Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukiolo on merkittävä yhteiskunnan toimintaa raamittava tekijä. Se on myös tärkeä asia ihmisille. Aukiolosta käytiin vilkasta keskustelua valtionhallinnon otakantaa.fi-foorumilla tänä keväänä. Keskustelu keräsi lähes 400 kommenttia aiheesta. Mielipiteitä esitettiin niin kauppojen aukioloajan lisäämisen puolesta kuin sitä vastaankin. Monessa kirjoituksessa ihmeteltiin, miten aukioloajoista jaksetaan vääntää kättä vuodesta toiseen. Kirjoittajat näkivät nykytilanteen tavallisen kuluttajan näkökulmasta epäselväksi. Ihmiset joutuvat usein tarpeettomasti arvuuttelemaan sitä, ovatko kaupat auki vai ei.

Hallituksen ohjelmaan kirjattiinkin, että kauppojen aukiolosääntelyä selkeytetään. Tänään lähetekeskustelussa oleva liikeaikalaki selkeyttää kauppojen aukioloa. Toivon, että tämä liikeaikalakiehdotus on kestävämpi ratkaisu useammaksi vuodeksi eteenpäin. Lain sisältö perustuu Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ja Suomen Kaupan Liiton sopimukseen yhteisistä päälinjoista aukioloaikojen selkeyttämiseksi. Nykyistä selkeämpi aukiolojärjestelmä antaisi kaupalle ja sen henkilökunnalle vakaamman toimintapohjan kehittää kauppaa pitkäjänteisellä tavalla.

Vakinaiselta myyntipinta-alaltaan enintään 400 neliömetrin päivittäistavarakaupat vapautettaisiin esityksen mukaan aukiolosäännösten piiristä juhlapyhiä lukuun ottamatta. Lähikaupalle jäisi siten edelleen aukioloetu suhteessa tätä suurempiin kauppoihin. Tutkimusten mukaan nykyinen liikeaikalaki on antanut lähikaupoille kilpailuetua ja siten suojannut niitä. Tämä onkin tärkeä huomio. Lähikauppojen tarve jatkossa kasvaa: väestö ikääntyy, ihmiset liikkuvat rollaattoreilla, pyörätuoleilla ja lastenvaunujen kanssa, kaupan on oltava lähellä.

Myös ilmastonmuutos haastaa kaupan rakenteen. Liikkumisen vähentäminen on tärkeä tavoite. Hyvä lähikauppaverkosto vähentää juuri liikkumisen tarvetta.

Lakiesityksessä oleva pykälä haja-asutusalueen kaupasta turvaa kyläkauppojen toimintaedellytyksiä. Siinä säädetään, että tämän lain voimaantulon jälkeen haja-asutusalueille avattavat kaupan suuryksiköt sekä niihin vaikutuksiltaan verrattavat myymäläkeskittymät olisivat aukiolosäännösten piirissä. Nykyisin haja-asutusalueella toimivilla kaupan suuryksiköillä on vapaa aukioloaika. Haja-asutusalue on määritelty samoin kuin nykyisessä laissa.

Lakiehdotus parantaa lähikauppojen kilpailutilannetta muillakin tavoilla. Huoltoasemilla tapahtuva päivittäistavaran myynti asetettaisiin aukiolosäännösten osalta samaan asemaan lähikaupan kanssa. Päivittäistavarakauppoja vastaava 400 neliömetrin myyntipinta-alaraja asetettaisiin myös huoltoasemalla tapahtuvalle kioskimyyntiä vastaavalle myynnille. Tämä on merkittävä parannus nykytilaan, jossa huoltoasemakaupalla on muista kaupan aukioloajoista poikkeava asema suomalaisessa kaupan rakenteessa.

Päivittäistavarat ovat tulleet aikaisempaa vahvemmin mukaan huoltoasemien tavaravalikoimaan. Palveluvalikoima ja liiketoimintayksiköiden koot ovat kasvaneet. Tasapuolisuussyistä on tarpeen säätää kioskikaupalle huoltoasemilla varatun myymälätilan enimmäispinta-alasta. Näin ollen päivittäistavarakauppoja vastaava 400 neliömetrin myyntipinta-alaraja asetetaan siis myös huoltoasemalla tapahtuvalle kioskimyyntiä vastaavalle myynnille. Lisäksi haluaisin korostaa sitä, että kesäisin — kun kaupat tänä päivänä ovat auki kello 21:een — kaupat suljetaan tulevaisuudessa kello 18 lukuun ottamatta näitä kioskikauppaan verrattavia kauppoja. Tämä antaa kesäaikana myös lähikaupoille kilpailuetua.

Arvoisa puhemies! Nykyisestä laista on tullut palautetta viranomaisilta, että käytettyjen tavaroiden myyntiä on kovin hankala valvoa sunnuntaisin. Siksi antiikkitavaroiden ja käytettyjen tavaroiden myynti vapautettaisiin sääntelyn piiristä. Näin ollen liikkeistä tapahtuvaa myyntiä säänneltäisiin samalla tavalla kuin kirpputoreilla tapahtuvaa myyntiä.

Muut vähittäiskaupat voivat siis olla auki sunnuntaina 12:sta 18:aan ympäri vuoden. Isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana nämä yli 400 neliömetrin kaupat saavat olla 12:sta 21:een auki. Juhlapäivinä kauppojen tulee olla suljettuina.

Sunnuntait ovat yrittäjävetoisten kauppojen kannalta erityissääntelyä kaipaava päivä. On esitelty perusteltu huoli siitä, miten voidaan taata pienille yrittäjille myös vapaa-aikaa. Ehdotuksessa tämä on huomioitu siten, että määrätyille elinkeinonharjoittajille taataan mahdollisuus pitää kauppakeskuksissa tai vastaavissa myymäläkeskittymissä liikkeensä suljettuna yhtenä viikonpäivänä. Arkipäivien normaalit aukioloajat eivät ole nykyisin aiheuttaneet kauppakeskuksissa ongelmia. Liikkeen kiinnipitämismahdollisuutta ei kuitenkaan ole rajattu sunnuntaihin, vaan liike voidaan pitää muunakin sovittuna päivänä kiinni.

Arvoisa puhemies! Liikeaikalailla ratkotaan kysymystä kauppojen aukiolosta. Tällä lailla ei pystytä ohjaamaan kaikkea kauppaan liittyvää. Liikeaikalailla ei ratkaista kaupan sijoittumiseen liittyviä ongelmakysymyksiä. Tätä työtä tehdään ympäristöministeriössä. Kaavoitus ja maankäyttö ovat ensisijaisessa asemassa kaupan sijoittumiseen ja yhdyskuntarakenteen hajautumiseen liittyvissä kysymyksissä. Nyt liikeaikalain piiriin on nostettu kaupan suuryksiköt, joten tällä lailla on tehty kaikki, mitä voidaan. Liikeaikalailla ei myöskään voida rajoittaa kaupan keskittymiseen liittyviä ongelmia. Liikeaikalailla voidaan antaa lähikaupoille kilpailuetua, kuten nyt on tehty. Asiantuntijalausunnoissa on todettu, että vain täysin vapaat aukioloajat voisivat johtaa nykyistä suurempaan kaupan keskittymiseen.

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloista on tehty muutamia tutkimuksia viime vuosina. Näistä Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen selvitys toteaa, että jos viikko-ostoja pystytään jakamaan aikaisempaa tasaisemmin eri viikonpäiville, syntyy yhteiskunnalle monenlaisia hyötyjä. Kuluttajien kannalta keskeistä on ruuhkien väheneminen. Ruuhkien väheneminen pienentää ruuhkatyövoiman tarvetta ja alentaa siten kaupan kustannuksia. (Ed. Kuoppa: Sunnuntait kyllä nostaa niitä!) Työntekijät hyötyvät siitä, että kaupan on mahdollista tarjota aikaisempaa säännönmukaisempia työsuhteita. Hyötyjä tulee myös asiakasliikenteestä. Asiakasvirtojen tasoittuminen johtaa myös tavaratoimitusvirtojen tasoittumiseen, joten hyötyjä tulee myös tavaratoimitusliikenteessä.

Liikeaikalain vaikutuksia työllisyyteen on tutkimuksissa sivuttu, mutta niitä on erittäin erittäin vaikea arvioida. Arvioiden mukaan tällä ehdotuksella ei ole merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen. Jotain positiivisia vaikutuksia voi olla. Tutkimusten mukaan aukioloaikojen pidentämisen vaikutukset olisivat varovaisen positiivisia. Samaten aukioloaikojen vaikutukset myynnin volyymiin olisivat positiivisia etenkin suurmyymälöissä. (Ed. Tennilä: Mistä se ostovoima tulee?)

Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamissa asiantuntijalausunnoissa todettiin, että kaupan aukioloaikoja on syytä säädellä. Täysin vapaisiin kaupan aukioloihin ei lausuntojen mukaan olla valmiita. Tämä saattaisi johtaa, kuten aikaisemmin totesin, kaupan yhä voimakkaampaan keskittymiseen, josta kärsisivät erityisesti autottomat pienet taloudet. Tästä syystä onkin tärkeä säätää liikeaikalaissa nyt ehdotetussa muodossa neliörajoista ja kellonajoista.

Liikeaikalakiehdotusta laadittaessa on kuultu monipuolisesti kauppaa, ammattiyhdistysliikettä ja yrittäjiä. Se on ollut myös otakantaa.fi-foorumilla kansalaisten keskustelussa.

Päivi  Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Vihreiden vaalislogaanin voisi kääntää päinvastoin tämän esityksen kohdalla. (Ed. Pulliainen: Aivan perustellusti!) Kauppojen sunnuntaiaukiolon vapauttaminen on vihreiden politiikan mahalasku, ja ikävää on, (Ed. Pulliainen: Paljon enemmän vielä kuin mahalasku!) että se tapahtuu uuden puheenjohtajan tarttuessa ohjaksiin.

Olen pettynyt myös keskustaan. Oppositiossa nykyiset keskustaministerit olivat ryhdikkäästi kanssamme vastustamassa kokoomuslähtöisiä ehdotuksia liikeaikalain laajentamiseksi.

Kokoomus ilmoitti jo viime kesänä haluavansa koplata elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksen ja sunnuntaikaupan vapauttamisen. Puheenjohtaja Katainen perusteli vapaita sunnuntaiaukioloja keinona, jolla lisätään kaupan kilpailua ja siten varmistetaan, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus menee hintoihin. Kyllä tämä perustelu on omituinen. Ei sunnuntaikaupan vapauttaminen lisää kilpailua, vaan vähentää sitä, sillä kyllä se heikentää työvoimavaltaisten kaupan alan toimijoiden kannattavuutta, ja sunnuntaikaupan lisääminen tietää kuolemaa joukolle kylä- ja lähikauppoja, selittää ministeri tätä nyt miten päin tahansa, sillä se heikentää työvoimavaltaisten kaupan alan toimijoiden kannattavuutta. Samoin erikoistavaraliikkeillä ei ole samaa mahdollisuutta kilpailla sunnuntaityöllä. Sunnuntaityöstähän maksetaan kaksinkertainen palkka, sadan prosentin sunnuntaikorvaus, ja tämän lisääntyvän sunnuntaikaupan kuluttaja maksaa kukkarostaan tuotteiden hinnoissa.

No, järkevin perustelu mielestäni tälle ehdotukselle on se, että halutaan selkeyttää nykyistä vuodenajoista ja kaupan neliöistä riippuvaa sekavaa järjestelmää, jota se toki onkin. Sillä halutaan myös lisätä kuluttajan mahdollisuuksia kaupassa asiointiin, mihin ministeri vetosi puheenvuorossaan useaan otteeseen. Muina arki-iltoinahan kuluttajilla on mahdollisuus tehdä nykyisin näissä isoissa kaupoissa ostoksia kello 21:een, mutta lauantaina kaupat sulkeutuvat jo kello 18.

Kyllä tämä selkeytys olisi mahdollista hoitaa myös toiseen suuntaan, jos haluttaisiin, jos sunnuntait pääsääntöisesti rauhoitettaisiin kaupankäynniltä. Arkiaukiolot ovat jo nyt niin laajoja, että kyllä kuluttajat ennättävät rahansa tuhlata niiden puitteissa. Jos kuluttajille nähdään tai nähtäisiin välttämättömäksi lisätä kauppojen aukioloa nykyisestä, niin mielestäni parempi vaihtoehto olisi sitten laajentaa vaikkapa lauantai-iltana tätä aukioloa samaan kellonlyömään kuin muinakin arki-iltoina, mutta rajoittaa sunnuntait kaupankäynniltä.

Hallituksen esityksestä puuttuvat vaikutusarviot sukupuolten tasa-arvoon ja lasten hyvinvointiin. Valtaosa kaupan työntekijöistä ja myös pienyrittäjistä on naisia. Heistä osa on yksinhuoltajia, joille pienten lasten päivähoitojärjestelyt ovat sunnuntaisin hankalia, ja näiden perheiden koululaiset myös joutuvat viettämään omaa lepopäiväänsä ilman kaupassa työskentelevää vanhempaansa.

Väestön ikärakenne ja ilmastonmuutos tulevat lisäämään tarvetta lähimyymälöille. Lakiuudistuksen aikaansaama lähipalveluiden väheneminen muodostaa kasvavalle ikääntyvien kuluttajien joukolle sekä autottomille kotitalouksille ongelman. Hyvän yhdyskuntarakenteen tulisi antaa kuluttajalle mahdollisuus valita asiointitapansa tilanteen ja tarpeiden mukaan. Riippuvuus autosta ja pitkät asiointimatkat ovat ongelmallinen kehityssuunta. Pienet myymälät saavat jo nyt vain neljänneksen kaikesta vähittäiskaupan myynnistä, eikä tätä osuutta tule vähentää.

Aukiolosääntelyn väljentäminen on kielteinen päätös myös yrittäjyydelle, ja esimerkiksi naisyrittäjät ovat lähettäneet useitakin hätähuutoja tämän esityksen johdosta. Sääntelyn vapauttaminen suosii isoja ja kansainvälisiä ketjuja, joilla on suuret volyymit ja joissa työvoimaa ja nimenomaan tuota kallista sunnuntaityötä tarvitaan vähemmän.

Erikoiskauppa työllistää koko vähittäiskaupan henkilöstöstä noin 54 prosenttia, ja erikoiskaupassa osa-aikaisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista on noin 30 prosenttia, kun sen sijaan päivittäistavarakaupan suurissa ryhmittymissä osa-aikaisia työntekijöitä on peräti 70—80 prosenttia henkilöstöstä, ja itsepalveluun perustuvan kaupan lisääntyminen, sen painoarvon suhteellinen kasvaminen tämän esityksen myötä, merkitsee myös kaupan osa-aikaisten työsuhteiden lisääntymistä entisestään, päinvastoin kuin ministeri yritti väittää.

Hallituksen esitykseen sisältyy kauppakeskuksissa toimiville yrittäjille kohdentuva oikeus pitää liikkeensä suljettuna vähintään yhtenä päivänä viikossa, mutta kyllä tämä helposti jää kuolleeksi kirjaimeksi, varsinkin kun tuo pykälä on vielä vesitetty ja jos yrittäjällä ei kilpailutilanteessa ole käytännössä mahdollisuutta sulkea liikettään. On täysin kohtuutonta, että meillä on tällainen ryhmä keskuudessamme pienyrittäjiä, jotka käytännössä joutuvat seitsenpäiväisen työviikon kierteeseen.

Arvoisa puhemies! Viikkorytmiä on sanottu erääksi ihmiskunnan merkittävimmistä kulttuurisaavutuksista, ja kyllä tuo kollektiivinen lepopäivä suojaa myös yksilön henkistä hyvinvointia ja ehkäisee uupumusta, eikä ole mielekästä, että esimerkiksi samassa perheessä lepopäivät osuvat minne tahansa. Perheen päivähoitoikäisillä, koululaisilla ja vanhemmilla tulisi pääsääntöisesti olla mahdollisuus yhteiseen lepopäivään. Mitä enemmän työtä siirretään sunnuntaille, sitä vähemmän perheille tarjoutuu mahdollisuuksia yhteisen vapaapäivän viettoon. Muistutan, arvoisa puhemies, että oikeus kollektiiviseen lepopäivään on sivilisaatiomme vanhinta työsuojelulainsäädäntöä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaupan aukioloaikakeskustelu jakaa mielipiteitä moneen eri suuntaan. Eri tahojen, kaupan työntekijöiden, kuluttajien ja itse kauppojen, kannat vaihtelevat aina aukioloaikojen vapauttamisesta nykyisten aukioloaikojen supistamiseen. Suuret päivittäistavarakaupat, pääasiassa keskusliikkeet, kannattavat aukiolosäädännön vapauttamista, kun erikoiskauppa sekä pienet päivittäistavarakaupat päinvastoin vastustavat aukioloaikojen vapauttamista tai pitävät nykyisiä sunnuntaiaukioloaikoja riittävinä. Siitä voidaan olla yksimielisiä, että asia ei ole ainakaan yksiselitteinen, ja on selvää, että tässä yhteydessä tarvitaan ennen kaikkea selkeitä reunaehtoja.

Suomessa kauppa eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna on suuryksikkövaltaista. Toisaalta huoltoasemien viimeaikainen kehitys on johtanut tämän toimialan laajentumiseen päivittäistavarakaupan sekä myös ravitsemustoiminnan suuntaan. Tästä syystä pelkona onkin, että aukioloaikojen laajentaminen vaikeuttaisi erityisesti pienten yritysten ja lähikauppojen mahdollisuuksia selvitä kiristyvässä kilpailussa. Pienemmät yritykset ja lähikaupat tarjoavat paitsi työpaikkoja myös kuluttajalle yhden valintavaihtoehdon lisää ja lisäksi yksilöllistä palvelua sekä lähipalvelua esimerkiksi autottomille kotitalouksille sekä entisestään kasvavalle ikääntyvien kuluttajien joukolle.

Arvoisa puhemies! Selvitysten ja lausuntojen mukaan nykyisen kaltainen sääntely voi johtaa aina joidenkin kauppamuotojen suosimiseen. Entistä vapaampien aukioloaikojen kielteiset vaikutukset ilmenevät esimerkiksi kaupan rakenteen keskittymisenä suuriin yksikköihin. Tämä saattaa entisestään keskittää kaupan rakennetta, hankintavoimaa ja tuotevalikoimaa.

Tällä hetkellä sunnuntaimyynnin osuus on lähikaupan viikkomyynnistä noin 15 prosenttia niinä sunnuntaina, jolloin isot kaupat ovat kiinni, ja noin 9 prosenttia isojen kauppojen ollessa auki. Suurten kauppojen aukiolo sunnuntaisin vähentää siten lähikauppojen viikkomyyntiä noin 5—6 prosenttia. Sunnuntaiaukioloajan lisääminen saattaisikin näin ollen vähentää kylä- ja lähikauppojen myyntiä. (Eduskunnasta: Niinhän siinä käy!)

Huolta on aiheuttanut myös kauppakeskuk-sien niin sanottujen pakkoaukioloaikojen laajeneminen. Pelkona on ollut, että aukioloaikojen laajentaminen aiheuttaisi ongelmia niille kauppakeskuksissa sijaitseville erikoiskaupoille, jotka ovat sidottuja kauppakeskusten määräämiin maksimiaukioloaikoihin. Esitys sisältää kuitenkin säännöksen elinkeinonharjoittajan mahdollisuudesta pitää halutessaan liikkeensä suljettuna kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä ainakin yhtenä päivänä viikossa. Tämä on tärkeä ehdotus, sillä erikoiskauppoja ei saa pakottaa aukioloon. Yhteistä kaikille selvityksille on kuitenkin se, että aukioloaikoja tulee selkeyttää. Myös hallitusohjelmaan on kirjattu kauppojen nykyisen aukiolosääntelyn selkeyttäminen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on keskustan esityksestä käynnistämässä selvitykset kaupan hankinta- ja ostovoimaan sekä erityisesti hankintaketjun avoimuuteen liittyen, jotta jatkossa voitaisiin parantaa paikallisten tuotteiden pääsemistä kaupan jakeluun nykyistä paremmin. Selvitykset on tarkoitus tehdä nopeassa aikataulussa, jotta tulokset voitaisiin huomioida kilpailulain uudistamisen yhteydessä. Lisäksi hallitus varautuu huolehtimaan lähikauppojen toimintaedellytyksistä erityisesti haja-asutusalueiden kyläkauppojen osalta. Samalla tuen myöntämisen kriteeristöä muutetaan mahdollistaen tuen laajempi ja monipuolisempi käyttö. Uudistettu tuki saatettaisiin voimaan jo ensi vuoden alusta lähtien.

Nämä ovat tärkeitä toimia, sillä nyt on pystyttävä huolehtimaan ja varmistamaan kaikin tavoin, ettei aukioloaikojen laajentamisella uhata lähikauppoja, ylipäätänsä pienten yritysten tai erikoiskauppojen toimintamahdollisuuksia ja kaupan yrittäjyyttä tai vähennetä alalle hakeutuvien yrittäjien määrää tai heikennetä kaupan alalla työskentelevien asemaa. Mahdollisen keskittymisen vaikutukset eivät saa myöskään kohdistua eri tavoin eri väestöryhmiin ja vaarantaa siten kansalaisten tasa-arvoista kohtelua. On myös selvää, että sunnuntaiaukiolon kustannukset eivät saa vaikuttaa tuotteiden hintaan, valikoimaan tai palvelutarjonnan kapenemiseen mahdollisten yritysten toiminnan lopettamisien myötä. Päinvastoin jatkossa kauppojen hyllyllä tulisi olla entistä enemmän lähiruokaa ja paikallisia tuotteita.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Seuraavassa esitetty mielipide perustuu 30 vuoden kokemukseeni erikoiskaupan yrittäjänä. Mielipide perustuu myös Suomen Yrittäjien sekä Erikoiskaupan Liiton esittämiin näkemyksiin.

Todettakoon, että Suomen Yrittäjiin kuuluu 106 000 jäsenyritystä. Erikoiskauppa hallitsee 82:ta prosenttia kaikista vähittäiskaupan yrityksistä ja 76:ta prosenttia toimipaikoista. Erikoiskaupan liikevaihto on 13,5 miljardia euroa, joka on 46 prosenttia vähittäiskaupan liikevaihdosta. Erikoiskauppa työllistää 65 900 henkilöä, joka on 55 prosenttia vähittäiskaupan työvoimasta. Voisi siis odottaa, että hallitus huomioisi erikoiskaupan näkemykset aukioloajoista.

Sunnuntain vapaa aukioloaika ei ole yleistä Euroopassa. Miksi tämä asia on hallitukselle niin tärkeä? (Ed. Pulliainen: Sitä sopii kysyä!) Suomalaiset eivät käy kaupassa tasaisena virtana viikonpäivästä riippumatta, vaan heillä on vakiintuneet kaupassakäyntiajat, jotka sijoittuvat arkipäiviin ennen kello 19:ää yleisesti. Iltamyöhään tai sunnuntaisin kaupassa, vallankin erikoiskaupassa, käy hyvin vähän asiakkaita. Öisin kassavirrat ovat mitättömiä. Taantuman aikana myöskään kansalaisten ostovoiman heikko kehitys ei puolla laajempia aukioloaikoja.

Sunnuntain aukiolon laajentaminen ei lisää myyntiä eikä laske tuotteitten hintoja. Päivittäistavarakauppamme on Euroopan keskittynein. Kilpailua tuskin on, (Ed. Huovinen: Se näkyy hinnoissa!) kun markkinoita hallitsevat S- ja K-ryhmät. Nämä ketjut määräävät pitkälti tuotteiden hintatason. Ne hyötyvät eniten sunnuntain aukiolon laajentamisesta. Ketjut ovat tunkeutuneet myös pienmyymälöiden alueille. Ne hyötyvät pitkistä aukioloajoista myös niin, että valtaosa uusista liiketiloista tulee niiden käyttöön. Liiketilaa rakennetaan jopa satojatuhansia neliömetrejä lisää.

Sunnuntain aukiolon odotetaan lisäävän työvoiman kysyntää. Työvoiman tarvetta syntyy vain yrittäjävetoisissa pien- ja erikoiskaupoissa. Kaupan ketjuissa aukioloajan laajentuminen on pitkälti työnjakokysymys. Tietysti päivittäistavarakauppa työllistää nuoria.

Laajennus tuottaa ongelmia palveluvaltaiselle erikoistavarakaupalle ammattitaitoisen työvoiman puutteen ja lisääntyvien palkkakustannusten vuoksi. Pienliikkeissä yrittäjän on venytettävä työviikko seitsemäksi päiväksi useimmiten.

Arvoisa puhemies! Työntekijöiden palkkaaminen kasvattaa työvoimakustannuksia erikois- ja pienkaupoissa. Niillä on vaihtoehtoina maksaa kallista sunnuntaipalkkaa tai pitää liike kiinni. Kuluttajille pienten liikkeiden kiihtyvä lopettaminen vähentää vaihtoehtoja. Tarjonta yksipuolistuu, asiantunteva palvelu vähenee, yksilöllistä neuvontaa ja palvelua saa nykyistä vähemmän. Lähipalvelujen väheneminen on kasvavan ikääntyvän asiakasjoukon sekä autottomien kotitalouksien ongelma.

Aukioloaikojen laajentaminen vaikuttaa myös kaupan alan yrittäjyyteen. Kaupan yritysjohto on siirtymässä eläkkeelle, ja uusien yrittäjien löytyminen jatkajiksi tai uusien yritysten perustaminen käy yhä haasteellisemmaksi. Päivittäistavarapuolella taas ilta- ja sunnuntaityön kustannukset lisääntyvät merkittävästi. Suurimmat kustannukset kertyvät vuorokauden ympäri auki oleville alle 400 neliön vähittäistavarakaupoille. Myöhäisiltojen ja yön aukiolo tekee pienkaupoista jopa potentiaalisia rikoksentekokohteita. Siksi myös valvonta- ja turvapalvelujen kustannukset kasvavat, ja mitä suurempi liiketila on, sitä isommiksi kasvavat myös energiakustannukset. Kaupan aukiolojen laajentaminen syö ruuan arvonlisäveron vaikutuksen hintoja. Hallituksen ratkaisu ei ole linjassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa. (Ed. Huovinen: Ei ole, niin!)

Arvoisa puhemies! En ole nähnyt tarvetta vähittäiskaupan aukioloaikojen laajentamiseen. Olisin pitänyt sellaista ratkaisua parhaimpana, jossa päivittäistavarakaupan aukioloajat vapautettaisiin hallituksen esityksen mukaisesti mutta erikoiskaupan aukioloajat pidettäisiin ennallaan. Hallituksen lakiesityksen seuraukset ovat myös sosiaaliset. Kaupassa asiointi sunnuntaisin syö perheiden yhteistä aikaa.

