2) Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus yhtiön
toiminnasta vuosilta 2005 ja 2006
Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime vuosina viestintäalan muutos
on ollut erittäin nopeaa. Uusia kaupallisia radio- ja televisiopalveluita
on tullut tarjolle runsaasti. Sen me näemme, kun katsomme
nyt digitaalista televisiotamme.
Tästä muutoksesta huolimatta suomalaisten tyytyväisyys
Yleisradion ohjelmatarjontaan on säilynyt hyvin vahvana
ja se on jopa hieman kasvanut. 83 prosenttia suomalaista oli vähintään melko
tyytyväisiä Ylen radion, television ja internetin
tarjontaan. Myös Ylen ohjelmien määrällinen
yleisösuhde on erittäin vahva. Ihmiset katsovat
Ylen ohjelmia, sekä kuuntelevat radiota että katselevat
televisiota. Eurooppalaisittainkin arvioiden Yle on yksi julkisen
palvelun parhaita yhtiöitä.
Tyytyväisyys heijastuu myös arvostuksena julkisen
palvelun tehtävää kohtaan. Käytännössä kaikki
suomalaiset, eli 97 prosenttia suomalaisista, pitävät
Ylen julkisen palvelun tehtävää tärkeänä.
Suomalaisista 93 prosenttia kokee Ylen myös onnistuneen
vähintään tyydyttävästi sille
asetettujen julkisen palvelun tehtävien hoidossa.
Vuoden 2006 alusta astui voimaan uusi Yle-laki, ja julkisen
palvelun tehtävä määritellään
siten, että Ylen tehtävänä on
tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen
liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin
ehdoin. Erityisesti yhtiön tulee tukea kansanvaltaa ja
tuoda erilaisia mielipiteitä esille. Edelleen tarkoitus
on tuottaa kotimaista kulttuuria ja ottaa ohjelmistossa huomioon
sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, antaa lastenohjelmia
ja myöskin tarjota hartausohjelmia.
Kielellisesti tasavertaisuus on erittäin tärkeätä,
ja yhtiön täytyy lähettää ohjelmia
sekä suomen- että ruotsinkieliselle väestölle,
mutta myöskin saamen-, romani- ja viittomakielisiä ohjelmia.
Tärkeitä ovat yhtiölle suvaitsevaisuus
ja monikulttuurisuus arvoina ja se, että ohjelmia lähetetään
myöskin vähemmistö- ja erityisryhmille.
Edelleen Ylen tehtävänä on ylläpitää ulkomaille
suunnattua ohjelmatarjontaa ja myöskin pitää huolta
siitä, että kaikissa olosuhteissa viranomaistiedotukset
voidaan lähettää tässä maassa ja
myöskin poikkeusoloissa voidaan käyttää sähköistä viestintää.
Kaiken kaikkiaan viestinnän kehitys on johtanut siihen,
että suomalaisten asenne, aivan totta, televisiomaksuun
on vahvistunut vuonna 2006. 62 prosenttia suomalaisista koki saaneensa
vähintään melko hyvin vastinetta tv-maksulle,
kun sama luku edellisenä vuonna oli 11 prosenttia alhaisempi.
Ylen yleisölle uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat tärkeitä.
Suomalaiset pitävät luotettavaa ja riippumatonta
uutisvälitystä yhtenä Ylen julkisen palvelun
tärkeimmistä tehtävistä. Myös
alueellista uutistoimintaa niin radiossa kuin televisiossa pidetään
tärkeänä osana Ylen julkista palvelua,
ja uutisohjelmaa onkin tältä osin parannettu aivan
syyskuun alusta. Ylen uutistarjonta välineestä riippumatta
koetaan hyvin luotettavana. Viisi kaikkein luotettavimpana pidettyä uutislähdettä
ovat
Ylen uutislähetyksiä.
Median yleisen viihteellistymisen myötä laadukkaiden
asiaohjelmien merkitys ja arvostus on noussut yleisön silmissä.
Tavaraa tulee tuutista paljon, mutta laatua on vähemmän.
Asiaohjelmistoissa riippumattomuus on arvo, jota Ylen asiaohjelmissa
erityisesti arvostetaan. Samoin halutaan korostaa sisältöjen
eettisyyttä. Monimuotoinen ohjelmisto sisältää myös
entistä enemmän etnisiä vaikutteita ja
näkökulmia useammanlaisiin kulttuureihin. Yle
onkin useimmilla kulttuuriohjelmistojen ohjelma-alueilla, mukaan
luettuna draama, klassinen musiikki, ylivoimaisesti suurin ja joillakin
alueilla myös ainoa kotimainen toimija. Lisäksi
Yle on maan merkittävin audiovisuaalisen kulttuurin tuottaja
ja välittäjä ja takaa jatkuvuuden monella
kulttuurin saralla.
Mitä ruotsinkieliseen ohjelmistoon tulee, vaikka yhtiön
voimavarat ovat varsin tiukat, on kyetty pitämään
yllä monipuolista ruotsinkielistä peruspalvelua.
Digitaalinen FST5-kanava myös täydentää näkökulmaltaan
suomenkielistä tarjontaa ja on arvokas lisä kokonaistarjonnassa.
Vuodesta toiseen Ylen lastenohjelmat saavat tutkimuksissa kiittäviä arvosanoja
lasten vanhemmilta. Niitä pidetään lasta
arvostavina, kehittävinä ja viihdyttävinä.
Ylen lastenohjelmiin liitetään sekä väkivallattomuus
että turvallisuus. Me tiedämme, että kun
Pikku Kakkosta katsotaan, vanhemmat voivat antaa lastensa katsoa rauhassa
näitä ohjelmia. Aivan viime aikoina kilpailu suomalaisten
lasten tv-huomiosta on kuitenkin kiristynyt, ja kasvava kansainvälinen
tarjonta uhkaa heikentää Ylen lastenohjelmien
asemaa perheiden arjessa. Tästä Ylen tuleekin
pitää huolta, että Ylen asema säilyy
hyvänä lastenohjelmien osalta myöskin
tulevaisuudessa.
Voidaan sanoa, että Ylen ohjelmat ovat henkisesti edelleen
kansaa yhdistävä tekijä. Erityisesti suuret
urheilutapahtumat ovat tällaisia ohjelmia. Suurten urheilutapahtumien
välittäminen suomalaisille on yksi tärkeimpiä julkisen
palvelun tehtäviä ja myöskin kansalaisten
mielestä. Arvioitaessa Ylen onnistumista julkisen palvelun
tehtävissä urheilu saa parhaan arvosanan. Myös
kansainvälisesti Ylen urheilutuotannon osaaminen nauttii
korkeaa arvostusta, minkä vuoksi yleläisiä pyydetään
jatkuvasti mukaan olympialaisten ja muun muassa yleisurheilun ja
hiihdon MM-kisojen toteutukseen.
Ylen niin sanottuihin uusiin palveluihin kuuluvat internet,
laajakaista ja mobiilipalvelut. Syyskuussa 2006 avattiin Ylen Elävä arkisto, joka
koostuu Yleisradion radio-, tv- ja valokuva-arkistojen tallenteista
sekä filmiyhtiöiltä ostetuista filmiaineistoista.
Ylen kansalliset ääni- ja kuva-arkistot kuuluvat
erittäin tärkeiden julkisen palvelun tehtävien
joukkoon, ja palvelu onkin otettu kiitoksella vastaan. Ja suosittelen
kaikille kansanedustajille näitten ohjelmien katsomista, ne
ovat todellista suomalaista historiaa ja kulttuuria.
Vuonna 2007 avattu Ylen Areena puolestaan tarjoaa uuden mahdollisuuden
seurata jälkikäteen ohjelmistoja, jotka on lähetetty
radio- tai tv-kanavilla. Ylen Areena on kansainvälisestikin
arvioiden mittava laajakaistajakelua hyödyntävä julkinen
palvelu.
Digi-tv on mahdollistanut uusia Ylen julkiseen palveluun sopivia
erityispalveluita. Tällaisia ovat erityisesti kuulovammaistekstityksen laajentaminen
ja huononäköisille suunnattu äänitekstityspalvelu. Äänitekstityspalvelu
aloitettiin vuonna 2005. Näkövammaiset voivat
kuunnella tekstitystä synteettisenä puheena. Palvelu
toteutettiin yhdessä Näkövammaisten Keskusliiton kanssa.
Erityis- ja vähemmistöryhmien palveluun on vuosina
2005—2006 panostettu aiempaa enemmän. Vuonna 2005
Ylessä laadittiin erityis- ja vähemmistöryhmien
palvelustrategia vuosiksi 2006—2010. Sen tavoitteiden mukaisesti
yhtiössä turvataan perustiedonvälitys
ja kansalaisvalmiuksien kehittyminen ja vahvistetaan erityisryhmien
yhteisöllistä hyväksyttävyyttä ja
osallisuutta. Muun muassa saamenkielistä palvelua on lisätty.
Yle on aloittanut saamenkielisten lastenohjelmien tuottamisen
osana pohjoismaista yhteistyötä. Saamenkielisten
uutisten lähetysaikaongelmaan etsitään
ratkaisua. Eri kieli-, kulttuuri- ja etnisiin ryhmiin kuuluvien
ihmisten samoin kuin aistivammaisten ja toimintaesteisten kokemuksia
Ylen palvelutarjonnan käytöstä ja kehittämistarpeista
on kuultu, ja näitä kokemuksia, tietoja, tullaan
ottamaan huomioon tulevassa ohjelmakehitystyössä.
Arvoisa puhemies! Analogisen tv:n lopetus toteutettiin nyt tarkasteltavan
jakson — koska kertomus koskee vuosia 2005—2006 — jälkeen tänä syksynä eli
1. päivä syyskuuta. Ylen päänäkökulma
digitelevisioon on ollut ja on tulevaisuudessakin, että se
mahdollistaa nykyistä tehokkaamman ja kohdentuvamman julkisen
palvelun. Erilaisten erityisryhmien tarpeet voidaan samalla ottaa
entistä paremmin huomioon. Lisäksi digitalisointi
mahdollistaa voimavarojen suuremman keskittämisen nimenomaan
sisältöjen tuottamiseen. Niihin teknisiin ongelmiin,
joita digi-tv:ssä edelleen esiintyy, puututaan ja haetaan
pikaisesti ratkaisuja yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa.
