilla asuvat pyritään tai on pyritty pakkosiirtämään lähelle keskusalueita.

Arvoisa puhemies! Onnistunut kuntauudistus tarvitsee kansalaisnäkökulmia, huolellisuutta ja koko kansakunnan yhteistyötä. Hallituksen on ymmärrettävä, mistä kuntademokratiassa on kysymys. Valtion tiedonannossa todetaan, että kuntauudistuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on demokratian ja kuntalaisen osallistumisen vahvistaminen. Uudessa kuntarakenteessa luvataan ottaa esille myös kunnanosahallintoratkaisut. Onkin aiheellista kysyä, mikä merkitys näillä kunnanosahallinnoilla on. Onko ne tarkoitettu vain neuvoa-antaviksi elimiksi vai onko niiden tekemillä päätöksillä myös lainvoima? Mikäli näin ei ole, ne ovat pelkkää näennäisdemokratiaa, joilla ei ole oikeaa vaikutusvaltaa.

Saadakseen koko yhteiskunnan kuntauudistuksen taakse on hallituksen oltava nöyrä ja näytettävä, että se haluaa tehdä parlamentaarista yhteistyötä yli puoluerajojen. Suuri kiitos teille ministereille, että olette jaksaneet kohta lähes 8 tunnin ajan yhteen mittaan ottaa vastaan risuja ja ruusuja. Olette näyttäneet esimerkkiä, että olette aidosti sitoutuneita tähän haastavaan työhön. Toivonkin voimia ja viisautta teille tässä haastavassa projektissa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin arvostettavaa, että olette, ministerit, jaksaneet istua tämän pitkän istunnon loppupuolelle saakka, mutta on vielä arvostettavampaa, jos jaksatte vielä vastata niihin muutamiin kysymyksiin, mitä on esitetty. Minä vielä kaksi kysymystä toistan. Toinen on selvityshenkilöt. Otan esimerkiksi sen Etelä-Karjalan.

Jos ja kun määrittelette nämä vahvan peruskunnan kriteerit, ja siellä on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut maakunnan kokoisella kuntayhtymällä ja se toimii hyvin, mutta sitten kun tarkastelee yksittäisen kunnan kriteeriä väestöpohjan tai muun tekijän pohjalta ja kriteerit eivät täyty, määräättekö te selvitysmiehen selvittämään kuntaliitosta, vaikka nämä palvelut toimivat tehokkaasti ja tuloksekkaasti?

Toinen kysymys, johon olen kiinnittänyt tässä tiedonannossa huomiota, on se, kun viitataan siihen, että kaupunkiseutujen tai keskuskaupunkien osalta tarkastellaan kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa. Oltaisiinko näille keskuskaupungeille siirtämässä tehtäviä valtiolta, ja mitä tehtäviä? Ja jos ollaan, mitä tämä merkitsee kuntien yhdenvertaisuuden kannalta? Ei tämä ole ihan pikkujuttu, mitä tässä ajatellaan. Kyllä näihin pitää pysähtyä.

Arvoisa puhemies! Tämä tiedonanto näyttää olevan monilta osin hallitusohjelman kirjausten toistamista, ja tämmöisenä läpäisevänä asiana on luja usko ja luottamus siihen, että vahva peruskunta pystyy hoitamaan kaikki: kun tehdään vahvat peruskunnat, niin kaikki asiat järjestyvät ja palvelut hoituvat ja pystytään melkein vaikka mihin. Minusta mielenkiintoinen esimerkki tässä on se, että "vahva ja itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita". Nyt tämäkin asia ratkesi, kuka pystyy markkinoita hallitsemaan. Luja on luottamus sen vahvan ja itsenäisen peruskunnan voimaan.