Hallituksen päätöksestä hyötyvät päivittäistavaramarkkinoita hallitsevat ketjut. Uusilla aukiolojärjestelyillä ne saavat mahdollisuuden tunkeutua erikoiskauppaan. Kuluttajatkin kantavat monin tavoin kaupan sunnuntain aukiolon laajentamisen seuraukset. Kauppakeskusten aukiolotilanteeseen on perusteltua puuttua. Yrityksiä ei pidä pakottaa kannattamattomaan aukioloon. Lakiesityksen käsittelyssä on huolehdittava siitä, että yrittäjien oikeudesta päättää itse liikkeensä aukiolosta tulee selkeä ja käytännössä toimiva.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että tämä lakiesitys on viimein tuotu eduskunnan käsittelyyn. (Ed. Pulliainen: Voi hyvänen aika!) Nykylainsäädäntömme kaupan aukiolojen osalta on suurimman osan suomalaisista mielestä hyvin sekava. Ne riippuvat kaupan koosta, sijainnista, juhlapyhistä, sesongeista. Asiakas on aivan ymmällään. Kauppiaalle soitellaan sunnuntaiaamuisin kotiin ja kysellään, onko kauppa auki vai ei, ja jos ei, niin miksei. (Ed. Sirnö: Koska tänä vuonna on isänpäivä?)

Tämä esitys sallii ympärivuotisen sunnuntaiaukiolon kaikille kaupoille. Moni suomalainen haluaa käydä ostoksilla silloin, kun siihen on parhaiten aikaa, ei kiireessä työpäivän päälle. On hyvin tärkeää, että myös täällä eduskunnassa kuullaan kuluttajia. Suurin osa suomalaisista, yli 70 prosenttia, kannattaa aukiolon laajentamista ympärivuotiseksi, ja jostain syystä tässä kiivaassa keskustelussa unohdetaan asiakas. Nykytilanne myös vääristää kilpailua ja kohtelee kaupan eri toimijoita epätasa-arvoisesti, ja on nyt huomioitava, että tämä esitys ei vapauta kaupan aukioloaikoja, vaan ainoastaan selkiyttää niitä. Tämä on myös erinomainen työllisyysuutinen talouskriisin keskellä. Tämä mahdollistaa uusien työpaikkojen synnyn. (Ed. Huovinen: Millä rahalla ne ihmiset siellä shoppailevat?)

Hallituksen esitystä on kritisoitu. Erityisesti erikoiskauppiaat ja pienyrittäjät ovat vastustaneet esitystä, ja ymmärrän sen kyllä osittain. Itse pitkäaikaisena, 13 vuotta kaupan alan yrittäjänä toimineena näen kuitenkin, että nämä pelot ovat liioiteltuja. Aukiolojen selkiyttäminen tarjoaa yrittäjälle mahdollisuuden sekä valinnanvapautta pitää ovet auki silloin, kun asiakkaat ovat liikkeellä. Väitteet siitä, että aukiolojen selkiyttäminen tappaisi pieniä liikkeitä, ovat liioittelua. Se, miten yritys kehittyy, on suuressa määrin myös yrittäjän oma asennekysymys ja riippuu siitä, miten hän tarttuu uusiin mahdollisuuksiin.

Synkistelyn sijaan tässä voi tarjoutua pienille kaupan alan yrityksille tilaisuus kehittää omaa liiketoimintaa sekä tehdä yhteistyötä muiden kaupan alan yrittäjien kanssa. Miksi pitää liikettä auki tiistai-aamuna? Olen itse ainakin aikanani miettinyt, kun kukaan ei tule, kun ennemmin pidän auki sunnuntaina, jolloin asiakkaat liikkuvat. (Ed. Andersson: Silloin lapset eivät ole kotona! — Välihuutoja vasemmalta) — Sairaanhoitajatkin ovat sunnuntaina töissä. — Yksikään suuri kauppa ei peittoa pientä erikoisliikettä myöskään niiden vahvuudessa eli asiakaspalvelussa. Minusta yrittäjien ei pidä pelätä kasvua, vaan tarttua tilaisuuteen.

On myös olemassa tutkittua tietoa siitä, kuinka suurten kauppojen sunnuntaiaukiolo on vaikuttanut lähikauppojen myyntiin. Lähikaupan myynti ei heilahtele sen mukaan, ovatko suuret myymälät auki vai eivät. Keskusteluun on sotkettu myös lähes kaikki asiat perheiden yhteisestä ajasta, lasten hyvinvoinnista, kasvatuksesta, uskonnosta ja kulutuskriittisyydestä lähtien. Miksi juuri kauppa saa näin suuria tunteita aikaiseksi? Monilla muilla aloilla sunnuntaityö on ollut itsestäänselvyys jo vuosia. Keskustelusta myös usein unohdetaan, että täysin vapaat aukiolot ovat jo todellisuutta. Verkkokaupasta voi nimittäin ostaa ympäri vuorokauden kenenkään sitä estämättä.

Arvoisa puhemies! Sanoin äsken, että tämä on myös työllisyysuutinen. Kaupan alan oman arvion mukaan pelkästään ruokakauppoihin uudistuksen myötä syntyy noin 1000 henkilötyövuoden verran uutta työtä. Myös useat empiiriset tutkimukset osoittavat, että vaikutukset työllisyyteen ovat positiivisia, kuten lakiesityksessäkin mainitaan. Esimerkiksi Ruotsissa työllisyys kasvoi, kun aukioloaikoja vapautettiin, 1,5 prosenttia tämän muutoksen jälkeen. (Ed. Viljanen: Demarihallituksen aikaansaama!) Onko meillä tosiaan varaa olla hylkäämättä esitystä, jolla luodaan tällä hetkellä talouskriisin keskellä uusia työpaikkoja? Ruotsissa myöskään hinnat eivät nousseet, tuottavuus parani, hävikki pieneni ja jakelu tehostui.

Aivan lopuksi haluan vielä muistuttaa, että tässä hallituksen esityksessä esitetään aukiololupaa kaupoille, ei aukiolopakkoa. Edelleen yrittäjät ja kauppiaat voivat valita, milloin pitävät ovensa auki. Lakiesitys tekee sunnuntaikaupan mahdolliseksi siellä, missä se kannattaa. Meillä on paljon alueita, jotka ovat hyvin matkailu-orientoituneita. Tällä tuetaan esimerkiksi matkailun ja elinkeinojen kasvamista alueella, jolla on paljon matkailua, kuten omassa kotimaakunnassani Etelä-Savossa tätä odotetaan. (Ed. Kumpula-Natri: Poikkeukset ovat sallittuja!)

Tätä asiaa on turha liioitella, suurennella ja pelätä. Otetaan tämä mahdollisuutena, jolla me voimme luoda uusia työpaikkoja Suomenmaahan tässä tilanteessa, ja ennen kaikkea tässä on mahdollisuus luoda töitä opiskelijoille, nuorille, iäkkäämmille ihmisille, joiden tämmöisessä tilanteessa voisi olla vaikeampi työllistyä. (Ed. Kumpula-Natri: Ja lisää yksinäisiä lapsia!)

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Toivakalla oli erinomainen puhe. (Ed. Pulliainen: Eikä ollut!) En ymmärrä tuota ed. Kumpula-Natrin heittoa siitä, miten syöminen voi vaikuttaa työtuntien määrään. Minusta se yhtälö ei mene perille.

Arvoisa puhemies! Suomen vähittäiskauppasektori kuuluu Euroopan säädellyimpiin toimialoihin kaupan alalla. Palvelusektorimme ei nykylainsäädännön puitteissa pääse kehittymään haluamallaan tavalla toimintaympäristön haasteiden ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta. Taloudessa on koko ajan käynnissä rakennemuutos, ja se kasvattaa palvelualojen, kuten kaupan, merkitystä työllistäjänä. Nykyinen pinta-alarajoitusten, poikkeuslupien ja vaihtelevien aukiolojen sekamelska on omiaan sekoittamaan niin kuluttajan kuin kauppiaan pään.

On tärkeää, että hallituksen esitys pyrkii selkeyttämään vähittäiskauppojen aukioloaikoja koskevaa säännösviidakkoa. Kuluttajatkin kannattavat vapaita sunnuntaiaukioloja, sillä aiempi järjestelmä oli sekava. Tutkimusten mukaan lähes kahteen kolmesta kotitaloudesta ostetaan sunnuntaisin elintarvikkeita kerran kuukaudessa tai useammin. Sunnuntain aukiololle on siis todellista kysyntää.

On tietenkin tärkeää samalla turvata lähikauppojen asema ja yrittäjävetoisten kauppojen mahdollisuus pitää liikkeensä suljettuina kauppakeskuksissa ainakin yhtenä päivänä viikossa. Saattaa olla, että ulkopuolella isojen kauppakeskusten oleville yrittäjille ei sunnuntain aukiolosta välttämättä ole kaikille hyötyä. Uhkana on, että joitakin liikkeitä uuden lainsäädännön myötä joudutaan ehkä lopettamaan.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on kuitenkin uudistaa tätä aukiolosääntelyä niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin kuluttajien ja kaupan elinkeinojen harjoittajien tarpeita. Uusi aukiolojärjestelmä mahdollistaa vakaamman toimintapohjan ja paremmat kehitysmahdollisuudet kaupan alalla. Uusien aukioloaikojen työllisyysvaikutuksista on monenlaista ilmaa, mutta joidenkin arvioiden mukaan esitys tuo toteutuessaan parituhatta henkilötyövuotta lisää kaupan alalle. Tämä olisi tervetullut piristysruiske, kun työttömyysluvut ovat huolestuttavassa kasvussa.

Todella merkittävää on myös se, että kaupan alan työmarkkinaosapuolet PAM ja Suomen Kaupan Liitto kannattavat sunnuntaiaukiolon laajentamista. (Ed. Huovinen: Ei, vaan työehdoista ovat sopineet!) Uusi laki on siis työntekijöidenkin hyväksyttävissä. Omasta yrittäjäkaudesta jäi huomio, että sunnuntain työvuorot olivat haluttuja monesta syystä. Ne antavat mahdollisuuden toivottujen lisäansioiden tienaamiseen sekä työajan jakamiseen tasaisemmin koko viikon ajalle. Myös valtaosa kuluttajista kannattaa sunnuntain aukiolon vapauttamista.

Arvoisa puhemies! Monen maakunnan ja pikkukaupungin kannalta kaupan laajennettu aukiolo on hyvä lakiuudistus. Se kohentaa kaupunkikeskustojen kiinnostavuutta ja kilpailukykyä ostoskohteena suhteessa taajamien reunamilla sijaitseviin liikekeskittymiin. Sunnuntain auki-olon vapauttaminen tukee myös merkittävästi matkailuelinkeinoa. Kaupan sunnuntain ympärivuotinen aukiolo on myös sopivaa elvytystä nykyisessä taloustilanteessa. Sillä voidaan lisätä paitsi kaupan myös ravintoloiden ja monien muiden palvelujen tarjontaa.

Meillä Etelä-Karjalassa vähittäiskaupan tuloihin vaikuttaa vahvasti venäläisten matkailijoiden määrä. Arviolta joka kymmenes vähittäis- ja päivittäistavarakaupan työntekijä on palkattu nimenomaan lisääntyneen venäläisen ostovoiman takia. Lappeenrannassa arvioitiin, että viime vuonna jätettiin kauppaan rahaa noin 100 miljoonaa euroa. Se on iso raha. Pienten maakuntien selviytymisen ja kehittymisen kannalta ostosmatkailijoiden kiinnostus on jatkossa hyödynnettävä entistä tehokkaammin. Aukiolorajoitusten poistaminen parantaa palveluita ja tuo maakuntiin taloudellista vireyttä. Venäläisiä on edelleen Lappeenrannassa ja Kaakkois-Suomessa. (Ed. Skinnari: Onko rahaa?) — Ja on rahaakin.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Olen todella surullinen. Tämä on nyt ehkä se surullisin hetki minulle tämän vaalikauden aikana. Jos muuten on ollut monta kertaa, että olen voinut tässä kehua ja sanoa, että on ollut hyvää yhteistyötä ja on paljon hyvää tehty, niin nyt olen pelkästään surullinen. Muistan hyvin vuoden 2000, kun täällä oltiin niin kiihkeitä, etten tiedä, milloin täällä on oltu niin kiihkeitä, kun asia oli silloin aikamoisessa äänestyksessä täällä, ja kaikki ne puheenvuorot ja kaikki. Nyt tälläkin kertaa, kun tätä on valmisteltu, olen laittanut siihen sydämeni ja aivoni ja kaikkeni, mutta semmoinen olo on, että vähän niin kuin turhaan. Vaikka on ollut erilaisia malleja, olen tehnyt parhaani, yrittänyt kaikin tavoin löytää jonkin semmoisen mallin tai tavan edetä, josta olisi voinut nyt sanoa, että tuntuu jotenkuten hyvältä, nyt voi vain sanoa, että olen aika surullinen.

Se, mikä tässä on ollut ehkä se vaikein juttu, on se, että kun yrittää puolustaa, niin kuin luulee itse puolustavansa jotakuta, ja se, jota yrittää puolustaa, ei itse halua tulla puolustetuksi oikein, semmoinen olo tulee, että hän ei ole mukana siinä taistelussa. Etenkin PAM, joka tavallaan heti siirtyi toiselle puolelle, teki tämän vähän vaikeammaksi — tai aika paljonkin vaikeammaksi — mutta myös Suomen Yrittäjät, kokoomusjohtoinen Suomen Yrittäjät. Täytyy suoraan sanoa, että Varsinais-Suomen Yrittäjät oikeasti yritti vaikuttaa tähän valmisteluun mutta Suomen Yrittäjien panos tulee vähän niin kuin minun mielestäni jälkikäteen, vähän niin kuin että ollaan nyt, niin kuin sanottu, jotakin mutta ei oikeasti ole väännetty. (Ed. Kumpula-Natri: Ei ole vielä lakia tehty!) — No ei, tämä jatkuu, mutta meillähän siis sen tietää, kun jotain tulee tänne taloon, niin se 2000 oli aika erikoinen tapaus.

Se tuntui myös surulliselta, ettei tuntunut siltä, että siellä pienyrittäjien puolustajat oikeasti laittavat itsensä likoon. Tavallaan nyt ehkä vähän liioittelen, mutta jos sanotaan, että ed. Laxell puhui äsken erittäin hyvin, näin toivoisin kokoomuslaisen yrittäjäystävällisen ihmisen puhuvan, mutta kun se oikea laajempi onkin jotain aivan muuta, niin tämä tekee myös surulliseksi. Haluaisin, että nähtäisiin sen pienyrittäjän elämää eikä vain sen suuren marketin omistajan elämää. (Ed Kallis: Ed. Heikkinenkin puhui hyvin!) — Kyllä ed. Heikkinen puhui erittäin hyvin, mutta hän oli siis eri puolueesta.

Sitten tässä on puhuttu, toinen kokoomuslainen puhui, valinnanvapaudesta, yrittäjien valinnanvapaudesta, ja ehkä sen takia olen surullinen, koska tämä on sellainen tunnekysymys minulle, että minun pikku-Janinani elää tässä, koska äitini oli pieni vaatekauppias kauppakeskuksessa ja hän teki aina töitä, kaikki kesät aina paitsi sunnuntait, koska silloin hän ei saanut mennä töihin. Olen ihan varma, että jos olisi ollut silloin mahdollisuus mennä töihin ja jos Stockmann olisi ollut auki, niin hän olisi mennyt töihin myös sunnuntait. Ei siinä mitään, en minä valita. Oli erittäin mukavaa elää kaupan takahuoneessa, ja olen oppinut paljon siellä kaupassa. Mutta on se kivaa joskus olla äidin kanssa jossain muualla kuin kaupassa.

Siihen aikaan ei puhuttu siitä, että olisi ollut pakko olla auki kauppakeskuksessa, siihen aikaan myös suuressa kauppakeskuksessa Turussa oli vapaaehtoinen aukiolo, mutta siitä huolimatta äiti teki erittäin paljon töitä. Mutta tänään kaupat ovat paljon pitempään auki kuin silloin, joten jos nyt ajattelee hänen työaikojaan silloin, niin tänään ne olisivat vain vielä paljon pidempiä. Kun yrittäjillä usein on jo aika hilkulla se kannattavuus, niin se, että palkkaisi jonkun toisen sitten, että voisi mennä kotiin, on kyllä aika vaikea päätös, kun koko ajan mennään siinä rajalla, kannattaako vai eikö kannata. Tämä pieni tyttö minussa on surullinen. (Ed. Heinonen: Hienoa tukea omalle ministerille!) — Siis tämä oli vihreässä ryhmässä. Meillä on ollut erittäin rankkaa, voidaan sanoa, ja me teimme erinäisiä ehdotuksia, joita myös ministeri yritti tuoda esiin hallituksessa, mutta jotkut vahvemmat suuremmat puolueet ovat tästä eri mieltä. Minä olen nyt surullinen, minä en ole tässä mukana teidän kanssanne ja teen yhteistyötä, ja joskus joutuu olemaan surullinen ja joskus voi sanoa, että tehtiin hyviä asioita. Nyt tuntuu pahalta.

Sitten tämä toinen näkövinkkeli. Lähikauppa on myös erittäin tärkeä, se, että on kauppa niin lähellä, että voi sinne kävellä tai mennä polkupyörällä tai minäkin rollaattorilla jonkin ajan kuluttua. Nyt jos iso automarket onkin auki sunnuntaina, niin tämä aspekti, että se lähikauppa kuitenkin on saanut hyötyä niistä sunnuntaista, kyllä nyt pienenee. Toivon todella, ettei tässä käy niin, että kun me katsomme tilastoja jonkin vuoden kuluttua, niin lähikaupat ovat vähentyneet, koska se on kaikin puolin huono asia. Vaikka sen maitopurkin hakeminen ei tuota sille lähikaupalle niin paljon voittoa mutta tulisi niin paljon ostoja ja käyntejä, että kannattaa pitää siellä lähellä myös se pienempi kauppa, niin se on meille kaikille bonusta, ja etenkin kun me vanhennumme, niin on äärimmäisen hyvä, että se kauppa on niin lähellä, että ei tarvitse mennä taksilla aina kauppaan.

Mutta jatketaan keskustelua. Ei tässä sen kummempaa kuin että olen surullinen.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Myös minä olen murheellinen, mutta suurinta surua minulle aiheuttaa se, että hallitus käyttää täällä käänteishöpölogiikkaa puolustellessaan tekoja, joiden seuraukset ovat juuri niitä, mitä nyt käytetään puolusteluna tämän lain suhteen. Nimittäin tämä laki viimeistään osoittaa kaksi asiaa: 1) että suurpääoman suosiminen pienyrittäjien kustannuksella on tämän hallituksen linja ja 2) että tämä hallitus heikentää ajatusta siitä, että lailla suojellaan heikompaa osapuolta eli tässä tapauksessa pätkätöitä tekeviä silpputyöläisiä, pienkauppiaita ja lapsiperheitä.

Työmarkkinaosapuolten selän taakse piiloutuminen on myös aika raukkamaista. Silpputyöstä kärsivän naisvaltaisen alan kohdalla tämän työehtosopimuskierroksen aikana yritettiin ratkaista semmoisia pitkällisiä ongelmia kuten työturvallisuusongelmia, joissa työnantajapuoli asetti ehdoksi sille, että yksin työskentelevä ihminen saa tukea ja turvaa ollessaan yksin kaupassa, sen että sitten toinen puoli suostuu tiettyihin työaikamuutoksiin.

Työmarkkinaosapuolten tehtävänä ei ole miettiä yhteiskunnallisia seurauksia. Sen sijaan hallituksen velvollisuus ja itse asiassa juuri tästä esityksestä vastaavan ministerin velvollisuus on pohtia ja selvittää tämän lain yhteiskunnalliset seuraukset sekä myös seuraukset tasa-arvonäkökulmasta. Tämä ei ole pelkästään toive, tämä on eduskunnan edellisen käsittelyn yhteydessä esittämä vaade, ja tätä selitystä emme ole tänne saaneet.

Mitä tulee selkeyteen, niin tämän lain perustelutekstin ensimmäisessä osiossa kerrotaan, että kauppojen aukioloajat selkeytetään niin, että isänpäivästä jouluaattoon on tietyt kellonajat, jolloin kaupat ovat eri lailla auki kuin muuten. Ihan vaan kysyn, koska tänä vuonna on isänpäivä ja mikä päivä on 2015 isänpäivä eli mikä on tämä selkeys, mikä tähän nyt tuotiin yllättäen lisää.

Itse en ole uskovainen mutta olen aina sanonut, että hyvässä uskonnossa on joitakin hyviä piirteitä kuten esimerkiksi pyhäpäivän pyhittäminen levolle. Tällä hetkellä meidän Työterveyslaitoksemme on erittäin huolissaan siitä, että ihmiset, jotka käyvät työssä, ovat ylistressattuja ja heillä ei ole mahdollisuutta vapautua oman työnsä stresseistä, ja tämä lakiesitys ei ainakaan työhyvinvointia edistä eikä muuta meidän työkulttuuriamme lepoa suosivammaksi.

Työn ja perheen yhteensovittamisen haaste on kirjattu hallitusohjelmaan. Tässä laissa ja tämän käsittelyn yhteydessä olisi siis pitänyt myös näkyä, miten hallitus aikoo vastata työn ja perheen yhteensovittamisen haasteeseen, kun kauppojen aukioloajat etenevät. Yhä useammassa perheessä tämän jälkeen on vaikeata löytää yhteistä aikaa. Jo nyt esimerkiksi kaupan myyjän joulut on pyhitetty kuluttajille, ei omalle perheelle, hyvin pitkälti. Samoin viikonloput ovat rikkoneet sitä yhteistä aikaa, mikä perheillä on ollut käytettävissä. Yksinhuoltajien, äitien tai isien, arkeen ei ole minkäänlaista selitystä, miten heidän työn ja perheen yhteensovittamisen haastettaan aikoo hallitus tämän esityksen myötä tukea.

Täällä huudeltiin jo, että tämä esitys tulee tuomaan lisää yksinäisiä lapsia, ja sen takia olen yllättynyt, että sellaisetkin tahot, jotka ovat tunnettuja lasten puolesta tekemästään työstä, ovat jättäneet täysin huomiotta sen, että tämä laki ei takaa vuorohoitopaikkoja niille lapsille, joitten vanhemmat ovat nyt enenevässä määrin iltaisin kiinni työssä ja viikonloppuisin kiinni työssä. Jo nyt tiedetään, että jokaisessa kunnassa on pulaa vuorohoitopaikoista lapsille. Jo nyt tiedetään, että isosta joukosta lapsia tulee avainkaulalapsia, yksinäisiä avainkaulalapsia yöksi vain siksi, että kunnat eivät ole järjestäneet riittävässä määrin hoitopaikkoja. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa nyt elämme, kunnat eivät myöskään tule järjestämään lisää vuorohoitopaikkoja, ellei hallitus todellakaan aio millään tavalla auttaa kuntia tässä hommassa.

Mitä tulee joukkoliikenteen suosimiseen, hallitus on sitoutunut ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja joukkoliikenteen suosimiseen mutta ei kerro millään tavalla, miten varmistetaan, ettei tämä päätös entisestään tue autopuoluetta, joka on taas jälleen kerran saamassa voiton ilmastonmuutoksesta. Automarketit nimittäin sijaitsevat tämänkin päätöksen jälkeen useimmiten kaukana työntekijöittensä kodeista, ja aivan varmasti se, että joukkoliikenneratkaisut eivät tue ja joukkoliikennetukipäätökset eivät tue hiljaisen ajan liikennöintiä, tarkoittaa sitä, että yksityisautoistumisen voittokulku sen kun jatkuu työntekijöitten osalta pakon sanelemana.

Kuten ministeri Cronberg omassa puheenvuorossaan totesi, tähän asti lainsäädäntö on edes näennäisesti suosinut lähikauppoja, mutta nyt tämä lakiesitys ei sitä tee. Tämä lakiesitys suosii ennen kaikkea suurkauppiaita, suurketjuja, ja tämä tapahtuu niin, että lähikauppiaalta viedään se henkinen tuki yskiville ideaparkeille. Minä olen erittäin huolestunut siitä, että tämä yritetään jotenkin kääntää lähikauppiaitten eduksi.

Nyt jo näkee, että lisääntyneet automarkettien aukioloajat ovat jopa isoissa kaupungeissa poistaneet lähikauppoja. Sen sijaan, että rollaattorilla, niin kuin ministeri totesi, olevat pääsevät sinne lähikauppaan, niin valitettavasti tilanne on se, että rollaattori-ihmisen pitää maksaa taksi, koska rollaattori-ihmisellä jatkossa ei ole maitoa noutaakseen sitä peltistä kauppakassia, mitä todennäköisesti 5—10 vuoden tähtäimellä tämä auki-olopäätös tarkoittaisi.

Kolmas tärkeä näkökulma on tämä pienyrittäjyyden näkökulma, mikä täällä on jo tullut. Yksinyrittäjät kärsivät jo nyt siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta työn ja perheen yhteensovittamiseen. Yksinyrittäjät ovat jo nyt kärsineet siitä, että vaikka mikään pakko ei olekaan pitää siellä isossa marketissa sitä omaa luukkua auki, niin käytäntö on johtanut siihen, että se oman kaupan ylläpitäminen siellä marketissa tai ostoskeskuksessa on tehty niin vaikeaksi, että jo nyt pienyrittäjät, yksinyrittäjät tekevät kuusipäiväistä työtä, ja se on aina pois perheeltä. Nyt tämä siirtymä menee siihen, että sen lisäksi menee se viimeinenkin päivä eli seitsemäs päivä. Jo nyt loma- ja vapaa-aikajärjestelyt yksinyrittäjäkauppiailla ovat olleet erittäin vaikeita, koska yksin- ja pienyrittäjäkauppiailla ei ole ollut varaa palkata ihmistä, ja näille pien- ja yksinyrittäjille se seitsemäs pakollinen aukiolopäivä ei millään tavalla tule lisäämään tuloja mutta menoja kylläkin. Tämän lain käsittelyn yhteydessä olisikin hallitukselta ollut suoraselkäistä kertoa, miten esimerkiksi pienyrittäjille taataan se, että he saavat edes jonkin sorttista tukea lomittajien ja sijaisten palkkaamiseen, koska oletan, ettei tarkoitus kuitenkaan ole tämän lain myötä hengiltä riistää pienyrittäjiä, pienkauppiaita.

Mitä tulee uusiin työpaikkoihin, niin Suomessa tähän asti laajennetut aukioloajat eivät ole merkinneet pysyvien työpaikkojen lisääntymistä. Toisaalta tämä laki ei millään tavalla lisää suomalaisten kokonaisostovoimaa. Se ainoastaan jakaa sitä epäreilummin ja epätasaisemmin suurmarkettien eduksi. Vasemmistoliitto edellyttääkin, että tämän hallituksen esityksen käsittelyn aikana aidosti eduskunta tekee töitä yhteiskunnallisten vaikutusarvioitten selvittämiseen ja sen tasa-arvonäkökulman selvittämiseen. Hallitus näemmä on siihen haluton.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Yrittäjien puhe jatkuu. Kuten myös Suomen Yrittäjät on monessa yhteydessä tuonut esiin, on suurin osa suomalaisista vähittäiskaupan yrityksistä yrittäjävetoisia ja ne työllistävät lähinnä yrittäjän ja tämän perheen. Vaikka kauppojen aukiolon vapauttaminen parantaakin teoriassa yrittäjän vapautta työaikojen suhteen, niin mielestäni vapaus todellisuudessa ei todellakaan ole aitoa valinnanvapautta. Toimintaympäristön paine tiettyihin aukioloaikoihin esimerkiksi täällä jo moneen kertaan mainituissa isoissa kauppakeskuksissa vaikeuttaa yrittäjän oman vapaa-ajan ja perheyhteisön tilannetta.

