Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle kuluvan vuoden ensimmäisen lisätalousarvioehdotuksen. Tämä ehdotus on etukäteen herättänyt ehkä jossain määrin enemmän keskustelua kuin lisätalousarviot yleensä tapaavat tehdä, mutta sittenkään kovin merkillistä tässä ei olla ehdottamassa.

Näyttää siltä, että tämän vuoden verotulot ovat kasvaneet kolmisen miljardia markkaa — siis verotulot kaikkiaan, siellä on myöskin vähennyksiä — suuremmiksi kuin hallituksen budjettiesityksessä aikanaan on arvioitu. Tämä arviointivirhe, josta eduskunta on moneen kertaan ollut huolestunut ja johon se on kiinnittänyt huomiota, on kyllä tällaisissa olosuhteissa valitettavan väistämätön. Erityisesti yritysten tulokset, luovutusvoitot ja optioitten verotus ovat olleet sellaisia tekijöitä, joitten kasvu on ollut suhteellisesti talouskasvua nopeampaa ja joitten ennalta-arvattavuus ei ole kovin helppoa.

Siinä missä tänään talousarvioon tuloutetaan tuo verotulojen lisäys, 3 miljardia markkaa, siinä talousarvioehdotus myös kuluttaa saman summan. Tännehän on nyt ajettu sisään eräällä tavalla teknisluonteisena toimenpiteenä tulopoliittinen ratkaisu niin palkankorotusten kuin niin sanotun maataloustuponkin osalta ja eräitä tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä osapuolten toivomia määrärahakorotuksia. Näin ollen valtiontalouden tasapainoasetelman kannalta tämä esitys on nollasummapeliä: 3 miljardia on tullut enemmän, 3 miljardia menee myöskin enemmän.

Mistä sitten tulee tuo 8,5 miljardin lainanlyhennys? Tässä on tietysti valintatilanne valtion entisten ylijäämien suhteen. Nyt on tarkoitus siirtää ylijäämää käytettäväksi velanhoitoon. Toinen mahdollisuus olisi ollut pitää se valtion kassavaroissa. Näistä kassavaroista on kuitenkin moneen kertaan keskusteltu ja kassaa on tietoisesti muun muassa eduskunnassa käytyjen keskustelujen tuloksena pyritty pitämään kohtuullisen pienenä ymmärtäen hyvin sen seikan, että korkoero on miinusmerkkinen silloin, jos me pidämme velkaa ja pidämme rahaa kassassa, verrattuna siihen vaihtoehtoon, jota nyt esitetään, että kassasta maksetaan velkoja pois. Näin ollen saamme tavallaan suuremman korkohyödyn tällä menettelyllä.

Toinen merkittävä erä, joka tuloutetaan tähän lisätalousarvioon, on Sampo-yhtiöistä saatu noin 2,5 miljardin markan osinkotulo. Sekään ei ole oikeastaan tämän vuoden säännönmukaista tuloa, vaan varmasti kaikkien tiedossa on, että Sampo-yhtiö purki ylikapitalisaatiotaan jakamalla tuota vanhaa voittovaraansa osakkailleen paljon paljon enemmän kuin yhden vuoden tulos olisi edellyttänyt. Jos valtion varallisuusaseman kannalta tätä tilannetta halutaan arvioida, niin ei se ole ollenkaan parantunut, koska totta kai, jos yhtiö jakaa varallisuuttaan, niin jäljelle jäänyt osuus tavallaan pienenee.

Näin ollen kaikki se 8 miljardia markkaa itse asiassa tarkoittaa valtion tasapainotilanteen kannalta vain varallisuuden käyttämistä toiseen tarkoitukseen, kuin missä se tähän asti on ollut, mutta mitään huolta siitä, että valtio nyt erityisesti tässä rikastuisi, ei ole ollenkaan syytä kantaa.

Sen sijaan se positiivinen puoli, joka tästä aiheutuu ja seuraa, on että ne raamit, jotka ensi vuodelle on laadittu, pitävät nyt sisällään enemmän korkomenoja kuin mihin päästään, kun tämä 8,5 miljardia markkaa tulee käytettäväksi lyhennyksiin. Sillä säästetään ensi vuoden koroissa jo tuollaiset 400—500 miljoonaa markkaa, joka on huomattava summa ja varsin kestävää säästöä.

Kun totesin, että myös menopuolen ratkaisut ovat pääosin rutiiniluonteisia, yksi poikkeama on ehkä syytä todeta. Se liittyy eduskunnan aikaisempiin toivomuksiin jo päätettyjen helikopterien varustelujen hankintavaltuuden avaamisesta tässä lisäbudjetissa. Peruste sille, miksi tuo valtuus nyt avataan, on Puolustusvoimien mukaan sen tyyppinen, että saattaa olla niin, että jos neuvotteluja varusteluhankinnoista kyetään käymään jo ennen helikopterien hankintaa, voi hyvin olla, että myyjätaho on alttiimpi antamaan myös parempia, alempia, tarjouksia verrattuna siihen tilanteeseen, että helikopterit olisivat käsissä, kun jokainen mieltää, että niihin on pakko saada myöskin varustelu. Jos tämä logiikka pitää paikkansa, ja toivon mukaan pitää, niin sillä saavutettaisiin jonkin verran kokonaissäästöä.

Aivan omana kohtanaan on syytä ottaa esiin lisätalousarvioon sisältyvä hallituksen ehdotus siitä, että eduskunta antaisi valtuudet Sampo-yhtiön omistuksen, joka on noin 40 prosenttia tällä hetkellä, nollaamiseen tilanteessa, jossa se saattaisi joskus olla tarpeen. Haluan tässä korostaa, että tällä valtuuden pyytämisellä ei ole mitään yhteyttä niihin neuvotteluihin, joita Sampo-yhtiö parasta aikaa käy. Niissähän ei tällainen valtuus olisi ollenkaan tarpeen, nykyiset valtuudet riittävät moninkertaisesti.

Mutta kiinnittäisin teidän huomiotanne siihen ehkä kiusalliseen keskusteluun, jota käytiin Sonera-yhtiön tiimoilta, niihin väitteisiin, että se seikka, että poliittinen taho, hallitus ja eduskunta, panttasi myyntivaltuutta, olisi jotenkin sitonut Soneran realisointimahdollisuuksia. En halua tässä ottaa nyt varsinaisesti kantaa siihen, pitävätkö nuo väitteet alkuunkaan paikkaansa, mutta ei ole kovin perusteltua kylläkään Sammon kohdalla, jos sellainen tilanne ilmenisi, että tällainen neuvottelurajoite jäisi jotenkin haittaamaan keskusteluja. Selvyyden vuoksi kuitenkin haluan todeta, että meillä ei ole minkäänlaisia tarjouksia Sammon osakkeiden ostosta, vaan niiden suhteen menetellään niin kuin nyt on tapana ollut, vartioidaan kuten huolellinen salkun haltija vartioi varallisuuttaan: Myy, jos siihen on hyvä tilaisuus, mutta pitää, ellei sellaista tilaisuutta ole.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen euroalueen keskiarvoa nopeampi talouskasvu on perustunut vahvaan vientiin jo vuoden 99 puolivälin jälkeen. Maan kilpailukyky on tällä hetkellä erinomainen. Se on tietysti vientirakenteesta johtuen ollut elektroniikkateollisuusvoittoinen. Viime vuoden viimeisen neljänneksen kasvu nimenomaan sillä sektorilla oli 50 prosentin luokkaa. Ilman elektroniikkateollisuustuotantoa kasvu olisi jäänyt loppuvuodesta noin 5 prosenttiin. On tietysti näin, että jos Yhdysvaltain talouskasvun hidastuminen heijastusvaikutuksineen ulottuu Suomeen, se saattaa juuri maailmanlaajuisesti heikentää elektroniikkateollisuuden markkinanäkymiä. Kuitenkin kaikkien taloudellisten tutkimuslaitosten näkemysten mukaan Suomen taloudellinen kasvu, kilpailukyky ja taloudellinen kehitys jatkuvat varsin myönteisesti myöskin eteenpäin.

Edellytykset kulutuskysynnän kasvuun ovat myös periaatteessa hyvät, sillä veronkevennykset ja palkankorotukset tälle ja ensi vuodelle kohentavat tuntuvasti käytettävissä olevia tuloja. Kun lisätalousarviossa on keskeisenä ollut kysymys nimenomaan tulopohjan talousarviota suuremmasta kertymästä ja toisaalta velanmaksuvauhdista, on näihin asioihin nyt syytä erityisesti tietysti tässäkin yhteydessä puuttua.

Sosialidemokraattien taholta on eri yhteyksissä kiinnitetty huomiota budjetin täydellisyysperiaatteeseen eli siihen, että tulot täytyy pystyä arvioimaan mahdollisimman täydellisesti. Ennen kaikkea tuloarvioiden laadinnassa muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto on aikoinaan todennut menettelytapojen johdosta syntyneen tilanteen, jossa finanssipoliittiselle päätöksenteolle ei ole syntynyt aina asianmukaista tietopohjaa odotettavissa olevan tulokehityksen osalta.

Nyt tietysti on myönnettävä, että erityisesti viime vuoden pääomatulojen kasvu ja muutoinkin verotulojen kasvu aika merkittävällä tavalla on johtunut kertaluonteisista tekijöistä eli huomattava osa ylijäämästä on selittymässä täten. Bruttokansantuotteeseen suhteutettu julkisen talouden ylijäämä on ollut erittäin korkea. Viime vuonnahan se nousi noin 7 prosenttiin eli 2 prosenttiyksikköä suuremmaksi kuin Suomen Pankin syksyinen ennuste ja toisaalta Suomen vakausohjelma arvioi. Tulo- ja varallisuusveroja nimenomaan kertyi yli kolmannes enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kun valtion menot lisääntyivät maltillisesti, valtiontalous muuttui 26 miljardia markkaa ylijäämäiseksi. Ylijäämä yhdessä noin 12 miljardin markan yksityistämistulojen kanssa mahdollisti valtionvelan edellisvuotista suuremman vähennyksen. Valtionvelan suhdehan painui viime vuoden lopulla jo noin 48 prosenttiin bkt:stä. Hallitusohjelmassa oleva tavoite, alle 50 prosenttia, on tältä osin toteutunut. (Ed. Ala-Nissilä: No, se oli vanha tavoite!)

Sosialidemokraatit ovat tältä osin — palaan tähän myöhemmin — kiinnittäneet huomiota siihen, että velanmaksutaso täytyy suhteuttaa tietysti hallitusohjelmakokonaisuuteen, muun muassa, kuten hallituspuolueet muun muassa hallituksen kehysselonteon yhteydessä totesivat, myös syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisten toimien mitoitukseen. Hyvinvointivaltion perusta on myös pelastettava, kun valtiontalous on pelastettu.

Tältä osin on myös mielenkiintoista valtionvelan maksuvauhti, jota on syytä arvioida. Suomen Pankin erilaisten julkaisujen ja myös valtiovarainministeriön tietojen ja arvioiden perusteella voi päätellä, että siellä ikään kuin hallitusohjelmaa on käytännössä haluttu tarkentaa — alle 50 prosenttia bkt:stä — siihen, että pyrkimällä noin 4—5 prosentin julkisen talouden ylijäämään valtionvelan osalta valtionvelka pystyttäisiin maksamaan noin kymmenen vuoden kuluessa. Tältä osin muun muassa tänään valtiovarainvaliokunnan kuulemat taloudellisten tutkimuslaitosten edustajat hyvin vahvasti näkivätkin pitkälti eteenpäin valtiontalouden ylijäämän jatkuvan Suomessa ja jopa vaativat ja edellyttivät sen tarkempaa arviointia tietysti suhteessa johtopäätöksiin, mitä on tehtävä niin finanssipolitiikassa kuin myös menopuolella.

Useassa yhteydessä on valtiovarainministeriö käyttänyt ikääntymistä ja vanhuusongelmaa erityisenä perusteena nopealle, kaavamaiselle velanmaksulle. Tältäkin osin on tietysti todettava, että velanmaksua ei voi perustella ikääntymisellä siten, että siihen reagoitaisiin viiden tai joskus kymmenen vuoden päästä sormia näpsäyttämällä. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteethan on pidettävä kunnossa, henkilöstömitoitukset kunnossa ja ylipäänsä koko palvelujärjestelmä sellaisena, että se koko ajan on hyvinvointivaltion vaatimuksia vastaavassa kunnossa.

Laajakantoinen eläkeongelman ja ikääntymisen käsittely edellyttäisi kyllä, kuten eduskunnan taholta eri yhteyksissä on todettu, omaa hallituksen selontekoa, jossa tätä kysymystä voitaisiin tarkemmin arvioida, koska erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon puolella joutuisimme tekemään välttämättömiä johtopäätöksiä siltä osin.

Muutama sana velanmaksustrategiasta siltä osin kuin nyt rakenteellista ylijäämää on syntynyt.

Eräiden arvioiden mukaanhan valtiontalouden rakenteellinen ylijäämä olisi jo tällä hetkellä noin 10—15 miljardia markkaa, eli pidemmänkään aikavälin kasvun hidastuminen ei kääntäisi valtiontalouden ylijäämää alijäämäksi. Jatkossa erityisesti on tähän täydellisyysperiaatteeseenkin liittyen välttämätöntä kehysbudjetoinnin kehittäminen sillä tavalla, että myöskin tulopohjaa ja tulojen kertymää arvioitaisiin tarkemmin niin, että joskus silloin tällöin tarkoitukselliselta vaikuttava valtiovarainministeriön pyöritys tältä osin häviäisi ja syntyisi aito kehysmenettely menojen ja tulojen arvioinnissa ja nimenomaan poistuisivat myöskin epäilykset tulojen tarkoituksellisesta alakanttiin arvioimisesta, joka ei ole tietysti eduskunnan budjettivallan ja kansanvallan kannalta hyväksyttävää.

Lisäbudjetissa kassan viime vuoden ylijäämää käytettiin 4,7 miljardia markkaa velan maksuun. Viime vuoden lopussa oli kumulatiivista kassaylijäämää 10 miljardia markkaa, ja nyt on siis kassassa ilmeisesti 5 miljardia markkaa. Nyt voi kysyä, onko näin suuriin kumulatiivisiin kassaylijäämiin syynä halu pitää veroja siellä vai valtionvelan rakenne, jos niitä ei voida käyttää valtionvelan maksuun. Tulee myöskin arvioitavaksi ja kyseenalaiseksi nopeutetun velanmaksuohjelman perusteltavuus siinä mielessä. Jos velan rakenne estää ylijäämien käyttämisen tällä tavalla, tämä ei ole perusteltua. Vai johtuuko tämä siitä, että ei haluta näyttää myöskään ylijäämää, ja rahat pidetään siksi tällä tavalla kassassa?

Joka tapauksessa nyt on velanmaksun taso suhteessa hallitusohjelman kokonaisuuteen kuin myöskin hyvinvointivaltion perustaan otettava tarkemman arvioinnin kohteeksi. Valtionvelan keskikorko on noin 6 prosenttia, ja on selvää, että valtionvelkaa pitää maksaa mahdollisuuksien mukaan, mutta sen pitää olla oikeassa suhteessa siihen, mikä on tämän yhteiskunnan arjen todellisuus ja myös mitkä ovat arjen kipupisteet ja mitkä ovat yhteiskunnalliset ja inhimilliset kustannukset niistä laiminlyönneistä, mitä osin laman jälkeen syrjäytymisenä ja julkisissa palveluissa ja terveydenhuollossa vallitsee. Erityisesti erikoissairaanhoito on kriisiytynyt muun muassa kuntatalouden vaikeuksien johdosta, ja tältä osin tulee myöskin tätä arviointia laaja-alaisemmin suorittaa.

Mehän olemme hallitusryhmien toimesta täällä eduskunnassa kahtena viime talvena tehneet jonkin verran korjauksia juuri tästä näkökulmasta eli arjen kipupisteisiin on reagoitu. Edustuksellisen demokratian on nimenomaan näin tehtävä silloin, kun on taloudelliset mahdollisuudet ja toisaalta on sellaisia epäkohtia, joita sivistysvaltion ja hyvinvointivaltion ei pidä sietääkään. Muun muassa lasten- ja nuortenpsykiatria ja eräät vastaavat ovat olleet asioita, joihin täällä hallitusryhmät ovat reagoineet. Loppujen lopuksi kokonaisuuden arviointi, velanmaksun taso suhteessa hyvinvointivaltioon ja hallitusohjelman kokonaisuuteen, on poliittinen valinta: millä tavalla näitä sitten myöskin painotetaan.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän jälleen 17.5. selkeästi tuomat painotukset ovat nyt täysin realistisia, ja uskon ja toivon, että hallitusryhmien kesken ja hyvässä yhteistyössä myös hallituksen suuntaan näiden asioiden kanssa voidaan edetä. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tilanne vaatii valtionosuuksien tason nostamista, kuten sosialidemokraatit jo viime joulukuun budjettipuheenvuorossa edellyttivät, jo vuoden 2002 talousarvion yhteydessä.

Samoin tietysti on muistettava, että köyhyyden- ja syrjäytymisenvastaisten toimenpiteiden, joista oltiin yhtä mieltä, että niitä on aikaisemmista kaavailuista lisättävä, on myöskin oltava esillä. Mutta myöskin budjettiylijäämiä on käytettävä tavalla, jossa yhteiskuntataloudellinen ja yhteiskuntapoliittinen korko on varmasti valtionvelan keskikorkoa suurempi, kun vahvistetaan elinkeinoelämän kehityspohjaa, rakenteita ja tulevan valtiontalouden kestokykyä. Näitä on tietysti nyt lisäbudjetista nopeasti poimimalla pari asiaa.

Ensinnäkin kansalliset investointituet. Meillä on erittäin suurissa vaikeuksissa olevan itäisen ja pohjoisen Suomen kehitystyössä, kiitos EU:n tavoite 1 -ohjelman, päästy hyvään kehitysvaiheeseen. Nyt lupaavat investoinnit eivät saa jäädä pikkurahan näpertelyn takia toteuttamatta, vaan ne vipuvarret on käytettävä hyväksi, mitä aluetalouden ja työllisyyden ja koko kansantalouden eteen itäisessä ja pohjoisessa Suomessa on. Tässä suhteessa 15 miljoonan markan investointitukivaltuuden kasvu ei ole oikeassa suhteessa tarpeeseen. Se on riittämätön.

Toisaalta, samaan aikaan kun meillä on miljardien ylijäämätuloja, hallitus valtiovarainministeriön esityksestä esittää, että matkakeskuksen tuloja, joita on Tampereelta tulossa valtiolle 45 miljoonaa markkaa, tuloutetaan yleiseen kassaan eikä niitä käytetä, kuten perinteisesti, VR:n tasoylikäytävien turvallisuuden kehittämiseen. Tämän tyyppiset pienet asiat on syytä myöskin linjata oikeisiin paikkoihin.

Yleensä infrastruktuurin rappeutuminen ja sillä puolella tapahtuvat tarpeet on syytä myös tuoda esille. Ne liittyvät sillä tavalla luontevasti myöskin tähän tilanteeseen, että erityisesti meillä ylijäämiin tässä tilanteessa ovat vaikuttaneet pääoma- ja kertaluontoiset tulot, jolloin tämän tyyppiset panostukset elinkeinoelämän ja yhteiskunnan rakenteiden vahvistamiseen kertaluonteisina menoina puoltavat paikkaansa. Tässä suhteessa nimenomaan eduskunnan ja liikenne- ja viestintäministeriön esillä pitämä Kerava—Lahti-rataoikaisu on tyypillinen koko Suomen hanke, koko Suomen taloutta vahvistava hanke, ei pelkästään pääradan kuormitusta keventävä, vaan myöskin lähiyhteyksiä Ten-verkossa Pohjolan kolmiossa parantava hanke.

Arvoisa puhemies! Tosiaan tässä tilanteessa on tuotava esille, että ei voida tyytyä pelkästään lisätalousarvioesityksen velanmaksun luoman korkosäästön lyhytjänteiseen arviointiin, vaan on pitkäjänteisemmin arvioitava, mikä on se poliittinen valinta ja mitkä ovat ne arvot, joilla valtion velanmaksun taso suhteutetaan hyvinvointivaltion perustan, julkisten palveluiden turvaamisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, parantamiseen.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kauan odotettu ja julkisuudessa viikkoja esillä ollut kuluvan vuoden lisätalousarvio on saanut nyt päivänvalon. Sen sisältö ei miltään osin yllätä: Hallitusryhmien sisäiset, osin selkeäsanaisetkin puheenvuorot ja kannanotot eivät ole kääntäneet valtiovarainministeriön päätä. Lisäbudjetin tärkein anti on kuin onkin valtionvelan budjetoitua nopeampi maksaminen ja odotettua suuremmiksi nousseiden verotulojen käyttäminen lähes tyystin tähän tarkoitukseen ministeri Niinistön kaavailujen mukaisesti.

Valtionvelan maksun järkevyyttä tuskin kukaan tässä talossa epäilee. Parastahan olisi, jos valtionvelkaa ei olisi lainkaan. Kun kuitenkin käytännössä kaikilla EU-mailla sitä on ja monilla huomattavasti Suomea enemmänkin, tuntuu välillä siltä kuin kiihdytetystä valtionvelan maksamistahdista olisi tullut ministeri Niinistölle pakkomielle ja samalla ilmeisesti kokoomukselle rasite. Tähänhän viittaavat omasta mielestäni viime aikojen galluplukemat ja puolueen puheenjohtajan vaihtosuunnitelmat. Voinee todeta, että rajansa se on pihtaamisellakin.

Kun valtion verotulot ovat kohonneet ennakoidusta tasosta 3,1 miljardilla ja korko- ja osinkotuloja saadaan nyt yli oletetun sama mokoma, olisi esitettyä suurempi osa kertyneestä yli 6 miljardin ylimääräisestä tulosta voitu mielestäni vallitsevassa taloustilanteessa käyttää moniin esillä olleisiin, kansalaisten elinolosuhteita kohentaviin ja tasaaviin toimiin sekä kohteisiin, joiden rahoitusta on säästösyistä laiminlyöty viimeiset runsaat kymmenen vuotta. Esimerkiksi valtionvelan lyhentämiseen nyt esitetystä noin 8,5 miljardista markasta oli puolet, noin 4 miljardia, voitu käyttää muihin kohteisiin. Tämä ei olisi tuhonnut valtiovarainministerin unelmaa lähes velattomasta Suomesta, mutta olisi vaikuttanut oikein käytettynä varovastikin arvioiden satojentuhansien suomalaisen elämään myönteisellä tavalla.

Ilmeisesti hallituksen sisällä todellista valtaa käyttää vain kahden kolmen niukkasen talousoppiin ihastuneen ministerin kopla, (Ed. Zyskowicz: Kuka se kolmas on?) jolle kaikki muu kuin valtionvelan maksaminen on suuri kauhistus. Siinä eivät vaikuta oman puolueen natiseminen liitoksissaan eikä selkeisiin tosiasioihin perustuva laaja kansalaismielipide tai kansalaiskeskustelukaan. Tämä on seurausta mielestäni siitä vaihtoehdottomasta ja luonnottoman laajasta hallituspoliittisesta mallista, joka Suomeen on näyttänyt valitettavan tiukasti muotoutuneen. Kun hallitus on ylivahva, jää demokratian toteutuminen heikoksi.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä totesin, olisin nähnyt vallitsevassa tilanteessa järkevämpänä käyttää noin 4 miljardia markkaa valtionvelkaan osoitetuista määrärahoista muihin, kansalaisten arkipäivään ja sen elämänlaatuun vaikuttaviin asioihin. Otan esille muutamia asioita ja kohteita, jotka perussuomalaisten mielestä menevät ajankohtaisuudessaan ja tärkeydessään ohi nopeutetun valtionvelan lyhennyksen.

Sosiaalipuolen määrärahoja on talousarvioesityksessä lisätty runsaalla 400 miljoonalla markalla lähinnä kahteen kohteeseen: työttömyyskassojen valtionosuuteen ja maatalousyrittäjien lomituspalvelujen kustannuksiin. Kohteissa ei ole suinkaan mitään vikaa. Työttömyys onkin pysynyt oletettua korkeampana, ja maatalousyrittäjien lomajärjestelyt ovat edelleen huomattavasti palkkatyötä tekeviä heikommat.

Olisi kuitenkin luullut pitkään jatkuneen keskustelun suomalaisen terveyden- ja vanhustenhuollon kriisistä, köyhyysongelmasta ja ylivelkaantuneista johtaneet jonkinlaiseen älynvälähdykseen myös hallituksessa. Mutta ei, kun ei. Perussuomalaisten näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle olisi tullut osoittaa lisärahoitusta noin 2,5 miljardia markkaa. Siitä määrästä osoittaisimme noin 1,5 miljardia markkaa kuntien järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen, kun hallitus tyytyy vain 117 miljoonan markan hallinnolliseen rukkaukseen. Liekö niin, ettei hallituksessa ja vastuuministeriössä erityisesti ole vieläkään tajuttu sitä valtavaa aikapommia, joka on kasautumassa köyhissä kunnissa näissä asioissa? Ei tarvitse enää monia vuosia nykyisten määrärahojen alimitoitusta, kun kymmenissä ainakin köyhimmissä kunnissa ei enää pystytä tarjoamaan asukkaille lakien heille takaamia perusterveydenhoito- ja sosiaalipalveluja. Rahat eivät riitä ja harvennut hoitohenkilökunta ei enää jaksa.

Terveydenhuollon lisäksi vanhusten lisääntyvä määrä lisää painetta myös vanhustenhuollolle, joka sekin kärsii rahoitusongelmista. Kun rahaa ei ole, lyödään laimin omaishoitojärjestelmän ylläpitäminen, kotihoidon kehittäminen ja supistetaan hoitolaitosten henkilökunta niin vähiin, että hoidettavat vanhukset kärsivät nälästä, janosta, vaihtamattomista vaipoista ja yksinäisyydestä. (Ed. Puisto: Edustaja puhuu totta!) Kuolema on varmin odotettava kävijä vuoteen viereen. Tämä näyttää olevan nyky-yhteiskunnan palkka isänmaamme vapauden pelastaneille ja jälleenrakennuksesta vastanneille.

Samasta rahoituksen alimitoituksesta saavat osansa myös lapset ja nuoret, kun kouluterveydenhuollon tarjonta on supistunut kahdenkymmenen viime vuoden aikana tuntuvasti ja lisääntyneisiin psyykkisiin ongelmiin ei löydy hoitoa. Väestöstä 25 prosenttia kuuluu lapsiin ja nuoriin, mutta hoitohenkilökunnasta heille on käsitykseni mukaan varattu vain noin 11 prosenttia. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien odotetaan edelleen lisääntyvän muun muassa huumeiden, 90-luvun suurtyöttömyyden seurannaisvaikutusten ja elämänrytmin kiihtymisen takia edelleen. Viime vuosina budjettitarkastuksina tehdyt kosmeettiset lisäykset eivät ole pystyneet ongelmaa ratkaisemaan. Ne ovat olleet kuin hyttysen jätös Atlanttiin.

Köyhyyspakettia on kääritty kasaan jo vuosia, mutta käytännön toimet ovat jääneet, kuten tavataan sanoa, tikkukaramellin antamisen tasolle. Ongelma ja sen mittasuhteet tiedetään, keinot sen selkeään vähentämiseen ja jopa poistamiseen tunnetaan. Tämän kymmeniätuhansia kansalaisia koskevan ja heidän elämänlaatunsa romuttavan ongelman ratkaisemiseen tarvitaan rahaa kokonaisuudessaan muutaman vuoden aikana vain ehkäpä 100—300 miljoonaa markkaa. Uskallan lisäksi väittää, että pitkällä aikavälillä ongelman poistaminen nopeasti tulisi yhteiskunnalle taloudellisesti edullisemmaksi kuin sen vähättely ja pitkittäminen, inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan.

Näiden lisäksi tarvittaisiin lisärahoitusta lapsiperheiden sosiaalisiin etuuksiin, perustasoa olevien päivärahojen vaiheittaiseen korottamiseen ja pienempien eläkkeiden nostamiseen, mutta näiden hoitaminen on varsinaisen talousarvion asia.

Arvoisa puhemies! Loput esittämästäni noin 4 miljardin markan menonlisäyksestä käyttäisimme lähinnä sisäasiain-, opetus-, liikenne- ja ympäristöministeriöiden hallinnonalojen muutamiin kohteisiin. Näillä noin 1,5 miljardilla markalla voitaisiin muun muassa lisätä kansalaisten turvallisuutta korottamalla poliisin toimintamäärärahoja mahdollistaen näin täyttämättä olevien virkojen täyttämisen, edistää tiedollista kilpailukykyämme tekemällä pitkään vitkutellun yliopistojen määrärahojen tasokorotuksen, pysäyttää alempitasoisen tiestömme kunnon heikkeneminen korottamalla perustienpidon määrärahoja muutamalla sadalla miljoonalla markalla ja tukea vanhusten selviytymistä kotonaan mahdollisimman pitkään lisäämällä asuntojen peruskorjausavustuksia vähintään 150 miljoonalla markalla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta, että eduskunnan kannattaisi ehkä harkita tärkeiden hallituksen esitysten sijoittamista täysistuntoon niin, että asiakirja olisi kansanedustajien käytössä ainakin yhden täyden istuntopäivän ennen siitä käytävää keskustelua.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietysti myönteistä, että valtion tulojen kehitys on ollut ennakoitua nopeampaa. Tulonlisäykset, jotka tästä lisäbudjetista jäävät näiden noin 3 miljardin menotarpeiden yli, hallitus esittää siirrettäväksi velan lyhennyksiin. Koska nämä ylijäävät tulot ovat luonteeltaan kertaluonteisia, samoin osinkoja ja Suomen Pankin voittoa ja kassaylijäämän käyttöä, on luontevaa, että ne käytetään pääosin velan lyhennyksiin. Keskustan ryhmä katsoo kuitenkin, että ylijäämä antaa myös mahdollisuuksia kertaluonteisiin tulevaisuusinvestointeihin. Nyt on sopiva aika korjata sellaisia ongelmia, jotka lähivuosina kärjistyvät, jos asiat jätetään hunningolle. Niinpä keskustan ryhmä ehdottaa, että noin 500 miljoonaa markkaa 8 miljardin markan ylijäämästä tulisi käyttää tällaisiin tulevaisuusinvestointitarkoituksiin.

Keskustan ryhmän aloitteessa painopisteenä ovat liikenneinvestoinnit ja erityisesti perustienpito, mikä auttaa myös alueellisesti tasapainoisempaan kehitykseen. Esitämme siihen lisäystä 150 miljoonaa markkaa. (Ed. Rajamäki: Ei riitä, olematon määrä!)

Alueellista tasapainoa lisäisimme myös korottamalla yritysten investointitukia hallituksen esittämää enemmän.

Kuntien eriarvoistumista ja julkisten palveluiden ongelmia auttaisimme tässä kohtaa lisäämällä kuntien harkinnanvaraisia avustuksia 100 miljoonalla markalla. Ensi vuoden budjetin yhteydessä on tehtävä laajemmat, syvällisemmät kuntien eriarvoistumista ja erityisesti terveyspalveluiden tilaa kohentavat ratkaisut, joihin myös valtion tulee osallistua. Sailaksen nimiin tullut viime viikkojen kuntaratkaisu oli oikean suuntainen, mutta riittämätön erityisesti siksi, että valtio ei tähän rahoitukseen riittävästi osallistunut.

Lisäksi ehdotamme tähän lisäbudjettiin hallituksen esittämää enemmän rahoitusta maatalouden ympäristötukeen, niin että luomutuotannossa pystytään tekemään myöskin uusia sopimuksia.

Myös kotimaisen puolustusteollisuuden hankintoihin esitämme työpaikkoja turvaavaa rahoitusta.

Näiden keskustan ehdottamien korjausten jälkeenkin tänä vuonna valtio pääsisi velan lyhennyksessä reilusti yli 20 miljardin markan, mikä ymmärtääkseni on ollut valtiovarainministeriönkin tavoitteena.

Keskustan ryhmä on hyvin tyytyväinen siihen, että hallituksen piirissä on herännyt budjettiriihen alla vilkas keskustelu valtiontalouden ylijäämän käytöstä. Näyttää siltä, että hallituksessa jopa useita ministereitä on tullut keskustan täällä jo aiemmin maaliskuussa kehyskeskustelun yhteydessä esittämälle linjalle. On tietysti paikallaan, että laajemmat periaatteelliset ratkaisut ylijäämän käytöstä tehdäänkin varsinaisen budjetin yhteydessä.

Keskusta lähtee siitä, että sen paremmin velkaongelmaa kuin ikääntymisen aiheuttamia kustannuksia tulevaisuudessa ei pidä vähätellä. Ikääntymiseen on varauduttava myös järjestelmiä uudistamalla, ja tietysti velkaa on lyhennettävä. Silti valtiontalouden tulevaisuusvalintoja ei voi kaventaa vain näihin kahteen asiaan, velkaan ja eläköitymiseen. Hyvin valituilla maltillisilla panostuksilla valtio voi vahvistaa kasvun edellytyksiä ja siten tulevaisuuden velanhoitokykyä. Valtiovarainministeriöstä tietysti sanotaan, että tähän ei ole varaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on kärjistymässä monia ongelmia, joiden korjaamatta jättämiseen ei ole varaa.

Ei ole järkevää kasata alueellisen keskittymisen, pitkäaikaistyöttömyyden ja julkisten palveluiden huonontumisen ongelmia siihen samaan ajankohtaan, kun Suomen väestö alkaa ikääntyä. Näitä olisi korjattava välittömästi. Erityisesti alueellisen keskittymisen ja ikärakenteen vanhenemisen yhteisvaikutukset vaikkapa kuntien talouteen ovat hyvin uhkaavat. Näitä ongelmia ei saisi päästää kärjistymään. Siksi talouden kasvua ja työpaikkoja on ohjattava nopeasti myös kasvukeskusten ulkopuolelle.

Myös terve kuntatalous on eri paikkakuntien vetovoiman ja palveluitten laadun kannalta aivan olennaista. Pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseen haluaisimme panostaa erityisesti siksi, että pitkäaikaistyöttömyys on köyhyyden suurin syy ja taustatekijä.

Uusien innovaatioiden synnyn kannalta myös julkisten tutkimus- ja kehitysmäärärahojen kasvusta pitää huolehtia. Siinä ei ole varaa laakereilla lepäilyyn. Täällä on käsittelyssä yliopistojen kehittämislaki, joka kyllä parantaa tilannetta, mutta ei valitettavasti vielä kesää tee tälläkään alueella.

Hallituksen tehtävä on tulevassa budjettiriihessä hakea sopiva tasapaino velan lyhentämisen, yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamisen ja myöskin työllisyyttä edistävien veronalennusten välillä. Näitä kaikkia kolmea tavoitetta: velan lyhentämistä, epäkohtien korjaamista ja työllisyyttä edistäviä veronalennuksia, voidaan edistää rinnakkain. Maltilliset sijoitukset tulevaisuuteen eivät horjuta valtiontalouden hyvää kehitystä. Suomessahan velan kansantuoteosuudessa lähestytään 40 prosentin tasoa. Myös julkisten menojen kansantuoteosuus on selvästi laskevalla uralla ja valtiontalouden ylijäämä ylittää hyvin asetetut tavoitteet eli ollaan 4—5 prosentin välillä suhteessa kansantuotteeseen. Tämä on myönteistä, ja muihin EU:n jäsenvaltioihin ja euroalueen valtioihin verrattuna Suomen tilanne on oikein hyvä.

Pulma taitaa poliittisesti olla se, että hallitus on sisällään niin kovin ristiriitainen, että se ei oikein uskalla eikä rohkene avata keskustelua tulevaisuuspanostuksista ja epäkohtien korjaamisesta. Tällaisessa jännitteisessä tilanteessa on tietysti helpompaa siirtää kaikki ylijäävä raha velkojen lyhentämiseen. (Ed. Gustafsson: Tämä on niin hampaaton opposition puheenvuoro, ettei sitä oikein viitsi kuunnella!)

Myös EU:n komission äskettäin antamista EU:n taloudellisista suuntaviivoista voi löytää tukea tulevaisuuteen investoimisen näkökulmalle. Tuossa asiapaperissahan on kiinnitetty huomiota julkisen talouden laatuun ja menojen kohdentamiseen kasvua vahvistavasti erityisesti tutkimukseen ja kehitykseen ja myös liikenneinvestointeihin.

Huomasin, että EU:n paperissa Isolle-Britannialle on jopa ehdotettu liikenteen infrastruktuurin vahvistamisohjelmaa. Myös Suomessa tähän olisi huutava tarve, sillä teiden huono kunto, erityisesti alemman tieverkon huono kunto, ja myös monenlaisten liikenteellisten ongelmien synty Etelä-Suomen kasvualueilla heikentävät yritystoiminnan edellytyksiä. Toisaalta maaseudulla teiden huono kunto haittaa syrjemmällä asumista.

Eräissä maissa Euroopassa, kuten vaikkapa Hollannissa, on tehty niin, että kun valtio saa kertaluonteisia tuloja ja lyhentää niillä velkaa, niin tämä kertaluonteisten tulojen ja velanlyhennyksen aikaansaama korkomenojen vähentyminen siirretään erityiseen liikenneinvestointien ja -väylien investointirahastoon. Jotain vastaavaa tulisi harkita myös Suomessa, kun muutoin näyttää siltä, että liikenneinvestointien tasosta ja infrastruktuurin arvosta ei kyetä huolehtimaan.

Jostakin syystä keskustelu valtion budjettipolitiikasta tapaa Suomessa olla kovin mustavalkoista. Täällä on vain kaksi mahdollista linjaa: Joko olet juuri piirulleen valtiovarainministeriön ehdottaman budjetin loppusumman kannalla, tai jos et ole sitä, olet vastuuton jakopoliitikko, joka uhkaa ajaa maan takaisin velkakierteeseen. Sen ymmärtää, että valtiovarainministeriöstä pyritään tätä kuvaa ylläpitämään, mutta toivoisi kuitenkin, että jatkossa meilläkin arvioitsijat ja myös julkisuus kykenisivät hieman vivahteikkaampaan arviointiin. Valinnanvaraa sinne tänne jakavan jakopolitiikan ja toisaalta valtiovarainministeriön linjan välillä on kyllä varsin paljon. Keskusta edustaa tässä maltillista, vastuullista linjaa.

Kansainvälisessä taloudessa on kyllä epävarmuutta erityisesti Yhdysvalloissa, mutta Suomen talouden tilanne on onneksi vakaa. Tietysti huonoihinkin vaihtoehtoihin tulee varautua. Meillähän yritysten osuus tulo- ja varallisuusverojen tuotosta on aiempaa suurempi, mikä vaikeuttaa tulojen ennustamista. Minkään lamapeikkojen esille nostamiseen ei kuitenkaan ole perusteita, vaikka viennin kasvu hieman laantuukin. Kotimaiset kasvutekijät ovat meillä vahvat. Siksi valtiontalous tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan lähivuosina reilusti ylijäämäinen. Myös suunnitelmat valtionyhtiöiden yksityistämisestä tulevat tuomaan valtion kassaan satunnaisia tuloja jatkossakin. Siksi on tärkeää, että hallitus poliittisesti keskenään käy keskustelun ja pääsee jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ylijäämän käyttämisestä ja myös siitä, että yhteiskunnan epäkohtia jatkossa korjataan aiempaa paremmin.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on varmasti kokonaisuudessaan iloinen siitä, että valtion palkankorotukset on tässä lisäbudjetissa budjetoitu täysimääräisesti. Toivottavasti tämä linja jatkossa pidetään ja valtiotyönantaja huolehtii näin omasta maineestaan.

Lisäbudjetissa esitetyt määrärahatarpeet vaikuttavat perustelluilta. Ammatillisen aikuiskoulutuksen lisämäärärahaa on odotettu pitkään, ja myöskin maatalouden tuloratkaisun toteuttaminen on tärkeää.

Kiintoisaa on havaita, että lisäbudjeteissa toistuvat vuodesta toiseen eräät samat määrärahojen arvio-ongelmat. Näitä toistuvia tapauksia ovat maatalouden lomituspalvelut, turvapaikan hakijoiden menot ja työttömyyden arvioitua hitaammasta alenemisesta johtuvat työttömyyspäivärahamenot. Toivoisi, että ensi vuonna riittävä määräraha näihin asioihin varattaisiin jo varsinaiseen budjettiin.

Lisäbudjetissa on myös merkittäviä valtion omistajapolitiikan linjauksia eli Patrian omistusjärjestelyt sekä valtuus valtionosuuden laskemiseksi Sampo-konsernissa nollaan. Sampo-konsernin valtionosuudesta ei tässä lisäbudjettiesityksessä ole yhtä lausetta enempää informaatiota. Olisi toivonut, että asia olisi käsitelty hieman perusteellisemmin. Sinänsä valtion vetäytyminen Sammosta tai entisestä Sampo-Leoniasta on aivan paikallaan, kun sopiva omistaja ja ostaja valtion omistamalle osuudelle löytyy. Tätä ratkaisua voi hyvin puoltaa, sillä Sampo-Leonialla ei ole enää mitään erityisiä valtion omistusta puoltavia yhteiskunnallisia tehtäviä, vaan se on lähinnä valtion omistuksen kannalta sijoituskohde, ja ihan niin kuin Sonerankin kohdalla on paikallaan, että annetaan joustavuutta siihen, että myyntiratkaisu tehdään valtio-omistajan kannalta ja omistuksen arvon kannalta parhaassa mahdollisessa ajankohdassa.

Arvoisa puhemies! Mitä Soneraan tulee, täällä ministeri siihen aiemmin viittasi, niin ei ollut kyllä millään muotoa eduskunnasta kiinni eikä kyllä keskustasta kiinni silloin se, että Soneran myyntivaltuuden antaminen myöhästyi. Asiahan käsiteltiin täällä aivan normaalissa järjestyksessä noin yhdessä kuukaudessa. Näin varmasti tulee käymään myös tämän Sampo-omistusta koskevan ehdotuksen kanssa. Lisäbudjetti valmistuu varmasti aikanaan noin kuukauden kuluttua valtiovarainvaliokunnasta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! En puutu tämän lisäbudjetin yksityiskohtiin vaan keskityn siihen, mihin myös esittelevä ministeri Niinistö sanoi julkisen ja poliittisen keskustelun kiintyvän, eli valtiontalouden ylijäämään, velanmaksuun ja velanmaksukykyyn. Se on nyt keskiössä, ja siitä on aito keskustelu syytä käydä. Ministeri Siimeshän teki hallituksen sisällä ehdotuksen ja kyseenalaisti tämän automaattisen, yksiselitteisesti kaiken liikkumavaran käyttämisen pelkästään valtionvelan maksuun. (Ed. Pekkarinen: Miten hänelle kävi?) — Ed. Pekkarinen sen varmasti tietää. — Hallituksen sisällä ei ole riittävästi tahtoa arvioida tilannetta uudelleen siitä huolimatta, että jotkut ministeritkin ovat yksittäisissä kannanotoissaan ottaneet selkeästi kantaa jopa siinä määrin, että tämän osalta pitäisi hallitusohjelmaa arvioida uudelleen. Mutta keskustelu tulee varmasti jatkumaan lisäbudjetin käsittelyssä eduskunnassa ja ennen kaikkea varmasti siitä, mitä tapahtuu sitten ensi vuoden varsinaiselle tulo- ja menoarviolle. (Välihuutoja) — Odottakaas nyt, rakkaat kollegat, debattia, niin sitten päästään keskustelemaan.

Hyvin vakavasti on todella arvioitava sitä, voidaanko velanmaksun alttarille uhrata velanmaksukyky, koska velka on aina suhteessa velanmaksukykyyn. Jos on paljon velkaa mutta on hirvittävän hyvä velanmaksukyky, ongelma ei ole kovin suuri. Mutta jos on onneton velanmaksukyky, pieni vippikin on tosi vaikea saada maksettua. Jos tällaisella yksipiippuisella, yksisilmäisellä velanmaksupolitiikalla murennetaan tulevien vuosien ja vuosikymmenten velanmaksukyky, silloin nämä muutaman sadan miljoonan säästöt korkomenoissa muuttuvat ihan toisenlaiseen valoon. On laskettava valtion velanmaksuvauhtia ja sitä arvioitaessa säästyvien korkotulojen ohella myös kustannukset, joita eri hankkeiden myöhästymisestä seuraa. Muutaman sadan säästö korkomenoissa todella on ihan jotain muuta, jos sitä verrataan siihen, että eri hankkeita ja eri toimenpiteitä siirtämällä aiheutetaan vähintään yhtä suuret kustannukset ja samalla heikennetään tulevaisuuden velanmaksukykyä. Otan muutamia esimerkkialueita.

Piittaamattomuus terveydenhuollon tarpeista johtaa väistämättä kansanterveyden yleisen tason alenemiseen. Sitä kautta se johtaa yhä kasautuviin menoihin tulevien vuosien ja vuosikymmenten osalta. Jos sitä vielä tarkemmin analysoi, esimerkiksi se, että terveydenhoidossa henkilöstöpula, työuupumus jne. jatkuvat sillä tasolla, mikä tällä hetkellä on, johtaa myös eläköitymisen nopeutumiseen, eläkemenojen kasvuun ja sitä kautta huoltosuhteen heikkenemiseen omalta osaltaan tulevaisuudessa. Jo pelkästään terveydenhoidon osalta vaikutukset ovat hyvin moninaiset. Siksi pitää todella miettiä, millä pidetään myös tulevaa velanmaksukykyä yllä.

Koulutus, mihin on jo viitattu aiemmin, on toinen asia. Mikäli siitä nyt tingitään liikaa velanmaksun hyväksi, se kostautuu tulevaisuudessa. Ainoastaan riittävä panostus koulutukseen, opetukseen takaa sen, että tulevillakin sukupolvilla on kyky selvitä siitä velkataakasta, joka heillä joka tapauksessa on. Onko se vähän suurempi tai pienempi, velanmaksukyky vaikuttaa siihen, miten siitä selvitään. Meidän on siirrettävä tuleville sukupolville myös velanmaksukykyä.

Sitten infrahankkeet jne. Niidenkin siirtäminen kasaa kustannuksia. Kun täälläkin on mainittu muun muassa Lahti—Kerava-oikorata, on arvioitu, että jokainen vuosi, kun tätä koko kansantalouden ja infran kannalta tärkeää hanketta lykätään, se aiheuttaa yhteiskuntataloudellisesti 250 miljoonan kustannukset, joka vuosi. Uskon, että Turku—Helsinki-moottoritien osalta on aivan samanlainen kehitys. Lykkäämällä näitä toki raskaita ja kalliita infrahankkeita kasataan koko ajan kustannuksia ja viedään kansantaloudelta ja Suomen valtiolta kykyä vastata tuleviin haasteisiin ja heikennetään velanmaksukykyä.

Samaan koriin voidaan laittaa myös työttömyyden ja ennen kaikkea syrjäytymisen ja köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat, koska ei tulevaisuuden haasteista voi hyvin selvitä kansakunta, joka on kovasti jakautunut ja jossa osa porukasta tuntee itsensä suljetuksi yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytetyiksi. Tulevan velkataakan hoitaminen ja velanmaksukyvyn ylläpitä-minen tarkoittaa sitä, että kaikista pidetään huolta ja kaikki tuntevat olevansa samassa veneessä. Silloin isompikin taakka on helpompi kantaa. Kun puhutaan köyhyyspaketista, kun puhutaan työttömien perusturvan parantamisesta jne., siinä on myöskin kysymys tulevien vuosikymmenten velanmaksukyvyn säilyttämisestä ja parantamisesta.

Suomi voi helposti kerätä kovaa mainetta ulkomailla siitä, että olemme selviytyneet näin ja näin nopealla tahdilla valtionvelan maksusta, mutta meitä tarkkaillaan myös muiden asioiden osalta maan rajojen ulkopuolella. Kun toisaalla tulee mainetta, toisaalla taitaa maine rapautua ja karista. Viittaan nyt kehitysyhteistyömäärärahoihin ja siihen kehitykseen, mikä näin vauraalla, näin monta kasvun vuotta omaavalla valtiolla on: Maailmalla todella osoitetaan Suomi-nimistä valtiota sormella ja kysytään, miksette kanna suurempaa vastuuta ja kanna osuuttanne siitä potista, joka koskee köyhimpien maiden auttamista. Ei ollut varmaan helppo tilanne vihreiden kehitysyhteistyöministerillä olla kansainvälisessä kokouksessa, jossa tämä vastakkainasettelu selvästi konkretisoitui. Siinä tarvitaan myöskin painetta ja tarvitaan yhteistä tahtoa, koska mainetta voidaan todella toisaalta saada, mutta tällainenkin kansainvälinen maine on itse asiassa sidoksissa Suomen tulevaisuuden velanmaksukykyyn ja Suomi-nimisen valtion maineeseen ja rooliin kansainvälisissä kuvioissa.

Mitä sitten konkreettisesti lisäbudjettiin tulee, uskon, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä ei ole mitään sitä vastaan, jos tämän lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä pystytään hallituspuolueiden kesken sopimaan valtiovarainvaliokunnassa ja koko eduskunnassa selkeitä parannuksia jo tässä vaiheessa. Olemme ilman muuta tukemassa niitä, jotka ovat järkeviä, kohtuullisia ja jotka vievät asiaa eteenpäin. Mutta on selvää, että kun hallituksesta lisäbudjetti on tällaisena annettu ja velanmaksu on hyvin selkeästi pääprioriteettina, sitten puhumme ensi vuoden varsinaisesta tulo- ja menoarviosta. Henkilökohtaisesti olen hyvin vakaasti sitä mieltä, että jos tähän mennessä kaikki budjetit, varsinaiset ja lisäbudjetit, on yksiselitteisesti tehty velanmaksubudjetteina, seuraava varsinainen tulo- ja menoarvio on tehtävä sen ohella myöskin selkeästi velanmaksukyvyn turvaavana ja huomioivana budjettina.

Sen lisäksi vielä, arvoisa rouva puhemies, yhdyn edellisten puhujien puheisiin Valtiontilintarkastajien kannanotoista. He ovat esittäneet vakavaa huolta valtion tulojen arvioinnista, siitä epävarmuudesta, jopa ristiriidasta perustuslakiin nähden jne. Nämä ovat satunnaisia tuloja suurelta osin, ja ymmärrän hyvin pitkälti sen vaikeuden. Mutta mikäli toistuvasti huomautetaan siitä, että tällainen tulojen aliarviointi on systemaattista, se on aika vakavaa kritiikkiä. Toivon, että ministeriössä se myös sellaisena vastaanotetaan.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ei tänä vuonna ole tullut kuin 3 miljardia enemmän verotuloja kuin on arvioitu, ja se kaikki ohjataan tässä menoihin, joten nyt ei tarvitse huolehtia kovin paljoa siitä, että Suomen valtio rikastuisi suomalaisten kustannuksella. Meidän nuppilukuiset velkamme, vastuumme, periaatteessa pysyvät ihan ennallaan. Jos kassasta maksetaan velkoja eikä makuuteta sitä rahaa huonommalla korolla kassassa, se on ihan puhdasta käytännön matematiikkaa. Vuositappio olisi 30 miljoonan luokkaa vähintään.

Haluaisin yhtyä siihen käsitykseen, jonka keskustapuolueen vt. puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki Keskuskauppakamarissa pitämässään puheessa totesi. Hän piti vakavana 24 miljardin markan vuotuista korkotaakkaa. Se on edelleenkin vakava haaste. Jos kuuden viime vuoden aikana olisi vuosittain lisätty budjettiin 1,5 miljardia markkaa, joka taitaa olla minimitasoa täälläkin olevien vaatimusten suhteen, meillä ei olisi tällaista ylijäämäongelmaa eikä velanmaksuongelmaa. Meillä olisi velanotto-ongelma. Se, että 1,5 miljardia markkaa kumulatiivisesti varmasti olisi mennyt ... (Eduskunnasta: Kaksi!) — Ai, kaksi, no sitten otettaisiin vielä enemmän tänä päivänä velkaa. Tässä on näitä variaatioita. — Valitettavasti menonlisäys aina kertautuu, enkä ollenkaan usko, että kertaheitolla kaikkia tarpeita koskaan tyydytettäisiin.

Ed. Rajamäki, haluaisin minäkin nähdä sen kassan, josta te puhutte. Se tyhjenee nyt siihen asti, kun on lain mukaan mahdollista tyhjentää. Sinne jää 0,5 miljardia euroa. Se on suoraan laissa määritelty, että tämän verran vanhoista ylijäämistä pitää jättää, siis puhun vanhoista ylijäämistä. Sinne jää siis 0,5 miljardia euroa eli kolmisen miljardia markkaa. Siellä siis oli 7,7 eikä 10. Mitä tulee kassaan kokonaisuutena, tällä hetkellä kassan kokonaismäärä on noin 30 miljardia markkaa. Siinä on pudotusta niihin keskusteluihin, joita täällä käytiin, lähes parikymmentä, eli kassa on nyt viritetty niin, että siinä ei kovin paljon alaspäintuloa ole, kun pitää kuitenkin varautua.

On kovin paljon tunnettu varmuutta siitä, että menoja voitaisiin ja olisi voitu kumulatiivisesti lisätä ja voitaisiin edelleenkin. Se kaikki perustuu siihen olettamaan, että supertalous jatkuu. Sitähän me olemme eläneet. Nyt kuitenkin ennusteet ovat kääntyneet ei mitenkään edes taantumaan, saati lamaan, mutta ennusteet ovat kääntyneet vähän alaspäin. Palattaisiin vain tavanomaisen hyvään aikaan. Mutta näyttää siltä, että palaaminen tavanomaiseen hyvään aikaan kävisi aika kalliiksi, koska tämä superaika on tuottanut juuri sitä ylimääräistä tuloa, jolla yritetään kiireen vilkkaa maksaa velkoja, jotta niitä ei siirrettäisi joittenkuitten muitten maksettaviksi. Näinhän valitettavasti on, että velat eivät katoa sillä, että ne jättää maksamatta.

Ed. Uotilalle joudun hiukan hyvän järjestyksen vuoksi huomauttamaan, kun te kerroitte, että E18:n viivästyksestä ja myöskin oikoradan viivästyksestä aiheutuu vuosittain tuollaisia menoja, kun niitten kanssa tahallaan vetkutellaan. Valitettavasti kummassakaan ei ole kaavallista valmiutta tänä vuonna eikä ensi vuonnakaan edes rahoituksen osoittamiseen, saati aloittamiseen. Se on kaavoituskysymys, niin kuin varmasti hyvin tiedätte, molempien hankkeitten kohdalla. Vasta vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa saattaisi olla sellainen mahdollisuus, jolloin niihin pääsisi käyttämään rahaa.

Mitä tulee kehitysyhteistyömäärärahoihin, varmasti me keräämme juuri ja vähintään sen verran haukkuja maailmalla kuin käymme itse pyytämässä. Siitä huolimatta Suomen kehitysyhteistyömäärärahat tällä hetkellä vastaavat täysin EU:n keskiarvoa. (Ed. Ala-Nissilä: Lasketaan vähän väärin!) — Te haluaisitte niitä lisätä vai? Missä mielessä se on väärin? Ei minun tietääkseni. (Ed. Ala-Nissilä: Lasketaan eri tavalla kuin muualla!) — Ei, on täysi yhteisymmärrys tällä hetkellä laskentatavasta, ei määrästä, kehitysyhteistyöministerin kanssa.