Kyllä se on tärkeä asia, että kunta on vahva ja itsenäinen. Meidän täytyy muistaa kuitenkin, mikä se kunta on. Sen haluan sanoa lopuksi. Kunta on ihmisten yhteisö eikä mekaaninen elin. Sitä kautta ihmiset kantavat asioista vastuuta, ja sitä kautta ihmiset pystyvät vaikuttamaan oman asuinympäristönsä asioihin ja kehittämiseen, aivan niin kuin meidän perustuslakimme sanoo.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! On kiistatta todistettu, että iso kunta ei ole tehokkaampi, edullisempi palvelujen tuottajana. Siksi isossa kunnassa haluttuja säästöjä saadaan vain palveluja karsimalla. Käytännössä se tarkoittaa palvelujen keskittämistä laajalta alueelta kaupungin keskustaan ja palveluiden alasajoa reuna-alueelta, siis kaupunkeihin liitettävien maaseutukuntien alueelta. Samalla päätöksenteko etääntyy, joten lähidemokratia tuhotaan. Siinä on totuus kaikessa karuudessaan. Ensi syksyn kunnallisvaaleista on tehtävä kansanäänestys lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta tai niitä vastaan. Kansalaisten on osoitettava päättäjille, mitä mieltä he ovat. Ylhäältä käskyttäminen on torjuttava ja niin vakuuttavalla tavalla, että sitä ei voida ylimielisesti sivuuttaa.

Arvoisa puhemies! Aiemmin kuntien alasajoa perusteltiin sillä, että iso kunta on muka tehokkaampi kuin pienempi. Asiantuntijat ovat toinen toisensa perään todistaneet väitteet vääriksi. Se on helppo ymmärtää, sillä kunnat tuottavat palveluja. Koululuokassa on yhtä monta oppilasta kunnan koosta riippumatta, ja yksi käsipari ehtii hoitamaan yhtä monta henkilöä — ja jälleen kunnan koosta riippumatta.

On toki myös totta, että on eräitä palveluja, joista pieni tai keskisuuri kunta ei yksin selviä. Nyt näitä tehtäviä varten on liian useita erilaisia kunnallisia yhteenliittymiä. Niistä päästään eroon, kun palvelut keskitetään yhdelle organisaatiolle: maakunnalle. Ylintä päätösvaltaa maakuntahallinnossa käyttäisi maakuntavaltuusto, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Ylikunnallisesti elikkä maakunnallisesti pitäisi hoitaa esimerkiksi sairaanhoito, toisen asteen koulutus ja maankäytön suunnittelu. Myös valtion nyt hoitamia aluehallinnon palveluja voitaisiin harkita siirtää maakunnalle.

Maakuntamallia eli Kainuun mallia on kokeiltu muutaman vuoden ajan. Tampereen yliopiston tekemä laaja loppuarvio kokeilusta valmistui vuosi sitten. Valtiovarainministeriö omassa arviossaan toteaa kyseistä palvelusta näin: "Kainuun hallintokokeilulla on saatu hyviä tuloksia peruspalvelujen järjestämisessä. Palvelut on pystytty vaikeissa olosuhteissa turvaamaan maakunnan asukkaille ilman merkittäviä heikennyksiä palveluverkossa tai palvelujen sisällössä. Samalla kustannusten kasvua on pystytty hillitsemään enemmän kuin muualla Suomessa. - - Kokonaisuudessaan Kainuun kunnat ovat hyötyneet taloudellisesti hallintokokeiluista." Se on selvää tekstiä. Ne asiat, jotka eivät hoidu peruskunnan toimesta, hoituvat hyvin maakunnallisen organisaation hoitamana.

Arvoisa puhemies! Asian valmistelussa pitäisi palata lähtöruutuun. Ensin pitäisi pohtia ja päättää, mitkä tehtävät kuuluvat valtiolle, mitkä maakunnille ja mitkä kunnille. Lopuksi lähikunnat pohtisivat, onko niillä tarvetta yhdistymiselle. Ei tämä tämän vaikeampaa ja monimutkaisempaa ole.