Luulen, että muutaman vuoden kuluttua vielä ihmetellään
sitä, että joskus analogisiakin ohjelmia on lähetetty.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Eilen lähetekeskustelussa
käytiin ansiokasta keskustelua digilähetysten
viestintämarkkinanäkökulmaan liittyvistä velvollisuuksista
ja erityisesti kaapelifirmojen asemasta siinä. Siinä samassa
yhteydessä kuitenkin tuli erinomainen muistutus Ylen perustehtävistä ja velvoitteista
julkisen palvelun osalta. Kyseisen lain yhteydessä oli
kirjattu koko joukko näistä velvoitteista. Haluaisin
nostaa kaksi niistä tässä yhteydessä ylitse
muiden. Nimittäin Ylen julkisen palvelun velvoitteisiin
on kirjoitettu muun muassa velvoite tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista
kulttuuria ja virikkeellistä viihdettä. Samoin
sinne on kirjattu velvoite tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta.
Molemmat kirjaukset ovat erinomaisia ja paperilla näyttävät
erinomaisilta myös kulttuurikentän kannalta. Valitettavasti
Ylen käytäntö viime vuosina vaan ei ole
tukenut näitä kahta tehtävää.
Nimittäin muun muassa täälläkin
paljon puhuttu elokuvatuki on yksi tällainen avainkohta ollut:
miten Yle on muuttanut suhtautumistaan elokuvien tuotantoon. Lähes
samassa suhteessa kuin valtio on lisännyt tukeansa elokuvatuotantoon,
Yle on sitä vähentänyt. Eli käytännössä suomalaiselle
elokuvalle annettu tuotantotuki on pysynyt plus miinus nollana,
ja osasyynä ovat Ylen leikkaukset ja käytännössä elokuvatuen lakkauttaminen
kokonaan.
Samoin Yle on tietoisesti ulkoistanut draamaa, draamaohjelmia,
sarjoja ja elokuvia pois omasta tuotannostaan. Näillä näkymin
enää koskaan Yle ei tule tekemään
Hovimäki-sarjoja eikä muitakaan laadukkaita, erityisosaamista
osoittavia pitkiä sarjoja tai pitkiä elokuvia
eikä myöskään todennäköisesti
koskaan niitä tule ulkopuolelta tilaamaan, koska yhdelläkään
independent-tuottajalla ei moisiin suorituksiin ole resursseja.
Käytännössä tämä puuttuva
panos kotimaisen kulttuurin tuottamisessa, luomisessa ja kehittämisessä on
näkynyt myös henkilöstön irtisanomisena
tai työsuhteiden lakkauttamisena. Erityisesti draamapuolelta
on kyseistä ammattihenkilökuntaa tietoisesti vähennetty
siinä määrin, että käsittääkseni
tällä hetkellä Ylen palveluksessa ei ole
enää yhtään dramaturgia vaan
kaikki tämän tyyppiset on joko ostopalveluna tai
freelance-puolelta hankittu. Tämä selkeästi
vaikeuttaa myös Ylen oman profiilin kohottamista kotimaisen
kulttuurin arvokkaana areenana.
Vasemmistoliiton edustajat hallintoneuvostossa ovat vaatineet
vakihenkilökunnan aseman selkeyttämistä ja
säilyttämistä paremmin. Tähän valitettavasti
ei ilmeisestikään nykyjohto Ylessä ole
sitoutunut. Näillä näkymin Ylen ostot
ulkopuolelta tulevat lisääntymään.
Sinänsä tietysti on toki hyvä, että Yle
omalta osaltaan tukee erilaisten independent-yhtiöiden
olemassaoloa, mutta ongelma on vaan se, että tähän
asti Yle on laiminlyönyt niin sanotun tilaajavastuun noudattamisen.
Independent-sektori on kovin kirjava. Siellä on koko joukko
tuotantoyhtiöitä, jotka eivät noudata
alkeellisempiakaan työehtoja. Osa meilläkin televisiossa
pyörivästä Ylen ostamasta materiaalista
on sellaista, jonka tuottamiskeinoista voidaan olla vähintäänkin
eri mieltä siitä, noudattavatko ne meidän
lakiamme työehtojen noudattamisen suhteen.
Olen kuullut huhua, että Ylen hallitus, tai edes hallintoneuvosto
toivottavasti, on ottanut rajusti kantaa siihen, että tilaajavastuulaki
nyt, kun se on voimassa, koskee myös Yleä. Toivon,
että myös muun muassa draamatuotantojen osalta
tämä näkyy niin, että Yle siinä tilaajana
vastaa myös siitä, että henkilökuntaa,
jota käytetään näissä ostopalvelutuotannoissa,
kohdellaan lain ja olemassa olevien työehtojen mukaisesti.
Valitettavasti ed. Sasin äsken mainitsema hieno siirtymä sieltä kahden
teknologian ylläpidosta sisältötuotantoon
ei näy Ylen puolella. Nimittäin vielä kahden
vuoden ajan oli ymmärrettävää,
että Yle kamppaili henkilöstömenojen
kanssa ja perusteli irtisanomisia ja henkilöstönvähennyksiä sillä,
että on kallista pitää samanaikaisesti analogista
ja digitaalista lähetystä yllä ja että kun tämä ongelma
ratkeaa, sitten Yle panostaa siihen sisältöön.
No, se näkyy niin, että tällä hetkellä Yle
on ilmoittanut, että edelleenkin vähennetään 50
työntekijää Ylen palveluksesta. Mielestäni tämä on
sangen eriskummallinen kannanotto sisällön parantamiseen
Ylellä.
Itse toivon, arvoisa puhemies, että Yle palaa juurillensa,
palaa siihen arvokkaaseen asemaan, joka Ylellä on ollut
muun muassa suomalaisen audiovisuaalisen kulttuurin ylläpitäjänä,
tuottajana ja jopa luojana eli siis juuri näissä tehtävissä, joita
Ylelle julkisen palvelun velvoitteina on myös annettu.
Valitettavasti vaan, arvoisa puhemies, pelkään,
että mikäli hallintoneuvosto ja hallitus eivät
halua painottaa myös tätä oman tuotannon
merkitystä, niin tämä kakkosvelvoite eli
tämä velvoite tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista
kulttuuria ja virikkeellistä viihdettä jää pelkäksi
sanahelinäksi.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Koska olin kyseisenä aikana
2005—2006 Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana,
niin sopinee, että vastaan muutamaan tässä ed.
Sirnön esittämään väitökseen.
Yleisradio ei ole vähentänyt elokuvatukia. Tavassa
tehtiin muutos. Aiemmin Yleisradio maksoi etupainotteisesti elokuvatukia,
nyt siirryttiin siihen järjestelmään,
että se laitettiin esitysoikeuksiin, joten tämä summa
on pysynyt sinällänsä samana. Tämä järjestelmä on
vain muuttunut.
Sitten kysymys henkilöstöratkaisuista ynnä muista
talon sisällä tapahtuneista toimista. Nämä perustuvat
ja pohjautuvat siihen linjaukseen, jonka hallintoneuvosto teki vuonna
2006 talouden tasapainottamiseksi. Tämän talouden
tasapainottamisen loppupäätelmänä ja
päämääränä on
se, että erittäin vahvasti miinuksella ollut talo
on taloudellisesti tasapainossa vuonna 2008, ja kestävällä tavalla
talo ei voi mennä eteenpäin ilman, että se
saatetaan taloudellisesti tasapainoiseen kuntoon. Nämä ratkaisut
perustuvat täysin tähän Yleisradion hallintoneuvoston
linjaukseen.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lopputuloksen kannalta lienee sama, jos elokuva
joka tapauksessa kärsii siitä, että Yle
on muuttanut tätä tapaansa tukea elokuvaa. Käytännössä se
on näkynyt siinä, että elokuvien synnyttäminen
on vaikeutunut. Mielestäni on sitten aivan turhaa pitää tällaista
velvoitetta, jos käytännössä Yle
omalla toiminnallaan ei todellakaan luo enää suomalaista
kulttuuria, niin kuin Ylelle annetuissa velvoitteissa lukee.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tänä aikana, jota hallintoneuvoston
kertomus koskee, olin hallintoneuvoston jäsen. Tätä henkilöstön
asemaa olisin kommentoinut silloiselle hallintoneuvoston puheenjohtajalle,
että sehän oli aivan tietoinen ratkaisu, halutaanko
tiukasti ja nopeasti tasapainottaa talous vai olisiko sitä väljennetty,
niin kuin meidän esityksemme oli, siten että kaksi
vuotta enemmän aikaa käytetään
talouden tasapainottamiseen, jolloin näiltä irtisanomisilta
olisi säästytty. On todella ikävää,
että eduskunnan alainen laitos lähtee sellaisiin
irtisanomisiin, joita käsitellään ympäri
Suomea eri käräjäoikeuksissa. Osa näistä jutuista
on hävitty ja osa voitettu, ja mielestäni hyvä työnantaja
ei toimi sillä tavalla, että irtisanoo kokeillen
lain rajoja ja maksaa sitten työntekijöille korvauksia.
Eli se oli valitettava äänestyspäätös
hallintoneuvostossa, että tiukasti lähdetään
henkilökuntaa saneeraamaan, ja siitä nämä ongelmat
aiheutuivat.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintielle: Muistan hyvin, kun
vasemmistoliiton hallintoneuvokset esittivät tätä väljennystä eli
aikaa olisi pidennetty, mikä olisi ollut mielestäni
täysin käsittämätön
toimenpide. Siinä ajassa olisi vain kuoppaa kaivettu syvemmäksi.
Me näemme nyt jo sen, mitä tapahtuu muualla. Siinä vaiheessa BBC
oli tehnyt kovia ratkaisuja. Nyt me saimme tällä viikolla
lukea viimeksi, että BBC:ltä lähtee edelleen
tuhansia pois. Jos me olisimme jatkaneet aikaa tekemättä mitään,
niin olisi hirvittävän näköistä jälkeä,
jota jouduttaisiin tällä hetkellä tekemään
talossa. Tämä on täysin selvä asia.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos verrataan Ylen talouden tasapainottamisohjelmaa
muihin mediayhtiöihin, niin täytyy sanoa, että Ylessä kuitenkin
on kyetty tekemään suhteellisen pehmeästi
nämä muutokset, ja muutokset ovat olleet välttämättömiä, koska
eduskunta on omalla lainsäädännöllään muuttanut
myöskin Ylen rahoituksellisia toimintaedellytyksiä.
Ilman irtisanomisia ei olisi selviydytty, vaikka tuo tasapainottamiskausi
olisi jatkunut vuoteen 2010. Täytyy sanoa, että ne
tappiot, joita sinä aikana olisi tehty, olisivat pidemmällä tähtäimellä helposti
voineet johtaa siihen, että henkilöstöleikkaukset
olisivat olleet suurempia.
