Oikeusministeri  Anna-Maja   Henriksson

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävään hallituksen esitykseen sisältyy niin periaatteelliselta kuin käytännönkin kannalta merkityksellinen ehdotus uudenlaisesta lainsäädännöstä, nimittäin syyteneuvottelusta. Monelle on ehkä tunnetumpi englanninkielinen termi plea bargain.

Talman! I denna regeringsproposition ingår ett lagförslag som är av stor betydelse både principiellt och i praktiken. Förslaget gäller åtalsuppgörelse, den engelska termen plea bargain är kanske mera bekant för många.

Syyteneuvottelu on nykyisin käytössä varsin useissa maissa. Sen synnyinmaan Yhdysvaltojen lisäksi voidaan mainita eurooppalaisista valtioista esimerkiksi Englanti ja Wales, Ranska, Saksa, Italia, Puola ja Viro. Myös Norjassa ja Tanskassa on tämänkaltainen menettely. Pähkinänkuoressa on kysymys siitä, että rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja saa tunnustuksen vastineeksi jonkin helpotuksen rikosvastuusta. Se voi olla esitutkinnan rajoittaminen niin, ettei kaikkia hänen tekemäkseen epäiltyjä rikoksia tutkita tai että syytettä ei kaikista tällaisista rikoksista nosteta taikka että hänelle tuomitaan rangaistus lievennetyltä asteikolta. Suomen lainsäädännössä ei tunneta nykyisin tällaisia mahdollisuuksia, mutta vanhastaan tunnustaminen on voitu ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana.

Syyttäjä voisi tutkintaa johtavan poliisin esityksestä määrätä, ettei esitutkintaa toimitettaisi kaikkien rikosten osalta, kun henkilön epäillään syyllistyneen useampaan rikokseen ja hän on tunnustamalla edistänyt rikosten selvittämistä. Syyttäjä voisi samalla sitoutua vaatimaan rangaistusta lievemmän rangaistusasteikon mukaisesti. Tunnustuksen perusteella syyttäjä voisi myös tehdä rikoksesta epäillyn kanssa tuomioesityksen, joka käsiteltäisiin tuomioistuimessa kevennetyssä menettelyssä tunnustamisoikeudenkäynnissä ja jonka perusteella tuomioistuin mittaisi rangaistuksen lievennetyltä asteikolta.

Syyteneuvottelua voitaisiin käyttää rikoksissa, joista säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Syyteneuvottelu ei kuitenkaan soveltuisi seksuaalirikoksiin, jotka loukkaavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai kohdistuvat lapsiin, eikä myöskään rikoslain 21 luvun henkeen tai terveyteen kohdistuviin rikoksiin.

Talman! Avsikten är inte att tillämpa det föreslagna förfarandet vid alla fall där den misstänkte har erkänt gärningen. Att erkänna eget rattfylleri eller något annat brott som vanligen är lätt att utreda skulle inte leda till uppgörelse om ett lindrigare straff. Förfarandet skulle kunna tillämpas främst vid de fall där det bedöms vara till mest nytta med tanke på ändamålsenlig användning av myndighetsresurserna och skyndsam behandling av brottmål. Målet är att effektivisera och påskynda behandlingen, särskilt av omfattande ekonomiska brottmål och minska de totala kostnaderna för rättegångar, dock utan att äventyra enskilda människors rättsskydd.

Tarkoitus ei ole soveltaa uutta menettelyä kaikkiin tapauksiin, joissa epäilty on tunnustanut rikoksen. Oman rattijuopumusrikoksen tai muun yleensä varsin helposti selvitettävän rikoksen tunnustaminen ei johtaisi sopimiseen rangaistuksen lieventämisestä. Menettelyä tulisi soveltaa niihin tapauksiin, joista arvioidaan olevan eniten hyötyä viranomaisresurssien järkevän kohdentamisen ja rikosasiain joutuisan käsittelyn kannalta. Tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa erityisesti laajojen talousrikosvyyhtien käsittelyä ja alentaa oikeudenkäyntien kokonaiskustannuksia yksittäisten ihmisten oikeusturvaa kuitenkaan vaarantamatta. Säästöjä järjestelmästä arvioidaan seuraavan noin 2,6—3,6 miljoonaa euroa vuositasolla.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykyisen hallituksen hallitusohjelman tavoitteena on ollut arvioida syyteneuvottelujärjestelmän käyttöönoton mahdollisuudet. Tavoitteena on myös oikeudenkäyntien kokonaiskustannusten alentaminen ja oikeudenkäytön tehostaminen. Mutta se nyt kuitenkin on vartioitava, ettei näitä uudistuksia tehdä oikeusvarmuuden ja oikeusturvan kustannuksella.