Euroopassa on siis maita, joissa ollaan huomattavasti alemmalla tasolla kuin Suomi. Voidaan tietenkin sanoa, että Suomen bkt on nyt korkea, joten voitaisiin suhteessa Suomessa maksaa enemmän bkt:stä kuin esimerkiksi Saksassa, mutta jos me ajattelemme hiukan historiaa, on olemassa huomattavasti vauraampia kansantalouksia, joilla on vanhaa rikkautta huomattavat määrät, jotka käyttävät kehitysyhteistyöhön alempia määriä kuin me, jopa sellaisia maita, jotka aikanaan ovat saattaneet jopa rikastua kehitystoiminnallaan, jos sitä sellaiseksi voi kuvata.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa voisi vähän ihmetellä tätä tilannetta, kun lähinnä puolustushallinnon osalta on lisätty kuitenkin toista miljardia tähän pottiin. Minusta tämä on taktiikkaa, elikkä ilmeisesti tällä pyritään lieventämään sitä ajatusta, mikä taistelukopterien osalta on käynnissä, ja tuomaan etukäteen rahaa tähän, jolloin tämä puolustushallinnon osuus näyttää nätimmältä.

Minä olisin siirtämässä tässä lisäbudjetissa tämän rahan vaikka työhallinnon puolelle tai sosiaali- ja terveysministeriön puolelle. En tiedä, se on tietysti vain toivetta, mutta odottaisin, että eduskunta voisi sellaisenkin tempun tehdä eikä satsata tällaisiin koviin arvoihin.

Mauri  Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeriössä eletään tietenkin ajan hermolla ja pyritään maksimoimaan velanmaksutahtia, mutta kyllä, arvoisa ministeri, tässä yhteydessä olisi syytä myös ottaa huomioon, että pikkuisen olisi tarvetta lisätä valtion menojakin, jotta tämän yhteiskunnan toimivuus voitaisiin paremmin turvata. Esimerkiksi tiemäärärahat on selkeästi alimitoitettu. Kahdessa perusteluosassa todetaan, että kustannukset ovat merkittävästi nousseet ja niin joudutaan karsimaan hankkeita. Tielaitoksen kohdalla asfalttimäärää joudutaan satojen kilometrien osalta vähentämään, ja tämä on aikamoinen kustannuserä myös yritysmaailmalle, metsäteollisuudelle. Toivoisin tässä asiassa esimerkiksi hiukan joustoa.

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuten keskustelussa on kuultu, valtionvelan lyhentäminen ei todellakaan ole kovin suosittua puuhaa. Se on ymmärrettävää, kukaan kansanedustajista ei varmastikaan ole vaalikentillä luvannut toimivansa erityisesti valtionvelan lyhentämisen hyväksi. Sen sijaan on luvattu kaikkeen muuhun paljon rahaa, ja kun velkaa lyhennetään, on selvää, että samaa rahaa ei voi silloin olla antamassa eläkeläisille tai lapsiperheille tai maaseudulle tai köyhille tai kipeille jne., moniin sinänsä varmasti perusteltuihin tarpeisiin. (Ed. Elo: Kyllä ed. Zyskowicz ainakin antaa velanmaksulle arvoa!)

Haluan kuitenkin korostaa sitä, että velka ei ole mikään paha uni, joka poistuu sillä, että herää ja nipistää itseään, vaan velka on sellainen realiteetti, että se on hoidettava, ja sen takia on vastuullista ja järkevää politiikkaa, että velkaa lyhennetään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, eikä hallituksen politiikkakaan tarkoita sitä, että kaikki mahdollinen liikenevä käytettäisiin velan lyhentämiseen, (Ed. Väistö: Meidän linjoilla!) vaan kuten hyvin tiedämme, (Puhemies koputtaa) varoja on käytetty ja käytetään jatkossakin paljoon muuhunkin tärkeään.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistölle haluaisin ensiksi todeta, että ei kokoomuksen johtohenkilöiden kannata hermostua, vaikka oppositio saa käydä talouselämän johdolle kertomassa talouspoliittisia kantojaan.

Ed. Zyskowiczille sanoisin, että valtionvelan lyhentämisestä vallitsee suuri yksimielisyys täällä eduskunnassakin. Kaikki olemme sitä mieltä, että valtionvelkaa tulee lyhentää, mutta tuntuu siltä, että vain kokoomus on yksiniittisesti sitä mieltä, että mihinkään muuhun ei tule käyttää rahaa kuin valtionvelan lyhennykseen. (Ed. Zyskowicz: Tuo on väärä todistus!) — Ed. Zyskowicz, haluan todeta teille, että Keskuskauppakamarissa ja täällä puhun samalla tavalla. — Suomella on varaa maksaa velkaa, meillä on varaa sijoittaa tulevaisuuden investointeihin: koulutukseen, terveydenhuoltoon. Nämä eivät ole vain menoja, vaan nämä ovat sijoituksia tulevaisuuteen, huolehtimista ihmisistä. Eli summa summarum: tällä hetkellä olisi syytä käyttää vähän tästä liikkumavarasta myös muuhun kuin valtionvelan lyhentämiseen, (Puhemies koputtaa) siis terveydenhuoltoon, vanhustenhuoltoon ja koulutukseen.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Kyllä paremminkin on oltu hyvillään, ed. Jäätteenmäki, teidän puheistanne Keskuskauppakamarissakin. Mutta jos paljoksutte sitä 24 miljardin korkomenon määrää, haluaisin muistuttaa, että se oli 30 miljardia markkaa, ylikin, ja oikeastaan kaikki se, mitä te olette tässä salissa tehnyt, olisi ollut omiaan ylläpitämään sitä yli 30 miljardin markan korkotasoa. Väite siitä, että tässä tuijotetaan vain velanmaksua, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sillä on luotu 7 miljardia markkaa uudelleenkohdentamisvaraa budjettiin. 7 miljardia markkaa on aika paljon rahaa. Kaikki se on mennyt. (Ed. Elo: Ei voi pitää paikkaansa!) — Kyllä se pitää paikkansa, ja kaiken lisäksi kaikki se on mennyt.

Ed. E. Lahtela, kopterirahahan ei ole tässä budjetissa, vaan se on valtuus vuoteen 2008 ja perustuu puhtaasti siihen, että eduskunta on kiirehtinyt asiaa ja aikanaan hyväksynyt kopterihankinnan. Tässä ei ole siis taisteluhelikoptereista kysymys, vaan kuljetushelikoptereiden (Puhemies koputtaa) varusteluista.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lisätalousarviollahan on tarkoitus paikata välttämättömiä kulueriä myöskin muuttuneissa tilanteissa. Tässä nyt tulee vain mieleen infrarakentamisesta esimerkiksi tierakentamisen osalta se, että jollei nyt sitten osoiteta määrärahoja aloitettujen töiden loppuun saattamiseksi, niin myös tästä koituu kyllä merkittävät kulut yhteiskunnalle. Viittaan tässä siihen, että jos Kemi—Tornio-moottoritiehanke joudutaan keskeyttämään ja siirtämään valmistumisaikaa jopa vuodella kahdella, niin kyllä se säästö tässä tapauksessa on hyvin kyseenalainen.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niinistö on puhunut ja tasavallassa on kaikki ennallaan. Niinistö ansaitsee tuen siitä, että hän pitää linjansa, kovan linjansa, jonka kannalla en voi kyllä olla, mutta linjansa hän pitää kyllä. (Ed. Puisto: Vannomatta paras!)

Mutta parlamentarismin kannalta tämän keskustelun minun mielestäni erittäin iso kysymys liittyy siihen, pitävätkö kaikki muut jopa hallituksen hallitusryhmien puheenjohtajat ja keskeiset ministerit puheensa — kun he vähän ennen budjetin valmistelua puhuvat julkisuudessa — sen jälkeen kun he sitten budjettinsa kanssa tänne tulevat. (Ed. Korkeaoja: Siimes!) Kiinnitän huomiota tässä siihen, että monet keskeiset ministerit puhuivat ennen lisäbudjetin hyväksymistä aivan oikeista asioista, niistä kipukohdista, mitkä liittyvät kansalaisten terveydenhuoltoon, köyhyyden ongelmaan, alueelliseen ja sosiaaliseen kahtiajakoon ja tämän tällaisiin asioihin: ministeri Siimes, ministeri Soininvaara, kaksi esimerkkiä siitä, kokonaisten ryhmien johtajia.

Tämän jälkeen, kun puheet oli puhuttu, tuli hallituksen istunto, kaikki unohdettiin, ja sen jälkeen tuodaan budjetti tänne ja täällä kerrotaan, että no juu, katsotaan sitten tulevaisuudessa jossakin myöhemmässä vaiheessa. (Puhemies koputtaa) Tätähän tämä on ollut. Niinistö määrää tahdin, muut puhelevat ja sen jälkeen juoksevat perässä.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ed. Jäätteenmäki väitti, että kokoomuksen linjana on yksiniittinen velan lyhentäminen. Tällaista mielikuvaa on kovasti luotu, mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Jos katsotaan koko hallituksen finanssipoliittista linjaa, niin hallitusohjelman asettamasta menotavoitteesta on lipsuttu — jos näin haluaa sanoa — on siis käytetty menoihin noin 3 miljardia enemmän kuin hallitusohjelman mukaan tulisi käyttää. Jos katsotaan myös korkomenojen säästöä, joka on käytetty, niin puhutaan vuositasolla noin 9 miljardista. (Puhemies koputtaa)

Mihin tätä rahaa sitten on käytetty? Sitä on käytetty esimerkiksi esikoulu-uudistukseen yli 400 miljoonaa, yliopiston perusrahoitukseen yli 500 miljoonaa tämän ehdotetun paketin mukaisesti. Sitä on käytetty työmarkkinatuen lapsikorotukseen 180 miljoonaa, toimeentulotukijärjestelmän uudistamiseen 90 miljoonaa, kuntouttavaan työtoimintaan 200 miljoonaa, kansaneläkkeen tasokorotukseen 600 miljoonaa, eläkeläisten sairausvakuutusmaksun alentamiseen (Puhemies koputtaa) melkein 1,5 miljardia jne.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin edustajiin täällä, jotka puolustavat velanmaksua. Velka on maksettava, mutta on otettava huomioon myös hallitusohjelman muut osiot. Olemme hallitusryhmänä sitoutuneet hallitusohjelmaan, jossa velkaa maksetaan ja jossa huolehditaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta.

En näe tärkeänä sitä, että lisäbudjetin yhteydessä ruvetaan käpälöimään nopeasti jotakin lakia; nyt tuodaan esimerkiksi lomittajalaki tällaisen lisäbudjetin yhteydessä. Minusta se on huonoa lainsääntöä. Oikein on se, että sovimme tänä keväänä selkeästi siitä 2 miljardista, joka tarvitaan ensi vuoden budjetin raameihin, ja se tulee normaalisti budjettiriihessä ja valmistellaan ministeriössä budjettilaeiksi, niin kuin lainsäädäntöä ja valtionhallintoa hoidetaan.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Puisto on varsin järkevillä linjoilla. Lisätalousarviot eivät ole muuta kuin paikkaavia luonteeltaan. Tässäkin ovat itse asiassa lähes kaikki erät, lukuun ottamatta ylijäämän tuloutusta, aivan pakollisia. Se ylijäämä taas tuloutetaan vain sen takia, että se tuottaa kovin huonosti kassassa seisoessaan.

Tämä lomittajahomma on hiukan hankala. Sehän liittyy maataloustupoon ja on siksi tavallaan toisella tavalla esillä nyt kuin monet monet muut asiat, mutta siis hoidettava sekin.

Mitä sitten tulee varsinaiseen talousarviotyöskentelyyn, niin kestävä pohjahan olisi sellainen, jossa pyritään jatkamaan ed. Zyskowiczinkin kertomaa korkomenojen kevennyksen uudelleenohjaamislinjaa. Siitä varmasti puhutaan tässä pitkin kesää.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen edelleen sitä mieltä, että valtiovarainministerin valitsema linja on perusviritykseltään aivan oikea. On tietysti myöskin itsestäänselvää, että lisäbudjetilla paikataan niitä aukkoja ja sillä siisti.

Mutta se, mikä minusta tässä on mielenkiintoista, on se, millä tavalla Suomen keskusta on oppinut aika paljon 90-luvun kokemustensa perusteella. Kun Ahon hallitus teki leikkauksia 90-luvun alkupuolella, niin miljardileikkaukset näkyivät tilinpäätöksissä 1,5 miljardin menoina, jotka katettiin velanotolla. Nyt ed. Mauri Salon äskeinen puheenvuoro osoitti, että on opittu jotakin. On opittu se, että jos tehdään vääränlaisia leikkauksia tai pihistyksiä, niin lasku voi olla suuri.

Sellainen on esimerkiksi alemman asteisen tieverkon kunto. Siinä on kysymys elinkeinoliikenteestä, joka nilkuttaa juuri tällä hetkellä, tällä silmänräpäyksellä, vallan pahasti. Ja kun sen verkon annetaan rappeutua (Puhemies koputtaa) vielä enemmän, sitten ollaan tosi pulassa.

Irja   Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä todettiin, että ei ole ollut ennen vaaleja trendikästä kertoa äänestäjilleen, että olen sitä mieltä, että valtionvelkaa tulisi lyhentää, niin ainakin yksi on luvannut näin tehdä. Minusta se on aivan oikein. Kyllä meidän nykyisten päättäjien täytyy muistaa, että jälkipolvienhan ei kuulu maksaa meidän velkojamme. Sen tähden tämä asia on tärkeä. (Välihuutoja)

Mutta yhden asian sanon — juuri tähän olin tulossa, ed. Korkeaoja — että aikoinani esitin, kun Soneraa myytiin, että siitä olisi voitu erottaa infraan jokin tietty summa, jolla olisi päästy tästä pattitilanteesta. Kun ministeri Niinistö täällä totesi, että E18-tien ja Kerava—Lahti-oikoradan suunnitelmat eivät ole vielä valmiita, senkin tiedämme. Niillä rahoilla ei ehkä ole niin kiire, mutta meillä on teitä, isoja teitä, joiden suunnitelmat niin sanotusti happanevat, vanhentuvat. (Puhemies koputtaa — Ed. Ala-Nissilä: Tampereella on jo kaikki tiet!) — Esimerkiksi Tampereen läntinen ohikulkutie.

Eivät kaikki suunnitelmat ole sen kaltaisia.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Uotilan puheen painotukset olivat hyvin pitkälle niitä, joita keskustassa myös on pohdittu, elikkä kiinnitetään huomiota velanmaksukykyyn. Hän mainitsi tässä yhteydessä myöskin terveydenhoidon rapautumisen. Jos väestö on sairasta, niin ei ole varmasti velanmaksukykyistä kansaa. Meillä on erityisen paljon kirittävää terveydenhuollon alueella. Jos verrataan muihin Pohjoismaihin, olemme jääneet huimasti jälkeen, 10—17 miljardia pitäisi vuositasolla lisätä verrattuna Ruotsiin, Tanskaan tai Norjaan, puhumattakaan EU-maista. Tässä on meillä kovasti tekemistä.

Mitä tulee sitten lomatoimintaan tai maatalouslomituskysymykseen, on ikävää, että siihen vuodesta toiseen — tässä on nyt vähän eri asiasta kysymys — mutta vuodesta toiseen siihen vaan budjetoidaan liian vähän. Aina olemme lisäbudjetissa hyväksymässä siihen noin 100 miljoonaa tai enemmän. Voi katsoa, että se on jo tarkoituksellista alibudjetointia.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen myöskin samoilla linjoilla, että velkaa on maksettava. Kyse on vain siitä, mikä on rahamäärä.

Arvoisa puhemies! Olen huolestunut siitä, että tässä lisäbudjetissa ei ollut korjauksia yliopistojen vuokramäärärahoihin. Olisin odottanut niitä. Toivon, että yliopistojen kehittämislaissa voitaisiin tätä saada vietyä eteenpäin ja tämä ongelma voitaisiin poistaa.

Sen sijaan haluan kiittää siitä, että ammatilliseen aikuiskoulutukseen on tullut 80 miljoonaa markkaa, mutta sekin asia on vielä edessä varsinaisen budjetin yhteydessä, että rahat tulevat riittämään.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On useaan kertaan jo todettu, että on tärkeää, että pystymme hoitamaan valtionvelkaa. Haluan tässä yhteydessä antaa kiitoksen valtiovarainministeri Niinistölle, että hän on tässä toiminut todella määrätietoisesti. Sen vuoksi on tärkeää lisätalousarvion toteuttaminen niin, että tämä kohdentuu tarkoituksenmukaisiin paikkauksiin. Minusta hyvä esimerkki on Oulun—Limingan tiehankkeen sopimusvaltuuden lisääminen, joka on juuri lisätalousarvioluonteinen lisäys.

Enemmänkin, arvoisa puhemies, tässäkin yhteydessä pysäyttäisin siihen, että kun nyt jo käytetyissä puheenvuoroissa tulee ulos se, miten paljon ristivetoa on hallituspuolueiden sisällä, niin olisi tärkeää, että tämän hallituskauden aikana tehtäisiin syvällisempi uudelleenarviointi, joka ei varmasti kohdistu niinkään tähän lisätalousarvioon, mutta toivon mukaan ensi vuoden budjettia silmälläpitäen.

Kari   Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että kumulatiivinen kassa oli vuoden lopulla 10 miljardia ja siitä 4,7 miljardia käytetään nyt velanmaksuun. Eräiden arvioiden mukaan valtiontaloudellinen rakenteellinen ylijäämä olisi jo tällä hetkellä noin 10—15 miljardia markkaa. Tämän pian voimme tarkentaa tämän vuoden kuluessa, ministeri Niinistö.

Näyttää siltä, että kaavamainen velanmaksu pyritään oikeuttamaan niin sanotun tyhjän kukkaron diktatuurilla. Tässä suhteessa minusta on lisätalousarvion ja varsinaisen talousarvion yhteydessä käytävä kokonaisuuden arviointi, velanmaksun ja hyvinvointivaltion perustan arviointi, kokonaan läpi.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jää todella kysymään, kenen lisätalousarvio tämä on, onko tämä puolikkaan vai kolmasosahallituksen lisätalousarvio, kun ed. Zyskowicz on ainoa, joka täällä on reilusti kannattanut. (Ed. Rajamäki: Ja ed. Ala-Nissilä!) Toisaalta tästä näyttää tulevan koplausbudjettikin, eli sosialidemokraatit valmistautuvat tämän lisätalousbudjetin hyväksymisen ehdoksi laittamaan sen, että ensi vuoden talousarvioon saadaan määrätyt rahat. (Ed. Pekkarinen: Näin on ollut koko ajan!) Tämä on koplausta, jota mielestäni ei pidä harrastaa. (Ed. Rajamäki: Yhteiskunta kaipaa hoitoa!)

Mitä tulee kehitysyhteistyömäärärahoihin, niin hallituksen suunnaltahan on puhuttu, että pitää kaksinkertaistaa nykyiset määrärahat — viimeksi ministeri Siimes — ensi vaalikaudella. Mielestäni meillä pitäisi olla suunnitelma, jolla kehitysyhteistyömäärärahaosuutta kasvatetaan. Ministeri Niinistö, me laskemme hieman eri tavalla nyt kehitysyhteistyömäärärahat kuin muut valtiot, luku ei ole täysin vertailukelpoinen. Me olemme saaneet tällaisen selvityksen hallinto- ja tarkastusjaostossa ja tästä voimme keskustella. Kannattaisi näitä laskea samalla tavalla, että voitaisiin verrata keskenään, mutta minusta tätäkin määrärahaa pitää kasvattaa. Me emme tänä vuonna pääse 0,34:ään, vaan jäädään johonkin 0,31:een.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä nyt eivät varmaankaan ed. Ala-Nissilä ja monet muut olleet huomanneet, että eihän tässä nyt pelkkää eripuraa ole ollut, päinvastoin. Tämähän on erittäin myönteinen päivä ollut monessa suhteessa. Minä ainakin ilahduin valtavasti, kun huomasin aamulla lehdestä, että tänään ihan lehdistön kautta on ilmoitettu, että kuunnellaan tarkalla korvalla, mitä eduskunta sanoo. Sitä täällä nyt tehdään.

Mielestäni oli erittäin merkillepantavaa, että ed. Puisto käytti erittäin perustellun ja hyvän puheenvuoron siitä, että on aivan perusteltua maksaa velkaa, kunhan se yhdistetään samalla menotarpeen lisäykseen, joka sitten hoidetaan syksyllä. Jopa tähän kommenttiin valtiovarainministeri Niinistön kuulin vastaavan, että ed. Puisto puhuu asiaa. Tällä pohjalla tietenkin voitaisiin päätyä siihen, että syksyllä pääsisimme sosialidemokraattisenkin eduskuntaryhmän vaatimaan parin miljardin lisäykseen kansalaisille välttämättömiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu, mitä maksaa teiden taikka ratojen rakentamatta jättäminen koko yhteiskunnalle. Vähemmän on puhuttu siitä, mitä maksavat koko yhteiskunnalle ihmisten jättäminen hoidotta, leikkausjonot, odotusajat, Kelan kustannukset, kuntien kustannukset, työnantajien kustannukset jne. Tästä tehdään tällä hetkellä selvitystä Kuntaliitossa, tutkija Ilkka Vohlonen on sitä tekemässä. Etukäteistietojen mukaan se maksaa todella paljon. Tuntuu siltä, että tuo Ilkka Vohloselta tullut tieto, 50 miljardia markkaa vuositasolla, on aivan huikea summa, mutta näin sitä lasketaan. Olkoon se edes osa tuosta, niin yhteiskunnan kokonaislasku on todella suuri.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalous on varsin suotuisaa lähivuosina. Näin valtiovarainvaliokunnan jäsenille tänään vakuuttivat kolmen eri tutkimuslaitoksen asiantuntijat. Kasvu olisi jotain 3—4 prosenttia, työllisyys paranee, julkisen talouden tasapaino on hyvä.

Ministeri Niinistö, nyt kun puhumme velan takaisinmaksusta, mikä on teidän näkemyksenne velan lyhennysvauhdista lähivuosina, ei välttämättä ihan tarkoissa luvuissa, mutta noin-luvuissa kuitenkin sanottuna? Oletteko valmis myöskin suuntaamaan osan sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen valtionosuuksien tasokorotukseen, kuten esimerkiksi ministerit Itälä ja Perho ovat ihan myönteisesti tuoneet julkisuuteen, että me tarvitsemme tälle puolelle melkoisesti tulevaisuudessa rahaa? Terveydenhuoltokuluthan ovat tällä hetkellä EU-maista Portugalin tasolla.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Velanhoitotavoitetta ei ole mitenkään kiveen hakattu eikä edes markkamääräisesti määritelty etukäteen, vaan tässä noudatetaan nyt sitä yhteisesti hyväksyttyä hallitusohjelmaa, jossa on sovittu, että menot ovat suunnilleen vuoden 99 tasolla ja loppu menee velanmaksuun. Tässä vuoden 99 menotasossahan ei ole pysytty, vaan se on ylitetty. Toisaalta velanmaksu on luonut tilaa 6—7 miljardia markkaa käyttää muihin tarkoituksiin. Esimerkiksi, sanokaamme, jos tämän vuoden velanhoito päätyy 23 miljardiin markkaan, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että syntyy lähes 1,5 miljardia markkaa vakaata rahoitusta hamaan tulevaisuuteen korkomenojen alentumisena. Kyllä puolellatoista miljardilla markalla tietysti jotain aina saa aikaiseksi, ja kun näin jatketaan, niin se 24 miljardin markan korkopiikki sulaa muun muassa sosiaaliturvaksi. Se on varmasti pehmein mahdollinen tie.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta tähänastisen keskustelun merkittävin asia ja uutinen oli itse asiassa ed. Aulan puheenvuoro, jossa hän tosiasiallisesti asettui tukemaan valtiovarainministeriön velanmaksuohjelmaa. Sieltä hyvin kivulloisesti tuli muutaman sadan miljoonan markan lisäykset sinällään ihan tärkeisiin kohtiin.

Mutta on vakava eettisen keskustelun paikka, mitä tässä yhteiskuntatilanteessa pitäisi tehdä. Täällä ovat edustajat Pekkarinen ja Jäätteenmäki jatkuvasti puhuneet, miten pitäisi sijoittaa terveydenhuoltoon, syrjäytymiseen, köyhyyspakettiin jne., mutta teillä ei ole mitään näkemyksiä nyt tähän asiaan. (Ed. Aula: Kyllä oli!) — Ei ollut. — Tämä on minusta nyt vakavin kysymys. Sen sijaan näitten kysymysten ajaminen jää poliittisen vasemmiston tehtäväksi niin hallituksessa kuin täällä eduskunnassakin.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella mielenkiintoiseksi menee tämä keskustelu. Lisäbudjetin suhteen sanoin, että kun ne tulot, jotka jäävät yli menojen kattamisesta, ovat kertaluonteisia, niin silloin niitä on perusteltua käyttää noin 500 miljoonan markan edestä keskustan esittämiin kertaluonteisiin tulevaisuusinvestointeihin, erityisesti perustieverkon ja alemman tieverkon kunnostamiseen.

Mutta mitä tulee ensi vuoden budjettiin, niin esitin kyllä hyvin selvästi sen, että velan lyhentäminen on tärkeää, mutta samalla on mietittävä, mitkä ovat sellaisia ongelmia, joiden korjaamatta jättämiseen meillä ei todellakaan ole varaa ja jotka kostautuvat lähivuosina suurempina menopaineina, jos nyt emme nopeasti jotain tee. Näitä keskustan painopistealueita on julkiset palvelut, siellä erityisesti terveydenhuolto, josta käy kova virta yksityiselle puolelle, jos julkista puolta ei saada kuntoon. Toinen on alueellinen keskittyminen, jota voidaan korjata muun muassa alueellisilla veronhuojennuksilla, ja kolmas on pitkäaikaistyöttömyyden ja sen aiheuttaman köyhyyden vähentäminen. Kyllä tämä mielestäni tuli aivan selvästi puheenvuorossani esille, joten voisi vähän korvaa höröstää.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö äsken oikeastaan paljasti viimeisessä puheenvuorossaan oman linjansa, jonka hän väittää perustuvan hallitusohjelmaan. Ministeri Niinistöhän toteaa, että me noudatamme menokehyksiä ja loppu pannaan valtion velanmaksuun. Tämä on kyllä ministeri Niinistön tulkintaa, koska hallitusohjelmassa todetaan, että pyritään tällä hallituskaudella alle 50 prosentin bruttokansantuoteosuuteen velanmaksussa.

Niinistö on kyllä ilmeisesti tehnyt sen laatuisen loukun tähän, että muilla hallituspuolueilla on todella suuria vaikeuksia, koska menokehykset ovat menokehykset, jos vielä tulkinta on se, että loppu velanmaksuun. Eli kyllä, puhemies, minun tulkintani on se, että tässä joudutaan ensi vuoden budjettia tehtäessä uudelleenarviointiin menokehysten osalta, jos aiotaan jotain muuta tehdä kuin mitä ministeri Niinistö on tänään täällä ehdottanut.

Tässä, puhemies, myöskin kun ed. Zyskowicz totesi, että nopea velanmaksu ei tyydytä ihmisiä, niin todellisuudessa nimenomaan kokoomuslaiset poliitikot profiloituvat tällä nopealla velanmaksulla.

Pekka   Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä muutama viikko sitten todettiin, että työllistäminen on parasta syrjäytymisen estämistä. Käsitykseni mukaan paras tapa työllistää on yrittäjyyden edistäminen. Täällä on Itä- ja Pohjois-Suomen osalta esitetty lisää 15 miljoonaa markkaa yritystukiin ja yritysten kehittämishankkeisiin, mutta nyt on tosiasia se, että kun noususuhdanne on ollut menossa, niin yrittäjyyden puolella hankkeita on tullut varsin runsaasti ja itse asiassa investointitukimäärärahojen niukkuus on este merkittävästi työpaikkojen ja yrittäjyyden lisääntymiselle. Siinä mielessä olisi toivonut, että tässä tilanteessa olisi ollut enemmän mahdollista hyödyntää myöskin tätä kasvun paikkaa.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut ympäristötukeen. Tässä budjetissahan on 40 miljoonaa markkaa varattu ympäristötukeen. Se on riittämätön siinä mielessä, että nythän ei voida ottaa uusia luomutiloja tai luomusopimuksia vastaan, vaikka halukkaita kyllä olisi. Sitten toinen ongelma on se, että tänä vuonna käyttöön otettavat pellot eivät tule saamaan ympäristötukea. Kuitenkin näillä tiloilla säilyy ympäristövelvoite. Kun nyt ympäristötuesta noin 80 prosenttia on sellaista, jolla korvataan velvoitteista aiheutuneita kustannuksia, ja noin 20 prosenttia on tuloelementtiä, niin viljelijöille aiheutuu tavallaan kustannuksia pelloista, jotka eivät saa ympäristötukea, mutta kuuluvat kuitenkin velvoitteen piiriin. Tämä on aika erikoinen tilanne. Aiotaanko tällaista menettelyä todella jatkaa, että velvoitteet on, mutta kustannuksia ei kuitenkaan tulla korvaamaan?

Hannu   Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin odottanut kunnille harkinnanvaraista apua lisää. Sillä saataisiin paikattua niitä todellisia ongelmia, joita kuntataloudessa on niin terveydenhuollon puolella kuin muutenkin. Saataisiin todellista lisätuloa ja -rahoitusta aikaan. Siellä pitäisi verotulojen tasauksen olla 95 prosenttia, mitä on tuotu esille.

Myöskin yritystoiminnan kehittäminen muillakin alueilla kuin Ruuhka-Suomessa olisi järkevää. Se toisi markkoja yhteiskunnan kukkaroon. Siihen on liian vähän panostettu.

Myöskin ympäristötukiasiat, joista tässä salissa on erittäin paljon puhuttu, luomu ja ympäristö, jäävät miltei nollaratkaisulle.

Lomitukseen on harkinnanvarainen raha ja vuosittain katsotaan, mitä menee. Tulee muistaa, että siellä on elävät eläimet ja ihmiset, joihin se raha menee. Ei se mihinkään muuhun tuhlaannu.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi kestoaihe lisäbudjettikeskusteluissa on poliisin määrärahat. Tämä kerta ei tee poikkeusta. Siellä on budjetoitu palkkaratkaisuun ja toimitilakuluihin se määrä, mitä on nousua tapahtunut näillä aloilla.

Maaherra Kosken työryhmä viime vuoden lopulla esitti pitkän tähtäimen suunnitelman, kuinka poliisitointa tulisi kehittää: Eli vuoteen 2010 mennessä tulisi nostaa 8 000:sta 500:lla poliisimiesten lukumäärää eli tyhjinä olevat vakanssit täyttää. Tässä budjetissa ei ole minkäänlaista ratkaisua vielä tähän suuntaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka ministeri Niinistö suhtautuu Kosken linjaukseen.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Siitä on aika laaja yksimielisyys, että meillä on yksi ongelma. Se on valtion iso velka edelleen. Mutta siitä on vähän erilaisia käsityksiä, onko meillä muita ongelmia. Siinä eroaa valtiovarainministeri Niinistön kanta, joka lähtee siitä, että ei nähtävästi ole mitään muita ongelmia. Täällä on hyvin paljon käytetty puheenvuoroja, joissa muut ongelmat on tuotu esiin. Molempia pitää hoitaa, ja se on oikein.

Mitä tulee ed. Elon ja ministeri Niinistön kannanottoihin, ne eivät ole ristiriidassa, vaan hallitusohjelmassa on eri linjauksia. Itse asiassa ongelma on se, että kun on päätetty, että menopuoli pidetään vuoden 99 varsinaisen budjetin reaalitasolla. Sitä nyt pitää sitten arvioida, kun tulopuoli on vahvistunut ennakoitua nopeammin ja on tullut liikkumavaraa, olisiko syytä nyt vakavasti hallituksen sisällä keskustella siitä, olisiko mahdollista menokehyksen liikkumavaraa myös kasvattaa elikkä tinkiä tästä hallituksessa sovitusta linjasta.

Sitten yksi kommentti ministeri Niinistölle vielä siitä, että on tietysti lohdullista kuulla, että Kerava—Lahti-oikorata ja Helsinki—Turku-tien eli E18:n parantaminen eivät olekaan rahasta kiinni vaan kaavoituksesta. Sitten pitää tietysti kaavoitukseen laittaa vauhtia. Aika paljon on keskusteltu myös siitä, että aikamoisia ongelmia on myös näiden hankkeiden rahoituksen järjestämisen suhteen.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, kuinka kauan tällaisia uuden talouden verotuloja — tarkoitan lähinnä pääomaverotuloja — pidetään suurelta osin satunnaisina tuloina, niin kuin tässäkin lisäbudjetissa on. Minusta olisi erittäin tärkeää, että pystyttäisiin tulevia vuosia arvioimaan talouskehityksen varassa myös siltä osin, mikä on jo ihan normaalia verotuottoa.

Valtiovarainministeriön edustajalta tänään kuulin, että on tehty tämmöisiä kurkistusskenaarioita tulevaisuuteen, mutta niissä on arvioitu vain näitä tuloja plus sitten sitä, miten kertyvien tulojen mukaan voitaisiin tehdä esimerkiksi veronalennuksia plus maksaa valtionvelkaa. Mutta yksi oli muuttumaton tekijä, eli menot oli pidetty suurin piirtein nykyisellä tasolla. Tässä yhteydessä minusta on erittäin vaarallista, jos esimerkiksi arvioidaan pitkällä tähtäyksellä verohelpotuksia ilman, että nähdään menopuolelle minkäänlaisia mahdollisuuksia lisätä rahoja ja nimenomaan kipukohtiin tai solmukohtiin, joita yhteiskunnassamme on.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan tämä vähän erikoista keskustelua. Täällä ovat ministeri Niinistö ja ed. Zyskowicz vastaan muu eduskunta suurin piirtein. Kaikki me — näin olen havainnut täällä — olemme sitä mieltä, että velkaa pitää lyhentää. En ole kenenkään kuullut sanovan, että pitää lyhentää vähemmän kuin 20 miljardia. On aika iso summa lyhentää 20 miljardia.

Mutta siitä me tunnumme olevan eri mieltä, onko yhteiskunnassa sellaisia kipukohtia, joita pitäisi nyt resursoida, joihin pitäisi nyt käyttää rahaa, kun kerran liikkumavaraa on. Tässä kannat eroavat näköjään. Minä joudun valitettavasti vain toteamaan, että vasemmalla on hyviä puheenvuoroja, mutta tokkopa niistä mikään johtaa täällä todellisiin muutoksiin sitten lisäbudjettiin. (Ed. Gustafsson: Ainakin enemmän kuin ed. Aulalla!) — Mitä vielä tulee keskustan esityksiin, keskusta on esittänyt, ed. Gustafsson, niitä muutoksia niihin momentteihin, jotka momentit nyt ovat auki. Teidän lisäbudjetissanne ei ole olemassa muita momentteja auki. Me voimme esittää muutoksia vain niihin momentteihin, jotka nyt ovat auki.

Mitä tulee ensi vuoteen, vuoteen 2002, sanon vielä lopuksi, että olennainen kysymys on se, että kun kansantalous kasvaa, kenen kulutuskysyntää pitää ensi vuonna voida lisätä, niidenkö, joilla muutenkin menee hyvin, vai onko nyt vuoro niiden, joilta on leikattu ja leikattu, jotka ovat jokapäiväisen toimeentulonsa kanssa suurissa ongelmissa. Minun valintani on nimenomaan jälkimmäinen. Heidän muistamisensa vuoro on.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! On ollut ilahduttavaa havaita, että jokainen puheenvuoro alkaa sillä, että arvostan kyllä velanmaksua, mutta ed. Zyskowiczia lukuun ottamatta jokainen puheenvuoro jatkuu sillä, että tässä maksetaan liikaa velkoja.

Minä haluaisin edelleenkin toistaa erityisesti ed. Uotilalle, että se seikka, että on maksettu velkoja, on luonut kestävää varaa käyttää rahaa muualle noin 7 miljardia markkaa. Jos jatketaan tällä tavalla, joka vuosi tuo kestävä mahdollisuus kasvaa. Lisäksi vuoden 99 menotasosta on jo lipsuttu 3 miljardia, joten hallitusohjelmasta ei ole pidetty suurennuslasilla kiinni, ei todellakaan.

Ed. Juurola, viimeksi toimitetussa verotuksessa saatiin veroja luovutusvoitoista 10 miljardia markkaa, optioitten verotuksesta 4 miljardia markkaa. Se on muuten yhteensä 14, joka aika täsmälleen on sama luku kuin mitä ylijäämää nyt tehdään. Mutta jos ajattelemme nyt, per tämä päivä, tällaisia tuloja ei muodostu Suomessa, ei ole yhteen vuoteen muodostunut. Meillähän pörssikurssit ovat alemmalla tasolla kuin olivat vuosi sitten. Jos optio olisi annettu vuosi sitten, ei tällaisia tulopohjia olisi ollenkaan muodostunut. Sama koskee luovutusvoittoja, jotka ovat pääosin osakkeista. Totta kai on vanhoja peruja olevaa, niin kuin me kutsumme, piilevää verovelkaa tai tulevaa verosaantoa, mutta viimeisen vuoden aikana näitä tuloja ei ole muodostunut yhtään tippaa, joten jos halutaan, että otamme säännölliseksi tulopohjaksi nyt myös nämä luovutusvoitot, optiot, niin meidän täytyy sitten olettaa, että pörssi kasvaa vuosi vuodelta samaan tahtiin kuin se teki seitsemän vuotta. Minä en usko siihen, en siihen samaan tahtiin.

Tällä hetkellä olemme nollatilanteessa näiden tuloerien suhteen. Totta kai heti jos pörssi kohenee, sieltä alkaa taas tulla, sanoisinko, veropeltoa, jota jonkun on sitten hyvä kyntää. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä. Kaikki järkisyyt puoltavat edelleenkin sitä, että käsitämme nuo tulot sittenkin aika riskaabeleiksi.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Aivan ensiksi ministeri Niinistön viimeiseen kannanottoon, josta ed. Juurola kysyi.

Ministeri Niinistö on aivan hiljattain ollut Ecofinin kokouksessa, on hyväksytty talouspolitiikan laajat suuntaviivat, ja lainaan, puhemies, yhden lauseen siitä, mikä koskee äskeistä debattia: "Koska talouden olosuhteet ovat suotuisat, yli 4 prosentin julkisen talouden ylijäämä suhteessa bkt:hen näyttää keskipitkällä aikavälillä mahdolliselta ja myös perustellulta, koska väestön huomattava ikääntyminen - -." Eli siis, ministeri Niinistö, me olemme EU:n komission laajat suuntaviivat hyväksyneet. Olemme sitoutuneet yli 4 prosentin ylijäämään, joka tarkoittaa 32 miljardin markan ylijäämää.

Ministeri Niinistö, suuressa valiokunnassa minä esitin kysymyksiä, mutta uskon, että sen jälkeen Suomen hallitus on sitoutunut tähän, eli tämä on myöskin ed. Juurolalle vastaus. Olemme kaikesta huolimatta sitoutuneet 4 prosentin ylijäämään vuosittain, ja se näyttää, niin kuin tässä sanotaan, perustellulta. Tässä on pieni käännösvirhe, mutta tältä kohdin tässä ei ole käännösvirhettä, mitä tulee englanninkieliseen tekstiin. Olemme sitoutuneet yli 4 prosentin ylijäämään. Viime vuonna se oli 6,7 prosenttia, joka miljardeissa tekee tietysti vielä paljon enemmän kuin tämä 32 miljardia. Ministeri Niinistö, tämä kannattaa nyt rehellisyyden nimissä eduskunnalle myöntää, että näin on asianlaita.

Mitä tulee äskeiseen vastauspuheenvuorooni, niin haluan vielä korostaa sitä, että ministeri Niinistö noudattaa hallitusohjelmaa. Hän toteaa, että meillä on tietyt menokehykset, ja toisaalta, että olemme hyväksyneet myös sen, että valtionvelka painetaan alle 50 prosentin. Mutta me muut kansanedustajat olemme kyllä tässä Niinistön luomassa loukussa. Jos hyväksymme menokehykset, mitä me teemme sillä lopulla rahalla, sillä 32 miljardilla markalla? Me pistämme sen velan maksuun. Näinhän asianlaita on. Mielestäni tämä on nyt asia, joka eduskunnassa pitää todella nostaa pöydälle ja miettiä monesta eri näkökulmasta.

Haluan myös todeta, kun ed. Zyskowicz sanoi, että kansanedustajille on mieluisampaa puhua joistain muusta, jakopolitiikan asioista, kuin velanmaksusta, että kyllä Evan tutkimus osoitti aivan selvästi sen, että nimenomaan kokoomuslaiset, oikeistolaiset, ja johtavassa asemassa olevat arvostivat eniten vähenevää valtionvelkaa. Muut kansakunnan ryhmät arvostivat terveydenhuoltoa, koulutusta, sosiaaliturvaa jne. Mutta nimenomaan kokoomuksen kannattajat arvostivat tätä. Kyllä minusta, ministeri Niinistö ja ed. Zyskowicz, tämä on poliittinen valinta teiltä, että te korostatte velan takaisinmaksua siinä mittakaavassa kuin te nyt puhutte siitä, koska tiedätte, että kannattajanne puhuvat samaan tyyliin.

Puhemies! Helsingin Sanomissa oli 2. päivänä toukokuuta mielenkiintoinen kahden kansantaloustieteen professorin, Vesa Kanniaisen ja Mikko Puhakan, artikkeli, ja siinä yhteydessä — uskon, että ministeri Niinistö on tähän hyvin tutustunut — on aika mielenkiintoisia asioita. Otan esille vain yhden: "Ehdotettu velkaohjelma" — jossa vedotaan ministeri Niinistöön — "ei sido tulevien hallitusten käsiä. Se ei siis välttämättä ole uskottava. Velan poismaksu ei takaa, etteivät seuraavat hallitukset ota lisävelkaa löyhin perustein eli nosta seuraavien sukupolvien rasitusta."

Puhemies! Minun mielestäni tämä on totta. Me olemme, tämän hallituksen kansanedustajat, hallituksen tukijat, tässä loukussa, johon olen viitannut, mutta kukaan ei takaa sitä, mitä seuraavaan hallitusohjelmaan kirjoitetaan. Mielestäni tämä, ministeri Niinistö, kannattaisi myöskin ottaa huomioon.

Mitä, puhemies, tulee koko päähänpinttymään valtionvelasta, minun täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että kun seuraan eurooppalaista keskustelua aika tarkasti, niin missään muussa Euroopan maassa ei käydä velanmaksukeskustelua siinä määrin kuin meillä, kuinka tärkeä velan takaisinmaksu on. Ja kuitenkin professorit Kanniainen ja Puhakka toteavat, että Suomen valtionvelka tänään on EU-maiden matalin, noin 40 prosenttia bkt:stä. Ed. Kuoppa huusi, että Luxemburgilla olisi alhaisempi valtionvelka. Saattaa näin olla, mutta joka tapauksessa sitten kansantaloustieteen professorit ovat erehtyneet. Mutta olemme kuitenkin parhaitten maitten joukossa bruttokansantuotteeseen suhteutetussa valtionvelassa.

Puhemies! Ministeri Niinistö on myöskin aikaisemmin todennut — henkilökohtaisesti, hän on puhunut omissa nimissään — että asetetaan tavoite 20 miljardin markan velan takaisinmaksusta vuositasolla. Äsken viittasin EU:n komission suositukseen, jonka olemme hyväksyneet, ja se tarkoittaa sitä, että lyhentäisimme velkaa yli 30 miljardilla markalla vuositasolla.

Puhemies! Tässä on kaksi asiaa, joihin ministeri Niinistö ja valtiovarainministeriö usein viittaavat. Ensin on väestön ikääntyminen. Se on ensimmäinen — väittäisin, ministeri Niinistö — vähän tekosyy. Toisena on korkomenojen alentuminen, joka on reaalinen tosiasia, mutta josta voidaan esittää monia kysymyksiä.

Mitä tulee väestön ikääntymiseen, niin viime viikolla lainasin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijan Pekka Parkkisen tutkimusta, jossa hän muutama kuukausi sitten, viime vuoden lopulla muuten, totesi, että jo 2 prosentin kasvulla taataan se, ettei Suomeen synny minkään näköistä ikääntymisen aiheuttavaa eläkepommia, siis 2 prosentin kasvulla, kun oli laskettu 1,5 prosentin kasvulla syntyvän tällaisen eläkepommin. Ministeri Niinistö, ei kai meistä nyt kukaan halua, että me putoamme alle 2 prosentin kasvun? Sillä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus lupaa meille, että me pystymme suurin piirtein tällä eläkemaksutasolla säilyttämään nykyiset eläkevastuut.

Puhemies! Myös kannattaa vielä mainita, että viime vuonnahan meidän ylijäämämme oli ennätysmäiset 6,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Jos sitten katsotaan tätä keskustelua muualla, niin Saksassa saatiin umts-lupien avulla juuri ja juuri tasapaino valtion budjettiin, ei ylijäämää, mutta suurin piirtein tasapaino. Ranskassa on edelleen miinusmerkkinen budjetti. Kuitenkin nämä ovat kaksi EU:n johtavaa maata, jotka esimerkiksi määräävät euroalueen, hyvin pitkälle myöskin Euroopan keskuspankin, politiikan, inflaatiokehityksen jne. Suomellahan ei kovin suurta osuutta viisimiljoonaisena kansana ole siihen.

Ruotsi on asettanut päämääräkseen 2 prosentin ylijäämän. Ministeri Niinistö on varmasti kuullut viime viikkojen tiedot siitä, että Ruotsissa on vaikeuksia saavuttaa edes tasapainoa tällä hetkellä budjetin suhteen. Eli missään muussa maassa näin tiukkaa velanmaksusitoutumista ei ole olemassa kuin meillä.

Puhemies! Nyt asetan vastakkain korkomenot ja yhteiskunnan kehittämisen, johon täällä monet ovat jo viitanneet. Ensimmäiseksi viittaan siihen, mitä yksityiset yritykset tekevät. Jokainen teistä voi miettiä, jotka tunnette yrityselämää, että yksityinen yritys, jonka omavaraisuus on yli 50 prosenttia, on harvinainen Suomessa. Niitä on yhä enemmän, koska taloudellinen kehitys on ollut hyvä, mutta sanotaan nyt, että keskimäärin kuitenkin 50 prosenttia omavaraisuutena on jo varsin hyvä, koska velkaa yrityksen on käytettävä nimenomaan yrityksen kehittämiseen ja siihen, että se pystyy kilpailemaan myös seuraavana vuonna. Kyllä tätä, vaikka pikkuisen ehkä sivukautta, voidaan myös soveltaa yhteiskunnan kehittämiseen. Eli me tarvitsemme hyvälaatuista koulutusta. Me tarvitsemme teitä ja rautateitä. Me tarvitsemme myös esimerkiksi sitä, mihin ed. Tiusanen viittasi, hyvää terveydenhuoltoa, vanhustenhuoltoa, lasten päivähoitoa jne.

Otan vain yhden esimerkin, josta viime torstaina esitin ministeri Niinistölle kysymyksen. Kun Tiehallinnon johtaja Jani Saarinen väitti Helsingin Sanomissa 12.5., että tieverkko rappeutuu 400 miljoonalla markalla joka vuosi, niin kyllä tässä korkomenoihin menee aikamoinen määrä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä.

Sama koskee esimerkiksi rautateiden kehittämistä. Otan yhden esimerkin. Tampere—Pori-rataan uhrattiin 80-luvun lopulla ja 90-luvulla 150 miljoonaa markkaa. Sitä peruskorjausta, sähköistystä, ei voida hyödyntää, koska tasoristeyksiä ei nyt pystytä poistamaan. Kysymys on jostakin 10 miljoonasta markasta, mutta kysymys on kuitenkin siitä, ministeri Niinistö, että me olemme uhranneet siihenkin rataosuuteen 150 miljoonaa markkaa rahaa emmekä voi hyödyntää sitä. Minusta se on aivan takaperoista ajattelua, että yhteiskunta ei kuitenkaan hyödynnä niitä investointeja, jotka on tehty.

Eilen tuli uutisissa, että yhteiskunnan arvorakennukset rappeutuvat, koska ei ole varaa käyttää rakennusten korjaamiseen rahaa.

Ministeri Soininvaara totesi lehtihaastattelussa, että vuoden 90 tasoon verrattuna me olemme jäljessä 20 miljardia terveydenhuollossa. Mutta hän sanoi, että riittäisi, kun saataisiin edes muutama miljardi lisää siihen.

Mitä tulee köyhyyden poistamiseen ja köyhyyden torjuntaan, ministeri Niinistö itse on sanonut, että pannaan se nyt ainoaksi asiaksi. Se asia jäi, ministeri Niinistö, kyllä jonkin verran kesken. Työttömyysturvan osalta voidaan sanoa aivan samaa.

Oli mielenkiintoista todeta, että kun Ruotsissa viime viikolla julkaistiin viimeisin työttömyystilasto, siellä työttömyys on 3,7 prosenttia, ja on lisätty vuodessa 10 000:lla työvoimatoimenpiteillä tapahtuvaa työllistämistä, kun Suomessa olemme koko ajan vähentäneet työllistämistoimenpiteillä tapahtuvaa työllistämistä, vuositasolla muuten 10 600:lla, koska meillä valtiovarainministeriön ajattelu on se, että kun työllisyys paranee, automaattisesti se heijastuu myös pitkäaikaistyöttömyyteen, mutta se heijastuu erittäin hitaasti pitkäaikaistyöttömyyteen. Me tarvitsisimme nimenomaan panostusta myös työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, jotta me pääsisimme irti tästä köyhyyden suurimmasta kierteestä.

Puhemies! Mikä on optimaalinen velanmaksun taso? Haluan vain todeta sen, että se on poliittinen valinta. Valtiovarainministeriöllä on nyt oma käsityksensä, mutta lainaan, mitä professorit Kanniainen ja Puhakka toteavat: "Ehdotettu velkaohjelma ei sido tulevien hallitusten käsiä. Se ei siis välttämättä ole uskottava." — Tähän jo aikaisemmin viittasin. — "Olisiko oikeudenmukaista, että ennen velan lyhentämistä tämän maan rakentaneiden vanhusten asiat hoidettaisiin ensin kuntoon ja terveydenhuolto palautettaisiin sille kuuluvaan asemaan?"

Puhemies! Aivan lopuksi, koska aika loppuu, haluan todeta, että me tarvitsisimme maahan velanmaksuohjelman, joka olisi suhteutettu bruttokansantuotteeseen, kasvuun, ja kaikki ylimääräiset myyntitulot voitaisiin pääasiassa käyttää velanmaksuun.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ed. Eloa siitä, että hän lukee hallitusohjelmaa, niin kuin se on. Noin se on. Meillä on täysin yksimielinen tulkinta siitä, tosin ilmeisen eri käsitys, mitä nyt pitäisi tehdä. Se on tietysti selkeä lähtökohta joka tapauksessa, että näin on.

Vakausohjelman 4 prosentin ylijäämä pitää sisällään kyllä meidän työeläkejärjestelmämme ylijäämän, joten itse asiassa valtiontalouden ylijäämää ei ole kuin vajaa prosentti, jolloinka se markkamääräisesti asettuu 8—9 miljardiin, ei sen suurempaan luokkaan kuitenkaan.

Mitä tulee ikääntymiskysymyksiin, ymmärtäisin näin, että siteeraamanne tutkija lähtee liikkeelle siitä, että hoitotyössä myös tehokkuus lisääntyy varsin tuntuvasti ja että hoidettavat vanhukset ovat parempikuntoisia kuin nykyisin. En usko, että hoitotyössä voidaan kovin paljon koneellistaa. Uskon kyllä sen, että siellä nyt jo ollaan tehojen suhteen aika korkealla tasolla. En oikein jaksa tähän uskoa.

Viimeinen havaintonne koski sitä seikkaa, jota minäkin olen paljon miettinyt, että eihän kukaan takaa sitä, mitä seuraava eduskunta tekee. Näyttää joskus siltä, että politiikassa saa pisteitä oppositiosta käsin, kun lupaa levittää sen, mitä hallitus on säästänyt. Tällainen riski on aina olemassa.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo sanoi, että me kansanedustajat olemme tavallaan loukussa velanmaksutahdin kanssa. Kysyisinkin vielä ministeri Niinistöltä: Onko tämä tulkinta näin? Onko hallitusohjelmaa tulkittava todella niin, että meidän on kaavamaisesti lyhennettävä velkaa, oli bruttokansantuote mikä hyvänsä?

Onko valtiovarainministeriössä jokin tietoinen tavoite, mikä tulisi olla julkisten menojen suhde kokonaistuotannon arvoon? Julkisten menojen osuus kokonaistuotannon arvostahan on laskemassa tämän ja ensi vuoden aikana alle vuoden 85 tason tiukan menopolitiikan johdosta. Nyt kun verrataan esimerkiksi puolustusmenoja, terveydenhuollon menoja, opetuspuolen menoja kokonaistuotannon arvoon, huomaamme, että olemme muista maista jäljessä. Onko tässä jokin tietoinen linja?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Minä pyrin noudattamaan hallitusohjelmaa ja olen kyllä havainnut hallituksessa joka ainoan ministerin, erityisesti hallitusryhmien vetäjien, pyrkivän tekemään samoin. Ei näistä kysymyksistä ole hallituksessa ollut suuria erimielisyyksiä. Itse asiassa hämmästyttävän vähän niistä on ollut erimielisyyksiä. Se on ollut hyvin saman suuntaista politiikkaa, enkä ollenkaan ymmärrä sitä, että täällä usein pyritään leimaamaan hallituksen esitykset vain yhden ministerin esityksiksi, niin kuin nytkin pöydällä oleva vain minun esityksekseni. Ei, kyllä hallitus on kokonaisuudessaan niiden takana. On eri asia, jos halutaan hallitusohjelmaa muuttaa. Se on laajojen neuvottelujen kysymys.

Ei tässä ilkeyttään kukaan ajattele, että ei anneta rahaa. Jos olisi varmuus siitä, että tällaiset tähtiajat jatkuvat, mikäs siinä — jos voitaisiin luottaa siihen, mutta kun ei voida luottaa. Kerroin juuri siitä, että eräät tulomuodot saattavat jopa kadota.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Muun muassa edustajat Uotila ja Pekkarinen totesivat, että ollaan yksimielisiä siitä, että valtionvelka on ongelma, mutta erimielisiä kuulemma siitä, onko olemassa muita ongelmia, toisin sanoen, että kokoomus esimerkiksi olisi sitä mieltä, että muita ongelmia ei ole. Tämä tulkinta on väärä. Kokoomus on sitä mieltä, että yhteiskunnassa on huomattavan paljon muitakin ongelmia.

Erimielisyys oikeastaan koskeekin sitä, että te haluaisitte käyttää rahaa suoraan näiden muiden ongelmien hoitamiseen. Me taas katsomme, että lyhentämällä valtionvelkaa, säästämällä sitä kautta korkomenoissa, luodaan aitoa, kestävää pelivaraa muiden ongelmien hoitamiseen. Meillä on paljon ongelmia esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, kuten kaikki tiedämme, terveydenhoidossa varsinkin. Juuri sitä kautta, että lyhennämme valtionvelkaa, olemme jo tähän saakka tehneet miljardien liikkumatilaa näiden ongelmien hoitamiseen.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Niinistön kanssa juuri keskustelimme tästä. Jos hänen tulkintansa on oikea, että kysymys on julkisesta taloudesta, silloin otan osaksi puheeni takaisin. Mutta alkuperäisten ohjeiden englanninkielisessä tekstissä on termi "government surplus" eli ’hallituksen’ eli ’valtion ylijäämä’. Toivon, että me molemmat voisimme tarkistaa tämän ja ministeri Niinistö voisi tarkistuttaa tämän kääntäjällä. Kun muutenkin olemme ministerin kanssa todenneet, että suomalainen käännös ei vastaa ihan alkuperäistä tekstiä, meille jää tietynlainen epävarmuus, tarkoitetaanko valtion ylijäämää vai tarkoitetaanko julkisen talouden ylijäämää. Jos se on julkinen talous, on selvä asia, että ministeri Niinistö on oikeassa.