Arvoisa puhemies! Virkkusen mallista on kokemuksia Salon ja Kouvolan seutujen osalta. Itse tunnen Kouvolan tapauksen erittäin hyvin ja voin vakuuttaa, että kokemukset ovat todella kielteisiä. Otan esimerkiksi Kouvolaan liitetyn entisen kotikuntani Valkealan. Ennen sen veroprosentti oli selvästi alle keskiarvon, mutta nyt uudessa Kouvolassa se on kivunnut 20 prosenttiin eli on Suomen kaupungeista kaikkein korkein. Valkealassa oli velkaa noin 500 euroa per asukas, uuden Kouvolan aloittaessa vuonna 2009 velka oli 1 300 euroa per asukas, ja ensi vuodelle ennuste on 2 600 euroa. Toisin sanoen Valkealassa velkamäärä on peräti viisinkertaistunut neljässä vuodessa. Veroprosentti ja velkamäärä ovat siis nousseet rajusti. Samalla sähköyhtiön kautta kerätään piiloveroa entistä enemmän.

Kovin karuja ovat siis kokemukset Virkkusen mallin mukaisesta kuntien yhteen liittämisestä. On järkyttävää, siis todella järkyttävää, todeta, että nyt saman kaavan mukaisesti toimittaisiin koko maassa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli puhui tuossa vastuusta, siitä, miten kunnissa on vahva perinne kantaa vastuuta. Tämä hallitus on puhunut todella paljon vastuun kantamisesta, ja ehkäpä on kysymys siitä, että hallitus haluaa nyt ottaa kantaakseen tämänkin vastuun, mitä kunta ja kuntalaiset ovat aikaisemmin kantaneet.

Mutta, puhemies, lyhyesti vielä omasta seutukunnastani, Tunturi-Lapin seutukunnasta. Siellä kirkonkylien välimatka on noin 80 kilometriä, siis neljän kunnan osalta, ja näitten kuntien rakentaminen yhdeksi on käsittääkseni erittäin vaikea ellei toivoton yritys. Sama tilanne on monessa muussa Lapin seutukunnassa.

Tuossa hallituksen tiedonannossa puhutaan poikkeuksista, ja olen joskus kuullut ministeri Virkkusen liittävän näihin poikkeuksiin Lapin maakunnan nimen. Uskon, että monilla pitkien etäisyyksien ja harvaan asuttujen seutukuntien kunnilla on juuri tämä näky, että juuri ne olisivat näitä poikkeuksia, joissa rakennetaan tulevaisuus kuntien yhteistyölle. Siitä on meillä hyviä kokemuksia, siihen olemme valmiit, mutta valtion on tietenkin kannettava nyt sitä vastuuta, mistä äsken oli puhetta, myös toimintojen rahoittajan ominaisuudessa. Muutoin kansalaiset noissa kunnissa joutuvat entistä epätasa-arvoisempaan asemaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Todella haluan kiittää edustajia tästä yhdeksäntuntisesta ansiokkaasta keskustelusta, jota on käyty kuntauudistuksen tiimoilta ja eri näkökohdista, jotka siihen liittyvät. Aivan muutama kommentti ehkä näistä teemoista, jotka ovat illan mittaan olleet useaan kertaan esillä.

Ensinnäkin kuntien tehtävät: On tuotu esiin se, että ensin olisi pitänyt kartoittaa kuntien tehtävät, vasta sen jälkeen lähteä arvioimaan sitä, minkälainen kuntarakenne täytyisi muodostaa. Hallituksella on kuitenkin ollut koko ajan se lähtökohta, että jatkossakin kunnat järjestävät peruspalvelut eli muun muassa opetus, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään kuntapohjaisesti. Tällä hetkellä tehdään perusteellista kartoitusta kaikista kunnan tehtävistä, joita on olemassa, mutta tuo kaikkein suurin kuntien budjettiin vaikuttava tekijä ja toimintoihin vaikuttava tekijä on luonnollisesti ihan näissä ydin-, peruspalveluissa, eli en usko, että isoa muutostarvetta tai kevennysmahdollisuutta sinänsä on tulossa. Mutta kaiken sen ylimääräisen tehtäväkuorman vähentäminen, mitä voidaan vähentää, toki tuo sitä liikkumavaraa kunnille jatkossa.