Työntekijän palkkaaminen iltaisin ja viikonloppuisin on kallista suhteessa aukiolon tuottamaan hyötyyn — puhun lähinnä erikoiskaupoista ja vaateliikkeistä ym. — varsinkin sesonkiaikojen ulkopuolella ja erikoisliikkeiden kohdalla. Palkkasopimusten lisäkorvausten takia yrittäjä voi useimmiten joutua pakosta itse työskentelemään illat ja viikonloput. Perheen yhteisiä vapaita on entistä vähemmän, mikä ei todellakaan tue parisuhdetta eikä lasten kasvua, yrittäjän työhyvinvoinnista useimmiten puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Tullessaan voimaan laki antaa toki mahdollisuuden tehdä työtä arkea korkeammalla palkalla. Opiskelijat ja matalapalkkaisella liikealalla työskentelevät voivat valita parempipalkkaiset työvuorot. Yksinyrittäjälle on kuitenkin kyseessä aito kulu, jonka kattamiseen on myynti myös sunnuntaisin tuplattava, ja lain tullessa voimaan nykyiseen taantuma-aikaan onkin itse asiassa pakko kyseenalaistaa sekä yrityksen kannattavuuden takaavien ja ostavien asiakkaiden määrä että myös kuntien kyky huolehtia vuoropäivähoitopaikkojen riittävyydestä ja järjestämisestä.

En oikeastaan olisi uskonut, että yrittäjänä joudun olemaan joistain asioista samaa mieltä kuin vasemmistoliitto, mutta nyt äskeiseen puheenvuoroon viitaten näin kuitenkin tällä kerralla on.

Täällä on esitetty myöskin ajatuksia, että silloin kun kunta ei pysty järjestämään tällaista vuoropäiväkotia tai sunnuntaipäivähoitoa, voisi itse palkata jonkun muun hoitajan kotiin hoitamaan lapsia. Se ei niillä palkoilla, joita esimerkiksi kaupan alalla maksetaan, todellakaan ole mahdollista.

Arvoisa puhemies! Tällä lailla ilmaisemme myös arvot, jotka liittyvät oikeuteen lepoon ja vapaapäiviin suhteessa työssäjaksamiseen, arjen ja pyhän, työn ja levon suhteeseen sekä myös yksinyrittäjän oikeuteen viettää viikonloppuja, lomia ja vapaapäiviä ystävien ja perheiden kanssa.

Kauppakeskusten ja kauppiasyhdistysten oli-sikin hyvä tarkastella mahdollisuutta osoittaa kauppiaskeskittymän yhteyteen tila lasten päiväkodille. Tämä voisi olla kunnan järjestämä päiväkoti tai yrittäjävetoinen päiväkoti. Sielläkin toki silloin tehdään seitsemän päivää viikossa työtä. Jonkun sekin on sitten maksettava.

Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että erikoisliikkeiden yrittäjien ja yksinyrittäjien velvoittaminen kauppansa aukipitämiseen kuutena päivänä viikossa kauppiaskeskusten vuokrasopimusten yhteydessä on nykyaikaista maaorjuutta ja heikentää perheellisen yksinyrittäjän työhyvinvointia. Vai onko tällä lailla tarkoitus vapauttaa kauppakeskusten liiketilaa entistä enemmän isojen pääkauppatoimijoiden käyttöön? Se voi olla positiivinenkin asia, koska ehkä tämän lain avulla saamme myöskin erikoiskaupat ja pienet lähikaupat takaisin kivijalkoihin ja katujen ja teiden varteen avoimen taivaan alle.

Lopuksi: Lain perusteluissa ja kuulemisissa on huomioitu asiakasruuhkat, pienipalkkaisten työntekijöiden arkityötä korkeammat ansiot, kioski- ja huoltoasemakaupan pinta-alat, kirpputorit ja parturi-kampaamot sekä lähikaupan kaavamuutokset. Missään ei ole otettu kantaa paljon logistiikkaa ja asiakasvirtaa vaativan lähikauppatoiminnan ja aukioloaikojen aiheuttamaan vaikutukseen toimitalon lähialueiden ja naapuruston kotirauhaan ja asumisviihtyvyyteen. Voin todella sanoa kokemuksesta, että se siihen vaikuttaa.

Voimakasääniset ilmanvaihto- ja voimalaitteet, liikennepäästöt, lastauksen ja asiakasliikkeen aiheuttama melu, jätetilojen sijoittelu ja tyhjennysaikataulut yhteiskunnassamme yleisen kotirauha-ajan 7—22 ulkopuolella seitsemänä päivänä viikossa voivat muuttua alueen ja samassa rakennuksessa asuvan ihmisjoukon painajaiseksi. Onkin tärkeää jo kaavoituksessa suunnitella esimerkiksi elintarvikeliikkeen ja ravintoloiden tilat niin, että toiminta ei aiheuta haittaa alueen koteihin ja yörauhaan. (Ed. Pulliainen: Hyvä puhe! — Ed. Kankaanniemi: Erinomainen puhe!)

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Janina Anderssonin tavoin minäkin muistan monta eri käsittelyvaihetta, joissa kaupan aukioloa tässä talossa olen saanut olla käsittelemässä, ja aina ovat tunteet olleet kovin pinnassa. Mutta, arvoisa ed. Andersson, vaikka te olitte murheellinen, niin se ei kyllä poista sitä tosiasiaa, että vihreiden poliittisten takinkääntöjen sarja sen kun jatkuu. (Ed. Pulliainen: Meillä on perinteitä siinä jo!) Ilmastostrategia, jonka te olette hyväksyneet hallituksessa, on käytännössä ydinvoimastrategia, ja nyt te tulette tänne tämän esityksen kanssa, joka tulee varmuudella tietämään monien pienten kauppojen lopettamisia. Se ei aivan vastaa tuota teidän slogaanianne "vähemmän roinaa, enemmän aikaa". (Ed. Pulliainen: Ei lainkaan vastaa, pitää olla rehellinen!) Toivon tietenkin, että julkisuudessa myöskin noteerataan tämä, millä tavalla toimitaan hallituksessa ja mikä se käsittelytapa siellä sitten on, minkälaisiin esityksiin mukaan lähdetään.

Arvoisa puhemies! Kummityttäreni sanoi kerran minulle: "Susanna, punaiset päivät ovat parhaita päiviä." Kun ihmettelin, mitä kummaa hän nyt tarkoittaa, kun hän oli vasta hyvin pieni, niin hän marssitti minut kalenterin luokse ja näytti: nämä punaiset päivät. Ne olivat sunnuntaipäiviä. Kun kysyin, mitä tarkoitat tällä, hän sanoi, että ne ovat parhaita päiviä siksi, että kaikki ovat silloin kotona, kukaan ei lähde minnekään ja voimme olla perheen kanssa kotona. Molemmat vanhemmat ovat pienyrittäjiä.

On sanottava, että tämä esitys on varsin ohut. Tämä on varsin ohut ihan konkreettisesti, mutta sisällöltään vieläkin ohuempi. Ministeri Cronberg, tätä asiaa hiukan etukäteen kyselytunnilla käsittelimme muutama viikko sitten, ja teiltä kysyttiin, vastaako hallituksen esitys kysymyksiin yksintyöskentelystä ja sen mahdollisista riskeistä, vastaako hallituksen esitys vaikutuksiin liikenteen järjestelyihin ja muutoksiin yhdyskuntarakenteessa, vastaako hallituksen esitys päivähoitotarpeiden muuttumiseen tämän lainsäädännön myötä. Te sanoitte silloin, että näihin asioihin tullaan ottamaan kantaa. Tämä esitys ei sisällä lainkaan sanaa "yksintyöskentely". Hallitus ei pidä sitä ilmeisesti juuri minään. (Ed. Pulliainen: Hallitus ei yksin työskentele!) Ja silti hallitus aikoo laajentaa aukioloja niin, että lähikaupat, monenlaiset kaupan yksiköt, voivat olla yön yli auki. Tämä on mielestäni vakava huolenaihe, mikäli yksintyöskentely ei aiheuta hallituksen suunnalla minkäänlaista pohdintaa, ei minkäänlaista pohdintaa siitä, miten ne ihmiset, pääosin naiset, työskentelevät tuolla kaupoissa. Me tiedämme, minkälaisia tilanteita siellä vastaan tulee — varmasti ne ainakin, jotka ovat joskus kassan takana itsekin olleet eivätkä vain siellä takahuoneen kopissa kauppaa johtamassa.

Kauppa määrittää yhteiskuntaa aivan eri tavalla. Kaupan rakenne määrittää yhteiskuntaa aivan eri tavalla kuin muut sunnuntaisin työskentele-vien työpaikat. On aivan eri asia, aivan eri asia, pelastaa ihmisiä, hoitaa sairaita ihmisiä tai sammuttaa tulipaloja kuin varmistaa se, että kaikki voivat shoppailla silloin, kun siltä tuntuu. En minäkään kokonaan vastusta sunnuntaiaukioloja, vaan haen vain sitä realismia tähän esitykseen. Toivon, että nämä puheeni huomiot valiokunnassa asiallisella tavalla käsitellään ja hallitukselta toivottavasti siihen mennessä tulee vastauksia, kun niitä ei tästä varsinaisesta esityksestä löydy, vaikka näin tietenkin tulisi olla, että tulisi vas-tauksia näihin kysymyksiin, joihin luvattiin jo vastauksia. Niitä ei kuitenkaan tästä pumakasta löydy.

Vaikutukset kaupan alan markkinoihin ja toimintaan: Kuten jo totesin, on aivan selvää, että pienillä yksiköillä ei ole mahdollisuutta pysyä siinä kilpailussa mukana. Ei ole kerta kaikkiaan tilaa ottaa sisään semmoisia määriä tuotteita, joita voitaisiin sitten alennuksella suurina määrinä myydä. Se on aivan yksinkertainen asia. Tätäkin on arvioitu hallituksen esityksessä kovin vähän.

Täällä keskustelussa on paljon puhuttu myös selkeydestä ja siitä, kuinka tämä nyt selkeyttää tilannetta. Minä ainakin tiedän, miten omat lähikauppani ovat auki. Se on aivan yksinkertaista. Kun tietää nämä aukiolosysteemit, niin tietää, milloin se lähikauppa on auki. (Ed. Gustafsson: On paljon ihmisiä, jotka eivät käy kaupassa, ei tarvitse tietää!) Ei siinä ole sen kummempaa, ja voin kertoa, että ei tämäkään tuo lisää selkeyttä. Pikemminkin päinvastoin: nythän jälleen, kun juuri ihmiset ovat oppineet näihin aukioloaikoihin, taas muutetaan näitä aukioloja, niin että kyllä kansalaisille varmasti jää hyvin mielenkiintoinen kuva tästä prosessista. Edelleenkin kirkkopyhinä kaupat ovat kuitenkin suljettuja ja muutoinkin tätä aikataulutusta tehdään.

Sitten on keskusteltu PAMin roolista. Haluan vain muistuttaa, että Kaupan liitto ja Palvelualojen ammattiliitto ovat käsitelleet työehtoja koskevia kysymyksiä. Kyllä nyt varmasti ammattijärjestöillekin on selvää, että ei lainsäädäntöä sentään siellä rustata. Kyllä se yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi kuuluu tälle talolle, ja aika hullujahan mekin olemme, jos me sen roolin itseltämme pois annamme.

Sitten haluan kyllä kysellä sellaisen asian perään, että jos joku täällä totesi, että sunnuntaityövuorot ovat niin kovin haluttuja, niin aina kun tällaisia heittoja tehdään, olisi hyvä tietenkin kertoa, mihin niillä viitataan, koska meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät sunnuntaisin halua tehdä töitä, mutta kun se vuoro kohdalle tulee, töihin on mentävä.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Ihmettelen todellakin, onko vasemmiston visio se, että kaikki päivittäistavarakauppa tulevaisuudessa käydään huoltoasemilla. (Ed. Pulliainen: Bensa loppuu!) Tämä on se kehitys, joka tällä hetkellä on meneillään. Yhä useampi perhe käy ABC-myymälöissä, jotka ovat auki rajattomasti, mitään rajoituksia ei ole. Siellä kauppa lisääntyy. Ehdotan, että käytte siellä joskus sunnuntaina katsomassa, mitä siellä tapahtuu.

Tämä lakiesitys rajoittaa nimenomaan tätä kilpailuetua, joka tällä hetkellä on huoltoasemakaupoilla. Tässä lähtökohta on se, että alle 400 neliön päivittäistavarakauppa huoltoaseman yhteydessä voi olla auki, mutta samalla lailla kuin muut sen kokoiset kaupat. Sunnuntaiaukioloa yli 400 neliön kaupoilta rajoitetaan aivan kuten muuta kauppaa. Näin ollen niiden kilpailuetu heikkenee. ABC-kaupat, huoltoasemien yhteydessä tapahtuva päivittäistavarakauppa, ei ole vihreä visio. (Ed. Kallis: Mikä on sen osuus kokonaismyynnistä?) Se ei ole julkisen liikenteen äärellä, se ei ole lähikauppa, ja näin ollen on ehdottomasti lähdettävä siitä, että tavalla tai toisella pääsemme eroon siitä, että tämä olisi se visio. (Ed. Pulliainen: Sekö on teidän visionne?)

Haluan sanoa sen, että sunnuntaiaukioloa ei tässä lakiesityksessä vapauteta. Päinvastoin, sunnuntain aukioloaikoja esimerkiksi kesäkuukausina rajoitetaan. Ja kuten sanoin, huoltoasemien ympärivuorokautista aukioloaikaa rajoitetaan. Samoin haja-asutusalueilla olevat suuret kaupan yksiköt tulevat liikeaukioloajan piiriin.

Kuten ed. Räsänen totesi, aukioloajat arkisin ovat laajoja. Mutta monet perheet käyvät nimenomaan sunnuntaisin kaupoissa sen takia, että ne haluavat arkena olla rauhassa, pitää yhteyttä lapsiinsa, ja lasten arkihyvinvointi voi paremmin siitä, että perheen arki ei ole kiireinen jokaisena päivänä. (Välihuutoja vasemmalta) Näin ollen uskon, että lasten tilanne paranee itse asiassa ja yhdessäolo vanhempien kanssa lisääntyy.

Hyvä yhdyskuntarakenne ei tule liikeaikalain myötä, sitä tulee hoitaa kaavoituksella ja sitä tulee hoitaa maankäytöllä. Myös polttoaineen hinta vaikuttaa todennäköisesti lähikauppojen tulevaisuuteen enemmän kuin aukioloaika. (Ed. Pulliainen: Minkälainen visio siinä on?)

Haluan myös todeta, kun ed. Sirnö puhui pirstoutuneista työurista, että osa-aikatyö tänä aikana on kaupassa jo erittäin suurta: 42 prosenttia, 58 000 henkeä, tekee osa-aikatyötä. (Ed. Pulliainen: Sitä olette lisäämässä!) Palvelualojen ammattiliitto on nimenomaan korostanut, että näitä työuria on eheytettävä, toisin sanoen se pitää kiinni siitä, että niille, jotka jo tekevät osa-aikatyötä, on tarjottava lisätyötä, jos he haluavat sitä. Toisin sanoen nimenomaan osa-aikatyötä teke-vien edellytykset paranevat, mutta sunnuntaityöhön osallistuminen tulee olemaan vapaaehtoista tämän sopimuksen mukaan. Toisin sanoen työurat eheytyvät ja sunnuntaityö on jatkuvasti vapaaehtoista.

Erityiskauppojen huoli on ollut myös hallituksen huoli. Olemme käyneet erittäin paljon keskusteluja siitä, mikä tilanne on. (Ed. Pulliainen: Eikä mitään tuloksia!) Kauppa sinänsä on eri mieltä, se on jakautunut tässä kysymyksessä. Tässä ensimmäisen kerran otetaan kantaa siihen, että pakkoaukioloa vuokrasopimuksissa ei saa enää vaatia. Tämä antaa kuitenkin erityiskaupoille vapaapäivän, ja se lisää mahdollisuuksia valita oman työaikansa suhteen.

Hallitus on myös huolissaan naisyrittäjyyden erityisistä olosuhteista, hehän ovat usein yksinyrittäjiä. Hallitus on vakinaistanut naisyrittä-jien sijaispalvelun siten, että naisyrittäjillä on mahdollisuus saada sijaisia, ja toinen on, että hallitus on antanut mahdollisuuden ensimmäisen työntekijän palkkauksen työn sivukulujen vähentämiseen. Toisin sanoen toivotaan, että myös yksinyrittäjät nyt palkkaavat työntekijöitä.

Muutamaan myyttiin haluan vielä puuttua. Kauppa on hyvin keskittynyt Suomessa, mutta ei keskittyneempää kuin muissa Pohjoismaissa. Päinvastoin Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa kauppa on vielä keskittyneempää. (Ed. Pulliainen: Sekö se auttaa meitä?) — Se ei auta meitä, mutta se auttaa meitä ymmärtämään, että aukioloaikojen vapauttaminen ei lisää kaupan keskittymistä. (Ed. Pulliainen: Ei kyllä auta yhtään ymmärtämään!) Ruotsissa kauppa on keskittynyt, siellä on täysin vapaat aukioloajat. Tanskassa kauppa on yhtä keskittynyt, siellä sunnuntaisin voi olla vain joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kauppa auki.

Toinen kysymys on, että laki ei edellytä, että kaupat ovat sunnuntaisin auki. Päinvastoin, jos kauppa ei kannata, ne kannattaa pitää kiinni. Ruotsissa, missä on täysin vapautetut kaupan aukioloajat, puolet suurmyymälöistä on sunnuntaisin kiinni. Tässä täytyy lähteä siitä, että perheet ovat todellakin monimuotoisia, että kuluttajatkin osaavat tehdä valintoja.

Kahteen asiaan haluaisin kommentoida. Työllisyysvaikutuksia on todellakin vaikea arvioida. Ei ole mitään todisteita siitä, että työllisyys lisääntyy. Esimerkiksi Ruotsissa on siirretty työntekijöitä niihin aikoihin, jolloin kaupat ovat auki. Toisin sanoen työllisyys ei lisäänny. Osa-aikatyö ehkä paranee sillä lailla, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä täysipäiväisempää työtä, osa-aikaisten työurat eheytyvät. Myöskään hintoihin ei ole ollut selkeätä vaikutusta. Hinnat eivät nouse, eivät myöskään laske. Tässä logistiikkaa käytetään ehkä paremmin, työhön tulee enemmän kuluja. Yksintyöskentelystä haluan sanoa sen, että hallitus ei ole tässä puuttunut yksintyöskentelyyn. Sen ovat tehneet Suomen Kaupan Liitto ja Palvelualojen ammattiliitto. Ne ovat tehneet yksintyöskentelystä erityisen pöytäkirjan, jossa nimenomaan vastuutetaan työnantajaa hoitamaan se, että minkäänlaista väkivallan uhkaa ei ole.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mielenkiintoinen lähetekeskustelu, oikeastaan sellainen kuin lähetekeskustelun pitääkin olla. Tässä on käynyt ilmi se, että hallituspuolueittenkaan kesken ei ole ollut yksimielisyyttä tämän hallituksen muodollisesti yksimielisen esityksen osalta. Se tietysti laittaa talousvaliokunnalle aika tavalla vaateita sen suhteen, että näihin kysymyksiin, joita täällä on tuotu esille, nyt sitten paneudutaan.

Tässä yhtenä asiana on tämä henkilöstön jaksaminen ja pienyrittäjän jaksaminen ja nämä paljon puhutut työurat, miten ihmiset jaksavat. Samaten sitten lasten päivähoito tai vuorohoito viikonloppuisin tai iltaisin, miten vain, tässä on tullut selkeästi esille. Samaten tavaroitten ja palveluiden hinnat, jos aukioloaikoja pidennetään, mitä se tulee niihin vaikuttamaan, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) on ollut esillä, samaten joukkoliikenne. Mutta ehkä tässä tarvitaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto myös.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa perustellusti huomautettu, mitä tällä esityksellä on niin sanotun vihreyden kanssa tekemistä ja mikä merkitys on meidän vaalislogaaneillamme sun muilla. Ei tällä esityksellä ole niitten kanssa mitään tekemistä, ei yhtään mitään. (Välihuutoja) Täällä todettiin, että tämä on meille mahalasku. Ehei, tämä on lasku synkkään syvyyteen.

Mutta, arvoisa puhemies, sillä on yksi hyvä puoli. Tästä eteenpäin meillä ei voi mennä enää huonommin. (Naurua)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Cronberg puhui kauniisti lähikaupoista, mutta tämä teidän lakiesityksenne lyö kyllä korville niitä tavoitteita, ja ihmettelen, kenen äänellä te nyt oikein puhutte. Isot päivittäistavarakaupan yritykset ja tavaratalot ovat halunneet tätä lakiesitystä, kun sen sijaan erikoiskauppa ja pienet päivittäistavarakaupan yritykset ovat tätä vastustaneet.

Minulla on tässä Suomen Yrittäjien ja Erikoiskaupan Liiton kannanotto, jossa ne toivovat, että tällaista lakia ei tulisi. Tässä todetaan muun muassa, että sunnuntaiaukiolo ei ole kokemuksen mukaan kasvattanut kokonaismyyntiä, vaan kuluttajien sunnuntaisin tekemät ostokset ovat olleet pois muiden päivien myynnistä. Kokonaiskustannukset kuitenkin kasvavat seitsemännestä kauppapäivästä. Aukioloaikojen laajentaminen vähentää kaupan työllisyyttä ja lisää osa- ja määräaikaisia työsuhteita.

Tämähän on nyt täysin päinvastoin kuin se, (Puhemies: Minuutti!) mitä te puhutte. Eli ihmettelen, että tällaista nyt olette tänne tuomassa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Cronberg, te olette nyt kuullut, mitä mieltä eduskunta on, mitä mieltä on kokoomus, mitä mieltä on keskusta, vihreät, vasemmistoliitto, kd ja sosialidemokraatit. Se, mitä teidän nyt pitäisi tehdä, on vetää tämä esitys pois. Siis aivan tyrmäävä vastaanotto on ollut.

Kun katselin, mitä vuonna 2000 sanottiin, kun aukioloaikoja laajennettiin, niin kyllä minä kiinnitin huomiota esimerkiksi keskustan kantaan — oliko se ryhmäpuheenvuorossa — kun nykyinen ministeri Kiviniemi totesi seuraavaa: "Keskusta on ollut kannoissaan johdonmukainen. Emme ole nähneet sunnuntaiaukiolon lisäämiselle erityistä tarvetta asian aikaisemmilla käsittelykerroilla emmekä nyt." Siis eduskunta on lähes yksimielinen siitä, että ei tällaista pidä antaa. (Ed. Viljasen välihuuto) — Se, mitä on tässä salissa puhuttu. — Ed. Laxellin puheenvuoro oli vallan hyvä. (Puhemies: Minuutti on mennyt! — Eduskunnasta: Niin Paajasenkin!) — Ja monen muunkin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tästä keskustelusta voimme päätellä, kaikilla tähän lakiin on jollakin tavalla ristiriitainen suhtautuminen. Itse katson, että kysymys on perinpohjin siitä, millä tavalla suhtaudumme ostosmatkailuun, millä tavalla se vaikuttaa perheidemme, kotiemme ja lastemme elämään. Elikkä toisin sanoen kysymys on siitä, annammeko kaupan säädellä elämäämme vai emmekö anna. Ja vielä tässä on sekin kysymys, lisääkö tarjonta kysyntää.

Ihan lopuksi haluaisin ministeriltä kysyä sitä, kun on puhuttu, että tämä arviolta 80 tunnilla lisää vuosiaukioloaikaa, mikä tämän ajan vaikutus on suhteessa siihen aukioloaikaan, mikä meillä tällä hetkellä on, elikkä kysymyksiä näihin, mitä täällä salissa on esitetty.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Toivakka ja Paajanen toivat pitkäaikaisina kauppiaina hyvin esiin sekä yrittäjän näkökulmaa että myös kuluttajan valinnanvapautta. Täällä on esiintynyt pelko siitä, että kauppa keskittyy suuriin keskuksiin keskustojen ulkopuolelle, mutta päinvastoin, kaupan sunnuntaiaukiolo pikemminkin parantaa kaupunkikeskustojen kaupallista kiinnostavuutta ja kilpailukykyä suhteessa taajamien ulkopuolelle suunniteltuihin kauppakeskuksiin.

Sunnuntain aukiolon vapauttaminen lisää kaupunkikeskustojen taloudellista ja kultturellista toimintaa ja tukee merkittävästi myös muita työllistäviä palveluita kuten esimerkiksi matkailua. Lisäksi meidän on muistettava, että erikokoisilla myymälöillä on omat tehtävänsä kaupan verkostoissa. Pienet liikkeet kilpailevat palvelulla ja läheisyydellä, suuret taas laajemmalla tuotevalikoimallaan. Aivan varmasti tämänkin lakiuudistuksen myötä lähikaupalla on oma paikkansa, ja me kuluttajat (Puhemies: Minuutti on täysi!) voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnalle tulee todella haasteellinen tehtävä. Kun normaalisti joudutaan punnitsemaan sitä, onko laki tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, niin ainakin tämän keskustelun perusteella se ei ole kumpaakaan.

Ihmettelen, mikä ihme vimma hallituksella on lisätä kauppojen aukioloaikoja, kun nyt jo Suomessa on moneen Euroopan maahan verrattuna verrattain tai oikeastaan oikein paljon kaupat auki. Monessa maassa kello 18 menee kauppa kiinni ja se on sitten kiinni loppuillan. Meillä on arkena hyvinkin avoimet aukioloajat.

Erityisen huolissani olen myyjille useinkin varsin vaarallisen yksinmyynnin lisääntymisestä ja pienyrittäjän asemasta. Vaikka häntä ei pakotetakaan pitämään kauppaansa auki, niin jos hän ei sitä pidä, asiakasvirrat menevät muualle kenties pysyvästi, ja se saattaa olla käytännön pakko hänelle.