Suomalaisessa oikeushistoriassa lain ja tuomioistuimen kunnioittaminen on ollut aina hyvin vahvaa: Suomessa on totuttu siihen ja arvostamaan, että tuomioihin on voitava luottaa. Nyt käsillä oleva esitys merkitsee merkittävää muutosta rikostutkintaan ja rikosprosessiin. Siksi sen suhteen on oltava erittäin varovainen. Esitys sisältää monia mahdollisuuksia, jotka parhaimmillaan voivat merkitä resurssien parempaa kohdentamista. Syyttäjä ja tuomioistuinlaitos ovat jo nyt tällä hetkellä — jopa aika paljonkin monin paikoin — ylityöllistettyjä. Eli apuja tähän tilanteeseen tarvitaan. Mutta perustellusti voi myös kysyä, minkälaiselle kehitykselle tässä voidaan olla avaamassa ovea suomalaisen oikeuspolitiikan kentällä.

Esityksessä esitetään, että useista rikoksista epäillyn tunnustaessa joitakin tekojaan voi syyttäjä määrätä, ettei esitutkintaa toimitettaisi kaikkien rikosten osalta. Tällainen menettely on määrätyissä tapauksissa varmasti paikallaan ja täysin ymmärrettävissä. Esimerkiksi jotkin talousrikokset tai laajat petosjutut voivat koostua kymmenistä, jopa sadoista teoista. Näistä teoista osa voi olla hyvin vähämerkityksisiä, ja niillä ei kuitenkaan olisi merkitystä itse kokonaisrangaistusta punnittaessa, kun niin sanottuja päätekoja on jo kuitenkin niin paljon. Voimavarat voitaisiin keskittää tuolloin niiden asioiden ympärille, jotka muodostavat rikoskokonaisuuden ytimen. Tällaista muutosesitystä, kun se on vielä aika tarkkarajaisesti säädetty, tuskin kukaan vastustaa. Sen sijaan esitys sisältää myös sellaisia elementtejä, jotka ovat suomalaiselle oikeusjärjestelmälle vieraita.

Meidän oikeusjärjestelmämme länsimaissa voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen leiriin. Meillä on common law -leiri, tarkoittaen Yhdysvaltojen ja Englannin tyylin toimintaa ja sitten meillä on oikeusjärjestelmä civil law, joka on meidän käytössämme. Tämä hallituksen esitys merkitsisi common law -järjestelmälle tyypillisen syyteneuvottelun tuomista suomalaiseen järjestelmään. Yhdysvalloissa tästä käytetään nimitystä plea bargain. Siellä rikollinen ja syyttäjä neuvottelevat. Voisi sanoa, että he käyvät kauppaa ja tinkivät siitä, minkälaiseen tuomioon päädytään, eli rikoksesta epäilty ja syyttäjä neuvottelevat keskenään.

Meillä esitys ei onneksi koskisi ainakaan vielä rikoksia, joista voi saada hyvin suuria, korkeita vankeustuomioita, elikkä ne on meillä rajattu pois tästä. Esimerkiksi henki- ja seksuaalirikokset eivät edelleenkään olisi tällaisen neuvottelun piirissä. Hyvä nyt, mutta meidän pitää olla varovaisia siinä, ettei tämä nopeasti siirry tämän jälkeen koskettamaan kaikkia näitä rikoksia.

