Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että pelkän peruskoulun suorittaneiden työura on kymmenenkin vuotta lyhyempi kuin vähintään toisen asteen koulutuksen suorittaneilla. Onkin erittäin positiivista, että hallitus on päättänyt tässä hankalassa taloudellisessa tilanteessa rahoittaa nuorten aikuisten lisäksi myös 30—50-vuotiaiden opintoja, heidän, joilla ei ole suoritettuna perusopetuksen oppimäärää tai perusopetuksen jälkeistä tutkintoa. Kyseessä on varsin suuri joukko, sillä ilman ammatillista tutkintoa olevia 30—49-vuotiaita oli huhtikuun lopussa työttömänä yli 35 000 henkilöä. Vähintään toisen asteen tutkinto on tärkeä valtti työmarkkinoilla. Samaan tähtää myös hallituksen kaavailema oppivelvollisuuden pidennys, joka kattaisi toisen asteen ensimmäisen vuoden. Tavoitteena on, että jokaisella suomalaisella olisi jatkossa vähintään tuo toisen asteen tutkinto.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota sivistysvaliokunnan mietinnössään esiin tuomiin huolestuttaviin seikkoihin. Vaikka hallitus on nyt myöntämässä lisärahoitusta tähän tarkoitukseen, on ikävää, että vähennyksiäkin joudutaan toisaalla tekemään johtuen tästä kireästä taloustilanteesta. Osana rakennepoliittista ohjelmaa opetushallinnon alaisen toisen asteen koulutuksen menoja vähennetään 260 miljoonaa euroa. Nämä leikkaukset astuvat voimaan pääosin vuonna 2017, mutta työelämän palvelu- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta luovutaan 6,5 miljoonan euron verran osittain jo vuonna 2015. Tällä nyt salissa olevalla esityksellä lisätään rahoitusta vuosina 14 ja 15 yhteensä 20 miljoonaa euroa.

Menoleikkaukset tullaan toteuttamaan muun muassa kehittämällä ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää ja järjestäjäkenttää sekä luopumalla eräistä ammatillisen aikuiskoulutuksen toimintamuodoista. Jatkossa valtio rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa ainoastaan tutkintotavoitteista ammatillista aikuiskoulutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ammatillisen lisäkoulutuksen sekä ammatillisten erityisoppilaitosten tai erikoisoppilaitosten tutkintoon johtamattoman koulutuksen rahoituksesta luovutaan. Rahoitusuudistuksen tavoitteena on kannustaa järjestäjiä nykyistä tuloksellisempaan toimintaan ja opintoaikojen lyhentämiseen.

Näillä säästöillä voi toki olla hyviäkin vaikutuksia. Järkevää olisi esimerkiksi järjestäjäkenttää läpikäytäessä miettiä ammatillisten ja lukiokoulujen yhteistyön mahdollisuuksia sekä tilojen että opetuksen suhteen. Turhien seinien ylläpidosta ei kannata maksaa vaan nimenomaan siitä sisällöstä, itse koulutuksesta. Hyvää on myös se, että rahoitusjärjestelmää uudistettaessa palkitaan tutkintojen suorittamisesta. On hyvä, että oppilaitoksia kannustetaan tukemaan oppilaitaan suorittamaan tutkintonsa loppuun asti siten, että ammatillisen koulutuksen varsin suuri keskeyttämisprosentti saadaan näin laskemaan. Kustannukset alenevat näin kuin itsestään, kun puolityhjiä opiskelupaikkoja ei enää tarvitse rahoittaa.

Jotta tämä ei menisi ihan täydelliseksi synkistelyksi, niin valiokunta nosti esiin myös sen, että omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella on ollut vuoden 2010 alusta lähtien mahdollista myös 25 vuotta täyttäneille työttömille työnhakijoille. Työttömien omaehtoinen opiskelu onkin lisääntynyt voimakkaasti neljän ensimmäisen toteutusvuoden aikana. Viime tammikuun lopussa omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella osallistui yli 26 000 henkilöä. Osallistujamäärä on jopa ylittänyt työvoimakoulutuksessa olevien määrän, joka oli reilut 25 000.

