Paavo Arhinmäki /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen viime vaaleja käytiin kovaa keskustelua perintöverosta. Sitä jopa vaadittiin kokonaan poistettavaksi. Voi jopa sanoa, että oli perintöveropopulismia paljon liikkeellä. Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että kaikkein rikkaimmilta, perheyrityksiltä ja maanviljelijöiltä tullaan poistamaan perintövero, mutta jatkossakin tavalliset ihmiset joutuvat maksamaan perintöveroa.

Vasemmistoliiton mielestä perintöveroa ei pidä poistaa, ja ennen muuta se hallitusohjelman kirjaus, jossa todetaan, että perintövero viedään kaikkein rikkaimmilta, on todella ongelmallinen, ja sitä emme hyväksy. Mutta olemme kyllä sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuuksiin perintöverossa pitää puuttua, niihin, jotka koskettavat aivan tavallisia ihmisiä.

Hallitus esittää sitä, että verotta perittävän osuus nousee 20 000 euroon. Sen voimme hyväksyä. Silloin se tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka perivät pienen määrän omaisuutta, voivat saada sen ilman veroa. Hallitus esittää myös, että puolisovähennys nousee 60 000 euroon.

Perintöveron ehkä isoimmat ongelmat koskevat leskiä, sellaisia leskiä, joilla ei ole rintaperillisiä. Kun toinen puolisoista kuolee, tilanne on muutenkin erittäin ongelmallinen ja hankala eikä sitä ainakaan helpota se, että oman asunnon toisesta puolikkaasta joutuu maksamaan perintöveroa. Nyt hallituksen esitys vie oikeaan suuntaan sitä, että lesken ei tarvitsisi maksaa veroa omasta asunnostaan, siitä puolikkaasta. Toinen puolikashan jää aviopuolisolle omaksi, mutta toisesta puolesta omaa asuntoaan joutuu maksamaan veroa. Se on kohtuutonta. Moni pienituloinen, ehkä pelkällä kansaneläkkeellä elävä leski joutuisi maksamaan veroa siitä, että saa asua omassa asunnossaan. Tältä osalta pitää verotusta oikeudenmukaistaa.

60 000 euroa, jota hallitus esittää, on oikean suuntainen, mutta olemme arvioineet sitä, minkä hintaisia asunnot ovat tänä päivänä. Asuntojen hinnat ovat nousseet aika tavalla, ja tämä 60 000 euroa erityisesti Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla ei riitä siihen puolikkaaseen asuntoon. On kohtuullista, että normaalin asunnon, jossa on asunut puolisonsa kanssa, voi saada ilman, että siitä joutuu maksamaan tuhansien eurojen perintöveroa, omasta asunnostaan.

Sen vuoksi me esitämmekin, että kun tätä hallituksen lakiesitystä valtiovarainvaliokunnassa käsitellään, siellä huomioidaan tämä rinnakkaislakialoite, jonka olemme tehneet ja jossa esitämme, että puolisovähennys nostettaisiin 100 000 euroon. Jos se 60 000:sta 100 000 euroon nostettaisiin, se mahdollistaisi sen, että myös Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla tavallinen pienituloinen eläkeläinen voi ilman veroja sen toisen puolikkaan omasta kodistaan periä. Tämä on erittäin iso oikeudenmukaisuuskysymys. Jos pienellä kansaneläkkeellä elää ja joutuu yhtäkkiä maksamaan joitain tuhansia eurojakin perintöveroa, niin se on erittäin vaikea paikka, koska ei omaa asuntoa voi realisoida, siitä saada tuloja.

Sen vuoksi tämä asia on oikeudenmukaisuus- ja kohtuuskysymys, ja toivomme, että tämä aloite huomioidaan, kun mietitään niitä rajoja. Se huomioi sen, että nyt tällä pienellä viilauksella ylöspäin leski, joka jää yksin, voi jatkaa asumistaan sellaisessa normaalissa kerrostaloasunnossa, ehkä rintamamiestalon pystyy perimään ilman, että siitä joutuu maksamaan veroa. Jos ei ole rintaperillisiä, jos jää leskelle tämä toinen puolikas, niin myöhemminhän siitä tulee kuitenkin myös verotuloja eri tavalla valtiolle. Mutta kysymys on vain siitä, että kukaan ei joudu omasta kodistaan muuttamaan pois perintöverojen kautta.

