Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kulttuuriperintöömme kuuluu, että velat maksetaan. Toivottavasti monet muutkin kulutusta palvottaessa unohtuneet arvot vielä palaavat. Luottosäännöstelyn purkaminen oli kansallisista syistä keskeisin syy edellisen laman syntyyn. Löysä raha aiheutti vauhtisokeuden ja kotitalouksienkin ylivelkaantumisen, kuten hyvin muistamme. Kun laina-aika oli aina yli viisi vuotta ja pankinjohtajan urakierto useinkin vain kaksi vuotta, niin asiantila realisoitui lainanantajalle liian myöhään, mikä puolestaan selittää pankkikriisin.

Niissä olosuhteissa, jotka me kaikki vielä muistamme, jouduttiin perääntymään periaatteesta, että velat on maksettava. Oli säädettävä laki yksityishenkilön velkajärjestelystä. Oli toki kohtuullista, että velkojat pelastivat kotitalouksia, kun valtio oli pelastanut pankit. Laman opetus unohtui, ja kuluttamisen palvominen on taas velkaannuttanut koti- ja yksityistaloudet kestämättömään tilaan. Ylivelkaantumisella on monia ei-toivottuja sosiaalisia seurauksia. Toki tässä talossa on monessa yhteydessä myös muistutettu siitä, että velan saaminen muun muassa kännykällä on liian helppoa, ja vasta uutisoitiin, että näitä tässä talossa säädettyjä ehtoja ei välttämättä noudateta.

Käytettävissäni on erään kuntouttavaa työtoimintaa toteuttavan järjestön tilastot työllistämisen esteistä. Noin 400 pitkäaikaistyöttömän haastattelusta käy ilmi, että pitkäaikaistyöttömät kokevat ylivelkaantumisen kolmanneksi yleisimmäksi työllistymisen esteeksi. Sen edelle menevät oma sairaus ja päihdeongelmat, joista ainakin päihdeongelmakin selittyy usein ylivelkaantumisesta. Koetaan, että ei ole mieltä ottaa vastaan ansiotyötä, kun velkataakka tuntuu ikuiselta. Tästä näkökulmasta hallituksen esitys lyhentää maksuohjelman kesto viidestä kolmeen vuoteen, niin kuin tässä lakiesityksessä esitetään, vaikuttaa perustellulta. Kun hallitus lupaa velkajärjestelylain kokonaisuudistuksen, hallituksen esityksen hyväksyminen sellaisenaan olisi tässä vaiheessa riittänyt. Se helpottaisi ylivelkaantuneiden asemaa ja antaisi juuri nyt oikean viestin luotonantajille.

Valiokunnan yksityisvelkojan asemaa tarkoittava pohdiskelu on sinänsä perusteltua, ja sitä pitää velkajärjestelylain kokonaisuudistuksessa jatkaa. Valiokunnan esitys lain 31 a §:n muuttamisesta jo tässä yhteydessä ei ehkä ole kaikilta osin onnistunut. Se olisi vaatinut perusteellisemman valmistelun. Tarkoitan tämän kyseisen pykälän virkettä: "Jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa, tämä kahden vuoden aika voidaan määrätä alkamaan myöhemmästäkin ajankohdasta kuin siitä, kun maksuohjelma on tavallisten velkojen osalta päättynyt." Näinhän on, että kun nämä tavalliset velkojat ovat noita pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, niillä tavallaan velkominen loppuu aina nykyisin kolmeen vuoteen. Velkajärjestelylain tarkoittaman maksuohjelman aikana velallinen luovuttaa velkojille kaikki ne tulonsa ja omaisuutensa, jotka eivät kuulu hänen perusturvaansa. Meidän olosuhteissamme asunto on perusturvaa ja sen säilyttämistä tulee jatkossakin tukea.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys siis lyhentää maksuohjelman pääsääntöisesti viidestä kolmeen vuoteen. On perusteltua, että maksuohjelmaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa viiteen vuoteen yksityisvelkojien, esimerkiksi takaajan regressiosaamisen osalta. Valiokunnan lisäämä edellä siteerattu virke periaatteessa jatkaa maksuohjelman määräämättömäksi ajaksi. Näin tapahtuu, jos pääsäännöstä poikkeava kahden vuoden lisäaika voidaan määrätä alkamaan jostakin myöhemmästä ajankohdasta kuin siitä ajankohdasta, jossa maksuohjelma tavallisen velkojan osalta on päättynyt. Tämä siis mahdollistaa tavallaan tämän kahden vuoden lisäajan päivämäärän siirtämisen, sille ei ole takarajaa. Tämä virke saattaa velvoitteensa hoitaneen ja asuntonsa säilyttäneen ylivelkaantuneen kohtuuttoman piinalliseen asemaan. Velkajärjestelyä hakiessa hän ei tosiasiassa tiedä vielä vuotta, milloin maksuohjelma varmasti päättyy. Tämä yksi virke osin vesittää tämän hallituksen hyvän tarkoituksen.

Arvoisa herra puhemies! Muilta osin toki tämä lakiesitys on hyvä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys sinällään on hyvä. Tässä toivon vaan, että tämä mahdollisimman nopeasti saatetaan voimaan, sillä nyt on kyse siitä, jotta kun tämä esitys tuli julki tuolla velkajärjestelijöiden keskuudessa ja velallisten keskuudessa, jotka odottavat järjestelyä, niin sehän pysäytti järjestelyt, koska nämä velalliset jäivät odottamaan sitä, jotta tässä tulee niin kuin helpotusta mahdollisesti heidän näihin ongelmiinsa, ja sen takia tämän voimaan saattamisen pitää olla mahdollisimman nopeaa.

Yksi ongelma tässä jäi, josta aikanaan lähetekeskustelussa puhuin. Nimittäin ne ihmiset, jotka sopivat vapaaehtoisesti pitkistä maksuohjelmista, 15 vuotta, 20 vuotta, niin siellä on semmoisia henkilöitä, jotka ovat hyvin iäkkäitä, ja minusta nyt jatkotöissä, mitä tulee olemaankin tässä valmistelussa ja uusia lakeja tässä sorvataan, nämä henkilöt pitäisi saada sillä tavalla vapautettua, että heille tulisi kanssa kohtuus. Nimittäin tiedän tapauksia, joissa ihminen on lähelle 90:ää vuotta ennen kuin vapautuu tai tämmöisenä yli 90 vuoden ikäisenä kun vapautuu, kun on saanut pitää sen oman asuntonsa. Siinä mielessä semmoinen oikeus ja kohtuus pitäisi ottaa huomioon siinäkin kysymyksessä, jotta kun tehdään uusia lainsäädäntömuutoksia jatkossa tähän, niin kuin pitääkin tulla jatkoa, niin katsotaan myös näiden ihmisten asema, mikä on heille oikeus ja kohtuus.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Täällä kun 31 a §:ssä todetaan, että "edellytyksenä ohjelman jatkamiselle on, että sitä voidaan pitää kohtuullisena ottaen huomioon yksityisvelkojan saatavan peruste ja määrä - -", niin tässä tosiaan vielä valiokunta on tavallaan helpottanut tätä siirtämistä, kun nykyisessä laissahan siellä lukee, että sitä voidaan jatkaa erityisen painavasta syystä. Eli tässä mielessä tosiaan pidän tätä tietyllä tavalla huonompana tämän velkajärjestelyn alaisen henkilön osalta.