Mitä tulee Ylen omaan tuotantoon, niin totean vain,
että vuonna 1997 Yle tuotti 9 200 tuntia tv-ohjelmaa,
9 600 tuntia tv-ohjelmaa 1998, 20 000 tuntia tv-ohjelmaa
vuonna 2005 ja 20 700 tuntia tv-ohjelmaa vuonna 2006. Ylen
oman tuotannon, televisiotuotannon, määrä on
olennaisesti lisääntynyt viimeisten vuosien aikana.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän
henkilöstökysymykseen sillä tavalla,
että kyllähän silloin aikanaan, kun tehtiin
tämä talouden tervehdyttämisohjelma,
kaikki hyvin laajassa konsensuksessa sitoutuivat siihen, että Ylen
talous on saatava kerta kaikkiaan tasapainoon vuoteen 2008 mennessä.
Jos tätä ei olisi tehty, niin olisi ollut aika
kamala tulevaisuus julkisen palvelun yhtiöllä,
eduskunnan Yleisradiolla.
Mutta kyllähän näistä henkilöstökysymyksistä me
hallintoneuvostossa olemme käyneet oikeastaan jokaisessa
kokouksessa hyvin vakavaa keskustelua. Olemme aidosti halunneet
kuunnella niitä viestejä, joita henkilökunnalta
tulee, olemme kantaneet huolta näistä pätkätyösuhteista,
olemme kiinnittäneet huomiota naisten ja miesten väliseen
tasa-arvoon, olemme jopa puuttuneet hallintoneuvostona tiettyihin
irtisanomistapauksiin siten, että siellä tapahtui
sitten vähän niin kuin vastaantuloa meidän
toimintamme ansiosta. Eli mielestäni hallintoneuvostona
olemme ottaneet hyvin vakavasti nämä henkilöstökysymykset
ja pyrkineet siihen, että vaikka joudutaan raskaitakin
prosesseja käymään, isoja päätöksiä tekemään,
niin kuitenkin yritettäisiin tehdä ne mahdollisimman
inhimillisesti, mahdollisimman paljon henkilöstöä kuunnellen.
Lukuisia kertoja olemme puhuneet siitä, että pitäisi
näitä sisäisiä uudelleenkoulutusratkaisuja
löytää jnp. Tämä on
tärkeä asia, ja tässä on aika
pitkälle ollut myös konsensusta ilmassa, kun näitä ratkaisuja
olemme tehneet.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Juuri kuten ed. Viitanen sanoi, me olimme
pakkoraossa silloin, kun hallintoneuvosto teki näitä säästöpäätöksiä. Muuten
me olisimme vielä syvemmällä. Toki me jouduimme
muun muassa viime joulukuussa puuttumaan näihin dokumenttitoimittajien
irtisanomisiin. Siinähän talo joutui tulemaan
vastaan, ja ehkä joissain tapauksissa talo olisi voinut
toimia diplomaattisemmin ja paremmin näissä irtisanomisasioissa.
Esimerkiksi olen sen palautteen tuolta Tohlopin suunnasta saanut.
Huoli tamperelaisen televisiotoiminnan säilymisestä on
edelleen siellä olemassa.
Mitä tulee tähän draamatuotantoon,
niin onneksi nyt Kemijärvellä ja Joensuussakin
tuotetaan draamaa televisiolle, ei se ihan kokonaan ole kuollut.
Se on valitettavaa tietysti, että independent-yhtiössä on
monesti vyö vedetty todella tiukalle ja siellä ei
välttämättä pystytä maksamaan
kunnollisia palkkoja esiintyjille, mutta esimerkiksi konserttituotantoa
on. Akun tehtaalla Ylöjärvellä tuotetaan
konsertteja. Ne tulevat tosin Yle Teemalta. Katsojia on vain noin 20 000—30 000,
mutta kyllä tuotetaan uuttakin ohjelmaa.
Kiinnittäisin huomiota siihen, että viihdeohjelmaa
täytyy Yleisradiolla myös olla. Sehän
oli juuri BBC:lle yksi uhka, että Murdoch halusi viihteen
ottaa pois. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Sillä olisivat
tippuneet siellä BBC:llä katsojaluvut. Meillä täytyy
olla myös viihdettä.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämä nyt ei ole ihan näin
yksiselitteinen asia kuin hallintoneuvoston sen aikaiset muut jäsenet
tässä väittävät. Eli
talouden jos tasapainottamista olisi pidennetty kahdelle vuodelle,
olisi ollut täysin mahdollista, että silloin olisi
vältytty irtisanomisilta ja työntekijät
olisivat sitten aikanaan siirtyneet eläkkeelle ilman tällaista
ikäsyrjintää, mitä tässä nyt
on ollut havaittavissa. Samanaikaisesti, kun puhuttiin talouden
tasapainottamisesta, Yleisradio ja hallintoneuvosto päättivät
taas kerran äänestyksen jälkeen lähteä mukaan
tähän musiikkitalohankkeeseen, joka tuossa eduskunnan
edessä nousee. Eli nekin rahat olisin mieluummin käyttänyt
laadukkaaseen ohjelmatuotantoon ja työntekijöiden palkkoihin.
Eli se on ollut kyllä täysin hallintoneuvoston äänestyspäätöksen
jälkeen tekemä valinta.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivottavasti ed. Sasikaan ei ole sitä mieltä,
että määrä on yhtä kuin
laatu, sillä haluaisin kysyä ed. Sasilta, kuinka
monta laadukasta kotimaista draamasarjaa, joka on yli kolmeosainen,
hän on viime vuosina Ylestä nähnyt. Haluaisin,
että hän mainitsisi nimeltä edes yhden.
Aikaisempina vuosina näitä on kuitenkin ollut.
Se, että siirrytään puhuviin päihin
viihteessä, ei mielestäni ole niin virikkeellistä viihdettä tai laadukasta
kotimaista draamaa. Eli osa tästä tuotannosta
valitettavasti sisällöllisesti ei vastaa sitä velvoitetta,
mikä Ylelle on asetettu.
Sitten toinen mielenkiintoinen seikka on, että muun
muassa Ylen jäljelle jääneet henkilöstön tuotantotyöntekijät
tekevät hiki hatussa töitä aika usein
tällä hetkellä vuokratyövoimana
Ylen studioissa, mutta näille independent-yhtiöille.
Onko tämä sitä Ylen järkeistämistä,
että maksetaan olemassa olevasta työvoimasta välirahaa
jollekin independent-yhtiölle?
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Tyytyväisyys Ylen ohjelmiin
on jopa lisääntynyt. Mielestäni se on aika
hyvä osoitus siitä, että laatu on kuitenkin kohtalaisen
hyvä Ylen ohjelmissa.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä äsken
käyty keskustelu osoittaa, että olemme hyvin ison
yhteiskunnallisen asian äärellä, ja varmaan
kaikki voivat yhtyä siihen mielipiteeseen, että julkisen
palvelun yleisradiotoiminta on aivan keskeinen kulmakivi tasa-arvon,
osallisuuden ja moninaisuuden kannalta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Näin on Suomessa ja näin on monessa muussakin
maassa Euroopassa asianlaita.
Kuten täällä hallintoneuvoston puheenjohtaja totesi,
suomalaiset aika laajasti luottavat Yleisradion toimintaan. Erityisesti
uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat saaneet kansalta aika hyvät
arvosanat tuossa katsojatutkimuksessa.
Haluan kiinnittää huomiota myös tähän
kotimaisuusasteeseen. Se on merkittävä Ylen ohjelmistossa.
Esimerkiksi vuonna 2006 koko tv-ohjelmistosta 58 prosenttia oli
kotimaista tuotantoa. Tämä tietenkin tarkoittaa
ei vain kotimaisia ohjelmia, vaan myös töitä sitten
suomalaisille sisällöntuottajille, tehtiinpä sitä työtä Yleisradion sisällä tai
sitten ulkopuolisissa yhtiöissä, joilta Yleisradio
ostaa tätä ohjelmatarjontaa.
Mielestäni Yleisradion on pidettävä hyvää huolta
jatkossakin sukupuolten välisestä tasa-arvosta
toiminnassaan ja maahanmuuttajille suunnatusta ohjelmatarjonnasta.
Nämä kaksi asiaa ovat jo tässä äskeisessäkin
keskustelussa tulleet esille. Katsojana ainakin itse haluan antaa
erityiskiitosta lastenohjelmista, urheiluohjelmista, dokumenttiohjelmista
ja myöskin eurooppalaisista ohjelmista. Siis kyllähän,
jos haluaa katsoa eurooppalaista tuotantoa, niin eipä sitä juuri
näiltä meidän muilta kanaviltamme kyllä löydy.
Meillä on ollut hyvä elokuvatarjonta, eurooppalaisten elokuvien
tarjonta, sekä myöskin näiden erilaisten
sarjojen tarjonta on kohdallaan.
Hallintoneuvoston puheenjohtaja kiinnitti mielestäni
aivan oikeaan asiaan huomiota, kun mainitsi tämän
Elävän arkiston. Jos ei joku kansanedustaja vielä ole
tuossa verkkopalvelussa vieraillut, kyllä kannattaa vierailla.
Siellähän voi todellakin verestää omia
katselu- ja kuuntelukokemuksiaan aivan erinomaisella tavalla, ja
tarjoaapa se muun muassa lapsille aika paljon sellaista ohjelmatarjontaa,
mitä ei mistään muualta oikeastaan enää kykenisi
saamaan haltuunsa. Nyt tämä kaikki on koottu tuonne
Elävän arkiston suojiin.
Arvoisa puhemies! Näiden kehujen jälkeen on tietenkin
selvää, että on muutamia haasteita, joista
haluan tässä mainita. Yksi on tämä hallintoneuvoston
puheenjohtajankin mainitsema mediakentän pirstoutuminen.
Ehkä toivoisin tuohon kertomukseen jatkossa hieman enemmän
sen tyyppistä sisältöä, jossa
hieman arvioitaisiin sitä tulevaisuutta, mihin ollaan menossa
myöskin näiltä osin.
Pidän tärkeänä sitä,
että Yleisradio hyvin korkealle noteeraa tässä omassa
toiminnassaan demokratian ja demokratian merkityksen suomalaisessa
yhteiskunnassa. Sen täytyy olla Yleisradion toiminnan keskeinen
kulmakivi. Toivon, että siinä ohjelmatoiminnassa
erityinen painoarvo annetaan nimenomaan kunnianhimoiselle työlle, asiantuntevalle
ja ammattitaitoiselle työlle.