Mitä tulee vielä ed. Rahkosen mielipiteeseen, kannattaa muistaa, että meillä 95 oli bruttokansantuote 550 miljardia ja tänä vuonna sen arvioidaan olevan 830. Valtion menokehys ei ole juuri muuttunut sinä aikana. Kyllä tässä aikamoista tulonsiirtoa tapahtuu koko ajan.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elolle totean yritysjohtajana, että nyt, kun Suomessa on korkeasuhdanne, ei ole mitään järkeä lähteä elvyttämään, eli nyt on kaikki voimat keskitettävä siihen, että ylimääräinen raha pistetään valtionvelan maksuun. Jokainen meistä tietää, että Yhdysvalloissa lama on alkanut jo tavallaan. Jos talous siellä ei elvy, se heijastuu kyllä tänne Eurooppaan jnp. Kyllä lama sieltä Suomeenkin tulee. Nyt on ollut onneksi kahdeksan hyvää vuotta ja on pystytty asioita viemään positiivisesti eteenpäin.

Toinen asia ed. Elolle: Kuulkaa, julkishallinnon ei kannata tänä päivänä, korkeasuhdanteen aikana, suorittaa minkään näköistä rakennustoimintaa. Jokainen meistä tietää, että lama-aikana meidän pitää julkishallinnon rakennukset korjata, koska me saamme puolta halvemmalla kuin nyt, kun rakentamisbuumi on kova. (Ed. Elo: Silloin ei ole rahaa!) Kun valtionvelkaa maksetaan, korkomenot pienenevät ja saadaan yli 1,5 miljardia vuodessa lisää säästöjä ...

... joilla voidaan investointeja tehdä.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä kai on ihan hyvä keskustella siitä ja arvioida sitä, minkä suuruiset korkomenot ovat niin suuri rasite, että se vaikeuttaa yhteiskunnan kehittämistä. Onhan, totta kai, tätä arviota jatkuvasti tehtävä. Mutta kyllä minusta nyt on paikka tämän tyyppiselle keskustelulle. Ei voi olla niin, ed. Zyskowicz, että tuijotetaan pelkästään velkojen korkoihin, jos se estää muun yhteiskunnan kehittämisen. Jossainhan täytyy olla raja, jolloin korkomenot menettävät merkityksensä koko yhteiskunnan kehittämisen kannalta.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy todeta ensiksi, että on hyvä, että jollakin linja säilyy. Yritysmaailman johtajien keskuudessa tehtiin tutkimus, jossa hallitus sai parhaimman arvosanan kyselyn historiassa. Kyllä nyt täytyy huolehtia siitä, ettei anneta väärää viestiä niille yrityksille, jotka todellakin köyhyyttä ja syrjäytymistä ovat estämässä luomalla työpaikkoja ja työllistämällä ihmisiä. Jotenkin on unohtunut se, että näimme takavuosina 90-luvun alkupuolella karmivalla tavalla sen, että mitä suuremmaksi valtionvelka paisuu, sen kovempi on myöskin vakauttamisvaatimus. Jos sitä kehitystä ei pystytä muuttamaan, silloin valtion luottoarvot romahtavat, pankkimaailman vakuusarvot romahtavat jne. Kyllä nyt täytyisi pitää talouden perusasiat mielessä.

Valtionvelan suuri määrä johtaa tulevaisuudessa ehdottomasti siihen, kun huonommat ajat tulevat, että meidän on nostettava verotusta. Kyllä kokoomuksen linja on selkeästi se, että meidän on hoidettava tämä ongelma muulla tavalla kuin verotusta nostamalla. Varsinkin kun keskustan kannanottoja kuuntelee, kyllä tulee väistämättä mieleen se, että heidän vaihtoehtonsa on palkansaajien verotuksen kiristäminen. Meidän vaihtoehtomme on velan hoitaminen.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin miellyttävää kuulla kokoomuksen suusta se, että yhteiskunnassa on muitakin ongelmia kuin korkea valtionvelka, mutta toivoisin, että tämä kanta johtaisi siihen, että kokoomuksen ministerit ja myös eduskuntaryhmä käyttäisivät rahaa siihen, että yhteiskunnan ongelmia voitaisiin korjata. Minä en kyllä mitenkään voi ymmärtää, miten yksiviivainen valtionvelan hoito auttaa esimerkiksi huumeriippuvaista. Kyllä häntä auttaa se, että hän pääsee hoitoon. On myös paljon edullisempaa, että hän pääsee hoitoon heti eikä vasta muutaman vuoden kuluttua, jolloin hän joutuu laitoshoitoon.

Ed. Mäki-Hakolalle haluaisin todeta, että keskusta lähtee siitä, että valtiontaloutta täytyy hoitaa niin ja täytyy tehdä sellaisia uudistuksia, että meillä on tulevina vuosina työllisyysaste korkeampi niin, että meillä on veronmaksajia enemmän. Tätä kautta me saamme myös verotuloja ja pystymme verotusta keventämään. Ei se, että valtionvelkaa lyhennetään, ole ainoa keinoa turvata tulevaisuus. Toinen keino on myös se, että meillä on entistä enemmän ihmisiä, jotka ovat työelämässä.

Ulla Juurola  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta näyttää siltä, että ero demareitten ja kokoomuksen välillä on siinä, että vaikka me molemmat tietysti ymmärrämme sen, että kun velkaa maksetaan pois, niin korot laskevat. Kokoomus lähtee siitä, että me emme voi missään nimessä käyttää enemmän rahaa kuin korkojenlaskusta tuleva vara on. Jos verotulojen kasvu on muutakin kuin satunnaista verotulojen kasvua ja meillä on selkeästi verotulojen kasvu, joka kuuluu ihan normaaliin talouden kasvuun, silloin pitää voida myöskin arvioida menokehystä siten, että pahimmat ongelmat tulevat hoidetuiksi.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmahan on kirjoitettu aivan toisenlaisessa kansantaloudellisessa ja ylipäätään taloudellisessa tilanteessa. Tässä mielessä kysymys on nyt siitä, kun sen pelkistää, vaikka tässä sama levy pyörii, että eihän sitä kannata kieltää, että kokoomuksen arvomaailma on oikeistolainen ja se on tästä näkökulmasta aika kova.

Kysymyshän on siitä, että totta kai me sosialidemokraatitkin olemme sitä mieltä, että merkittävä osa jakovarasta pitää käyttää valtionvelan lyhentämiseen, mutta te olette hyvin valmiita siirtämään hamaan tulevaisuuteen, ministeri Niinistö, kymmenen vuoden päähän, kansalaisten akuuttien ongelmien korjaamisen. Täällä ed. Elo luki äsken kahden professorin hienoa artikkelia Helsingin Sanomissa, jossa todettiin, että kunniavelka vanhuksille on maksettava tässä ja nyt eikä voi sanoa, että odottakaa kymmenen vuotta, että me saamme valtionvelan maksettua.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näkemys siitä, että kaikki rahat haluttaisiin kokoomuksen puolelta käyttää vain valtionvelan maksamiseen, ei pidä paikkaansa. Kerroin jo, että esimerkiksi hallitusohjelmaan nähden on valtion menoja lisätty noin 3 miljardia markkaa vuositasolla, ja jos myös korkomenosäästöt otetaan lukuun, on valtion menoja lisätty noin 9 miljardia markkaa vuositasolla.

Kun puhuttiin esimerkiksi eläkeläisistä, voin kertoa, että näiden kaavailujen mukaan, joista hallitusryhmät ovat sopineet, eläkeläisten sairausvakuutusmaksun alentaminen tulee maksamaan noin 1,5 miljardia ja kansaneläkkeen tasokorotus noin 600 miljoonaa markkaa vuositasolla. Näissä ratkaisuissa on kokoomus ollut mukana, ja on suoraan sanottuna täyttä puppua väittää, että me emme mitään muuta olisi valmiit hyväksymään kuin valtionvelan lyhentämistä.

Tämä on myös vastaus ed. Jäätteenmäen täällä esittämään huumekysymykseen. On ihan selvää, että yhteiskunnassa on huomattavia epäkohtia, joihin jatkuvasti satsataan. Se ei tarkoita sitä, etteikö kestävä tapa näitä epäkohtia korjata ja luoda liikkumavaraa niiden korjaamiseen ole se, että lyhennetään velkaa, säästetään korkomenoissa ja käytetään sitä liikkumavaraa.

Irja   Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti kauhean herkullista ja populistista heitellä, että jokin eduskuntaryhmä on kova ja toinen pehmeä, toinen hoitaa yhteiskunnassa asioita ja toinen maksaa velkaa. Tämähän on ihan puppua, tällainen puhe. Totuushan on, että kun me tiedämme esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja sairaanhoidon ongelmat, siinä ei valitettavasti ole kyse pelkästään rahasta. Jos me voisimme laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, niin sairaanhoidossa ja terveydenhuollossa täytyy myös organisaatiomuutokset, erilaiset voucherit, erilaiset systeemit ottaa siihen rinnalle. Kokoomuksessa on halua todella kehittää sitä, että jonot lyhenevät ja sairaanhoitoon ja terveydenhoitoon satsataan rahaa.

Mitä tulee vanhustenhuoltoon, ministerimme Maija Perho on viime torstaina esittänyt maan hallituksessa yhden merkittävän uudistuksen, ja se on kaksinkertainen pohjaosan leikkaus. Toivotaan, että näihin talkoisiin budjettiriihessä tulee mukaan koko eduskunta tai ainakin hallituspuolueet.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo aloitti oikeastaan tämän keskustelun. Olen todennut jo aikaisemmassa puheenvuorossa, että meillä on näkemysero vain rahasumman suuruudesta, eli onko se 23 miljardia markkaa tältä vuodelta vai vähemmän. Siinä on kokoomuksen ja muiden hallituspuolueiden ero.

Me näemme sosialidemokraatteina, että on erittäin vaikeita ongelmia sosiaali- ja terveyspuolella ja nimenomaan erikoissairaanhoidossa. Jokainen meistä tietää varmasti tämän ongelman. On tärkeätä, että voisimme ratkaista tämän asian lisäbudjetin yhteydessä, koska varsinaisen budjetin yhteydessä me emme ehdi. Tähän vaikuttaa myöskin kyseinen lääkärilakko tällä hetkellä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tuloselle: On se nyt aivan selkeää ja tässä syytä avoimesti tunnustaa, että onhan eduskuntapuolueilla, poliittisilla puolueilla, selkeitä ideologisia eroja. Vaikka meillä on sama hallituspohja nyt toista kautta, on aivan selvää, että jo hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmaa rakennettaessa ja jokakertaisessa budjettineuvottelussa eli budjettiriihessä on selkeää ideologista kädenvääntöä siitä, minne liikkumavara siirretään ja millä tavalla verotusta kohdennetaan. Tämä on aivan selvä juttu, ja sitä on turha kiistää.

Minusta on aivan hyvä, jos kokoomuksen uusi puheenjohtajavalinta ja -päätös johtaa sosiaalisempaan ajatteluun kokoomuksen sisällä. Sitä tukea ja apua olemme siltä suunnalta todella tarvinneet ja kaivanneet monta vuotta.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäen yhtälö ei valitettavasti toimi. Keskustan täällä esittämät menonlisäykset ovat valtiovarainministeri Niinistön mukaan selkeästi sen tyyppisiä, että ne kertautuvat vuosittain ja johtavat väistämättä siihen, että nykyinen velan poismaksukehitys pysähtyy ja lähdetään uudelleen velkaantumisen karulle tielle. Se johtaa myöskin silloin väistämättä siihen, että siihen täytyy rahat jostakin löytyä. Se johtaa siihen, että me joudumme nostamaan veroja ja siirtämään velanmaksun rasitteen tuleville sukupolville, omille lapsillemme, ja he joutuvat maksamaan ne korkeammat verot.

Meille tulee vielä sellaisia aikoja, joissa me todella tarvitsemme taloudellista liikkumavaraa ja -tilaa ja sillä tavalla ihmisten asioiden hoitamiseen selkeitä panostuksia. Me olemme lähteneet selvästi kokoomuksessa siitä, että se liikkumavara, mikä löytyy valtionvelan poismaksamisen kautta korkomenojen myötä, voidaan käyttää näihin hienoihin, hyviin asioihin, joita tämä maa on täynnä. Ne pitää priorisoida ja panna oikeaan järjestykseen.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Velka on ongelma, ja siksi velkaa lyhennetään. Hoitajia on liian vähän, mutta hoitajia ei palkata lisää. Tässä on minun mielestäni keskustan ja kokoomuksen ero. Te puhutte kyllä, että hyvinvointivaltiota pitäisi kehittää, mutta sitten kun sinne tarvittaisiin rahaa, sitä ei tule. Me emme pysty ylläpitämään hyvinvointivaltiota, hyvinvointiyhteiskuntaa, ellei siellä ole riittävästi tekijöitä, ja valitettavasti sinne tarvitaan myös rahaa. Tarvitaan muitakin uudistuksia, mutta raha on aivan yhtä tärkeä.

Oli kyllä erittäin mielenkiintoista kuulla, kun ed. Tulonen aivan oikein puhui hoitoalan ongelmista, mutta heti seuraavassa puheenvuorossa kokoomuksen ed. Mäki-Hakola oli sitä mieltä, että niihin ei pidä tuhlata rahaa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Mäki-Hakola taas syytti keskustaa, niin on syytä jälleen kerran todeta, että kyllähän kokoomuksen nykyinen linja lähtee siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät edelleen köyhinä. Niin se on edelleen ja se kasvattaa tuloeroja, ed. Mäki-Hakola.

Mutta keskustan linja lähtee siitä oikeudenmukaisuudesta, että sekä alueellisia että ennen kaikkea tuloeroja kavennetaan. Tässä on se keskeinen ero.

Ed. Uotila totesi, että samassa hallituksessa vasemmistoliitolla on kokoomuksen kanssa suuria ideologisia eroja. Sopii kysyä: Miksi te olette samassa hallituksessa? Teidän paikkannehan on jossakin muualla kuin hallituksessa, tai sitten kokoomuksen paikka on jossakin muualla kuin hallituksessa.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vihriälältä haluan ensiksi kysyä: Eikö keskusta edustakaan enää omistajaluokkaa täällä? Ed. Vihriälän puheesta sai sen käsityksen, että työläisluokkaa vain ed. Vihriäläkin täällä edustaa.

Mutta, herra puhemies, ed. Elon puheenvuoron pohjalta tämä keskustelu käydään. Ed. Elo puhui köyhyysloukuista ja köyhyyden poistamisesta. Toteaisin vanhana yrittäjänä, että yrittäjien asemaa on Suomessa ehdottomasti parannettava, jos me haluamme ne 300 000 ihmistä työllistää uudelleen. Kun olen eduskunnassa nyt kuunnellut keskustelua kuusi vuotta, niin hyvin vähän täällä puhutaan yrittäjän asiaa. Aina täällä puhutaan työmiehen asiaa ja työntekijän asiaa. Minun mielestäni on aivan oikein, että huolehditaan, että matkustaja-alukset eivät siirry Ruotsin lipun alle. Saman tyyppinen sivukulujen alentaminen pitäisi kohdistaa alle viiden hengen yrityksiin, että pienyritykset saisivat elintilaa Suomessa lisää.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu joskus suorastaan huvittavalta, että leikkisästi sanoen eduskunnan ökyrikkaat huolehtivat siitä, minkälainen ideologia kokoomuksessa on.

Ed. Uotilalle sanoisin, että onneksi meillä on mielenkiinnon ja koko yhteiskuntajärjestelmän hyväksi hyvin erilainen ideologia. Me olemme vain sattumoisin nyt samaan hallitukseen puristettuina. Kyllä kokoomuksen ideologia lähtee siitä, että työtä ei veroteta liikaa, palkansaajilta ei oteta liikaa veroa. Me olemme sen jo näyttäneet kahdessa budjetissa. Ministeri Niinistö on nämä esitykset tehnyt, ja erittäin ansiokkaasti sitä on eteenpäin viety. Kiitos, että vasemmistoliitto on ollut siinä mukana.

Toteaisin, että me olemme kokoomuksessa hyvin voimakkaasti kannattaneet niitä valtionosuuden lisäyksiä, joita on tullut kahtena viimeisenä vuotena sosiaali- ja terveydenhuoltoon. (Puhemies koputtaa) Olemme kannattamassa ministeri Soininvaaran ensi vuoden kehyksiin esittämiä (Puhemies koputtaa) lisäyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin varsinaisessa budjetissa.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti sijaispuheenjohtaja Jäätteenmäki poistui salista, mutta kun hän taas kerran totesi, että hoitajia on liian vähän eikä palkata lisää, ja vierittää sen kokoomuksen syyksi, niin täytyy nyt muistuttaa, että kunnat, joissa näitä ongelmia on, pääsääntöisesti ovat keskustajohtoisia. Kuntainliitot ovat keskustajohtoisia. Ed. Vihriälä johtaa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä. Nyt uusien päätösten perusteella kuntiin tulee lisää rahaa. Ed. Vihriälä johtaa Nurmon kunnanvaltuustoa. Nurmon kunta saa toista miljoonaa markkaa lisää rahaa. Seinäjoen kaupunki yli 6 miljoonaa. On mielenkiintoista nähdä, mihin keskusta kohdistaa nämä rahat. Kohdistaako se hoitajien palkkaukseen, vai käytetäänkö ne johonkin muuhun?

On hyvä puhua täällä suulla suuremmalla, mutta on eri asia tehdä toimenpiteitä. Te olette päättäjiä kunnissa ja kuntainliitoissa, joissa tehdään päätökset näistä asioista. Ottakaa vastuu myös tästä asiasta älkääkä laittako kaikkea hallituksen syyksi.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vastata ed. Kuosmasen puheenvuoroon. Tämä hallitus on tehnyt monia asioita, jotka ovat kohdistuneet yrittäjien eduksi. Ottaisin esimerkiksi esille KTM:n lainat, joita on voitu myöntää yrityksille, myös naisyrityksille, ja niitä on lisätty. Nyt on myös nuorille yrityksille tulossa uusia lainoituksia.

Totean myös, että hallitus on yhteistyössä tehnyt tämän, eli kaikki sateenkaarihallituksessa olevat puolueet ovat tehneet näitä esityksiä ja vieneet niitä läpi. Edelleenkin korostan sitä, että yhteistyö jatkuu tässäkin lisäbudjettikeskustelussa sateenkaarihallituksen merkeissä.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tulonen aivan oikein painotti sitä, ettei työtä pidä liikaa verottaa, mutta ei pitäisi myöskään työttömien tai muiden tulonsiirtojen varassa elävien verotuksen olla liian korkea. Tässä meillä olisi tekemistä nimenomaan ansiotulovähennyksen suhteen niin, että saman tyyppinen vähennys ulotettaisiin myös noihin tulolähteisiin.

Ed. Mäki-Hakola puhui aivan oikein, että nyt tulee lisää rahaa kunnille. Kuntien vastuulla on rakentaa muutakin kuin monitoimihalleja tai autoparkkihalleja, autojen päivähoitopaikkoja. Valtiovallan pitäisi paremmin korvamerkitä nämä kohteet. Niinhän on nyt vähän tapahtumassakin. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Aivan oikein, ed. Zyskowicz. — Tällä tiellä pitää mennä eteenpäin.

Lopuksi, puhemies, ed. Kuosmanen tuossa aikaisemmin käytti arvokkaasti jälleen puheenvuoron veroista, mutta oli myös sitä mieltä, ettei pitäisi muuta tehdä kuin vähentää velkaa. Mutta Valtatie 6:ta, ed. Kuosmanen, pitäisi kuitenkin parantaa ja siihen pitäisi saada lisää rahaa. Huomenna on taas lähetystö täällä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun annetaan verovapauksia ja muita vapauksia suomalaiselle merenkululle, ed. Kuosmaselle sanoisin, että tietenkin nämä alukset ehkä säilyvät Suomen lipun alla, mutta kyllä siitä suurimman hyödyn, satoja miljoonia, saa työnantaja. Eivät ne tule merimiesten palkkapussiin. Ehkä suomalainen työnantaja maksaa ja hyöty tulee siitä.

Itse asiassa täällä arvovalinnoista koko ajan nytkin käydään keskustelua: Annetaanko armeijalle lisää määrärahoja pari miljardia, tasokorotus sinne, vai annetaanko hoitoalan ja vanhusten ongelmiin? Täällä tuntuu olevan erilaisia näkemyksiä näistä asioista. Jotkut sanovat, että pitää hoitoalan asioihin laittaa, mutta samalla ovat antamassa pari miljardia armeijan määrärahoihin tasokorotuksiin.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tykkyläiselle totean, että hän on aivan oikeassa, että KTM on esimerkiksi naislainan järjestänyt sillä tavalla, että noin 30 000 ihmistä on työllistynyt sitä kautta. Se on positiivista.

Ed. Tiusaselle: Alkupuheenvuorossani, kun vastasin ed. Elolle, tarkoitin, että julkisten rakennusten korjausta ei kannata tänä päivänä tehdä sen takia, että puoleen hintaan suurin piirtein saa lama-aikana ja se työllistää työttömiä ihmisiä. Mutta liikenneväylät, koska niiltä on rahaa otettu pois, pitäisi ehdottomasti laittaa kuntoon ja Valtatie 6 kuitenkin. Kun nyt 90 miljoonaa puuttuu vain siitä pätkästä, ei ole mitään järkeä kymmentä kilometriä jättää päällystämättä. Tämähän on liiketaloudellinen virhe.

Ed. Kankaalle: Eikö teidänkin mielestänne ole parempi, että Suomen lipun alla matkustaja-alukset kulkevat edelleen kuin että joku kapitalisti Ruotsissa ottaisi ne rahat omaan taskuunsa? Eikö se ole parempi, että suomalainen kapitalisti ottaa ne rahat omaan taskuun?

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden lisätalousarvio on valtionvelan lyhennyksiä lukuun ottamatta sisällöltään hyvin tekninen. Toimintamenoihin esitettävät lisäykset aiheutuvat lähinnä valtion virka- ja työehtosopimuksessa sekä valtion eläkemaksuissa tapahtuneista muutoksista.

Valtionvelkaa on tämän lisätalousarvion myötä tarkoitus lyhentää noin 8,4 miljardilla markalla. Tähän antavat mahdollisuuden vero- ja osinkotulojen arvioitua huomattavasti suuremmat kertymät sekä ylijäämän tulouttaminen. Jo ennen tätä lähetekeskustelua alkanut vilkas mielipiteidenvaihto on tapahtunutkin lähinnä valtionvelan lyhennysten suuruuden ja muiden tarpeiden välillä. Liikkumavaraa on haluttu jättää muihin tarpeisiin pienentämällä velan lyhennyksiin ehdotettua määrärahaa. Se, että hallitus esittää lähinnä kertaluonteisten tulojen käyttöä velanmaksuun, ei kai sinällään voi olla väärää taloudenhoitoa, jäsentäähän suuri velkataakka edelleenkin kaikissa tilanteissa tiukasti päätöksentekoamme. Todellista liikkumavaraa valtiontalouteen voidaan saada lyhentämällä velkaa. Pelkästään tämän vuoden talousarvion ja tämän lisäbudjettiehdotuksen sisältämä yhteenlaskettu lyhennys, 23 miljardia markkaa, antaa noin miljardin liikkumavaran.

Toisaalta meidän pitää ottaa huomioon myös edelleen melko korkea työttömyys sekä varautuminen suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämiseen. Nämä tekijät rajoittavat omalta osaltaan mahdollisuuksiamme lisätä valtiontalouden pysyviä menoja silloinkaan, kun suhdanteiden puolesta siihen näyttäisi olevan hyvä tilaisuus.

Merkittävät jatkuvaluontoiset menonlisäykset voivatkin koitua kohtalokkaiksi etenkin, kun suhdanteet näyttävät tulevaisuuden osalta varsin epävarmoilta. Kukaan ei tällä hetkellä tiedä varmasti, miten USA:n ja Japanin taloudet pystyvät kohtaamaan nyt eteensä aukeavat haasteet. Meillä ei ole tietoa niistä seurauksista, joita maailmantalouden tapahtumilla on Suomen viennille tai kotimaisen kysynnän kehitykselle.

Kaikesta tästä huolimatta on tiedostettava yhteiskunnastamme löytyvän useita varsin vaikeita kipupisteitä, joita ei voi ohittaa. Terveydenhuollossa on viime vuosina henkilöstön jaksamista venytetty äärimmilleen. Kun määräaikaisia työsuhteita jatketaan vuosi toisensa jälkeen, aiheutuu tilanne, jossa ihmiset joutuvat elämään epävarmuudessa ja samalla sitoutuminen omaan työyksikköön tulee vaikeaksi. Näin on kuitenkin tehty säästämisen ja tehokkuuden nimissä.

Samanaikaisesti lapset ja nuoret oirehtivat monella tavalla. Lasten perusturvallisuus voi olla jopa olematonta. Perheen syrjäytyminen, yksinäisyys ja vanhempien työpaineet voivat aiheuttaa masennusta ja jopa itsetuhoisaa käyttäytymistä. Kouluissa levottomuus ja oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet. Opettajien voimat hädin tuskin riittävät pitämään suuret luokat hallinnassa, saati sitten antamaan opetusta ja kasvatusta hyvin erilaisista lähtökohdista ja tarpeista tuleville lapsille.

Mitä tehdä lapsille, joilla on jatkuvasti paha olla? Eduskunta on kahtena viime vuonna osoittanut rahaa lasten- ja nuortenpsykiatrisiin palveluihin. Se on ollut välttämätöntä. Tulevaisuudessa on löydettävä entistä enemmän sellaisia keinoja, joilla voidaan ennalta ehkäistä lasten mielenterveysongelmien syntymistä. Perheitä on tuettava ja lapsen varhaisten vuosien kasvatuksellista merkitystä korostettava. Ehkä tarvitaan uudenlaista koulutusta ammattiauttajille ja ammattikasvattajille tai ainakin uudenlaista orientaatiota esimerkiksi neuvolapalveluihin. Neuvolat tavoittavat varsin hyvin lähes jokaisen perheen ja lapsen. Ei enää riitä, että punnitaan, mitataan ja rokotetaan. Entistä enemmän on oltava psykososiaalista osaamista perheiden palveluissa.

Tulevaisuuden kannalta parasta, mitä meillä voi olla, ovat hyvin koulutetut ja hyvin voivat nuoret aikuiset. Koulutuksen merkityksestä puhutaan paljon ja sen arvo ymmärretään, mutta puheella ei ole paljon merkitystä, jos opettajan voimavarat menevät pääasiassa siihen, että kohtuullinen turvallisuus luokassa säilyy. Parasta ennaltaehkäisyä tilanteeseen voisi olla pelkästään se, että ryhmäkoot pidetään mahdollisimman pieninä.

Kunnat ovat monella tavalla hyvin erilaisessa tilanteessa. Osa kunnista kamppailee taloudellisissa vaikeuksissa syystä tai toisesta. Osalle kunnista raha ei niinkään ole ongelma kuin se, mihin kuntalaisten veromarkkoja suunnataan. On erittäin tärkeää, että näistä selkeistä kipupisteistä keskustellaan ja harkitaan tarkoin, millä tavalla eduskunta voi omalta osaltaan puuttua niihin. Esimerkiksi terveydenhuollossa lisävoimavarojen suuntaaminen könttäsummana valtionosuuksiin herättää kysymyksiä. Kohdentuuko ja jakautuuko raha oikein, kun Suomessa on toisaalta kuntia, joissa palvelut eivät ole rahasta kiinni, ja toisaalta taas kuntia, joissa esimerkiksi yhdistämällä voimat voitaisiin paremmin palvella ihmisiä? Korvamerkitty raha on saanut osakseen kritiikkiä. Samoin jopa normiohjausta pidetään kuntien itsemääräämisoikeutta loukkaavana.

Samoin pitää muistaa uusista toimenpiteistä päättämisen kuuluvan varsinaisen budjetin valmisteluun. Valtiosäännön mukaan lisätalousarviot ovat perustellusta tarpeesta johtuvia poikkeuksia varsinaisesta budjetista. Tämänkin lisäbudjetin tekninen luonne johtuu ennen kaikkea siitä, että se on juuri sitä, mitä lisätalousarvion tuleekin olla. Varsinaisista painotuksista ja uusista tarpeista tälle vuodelle sovittiin jo varsinaisen talousarvion käsittelyn yhteydessä.

Asiat eivät ole kuitenkaan täysin mustavalkoisia. Velat on maksettava, ja velan lyhennyksiin tähtäävällä politiikalla on omat puolensa. Emme kuitenkaan voi säästää lasten ja heidän tulevaisuutensa kustannuksella. Velkojan kanssa ehkä voi tehdä vaikka uusia sopimuksia, mutta lapsen kanssa ei voi aloittaa alusta, jos jotakin korvaamatonta on päässyt tapahtumaan. Ensisijainen vastuu on luonnollisesti kunnilla, mutta jos lainsäädännöllä edellytetään jotakin, on vastuu viime kädessä lainsäätäjällä. Millä tavoin sitten voimme varmistua siitä, että sairaanhoitajalla on hyvä palkka ja sijainen sairaalassa, että opettajalla on pieni ryhmäkoko luokassa ja että kouluterveydenhoitajalla on aikaa pienelle koululaiselle? Nämä ovat aika monimutkaisia ja moniulotteisia kysymyksiä ja vaativat tarkkaa arviointia ja harkintaa.

Minusta tuntuu, että tässä tilanteessa tämän lisäbudjetin yhteydessä on viisasta maksaa velkoja ja hyödyntää sekin noin 500 miljoonaa markkaa, mikä vapautuu velanhoidosta, peruspalveluihin. Tämänhetkisessä tilanteessa ilmenee poliittisestikin niin paljon erilaisia paineita, että nyt kannattaa käyttää malttia ja todella tarkoin harkita, miten parhaiten ja viisaimmin voimme suunnata voimavaroja peruspalveluihin. Tosiasia kuitenkin on se, että hallituksen harjoittama talouspolitiikka on tuottanut hyvää tulosta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Markku  Rossi  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä maassa harjoitetaan orwellilaista politiikkaa. Ensin otetaan ja sitten annetaan vähän takaisin, ja sitten kansan pitäisi huutaakin: Hyvä hallitus, olemme jälleen oikealla tiellä!

Olin eilen vierailemassa Pohjois-Savossa Kaavin kunnassa, jossa esitettiin tasan viisi eri asiaa. Mikä mielenkiintoisinta, ne ovat kaikki niitä asioita, joista tämän kevään aikana on keskusteltu eduskunnassa, ja ovat samalla niitä kipupisteitä, jotka kunnissa ja eri palvelujen parissa tällä hetkellä ovat. Heidän muistiossaan esitettiin kuljetustukeen liittyvä kysymys, rakentamisen valtionosuuksiin, kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen, kuntatalouteen ylipäätänsäkin ja paikallisiin tiehankkeisiin liittyviä esityksiä eli ei mitään yllätystä näinkäänpäin. Hallituksen taholta on sanottu oppositiolle eduskuntakeskusteluissa, että me ruikutamme turhan perään. Eivät nämä Kaavin kunnan esille nostamat asiat ole meidän täällä keksimiämme, vaan asioita, jotka toimivat käytännössä ja ovat siinä kunnassa sen kunnan keskeisiä ongelmia. Perustuslain sananvapauteen ja asioiden hoitamiseen eduskunnassa kuuluu se, että ongelmia nostetaan esille, ja näin tulee myös tehdä.

Keskusta on omalta osaltaan jättänyt lisätalousarvioon muutosesityksiä, jotka ovat vähän yli puoli miljardia markkaa. Voi kysyä, onko se sitten paljon vai vähän. Mielestäni se on erittäin vähän. Olen aina sanonut, että keskusta on ihan väärä puolue olemaan oppositiossa, koska me olemme tavallaan liian kilttejä ja huomioimme kokonaisuuden, vaikka valtiovarainministeri mielellään sanookin, että keskusta ei ota huomioon yleistä taloudellista tilannetta eikä sitä, että valtionvelkaa tulee hoitaa, eikä sitä, että velanhoidon kautta saadaan korkovähennyksiä, että emme ymmärtäisi tätä. Totta kai me sen kaiken ymmärrämme, ja tässä suhteessa sanon edelleenkin, että keskusta on väärä puolue olemaan oppositiossa. Keskusta on vastuullinen puolue. Me ymmärrämme valtiontalouden, sen myös, että kun velan määrä alenee, ilman muuta silloin korkomenot vähenevät ja se hyöty voidaan sitten käyttää kansalaisten peruspalveluiden tuottamiseen ja ylläpitämiseen, jos näin tehdään.

Kysymys onkin tahtopolitiikasta eli siitä, mihin valtiontaloutta kulloinkin ohjataan. On selvää, etteiväthän kunnat muodosta, kuten ei myöskään valtio, tavallaan sellaista itsenäistä kokonaisuutta, että eri tahoilla voitaisiin tehdä erilaisia päätöksiä. Nyt on vain tilanne niin, että hyvin suuressa osassa kuntia tilanne talouden puolesta on ajautunut eri suuntaan. Valtiontalous onneksi on paranemassa — siitä on annettava tunnustus niin hallitukselle kuin elinkeinoelämällekin — mutta kuntatalouden puolella ongelmat näyttävät syvenevän kaiken aikaa.

Esimerkki Kaavin kunnasta. Kun viime vuonna kunnan talous heikkeni, se romahti jopa niin, että alijäämäksi tuli 7,5 miljoonaa markkaa. Kunta on 4 000 asukkaan kunta Koillis-Savossa. Työvoimasta yli puolet saa elantonsa palveluista, lähes 25 prosenttia teollisuudesta ja 20 prosenttia peruselinkeinosta eli itse asiassa varsin teollistunut kunta kaiken kaikkiaan. Alijäämää toisin sanoen oli 7,5 miljoonaa markkaa viime vuonna. Kun kunnan taloutta tarkastellaan pidemmän ajan välillä, kymmenessä vuodessa valtionosuudet ovat laskeneet 50 miljoonasta 30 miljoonaan markkaan eli on 20 miljoonan markan erotus. Ansiotulovähennys omalta osaltaan on syönyt kunnalta 3 miljoonaa markkaa.

Kun kunnan taloutta tarkastellaan, kunnallisveron määrä, noin 25 miljoonaa markkaa, menee kokonaisuudessaan terveydenhuollon ylläpitämiseen, puolet Kysille ja puolet perusterveydenhuollon ylläpitämiseen. Voi kysyä, millä se kunta sitten muutoin elää, pitää palvelut omalla alueellaan yllä. Tässä suhteessa on ilman muuta ymmärrettävää, että paine kohdistuu valtiovallan suuntaan eli kysymykseen siitä, kuinka paljon valtiovalta omalta osaltaan on tukemassa kuntia. Nyt monille kunnille tulee hieman takaisin. Kaavin kunnan kohdalla se tarkoittaa noin 1,5:tä miljoonaa markkaa. Mutta kun sitä verrataan valtionosuuksien menetykseen 50 miljoonasta 30 miljoonaan markkaan, tällä tarkoitan sitä, että kysymyksessä on orwellilainen politiikka: Ensin otetaan ja sitten annetaan vähän takaisin ja sanotaan, että olkaa nyt tyytyväisiä.

Me olemme puhuneet kevään aikana jatkuvasti siitä, mihin kunnat tarvitsevat rahaa. Ne tarvitsevat sitä, kuten tiedämme, terveydenhuoltoon, koulutukseen, perustarpeiden tyydyttämiseen ja ylipäätänsäkin suurelta osin niiden velvoitteiden täyttämiseen, mitä eduskunta on päättänyt. Näin ollen kuntien taloutta ei voi myöskään jättää oman onnensa nojaan.

Keskusta on esittänyt lisätalousarvioon kuusi erinomaisen hyvää esitystä. Yksi niistä on juuri kuntien harkinnanvaraiset avustukset ja niihin lisättäväksi 100 miljoonaa markkaa. Silläkään ei ratkaista kuntataloutta, eivätkä harkinnanvaraiset avustukset saa olla suinkaan kuntatalouden ratkaisu millään muotoa. Mutta noita määrärahoja tullaan tarvitsemaan varmasti myös seuraavaan talousarvioon, kuten tähän mennessä olemme myös saaneet kuulla. Niiden merkitys ei ole vähenemässä ainakaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Kun työllisyyteen muun muassa viitataan, sen paranemiseen, niin monissa Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa työttömyysaste kuitenkin on 20 prosentin korvilla, mikä on valtavan suuri luku. En siitä syytä sen kummemmin ketään. Siihen liittyy monia tekijöitä, mutta se vain kuvaa sitä, että ongelmia riittää.

Keskustan tekemät lisätalousarvioaloitteet, kuten kuntien harkinnanvaraiset avustukset, kotimainen puolustustarviketeollisuus, maatalouden ympäristötuki, perustienpito, yritysten investointituki ja sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut, liittyvät kaikki tavallaan saman tyyppiseen kehään ja kehykseen, joka liittyy taas alueelliseen eriarvoisuuteen ja tavallaan alueellisen toiminnan ylläpitämiseen. Tässä suhteessa keskusta tunnustautuu maakuntien puolueeksi, mutta yhtä kaikki me haluamme nähdä, että niin Pääkaupunkiseudulla kuin menestyvissä keskuksissakin on elinvoimaa. Me emme halua kääntää selkäämme myöskään maakunnille ja niille alueille, joilla tällä hetkellä kehitys on heikompaa.

Me toivoisimme, että hallitus harrastaisi enemmän Robin Hood -tyyppistä politiikkaa, jossa tasapainotusta tehtäisiin enemmän. Kysymys on tietysti kaiken aikaa siitä, kuinka paljon sitä tehdään. Oppositio vaatii perinteisesti lisää. Silloin kun kokoomus oli oppositiossa, se yleensä sanoi aina, että päätökset ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Voi olla, että sama kaiku on askelten hieman nykyisenkin opposition puheissa tietyiltä osin, mutta me selkeästi haluamme todeta sen, että keskusta on maakuntien ja ihmisten puolue tänäkin päivänä. Tässä mielessä ongelmat, joita olen yhden kunnan esimerkin kautta halunnut kuvata, ovat todellisia ja niihin pitää pystyä vaikuttamaan.

Lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunnalla on mahdollisuus olla parantamassa myös niitä köyhyyspaketissa auki jääneitä kysymyksiä, perustienpidossa auki jääneitä kysymyksiä ja kaikkia niitä asioita, joita muun muassa näissä esityksissä on esillä. Eduskunnalla on budjettivalta viime kädessä niin varsinaisen kuin myös lisätalousarvion suhteen. Herra puhemies! Kysymys on siitä, käytämmekö sitä ja jos käytämme, millä tavoin.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheessani vain kahteen kohtaan eli epäkohtien korjaamiseen lisätalousarvion avulla sekä maatalouden ympäristötuen määrärahan korottamistarpeeseen.

Julkisuudessa valtiovarainministerit ovat kiistelleet valtionvelan lyhennysaikataulusta ja määrästä. Vähintään yhtä tärkeää kuin pohtia velanlyhennyksen suuruutta tai kiistellä aikatauluista on miettiä, kuinka korjaisimme nykyistä joustavammin kesken vuotta ilmenneet yhteiskunnalliset epäkohdat. On totta, että velanlyhennys vähentää korkomenoja, mutta säästöt korkomenoissa eivät tuo välitöntä apua niihin ongelmiin, joihin olisi puututtava heti. Mielestäni juuri lisätalousarvion yhteydessä on korjattava syntyneet epäkohdat. Lisätalousarvio mahdollistaisi nopean reagoinnin, jos poliittista tahtoa löytyisi.

Valtion kassassa ei rahoja kannata pitää, vaan niillä pitäisi nostaa julkisen terveydenhuollon osuutta bruttokansantuotteestamme tai puuttua ajoissa lasten ja nuorten ongelmiin. Ennaltaehkäisy on aina järkevämpää kuin ongelmien korjaaminen vaikeasti ja kalliisti. Siksi ihmettelen, miksi syntyneestä ylimääräisestä taloudellisesta liikkumavarasta osaa, vaikkapa sitä 3:a miljardia markkaa, ei voida käyttää tässä ja nyt. On muistettava, että meillä on velkaa myös niille, joilta olemme laman aikana leikanneet sosiaalietuuksia, kuten lapsilisiä.

Myös kansantalouden professorit Vesa Kanninen ja Mikko Puhakka totesivat tämän toukokuun alussa kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa. He kysyivät artikkelissaan, mikä kiire on maksaa pois valtionvelkaa, olisiko oikeudenmukaista hoitaa vanhusten asia kuntoon ja palauttaa terveydenhuolto sille kuuluvaan asemaan ennen velan lyhentämistä. Näiden kansantalouden professorien mielestä tämä voisi toteutua nykyisen verotuksen tasolla menojen priorisointia muuttamalla, ja huomaan olevani samoilla linjoilla heidän kanssaan.

Myös hallitusohjelmaa pitäisi tarvittaessa pystyä päivittämään, jos valtiontalous antaa siihen aihetta. Tämän suuntaista on peruspalveluministeri Osmo Soininvaara äskettäin julkisuudessa esittänytkin. En myöskään usko, että kesän budjettiriihessä rahaa olisi käytettävissä yhtään sen enempää, vaikka pistäisimme säästöön nyt ne 3 miljardia. Budjetti on ennalta sovitun suuruinen, kehyksistä ei juurikaan tingitä, vaikka tänään Helsingin Sanomista saimmekin lukea, että valtiovarainministeri Niinistö on luvannut kuunnella eduskuntaa herkemmin.

Myös kunnat tarvitsisivat valtion nykyistä voimakkaampaa tukea. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että nyt kaavailtu kuntien tulontasausjärjestelmä olisi vastaus kuntatalouden ongelmiin. Köyhien kuntien varallisuutta toki kohennetaan Robin Hood -periaatteella eli otetaan rikkailta kunnilta ja siirretään köyhimmille (Ed. Rossi: Aivan liian vähän!), mutta kyse on vain rahavirtojen siirtelystä pussista toiseen eikä kuntatalouden saama valtionavustus juurikaan lisäänny. (Ed. Rossi: Juuri niin!)

Vaikka lakisääteisiä velvollisuuksia ei lisättäisikään enää tällä vaalikaudella, on muistettava, että esimerkiksi hammashuollon uudistus on useissa kunnissa vasta alkutekijöissään. Lisäksi esiopetusuudistus on kesken. Jo nyt on saatu tietoja sitä, että ryhmäkoon suosituksia rikotaan rahanpuutteessa. Myös peruskoulutuksessa ryhmäkokosuositukset ovat jääneet liian usein vain paperille. Mielestäni eduskunnan on pian puututtava suositusten laiminlyönteihin ja muutettava suositukset asetuksiksi sekä osoitettava kunnille asetusten vaatimat määrärahat. Käytäväkeskusteluja eduskunnassa riittää kyllä pontevaan sävyyn, mutta milloin ne muuttuvat teoiksi?

Arvoisa puhemies! Maatalouden ympäristötuen määrä hallituksen esityksessä on riittämätön. On muistettava, että suomalaisten maataloustuottajien kiinnostus ympäristötukeen ylitti huomattavasti virallisen 75 prosentin peltopinta-alatavoitteen. Siten ympäristötuen kokonaisvaje on kuluvana vuonna arviolta 110 miljoonaa markkaa, ja tähän arvioon sisältyy myös tavoite lisätä luomutuotantoa tekemällä uusia sopimuksia 15 000 hehtaarille vuosittain.

Tänä vuonna valtio ei ole voinut tehdä sopimuksia uusien tuottajien kanssa, jotka olisivat olleet halukkaita hakemaan ympäristötuen perustukea muun muassa luel-sopimuksista vapautuville aloille ja niitä erityistukia, joita viime vuonna voimaan tullut ympäristötukiohjelma tarjoaa. Erityisen suuria vaikeuksia on ollut vastata tuottajien ilmoittamaan halukkuuteen siirtyä luomutuotantoon.

Luomutuotannon harjoittaminen vaikeutuu entisestään, ellei ympäristötukeen saada lisää rahaa. Hallituksen esittämällä 40 miljoonalla markalla voidaan ainoastaan jatkaa vanhoja sopimuksia ja uusia sopimuksia voidaan tehdä ainoastaan sitä mukaa, kun joku luopuu tuotannosta. Lisäksi käytäntö, jossa luomutuotannon rahoitus haetaan lisätalousarvion kautta, ei edistä luomuun siirtymistä. Kukapa haluaisi siirtyä tuotantotapaan, jonka kannattavuudesta tai jatkuvuudesta ei voi olla täyttä varmuutta!

Luomutuotannon lisääminen edellyttää nykyistä pitkäjänteisempää suunnittelua. Tuottajille on selkeästi myös hallituksen ja eduskunnan taholta viestitettävä, että luomutuotannon kehittäminen on kansallisesti tärkeää. Tehokkaimmin tämä onnistuu turvaamalla luomutuotannon taloudelliset edellytykset, ja siksi toivon, että eduskunta päättää lisätä maatalouden ympäristötuen määrää enemmän kuin hallitus nyt esittää ja nostaa maatalouden ympäristötuen määrän ainakin 75 miljoonaan markkaan. Asiasta onkin jätetty useita lisätalousarvioaloitteita, joten se lienee selkeä osoitus hallitukselle eduskunnan tahdosta. Mikäli luomutuotanto halutaan saada kasvu-uralle ja tavoitella luomutuotannon peltopinta-alan nostoa 10 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä, tarvitaan poliittisen tuen lisäksi myös puhdasta rahaa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota käsittelyssä olevassa lisätalousarvioehdotuksessa vain joihinkin seikkoihin. Olen pitänyt niitä esillä aktiivisesti muutoinkin, joten tämä puheenvuoro on ihan looginen jatkumo aikaisemmalle.

Alkajaisiksi täytyy tyytyväisyydellä todeta, että lisärahoitusta on löytynyt ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämiseen.

Myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta löytyy hyviä lisärahoituskohteita, mutta valitettavasti listalla ei ole mukana meille pirkanmaalaisille ja, uskallanpa sanoa, osin pohjanmaalaisillekin tärkeän Tampereen läntisen ohikulkutien rakentamisen aloittamisen mahdollistavaa rahoitusta. Hankkeen saattaminen alkuun pikaisesti on tärkeää, sillä sen taustaksi tehdyt ympäristöselvitykset uhkaavat vanhentua. Mielestäni erittäin huonoa taloudenpitoa olisi päästää jo tehdyt selvitykset vanhenemaan. Tie kuitenkin tarvitaan, ja selvitysten uudelleen tekeminen vaatisi taas niihin uuden taloudellisen panostuksen.

Myös perustienpitoon pitäisi suhtautua mielestäni suuremmalla vakavuudella kuin yleensä hallituksen eri talousesityksissä tehdään. Tieverkostomme rappeutuu vauhdilla ja alkaa paikoin uhata jopa maantiekuljetuksien sujuvaa toimittamista. Menetyksen on laskettu markoissa olevan satoja miljoonia vuodessa. Hallituksen tiestöön kohdistamat budjettilinjaukset ovatkin mielestäni epätasapainossa hallitusohjelmaan kirjatun aikeen "Liikenneverkkojen kunto ja arvo säilytetään nykytasolla" kanssa. Selvää on myös, että erittäin huonoon kuntoon päästetyn tiestön korjaaminen on huikeasti kalliimpaa kuin asiaan ajoissa tarttuminen.

Myös köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy sekä väestön terveyden edistäminen ovat kirjattuina tavoitteina hallitusohjelmassa. Valitettavasti suunnitelluilla rahavirroilla ei toivottavaa vaikutusta saada. Selkeään lisäykseen sosiaali- ja erityisesti terveydenhuollon valtionosuuksiin on akuutti tarve. Ihmisten on päästävä tarpeellisiin leikkauksiin ajoissa, jotta heidän toimintakykynsä säilyisi ja säästyttäisiin paitsi entistä suuremmilta hoitokuluilta myös suurelta inhimilliseltä tuskalta ja murheelta. Psykiatria, erityisesti lastenpsykiatria, vanhushuolto, narkomaanien hoitaminen ym., kaikki huutavat nekin rahaa. Mielestäni rahaa olisi tässä taloudellisessa tilanteessa mahdollista ohjata näihin tarpeisiin velanmaksua toki jatkaen, mutta maksuohjelmassa jonkinlainen maltti säilyttäen.

Hallitusohjelman tavoite velanmaksulle on jo saavutettu. Valtiovarainministeriön käsittämätön toive huippunopeasta velanlyhennyksestä ihmetyttää, ja sen seuraukset suoraan sanottuna pelottavat. Eikö ministeriössä osata laskea rapautumaan jätettyjen palveluiden todellista lopullista hintaa? Eikö osata vai eikö haluta vai eikö ymmärretä? Toivottaisinkin kiihkeän velanmaksun puolestapuhujat tervemenneiksi tutustumaan maan sairaiden ja köyhien arkipäivään.

Nopean velanmaksun perusteluna täällä salissa sanotaan, että velkaa maksamalla saamme väljyyttä hoitaa asioita. Kysynkin: Mitä asioita? Tuntuu, että lähivuodet, jopa seuraavat kymmenen vuotta, väljyydellä maksetaan lähes ainoastaan velkaa. Ei leipä- ja leikkausjonoissa olevia paljon puhe ongelmien tiedostamisesta auta. Tarvitaan toimia. Toimiin olisi nyt rahaa. Kysymys onkin: Onko poliittista tahtoa?

Uskomatonta onkin ollut täällä salissa tänään kuulla kommentit lähinnä hallituskumppani kokoomuksen taholta, monissa puheenvuoroissa kun on nostettu tärkeiksi kutakuinkin samoja linjauksia, joita äsken esitin ja vielä lukuisia muita niiden lisäksi, mutta samalla on tiukasti korostettu kireän velanmaksumoraalin merkitystä ja vaadittu, ettei uusia menoja synnytetä. Sanonkin, että kahdella hevosella ratsastaminen on taitolaji. Yhdellä hevosella vaan pääsee yleensä selkeämmin ja nopeammin haluttuun päämäärään.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lisäbudjetissa vähennetään valtionvelkaa 8,5 miljardilla markalla. Tänä vuonna velka vähenee noin 23 miljardilla, mihin myös ed. Karhu edellä viittasi. Hän pohti myös tässä hyvin perusteellisesti sitä, onko tämä velan vähentäminen tässä tilanteessa näin suurella määrällä oikeaa politiikkaa vai eikö ole.

Kyllä kai niin on, että niitä ongelmia, joihin ed. Karhu viittasi, voidaan ratkaista, jos on poliittista tahtoa. Kyllähän tämä lisäbudjettikin on monessa mielessä erittäin vahvasti arvobudjetti. Tärkein seikka tietenkin tässä budjetissa on valtionvelan lyhentäminen, ja suuri yksimielisyys tässä salissa varmasti tästä on ollut. Mutta kuinka paljon sitä lyhennetään, siitä on selkeä erimielisyys. (Ed. Gustafsson: Mikä on ed. Vihriälän mielipide?) — Ed. Vihriälä koettaa sitä tässä nyt, ed. Gustafsson, ainakin lyhyesti selostaa, ei liki kaikkiin asioihin ehdi paneutua. — Mutta kyllä mielestäni tämä lisäbudjettiehdotus jatkaa Lipposen hallituksen, voi sanoa jo: Lipposen hallitusten, kylmää tuloeroja lisäävää politiikkaa, myös jakopolitiikkaa. Siitähän tässäkin on kysymys, koska nyt valtionvelkaa lyhennetään ennätysvauhtia, mutta kyllä samanaikaisesti myös meidän hyvätuloisten kansalaisten verotus tämän vuoden aikana on merkittävästi keventynyt ja kevenee. Lamavuosina leikattuun kaikkein köyhimpien perusturvaan ei tule mitään oleellisia parannuksia tämän budjetin kautta.

Voi sanoa, että nykyhallitus ajaa markkinaliberaalia talouspolitiikkaansa myös mielenkiintoisin keinoin. Maailmanennätysvauhtia toteutettavaa velanlyhennysohjelmaa ei suinkaan ole päätetty tässä talossa, vaan talousarvioesitykset on jatkuvasti rakennettu toteutunutta tulokehitystä heikommiksi. Totta on, että vahva talous antaa välineet ihmisten hyvinvoinnin rakentamiseen, mutta velanhoito ei voi olla valtion talouspolitiikan päätehtävä. Eihän talous ole vain taloutta varten. Yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän velvollisuutena tulee olla huolehtia hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta verotuksella, kattavilla peruspalveluilla ja tulonsiirroilla. Tätä linjaa olen ymmärtänyt, että me keskustassa olemme ajaneet ja ajamme myös käsitellessämme tätä lisätalousarviota.

Evan raportti kertoo myös Suomen kansalaisten asenteista. Siinä tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi nousevat ihmisten mielissä alueellinen eriarvoisuus ja keskittyminen. Alleviivaan: alueellinen eriarvoisuus ja keskittyminen. Toiseksi nousevat tuloerojen kasvu ja köyhyys sekä hyvin ja huonosti koulutettujen eriarvoistuminen. Kaikkien näiden ongelmien ihmiset uskovat nyt kärjistyvän. Mitä sitten lisäbudjetti näille ongelmille antaa? Hyvin vähän tästä lisäbudjetista muruja löytyy.

Kansalaisten oikeustaju on ollut kovalla koetuksella, kun valtion tekemien leikkausten aikaan, samaan aikaan, suuryritysten johtajat, avainhenkilöt ja osakkeenomistajat ovat nauttineet optioeduista ja suurosingoista. Varmasti tätä hämmästystä lisäsi suuresti se, että hallitus lupasi hiihtokelien aikaan ensiksi 750 miljoonaa markkaa köyhyyspakettiin, mutta leikkasi siitä 220 miljoonaa markkaa. Tutkimusten mukaan kansalaiset ovat selkeästi aiempaa enemmän valmiita hyväksymään yhteiskunnan, siis julkisen vallan, lisäpanostuksen aluepolitiikkaan, sosiaaliturvaan ja julkisten palvelujen rahoitukseen ja myös kotimaisen elintarviketuotannon turvaamiseen. Jos ajatellaan, mitä edellä mainituille asioille lisäbudjetti antaa, niin ei juuri mitään.

Arvoisa puhemies! Sitten pääluokkakohtaisiin kysymyksiin, jotka on jo nostettu esille. Mielelläni kannattaisin sitä, mitä ed. Forsius edellä toi esille ympäristötuen nostamisesta ja luomuviljelyn edistämisestä. Asiantuntijat ovat laskeneet, että ympäristötukeen tarvittaisiin 110 miljoonan markan lisäys, jotta voidaan tehdä uusia luomu- ja muita erityistukisopimuksia ja lisäksi ottaa erityistuen piiriin nykyisten luomutilojen kasvava pinta-ala. Tästä keskusta on jättänyt myöskin lisätalousarvioaloitteen, ja toivommekin, että kun tätä maatalousjaostossa käsitellään, että myöskin hallituspuolueiden edustajat voivat lähteä tukemaan sitä, että tämä raha nostetaan joko 75 miljoonaan markkaan tai 110 miljoonaan markkaan. Nythän on esitetty vain 40 miljoonaa markkaa.

Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön pääluokkaan ja siellä erityisesti alempiasteiseen tiestöön ei esitetä kuin yksi nimetty hanke, mutta perustienpitoon, nimenomaan alempiasteisen tiestön kunnostamiseen, ei ole todella mitään rahaa esitetty. Tätä on pidettävä erittäin valitettavana. Kun voi sanoa, että kelirikkoaika on päättynyt osassa maata, mutta osassa maata se on vielä menossa, tähän kohteeseen tällä hetkellä olisi perusteltua saada vähintään 100 miljoonaa markkaa, jolla voitaisiin pahimpia kelirikkoteitä hoitaa.

Toinen mielenkiintoinen asia liikenneministeriön pääluokassa on myöskin se, että hallitus esittää 4 miljoonaa markkaa Vuosaaren sataman maaliikenneyhteyksien suunnitteluun. Mielestäni tässä on erittäin iso periaatteellinen kysymys myös siitä, rakennetaanko Vuosaaren satama, otetaanko tässä nyt jo lopullinen kanta sen rakentamisen puolesta, vaikka suunnitteluun rahaa esitetäänkin? Nyt olisi erittäin tärkeää tarkastella kokonaisuutta, koko satamarakennettamme koko valtakuntaa ajatellen eikä taas vain Pääkaupunkiseudun infraa. Se on sinänsä tärkeä, mutta jos meillä on varaa tänne uhrata suuria summia rahoja, mutta alempiasteinen tiestö ja muu infra kehitysalueella entisestään heikkenee, mielestäni ainakaan näillä näkymin en itse jaksaisi olla kannattamassa suunnitteluun myöskään tätä 4 miljoonan markan rahaa, mitä lisäbudjetissa esitetään. Sekin on yllättävää, että lisäbudjetin yhteydessä tuodaan näin suuri periaatteellinen asia, joka vaatisi varmasti erittäin perusteellista keskustelua ja sen miettimistä, mikä on oikein ja järkevää koko maan kehittämisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Puolustusministeriön pääluokassa kotimaiselle puolustusvälineteollisuudelle on riittämättömät määrärahat. Tiedämme, että ellei sinne saada suurempaa määrärahaa, kuin esityksessä on, kotimaista puolustustarviketeollisuutta ollaan lähtemässä ajamaan alas. Tämä ei tietenkään ole järkevää, tai tästä pitäisi myöskin yhteisesti tässä salissa sopia. Nythän tuntuu olevan niin, että puolustusministeriön pääluokkaa on viime päivinä vahvasti innoittanut keskustelu ennen kaikkea määrärahoista mutta myös siitä, onko meillä tulevaisuudessa taisteluhelikoptereita, kirjataanko niitä mihinkään pöytäkirjaan vai eikö kirjata.

Puolustuspoliittinen keskustelu velloo sillä tavalla, että jos nyt aiotaan tämän maan itsenäinen, riittävä alueellinen puolustus turvata, tähän maahan pitäisi puolustuspoliittisissa asioissa saada vahva konsensus. Oppositio on peräänkuuluttanut sitä, että meidän tulisi saada juuri nyt, jotta nämä suuret kipeät ongelmat voitaisiin ratkaista, parlamentaarinen puolustuskomitea hyvin nopealla aikavälillä ryhtymään toimiin ja tekemään ratkaisut eikä niin, että me joka päivä luemme erilaisia kannanottoja lehdistä. Olisi tärkeää tietää, kun valmistellaan ensi vuoden varsinaista budjettia, mitä siellä tullaan esimerkiksi puolustusministeriön pääluokkaan esittämään.

Keskusta esittää myöskin, arvoisa puhemies, lisätalousarvioaloitteissaan lisää rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin kuntiin. Täällä käytiin äsken keskustelua, joka on hyvin tyypillistä ja jossa aina puhutaan, että kunnissa menee sen takia heikosti, kun siellä on vahva keskustalainen enemmistö. On syytä nyt taas kerran tälle salille pöytäkirjoihin muistuttaa, että Lipposen hallitusten aikana kunnilta on leikattu ja kunnille on siirretty lisävelvoitteita valtiovallan taholta, voi sanoa, jo runsaasti 10 miljardin edestä. Jokainen tietää, että eihän tällainen järjestelmä voi kestää. Nyt annan tunnustuksen hallituksen viimeviikkoisesta päätöksestä, mitä kunnille annettiin. Ne ovat pieniä murusia, mutta kuvittelen näin, että joka kunnassa eivät riitä edes nousseisiin palkkamenoihin ne lisärahat, joita on valtiolta tulossa. Tässä suhteessa myöskin maan hallitus saisi mennä peilin ääreen.

Timo   Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa käyneet asiantuntijat olivat tänään voimakkaasti ja vakaasti sitä mieltä, että valtiontalouden kehitys tänä vuonna ja ensi vuonna ja myös lähivuosina on suotuisaa ja on sitä paljon enemmän kuin on voitu arvioida. Heidän mukaansa valtiovarainministeriön tuloennusteet ovat olleet varovaisia. Kasvu on ollut nopeampaa kuin maan parhaat asiantuntijat ovat uskoneet. Heidän mielestään EU-alueen kehitys on eriytyvää muun muassa siten, että Suomen talouskehitys on poikkeuksellisen hyvä, ja syynä on elektroniikkateollisuus eli Nokia, mutta myös metsäteollisuuden osuus tässä asiassa on mittava.

Asiantuntijat ovat tätä mieltä, vaikka muistissa ovat vuonna 1990 esitetyt asiantuntijoiden arviot. Silloin kaikki talousennustekäyrät osoittivat ylöspäin, ja jokainen taloudellinen tutkimuslaitos ennusti vähintään kahden prosentin kasvua. Tulikin valtava alamäki ja syvä lama. Nyt tilanne on kuitenkin parempi. Asiantuntijatkin väittävät oppineensa. Silloin, siis 1990, oli vaikeuksia arvioida maailmanmarkkinoiden vapautumisen vaikutuksia, oli vaikeuksia arvioida viennin vaihtelevaa merkitystä tässä tilanteessa ja oli vaikeuksia arvioida idänkaupan romahduksen seurauksia, kun markka oli yliarvostettu ja kotitalouksien ja yrityksien velkaantuminen ulkomaille oli hirveää.

Nyt talouden rakenne on muuttunut. Viennin osuus on 50 prosenttia, kansainvälisen kaupan liikkeet ovat tiedossa, ja nykyinen optimismi perustuu vakaammalle näkymälle kuin vuonna 1990. Näin siis asiantuntijat, vaikka USA:n talouden nousu on taittunut eikä Japani tahdo päästä kunnolla jaloilleen. On edelleen esitetty, että Suomen julkinen sektori on liian suuri ja meillä on liian korkea veroaste, kun verrataan veroastetta kilpaileviin maihin.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on sanonut vastikään, että kultaiset talouden vuodet ovat takanapäin. Tämä pitää paikkansa sen takia, että meillä on rasitteena mahtava valtionvelka. Jos ja kun valtava velka on maksettu, tulee eteen suurten ikäluokkien vanheneminen ja sitä myötä hoitoisuusasteen nousu ja huoltosuhteen kasvu. Vuosi sitten puhuttiin, että voidaan toteuttaa niin sanottu tripla, ja se onkin pitänyt paikkansa. On samanaikaisesti voitu lyhentää valtionvelkaa, on samanaikaisesti voitu alentaa tuloveroa ja samanaikaisesti voitu taata hyvinvointiyhteiskunnan palvelutaso ja voitu sitä vielä parantaa. Näiden esimerkkien valossa menee siis hyvin. Hallituspolitiikka on ollut onnistunutta.

Hallitusohjelmassa sovittiin, että valtion menot pysyvät vuoden 1999 tasolla. Se on ollut hyvä perusta saada valtiontalous kuntoon ja elinkeinoelämä nousuun, ja työllisyyskin on parantunut. Hallitusohjelman menokattoa ei toki ole voitu pitää, koska suotuisat tuulet ovat olleet niinkin voimakkaita. Menokatto on ylitetty useilla miljardeilla, mutta tilanne on kuitenkin pysynyt hallinnassa. On toki huomattava, että työttömyys on edelleen melkoinen ongelma, ja on selvää, että eräillä sektoreilla tarvitaan rahaa lisää, jotta infrastruktuuri ja palvelut pysyisivät edes sillä tasolla, millä ne olivat, kun maan hallitus aloitti.

Toki korkomenot, 25 miljardia markkaa, ovat kovin suuret, kun budjetin loppusumma on 200 miljardia markkaa. Ei olekaan mitään järkeä maksaa vuodesta toiseen 25 miljardia markkaa velan korkomenoja saamatta sille rahalle mitään vastinetta. Pelivaraa valtiontalouteen syntyy, kun velkaa vähennetään hallitusti ja säästyvät korkomenot tulevat valtion pottiin käytettäviksi muuhun tarkoitukseen.

Valtiovarainministeriö on tehnyt muistion, joka on luettavissa Internetissä ja joka ulottuu aina vuoteen 2050 saakka. Siinä tavoite seuraavan 15 vuoden aikana on lyhentää velkaa 15—16 miljardia markkaa vuodessa. Bruttovelka painetaan tämän muistion mukaan 10 prosenttiin ja pidetään siinä 35 vuotta. Onko tämä oikeaa talouspolitiikkaa, voi tietysti kysyä, ja voi vastata, että pääsääntöisesti on. Mutta se ei voi olla valtion talouspolitiikan ainoa tarkoitus. On huolehdittava myös infrastruktuurista ja palveluista kullakin hetkellä, ettei käy niin, että toiminnot rapautuvat ja korjaaminen vaatii myöhemmin maltaita.

Liisa   Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskusta on jättänyt lisätalousarvioaloitteita niihin kipupisteisiin, joita olemme täällä jatkuvasti tuoneet esille. Monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat puuttuneet tänään käydyssä keskustelussa samoihin asioihin, ja ihmettelenpä vain, että niitä ei ole saatu hallituksen sisällä edistettyä.

Ensimmäiseksi puutun tienpitoon. Kun tiehallintolaki uudistettiin ja hyväksyttiin eduskunnassa, edellytettiin, että alempiasteisen tiestön kunnosta on pidettävä huolta koko maassa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Esimerkiksi meillä Varsinais-Suomessa on suuria ongelmia alempiasteisen tiestön kanssa. Ihmisten kulku on monin paikoin vaikeutunut, ja myöskin elinkeinoelämällä, esimerkiksi puutavarakuljetuksella, on mittavia ongelmia.

Puutun myöskin, arvoisa puhemies, samaan kuin ed. Vihriälä puheessaan, Vuosaari-kysymykseen. Täällä on nyt suunnittelumäärärahan lisäystä. En myöskään katso, että se olisi lisäbudjetin asia. Eduskunnan pitäisi päästä vielä tällä vaalikaudella keskustelemaan perusteellisesti siitä, tarvitaanko Vuosaarta. Selvitykset, joita itse olen saanut, ovat korostaneet sitä, että Suomessa on satamakapasiteettia yllin kyllin. Meillä on vajaakapasiteettia, jos ajatellaan, että meillä on Kotka, Hamina; sitten Turku, Naantali; Rauma, Pori ihan tässä Etelä-Suomessa. Näistä on erittäin lyhyet matkat tavarankuljetuksille tietä pitkin keskelle maata. Samoin meidän kolmiomainen rannikkomme on erittäin edullinen kuljetusten lyhyyttä ajatellen, mutta myöskin sen takia, että meillä on satamasta toiseen suhteellisen lyhyet välit ja rannikkolaivastomme. Ja meillä on myöskin sellaista laivastoa muutenkin, että on erittäin edullista kuljettaa myöskin aluksilla lasteja satamasta toiseen. En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että me näin ollen tarvitsemme uutta satamakapasiteettia tähän maahan. Jo olemassa olevien satamia kehittämällä voidaan varmasti päästä koko maan kannalta erinomaiseen, elinkeinoelämää palvelevaan ratkaisuun.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ovat erittäin ongelmallisia. Viime vuonna lähes 200 kunnan vuosikate oli negatiivinen ja näiden lisäksi yli sadassa kunnassa tilinpäätös oli tappiollinen. Kuntien talousvaikeudet ovat laajentuneet entistä useampaan kuntaan samanaikaisesti, kun muutamien kuntien taloudet ovat ennätysmäisen hyvässä kunnossa. Peruspalvelujen rahoittamiseen tarvitaan harkinnanvaraisia avustuksia, ja niiden tarve on nyt suurempi kuin koskaan. Mikään kunta ei voi järjestää palvelujaan pitkällä tähtäimellä harkinnanvaraisten avustusten varaan, vaan niihin on saatava kestävä, pitkä budjettilinja.

Kun eduskunnassa on tivattu peruspalvelujen rahoitusta ja kerrottu kuntien ongelmista niiden järjestämisessä, on erityisesti peruspalveluministeri Soininvaaran vastaus aina ollut sama, että se on kuntien velvollisuus ja kunnat järjestävät. Nyt näiden talouslukujen valossa on kyllä aivan mahdotonta sälyttää kunnille sitä vastuuta, jos valtio ei osaltaan tule enemmän vastaan kuntia peruspalvelujen järjestämisessä. Voikin kysyä, mihin peruspalveluministeriä tarvitaan, jos viittaus on aina se, että kunnat järjestävät. Kunnat kyllä järjestävät ne palvelut, kunhan saavat valtionosuuksia riittävästi valtiolta peruspalvelujen järjestämiseen. Peruspalvelut rahoitetaan verovaroin. Jos ne eivät toimi, se laskee ihmisten veronmaksuhalukkuutta aivan varmasti.

Arvoisa puhemies! Työministeriön laskelmien mukaan meillä laaja työttömyys, johon on laskettu mukaan myös tukityöllistetyt, työttömyyseläkkeellä olevat jne., on hiukan vajaat 450 000, siis 450 000 aikana, jolloin meillä on takana seitsemän kovan noususuhdanteen vuotta. Se maksaa kansantaloudelle liki 40 miljardia markkaa vuodessa, kun otetaan huomioon yhteiskunnan menettämät verotulot. Ihan juuri tulleen työministeriön tilaston mukaan työttömiä on ollut huhtikuussa tarkkaan ottaen 297 000, siis tavallinen, ei laaja luku. Voidaan siis puhua 300 000 hengen työttömyydestä aikana, jolloin noususuhdanne on jatkunut pitkään ja osalla kansalaisista menee todella hyvin.

Olisimme tarvinneet uudistuksia työttömyyden laskemiseksi. Tässä budjetissa niitä ei tietenkään ole, kun on kysymys lisätalousarviosta. Mutta koko ajan on lupailtu, että seuraavassa budjetissa, normaalissa budjetissa syksyllä tulee, budjettiriihessä tulee. Paineet budjettiriiheen tätäkin lisätalousarviota silmälläpitäen ovat erittäin kovat. Varmasti syksyllä täällä nähdään kovia poliittisia taistoja, jos hallituspuolueiden kansanedustajat aikovat lunastaa niitä lupauksia, joita he ovat pitkin matkaa antaneet köyhyyspakettiin, työttömyyden alentamiseen ja palvelujen järjestämiseen nähden.

Arvoisa puhemies! Meillä käytetään terveydenhuoltoon bruttokansantuoteosuudesta huomattavasti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai muissa Keski-Euroopan maissa eli 6,8 prosenttia, kun se Saksassa on 10,6 ja Ranskassa 9,6. Pohjoismaissa käytetään meitä enemmän. Suhteutettuna meidän panostukseemme, joka on noin 50 miljardia, jos käyttäisimme saman verran kuin Ruotsi, meidän osuutemme pitäisi olla 65 miljardia markkaa. Jos käyttäisimme saman verran kuin Norja, joka meiltä koko ajan imee terveydenhuollon työvoimaa, meidän pitäisi laittaa 67 miljardia markkaa. Jos laittaisimme saman verran kuin Tanska, meidän pitäisi laittaa 60 miljardia markkaa.

Tässä tilanteessa siis Suomen kuntien, Suomen palvelujen tarjoajien, pitää kilpailla työvoimasta Norjan, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Siellä maksetaan terveysalan ammattilaisille, esimerkiksi hoitajille, osittain jopa liki kaksi kertaa niin suurta palkkaa kuin Suomessa, puhumattakaan siitä että työ on kevyempää ja mielekkäämpää, kun henkilöstöä on enemmän. Terveydenhuoltomme on vakavassa kriisissä. Siitä kertoo osaltaan lääkärilakko, mutta hallitus seuraa toimettomana. Nytkään ei ole tulossa lisää rahaa merkittävästi. Näitä ei voi harkinnanvaraisilla avustuksilla hoitaa, kuten mainitsin.

Meillä on siirretty voimakkaasti erityisesti 90-luvun lopulla rahoitusvastuuta kunnille, mutta myös kotitalouksille. Kotitaloudet maksavat jo yli 20 prosenttia kokonaiskustannuksista, ja siinäkin on maksajissa vielä eroja, eli pienituloiset maksavat suhteellisesti enemmän. Pienituloisin kymmenes kotitalouksista käyttää sairauskuluihin nettotuloistaan noin 8 prosenttia ja suurituloisin 2,5 prosenttia. Eniten sairauskuluja on vanhuksilla. Vuonna 90 käyttäjän rahoitus oli 15,6, mutta nyt se on, kuten jo sanoin, yli 20 prosenttia.

Sairausvakuutuksen korvaukset ovat meillä jääneet vahvasti jälkeen. Niitä on tarkastettu viimeksi vuonna 89. Ne korvaavat enää noin 37 prosenttia niille, jotka joutuvat turvautumaan tai turvautuvat yksityisiin palveluihin, kun lain hengen mukaan korvauksen pitäisi olla 60 prosenttia. Meillä on valtava paine tarkistaa sairausvakuutuksen korvauksia tilanteessa, jossa yhä enemmän ihmiset joutuvat kääntymään privaattisektorin puoleen, kun julkiset palvelut ontuvat. Lääkärilakko ehkä jatkuu, niin kuin nyt näyttää, että se jatkuu, lomien yli syksyyn, ja meillä ei vielä toistaiseksi ole merkittäviä siirtymiä yksityiselle puolelle, mutta arvioinpa, että syksyllä, kun leikkausjonot ovat tosi pitkät, ihmisten on pakko siirtyä myöskin leikkausten osalta privaattipuolelle.

Keskusta on tehnyt lisätalousarvioaloitteen sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen parempaan rahoittamiseen. Toivomme todella, että myöskin hallituspuolueet kiinnittävät tähän asiaan vakavampaa huomiota. Meillä ontuu kansakunnan terveys, ellei tähän nyt panosteta. Kun täällä on ollut puhetta tänään velanmaksukyvystä, niin sitä parempihan se on, mitä terveempää ja työkykyisempää tämä kansa on. Tällä menolla näyttää siltä, että kasvatamme väestöstämme entistä sairaampaa. Se ei kykene töihin. Esimerkiksi monenlaiset psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet.

Arvoisa puhemies! Terveysalan ongelmiin on täällä eduskunnassakin kiinnitetty huomiota lähinnä tällaisena palokuntatoimena, asia kerrallaan. Milloin täällä ovat vuorossa olleet vanhukset, milloin vammaiset, milloin lastenpsykiatria. Eri ryhmät ovat joutuneet kilpailutilanteeseen keskenään, ja kokonaisuudessa on jäänyt jalkoihin toisia ryhmiä. Esimerkiksi kouluterveydenhuolto on selvästi jäänyt muiden jalkoihin. Näihin asioihin ei voi jatkossa ottaa kantaa palokuntamentaliteetilla, sammuttaa jotakin paloa, vaan terveystoimi kaipaa pitkäjänteistä suunnittelua, erilaisia kokeiluja, kunnon rahoitusta ja ennen kaikkea sekä valtion että kuntien yhteistoimintaa.

Irja  Tulonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä otti esiin Vuosaaren rakentamisen. Olen siitä hänen kanssaan samaa mieltä siinä mielessä, että se on iso hanke, joka on vaikea toteuttaa pelkästään niin, että Helsingin kaupunki ja valtio hoitavat kokonaan asian. Kyllä se vaatii hyvin perusteellista pohdiskelua, mikä se valtion rooli on. Kun Tampereen satama sijaitsee Turussa ja kummilaivamme Hämeenmaa on siellä, niin tietysti tämmöiset rakkaussuhteet ovat aivan hyvät sinne Turkuun ja Turussa on tietysti hyvä satama. Olen kyllä sitä mieltä, että Vuosaarta tarvitaan, mutta rahoituskuviot täytyy tuoda hyvin selkeästi esille eduskunnalle aikanaan.

Tämä keskustelu on ollut kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen. On käytetty hienoja puheenvuoroja, ja eduskunta on sortunut jopa aatteelliseen keskusteluun, joka mielestäni eduskuntaan todella kuuluu. Yksi asia on sitten hieman häirinnyt minua, ja se on se, että kun sulkee silmänsä ja miettii, missä sitä istuu, niin ihan kuin oltaisiin syksyn budjetti-istunnossa eikä suinkaan kevään lisätalousarvioistunnossa. Mielestäni puhtain esitys tästä oli ed. Vihriälän. Hän luetteli oikeastaan ihan kaikki asiat, paitsi maaltapako mielestäni unohtui, mutta muuten kaikki asiat siinä tulivat, niin että mihinkähän lisätalousarvion loppusumma olisi mahtanut päätyä.

Omassa esityksessäni puutun ainoastaan infraan. Sitten jokunen sana, mielipide, terveydenhuollosta, kun siitä on täällä paljon keskusteltu, ja tiukka kannanotto maanpuolustukseen.

Arvoisa puhemies! On asia miten tahansa, mutta on kyllä niin, että infraan meillä on panostettu liian vähän. Aikoinaan, niin kuin jo debattipuheenvuorossani toin esiin, olisin toivonut, että esimerkiksi Soneran myynnistä olisimme voineet erottaa rahoitusta nimenomaan kertaluontoisesti isoihin infrahankkeisiin, jotka maksavat miljardin ja yli miljardin. Jokainen ymmärtää, että budjettivaroin niitä on täysin mahdoton aloittaa.

Lisäksi on käynyt niin onnettomasti, että Tielaitoksen yhtiöittämisen yhteydessä aloitetut tarpeelliset tiehankkeet maksavatkin nyt paljon enemmän kuin on suunniteltu. Jos Limingan—Oulun tiehankkeeseen joudumme lisäämään 28 miljoonaa ja Koskenkylän—Kouvolan tiehankkeeseen lähes 100 miljoonaa markkaa sopimusvaltuusylityksinä, sehän on silloin aina pois muista kehittämisrahoista. Totta kai ne täytyy tehdä, mutta kyse on siitä, että nämä ylitykset eivät tule ainoastaan kustannusten noususta, vaan valitettavasti on ilmennyt myöskin puutteita suunnittelussa. Varmasti seuraavat tiehankkeet täytyy suunnitella paremmin ja tarjousmenettelyä tulee enemmän kehittää.

On tietysti selvää, että joitakin hankkeita voidaan viedä eteenpäin ja toisia tulisi viedä eteenpäin. Mielestäni hallituksen esitys on hyvä, että täytyy ottaa esille ne hankkeet, jotka niin sanotusti happanevat elikkä vanhenevat. On aika järjetöntä jättää sellaisia hankkeita rannalle. Tietysti hyvin itsekkäästi tuon esille tässä Tampereen läntisen ohikulkutien, jonka osalta Pirkkalan—Lakalaivan suunnitelmat vanhenevat. On laskettu virkamiesten taholta, että se on todella surullinen ja taloudellisesti merkittävä asia, jos niin on, että näin annetaan käydä. 20 miljoonalla markalla päästään alkuun, ja toivon todella, että ne rahat sitten löytyvät. (Ed. Gustafsson: Ed. Tulonen puhuu asiaa!)

Terveydenhuolto on sitten yksi asia, josta täällä on aika paljon puhuttu. Se ei kuulu tähän lisätalousarvioon, mutta on varmasti toisaalta hyvin tärkeää, että eduskunta ensi budjetin yhteydessä katsoo vakavasti, onko meidän organisaatiossamme terveydenhuollossa tavallaan ilmaa. Itse rohkenen väittää, että näin on. Se edellyttää uutta lainsäädäntötyötä. Me emme selviä pelkästään sillä, että laitamme kunnille lisää valtionosuutta sosiaali- ja terveystoimeen. Varmasti se parantaa asiaa, mutta ottaisin rohkeasti esille myöskin uusia metodeja. On tärkeää, että ihmiset pääsevät hoitoon, ja erilaisilla järjestelyillä on myöskin mahdollista lyhentää jonoja. On ihmisiä, jotka haluavat ottaa myöskin Suomessa vastuuta eri lailla itsestään, ja heillä saattaa myös olla lompakossa rahaa. Voidaan kehittää jokin palveluseteli- tai voucherjärjestelmä, joka on hyvin merkityksellinen tässä tilanteessa. Jos esimerkiksi lonkka- ja vanhuuden kaihileikkauksia joutuu kaksi vuotta odottamaan, se on kansantaloudellisesti aivan järjetön asia.

Summa summarum: Toivoisin, että eduskunta pystyisi syksyllä keskustelemaan terveyden- ja sairaudenhoidosta ei pelkästään lisämäärärahoilla vaan myöskin sikäli, mitä se tarkoittaa, kun meillä on erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki. Näin ollen tahtoisin tällaisen viestin, arvoisat kollegat, teille jättää.

Ammatilliseen aikuiskoulutukseen tulee tupon yhteydessä nyt 80 miljoonaa markkaa rahaa. Tämä on ollut esillä sivistysvaliokunnassa, ja me kannamme ihan aidosti huolta siitä, että kun ammatillinen aikuiskoulutus ja lisäkoulutus vähenee huomattavasti tupon 80 miljoonasta markasta, käy niin, että tämän hallituksen tavoite siitä, ettei tule työttömiä lisää, ei toteudu. Niitä valitettavasti tulee. Esimerkiksi Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta on jo nyt jouduttu sanomaan irti 40 opettajaa. Luulen, että sivistys- ja tiedejaosto tulee hyvin tarkkaan katsomaan, mihin tämä 80 miljoonaa markkaa riittää.

Valitettavasti on niin, että ammatillinen aikuiskoulutusraha on jakautunut hyvin epätasaisesti. Esimerkiksi Pirkanmaa on kaikkien laskelmien mukaan, sen ovat nyt myöskin virkamiehet myöntäneet, saanut vähemmän kuin sille kuuluu. Toivoisin todella ja vetoaisin myöskin siihen, että tästä 80 miljoonasta tupon tuomasta markasta Pirkanmaa saisi nyt sen puuttuvan osan ja voisimme vähentää näitä opettajien irtisanomisia. Tämä on ihan tosiasia, ja toivoisin, että valtiovarainvaliokunta kuunnellessaan asiantuntijoita panostaisi myöskin tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Lupasin maanpuolustuksesta tiukan kannanoton. Olen hyvin maanpuolustushenkinen. Kun nuoret tässä maassa, niin naiset kuin nuoret miehetkin, ovat halukkaita maanpuolustukseen, minua loukkasi tavattomasti se erään ministerin esitys, että arpoisimme Suomen nuorista ne, jotka menevät armeijaan. Minusta se oli eduskuntaa ja myöskin maanpuolustusta ja Suomen nuorisoa loukkaava kannanotto. Kun Suomen nuoriso haluaa mennä armeijaan, puolustaa maata, me olemme Euroopan maanpuolustushenkisin maa, niin minkä tähden me emme huolehdi siitä, että Hornetit pääsevät lentämään? Ei ole kysymys siitä, että polttoainetta on vähän. Minkä tähden emme huolehdi siitä, että puolustusvälineteollisuutemme on sillä tasolla kuin armeijan tarvitsee?

Jussi Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevaa lisäbudjettiesitystä voidaan tarkastella monelta eri kantilta. Yksi näkökulma on arvioida sitä, millä tavalla lisäbudjetilla edistetään Suomen yleisten tavoitteiden toteutumista. Suomihan tavoittelee vakaata talouskasvua, ja Suomi tavoittelee Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden alueella kasvukeskuksen, liiketoimintakeskuksen, asemaa.

Tähän on olemassa erinomaisen hyvät edellytykset. Itämeren alueen piirissä on tapahtunut suuria uudistuksia. Talousalue on muodostunut aikaisemmasta toisenlaiseksi. Suomen tuotantorakenne on viime vuosien aikana jatkanut kehitystään. On pystytty ottamaan käyttöön uutta teknologiaa ja on siirrytty osaamistalouteen. Meillä on voimassa tulopoliittinen ratkaisu, joka lisää kilpailukykyämme suhteellisesti, ja meillä on toteutettu erittäin suuria veronalennuksia, jotka lisäävät kotimaista ostovoimaa. Hyvinvointiyhteiskunnan jälleenrakentaminen on aloitettu lamavuosien leikkausten jälkeen.

Kansainvälistyminen ja maailmantalouden vahvistuminen voivat antaa mahdollisuuksia hyvälle kehitykselle pitkälle tulevaisuuteen. Maailmalta kuuluu kuitenkin myös varoituslaukauksia. Amerikassa, Japanissa ei kaikki näytä olevan aivan kohdallaan. Siksi mekään emme voi nyt ryhtyä pelaamaan rulettia omilla rahoillamme.

Tulevaisuuteemme vaikuttavat myös yleisesti valtiontalouden vakaa kehitys, oikeat panostukset tulevaisuuteen sekä valtionvelan nitistäminen. Meillähän valtion velanotto oli suurimmillaan vuonna 93, jolloin nettolainaa otettiin yhteensä 84 miljardia markkaa, kymmenen kertaa enemmän kuin nyt ylimääräisesti lyhennetään. Tästä velasta yli puolet otettiin ulkomailta. Valtionvelka suurimmillaan oli yli 420 miljardia markkaa, ja korkoa tänä päivänä Valtiokonttorista saamani selvityksen mukaan on maksettu kymmenvuotiskaudella 1991—2000 lähes 250 miljardia markkaa, josta ulkomaisen velan korko-osuus on noin 100 miljardia markkaa.

Velanotolla sinänsä oli perusteensa. Sillä pystyttiin ylläpitämään palveluita, toimintoja ja maksamaan markalleen eläkkeet joka päivä. Mutta nyt tällaisia perusteita velan pitämiselle ei ole enää olemassa, ja velan korolla itse asiassa lihotetaan vain velkojan pussia, useissa tapauksissa amerikkalaisten ja japanilaisten eläkesäätiöitä, maksetaan siis muitten eläkkeitä. Tähän ei ole perusteita.

Hyvä talous ja talouskehitys maailmalla on alentanut valtionvelan keskikorkoa noin 1 prosenttiyksikön, mikä sekin merkitsee helpotusta koron maksussa noin 4 miljardia markkaa vuodessa. Nyt tehtävä ylimääräinen velanlyhennys merkitsee korkosäästöjä noin 500 miljoonaa markkaa vuodessa. Näin syntyvä ja näin arvioitava väljyys on se, jolla on nyt satsattava peruspalveluihin, joilla voidaan merkittävästi vaikuttaa tulevaisuuden rakentumiseen.

Tässä suhteessa lisäbudjetti rakentaa tulevaisuutta ja nitistää, niin kuin äsken kuvasin, myös valtionvelkaa. Se merkitsee sitä, että taloutemme vahvistuu ja resursseja voidaan lisätä nyt lisäbudjetin avulla koulutukseen, alueiden kehitykseen erityisesti rakennerahastojen käytön kautta, (Ed. Pekkarinen: Missä ne rahat ovat?) teknologiapolitiikkaan, jolla luodaan uusia pysyviä työpaikkoja, menestymisen mahdollisuuksiin maailmalla, sekä Suomen Teollisuussijoituksen kautta, jonne elinkeinopohjan vahvistamiseen lisätään tässä määrärahoja muistaakseni — ed. Pekkarinen — noin 250 miljoonaa markkaa. Se on merkittävä panostus elinkeinojen kehittämiseen, uusiin työpaikkoihin.

Nyt tarvitaan myös panostuksia rakenteisiin. Meillä ovat varsin pitkään investoinnit infrastruktuuriin olleet vähäisiä. Se on merkinnyt sitä, että nyt pitkään jatkunut taloudellinen kasvu on aiheuttamassa rakenteitten tukkeutumista. Se infarkti, joka esimerkiksi liikenneverkkoon nyt on pahenevassa määrin tulossa, hidastaa talouskehitystä sekä resurssien tehokasta käyttöä. Se vaikeuttaa myös päätavoitteen toteutumista, talousmaantieteellisen asemamme laajentamista, sekä valtakunnan kokonaisrakenteen vahvaa toimintakykyä.

Tässä päätavoitteistossa Suomi haluaa vahvistaa Itämeren alueella pohjoisen ulottuvuuden toimintakykyään. Sillä pyritään koko Itämeren alueella, jonka kylmä sota jakoi talousalueena kahtia, yhtenäiseen talousmuodostukseen, jossa vahvistetaan koko pohjoisen ulottuvuuden taloutta ja työllisyyttä, pystytään lisäämään kaikkinaista vuorovaikutusta ja parantamaan elinympäristöä. Suomi pyrkii tässä suhteessa myös vauhdittamaan omaa taloudellista kasvuaan ja sijoittumaan luonnollisesti talousmaantieteellisesti mahdollisimman keskelle, jolloin pystytään hyödyntämään Suomen yleistä kehitystä.

Tämä kaikki merkitsee politiikan ja talouden lisäksi myös investointeja infrastruktuuriverkkoon, jonka osalta tässä suhteessa korostuvat Korridoori 9:n kehittäminen, joka tarkoittaa Euroopan pohjoisosista Suomen kautta Venäjälle ulottuvaa yhteysverkkojärjestelmää; Pohjolan kolmio, jolla tarkoitetaan yhteysverkkoa, jolla yhdistetään Pohjolan pääkaupungit; Baltian meriyhteys, Suomen yhteys Eurooppaan; sekä Via Baltica, Suomen maayhteys Baltian kautta Euroopan sydänalueelle. Nämä ovat kaikki äärettömän tärkeitä hankkeita, joilla rakennetaan Suomen tulevaisuutta ja menestystä myös tänä päivänä.

Nyt annetussa lisäbudjetissa otetaan askeleita myös näissä kysymyksissä. Kaakkois-Suomen rataverkkoon osoitetaan lisää varoja yli 100 miljoonaa markkaa. Tiehankkeet, Koskenkylä—Kouvola erityisesti, vahvistavat myös pohjoisen ulottuvuuden rakennetta, myös Kokkolan satama, jonka käyttö tulee lisääntymään Venäjän puolella käyttöön otettavan Lietmajärvi—Kotshkoma-radankin valmistuttua, sekä hyvin tärkeä merenkulun ohjaus- ja informaatiojärjestelmä, jolla pyritään turvaamaan Suomenlahden merenkulun turvallisuutta ja ympäristön tilaa. Ne ovat kaikki hyvin tärkeitä pohjoisen ulottuvuuden hankkeita, kuten myös rajanylityspaikkoihin Nuijamaalle ja Vaalimaalle tulevat lisärahoitukset.

Tähän kokonaisuuteen ilman muuta kuuluu myös Vuosaaren satama. Se on osa Suomen keskeistä liikennejärjestelmää. Sen tehokas toimintakyky vaikuttaa myönteisesti koko valtakunnan talouskehitykseen. Lisäbudjettiesitys tässä suhteessa kutoo eteenpäin sitä verkkoa, jonka ympärillä Suomi pyrkii parantamaan omaa strategista asemaansa.

Arvoisa puhemies! Nyt talouskasvusta syntyvää väljyyttä sekä niitä ratkaisuja, joita tässä lisäbudjetissa tehdään, on pystyttävä tulevaisuudessa käyttämään, kuten ryhmämme puolelta on usein korostettu, perusturvaan, sen ongelmien edelleenkorjaamiseen sekä uusien merkittävien hankkeitten aloittamiseen, joita toivotaan ensi vuoden budjettiin.

Tällöin korostuvat kolme suurta asiaa: Eurooppa 18 -tien nopeampi rakentaminen sekä Lohjanharju—Muurla-välin käynnistäminen jälkirahoitushankkeena, jolla kootaan koko eteläisen Suomen suurtalousaluetta sekä parannetaan kansainvälisiä yhteyksiä.

Toisena Kerava—Lahti-ratahanke, jolla olennaisesti vaikutetaan koko Suomen rataverkon toimintakykyyn ja sitä kautta tuodaan meille taloudellista tehokkuutta. Sen rahoitus ilmeisesti vaatii useitten erilaisten rahoituslähteitten käyttöä, ja jälkirahoitusmallin käyttö E18-tiessä antaisi väljyyttä myös Kerava—Lahti-ratahankkeen käynnistämiselle.

Sitten on myös Vuosaaren sataman ja siihen liittyvien liikennejärjestelyjen rakentaminen, joiden suunnittelu nyt käynnistetään. Se on merkittävä osa yhdysverkkorakennetta, joka vielä parantaa merikuljetusten käyttöä. Usein puhutaan siitä, kuinka vesikuljetukset, merikuljetukset, ovat ympäristön kannalta hyviä ja merkityksellisiä, mutta ne ovat käyttökelvottomia, jos tavaraa ei saada mereen. Tavara saadaan mereen satamista, ja sellainen tarvitaan logistisesti tärkeällä Etelä-Suomen alueella mahdollisimman tehokkaana järjestelmänä.

Näitten kolmen hankkeen käynnistäminen ensi vuoden budjetissa olisi erittäin tärkeää ja se, että sillä jatkettaisiin nyt lisäbudjetin avaamaa linjaa.

Tehokas infrastruktuuri tekee työtä. Jos struktuuri on laiska, työ teetetään ihmisillä, se otetaan selkänahasta. Maantie ei makaa milloinkaan sen jälkeen, kun se on rakennettu, eikä satamakaan nuku.

Puhemies! Lisäbudjetissa otetaan nyt askel oikeaan suuntaan, sipsuttava askel. Toivon, että ensi vuoden varsinaisessa budjetissa astutaan eteenpäin kaarlen saappailla.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ranta käytti sanan säilää tavalla, joka asettaa tietysti melkoisia haasteita tulla hänen jälkeensä korokkeelle. Hänen runosuonensa, joka aika ajoin yltää aivan merkittäviinkin saavutuksiin, oli myös tässä istunnossa liki parhaimmillaan. Mitä tulee sanoman sisältöpuoleen, siinäkin oli toki paljon sellaista, mihin kernaasti voi yhtyä ja mitä kernaasti voi arvostaa.

Oikeastaan sanomani onkin, ensimmäinen ja päällimmäinen, täällä käydyn keskustelun pohjalta ja perustalta riippumatta siitä, tuleeko puhe hallituksen tai opposition suunnalta, ne tarpeet, ne kipukohdat, joita yhteiskunnassa tunnistetaan tänään, joissa valtiovaltaa tarvittaisiin omin toimin väliin ja mukaan antamaan kivunlievitystä. Sellaisia kipupisteitä tunnetaan sekä vasemmalla, keskellä että oikealla, ehkä nyt ed. Ben Zyskowiczia lukuun ottamatta oikealla. (Ed. Stenius-Kaukonen: Niinistön voi lisätä siihen!)

Edelleen merkittävää minusta tässä keskustelussa on ollut kuitenkin se seikka, että vissi johdonmukaisuuskin sanomassa on ollut. Jos samaan aikaan vaaditaan menolisäyksiä siihen tai tähän kipupisteeseen siellä ja täällä ja samaan aikaan vaadittaisiin merkittäviä veronkevennyksiä, ei se välttämättä oikein kävisi yksi yhteen. Minun havaintoni on nyt ollut, ettei tämän päivän istunto ole vaatinut suuria veronkevennyksiä. Tässä mielessä puheenvuorot erityisesti salin tältä laidalta, keskeltä ja tuolta vasemmalta ovat olleet aika selkeitä ja yllättävän selkeitä myöskin oikealta.

Jos tämän tilaisuuden, tämän lisäbudjetin lähetekeskustelun, idea ja ajatus on ollut viestittää jotain budjetin, ensi vuoden varsinaisen budjetin, valmisteluprosessiin, ehkä tästä jotain läpi poliittiset ja yli poliittiset ryhmät menevää viestiä todellakin on hallituksen kammareihin vietävissä. Kipupisteitä tunnistetaan ja tunnetaan. Niihin koetaan, että valtiovaltaa tarvitaan väliin ja silläkin uhalla tarvitaan väliin, että tarvittaessa mahdollisista veronkevennyksistä vähän tingittäisiin, jos se on se hinta, jolla näitä kipupisteitä voitaisiin lievittää. Minulla ei ole mitään erioikeutta tällaisen johtopäätöksen tekemiseen, mutta mahdollisuus tällaisen johtopäätöksen tekemiseen toki minullakin on, kun näitä keskusteluja olen kuullut. Tämäntapaiseen pintajohtopäätökseen tästä kaikesta voi tulla.

Arvoisa puhemies! Pari huomiota, en ala mitään enempää, syvällisempää, perusteellisempaa analyysia, arviota, tehdä lisäbudjetista enkä taloudesta yleisesti, mutta kuitenkin muutama havainto osin äskeiseen jo kerran sanomaani liittyen on tässä vielä mielestäni paikallaan.

Ensinnäkin on todettava, että kyllä Suomen talous kasvaa hyvin, vaihtotase on vahva, budjetin ylijäämä reilu ja julkisen velan, siis sekä valtion- että muun julkisen velan, lyhenemisvauhti on varsin riuskaa. Suomen julkinen velka on tällä hetkellä todella Luxemburgin jälkeen kaikista EU-maista toiseksi pienin. Se on hyvä. Siitä hallituskin voi olla ylpeä omalta osaltaan; siitä me kaikki voimme olla ylpeitä tietyllä tavalla.

Kun oli lamavuodet, rakenteita pakon edessä uudistettiin, vyötä vedettiin kireälle koko kansakunnan yhteisin toimin ja voimin. Kun näin tehtiin, päästiin kasvu-uralle, joka ura on kestänyt kauan ja pitkään korkealla tasolla. Lisäksi tietysti Nokia ja devalvaatio, joka on tapahtunut viime vuosien aikaan, ovat meitä auttaneet. Yhtä kaikki, tässä mielessä, kokonaisuuden kannalta, Suomella menee aika hyvin. Keskimäärin ottaen siis Suomella menee hyvin. Tämän me kaikki nyt jo tietysti tiedämme monienkin tilastojen pohjalta.

Mutta ydinkysymys kuuluukin, ovatko kaikki suomalaiset mukana siinä kelkassa, joka luistaa hyvin. Tähän vastaus valitettavasti on, että eivät totisesti ole mukana. Suomessa on meneillään uusi jakopolitiikka, jonka pelisääntöjä ei enää määrittele kovinkaan merkittävässä mitassa julkinen valta, vaan hyvin mittavassa mitassa ja määrin nimenomaan markkinavoimat. Hyvä on, jos markkinavoimat tekevät tämän homman hyvin. Voi kysyä: Mitä sitten, eikö niin ole hyvä? Mutta markkinavoimat, erinomainen renki, eivät välttämättä ole kovin vahvana isäntänä toimiessaan kaikessa hyvä ja paras mahdollinen. Niiden katse ei ulotu kovin kauas. Ne eivät kanna vastuuta niistä, joita ne eivät tarvitse juuri sillä hetkellä, eivät välttämättä lapsista, jotka eivät sinä päivänä tee työtä, eivät välttämättä niistä, jotka sairauden taikka työttömyyden taikka muun ongelman vuoksi ovat tuottavan työn syrjästä ulkona juuri sillä hetkellä.

Tässä se pulma onkin. Markkinavoimat eivät kanna vastuuta siitä yhteiskunnallisesta tasauksesta ja balanssista, johon hyvinvointiyhteiskunnan idea pohjimmiltaan rakentuu, eikä valtiovalta ole tähän touhuun tullut riittävästi mukaan. Äsken, niin kuin totesin, sen perään on nyt huudettu ja pyydetty, että se tulisi, mutta tähän saakka se ei ole tullut riittävästi mukaan tasaamaan niitä alueellisia ja sosiaalisia eroja, joita markkinavoimien oma logiikka tullessaan tuo.

Valitettavasti ei ole ollut mukana valtio tässä, niin kuin olisi pitänyt. Päinvastoin, niin kuin tiedetään, monin kohdin valtio omin toimin on entisestään laajentanut ja lisännyt niitä eroja, joita sosiaalisesti ja alueellisesti ihmisten välille on näiden vuosien aikaan syntynyt. Veroratkaisut toisaalta, leikkaukset toisaalta ovat syventäneet tätä tai aluekehityksen voimavarojen leikkaaminen heikommilla alueilla ja nyt tungostuneitten alueitten tukeminen uusin keinoin, mistä aivan uudet uutiset kertovat. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että valtio on toiminut kertomallani tavalla.

Arvoisa puhemies! En tätä analyysia käy enempää. Palaan siihen, mistä äsken lähdin liikkeelle. Erityisesti monien vasemmalla olevien hallitusryhmien edustajien ja jopa ministereittenkin rinnassa on havainnut tunnontuskia siitä, mikä jälki tästä kaikesta on syntynyt. Ne tunnontuskat tulevat aidosti ja oikein esille. Minusta olisi tavattoman huono asia, jos parlamentarismi sillä tavalla maahan poljettaisiin, että se ei sallisi näitten näkemysten julkituloa. Kyllä minä myönnän opposition edustajana, että joku kerta tuntuu vähän pahalta, kun en pärjää hallituksen edustajien kanssa oppositioäänen voimakkuudessa. Minä myönnän, että minä tunnen välillä vähän pahoinvointia sen suhteen.

Mutta samalla kun minä tämän tunteen tunnen rinnassani, samalla minä kuitenkin myönnän sen, että sittenkin on parempi se, että niiden hallitusta edustavien kansanedustajien, jotka yrittävät puolustaa, jotka eivät kumminkaan pohjimmiltaan äsken mainittua halua, todellinen asenne hallitukseen nähden tulee julki, kun he puhuvat täällä, kun he puhuvat kentällä jnp. Kansa tämän aistii. Lainatakseni Veikko Vennamoa "kansa tämän tietää". Tämä on minusta tärkeätä, että te jaksatte puhua ja sanoa suoraan, niin kuin asiat ovat, erityisesti te kansanedustajat, jotka olette täällä niin sanotusti ei-ministereitä — en sano rivikansanedustajia, koska sillä käsitteellä on vähän huono maine — jotka olette täällä edustajina, ette kuitenkaan ministereinä.

Mutta erityisen huolen ja huomion haluan kuitenkin heittää niille ministereille, jotka ovat hallituksen ministereitä, jotka ministereinä istuvat tässä mielessä kahdella tuolilla. En anna erityistä arvoa ministeri Siimekselle ja ministeri Soininvaaralle heidän viime viikkojen tekojensa, edesottamustensa pohjalta. Kumpikin on kajauttanut julkisuuteen kovan äänen siitä, että ei nyt mene oikein hyvin, että kakku kasvaa, keskimäärin meillä menee hyvin — kumpikin on sanonut sen ääneen, mitä tässä ovat monet todenneet — mutta eriarvoisuus keskimääräislukujen takaa on olemassa sen mittaisena nyt jo, että se ennen pitkää ei vaivaa niitä, jotka ovat keskiviivan alapuolella tällä hetkellä, vaan ennen pitkää se haittaa myös niitä, jotka juuri tänä päivänä ovat sen keskiviivan yläpuolella. Niihinkin heijastuma on siinä ja sillä, jos heikommassa asemassa olevat voivat vielä heikommin, heikommassa asemassa olevat ihmiset, yksilöt, ja heikommassa asemassa olevat alueet.

Heikommissa tilanteissa olevien ihmisten tai alueitten ongelmilla on oma hintalappu. Se hintalappu ei välittömästi ja välttämättä ole luettavissa tänä päivänä. Sen hintalapun mitta voi olla kymmenen vuoden päästä paljon suurempi kuin se on tänä päivänä sekä niiden alueiden kannalta että myös niiden yksilöiden, niiden ihmisten, ja perheiden kannalta, joita ne ongelmat koskevat. Minusta sen seikan tunnustaminen, että nämä ongelmat ovat tällä hetkellä kärjistyneet, on tietysti ministerin suustakin kuultuna ihan hyvää tekstiä. Mutta kun sanoin äsken, etten erityisesti arvosta kuitenkaan äsken esimerkiksi ottamiani ministereitä, arvostukseni loppuu juuri siihen, että he ovat nämä ongelmat sanoneet, antaneet kuvaa siitä, että nyt näissä suhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, kun budjettia valmistellaan, ja sitten me näemme täällä, että niistä lupauksista ei ole mitään jäljellä.

Lapsiperheet odottavat vihreiltä, luulen näin, että jossakin vaiheessa — edes seitsemäntenä vuonna, kun vihreät ovat hallituksessa — ensimmäisen kerran edes ensimmäinen penni palautetaan lapsilisiin tai kotihoidon tukeen tai alimpaan äitiyspäivärahaan. Vihreät tulivat hallitukseen, leikkasivat näitä kaikkia, eikä penniäkään ole palautettu. Seitsemäs vuosi on menossa, kun vihreä liitto on hallituksessa. Reaalisesti ollaan tilanteessa, jossa kaikkien näitten etuuksien määrä on merkittävästi pienempi kuin se tähän saakka on ollut.

Minä ihailen niitä selittäjiä, jotka vihreiden puolelta ovat onnistuneet tähän saakka tämän kaiken selittämään. Tässä ihailen erityisesti ministeri Soininvaaraa. Hän pystyy näköjään medialle selittämään, ikään kuin tässä olisi jotakin tehty, vaikka jokainen, joka osaa numeroita tulkita, mitä ne pitävät sisällään, tajuaa, ettei äsken sanotussa suhteessa mitään ole tehty muuta kuin leikattu eikä mitään kompensaatiota ole penninkään verran näihin asioihin tullut. Siis vielä kerran: Annan arvon sille, että osaa luvata, mutta se arvo realisoituu todelliseksi arvostukseksi vasta sen jälkeen, jos osaa pitää sanansa ja kykenee pitämään sanansa edes jollakin tavalla. Tässä suhteessa sekä Siimes että Soininvaara ovat pahasti pettäneet. Nyt nähtäväksi jää, mikä on seuraava vaihe, siis kun vuoden 2002 budjettia rakennetaan.

Olen havainnut, että myös sosialidemokraatit ovat panneet paljon painoa siihen, että vuoden 2002 budjetissa monet monet ryhmän piiristä esitetyt hyvät asiat näkevät siinä sitten päivänvalon. Haluan tämän ääneen todeta, että olemme rekisteröineet teidän puheenne. Olemme todenneet ne kirjoitukset, mitä tässä suhteessa on sanottu, ja toivotamme teille onnea ja menestystä. Annamme tukea sivusta, jos siitä on jotain apua, jotta budjettineuvotteluissa teidän vaateenne etenevät. Samalla tavalla kuin äsken kerroin, kun kerran on rekisteröity ja kirjattu ja huomattu teidän sanomanne, teidän kirjoituksenne, aiomme pitää tarkalla silmällä huolen siitä, etteivät teidänkin edustajanne syyllisty samaan kuin Soininvaara ja Siimes, lupailevat ensin jopa ministereitten suulla. Nyt teilläkin ministeritkin ovat luvanneet tehdä jotakin vuoden 2002 budjetissa. Nyt haluamme katsoa, pystyvätkö sosialidemokraatit tässä mielessä johdonmukaisempaan toimintaan, kun he ovat luvanneet nyt jo paljon ja hyvin, pystyvätkö he saamaan sen arvostuksen, joka siis tulee vasta siitä, että lupaukset myös käytännössä realisoituvat. Haluan toivottaa onnea ja menestystä tässä suhteessa sosialidemokraateille viedä tahtoaan läpi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kun on epäselvyyttä siitä, mitä keskusta on esittänyt omissa lisäbudjettia koskevissa muutoksissaan, vielä kertaalleen: Hyväksymme yli 20 miljardin markan velanlyhennyksen tänä vuonna, mutta näemme, että niihin kipupisteisiin, joista aluksi puhuin, on erinomainen tilaisuus vielä nyt tässä lisäbudjetissa jo esittää korjauksia. Valitettavasti niin harva momentti on auki, että aivan kaikkeen sellaiseen, mihin jo nyt olisimme halunneet pientä parannusta, emme pystyneet lisäyksiä esittämään. Olisimme esittäneet vähän enemmän kuin runsaat 0,5 miljardia. Enempään olisi ollut varaa kuin runsaaseen 0,5 miljardiin, ei moniin miljardeihin, ei välttämättä edes niin suuriin miljardimääriin, joista Siimes on puhunut, mutta reilusti enempään kuin nyt. Vain harvat momentit ovat auki, ja se on rajannut sitä mahdollisuutta, minkä verran konkreetteja muutoksia budjettiin voi tehdä.

Jukka   Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen kehui puheenvuoronsa alussa hyvän sosialidemokraattisen kansanedustajan Jussi Rannan puhetta ja sen eri osia. Voi sanoa näin, että tämä ei ollut ollenkaan ed. Pekkarisen huonoimpia puheita, jonka äsken piditte. Ehkä loppuvaiheessa oli pientä, lievää opetusta, jota aina vähän vierastan, mutta sanomisen oikeus varmaan oli, ja erityisesti kritiikkiin, joka kohdistui ministeri Soininvaaraan, voi hyvin pitkälti yhtyä.

Tämän lisätalousarvion punainen lanka on ehdottomasti valtionvelan lyhentäminen ja sen perustelut. Tänä vuonna ollaan valtion budjetin kautta lyhentämässä velkaa 15 miljardia, mutta tämä summahan ei VVM:lle riitä, vaan nyt esitetään 8,5 miljardin markan lisälyhennystä. Valtionvelan lyhentämisestä onkin mielestäni tullut valtiovarainministerille ideologinen pakkomielle, sillä mitään pakottavaa syytä aiemmin sovitun lyhentämistahdin näin suurelle nopeuttamiselle ei ole.

Valtionvelan ripeän takaisinmaksun perusteluksi on kelvannut viime vuosien aikana monenlaisia selityksiä. Lipposen ykköshallituksen aikana valtion velkaantumisen estämisen ja velan ripeän takaisinmaksun perusteluna oli ennen kaikkea Suomen saattaminen eurokuntoon. Sovittua 60 prosentin rajaa seurattiin tarkkaan. No, kun Suomi sitten saatiin takaisin nousuun, bruttokansantuote lähti huimaan kasvuun ja valtionvelkaa alettiin lyhentää, ei 60 prosentin rajasta ollut enää kirittäjäksi.

Emu-velka suhteutettuna bkt:hen oli 50 prosenttia jo vuonna 1998 ja nyt jo reilusti alle tuon luvun. Suomesta onkin tullut yksi euro- ja EU-alueen mallikelpoisimmista maista. Esimerkiksi Saksan velka-aste vuonna 98 oli 60,7; Ranskan 59,5; Alankomaiden 67; Belgian peräti 117; Italian 116; Ruotsin 72; ja Tanskan 56 prosenttia. Itse asiassa vuonna 1998 meitä paremmin pullat olivat uunissa vain Isolla-Britannialla, Luxemburgilla ja Islannilla. Tiedämme, mitä kehitys on ollut kahden viime vuoden aikana — nämä mittavat velanlyhennykset — ja se on merkinnyt sitä, että meidän asemamme on entisestään parantunut.