Puhuttiin myös siitä, että kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa pitäisi tarkistaa. Tästä kysyttiin myös kunnilta evästyksiä nyt kevään lausuntokierroksella kuntien tehtäviin liittyen, mutta ei sieltä kunnilta kovin paljon itse asiassa noussut nyt sellaisia teemoja esiin. Enemmänkin kunnat pitivät tärkeänä sitä, että uusia velvoitteita ei tulisi ja normeja tulisi joustavoittaa. Mutta sinänsä ei mitään selkeää tehtäväaluetta ainakaan kunnilla itsellään ollut mielessä.

On tärkeää muistaa, että veronmaksajan kannaltahan se ei välttämättä helpota tilannetta, olipa järjestäjä kunta tai valtio, koska meillä on vain yhdet veronmaksajat joka tapauksessa. Veronmaksajan kannalta parasta on se, että tuon palvelun järjestää se, joka voi sen parhaiten ja tehokkaimmin hoitaa, ja kyllä uskon, että useimmiten se on kunta. Kunta on kyllä erittäin joustava ja tehokas palveluiden järjestäjä varmasti monissa toiminnoissa verrattuna siihen, että valtio ryhtyisi niitä järjestämään. Mutta luonnollisesti se on tärkeä keskusteltava teema koko ajan, mikä on se oikea tehtäväkenttä.

Edustaja Louhelainen pohdiskeli useampaan kertaan valtionosuusjärjestelmää ja siihen tehtäviä muutoksia. Tarkoitus on todellakin muuttaa järjestelmää nykyistä selkeämmäksi ja kannustavammaksi ja poistaa siitä mahdollisia kuntaliitosten esteitä. Se tulee olemaan varsin haastava työ, koska tällä hetkellä valtionosuusjärjestelmä on varsin monimutkainen. Siinä on 50 eri laskentaindikaattoria, ja osa niistä menee päällekkäin ja kertautuu useampaan kertaan, ja tähänhän yhdistyy vielä tuo verotulojen tasausjärjestelmä kuntien välillä. Sellainen ei kuitenkaan ole mahdollista, mitä edustaja Louhelainen tuossa pelkäsi, että niiltä kunnilta, jotka eivät täyttäisi kriteerejä, jollakin tavalla leikattaisiin valtionosuuksia, koska valtionosuudet on tarkoitettu asukkaiden peruspalveluiden järjestämiseen ja valtionosuusjärjestelmän kautta on tarkoitus turvata ja tavoitteena on turvata nimenomaan peruspalvelut. Toisaalta verotulojen tasausjärjestelmää on aina hyvä pohtia ja käydä läpi eri näkökulmista, mutta kyllä tähän kunnan itsehallintoon kuuluu myös oikeus niihin omiin verotuloihin, eli siinä menee myös raja, kuinka paljon niitä sitten voidaan tasata. Se on ihan kunnallisen itsehallinnon ydintä, se oma verotusoikeus.

Muun muassa edustaja Elomaa ja monet muutkin pohdiskelivat pakkoliitoksiin liittyviä kysymyksiä. Hallitus ei ole toteuttamassa pakkoliitoksia, mutta hallitusohjelman mukaisesti valtioneuvostolle säädetään mahdollisuus päättää toimenpiteistä näiden niin sanottujen kriisikuntien johdosta, ellei erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely johda ratkaisuun kunnan peruspalveluiden ja niiden rahoituksen turvaamiseksi. Mutta kyllä tässäkin varmasti pyritään tällaista ikään kuin pakkoliitosta välttämään viimeiseen asti. Mehän olemme hyvin onnistuneet tässä arviointi- ja neuvottelumenettelyssä näiden talouden kriisikuntien suhteen, niiden taloutta on pystytty kohentamaan, ja toisaalta suuri osa näistä kunnista on löytänyt itselleen liitoskumppanin. Tätäkin tilannetta luonnollisesti ennakoidaan tässä, mutta tavoitteena on, että ei tämäntyyppistä toimivaltaa tarvitsisi käyttää.

Kuntien tavoiteltu lukumäärä on noussut useassa puheenvuorossa esiin. Hallituksella ei ole asetettuna mitään lukumäärätavoitetta kunnille. Jos sellainen olisi asetettu, niin kyllä me sen kertoisimme.