Mutta olin hieman pettynyt siihen, että tämä kertomus
ei käsitellyt kovinkaan perusteellisesti tekstityskysymyksiä.
Siellä toki todetaan tilastollisesti, mitä on
tehty, mutta mielestäni tämä asia ansaitsisi
hieman pidemmänkin pohdiskelun. Puhun siis nyt tekstityksestä,
joka suunnataan erityisryhmille, kuuroille, heikkokuuloisille, mutta myös
ikääntyville kansalaisille. Nämä henkilöt ovat
siinä missä me kaikki muutkin lupamaksun maksajia.
Heidän tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa suhteessa myös
muihin kansalaisiin. Tässä on kyse myös
osallisuudesta, mukana olemisesta siinä keskustelussa,
jota julkisen palvelun Yleisradiossa käydään.
Tämä tekstityspalvelu on käsittääkseni
kansainvälisesti vertaillen meillä vielä hieman
jäljessä monesta muusta eurooppalaisesta yhtiöstä.
Nyt en tiedä tätä tarkasti, koska esimerkiksi
tuossa kertomuksessa ei mitään vertailutietoja
tältä osin muista eurooppalaisista yhtiöistä ollut
käytettävissä.
Mutta haluan korostaa sitä, että tämä tekstitysasia
ei siis ole pelkästään erityisryhmäkysymys. Meillä on
kasvava joukko ikääntyviä ihmisiä, joiden
on hankala seurata joskus hyvin nopeatahtistakin puheohjelmaa. Se
on fakta, koska puhe saattaa olla hyvin nopeaa, epäselvää,
ja näin ollen tämä palvelu ei siis koske
pelkästään jotakin pientä erityisryhmää,
vaan koko ajan laajenevia kansanryhmiä ikääntymisen
johdosta. Toivoisin kyllä, että vaikka tämä saattaa
tuntua tässä kokonaisuudessa Yleisradion toiminnassa
hyvin pieneltä asialta, niin mielestäni tämä on
erittäin tärkeä osa juuri tämän
osallisuuden kannalta, että myös ne ihmiset, jotka
eivät kykene aina seuraamaan tätä normaalia
ohjelmaa, tv-tuotantoa, voisivat olla osallisina tässä yhteiskunnassa
ja saada tuon tekstityksen, jolloin he pääsisivät
näihin suomenkielisiin ohjelmiinkin kärryille
hieman paremmin kuin nykyisin.
Annika Lapintie /vas:
Herra puhemies! Tässä kertomuksessa eduskunnalle
on selvitetty sitä, miten kansalaiset ovat tyytyväisiä lupamaksuille saamaansa
vastineeseen, ja samalla tavalla tässä on tilastoa
siitä, että suomalaiset tv-lupamaksut ovat eurooppalaista
keskivertoa, eli yritetään kai kertoa, että ne
eivät ole kalleimmasta päästä kuitenkaan.
Siitä huolimatta eilen juuri tuli Viestintäviraston
julkistama tiedote siitä, että 28 000
kotitaloutta on irtisanonut tv-maksun digitalisoinnin vuoksi tai
digitaaliseen televisiolähetykseen siirtymisen takia. Kyllä tämä on
niin suuri luku, että ihmettelen, että esimerkiksi
hallintoneuvoston nykyinen tai aikaisempi puheenjohtaja ei tästä mitään
maininnut. Toki käsittelemme vuosia 2005 ja 2006, mutta
siitä huolimatta tämänkin päivän
tilanteita olisi syytä pohtia ja myös pohtia sitä,
millä tavalla digitalisointi on muuttanut tätä suhtautumista
tv-lupamaksuun. Luulen — tai ainakin itse asiassa puheenvuoroista
voisi päätelläkin niin — että tv-lupamaksu
tai Yleisradion rahoittaminen suoraan valtion budjettirahoituksella
on asia, joka jakaa aika kahtia joka ikisen puolueen, ja varmasti
sekin on merkki siitä, että asiaa olisi syytä hyvin
vakavasti pohtia.
Tällä hetkellähän meillä on
voimassa niin kutsutun Backmanin työryhmän laatima
raportti vuoteen 2010, jossa lähdetään
siitä, että ei siirrytä pois tv-lupamaksuista
vaan sen sijaan sitoudutaan vuosittain korottamaan tv-lupamaksua muistaakseni
3 prosenttia eli inflaatiokorotuksen. Kun sitten tämän
lisäksi tulee kansalaisten reaktio, että 28 000
kotitaloutta irtisanoo tv-lupamaksunsa — ilmeisesti ovat
sitten katsomatta yleensä televisiota — niin kyllä on
outoa, että siitä eivät sen enempää hallintoneuvoston
jäsenet täällä keskustele.
Tv-lupamaksua on puolusteltu sillä, että se
takaa vakaan rahoituksen Yleisradiolle, mutta näinhän
ei ole. Aikaisemminkin osa näistä irtisanomisista,
joita tässä aikaisemmin käsiteltiin, johtui
juuri talouden vaikeutumisesta, tv-lupamaksujen vähentymisestä,
digitalisoinnista ja myös siitä, että MTV3:n
ja Nelosen aikanaan Yleisradiolle maksamat toimilupamaksut poistettiin.
Yleisradio ei kerää mainosmarkkoja eikä eurojakaan,
ja mielestäni se on aivan oikea ratkaisu. Yleisradion ei
pidäkään niitä mainoseuroja
kerätä, mutta sen sijaan kyllä olisi
ihan pohtimisen arvoista, pitäisikö esimerkiksi
juuri MTV3:lle ja Neloselle, jotka näitä mainosrahoja keräävät,
palauttaa tämä toimilupamaksu, jolla sitten on
rahoitettu muuten Yleisradion toimintaa.
Mutta jos mitään tällaista ei haluta
tehdä, niin kuin nyt on näyttänyt viime
vuosina olevan, niin kyllä minusta tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi
ratkaisu niin kansalaisten kannalta kuin yhteiskunnankin kannalta
olisi se, että Yleisradion rahoituksen osalta siirrytään
budjettirahoitukseen. Perustelen tätä sillä,
että kansalaisten näkökulmasta kahden
aikuisen hyvätuloinen perhe, jossa voi olla usea lapsi
ja televisioita viisikin, maksaa aivan saman tv-lupamaksun kuin
se yksinäinen eläkeläinen tai yksin elävä ihminen
tai vähävarainen opiskelija. Ei mielestäni
ole oikein, että maksu kohdistuu täysin tuloista
ja elämänoloista riippumatta saman suuruisena,
ja tällaisissa tilanteissa progressiivisella verotuksella kerätty
raha on huomattavasti oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi.
Aina, kun tämä kysymys Yleisradion budjettirahoituksesta
nousee esille, tulee sananvapauden puolustajia sankoin joukoin kertomaan,
että silloinhan Yleisradio olisi hallituksen radio ja kulkisi
hallituksen talutusnuorassa eikä se enää olisikaan
riippumaton tiedonvälittäjä. Nämä ovat kyllä suoraan
sanottuna — toivottavasti nyt en ylitä sopivaisuuden
rajoja, mutta sanotaan nyt — naurettavia väitteitä.
Tälläkin hetkellä tämä eduskunta
valitsee hallintoneuvoston jäsenet. Maamme hallitus on
se elin, joka päättää lupamaksujen
suuruuden, ja voiko nyt enää enempää olla
sidoksissa valtiovaltaan kuin Yleisradio tälläkin
hetkellä on? Siitä huolimatta meidän
on ihan syytä olla ylpeitä siitä, että meidän
tiedon mediamme, niin Yleisradio kuin muukin tiedonvälitys,
on riippumatonta ja noudattaa pääsääntöisesti
ainakin journalistisia periaatteita. Voimme olla tyytyväisiä siitä, että meidänkin
toimintaamme, eduskunnan ja muun vallankäytön
toimintaa, arvostellaan ja riepotellaan ja sen suhteen ollaan kriittisiä niin Yleisradiossa
kuin muussakin tv:ssä ja mediassa. Sehän on todiste
siitä, että tällainen pelko, että budjettirahoitus
jotenkin olennaisesti muuttaisi tätä tai ylipäätänsä yhtään
mitenkään muuttaisi sitä, on oikeastaan
sitten aikamoinen epäluottamuksen osoitus itse asiassa
eduskunnalle, kansanedustajille, ministereille ja hallitukselle,
jos kuvitellaan, että sitten Yleisradiolta aletaan vaatia
myötäsukaisia ohjelmia, joissa vaan ylistetään
ehkä vähän naapurimaamme malliin johtajaa,
ennen kuin saadaan sitä budjettirahoitusta. En voi ymmärtää näitä ajatuksia.
Toivon, että nyt, kun tämän Backmanin
työryhmän viitoittama tie vihdoinkin onneksi alkaa olla
loppuun kuljettu, avoimesti pohditaan myös sitä mahdollisuutta,
että tv-lupamaksusta siirrytään oikeudenmukaisempaan
ja paremmin nykypäivään sopivaan järjestelmään.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä tästä asiasta
keskustellaan myös muualla maailmassa, onko lupajärjestelmä vai
onko budjettirahoitus. Satuin olemaan sillä viikolla Englannissa,
kun Tony Blair joutui erottamaan oman spin doctorinsa Alastair Campbellin,
ja nimenomaan kysymys oli siitä, säilyttääkö BBC
neutraliteettinsa Irak-uutisoinnissa. Pääministeri
olisi halunnut myönteisempää uutisointia
Irakiin lähdön takia, ja siellä syntyi
kova kriisi tästä asiasta. Monesti on sen jälkeen
todettu BBC:ssä, että oli hyvä asia,
että pysyttiin lupajärjestelmässä,
että jos olisi oltu valtion budjetista riippuvaisia, niin
siinä olisi saattanut olla riippuvuusongelmia myös
tämän ohjelman sisällön suhteen.
Toivoisin, että näin ei olisi, mutta tällaisia
kokemuksia on myös muualla, ei ainoastaan meidän
itäisissä naapurimaissa.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten vasemmistoryhmän puheenjohtaja
varmasti hyvin tietää, niin hallitusohjelmassa
on kirjaus, että parlamentaarinen työryhmä tulee
selvittämään, kuinka edetään vuodesta
2010 eteenpäin, ja tämän työryhmän
tulee viestintäministeri aikoinaan nimittämään.