Arvoisa puhemies! Aiemmin ed. Tulonen totesi, että on hyvä, että eduskunta on tässä yhteydessä käynyt aatteellista keskustelua. Mielestäni sitä olisi tullut käydä ja tässä tilanteessa pitäisi käydä paljon syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin nyt on käyty. Sanoisin näin, että yksi porvarillisen oikeiston lempiperusteluista valtionvelan nopealle lyhentämiselle on tulevien sukupolvien velkataakan keventäminen.

Esimerkiksi, kun taannoin eduskunta päätti niin sanotun köyhyyspaketin suuruudeksi 500 miljoonaa, olivat kokoomusnuoret jakamassa työpaikkamme edessä suuna päänä paperia ja vaatimassa koko tuon köyhyyspaketin peruuttamista. Heidän mukaansa nuokin 500 miljoonaa olisi pitänyt käyttää valtionvelan maksuun. Mielestäni valtionvelan kannalta 500 miljoonaa ei merkitse juuri mitään, mutta huono-osaisille kohdennettuna sillä on suurta merkitystä. Mutta tätä ei kokoomuksen nuori polvi ymmärrä. Kuka nyt vielä väittää, ettei ideologioilla olisi eroja? Olenkin yhtynyt ed. Ilkka Kanervan huoleen kokoomuksen liukumisesta yhä enemmän oikealle. Mikä on tämän hallitusyhteistyön tulevaisuus, kun kokoomus on niin haluton tosiasiallisesti ratkaisemaan yhteiskunnan kipupisteitä ja sinällään arvostamani kansanedustajan Pirjo-Riitta Antvuoren sosiaaliset puheenvuorot jäävät niin ylivertaiseen vähemmistöön?

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön ja Niinistön viime vuosina lanseeraama valtionvelan nopean lyhentämisen uusi perustelu on väestön ikääntymisen tuomat ongelmat. Toki eläkemenot kasvavat ja hoivapalveluihin menee enemmän rahaa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, mutta ongelmaa on ministeri Niinistön toimesta vahvasti liioiteltu, sanoisin jopa hyvin kyseenalaisella tavalla.

Aiemmin ed. Elo lainasi Vtt:n tutkimuspäällikön Pekka Parkkisen selvitystä, jota hän oli läsnä ollessani antamassa muun muassa valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostolle. Hän hyvin ansiokkaassa analyysissä totesi, miten pitkällä aikavälillä reaalitulot ovat kasvamassa vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttia korkeammiksi asukasta kohden kuin ne ovat nyt. Tähän kehitykseen on laskettu tuottavuuden ja tuotannon vuosikasvuksi vain 2 prosenttia.

Tämän selvityksen mukaan eläkemenojen bruttokansantuoteosuus nousisi nykyisestä 11 prosentista 15 prosenttiin ja hoivapalveluiden 10 prosentista 10,4 prosenttiin, siis vajaat puoli prosenttia. Näiden lukujen kanssa pystytään elämään vallan mainiosti. Perusteita siis valtionvelan superlyhennysohjelmalle ei tältä näkökannalta ja perusteelta löydy. Mitään hoiva- ja eläkepommia ei ole tulossa eikä näköpiirissä muutoin kuin valtiovarainministeri Niinistön päiväunissa.

Arvoisa puhemies! On mielestäni yksinkertaisesti mahdotonta mennä sanomaan leikkausjonossa jonottavalle eläkeläiselle tai vanhukselle, leipäjonossa jonottavalle pitkäaikaistyöttömälle, että odota nyt kymmenen vuotta, että saamme maksettua valtionvelan pois. Tällainen kylmä ja kyyninen suhtautuminen ihmisten hätään ja huoleen ei käy sosialidemokraateille, vaikka se kuitenkin näyttää käyvän toiselle päähallituspuolueelle. Suurten ikäluokkien ikääntyminen ei tuo niin suuria ongelmia, ettei meillä olisi varaa hoitaa yhteiskunnallisia ongelmia tässä ja nyt ja, niin kuin olen yrittänyt käyttämissäni puheenvuoroissa sanoa, myöskin paljon kunnianhimoisemmin kuin mitä nyt olemme tekemässä.

Kysyisin: Onko valtiovarainministeriössä laskettu, paljonko menetämme vuosittain teiden ja rautateiden rapistuessa? Onko laskettu, paljonko yhteiskunta menettää, kun ihmiset joutuvat virumaan yli vuodenkin mittaisissa leikkausjonoissa? Jonottaminenkin maksaa sairauspäivärahojen, lääkkeiden Kela-osuuden ja sairastuneiden työntekijöiden tilalle palkattujen sijaisten muodossa. Paljonko maksaa työttömien makuuttaminen kortistossa, kun voisimme päivittää heidän koulutuksensa tai kouluttaa heidät kokonaan uudelle alalle? Kerran työelämästä syrjäytetyn ei ole helppoa työllistyä uudelleen, eikä töihin paluu ole välttämättä kovin yksinkertaista, vaikka joku työnantaja palkkaisikin ikääntyneen työntekijän. Entä mikä on huono-osaisuuden periytymisen hinta? Kuinka moni sukupolvi joutuu maksamaan syrjäytymisen tuomaa laskua?

Arvoisa puhemies! Nyt käsillä olevasta lisäbudjetista pitäisikin sen käsittelyn yhteydessä lohkaista 2—3 miljardia markkaa kuntien ylläpitämien sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpitämiseen ja parantamiseen, myös aikuisten ammatilliseen koulutukseen sekä teiden rakentamiseen ja perusparantamiseen. Nyt on aika jakaa yhteiskuntaamme syntynyttä varallisuutta tasaisemmin, oikeudenmukaisemmin ja tulevaisuuden pärjäämistäkin paremmin huomioiden.

Arvoisa puhemies! Olen tänään jättänyt lisätalousarvioaloitteen koskien ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitustilannetta. Vaikka nyt tuponeuvotteluissa sovittu 80 miljoonaa on lisäbudjetissa sisällä, viittaan siihen, mitä joulukuussa budjetin käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunnassa todettiin: että me arvioimme määrärahan riittävyyden tason nyt lisäbudjetin yhteydessä. Saamani tiedot ammattikoulutuksen kentältä osoittavat sen, kun on jo jouduttu yli 500 tuntiopettajan irtisanomiseen, että tilanne on äärimmäisen vakava, ei sinällään opettajien lomautusten tai irtisanomisten takia, vaan sen takia, että tuhansille — uskaltaisin sanoa: kymmenilletuhansille — ihmisille, keski-ikäisille, jotka tarvitsisivat koulutusta, sitä ei ole tarjolla. Arvioni ja tietojeni mukaan tämä 80 miljoonaa ei tule riittämään. Oma arvioni on, että vähintään 50—100 miljoonaa tarvittaisiin lisää.

Tänään eräässä tilaisuudessa selvisi, että 30—40-vuotiaista työttömistä 33—40 prosentilla ei ole ammatillista tutkintoa. Siis 30—40-vuotiaista, vähän kärjistäen, lähes puolet on ilman ammatillista tutkintoa. Erityisesti heidän massiiviseen koulutukseensa tulee nyt kiinnittää huomiota, koska tarve lähitulevaisuudessa on tavattoman suuri, kun suuret ikäluokat jäävät työelämästä pois.

Toiseen lisätalousarviossa olevaan asiaan kiinnitän myös huomiota. Meitä Pirkanmaan kansanedustajia oli maanantaina perehtymässä kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tilanteeseen Vammalassa. Ainakin itselleni vahvistui jo aiemmin saamani käsitys siitä, että kun Suomessa puolustustarvikkeita tarvitaan ja tarve on todellinen, niin miksi hankkisimme niitä ulkomailta ja menettäisimme sen erityisosaamisen, mitä tällä hyvin herkällä teollisuudenalalla ja -lohkolla on. Sen vuoksi pidän myös hyvin tärkeänä sitä, että lisätalousarviokäsittelyn yhteydessä voidaan ne puuttuvat noin 200 miljoonaa markkaa tälle teollisuudenhaaralle osoittaa.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Väärä säästäminen tulee kalliiksi. Väärä säästäminen yhdistettynä vääräaikaiseen velanmaksuun tulee, voisi sanoa, ehkä vieläkin kalliimmaksi. Tästä mielestäni on nyt kysymys lisäbudjetissa. 8,5 miljardin markan velanlyhennys, kun verotulot ovat kasvaneet odotettua enemmän, ei mielestäni ole kokonaisuudessaan perusteltu. Kukaan ei ole kiistänyt sitä, että huomattava osa tästä rahasta voidaan ja tulee käyttää velan lyhentämiseen. Mutta sitä, että tästä rahasta ei muka riittäisi hyvin akuuttien, kipeiden ongelmien ratkaisemiseen, en myöskään minä ymmärrä, niin kuin monet puhujat ovat täällä ennen minua esittäneet.

Otan kantaa vain muutamaan kysymykseen, ensimmäisenä lääkärilakkoon ja sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon menoista on jo puhuttu paljon, rahojen riittämättömyydestä.

Lääkärilakko on saatava loppumaan pikaisesti. On hämmästyttävää, että lakko on voinut jatkua jo 2,5 kuukautta. Ei voi olla niin, että kukaan potilas ei tästä kärsisi. On tietysti selvää, että suurin osa terveydenhuollosta toimii normaalisti, mutta se, että yliopistosairaaloiden ei-kiireellinen leikkaustoiminta erityisesti on ollut huomattavalta osin pysähdyksissä, vaikuttaa potilaiden terveyteen. Myös muu tämän lakon aiheuttama hoidon saamatta jääminen vaikuttaa potilaiden terveyteen nimenomaan heikentävästi ja juuri pitkäaikaissairaiden terveyteen erityisesti.

On löydyttävä välittömästi keinot, joilla lakko saadaan loppumaan. On tietysti ennen kaikkea neuvotteluosapuolten asia löytää ratkaisu, mutta olen jo aikaisemmin sanonut, että maan hallitus ei voi sivusta seurata lakon jatkumista. Olen myös esittänyt, että hallituksen ei pidä käyttää keppiä, vaan tarjota porkkanaa, jolla asiat saadaan ratkaistuiksi. Tässä ei ole kysymys vain lääkäreiden palkankorotuksista.

Itse haluan korostaa ennen kaikkea sitä, että tässä on kysymys pitkäaikaisesta kehityksestä, joka on lopulta purkautunut tällä tavalla, joka on aika onneton lopputulos. Se kehitys on tarkoittanut sitä, että terveydenhuollossa voimavarat ovat riittämättömät, niin henkilöstövoimavarat kuin myös kaikki laitteisiin ja tarvikkeisiin käytettävät voimavarat, joten moni lääkäri tuntee, että hän ei kykene tekemään työtään niin hyvin kuin katsoo välttämättömäksi. Eikä tämä ongelma tietysti koske vain lääkäreitä, vaan koko henkilökuntaa. Yhtä lailla voimme tuoda esimerkkejä sosiaalipuolelta ja myös kaikilta muilta yhteiskunnan aloilta, erityisesti tietysti koulupuolelta, jonka ed. Gustafsson läheisesti tuntee ja paljon siitä puhuu.

Mielestäni hallituksen pitäisi esittää nimenomaan sellainen välitysesitys, joka merkitsee sitä, että kunnille on annettava lisää määrärahoja terveydenhuollon valtionosuuksiin niin, että ne tulevat myös käytetyiksi kunnissa terveydenhuollossa. On toki totta sekin, että kyllä meillä on rikkaita kuntia, joissa rahaa on, mutta on paljon köyhiä kuntia, jotka eivät pysty asioita hoitamaan.

Tässä mielestäni olisi nyt ministeri Soininvaaralla näytön paikka. Hän on puhunut viime aikoina sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvistä asioista paljon. Se kuuluu hänen tehtäviinsä, kun hän on nimenomaan peruspalveluministeri. Nyt olisi näytön paikka osoittaa, että todellinen valmius on saada asiat hoitumaan. Potilaiden asema on nyt ratkaiseva. Potilaiden hoito on turvattava. Meillä on jo nyt mennyt useampia valituksia Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen, kun potilaat tai heidän omaisensa ovat katsoneet, että potilaat eivät ole saaneet asianmukaista hoitoa.

Terveydenhuoltoon liittyy myös lääkärikoulutus ja tästä lyhyesti. Hallituksessa on valmisteilla 70 uuden lääketieteen opiskelun aloituspaikan lisääminen ensi syksynä tiedekuntiin, joita on viisi: 20 opiskelupaikkaa Tampereelle, muihin tiedekuntiin kuhunkin 10. Mistä nyt vielä kiikastaa tämän asian eteenpäinvienti? Rahasta ja minkälaisesta rahasta? Tiedekuntiin on tarjottu 50 000:ta markkaa per oppilaspaikka per vuosi, mutta tiedekunnat toteavat yksimielisesti, että tämä raha ei riitä. Heidän näkemyksensä mukaan tarvitaan 70 000 markkaa.

Tätä asiaa on väännetty jo pidempään, mutta ratkaisua ei ole tullut. Vaikka nyt on sanottu, että opetusministeriöstä löytyy rahat tämän vuoden loppuun ja voidaan syksyllä tämä koulutus aloittaa, nimenomaan sieltä ei ole löytymässä 70 000:ta markkaa, ja siksi mielestäni valtiovarainvaliokunnan pitäisi tämä asia käsitellä ja huolehtia siitä, että rahat löytyvät. Tässähän ei puhuta nyt vain 2,4—5 miljoonasta markasta, syyslukukauden osuudesta, vaan tämähän kasvaa ja on sitten yli 20 miljoonaa, lähes 30 miljoonaa, vuodessa, kun joka vuosi otetaan tämän verran lisää. Eli tässä vetoomus valtiovarainvaliokunnalle, että tämä asia hoidetaan ja saadaan sopiva lopputulos.

Viimeiseksi haluaisin puhua myöskin puolustusmäärärahoista tai oikeastaan paremminkin haluan puhua työllisyysmäärärahoista. Niistä on myöskin täällä jo runsaasti puhuttu. Mielestäni työllisyysmäärärahaan olisi pitänyt saada lisäys eikä siirtoa momentilta toiselle. Missään tapauksessa kuntien työllistämismäärärahoja ei pitäisi leikata, niin kuin nyt tapahtuu, vaan niitä olisi tosiasiassa pitänyt lisätä. Meillä on kuntouttava työtoiminta tulossa voimaan syyskuun alusta, ja hallituksen ponnen mukaisesti esitystä annettaessa piti tarjota ensisijaisia toimia. Ei niitä kyetä tarjoamaan kaikille työttömille, ja äkkiä käy niin, että se viimesijainen toimi on ensisijainen, koska muuta ei ole. Työt pitää tehdä työsuhteessa, se on kaikkein tärkeintä myöskin sosiaaliturvan kannalta sitten, kun vaille työtä jälleen jää.

Vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Esimerkiksi Pirkanmaalla pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut jälleen viime vuoden aikana. Työllisyysmäärärahoihin tulisi ehdottomasti saada lisäystä. Esimerkiksi vajaakuntoisille määrärahojen lisääminen ei vaadi suuria toimenpiteitä koneistolta, vaan pidennetään sitä aikaa, minkä he voivat olla työssä. Koska asetus mahdollistaa 24 kuukauden työn, tätä pitäisi voida käyttää.

Sitten puolustusmäärärahoista, jotka liittyvät myöskin työllisyyteen. Näistä viimeksi ed. Gustafsson puhui ja useat muut ovat puhuneet. Tämä ei ole vain pirkanmaalainen ongelma, vaan näitä ongelmia on meillä nyt ympäri maata. Me Pirkanmaan kansanedustajat — ketkä meistä eilen pääsivät — kävimme Vammalassa Patria-Vammaksen tehtailla ja toivoimme saavamme tämän asian lisäbudjettiin, mutta kun näin ei käynyt, niin olemme tehneet aloitteen 220 miljoonan markan lisäyksestä ammustarvikkeisiin. Vammalan osuus tästä on varmaan noin 30 miljoonaa. Kun kävin katsomassa aloitteita, että oli ainakin 15 aloitetta, joissa oli varmaan lähemmäs sata allekirjoitusta, niin että jos jokin asia niin tämä hoituu, mutta mielestäni ei voi olla niin, että hoidamme vain rahaa ammustarvikkeisiin. Kyllä meiltä pitää löytyä yhteinen tahto myöskin työllisyysmäärärahoihin ja ennen kaikkea terveydenhuollon määrärahojen lisäämiseen.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelen muutamaa pääluokkaa. Aloitan liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalasta. Ed. Ranta käytti täällä ansiokkaan puheenvuoron, johon voi varsin pitkälti yhtyä, etenkin niihin suuriin linjauksiin, mitä hän esitti puheessaan Korridoori 9:stä ja Pohjolan kolmiosta.

Haluaisin kuitenkin hiukan olla eri mieltä asian suhteen, joka on kohdassa "Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan muut menot" eli Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnittelu. Täällä esitetään 4 miljoonan siirtomäärärahaa ja tässä kyllä — enkä vain kaakkoissuomalaisena, kotkalaisena kansanedustajana — tätä määrärahaa haluan kritisoida.

Puhemies! Koko Suomessa on kyllä huolehdittu satamakapasiteetista. Meillä on nykyaikaisia, pitkälle kehitettyjä konttisatamia muun muassa Kotkassa ja Haminassa. Meillä on enemmänkin runsaudenpulaa kuin puutetta. Tässä mielessä kyllä puoltaisin enemmänkin eteläisen rannikon yhteistyötä ja siihen huomion kiinnittämistä, voitaisiinko jo nykyisin olemassa olevia satamarakenteita Helsingin sekä itä- että länsipuolella käyttää hyväksi, sen sijaan että lähdetään rakentamaan Vuosaaren jättikonttisatamaa.

Ensinnäkin se on nyt suunnitteilla niin ahtaalle alueelle, että on aivan selvää sen toimintamahdottomuus niin kapeassa ja ahtaassa toimintaympäristössä, jolloin sen laajentaminen tulee joka tapauksessa esiin. Jos se ei käy, niin sitten tonni- ja yksikkökustannukset tulevat kohtuuttoman suuriksi pienessä yksikössä. Laajentaminen johtaa jälleen tunnettuihin ympäristökysymyksiin, jälleen Natura-arviointeihin, jotka muutenkin ovat kesken. Kun tämä asia todella on kesken, pidän rahoitusta vahvasti ennenaikaisena ja toivon sen poistamista kohdasta 99 liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta.

Puhemies! Olen samaa mieltä kuin yleensä Kaakkois-Suomen edustajat ja uskoakseni kaikki kansanedustajat nimenomaan perusradanpidosta ja tässä mielessä haluan huomata niin kuin ed. Rantakin sen positiivisen asian, että Kaakkois-Suomen perusparannukset ovat etenemässä: Kouvola—Kotka; Imatran tavararatapiha; Lappeenranta—Parikkala-perusparannus. Ne ovat hyviä asioita.

Sitten hanke, josta on täälläkin paljon puhuttu, Valtatie 6, mitä muun muassa ed. Pekka Kuosmanen usein esillä pitää, niin kuin moni muukin. Mielestäni tässä pääluokassa esiin tuotu teksti ei sillä tavalla ole hyvä, että täällä esitetään karsintaa tämän suunnitelman "koko osuuden telematiikka- ja ympäristöjärjestelyjen osalta". Mielestäni tuo on huono lause. Valtiovarainvaliokunnan pitäisi kiinnittää huomiota tähän tekstiosaan. On aivan selvää, että Koskenkylän—Kouvolan osuuden peruskorjaukseen esitetty määräraha on riittämätön. On paljon viisaampaa odottaa jonkin osuuden töiden aloittamista ja myöhemmin tapahtuvaa rahoitusta eikä koko osuudella pidä laskea toteuttamisen tasoa millään osa-alueella, ei myöskään ympäristöjärjestelyjen osalta.

Tämän pääluokan osalta haluaisin vielä viitata Vuosaari-asiaan. Äsken jäi sanomatta, että muun muassa edustajat Kekkonen ja Häkämies ovat kiinnittäneet samaan asiaan julkisuudessa huomiota.

Puhemies! Täällä on puhuttu paljon sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta. Se onkin tärkeä asia. Täällä on auki momentti kuntien sosiaali- ja terveydenhuollosta ja valtionosuuksista. Olen tehnyt esityksen tämän momentin korottamisesta. Se on perusteltua Kaakkois-Suomessa niin kuin tietysti lähes kaikkialla maassa. Esitykseni kyllä koskee nimenomaan Kaakkois-Suomea.

Ed. Stenius-Kaukonen puhui lääkärilakosta. Eduskunnan lääkärikansanedustajilla oli tänään mahdollisuus keskustella Lääkäriliiton edustajien kanssa tilanteesta. On aivan selvää, että lakko ei ole vaikutukseton. Sillä on vaikutusta ihmisten terveydentilaan myös Lääkäriliiton mielestä. Tuskin vaikutuksetonta lakkoa olisi mahdollista edes järjestää. Myöskin erilaisissa työpaikoissa, muun muassa tässä talossa, lakko aiheuttaa vaikeuksia. Luonnollisesti elektiivisessa kirurgiassa, joka tarkoittaa lonkkaleikkauksia ja muita sen tyyppisiä ei-päivystystyyppisiä leikkauksia, toimenpiteiden tekemättä jättäminen tuntuu toki yhteiskunnassa hyvin monella tavalla. Krooniset sairaudet vaikeutuvat. Nimenomaan kroonisia sairauksia sairastavien potilaiden kohdalla lakon vaikutukset ovat mitä ilmeisimmät.

Edelleenkin, arvoisa puhemies, nuoren lääkärin lähtöpalkka on 12 000 markkaa kuukaudessa, siis sellaisen, joka aloittaa kuuden seitsemän vuoden opiskelun jälkeen työtehtävänsä. Toisaalta spesialistivuoto yksityissektorille on tosiasia. Uskon itse, että Lääkäriliitto ei mitenkään vain kaunistellen puhu siitä, että se haluaisi tukea myöskin lakon päämäärien avulla julkista sektoria. Mutta totta on, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen totesi, että lakko pitäisi saada mahdollisimman nopeasti loppumaan. Tällä hetkellä se hankaloittaa julkista sektoria ja julkisen sektorin tulevaisuutta. Lääkärien koulutus, työolosuhteet ja työaikakysymykset pitää pystyä ratkaisemaan niin, että ne ovat järkevällä pohjalla. Ei ole mahdollisuuksia kolmivuorotyöhön. Yksinkertaisesti sairaaloiden sairaanhoitajakapasiteettikin estää sen. Kaiken kaikkiaan, kun on kysymys sellaisesta toimijasta kuin Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta ja kun se on valtiovallan, sisäasiainministeriön, alainen toimija, niin ilmeistä on, että myöskin valtiovallan suunnalta on annettu laitokselle tiettyjä pelisääntöjä ja toimintaohjeita. Ohjeita lienee tarkoituksenmukaista tarkistaa.

Arvoisa puhemies! Vielä ympäristöministeriön hallinnonala eli pääluokka 35. On selvää, että se ikään kuin viimeisenä pääluokkana jää aina vähälle. Niin kuin nyt näemme, myöskin taloudellisesti eli rahojen osalta se on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle. Ympäristönsuojelu, myös uusien ympäristötöiden aloittaminen, pitäisi saada laajempaan mittasuhteeseen kuin tällä hetkellä esitetään myöskin tämän lisätalousarvion osalta. Myöskin uusien luonnonsuojelualueiden hankkiminen olisi tärkeää, ja siihen on nyt aihetta suuntautua ennen muuta seuraavassa talousarviossa tai seuraavassa lisätalousarviossa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, todellakin yhdyn siihen, mitä ed. Stenius-Kaukonen totesi. Hoitamatta jättäminen on kallista, ja tällä hetkellä Kuntaliitossa valmistumassa olevien laskelmien mukaan terveydenhoidon jonot, leikkausjonot, hoitamatta jättäminen, odotukset ja viivästymiset tulevat maksamaan Kelalle, koko yhteiskunnalle, työnantajille ja potilaille itselleen tämän tutkijan mukaan noin 50 miljardia markkaa vuodessa. Tuo summa on järkyttävän suuri, ja vaikka se olisi kaksinkertainen todelliseen summaan nähden eli vaikka summa siis olisi vain 25 miljardia markkaa vuodessa, sekin on aivan kestämättömän suuri.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että valtionvelan lyhentäminen niin nopeasti kuin mahdollista on paras tapa taata tulevien vuosien ja vuosikymmenten sosiaaliturvaa. Nykyisellä valtionvelan määrällä meillä ei todellakaan ole paljon ylimääräistä liikkumavaraa eikä rahaa peruspalveluista huolehtimisen lisäksi.

Kuntatalous on viime vuosina huomattavasti kohentunut ja erityisesti viimeisen vuoden kuluessa. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta onkin vastikään esittänyt, ettei kunnille lisätä menoja aiheuttavia tehtäviä enää tällä vaalikaudella. Lisäksi kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin on vielä tulossa käsiteltävänä olevassa lisätalousarviossa 20 miljoonan markan lisäys.

Kunnallisilla luottamushenkilöillä onkin vastuu siitä, miten palvelut järjestetään ja mitä asioita priorisoidaan. Ikärakenteen muutos ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat tosiasioita, joihin me varaudumme parhaiten lyhentämällä valtionvelkaa ja aktivoimalla väestöä työllistymään ja myös jaksamaan työelämässä pitempään. Jos me nyt lisäämme jatkuvaluonteisia menoja kertaluonteisten tulojen ja taloudellisen menestyksen huumassa, annamme katteettomia lupauksia.

Arvoisa puhemies! Monia jokapäiväisiä asioita tulee pidettyä itsestäänselvyyksinä. Niitä osaa arvostaa vasta sitten, kun jokin asia alkaa uhata normaalia päivärutiinia. Tällaisia suomalaisten ihmisten kannalta olennaisia asioita ovat ennen kaikkea lähiympäristön turvallisuus ja terveellinen ruoka, joista olen aiemminkin tässä salissa puhunut. Terveellisellä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että ruoka on puhdasta eikä sisällä minkäänlaisia tartuntariskejä. Ruoantuottajien kannalta tämä tarkoittaa reilua ja eettisesti hyväksyttävää toimintamallia, johon sisältyy myös ympäröivästä luonnosta huolehtiminen.

Suomalaisista viljelijöistä noin 90 prosenttia on sitoutunut noudattamaan ympäristötukiohjelman mukaista viljelytapaa. Ympäristötuen ehdot aiheuttavat viljelijöille erittäin paljon kustannuksia ja lisätyötä. Viimekesäinen ministeriön arviointivirhe ympäristötukeen tarvittavassa määrärahassa vaikuttaa edelleen. Ympäristötuki on jäänyt osittain tyhjän päälle tämän vuoden talousarviossa eli lisäbudjetin varaan. Lisäbudjetissa ympäristötukeen nyt esitetään 40 miljoonan markan korotusta. Tällä korotuksella on kuitenkin mahdollista ainoastaan uudistaa nykyisin luonnonmukaista viljelyä harjoittavien viljelijöiden tänä keväänä päättyvät sopimukset.

Jotta voisimme turvata kotimaisten luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden saatavuuden, tarvittaisiin kuitenkin vielä 35 miljoonan markan määräraha lisää, jotta myöskin luonnonmukainen tuotanto turvattaisiin pitemmällä aikavälillä. Tätä me kokoomuslaiset maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet olemme esittäneet omassa lisätalousarvioesityksessämme tänään. Tällä määrärahalla voidaan tehdä todellakin tuotantosopimukset niiden viljelijöiden kanssa, jotka haluavat laajentaa luonnonmukaisen viljelyn pinta-alaansa tai jopa lisätä tuotantotavan muutosta luonnonmukaiseksi. Vain näin voimme taata kuluttajille suomalaisen vaihtoehdon myös luonnonmukaisesti tuotetuista elintarvikkeista.

Arvoisa puhemies! Puhtaan ravinnon lisäksi haluamme tietenkin taata kaikille suomalaisille myös turvallisen lähiympäristön. Maahamme levinnyt kansainvälinen rikollisuus ja erityisesti huumausaineet ovat arkipäivää jo pienemmissäkin taajamissa. Tähän rikollisuuteen liittyy lähes aina myös taloudellista rikollisuutta. Poliisin resurssit ovat kuitenkin edelleen reaalisesti vuoden 1992 tasolla. Käytännön poliisitoiminnassa tämä merkitsee priorisointia hälytystehtäviin. Rikostorjunta ja -tutkinta ovat jääneet monin paikoin pakostakin vähemmälle. Samaan aikaan esimerkiksi talousrikokset ovat muuttuneet vaikeammin tutkittaviksi ja ylipäätään taloudellinen rikollisuus on lisääntynyt.

Talousrikosten selvittäminen on myös valtiontalouden kannalta kuitenkin hyvin kannattavaa ja sikäli kannatettavaa, että rikoshyötyä tuloutuu valtiolle sitä enemmän, mitä tehokkaammin rikokset selviävät. Siksi olenkin yhdessä edustajakollega Petri Salon kanssa esittämässä tähän lisätalousarvioon 5 miljoonan markan korotusta, joka suunnattaisiin talousrikosten tutkintaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esimerkki talousrikostutkijan ylivoimaisen suuresta työtaakasta löytyy kotikulmiltani Salon kihlakunnasta. Yhdellä talousrikostutkijalla on tällä hetkellä vireillä 32 talousrikostapausta. Asianomistajille aiheutuneet rikosvahingot ovat yhteensä yli 20 miljoonaa markkaa. Vaikka yhtään uutta juttua ei tulisi tutkintaan, kestää tältä yhdeltä rikostutkijalta jopa viitisen vuotta saada nyt tutkinnan alla olevat jutut päätökseen. Rikoshyödyn jäljittäminen ja takaisinsaanti on äärimmäisen työlästä ja aikaa vievää, mutta kuten jo totesin, kannattavaa. Pelkästään Salon kihlakunnassa viime vuonna selvitettyjen rikosten, siis tämän yhden talousrikostutkijan selvittämien rikosten, rikoshyötyä saatiin takaisin yli 1,5 miljoonaa markkaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus esittää lisätalousarviossaan maatalouden ympäristötukeen 40:tä miljoonaa markkaa. Jotta luomutuotannon vakaa kehitys Suomessa turvattaisiin, tulisi pelkästään luomutukeen varata tuo 75 miljoonaa markkaa, johon edelläkin viitattiin. Kotimaiselle luomulle on kysyntää ja halukkaita viljelijöitäkin olisi tähän. Mikä tässä nyt sitten kiikastaa?

Maa- ja metsätalousministeriö lähtee ilmeisesti siitä olettamuksesta, että EU:lta saadaan ympäristötukeen lisärahaa Agenda-kauden loppupuolelle. Tällöin olisi mielestäni järkevää ottaa ympäristöohjelmiin mukaan kaikki halukkaat viljelijät tässä vaiheessa, jos lisärahoja kerran on tulossa. Perusedellytys luomun edistämiselle on se, että vuosittain voidaan tehdä luomusopimuksia. Sen jälkeen tulevat sitten muut kehittämistoimenpiteet, joita toivottavasti luomustrategiatyössäkin luodataan.

Arvoisa puhemies! Tuen myös muun muassa kuntien harkinnanvaraisten avustusten lisäämistä, perustienpidon määrärahojen korotusta, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäystä sekä yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen tarkoitetun myöntämisvaltuuden korottamista, jotka ovat kaikki keskustan lisätalousarvioaloitelistalla.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! I samband med diskussionen om tilläggsbudgeten är det viktigt att lyfta fram ekoodlingen och den situation den nu befinner sig i. Det finns en klart positiv trend inom odlingen, och det är viktigt att trygga den här trenden. Tilläggsmedel för specialmiljöstödet och speciellt ekoproduktionen är av avgörande betydelse för att kunna upprätthålla och utveckla den nuvarande ekoproduktionen. De etablerade ekoodlarna måste få en möjlighet att ingå nya avtal om ekoodling och tilläggsmedel måste även reserveras för ingående av nya och utvidgning av gamla avtal.

Det behövs en tydlig signal för framtiden om att vi är villiga att stöda och utveckla ekoproduktionen. Det skulle även vara i linje med konsumenternas önskemål och ekostrategiarbetsgruppens linjedragningar. En färsk undersökning visar att utsläppen från jordbruket inte minskat i den takt som planerats i statsrådets vattenvårdsprogram från 1998. Också av den här orsaken är det viktigt att satsa på stödet till ekoodlingen. Man skall också komma ihåg att medel behövs för övriga specialmiljösstöd, bl.a. för skyddszoner vid vattendrag.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjettikeskustelun yhteydessä on syytä nostaa esiin luomuviljely ja sen nykytila. Luomuviljelyssä on selkeästi vallalla myönteinen suuntaus, jonka turvaaminen on tärkeää. Erityisympäristötukeen ja varsinkin luomuviljelyyn osoitettavilla lisävaroilla on nykyisen luomutuotannon ylläpitämiselle ja kehittämiselle ratkaiseva merkitys.

Toiminnan aloittaneiden luomuviljelijöiden on saatava mahdollisuus uusien luomuviljelysopimusten solmimiseen, ja lisävaroja on varattava myös uusien sopimusten tekemiseen ja vanhojen sopimusten laajentamiseen. Nyt tarvitaankin selvä signaali tulevaisuuteen halustamme luomuviljelyn tukemiseen ja kehittämiseen. Tämä olisi myös kuluttajien toiveiden ja luomustrategiatyöryhmän linjausten mukaista.

Tuore tutkimus osoittaa, etteivät maatalouden päästöt ole vähentyneet odotettua vauhtia. Tästäkin syystä luomutuotantoon panostaminen on erittäin tärkeää. On myös syytä muistaa, että varoja tarvitaan myös muihin erityisympäristötukisopimuksiin, muun muassa vesistöjen suojavyöhykkeisiin.

Regeringens Östersjöprogram är gravt försenat och den senaste uppgiften är att det skall behandlas av regeringen på hösten 2001. Som en del av Östersjöprogrammet behövs det en finansieringsplan för de åtgärder som föreslås i programmet. Statsministern har igår sagt på ett Östersjöseminarium att det skulle behövas 600—800 miljoner mark för skyddet av Östersjön. Det här är pengar som inte kan tas av de nuvarande anslagen inom miljöministeriet. I längden blir det mycket dyrare att lämna finansieringen oskött, eftersom det här skulle innebära att nya åtgärder för att skydda Östersjöns kommer att vara svåra att genomföra.

Hallituksen Itämeri-ohjelma on myöhässä, ja viimeisimmän tiedon mukaan hallitus käsittelisi sen ensi syksynä. Siihen mennessä on tarpeen laatia ohjelman rahoitussuunnitelma. Pääministeri on eilen eräässä seminaarissa sanonut Itämerta varten tarvittavan 600—800 miljoonaa markkaa. Kyse on rahoista, joita ei voida ottaa ympäristöministeriön muista määrärahoista. Pidemmän päälle rahoituksen hoitamatta jättäminen käy kalliimmaksi, sillä se merkitsee, että uusia toimenpiteitä ei voida toteuttaa.

Dessutom finns det skäl för regeringen och riksdagen att ännu detta år återkomma till frågan om hur oljeskyddsberedskapen i kustkommunerna vid Finska viken kan förbättras. Hamnen i Primorsk öppnar i december detta år och riskerna för oljeolyckor kommer att mångfaldigas då transporterna av olja kraftigt ökar i Finska viken.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut lisätalousarvioesityksen, jossa herättävät huomiota erityisen suuret lisätulot. Verotulojen lisäkasvuksi on arvioitu 3,1 miljardia markkaa. Korkoina ja voittojen tuloutuksina saataisiin 3,3 miljardia markkaa enemmän kuin varsinaisessa budjetissa oli arvioitu. Yhteensä lisätulot ovat lähes 7 miljardia markkaa. Jo viime syksynä tämän vuoden talousarviota käsiteltäessä verotuloarviota lisättiin noin 3 miljardilla markalla hallituksen alkuperäiseen esitykseen verrattuna. Siten siihen verrattuna valtion tulot ovat kasvaneet lähes 10 miljardilla markalla. Valtion tulot ovat siten odotettua runsaampia. Näin on tapahtunut jo useampana vuonna peräkkäin. Valtionvelka on supistunut hallitusohjelman tavoitteita nopeammin. Suomi täyttää Emu-tavoitteet muita euroalueen maita paremmin.

Tästä seuraa, että valtion menopolitiikkaa olisi mahdollista löysätä ilman, että julkisen talouden tasapaino millään tavalla vaarantuisi. Menopolitiikan nyörien löysentäminen on kuitenkin varsin valikoivaa. Armon saavat muun muassa Airbus-hanke, osallistuminen Länsi-Euroopan puolustusteollisuuteen sekä valtion pääomasijoitusyhtiö.

Asehankintojen valuuttakurssi- ja indeksimenot syövät lisää rahaa. Helikopterien huolto- ja tukeutumisjärjestelmien miljardin markan tilausvaltuus on nyt talousarviossa. Tämä merkitsee sitä, että jo 2000-luvun kaksi ensimmäistä vuotta ovat tuoneet Puolustusvoimille yli 7 miljardin markan lisävaltuudet. On huomioitava, että nämä valtuudet kohdistuvat pääsääntöisesti ulkomaisiin asehankintoihin.

Ulkomailta tehtävät miljardien hankinnat ovat johtaneet siihen, että kotimainen puolustusvälineteollisuus on joutunut suuriin vaikeuksiin ja Patrian Vammaksella ollaan ammustuotannosta irtisanomassa jopa 75 työntekijää. Tuotannon ylläpitämiseksi Vammalan tehtaalle tarvitaan lisää rahaa, tai muutoin seuraa tuotannon alasajo ja henkilöstön vähentäminen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, helikopterien huolto- ja tukeutumisjärjestelmiin myönnetään tässä lisäbudjetissa 85 miljoonaa markkaa. Hankkeen kokonaiskustannusarviohan oli 1 070 miljoonaa markkaa. Mielestäni tässä ei tehdä oikeata arvovalintaa. Tässä vaarannetaan kotimainen puolustusvälineteollisuus ja sen toimintaedellytykset. Mielestäni näitä varoja tulisi käyttää kotimaisen työllisyyden turvaamiseen.

Sen sijaan lisätalousarviosta on vaikea löytää määrärahoja, joilla torjuttaisiin köyhyyttä, parannettaisiin työllisyyttä tai turvattaisiin kuntien palveluja. Kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin on esitetty 20 miljoonaa markkaa. On kovin vaatimaton avaus, jos sitä verrataan miljardien lisätuloihin tai vaikkapa edellä mainitsemiini armeijan miljardihankkeisiin.

Kevään kehysriihessä murjottuun köyhyyspakettiin on ehdottomasti palattava kesän budjettiriihessä. Köyhyyspakettia on suurennettava mielestäni ainakin miljardilla markalla. Vasemmistoliiton tärkeimpänä tavoitteena on työttömien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasokorotus. On todella ihmeellistä, jos vaikeimmassa asemassa olevien aseman parantamiseen ei riitä rahaa samaan aikaan, kun puolustusmenoihin vaaditaan tuntuvaa tasokorotusta.

Hallitus esittää, että valtio voisi kokonaan luopua omistuksestaan Sampo-konsernissa. Ei ole kovin kauan siitä, kun eduskunta päätti, että omistusrajana on 20 prosenttia. Valtion ja Leonia-pankin fuusioituminen Sampo-konserniin tapahtui tammikuun alussa, vajaat viisi kuukautta sitten. Nyt jo esitetään päätöstä, joka mahdollistaisi täydellisen yksityistämisen. Tämä on sinänsä opettavainen tapaus, ja se tulisi ottaa huomioon, kun keskustellaan omistusrajoista muissa valtionyhtiöissä.

Työllisyystilanteen yleisestä parantumisesta huolimatta työttömyys on edelleenkin tämän yhteiskunnan pahin ongelma. Pirkanmaalla viimeisen tilaston mukaan työttömiä oli 27 400. Heistä yli vuoden pitkäaikaistyöttömiä oli 8 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä on pysynyt viime kuukausina lähes muuttumattomana, joinakin kuukausina jopa kasvanut. Vajaakuntoisia työttömiä oli lähes 5 000. Myös heidän työllistymisensä vaatii erityisiä toimenpiteitä yhteiskunnan taholta.

Siinä mielessä tämä lisäbudjettiesitys tuottaa todella pettymyksen, koska työllisyysvaroja ei olla nyt lisäämässä, vaan päinvastoin kuntien ja kuntayhtymien työllistämiseen tarkoitettuja varoja ollaan supistamassa 18,4 miljoonalla markalla. Tosin nämä varat siirretään eräisiin toisiin momentteihin, mutta siitä huolimatta näillä varoilla erityisesti kunnat ja kuntayhtymät voisivat työllistää erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät muuten työllisty. Näin ollen tämä budjetti ei tältä osin vastaa niitä toiveita, joita ainakin vasemmiston piirissä työllisyyden parantamisen suhteen on pidetty yllä.

Reijo   Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvin paljon viime vuosina on keskusteltu valtionvelan lyhentämistahdista. On tietysti äärettömän positiivinen asia, että valtiontalous on saatu kuntoon ja että valtion talousarvio on ylijäämäinen. Myös sitä kautta on pystytty velkaa lyhentämään kuin myös erityisesti tietysti niin, että valtion omaisuutta on realisoitu ja pääsääntöisesti siitä saatavat tulot on myös viety velan lyhentämiseen.

Tänään oli aika mielenkiintoista valtiovarainvaliokunnassa kuulla lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä tutkimuslaitosten edustajia, muun muassa Jaakko Kianderia Vattista, Vesa Vihriälää sekä Pekka Sauramoa Palkansaajien tutkimuslaitoksesta. Itse asiassa kaikki nämä tutkijat olivat samaa mieltä siitä, että valtiontalouden ylijäämä näyttäisi 5—10 vuoden kuluessa kasvavan aika reippaasti, jopa huomattavasti voimakkaammin, mitä on arvioitu. Tämä ymmärtääkseni on aika pitkälle myös tutkimuslaitosten virallinen näkemys.

Valtionvelan lyhentämisen osalta tutkijoilla oli myös aika tavalla samanlainen käsitys. Se poikkeaa siitä näkemyksestä, mikä valtiovarainministeriössä perusskenaarion osalta on. Sitaatti Pekka Sauramon käyttämästä puheenvuorosta valiokunnan kuulemistilaisuudessa: "Tämä on valtiovarainministeriön skenaario, mikä on asetettava kyseenalaiseksi. Ehdoin tahdoin ei tule velkaa väkisin rajusti supistaa." Valtiovarainministeriön perusskenaario lähtee siitä, että bruttovelan osuus pudotettaisiin seuraavien 15 vuoden aikana noin 10 prosenttiin bkt:sta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että velkaa lyhennetään noin 15—16 miljardia markkaa per vuosi.

Tästä tietenkin tullaan siihen kysymykseen, voidaanko nyt tätä talouden liikkumatilaa, mikä valtiontalouteen kiistämättä on syntynyt, käyttää myös niitten ongelmien ja epäkohtien korjaamiseen, joita on syntynyt lamavuosien aikana ja joita ei ole pystytty hoitamaan nyt reilun seitsemän voimakkaan talouden kasvun vuoden aikana. Nähdäkseni aika tavalla tutkijoitten käsitys tukisi sitä näkemystä, mikä sosialidemokraattisella eduskuntaryhmällä — ja uskallan tässä tapauksessa sanoa, myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä — on: Kaikkea talouden liikkumatilaa ei tulisi ohjata eikä tule ohjata vain velkojen lyhentämiseen, vaan sitä pitäisi käyttää myöskin epäkohtien korjaamiseen, kuten köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen ja poistamiseen tästä maasta ja myöskin infrahankkeisiin.

Me kaikki tiedämme, että näitä hankkeita on tavattoman paljon ja perusrakenteemme on monella tavalla rappeutumassa, mikä omalta osaltaan merkitsee sitä, että on äärettömän vaikea erityisesti taajamien ulkopuolella, haja-asutusalueilla, toteuttaa sellaista elinkeinopolitiikkaa, että voitaisiin luoda uusia työllistämismahdollisuuksia, kehittää yritystoimintaa ja saada sinne uusia yrityksiä. Eli infrakysymys on todella merkittävä.

Suomen Pankin pääjohtaja Vanhala maalaili viikonvaihteessa Yhdysvaltain talouden osalta kuvan, mikä saattaisi hänen mielestään heijastella Eurooppaan, niin, että itse asiassa talouden kasvun hidastumisesta ei voitaisi puhua, vaan jopa taantumasta ja jopa niin, että olisi laman merkkejä olemassa. Mitkään muut asiantuntijakäsitykset ja -näkemykset eivät tue Vanhalan näkemystä. Minulla on semmoinen käsitys ja kuva, että pääjohtajan kannanottoon ja ulostuloon liittyy aika vahva poliittinen lataus, mikä ei sinänsä ole hyväksyttävää.

Nimittäin kaikki ne asiantuntijat, jotka esimerkiksi tänään olivat valtiovarainvaliokunnan kuultavina, tukivat sitä näkemystä, että USA:ssa talouden kasvun hidastuminen on selvä asia ja sillä on tietty vaikutus Eurooppaan ja Suomeen, mutta ennen kaikkea it-alalla. Edelleen hyvin monet tutkimuslaitokset, itse asiassa kaikki varteenotettavat tutkimuslaitokset, tukevat sitä näkemystä, että kasvu tulee olemaan lähivuosina 3—4 prosentin luokkaa, mikä on edelleenkin varsin voimakasta. Luulenpa niin, että enemmän pääjohtaja Vanhalan puheenvuoroon liittyi se, että julkista sektoria tulisi enemmän ajaa alas ja luoda voimakkaammat yksityissektorin markkinat.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtainen kantani on se, että kun liikkumatilaa talouteemme on tullut, sitä pitää ohjata epäkohtien korjaamiseen: syrjäytyneitten, köyhien ihmisten aseman parantamiseen. Edelleen perusrakenteestamme pitää pitää huoli. Myöskin yhtenä erityisenä kysymyksenä nostan esille kotimaisen puolustustarviketeollisuuden. Oli miellyttävää kuulla, kun ed. Kuoppa puheenvuorossaan voimakkaasti tuki suomalaista puolustustarviketeollisuutta. Olen huomannut viime päivinä, että myöskin vasemmiston piirissä, vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien piirissä, on ymmärretty se, että Suomessa, jotta pystymme itsenäisen puolustuksen hoitamaan, tarvitaan kotimaista puolustustarviketeollisuutta.

Hyvät kollegat, olemme tämän asian osalta tilanteessa, jossa eduskunnan on tehtävä päätöksiä: Joko kehitämme ja vahvistamme kotimaista puolustustarviketeollisuutta tai ajamme sen alas.

Jos se ajetaan alas, se merkitsee sitä, että emme pysty vastaamaan siihen tavoitteeseen, että suomalaiset voisivat itsenäisesti maataan puolustaa.

Toisaalta, kun tällä hetkellä Puolustusvoimien hankinnoista noin 80 prosenttia suuntautuu ulos, 20 prosenttia kotimaahan, tätä suhdetta vain vääristettäisiin niin, että yhä enemmän näitä tuotteita hankittaisiin ulkoa.

Kolmanneksi, jos tai kun näin tapahtuisi — mitä en usko, vaan luotan vahvasti siihen, että tämä on viisas eduskunta ja huolehtii lisätalousarviossa kotimaiselle puolustustarviketeollisuudelle riittävät määrärahat tilauksiin, jotta ei tuotannon alasajoa tapahtuisi — se merkitsisi sitä, että se tietotaito, osaaminen, ammattitaito, joka on varsin kova, menetettäisiin ja ylös tätä teollisuutta ei enää pystyttäisi nostamaan.

Neljänneksi: huoltovarmuus. Olisimme äärettömän riippuvaisia ulkomaisista toimittajista. Ei kai itsenäinen Suomi voi niin toimia, että jos kriisitilanne syntyy, olisimme strategisten tuotteiden osalta täysin riippuvaisia ulkomaisesta tuonnista?

Vetoan teihin kaikkiin, arvoisat kollegat, hyvät työtoverit, että homma hoidetaan nyt niin, että puolustustarviketeollisuus Suomessa pysyy, sitä kehitetään ja sitä kautta saadaan uusia tuotteita sekä omaan käyttöön että myöskin vientiin.

Sakari Smeds /skl:

Arvoisa puhemies! Niille, jotka odottivat hallituksen vastaavan monien keskeisten ministerien viimeaikaisiin puheisiin, tämä lisätalousarvioesitys on jonkin asteinen pettymys. Esimerkiksi ministerit Hassi ja Siimes ovat toivoneet Suomen lisäävän kehitysyhteistyöpanostustaan. On esitetty huolta kehitysyhteistyön bkt-osuuden kansainvälisesti vertaillen alhaisesta tasosta. Lisäbudjetti ei kuitenkaan tähän keskeiseen ongelmaan tuo oleellista lisäapua.

Toki tyydytyksellä on laitettava merkille se, että hallitus on kristillisen liiton joulukuisen budjettivastalauseen vaatimuksen mukaisesti tukemassa lisäpanostuksella kaikkein köyhimpiä maita jo tänä vuonna, kun Senegalin kehitysluottoja ja rästiin jääneitä korkoja annetaan anteeksi runsaalla 21 miljoonalla markalla. Hallitukselle tarjoutuu kyllä tämän lisätalousarvion eduskuntakäsittelyn yhteydessä tilaisuus konkreettisella tavalla pyrkiä hallitusohjelmankin mukaiseen toimintaan ja lisätä kehitysyhteistyöpanostusta.

Ensimmäisessä vaiheessa, lähivuosien aikana, Suomen tulisi mielestäni saavuttaa edes kehitysavussa 0,4 prosentin bkt-osuuden taso. Se olisi mielestäni realistinen ja, voisi sanoa, rehellisempikin tavoite kuin puhuminen YK:n 0,7 prosentin suositustasosta, johon pyrkimiseen hallituksen tahto ja toimet eivät alkuunkaan riitä. Itse asiassa tällä hetkellä Suomea uhkaa tippuminen EU-maiden keskiarvon alapuolelle. Selvitysten mukaan peräti 42 prosenttia suomalaisista toivoisi kehitysyhteistyöpanostuksen lisäämistä, mikä on sekin huomionarvoinen näkökulma. Joitakin kuukausia sitten myös lukuisat kansalaisjärjestöt, mukaan lukien niin SAK ja MTK kuin Punainen Ristikin, vetosivat kehitysavun kasvattamisen puolesta.

Muutkin ministerit kuin Hassi ja Siimes ovat olleet puheissa hyvällä asialla. Kokoomuksen puheenjohtajakandidaatin ministeri Itälän vaalipuheet ihmisläheisemmistä arvoista, sosiaali- ja terveyspolitiikan kipupisteiden painottamisesta, turvallisuuskysymyksistä ja ympäristönäkökohdista olisi myös tässä yhteydessä voitu mielellään konkretisoida ja osoittaa todeksi. Sinänsä on kyllä luonnollista, että merkittävät avaukset tai linjanmuutokset, jos niitä on tullakseen, jäävät varsinaiseen budjettiriiheen. Jossakin vaiheessa hyväätarkoittavat puheet pitänee kuitenkin muuttaa toimiksi, sillä muutoin puheet ovat olleet vain poliittista markkinointia, jonka taakse äänestäjät kyllä näkevät.

Ministereidenkin hyviä puheita kuunnellessa tavallinen kansalainen jää varmaankin ihmettelemään, mikä on se poliittinen taho, joka vastustaa puheissa esiin nostettujen arvostettavien, pehmeiden linjausten voimakkaampaa esilletuloa. Jos kokoomuksen puheenjohtajakandidaatin sanat ovat totta, kuten toivon, se taho ei voine olla kokoomus. Ehkei se ole myöskään vasemmistoliitto, joka tiettävästi tässäkin yhteydessä hallituksen sisällä esitti muutoksia lisätalousarvioon. Vihreidenkin taholta on väläytelty hallitusohjelman tarkistamista.

Onko niin, että arjen ongelmista vieraantunein ja kovinta talouspolitiikkaa painottava puolue onkin SDP, jonka aika ja intressit keskittyvät puheenjohtajansa pääministeri Lipposen viitoittamalla tavalla Eurooppa-politiikkaan sekä armeijan kehittämiseen ja linjavalintoihin panssareiden ja helikoptereiden välillä? Nämäkin ovat hyvin tärkeitä teemoja ja vaativat meiltä pohdintaa, mutta jotenkin sosialidemokraattien käytännön painotuksia seurattua on mieli tullut varsin murheelliseksi, kun on havaitsevinaan, kuinka SDP askel askeleelta hylkää perintönsä heikompiosaisen puolustajana.

Lisätalousarvio sisältää uuden arvion työttömyysasteesta, ja se on valitettavasti pessimistisempi kuin vielä puoli vuotta sitten ja on johtanut työttömyysmenojen budjetoitua korkeampaan tasoon. Eikö tämän pitäisi herättää hallituspuolueita? Eikö tämä osoita, että hallituksen politiikka kipeiden yhteiskunnallisten ongelmien suhteen on ollut puutteellista ja ylioptimistisille toiveille perustuvaa? Mitkä ovat hallituksen johtopäätökset? Lisäbudjetissa niitä ei ole havaittavissa.

Sinänsä lisätalousarvio pitää sisällään kannatettavan ajatuksellisen lähestymistavan: Kertaluonteisilla tuloilla ei pidä rahoittaa pysyviä menoja, vaan ne on katettava pysyvillä tuloilla. Verotulojen kasvuksi hallitus arvioi noin 3,1 miljardia markkaa, kun pysyviä menoja esitetään noin 2,9 miljardin markan edestä. Osinkotuloilla ja valtion kassan pienentämisellä lyhennetään valtionvelkaa.

Kertaluonteisilla tuloilla tai edes osalla niistä olisi toki voitu rahoittaa kertaluonteisia menoja, esimerkiksi tärkeiksi arvioituja tie- ja ratahankkeita, jotka nyt ovat tulppana monien alueiden kehittymiselle. Yksi tämän kaltainen hanke on Kerava—Lahti-rataoikaisu, jonka yli puoluerajojen on useasti toivottu etenevän. Toinen on Valtatien 6 perusparannus, joka tarvitsisi noin 90 miljoonaa markkaa lisävaroja aikaisemmin arvioitujen ja luvattujen määrärahojen lisäksi. Nämä molemmat hankkeet palvelisivat toteutuessaan laajasti kaakkoista ja itäistä Suomea. Tiestön ylläpitoon varatut määrärahat ovat kyllä kaiken kaikkiaankin varsin niukat.

Arvoisa puhemies! Velan lyhentäminen yli 8 miljardilla markalla tuo noin 500 miljoonan markan säästöt korkomenoihin. Kun lisäbudjetin pysyvät tulot ovat vastaavia menoja suuremmat noin 200 miljoonan markan edestä, on tässä ilmoitettu uusi rakenteellinen ylijäämä siis noin 700 miljoonaa markkaa. Näin talouteemme on syntymässä liikkumatilaa ja mahdollisuus yhteiskunnan ongelmiin vahvemmin puuttuvalle poliittiselle linjavalinnalle.