Eräät ministerit ovat itse ehkä esittäneet omia arvioitaan siitä, minkälainen tuo kuntamäärä voisi olla, mutta meillä ei ole mitään tällaista tavoitelukua asetettuna, vaan tiedostamme sen, että Suomessa on hyvin erilaisia alueita ja jokaiselle alueelle pitäisi saada sen alueen lähtökohdista mahdollisimman vahva ja elinvoimainen kunta ja sellainen, joka ei vastaisi pelkästään tämän päivän ongelmiin vaan jolla voitaisiin mennä sitten pitkälle tulevaisuuteen, koska se on ongelmallinen tilanne, jos nyt tehdään liian pieniä rakenneuudistuksia ja olemme muutaman vuoden kuluttua taas samassa tilanteessa. Eli nyt pitäisi päästä sellaiseen rakenteeseen, jolla voitaisiin mennä sinne 2030-luvulle, niin että kuntapäättäjät ja henkilöstö voisivat keskittyä siihen itse ydintyöhönsä eikä oltaisi jatkuvasti tuossa rakennemuutoksen kourissa.

Vielä aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies: Edustaja Tölli nosti esiin Etelä-Karjalan kysymyksen. Itse ajattelen, että on tärkeää tässä jatkossa, että kaikki se työ, mitä kunnat ovat tähän asti tehneet Paras-hankkeen tiimoilta, voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin jatkotyössä. Varmasti meillä on sellaisia alueita, missä nuo yhteistoimintaratkaisut eivät ole olleet niin onnistuneita, että niitä voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää, mutta kaikilla niillä alueilla, missä on hyvät kokemukset ja missä on saatu muodostettua toiminnallinen kokonaisuus, mielestäni on tärkeää rakentaa siltaa Paras-hankkeesta tähän seuraavaan vaiheeseen, että kaikki työ voitaisiin hyödyntää.

Etelä-Karjalan kuntien osalta edustaja Tölli uumoili, pitäisikö sinne lähettää vastoin kuntien tahtoa kuntajakoselvittäjä. Itse asiassa Etelä-Karjalan kunnathan omassa lausuntopalautteessaan suhtautuivat varsin myönteisesti myös mahdollisuuteen selvittää kuntajaon muutoksia. Eli siellä varmasti tämä tiivis yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella on ehkä osaltaan juuri vaikuttanut siihen, että kunnilla on valmiutta myös pohdiskella rakenteita laajemminkin.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kaikille turnauskestävyydestä, ja näin vanhana sisätautihoitajana sanon, että heilutelkaa jalkojanne, ettei tule tulppia jalkoihin. Nimittäin yhdeksän tunnin istumisen jälkeen kannattaa heilutella jalkoja, että veret lähtöö kiertämään. (Ministeri Henna Virkkunen: Ei pelkästään huulia!) — Aivan. Ministeri Virkkunen tuolla sanoi, ettei pelkästään huulia. Niihin halvauksia harvemmin tulee, tulppia nimittäin.

Täällä on puhuttu sotesta, ja minun mielestäni on erinomaisen hyvä asia, että teiltä kaikilta, jotka olette käyttäneet puheenvuoron sotesta, on kaksi myönteistä asiaa tullut.

Toinen on se, että jotakin tarttis tehrä. Te olette tuonut sitä esille, että peruspalvelut ovat rapautuneet. Se on todellakin niin, että peruspalvelut ovat rapautuneet. Kaksi kolmasosaa rahoista menee erikoissairaanhoitoon ja yksi kolmasosa perusterveydenhuoltoon, kun sen pitäisi olla juuri toisin päin. Tämähän on sellainen muna ja kana -efekti, että kumpi on aiheuttanut kumman. Ei sitä kannata miettiä. Meidän pitää saada vahvuutta sinne peruspalveluihin, että me saamme vähennettyä niitä kustannuksia sieltä erikoissairaanhoidosta — pitää muistaa, että emme me iki kuuna päivänä tule vähemmällä selviämään rahassa, koska pelit ja vehkeet kallistuvat, uusia sairauksia tulee, me tarvitsemme uusia laitteita, me tarvitsemme uusia hoitoja, me tarvitsemme enemmän hoitoja, koska meillä väki ikääntyy — mutta että me saamme sen kustannuskehityksen hallintaan ja että me pystymme pitämään sen palvelutason. Ja kyllä se nyt kuulkaa sitten sellainenkin asia on, että emme me tätä palvelutasoa pysty pitämään tällä rahalla varsinkaan, jos ei tautitaakkaa saada vähemmäksi. Eli juuri sitten tällaisten kansansairauksien ennaltaehkäisy on todella tärkeä.