Ottamatta kantaa siihen, mikä järjestelmä sen jälkeen
on, on tietysti huomioitava sekin, että kolme viimeistä ratkaisua,
jotka Euroopassa ovat tulleet, ovat kaikki jatkaneet lupakäytännöllä, viimeisenä juuri
BBC, joka päätti jatkaa vuoteen 2016 saakka lupakäytännöllä.
Tuntien heidän taloudellisen tilanteensa ehkä sielläkin
on asiaa mietitty, mutta ehkä meidän on viisainta
tässä vaiheessa antaa tälle parlamentaariselle
työryhmälle mahdollisimman hyvä toimintaympäristö ja
mahdollisuus lähteä tekemään
ne ratkaisut, joilla Yleisradiota rahoitetaan vuoden 2010 jälkeen.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä ed. Alatalon repliikissä kävivät
nyt selvästi ilmi ne pelot, eli jos budjettirahoitus olisi,
niin sitten lähdettäisiin siihen, että hallitus
ja pääministeri sitten varmaankin sanelevat, minkälaista
uutisointia olisi. En voi kyllä ymmärtää tätä,
millä tavalla tilanne voi muuttua siitä, kun eduskunta
kirjoittaa lain, eduskunta nimittää hallintoneuvoston,
maamme hallitus, joka nauttii edelleenkin eduskunnan luottamusta, määrää lupamaksun
suuruuden. Aivan samalla tavalla ed. Alatalon ajatusta jatkaakseni,
jos Yleisradio nyt tekisi ikäviä ohjelmia hallituksesta
vaikkapa sairaanhoitajien palkkalupauksen osalta, niin viestintäministeri
sitten esittelisi, että lupamaksuja rajusti alennetaan.
Jos tämä järjestelmä toimisi
näin, niin totta kai budjettirahoituksella tai lupamaksurahoituksella,
jonka päättää hallitus, ei ole
tässä suhteessa mitään eroa.
Sen sijaan kansalaisen näkökulmasta, tästä oikeudenmukaisuusnäkökulmasta,
on todella iso ero.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olisin kyllä omassa puheenvuorossani
ihan samoja seikkoja korostanut kuin ed. Lintilä täällä aiemmin.
Tällaisessa tilanteessa, kun me tiedämme, että tähän
on tulossa parlamentaarinen työryhmä valmistelemaan tätä uudistusta,
minä toivoisin, että se voitaisiin tehdä rauhassa,
annettaisiin sille rauha ja etsittäisiin mahdollisimman
suurta konsensusta siitä, mikä on tämä oikea
malli sitten tulevaisuudessa.
En minäkään tässä puheenvuorossa
halua sen enempää ottaa kantaa siihen, mikä se
malli sitten tulevaisuudessa on. Mutta kyllä minun täytyy
sanoa, että ei se ihan näin yksinkertaista olisi,
ed. Lapintie, jos se olisi budjettirahoitteinen, ja mitä sitten,
jos sitä rahaa olisi vähän vähemmän — sieltäpä sitten
napsastaisiin pikkuisen pois ja ajateltaisiin, että kavennetaan
nyt vähän sitä julkisen palvelun radiota
jnp. Kyllä minä vähän vierastan
sitäkin ajatusta toisaalta, että me olisimme aina
sen budjettivuoden armoilla tässä. Olisi ehkä hyvä kuitenkin
miettiä, että joka tapauksessa, oli se ratkaisu
mikä hyvänsä, Ylen tulevaisuus julkisen
palvelun tehtävän toteuttajana olisi kerta kaikkiaan
turvattu. Minun mielestäni Yleisradio ei kuitenkaan mikään
valtion virasto ole.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Halusin vain tällä esimerkillä Englannista
tuoda esille, että siitä on keskusteltu vakavasti
siellä ja tosiaan on päädytty siihen,
että lupamaksuilla jatketaan. Tietysti, jos se budjettiraha,
mikä on Yleisradiolle osoitettu, olisi jollain tavalla
sidottu, että se olisi tietty summa ja se ei muutu siitä ja
se noudattaa indeksiä, niin silloin tietysti voisi ajatella
näin, että silloin ei hallituksella ole mitään
mahdollisuutta siihen päästä puuttumaan.
Mutta nyt jatketaan vuoteen 2010 näin ja annetaan työryhmän
esittää oma esityksensä siitä ja
sitten mennään sen mukaisesti.
Kreikassa muistaakseni asia on toteutettu niin, että tämä lupamaksu
oli sähkölaskun yhteydessä. Sehän
voi olla veronluonteinen maksu mutta ei välttämättä nykyinen
lupamaksu.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Minä myös puuttuisin tähän
Yleisradion lupamaksuun. Kyllä se on veronluonteinen maksu
kansalaisille. Ei ilman sitä maksua selviä, ja
eduskunnan valvomalle laitokselle se maksu peritään.
Se, joutuuko se kansalainen sitten maksamaan budjetin kautta vai
periikö sitten Yle sitä maksua, on nyt ihan yks
sama. Ihminen kokee, että se on kumminkin maksettava.
Muistuttaisin myös, kun sanotaan, että Yle
on riippumaton: miten se on riippumaton eduskunnasta? Eduskunta
ja poliittiset puolueet, jotka täällä ovat,
nimeävät johtajat Yleen, valitsevat hallintoneuvostot,
ja täältä eduskunnasta vahditaan vielä,
joten täysinhän se on tämän
poliittisen valvonnan alla, siinähän ei ole enää mitään.
Sillä tavalla kuin ed. Sasi, hallintoneuvoston puheenjohtaja,
täällä totesi, että Yle on kumminkin
koko kansan televisio ja radio, niin siinä mielessä kyllä näkisin,
että kustannukset voisi ihan budjetistakin suoraan Ylelle
antaa, varsinkin kun nyt tässä digiuudistuksessa
26 000 lupaa jätettiin maksamatta. Kysyisinkin
nyt, keitä nämä ovat olleet, jotka nyt
jättivät maksamatta. Ovatko ne nyt näitä pienituloisia
ihmisiä, joilla ei ole ollut rahaa maksaa, onko tätä tutkittu?
Luvattiin, että se toimeentulotukeen tulee työttömille,
jotka sen varassa elävät, että pystyisivät
hekin katsomaan televisiota ja kuuntelemaan radiota. Ei täällä nyt ole
paikalla Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajakaan, että voisi
kysyä, onko tätä nyt ruvettu tutkimaan.
Sitten vielä tässä sisällytetään
tähän lupamaksuun muun muassa digitalisoinnin
maksut. Nehän joutuvat nyt kansalaiset maksamaan Yleisradion
lupamaksun yhteydessä, 5 prosentista puhuttiin, lupamaksuun
laitettiin lisää, eli tässä nyt on
muutakin maksua kuin pelkkää ohjelmantekomaksua,
tällaisiakin sinne tulee. Muun muassa olin kesällä näkevinäni
ja kuulevinani, että ministeri Lindén väläytti
sellaista, että voisi budjetista suoraan Ylen kustannukset
korvata. Hän nyt on kumminkin vastuuministeri, ja tällaisiakin ajatuksia
on muillakin kuin ihan minulla ja ed. Lapintiellä.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Pidän tässä puheenvuoron
uutena hallintoneuvoston jäsenenä. Yleisradio
on joutunut käymään ankaran saneerauksen,
ja se tavallaan jatkuu myös edelleen. Päätökset
on todella tehty edellisen hallintoneuvoston aikana.
Valitettavasti näiden irtisanomisten toteuttaminen
on herättänyt Ylen henkilökunnan parissa tuntemuksen
ikärasismista, joka on kohdistunut erityisesti naisiin.
Ja henkilökunnan viesti on ollut hallintoneuvoston jäsenille
se, että pitkän linjan osaamista ei ole arvostettu
vaan työkokemus on koettu rasitteena, kun taas uusien teknologioiden
hallinta on ollut se suuri etu työpaikan säilyttämisessä.
Esimiehen kerrotaan sanoneen henkilökunnalle, kuinka,
lainausmerkeissä, vanhoista akoista halutaan päästä eroon.
Kun olen ottanut tämän asian esille johtajiston
kanssa, niin syrjintä on kielletty. Toivon, ja olen jo
kerran aikaisemmin esittänyt, että Ylessä ryhdytään
toimiin, jotta työntekijöitä ei erotella
iän tai sukupuolen mukaan, ja sellaisena ratkaisuna näen
tasa-arvotutkimuksen tekemisen Yleisradiossa.
Tällainen tasa-arvotutkimus tutkijoiden toimesta nostaisi
esille piileviä ongelmia ja myös sitä syrjintää,
joka ehkä normaalissa arjessa ei edes kaikille avaudu syrjintänä.
Tätä kautta olisi sitten ne eväät
rakentaa parempaa työyhteisöä, joka tuottaa
niitä meille tärkeitä, laadukkaita palveluita
Yleisradiossa.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Todellakin, me tarvitsemme julkisen palvelun
televisio- ja radiotoimintaa. Vaikka kaupallisilta kanavilta on
poistettu nuo toimilupamaksut, niin säästetty
raha ei kyllä näy ohjelmasisällöissä,
valitettavasti. Ohjelmat ovat trivialisoituneet ja tyhmentyneet.
Samoin kaupalliset radiot eivät kautta linjan ole pystyneet
toimimaan sivistävinä ja asiapitoisina radiokanavina.
Näyttää siltä, että Yleisradion
on tehtävä kaikki se, mitä muut jättävät
tekemättä.
Huoli tamperelaisen televisiotoiminnan säilymisestä vahvalla
tasolla ja TV2:n asemasta on todella suuri varsinkin henkilökunnan
keskuudessa. Siellä on eletty epävarmuuden ja
pelon tunnelmissa ja päätöksenteon Helsinki-keskeisyys on
vienyt uskoa tulevaisuuteen. Tietääkseni toimintojen
keskittäminen Helsinkiin ei ole tuottanut kuviteltuja säästöjä vaan
ymmärtääkseni päinvastoin.
Resurssit tehdä ohjelmia Pääkaupunkiseudun ulkopuolella
ovat aivan liian vähäiset. Olen tähän
asiaan kiinnittänyt huomiota useaankin otteeseen hallintoneuvostossa.
Toki alueuutiset näkyvät nyt hienosti myös
valtakunnan verkossa ja niitä tehdään
hyvin, mutta dokumentti- ja fiktiopuolella onkin sitten heikompaa.
Esimerkiksi viihdeohjelmien liikkumavara on liian pieni, konserttitaltiointeja
tehdään lähinnä vain Helsingissä ja
Tampereella, joitakin rockfestivaaleja lukuun ottamatta.