Viimeisenä peräänkuulutan hallitukselta kyllä vastuuta, koska tässä esityksen vaikutuksista puhuttaessa ei mainita lainkaan kuntapalveluiden lisääntyvää tarvetta vuorohoitoon ja julkiseen liikenteeseen. Jos oletetaan, että todella kaupan työntekijä palkkaa hoitajan kotiin tai (Puhemies: Minuutti on täysi!) kulkee taksilla tai omalla autolla, niin silloin ei kyllä tunneta näiden pienipalkkaisten naisten arkea.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! 24 tuntia seittemän päivää viikossa avoinna oleva maailma. Ah, mikä autuus: raha, taivas ja tavaralandia. Minä olen kyllä sitä mieltä, että kukkaan tässä maailmassa ei läkähy siihen romun puutteeseen, vaikka sunnuntaina ei o ykskään tavaralaari auki. Iliman maitopurkkia kyllä pärjää sen yhen sunnuntain kuka tahansa tässä maailmassa, on pärjännyt iät ja ajat. Mutta arvomaailma on tässä maassa kääntynyt ihan pyrstölleen. Kyllä tuolla kun kahtoo niitä mukuloita kaljakassien kanssa, tienvarret on kukkeillaan, niin ois ihan tarpeeseen se perheitten yhteinen aika ja kasvattaa joskus niitä mukuloitaan vaikka sunnuntaina sitten ihan vasiten. (Naurua)

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan kovasti perheiden ja lasten kasvatusta etenkin sunnuntaisin.

Tämä uudistus tarkoittaa ilman muuta valtavaa kädenojennusta suurkaupalle. Se on ilman muuta selvää, ja se pitää kaikkien myöntää, ja se tekee tästä ratkaisusta hyvin vaikean.

Tässä on koko ajan puhuttu kaupan alan työnantajista ja työntekijöistä ja heidän tekemästään sopimuksesta, mutta toivoisin tähän keskusteluun vähän laajempia perusteluja, millä tavalla on selvitetty päivähoitoratkaisuja, vaatimuksia niitä kohtaan, liikenneratkaisuja. Toisaalta, miten on kuunneltu esimerkiksi matkailu- ja kulttuuripalveluiden tuottajien näkökantoja, kun kaupat ovat sunnuntaisin auki? Mistä saadaan ihmiset taidenäyttelyihin, museoihin, retkiluistelureitistöille jne? Tähän toivoisin ministeriltä vastausta.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua olla mikään mustamaalaaja tai manaaja, mutta kun ministeri totesi ensimmäisessä puheessaan, että tämä selkiyttää kauppojen aukioloa, niin kyllä on melkoinen pelko siitä, että selkiyttää todella: panee pieniä ja erikoiskauppoja kiinni. Viime kädessä sunnuntaiaukiolon kustannukset maksaa kuluttaja joko tuotteiden hinnoissa, palvelutasossa tai toisaalta palvelutarjonnan kapeutumisessa.

Eräs toinen näkökulma tähän. Täällä on tänään iloisena julistettu sitä, että erikoiskaupoille tulee vapaus valita yksi kiinniolopäivä. Olisin ihan kysynyt, mitä ja miten tätä tulkitaan ja toteutetaan niillä viikoilla, joihin osuu esimerkiksi yleinen vapaapäivä, kuten vappu, tai sitten joitakin juhlapyhiä, kuten joulunpyhiä tai pääsiäispyhiä tai helluntai, vastaavia tällaisia pyhiä.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse näen sillä tavalla, että esitys kokonaisuutena on monella tavalla kannatettava ja se on selkeyttävä ja se on mahdollistava kaupalle, mutta niin kuin tämä keskustelu on jo osoittanut, niin kyllähän tähän monia näkökulmia tulee ja esiintyy aivan perustellusti.

Itse haluaisin tässä ottaa yhden näkökulman esille näitten lähikauppojen suosioon vaikuttamisesta. Täällä lakitekstin taustoituksessa puhutaan muun muassa siitä, että lähikauppojen suosiota voitaisiin lisätä kaavamääräysten uudistamisella, lähikauppojen perusparannustukien ja investointitukien kehittämisellä, lähikauppojen sähköverotuksen alentamisella, kalliitten sunnuntaityökustannusten alentamisella esimerkiksi työnantajamaksujen porrastusten avulla. Arvoisa ministeri, onko hallituksella jotain suunnitelmia (Puhemies: Minuutti on täysi!) myös tämän tyyppisiin toimenpiteisiin? (Ed. Pulliainen: Ei noin huonoja!)

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti yksi syy tämän lakiesityksen vastustamiseen on se, ja ymmärrän, että tämä on sellainen laki, joka ei säätele vaan lisää valinnanvapautta, ja se ei välttämättä kaikkia tyydytä.

Usein, kun täällä pohditaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvyyttä, verrataan Pohjoismaihin ja Ruotsiin. Ruotsissa muun muassa — se ei liity tähän — on sosiaali- ja terveyspalvelut yli 50-prosenttisesti yksityistetty silloin sosialidemokraattisen hallituksen aikana. Kaupan vapautuminen tapahtui myöskin sosialidemokraattisen hallituksen aikana. Kokemukset ovat positiivisia, mutta älkää verratko silloin, kun se sopii teille. Verrataan sitten useimmin siihen naapurimaahan, kun palvelutuotannosta puhutaan.

Sitten, ed. Sirnö, teidän puheessanne oli lause "työmarkkinaosapuolien ei tule miettiä yhteiskunnallisia seuraamuksia". (Ed. Sirnö: Tehtävänä ei ole!) Ed. Sirnö, käykää kertomassa tämä Hakaniemessä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruotsissa ja Suomessa on suurin piirtein yhtä paljon aukiolotunteja, ja tässä sanottiin, että 80 tuntia tulee lisää. Tähän tulee tuhansia tunteja lisää, kun me katsomme, että me puramme kokonaan aukiolosäätelyn. En ymmärrä, ministeri, teidän logiikkaanne ollenkaan, että jos on porsaanreikä, että huoltoasemat saavat olla auki, te kerrotte, että tällä laitetaan lainsäädäntö myös koskemaan niitä. Eikö olisi ollut riittävä se yksi ainoa pykälä, jos puhutaan tasa-arvosta eri kaupan muotojen kesken?

Minä en tule ymmärtämään sitä, että täällä kokoomuksen se siipi, joka kuuntelee vain suuria liikekeskuksia, puhuu kuluttajista, kun meidän pitäisi puhua ihmisistä tässä, kun teemme yh- teiskunnallista vaikutusanalyysiä tämän lain seurauksista.

Haluaisinkin kuulla, moneenko perheeseen tämä tulee myös välillisesti vaikuttamaan, sillä kuten välihuuteluissakin on sanottu, kukaan ei kuole, vaikka ei saisi sunnuntaisin shoppailla. Vai onko tämä vihreä visio, että lasten kanssa sunnuntaisin shoppailemaan, jos ei viikolla ehdi, vai oliko se niin, että tiistaiaamuna voisi olla sitten kotona? Moni lapsi on koulussa kyllä silloin, mutta nämä ovat kummallisia (Puhemies: Minuutti on täysi!) lastenkasvatusjuttuja. Eurooppalaista monimuotoisuutta ja pienyrityksiä mieluummin kuin amerikkalaista shopping mallia tai ideapark-Suomea, kiitos!

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se ei minua yllätä, että kokoomus puolustaa täällä suurpääomaa ja suuria kauppaketjuja, mutta se sen sijaan jo hämmästyttää, että keskusta on unohtanut pienyrittäjät, mutta ennen kaikkea onhan se ennenkuulumatonta, että vihreä ministeri puolustaa suuria kauppayrityksiä ja on suurpääoman puolella. (Ed. Sasi: Alle 400 neliön liikkeitä!)

Tässä esityksessä on unohdettu pienet. Tässä esityksessä on unohdettu työntekijät, erityisesti naistyöntekijät, pienipalkkaiset naiset. Tässä esityksessä on unohdettu pienyrittäjät, ne, jotka raatavat pienillä tuloilla pitkiä päiviä suurella riskillä. Ja tässä on unohdettu ympäristö. Tämä ohjaa lähikaupoista suuriin kauppakeskuksiin citymaastureilla pörhöttämään. (Ed. Mäkinen: Voi herranjestas!) Miten on mahdollista, että vihreä ministeri tuo suurpääoman etuja ajavan esityksen, (Puhemies: Minuutti on täysi!) jossa pienet on unohdettu täysin?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän hallituksen esitystä, vaikka siihen asian monimutkaisuuden takia liittyykin paljon ongelmia. Mutta olennaista tässä on miettiä myös siitä näkökulmasta asiaa, onko valtio oikea taho päättämään, minä päivinä ihmiset saavat käydä kaupassa ja kuinka pitkälle valtio on oikea taho päättämään. (Välihuutoja) Jotain rajoja, totta kai, aukioloajoille on ihan perusteltua asettaa. Mutta jos valtaosa ihmisistä tutkimuksissa haluaa, että kaupat voisivat olla sunnuntaisin auki, niin olemmeko me silloin se oikea paikka, joka sanoo, että ne eivät tiettyinä päivinä, sunnuntaisin, saa olla auki?

Mutta tähän liittyy pari reunaehtoa, jotka on syytä varmistaa, ja niistä on tässä oikeasti puhuttukin. Ensimmäinen liittyy työntekijöiden ja pienyrittäjien asemaan. Se on syytä varmistaa, että pienyrittäjällä on aidosti mahdollisuus olla kiinni niin, että voi saada lomapäiviä myös joka viikko tai vapaapäiviä, ja siinä tämä kauppakeskuskysymys auttaa, että siellä on mahdollista olla liike suljettuna yhtenä päivänä. Toinen on ympäristönäkökulma ja lähikauppojen asema. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Siinä näkisin, että kaavoitus on olennaisinta. Meidän pitää nyt, ministeri Cronberg, yhdistää tämä asia, että kaavoituksella pitää voida voimakkaammin estää suurmyymälöiden syntymistä ja vahvistaa pikemminkin kaupunkikeskustoja.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 8,5 vuotta sitten eduskunta käsitteli tätä samaa asiaa. Silloin oli käsittelyn pohjana talousvaliokunnan mietintö 32 vuodelta 2000. Siihen liittyi vastalause, jonka ovat allekirjoittaneet Mari Kiviniemi, Antti Rantakangas, Jari Leppä nykyisistä edustajista, ja tässä vastalauseessa on erinomaisen hyvät perustelut sille, miksi tähän ei pidä mennä. Tämä on monipuolinen henkilöstön osalta, kilpailun osalta, keskittymisen osalta, työllisyysvaikutuksen osalta, joukkoliikenteen osalta, kuntien kannalta, eettisenä arvovalintana jne., ja esitys oli siis, että pitää hylätä.

No, tietysti tuon kahdeksan vuoden aikana Suomeen on syntynyt Kehittyvien maakuntien Suomea ja muuta vaikutusvaltaista kaupan toimijaa. On ymmärrettävää, että niitten vaikutusta tässä nyt näkyy, mutta kyllä nyt keskustalaisten erityisesti kannattaisi lukea tämä vastalause vuodelta 2000 ja miettiä asiaa siltä pohjalta.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomesta löytyy sellaisia kauppaketjuja, jotka eivät ole ollu ikänä auki eikä tuu jatkoskaan oloon sunnuntaisin, ja erinomaisesti menöö. Ainut, joka täs mietityttää tietysti, on, jotta toivotahan, että isot kauppakeskukset ei kautta rantain pakota niitä pienyrittäjiä pitämähän kauppoja auki.

Yks oleellinen seikka vielä. Ihmisil on tietty määrä rahaa käytettävissä. Sitten se saattaa olla, jos ne pessatahan kauppoihin pyhien aikana, niin se on jostain muusta liikehaarasta tai elämisen laadusta pois.

Mutta minä kannatan tätä aukioloaikaa sen takia: pitää muistaa, jos työntekijä- ja työnantajapuoli molemmat on yhteisymmärryksessä sopinu, ja työntekijät nimenomaan, ne saa vähän parempaa palakkaa. Kellekä meille ei raha kelepaas?

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ihmeteltiin, kun kokoomus ei vastusta työntekoa seitsemänä päivänä viikossa. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Siitä saa hyvän korvauksen. Mutta enemmän siinä on ihmeteltävää, että vasemmisto vastustaa sitä, että voi tehdä seitsemänä päivänä viikossa töitä ja ansaita hieman paremmin. Juuri ne pienituloiset ihmiset, joidenka urakehitys on muuten loppu, eivät voi näinkään ansaita enempää. (Välihuutoja vasemmalta)

Se, että Suomi on kiinni sunnuntaisin — en tiedä, onko se parempi Suomi-kuva nyt sitten. Ei missään tapauksessa. Ravintola-ala on erittäin hyvin sopeutunut siihen, että seitsemänä päivänä ollaan auki. Ne ravintolat ovat auki, joille se kannattaa; ne ovat kiinni, joille se ei kannata. Mutta niihin, jotka pitävät seitsemänä päivänä auki, on tulijoita töihin aivan varmasti.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ihan joka viikko tule hallitukselta esitystä, joka vaikuttaa niin keskeisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen, sen isoihin linjoihin. (Välihuutoja oikealta) Minun arvomaailmaani, joka kumpuaa eettisestä sosialidemokratiasta, myöskin kristillisestä traditiosta, minun ihanneyhteiskuntaani ei kuulu se, että kaupankäynti on kaikilta osin avoin. Ymmärrän, että yhteiskunnassa on toimintoja, joiden pitää toimia 7x24 tässä järjestelmässä, mutta esimerkiksi vähittäiskaupan kohdalta se ei ole mitenkään välttämättömyys.

Sain tänään, niin kuin varmaan joku muukin on saanut, sähköpostin Yrittäjänaisten Keskusliitolta, ja siinä todetaan, että esitystä ei pidä hyväksyä esitetyssä muodossa. Sen laajentaminen on vahingollinen uudistus. Olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtaja ja esitin äsken talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnarille, että tämä hallituksen esitys pitää saada ehdottomasti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyyn, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotta me voimme antaa tästä nais-, tasa-arvo-, lapsinäkökulmasta myöskin lausunnon talousvaliokunnalle. (Ed. Kallis: Pitää vetää koko lakiesitys pois!)

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Henkilöstön ja pienyrittäjien jaksaminen on tärkeää, ja haluankin lainata Suomen Yrittäjien lausuntoa tässä suhteessa. "Hyvää esityksessä on, että liikkeiden aukiolopakkoa rajoitetaan. Erityisesti pienyrityksille asia on ollut ongelma jo nykyisin. Ympärivuotiset sunnuntaiaukiolot kärjistävät ongelmaa merkittävästi, samoin kuin toteutettavien kauppakeskushankkeiden suuri määrä. Muuta liiketilaa on hyvin vähän tarjolla." Toisin sanoen yrittäjät selkeästi ottavat kantaa siihen, että tässä pienyrittäjien jaksaminen paranee.

Päivähoitokysymyksestä sen verran, että olemme selvittäneet tilannetta ja päivittäistavarakaupassa on noin 50 000 henkeä tällä hetkellä töissä. Puolet, 25 000, tekee jo nyt sunnuntaityötä. Tämä tarkoittaa sitä, että sunnuntain päivähoitoa jo tarvitaan, julkista liikennettä jo tarvitaan, ja kuten sanoitte, osa-aikaisten työurat eheytyvät ja todennäköisesti tarve ei lisäänny. Kuitenkin 95 prosenttia kunnista toteaa jo, että siellä on hoidettu tämä kysymys, että päivähoitoa on tarjolla ympäri vuorokauden.

Työministerinä haluaisin korostaa sitä, että Palvelualojen ammattiliitto on ollut tässä asiassa aktiivinen. Se on korostanut nimenomaan osa-aikaisten työntekijöiden oikeuksia, mahdollisuutta hankkia lisätuloja, ja näin ollen näkisinkin, että työmarkkinaosapuolten sopimus on tässä ollut erittäin tärkeä lähtökohta.

Ymmärrän hyvin, että esitys herättää tunteita ja että täällä ovat kaikista puolueista ne, jotka vastustavat esitystä. Se on ok, mutta kyllä aika ihmeellinen ihmiskäsitys tulee tässä esiin, että perheet ohjautuvat passiivisesti aukioloaikojen mukaisesti kauppoihin.

Kuitenkin on yksi asia, jota haluan korostaa: kaupunkien elävöittäminen on tässä ollut tärkeää. Matkailu- ja kulttuuripalvelujen edustajat ovat nimenomaan halunneet tätä. He haluavat eläviä kaupunkikeskuksia. (Puhemies: 2 minuuttia!) Haluan korostaa sitä, että kaavoituksella, nimenomaan kaavoituksella, voidaan ohjata siten, että kaupat ovat kaupunkien keskustoissa eivätkä ulkopuolella haja-asutusalueilla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ville Niinistö sanoi, että pienyrittäjille täytyisi taata vapaapäivät. Mitenhän se oikein tapahtuisi? Pitäisikö lakiin esimerkiksi säätää, että isot yritykset antaisivat provikan näille pienille yrityksille, jotta ne voisivat pitää näitä vapaapäiviään, koska pienet yritykset joutuvat taistelemaan asiakkaistaan? Silloin kun aukioloajat revähtävät auki, niin se automaattisesti tarkoittaa sitä, että joudutaan olemaan töissä yhä pitempiä päiviä ja useampana päivänä viikossa.

No, sitten työntekijöitten työturvallisuudesta. Se on ilman muuta niin, että mitä enemmän työskennellään yksin, sitä enemmän työturvattomuus lisääntyy. Siitä on ihan turha kiistellä.

Sitten minä kyllä ministerille nyt sanoisin tästä päivähoitoasiasta: Kun te sanoitte, että on taattu, että on aamua, iltaa, yötä, niin minä teille sanon, että minä olen kolmivuorotyötä tehnyt aikaisemmin pienen lapsen äitinä, jopa yksinhuoltajana. Lapsen repimisessä aamuin, illoin, öisin, viikonloppuisin, arkisin hoitopaikkaan ei ole mitään tolkkua. Eli kun meillä on ammatteja, joissa on pakko tehdä työtä vuorotta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin ei pidä enää uusia alueita vallata tälle alueelle.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin toisaalta ed. Laxellin ja toisaalta ministerin puhetta, niin ajattelin, että kuuntelin kokoomuslaisen ministerin ja vihreän edustajan puhetta, mutta onneksi nyt meillä on sentään ed. Pulliainen, joka palautti tämän normaalitilan.

Ministeri Cronberg, te puhuitte kauniisti lähikaupan puolesta, te puhuitte kauniisti ympäristön puolesta, ja samalla te sitten esittelette täällä lain, joka vahingoittaa näitä molempia. Tämä on lievästi mielenkiintoista politiikkaa.

Kun täällä todellakin sanotaan, että ikään kuin sairaanhoitajan ja kaupan myyjän tehtävät olisivat sillä tavalla vertailukelpoisia, että molemmat voivat olla viikonloppuna tai sunnuntaina töissä tai aina pitäisi voida olla töissä, niin todellakaan kaupan myyjien ollessa kotona kukaan ei ole siihen kuollut, mutta jos hoitajat ovat kotona, niin joku saattaa kuolla.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on ollut hämmentävää kuunnella. En olisi esimerkiksi koskaan kuvitellut kuulevani vasemmistoliittolaisen kansanedustajan mitätöivän työmarkkinajärjestöjen neuvottelutuloksen ed. Sirnön tavoin. (Ed. Erkki Virtanen: Ette te kuullut nytkään!) Muistan hyvin, kun taannoin ihmettelin vastaavaa sopimusta, joka kohteli miesvaltaista alaa naisvaltaisia paremmin. Silloin minua uhattiin vasemmalta yleislakolla.

Mutta asiaan. Täällä on peräänkuulutettu, miten myyjien lasten päivähoito järjestetään viikonloppuisin paljon paremmin kuin nyt. On kohtuutonta vaatia kuntia järjestämään myyjien lapsille päivähoitoa nykyiseen tapaan vain osan vuotta ja panna paikat kiinni lopuksi vuodeksi. Ei se lastentarhanopettajakaan halua muuttaa viikkorytmiään neljä kertaa vuodessa yhtään myyjää enemmän.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakin hämmentää ja hämmästyttää tämä keskustelu erityisesti siitä, mitä me ymmärrämme aidolla valinnalla. Onko tämä suuntaus, linjaus, mitä me olemme nyt tässä yhteiskunnassa kehittämässä? Jos me ajattelemme esimerkiksi lapsinäkökulmaa, niin onko se lapsille ihan aito valinta, että kauppamatkailusta tulee se heidän sellainen ajankäyttönsä eikä niinkään, mitä vastakohtaisesti voisi ajatella, että perheen kanssa voisi muunlaisessa ympäristössä viettää sitä aikaa kuin kaupassa?

Itselläni on miniä, jonka perheessä on kolme poikaa, ja ei se niin auvoista ole ajatella, miten nämä lapset silloin pärjäävät, kun yö ollaan töissä vuorotta, ja en mielelläni näe, että nimenomaan sairaanhoitajan ja kaupan työntekijöitten työtä verrataan, niin kuin täällä edellä puheenvuoroissa jo tulikin esille. Näkisin, että tästä pitäisi vakavasti ottaa nämä arvo- ja eettiset kysymykset, mitkä heijastusvaikutukset tällä on kokonaisuudessaan (Puhemies: Minuutti on mennyt!) hyvinvointiin ja meidän yhteiskuntamme kehitykseen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys perustuslain turvaamasta elinkeinovapaudesta. (Ed. Pulliainen: Sehän se olikin!) Ihmisten on annettava tehdä työtä ja yrittää silloin, kun he haluavat, ja pitää olla painavat perusteet, jos katsotaan, että asetetaan rajoituksia yrittämiselle. Sinä päivänä, kun poliitikoilta kielletään politiikan tekeminen sunnuntaina, uskon, että ollaan vakavalla mielellä liikkeellä, (Välihuutoja vasemmalta) ja silloin voidaan ajatella muitakin sektoreita, mutta en ymmärrä, millä perusteella kauppojen pitäisi olla kiinni.

Otetaan kesälomat. Yrittäjät. Ei kauppoja ole pakko sulkea sen takia heinäkuussa, että yrittäjät ovat silloin lomalla. Eli ei ole mitään perustetta kieltää kauppojen aukioloaikoja ylipäätänsä.

Olin vuonna 2000 esittelevä ministeri, kun hyväksyttiin viimeksi muutokset. Silloin ajatus oli, että hankitaan kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, kun alle 400 neliön liikkeet ovat jatkuvasti auki. Ihmiset ovat ottaneet sen tyytyväisyydellä vastaan. Ihmiset haluavat mennä kauppaan.

Vasemmisto, teidän pitäisi vähän alkaa miettiä. Vaalitappion jälkeen te olette puhuneet, että pitäisi miettiä uudistumista. Tässä te olette todella vanhakantaisia. Te ette ymmärrä, mihinkä yhteiskunta menee. Te todella uppoatte suohon, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jos te ette muuta politiikkaanne tässäkin asiassa.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse en ole kokenut koskaan sunnuntaiaukioloja niin tarpeelliseksi, mutta käyttöä sillä kyllä on ollut, ja uskon, että tässä salissa me kaikki olemme joskus käyneet sunnuntaina shoppailemassa. Ovatko ne olleet niitä punaisia päiviä, kun on viety perheitä ostoskeskuksiin? Tämä onkin hämmästyttävää, että kyllä voidaan muissa kaupoissa käydä mutta sitten pienyrittäjille ei annettaisi mahdollisuutta myydä silloin tuotteita.

PAMin kanssa Suomen Kaupan Liitto on tehnyt sopimuksen, ja itse haluan kunnioittaa sopimusyhteiskuntaa ja tukea tällaisia tehtyjä sopimuksia ja näin ollen mielelläni sitten näkisin, että tämä asia menee eteenpäin. Tärkeätä tässä laissa on, että yrittäjille tätä pakkoaukioloa ei ole vaadittu ja toisaalta yrittäjille jää valinnanvapaus kauppojen aukiolojen suhteen.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen arvomaailma on tässä keskustelussa tullut kyllä harvinaisen selväksi: olkoot vaan pienipalkkaiset ihmiset seitsemän päivää viikossa töissä palvelemassa meitä hyvätuloisia shoppailijoita. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) — Täällä äskeisessä keskustelussa tämähän tuli ilmi. — Pienipalkkaisille ihmisillekö ei kuulu todellakaan teidän arvomaailmanne mukaan vapaa-aika ja aika perheen kanssa? Tästäkö tässä on kyse, valikoivasta kannustamisesta?

Mutta ministerille haluan esittää kysymyksen. Kun edelleenkin tämä yksintyöskentely minua vaivaa ja se, että sitä ei tässä esityksessä mainita, voisitteko vastata kysymykseeni siitä, onko todella teidän mielestänne tämä lakiesitys yksintyöskentelyn osalta riittävä ja perusteltu, kun tässä koko esityksessä ei sanallakaan koko asiaa tuoda esiin?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kertoi, että tämä ei nosta hintoja, tämä kauppojen aukiolon laajentaminen. Muun muassa kun lehtihaastattelussa oli Lidlin kauppaketjun maapäällikkö, hän kertoi, että vastustaa kauppojen aukiolon vapauttamista ja että se lisää kustannuksia, ja hän ilmoitti, että ne tullaan siirtämään hintoihin. Eli sunnuntai- ja yötyöstä pitää maksaa enemmän palkkaa, ja ne siirretään hintoihin.

Kaupan yhteiskunnallinen tehokkuus laskee tällä päätöksellä, kun kauppaneitejä pannaan pimeässä päivystämään, josko joku asiakas tulisi vai tuleeko ovesta arvaamaton humalainen tai narkomaani. (Ed. Mäkinen: Entä maanantaina?) Tämä hallituksen esitys työllistää, niin kuin täällä ed. Toivakka kertoi, mutta se ehkä työllistää poliiseja ja turvamiehiä. (Eduskunnasta: Ja päivittäistavarakauppaa!)

Vastustan kauppojen aukiolon vapauttamista, mutta sitä vastustavat myös suurten kauppakeskusten torpparit eli pienet liikkeet. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Näitten putiikkien ja myymälöitten liitto epäilee aiheellisesti, että ei auta, vaikka lailla ja asetuksella kielletään vaatimasta näitten pidennettyjä aukioloja marketeissa. Niiden on sen jälkeenkin pakko jatkaa.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on tässä ajassa, ja ministeri Cronberg perusteli hallituksen esitystä hyvin. Siinä on otettu huomioon pienet vähittäis- ja lähikaupat ja myös sitten erikoiskaupan toimintaedellytykset suurissa liikekeskuksissa. Siltä osin esitys on hyvä.

Täällä on arvosteltu, että tämä esitys lisäisi kaupan kustannuksia, mutta käytännössä tilanne on päinvastoin. Tämähän vähentää hävikkiä ja pienentää ruuhkia. Nyt kaupan rakenne on vääristymässä siihen suuntaan, että rakennetaan lisää ja lisää näitä pieniä alle 400 neliön myymälöitä ja liikennemyymälöitä, joissa valikoimat ovat suppeita. Jos meillä on isompia myymälöitä, valikoimat ovat laajempia ja siellä pääsevät myös kotimaiset jalosteet paljon paremmin kaupan hyllyille. Elikkä tämä mahdollistaa asiakkaitten valinnanmahdollisuuksia.