Toinen, mitä te olette kiitelleet, on se, että tästä sotesta on saatu linjausta. Mutta sitten on tullut myöskin sitä kritiikkiä, että on syytetty, että on hätäisesti tehty. No, siinä minun pitää nyt kyllä sanoa, että Paras-hanke jo aikoinansa lähti liikkeelle siitä, että laitetaan vahvemmille harteille palvelut. Siirrettiin terveydenhuolto 20 000:n väestöpohjaan ja sitten siirrettiin vielä sosiaalipuoli sinne. Siinä haluttiin nimenomaan vahvistaa sitä integraatiota, sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Nyt me haluamme vahvistaa, että myös erikoissairaanhoito integroituu perusterveydenhuoltoon, kun valitettavasti se potilasraukka on niiden kahden järjestelmän välissä ja sitä pompotellaan paikasta toiseen. Kun on yhteisessä organisaatiossa sosiaali- ja terveydenhuolto, sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito, niin sitä kautta saadaan vahvempia harteita ja se potilas ei putoa mihinkään väliin. Meillä on myös vahvempi kantokyky sitten, jos esimerkiksi tulee joku vakava onnettomuus, ja esimerkiksi pienellä kunnalla ei tarvitse tulla kuin yksi iso vakava leikkaus jollekin kuntalaiselle, niin se vie koko budjetin. Elikkä kyllä kuulkaa tätä on tehty. Jo silloin vuodesta 2005 lähtien on mietitty, että jotain pitää tehdä.

No, sitten viime kaudella — edustaja Rehula muistaa erinomaisen tarkasti sellaisia asioita, kun on mietitty, mitä pitää seuraavaksi tehdä — silloin laitettiin liikkeelle jo sitä niin sanottua seuraavaa vaihetta, ja tässä sitä ollaan. Silloin linjattiin jo niin sanottu sote-aluemalli, joka on kuntapohjainen, elikkä päälähtökohta on se, että vahvat peruskunnat, mutta ellei tule vahvoja peruskuntia, niin sitten tehdään yhteistyötä ja sote-alueita.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä. Todella nyt on linjattu, että vahvat peruskunnat. Ellei vahvoja peruskuntia saada niin paljon kuin nämä vahvat sotet tarvitsisivat, niin sitten tehdään sote-alueita. Mutta sekin on kuntapohjainen, eikä mennä erikoissairaanhoito kylki edellä. Se ei ole se ratkaisu, että sairaanhoitopiirit haukkaavat ne perusterveydenhuollon yksiköt itsellensä, eikä se ole ratkaisu, että erikoissairaanhoito siirretään ervalle, eikä se ole ratkaisu, että erikoissairaanhoito siirretään valtiolle, ei, vaan se, että me rakennamme nimenomaan tällaisen peruspalvelulähtöisen ja kuntapohjaisen rakenteen. Sitten meillä on viisi ervaa, ja nyt on jatkoselvitys siitä, mikä on ervan rooli. Minä olen sitä kannattajakuntaa, että ei pidä vahvistaa ervaa. Näin oli myöskin sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä ja niin oli myöskin koko hallitus aamukoulussa sitä mieltä, että erva ei ole se, jota vahvistetaan, vaan me vahvistamme peruspalveluja.

Eksotesta kysyttiin. Olen aivan samaa mieltä, mitä ministeri Virkkunen, että siellä on tehty erinomaisen hyvää työtä. Se on tällä hetkellä jo eräänlainen sote-alue, mutta siellä on myös halukkuutta kuntayhdistämisiin.