Taltioinnit kesätapahtumista ovat varsin vähäisiä tänä päivänä.
Ylen viime kesän Kiuruveden vierailu oli ilahduttava poikkeus.
Sieltä yhdeltä paikkakunnalta, yhdestä festivaalista,
saatiin kahdeksan tuntia hyvää viihdeohjelmaa,
juuri sitä ruisleipää, mitä normaalit
suomalaiset kuluttajat haluavat katsoa, tavalliset maanviljelijät ja
työmiehet. Ei mitään eliittiohjelmaa
Helsingin kriitikoille, vaan sitä tavallista ohjelmaa,
mitä ihmiset myös haluavat nähdä.
Missä ovat Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Joutsan joutopäivät, Kangasniemen
musiikkifestivaali, Imatra Big Band?
Äskettäin minulle soitettiin Rovaniemeltä,
tulisiko Yleisradio kuvaamaan Jutajaisia sinne. Ei ole varaa lähteä,
koska matkapäiviä on niin monta siinä,
eli Yleisradio on joutunut vetämään tässä kyllä vyön
tiukalle. Draamasarjaohjelmia, joissa tavalliset ihmiset ovat pääosissa,
tehdään joko Helsingissä tai Tampereella.
Onneksi nyt Kemijärvellä tehdään
yhtä sarjaa ja sitten myös Joensuussa Markku Pölönen
tekee yhtä draamasarjaa. Mutta kaiken kaikkiaan mahdollisuudet ovat
vähentyneet tehdä ohjelmia eri puolilla maata.
Olen huolissani siitä, miten Suomi, maaseutu ja maakunnat
näkyvät enää Ylen ohjelmissa. Senhän
me tiedämme, että kaupallisissa ohjelmissa täällä kolmosella
ja nelosella ne eivät näy enää ollenkaan,
on vain näitä helsinkiläisiä formaattiohjelmia,
joista maksetaan isot rahat tuonne ulkomaille, ja ne ovat näitä big
brotheria ja muuta höpön höpöä.
Alueellinen toiminta tosiaankin on painottunut uutistuotantoon
ja lähetysvirta radioon. Kiitos Yleisradiolle siitä,
että se selviytyi uutishankinnasta ilman STT:tä,
mutta toisaalta minä pidän kyllä tätä lähetystoiminnan
siirtämistä Helsinkiin myös turvallisuusuhkana.
Sehän nähtiin tässä ukkosten
aikaan, että kun ukkonen tuli ja salamat tulivat, niin
yhtäkkiä koko Yleisradion lähetykset
loppuivat. Jos olisi Tampereella ollut lähetystoimintaa
myös, niin ei olisi tällaista päässyt
tapahtumaan. Siellä olisi ollut varalähetin, joka
olisi hyvässä säässä voinut
lähettää Yleisradion ohjelmia.
Hallintoneuvosto tosiaan teki päätöksen
säästötoimenpiteistä viime kaudella,
senhän me tiedämme. Me olimme kuoren ja puun välissä ja näin
tavallaan hyväksyimme sen, että Yleisradio vähentää tällä aikataululla
henkilökuntaansa. Mutta sen voin sanoa, että näitä työntekijöiden irtisanomisia
ja ennenaikaiselle eläkkeelle eli työttömyysputkeen
tuuppaamisia ei ehkä hoidettu kaikkein parhaimmalla tavalla,
ei kovin diplomaattisesti. Mehän jouduimme muun muassa
ennen viime joulua puuttumaan hallintoneuvostona siihen, että hyviä dokumenttitoimittajia
ihan ilman mitään syytä irtisanottiin,
ja sitten Yleisradio perui jonkun verran näitä irtisanomisia.
Toivoisin ylipäänsä laajaa keskustelua
Yleisradion alueellisesta tehtävästä ja
Yleisradion johtamiskulttuurista nimenomaan tietäen kyllä sen ja
tiedostaen, että tämä talouden tasapainotus
on tehtävä. Ohjelmia tilataan ulkopuolelta niin
sanotuilta independent-yhtiöiltä, nämä joutuvat
tekemään ohjelmia nälkävyötä kiristäen,
sen me tiedämme. Siellähän käytetään
paljon esimerkiksi videoalan opiskelijoita ja tämmöistä puoli-ilmaista
henkilökuntaa, soittajatkin pääsevät Yleisradioon,
kun ilmaiseksi menevät sinne soittamaan näitten
yhtiöitten kautta. Tiedossahan on myös sekin,
että jos joku artisti haluaa esimerkiksi konsertin Yleisradioon,
niin se pitää itse maksaa pääsylipputuloilla
ja maksaa myös kaikki kulut, ja sitten sen Yleisradio pystyy
lähettämään. Tähän
on tultu. Mainos-TV:n ja Nelosen osalta tilanne on vielä huonompi.
Mutta olen antanut itselleni kertoa, ja varmasti hallintoneuvoston
puheenjohtaja voi sen vahvistaa, että johtaja Jungner kai
lupasi, että tuo independenteiltä tilattava ohjelmamäärä olisi
noin 20 prosenttia tulevaisuudessa. Se ei olisi isompi, niin että kuitenkin
Yleisradiolla säilyy myös omaa tuotantoa.
Mitä tulee digisiirtymään, en halua
lähteä siihen populistien joukkoon, joka valittaa,
että sitä ei olisi pitänyt tehdä.
Suomi oli pakkotilanteessa tässäkin. Meidän
on pakko siihen siirtyä, mutta totta kai olen huolestunut
siitä, että 26 000 ihmistä ei
ole uusinut tv-lupaansa. Meidän suomalaisten kannattaa
nyt tehdä itsellemme selväksi, haluammeko, että meillä on
sivistävä, neutraali, tasavertainen, informoiva
ja myös hyvää viihdettä ja urheilua
tarjoava julkisen palvelun tv ja radio. Se tahtotila täytyy
meillä olla, ja silloin meidän pitää olla
valmiita myös maksamaan siitä.
Kun tuosta Englannista äsken puhuttiin, otin esimerkin
siitä, millaista kriisiä siellä käytiin
esimerkiksi uutisten neutraalisuuden osalta. Siellähän
myös ITV-mediamoguli Murdoch on yrittänyt kaikin
keinoin käyttää sitä argumenttia,
että BBC:ltä riisutaan kaikki viihdeohjelmat pois.
Sehän tarkoittaisi sitä, että suuri kansa,
niin sanottu hiljainen enemmistö, siirtyisi ITV:lle ja
muille kaupallisille kanaville ja BBC:lle jäisivät
pelkät uutisohjelmat ja tiedottaminen. Silloin se olisi katastrofi
BBC:n kannalta. Tämän haluan aina sanoa vasta-argumenttina,
kun puhutaan siitä, että ei tarvita niin sanottua
perusviihdettä. Se perusviihde pitää olla
teaserina, houkuttimena, myös siellä yleisen palvelun
kanavalla, julkisen palvelun kanavalla.
Tosiaankin lupamaksuasiassa mennään vuoteen
2010 saakka, että se on voimassa, ja toivottavasti työryhmältä tulee
hyviä ehdotuksia siitä, miten jatketaan eteenpäin.
Itse kallistuisin mieluummin kuitenkin tällaisen veroluonteisen
maksun kannalle kuin sille kannalle, että se olisi budjettirahaa,
ellei se sitten ole sidottu jotenkin lailla niin, että se
on kiinteä ja se indeksillä nousee, jolloin siihen
ei voida puuttua. Se on lukittu raha.
Lopuksi täytyy antaa Yleisradiolle kiitosta siitä,
että arkistoja ainakin on hyödynnetty. Nythän niistä osa
tulee maksullisiksi. Yle Teema, Yle Elävä arkisto,
Yle Areena ovat hyviä näkötorvia menneisyyteen,
ja ne voivat tuoda Ylelle myös uusia nuoria katsojia ja
kuuntelijoita.
Ja mitä tulee sitten ed. Lapintien ehdotukseen siitä,
että nämä toimilupamaksut pitäisi
jopa palauttaa kaupalliselle sektorille, en ole nyt ihan tätä mieltä,
mutta sen verran tänään oli pakko kyllä todeta,
kun kaupallisten tv-yhtiöitten liitot ja muut olivat vaatimassa
sitä, että Viestintävirastollekaan he
eivät ole halukkaita maksamaan tätä valvontamaksua,
että kyllä ahneus on aika huipussaan. Kun nyt
toimilupamaksut on kuitenkin lopetettu, niin kyllähän
niitten alan toimijoiden täytyy olla samalla tavalla kuin
missä tahansa, merenkulussa tai postissa tai muualla, valmiita
maksamaan se valvonta, että kilpailu on rehellistä.
Eihän Viestintävirastolla olisi tehtävää,
jos ei siellä olisi rikottu esimerkiksi kaupallisten radioiden
sektorilla tervettä kilpailua. Tässä mielessä,
vaikka ymmärrän kyllä, että kaupalliset yhtiöt
haluavat aina selviytyä mahdollisimman vähillä maksuilla,
niin se nyt vähintään täytyy maksaa,
vaikka toimilupamaksua ei palautettaisikaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kaikki tiedämme, mitä on
digi, digi, digi, digi, digi, digi. Sulevi Peltola ja monet muut
ovat pitäneet tästä huolen. Mutta kuka
tietää, mitä on dikdik?
Puhemies! Tämä keskustelu on ollut aivan hyvää ja
erinomaista. Täällä oli myös
ministeri Lindén aika kauan paikalla. Hänellä on
kuitenkin tietty yhteys tähän teema-alueeseen
eli Yleen. Digitalisointi on maksanut Ylelle kuuden vuoden aikana
90 miljoonaa euroa. Se on tullut suoraan Ylen budjetista. Sillä on
ollut oma vaikutuksensa. Digitalisoinnilla on tietysti selkeät
positiiviset vaikutuksensa. Tämä uusi tarjonta,
mihin tällä on hyvin viitattu, esimerkiksi Yle
Areena, on siitä esimerkki. Yle Areena on muuten kuin golf,
siihen voi jäädä koukkuun, uskon niihin verraten,
jotka ovat golf-nurmipeliin jääneet koukkuun.
Mutta toisaalta on aivan selkeä syy kantaa huolta siitä 26 000:sta,
joka on Ylen tv-luvan maksaneiden määrän
vähenemä viime vuoteen verraten; siihen on syytä kiinnittää huomiota.