Tehdyn arviointitutkimuksen mukaan toimintamalli on nykymuodossaan toimiva. Koulutus kohdentuu halutulla tavalla aikuisväestölle koulutuksen päivittämiseen tai uuden ammattipätevyyden hankkimiseen. Koulutusmuoto myös täydentää te-toimiston käytössä olevia keinoja. Opiskelijat itse pitävät tätä omaehtoista koulutusta hyvänä vaihtoehtona ja kokevat sen tuoneen joustavuutta opintojen valintaan. On tärkeää, että opiskelijat itsekin ovat tyytyväisiä. 84 prosenttia (Puhemies koputtaa) palvelun päättäneistä oli saavuttanut tavoittelemansa koulutustason, ja 6 kuukautta opintojen päättymisen jälkeen työssä olevien osuus oli jo 61 prosenttia, kun se aikaisemmin oli noin puolet siitä. Työttömien osuus oli opintojen jälkeen paljon opintoja edeltävää aikaa matalampi eli se oli enää 22 prosenttia, kun se oli sitä ennen lähes 50.

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut tavoitteeksi sen, että Suomi on osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä. Suomen menestys tulevaisuudessa perustuukin nimenomaan osaamiseen. Näin ollen meidän tulee päätöksenteossa jatkossakin asettaa tuohon osaamisen vahvistamiseen tähtäävät toimet aina ykkössijalle.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä, ja valiokunta on tehnyt mielestäni erinomaista työtä. Tästähän tulee tavallaan läpi se, että kun halutaan ihmisille ja suomalaisille koulutusta, niin entistä pienempiin kohderyhmiin sen sitten pitää kohdistua, ja tällä kertaa kysymyksessä on niiden 30—50-vuotiaiden opiskelu, joilla ei ole sitä perusopetuksen oppimäärää tai sitten perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeistä tutkintoa. Tämä tutkintoon pyrkiminen on tietenkin erinomainen asia kaiken kaikkiaan.

Tätä valtionavustusta voidaan käyttää oppi-laitosmuotoiseen näyttötutkintoon valmistavaan ammatilliseen peruskoulutukseen, ammattitutkintoon valmistavaan sekä erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen sekä tietenkin tutkintotilaisuuksiin. Tämä muutos siis parantaa perusopetuksen oppimäärää vailla olevien tai sitten perusasteen jälkeistä tutkintoa vailla olevien 30—50-vuotiaiden aikuisten työelämään pääsemistä, siellä pysymistä ja sen urakehityksen paranemista, sekä tietenkin tällä on vaikutusta työllisyysasteeseen, ja kohderyhmä on todella siis sillä tavalla pieni, että 1 500 ihmistä arvioidaan siihen kuuluvan.

Tämä on yksi niitä pieniä paloja muun muassa työurien pidentämisessä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain myötä vuonna 2013 aloitetun nuorten aikuisten osaamisohjelman rinnalla myös 30—50-vuotiaiden vailla perusasteen tutkintoa olevien osaamisen kasvattamista voidaan tukea valtionavustuksin. Tämä on tärkeä asia, sillä tämän vuoden huhtikuussa te-toimistoissa oli työttöminä työnhakijoina yli 35 000 30—49-vuotiasta ja yli 42 000 yli 50-vuotiasta henkilöä, joilta puuttui ammatillinen peruskoulutus.

Tiedämme hyvin, että ilman ammatillista peruskoulutusta on nyky-yhteiskunnassa ja -työelämässä melko mahdotonta työllistyä. Lisäresursseilla eli noin 20 miljoonalla eurolla voidaan kouluttaa noin 1 500 kohderyhmään kuuluvaa aikuista.

Tämä lakiesitys on siis erittäin myönteinen asia, mutta yhdyn kyllä sivistysvaliokunnan huoleen ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahojen yleisestä vähentämisestä. On toki myönteistä, että uusia panostuksia on osoitettu muun muassa nuorten oppisopimuskoulutukseen, mutta toisaalta, jos haluamme, että Suomi on maailman osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä, niin aikuiskoulutukseenkin olisi panostettava riittävästi ja nykyistä enemmän.

Timo Heinonen /kok:

Puhemies! On hyvä, että osaamiseen panostetaan, niin kuin tässä keskustelussa on esille tullut, ja me tarvitsemme lisää panostuksia oikeastaan kaikkeen osaamiseen, on sitten kyse varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, toisen asteen koulutuksesta, yliopistoista tai ammattikorkeista, puhumattakaan sitten näistä räätälöidyistä, kohdennetuista erityis- ja erikoistoimenpiteistä tietyille ryhmille.