Minä ymmärrän, että jos PAM ja Kaupan liitto ovat päässeet sopimukseen, niin taustalla on halu palvella asiakkaita entistä paremmin. Kyllä tämän päivän yrittäjyys on sitä, että otetaan asiakkaitten toiveet huomioon. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Tämä ei pakota ketään menemään sunnuntaina kauppaan.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan ilmiselvästi havaitsee, että kaikki ovat kuluttamisen ammattilaisia ja kaikilla on vahva mielipide. Ehkä tämä on juuri semmoinen lakiehdotus, missä kaikilla on omaa kokemusta. Mutta tosiasiahan, puhemies, on se, että suomalaiset ihmiset, kuluttajat, ovat sitä mieltä, kuten ed. Ville Niinistö täällä totesi, enemmistö on sitä mieltä, että aukioloaikojen pitäisi olla vapaat. Ihmiset ovat sitä mieltä, että näin pitäisi olla. (Ed. Kangas: Vihreät shoppailee!)

Toinen asia on se, että varsinkin tässä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää, että liikkeenharjoittajalle itselleen annetaan mahdollisuus päättää siitä, milloin liikkeen auki pitäminen on kannattavaa. Se on yrittäjän vapautta, ja yrittäjän oikeus tulee olla. Täällä on yllättävän paljon yrittäjäosaamista, varsinkin vasemmasta laidasta. Se on tietysti ilahduttavaa, mutta kun täällä tulee koko ajan väärää signaalia: milloin puhutaan, että jouluna rajoitetaan, ja milloin sanotaan, että ei anneta mahdollisuutta yksinyrittäjille pitää kauppoja auki, milloin pitää kauppiaiden olla takahuoneessa tänä päivänä kaupoissaan johtamassa jne. Tilannehan on päinvastainen: tämä vapauttaa juuri, antaa lisää vapauksia yrittäjälle. Toisaalta minun mielestäni on hyvin surullista se, että ed. Sirnö (Puhemies: Minuutti on täysi!) ei tiedä, milloin isänpäivää vietetään. (Ed. Sirnö: En tiedä, koska sitä vietetään vuonna 2009!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki osaltaan alistaa kansalaisen, kääpiöittää hänet kuluttajan asemaan. (Naurua kokoomuksen ryhmästä) Kuluttaja on jotakin materialistista, ja ollaan siirtymässä sellaiseen kulutusyhteiskuntaan, ed. Sasi, joka vie koko tämän planeetan tuhoon. Siis kuluttakaa enemmän ja enemmän ilman mitään kritiikkiä. (Ed. Sasin välihuuto) Kysyisinkin ministeriltä sitä, että kun teillä on ilmastopoliittinen asiantuntija valtioneuvostossa eli ed. Tynkkynen, niin oletteko häneltä kysynyt, millä tavalla tämä vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin, kun lisätään nimenomaan suurmarkettien aukioloaikaa ja vetäydytte myös tuon kaavoituksen taakse.

Ed. Soininvaara aikoinaan oli mukana tässä kauppakeskuskaavoitushankkeen hillitsemisessä, ja huonot tulokset. Emme ole pystyneet kaavoitusasiaa ratkaisemaan.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelua kuunneltaessa on pakko kysyä tätä esitystä vastustavilta, oletteko aidosti sitä mieltä, että huoltoasemakaupat saavat pitää tämän erityisen asemansa, mikä niillä nyt on. (Vasemmalta: Ei tietenkään!) Siinä on yksi hyvä peruste tälle lakiesitykselle. Toinen on juuri tämä sekavuus, joka nyt on jo korkea aika oikaista. Teidän kritiikissänne on hyvin paljon myöskin sellaisia seurattavia tärkeitä asioita. Yksi esimerkiksi on naisten asema työelämässä. Mutta on myös huomioitava se — mitä minä pidän tärkeänä — että paikallisten tuotteiden saatavuus kaupoissa ja niitten pääsy hankintaketjuihin selvitetään tässä yhteydessä, ja myöskin linjana on se, että kyläkauppojen ja pienyrittäjien asemasta pidetään huolta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi kertoi, että hänen aikakaudellaan on tämä nykyinen lainsäädäntö tehty ja se on osoittautunut nyt huonoksi ja toimimattomaksi. Se on siirtänyt kauppaa moottoriteiden varteen ja pois täältä keskustoista. Olen erittäin tyytyväinen, että vihreiden ministeri Cronbergin johdolla tämä asia ollaan nyt korjaamassa. Itse asiassa olen tässä keskustelussa ollut vähän huolissani, onko vihreistä enää edes kahdella pallilla istujiksi; näytti, että istutaan vain siellä hallituksen ulkopuolella olevalla pallilla. Onneksi sentään ed. Ville Niinistö toi selkeyttä tähän keskusteluun ja osoitti, että järkivihreyttäkin vielä Suomen eduskunnasta ja vihreiden ryhmästä löytyy.

Kysyisin vasemmistolta, oletteko te todella sitä mieltä, että elintarvikekauppaa pitää ohjata vilkasliikenteisten väylien huoltamoihin ja rajata sen harjoittaminen tiettyihin kellonlyömiin ja päiviin varsinaisen alan kaupoissa. Onko tämä teidän mielestänne oikeaa politiikkaa?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittelevän ministerin hallituspuolue vihreiden edustajat Andersson ja Järvinen: Jos ette näe tässä lakiesityksessä mitään muuta hyvää — tämä käsittelee myöskin 81:tä muuta naiskansanedustajaa, me olemme täällä lakia säätävä elin, valtakunnan korkein — niin nähkää ainakin se, että teidänkään ja 82 muun naiskansanedustajan ei tarvitse enää tämän uuden lain jälkeen pakottaa kampaamoyrittäjiä rikkomaan lakia, kuten tähän asti olette joutuneet tekemään, kun aina olette istahtaneet kampaamon jakkaralle itsenäisyyspäivänä ja kampaamot ovat joutuneet rikkomaan lakia. Tämän lain mukaan sekin on mahdollista. Tänä vuonna muuten itsenäisyyspäivä on vielä oikein tuplakielletty — olisi vanhan lain mukaan — kun se on sunnuntaipäivä. (Ed. Pulliainen: Olipa tärkeä puheenvuoro!)

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puhemies! — Yhteiskuntavastuu kuuluu meille kaikille, niin myös työmarkkinaosapuolille, mutta lainsäädännön, yhteiskunnallisten ja tasa-arvoseurausten vaikutusten arvioiminen kuuluu hallitukselle ja eduskunnalle. Nyt tämä esitys on sitä laiminlyönyt. Siksi kiitän ministeri Cronbergin täällä antamaa suullista selitystä, että ette todellakaan edes väitä, että tällä lailla olisi työllisyysvaikutuksia. Siitä iso plussa. Samaa rehellisyyttä olisin toivonut siihen, että tämä lainsäädäntö itse asiassa osoittaa, että menestyvien maakuntien isänmaalliset miehet ja isot suurketjut ovat saaneet tahtonsa läpi.

Tämä esitys myös yhtä lailla vahvistaa sitä käsitystä, että tämän hallituksen ihmiskäsitys kumpuaa kuluttajuudesta. Tämä myös näyttää sen, että ei enää voi puhua heikomman suojasta, kun puhutaan lainsäädännöstä. Se ei enää ole tärkeätä Vanhasen hallitukselle. Työturvallisuuskysymyksistä on vaiettu täysin, samoin tämän lain vaikutuksista muuhun elinkeinoelämään, vaikkapa ruokateollisuuteen ja leipomotyöntekijöihin.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Kauppojen sijaintia tulee ohjata keinoilla, jotka todella ohjaavat niitä sijainteja. Kun tässä kysyttiin sitä, olenko keskustellut asiasta ed. Tynkkysen kanssa, niin totean, että olemme keskustelleet asiasta, olemme käyneet ympäristöministeriön kanssa todella pitkiä neuvotteluja siitä, mitenkä voidaan ohjata kauppojen sijaintia siten, että ne sijaitsevat kaupunkikeskuksissa niin, että lähikauppojen saatavuus taataan, ja tätä ohjausta tehdään nimenomaan kaavoituksella. Sitä ei tehdä tällä liikeaikalailla. Toivonkin, että eduskunta, kun näitä asioita tullaan kaavoituksen ja maankäytön yhteydessä käsittelemään, ottaa niihin kantaa. Se, mitä olemme tässä voineet tehdä, on rajoittaa haja-asutusalueilla olevien kauppojen aukioloa, ja se on vapaata tänään, täysin vapaata. Voimme rajoittaa huoltoasemakauppojen aukioloa, sekin on vapaata tänään. Olemme siis rajoittamassa erittäin paljon erilaisten kauppojen aukioloja.

Yksintyöskentelystä haluan todeta sen, että se on ollut todella tärkeä asia tässä. Ensinnäkin kysymys on siitä, että alle 400 neliön kaupat voisivat periaatteessa olla auki koska vaan. Todennäköistä on, että ne eivät ole koska vaan auki, vaan silloin, kun on asiakkaita. Mutta työnantajat ja työntekijäosapuoli ovat tehneet erittäin yksityiskohtaisen pöytäkirjan, jossa käsitellään näitä yksintyöskentelyn riskejä, ja työnantajalla on vastuu siitä, että mitään väkivallan uhkia ei toteudu.

Kolmanneksi haluaisin korostaa sitä, että kun puhutaan nyt tästä vuorotyöstä, päiväkodeista, niin asia on todellakin niin, että jo tänään kaupat ovat sunnuntaisin auki kuusi kuukautta vuodessa. Ne ovat lisäksi auki myöhään iltaisin sunnuntaisin, 21:een saakka. Nyt kaupat, suuremmat kaupat kuin 400 neliötä, voivat olla auki 12:sta 18:aan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Toisin sanoen lapsille se on huomattavasti järkevämpi aika olla päivähoidossa, jos sille on tarvetta.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhä useampi suomalainen työskentelee palvelualoilla. Taantumasta huolimatta palvelusektorilla on tarvetta lisäresursseihin, ja trendi tulee jatkumaan lähivuosina. Kaupan ja palvelualojen tuottavuuden kasvu on myös suorassa suhteessa kansantalouteemme ja siten myös yhteiskunnan hyvinvoinnin sekä valtion verotulojen kasvuun.

En missään nimessä halua 24/7-yhteiskuntaa, mutta palvelusektorin on aika kehittyä niin toimintaympäristön asettamia haasteita kuin asiakkaiden vaatimuksia ja tarpeita vastaamaan.

Liikeaikalain uudistus tuo kaivattua selvennystä aukioloaikojen nykyiseen kovin villiinkin viidakkoon. Uskon sekä kuluttajien että yrittä-jien vapauteen, ja näin laskusuhdanteessa yrittäjälle tuleekin antaa mahdollisuus päättää itse, milloin liikkeen auki pitäminen on kannattavaa.

Lain valmistelun yhteydessä kritiikkiä on esitetty muun muassa perheiden yhteisen ajan vähenemisestä, kun kauppakeskukset ovat jatkossa käytettävissä myös sunnuntaisin. Haluan edelleen uskoa, että perheillä on muita vapaa-ajanviettotapoja kuin kauppakeskuksissa vaeltaminen, esimerkiksi lastensa ja nuortensa urheiluharrastuksiin osallistuminen. Monet ruuhkavuosia elävät kokevat juuri arki-illat stressaavina, kun työpäivän jälkeen tulee hoitaa niin lasten harrastukset, omat menot kuin ruokaostoksetkin. Kolmivuorotyötä, päivystyksiä ja viikonlopputöitä tehdään jo nyt lukuisilla eri toimialoilla, joten mistään työolojen mullistuksista ei loppujen lopuksi ole kyse.

Kaupan kovempi keskittyminen on uhkakuva, jonka kukaan ei varmasti toivo toteutuvan. Tällä lailla onkin tavoitteena säilyttää lähi- ja haja-asutusalueen kauppojen kilpailuetu suuriin nähden. Lähikauppojen kilpailukriteeri ei nimittäin ole laaja valikoima, vaan läheisyys ja palvelu. Vaikka vaatekauppiaani ei pidäkään perheyritystään sunnuntaina auki tämän lain niin salliessa, en silti aio siirtyä toiseen liikkeeseen sunnuntaishoppailijaksi niinä harvoina kertoina, kun sitä teen.

Suomen Yrittäjät ja Yrittäjänaiset ovat kiinnittäneet huomiota pakkoaukioloon kauppakeskuksissa, ja siitä syystä onkin hienoa, että lakiuudistukseen on lisätty 4 §, jossa elinkeinonharjoittajalle taataan mahdollisuus pitää liikettään suljettuna yhtenä päivänä viikossa. Myös PAM on ollut vahvasti mukana valmisteluissa, joten työntekijöiden asema on lakiuudistuksessa otettu huolellisesti huomioon muun muassa siten, että työntekijällä on oikeus vähintään 22:een työstä vapaaseen sunnuntaihin kalenterivuoden aikana. Palkkakompensaation vuoksi sunnuntaipäiville varmasti löytyy halukkaita, ja monelle tämä antaa mahdollisuuden lisätienestille tai vastaavasti mahdollisuuden arkivapaille.

Lisääntyvillä aukioloajoilla on myös työllisyyttä kasvattava vaikutus, ja kauppa voi tarjota enemmän työtunteja myös osa-aikaisille työntekijöilleen. Kaupan liiton arvioiden mukaan aukioloaikojen vapautumisen työllistävä vaikutus päivittäis- ja elintavarakaupassa on noin 2 000 henkilötyövuotta. Lisäksi Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan työntekijät hyötyvät siitä, että kaupan on mahdollista tarjota aikaisempaa säännönmukaisempia työsuhteita.

Arvoisa herra puhemies! Tässä taloudellisessa tilanteessa meillä ei ole varaa lisätä esteitä tai heikentää suomalaisen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Aukioloaikojen laajentaminen parantaa kaupan tuottavuutta, asiakaspalvelua, kotimaisen tuotannon ja toimitusketjun kilpailukykyä ja ennen kaikkea työllisyyttä. Työllistämisen jarruttaminen ei ole mielestäni viisasta politiikkaa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi otan kantaa ensimmäisen puhujan elikkä kristillisen liiton puheenjohtajan Päivi Räsäsen puheeseen, (Ed. Kallis: Ei ole liitto!) kun hän vastusti tätä henkeen ja vereen: siinäpä se alkaa tämä yhteistyö tuolla EU:n tasollakin, vaikka tämä EU-tasoista lainsäädäntöä ei olekaan, kun menette sinne perussuomalaisten kanssa yhdessä vastustamaan kaikkea.

Arvoisa puhemies! Vihdoin viimein on löytynyt sopu ainakin hallituksessa kauppojen aukioloajoista. Ratkaisu on kummasti viivästynyt, vaikka työnantajien ja työntekijöiden välille sopu syntyi jo viime syksynä. Tämän ratkaisun myötä kaupat voivat olla auki sunnuntaisin lukuun ottamatta juhlapyhiä kello 12—18 ja pienemmät, alle 400 neliön, vaikka ympäri vuorokauden, niin kuin yleensä ympäri maailmaa on mahdollisuus ollut jo. Olemme siinä suhteessa kohtuullinen takapajula.

Sunnuntain aukiolo jakaa mielipiteitä sekä kauppiaiden, työntekijöiden, asiakkaiden että päättäjienkin keskuudessa. Pirulle on jo annettu pikkusormi aiemmin, nyt se viedään kokonaan, sanovat vastustajat. (Ed. Kallis: Kuka niin on sanonut?) Kaikki katsovat asiaa joko vakaumuksen tai hyödyn kannalta. Erikoisliikkeet pelkäävät menetyksiä, ellei aukiolo lisää myyntiä, henkilöstökulut kun asiakaspalvelusta riippuvaisessa yrityksessä ovat korkeat. Osa sovintoa on se, että erikoisliikkeiden ei ole pakko olla auki sunnuntaisin suurissakaan kauppakeskuksissa. (Ed. Kallis: Se vielä puuttuisi, että olisi!) Eikö kuitenkin ole järkevää, että valinnanvapaus jää sekä yrittäjälle että kuluttajalle? Eikö jo ole aika meillä Suomessa lopettaa mahdollisimman monelta alalta valvonnan ja ylhäältä tulevien määräysten kulttuuri?

Arvoisa puhemies! Maassamme on monenlaisia työaikoja ja ihmisillä erilaisia elämänrytmejä. On järkevää sallia ihmisten päättää omista asioistaan ja ajankäytöstään myös kaupassakäynnin osalta. Kilpailu piristää tavallisesti ja useimmiten osoittautuu kuluttajille edulliseksi. Jos taas sunnuntaiaukiolo ei joillekin sovi, he päättävät itse asiasta eli aukipitämisestä ja sunnuntaishoppailusta. Olen ollut aukiolovapauden kannalla kauan, ja tätä käsitystä ovat vahvistaneet monet jutusteluni sunnuntaiostosten aikana kaupan myyjien kanssa. Olen joka kerta, kun käyn sunnuntaina kaupassa, kysynyt näiltä kassaneidoilta, mitä he tykkäävät sunnuntaiaukiolosta, ja he sanovat, että me kilpailemme näistä, koska saa tuplapalkan. Mutta vasemmisto ja kristilliset ja muutamat muut eivät halua tällaista mahdollisuutta esimerkiksi, että opiskelijat voisivat tienata tuplapalkalla tekemällä sunnuntaina töitä, kun itse haluavat, kukaan heitä ei pakota siihen. (Ed. Kallis: Kuka maksaa?) He itse kilpailevat niistä, arvoisa ed. Kallis.

Asiakkaat taas kommentoivat, että sunnuntain aukiolo antaa kiireettömämmän tunteen tehdä valintoja kuin työpäivän jälkeen tehty nopea kauppakierros. Ihmettelen myöskin sitä, että kukaan ei ole täällä ottanut kantaa siihen, mitä monet perheet sanovat, että tämmöinen kaupassakäynti sunnuntaina koko perheen kanssa on sosiaalinen tapahtuma. Se on yhdessäoloa. Ei se yhdessäolo tarkoita pelkästään kodin seinien sisäpuolella olevaa. Monet lapset varmaan saavat virikkeitä tuollakin kauppareissulla enemmän kuin siellä kotioloissa. (Ed. Andersson: Jalkapallokenttä on parempi!) Antakaamme siis kaikkien valita itse. Meillä on kuitenkin tarkka työaikalainsäädäntö, joka varmistaa lailliset työajat kaupankin alalla. Yrittäjille on jo tuttua pinnistää pitkää päivää, joten jätetään ratkaisu heillekin omasta työstään.

Arvoisa puhemies! Tässä ratkaisussa ja sovussa kauppojen aukioloajoista on kyse siitä, sallimmeko vapauden ja samalla vastuun yrittäjille ja asiakkaille vai jatkammeko valvontaa ja tiukkoja määräyksiä. Eiköhän suomalainen yhteiskunta jo ole valmis ottamaan vastaan valinnanvapauden.

Minulla oli vuonna 2003 eduskuntavaaleissa slogaani "Kaupat auki ja viinit vapaaksi". Ensimmäinen osio toteutuu nyt tällä lailla. Tätä toista osiota, viinit vapaaksi, perustelen sillä, ettei kukaan edes ongelmakäyttäjistä osta viiniä humaltumistarkoituksessa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala on myhäillyt tyytyväisenä, että lakiesityksen myötä työllisyys kasvaa. Osa-aikaisille voidaan tarjota enemmän työtunteja, ja yleensähän se osa-aikainen tarkoittaa pienemmällä palkalla työskentelevää opiskelijaa tai jotain muuta heikommassa asemassa olevaa. Pekkala jatkaa: "Myös kuluttajat hyötyvät, kun kauppa pystyy palvelemaan heitä paremmin ja joustavammin." Mutta kertoiko kukaan kuluttajalle, kuka maksaa sunnuntaikaupan viulut? Saattaa istua siellä kuluttajan penkin päällä.

Onhan se oikein mukavaa, että kaupassa voi käydä joka päivä, palvelu joustaa, palvelu paranee, mutta että osa-aikaisuudellakin päästään vielä työttömyydestä tässä maassa. Sunnuntaiaukiolojen lisääntyessä esimerkiksi opiskelijat voivat tehdä enemmän työvuoroja kaupassa. Samaan aikaan pitäisi sitten maisteritahdin nopeutua entisestään. Opintotukihan oli tunnetusti edelleen 1980-luvun tasolla, joten joitain töitähän on ihan pakko tehdä. Mutta mitä olivat ne tulorajat opiskelijalle? Jos opiskelija tienaa liikaa, niin tuet katoavat ja sitten sitä ollaan siellä paperibyrokratian viidakossa nauttimassa opiskelijan pätkätyöelämästä.

Sunnuntaiaukioloajoissa jopa työministeri Tarja Cronbergia on huolestuttanut ilmasto. Hyvä lähikauppaverkosto vähentää liikkumisen tarvetta, mutta onko todella kansalaisilla niin suurta liikkumisen tarvetta sunnuntaisin, että tarvitsisi lähteä välttämättä kauppaan? Onko siihen olemassa mitään järkeviä perusteita? Ja miten voi olla, että yhteiskunnan ympärivuorokautisuus voisi oikeasti vähentää ilmaston kuormittamista?

Olen kuullut tässä salissa sanoja "perheitä eheyttävä", "työuria eheyttävä", ja samanaikaisesti on puhuttu erityiskauppojen huolesta pakkoaukioloista, sijaispalveluista, sivukuluista, mutta samaan aikaan on myös aika hanakasti piilouduttu pamilaisten ammattiliittojen jäsenistön selän taakse kertomalla tarinaa, että ikään kuin PAM olisi ajanut tätä lakia eteenpäin. Päinvastoin PAM on koettanut käydä sinnikkäästi neuvotteluja työehdoista, että jonkinlaisilla papereilla oltaisiin edes näitä sopimuksia tekemässä, ja kyllähän tässä talossa, tässä eduskunnassa, markkinavoimien ehdoilla ollaan tämä laki muuttamassa. On ihan tyhjä piiloutua työmarkkinaosapuolten selän taakse.

On totta, että aukioloaikojen laajennus hyödyttää suuria kauppayrityksiä ja kaupan keskittyminen marketteihin kuihduttaa lähikaupat. Ostoskeskuksissa pienet erikoisliikkeet painostetaan pitämään liikkeet auki, vaikka se ei olisi kannattavaa, koska on oltava auki, jotta pärjäisi edes jollain tavalla. Henkilökunnan kannalta kodille ja perheille jää entistä vähemmän aikaa. Ilta- ja sunnuntaitöitä ei ole huomioitu riittävästi, kun on kyse työmaaliikennöinnistä, terveyspalveluista ja lasten päivähoidosta. Tämä päätös on omiaan lisäämään osa-aikatyötä, ja osa-aikatyö ruokkii erityisesti työssä käyvien naisten köyhyyttä eli on erityinen tasa-arvokysymys, puhumattakaan siitä yksintyöskentelystä, joka on tässä salissa nostettu moneen kertaan esille ja on todellinen riskitekijä meidän yhteiskunnassamme.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on huolissaan myös kuluttajahintojen noususta. Kun vastikään on saatu lupaus ruuan arvolisäveron alennuksesta, niin miten käy todellisuudessa siinä tilanteessa, kun kauppojen aukiolo vapautetaan? Nousevatko hinnat takaisin entiselle tasolle tai tapahtuuko hinnoissa ylipäätään minkäänlaista muutosta, koska en usko, että suomalainen kansa, jota tänä päivänä jo syytetään ylilihavuudesta, ostaa ruokaa yhtään sen enempää tai pystyy sitä ainakaan yhtään sen enempää syömään?

Sen lisäksi haluan nostaa keskusteluun myös kysymyksen siitä, kuinka paljon tässä yhteiskunnassa jo tänä päivänä pistetään ruokaa ja tuotteita haaskuuseen ihan sen takia, että meidän tavarataivaamme ovat pullollaan sellaista ruokaa ja tuotetta, joka ei mene kaupaksi ja joka pistetään sitten tuonne jätekuormiin, ja todennäköisesti tavoitteena on lisätä tätäkin kautta jätemääriä ja tämän tavaramyllyn pyöritystä. Olen kyllä sitä mieltä, että tässä 24/7-yhteiskunnan oravanpyörässä on jo tähän asti ollut aika vaikea varsinkin nuorisolla, nuorilla ihmisillä, jaksaa juosta ja merkit ovat tässä yhteiskunnassa aika selkeästi olleet näkyvissä. Todennäköisesti enemmistö eduskunnasta ei niitä merkkejä ole osannut lukea, ja täytyy ilmeisesti odottaa, että ne merkit tulevat tuohon Eduskuntatalon eteen, ennen kuin ne otetaan todella todesta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa debatissa totesin, olen tyytyväinen, että vihreiden ministeri Tarja Cronbergin johdolla nyt tätä kauppojen aukioloaikaa ollaan uudistamassa ja järkeistämässä. On erikoista, että tällä hetkellä esimerkiksi elokuussa kaupat saavat olla sunnuntaisin auki, jos yritys, kauppias, näkee sen tarpeelliseksi ja mielekkääksi, mutta heti syyskuun alussa pitää ovet laittaa kiinni, vaikka kauppias ja asiakkaat näkisivät sen mielekkääksi. Tämän todisteleminen tässä salissa (Ed. Pulliainen: Jäävätkö ne ostokset tekemättä?) on varmasti sula mahdottomuus.

Kaupan tavaraa saa kuitenkin ympäri vuoden pienistä myymälöistä, huoltoasemilta ja haja-asutusalueiden elintarvikekaupoista, ja niin kuin totesin, ed. Sasi toi täällä esille sen, että tuo edellinen, nykyisin voimassa oleva lainsäädäntö on tehty hänen ministeriaikanaan. Silloin on jo päätetty, että näitä vaikutuksia pitää seurata, ja minun mielestäni ne vaikutukset ovat ainakin osittain olleet sen suuntaisia, että tämä ministeri Cronbergin tekemä esitys on perusteltu ja kannatettava. Ehkä tärkeimpänä syynä on juuri se, että meillä on syntynyt tilanteita, että esimerkiksi omalla kotiseudullani Riihimäen kaupungissa moottoritien varressa toimii ABC-kauppa, jossa on S-market, ja siitä puolen kilometrin päässä toimii vuosikymmeniä, 40 vuotta, kauppiaana olleen Vuorisen K-market, joka ei saa olla samaan aikaan kuin tämä S-market on. (Ed. Pulliainen: Tosi paha juttu on ollut!) — Se on ollut aivan järkyttävä tilanne. Ymmärrän sen, ed. Pulliainen, jos te kannatatte sitä, että sunnuntaisin kaupat eivät ole lainkaan auki, se on toinen ... (Ed. Pulliainen: Sehän olisi hyvä ratkaisu!) — Aivan, se on toinen vaihtoehto. Mutta nykymalli on täydellisen epäreilu ja lisää nimenomaan teidän paheksumaanne autoilua, kun sinne moottoritien varteen täytyy S-markettiin taikka K-markettiin huoltoaseman yhteyteen mennä. (Ed. Pulliainen: Jos ei siellä kukaan käy, niin siellä ei tarvita niitä!)