Periaatteellinen kysymys on nyt syytä pohtia: onko suomalaisen järjestelmän sisälle sopivaa tuoda systeemiä, joka merkitsee rikollisen rangaistuksen pienentämistä sillä perusteella, että hän tunnustaa tekonsa? Joku voisi kysyä, mitä merkitystä sillä on, jos kuitenkin luotamme, että tehokkaassa oikeudenkäynnissä teko olisi tullut muutenkin ilmi. Olennainen peruste näyttää olevan säästösyy, mutta tämä säästäminen ei saa olla missään tapauksessa ainoa peruste, koska oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus ei saa Suomessa missään tapauksessa heikentyä. Voihan tunnustamista ja katumusta pitää jonkunmoisena tuomion lieventämisperusteena, mutta nyt esitetään kokonaista kevennettyä oikeudenkäyntimenettelyä tunnustuksen pohjalta.

Lopuksi kehottaisin, että lakivaliokunta miettisi vakavasti ja harkitsisi sen, kuinka suuressa määrin meikäläiseen järjestelmään on tarpeen luoda plea bargain -menettelyn piirteitä vai pidämmekö enemmän suomalaisesta nykyisestä järjestelmästä kiinni, minkälaisia piirteitä se tuo tähän meidän oikeusjärjestelmäämme ja mihin suuntaan se tulee viemään kehitystä eteenpäin.

Sampsa Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyse on nimenomaan oikeusturvasta. Suomi on nimittäin saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta jo kymmeniä langettavia tuomioita liian pitkistä käsittelyajoista, ja tähän keskeiseen oikeusturvakysymykseen tällä esityksellä pystytään tarttumaan.

Oikeusturvaa voidaan parantaa myös kohdentamalla resurssit oikein, ja kaikkein yksinkertaisimpien, mahdollisesti tunnustettujen rikosten osalta resursseja palaa tänä päivänä aivan turhaan. Meidän on ennakkoluulottomasti etsittävä näitä keinoja käsittelyaikojen lyhentämiseksi, ja monessa länsimaassa tämä plea bargain -menettely on käytössä, myös Euroopassa, jossa on tämä äsken mainittu civil law -käytäntö, kuten Saksassa. Tällöin tunnustuksesta seuraa rangaistus, joka siis tiedetään jo, kun tämä tunnustus annetaan. Tämä luo kannustimen siihen, että syyllisyyskysymystä koskeva oikeudenkäynti voidaan välttää käytännössä siis jopa kokonaan, kuitenkin niin, että tuomioistuin vahvistaa tuomion. Tämä hyödyttää sekä rikoksen uhria että yhteiskuntaa. Rangaistus ja korvaukset määrätään ripeästi ja oikeudenkäyntikuluja säästyy, jolloin viranomaisille koituva säästö voidaan ohjata oikeusturvan kannalta keskeisempiin kohteisiin.

Tämä nykyinen suomalainen järjestelmä on monelta kohdalta tehoton ja epäoikeudenmukainen. Lievennystä tuomioihin ja jopa rahallista korvausta saa sitten tämän viimeisen käsittelyn päätteeksi tällä hetkellä, mikäli käsittelyajat ovat venyneet kohtuuttomiksi, siis Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden nojalla. Rikoksen uhrin kannalta lievennys on väärin. Olisihan paljon parempi, että tuon lievennyksen voi saada nykyistä varmemmin heti kättelyssä varhaisella tunnustuksella, jolloin myös asianomistaja, rikoksen uhri, ja yhteiskunta saavat osansa hyödystä.

Edustaja Maijalalle on vielä todettava, että aivan uusia piirteitä tässä sovittelumallissa ei ole, sillä kun viime kaudella tehtiin sakon muuntouudistus, niin tässäkin menettelyssä tunnustaminen vaikuttaa jopa siihen, onko seuraamus sakkoa vai vankeutta, nimittäin jos tekijä tunnustaa teon, hän voi saada poliisin kirjoittaman sakon, jota ei voi muuntaa vankeudeksi, mutta jos taas riitauttaa asian ja saa tuomioistuinkäsittelyssä sakon, tämä sakko voidaan muuntaa vankeudeksi.

Ei voi myöskään unohtaa sitä, että yhteistyöhalukkuus rikoksen selvittämisessä on nykyisessäkin rikoslaissa peruste lieventää rangaistusta. Tätä lainkohtaa kylläkin yleensä sovelletaan silloin, kun tekijä selvittää toisten osuutta asiaan. Miksei yhtä hyvin yhteistyöhalusta voisi antaa nykyistä varmemmin ja selkeämmin alennusta omankin teon osalta ja jo ennen oikeudenkäyntiä?