Tosin lopullinen luku tulee varmasti vasta keväällä 2008,
ja onhan siellä se helmikuu vielä, jolloinka tämä digitalisointivaikutus
ulottuu kaapelitalouksiin. Vähennys voi olla tietysti ensi
vuonna suurempi, mutta toivon mukaan ei ylitä prosenttia
tähän saakka maksetuista Yleisradion tv-lupamaksuista.
Mutta vielä itse tähän asiaan ja
keskusteluun, mitä olemme käyneet: budjettirahoitus
vaiko ei. Itse kyllä kuulun niihin, jotka mieluummin näkevät
edelleen tulevaisuudessa nimenomaan tv-lupamaksun, lupaperusteisen
maksatuksen tai laskutuksen mahdollisuudesta seurata tv-ohjelmia. Siitähän
pitää tietysti pitää kiinni
vastaisuudessakin, että katsoopa tietokoneen näyttöpäätteeltä taikka
mobiili-tv:nä, miten tahansa, niin joka tapauksessa se
edellyttää tv-lupaa. Tietysti tässä tapauksessa
sitten seuranta ja tv-luvan tarkistus ja sen tarkastelu, onko taloudessa
tv-lupa maksettu, on selkeästi vaikeampaa kuin tähän
saakka.
Täällä on kiinnitetty hyvin huomiota
myös niihin puutteisiin, joita meillä vielä on
tässä julkisen palvelun Yleisradiossa, ja yksi
vaatimus on esimerkiksi tekstityksen parantaminen, tekstityskoon
kasvattaminen ensinnäkin, toisaalta se, että myös
suomenkieliset, äidinkieliset, lähetykset tekstitettäisiin.
Näinhän tapahtuu monissa maissa, muun muassa Ranskassa
sekä Ruotsissa. Vaikka meidän maahanmuuttajaväestömme
ei olekaan niin suuri kuin mainituissa maissa, niin, aivan oikein,
näön heikentyminen iän mukana ja muut
sen kaltaiset syyt tukevat tekstitystä. Kuurot tarvitsevat
viittomat, ja niitä mielestäni ei ole kylliksi
Yle lähettänyt.
Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja ed. Sasi käytti
mielestäni erittäin hyvän puheenvuoron,
kun hän alussa luonnehti Yleisradion julkisen palvelun
velvoitteiden täyttämistä. Ne on mielestäni
täytetty hyvin. Meillä on erinomaisen tärkeä toimija
Yleisradio, ja todella toivon, että hallintoneuvosto, johonka
nyt itsellänikin on kunnia kuulua, tulee tehtävänsä täyttämään.
Mutta ehkä eduskunnassa pitäisi pystyä keskustelemaan
enemmän monista asioista. Muun muassa Musiikkitalo-kysymys
on sen kaltainen, että se olisi ehkä kaivannut
enemmän yleistä keskustelua. Siinä kuitenkin
on astuttu alueelle, jolla Yleisradion toiminta ulottuu ehkä ylitse
sen, mitä julkisen palvelun velvoite pitää sisällään.
Joka tapauksessa tietysti nämä toimintakertomukset
ovat eräs seurannan tapa, mutta on ehkä hyvä miettiä vastaisuudessa
vaikkapa ajankohtaiskeskustelun mahdollisuutta.
Kuitenkaan, arvoisa puhemies, ei ole syytä nyt jatkaa
pitempään. Lopuksi totean tästä dikdikistä,
että se on pieni eteläafrikkalainen antilooppilaji.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kollegat! Vähemmän puhuttu
aihe on tietysti tässä vaiheessa se — kuinka
paljon näitä digibokseja nyt on sitten, kun ainakin
26 000 vai 28 000 on nyt jätetty tv-lupia
lunastamatta — että meidän suurpiirteinen
pääministerimme sähkönkulutuksesta
lohkaisi, ettei se nyt niin määrää,
paljonko se maksaa. Nyt on tullut tieto, että digiboksi
kuluttaa aika paljon sähköä, ja sitten
kun laskette kaikkiin kotitalouksiin jo pelkästään
nämä digiboksit, niin jos pääministeri
suurpiirteisyydessään haukkuu Suomen kansaa siitä,
että on tullut ostettua liikaa digibokseja, ja unohtaa
sen, että suurteollisuus kuluttaa sähköstä oliko
se nyt 80 prosenttia vai mitä, niin tämä on
tämmöistä digikeskustelua ollut ja tämä asia
jää useasti huomaamatta, että siinä on
yksi vehje välissä. Tietysti joillakin saattaa
olla jo semmoisia televisioita, joissa se boksi on sisäänrakennettu,
mutta se televisiokin vie sitten vähän enemmän
sähköä, jos on sisällä se
systeemi.
Mutta mikä tässä digijutussa on ilkein
asia, kun se oli tehtävä ilmeisesti — aikoinaan
puhuttiin siitä, että saadaan vuorovaikutteinen
ja kaikelle kansalle opetustehtävissä ja muuten
sopiva laite sinne olohuoneeseen — niin se tietysti on tämä,
mistä minä viimeksi puhuin: Jos Tielaitoskin laitetaan
yksityiseksi, niin tässä otetaan kanavat haltuun,
niin kuin aikoinaan sotapropagandassa oli tärkein juttu.
Eli tämä nyt mahdollisti sen, että kun
kanavat ovat hallussa, silloin voidaan rahastaa loputtomiin. Suomellahan
ei ilmeisesti ole sitten mitään muuta mahdollisuutta,
tietysti Yle.
Tässä mainittiin, että kehun Yleä.
Kyllä kuitenkin Yle on puoliaan jotenkin pitänyt.
Sen takia en kannata tätä budjettirahoitusta,
että saataisiin kansakin jotenkin sitoutumaan siihen, että he ovat
osallisina tässä koko meidän systeemissä niin,
että siinä, mitä tulee Ykköseltä ja
Kakkoselta ja myös toivottavasti jatkossa Tampereelta,
on jotain semmoista, mitä todella tarvitaan ja halutaan,
että ei ole pelkästään ulkomaiset
formaatit ja niille formaateille rakennettu systeemi ja muut vastaavat,
jotka halvalla saadaan sitten näille muille kanaville,
maksullisille kanaville, "paremmille kanaville".
Sekin on järkyttävää ...
Yle voisi hyvin vastata tähän, kun se on parempi
tv-kanava. Minä olen jo aikoinaan vhs:nä nähnyt
90 prosenttia niistä elokuvista, jotka nyt tulevat kalliina
dvd:nä, ja sitten ne näytetään
vielä tältä "paremmalta kanavalta" uudestaan.
Jokainen vähän yksinkertaisempikin voi ajatella,
kuinka paljon loppujen lopuksi elokuvia on tehty maailmassa ja kuinka paljon
niitä voidaan vuodessa tehdä Amerikassa. Aika äkkiä ne
katsoo näiltä maksullisilta "paremmilta" kanavilta
loppuun, nämä tietyt ohjelmat, ja sarjafilmeissä on
aika vähän loppujen lopuksi hyviä ohjelmia,
mikä on kyllä hämmästyttävää. Siinä Subtv
ja MTV3 ovat yllättäneet, että sieltä on
tullut yllättävän hyviäkin sarjafilmejä.
Siitä taas kiitos näille tosi-tv- ja kaikille
muille sarjoille, joista eräs ystäväni
sanoi, huomasi saman asian kuin minäkin, että on
hyvä, kun sitä roskaa tulee niin paljon. Silloin
ainakin tästä tarjonnasta osan automaattisesti
voi työntää syrjään eikä tule
huonoa omaatuntoa siitä, kun ei ehdi katsoa kaikkea, kun
on niin todella huonoa ohjelmaa muilla kanavilla. Tämä olisi
pitkä juttu sinällään, mutta
se siitä vuorovaikutteisuudesta.
Enemmänkin tulee mieleen, arvoisa puhemies, tämmöinen
Uljas uusi maailma tai oikeammin Truffaut’n elokuva Fahrenheit
451, jossa sitten on kehitetty tämmöinen seinällä oleva
skriini ja pilleriä otetaan ja viinaa, tai ei viinaa tarvita enää,
kun on niin hyvä soman tyyppinen pilleri, se on tosin siinä Uljaassa
uudessa maailmassa. Mutta idea on se, että kaikki tulee
sieltä television kautta. Ja nyt kun justiin meille tuli
nämä valitettavat uutiset, että Suomessa
viinanjuonti on lisääntynyt taas enemmän
kuin koskaan, niin yllättävän äkkiä on
tapahtunut se, että jotkut hallitsevat kanavia ja sitten
skriinit isonevat ja viinaa vedetään
enemmän ja pillereitäkin saa Kelan suosiollisella
avustuksella aika mukavasti tuolta kaupoista. Monet aina puhuvat,
että jos ja kun ja näin. Minä olen sitä mieltä ollut
jo kauan aikaa — kun minä en ollut täällä eduskunnassa, niin
ehdin vähän aikaa seurata, mitä maailmalla tapahtuu,
tuossa muutaman vuoden ajan — että tämä kaikki
on jo tapahtunut.
Nyt on meidän Ylen ja suomalaisen demokratian velvollisuus
ja Suomen yleisesti yleissivistyneenä maana, eurooppalaisten
kansakuntien joukossa harvinaisenkin kärjessä olevana,
että pitäisi jotenkin osoittaa tällä viihteen
ja ajankäytön ja itsensä kehittämisen
alueella tv:n ja radion suhteen se jonkunlainen malli. Minä toivon,
että nyt tämä uusi toimikunta, mikä tässä nyt
on, todella saisi aikaan jonkun semmoisen ratkaisun tai innovaation — itsekin
kuulun tulevaisuusvaliokuntaan — joka tosiaan siis auttaisi
tästä kierteestä ulos. Toki kaikessa
huonossa ja kehnossa ja muussa, mikä tulee näiltä maksullisilta
kanavilta ...
Sen verran sanon kyllä, kun täällä on
muutamia median edustajiakin paikalla, että esimerkiksi
Ilta-Sanomilla on aina tapana sanoa, että tämä juttu
tulee ilmaiselta kanavalta ja sitten muu tulee maksullisilta. Mikä hemputin
ilmainen kanava on ollut Ykkönen tai Kakkonen tai Kolmonen,
jos lupamaksu maksetaan? Eihän se ole ilmainen kanava.