Toinen seikka, jonka tässä lakialoitteessamme nostamme esille, on se, että jos toinen vanhemmista kuolee, toinen vanhemmista saa puolikkaan asunnosta ja rintaperilliset, omat lapset, saavat toisen puolikkaan, niin tällä hetkellä tämän toisen puolikkaan vero tulee heti seuraavan vuoden alusta maksuun. Tämä johtaa hankalaan tilanteeseen. Totta kai vanhemman pitää voida jäädä asumaan siihen omaan puolikkaaseen, omaan kotiinsa. Sitä ei voi laittaa vuokralle, sitä ei voi myydä, mutta voi olla hyvinkin tilanteita, joissa ei hetkessä löydykään sitä rahaa, jolla maksetaan se toinen puolikas siitä perintöverosta. Sen vuoksi olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, että sitä aikaa, jolloin rintaperillisten, omien lasten, pitää maksaa tämä perintövero siitä puolikkaasta, voitaisiin pidentää. Nyt, kun se alkaa seuraavan vuoden alusta, niin me esitämme, että tähän tulisi viiden vuoden aika.

Jos ajatellaan nyt, että Helsingissä kaksi lasta, kun toinen vanhemmista kuolee, perii puolikkaan normaalihintaisesta asunnosta, se voi tarkoittaa lasta kohti kahdella lapsella, jos menee molemmille se puolikas puolikkaasta, ehkä 6 000—8 000 euron perintöveroa. Jos sen joutuu kerralla maksamaan, se on erittäin iso summa, vaikka olisi kohtuullisen hyvätkin tulot. Se, että tämän voisi maksaa viiden vuoden aikana, tuo paljon helpotusta niiden ihmisten asemaan, jotka perivät toisen puolikkaan vanhempiensa asunnosta, niin ettei kukaan joudu ongelmalliseen tilanteeseen.

Näillä ei ole suurta taloudellista merkitystä valtiolle. Tämä ei miltään osin romuta meidän perintöverojärjestelmäämme, mutta nämä kaksi esitystä tuovat oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta meidän perintöverojärjestelmäämme. Sen vuoksi toivon, että valtiovarainvaliokunnassa otetaan vakavasti harkintaan nämä esitykset, jotka ovat tässä rinnakkaislakialoitteessa, koska niillä voidaan helpottaa hyvin monen asemaa. Ei voi olla sellaista tilannetta Suomessa, että omasta kodista joutuu muuttamaan pois perintöverojen takia.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Arhinmäen lakialoitteessa on asiaa siltä osin kuin siinä ehdotetaan rintaperillisille ja testamentin saajille määrätylle perintöveron maksulle asetetun määräajan pidennystä niissä tilanteissa, joissa nämä rintaperilliset ja testamentin saajat, eivät saa jakamattomasta pesästä varoja lesken hallintaoikeuden vuoksi.

Lesken hallintaoikeushan on tietysti perusteltu, mutta on kohtuutonta, että perilliset, jotka eivät pääse millään tavalla käsiksi tuohon perimäänsä omaisuuteen, joutuvat siitä sitten varsin pian maksamaan perintöveron. Tässähän on elämässä monenlaisia tilanteita, on myös sellaisia tilanteita, joissa he eivät ihan näistä aika luonnollisista syistä koskaan pääse siihen perintöön käsiksi. Aika usein on niitäkin tapauksia, joissa tämä leski on nuorempi kuin nämä perilliset. Tilanne näissä tapauksissa on vielä varsin paljon erikoisempi kuin ehkä heti tulee ajatelleeksi. Sen takia tätä asiaa pitäisi korjata.

Minusta tältä osin tämä ed. Arhinmäen aloite on jopa aika lailla lieväkin, kun siinä ehdotetaan vain tämmöistä noin viiden vuoden maksuaikaa, mutta ihan hyvän suuntainen. Tätä asiaa ilmeisesti pitäisi pohtia oikein perusteellisesti. Valmisteluvastuuhan on valtiovarainministeriöllä ja sen vero-osastolla, ja varmaan yhdessä oikeusministeriön kanssa olisi syytä pohtia laajemminkin, miten tämä kohtuuton perintöverotilanne voitaisiin korjata järkevämmäksi.

Mitä sitten tulee näihin puolisovähennyksestä esitettyihin ajatuksiin, niin hallitushan ottaa aika pitkän askeleen tässä, kun se suurentaa tätä puolisovähennystä. Puolisovähennyshän ei koske ollenkaan tavanomaisia tapauksia. Normaalistihan puoliso ei peri vaan saa omaisuutta avio-oikeutensa nojalla, ja sitten voi saada omaisuutta keskinäisen hallintaoikeustestamentin nojalla, jolloin ei perintöveroseuraamuksia ole.

Puolisovähennyshän koskee vain tosiaan lapsettomia puolisoita. Eloon jäänyt puoliso ensi vaiheessa perii, ja se koskee myöskin rekisteröidyssä parisuhteessa olevia, ja se koskee sitten niitä, jotka saavat omaisuutta keskinäisellä omistusoikeustestamentilla. Tämän vähennyksen soveltamisaluehan on kovin rajallinen.