Arvoisa puhemies! Näitä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita tai suomalaista oikeusturvaa, joka on vielä yksi harvoista Suomen kilpailuvalteista maailmalla, ei voi ohittaa olankohautuksella. Jos kyse olisikin vain rikoksentekijäksi epäillyn roikkumisesta löysässä hirressä, voisi se jonkun mielestä ollakin perusteltua, mutta on huomattava, että oikeuskäsittelyjen pitkittyminen loukkaa erityisesti rikoksen uhrin oikeusturvaa. Tämä esitys, joka kiitos hyvän hallituksen, hyvän oikeusministerin on tänne saatu, on ennen kaikkea rikoksen uhrin etu.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on paljon hyvää ja kannatettavaa.

Kuten ministeri esittelypuheenvuorossaan kertoi, niin lähtökohtana lakiesityksessä on, että tunnustamisen myötä syytetyn tilanne helpottuu, kun hän on auttanut esimerkiksi rikoksen selvittämistä, ja sitä kautta tämän seurauksena rangaistus hänen osaltaan tulee lievenemään, mutta sitä kautta myös tämä prosessi tulee nopeutumaan. Tavoitteena on myös saada käytettävissä olevat resurssit nykyistä parempaan ja tehokkaampaan käyttöön. Kuten tiedämme, tällä hetkellä näitten oikeusprosessien pitkät ajat on todellinen ongelma ihmisten oikeusturvan kannalta. Tavoitteena on myös saada nämä resurssit kohdennettua vakavampiin rikoksiin ja sitä kautta myös päästä puuttumaan näihin. Siltä osin tässä on paljon hyvää.

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, kun huolena ovat monet nuoret. Meillä on tällä hetkellä Suomessa arviolta reilu 50 000 nuorta, jotka ovat syrjäytymisen riskin alla, ja he elävät köyhyydessä, ja näillä nuorilla on myös suuri riski ajautua erilaisiin rikoskierteisiin ja näpistelyihin, ja tämmöisten hyvin pienten prosessien kautta saattaa kasautua tavallaan prosessinomaisesti hyvin vakaviakin rikosvyyhtejä. Tässä kuitenkin on myös tavoitteena se, että näitten pienempien rikosten osalta mahdollisesti vapautetaan syytetty näistä rikoksista tai sitten hänen kohdallaan tulee lievempiä seuraamuksia, ja nuoret saattavat ajatella, että he voivat toteuttaa näitä rikoksia, koska mitään ei välttämättä seuraa tai sitten ne rikosten seuraamukset eivät ole niin vakavia.

Kysyisin ministeriltä, koska tämähän ei ole tietenkään se tavoiteltava asia: olisiko mahdollista, että jos tämmöiseen tilanteeseen, prosessiin jouduttaisiin, niin tavallaan näitä asioita ei jätettäisi käsittelemättä, vaan esimerkiksi olisi yhdyskuntapalvelu tai sitten mahdollisesti — nyt en puhu alaikäisistä vaan yleisesti nuorista, jotka ovat tässä syrjäytymisen kierteessä — nuoret ohjattaisiin ja velvoitettaisiin esimerkiksi sosiaalityöntekijöitten vastaanotolle, jossa edellytettäisiin toimintasuunnitelmaa? Siellä päästäisiin asia käynnistämään ja ehkäisemään ehkä sen syrjäytymisen polkuja, pysäyttämään sitä kautta ja saataisiin todellisia vaikutuksia myös tätä kautta tähän syrjäytymisen prosessiin, joka tällä hetkellä yhteiskunnassa on erittäin vakava ongelma.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena arvioiden tämä on minun mielestäni erittäin hyvä esitys, kiitos edustaja Sampsa Katajan pohjatyön ja kiitos tietenkin ministeri Henrikssonin hyvän esityksen. Uskon, että kun tämä neuvottelukäytäntö otetaan käyttöön, niin varmasti osaltaan se helpottaa tuomioistuimia ruuhkien purkamisessa ja niin edelleen, kun ei tarvitse sitä kaikkea resurssia käyttää kaikkien tapauksien käsittelyyn.