Taloudellisen liikkumatilan arviointiin on jätettävä yksi varauma. Jos hallitus olettaa maamme pian ajautuvan taantumaan tai peräti syvään lamaan, ovat velanhoitoon keskittyvät valinnat selvästi paremmin ymmärrettävissä. Tähän hallitus ei kuitenkaan ole ilmaissut uskovansa. Ministeri Niinistökin ilmaisi luottavansa tavanomaisen hyvään aikaan, kuten hän sanoi. Jos tässä arviossa halutaan pitäytyä, on mielestäni olemassa hyvät perusteet ja pohja harkituille lisätalousarvioon tehtäville muutoksille, joilla vahvistetaan kansalaisten palveluja ja lievitetään yhteiskunnallisia epäkohtia.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa on käyty alkuvuodesta aika runsaasti linjakeskustelua politiikan painopisteistä. Tällä viittaan erityisesti kahteen merkittävään kysymykseen: köyhyyspaketista käytävään keskusteluun ja toisaalta kuntapalvelujen rahoituksesta käytävään keskusteluun. Niin sanotussa köyhyyspakettikeskustelussa eduskunnan selkeä enemmistö painotti tavoitetta parantaa alimpia sosiaalietuuksia sekä perusturvan ydintä. Tämä tavoite oli yhtenäinen, ja kaikissa puheenvuoroissa korostettiin, että tähän asiaan pitää palata tulevissa budjettiratkaisuissa.

Kuntapalveluiden rahoituksesta käydyssä keskustelussa niin ikään eduskunta piti tärkeänä, että kaikkien kuntien sosiaali- ja terveys- ja opetustoimen peruspalvelut pystytään turvaamaan ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkeä osa säilyttämään. Kun lisäksi tämän kevään aikana merkittävä osa kansanedustajista ja myös eräät ministerit ovat vaatineet politiikan painopisteen muutoksia, olisi toivonut, että lisäbudjettiesityksessä tämä olisi heijastunut myös konkreettisesti käytännön esityksinä ja käytännön ratkaisuina. Näin ei valitettavasti ole. Toive sosiaalisemmasta ja alueellisesti tasapainoisemmasta budjetista jää edelleenkin haaveeksi, se jää puheiden asteelle. Tämä merkitsee sitä, että alue- ja sosiaalierot kasvavat yhteiskunnassa edelleen, vaikka ne on todettu monissa tutkimuksissa ja monissa selvityksissä hyvin suuriksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi.

Vasemmistopuolueiden edustajat ovat viime päivinä vaatineet hyvin voimakkaasti lisää rahaa terveyspalveluihin. Viikonvaihteessa julkaistiin muun muassa ed. Haataisen kannanotto, jossa hän vaati yli 2 miljardin markan lisäpanostuksia terveyspalveluihin. Näin suuriin menolisäysehdotuksiin eivät edes opposition edustajat ole kyenneet, vaan oppositio on lähtenyt siitä, että esityksissä pitää olla kohtuullisuutta ja realismia. Mutta näyttää siltä, että eräät vasemmiston edustajat ovat ampuneet tästäkin yli, sinänsä aivan oikein, mutta ne puheet, joita vaalikentillä on esitetty, voidaan nyt lunastaa eduskunnassa muuttamalla hallituksen esitystä. Siinä mielessä konkreettinen näytön paikka on nyt tällä talolla, tällä eduskunnalla, ja täällä tehtävillä ratkaisuilla.

Terveydenhuollon henkilöstön kova työpaine on tosiasia. Peruspalveluministeri Soininvaara esittää aina tässä salissa, että vastuu on kunnilla ja että kunnat kantavat tämän kysymyksen perusvastuun. Näin tietysti onkin, mutta kaikilla kunnilla ei ole taloudellisia edellytyksiä palkata lisää henkilökuntaa ja sitä kautta vastata palvelukysynnän haasteeseen. Kunnat tarvitsisivat paremman rahoituspohjan, ja ennen kaikkea kuntien välisiä rahoituseroja pitäisi pystyä parantamaan ja tasaamaan nykyistä enemmän. Kuntarahoitus tarvitsee siis uutta rahaa.

On valitettavaa, että selvitysmies Jukka Pekkarisen laaja ehdotus valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta sekä siihen sisältyvästä 1,5 miljardin lisärahoitustarpeesta kaatui hallituksessa eikä johtanut käytännön ratkaisuihin. Nyt olisi tarvittu ratkaisuja, joilla lama-ajan kuntarahoituksen leikkauksia olisi palautettu asteittain ja sitä kautta vahvistettu kuntapalveluiden rahoituspohjaa. Nyt kuntaerot kasvavat ja erityisesti syrjäiset maaseutukunnat ovat suurissa talousvaikeuksissa. Tästä osittain seuraava muuttoliike lisää kustannuksia myös yhteiskunnalle. Monet palvelut joudutaan rakentamaan toiseen kertaan. Ylikuumentumista tapahtuu muutamassa keskuksessa, ja tämä merkitsee lisää yhteiskunnan ongelmia. Nyt esitetty 20 miljoonan markan lisäys harkinnanvaraiseen rahoitukseen on lähinnä symbolinen ja marginaalinen, oikeastaan aika lailla eduskunnan tahtoa aliarvioiva. Tarve olisi ainakin kymmenkertainen.

Arvoisa puhemies! Aluekehitystä olisi nyt ollut tarpeen tasapainottaa ottamalla käyttöön uusia veroporkkanoita yritystoiminnan uusinvestointien houkuttelemiseksi keskusten ulkopuolelle sekä koulutetun väestön kannustamiseksi palaamaan syrjäisemmille alueille. Tätä olisi voitu kokeilla vaikka osassa Pohjois- ja Itä-Suomea, jos valmiutta laajempiin ratkaisuihin ei olisi ollut olemassa. Nyt esitetään sen sijaan uusyritysinvestointien rahoitukseen vain 15 miljoonaa markkaa vuodessa lisää rahaa Pohjois- ja Itä-Suomeen. Tämäkin on yksi niistä marginaalisista tempuista, joita hallitus esittää silmänlumeeksi noille alueille.

Herra puhemies! Tiestön kunnon rappeutuminen on tosiasia. Tästäkin on tehty lukuisia selvityksiä, jotka osoittavat sen. Valtio kerää erilaisilla liikenteen veroilla noin 34 miljardia markkaa vuosittain. Tieverkon ylläpitämiseen ja kunnostamiseen siitä liikenee vain 4 miljardia markkaa. Nyt hallitus ei halua pitää koko maan tieverkkoa kunnossa, ei halua aikaistaa kehittämisinvestointeja, jotka olisivat hyvin tärkeitä aluekehityksen tasapainottamiseksi. Ne olisivat hyviä tulevaisuuden investointeja, joihin ylijäämäisillä lisäbudjeteilla voitaisiin kohdentaa rahaa. Panostus alemman asteen tieverkkoon ei lisäisi myöskään ylikuumenemista, josta täälläkin on puhuttu ja jota on ikään kuin esitetty perusteena, että lisää rahaa ei tähänkään tarkoitukseen anneta.

Maatalouden osalta paljon puhutaan luomutuotannon edistämisestä. Siihen on laaja poliittinen tahto olemassa. Nyt kuitenkin olisi ollut tilaisuus lunastaa käytännön tasolla luomutuotannon kehittäminen ja uusien luomusopimusten aikaansaaminen. Hallitus esittää vain ratkaisua, joka nipin napin turvaa nykyisten luomusopimusten jatkon. Ei siis mahdollisteta uutta luomutuotannon laajempaa kehittämistä vaan ainoastaan säilytetään olemassa oleva tilanne. Tässäkin on selkeä ristiriita eduskunnan tahdon ja puheitten osalta ja nyt sitten ratkaisujen osalta. Maatalouspolitiikasta puuttuu tältäkin osin pitkäjänteisyys, ja se on tietysti hyvin valitettava asia.

Puhemies! Valtionvelkaa pitää lyhentää. Siitä kaikki ovat täällä yksimielisiä. Tarvitaan kuitenkin tulevaisuuspanostuksia, joita nyt olisi ollut mahdollisuus tehdä. Vahva perusturva, korkeatasoiset kuntapalvelut, toimiva liikenneverkosto sekä yritystoiminnan vahvistaminen maan kaikissa osissa olisivat olleet niitä tulevaisuuspanostuksia, joita nyt ylijäämäisellä lisäbudjetilla olisi pitänyt viedä eteenpäin.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys lisätalousarvioksi noudattelee ennakoitua linjaa. Menoista pääosa kohdistuu aikaisemmin tehtyjen ratkaisujen aiheuttamien menojen kattamiseen, jotka aiheutuivat virkaehtosopimus- ja maataloustuloratkaisusta pääosiltaan. Ennakoitua myönteisemmän talouskehityksen seurauksena valtiontalouteen syntynyt liikkumavara puolestaan käytetään pääosin valtionvelan maksuun.

Tuohon lisätalousarvioesitykseen sisältyy monia kertaluontoisia tuloeriä, kuten osinkotulot, tuloutus Suomen Pankin voitosta, joka sinänsä on harvinaista, ja myös ennakoitua suuremmat lainojen takaisinmaksut. Toisena merkittävänä tuloryhmänä ovat arvioitua suuremmat kokonaisverotulot, joiden arvioinnissa näyttää olevan vuosittain melkoisia heittoja. On toisaalta ymmärrettävää se, että voimakkaat talouden muutokset aiheuttavat vaikeuksia oikeiden arvioiden tekemisessä.

Lisätalousarviossa menojen lisäykset ovat lähes tasapainossa verojen nettolisäyksen kanssa, joten siltä osin taloudessa tasapaino säilyy. Sen sijaan kaikki kertaluontoiset tuloerät käytetään lainojen lyhentämiseen. Tuota linjavalintaa voi lyhyellä aikavälillä ja pelkästään ahtaasti talouden kannalta tarkasteltuna pitää järkevänä, mutta ei välttämättä kokonaisuuden kannalta lainkaan viisaana. Valtiontalouden hoidon kannalta on ymmärrettävää se, että kertyneistä ylijäämistä tuloutettava osa makuuttamisen sijasta käytetään velanmaksuun. Alentaahan se tulevaisuuden korkokuluja ja samalla lisää väljyyttä tulevien vuosien osalle.

Sen sijaan muilta osin syntyneen liikkumavaran käytöstä olisi ollut perusteltua tehdä toinen linjavalinta ja minusta oleellisesti parempi. Lähinnä kertaluontoisista tuloeristä kertynyt liikkumavara olisi tullut ohjata pääosin sellaisiin pakollisiin investointeihin, jotka väistämättä ovat edessä. Rappeutuvasta liikenneverkostosta olisi löytynyt riittävästi kohteita. Investointien suuntaamisella pahimmille työttömyysalueille alennettaisiin niin liikenteestä aiheutuvia kustannuksia kuin myös työttömyyden aiheuttamia niin suoranaisia kuin välillisiäkin kustannuksia ja parannettaisiin samalla kestävällä tavalla valtion velanmaksukykyä myös tulevina vuosina.

Kun kaikki kansantalouden kehitystä koskevat niin lyhyen kuin keskipitkänkin aikavälin ennusteet osoittavat yhdensuuntaisesti talouden kehittyvän edelleen tulevina vuosina myönteisesti, on perusteltua arvioida syntyvän liikkumavaran käyttöä myös tulevina aikoina, samaten tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä. Minusta ei ole järkevää uhrata tällä hetkellä eikä myöskään lähivuosina syntyvää ylijäämää ensisijaisesti velanmaksuun ja samanaikaisesti laiminlyödä tarpeellisen infran uusiminen. Pitkällä aikavälillä se tulee joka tapauksessa kalliimmaksi. Järkevää ei ole myöskään ajaa alas julkisia palveluja ja julkista palvelujärjestelmää, joka tällä hetkellä nilkuttaa pahasti rahan puutteessa.

Varojen kohdentamisessa kaiken kaikkiaan on ensisijaisesti aina kysymys arvovalinnoista. Kaikki viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että kansalaiset arvostavat julkisia palveluja niin, että ovat valmiit jopa maksamaan veroja nykyistä enemmän palvelujen saatavuuden turvaamiseksi. Sen vuoksi hyvinvointipalvelujen rahoittamisen turvaamiseen on jatkossa osoitettava riittävät resurssit. Edelleen vahvistuva talous antaa siihen myös hyvät mahdollisuudet. Minusta on syytä myös tiedostaa se, että hyvin toimiva julkinen palvelujärjestelmä on yksi merkittävä kilpailukykyä lisäävä tekijä. Toisaalta laajalla julkisella taloudella on myös selvästi suhdanteita tasaava vaikutus. Se tuli selvästi näkyviin muun muassa 90-luvun alun kansantalouden syöksyvuosina. Julkisen sektorin laajuus ja vahvuus olivat yksi keskeinen tekijä lamasta selviytymisessä.

Useissa aikaisemmin käytetyissä puheenvuoroissa täällä on esitetty lisärahoituksen osoittamista muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin tässä lisätalousarviossa. On totta, että muun muassa erikoissairaanhoito jo tällä hetkellä on selvästi rahoituskriisissä ja sinne kaivataan väistämättä jatkossa lisäpanostusta. Toivottavasti hallitusryhmistä löytyy riittävä yksituumaisuus jo lisätalousarviossa lisärahoituksen osoittamiseen. Vasemmistoliitolla siihen varmaan on valmius. Toivottavasti siitä päästään yhteisymmärrykseen.

Kuntatalouden vakauttamiseksi viime viikolla tehdyt ratkaisut helpottavat osittain tilannetta ensi vuoden osalta, mutta eivät kuitenkaan riitä paikkaamaan kuntatalouteen jo syntynyttä aukkoa. Lisätalousarviossa on aivan myönteisenä eleenä osoitettu 20 miljoonaa markkaa lisärahoitusta kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin. Tällä hetkellä kuitenkin tiedämme, että viime vuodelta ennätysmäärä kuntia teki alijäämäisen tilinpäätöksen eikä se määrä tältä vuodelta tilinpäätöksiä tehtäessä suinkaan vähene. Sen vuoksi voi todeta, että esitetty lisämääräraha ei ole riittävä turvaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuntien palvelujen rahoituspohjaa. Toivottavasti päästään sopimaan harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen tason nostamisesta viime vuoden tasolle.

Eräänä yksityiskohtana vielä todettakoon lisätalousarvioon sisältyvä esitys 15 miljoonan markan myöntämisvaltuuden lisäämisestä yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Kohdealue on aivan oikea, ja valinta sinänsä osui oikeaan suuntaan ja se on aivan myönteinen ele, mutta uskon, että summan moninkertaistaminen valtionvelan lyhentämisen kustannuksella antaisi alueelle sellaisen kehityssykäyksen, jonka vaikutukset kokonaistalouteen ja myös samalla valtion myöhempään velanmaksukykyyn olisivat oleellisesti myönteisemmät kuin saman summan käyttäminen nyt velanmaksuun.

Kaiken kaikkiaan lisäbudjetissa on muutamia myönteisiä piirteitä, mutta on syytä yhtyä jo aikaisemmin käytettyihin puheenvuoroihin, joissa moniin kohtiin on toivottu muutosta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Perjantaina 18. päivänä toukokuuta jätettiin hallituksen esitys vuoden 2001 lisätalousarvioksi. Lisätalousarvioaloitteitakin tehtiin peräti 72. On mielenkiintoista nähdä, mitä ne pitävät sisällään.

Valiokunta on jo kuullut asiantuntijoita, mutta en käy kertaamaan asiantuntijoiden näkemyksiä, koska ed. Ihamäki täällä sen jo teki aiemmin.

Verotulojen nettomääräinen lisäys on yli 3 miljardia markkaa. Autovero ja energiavero vähenevät runsaalla 2 miljardilla markalla. Syynä tähän ovat autokaupan hiljentyminen ja autojen polttoaineiden korkea hinta. Verotulojen lisääntyminen on myönteinen asia samoin kuin arvioitu 2,5 miljardin markan osinkotulo Sampo Oyj:n osingosta.

Talousarvion päälinja, velan lyhentäminen, on oikea. Se vapauttaa rahaa tuleville vuosille tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Siis rahat eivät häviä korkoihin, vaan rahalla tulevaisuudessa voidaan tehdä jotain.

Yksityisteiden ja yleensä teiden heikko kunto puhuttaa ja huolestuttaa kansalaisia. Metsätalouden koko ketju metsänomistajasta lähtien on huolestunut teiden heikkenevästä kunnosta. Tiet ovat olleet kohtuullisessa kunnossa, mutta 1990-luvun muutokset vähentyneiden määrärahojen myötä ovat rapauttaneet teiden kuntoa. Tässä lisätalousarviossa ei ole tähän yleistä parannusta, mutta onneksi perusradanpidon korjausinvestointeihin sentään on löytynyt rahaa. Näin liikennepuoli saa edes jotain, mikä on positiivista mahdollisimman monelle suomalaiselle.

On hyvä, että palkankorotukset on huomioitu lisätalousarviossa. Julkiselle sektorille on kova haaste pitää työpaikat vetovoimaisina. Enää ei esimerkiksi pidä paikkaansa sanonta, että valtion leipä on pitkä ja kapea, kun se ei välttämättä ole niin pitkä.

Kuntalehdessä 9/2001 esitellyn KuntaSuomi 2004-tutkimusohjelman kansalaiskyselyn mukaan muun muassa viime vaalikaudella on kasvanut tyytymättömyys kuntien palveluihin, varsinkin suurissa kaupungeissa. Kuntien erilaisuus on suurta. Ajatellaanpa sitä, että esimerkiksi noin 200 kuntaa on niin sanotusti negatiivisia kuntia ja toisaalta toisilla kunnilla menee hyvin, esimerkiksi Salolla. Kun siellä on hyvin menestyvä yritys, talous on kunnassa myötätuulessa. Toisin on esimerkiksi Päijät-Hämeessä, missä harkinnanvaraista valtionapua on tullut.

Harkinnanvaraisia avustuksia on lisätalousarviossa 20 miljoonaa markkaa. Toivottavasti tästä summasta on apua esimerkiksi siihen, että työntekijöitä saadaan kuntiin. On ensiarvoisen tärkeää, että esimerkiksi opettajia, vanhusten hoitajia ja lääkäreitä löytyy kuntiin. Lisäksi on tärkeää, että he jaksavat työssään lasten, nuorten, sairaiden ja yhteiskunnan heikoimpien parissa. Siihen on panostettava.

Ammatilliseen aikuiskoulutukseen on luvassa 80 miljoonaa markkaa, minkä totean tyydytyksellä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa vuonna 2000 koulutusta on tapahtunut noin 23 miljoonan markan arvosta. Tänä vuonna sitä annetaan runsaan 12 miljoonan markan arvosta. Pudotusta on runsaasti. Aikuiskoulutuksesta on kuitenkin löytynyt monelle apu. Siksi on hyvä panostaa riittävästi ammatilliseen aikuiskoulutukseen.

Lähetekeskustelua on käyty vilkkaasti, ja keskustelu vielä tulee jatkumaan, ja valiokunta on saanut eväitä esityksen jatkokäsittelyä varten. Toivottavasti lisätalousarvio tulee valtiovarainvaliokunnasta takaisin saman suuntaisena, vaikka monet tärkeät asiat on jouduttu jättämään varsinaiseen talousarvioon, mikä on aivan oikein.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevan lisäbudjetin mielenkiintoisin kysymys on epäilemättä valtionvelan vähentämisvauhti. Esitetäänhän lisäbudjetissa 8,5 miljardia markkaa velan lyhentämiseen, mikä vie leijonanosan lisäbudjetista ja mikä merkitsee myös sitä, että kaikkinensa tänä vuonna velkaa lyhennetään noin 23 miljardilla markalla. Hallitusta onkin kritisoitu siitä, että se pyrkii lyhentämään valtionvelkaa liian kiireisellä aikataululla, vähempikin kun riittäisi, sillä tähdellisiä menokohteita on muitakin. Hallitus puolestaan puolustaa linjaansa sillä, että velan lyhentäminen vähentää korkomenoja ja tuo sitä kautta pysyvää pelivaraa valtiontalouteen. Sinänsä perusteltuja näkökohtia molemmatkin.

Velkaa on helppo ottaa. Takaisin maksaminen onkin jo huomattavasti ikävämpää puuhaa. Suomen valtion jättivelka syntyi lyhyessä ajassa, vain muutamassa vuodessa 1990-luvun alkupuolella, syvän laman vuosina. Pahimmillaan valtionvelka ampaisi yli 400 miljardin markan. Siitä valtiolle aiheutuva korkomeno oli korkeimmillaan yli 30 miljardia markkaa vuositasolla. Korkomenoista tulikin joksikin aikaa sosiaali- ja terveysmenojen jälkeen budjetin toiseksi suurin menoerä.

Parin viime vuoden aikana velkaa on kuitenkin kyetty lyhentämään pääasiassa valtion saamien myyntitulojen turvin. Niinpä viime vuoden lopussa velkaa oli 377 miljardia, mikä on suuri luku sekin edelleen. Tosin bruttokansantuotteeseen suhteutettuna velka on painunut jo selkeästi alle 50 prosentin. Kansainvälisesti vertaillen Suomen valtiontalous onkin terveellä pohjalla. Itse asiassa Suomella on suurempi budjettiylijäämä ja pienempi valtionvelka kuin millään muulla euroalueen maalla Luxemburgia lukuun ottamatta. Lainan väheneminen on näkynyt myös korkomenojen alenemisena. Tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa on varauduttu 24,4 miljardin korkomenoihin, mutta kun tehdään lisälyhennyksiä, korkomenot tietenkin laskevat edelleen.

Miten paljon velkaa sitten pitäisi lyhentää? Optimaalisen vauhdin löytäminen ei ole helppoa. Erilaisia käsityksiä ja tarpeita on loputtomasti. Kyse lyhentämisvauhdissa onkin poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Tietysti peruslähtökohtana tulee olla sen, että silloin kun menee hyvin, velkaa maksetaan pois. Mehän olemme eläneet jo useita tukevan kasvun vuosia. Itse asiassa näkymätkin ovat kohtuullisen valoisat siitä huolimatta, että länsitaivaalle on kerääntymässä synkkiä pilviä, mutta ne eivät välttämättä tule tänne meidän harmiksemme. Silloin kun on huonommat ajat, meillä on taas mahdollista ottaa välttämättömimpiin menotarpeisiin velkaa. Velanmaksuun liittyy tietysti myös eettinen näkökulma siitä, kuinka paljon me voimme sälyttää taakkaa tuleville sukupolville. Samaan hengenvetoon on myös kysyttävä, kuinka paljon valmiimman ja vauraamman perinnön saavat meidän jälkeisemme sukupolvet.

Itse lähestyn velanmaksua hyvin pragmaattisesti. On arvioitava, onko sellaisia asioita, hankkeita taikka tarpeita, joihin panostaminen on velanmaksua tärkeämpää taikka kannattavampaa. Tällaisia mielestäni ovat esimerkiksi kertaluonteiset tulevaisuusinvestoinnit muun muassa koulutukseen, tutkimukseen ja perusrakenteeseen tietysti tarkasti ja hyötysuhde maksimoiden kohdentaen. On myös sellaisia yhteiskunnallisia kipupisteitä, joiden lievittäminen on paitsi inhimillisesti myös tulevien kustannusten minimoimiseksi perusteltua. Tällaisia ovat esimerkiksi lastenpsykiatriaan, huumeiden torjuntaan ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn liittyvät panostukset. Sosiaali- ja terveysalalta niitä löytyy muitakin, muun muassa leikkausjonojen purkaminen. Kaikkinensa mielestäni kyse on yhteiskuntamme toimintakyvyn säilymisestä. Haluan myös todeta sen, että tapauskohtaisesti pitävästi perustelemattomiin, massiivisiin, pysyvien menojen lisäyksiin suhtaudun hyvin varauksellisesti.

Herra puhemies! Mitä tulee lisäbudjetissa esitettyihin menolisäyksiin velanmaksun lisäksi, ne ovat pääasiassa pakon sanelemia tarkistuksia, teknisluonteisia asioita. Uusia avauksia on niukalti, mikä lisäbudjetin luonteeseen hyvin sopiikin. Kuljetushelikopterihankintaan liittyvän huolto- ja tukeutumisjärjestelmänkin tarve oli tiedossa jo silloin, kun kuljetushelikopterien rahoituksesta päätettiin. Pari asiaa haluan kuitenkin nostaa esiin tästä lisäbudjetista.

Ensinnäkin pidän hyvänä sitä, että Suomen Teollisuussijoitus Oy:lle osoitetaan 250 miljoonaa markkaa. Tämä panostus toivon mukaan omalta osaltaan on vahvistamassa ja monipuolistamassa maamme elinkeinorakennetta.

Toisena yksityiskohtana nostan esiin lisäbudjetissa osoitetun 49,5 miljoonan markan määrärahan Poriin perustettavan ammattilentäjiä kouluttavan ammatillisen erikoisoppilaitoksen osakkeiden merkintään valtiolle. Kun Finnair panostaa saman verran kuin valtio ja Porin kaupunkikin vielä hitusen, oppilaitoksen perustamisrahoitus alkaa olla kunnossa ja hyvä näin.

Lopuksi haluan yhtyä monen edustajan huoleen kotimaisen puolustustarviketeollisuuden vaikeasta tilasta. Tilannetta voidaan helpottaa ainoastaan tilauksilla, joihin puolestaan tarvitaan rahoitusta.

Osmo  Puhakka  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtionvelan ja vastaavasti sen takaisinmaksunopeuden kalleutta tai kääntäen edullisuutta voidaan tarkastella hyvin monesta ja itsessään aivan perustellusta näkökulmasta käsin.

Olennaista kuitenkin lienee se, että nyt väitetyt säästöt tai taloudellinen liikkumatila olisivat sitä myös kansantaloutemme pitkässä juoksussa. Vai olisivatko? Tarkoitan aivan erityisesti sitä taloudellista niukkuutta, mikä kohdistuu esimerkiksi koululaitokseen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Voimme vain arvioida pitkistä leikkausjonoista lankeavan laskun suuruutta niin työelämän kuin terveysmenojenkin kannalta tulevaisuudessa, asia, johon ed. Tiusanen ansiokkaasti kiinnitti huomiota. Yhtä lailla voimme vain aavistella hoitohenkilökunnan määrään kohdistuneiden säästöleikkausten lopullista luonnetta työuupumuksen, sairaslomien sekä varhentuvan eläkkeelle siirtymisen myötä, puhumattakaan hoidon tasosta.

Kertaluonteinenkin määrärahan kohdentaminen vaikkapa tulevaisuuden investointeihin tai yhä pahenevan syrjäytymisen torjuntaan voikin olla moninkertaisesti edullisempaa kuin konsanaan vastaavan summan osoittaminen velan suoranaiseen lyhennykseen. Aivan erityisesti tämä yhtälö toteutuu laaja-alaisesti tieverkoston kohdalla.

Aikaisen kevään myötä normaalia aiemmin iskenyt kelirikko aiheutti puutavaran kuljetuksille mittavia ongelmia ja taloudellisia menetyksiä. Muistissamme lienevät eräiden tehtaiden kohdalla puupulasta aiheutuneet seisokit, joiden venymiseltä meidät pelastivat ainoastaan toivotut ja odotetut yöpakkaset.

Paperiteollisuuden tiestöongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän. Kymen- ja Vuoksenlaaksoon vankasti sijoittuneena se on jo usean vuoden ajan kiinnittänyt vakavaa huomiota Kuutostien vaarallisuuteen aivan erityisesti kemikaalikuljetusten kannalta. Kapeana, mutkaisena ja levähdyspaikkoja suomattomana se on suorastaan hengenvaarallinen kuljettajalle.

Vuosi sitten käsitelty lisätalousarvio hyväksyi Kuutostien perusparannukseen Koskenkylä—Kouvola-välille sopimusvaltuudeksi 290 miljoonaa markkaa ja myönsi 100 miljoonan markan määrärahan. Äskettäin päättynyt tarjouskilpailu päätyi kuitenkin 380 miljoonan markan loppusummaan eli 90 miljoonaa markkaa yli sopimusvaltuuden, kuten hallituksen esityskin osoittaa.

Rahoitusaukon ratkaisemiseksi hallitus esittää 10 kilometrin peruskorjaamattomuutta sekä karsintaa telematiikka- ja ympäristöjärjestelyjen osalta. Hallituksen esitystä tarkasteltaessa joutuu pakostakin kysymään, kuinka paljon yleinen kustannustason nousu on urakkatarjousten loppusumman syynä. Tämän summan huomioiminen alkuperäisen määrärahan lisänä olisi siten vähintäänkin kohtuullista. Yhtä keskeisen tärkeää on selvittää myös se, kuinka paljon nyt esitetyt leikkaukset vaikuttavat liikenneturvallisuuteen. Päällimmäisenä nousevat esille kysymykset kolmesta eritasoristeyksestä eli Mustilan, Lapinjärven ja Liljendalin kohdalla sekä riista-aita.

Kuutostien valtakunnallinen merkitys ja ennen kaikkea sen tiedostaminen teollisuus- ja yrityselämän eräänä valtasuonena edellyttää, että hallitus myöntäisi valtuudet työn aloittamiseen välittömästi nykyisen määrärahan turvin sekä osoittaisi puuttuvan summan vuoden 2002 talousarviosta. Töiden pikaista aloittamista puoltaa myös se, että suunnitelmat ovat valmiit Kouvolan tai oikeammin tässä tapauksessa Elimäen päässä.

Liityn myös niihin puheenvuoroihin, jotka kantavat huolta kuntataloudesta. Kun viime vuonna 200 kunnan vuosikate oli negatiivinen ja lisäksi 100 kunnan tilinpäätös tappiollinen, kansalaisten samanarvoisuus kunnallisten palveluiden kohteina on uhattuna. Kun hallitus nyt esittää lisätalousarviossaan vain 20 miljoonaa markkaa lisäystä kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin, summa on ehdottoman riittämätön. Yhtä keskeisen tärkeää on lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahoja.

Arvoisa puhemies! Käydyssä keskustelussa on vertailtu maamme kehitysavun määrää muihin Euroopan maihin. Hedelmällisempää lienee kuitenkin verrata sitä kunkin kehitysmaan omaan taloudelliseen tilanteeseen. Se puolestaan toisi varmuudella lisäarvoa keskusteluun kehitysapumme nykyisestä tasosta tai oikeammin sen pienuudesta.

Matti Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten aiemmissakin puheenvuoroissa on tullut esille, vuoden 2001 lisätalousarvioesitys ansaitsee sekä risuja että ruusuja. Valitettavasti kuitenkin monessa kohtaa tulee mieleen, että tämä on Lipposen—Niinistön budjetti, jossa moni vasemmistoliitolle tärkeä asia jää lapsipuolen asemaan. Liian monissa asioissa jää pienituloisista ja pitkäaikaistyöttömistä huolehtiminen liian vähälle.

On ihmeellistä, että näin vahvan talouskasvun oloissa kansalaisilla menee edelleenkin huonosti, ei tosin kaikilla. Loppujen lopuksi aika harvalla vieläkään menee kovin hyvin, koska raha ei jakaudu tasapuolisesti. Suomesta löytyy paljon niitä, jotka eivät vieläkään ole päässeet nauttimaan kasvun hedelmistä samaan aikaan, kun toisten elintaso kasvaa ennätysvauhtia. Köyhyys ei poistu puhumalla vaan antamalla lisää rahaa niille, joilla menee huonosti.

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset, vähäosaiset ja opiskelijat ilmaisevat jatkuvasti tyytymättömyyttään. Leikkaukset, jotka aikoinaan tehtiin, ovat kohdistuneet epäoikeudenmukaisesti ja väärin. Maksumiehiksi on pistetty vähäosaiset ja köyhät. Köyhyys on poliittinen ilmiö. Ilman poliittista tahtoa sitä ei Suomesta pystytä poistamaan. Vasemmistoliitolla on tähän valmius.

Maakunnissa huomaa, miten tieverkosto rapistuu, kun tiemäärärahat ovat viime vuosina olleet riittämättömiä. Jopa maan valtasuonet ovat vaarallisen huonossa kunnossa, kuten Nelostie, joka halkoo maata etelä—pohjoissuunnassa. Panostaminen teitten parantamiseen on panostamista tulevaisuuteen ja on samalla hyvää aluepolitiikkaa. Onneksi hallituksen sisällä on ollut vääntöä kuntien puolesta, mutta valitettavasti poliittinen voima ei ole alue- ja kunta-asioissa ollut riittävä. Ministeri Korhosen esittelemä aluekeskusmalli saattaa olla monen taantuvan ja tyhjenevän seutukunnan ja syrjäkylän pelastus.

Arvoisa puhemies! Suomen todelliset ongelmat liittyvät asumiseen, sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Näitten polttavien ongelmien ratkaiseminen on pitkälti arvovalinta. Kysyvät katseet kohdistuvat kokoomuslaiseen valtiovarainministeriin, kun valitaan hävittäjiä ja helikoptereita asuntojen tai sairaanhoitajien sijasta. Totta kai maanpuolustus on tärkeä tehtävä, mutta asiat pitää priorisoida, ja varautumisen pitää vastata todellisia uhkia eikä harhaisia mielikuvia. Terveydenhuolto ja koulutus eivät saa lisätalousarviossa tarvittavan suurta painoarvoa.

Kansalaisilla pitää olla oikeus tasokkaaseen asumiseen. Asuntotilanne on kohentunut jonkin verran, mutta silti liian moni on edelleen ilman asuntoa tai asuu liian ahtaasti tai väärässä paikassa. Jokaisella kansalaisella pitää olla mahdollisuus asuntoon, joka vastaa hänen tarpeitaan. Pahin tilanne on kasvukeskuksissa, kuten Pääkaupunkiseudulla tai kotikaupungissani Jyväskylässä. Tällaisten kaupunkien asuntotuotantoa pitää lisätä entisestään kohtuuhintaisten asuntojen kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi.

Monet kansalaiset pelkäävät työttömyysturvan ja sosiaaliturvan heikkenevän. Työttömyys on useissa tapauksissa rakennetyöttömyyttä, joka pakottaa ihmiset muuttamaan työn perässä. Työllistämistoimia pitää kehittää ja samalla työttömyysturvaa vahvistaa, mutta kannustavampaan suuntaan. Valtio ei voi tarjota pelkkää keppiä, ilman että lisättäisiin mahdollisuuksia ja kannusteita työllistämiseen. Lisää rahaa pitäisi käyttää nuorten ikäluokkien työllistämiseen ja päästää lähellä eläkeikää olevat ihmiset eläkkeelle. Terveyspalveluja ja sosiaaliturvaa ei ole varaa leikata yhtään, sillä nämä sektorit ajettiin laman aikana liiankin alas.

Koulutuksessa on tulevien sukupolvien tulevaisuus ja turva. Koulutukseen on suunnattava riittävästi voimavaroja, jotta maamme pysyy jatkossakin korkean osaamisen ja vahvan ammattitaidon maana. Ei saa liian yksipuolisesti tuijottaa yliopistojen huippuyksiköitten tuloksiin, vaan on tuettava myös tavallisia aloja sekä entistä enemmän panostettava ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Ammattitaitoisesta työväestöstä tulee lähivuosina pulaa, jos ammattikouluille ja ammattikorkeakouluille ei anneta tarpeeksi resursseja. Koulutus on osa aluepolitiikkaa, ja tasokkaan ammatillisen koulutuksen tarjoaminen eri puolilla maata nousevissa aluekeskuksissa on tärkeää muuttoliikkeen hillitsemiseksi.

Arvoisa puhemies! Metsä- ja metalliteollisuus ovat mahdollistaneet Suomessa koetun talouskasvun ja hyvinvoinnin. Näistä aloista on pidettävä huolta, jotta kasvu jatkuu tulevaisuudessakin. Osana tällaista teollisuutta on myös kotimainen varusteteollisuus, jota ei saa päästää rapautumaan. Kysymys on ennen kaikkea työpaikoista. Jos osaaminen päästetään nyt rapautumaan, sitä on vaikea enää koskaan saada takaisin. Sitä paitsi joudumme ostamaan tuotteet ulkomailta, jos niitä ei tehdä omassa maassa. Tästä ei laskelmien mukaan tule yhtään säästöä, pikemminkin päinvastoin.

En voi olla tyytyväinen sellaiseen lisäbudjettiin, jossa maksumiehen taakka lankeaa edelleen köyhille ja vähäosaisille eikä heille ole suostuttu antamaan korotuksia heidän päivärahoihinsa. Tältä osin hallituksen linja on ollut kylmää kyytiä köyhille ja työttömille. Työttömyys- ja perusturvaa on kehitettävä. Tiestön kuntoon on kiinnitettävä lisää huomiota. Kuntien menoja ei voida lisätä, ilman että myös tuloja lisätään. Kotimaisesta teollisuudesta ja työllisyydestä on pidettävä huolta jatkossakin. Köyhyyden ja työttömyyden kierre on katkaistavissa, jos poliittista tahtoa on tarpeeksi.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaan puheenvuoroa kuunnellessa tuli vähän sellainen olo, että onkohan vasemmistoliitto lähtenyt juuri hallituksesta, kun aika mollivoittoinen oli tämä esitys, kun teillä kuitenkin on kaksi ministeriä, ainakin ollut vielä viime päivinä, hallituksessa valmistelemassa tätä lisätalousarviota.

Lisätalousarvioesitys tähtää siihen, että valtionvelkaa lyhennetään 8,5 miljardilla markalla. Velanlyhennys on tullut valtiovarainministerille itsetarkoitukseksi. 20 miljardin velanmaksutahti on jo varsin kunnianhimoinen, ja nyt kun se vielä 3 miljardilla ylitetään, tämä on, voi sanoa, valtiovarainministerin kannalta hieno saavutus, joskin tässä on mukana satunnaisia tuloja kuten Sammon osinkotuottoja ja myös ministerin ilmoituksen mukaan kassavarantojen lievää pienentämistä.

Yhteisöverotuotot ovat edelleen kasvussa. Se on merkki siitä, että kansantaloudella menee edelleen hyvin. Yritykset tuottavat voittoa, ja näin ollen myös valtiontalous edelleen vahvistuu. Tilanne on viime vuoden osalta juuri näin. Nyt on syytä kysyä, kasvaako talous jatkossakin viime vuoden tasolla vai onko todella nähtävissä uhkakuvia, niin kuin Suomen Pankin pääjohtaja Vanhala on jo aika reippaastikin tuonut esiin.

Suomen ja sisämarkkinoiden, euroalueen, talouskehitystä on edesauttanut euron heikkous. Se on tuonut kilpailukykyä euroalueen ulkopuolelle ja toisaalta suonut suojaa sisämarkkina-alueella. Euroopan ulkopuolisista asioista unionin on syytä kuitenkin olla huolissaan, sillä USA:n talouskasvu näyttää hiipuneen. Siellä on tehty useita korjausliikkeitä jo koronalennuksen myötä eikä vieläkään olla vakuuttuneita siitä, että sen talous nopeasti toipuisi ainakin hetkellisestä lamasta.

Suomessa kotitalouksien varovaisuus on myös selkeästi lisääntynyt. Eduskunnassa on käyty keskustelua autoveron tasosta ja arvioitu autoveron tasoa syyksi autokaupan käymättömyydelle, mutta itse rohkenen epäillä, että autokaupan käymättömyyden syynä ei suinkaan ole autovero ainakaan yksistään, vaan kysymyksessä on selkeästi kotitalouksien varovaisuus. 80-luvun lopulla oli vastaavanlainen tilanne. Autokauppa hiipui, ja silloin autokaupan edustajien kovista vaatimuksista eduskunta teki päätöksen autoveron alentamiseksi autokaupan työllisyyden parantamiseksi, mutta tosiasia oli se, ettei autokauppa siitä elpynyt, vaan konkurssiaalto oli edessä. Vähittäistavarakaupan tiimoilta on viime aikoina myös tullut viestejä, että sielläkään kulutuskysyntä ei ole enää viime vuoden tasolla.

Viime päivinä on voitu lukea lehdistä myös yhä useammista konkursseista ja irtisanomisista. Toivottavasti tämä on vain väliaikainen tilanne. Epäterveet yritykset tulevat pois markkinoilta, ja toiset jäävät jatkamaan toimintaansa ja vahvistuvat entisestään. Koronlaskun toivoisi edesauttavan jäljelle jäävien yritysten pärjäämisen mahdollisuutta ja myös kykyä tehdä uusia investointipäätöksiä.

Lisätalousarviossa on velanmaksu viety maksimiin. Toisaalta on syytä kysyä, olisiko kuitenkin viisaampaa turvata yhteiskunnan toimivuus, luoda kunnolla toimiva kunta—valtio-suhde, jotta kunnat selviytyisivät omista velvoitteistaan. Näin ollen lisää rahaa pitäisi löytyä terveydenhuoltoon ja -hoitoon. Erityinen huoli on myös perheiden hyvinvoinnista. Tilastot kertoivat viime viikon loppupuolella, että esimerkiksi Tampereella yli 8 000 nuorta kärsii mielenterveyshäiriöistä. Se kertoo tietenkin nuorten pahoinvoinnista, mutta sen täytyy olla lähtöisin kodeista. Mikä vaivaa koteja, kun lapset eivät kasva enää täysipainoisesti ja tule hyvinvoipina esimerkiksi kouluelämään?

Turvallisuudesta on käyty keskustelua, huumausainerikollisuudesta. Poliisi tarvitsee lisää resursseja edelleen, niin kuin myös Rajavartiolaitos rajojen valvomiseen, niin että huumausaineongelmassa päästäisiin edes kasvu-uralta tietynlaiseen seesteisempään vaiheeseen ja myöhemmässä vaiheessa tietenkin myös selkeään laskusuuntaan.

On puhuttu työttömyysturvasta. Työ on parasta työttömyysturvaa. Hallituksen olisikin erityisesti kiinnitettävä huomiota reilun 3 prosentin kasvukauden aikana siihen, että myös uusia työpaikkoja aidosti syntyy.

Liikenneministeriön hallinnonalalla on erityisiä huolenaiheita tiestön riittämättömistä kunnossapitorahoista, samoin tietenkin uusinvestointihankkeista, mutta lisätalousarvion yhteydessä olisi toivonut, että tiestön ylläpitoon ja perusparannuksiin osoitettaisiin lisää rahaa. Useassa puheenvuorossa on puhuttu, että uusinvestointeihin pitäisi saada ulkopuolista rahaa. Minä en itse asiassa ymmärrä tätä logiikkaa, mikä se on. Oli rahoitus budjetin sisä- tai ulkopuolelta, aina sen vastuun kantaa valtio. Jos meillä on varaa 23 miljardia lyhentää vuositasolla velkaa, miksi ei voisi jättää lyhennystä 21—22 miljardiin ja käyttää se 1—2 miljardia vuositasolla perustienpidon uusinvestointien rakentamiseen?

Vuosaaren sataman kohdalla liikenneministeriö tekee samanlaisen konkelon kuin teki 90-luvun puolivälissä Kehäkakkosen kohdalla. Silloinkin 20 miljoonan markan suunnittelumäärärahalla saatettiin liikkeelle 500 miljoonan markan tiehanke. Tässä ollaan nyt miljardihanke työntämässä samalla tavalla liikkeelle. Itse en kannata Vuosaaren sataman rakentamista. Meillä satamakapasiteettia on Helsingin niin itäpuolella kuin länsipuolellakin, ja koen turhana kuormittaa kapeita vesialueita.

Puolustusvälineteollisuudesta meidän kaikkien on tunnettava erityistä huolta, ja uskonkin, että tänään käytetyistä puheenvuoroista voi vetää yhteen sen, että myös siihen asiaan lisäbudjetin yhteydessä tullaan kiinnittämään vielä erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Muuttuuko lisätalousarvio nyt käsittelyn aikana, on mielenkiintoista nähdä. Pääministeri Lipposen ja valtiovarainministeri Niinistön tämänpäiväiset viestit voi lukea niin, että voisi uskoa, että ainakin hallituspuolueiden edustajien muutamat talousarvioaloitteet saattaisivat mennä tässä ilmapiirissä läpi ja olla avaus uuteen demokraattiseen käytäntöön, niin että myös eduskunnassa, tässä salissa, käytetään budjettivaltaa.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä lisäbudjettiesityksellä sidotaan velanmaksun kautta huomattava osa kertyneitä resursseja. Siinä mielessä ymmärtää tämän laajan keskustelun, joka on käynyt läpi koko yhteiskuntaa. Omalta osaltanikin pari yleistä huomiota liittyen juuri tähän ongelmaan.

En ilmoittaudu velan väheksyjäksi. Totean siis, että velka ei ole tavoite, se on väline hoitaa asioita. Täällä on oikeasta mitoituksesta esitetty monenlaisia arvioita. Yksi on kansainvälinen vertailu, ja siinä on todettu, että EU:n puitteissakin me olemme velattomuuslistalla lähellä kärkeä ja velallisten listalla reilusti alle keskitason.

Vapautan itseni miettimään, että jos me maksamme velkamme, tulemmeko todella palkituiksi, jos tulee mahdollinen kansainvälinen velkakriisi, saako tällainen mallioppilas siinä vaiheessa tunnustuksen ja palkinnon ahkeruudestaan vai käykö niin, että keskimääräinen velkataso tai suurten talousmahtien velka muodostaa sen kriteerin, jolla velkoja mitataan ja kansainvälisen talouden keinoin mitätöidään. Velan maksaminenhan yksityisellekään ei ole ollut ainoa keino keventää taakkaa. Tässä voi viitata perinteiseen inflaatioon ja sen merkitykseen. Voiko siis käydä niin, että velattomaksi itsensä ponnistellut pieni kansantalous joutuu myös muiden, "viisaampien", velkojen maksajaksi? Tätä minusta on syytä, oikeus ainakin, hiljaa epäillä.

Velanmaksun korostus on keino pitää julkista taloutta kurissa ja järjestyksessä, mikä on ihan oikein. Velanmaksu saattaa olla myös kuristus, joka haittaa hengitystä. Se on taas ideologinen valinta yksityistyvän yhteiskunnan puolesta. Molempia motiiveja tässä keskustelussa on ilmassa.

Suuri ongelma tämänkin keskustelun puitteissa on työllisyys ja työllistäminen. On syytä todeta nöyränä, että yksityinen elinkeinoelämä on kyllä tärkeä työllistäjä, mutta kuten huomataan, jähmettyneen työttömyyden edessä se on aseeton. Tässä vaiheessa valtiolle ja kunnille, julkiselle taloudelle, tulee vastuu. Sellainenkin kaava on toiminut, että kun me olemme leikanneet julkista taloutta, se on muuten merkinnyt myös työttömyyden lisääntymistä. Onko niin, kuin uskon, että tämä kaava toimii myös toisin päin, leikkausten korjaaminen ja lisäsatsaus on myös työllistämistä? Kun on puhuttu esimerkiksi 2 miljardin markan sosiaali- ja terveyspuolelle panostamisesta ja todettu aina, että sillä puolella palkkamenot ovat suurin menoerä, niin kyllä on oikeus väittää, että sillä on työllistämisvaikutus ja että se panostus ei edes lyhyellä tähtäimellä ole pelkkä meno.

Pk-yritykset, palveluyritykset, tarvitsevat sellaista osaamista, joka ei ole korkean teknologian osaamista, mutta jota monella työttömällä tai työttömyyden uhan edessä elävällä on. Elämän mukanaan tuomaa käden taitoihin ja sosiaalisiin taitoihin liittyvää osaamista moni pk-yritys palvelualalla voisi käyttää hyväkseen. Siksi olisi syytä ihan ennakkoluulottomasti katsoa, onko sellaisia työllistämiskynnyksiä ja missä ne ovat ja miten niihin voitaisiin puuttua, millaisella kohdentamisella, jotta sekä palveluyritys saisi työvoimaa että kynnyksen takana oleva työhaluinen pääsisi töihin.

On ihan oikein poimia työllistyneiden veneeseen veteen pudonneita, ja siinä mielessä minä annan tunnustuksen hallitukselle ja työministeriölle ponnisteluista. Näitä veteen pudonneita on pelastettu ihan kiitettävästi tai ainakin yritetty sitä. Mutta olisiko sittenkin parempi katsoa uudelleen tilannetta ja poimia niitä ihmisiä suoraan toiseen veneeseen, vaikka se olisi vähän epämuodikkaampaa?

Toimi Kankaanniemi /skl:

Herra puhemies! On aivan perusteltua, että nyt nopean talouskasvun yhä jatkuessa valtionvelkaa lyhennetään mahdollisimman paljon. Mutta velanmaksu ei kuitenkaan saa olla ainoa toimenpide, johon tähdätään. Vähän vaikuttaa siltä, että hallitus on ottanut sen kuitenkin sellaiseksi tähtäimeksi, johon pyritään kaikin keinoin, ja monet kipeät yhteiskunnalliset ongelmat jäävät toiselle sijalle. Esimerkiksi paljon puhuttu terveydenhuollon tila, voidaan ehkä puhua jo osittain kriisistä, on sellainen kohde, että velan lyhentämisen sijasta siihen tulisi sijoittaa tällä hetkellä varoja. Se olisi pitkän tähtäyksen säästöä ja nimenomaan niinpäin, että meidän ikääntyvä ja rapistuva työvoimamme säilyisi työkykyisenä nykyistä pitempään. Toisaalta se on myös inhimillinen kysymys. On väärin, että yhteiskunta ei vastaa terveydenhuollon ja sairaanhoidon tarpeisiin sillä mitalla, mikä olisi välttämätöntä.

Kun hallitus pyrkii tällä lisäbudjetilla lyhentämään lisää valtionvelkaa yli 8 miljardia markkaa, katsoisin, että tästä summasta voitaisiin esimerkiksi 1 miljardi markkaa siirtää käytettäväksi terveydenhuoltoon, sairaanhoitoon ja eräisiin muihin tarpeisiin. Edelleen jäisi kuitenkin runsas 7 miljardia markkaa velan lyhennykseen. Uskallan arvella, että velan lyhennyksellä ja samalla esimerkiksi terveydenhuollon ongelmien ratkaisemisen aikaistamisella saadaan aikaan enemmän hyötyä kuin sillä, että lyhennetään velkaa ikään kuin silmät kiiluen, katsoen vain, että velkamäärä on niin ja niin suuri. Tällainen muutos olisi tarpeen tehdä. Sen tekeminen on ehkä nyt vaikeaa, kun hallitus ei ole avannut kaikkia tarpeellisia momentteja lisäbudjetissa. Mutta eduskunnan tulee, ja toivon mukaan valtiovarainvaliokunta siihen tarttuu, lisäbudjetin yhteydessä ilmaista oma tahtonsa hallitukselle seuraavaa, jo elokuussa annettavaa lisäbudjettia varten.

Terveydenhuollon ja sairaanhoidon ohella nostan esille syrjäytymisen ja erityisesti nuorten syrjäytymisen, joka kehitys on hyvin vakava ja huolestuttava tässä maassa. Meidän on nostettava voimallisesti esille ja rahoitettava kaikki ne toimenpiteet, joilla voidaan erityisesti nuorten syrjäytymistä ehkäistä. Siihen liittyy työllistämistoimenpiteet, ne toimenpiteet, jotka ehkäisevät huumeongelman kasvamista, päihdeongelmia ja myös muuta: perheiden vaikeuksia, koulujen ongelmia jne. Kaikilla näillä toimenpiteillä voidaan auttaa nuoria niin, että he eivät joudu väärille raiteille elämässään. Jos heistä muutamatkin saadaan näin palautettua normaaliin, terveeseen, raittiiseen elämänmuotoon, se on tavattoman arvokas sijoitus tulevaisuuteen. Siinä tapahtuu suuri säästö tulevien menojen osalta ja suuri tuotto tulevien tulojen osalta. Tämä on vakava kysymys, ja toivoisin, että siihen paneuduttaisiin jo lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä. Ja jos se on rahasta kiinni, niin ohjattakoon näihin toimenpiteisiin riittävät määrärahat.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu työllisyydestä jossakin määrin, ja se on tärkeä asia edelleen, vaikka työttömyys aleneekin jo joillakin aloilla ja joillakin alueilla on työvoimapulaakin. Siitä huolimatta työllisyyden hoitaminen on edelleen todella tärkeä tehtävä, ja siihen tulee panostaa.

Erityisesti haluan nostaa tässä yhteydessä esille ne työpaikat, jotka ovat nyt yt-neuvottelujen, lomautusuhan ja irtisanomisten kohteena puolustushallinnon alan yrityksissä, esimerkiksi Keski-Suomessa Vihtavuoressa. Suomen valtio, Puolustusvoimat, hankkii joka tapauksessa esimerkiksi ruutia Puolustusvoimien käyttöön nyt ja tulevaisuudessa. Hallituksen linja tällä hetkellä, kun tätä asiaa ei ole lisäbudjetissa otettu hoidettavaksi, johtaa siihen, että nuo sadat työpaikat menetetään, ja samalla menetetään se osaaminen, joka niihin liittyy. Se on vakava kysymys. Mielestäni ei ole järkevää päästää näitä työpaikkoja ja tätä osaamista käsistä niin, että nämä tarvikkeet, joita joka tapauksessa joudutaan hankkimaan, hankitaan sitten ulkomailta eri puolilta. Eihän se ruuti merikuljetuksessa välttämättä kastu, mutta ei ole mitään järkeä niin menetellä, että oma tuotanto päästetään alas ja hukataan osaaminen ja ollaan sitten riippuvaisia tässä toiminnassa ulkomaisista tuottajista.

Tämä on vain yksi osa työllisyydenhoitoa, mutta se on sellainen osa, kun nyt puhutaan paljon Puolustusvoimien ja yleensä tämän hallinnonalan kysymyksistä, joka tulee hoitaa ja järjestää pitkäjänteisesti. Esimerkiksi me keskisuomalaiset edustajat olemme, samoin kuin Lapuan alueen ja Vammalan seudun edustajat, puhuneet tästä asiasta vuodesta toiseen, ja aina hallitus on jättänyt tämän asian viime metreillä ratkaistavaksi. Se on ikävää, kun se merkitsee sitä, että noilla paikkakunnilla, noilla työntekijöillä ja heidän perheillään on kysymys heidän toimeentulostaan ja merkittävistä työllistävistä ja muista arvoista. Tämä asia mielestäni on myös valiokunnan syytä ottaa vakavasti esille tässä lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä ja edellyttää, että hallitus hoitaa tämän alan asiat pitkäjänteisesti kuntoon.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa tulisi hallituksen esittää ja eduskunnan päättää selkeät linjat tässä suhteessa niin, että kotimainen tuotanto ja osaaminen turvataan pysyvästi, niin pysyvästi kuin tässä maailmassa voidaan jokin asia hoitaa. Tämä on pieni vaatimus, mutta sillä on tavattoman suuri periaatteellinen ja käytännöllinen merkitys.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa herra puhemies! Onneksi Suomen valtiontalous on viime vuodet kehittynyt varsin suotuisasti. Kasvu on pysynyt hallinnassa, eikä talous juurikaan ole ylikuumentunut, minkä seurauksena yrityselämämme ja samalla monien yksityisten kansalaisten taloudellinen tilanne on parantunut huomattavasti verrattuna viime vuosikymmenien tilanteeseen.

Vaikka tämä menestys on aiheuttanut myöskin kritiikkiä ja vaikka varoituksiakin on esitetty taloudellisesta taantumasta, myöskin väitteitä, että hallitus kylmän taloudellisesti ajattelee vaan valtiontalouden tervehdyttämistä unohtaen samalla muut hyvät asiat ja arvot, on mielestäni hallituksen linja ollut järkevä. Voidaanhan velan koroista säästyvät varat käyttää terveellä tavalla muihin menoihin kasvattamatta menotasoamme. Todettakoon, että noudatetulla talouspolitiikalla on saavutettu jo 7 miljardin markan säästöt velkojen korossa, mitkä varat on voitu ohjata muihin tarpeellisiin kohteisiin.