Tänä päivänä nimittäin ei enää toimi se, että uudelleen työllistyisi, vaikka olisi kymmenien vuosien työura takana ja sitä kautta opittu ammattilaisuus. Valitettavasti meillä on sellaista rakennemuutosta Suomessa, että enää näiltä aloilta, joilta nyt työt ovat loppuneet, ei välttämättä vastaavalle osaamiselle työtä löydy, ja toisaalta silloin vaihtoehdot ovat ne, että työtä pitää etsiä muualta, ja silloin tarvitaan kyllä myös muuta kuin pelkkä tuo arvokas työkokemus, vaikka se olisi vuosikymmentenkin mittainen.

Arvoisa puhemies! Tässähän on tarkoitus, että vuonna 2013 aloitetun nuorten aikuisten osaamisohjelman lisäksi myös koulutuksen alkamisvuonna 30—50-vuotiaiden vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osaamisen kasvattamista voitaisiin tukea erityisellä valtion avustuksella, ja tavoitteena on, että tällä lisäpanostuksella saataisiin opinnot aloittamaan noin 1 500 tähän ryhmään kuuluvaa aikuista. Tässähän on erilaisia joustavia keinoja käytössä näyttötutkinnosta oppilaitosmuotoiseen ammatilliseen koulutukseen ja niin poispäin, ja niin pitääkin olla. Nämä ihmiset tarvitsevat ennen muuta hyvin henkilökohtaisia malleja osoittaa esimerkiksi näytön kautta tuon osaamisensa ja toisaalta sitten täydentää sitä omaa esimerkiksi pitkäaikaisella työuralla tullutta osaamista.

On hyvä, että näitä nuorten aikuisten osaamisohjelmassa syntyneitä ja hyviksi havaittuja käytänteitä otetaan käyttöön nyt myös tässä, eli pyörää ei kannata keksiä uudestaan, vaan mennään näillä samoilla metodeilla eteenpäin, ja pidän arvokkaana sitä, että tämäntyyppisiä esityksiä tässä vaikeassa työllisyystilanteessa tehdään.

Valiokunta esitti huolestuksensa siitä, että osana rakennepoliittista ohjelmaa opetushallinnon alaisen toisen asteen koulutuksen julkisia menoja kuitenkin vähennetään 260 miljoonaa euroa. Menoleikkaukset astuvat pääosin voimaan vuonna 2017, ja kyllä tähän huoleen on varmasti syytä meidän kaikkien yhtyä ja seurata tilannetta tarkasti, ja jos kerran tilanne sallii, niin kyllä näitä panoksia osaamiseen ja sivistykseen ennemmin tulisi lisätä, mutta itse ymmärrän sen, että tässä tilanteessa joudutaan tekemään myös arvovalintoja, ja niistä yksi on tämäkin, jossa nimenomaan puututaan niihin ihmisiin, jotka nyt tarvitsevat eniten apua työuransa jatkamiseen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta oli erittäin huolestunut myös siitä, että omaehtoisessa ammatillisessa aikuiskoulutuksessa menoleikkaukset ovat toiminnan laajuuteen nähden hyvin merkittäviä. Kiitosta sen sijaan voidaan antaa siitä, että omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella on ollut jo useamman vuoden mahdollista 25 vuotta täyttäneille työttömille työnhakijoille. Ja niin kuin tässä aiemmin edustaja Kärnä toi esille, tällä mallilla, työttömyysetuudella opiskeluun osallistui peräti 26 300 henkilöä, ja se on merkittävä joukko, ja on hyvä, että tällainenkin, tavallaan kannustinloukku on sitten poistettu ja on mahdollistettu myös tuon oman osaamisen ylläpito ja kehittäminen myös tämän työttömyysjakson aikana — tavoitteena tietysti se, että sieltä päästäisiin takaisin työn syrjään kiinni. Ja on hienoa huomata, että monilla, lähes kaikilla, se halu palata työmarkkinoille on kova, ja sen takia tällaisia räätälöityjä malleja, niin kuin tämä hallituksen esitys on, tarvitaan lisää.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä voinee luonnehtia valopilkuksi harmauden keskellä. Olemme tehneet kuluvalla vaalikaudella mittavia valtiontalouden sopeuttamistoimia, leikkauksia, joita on valitettavasti jouduttu kohdentamaan myös opetus- ja kulttuuritoimeen kaiken muun rinnalla. Tässä on kuitenkin kysymys niin sanotuista kohdennetuista toimenpiteistä, valtion avustuksesta tarkasti harkittuun kohteeseen, joilla ajatellaan saatavan paras mahdollinen vipuvaikutus tässä vaikeassa työllisyystilanteessa.