Ei tämä ed. Arhinmäen esitys tuon euromäärän korottamiseksi tietystikään mikään mahdoton ole, mutta tässä vaiheessa minusta hallitus on tehnyt hyvän esityksen, kun se esittää siihen huomattavaa korotusta. Tuossa alussa ed. Arhinmäki esitti sellaisia ajatuksia, joita en ollenkaan hyväksy, kun hän arvosteli tätä hallitusohjelman kohtaa, jossa luvataan vapauttaa yrityksiä, yritysten jatkajia ja maa- ja metsätilojen jatkajia sukupolvenvaihdoksissa perintö- ja lahjaverosta. Sitä pidän hallitusohjelman parhaimpiin kohtiin kuuluvana.

Toivon, että sitä koskeva esitys varsin pian annettaisiin eduskunnalle, ensi vuoden alussahan se on luvattu antaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekin ajattelin tässä aloittaa näiden rintaperillisten ongelmasta. Jos sattuu olemaan se tilanne, jotta se puoliso sitten jää kuitenkin omistamaan tämän asunnon esimerkiksi, niin minusta pitäisi jalostaa tätä ed. Arhinmäen aloitetta sillä tavalla, jotta se viisi vuotta ei välttämättä olisi kiveen hakattu, vaan perintövero maksettaisiin vasta silloin, kun asunto saadaan hallintaan. Siinä voi olla hyvinkin pitkiä aikoja, ennen kuin perillinen saa sen omaisuuden hallintaansa, jos saa koskaan, ja silloin tietysti on kohtuutonta maksaa veroja. Meillä etenkin tuolla itärajalla kun näitä somia sotakorvauksia haetaan naapurin puolelta, niin siellä voi olla aika nuoriakin puolisoita, jotka sitten jäävät perilliseksi. Mutta se on taas toinen seikka.

Sitten tämän suojaosuuden nostaminen tuohon 100 000:teen. Minusta se on perusteltu, kun ottaa huomioon asuntojen hinnat vaikka täällä ja monissa muissakin kaupungeissa. Minusta on täysin älytöntä ja kohtuutonta, että tämmöinen puoliso, jolla ei ole lapsia, joutuu luopumaan siitä omaisuudesta, sen takia myymään sen tai ottamaan ison velan. Vaikka on tämmöinen muutenkin jo ikävä tapahtuma, jotta puoliso on kuollut, niin sitten joutuu vielä tämmöisiin taloudellisiin vaikeuksiin.

Olen samaa mieltä ed. Arhinmäen kanssa siitä, jotta jos nämä suuret omaisuudet on tarkoitus siirtää ilman perintöveroa, niin se on hävytön homma. Se on jo perustuslaillinen kysymys ja asettaa eriarvoiseen asemaan ihmiset. Minusta ei tämmöistä pitäisi missään tapauksessa sallia. Jään kyllä jännityksellä odottamaan, miten hallitus sen tekee. Millä tavalla vedetään raja siinä, jotta kun sattuu metsää omistamaan, missä on se raja, jotta se onkin sitten metsätilallinen? Kun sattuu olemaan vaikka ministeriön virkamies samalla ja sattuu omistamaan metsää, niin tuleeko se työtulo millä tavalla siinä huomioiduksi? Onko pääasiallinen tulo sieltä, vai millä tavalla tämä rajataan? Sen takia uskon, että siitä meille tulee vielä keskustelua täällä salissa olemaan ja tiukka rajanvedon paikka.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mielihyvällä kuuntelin ed. Arhinmäen lakialoitetta ja voin monessa asiassa yhtyä hänen lakialoitteeseensa nimenomaan oikean suuntaisena. Joskus olen ed. Arhinmäen kannanottoja kuunnellut, mutta nyt voin todeta sen, että jos jossakin olen ollut eri mieltä, niin tässä asiassa voin olla hyvin pitkälle samaa mieltä. Ja kun ed. Kiviranta täällä totesi tästä veronmaksulle asetetun määräajan pidennyksestä, niin siinä kyllä voisi harkita jopa pidempää aikaa, koska tämä on aika epäoikeudenmukainen varsinkin sellaisten perillisten osalta, joilla ei ole varallisuutta muuten, jos ulosottomies vielä saattaa uhata niitten perintöverojen maksuunpanolla, niin on aika omituinen tilanne. Henkilö ei ole saanut mitään hyötyä, mutta joutuu valtiolle kuitenkin sitten jostakin kaivamaan niitä tai sitten joutuu sellaiseen kierteeseen, jonka seuraamus voi olla hyvin pitkäaikainen, vaikka tilanne muuten ehkä taloudellisesti paranisikin.

Arvoisa puhemies! Itse ainakin odotan hallitukselta tämän suuntaisia parannuksia, jotka ovat realistisia ja sellaisia, jotka myös tavallinen ihminen ymmärtää oikeudenmukaisiksi.