Lisätalousarviossa esitetään nyt, että lyhentäisimme velkaamme 8,5 miljardilla markalla yli sen, mitä on päätetty, eli velka lyhenisi periaatepäätöksellä tänä vuonna 23 miljardilla markalla. Kun ajat nyt valtiontalouden kannalta ovat suotuisat, on toisaalta ymmärrettävää, että viime ajat on käyty periaatteellista keskustelua valtiontalouden tilasta ja siitä, mihin ylijäävät rahat suunnataan. Jokin aika sitten kävimme täällä niin sanotun köyhyyskeskustelun, minkä keskustelun hoitamisesta hallitus nyt toivottavasti on ottanut opikseen. On hyvä, että myös valtiovarainministeriön, -ministerin ja hallituksen taholta tähdennetään hallituksen ja eduskunnan välistä vuorovaikutusta ja keskustelun lisäämistä valtion talouspolitiikasta.

On luonnollista, että opposition taholta pidetään hallituksen toimenpiteitä talouspolitiikasta väärinä ja että oppositio esittää runsaasti menolisäyksiä kantamatta niinkään huolta kokonaistaloudesta. Mutta on samalla todettava, että tiettyä jännitystä on olemassa myöskin hallituksen sisällä ja hallituspuolueiden välillä noudatetusta talouspolitiikasta ja tulevaisuuden painotuksista, mitä on osoittanut myöskin tänä iltana monet hallitusryhmien taholta pidetyt puheenvuorot.

Arvoisa puhemies! Tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä on esitetty monia parannusehdotuksia, joihin valtiovarainvaliokunta aikanaan ottaa kantaa. On myöskin todettu, ettei köyhyyden poistamisesta ja esimerkiksi kotimaisen puolustusvälineteollisuuden tilasta olisi hyvä puhua samanaikaisesti, missä yhteydessä viitataan myöskin arvokeskusteluun ja arvoihin. Puolustusvaliokunnan jäsenenä samoin kuin turvallisuus- ja puolustusjaostossa olen kuitenkin tiedostanut sen syvän huolen, mikä kotimaisen puolustusvälineteollisuuden piirissä tällä hetkellä on, samalla kun 400 työntekijän työpaikka on uhattuna ja myöskin yt-neuvottelut jo käynnissä. On vaikeata ajatella, miten itsenäisen valtion puolustusvoimat kykenevät vastaamaan niille asetetuista velvoitteista, mikäli omavaraisuus puolustusvälineteollisuudessa nyt katoaa maastamme, niin kuin vaarassa on tapahtua, mikäli lisävaroja tässä lisäbudjetissa tai tulevassa ei mainitulle teollisuudenhaaralle myönnetä.

Voin todeta, että olen hyvinkin läheltä seurannut Vihtavuoren tehtaiden tilannetta, ja voin todeta sen myöskin, että tämä epävarmuus, mikä työntekijöitten keskuudessa nyt vallitsee, on perin ikävä tilanne. Hallitus ja eduskunta siis käyköön tulevat kuukaudet rakentavaa keskustelua valtiontaloudesta ja sen eri painotuksista, koska edellytykset jo taloudelliselta kannalta siihen ovat olemassa, vaikka epäilemättä hallituksen peruslinjaus kokonaisvelan pienentämisestä on ainoa oikea periaate.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama sana kahdesta asiasta, joista toinen koskettaa luomutuotantoa ja toinen velkapolitiikan yleisiä näkökohtia.

Olemme yhteisessä Euroopan unionin maatalouspolitiikassa, mutta kuitenkin kansallisesti on mahdollisuus tehdä joitakin linjauksia, mutta ei kovin monta. Nyt näyttää siltä, että Lipposen kakkoshallitus eräässä linjauksessaan näyttää epäonnistuvan aika pahasti, nimittäin luomutuotannon kehittämisessä. Viime vuonna näihin aikoihin oli jätetty luomutuotantohakemukset sisään, ja kun niitä käsiteltiin, siinä ministeriön virkamiehille tapahtui aikamoinen fibaus. Ympäristötuen tarve oli ilmiselvästi, sanoisinko, opportunistisesti laskettu kutakuinkin täydellisesti pieleen, ja siitä oli seurauksena, että nyt oli vaarassa, että 40 000 hehtaaria 147 000 hehtaarista siirtyy pois luomutuotannosta, kun raha ei riitä. Lisäksi kaikki uudet hakemukset jäävät ulkopuolelle. Tuottajat ovat jo vuoden odottaneet, ja kasvukausikin on jo lähtenyt käyntiin tänä vuonna.

Nyt sitten hallitus suuressa viisaudessaan onnistui kehittämään 40 miljoonaa 75 miljoonan markan tarpeesta lisäbudjettiin. Meidän edustajien tehtävänä on pitää huoli siitä, että se puuttuva 35 miljoonaa markkaa löytyy. Sen täytyy löytyä. On kurjaa vastata näiden tuottajien soittoihin ja yrittää selittää tilanne parhain päin, sillä se ei tule kuntoon millään muulla kuin sillä, että tämä 35 miljoonan markan lisämääräraha osoitetaan. Sittenkin jäävät vielä ilman rahoitusta ne uudet hakemukset, joita olisi tulossa. Budjettiriihessä elokuun alussa hallituksen täytyy miettiä nämä asiat kokonaan uudestaan. Ministerin selitys on, että silloin vaalikauden alussa asetettu 125 000 hehtaarin raja on ylitetty. Mikä merkitys sillä on, kun kysymys on siitä, että tuottajat haluavat siirtyä luomutuotantoon? Mahdollistettakoon se heille samoilla ehdoilla kuin niille, jotka siinä tuotannossa jo ovat.

Arvoisa puhemies! Toinen ajankohtainen asia on velkapolitiikka. Vihreitten niin sanottujen Oulun teesien mukaan ei pidä siirtää kulutuksen laskuja tulevien sukupolvien maksettavaksi. Olen edelleen tällä kannalla. Siihen sisältyy se, että jos velkaa on joutunut ottamaan, se tulee kohtuullisessa ajassa pyrkiä maksamaan pois. Kun meillä ollaan taloudellisen noususuhdanteen ajassa, vaikka ulkomailla tilanne on jo kokonaan toisenlainen, niin tätä mahdollisuutta pitää käyttää hyväksi, mutta se on tehtävä viisaasti. Täällä varsin moni edustaja, olkoon sitten oppositiosta tai hallituspuolueesta, on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota.

Lähestyn asiaa vähän persoonallisella tavalla toteamalla, että kun meillä on yhdyskuntarakentamisessa oikein laki, joka sanoo, että pitää suorittaa ympäristövaikutusten arviointia, ja kun meillä on sosiaalipuolella paljon puhuttu sosiaalisten vaikutusten arviointi, niin arvoisa puhemies, me voisimme ottaa käyttöön velkapolitiikan vaikutusten arvioinnin, joka tarkoittaa sitä, että aina kun ollaan siinä tilanteessa, että meillä on ylimääräistä rahaa, jolla voitaisiin velkaa lyhentää, me arvioimme, mitkä ovat eri vaihtoehtojen vaikutukset. Onko sittenkin yhteiskunnassa joitakin sellaisia tarpeellisia toimintoja, joihin sitä varallisuutta sijoittamalla pystyttäisiin vähän pitemmällä aikavälillä saamaan vielä parempi tuotto yhteiskunnan kokonaisedun kannalta? Tätä kannattaa meidän peräänkuuluttaa nyt, ja toivon hartaasti, että vastoin kuin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, nyt tämän toisen hallituksen aikana otettaisiin tämän laatuinen tarkastelukulma käyttöön. Se olisi äärimmäisen tarpeellinen, ja uskon, että se sopisi kansanedustajien suurimman osan oikeustajuun äärimmäisen hyvin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tällä työmiehenkin koulunkäynnillä voi yhtyä professori, ed. Pulliaisen ajatteluun, molempiin kohtiin. Kun pohtii, mihin rahaa kannattaa käyttää, kun sitä nyt on sattunut tulemaan enemmän kuin on odotettu, silloin kannattaa kyllä mitata, kun ei olla paniikissa, millä saadaan parhain tulos siten, jotta tuotto tulevaisuudessa on kanssa laskettavissa ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta kaikkein parhain.

Toinen asia: Voin yhtyä kanssa luomuajatteluun. Jos vertailee lisätalousarvion arvovalintoja, niin luomuun ei ole valmiutta käyttää sitä summaa, mikä tarvitaan, mutta esimerkiksi puolustushallintoon on lisätty 85 miljoonaa — nimenomaan lisätty noin vain — joka menee koptereihin, ei taistelu- vaan kuljetuskoptereiden hinnannousuihin ja varusteluhankintaan, tavallaan voisi sanoa niin kuin Rinteen Heikki edellisessä eduskunnassa, että pyssyuskovaisten puuhiin. Niitäkin tietysti tarvitaan jossakin mitassa, mutta jos ajatellaan suurimpia painotuksia koko lisätalousarviossa, niin yleensähän lisätalousarvion pitää olla sellainen korjaava elementti. Siinä ei voi tehdä isoja linjoituksia eikä lähteä vetämään uusia suuntia ja tempaista jotain ihan uutta ajattelua, vaan lisätalousarvioitten enemmänkin pitää olla sellaisia, että tehdään sellaisia korjauksia, joita vuoden varrella on havaittu, jotta tarvitaan, semmoisia pieniä ohjausliikkeitä, jos ollaan menossa vikasuuntaan tai sattuu olemaan, että varoja on tullut vähän enemmän, niin kuin tässä tapauksessa on.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, jotta velan lyhentämisen pitää olla ensisijainen. Se antaa liikkumavaraa. Nyt, kun tiedetään jo tämä linjaus, sitä on turha enää valistaa. Mutta odotan tulevaisuudelta sen tyyppistä ajattelua, kun velkaa on kuitenkin lyhennetty suhteellisen nopeasti ja se tänä vuonna lyhenee kanssa — sehän tarkoittaa tämän vuoden lyhennysten osalta korkosäästöjä tavallaan ensi vuodelle, jotta meillä on jotain 1,5 miljardia liikkumavaraa — odotan, jotta sitten budjettiriihessä luodaan semmoiset linjat, jotta ne rahat käytettäisiin sitten hyvinvointipalveluihin, sille puolelle, ei siten, jotta alennetaan veroja. Todennäköisesti sitä kamppailua tullaan käymään budjettiriihen osalta, jotta pudotetaan vain veroja ja jätetään köyhät ja sairaat oman onnensa nojaan. Tätä odotan kyllä vahvasti. Sitten minä hyväksyn tämän linjan täydellisesti, että näin tehdään tässä.

Pieniä toiveita aina pitää olla. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla nämä ovat tosi pieniä. Siksi minä en jättänyt isoja aloitteita myöskään. Yhden aloitteen jätin, joka on hyvin vaatimaton.

Liikenne- ja viestintäministeriön puolella on rajanylityspaikat. Täällä on Nuijamaan ja Vaalimaan osalta, että sinne satsataan 12,5 miljoonaa kaistajärjestelyihin. Tässä on unohdettu Värtsilän rajanylityspaikka. Aikanaan muun muassa kyselytunnilla kysyin siitä, milloin aiotaan järjestää Värtsilän rajanylityspaikan kaistat ja opastaulut kuntoon. Silloin ymmärsin sillä tavalla, jopa pääministeri vastasi, jotta asia on tiedostettu ja tullaan hoitamaan. Senkin minä uskon, että jossakin aikataulussa, mutta olisi toivonut, että tässä lisäbudjetissa olisi siihen ne muutamat sadattuhannet tai miljoonat pantu. Hirveän paljon sinne ei tarvitse rahaa, mutta se olisi saatu kuntoon. Se kuulemma tällä hetkellä ei täytä niitä Schengenin sopimuksen vaatimuksia, joita on odotettu.

Sitten ihan muutama asia lyhyesti.

Niin kuin totesin jo aikaisemmin paikaltani vastauspuheenvuoron muodossa, sitä ihmettelen suuresti, miksi tähän lisätalousarvioon puolustusministeriön hallinnonalan osalta on tuotu puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuus kuljetuskoptereiden huolto- ja tukeutumisjärjestelmien kehittämisen osalta. Minusta tämä olisi talousarviokysymys. Miksi sitä ei ole etukäteen tehty silloin, jotta annetaan valtuus? Miksi nyt herätään välillä vuotta? Siksi minä epäilin tuossa aikaisemmin, onko tämä taktiikkaa. Kun se tulee pienissä paloissa, ei näytä niin isolta. Ei tukehdu, kun nieleksitään pienempinä paloina. Sekin voi olla, että täällä on parempia kenraaleita paikalla, jotka tietävät, miten nämä asiat juonitaan. (Ed. Takkula: Lahtela luottaa kenraaleihin!)

Yksi asia, joka ihan meidän maakunnan tasolta on tullut esille, johon osin tässä vähän on lisää tullut. En tiedä, miten se meille kohdentuu. Se koskee KTM:n hallinnonalaa ja yritysten investointitukia. Ed. Mauri Salo taisi ihmetellä, mihin niitä tarvitaan. Meillä ainakin tarvitaan. Yksi esimerkkitapaus on Outokumpu. Siellä on kiinteistöyhtiö, joka rakentaa halleja. Siellä on ilmennyt semmoinen juttu, jotta yrittäjä tarvitsee hallitilaa, eikä te-keskuksen osasto pysty rahoittamaan, kun siellä ei ole rahoja. Tämän tyyppiset ongelmat pitäisi saada ratkaistua siten, jotta jos yrittäjä ei pysty tekemään eikä kaupunki pysty rakentamaan, valtiovallalla pitää tässä tapauksessa lisätalousarviossa olla varaa siihen satsata sen verran, jotta työpaikat eivät jää syntymättä, joita tänne tarvitaan. Nimittäin ilman seiniä ne eivät synny. En usko, että taivasalla hitsataan tai tehdään hyvin tarkkoja hommia.

Niin kuin totesin, isoja asioita ja linjoituksia lisäbudjetissa ei voi tehdä. Mutta meillä yksi keskeneräinen asia, josta kuulemma ministeri Perho on jonkin näköistä esitystä ollut tekemässä, on eläkeläisten ongelma, lähinnä kaksinkertainen pohjaosan leikkaus. Ymmärrän sen, jotta se ei voinut tähän sisältyä, mutta toiveena, jotta kun se aikanaan tulee eduskuntaan ja asianomaiseen valiokuntaan — tosin taitaa jäädä budjettiriiheen se asia — sekin hoidettaisiin. Samaten eläkeläisten puolella on monia pieniä asioita, jotka pitäisi saada kuntoon, taitettu indeksi ja miksei myös matalin, alin eläke, jotta sen tasokorotusta pitäisi jatkaa. He ovat niitä köyhimpiä, joista köyhyyspaketinkin yhteydessä puhuttiin. Päivää kohti tuleva tulo ei ole kovin iso heillä, jotka elävät peruskansaneläkkeen varassa.

Näillä saatesanoilla totean, että kyllä tämä käy pienin korjauksin, kun tänne isketään joitakin asioita, jotka kohdentuvat aluepoliittisesti siten, jotta ne parantavat työllisyyttä. Enkä näkisi pahana sitäkään asiaa tässä, jotta työhallinnon varoja voitaisiin käyttää koulusaneerauksiin, niillä edellytyksillä investointivaroja, meidän alueella kun nimittäin on kuitenkin vielä rakennusmiehiäkin työttöminä jonkin verran. He saisivat töitä, koska siellä muuta rakentamistoimintaa ei riittävästi ole. Niillä edellytyksillä minusta tämä lisätalousarvio kuitenkin tässä vaiheessa täyttää paikkansa.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä lisätalousarviokeskustelua omassa huoneessa ja kun tämä liitetään vielä siihen kontekstiin ja niihin keskusteluihin, joita viime päivinä on käyty tässä maassa, osittain tässä salissakin, on todettava, että hallitus on menettänyt toimintakykynsä. Tämä keskustelu on ollut hyvin ristiriitaista, kun kysymys on nyt hallituksen lisätalousarvioesityksestä. Tämä Niinistön—Mäki-Hakolan linja, niin kuin se huoneistokerroksiin kuulosti, sai kyllä nyt tukea ed. E. Lahtelalta.

Mutta kauttaaltaan voi sanoa, että olemme eläneet ihmeellisiin aikoihin, kun hallituksen omatkaan jäsenet — suurin osa heistä — eivät ole millään tavalla tukemassa hallituksen esityksiä, vaan kritisoivat esitystä voimakkaasti, istuvat selkeästi kaksilla housuilla, vähän niin kuin hiljattain perustettu eduskunnan Attac-ryhmä, joka kahvilassa ja kabineteissa vastustaa voimakkaasti globalisaatiota ja siihen liittyviä kysymyksiä, pääomien liikkuvuutta. Kun he sitten tulevat tähän saliin, täällä he kannattavat kaikkea sitä, mitä hallitus on linjannut globalisaatiokysymyksissä ja mitä Euroopan unionin kautta linjataan.

Tällaisesta vähintäänkin ja lievästi sanottuna kaksinaamaisesta pelistä pitäisi päästä irti poliittisessa kulttuurissamme. Itse asiassa se ei ole ollut niinkään poliittista kulttuuria vaan on hiljattain pesiytynyt siihen, ja on todella vaikea enää tietää, kuka todellisuudessa kannattaa hallituksen esityksiä, kuka ei ja kenen joukoissa ylipäätään täällä olevat edustajat seisovat.

Arvoisa puhemies! Muutamia arvioita lisäbudjettiin.

Niin kuin monissa puheenvuoroissa on käynyt ilmi, verotulojen kehitys on ollut pääosin myönteistä. Tulo- ja varallisuusvero on kehittynyt sillä tavalla, että kun siitä vähennetään autoveron ja polttoaineveron 2 miljardin menetykset tai toteutuma, joka oli ennakkoa pienempi noin 2 miljardin luokkaa, kuitenkin päästään 3 miljardin nettolisäykseen, ja kun siihen vielä lisätään muut tulot, Suomen Pankista saatu voitto sekä Sammon osingot, kaiken kaikkiaan päästään yhteensä 6 miljardin tasolle, vähän reiluun, näitten tuottojen suhteen.

Menolisäyksiä hallitus on esittänyt aivan perustellusti, täytyy todeta näin. Voi sanoa, että ainoastaan se, mikä jollakin tavalla myöskin opposition riveissä on mietityttänyt, on niin sanottu velanmaksutahti. Olemme kyllä oppositiossa ehdottomasti sitä mieltä, että "kaikki on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu", niin kuin lauluntekijä sanoo. Velkaa tulee lyhentää, mutta olemme ehkä omaksuneet enemmän sen niinistöläisen opin, josta Niinistö tällä kertaa poikkeaa. Eli noin 20 miljardia vuodessa, niin kuin hän pari vuotta sitten lausui, on sopiva velanlyhennystahti.

Nyt kuitenkin mennään 23 miljardiin, ja meidän puolellamme on näkemystä siitä, että tämä 3 miljardia tällä hetkellä voitaisiin käyttää tulevaisuusinvestointeihin ja sillä tavalla ehkä kertaluontoisestikin tiettyihin hankkeisiin, jotka olisivat nyt välttämättömiä toteuttaa sen vuoksi, että ehyen ja turvatun elämän piiri voi jatkua koko Suomessa ja sitä kautta saadaan myönteisiä näköaloja tulevaisuuden suuntaan.

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus vielä niistä painopistealueista, joita keskustan aloitteet ovat ajaneet takaa ja joiden puolesta uskon ja toivon, että salissa myöskin tullaan ratkaisuja tekemään.

Ensinnäkin täytyy sanoa, niin kuin sanoin alkuun, että hallitus on menettänyt toimintakykynsä. On tässäkin yhteydessä todettava, että esimerkiksi kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista, ei kukaan oppositiossa aikaa ja taloutta seuraava edustaja voi lähteä niin railakkaille ja rempseille lukulinjoille kuin täällä lähdetään päähallituspuolueen riveistä.

Olin Kansaneläkelaitoksen kokouksessa ja kaupungin läpi kävelin takaisin ja törmäsin keskusteluun. Kun kerroin, että olin menossa tänne puhumaan lisätalousarvioesityksestä, kysyttiin, tulenko toimimaan niin kuin sosialidemokraattien kansanedustaja Tuula Haatainen on esittänyt julkisuudessa, tulenko toimimaan hänen esityksensä takana ja antamaan tukeni sille. Kuuleman mukaan eikä vain kuuleman vaan ihan lehtiin painettuna ed. Tuula Haatainen hallituksen riveissä on vaatimassa 2 miljardin markan lisäyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan vastuullisesta politiikasta, niin jossakin vastuullisuuden rajan myös pitäisi kulkea: 2 miljardia! Kyllä siinä haaveet ja unelmat nyt melko voimakkaasti ovat menneet sekaisin, mutta on otsaa tulla esittämään, ja tässä on taas pakko sanoa: että salin ulkopuolella puhutaan näin.

Toivon mukaan ed. Haatainen on täällä, ettei ole paikalliselle työväenyhdistykselle kertomassa, mummuille, papoille ja muille työväenyhdistyksen jäsenille, että tällaisia uudistuksia nyt tullaan tekemään ja tällaisten uudistusten takana sosialidemokraatit liikkuvat. — Voin kertoa samassa yhteydessä kaikille sosialidemokraateille, että täällä on teidän kirjanne, mitä toteutetaan. — Toivon, että jos ed. Haatainen on paikalla, tulee mukaan edes siihen pieneen, minkä keskusta tulee tekemään, mikä on vain kymmenesosa sosialidemokraattien esityksestä, että edes 180 miljoonaa markkaa ohjattaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Ymmärrän, että se on pieni raha, se on pieni askel sillä linjalla, mitä sosialidemokraatit ovat viitoittaneet, mutta toivon mukaan edes tällainen askel on valmiutta ottaa.

Arvoisa puhemies! Tämä on vakava asia senkin vuoksi, mikä kuva tästä salista, mikä kuva tästä talosta välittyy, jos ovien tuolla puolella ollaan attaceissa, ollaan puhumassa miljardeista, miljoonista, ilman että niillä on minkäänlaista yhteyttä ja tarttumapintaa siihen todellisuuteen, missä eletään, taikka siihen todellisuuteen, mitä täällä talossa toteutetaan. Sen vuoksi tällaisen kahdella tuolilla istumisen ja tämän tyyppisen politiikan eduskunnan arvovallan ja uskottavuuden nimissä olisi melko pian loputtava. Toivottavasti se loppuisi heti. Ei voi asia olla niin, että oppositio tekee vastuullisia esityksiä ja hallitus elää vastuuttomuudessa. Tai sitten tosiasia on niin, että nämä kaksi kolme hallituksen näkyvimmällä paikalla olevaa henkilöä — pääministeri ja valtiovarainministeri — yksinkertaisesti päättävät asioista keskenään niin, että riviedustajan käsitykset miljoonista ja miljardeista ovat aivan sekaisin.

Arvoisa puhemies! Kun nyt kuitenkin on nähtävissä, että vaikka tämä niinistöläinen linja velan lyhennyksessä pidettäisiinkin, noin 20 miljardia vuodessa, on mahdollista 3 miljardilla tehdä näitä tulevaisuusinvestointeja, niin näen kyllä vastuullisena toimintatapana sen, mitä keskustan eduskuntaryhmä on täällä esittänyt: määrärahojen osoittamista kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin noin 100 miljoonaa markkaa, niin kuin ed. Katainenkin tietää sen, että siellä itäisessä Suomessa, mistä te tulette, ja tuolla jossain Kajaanista pohjoiseen, mistä minä tulen, siellä monissa kunnissa eletään vaikeita aikoja. Sen vuoksi kädenojennus niille kunnille on kädenojennus tavalliselle kansalaiselle, koska kunnathan eivät ole mikään itsetarkoitus, vaan kunnat ovat välineitä, jotka tuottavat kansalaisten peruspalveluja. Sen vuoksi tämä esitys on perusteltu ja kannatettava.

Toisaalta myös maatalouden ympärillä käyty keskustelu nimenomaan ympäristötuesta luomuun, terveellisiin puhtaisiin elintarvikkeisiin on paikallaan. Se on myös linjassa niiden keskustelujen kanssa, joita on käyty viimeisen talven aikana niin tässä salissa ajankohtaiskeskusteluna kuin muutenkin Euroopan unionissa ja Pohjoismaiden neuvostossa. Uskon, että me haluamme ja myös hallitus haluaa olla tukemassa maatalouden ympäristöohjelmaa ja sitä kautta mahdollistamassa sen, että kun luomutukea on leikattu niin, ettei erityistukisopimuksia ole enää kyetty tekemään, nyt voitaisiin helpottaa luomuviljelijöiden epävarmaa tilannetta ja uusia sopimuksia voitaisiin alkaa tehdä.

Arvoisa puhemies! Kun ylimääräistä liikkumavaraa on, nämä esitykset, mitä tässä olen jo kerrannut, ovat selkeästi alle sen 3 miljardin liikkumavaraan mahtuvia.

On nähtävä, että tällaisena aikana myös perustienpito, alempiasteiset tiet, tieverkko ja sen kunnossapito ovat asioita, joihin valistunut ja sivistynyt yhteiskunta vastaa, joista se huolehtii, koska ne ovat yksi keskeinen osa haja-asutusseudun ihmisten peruspalvelujen turvaamista. Onhan näin, että julkinen liikenne on keskittynyt voimakkaammin, kun se on vetänyt kannattavuussyistä omia verkkojaan pienemmiksi, ja niin ihmisten oman auton tarve on erityisesti syrjäisillä seuduilla lisääntynyt. Sen vuoksi on vähintäänkin kohtuullista, että valtiovallan puolelta huolehditaan siitä, että perustienpito olisi sellaisessa kunnossa ja sillä tasolla, että näiden ihmisten peruspalvelujen saatavuus ei ainakaan rospuuttoaikana ja muutoinkaan tienpidollisista syistä heikkene.

Myös yritysten investointituki on tärkeä. Siihen tulisi myös osoittaa pieniä satsauksia. 180 miljoonaa on keskustan vaatimaton esitys. Edelleenkin se on paljon paljon pienempi kuin monet hallituspuolueitten riveistä ovat esittäneet. Mutta uskon näin, että tähänkin meillä on mahdollisuus saada esimerkiksi kokoomuksen suunnasta niitä edustajia, jotka ovat ainakin puheissaan hyvin voimakkaasti puhuneet yrityselämän investointitukien puolesta ja nähneet hyväksi sen, että yrityksien kehittämishankkeita tuettaisiin ja investointeja tuettaisiin ja sitä kautta luotaisiin meille yhä toimivampi pk-yrityskenttä, joka myös työllisyyden hoidon kannalta on ensiarvoisen tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tämä valtiovarainministeri Niinistön—Mäki-Hakolan linja, niin kuin se tuonne työhuonekerrokseen keskustelujen pohjalta kuulosti, on monelta osin hyvä ja perusteltu linja, mutta tarkennuksia se vaatii. Nämä tarkennukset, pienet sellaiset, mutta kansan ja kansakunnan kannalta merkittävät, olen tässä vielä kerrannut. Ne on keskustan aloitteena myös jaettu eduskunnalle ja sitä kautta edustajien tietoon. Näen, että sille suunnalle lähtiessä olemme oikealla tiellä.

Mutta edelleenkin peräänkuulutan sitä, että tästä huoneesta ei tulisi sellaista yleistä hollihuonetta, mistä huudellaan, mitä sattuu, mistä esitellään, mitä sattuu, vaan vastuullisuus ja vastuuntunto, miljoonat ja miljardit, voisivat pysyä myös edustajilla kohdillaan ja että hallitus, joka on toimintakykynsä menettänyt, tunnustaisi sen ja nämä edustajat, jotka täällä esittävät omia toiveitaan ja haaveitaan, joko valitsisivat selkeän toiveitten ja haaveitten linjan taikka sitten hyväksyisivät sen, että hallituspuolueitten edustajina he ovat sitoutuneet tiettyihin periaatteisiin, tiettyihin ohjelmiin, ja selkärankaisesti kantaisivat oman vastuunsa ja kulkisivat vastuun viitoittamaa tietä. Eihän tällainen vanha politiikka voi johtaa mihinkään. Nyt tarvitaan uudenlaista otetta. Nyt tarvitaan uudenlaista vastuuntuntoa myös näissä lisäbudjetin kysymyksissä. Mikä "parasta", kun on kuunnellut tätä keskustelua, moniin niihin budjetin kohtiin, jotka eivät edes ole auki, tullaan esittämään valtavia menolisäyksiä.

Arvoisa puhemies! Oppositiolla on rakentavat esitykset. Pidetyistä puheenvuoroista olen aistinut, että Niinistön—Mäki-Hakolan linjalla ovat olleet ed. Esa Lahtela ja ehkä pari kolme muuta puhujaa kokoomuksen ryhmänjohtaja ed. Zyskowicz mukaan laskettuna. Näyttää siltä, että budjettiäänestysten kautta myöskin se, millä aloitin puheeni, eli että hallitus on menettänyt toimintakykynsä, realisoituu, koska ilmiselvää on, kun sanat ja teot ovat samaa puuta, että näiden ministeri Niinistön linjausten myötä tätä lisäbudjettia ei täällä hyväksytä.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys lisätalousarvioksi on terveellä pohjalla. Terveen tästä esityksestä tekee nimenomaan se, että ne harkitut menonlisäykset, joita hallitus esittää lisäbudjetissaan, rakentuvat rakenteelliselle niin sanotulle ylijäämälle eli verotuloista tuleville ylijäämille, ei kertaluontoisille tuotoille. Velan takaisinmaksua esitetään vauhditettavaksi yli 8 miljardilla markalla. Tämä on myös toinen osa sitä tervettä pohjaa, joka lisätalousarvioesityksessä on. Velan takaisinmaksu tämän hallituskauden aikana on mahdollistanut liki 7 miljardin markan liikkumavaran valtion talousarvioon, joka on puolestaan mahdollistanut muun muassa köyhyyspaketin ja varsin mittavat, liki 6 miljardin markan, lisäpanostukset koulutukseen tämän hallituskauden aikana.

Velka ja talous ja raha eivät ole itseisarvoja. Aivan kuten ed. Takkula äsken mainitsi, kuntakaan ei ole itseisarvo vaan yhtä lailla kuin kunta talous on ihmistä varten. Se on väline yhteiskuntapolitiikalle, sille politiikalle, mitä tässä talossa, mitä maakunnissa, mitä kunnissa halutaan harjoittaa, jotta pystymme rakentamaan vastuullisella tavalla hyvinvointiyhteiskuntaa, tasa-arvoista, yksilökeskeistä hyvinvointiyhteiskuntaa. (Ed. Takkula: Kunta on väline!) — Juuri näin totesinkin, kuten ed. Takkula totesi. Kunta on väline, yhtä lailla myös talous on väline, ja taloutta täytyy vaalia yhtä vastuullisella tavalla kuin esimerkiksi kunnissa tehtäviä yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja.

Meidän on katsottava myös yli tämän lisätalousarvion ja yli ensi vuoden talousarvion rakentamisen ja katsottava, mihin tämä yhteiskunta on kulkemassa. Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. Tästä syystä silloin, kun on taloudellinen nousukausi menossa ja liikkumavaraa on tulossa talousarvioon ja taloudenhoitoon, on maksettava velkaa pois nopealla tahdilla, jotta pystymme turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet myös tulevaisuudessa. Kymmenen vuotta eteenpäin suomalaisia työikäisiä ihmisiä on huomattavan paljon vähemmän kuin tänä päivänä. Sen sijaan samaan aikaan eläkeikäisen väestön osuus kasvaa merkittävällä tavalla.

On ymmärrettävää, että yhteiskunnassa on aina lisäpanostuksen tarpeita. Esimerkiksi ed. Takkula ja lukuisat muut edustajat ovat esittäneet varsin perusteltuja lisäyksiä ja tarpeita, eikä niitä kukaan varmastikaan epäile. Mutta puhuttaessa lisätalousarviosta tulisi katsoa pikemminkin niin, että lisätalousarviolla rakennetaan liikkumavaraa varsinaisen talousarvion rakentamiseen tuleville vuosille. Näin ollen on helppo todeta, että hallituksen esitys on varsin vastuullinen ja hallitus aikoo sen myös viedä läpi tässä salissa, toisin kuin ehkä edellisessä puheenvuorossa arvioitiin.

Arvoisa puhemies! Oli erittäin ilahduttavaa kuulla esimerkiksi ed. Takkulan äskeistä todistusta vastuullisuudesta. Ed. Takkula kantoi huolta siitä, että hallitus elää vastuuttomuudessa ja oppositio vastuullisuudessa. (Ed. Takkula: Kyllä, aivan oikein!) Hän toi esiin myös kahden housun politiikan, joka väistämättä on tullut myös omaan mieleeni, kun olen seurannut esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Mauri Pekkarisen ja sijaisjohtajan Anneli Jäätteenmäen linjauksia tulevaisuuden velkapolitiikasta ja yhtä lailla tulevaisuuden veropolitiikasta. (Ed. Takkula: Annelilla onkin hame!) Ymmärrän sen, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajalla ja puolueen sijaisjohtajalla voi olla erilaisia näkemyksiä muun muassa velan lyhennystahdista tai veropolitiikasta.

Minusta oli äärettömän ilahduttavaa huomata se, että ed. Anneli Jäätteenmäki oli tullut varsin kokoomuslaisille linjoille. Hän oli ehkä sisäistänyt valtiontalouden dynamiikan toisella tavalla kuin viime syksyn aikana, viimesyksyisissä eduskuntakeskusteluissa muun muassa. Oli äärettömän ilahduttavaa lukea hänen kauppakamarin tilaisuudessa pitämänsä puhe, jossa hän kantoi syvää huolta valtionvelasta syntyneistä mittavista korkomenoista. On äärettömän positiivista, kuten ed. Takkulakin totesi, että on vanhanaikaista ehkä kahden raiteen politiikkaa — puhutaan toista, tehdään toista — ja että myös oppositio tunnustaa johtajansa suulla valitun talouspoliittisen linjan realistisuuden ja terveen pohjan.

Tänä päivänä ed. Pekkarinen totesi, että ehkä tulevista tuloveron kevennyksistä tulisi tinkiä ja ohjata talouden liikkumavara pienituloisimmille ihmisille. Tässä ajatuksessa on toisaalta perää, mutta itse ehkä pysyisin sijaispuheenjohtaja Jäätteenmäen valitsemalla poliittisella linjalla. Hän kauppakamarin tilaisuudessa korosti, että myös jatkossa tulee suunnata tuloveroalennukset kaikkiin tuloluokkiin, jotta pystyisimme työllistämään myös pientä palkkaa ansaitsevia ihmisiä, luomaan uusia pienipalkkaisia työpaikkoja. Toisaalta hän oli äärettömän rakentavalla ja vastuullisella linjalla todetessaan, että liian kireä tuloverotus johtaa Suomen työmarkkinat epäedulliseen asetelmaan puhuttaessa korkeista osaajista. Näihin ajatuksiin on äärettömän helppo yhtyä.

Sen sijaan en olisi aivan varma, onko nyt oikea aika lähteä ed. Jäätteenmäen viitoittamalle tielle ja lähteä alentamaan yhteisöveroja. Minä mieluummin satsaisin nyt ihmiseen ja työllisyyteen ja haluaisin nähdä, että hyvinvointi tulee työstä. On järkyttävää katsoa sitä, että meillä on paljon tekemätöntä työtä, meillä on ehkä palkankin maksajia mutta ei niin suuren palkan maksajia, että työtä kannattaisi ottaa vastaan. Nimenomaan tässä taloudellisessa tilanteessa mieluummin panostaisin ihmiseen kuin yhteisöveron alentamiseen.

Tietysti on erilaisia näkökulmia oppositiolla ja ehkä hallituspuolueilla tässä asiassa, mutta minusta veropoliittista keskustelua tulee jatkaa. Erittäin mielelläni kuulisin myös sen, mikä on keskustan veropoliittinen linja. Se on ehkä jäänyt ed. Mauri Pekkarisen ja ed. Anneli Jäätteenmäen sapelinkalistelun välissä hivenen hämärän peittoon, mutta uskon, että vielä jouluun mennessä sekin veropoliittinen linja kuullaan.

Voisin kuvitella, arvoisa puhemies, että me molemmat ed. Takkulan kanssa olemme varsin ilahtuneita hallituksen tekemistä viimeaikaisista ratkaisuista muun muassa kuntatalouden osalta. Oma maakuntani — en tiedä, kuinka Lapissa mennään — Pohjois-Savossa tulee saamaan ensi vuonna 113 miljoonaa markkaa lisää kuntatalouteen. Tämä on varsin merkittävä satsaus. Ymmärrän sen, että edelleenkin tullaan tarvitsemaan harkinnanvaraisia valtionosuuksia, mutta keskustan esittämä 100 miljoonan markan lisäys harkinnanvaraisiin valtionosuuksiin on kuitenkin pieni siru, kuten ed. Takkula itsekin sanoi. Se on varsin pieni asia varsinkin hallituksen viimeaikaisten ratkaisujen rinnalla. Olen äärettömän tyytyväinen, että samaan aikaan, kun näitä uudistuksia on tehty, muun muassa opetustoimen valtionosuuksia pystytään lisäämään 1,2 miljardilla markalla. Tämä on panostamista ihmiseen, tämä on panostamista maakuntien hyvinvointiin ilman, että aina tarvitsee ronkua harkinnanvaraisia ja olla tavallaan käsi luukulla, vaan rakenteellisesti parannetaan kuntien asemaa, jotta kunnat pystyvät vastaamaan hyvinvointiyhteiskunnan haasteisiin ja kantamaan vastuuta ihmisistä.

Meidän pitää samaan aikaan eduskunnassa mahdollistaa myös se, että pienipalkkaisen työn vastaanottaminen olisi tulevaisuudessa entistä mahdollisempaa. Uskon, että tässä asiassa kokoomus ja keskusta pystyvät lähestymään toisiaan vielä loppukauden aikana. Olisi äärettömän mukavaa päästä nimenomaan työn verotuksen alentamisesta myös keskustan kanssa yksimielisyyteen. Mikäli sijaisjohtajan linja jatkuu vielä, kun varsinainen puheenjohtaja tulee maahan, tästä on hyvä aloittaa rakentava talouspoliittinen yhteistyö. Sitähän ei koskaan tiedä, mille tasolle se aikanaan johtaa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tekisi mieleni ottaa kantaa kahteen edelliseen puheenvuoroon, mutta ehkä jätän sen tuonnemmaksi. En myöskään tietoisesti ota kantaa velanlyhennysohjelmaan. Kaikessa tiukkuudessaan se ennen pitkää näyttää seurauksensa, joista nyt näemme vain huipun. Näin uskon.

Yksi huippu on koulutuksen rapautuminen, joka ei suinkaan mene niin syvälle inhimillisyyteen kuin sosiaaliset ääritapaukset monessa tapauksessa saattavat mennä. Koulutusta on pidetty puheissa korkeassa kurssissa eduskunnassa jo pitkään. Yliopistorahoitukseen on tarjottu ensiapua vuoteen 2004—2005. Tämä alue kärsii kuitenkin edelleen kiinteistökustannuksistaan ja tuottotavoitteistaan. Lisätalousarviossa ei ole näitä puutteita huomioitu, mutta jaksan uskoa auringon nousuun. Jos täällä pidetyille puheille on vähänkään katetta, palannemme yliopistojen asemaan seuraavassa budjetissa. En siksi puutu siihen enempää.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan keskityn puheessani ainoastaan ammatilliseen lisäkoulutukseen, sillä se momentti on avoimena, sen rahoitukseen, mikä mielestäni on todella johtamassa ammatillisen lisäkoulutuksen kriisiin sekä taloudellisessa että organisatorisessa mielessä, alueellisuudesta puhumattakaan. Miinusmerkkinen nuoli on osunut ammatillisiin aikuiskoulutuskeskuksiin, yritysten henkilökunnan ammatilliseen koulutukseen, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin siitä huolimatta, että hallituksen piiristä on toistuvasti kuulunut edustajien suista, ihan kuten ed. Takkula totesi, viestejä kentälle, että lisätalousarviossa rahaa sataa lisää.

Lisärahana en voi pitää jo aiemmin tuponeuvotteluissa sovittua 80 miljoonan markan pottia, joka nyt jaetaan pääjärjestäjille eli ammatillisille aikuisoppilaitoksille ja erikoisammattioppilaitoksille. Jospa sitten budjettiriihessä? Tämä lienee seuraava viesti, näin oletan entisistä lausunnoista jo oppineena. Otaksun, että lisätalousarvioarviota käsitellessään valtiovarainvaliokunta ottaa kantaa alimitoitettuun resursointiin, viitaten ed. Gustafssonin aiemmin illalla käyttämään puheenvuoroon.

Lisäksi monen merkkisiä nuolia lentelee opetusministeriön ja työministeriön välillä. Kaiken tämän ammuskelun keskellä toivoisi edellä mainittujen ministeriöiden yhteistyön kehittyvän todella rakentavaan suuntaan, täyttämään koulutustarvetta ja samalla kutistamaan kuilua todella työn vaatimusten ja työntekijän välillä. Koska kansainvälisessä vertailussa suomalaisen aikuiskoulutuksen vahvuuksia ovat opiskeluaktiivisuus, monipuolinen tarjonta ja alueellisesti kattava oppilaitos- ja järjestäjäverkosto, olisi syytä vahvistaa näitä ominaisuuksia myös taloudellisesti kestävällä pohjalla toimiviksi.

Todettakoon vielä se tosiasia, että ammatillinen lisäkoulutus on saanut noin puoleen supistuneen määrärahapotin verrattuna vuoteen 97. Tänä vuonna määräraha on siis 406 miljoonaa markkaa. Niin sanottuihin häntiin on varattu 203 miljoonaa markkaa. Valtionosuusmomentille on varattu 176 miljoonaa markkaa, josta 106 miljoonaa pääjärjestäjille. Toiminta-avustus, suuruudeltaan 183 miljoonaa, jaetaan päätetyn prosenttiosuuden 40/60 mukaisesti.

Yllätyksenä ei tulle se, että vuoden 2001 lisäleikkausten myötä leikkaantuu noin 15 000 opiskelijapaikkaa, arviolta 1 000 opettajaa "parhaimmillaan" menettää työnsä ja lisäksi yritysten mahdollisuus saada ammattitaitoisempaa työväkeä kaventuu. Kuluvan vuoden alusta voimaan tullut uudistus merkitsi ammatillisen lisäkoulutuksen pääjärjestäjien siirtymistä lakisääteisen valtionosuusrahoituksen piiriin. Taloudellisten resurssien lisäksi rajoitukset tarjonnan antamisessa eliminoivat koulutuksen järjestämismahdollisuuksia. Lisäksi on väläytelty myös omistuspohjajärjestelyjä, jotka eivät suinkaan ole ratkaisu rahoitusongelmiin.

Myöskään alueellinen koulutustarjonta ei tällä menetelmällä ratkea. Uuden laskennallisen järjestelmän sisältämät rajoitukset pienentävät entisestään esimerkiksi aikuiskoulutuskeskusten koulutustarjontaa. Lisäkoulutusrahat ja -paikat ovat esimerkiksi kuluneena vuonna pienentyneet niin, että 15 aikuiskoulutuskeskusta jäi ilman uusia aloituspaikkoja.

Ihmetellä siis sopii, miksi moinen järjestely, kun eri alojen moninaiset koulutustarpeet koko ajan vain kasvavat. Kritisoimisen aihetta on myös siinä, että koulutus tapahtuu entistä enemmän projektien kautta? Mikä asema on niillä oppilaitoksilla, jotka eivät satu sijaitsemaan rakennerahastokauden ykkös- ja kakkostukialueilla? Ne jäävät luonnollisesti siis rahoituksen ulkopuolelle voimatta saada todellisia yhteistyökumppaneita hankkeisiinsa.

Nopeasti ikääntyvä työvoima, työttömät, työelämän laadun kehittäminen sekä työssä olevien ammattitaidon päivitys ja ylläpito ovat edelleen ammatillisen lisäkoulutuksen suuria haasteita. Haasteet vain kasvavat, kun luemme tuoreimpia tilastoja työttömyyden vähenemisestä. Työttömien määrä on vähentynyt vuoden aikana vain 16 000, kun vastaava luku on yleensä ollut noin 30 000 henkilöä vuosittain.

Arvoisa puhemies! Koska eduskunta on talousarviokannanotossaan edellyttänyt, että "hallitus seuraa omaehtoisen ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahojen riittävyyttä vuonna 2001 ja tuo tarvittaessa lisätalousarviossa ehdotuksen määrärahojen lisäämisestä niin, että lisäkoulutusta voidaan asianmukaisesti järjestää koulutustarpeen mukaan", ihmettelen, että hallituspuolueiden edustajien lehtikirjoittelujen ja juhlapuheiden sijaan meille tarjotaankin hyväksyttäväksi vain 80 miljoonan markan tuporaha.

Puheenvuorossani esitetyt tavoitteet ja niiden toteuttaminen eivät ole synkronissa nyt myönnettyjen määrärahojen kanssa. Siispä lyhyesti: Puheet pois ja rahat tilalle, että voimme vastata haasteisiin, joita Suomen työllisyysasteen kohottaminen kenttätyössä vaatii.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun seurasin tänä iltana Ylen Puoli yhdeksän uutisia, niissä selkeästi annettiin ymmärtää, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajisto keskustelee vuoden 2002 talousarvion perusteista. Sattumalta se vain ajoittui tähän samaan päivämäärään ja samaan aikaan, kun lisäbudjetista käydään keskustelua eduskunnassa.

Aika hyvin oli uutisoitu uutisissa tämä asia niin, että kysymys on erityisesti sielunhoidosta ja sielunhoitoon liittyvistä tehtävistä. Tämän voisi aika pitkälti loppuillan keskustelusta myöskin yhteenvetää niin, että kun kuuntelin muutamia hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroja, muun muassa ed. Esa Lahtelaa, ed. Karpiota ja muutamia muita, niin puheet tuntuivat varsin hengettömiltä. En uskaltaisi sanoa "sieluttomilta", mutta "hengettömiltä" ne puheenvuorot tuntuivat. Niissä ei ollut oikein mitään yhtäläisyyttä olemassa normaalien lisätalousarviopuheenvuorojen kanssa.

Viimeksi kuultu hallituspuolueen varsinaisempi linjaus ed. Kataisen taholta osoitti semmoista halukkuutta ja täkyä, että hakeutumista oli selvästi nähtävissä. Lähinnä ed. Katainen vertasi pitkälti sitä, mikä on kokoomuksen ja keskustan linja ja tavoitenäköala ja lähestymiskulma tässä asiassa olemassa. Mieleeni jäi, että puheenjohtaja Jäätteenmäkeä oli usein siteerattu ja nähty lähellä kokoomusta olevana. Kyllä uskaltaisin väittää, että keskustan eduskuntaryhmässä on paljon muitakin naisia, jotka voivat lähestyä kokoomusta tarpeen vaatiessa ja yhteistyötä tehden.

En usko, että mitään ideologisia aatteita ja rasitteita meillä kenelläkään edustajilla tässä asiassa on ollut olemassa, jos on kysymys vain tasavallan hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta eikä kansan riistämisestä ja riistämisen jatkamisesta. Ed. Kataisen mainitsema veropoliittinen asia ja linjaus on usein tuntunut siltä, että köyhä kansa kärsii, rikkaammat kyllä hoidetaan, koska heillä tuntuu olevan ystäviä myös täällä eduskunnassa.

Kun päivällä seurasin valtiovarainministeri Niinistöä hänen puheenvuoronsa jälkeen ja vastauspuheenvuoronsa jälkeen, niin jäi erityisesti mielikuva myhäilevästä valtiovarainministeristä, mitä en lyhyen muistini perusteella muista ennen koskaan tavanneeni täällä eduskunnassa. Ehkä tässä on nyt nähtävissä se asia, että myöskin kaikki hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat taipuneet valtiovarainministerin lopulliseen talutusnuoraan, ja tältä osin ministerillä ei ole huolta tulevaisuudesta eikä huolta myöskään varojenkäytön ohjauksesta ja tämän kovan kovan, köyhää kansaa ruoskivan politiikan jatkamisesta. Tällaisenaan tämä on se vaikutelma, mikä tästä lisätalousarviokeskustelusta tänä päivänä on jäänyt täällä esille.

Kuitenkin tuntuisi, että vaikka valtiontaloudessa on kerrottu menevän hyvin, niin tässä lisätalousarviossa on selkeästi nähtävissä mielestäni se linja ja tulevaisuus, että tämä vakituinen lypsylehmä, liikenne ja liikenteeseen liittyvä verotus, tuntuu ontuvan erittäin kovasti. On nähtävissä, että polttoaineverotuotto on jäämässä 685 miljoonaa laskettua pienemmäksi. Jos suunta jatkuu tämän näköisenä niin kuin nyt näyttää, niin tuntuu, että joudutaan vielä toisessa lisätalousarviossa varmaan vieläkin tätä arviota vähentämään, jolloin näyttää sellaiselta, että vihreän eduskuntaryhmän harras toive on toteutumassa: Kansa alkaa liikkua enempi jalan ja vähempi julkisilla tai yksityisillä kulkuneuvoilla.

Samaan on laskettavissa myöskin autoveron 1,4 miljardin markan tuotto-odotusten pettäminen tässä asiassa. Ei ole helppoa ja yksinkertaista tätä asiaa näin nähdä. Samalla kun valtion verotulot laskevat, myöskin autokanta vanhenee koko ajan. Kansa odottaa kyllä hallitukselta linjausta ja ulostuloa tässä asiassa, tapahtuuko autoverotuksen suhteen mitään vai jatkuuko entinen meno. Vai ollaanko ajautumassa siihen, että viime viikolla käydyn keskustelun ja äänestysten perusteella tulee toteutumaan tapa, että tänne aletaan rahdata entistä enemmän vanhaa, Euroopassa hylättyä autokalustoa, mikä sitten palvelisi täällä Suomessa vielä pitkälti eteenpäin.

En tiedä, onko se oikea tai taloudellinen ajattelutapa, mutta kyllä me siinä pikkaisen itänaapuriin joudumme samaistumaan: Se mikä ei muualla enää palvele, niin täällä kelpaa ja käy. Samanaikaisesti täältä tänään useissa kymmenissä puheenvuoroissa on suitsutettu, että Suomi elää vahvan ja voimakkaan nousun kautta, ja samalla on annettu myöskin ymmärtää, että maa on rikas ja rikastuu entisestään, ainakin jotkut kansalaiset.

Paljon on puhuttu tänään valtionvelan hoidosta. Käsittääkseni ei ole epäselvää siinä, etteikö valtionvelka pidä hoitaa, mutta kysymys on siitä, missä aikataulussa ja millä painotuksella. Selkeä lähtökohta on olemassa, että kansantalouden vahvasta kasvusta käsittääkseni on vähintään puolet ohjattava valtionvelan hoitoon, mutta siinä samassa yhteydessä pitäisi kyetä hoitamaan muitakin asioita, nimenomaan niitä, mitkä koskettelevat köyhää ja pientä kansaa ja sen pienen kansan edustajia ja osakkaita.

Keskustelu, mitä veronkevennyksistä on käyty, ei mielestäni ole tietenkään väärä näkökohta olemassa, mutta tämä on köyhä ja pieni kansa, jolla ei ole mitään verotettavia tulojakaan. Ei se veronkevennys millään lailla auta tämän kansanosan edustajia, yksineläjiä, pienituloisia eläkeläisiä ja muita. Heille pitäisi taata jotakin kautta myöskin osuus tästä hyvinvoinnista. (Ed. Takkula: Oikein!)

Valtiovarainministerin puheesta totesin, että valtuus tulee osakesijoitusten myyntiin ja niistä saadaan ylimääräisiä tuloja. Jos Sampo-konsernin valtionosuus myydään kokonaan taikka selvästi vähemmäksi, katsoisin, että tässä lienee oikeansuuntainen toimenpide, koska Sampo kaikkine vanhoine taustoineen lähtien Leoniasta ja Suomen Postista on menettänyt käsittääkseni merkityksensä siinä, että se olisi valtion kansallisomaisuutta. Tähän asiaan voisi sanoa, että menköön, menköön, jos siitä joku on jotakin valmis maksamaan. (Ed. Nepponen: Aika paljon maksaa!) — Ed. Nepponen, summa on kyllä suuri olemassa, mutta voihan olla niin, että tästäkin salista löytyy jälkiviisaita, jotka myöhemmin sanovat, että olisi siitä myöhemmin enemmänkin saanut, mutta tällä kertaa yhdyn kyllä edustajan puheenvuoroon taikka näkemykseen tässä asiassa, että hyvä hinta saadaan, jos siitä yli 2 miljardia puhdasta tuloa löytyy.

Se keskustelu, mitä tänään on käyty perustoimeentulosta, on hyvää jatkoa sille asialle, mitä tässä äskenkin yritin kuvailla: Tämä lisäbudjetti ei anna vähäosaisille ja jo syrjään jääneille juuri yhtään mitään, ei yhtikäs mitään. Tähän nähden pitäisi löytää myöskin parempi näköala, että tämäkin kansanosa pääsisi tässä vähän lähemmäksi, ellei auta tämä, että kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin on aavistuksen verran lisätty täällä.

Mutta summan pitäisi olla kymmenkertainen, ennen kuin sillä olisi mitään merkitystä tulevaisuudessa, niin että siitä ulottuisi sinne pienen kuntalaisen, pienen kansalaisen taskuun ja elämiseen paremmin koeteltavaa kuin nyt. Tämä sellaisenaan häviää, häviää niin, että se menee ja matkalla virkamiesbyrokratiassa katoaa pois. (Ed. Takkula: Oikein! — Ed. Katainen: Mikä kuuluu taskuun?) — Ed. Katainen kysyi, kuuluuko taskuun vai ei. Jos kuntalainen saa kunniallisen perustoimeentulon, terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan, niin kyllä ymmärrän sen ja hyväksyn, että aavistuksen verran voi jäädä myöskin kansalaisen taskuun sieltä, vähän enemmän kuin niitä viimeisiä lainarahoja ei tarvitse panna päivittäiseen elämiseen.

Mutta mitä tulee varsinaiseen kipukysymykseen tässä asiassa, perustienpito on sellaisenaan täysin laiminlyöty. On suorastaan naurettavaa — ainakin väitän, että hyljeksittävää ja kovasti torjuttavaa — että lisätalousarviossa todetaan, että kun viime syksynä myönnetyt varat Valtatie 6:n parantamiseen Kouvolan—Koskenkylän välillä eivät ole riittäneet niin, siellä pitää 10 kilometrin pätkä jättää välillä tämmöistä pientä polkua ja muuten pyrkiä rakentamaan tämä kuntoon.

Tämä ei osoita käsittääkseni hyvää hallintaa, ja toivon, että eduskunta ryhdistäytyy tässä asiassa, syntyy ja tulee näkemys siitä asiasta, että sinne ohjataan myöskin rahaa, niin että koko hanke voidaan suorittaa kerralla loppuun, koska se varmasti kerkiää myöskin tämän jälkeen sinne matkaan. Ei ole suurta pelkoa olemassa, etteikö tässä kerkiäisi valmistua myöskin varsinainen talousarvio ja vielä ainakin kaksi lisätalousarviota, ennen kuin se työ on edes kunnolla alussakaan. Mutta urakka pitää kyetä antamaan kokonaisuutena, niin kuin tarjouksetkin on pyydetty. (Ed. Takkula: Onko siellä liikennettä?) — Ed. Takkula, ymmärrän, että tämä on syrjässä teidän valtaväylistänne, mutta kehotan tutustumaan, kehotan tutustumaan Suomen tärkeimpään suuntaan, Kaakkois-Suomeen, Kuutostiehen ja sitä kautta kulkevaan liikenteeseen ja liikenteen määrään. Se on todella mahtava.