Aloin vain itse miettiä nyt tuossa sitä, kun syyttäjä voi sitten tehdä näitä syyttämättäjättämispäätöksiä ja voi olla tämmöinen rikoskokonaisuus, josta sitten yhdestä syytetään ja monesta muusta rikoksesta ei saman tekijän osalta, ja tiedän, että asianomistaja voi vaatia sitä, että syytetään, vaikkakin syyttäjä olisi asiasta eri mieltä. Tämähän on tämmöinen suunnaton kaupankäynnin paikka. Kuinka valvotaan, että tämä kaupankäynti sitten näissä syyttämättäjättämispäätöksissä on asiallista? Mitenkään epäilemättä tai osoittamatta epäilyksen sormea mihinkään suuntaan, kun korruptio maailmalla kasvaa ja niin edelleen, niin onhan varmasti näin, että tämä järjestelmä on aukoton, ettei sitten tavallaan pääse isommista rikoksista kuin koira veräjästä sillä varjolla, että jostain pienemmästä syytetään?

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sampsa Katajalle haluaisin vain mainita siitä, että todellakin täällä lukee siten, että tämä tunnustamismenettely on ollut mahdollista tietyllä tavalla jo tällä hetkellä, mutta tilastojen mukaan sitä on käytetty todella vähäsen, ehkä liiankin vähän. Sen takia on minunkin mielestäni todella hyvä, että tämmöinen suurempi muutosprosessi laitetaan nyt liikkeelle, mutta seurataan tätä muutosprosessia, ettei siinä käy liian isoja vahinkoja.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Puhemies! Kiitos hyvistä kysymyksistä. Ensinnäkin toteaisin, että monet oikeusalan ammattilaiset ovat jo nykyään sitä mieltä, että tunnustamiselle pitäisi antaa selvästi laajemmin merkitystä rangaistusta alentavana tekijänä, ja monessa maassa myös Pohjoismaissa tämä järjestelmä on jo käytössä, elikkä sikäli tämä nyt ei ole ihan vieras lintu. Se on muun muassa Norjassa ja Tanskassa käytössä ja myöskin Saksassa, ja Saksa ei ole mikään common law -valtio. On myös niin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ollut sitä mieltä, että syyteneuvottelusta on kiistämätöntä hyötyä syytetylle, rikosoikeudenhoidon viranomaisille ja rikoksen uhrille, koska tämä menettely vähentää viranomaisten työtä ja nopeuttaa rikosvastuun vahvistamista, mikä helpottaa myös yksityisoikeudellisesta vastuusta päättämistä.

Tässä edustaja Kataja toi hyvin esille sen, että Suomellehan ongelma ovat olleet varsinkin nämä pitkäkestoiset oikeudenkäynnit ja varsinkin talousrikospuolella. Onneksi 2012 meille ei tullut langettavaa tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ja vuonna 2011 tuli kaksi, mutta ennen sitä on ollut useampi. Yksi syy on juuri se, että meillä kestää liian kauan siitä, kun rikos tehdään, kunnes se syytetty saadaan tuomioistuimeen ja tuomittua.

Sen takia tämä järjestelmä nyt varmasti edesauttaa juuri näissä suurissa talousrikosvyyhdeissä ja auttaa sillä tavalla, että se mahdollistaa sen järjen käytön. Syyttäjä ja esitutkintajohtaja voivat katsoa, mitkä ovat ne rikokset, jotka todella ovat tärkeitä, ja mitkä ovat vähemmän tärkeitä. Ne vähemmän tärkeät voidaan jättää sitten tutkimatta, esimerkiksi joku lievä kirjanpitorikos tai vastaava, ja tutkitaan sitten se törkeä petos, tai mikä siinä sitten lienee se päärikos. Tässä on se suuri etu tässä järjestelmässä.