Arvoisa puhemies! Uusi esitys sallii siis ympärivuotisen sunnuntaiaukiolon kaikille kaupoille. Arkipäivien aukiolot pysyvät ennallaan, ja juhlapäivinä kauppojen tulee tulevaisuudessakin olla suljettuina. Uuden lain mukaan kaupat voivat olla avoinna sunnuntaisin klo 12—18 ja isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana marras- ja joulukuussa klo 12:sta aina klo 21:een. Tämä on ehkä ainoa sellainen mielenkiintoinen pieni lisävivahde, joka ei välttämättä ole tavalliselle kaupan käyttäjälle ihan yksiselitteinen muistaa, missä vaiheessa tuo muutos kello 21:een tapahtuu. Joulu- ja juhannusaattoina kaupat suljetaan klo 12. Se on varsin perusteltua myös näinä kahtena juhlaa edeltävänä aattona.

Pienet lähikaupat vapautuvat aukiolosääntelyn piiristä. Ne voivat tulevaisuudessa vapaasti valita aukioloaikansa, eli sen mukaan, onko ihmisiä kauppaan tulossa ja näkeekö kauppias tarpeelliseksi ja kannattavaksi kaupan auki pitää, se on kauppiaalle tulevaisuudessa mahdollista. Suuret marketit saavat olla auki sunnuntaisin ympäri vuoden, mutta kesällä niiden on suljettava nykyistä aikaisemmin, eli tässä näkyy näitä painotuksia, joita nyt tuon seurannan seurauksena on haluttu tehdä.

Uudet aukioloajat koskevat siis yli 400 neliön päivittäistavarakauppoja ja kaikkia erikoiskauppoja, ja laki sallii niille ympärivuotisen sunnuntaiaukiolon. Muutos lisää myös liikkeiden sunnuntaiaukioloaikaa vuositasolla kaiken kaikkiaan noin 80—85 tunnilla, jos tuo hyöty, mahdollisuus, otetaan käyttöön. Toisaalta suurten markettien tulee sulkea liikkeensä kesällä nykyistä aikaisemmin, mutta lisäys on siis tuo noin 80 tuntia.

Se on erittäin positiivista, että kauppakeskusten pieniä liikkeitä ei enää tulevaisuudessa voida velvoittaa pitämään auki kauppojaan sunnuntaisin edes näiden nykyisten säädösten vaatimissa rajoissa. Se on ollut monessa kauppakeskuksessa täysin kohtuutonta, että yksinyrittäjä on joutunut pitämään pienen Silmäasema-liikkeensä taikka kultakaupan auki sunnuntaisin tämän kauppakeskuksen ehtojen takia. Tämä on hyvä, että tämä nyt sitten keskustan ja kokoomuksen kansanedustajien vaatimuksesta tähän lakiesitykseen saatiin näin kirjattua.

Laki vapauttaa myyntipinta-alaltaan 400 neliötä pienemmät päivittäistavarakaupat aukiolosääntelyn piiristä siis kokonaan, ja vastaava 400 neliömetrin myyntipinta-alaraja tulee myös nyt tulevaisuudessa huoltoasemien päivittäistavaramyymälöille, jolloin huoltoasemien myynti asettuu myös tulevaisuudessa aukiolosäädösten osalta samaan asemaan lähikaupan myynnin kanssa. Tämä minun mielestäni, ed. Pulliainen, on askel parempaan suuntaan, eli samat pelisäännöt tulevat näille kaupoille, jotka ovat moottoritien varressa, ja myös muille.

Lain voimaantulon jälkeen haja-asutusalueille avattavat kaupan suuryksiköt ja myymäläkeskittymät tulevat myös aukiolosäännösten piirin. Nykyisin haja-asutusalueilla toimivilla kaupan suuryksiköillähän on ollut vapaa oikeus auki-oloon. Tämä on minun mielestäni selkeä parannus.

Hivenen, arvoisa puhemies, tuota vanhaa lakia selvittelin, joka on siis vuodelta 2000 liikeajoista, ja kyllä sieltä nousi esiin aika mielenkiintoista sekamelskaa, kun tätä lähti selvittämään. Siellä puhutaan vähittäiskaupoista, sitten tulee reunaehtoja parturi- ja kampaamoliikkeille. Tämän jälkeen tulee pääsääntöjä, sen jälkeen tulee poikkeuksia jnp. Kyllä malli on ollut varsin sekava, ja on järkevää ja perusteltua, että sitä nyt yhdessä olemme järkeistämässä.

Myös Palvelualojen ammattiliitto ja Kaupan liiton edustajat ovat pääosin olleet erittäin tyytyväisiä tähän lakiesitykseen. Tämä itse asiassa noudattelee hyvin tarkasti sitä pohjaa, päälinjoja, joista viime vuoden marraskuussa nämä järjestöt yhdessä sopivat. Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala arvioi esityksen toteutuessaan tuovan kauppaan noin 2 000 henkilötyövuotta lisää. Se on yksi arvio tämän esityksen työllisyysvaikutuksista. (Ed. Kallis: Ministerihän sanoi, ettei sillä ole todellisia vaikutuksia!) — Tämä oli yksi arvio, ed. Kallis, jonka on tehnyt kuitenkin henkilö, joka seuraa kauppaa erittäin läheltä. Tämän ennusteen tekijä oli siis Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala, joka totesi näin.

Minun mielestäni on erittäin tarpeellista nyt, kun tämä eduskuntakäsittelyyn tulee, kiinnittää huomiota vielä muutamaan asiaan, ja ne ovat tässäkin keskustelussa esille nousseet. Eli erittäin tärkeää on se, että valtaosa suomalaisista haluaa tämän lain eteenpäin, että kaupoilla ja ihmisillä on mahdollisuus valita itse, koska pitävät kaupan auki ja toisaalta koska kauppaan menevät. Sinne ei ketään pakoteta menemään ostoksille, ja silloin kaupat eivät myöskään ole aina auki.

Erittäin tärkeää on myös ratkaista se, mitkä ovat tämän lain vaikutukset päivähoitoon. En näe itse niin, että vaikutus on pelkästään negatiivinen. Tällä hetkellä kunnat joutuvat jo järjestämään ilta- ja viikonloppuhoitoa esimerkiksi teollisuuden parissa työskenteleville perheille. Näin ollen näihinkin ryhmiin saattaa tulla myös lisää lapsia sunnuntaihoitoon, ja näin saadaan lisää myös maksajia näille sunnuntaipäivähoidon käyttäjille. Tämä on tärkeää selvittää. Tärkeää on myös selvittää se, mitkä vaikutukset tällä esityksellä on työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen.

Sitten minulle ehkä tärkeimpänä on se, että pienkauppojen, kauppakeskusten erikoiskauppojen, pakkoaukiolosäädös pitää tehdä niin yksiselitteiseksi, että sitä ei lähdetä edes keplottelemalla kiertämään niin, että kun on kaksi tulijaa samaan liiketilaan, heiltä kysytään, pidätkö sunnuntaina auki, ja kun toinen sanoo, että pidän, ja toinen sanoo, että en pidä, niin kumpi valitaan? On erittäin tärkeää, arvoisa ministeri, että tämä nyt huolehditaan kiven tiukasti tuohon lopulliseen eduskunnan hyväksymään esitykseen.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla, tämä esitys on hyvä ja kannatettava, ja kun nämä muutamat yksityiskohdat hiomme, siitä tulee erinomainen. (Ed. Pulliainen: Ei siitä hiomisella tule erinomaista eikä hyvää, ei edes tyydyttävää eikä välttävää!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Näin varmasti on, kuten ed. Pulliainen toteaa tuolta välihuutona.

Ed. Heinonen käytti tuollaisen pontevan, pitkälti retorisen puheenvuoron, jossa hän sanoi tutustuneensa edelliseen lainsäädäntöön ja sen moniin sääntöihin, pääsääntöihin ja poikkeuksiin. Tässä tämän päivän hallituksen esityksessä 84 vähittäiskaupan aukioloajoista on 5 §, Soveltamisalan rajoitukset. Siinä on poikkeukset 1—17, jotka on tässä pykälässä mainittu. Sen lisäksi on kioskikauppa erikseen ja muut 3 §:ssä olevat poikkeusluvat myös erikseen. Eli ei tämä nyt sille, joka yksinkertaista mallia etsii, mikään yksinkertainen asia ole, vaikka isänpäivän päivämäärän tietäisikin.

Mutta muuten tämä retoriikka, joka täällä on kuulunut, ikään kuin lähtee siitä, että suomalaisten suurimpia ongelmia on ollut se, ettei tiedetä, milloin kaupat ovat auki. Tiedämme, että yhteiskunnassa on todella paljon ongelmia, mutta tuskin tämä nyt niitä suurimpia ongelmia on. (Ed. Pulliainen: Ei se yhteiskunta vielä ole pysähtynyt sentään!) — Ei todellakaan.

Sitten edelleen ministeri Cronberg on hienosti paikalla, ja hän jo kertaalleen ikään kuin lähti vastaamaan siihen kysymykseen, jonka esitin silloin siitä, onko keskusteltu ed. Tynkkysen kanssa, joka on valtioneuvostossa ilmastopoliittinen erityisasiantuntija, siitä, miten tämä vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin. Ed. Tynkkynen ei saanut sitä vastauspuheenvuoroa kuitenkaan pyytäessään sitä.

Lähtökohta silloin, kun me vuonna 1999 säädimme tässä talossa maankäyttö- ja rakennuslakia, oli, että markettikaupankäynti lisää hiilidioksidipäästöjä, ja pyrimme vahvistamaan lähikauppojen asemaa, jotta ei autolla ajettaisi marketteihin. Ja tämä marketeissa kulkeminen, shoppailu, sen opettaminen lapsille, että tämä on sitä elämää, että mennään käsi isän ja äidin kädessä katsomaan tavaroita ja mietitään, mitä ostettaisiin, ei vie tätä planeettaa, ed. Larikka, mihinkään hyvään suuntaan. Siitä meidän pitäisi päästä. Tässä kulutetaan jo tällä hetkellä suomalaisten toimesta parin maapallon verran, kun on käytössä vain yksi, ja syyskuun loppupuolelta eletään jo seuraavan vuoden varassa, kun on sen kulloisenkin vuoden maapallon tuottamat resurssit käytetty. Nyt avataan tätä kaupassa käynnin mahdollisuutta, puhutaan kauniita valinnanvapaudesta. En sen kummemmin enää siihen halua puuttua.

Mutta, puhemies, ed. Kankaanniemi täällä viittasi siihen, että paljon on tapahtunut vuoden 2000 käsittelyn jälkeen. Kehittyvien maakuntien Suomikin syntyi. Nämä ABC-huoltamot, joidenka vähittäiskauppamyyntiaukioloa aivan oikealla tavalla tarkastellaan tässä laissa ja rajoitetaan, ovat S-ryhmän omistuksessa. Onko nyt niin, että vastaavasti, kun tätä kavennetaan, halutaan antaa tai joudutaan antamaan tilaa siellä markettipuolella, joka on se todellinen ongelma? Täällä on käynyt aivan selvästi ilmi, että koko sali on sitä mieltä, että ABC-huoltamoiden vähittäiskauppaa kuuluu rajoittaa niin kuin muitakin vastaavia. Ja tästä kohdasta, joka tässä esityksessä on 6 §:ssä, olemme yksimielisiä, mutta eihän se vaadi sitä, että meidän pitää sitten vastapainoksi antaa marketeille uudet sunnuntaiaukiolot, vai merkitseekö se sitä? Onko olemassa joku kytkös näiden kahden asian välillä?

Muuten, puhemies, vielä lopuksi haluaisin viitata tähän kaavoitukseen. Silloin vuonna 1999 maankäyttö- ja rakennuslain yhteydessä pyrimme todella kaavoituksella ohjaamaan suurkauppayksiköiden sijoittumista, ja etukäteen oli jo lähdetty kymmenillä hankkeilla liikkeelle ja hidastettiinkin oululaisten toimesta muuten, ed. Pulliainen, silloin tämän hallituksen esityksen käsittelyä. Mutta tiedämme, että sinne miinoitettiin hyvin paljon etukäteen, ja tiedämme senkin, että nimenomaan kaavoituksella me emme pysty nykyrakenteiden hiilidioksidikuormaa ratkaisemaan, vaan siihen kylläkin, ministeri Cronberg, tämä laki vähittäiskaupan aukioloista vaikuttaa, ja myös aukioloaikoja säätelemällä ja osoittamalla kaupankäynnin lähikauppoihin viikonloppuisin voisimme auttaa hiilidioksidikuorman hillitsemisessä.

Se iso asia, miten me yhteiskuntarakennetta kaavoitamme, on olemassa, ja siinähän nimenomaan nykyhallituksen asuntoministeri Vapaavuori on toiminut hyvällä tavalla ja pistänyt hanttiin näille erilaisille painostusjärjestöille, joita on ilmaantunut etenkin edellisten eduskuntavaalien yhteydessä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen huolissani pienten lähikauppojen kannattavuudesta. Nykyjärjestelmä on hyvä, sillä pienet kaupat ovat saaneet markkinaetua aukioloajoissa. Megamarketit ja ostosparatiisit pysyvät sunnuntaisin suljettuina lukuun ottamatta kesää ja joulukuuta. Pienet kaupat voivat olla auki sunnuntaisin kahdestatoista eteenpäin. Nyt hallituksen esityksessä esitetään laajoja muutoksia ja vapautuksia kaupan aukioloihin.

Lähikauppojen suosiminen on hyvää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Heikkopolviset vanhukset rollaattoreineen eivät voi kulkea pitkiä matkoja hakeakseen kaupasta ruokaa, vaan lähikaupan on oltava kävelyetäisyydellä. Lähipalvelut lisäävät arjen hyötyliikuntaa ja siten ennaltaehkäisevät sairauksia. Autottomat lapsiperheet joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen, jos ainoa ruokakauppa on kilometrien päässä sijaitseva jättimarketti.

Puhutaan paljon siitä, että lasten hyvinvointia lisää perheen kanssa vietetty aika, esimerkiksi yhteinen ateriointi. Perheet, jotka arvostavat enemmän yhdessä vietettyä laatuaikaa, voivat noutaa lähikaupasta ruuan sen sijaan, että aikaa kuluisi kauppamatkaan ja kauppojen kilometrihyllyjen välissä ramppaamiseen. Myös lapsen uskaltaa laittaa asioimaan lähikauppaan hakemaan maitoa ja leipää.

Mainittava asia on myös jättimarkettien ympäristöjalanjälki. Jättimarkettiin mennään pääsääntöisesti autolla ja autoille onkin varattu valtavat parkkitilat, parkkikentät tai parkkihallit. Kaupunkeja rakennetaan jo nyt aivan liiaksi autojen ehdoilla. Tarvitaan enemmän kävelykatuja, pyöräteitä ja toimivaa joukkoliikennettä. Päätös, joka suosii jättimarketteja, suosii ilmastopäästöjen kasvua ja on askel taaksepäin.

Kysymys on myös siitä, edistämmekö materialistista elämäntapaa, jossa ei ole mitään eroa siinä, mikä viikonpäivä on, sillä aina on ostosparatiisi auki. Uskon, että ihmiselle on hyväksi tietty rytmi. Edes yksi päivä viikossa olisi erilainen, rauhallinen. Olisi enemmän aikaa rauhoittua, aikaa metsäretkille, pihaleikeille tai piknikille.

Suomen Yrittäjät on ilmaissut huolensa esityksestä ja toteaa, että uudistus johtaa kaupan keskittymisen voimistumiseen ja pienyrittäjien aseman heikentymiseen. Kaupan suuret yritykset korjaisivat uudistuksen hyödyt ja yrittäjävetoinen kauppa kantaisi kustannukset. Sunnuntaiaukiolon laajentaminen lisää kaupan kustannuksia, ja sunnuntaityön korvaukset voivat siirtyä kuluttajahintoihin.

Käsissämme olevalla lakiesityksellä on valtavan suuria vaikutuksia ihmisten arkeen, ja kyse on myös arvovalinnoista.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Taisi ministeri jo lähteä. Minulla olisi ollut kysymys ministerille, mutta esitän sen kuitenkin. Aika monessa puheenvuorossa ja myöskin ministerin puheenvuorossa on korostettu sitä, että tällä lakiesityksellä halutaan rajoittaa huoltoasemien myyntiä. Minä tiedän, kuinka suuri osa oli huoltoasemien ja kioskien myynti päivittäistavarakaupasta joitakin vuosia sitten. Mutta minä en tiedä, kuinka suuri osuus huoltoasemien ja kioskien myynti on tänä päivänä kokonaismyynnistä. Mutta kun ministeri ja aika moni on puhunut siitä ja antanut sellaisen kuvan, että se on varsin suuri, niin haluaisin tietää, mikä on sen osuus kokonaismyynnistä ja kuinka suuri osa tästä osuudesta on sunnuntaimyynti. Minä uskallan väittää, että puhutaan todella pienistä prosenttiluvuista.

Tässä on aika paljon sanottu, että tämä laki ei pakota ketään pitämään sunnuntaisin auki. Se vielä puuttuisi, että pakottaisi. Ne yrittäjät, jotka tätä ovat vastustaneet ja olleet yhteydessä kansanedustajiin, ovat kuitenkin pitäneet sunnuntaisin kauppaa auki sen takia, että käytännössä on kilpailusyistä pakko pitää auki. (Ed. Pulliainen: Näin se on!) He vastustavat, mutta he pitävät auki. He toivovat, ettei eduskunta tätä sunnuntaiaukioloa laajentaisi. Yksikään yrittäjä ei ole ollut yhteydessä minuun vuoden 2000 jälkeen, jolloin tämä voimassa oleva laki säädettiin, pyytämässä, että yritä vaikuttaa niin, että sunnuntaiaukioloa laajennettaisiin. Yksikään ei ole pyytänyt tällaista esitystä sen takia, että he eivät pidä siitä. Mutta uskallan sanoa, että kymmenet pienyrittäjät ovat eri yhteyksissä todenneet, että kunhan nyt vaan ei sunnuntaiaukioloa laajennettaisi.

Kun tämä lakiesitys tuli julkisuuteen, niin oliko se nyt erikoisliikkeiden yhdistyksen puheenjohtaja vai toimitusjohtaja, joka totesi, että tämä on tyrmäävä. Televisiohaastattelussa hän tämän totesi. Yhteydenotot alkoivat, pienyrittäjät ilmoittivat ja kertoivat, miten kauheata tämä on, jos tämä menee läpi.

Minä en ole ihan vakuuttunut, kuulinko oikein, että ministeri olisi sanonut, että tällä ei ole vaikutusta työllisyyteen. Ed. Heinonen totesi, että Kaupan liiton toimitusjohtaja on esittänyt, että sen työllisyysvaikutus olisi 2 000 työpaikkaa lisää. Ministeri sanoo, ettei vaikutusta työllisyyteen ole ja Kaupan liiton edustaja sanoo, että on merkitystä. Kumpi on oikeassa, sitä minä en tiedä.

Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin täytyy todeta, että ensinnäkään yksikään Rkp:n edustaja ei ole mitään kantaa tästä lakiesityksestä lausunut mutta vihreiden, toisen hallituspuolueen, ryhmässä enemmistö edustajista on asettunut varsin kielteiselle kannalle. Kokoomuksessa on voimakas yrittäjäsiipi, ja huomaan, että osa on tämän lain puolesta mutta osa on voimakkaasti vastaan. Me kuulimme, miten kaksi yrittäjätaustaista edustajaa hyvin voimakkaasti kritisoi tätä lakia. Keskusta on neljäs hallituspuolue, ja silloin kun tämä laki kahdeksan vuotta sitten oli eduskunnassa, niin erittäin voimakkaita puheenvuoroja lain hylkäämisen puolesta käytettiin. Nykyinen ministeri Pekkarinen puhui tätä vastaan, äänesti myöskin sitä lakia vastaan. Ministeri Kiviniemi, silloinen edustaja Kiviniemi, totesi hyvin pitkässä puheenvuorossaan, miten keskusta on ollut kannoissaan johdonmukainen ja miten keskusta ei näe mitään tarvetta sunnuntaiaukiolon lisäämiselle, ja oli lakiesitystä vastaan. Ministeri Hyssälä, silloinen edustaja Hyssälä, ihmetteli hallituksen perustelua sille, että tämä tukee pieniä ja keskikokoisia kauppoja, ja kysyi, mitä tukea tämä on. Retorisesti hän vastasi, että se tukee kuin köysi hirtettyä.

Minusta erittäin ideologisen puheenvuoron käytti nykyinen varapuhemies, ed. Seppo Kääriäinen, joka totesi, että olennaista on, annetaan- ko markkinahenkisen aineellisuuden tunkeutua jok’ikiseen paikkaan elämässämme. Hän totesi, että arjen ja pyhän erottaminen toisistaan on ihmisen ja elämän suojelua. Siis hän piti liikkeiden aukioloaikalakia ihmisen ja elämän suojelua koskevana lakina. Lepoa, yhdessäoloa, itsensä hoitamista ihminen tarvitsee eikä lisää materian markkinointia. Erittäin sisältörikas toteamus ja toteamus, joka varmasti vielä tänä päivänä on toteamus, jota kannattaa noudattaa ja jota kannattaa kuunnella.

Yhteenvetona totean, että ihmettelen, jos tämä laki menee läpi. Silloin kansanedustajat eivät toimi niin kuin puhuvat. Silloin teot ja puheet ovat kyllä eri maata.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Itse en niin hirveästi ihmettele, jos tämä laki menee läpi, (Ed. Kallis: En minäkään itse asiassa!) koska yksinkertaisesti kansalaiset haluavat käydä kaupoissa sunnuntaisin. (Ed. Pulliainen: Ihanaa, ja heille pitää antaa se mahdollisuus!)

Itse lähestyn tätä asiaa oikeastaan kolmen tahon kautta. Yksi on työntekijät, asiakkaat, yrittäjät. Huolta on täällä kannettu kovasti siitä, miten työntekijät jaksavat, mutta en oikein itse näe sitä semmoisena ongelmana, koska tämä myös tuo semmoista työaikakiertoa mukaan.

Työelämä on tällä hetkellä jo hyvin pirstoutunut ja aika suuri osa suomalaisista tekee erilaista työaikaa kuin pelkästään kahdeksasta neljään: Ravintoloissa tehdään vuorotyötä. Sairaanhoitajilla, palomiehillä, poliisilla, kaupassa ja aika pitkälle huoltoasemilla (Ed. Kallis: Ei voi rinnastaa!) on jo erilainen työaika kuin mihinkä täällä istuvat edustajat ehkä ovat tottuneet. (Ed. Kallis: No, no!)

Siitäkin, miten sunnuntaityöt kiinnostavat työntekijöitä, on esitetty täällä erilaisia mielipiteitä. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia palkata sunnuntaiksi työntekijöitä, vaikka täällä on lueteltu näitä joukkoliikenneongelmia ja lapsenhoito-ongelmia ja yksinhuoltajien ongelmia. (Ed. Pulliainen: Autolla vaan!) Mutta itse olen kyllä huomannut sen, että yksinhuoltajat ovat kyllä semmoinen ryhmä, joka mielellään tulee töihin sunnuntaisin, (Ed. Kallis: Palkka on niin hyvä!) koska monta kertaa se palkka on muuten niin huono, niin sunnuntaisin kun saa vähän enemmän rahaa, niin kaikki ne ongelmat kyllä sieltä ratkeavat. (Ed. Kallis: Kaikki ongelmat ratkeavat!)

Kaupassakäynti sunnuntaisin ei minusta ole mikään epämiellyttävä kokemus. Itse tykkään siitä. Olen koko ikäni tehnyt vuorotyötä, ja vapaapäivät sattuvat sitten mihin sattuvat, ja sunnuntai on ollut minusta ihan mukava päivä käydä perheen kanssa kaupassa. Minusta sitä ei voi väheksyä tai sanoa, että se olisi jollain tavalla huonon hiilijäljen jättämistä. Kyllä se on ihan hyvää ajankäyttöä sekin.

On selvää, että tämä ei ihan kitkatta mene. On suuri osa yrittäjiä, jotka eivät tätä purematta niele, (Ed. Pulliainen: Eikö heille anneta mitään arvoa?) mutta heidän pelkonsa tästä sanelupolitiikasta mielestäni on otettu ihan hyvin huomioon tätä lakia säädettäessä. (Ed. Pulliainen: Miksei ymmärretä sitä?) Nyt ei ole pakko pitää kauppaa auki. Ymmärrän sen, että he haluavat kuitenkin vastustaa tätä, koska taas muutos sekoittaa tätä kauppakenttää. Mutta täytyy myös muistaa se, että tässä on myös erilaisia mahdollisuuksia näille kauppiaille ruveta suunnittelemaan omaa työaikaansa. Kun asiakkaat sopeutuvat tähän asiaan, niin uskon, että myös kauppiaat sopeutuvat paremmin tähän asiaan.

Oikea rytmi löytyy aivan varmasti. Näin on käynyt myös ravintola-alalla, rytmi on löytynyt: ne ravintolat ovat auki sunnuntaisin, joille se kannattaa, muut ovat kiinni. Ja tässä asiassa eivät ole ravintoloissa yksityiset yrittäjät millään tavalla häviäjiä. He pystyvät pitämään juuri silloin ravintolaa auki kun haluavat. Ja yksityinen yrittäjä vielä kaiken lisäksi pystyy tekemään sen huomattavasti helpommin kuin isot liikeketjut. (Ed. Kallis: Pitää lähettää tuo puheenvuoro yksityisille yrittäjille!)

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää semmoisesta asiasta, että Suomi on sunnuntaisin niin kuin se olisi kiinni. Mikään ei liiku missään. Se on kansainvälisesti vähän huono kuva, mikä annetaan. (Ed. Pulliainen: On tosi kauheaa!) Helsingissä se ei niinkään näy, mutta se näkyy, kun mennään Kehä kolmosen ulkopuolelle. Sunnuntaisin kaupunkikeskukset ovat kuolleet. Ihan jo pelkästään sen miettiminen, onko se kauppa auki vai ei, minusta on ihan turhaa.

Palvelualojen ammattiliitto on myös tämän asian huomannut, ja se on kiinnostunut omien työntekijöidensä lisäansioista ja heidän työaikakierrostaan. Ihmiset haluavat käydä kaupoissa. Meidän täytyy siihen vaan sopeutua, vaikka se tässä salissa vähän hankalalta tuntuukin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pari vastauspuheenvuoroa, jotka jäivät tässä käyttämättä sattuneesta syystä.

Ensinnäkin edustajatoverilleni Kasville: Jos on olemassa Suomen Kaupan Liiton ja PAMin välinen sopimus, niin sehän vain on siltä varalta, että sillä olisi jotakin käyttöä joskus. Ei se siirrä päätösvaltaa ja ratkaisuvaltaa näistä asioista millään tavalla eduskunnalta järjestöille, ei pätkänkään vertaa. Tässä on ed. Kasvilla vielä ei niin kovin monta kymmentä vuotta täällä olleena kansanedustajana pikkuisen kertausopintojen tarvetta.