Aluesairaaloista kysyttiin, edustaja Savola kysyi aluesairaaloista. Minä näen, että aluesairaaloita tarvitaan tulevaisuudessakin. Tärkeää vain on tehdä työnjakoa.

Aivan lopuksi yhteenvetona: Jo olemassa olevan hyvän päälle rakennetaan kuntapohjainen järjestelmä, jossa on sosiaali- ja terveydenhuolto integroituna ja perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroituna. Tavoitteena on se, että meillä on tulevaisuudessa lähipalvelut, vahvistetaan niitä, ja se varmistetaan ihan lailla. Oma henkilökohtainenkin mielipiteeni on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelaissa sanotaan, mitä tarkoittaa lähipalvelut. Sitten niitä lähipalveluja ovat esimerkiksi pyörillä vietävät — esimerkiksi Mallu-auto siellä Eksotessa on hyvä esimerkki, miten viedään lähipalveluja — ja sitten kauempana ovat ne keskitettävät palvelut.

Minä toivon, että ennen kuin minä täydestä laukasta toivottavasti joskus saan lähteä, minä näen sen, että meillä ei ole perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa, vaan meillä on terveydenhuolto ja se toimii lähellä ja toiset vähän kauempana keskitetysti. Hyvää yötä.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Olen pahoillani, että tulen keskusteluun tässä vaiheessa virkamatkaltani Unkarista, josta ehkä ei tähän asiaan ole kauheasti oppia saatavaksi.

Mutta haluan yhden asian ministeri Risikolle esittää kysymyksenä, koska se on minulle aidosti, vilpittömästi auki oleva kysymys tämän hänen äskeisen erinomaisen puheenvuoronsakin kuultuani, ja se on se, että jos toimitaan sote-alueessa niin, että erikoisterveydenhuoltovastuu jää peruskunnille ja valtio on niitä valmis tukemaan, niin eikö se rakenteellisesti saata johtaa siihen tilanteeseen, johon osittain viittasitte puheenvuorossanne, että aluesairaalat — esimerkiksi omalla alueellani Turunmaa, Raisio, Loimaa, Salo, Uusikaupunki jne. — ovatkin yhtäkkiä taas takaisin kartalla hyvin vahvoina toimijoina, mikä merkitsee sitä myöskin taloudellisesti, että silloin todellisesta vaativasta erikoissairaanhoidosta vastaava toimintopiste, tässä tapauksessa Turun yliopistollinen keskussairaala, saakin sellaisen taloudellisen lähtökohdan, joka on nykyistä heikompi näihin aluesairaaloihin verrattuna.

Jotenkin täydellisesti maallikkona tähän kysymykseen kantaa ottaen kysyn tätä vilpittömästi, koska en ole oikein sitä Unkarin virkamatkaltani kyennyt itselleni selvittämään, miten tämä asia asettuu ministerin mielestä.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tämä oli kyllä erinomaisen tärkeä kysymys, ja kiitän siitä edustaja Kanervaa. Nimittäin tätähän pelätään nimenomaan, että tulee tällainen kilpavarustelu sitten sairaaloitten välillä, mutta tähän on tarkoitus nimenomaan se, että tällaista ei tulisi. Se, kuka sitä sitten vartioi, on nimenomaan se, että siellä sitä sote-alueitten välisen tai kuntien välisen koordinaation hoitaa sitten erva, elikkä ervalle tulisi tällainen työnjaon ja koordinaation rooli myöskin. Minä itse näen, että ervalla pitää olla tällainen koordinaatiorooli. Esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan kohdalla tulevaisuudessa se nimi ei ole sairaanhoitopiiri vaan mitä sitten onkin, mutta joka tapauksessa erityisvastuualueen tehtävänä on katsoa, että tällaiseen kilpavarusteluun ei lähdetä ja nimenomaan ne resurssit on kohdennettu oikein ja osaaminen on kohdennettu oikein.

Sitten toisaalta näille aluesairaaloille sanoisin, että niitäkin tarvitaan mutta ei sillä tavalla, että ne kilpavarustellaan, koska sen työnjaon pitää olla selkeä.