Kysymys on 20 miljoonan euron valtionavustuksen lisäämisestä koulutukseen 30—50-vuotiaille henkilöille, joilla ei ole joko perusasteen koulutusta ollenkaan loppuunkäytynä eli peruskoulua suoritettuna tai sitten peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Kaiken tiedon mukaan juuri nämä henkilöt ovat työmarkkinoilla kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ja vaikeimmassa työllisyystilanteessa, joten on järkevää sitä pientä liikkumavaraa, jota meillä on, kohdentaa tällä tavalla. Noin 1 500 henkilöä tällä 20 miljoonalla eurolla pääsisi kiinni koulutukseen ja saisi suoritettua joko peruskoulun loppuun tai peruskoulun jälkeisen tutkinnon. Pidän tätä 30—50-vuotiaalle kohdennettua valtionapua erittäin arvokkaana asiana ja toivon, että tähän tartutaan ja näitä mahdollisuuksia käytetään hyväksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Valtionavustuksen myöntäminen tutkinnon rahoittamiseen 30—50-vuotiaille henkilöille on hyvä asia. Ihmettelen kuitenkin ikärajan vetämistä 50 vuoden kohdalle. 51-vuotiaalla henkilöllä on vielä pitkä matka eläkepäiviin, ja monien kohdalla kouluttautuminen voisi edesauttaa työllistymistä tai avata uusia uramahdollisuuksia. Mielestäni tätä yläikärajaa tulisi nostaa. Yli 50-vuotiaanakin on elämää, ja sanon sen kokemuksesta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tiedämme, että julkisen sektorin tilanne on huolestuttava valtiolla ja kunnissa myös, niin on hyvin tärkeätä, että vähäisiä resursseja kohdennettaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja viisaasti.

Kun henkilöitä koulutetaan ammattiin, niin koulutusohjelmien pitäisi olla siten valittuja, että myös todennäköisesti löytyy työpaikkoja, että tämä koulutus konkreettisesti hyödyttää näitä, jotka siihen hakeutuvat, eikä tästä koulutuksesta tule sellaista, että hakeudutaan siihen vain sen takia, että saadaan näitä työvoimapolitiikkaan liittyviä tukia.

Ennen kaikkea minusta on tärkeätä se, että koulutetaan aloille, joilta oikeasti löytyy työpaikkoja. Hoiva-aloilla, vanhusten keskuudessa on paljon tekemätöntä työtä, joten kannatan erityisesti koulutusta vanhustyöhön: kevyitä koulutuksia, joissa henkilöt pystyvät sitten toimimaan vaikka kunnallisen virkamiehen virkatyönä tekemän hoivatyön apuhenkilönä. Tällaisia kevyitä koulutuksia, jotka johtavat oikeaan työpaikkaan, pitäisi olla enemmän.

Itse hämmästelen myös, kuten edustaja Elomaakin äsken puheenvuorossaan, näitä ehdottomia ikärajoja, koska eihän iän pitäisi olla mikään este. Joku 40-vuotias henkilö voi olla huonommassa kunnossa kuin 55- tai 60-vuotias henkilö, että nämä ehdottomat yläikärajat pitäisi kyllä poistaa, että saataisiin mahdollisimman moni tämmöiseen koulutukseen, josta hänelle olisi hyötyä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron, kun edustaja Tuppurainen käytti tämän mainospuheenvuoronsa tästä todella umpikujaan johtavasta esityksestä, joka on suorastaan pelkkä leikkauslista, raju ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoituksen leikkauslista. Mitä se muuta on, kun vuoden 12 tasosta vähennys on 34 prosenttia, ammatillisen koulutuksen rahoituksen vähennys on vuoden 12 tasosta 38 prosenttia ja oppisopimuskoulutuksen rahoitus vähenee vuoden 12 tasosta 27 prosenttia?

Jopa tämä valiokunnan kannanotto tunnustaa ihan selkeästi sen, että yli 50-vuotiaiden koulutusmahdollisuudet kapenevat, ja myöskin tämä siirtyminen käyttämään työvoimakoulutuksen palveluja tulee entisestään kiristymään. Tämä ei todellakaan jatka työuria, vaan vahvistaa sitä vinoa suuntaa, että työttömyys vie työurasta yli 3,5 vuotta tällä hetkellä ja tulevaisuudessa yhä enemmän, ja tämä politiikka vahvistaa tätä kehitystä.