Ed. Sasille: Hän vetosi perustuslakiin tässä yhteydessä ja sanoi, että kysymys on elinkeinonharjoittajan vapaudesta. No, jos tässä nyt oli siitä kysymys, niin tämä on ehdottomasti vedettävä takaisin, koska tässä rajoitetaan selvästi elinkeinonharjoittajan vapautta. Kaikenlaisia rajoituksia on ja poikkeuksia. Yhdessäkin kohdassa on 17 poikkeuskohtaa yhdessä ainoassa pykälässä, elikkä siis toisin sanoen ketun vapautta kanatarhassa. Siinä on tämä kokoomuslainen ideologia.

Tämä keskustelu on osoittanut harvinaisen selvästi sen, kuka tai mikä ohjaa Suomessa yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Se on S-ketju ABC-hankkeineen sun muineen. Tämähän osoittaa, koska se on tapahtunut tosiasia, ja siihen pitää eduskunnan nyt reagoida, ja siinä, että pitää reagoida, se taitaa olla ainut asia, josta ollaan yksimielisiä.

Arvoisa puhemies! Sitten vuoden 2000 Osmo Laine -show’n on tapahtunut kyllä yksi hyvin ... (Välihuuto) — Joo, kyllä minä tiedän, että Osmo Laine on ... Sen takia minä mainitsen monta kertaa, että hän ei ole turhan takia tullut tänne kuuntelemaan. Muuten en olisi maininnut ollenkaan mitään. — Tänä aikana on tapahtunut yksi hyvin selvä yhteiskunnallinen käyttäytymismuutos, ja se muutos on se, että näistä marketeista on tullut kansalaistemme olohuoneita hyvin selvästi.

Minä kävin ihan varta vasten jälkikasvuni kehotuksesta Jumbossa eräänä sunnuntaina katsomassa, minkälaista menoa se oli. Se tapahtuu sillä tavalla, että istut alas ja seuraat, niin se sama jengi pyörii siellä portaita pitkin jnp. edestakaisin, vyöryy ja tuntee olevansa niin kuin että perheessä on muitakin jäseniä kotona. Siis toisin sanoen yhteiskunta pitää hyödykekaupan avulla tällaista ylimääräistä olohuoneinstituutiota tarjolla.

Sitten hyvin merkittävä asia on, mitä muuta muutosta on tapahtunut. Suuri muutos tapahtui maaliskuussa 2009 Anno Domini. Se oli valtava muutos niin Suomessa kuin kaikkialla länsimaissa. Nimittäin yhtäkkiä niin sanottu elvytysaikakausi todettiin jostakin käsittämättömästä signaalista päättyneeksi ja asiakkaitten ostokäyttäytyminen muuttui merkittävästi. Muun muassa erään ylikansallisen yhtiön Helsingin konttorin tilastossa näkyy loistavan tarkasti se, mitenkä yhtäkkiä keskimääräinen ostos pienenee, valikoima tulee selvästi välttämättömyyshyödykkeisiin kohdistuvaksi, ja samanaikaisesti on havaittavissa se, että sitä on edeltänyt semmoinen aikajakso, jolloinka luottokorttien limiitit alkavat lähestyä sitä oikeata limiittiä niin, että siellä ei nyt enää sitten oikein ole varaa käyttäytyä niin kuin aikaisemmin.

Tästä reaktiosta on ollut seurauksena, että palvelunormit ovat muuttuneet. Pääkonttorista on tullut selvät ohjeet palvelunormien muuttamiseksi, elikkä palvelutasoa heikennetään ja henkilökuntaa vähennetään. Siis toisin sanoen: Jos tässä on 2000:sta uudesta henkilötyövuodesta kysymys, niin ne menivät eivätkä takaisin palaa, koska näköpiirissä ei ole mitään, että tämä jakso jollakin tavalla menisi hyvin nopeasti ohi. Ja siis taustalla on se, että ostovoima tulee merkittävästi edelleen laskemaan, ja sillä tavalla ihmiset hyvin tarkkaan katsovat sen, mihinkä rahansa käyttävät, jollei sitten ole ihan holtittomasta rahankäytöstä kysymys. (Ed. Kallis: Pitää ottaa pikalaina!) — Pikalainatkin tulevat kyllä rajoitetuiksi kohta hyvin pikaisesti.

Sitten vielä muutama näkökohta, tai oikeastaan yksi ainut, se, että sama hallitus yrittää tarjota tänne ilmastopoliittista ohjelmaa ja tarjoaa tämmöistä lainsäädäntöä tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Humpuuki on huipussaan!

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että tämän lähetekeskustelun johdosta on aika erikoinen tunne. Näitä kriittisiä puheenvuoroja tämän hallituksen lakiesityksen osalta on tullut aika lailla, melkein tasaisesti sekä hallituspuolueitten että opposition puolelta. (Ed. Pulliainen: Eikö se ole upea juttu, kerta kaikkiaan!) Täytyy sanoa, että en nyt muista ihan tällaista keskustelua viimeisten parin vuoden aikana jostakin hallituksen esityksestä. (Ed. Pulliainen: Kahdeksan ja puoli vuotta sitten oli samanlainen!) — Jos nyt ed. Pulliainenkin malttaa kuunnella. (Ed. Pulliainen: Ei malta!) — Sen huomaa.

Elämisen ja toimimisen ympäristöhän kaiken kaikkiaan muuttuu. Toimintatavat muuttuvat, ja niihin tietysti on reagoitava, ja kyllä minun itse ainakin täytyy sanoa näin, että selkeytys vähittäiskauppojen aukioloaikoihin on paikallaan ja monella tavalla tarpeen. Itse pidän kyllä tätä esitystä kokonaisuutena, siis kokonaisuutena, kannatettavana.

Mutta niin kuin tässä on todettu, asia ei ole yksinkertainen. Näkemykset aukiolotarpeista vaihtelevat kaupan sisällä, työntekijöitten keskuudessa, ja asiakkaitten keskuudessa, ja näkökulmat näyttävät vaihtelevan myös sijaintipaikan mukaan, taajamassa, haja-asutusalueella, matkailukeskuksissa jne. On tietysti hyvä, että Palvelualojen ammattiliitto ja Suomen Kaupan Liitto ovat löytäneet yhteisen näkemyksen näistä aukioloajoista. Se tietysti antaa tietynlaista pohjaa tälle asialle, mutta päätösvalta tietysti on eduskunnalla. Jos kuuntelin oikein, ed. Pulliainenkin taisi tuosta jotain sanoa.

Lain lähetekeskustelussa eli tässä keskustelussa näitä kriittisiä näkemyksiä on välttämätöntä tuoda esille. Itselleni on tullut yhteydenottoja erilaisista näkemyksistä, ja tämän pohjalta otan näitäkin esille. Eli tässä eduskuntakäsittelyssä on syytä arvioida muun muassa sitä, mikä merkitys esityksellä on näitten syrjäisten pitäjien kaupoille talvikautena, mikä merkitys lähikaupoille, mikä vaikutus pienille kioskeille, huoltamoille, miten esitys vaikuttaa yrittäjien ja työntekijöitten jaksamiseen, työllistymiseen, erikoiskauppojen asemaan, joita paljon on jo keskustelussa lävitse käyty. On myös arvioitava, millä tavalla tämä esitys vaikuttaa perheitten hyvinvointiin, miten perhepäivähoitokysymykset toimivat jne. Ja yhdessä viestissä minulle on myös esitetty arviota siitä, että tämän esityksen seurauksena kaupat, tietyt kaupat, joutuisivat osin vähentämään myös palveluitaan, muun muassa kotiinkuljetuspalveluita, ja tämäkin on tietysti hyvä selvittää.

Mutta tärkeää on tietysti arvioida tätä kokonaisuutta myös kuluttajan näkökulmasta. Katsoin jotakin tutkimusta, jossa todettiin, että kuluttajien mielestä aukioloratkaisut eivät olisi aivan vaatimuslistan kärkipäässä. Tärkeimpiä ovat palvelujen saatavuus, valikoimien monipuolistaminen, palvelujen parantaminen kaiken kaikkiaan, asioimisen helppous sekä hinnan ja laadun suhde. Tietysti tärkeää on näissä aukiolokysymyksissä mahdollistaa myös sitten erilaiset poikkeusmahdollisuudet, muun muassa näissä matkailukeskuksissa, kuten muun muassa Vuokatissa on omat vaatimuksensa kaupan aukioloajoille.

Kun katsoin tätä hallituksen esitystä ja hallituksen kokousta, missä tätä esitystä oli käsitelty, niin on todettava, että tähän esitykseen liittyy kaksi erittäin hyvää hallituksen päätöspontta. Ensinnäkin on se, että hallitus käynnistää selvitykset kaupan hankinta- ja ostovoimasta sekä erityisesti hankintaketjun avoimuudesta paikallisten tuotteitten pääsemiseksi kaupan jakeluun. Selvitykset tehdään nopeassa aikataulussa siten, että tulokset voidaan ottaa huomioon kilpailulakia uudistettaessa. Ja toinen minusta erinomainen ponsi on se, että hallitus varautuu huolehtimaan lähikauppojen toimintaedellytyksistä erityisesti haja-asutusalueitten kyläkauppojen osalta. Samalla tuen myöntämisen kriteeristöä muutetaan mahdollistaen tuen laajempi ja monipuolisempi käyttö. Uudistettu tuki tulee saattaa voimaan 1.1.2010 alkaen.

Heli  Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa aika monessa puheenvuorossa on kurmuutettu meitä vihreitä ja täysin syystä. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että tämä nyt käsitteillä oleva liikeaikalaki ei ole meidän vihreiden malli. Vihreällä eduskuntaryhmällä oli oma malli, joka yritti toimia kompromissina erilaisten näkemysten ristiaallokossa.

Meidän ehdotuksemme mukaan alle 400-neliöiset kaupat olisivat saaneet olla rajoittamattomasti auki, siis pienet kyläkaupat auki silloin, kun ne itse katsovat tarpeelliseksi. Keskikokoiset, 400—1 000 neliön kaupat olisivat voineet olla ympäri vuoden auki sunnuntaisin klo 12—18. Tämä sääntö olisi koskenut siis niin huoltamokauppoja kuin muitakin. Vain neliömäärät olisivat ratkaisseet.

Käytännössä tämä ratkaisu olisi siis avannut sunnuntaisin ovet esimerkiksi kylä- ja kaupunkikeskusten pieniin marketteihin, jotka tällä hetkellä ovat yleensä kiinni. Muut kaupat olisivat olleet meidän ehdotuksemme mukaan sunnuntaisin kiinni lukuun ottamatta marras—joulukuuta. Tässä mallissa, joka ei sinänsä sekään ole mikään täydellinen, yritettiin kuitenkin huomioida työntekijöiden, kuluttajien, perheiden, yrittäjien, myöskin kaupan ja ympäristön näkökulmaa, mutta kuten huomaatte, se malli ei juurikaan mihinkään edennyt.

Tähän pisteeseen on sitten tultu. Hallituksen esitys on murheellista luettavaa etenkin kyläkauppojen osalta. Kyläkaupat menettävät oman markkinaetunsa, ja tämä tarkoittaa auttamattomasti sitä, että kyläkauppoja tulee kuolemaan runsain määrin. Täällä on vakuuteltu kuluttajan kykyä tehdä omia valintoja, viisaita valintoja. Epäilenpä. Kun sunnuntaisin on, olkoon sitten matkalla vaikka Kuopiossa tai Oulussa, millä tahansa paikkakunnalla, on yksi päivä aikaa. Jos keskustan kaupat ovat auki, on liian helppo ratkaisu mennä juuri niihin. On paljon haasteellisempaa valita taidenäyttelyitä, museoita, kirkkoja tai lähteä vaikkapa kaupungin keskustan ulkopuolelle melomaan, retkiluistelemaan tai tekemään jotakin muuta. Kuluttajan kyky tehdä valintoja ei vaan aina toimi. Enemmän roinaa, vähemmän aikaa tuntuu olevan tämän lain henki, ja se on todellakin sellainen sananparsi, josta olen tiukasti eri mieltä.

Mutta täällä on tullut niin monia kommentteja, että haluan käyttää puheenvuoroni vastatessani niihin. Ensinnäkin keskustalle: Ihmettelen kovasti sitä, miten teillä puolueena on varaa kannattaa tällaista esitystä, joka on niin suuri kädenojennus suurkaupalle. Jos haluatte lisää kannatusta, lisää euroedustajia, niin hyvänen aika, perääntykää tässä esityksessä ja tulkaa enemmän vihreälle linjalle. Kokoomuksen kannanottoja ymmärrän. Se on ollut selkeä kädenojennus suurpääomalle, oravanpyörälle ja markkinakarusellille, mutta sitä on ollut lupa odottaakin.

Ed. Virolaiselle: Hänen mukaansa tämä malli rikastuttaa nimenomaan pienkauppoja ja keskustaajamia. Näin voi olla, mutta vihreä malli olisi rikastuttanut vielä enemmän, koska se olisi antanut nimenomaan kilpailuetua pikkukaupoille suurkauppojen ollessa sunnuntaisin kiinni.

Ed. Viljaselle: Hän mainitsi useaankin kertaan Ruotsin demarit ja heidän toimintansa. Totta onkin, että demareiden aikana siellä sunnuntaikauppa avattiin, mutta samalla sovittiin epämukavan työajan palkanlisästä työntekijöille eli niin kutsutusta obekväm-tillägg-asiasta. Tämä täältä meiltä nyt vaan puuttuu. Lisäksi Ruotsissa kaupan alan työntekijäjärjestö ja sosialidemokraattinen puolue vaativat jo muutaman vuoden negatiivisten kokemusten perusteella hallitukselta täysin uutta aukiololainsäädäntöä, ja sekin on hyvä muistaa, ennen kuin liikaa Ruotsin demareita syyllistetään.

Ed. Toivakalle: Jos työpaikkoja halutaan, niin hajautettu energiantuotanto tuo niitä takuuvarmasti. Minulla on täällä edessäni myöskin tutkimus, jossa sanotaan, että vaikka aukiolon laajentamista perustellaan nimenomaan kaupan taholta työllisyyden edistämisellä, niin tämä perustelu on katteeton tilanteessa, missä kauppa joutuu kilpailemaan osaavasta henkilöstöstä muiden toimialojen ohella. Ehkä juuri näinä lama-aikoina tälle voi joitain perusteluja löytyä, mutta jos tulevaisuuden arviot työvoiman kehityksestä pitävät puoliksikaan paikkansa, joudumme päinvastoin lyhentämään aukioloaikoja, jotta työvoimaa riittäisi.

Ed. Larikalle: Jos tulos on se, että ne kaupat ovat auki, joilla toiminta kannattaa, ja ne kaupat kiinni, joilla toiminta ei kannata, se on täysin hallitusohjelman vastaista, sillä silloin päädymme siihen tilanteeseen, että kaupat ovat auki, miten sattuu. Hallitusohjelman selkeä kirjaus on, että aukioloja selkeytetään. Ei kai mikään olisi selkeämpää kuin se, että kaupat olisivat sunnuntaisin kiinni.

Ed. Pulliaiselle: Kauppakeskuksista on tullut teidän mukaanne olohuoneita, mutta vielä pahempaa: niistä on tullut myöskin kotouttamisen pääkeskuksia, koska siellä maahanmuuttajat parveilevat ja yrittävät muka sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Palaan asiaan torstaina, kun kotouttamisen selontekoa täällä käsitellään.

Vielä ed. Mäkiselle, joka sanoi, että yrittäjän vapaus kasvaa: En halua olla viemässä tätä yrittäjän vapauden ilosanomaa kyläkauppiaalle, joka tämän lain myötä joutuu sulkemaan ovensa. Kyläkauppoja on nyt 534, ja lupaan pitää silmällä, paljonko niitä on kahden vuoden päästä. Pelkään pahoin, että kyläkauppiaat ovat kuin saimaannorpat eli kohta sukupuuttoon kuolemassa, kun vapaaehtoisuuden pohjalta edetään.

Tuija  Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukiolosta varmasti on useita eri malleja ja eri mielipiteitä. Olen sitä mieltä, että kauppiaiden tulee saada pitää kauppojaan auki silloin, kun he haluavat. Työntekijät, joiden kanssa olen keskustellut sunnuntaityössäolosta, ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä tähän toimintamalliin, ainakin ne, joiden kanssa olen keskustellut, ja niitä on kuitenkin aika monta.

Tässä hallituksen esityksessä on ehdotus säännöksestä, että elinkeinonharjoittaja voi pitää liikkeensä suljettuna kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä ainakin yhtenä päivänä viikossa. Mielestäni tämä on oikein hyvä korjaus nykysäännöksiin. Tällä hetkellä, kun olen yrittäjien kanssa keskustellut, monet ovat olleet juuri tyytymättömiä siihen, että kun tämmöinen kauppakeskus tai vastaava keskittymä on ollut, niin sopimuksiin on kuulunut, että erikoisliikkeet ovat olleet tiettyinä aikoina auki joka päivä, jos liikekeskus on ollut auki.

On erikoista — ja ymmärrän enkä lähde käännyttämään ketään — että täällä vastustetaan sunnuntaikauppojen aukioloa niin voimakkaasti, ja kun sitten taas suomalaiset lähtevät Viroon, niin siellä kyllä käydään mielellään ostoksilla viikonloppuisin ja pyhäisin ja vietetään ihan reippaasti vapaa-aikaa ostoksilla käyden.

Olen kuitenkin myönteinen sen suhteen, että uskon, että ajan myötä kauppojen aukiolorytmi kehittyy ajan tarpeiden mukaan sen mukaan, mitä ihmiset tarvitsevat, mitenkä väestö keskittyy, missä he asuvat ja mitä vaatimuksia on ja mitä mahdollisesti uusia keksintöjä ja palvelumuotoja syntyy.

Muistan tarinan, eräs henkilö kertoi sen 1900-luvun alkupuolella tapahtuneeksi, että kun maaseudulta lähdettiin sunnuntaina, pyhäpäivänä, kirkkoreissulle, niin samalla oltiin tyytyväisiä, kun päästiin käymään myös kaupassa. Jos teillä on mahdollisuus keskustella maalta kotoisin olevien ikäihmisten kanssa, niin saatatte kuulla vastaavanlaisen tarinan.

Nyt kun tässä puhutaan näistä erikoisliikkeistä, niin ei tarvitse kävellä kuin täällä Helsingin kaduilla, niin huomaa jo nyt, että täällä on erikoisliikkeitä, jotka ovat auki päiväsaikaan varsin erikoisiin aikoihin riippuen vähän siitä, minkälainen asiakaskunta heillä on ja mitenkä se kauppiaan elämänrytmiin sopii.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Asia on minulle varsin tuttu. Usean vuoden ajan olen joutunut paneutumaan ja myös muuttamaan mielipiteitäni. Kun asiaan syventyy, niin näkee asian ehkä vähän useammalta taholta.

Ensinnäkin voisi sanoa, että kuluttaja, joka mahdollisesti jonain päivänä tarvitsee palveluja, tuskin vastustaa sitä, että palvelu olisi saatavilla. Mutta nämä kausaaliketjut ovat paljon monimutkaisempia, ja saattaa olla niin, että jos pakotetaan aukioloon, niin ei se välttämättä olekaan auki.

Ensimmäinen asia, joka tässä varmasti on havaittava, on, että liikkeiden, sanoisinko, suhteelliset edut eivät ole symmetrisiä. Iso vähittäistavarayksikkö, jossa kassoja on 15—25, voidaan avata kahden kassan tai yhden kassan avulla kahden henkilön ollessa sunnuntaina myymälävuorossa. Myyjän kannalta usein näistä työtunneista, joista ensinnäkin työehtosopimuksen mukaan maksetaan pääsääntöisesti kaksinkertaista palkkaa ja kuuden tunnin sijasta maksetaan myös kahdeksalta tunnilta eikä pelkästään kuudesta tunnista riippuen vähän, mistä työsopimuksesta on kyse, ja jotka kasaantuvat sunnuntaisin, on selvä kilpailu edellyttäen, että henkilökuntaa tällaisessa isossa myymälässä on 50—100, joista ehkä puolet tai kaksi kolmasosaa on kassatoimintaan kykeneviä. Kassatoimintahan näissä päivittäistavarakaupoissa pohjautuu lasersäteeseen ja viivakoodiin, joissa ei juurikaan varsinaista osaamista tarvita, ei asiakkaalle juuri jouduta kertomaan tuotteiden ominaisuuksia tai tekemään mitään sellaista, mikä palvelumyymälöissä on tyypillistä.

Erikoisliike onkin jo toinen asia. Oletan, että henkilö, joka ostaa silmälasit, edellyttää, että myyjä on perillä näköön liittyvistä asioista ja hän saa luotettavaa palvelua, johonka voi nojata, että on oikein hänen kannaltaan valitut lasit jne. Erikoisliikkeen palvelutehtävään vaaditaan siis asiantunteva henkilö, joita erikoisliikkeessä ei ole samassa määrin, useimmiten vain omistaja tai ehkä yksi apulainen, korkeintaan pari, jolloin tilanne työntekijän ja omistajan kannalta on täysin toisenlainen. Hänen velvollisuutensa olisi siis venyä käytännöllisesti katsoen kaikkina päivinä, uuden lain mukaan myös usein sunnuntaina, palvelemaan asiakkaita. Jos ajatellaan sitä, että on ison kaupan erikoismyymälä, joka on päivittäistavaraliike, niin todennäköisesti sinne ajautuu sellaisia asiakkaita, jotka tarvitsevat täydennysostoina palveluita tai sitten suorastaan viikko-ostoksina. Erikoisliikkeen kohdalla usein tullaan katsomaan mutta päätöksenteko siirtyy. Suomen Yrittäjien jatkuvissa selvityksissä erikoisliikkeen osalta 85—90 prosenttia erikoisliikkeen omistajista piti lisäaukioloaikoja kannattamattomina ja erittäin haasteellisina sen takia, että muuta työvoimaa palvelutehtävään ei ole käytössä kuin yrityksen omistaja. Tämä johtaa siihen, että he vastustivat, koska pidemmän päälle seitsemänä päivänä myymälässä oleminen on erittäin rasittavaa.

Haja-asutusalueiden tällä hetkellä 400 neliötä alittavat myymälät ovat nauttineet siitä kilpailuedusta, että välttämättä lähistöllä ei ole muuta täydennysostoja tai jopa viikko-ostoksia palvelevaa myymälämahdollisuutta. Nyt käsitykseni mukaan se on kyllä osittain tai kokonaan katoamassa, minkä seurauksena sitten haja-asutusalueella oleva lähimyymäläverkko kyllä vääjäämättä supistuu.

Lakiehdotuksen 4 § on laadittu nimenomaan suojaamaan näitä elinkeinonharjoittajia, jottei heidän tarvitsisi pitää kaikkina päivinä myymälää auki. Kun lakipykälän lukee, niin havaitsee, ettei se asia tässä ole suinkaan niin yksinkertainen. Kun elinkeinonharjoittaja yleensä on vuokrasopimuksella siinä kiinteistössä tai huoneistossa, niin kyllä jokainen ymmärtää, joka vuokrasopimuksen tekee, ettei sillä, että hän ei toimisi kuten koko kauppaliike, ole hänen vuokrasopimuksensa jatkuvuuden kannalta myönteistä vaikutusta, joten esimerkiksi tämä 4 §:n puitteissa riitauttaminen, milloin liikkeen avoinna pitäminen on kauppakeskuksen kannalta välttämätöntä, on kyllä aikamoisen riskin esille kaivamista. Sen johdosta tulisi tähän lakiin mielestäni laatia yksi pykälä, joka suojaisi näiden erikoisliikkeiden vuokraoikeutta siten, että kun aikanaan vuokrasopimus tulee uudelleen katkolle, aikaisemmalla vuokramiehellä olisi samoilla ehdoilla, kuin joku kolmas on valmis tekemään, oikeus jatkaa vuokrasopimusta. Tämä suojaisi olennaisesti tämän erikoisliikkeen omistajan ammatinharjoittamista, koska jos hän joutuu näistä tiloista pois, käytännöllisesti hän menettää huomattavan mahdollisuuden jatkaa omaa elinkeinoaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävän asian yhteydessä en voi olla mitenkään tuomatta esille jonkun mielestä ehkä vanhanaikaista mutta mielestäni ihan ihmisen perusolemukseen kuuluvaa asiaa, kolmatta käskyä: muista pyhittää lepopäivä. Tuo käskyhän puhuu pyhittämisestä, sana "viettäminen" on tietysti hieman eri asia. Mutta kun aikanaan Konstantinus Suuren ja Theodosiuksen aikana kristittyjen pyhäpäivä tuli Rooman valtakunnassa sotaväen osastoissa lepopäiväksi, siinä oli ensimmäinen työaikalaki maailmanlaajuisesti. Minusta se on ollut ihan hyvä ja kestävä peruste monessa suhteessa.

Haluaisin nähdä suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana kysymyksenä sunnuntaiperinteen vaalimisen, johon kuuluu tietty rauhallisuus, hiljentyminen. Jo katukuvassa tai kirkonkylän ilmeessä sunnuntai poikkeaa muista päivistä. Toivon, että tämä perinne nähtäisiin arvona. Ymmärrän hyvin, että on ajatuksia, että kauppojen pitäisi voida olla auki mahdollisimman laajalti. Ainakin minun kohdallani on se tosiasia, että ostovoima, euromäärä, rahamäärä, mitä ostoksiin käytän, on vakio. Ainakaan sunnuntaiaukiolo ei tule minun rahankulutustani, näin katson, millään tavalla lisäämään. Elikkä kauppa ei saa minulta yhtään senttiä enempää, vaikka se on sunnuntaisin auki, nimenomaan siitä syystä, että se on sunnuntaisin auki.

Olen muutaman kerran jotakin tarvinnut vuosien saatossa ja käynyt sitten sunnuntaina kesäaikana auki olevista kauppakeskuksista jotain etsimässä. Voin kokemuksesta ainakin, jota itse tulen noudattamaan, sanoa sen, että kierrän hyvin kaukaa nuo paikat. Ne eivät ole niitä kauppaostospaikkoja, joissa itse haluaisin asioida. Pyhäpäivisin siellä ei ole juuri henkilökuntaa palvelemassa, kukaan ei ole neuvomassa. Hädin tuskin siellä on joku opiskelijatyttö, koululaistyttö, rahastamassa kassalla. Valitettavasti minä koen näin. Joku toinen voi kokea toisin, mutta minä ainakin, ellei ole aivan pakottava syy, tulen kiertämään kauppakeskukset sunnuntaisin. Se on minun valintani. Minä toivon, että asiakkaat itse tekevät omat valintansa, ja minä uskon, että meitä on eräitä muitakin.