Aikoinaan tulivat taas meidän Suomen kansan kanaville
eräät. Ensin ne maksoivat vähäsen enemmän
siitä ja sitten lopulta eivät mitään,
ja nyt ne sitten ottavat siitä rahaa, että sinne
pääsee jollain muovikortilla katsomaan, että ei
ole mitään saatu. Ei kannata huonoa omaatuntoa
kantaa siitä, jos sattuu näkemään
joskus jotain parempaakin ohjelmaa tässä lapsellisessa
viihdemielessä näiltä Ylen tai meidän
hallinnoimilta kanavilta, että se olisi muka ilmaista.
Kyllä siitä on oma veronsa maksettu, vaikka se
nyt ei veron nimellä menisikään.
Vielä lopetan siihen, että toivotaan, että Tampere
ja dokumentti ja kaikki muu vastaava säilyisi maailmankartalla.
Luulisi ainakin tämmöisen jutun suhteen, kun satelliitit
ja tv:t ja muut säteet tuolla menevät, tämmöisen
hajasijoituksen olevan luonnollista. Se nyt ei niin kauheita vaadi ajatella,
jos toiset tuolla vähän matkan päässä työskentelevät
ja lähettävät sitten niillä hyvillä vehkeillä.
Kun ed. Alatalokin mainitsi balttilaisen Perkunaksen perkeleellisen
menon tuossa, siis ukkosenjumalan, niin on hyvä olla tämmöinen
varajuttu olemassa ja ihan vielä niin kuin Pirkanmaankin
kohdalla.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Yleisradion julkisen palvelun tehtäväkuva
on erittäin laaja ja merkittävä, ja siitä meidän
on kaiketi hyvä pitää kiinni tulevina
vuosinakin. Julkisen palvelun mediayhtiö sekä siellä korostettu kotimaisuus
on erittäin tärkeää. Kaikille
on tarjottava jotakin, ja yhdyn edellä olevien edustajien
näkemyksiin erilaisten ohjelmien tarjonnan parantumisesta.
Sitä todellakin on tapahtunut. Ylellä on tärkeä merkitys
suomalaisen sivistyksen parantamisessa, ja näen, että juuri
tässä merkityksessä Ylen pitääkin
jatkaa toimintaansa.
Kannan huolta kuitenkin siitä, että kun Yleisradion
hallintoneuvoston kertomuksessa on kuvattu Ylen julkisen palvelun
tehtävien tärkeyttä suomalaisille vuonna
2006 ja yksi tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä olevista
asioista ovat erityisryhmien palvelut, kuten viittomakieliset ohjelmat
ja ohjelmatekstitykset, niin tällä hetkellä tekstitystä on
vain 20 prosentissa kaikista lähetyksistä, joita
Yle tuottaa ja tarjoaa. Viittomakielistä ohjelmaa on vain
5 minuuttia per päivä, joten tämä ei
missään nimessä voi olla tasavertaista
ja tasa-arvoista. Toivon, että tulevina vuosina tähän
asiaan voidaan kiinnittää varsin paljon huomiota.
Vielä kertaalleen: Ed. Alatalo on puhunut alueellisesta
toiminnasta ja sen tärkeydestä. Haluan itsekin
korostaa sitä. Kotimaisen tuotannon tulevaisuus ei voi
olla yksistään Helsinki-keskeistä tai
Tampere-keskeistä, niin kuin täällä on
puhuttu, vaan kyllä näkyvyyttä täytyy
hakea laajalti maakunnista ja alueellista toimintaa virittää edelleen.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on ollut erittäin
rakentavaa, ja siinä Yleisradio on saanut varsin paljon
kiitosta, ja aiheesta.
Mitä tulee digisiirtymään, niin 1.9.
siirryttiin maanpäällisessä verkossa
digitaaliseen televisioon. Täytyy sanoa, että siirtyminen
on toiminut varsin hyvin, vaikka tiettyä hermostuneisuutta ennen
sitä jossakin on esiintynyt. Lopullinen siirtyminen
tapahtuu maaliskuun alussa ensi vuonna.
On totta, että runsas 20 000 kotitaloutta
on irtisanonut televisioluvan digi-tv-siirtymän vuoksi,
mutta pitää muistaa, että maksajia on
kuitenkin melkein 2 miljoonaa, eli puhutaan noin hieman runsaasta
prosentista. Uskon, että kun seuraamme noin vuoden verran,
niin näemme, että mitään merkittävää muutosta
ei lupamaksukäyttäytymisessä tule esiintymään.
Mitä lupamaksukäyttäytymiseen tulee,
niin luulen, että mitään välitöntä uhkaa
ei ole, ja mielestäni se voidaan nähdä Suomessa
ja muissa vastaavissa maissa. Lisääntynyt tietokoneen käyttö varmasti
merkitsee sitä, että myöskin television
katsomisessa käytetään tietokonetta entistä enemmän
tulevaisuudessa, ja sillä voi olla merkitystä.
Ylellä on kuitenkin tarkoitus loppuvuodesta siirtyä Areenan
käytössä siihen, että palvelujen
saanti edellyttää sen osoittamista, että lupamaksun
on maksanut. Uskon, että tällä tulee olemaan
varsin suuri vaikutus siihen, että lupamaksun maksamisvalmius
tulee tulevaisuudessakin olemaan varsin hyvä.
Pitää muistaa se, että kuitenkin
ihmiset ovat varsin tyytyväisiä järjestelmään.
62 prosenttia suomalaisista kokee saaneensa vähintään
melko hyvää vastinetta tv-maksulle, joten tämäkin
antaa uskoa siihen, että järjestelmä voi
säilyä. Mutta kun tarkoitus on asettaa työryhmä selvittämään
sitä, millä tavalla rahoitus tulevaisuudessa voi
tapahtua, on tärkeätä, että annetaan
vapaat kädet tuolle työryhmälle jatkoa
varten, jotta erilaisia vaihtoehtoja voidaan tuoda esiin.
Puhemies! Lopuksi haluan vain todeta sen, että on tärkeätä,
että Ylellä on viihdettä, mutta Yle keskittyy
viihteessä nimenomaan kotimaiseen ja eurooppalaiseen viihteeseen
eli aika vähän massaviihdettä ulkomailta
ostetaan. Ja mikä on Ylen tulevaisuudessa tärkeätä,
on se, että myöskin nuorisoon panostetaan varsin
vahvasti.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Yle on käynyt viime vuosien aikana
läpi rajun remontin, sekä organisatorisen remontin,
taloudellisen tervehdyttämisohjelman että myös
tämän digirevohkan. Digisysteemin virheet eivät
johdu tämänhetkisestä Ylen johdosta eivätkä myöskään
tämänhetkisestä hallintoneuvostosta,
vaan ne on tehty aikaisemmin. Ainut siinä nyt oli se, että olisi
tietyllä tavalla tätä sopeutumisaikaa voinut
olla enemmän, jotta olisi säästytty siltä, että runsas
20 000 ihmistä sitten lopullisesti kyllästyi
ja sanoi luvan irti.
Periaatteessa Yleisradion ohjelmatarjonta on minusta parantunut.
Minä olen ihan tosissani tässä, kun sanon
näin. Siellä on Yle Teema, joka on erinomainen
kanava, ja Yle Areena, joka on aivan loistava. Tuskin missään
muussa maassa ja millään muulla kanavalla on näin
hyvää palvelua kuin Yle Areenalla. Minusta on
erittäin hyvä asia, että se pannaan maksulliseksi,
jotta saadaan tietyllä tavalla ne, jotka ovat luopuneet
lupamaksuista, takaisin Ylen kanaville.
Se, mitä haluan sanoa, on se, että uutisten
uudistus minusta on onnistumassa. Hieman pelkäsin silloin
aluksi, kun se tuli, mitenkähän tässä käy,
tottuvatko ihmiset tähän uuteen malliin. Mutta
näin tapahtuu. Se on erittäin hyvä uudistus,
koska siinä nimenomaan korostetaan myös alueellisten
uutisten osuutta.
Ainut, mitä hieman pelkään: toivottavasti
Yle pystyy kilpailemaan myös tämän uutistarjonnan kanssa,
koska se on sanonut irti STT:n palvelusopimuksen. Mutta
ainakaan toistaiseksi tässä ei ole näkynyt
mitään puutteita, ja jos STT:n palveluja käytetään,
niin se sitten näköjään myös
mainitaan.
Haluaisin vielä puuttua viihteeseen, jota tässä keskustelussa
on tuotu esille eli viihdeohjelmiin. Kyllä, hyvää viihdettä,
mutta mistä löytyvät tekijät?
Se ei ole, kuulkaa, Ylen vika eikä se ole MTV:n vika eikä minkään
muunkaan vika, mutta tässä Suomenmaassa ei ole
kunnon viihteentekijöitä.
Toinen varapuhemies:
2 minuuttia on kulunut. Jos puhuja haluaa jatkaa, niin korokkeelle!
Sen jälkeen, kun Pertsa Reponen poistui tästä maailmasta,
ei ole kunnon viihdettä tehty.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! Tuosta viihteestä, mihin ed. Ukkola viittasi:
todellakin Big Brotherhan on sellainen, että voisi siitä todeta,
että joka kolmannen tai neljännen sanan jälkeen
tulee piip ja se on tämän ohjelman audiotiivinen
viestintä.
Mutta vielä tähän Ylen tarjontaan:
todella se on lisääntynyt, ja juuri nämä netistä löydettävät Areenat
ja muut ovat tärkeä osa. Lippulaiva, Yle 1,
on todella hyvä monella tavalla. Siellä on hyviä ohjelmia
ja nimenomaan informatiivisia, sivistäviä. Mutta
haluaisin vielä Yle Radio 1:stä todeta, että huolimatta
siitä, että sitä kuuntelee vain noin
9 prosenttia suomalaisista, se on todella hyvä kanava.
Toivoisin, että se jatkaisi tällä asiaohjelmalinjalla.
38 prosenttia ohjelmatarjonnasta, laskin tuosta, on ajankohtais-,
asia-, uutis-, tiede- ja dokumenttiohjelmia, todella hyviä. Voimme
todella todeta, että meillä on hyvä radio ja
Yle on hyvä.
Mutta eräs asia: Kun lukee hallintoneuvoston kertomusta,
niin tässä todetaan, että vielä 2005 hallintoneuvoston
tehtävänä oli antaa yhtiön toiminnasta
vuosittain kertomus eduskunnalle. Mutta vuoden 2006 alusta voimaan
tulleen Yle-lain muutoksen mukaan hallintoneuvoston tehtävät
luetellaan, mutta tämä kertomus ei enää ole tässä luettelossa,
niin että onko tämä nyt viimeinen kerta
sitten, kun kertomusta käsitellään?
Keskustelu päättyi.