Lapissa vaikka kaikki liikenne ohjattaisiin samalle tielle, ei päästä samaan määrään viikossa kuin Kouvola—Koskenkylä-välillä kulkee päivässä. Näin on raakaa, ed. Takkula, tähän tiehen kohdistuvan liikenteen määrä. (Ed. Takkula: Eikö hallitus silti huomaa sitä?) — Ei!

Sellaisenaan se, mikä on selkeästi nähtävissä, että näin kevään kelirikon jälkeen harkinnanvaraiset valtionavustukset, jotka kohdistuvat alempaan tieverkkoon, pitäisi myös ohjata selvästi perille.

Toivon, että kotimainen puolustustarviketeollisuus, josta on ollut puhe useammassa puheenvuorossa ja johon keskustan ryhmäaloitteessa on esitetty 100 miljoonaa markkaa lisää, löytää sellaisen ymmärtämyksen, ettei sen eteen tarvitse enää käyttää uutta ja terävämpää puheenvuoroa.

Hyvänä asiana todella tervehtisin myöskin, jos jotakin paineita myönteisinä on nähtävissä, riistanhoitomaksun korotusta 10 markalla. Se menee todella perille.

Rouva puhemies! Näillä näkymillä katsoisin, että lisätalousarvio sisältää pääosin ylimalkaisuutta, vähän epäkohtia ja tavattoman paljon parantamisen varaa. Toivon, että tämä eduskunta ryhdistäytyy tässä asiassa ja parantaa sen tulevissa äänestyksissä.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät suhdanteet ja hallituksen oikea toimintapolitiikka ovat mahdollistaneet sen, että lisäbudjetissa voidaan nyt katsoa tulevaisuuteen ja hoitaa valtionvelkaa niin, että se tuo myös väljyyttä tuleviin ratkaisuihin, sillä talouden kehittymisessä on synkkiä pilviä ja tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Noususuhdanne on jatkunut varsin pitkään, ja edessä voi olla myöskin aikoja, jolloin vastaavanlaiseen ei enää pystytä.

Perussisältö on tietenkin velanhoidon lisäksi se, että hallitus hoitaa velvoitteensa, jotka liittyvät virka- ja työehtosopimuksiin, mistä käytiin kovaakin kädenvääntöä vielä viime vuonna. Se on asia, jota kaikki virastot ja muut arvostavat. Sen suhteen ei vyötä tarvitse kiristää, vaan asioita voidaan hoitaa velvoitteiden mukaisesti.

Täällä nostettiin esiin Sampo, jonka yllättävät osingot ovat runsaat 2 miljardia, mutta, ed. Seppo Lahtela, kyllä Sammon arvo toivottavasti on pitkälti yli 20 miljardia, kun sitä päästään myymään niin kuin eduskunta on valtioneuvostolle valtuudet aikanaan antanut. Itse myyntihän ei ole itsetarkoitus, vaan se tulee tehdä aikana, jolloin valtio voi luopua omistuksestaan ja saa siitä myös sellaisen korvauksen, jolla voidaan monia sellaisia tarpeita toteuttaa, mitkä edessä varmastikin ovat yleisen hyvinvoinnin eteenpäinviemiseksi.

Se, että velanhoitoa viedään eteenpäin nopeammin kuin on suunniteltu, on hyvä asia, mutta on tietenkin asioita, joihin olisi ehkä voitu osoittaa varoja. Nostan tässä esiin vain eräitä.

Kulunut kevät on osoittanut ongelmat, jotka liittyvät nimenomaan muun muassa puutavarakuljetuksien liikkumiseen alempiasteisella tieverkostolla. Perustienpito tarvitsee rahoja. Olemme suuntaamassa niitä hyviin hankkeisiin. Toivottavasti vielä myöskin kuluvan vuoden aikana päästään eräiden keskeisten valtaväylien, E18:n ja Kerava—Lahti-oikoradan, osalta myönteisiin päätöksiin. Muita tarpeita perustienpidon lisäämiseen on olemassa, ja olisin odottanut ja toivonut ja toivon edelleenkin, että sitä voitaisiin viedä eteenpäin, sillä tulevaisuudessa panostuksien pitää olla vielä suurempia kuin nyt, kun työ voidaan tehdä aikana, jolloin pienemmin korjauksin päästään eteenpäin.

Toinen asia liittyy puolustuspolitiikkaan. Täällä ed. Esa Lahtela nosti esiin pyssyuskovaiset. Onneksi pyssyuskovaisia on ollut aikanaan riittävästi ja tänä päivänäkin näyttää tutkimusten mukaan olevan, sillä yli 80 prosenttia kansalaisista haluaa, että valtio hoitaa myöskin puolustukseen liittyvät velvoitteet. Puolustuspoliittinen selonteko, joka on valmistelussa valtioneuvoston piirissä, on kohdannut monia julkisia kysymyksiä, jotka ovat erityisesti liittyneet helikoptereihin, saattohelikoptereihin.

Lisätalousarvioon liittyy kuljetushelikopterien huoltojärjestelmän luominen. Eduskunta on hyväksynyt vuonna 97 puolustuspoliittiseen selontekoon liittyen kuljetushelikopterien hankinnan tilausvaltuuden. Valitettavaa on vain, että itse tilauksen vahvistaminen on viipynyt. Kun se on kuitenkin hyväksytty ja tilaus todennäköisesti mahdollisimman pian tehdään, on paikallaan, että eduskunta myöskin myöntää tilausvaltuuden, jolla voidaan aloittaa määrätietoisesti hankintaan liittyen huoltojärjestelmän luominen. Siinä mielessä tämä on paikallaan.

Mitä sitten tulee itse saattohelikoptereihin, haluan olla vilpitön ja olen kriittinen ja odotan, että suoritetaan perusteellinen selvitys, kun valmistaudutaan vuoden 2005 selontekoon, tarvitaanko saattohelikopterit ja korvaavatko ne panssarivaunut. Monia muita tietoja tarvitaan ennen kuin päätökset voidaan tehdä. Selkeistä perusasioista tulee olemaan kysymys.

Nyt on kysymys tarkistuksesta, nyt meidän ei näitä päätöksiä tarvitse tehdä, vaan katsotaan, missä mennään vuoden 97 selonteon osalta. Vääjäämättä siinä ollaan jäljessä niistä sovituista raameista, mikä on aiheuttanut ongelmia puolustushallinnon sisällä. Yksi kohdistuu juuri kotimaiseen puolustusväline- ja materiaaliteollisuuteen. Itse näen, että meillä pitää olla määrätty kotimainen valmius tuottaa muun muassa ruutia ja ampumatarvikkeita. Kun on selvästi jo nähty yt-neuvottelujen aloittaminen, on paikallaan se, että eduskunta tässä lisäbudjetissa osoittaa varoja siihen, että voidaan varmistua, että kotimainen valmius säilyy, työpaikat säilyvät ja näin voidaan katsoa tulevaisuuteen, sillä emme voi olla näiden välineiden osalta ulkomaisten hankintojen varassa.

Eduskunta hyväksyi Hornet-hävittäjien hankinnan 90-luvun alussa, ja hankinta on saatu päätökseen. Nyt nämä runsaat 60 konetta ovat toimintavalmiina. Valitettavaa on, että niitä joudutaan seisottamaan kentällä johtuen siitä, että Ilmavoimien määrärahat niin polttoaineiden hankintaan kuin osittain varaosien ja huoltojärjestelmien hankintaan ovat liian vähäiset. Tästä lisäbudjetista on pyyhitty pois niiden tarvitsema lisärahoitus, sillä muutenkin, niin kuin totesin alussa, puolustusbudjetin raamit ovat erittäin tiukat.

Erään seikan otan vielä esiin. Eduskunta on hyväksynyt Suomen mukaan Euroopan unionin kriisinhallintajärjestelmään, ja siinä olemme sitoutuneet tiettyyn joukkojen määrään. Niiden varustamiseen vuoteen 2003 mennessä tarvitaan varoja eikä niitä voida hankkia normaalin puolustusbudjetin puitteissa. Siksi olisi ollut paikallaan myöskin sisällyttää tähän jo tilausvaltuutta, jolla olisi voitu muun muassa hankkia kotimaiselta puolustusvälineteollisuudelta ajoneuvoja, joita muun muassa kuljetusyksikön varustamiseen tarvitaan.

Kolmantena isompana asiana otan esiin jo täällä käsitellyn ympäristötuen. Taakse jäänyt ja osittain vieläkin esillä oleva elintarvikekriisi on nostanut selvästi esiin luomun mahdollisuudet, oli sitten kysymys kasviksista tai lihasta. Hallituksen esitys antaa mahdollisuuden jatkaa voimassa olevia sopimuksia osittain lisämäärärahan, osittain siirtyvien varojen puitteissa.

Mutta koska selvää kiinnostusta tuottajien taholta on olemassa tuotannon lisäämiseen, nyt olisi paikallaan tukea tätä ja saada sellaiset määrärahat, että ainakin innostus konkretisoituisi todelliseksi tuotannoksi, sillä itse näen ja varmasti täällä ovat monet myöskin nähneet, että sillä on mahdollisuuksia, kun me rakennamme hyvän tuotannon, luomme markkinointijärjestelmän ja luomme myöskin logistisen järjestelmän, jolla tuotteet voidaan levittää kotimassa mutta myöskin suunnata vientiin. Maataloudella on omat mahdollisuutensa luomutuotannossa. On kuitenkin niin, että sillä ei koko maataloutta ratkaista, vaan noin parikymmentä prosenttia jatkossa voisi olla tämän tuotannon piirissä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin lisätalousarviohan on näkemys nopeista tarpeista ja syksyllä on tulossa myöskin vielä toinen, jolloin eräitä ajankohtaisia ongelmia voidaan ratkaista. Varsinaisesti tulevaisuus ratkaistaan sitten vuoden 2002 talousarviossa.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin myönteisenä nähtävä, että ed. Nepponen niinkin vahvasti otti kantaa kotimaiseen puolustustarviketeollisuuteen ja sille saataviin tilausmahdollisuuksiin. Ne tilausmahdollisuudet edellyttävät ensin rahaa, ja sitä rahaa tässä lisäbudjetissa näiden lisäysesitysten takana on olemassa. Toivottavasti hallituspuolueista löytyy muitakin vastuunkantajia tähän asiaan kuin ed. Nepponen, niin että on rahaa osoitettavissa, millä tilataan.

Ed. Nepposen puheenvuorossa oli myönteinen henki nähtävissä. Oikeastaan kriittisesti en halua arvostellakaan, vaan totean, että se oli erittäin myönteinen puheenvuoro ja näkemys tähän asiaan ja siinä mielessä myönteinen, että selonteosta, helikoptereista ja armeijan taistelukyvystä tuntuvat kantavan muutkin huolta kuin pääministeri Lipponen. Olen kovasti pelännyt jo, että hallituspuolueitten piirissä ei ole kuin pääministeri, joka kantaa huolta maan ja kansakunnan tulevaisuudesta ja sen turvallisuustakuista.

Hannu  Aho  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jos aloittaisi positiivisemmasti puheenvuoronsa, niin voisi sanoa, että lisäbudjetti on oikean suuntainen, mutta ei riittävä. Toisaalta on sanottu, että valtiovarainministeri kuuntelee herkällä korvalla, mitä edustajilla on sanottavaa. Mutta jos vähänkään vanhat kokemukset pitävät paikkansa, kuunnellaan, mutta mitään siitä ei oteta huomioon. Periaatteessa voisi sanoa, että pilkkuakaan siitä ei sitten muuteta. Toivotaan, että olen tässä väärässä.

Minusta oleellinen kysymys tässä lisätalousarviossa, ja toivon, että siihen muutosta vielä tulee, on kunta-alan todelliset ongelmat ja niiden koon tunnustaminen. Lisäbudjetissa ei varata tarpeeksi rahaa siihen, mitä kuntatalous todella tänä päivänä tarvitsee. Jos katsomme, millä tässä maassa yleensä mennään eteenpäin, ja hallitus tekisi konkreettisia toimenpiteitä, nyt olisi aika nostaa niiden kuntien, jotka todella ovat vaikeuksissa, pää veden pinnalle, jotta ne pääsisivät todella toteuttamaan niitä toimenpiteitä, mitä ovat suunnitelleet.

Kuntataloudessakaan ei voi olla niin, että sinne jatkuvasti lisätään tehtäviä, lailla määrätään, mitä pitää hoitaa, mutta ei anneta toiminnallisia edellytyksiä rahojen muodossa. Siinä on menty täysin väärään suuntaan. Minusta ensimmäinen ehto olisi verotulojen tasauksen nostaminen 95 prosenttiin. Sillä annettaisiin pitkäjänteisyyttä kuntatalouden hoitoon ja luottamusta siihen, että valtio omalta osaltaan vastaa syntyneistä kustannuksista ja velvoitteista.

Toisaalta näkisin, että yritystoiminnan elvyttäminen eri tukemismuotoineen ei aina tarvitse rahaa, mutta pitää antaa edellytyksiä, että yritystoimintaa voidaan todella harjoittaa myös laaja-alaisesti tässä maassa. Viittaan siihen, että ollaan tekemässä pakettia, jolla myös laivaliikenteeseen pystytään antamaan tärkeää apua, jotta se pysyy suomalaisissa käsissä.

Miksi ei muuta yritystoimintaa nähtäisi samalla tavalla ja lähdettäisi elvyttävään aluepolitiikkaan, joka kuitenkin on hallittavissa? Se antaisi positiivisen signaalin siihen suuntaan, että yritystoimintaa kannattaa harjoittaa ja myös yrittäjälle jäisi jotain käteen, jos hän työllistää. Investointitukien muodossa varmasti voidaan auttaa lähtötilanteissa, mutta myös palkkojen sivukulut ovat yksi asia, jossa voitaisiin mennä vähän alemmalle tasolle, jos ollaan kauempana valtavirroista. Monta kertaa kuitenkin siellä kustannukset ovat halvemmat yrityspuolella toimiessa, ja se on koko kansakunnan etu, jos saamme kansantuloa sillä tavalla kasvatettua. Toivon, että siihen paneudutaan ja että ne aloitteet, joita keskustakin on tehnyt tässä asiassa, tulisivat salissa hyväksytyiksi.

Maatalouden ympäristötuki näyttää puhuttavan, mutta mielestäni ei varsinaisesti ihan ymmärretä, mitä kaikkea se todella pitää sisällään. Paketista, joka lisätalousarviossa on maatalouspääluokkaan, 100 miljoonaa johtuu jo edellisistä päätöksistä. Se ei ole siis uutta rahaa, mitä lisätalousarviossa annetaan maataloudelle. Sen verran puuttui varsinaisesta talousarviosta aikaisemmin tehtyjen päätösten rahaa. Vain 40 miljoonaa markkaa siinä on todellista uutta rahaa luomun lisäämiseen. Tälläkään rahalla ei käytännössä sitä lisätä, vaan todella voidaan uusia sopimuksia, jotka nyt ovat päättymässä. Jos joku haluaa muutamalla hehtaarilla laajentaa, se on ehkä mahdollista, mutta varsinaista uutta tuotantoa ei sallita. Siihen tarvitaan selkeästi korkeampi rahamäärä, ja minusta tässä salissa on laidasta laitaan puhuttu niin paljon luomutuotannon puolesta, että odotan kyllä, että nyt siihen tulee konkretiaa ja todella nekin edustajat, jotka ovat puhuneet tämän puolesta, äänestävät myös niin, että saamme siihen lisää rahoitusta.

Muutenkin ympäristötuki kokonaisuudessaan on täysin väärillä urilla, jos viljelijät velvoitetaan noudattamaan ehtoja, mutta koko hehtaarimäärälle, mitä maassa viljellään, ei ole rahaa riittävästi. Sekin johtuu siitä, että valtiovalta ei todella uskonut itsekään siihen, että viljelijät ovat niin vastuuntuntoisia ja sitoutuvat viljelytoimintaa harjoittamaan lakeja ja asetuksia noudattaen. Siitä kyllä eräät järjestöt, MTK mukaan lukien, sanoivat, että tämä on täysin väärä arvio sitoutumisasteesta, mitä viljelijät todella tekevät. Emme olleet montakaan piirua väärässä, kun ajatusta aikanaan esitimme. Mutta se prosenttiluku, mitä esitimme, kaikui kuuroille korville, ja siksi olemme nyt rahallisesti todella jäljessä.

Tällä saisimme myöskin tasaisempaa tulonmuodostusta eri alueille myös maataloussektorilla, ja se on äärimmäisen tärkeää. Varsinaiseen budjettiin itse tukimomentille tulemme tarvitsemaan lisärahan korotusta aivan reippaasti, jotta myöskin maatalouspuolella säilyisi toimeentulo suurin piirteinkään samalla asteella, kuin mitä muu väestö tulee korotuksia saamaan.

Harmittaa tämä lomituskeskustelu, mitä tässä käydään, koska lomitusmääräraha on arviomääräraha valtion budjetissa. Se ei koskaan voi sattua silloin aivan kohdalleen, ja toivoisin, että tämä ymmärrettäisiin, mitä nyt on esitetty — niin kuin uskon, että se ymmärretäänkin — mutta joillakin näkyy olevan vähän erilaisia näkemyksiä siitä. Se on palkkoihin menevää rahaa, ja kun muistetaan, että olemme lailla säätäneet eläinsuojelulait, miten eläimiä pitää hoitaa, se vaatii määrätyn työmäärän, eikä siitä mihinkään päästä. Siitä ei todellakaan mene viljelijöille ainuttakaan markkaa, vaan puhtaasti työllisyyttä sillä lisätään ja hoidetaan sillä tavalla, että myöskin maatiloilla lomitus pyörii oikealla tasolla, ja toivon mukaan sitä voidaan edelleen lisätä.

Toivoisin myöskin, että sosiaalipolitiikka olisi vähän enemmän esillä, sillä meillä tulee olemaan ongelmana vanhusväestö ja sen hoitaminen, ja siihen tarvitsemme aivan uudenlaisia uria, jotta pystyisimme sen todella hoitamaan tasokkaasti ja antamaan oma arvonsa ja ansionsa niille, jotka ovat nyt elämän iltapuolella. Meidän tehtävämme on hoitaa heidät kunniallisesti. Siihen löytyy kyllä mahdollisuuksia, mutta se vaatii varmasti lain muutoksia, ja niitä jonkin ajan päästä tulen itsekin varmasti esittämään.

Meillä on edelleen kohtuuttoman paljon liian pienillä eläkkeillä olevia, joiden pitäisi saada korkeampi korotus kuin nyt on esillä. Vaikka ylimääräisiä savamaksuja poistetaankin, ne ovat nippelioppia käytännössä per henkilö, jos niitä sillä mittarilla mitataan. Se ei ole riittävä taso, mitä tällä hetkellä on esityksiä.

Näkisin, että kokonaisuuden mittarilla katsottuna alempi tieverkko on se kysymys, joka meitä tulee todella puhuttamaan ja rassaa myöskin siinä mielessä, että alueellisesti voidaan taata, että jokainen pääsee normaalisti kaikkina aikoina kulkemaan ja myöskin puuhuolto ym. yhteiskunnallinen huolto pelaa tässä yhteiskunnassa tarvittavalla tavalla. Tulee muistaa, että haja-asutusalueilla myöskin korkea polttoainevero rassaa erittäin paljon, koska siellä on pakko olla oma auto kuljetusvälineenä, jos meinaa liikkua paikasta toiseen, koska yhteiskunta ei ole järjestänyt näitä kuljetuksia.

Puolustuspolitiikkaa voisi sen verran tässä sivuta, että toivoisin vähän kyllä niin kuin ed. Nepponenkin ja edellytänkin sitä, että me kokoamme parlamentaarisen komitean, joka pohtii näitä kopterihankintoja vielä tarkemmin, mikä meidän suuntauksemme siinä on, mitä me tarvitsemme ja mikä on se todellinen linja, mihin meidän tulee sitten jatkossa mennä. En oikein jaksa itse uskoa siihen, että tätä maata puolustetaan vain kopteriporukalla. Kyllä me tarvitsemme tätä perinteistä joukkoa siellä mukana. Jos me esimerkiksi puolitamme tämän hankinnan, pystymme kyllä varmasti hoitamaan näitä osa-alueita tarpeeksi kattavilla joukko-osastoilla tässä maassa. Uskon, että tähän asiaan palataan vielä tarkemmin.

Leena  Rauhala  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lisätalousarvio osoittaa mielestäni Lipposen hallitusten, sekä ensimmäisen että nyt tämän toisen, kylmää jakopolitiikkaa, joka tulee siitä, että valtionvelkaa lyhennetään, mutta sitä velkaa, mitä erilaisten päätösten ja leikkausten myötä on jäänyt lapsille, perheille, työttömille ja ikääntyneille, ei lyhennetä. Tietenkin olen myös sitä mieltä, että valtionvelkaa tulee lyhentää, mutta tässä lisätalousarviossa sen suhteellinen osuus on liian suuri verrattuna niihin kipeisiin kohtiin, mitä monessa eri puheenvuorossa täällä ja ulkopuolella tämän salin on tullut esille.

Tulevaisuuteen sijoittamista on mielestäni myös se, että hoidetaan asioita, jotka ovat selkeitä kipukohtia, ongelmia, joita ei hyvinvointiyhteiskunta-nimikkeen alla olevassa Suomessa tulisi olla. Tiedämme myös sen, että on kysymys asioista, joiden hoitamatta jättämisestä seuraa suuret laskut eli menoerät tulevat kasvamaan. Lisäbudjetilla tulisi mielestäni taata yhteiskunnan toimivuus ja toimivuus varsinkin sellaisilla hallinnonaloilla, joista nyt tiedämme, että ne ovat kriisitilassa. Toimintojen päästäminen rapautumaan ei ole tulevaisuuteen investoimista, vaan päinvastoin.

Täällä pidetyissä puheenvuoroissa on esitetty hyvinkin mielenkiintoisia kannanottoja ja esityksiä siitä, mihin ja miten rahaa tulisi kohdentaa. On arvioitu, että puheet kuuluisivat syksyllä käytävään budjettikeskusteluun. Mielestäni yhteiskunnassamme on ongelmia ja jo sellaista suuruusluokkaa ne ovat, että niitten siirtäminen myöhempään aikaan on epäviisasta. Nyt hallituksen esittämä lisäbudjetti jättää täysin ulkopuolelle sen inhimillisen hädän, mitä tässä yhteiskunnassa koetaan.

Monissa eri viesteissä on tullut esille, että suomalainen terveydenhuolto on kriisissä. Rahoituksen lisätarve on huomattava. Meille ei ole todella eduksi se taso, millä vastaamme ihmisten hoidon tarpeeseen. Hoidon saatavuus ja riittävyys ei toteudu. Se, että käytämme bkt:sta vain 6,8 prosenttia terveydenhuoltoon, tulisi pikaisesti korjata. Rahoitusvastuun siirtämistä kunnille ja kotitalouksille ei voida enää jatkaa. Perheissä, niin lapsiperheissä kuin omaistaan kotona hoitavissa perheissä, odotetaan hallitukselta ja eduskunnalta selkeätä vastausta. Mielestäni lasten ja nuorten koko ajan paheneva hyvinvointi ja monenlaiset ongelmat osoittavat, ettei yhteiskuntamme perusrakenne ole terve. Ed. Katainen puheenvuorossaan toi esille, että lisätalousarvioesitys olisi terveellä pohjalla, mutta siitä en ole samaa mieltä, vaikka perusteluna hänellä ehkä oli, että valtionvelan maksaminen on tärkeää.

Me olemme nyt hukkaamassa suomalaista inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. On kysymys vakavasta arvovalinnasta kovan markkinatalouden eduksi ihmistä vastaan. Meillä on kyllä monia erilaisia kirjauksia, laatusuosituksia ja on köyhyysohjelmia. Miksi sitten selkeitä linjauksia asioitten hoitamiseksi ja ratkaisemiseksi ei ole nyt esimerkiksi tässä lisäbudjetissa? Tähän kysymykseen vastauksia on jo arvioitu täällä eri puheenvuoroissa. Hallitus on mielestäni tällä esityksellä esittänyt omat arvovalintansa.

Talous kasvaa, julkisen velan lyhenemisen vauhti on siis hyvä. Perusteita olisi vastata myös sosiaali- ja terveyspalvelujen puutteisiin, ja myös kuntien kipeisiin taloudellisiin tilanteisiin tulisi saada korjausta.

Mielestäni ydinkysymys on, miten suomalaiset voivat. Erään professorin arvion mukaan tässä meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme ylimmän kerroksen muodostaa ylityöllistetty ja näännytetty ykköstyövoima ja pohjakerroksen kokonaan syrjäytetyt ihmiset. Välikerroksen muodostaa niin sanottu roikkuva reservi eli määräaikaisissa tai ketjutetuissa taikka osa-aikaisissa työsuhteissa olevat. Siis elämme kolmen tai jo ehkä useammankin kerroksen yhteiskunnassa. Miksi siis tuottavuus ei jakaudu oikeudenmukaisesti, on oikeutettu kysymys varsinkin, kun Lipposen hallituksen ohjelma on nimeltään "Oikeudenmukainen, kannustava, sosiaalisesti eheä Suomi". Meidän tulee arvostaa jokaista suomalaista eikä sumuttaa hienoilla käsitteillä, jotka eivät kuitenkaan toteudu palveluina ja hyvinvointina ihmisille.

Eräisiin yksityiskohtiin haluan vielä puuttua, joista olen muun muassa jättänyt talousarvioaloitteita.

Täällä on jo useammassa puheenvuorossa noussut esille ammatillinen lisäkoulutus. Tässä lisätalousarviossa ammatilliseen lisäkoulutukseen tarkoitettu tupolisäys 80 miljoonaa markkaa ei mielestäni ole riittävä, niin kuin monissa eri puheenvuoroissa on jo perusteltu. Sillä rahamäärällä, mitä nyt ollaan esittämässä, opiskelijat eivät saa opetusta. Koulutusyksiköissä joudutaan lomauttamaan henkilökuntaa. Tämä on todella äärimmäisen vakava kysymys. On kysymys siis nuorista, myös työttömistä, ja erityisesti nuorista, jotka eivät ole päässeet mahdollisesti työelämään millään tavalla ja ovat kokonaan ilman ammatillista koulutusta. Kuitenkin hallitusohjelman eräänä tärkeänä korostuksena on ammatillinen koulutus. Olen todella esittämässä, että ammatillinen aikuiskoulutus saisi eduskunnassa lisärahoitusta. Erityisesti on myös oikaistava se epäoikeudenmukaisuus, joka nyt esitetyssä rahanjaossa on alueiden kesken. On tullut myös jo esille erityisesti Pirkanmaan tilanne, jossa epäoikeudenmukaisuus näkyy alueen saamassa rahamäärässä.

Toinen tärkeä alue, jonka haluan nostattaa, on terveydenhuollon rahojen riittämättömyys. Siitä on erilaisia seurauksia, erityisesti lääkärilakko, joka on parhaillaan menossa. Sairaat ihmiset kärsivät. Seuraukset tuntuvat pitkään vielä seuraavina vuosina. Hoitojonot vain pitenevät, niitä ei ole saatu lyhenemään. Ihmiset jäävät kokonaan tarvitsemansa hoidon ulkopuolelle. Erityisen kipeä asia on henkilökunnan riittämättömyys terveydenhuollossa kokonaisuudessaan mutta ennen kaikkea vanhustenhuollossa. Terveydenhuollossa on siis todella useita kohtia, jotka odottavat kipeästi korjausta. Eduskunnassa olemme myös monessa eri yhteydessä puhuneet, niin kuin tässäkin keskustelussa, lääkärikoulutuksen lisäämisen puolesta. Kuitenkaan rahoitusta ei ole osoitettu suunniteltuun 70 uuden aloituspaikan lisäykseen. Se ei siis toteudu. Erityisesti näen, että se tulisi pikaisesti hoitaa.

Vielä haluan yhtyä niihin puheenvuoroihin, jotka on nostettu puolustusmäärärahojen puutteista. Tutustuttuani Patria Vammaksen tilanteeseen Vammalassa tuli mielestäni selkeästi esille se, että jos nyt hallituksen esitykset toteutuvat, me hukkaamme sellaista osaamista ja olemassa olevaan toimintaan tehtyjä investointeja, joita on vaikea saada takaisin. Meidän tulee turvata kotimainen puolustustarvikkeiden valmistus. Ongelmallinen tämä asia on erityisesti, koska hallituksen esityksen myötä nyt olisimme lisäämässä työttömiksi joutuvien määrää. Tämä tulee mielestäni estää, joten todella kannatan niitä aloitteita, joissa esitetään määrärahojen lisäystä tämän ongelman hoitamiseksi noin 220 miljoonaan.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan nostaa esille erityisesti vanhusten tilanteen, omaishoitajien tukemisen. Näitä ei tässä lisätalousarviossa ole nostettu esille. Ei myöskään lasten turvallisuuteen ja kasvun tukemiseen näytä löytyvän mitään. Kuitenkin koulututkimukset niin kuin myös lasten terveystutkimukset osoittavat, että kaikilla lapsilla kouluissa ei ole hyvä olla. Näen, että nämä ovat niitä tulevaisuuteen investointeja, joihin meidän tulisi resursoida.

Tämän lisätalousarvion puutteena erityisesti on se, että ihmisen arkikysymyksiin, ihmisen selviytymiseen, kuntien selviytymiseen niistä velvoitteista, mitä niille on asetettu, ei tule tukea.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämänpäiväisessä keskustelussa on aika tavalla oltu yhtä mieltä siitä, että velan lyhentäminen on tärkeä asia, mutta tasosta ja aikataulusta sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin erilaisia näkemyksiä jopa siinä määrin, että velan lyhentäminen on nähty ikään kuin hyvinvointivaltion vihollisena tai, niin kuin ed. Rauhala äsken totesi, että tämä velanlyhentämispolitiikka on kylmää ja tylyä linjaa. Itse näen, että kysymys on väärin asetettu ja vastaus on aivan päinvastainen mielestäni vähintäänkin kahdesta näkökulmasta.

Täällä on tuotu hyvin esille se, että Suomessa ikääntymisvauhti on lähitulevaisuudessa kovinta Euroopassa. Kun katsomme tilannetta vuonna 2010 ja arvioimme sen kustannusvaikutusta sosiaali- ja terveyspuolelle, arvioimme sen vaikutusta myöskin kuntatalouden puolelle, paineita työeläkejärjestelmään, tämän loppulaskun suuruus on luokkaa 20 miljardia markkaa, siis vain vähän vähemmän kuin tänä päivänä nuo paljon puhutut korkomenot. Tämä on siis se yksinkertainen näkymä. Millä tuohon muutoin vastataan kuin sillä, että velkaa lyhennetään ja saadaan korkomenojen vähenemisen kautta tervettä joustoa.

Toinen syy on se, että olemme eläneet varsin kovan kasvun vuosia, kahdeksan kappaletta peräkkäin, eikä kellään ole siitä varmuutta, että tämä kasvu jatkuisi yhtä korkealla tasolla. Pikemminkin talouden taivaalla on synkkiä pilviä, ei ehkä missään määrin verrattavissa 90-luvun alkuun, mutta kuitenkin pilviä, jotka huolestuttavat. Suomen kasvun veturi, it-teollisuus, on selkeästi jo joutunut osiltaan erilaisen kasvun aikaan. Siellä on noin 1 500 ihmistä lomautettu tai irtisanottu aivan viime kuukausien aikana. Toisaalta metsäteollisuuden kasvunäkymät ulottuvat vain noin syksyyn ja ne kasvunäkymät eivät ole kovin positiivisia. Paljon on kiinni siitä, miten USA:n talous kehittyy, mutta jos ajatellaan, että kasvu puolittuu — jos yritysten voitot esimerkiksi puolittuisivat — sen vaikutus verotuloissa olisi samaa suuruusluokkaa, 20 miljardia.

Nämä ovat syitä, miksi meidän on viime vuosina ollut välttämätöntä rakentaa ylijäämäinen budjetti, koska se antaa joustovaraa reagoida talouden kasvun hidastuessa niihin välttämättömiin toimenpiteisiin, joita silloin edessä on. Vähintäänkin näistä kahdesta syystä meidän on syytä velkaa tiukalla tahdilla lyhentää. Uskon, että myöhempi historiankirjoitus tulee osoittamaan tämän vuosikymmenen velanlyhentämisvauhdin ja -tason onnistuneeksi, ja uskon, että sille aikanaan löytyy enemmän isiä ja äitejä kuin tänä päivänä on kenties nähtävissä.

Muutama sana liikennesektorista.

Täällä on hyvin oikein korostettu sitä, että korkojen pieneneminen tuo tervettä joustonvaraa kiistattomiin kipupisteisiin, ja liikennesektori, ennen kaikkea tiestö, on täällä hyvin ollut esillä, alemman asteinen tieverkosto, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että meidän on pystyttävä tulevina vuosina korkomenojen pienentymisestä ohjaamaan lisääntyviä rahoja tiemäärärahoihin. Toisaalta meillä on varsin isoja ja merkittäviä tiehankkeita ja rautatiehankkeita edessä, ja aivan oikein on todettu, että jos ne jätetään toteuttamatta, ne väistämättä leikkaavat meidän tulevaa kasvuamme.

On ollut esillä kaksi isompaa hanketta: E18 on kansainvälisen tason valtaväylä Turusta Vaalimaalle, jonka alueelta ja vaikutuspiiristä tehdään reilusti yli puolet Suomen viennistä ja noin puolet Suomen bkt:stä. Se on talouden kasvuväylä, ja sen valmiiksi tekeminen vähintäänkin tällä vuosikymmenellä on haastava tavoite eikä onnistu ilman erillisrahoituspäätöksiä. Toinen merkittävä hanke on Kerava—Lahti-oikorata, joka on suuruusluokaltaan samaa luokkaa, noin pari miljardia, ja jonka osalta valmistelu etenee positiivisesti. Se on valtakunnallisesti merkittävä hanke, mutta uskon, että siihenkin tarvitaan erillisrahoituspakettia ja myöskin ulkopuolisten tahojen mukaan tuloa.

Sinänsä lisäbudjetissa on yksi mielenkiintoinen pieni kohta, joka liittyy Vuosaaren sataman suunnittelurahaan. Lisäbudjetissa osoitetaan 4 miljoonaa Vuosaaren sataman suunnitteluun ja todetaan, että Helsingin kaupunki tulee vastaavan kokoisella summalla mukaan suunnittelutöihin eli 50 prosenttia ja 50 prosenttia. Toivon mukaan tämä ei millään muotoa indikoi sitä rahamäärää, jolla valtio mahdollisen Vuosaaren sataman infran rakentamiseen osallistuu. Tuo infra maksaa nimittäin tämänhetkisten arvioiden mukaan vähintään 1,2 miljardia, ja monet arviot lähtevät myöskin siitä, että se on paljon enemmän. Rata, meriväylä ja tieväylä maksavat siis vähintään 1,2 miljardia. Jos oletetaan, että Helsingin kaupunki lähtee siitä, että valtiovallan panostus on vähintään 600 miljoonaa, niin toivon mukaan tämä käsitys ei tässä talossa suurempaa kannatusta saa.

Kaiken kaikkiaan Vuosaaren satamalla, johon on muutamissa yhteyksissä viitattu, on myöskin aluepoliittinen merkitys. Sillä on sikäli merkitys, että meillä on toimivaa, olemassa olevaa satamakapasiteettia eri puolilla rannikkoa. Tältä osin on kysyttävä, haluaako valtiovalta omilla päätöksillään kiihdyttää Pääkaupunkiseudun kasvua vai jaetaanko elämisen edellytyksiä tasaisemmin eri puolille maata. Näin ollen toivon, että tässä asiassa järki voittaa.

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, lisäbudjetti on terveellä pohjalla, ja uskon, että todellakin myöhempi historiankirjoitus tulee osoittamaan tämän tiukan talouden linjan oikeaksi.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on noussut esiin se, että lisätalousarviot ovat oikean suuntaisia, mutta liian pieniä. Kun katsotaan taaksepäin peruutuspeiliin, vuosikymmeniä taaksepäin, niin ainahan ne ovat olleet liian pieniä, on hallituskoalitio mikä tahansa yhteiskunnassa ollut.

Valtion velanmaksukyvystä ja valtionvelan lyhentämisestä: Yhdyn täysin niihin puheenvuoroihin, jotka ovat kritisoineet velanlyhentämistahtia, mikä tällä hetkellä lisätalousarvioesityksessä on esitetty, sillä jos osa velan lyhentämiseen varatusta rahasta olisi kohdennettu johonkin muuhun toimintaan, olisi saattanut käydä niin ja varmaan onnistuukin se, että se hyödyttää tätä yhteiskuntaa aivan samalla tapaa kuin korkomenojen vähentyminenkin. Siinä mielessä olisi pitänyt harkita vielä tätä, että tällä määrällä valtionvelkaa lisätalousarvioesityksessä ei olisi lyhennetty. Se olisi antanut liikkumavaraa ja sitä niin sanottua joustovaraa muihin toimintoihin, mitä täällä on perätty lähes joka suunnalta.

Koulutukseen liittyen täällä on noussut esiin ammatillinen lisäkoulutus ja 80 miljoonaa markkaa, mikä on sovittu tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä. On tietysti hyvä asia, että tämä tuli silloin sovittua, mutta olisi pitänyt sopia hieman suurempikin summa, mikä ed. Gustafssonin suulla tuli esiin, lisää 50—100 miljoonaa markkaa. Tämä voidaan vielä korjata lisätalousarvioesityksellä korottamalla summaa kyseisellä 50—100 miljoonalla markalla. Tarpeeseen korotus kyllä on, sillä työntekijöiden ikääntyminen ja, sanotaan, ammattitaidon säilyttäminen edellyttää ammatillista lisäkoulutusta. Näin ei voi jatkua, että painopiste on aivan muualla kuin ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, jossa tarve on kaikkein suurin.

Tiehankkeista on puhuttu edustajien taholta sen mukaan, mistä kukin on kotoisin ja missäpäin maata asustaa. Omalta osaltani puhun Pirkanmaasta eli Tampereen läntisen kehätien rakentamistarpeesta ja hankkeen aloittamismäärärahojen liittämisestä lisätalousarvioesitykseen; tätä siinä ei tällä hetkellä ole. Tästä ovat pirkanmaalaiset edustajat tehneet talousarvioaloitteenkin, että läntinen kehätie saataisiin liikkeelle, sillä jos sitä nyt ei käynnistetä, silloin ympäristövaikutusten arviointi menee vanhaksi vuoden 2002 jälkeen. Jos arviointi ja suunnitelmat tehdään sen jälkeen uudelleen, hanke tulee olemaan huomattavasti kalliimpi kuin näillä kustannuslaskelmilla, mitkä tällä hetkellä on tehty. Hanke tulee palvelemaan varsinkin Pirkanmaan aluetta, ja myös Vaasaa, Pohjanmaan aluetta, varsin merkittävästi. Sen takia tämä on yhteiskunnallisesti tärkeä hanke, joka pitäisi saada tosiaan käyntiin.

Arvoisa puhemies! En turhaan pitkitä puhettani. Puutun vielä ainoastaan puolustusvälineteollisuuden hankintoihin, joista täällä on useita puheenvuoroja käytetty. On nähty tarpeelliseksi kotimaisen puolustusvälineteollisuuden toiminnan turvaaminen ja ennen kaikkea a-tarviketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen liittyen Vammalan, Vihtavuoren ja Lapuan tehtaiden toiminnan jatkuvuuteen, joissa tällä hetkellä yt-neuvottelut käydään.

Varsinkin Vammalan Patria Vammaksen tehtaan osalta, ja se koskee ammustuotannossa noin 80:tä työntekijää, on vaara, että koko toiminta loppuu. Sen lopettamiselle ei ole mitään perustetta eikä siinä ole mitään järkeä, koska nämä a-tarvikkeet tullaan joka tapauksessa hankkimaan jostakin, ja se jostakin on Suomen rajojen ulkopuolelta. Siinä ei ole mitään järkeä, että Suomen rajojen ulkopuolelta hankitaan nämä a-tarvikkeet kalliimmalla hinnalla. Lopettamista on perusteltu sillä, että näitä tarvikkeita ei tarvita niin paljon kuin kyseinen tehdas pystyy tuottamaan.

Mutta pitäisi tässä yhteydessä lähteä miettimään, että rakennetaan saman tyyppinen malli, kuin tehtiin Postin tai Tielaitoksen kohdalla, joissa tehtiin siirtymäajan paketti. Jos tulee suhdannevaihteluita, kyseiset ammattityöntekijät voidaan kouluttaa muihin tehtäviin ja toiminnan laajentuessa mobiiliyksikköön Vammalassa voitaisiin niihin tehtäviin kohdentaa kyseisiä työntekijöitä, niin että ammattitaito on turvattu siellä ja valmiudet näitä a-tarvikkeita valmistaa jatkossa vielä Vammalan Vammaskosken tehtailla.

Täällä on tullut esiin myös kuljetusvälineyksikön tilanne. Ed. Nepponen nosti esille kuljetusvälineiden kohdalla valmiusjoukkojen osalta, että näitä valtuuksia pitäisi nyt antaa lisää ja lähteä valmistamaan Pasi-ajoneuvoja vai mitä ne nyt merkiltään ovatkin. Siinä on varmaan sekin kyseessä, että kuormitus on tällä hetkellä niin suuri tällä tehtaalla, että varmaankaan valmiuksia ei ole valmistaa sitä määrää, mitä ed. Nepponen tarkoitti, jos lähdetään käynnistämään niiden valmistusta tällä hetkellä. On järkevämpää siirtää hanketta eteenpäin samoin kuin Hornetienkin kohdalla. Kyllä ne ainakin eilispäivänä ihan riittävästi lensivät, häiritsemiseen asti, että nukuttua ei saa sillä alueella, jonka yli Hornetit lentävät, että kyllä sitä lentokonebensiiniä on riittänyt Hornetien lennättämiseen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Niinistön ja Lipposen kynänjälki näkyy lisätalousarviossa, aivan kuten oli odotettavissakin. Mutta tuskinpa kukaan muuta odottikaan.

Ministeri Siimes esitti kuitenkin hitaampaa ja pehmeämpää velanmaksuvauhtia, jotta kyettäisiin panostamaan tulevaisuuden velanmaksukykyyn. Tämä oli mielestäni hyvä ja kannatettava esitys. Velanmaksuvauhti on aina suhteessa velanmaksukykyyn. Pientäkin velkaa voi olla vaikea maksaa takaisin, jos velanmaksukyky on heikko. Tai vastaavasti suurikaan velka ei ole ongelma, jos velanmaksukyky on vahva. Tähän arkivertaukseen kietoutuu juuri hallituksen nopean velan takaisinmaksupolitiikan heikkous. Nyt pitäisikin mielestäni vahvistaa juuri tulevaisuuden velanmaksukykyä. Velanmaksun alttarille ei voida eikä kannata uhrata velanmaksukykyä.

Muutama esimerkki, arvoisa puhemies: Nuorten syrjäytyminen tulee kalliiksi, jos sen torjuntaan ei ohjata varoja juuri nyt. He voivat syrjäytyä jopa huumeiden käyttäjiksi, jolloin he joutuvat työelämän ulkopuolelle. Tällöin he eivät maksa veroja, vaan tarvitsevat kallista hoitoa yhteiskunnalta. Näin heikennetään tulevaisuuden velanmaksukykyämme. Parempi vaihtoehto olisi nyt hieman hidastaa velan takaisinmaksuaikataulua ja sijoittaa nuoriin, siis tulevaisuuteen, eli nuorten koulutusmahdollisuuksiin, työpaikkoihin, nuoriin lapsiperheisiin jne. Uskon, että sijoitus nuoriin olisi hyvinkin tuottava yhteiskunnalle.

Toinen esimerkki: Markan ohjaamisella velanmaksuun säästetään noin 6 penniä. Parempi tuotto saadaan aikaan, jos nyt turvataan tulevaisuuden velanmaksukykyä esimerkiksi lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä. Jos henkilöstöä ei lisätä, se merkitsee sitä, että henkilöstö näissä palveluissa uupuu, sairauspoissaolot lisääntyvät ja henkilöstö jää aikaisin eläkkeelle. Tavoitteenamme on ollut ihmisten jaksaminen pitempään työelämässä, koska heitä tarvitaan luomaan sitä kansantalouden kakkua, josta velka maksetaan. Nyt he voivat joutua liian aikaisin eläkkeelle, koska työelämä on rankkaa. Tämä sen takia, ettei ole riittävästi ohjattu rahaa lisähenkilöstön palkkaamiseen. Tälle sektorille mielestäni kannattaa panostaa. Tuotto olisi varmasti hyvä myöskin potilaiden ja hoidettavien kannalta katsottuna, koska hoitotulokset varmasti parantuisivat.

Kolmas esimerkki liittyy aikuiskoulutukseen. Nyt kun yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeet koko ajan nopeasti muuttuvat, aikuisten lisäkoulutusmäärärahat pienentyvät. Tämä ei ole oikein. Tällä tavalla ei tulevaisuuteen sijoiteta. Kuitenkin uskon, että tällekin sektorille kannattaisi sijoittaa. Tuotto olisi varmasti parempi kuin velan lyhentämisessä. Tämä asia voitaisiin korjata lisäbudjetissa ja ensi vuoden talousarviossa, kun aikuisten lisäkoulutusmäärärahoja tarkastellaan.

Arvoisa puhemies! Velanmaksun järkevyys on aina siinä suhteessa, mihin muualle varat voitaisiin sijoittaa. Juuri tähän hallituksen velanmaksupolitiikan ongelma myös kietoutuu. Tässä asiassa vasemmistoliitto on esittänyt koko kansantalouden kannalta paremman ja tuottoisamman vaihtoehdon. Liian nopea velanmaksu ei ole oikea tie. Tämä on mielestäni otettava huomioon niin lisätalousarviossa kuin varsinaisessakin talousarviossa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kommentoisin ed. Häkämiehen puhetta siltä osin, kuin hän käsitteli Vuosaaren satamahankkeen liikenneväylien suunnittelua. Voin täysin yhtyä hänen mielipiteisiinsä eli kyseenalaistan todella koko hankkeen. Mutta siitä ei sen enempää.

Kun ensimmäisen kerran kuulin VM:n suunnitelmista, esityksistä, tähän lisätalousarvioon liittyen ja juuri tämän velan lyhennyksen kasvattamisesta, josta tänä iltana on erittäin paljon myös puhuttu, samalla tavalla se sai aikaan kohdallani tietynlaisen vastareaktion. VM on todella arvioinut jatkuvasti valtion tulot liian pieniksi, ja tänä päivänä valtiovarainministeri myös totesi, että tämä ilmiö on valitettavan väistämätön ja se toteutuu näköjään aina. Velanlyhentämisvauhdin kasvattamista on perusteltu muun muassa sillä, että korkojen aleneminen tuo liikkumavaraa sitten toisaalla. Samoin eri yhteyksissä on tätä perusteltu suurten ikäluokkien vanhenemisella ja sitä seuraavalla huoltosuhteen vääristymisellä.

Jos ja kun, niin kuin uskon, nyt tämä ylimääräinen 8,5 miljardin velanlyhennys toteutuu ja tosiaan pienentää korkomenoja, niin väitänpä, että jatkossakin, jos tämä sama suunta jatkuu, tämä pelivara pääosin käytetään jälleen velan lyhentämiseen.

Toisaalta on myös väläytelty ansiotuloverotuksen alentamista hyvin hyvin monissa puheenvuoroissa tänäänkin. Esimerkiksi ed. Katainen tähän viittasi. Itse olen arvostellut jo aiemminkin ansiotuloverotuksen alentamista, varsinkin kun on realistista se, että se kohdistetaan kaikkiin tuloluokkiin. Joka tapauksessa, kun ajatellaan alimpia tuloluokkia, niin käyttökelpoisena työkaluna on ansiotulovähennyksen kasvattaminen, ja tästä taas aiheutuu kuntatalouteen negatiivinen vaikutus, koska ansiotulovähennyksen korottamisia ei nimeksikään ole kompensoitu kunnille.

Vasemmistoryhmissä on ainakin selvät paineet hidastaa valtionvelan takaisinmaksua. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että hallitusohjelmaa toteutetaan tasapainoisesti eli rahaa on löydyttävä myös muihin tarkoituksiin. Ryhmämme on todennut, että velanmaksun ohella kasvavaa ylijäämää tulee käyttää myös lamanaikaisten vaurioitten korjaamiseen. (Ed. S. Lahtela: Miksi niin ei toteuteta?) — Kyllä toteutetaan, ed. Lahtela, tulen juuri tähän asiaan.

Vaikka kuntakenttä, erityisesti sosiaali- ja terveyssektori, on edelleen vaikeuksissa, mielestäni merkittävän askeleen hallitus otti viime viikolla, kun hallituksen osalta on hyväksytty Sailaksen paperi. Koska kuntien velvollisuushan on järjestää peruspalveluja ja kaiken kaikkiaan, jos ja kun sitten täällä eduskunnassa tämä hallituksen esitys hyväksytään, niin se on tuomassa juuri niille köyhille kunnille, joita ovat muuttotappiokunnat muun muassa, merkittävän tulonlisäyksen.

Otan esimerkkinä oman maakuntani. Siellä ensi vuonna tulonlisäys olisi 97 miljoonaa markkaa ja alimmillaan se kunnassa olisi noin 200—230 markkaa asukasta kohti ja vielä 2004 yli 60 miljoonaa markkaa, jolloin se olisi tasainen summa.

Totta kai, vaikka tässä näitä hyviä elementtejä on syrjäisyyslisän kasvattaminen, alv-veron takaisinpalautusjärjestelmästä luopuminen jne., myönnän toki, että odotimme, että muun muassa verotulojen tasauksen ajantasaistaminen toteutuisi. Tietysti on hyvä, että hallitus on myös luvannut, että ensi syksynä asetetaan työryhmä, joka paneutuu valtionosuusjärjestelmän rakenteisiin ja valtionosuuskriteereihin kokonaisuutena. Tavoitteena käsittääkseni on, että tärkein, verotulojen tasauksen ajantasaistaminen, voitaisiin toteuttaa vuoden 2003 alusta. Joka tapauksessa missään mielessä tätä esitystä, joka hallituksen puolelta on tullut, ei voi vähätellä. Ehkä opposition mielihalu on, että katsotaan, että se on merkityksetön. (Ed. S. Lahtela: Oppositio pitää köyhien puolta!) — Niin varmasti ja rahaa on todella kaikkeen, ed. Lahtela.

Myönnän, että tässä lisätalousarviossa ei voida kaikkia asioita korjata. Siellä eivät kaikki momentitkaan ole auki, mutta toivon ja uskon, että myös parannuksia tulee. Muun muassa määrärahat ammatilliseen aikuiskoulutukseen eivät vieläkään ole riittävät. Tupoon liittyvä 80 miljoonaa markkaa siellä on, mutta siihen on löydyttävä lisää rahaa. Onko se sitten tässä lisäbudjetissa vai sitten, kun mennään budjettiriiheen. Joka tapauksessa hyvin kiireellistä olisi tähän saada rahaa.

Edelleen tänä iltana on puututtu muun muassa kansaneläkkeen kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen kompensoimiseen. Tähänhän eduskunta yksimielisesti yhtyi, että tänä vuonna pitää hallitukselta tulla esitys. Viime viikolla annettiin tiedote, että ministeri Perho on tehnyt esityksen asian ratkaisemiseksi, mutta tiedotteen viimeisessä kappaleessa puhutaan huomattavasta lisäpanostuksesta, joka eläkelaitoksilta vaadittaisiin asian selvittämiseen, euroon siirtymiseen jne., eli vasta 2003 oltaisiin muutoksia mahdollisesti tekemässä. Tiedote ei siinä mielessä näytä kuitenkaan hyvältä. Toivottavasti olen väärässä. Mielestäni asia pitäisi joka tapauksessa korjata.

Edelleen tänä iltana on myös todettu, että investointi- ja kehittämishankkeisiin tulisi ja tulee ehdottomasti saada lisärahoitusta. Muun muassa oman maakuntani kohdalla tilanne on se, että erittäin hyviä investointihankkeita eli laajennus- ja perustamishankkeita jää valitettavasti toteutumatta, jos määrärahataso ei nouse. Tälle vuodelle on luvattu jo pohjiin 15 miljoonaa, mutta joka tapauksessa summan tulee olla suurempi. Mielestäni se on parasta aluepolitiikkaa, että tällä tavalla yritykset voisivat laajeta. Jos ei ole yrityksiä, ei tarvita myöskään Tekesin rahoitusta.

Edelleen, ed. H. Ahon puheessa oli hyvää ainakin ympäristötuen lisäys, ja voin yhtyä siihen. Myönnän todella, että se rahasumma on tarpeellinen ja sen on myös löydyttävä. Viimeisen vuoden tapaukset osoittavat entistä konkreettisemmin asian tähdellisyyden. Tietysti vielä monia muitakin kohteita ja asioita löytyy, jotka vaativat korjausta, mutta totean vielä, että odotan tosiaan, että kun tämä nyt menee valiokuntakäsittelyyn, siellä tehdään tähän parannuksia, ja totta kai se työ sitten jatkuu varsinaisessa budjettiriihessä.

En malta vielä, arvoisa puhemies, ihan viimeiseksi olla toteamatta myös sitä, että parasta köyhyyden ja syrjäytymisen estämistä mielestäni olisi se, että työssäoloehtoa lyhennettäisiin eli tällä tavalla ne henkilöt, jotka eivät löydä töitä, pääsisivät helpommin ansiosidonnaisen piiriin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Heti jatkaisin ed. Kähkösen ansiokkaaseen puheenvuoroon toteamalla, että jos työssäoloehtoa lieventämällä saataisiin aikaan työhaluja, käsittääkseni päästäisiin tässä asiassa paljon pidemmälle.

Ed. Kähkösen puheenvuoroon vielä voisi todeta, että erittäin myönteisenä totesin liikenneverkkojen kehittämisnäköalan ja erityisesti Vuosaaren sataman suunnittelun torjumisen ja sen näkemisen niin, että ei sitä tarvita Helsinkiin, missä kaikki herrasväki on tottunut niin kuin ennenkin kokoontumaan. Kun satamatoimintoja Suomenlahden ja Pohjanlahden rannoilla on riittämiin joka paikassa ja kapasiteettia mielin määrin yli normaalin käytännön tarpeen, käsittääkseni tämä on aivan tarpeeton määräraha esityksessä olemassa. Koko Vuosaaren satamasuunnittelu voitaisiin lopettaa kertaheitolla. Tässä mielessä näen, että ed. Kähkönen on erinomaisen oikeilla linjoilla.

Ihmettelin aikaisemmissa puheenvuoroissa, että ed. Ranta niin voimakkaasti otti kantaa Vuosaaren sataman puolesta, ja tältä osin katson, että tämä maakunnallinen ja koko Suomi -ajattelu on varmasti ainakin siinä puheenvuorossa mennyt täysin hakoteille.

Mitä keskusteluun voisi todeta, rouva puhemies, on ollut todella miellyttävää nähdä, että koko eduskunta laidasta laitaan on nähnyt tärkeänä ympäristömäärärahojen ja ympäristötuen määrärahojen lisäystarpeen tässä asiassa. Tässä alkaa näyttää siltä, että eduskunta alkaa kohta kantaa todella huolta kotimaisesta puhtaasta ruoasta ja erityisesti puhtaan ruoan luomutuotannosta. Tässä on ehkä suunta parempaan. Toivottavasti tällä paremmalla suunnalla myöskin syntyy parempi Suomi tulevaisuudessa, ehjempi ja terveempi yhteiskunta.