Tunnustamisesta tietysti pitää palkita. Jos se syytetty itse tunnustaa: "joo, olen syyllinen siihen, olen tehnyt sitä ja sitä", ja hän sitten tietää, että siitä hyvästä hän saa sen tuomion lievennetyltä asteikolta, niin se on mielestäni hyvä asia ja vie asioita eteenpäin ja paljon nopeammassa tahdissa. Se antaa myös mahdollisuuden rikoshyödyn saamiseksi myös valtiolle toisella tavalla. Mitä nopeampia ollaan, sitä parempi mahdollisuus on myös saada niitä rikoshyötyjä takaisin valtiolle.

Tässä edustaja Kopra kysyi siitä, että mitä kun korruptio kasvaa maailmalla ja niin edelleen ja järjestelmän pitäisi olla aukoton. Tietenkin se on tarkoitus, tietenkin. Minä luotan siihen, että meillä on erittäin hyvätasoinen syyttäjänvirasto ja meillä on asiantuntevat syyttäjät, jokainen tuntee vastuunsa, ja tietysti tässä asiassa tullaan myös kouluttamaan sekä syyttäjiä että myös tuomioistuimia, ja se koulutus on varmasti erittäin keskeinen asia, jotta saadaan yhdenmukainen systeemi koko maahan niin, että juuri tämä oikeudenmukaisuus toteutuu, niin kuin myös edustaja Maijala otti omassa puheenvuorossaan esille. Tarkoitus on kyllä pitää oikeusturvaa korkealla, ja mielestäni juuri tämä uudistus mahdollistaakin sen, että oikeusturva pidetään korkealla ja katsotaan, että jokaista, joka itse haluaa myötävaikuttaa siihen, että se rikos selvitetään, palkitaan siitä, ja rikoksen uhrille se on erittäin hyvä asia, että näin voitaisiin menetellä tulevaisuudessa.

Sitten edustaja Kiljunen kysyi näistä nuorista. Tietenkään jokainen rikoshan ei ole sellainen, että se sopii tähän syyteneuvottelujärjestelmään, ja jos esimerkiksi on kyse näpistyksistä, pienistä varkauksista ja niin edelleen, niin esitutkinnan johtaja ja syyttäjä arvioivat, onko tässä ylipäänsä sellaiset ainekset, että tähän sopii se syyteneuvottelu. Sitten siinä tilanne on tietysti se, että jos on useampi asianomistaja, niin jokaisella asianomistajalla on se oma mahdollisuus vaikuttaa siihen, hyväksyykö hän tällaisen järjestelmän vai ei. Jos on suurempi rikosvyyhti ja monta asianomistajaa, niin tietysti jos yksi sanoo, että tämä ei minun osaltani käy, niin sitten se menee tuomioistuimeen ja ihan normaalia prosessia eteenpäin.

Mutta itse tämä kysymys, miten me tavallaan pelastamme ne nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä niin paljon, että se rikoksenteon tie tavallaan aukeaa, se on varmasti meille kaikille tärkeä kysymys, ja siinä me tarvitsemme paljon sellaisia toimenpiteitä, joilla syrjäytymistä ehkäistään. Siinä nuorisotakuu on yksi hyvä asia, mutta myös nyt on olemassa työryhmä oikeusministeriössä, joka pohtii yhdyskuntapalvelujärjestelmää ja varsinkin myös nuorten osalta, ja siinä tulee juuri tämä ajatus, että pitäisi jollakin tavalla saada se nuori kytkettyä siihen valvontaan. Odotan, että tämä työryhmä saa oman työnsä valmiiksi, ja olen sitten valmis sen jälkeen tuomaan sen esityksen myös tänne eduskuntaan, kun me olemme niin pitkällä, mutta tällä hallituskaudella ihan varmasti ja toivottavasti ensi vuonna.

Mielestäni hyvää palautetta tuli tästä salista, ja tietenkin tässä seurataan nyt sitten tarkasti, miten tämä käytännössä tullaan toteuttamaan. On ollut tärkeätä myös rajata nämä vakavimmat rikokset tästä pois ja ne henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset ja myös seksuaalirikokset ja lapsiin kohdistuvat rikokset. Se on erittäin määrätietoinen valinta, että näin olemme tehneet. Luulen, että tämä malli myös voi osoittautua hyväksi meidän oikeusjärjestelmällemme.