Elikkä kun kauppa joutuu pitämään ovia auki sunnuntaisin, niin koska työvoimakulut ovat silloin kalliimmat, ymmärrettävästi tingitään henkilöstömäärästä, mikä taas merkitsee, että opastavaa, palvelevaa henkilökuntaa siellä ei ole. Ja minä arvostan sitä yrittäjäkauppiasta, jonka kunnia-asia on palvella jokaista asiakasta mahdollisimman hyvin. Hän palvelee, hän neuvoo ja opastaa. Ja ainakin lähikauppias, jolta minä teen kauppani, on hyvin voimakkaasti minulle sanonut, että hän ei jaksa pitää sunnuntaisin kauppaa auki eikä hänen kannata palkata siihen paljon aputyövoimaa, koska se siitä nettotuloksesta, mitä hän toivoo yrittäjänä saavansa, vie kovin suuren osan.

Jos olisi niin, että todella voitaisiin sanoa, että meillä kauppa voisi työllistää nimenomaan pyhäpäivän takia enemmän, niin se olisi tietty positiivinen asia, mutta minä en usko, että tätä tapahtuu. Ja jos tämä kuitenkin tietää kohonneita kuluja, niin pakkohan ne on jostakin ottaa pois. Ei yrittäjä, ei suuri kauppaketjukaan, eivät nämä suuret osuustoiminnalliset liikkeetkään voi tappiolla toimia. Niiden täytyy korottaa hintoja, elikkä minä pelkään, että tässä tapahtuu myös tämä kehitys.

Erityisesti olen säälimässä yksinyrittäjiä, pienyrittäjiä. Yrittäjänaisten keskusliitto on vedonnut meihin kansanedustajiin, ja ajattelen näitä naisyrittäjiä hyvin myötätunnolla. He katsovat, että he eivät saa vapaapäivää, joutuvat palkkaamaan henkilökuntaa, se syö kustannuksia ja kannattavuutta ja voi olla vaarana, että yritystoiminta lopetetaan.

Paikkakunnalla, jolla olen pitkään toiminut, oli kukkakauppa-hautaustoimistoyrittäjä, ja meillä oli aikoinaan sunnuntaihautaukset, jotka olivat myös osa paikkakunnan perinnettä. Tämä hau- taustoimisto-kukkakauppayrittäjä kovasti toivoi, että sunnuntaihautauksista kuten suurimmissa kaupungeissa myös meillä luovuttaisiin, ja se on sitten aikanaan tapahtunut. Ja kun hän sitten ennen eläkkeelle jääntiään oli viimeistä kertaa palvelemassa tehtävässään, hän sanoi, että nyt koitti minullekin sunnuntai. Se tuli niin aidosti hänen sisimmästään vuosikymmenten työn jälkeen, jolloin ei yksinyrittäjä ollut pyhäpäivää saanut oikeastaan koskaan, että nyt koitti minullekin sunnuntai. Valitettavasti niitä sunnuntaipäiviä ei sitten hänen elämänkaareensa kovin monia enää mahtunut.

Elikkä, arvoisa puhemies, minä toivon, että tätä asiaa valiokunnassa pohditaan hyvin perusteellisesti. Ainakin minä olen pystynyt saamaan, jos jotain välttämättä pyhänä tarvitsen, kioskikaupasta ja jostakin muualtakin. Minä toivon, että tätä asiaa harkitaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa hyvin monista näkökulmista ja nähdään myöskin meidän kulttuuriimme kuuluva sunnuntaiperinne ihan arvona, jota ei noin vain kannata menettää.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykylainsäädännön mukaista aukiolojärjestelmää on moitittu vaikeaselkoiseksi, ja kuluttajien on ollut vaikea muistaa, milloin kaupat ovatkaan auki, eikä tuo muistaminen hallituksen esityksen voimaantultuakaan liian ongelmatonta olisi.

Ehdotettu uusi laki selkiinnyttäisi kuitenkin merkittävästi kauppojen aukioloa sallimalla ympärivuotisen sunnuntaiaukiolon kaikille vähittäiskaupoille. Kauppojen kannalta siirtyminen ympärivuotiseen sunnuntaiaukioloon ei käytännössä merkitse suuria muutoksia nykyiseen verrattuna, koska kaupathan ovat sunnuntaisin auki jo nyt puolet vuodesta. Päivittäistavarakaupan sunnuntaiaukiolojen tähänastisesta vapauttamisesta on ollut lähinnä myönteisiä kokemuksia.

Erikoiskaupan Liitto puolestaan on suhtautunut sunnuntaiaukiolojen laajentamiseen ymmärrettävästi sangen nihkeästi. Erikoiskauppa on vastustanut kauppojen aukiolon laajentamista etenkin sillä perusteella, että aukiolojen väljentäminen merkitsisi kauppakeskuksissa oleville erikoiskaupoille pakkoaukioloa sunnuntaisin. Hallituksen esityksessä kuitenkin lähdetään siitä, että elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus pitää kauppakeskuksessa oleva liike kiinni yhtenä päivänä viikossa.

Entistä vapaampien aukioloaikojen on pelätty suosivan suuria kauppakeskuksia pienten lähikauppojen kustannuksella. Tähänastisten seurantaselvitysten mukaan pienet, alle 400 neliömetrin myymälät eivät kuitenkaan sanottavasti menettäisi markkinaosuuttaan, vaikka suuret marketit saavat olla auki sunnuntaisin.

Sunnuntaiaukiolon vapauttaminen lisää lähikauppojen kilpailukykyä suhteessa huoltoase-mien yhteydessä toimiviin vähittäismyymälöihin. Lähikauppojen kilpailutilannetta parantaa se, että huoltoasemien päivittäistavaramyynnille asetetaan 400 neliön pinta-alaraja, jolloin huoltoasemat ovat aukiolosäännösten nojalla samassa asemassa lähikauppojen kanssa.

Lähikaupoista perinteisimpien eli kyläkauppojen toimintaedellytyksistä pidetään huolta lisäämällä investointitukea. Hyvä lähikauppaverkosto on tärkeässä asemassa turvattaessa kauppapalvelujen saatavuus yhä vanhenevalle väestölle.

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloaikojen laajentaminen on positiivinen uudistus kuluttajien kannalta. Kuluttajilla on näin ollen laajempi valinnanvapaus hoitaa päivittäiset kauppaostokset silloin, kun se heille parhaiten sopii, myös sunnuntaina. Naapurimaassa Ruotsissa kauppojen vapaat aukioloajat ovat olleet käytössä jo melkein neljä vuosikymmentä, ja siellä järjestelmä on toiminut hyvin.

Kuluttajan edun lisäksi kauppojen aukioloaikojen laajentamisessa on otettava huomioon myös työntekijän etu. Perheellisten työntekijöiden kannalta työskentely sunnuntaisin voi olla hankalaa etenkin lasten päivähoidon kannalta. Työntekijän mieltä kuitenkin lämmittänee sunnuntaista saatava kaksinkertainen palkka. Sunnuntailisähän voi muodostaa etenkin osa-aikaisen työntekijän ansioista merkittävän osuuden. Työntekijän asema on luonnollisesti otettu huomioon lakia uudistettaessa, sillä hallituksen esitys on laadittu Palvelualojen ammattiliiton ja Suomen Kaupan Liiton hyväksymältä pohjalta.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Jos ajattelemme kauppojen sunnuntaiaukioloaikaa, jos ajattelisin ja tekisin politiikkaa vain siltä kannalta, mikä on oma etuni, mitkä ovat omat tottumukseni, niin toki sunnuntaiaukioloaikojen laajentaminen helpottaisi omaa elämäntilannettani, me kansanedustajat kun useimmiten lauantait vietämme toreilla tapaamassa ihmisiä, pitämässä tilaisuuksia, ja sunnuntaisin olisi paremmin aikaa käydä kaupoissa. Politiikkaa ei kuitenkaan pidä tehdä siitä näkökulmasta, mikä on oma etu, vaan tulee miettiä sitä, mikä on yhteinen etu, ja ennen muuta puolustaa niitä, jotka kaikkein eniten kärsivät päätöksistä. Kuten jo debattipuheenvuorossani totesin, minusta tässä kysymyksessä on suurten kauppayritysten ja suurpääoman etu ohittanut työntekijöiden, pienyrittäjien ja ympäristön edun. Siksi pidänkin hivenen erikoisena, että vihreä ministeri tuo tämän esityksen, mutta ymmärrän, että erityisesti kokoomus on tässä suurpääoman painovoimalla painostanut tähän suuntaan. Tuon lyhyesti puheenvuorossani esiin kolme seikkaa, miksi tämä esitys on ongelmallinen.

Ensinnäkin meidän pitää puolustaa työntekijöitä. Tiedämme, että palveluala, kaupan ala, on varsin naisvaltaista. Kysymys on siitä, että tämä esitys todennäköisesti tulee lisäämään osa-aikatyötä, ja osa-aikatyöllä naisten köyhyys tulee lisääntymään. Toisaalta tämä esitys tulee rajoittamaan perheiden vapaa-aikaa. Kodeille ja perheille jää työntekijöillä vähemmän aikaa, kun se yksi tähän asti yhteinen sunnuntaipäivä, joka on aina ollut vapaa, on nyt työvuorolistojen armoilla. Pitää kuitenkin muistaa, että päiväkodit ja koulut toimivat edelleen ennen muuta maanantai—perjantai-rytmissä, ja tällaista uudistusta ei voida viedä eteenpäin, jos samaan aikaan ei muuteta joukkoliikennettämme, muuteta päiväkoteja, ja toisaalta harrastusmahdollisuuksissa ja koulujen toiminnassa tämä on ongelmallista. Tämä tulee myös lisäämään entistä enemmän yksintyöskentelyä, joka on raskasta henkisesti ja fyysisesti mutta myös turvallisuusriski.

Toinen seikka on se, että me vasemmistoliitossa haluamme puolustaa pienyrittäjiä, pienyrittäjiä, jotka tekevät kovaa työtä taloudellisella riskillä eikä välttämättä kovin suurilla tuloilla. Tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan. Vaikka tässä todetaan, että lakiesitys rajoittaa niin, että ostoskeskuksissa esimerkiksi voi valita yhden päivän, jolloin ei pidä kauppaansa auki, niin tosiasiassa tämä esitys kaventaa pienyrittä-jien mahdollisuuksia toimia suurten kauppaketjujen saadessa edun. Ei kai ole sattuma, että nimenomaan yrittäjät, yrittäjäjärjestöt, ovat suhtautuneet kriittisesti tähän, ja me vasemmistossa haluamme herkällä korvalla kuunnella yrittäjien ääntä, koska yrittäjät ovat tärkeä osa suomalaista työllistämistä.

Kolmantena seikkana nostan esiin ympäristön. Se, että suuret kaupat, suuret jättimarketit, voivat olla auki sunnuntaisin, tulee ohjaamaan entistä enemmän kaupankäyntiä, ihmisvirtoja pois omilta kotialueilta, keskusta-alueilta, asuinalueilta kehäteiden varsille, moottoriteiden varsille. Sinne sitten porhalletaan citymaastureilla shoppailemaan. Tämä vähentää lähikauppojen toimintamahdollisuuksia. Tämä on ympäristön kannalta haitallista, mutta myös niiden ihmisten kannalta, joilla ei ole mahdollisuutta autoon, joilla ei ole mahdollisuutta liikkumiseen. Jo nyt ongelma on se, että meillä on liian vähän lähikauppoja ja lähikaupoissa on selvästi korkeammat hinnat kuin on suurissa kaupoissa, ja lähikauppoja käyttävät kuitenkin esimerkiksi opiskelijat, nuoret, eläkeläiset, jotka ovat pienituloisia ja joilla ei ole samanlaisia liikkumisen mahdollisuuksia yksityisellä autolla.

Näistä kolmesta syystä, työntekijöiden edun puolustamisesta, pienyrittäjien edun puolustamisesta ja ympäristön puolustamisesta pääoman ja suurien kauppayrityksien sijaan, suhtaudun erittäin kriittisesti tähän lakiesitykseen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on voimassa liikeaikalaki, ja jos hallituksen esitys hyväksytään, meillä tulee voimaan liikeaikalaki, jolla hyvin monella ja käytännössä sekavalla tavalla säätelemme kauppojen aukioloaikoja. Säätelyn perusteena on tietysti se, minkä kokoisia kaupat ovat, edelleen se, myydäänkö siellä päivittäistavaraa vai myydäänkö muuta tavaraa, edelleen se, että jos myydään muuta tavaraa, niin mitä tavaraa, edelleen se, onko kauppa maalla vai kaupungissa, onko se maan alla vai maan päällä, (Ed. Arhinmäki: Ei sentään taivaassa!) leikataanko siellä tukkaa — ei nyt kaupassa, mutta siis parturiliikkeessä — vai mitataanko siellä ehkä miehen mittoja puvun hankintaa varten. Minun mielestäni tällaisessa sääntelyssä ei ole juurikaan mieltä.

Täällä on oltu monessa puheenvuorossa hyvin tyytymättömiä hallituksen esitykseen, ja, herra puhemies, myös minä olen tyytymätön hallituksen esitykseen. Minun mielestäni, ja tämä on henkilökohtainen kantani, liikeaikalaki tulisi kumota kokonaan. Ei tarvita lainsäädäntöä, jolla näillä edellä mainituilla perusteilla tai muilla perusteilla säädetään, milloin kaupat saavat olla auki, milloin yrittäjä saa myydä tavaraa, milloin kuluttaja saa käydä tavaraa ostamassa ja milloin kaupan alan työntekijät saavat tehdä töitä. Emme me säätele vastaavalla tavalla myöskään esimerkiksi tehtaiden tai konttoreiden aukioloaikoja. — Jatkan pöntöstä.

Herra puhemies! Vielä aivan lyhyesti: Mikäli näkemykseni mukaisesti vapautettaisiin kokonaan kauppojen aukioloaikasääntely eli kumottaisiin liikeaikalaki, niin sen jälkeen kuluttajat, asiakkaat, joita varten kai kaupat ovat olemassa, päättäisivät aukioloajoista. Käytännössä päättäisivät, koska eihän kauppias, yrittäjä, pidä kauppaansa auki, jos ei tuotteille ole kysyntää. Eli oma ajatukseni on se, että kauppojen aukioloajat muodostuisivat sen perusteella, milloin yrittäjä, milloin yritys katsoo aiheelliseksi pitää kaupat auki. Tämä tietysti perustuisi siihen, milloin on kysyntää ja milloin on kysyntää niin paljon, että kauppojen aukioloaika silloin kannattaa, johon kannattavuuteen tietysti vaikuttaa se, millä hinnalla kaupan työntekijät ovat valmiita työtä noina aikoina tekemään. Minun mielestäni tällainen järjestely, että kauppiaat, kuluttajat ja työntekijät käytännössä päättävät ja eletään tilanteen ja tarpeen mukaan, olisi kaikkein järkevin ja tarkoituksenmukaisin.

Haluan, herra puhemies, vielä lopuksi sanoa, että en väitä, että tämä selkeyttäisi aukioloaikoja. Päinvastoin, tultaisiin näkemään erilaista eriytymistä aukioloajoissa. Mutta mielestäni tällainen järjestely olisi tarkoituksenmukainen ja eduskunnan, meidän lainsäätäjien, ei minun mielestäni siis pitäisi tällaiseen asiaan lainsäädännöllä lainkaan puuttua.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt työväen kansanedustajan puheenvuoro oli niin sekava, että siitä ei saanut yrjökään selville mitään. Nimittäin hän oli sitä mieltä, että tämä on sekava, ja se malli, mitä hän esitti, jossa jokainen yksilöllisesti ratkaisee, milloin suostuu kaupassa tarjoamaan ostettavaa, niin sehän johtaisi täydelliseen svobodaan, niin kerta kaikkiaan täydelliseen kuin olla voi, ja kaikkea tätä varten pidettäisiin infra yllä sitä sattumaa varten, ja sitten siitä infrasta me kuluttajat maksaisimme ylimääräisen maksun. Huh huh! Mutta sepä olikin ed. Zyskowicz.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun mielestäni puheenvuorossani ei ollut mitään epäselvää. Sanoin, että tämä järjestely, jota ehdotan, eli että liikeaikalaki kumottaisiin ja kauppojen aukiolokäytännöt muodostuisivat käytännössä kysynnän perusteella, ei selkeyttäisi, ed. Pulliainen, kauppojen aukiolokäytäntöä. Tultaisiin näkemään erikokoisia, erilaisia kauppoja, erilaisia aukioloaikoja. Ja voi olla, että ed. Pulliainen kauhistelee tällaista vapautta, kauhistelee tällaista kuluttajien oikeutta käytöksellään ja käyttäytymisellään vaikuttaa kauppojen aukioloaikoihin, mutta minun mielestäni tällainen vapaus tässä asiassa, kuluttajien päätösten kunnioittaminen tässä asiassa, on täysin paikallaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joo, kyllä minä suostun kauhistelemaan. Minä aina kauhistelen mielessäni, kun ed. Zyskowicz on äänessä, mutta tähän asiaan liittyen kauhistelen vain sitä, että kun olen haastatellut eräitä yrittäjiä, niin he ovat sanoneet, että kannattaa pitää iltapäivästä kello 14:stä 18:aan auki ja siihen hankkia sitten työntekijät. Silloin se varmasti kuulemma kannattaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin totean, että ed. Pulliaisen ei kannattaisi niin kauheasti kauhistella aina, kun olen äänessä, vaan mieluummin kuunnella, mitä sanon, ja ehkä tarvittaessa joskus jopa tarkistaa omia luutuneita kantojaan.

Mitä sitten tulee siihen, jos meillä on joku yrittäjä, joka haluaa pitää kauppansa auki vain kello 14—18: Sen kun pitää. Mikä me olemme sitä häneltä kieltämään? Jos hän katsoo, että hänen bisneksensä kannalta, hänen työntekijöidensä kannalta ja hänen asiakkaidensa kannalta on tarkoituksenmukaista se, että hänen kauppansa on auki ilmeisesti päivittäin kello 14—18, niin pitääkö meidän, ed. Pulliainen, todella säätää laki, jossa me sanomme tälle yrittäjälle, että sinä et saa pitää kauppaasi auki kello 14—18, ja sanomme hänen työntekijöilleen, että te ette saa tyytyä olemaan töissä kello 14—18, ja sanomme vielä hänen asiakkailleen, että te ette saa tyytyä käymään kaupassa tuohon aikaan? Jos se bisnes tuolla aukioloajalla ei kannata, niin kyllä se yrittäjä varmasti, jos haluaa yrittäjänä jatkaa, pitää kauppaansa auki vähän muinakin aikoina.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Minä en kauhistele ed. Zyskowiczin puheenvuoroa, päinvastoin. Minusta on hyvä, että hän tuo esille sen, mikä on kokoomuksen todellinen kanta. Todellinen kanta on se, että kokoomuslaiset näköjään kauhistelevat sitä, että pienpalkkaisilla työntekijöillä on oikeus viikossa ainakin yhteen vapaapäivään, jonka voivat pienipalkkaiset naisvaltaisilla aloilla viettää yhdessä perheen ja lasten kanssa. Kokoomus myös kauhistelee sitä, että pienyrittäjillä on aito mahdollisuus pärjätä yrittämisellä, pärjätä suuryritysten kilpailun keskellä, työllistää itseään, työllistää muutamia ihmisiä. Tämä kauhistelu johtuu varmastikin siitä, että tämän vastapuolena on suurkauppojen etu, suurpääoman etu, jota kokoomus puolustaa. Tämä suurkauppojen, suurpääoman etu näyttää kokoomuksen ajattelussa menevän niin ihmisten kuin luonnon edun edelle.

Tämä ed. Zyskowiczin edistämä malli tarkoittaisi sitä, että meillä eivät olisi vain kaupat 24/7 auki. Se tarkoittaisi sitä, että meillä pitäisi olla myös päiväkodit 24/7 ja itse asiassa myös koulut 24/7. Ongelma vaan on se, että nimenomaan ed. Zyskowiczin edustama kokoomus sekä leikkaa kunnissa palveluita että täällä eduskunnassa torppaa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen toimesta kuntien mahdollisuudet tarjota näitä palveluita. Yhtä aikaa olette lisäämässä palveluiden tarpeita mutta samaan aikaan leikkaamassa niistä rahoja. Myös teidän logiikallanne ilmeisesti ravintoloiden pitäisi olla auki 24/7.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Arhinmäen puheenvuorossa oli yksi positiivinen huomio ja kohta, ja se oli se, kun ed. Arhinmäki sanoi, että hän ei kauhistele minun puheenvuorojani niin kuin ed. Pulliainen. Sen sijaan siinä oli monia epäonnistuneita ja virheellisiä käsityksiä asioista antavia kohtia. Käyn ne lyhyesti läpi.

Mitä tulee palkansaajiin, ed. Arhinmäki, mistä te olette saanut sellaisen käsityksen, että jos liikeaikalaki kumottaisiin, niin samalla kumottaisiin koko työehtosopimuslainsäädäntö ja kumottaisiin Liikealan ammattiliiton ja työntekijöiden järjestäytymis- ja neuvotteluoikeus, mitä tulee työaikoihin ja työstä maksettaviin korvauksiin? Eihän se, että tehtaat voivat lain mukaan olla auki vaikka 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa — ja ovatkin monet tehtaat näin jatkuvassa käytössä — kai tarkoita sitä, että esimerkiksi paperimiehet tekevät 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa? Te, ed. Arhinmäki, osoititte tässä todellista asioiden sekoittamisen taitoa. Eli työntekijöiden työaika on aivan oma asiansa ja kauppojen aukioloaika on toinen, oma asiansa. En ole esittänyt sitä, että työaikalaki kumotaan, työehtosopimuslaki kumotaan, palvelualan järjestäytymisoikeus ja neuvotteluoikeus kumotaan.

Mitä sitten tulee pienyrittäjiin, sanoitte, että liikeaikalain kumoaminen johtaisi siihen, että, näin ymmärsin, pienyrittäjät häviäisivät markkinoilta, kun suuret ketjut ja kaupat jyräisivät. Olette väärässä. Jos ... — Herra puhemies! Jatkan taas pöntöstä.

Herra puhemies! Tuo 2 minuuttia menee yllättävän nopeasti, kun on itse äänessä. (Naurua)

Tämä, ed. Arhinmäki, teidän näkemyksenne siitä, että yrittäjät ovat ne, jotka tässä ovat maksumiehinä ja kärsivät, jos liikeaikalaki kumotaan, ei saa tukea ainakaan minun tietojeni mukaan Ruotsista. Ruotsi on monella tavalla kulttuuriltaan, siis kaupankäyntikulttuuriltaan ja ihmisten ajankäyttökulttuuriltaan, Suomeen rinnastettava maa. Siellä on liikeaikalaki kumottu muistaakseni jo 1970-luvulla. Siellä on täysin vapaa aukioloaikamahdollisuus, ja sikäli kuin minä tiedän se on johtanut siihen, että siellä on erittäin paljon pieniä yrittäjävetoisia kauppoja, jotka ovat tämmöisiä talojen kivijalassa tietyllä tavalla toimivia pieniä elintarvike- ja muita kauppoja, ja uskon, että myös Suomessa monet pienet yrittäjävetoiset kaupat tulisivat pärjäämään erinomaisen hyvin, jos kumottaisiin liikeaikalaki. Meillä on itse asiassa tänäkin päivänä sellaisia pieniä kauppoja paljon, jotka todellakin ovat auki hyvin laajasti ja pärjäävät hyvin. En usko, että vastaavalla tavalla kaikki kaupat olisivat, vaikka vapaus olisi, samalla tavalla auki. Eli kyllä näillä pienillä yrittäjillä olisi edelleen etua hyvin laajasta aukioloajasta.

Ed. Arhinmäki, väititte myös, että jos liikeaikalaki kumottaisiin, niin kaikki kaupat olisivat auki 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa. Mielenkiintoinen näkemys.

Ed. Pulliaisen näkemys oli, jos mahdollista, täysin päinvastainen. Ed. Pulliainen esitti aikaisemmin sellaisen ajatuksen, että jos liikeaikalaki kumottaisiin ja kaupat voisivat olla vapaasti auki, ne olisivat auki vain neljänä tuntina vuorokaudessa. Tämä haarukka teidän arvioissanne osoittaa, että, totta kai, jos liikeaikalaki kumottaisiin, niin tässä suhteessa syntyisi laajempi va-paus ja se johtaisi erilaisiin aukioloaikoihin erilaisten tarpeiden ja erilaisten tilanteiden mukaan erilaisten liikkeiden kohdalla.

Kaiken kaikkiaan, ed. Arhinmäki, hyvin käytitte tätä suurpääomaretoriikkaa ja voi olla, että siihen paluu on nyt sitten se keino, jolla meinaatte poliittisesti eteenpäin selvitä, mutta ehkä yksi mahdollisuus pärjätä olisi positiivisempi suhtautuminen ihmisten vapauteen, ihmisten valinnanvapauteen. Ed. Pulliaisen mielestä se on täydellinen svoboda eli jonkin näköinen anarkian tapainen ylivuotava vapaus, mutta minä uskon ihmisten vastuullisuuteen niin yrittäjinä, kuluttajina kuin työntekijöinä enkä usko, että liikeaikalain kumoaminen johtaisi täällä manattuihin negatiivisiin seurauksiin. Päinvastoin uskon, että syntyisi järkevä, tasapainoinen tilanne, kun kuluttajat, yrittäjät ja työntekijät voisivat omilla ratkaisuillaan käytännössä päättää siitä, milloin kaupat ovat auki.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Zyskowicz saarnaa vapauden puolesta, mutta silloin kun puhutaan ihmisten positiivisista, todellisista vapauksista, ed. Zyskowicz edustaa pamppulinjaa. Minä puhun täällä vapaudesta, vapaudesta siihen, että on edes yksi päivä viikossa pienipalkkaisilla kaupan työntekijöillä, jolloin he voivat pitää vapaata. Tätä vapautta nämä kaupan työntekijät toivovat nyt, ja tämä esitys on sellainen, joka on saanut tyrmäävän vastaanoton kaupan työntekijöiden keskuudessa. Samalla tavalla se on saanut tyrmäävän vastaanoton pienyrittäjien keskuudessa, mutta, kuten tiedämme, ed. Zyskowicz on joka alan asiantuntija, hän tietää paremmin kuin ihmiset itse tai yrittäjät itse, mikä näille on parasta. Jos työntekijät sanovat, että he eivät halua sunnuntaiaukioloaikaa, tai jos pienyrittäjät sanovat, että heille se on huono asia, joka alan asiantuntija, ed. Zyskowicz, tietää, että nämä ovat väärässä ja hän on oikeassa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Zyskowicz pyysi positiivista suhtautumista. Hämmästelen kyllä kovasti hänen näkemystään valinnanvapaudesta. Ihmisillähän on toki valinnanvapaus. Ne, jotka eivät ole työssä, voivat käyttää vapaa-aikaansa, miten haluavat, menevät taidenäyttelyyn tai kauppaan tai viettävät perheen kanssa sitä aikaa. Mutta henkilölle, joka on työssä kaupassa, laitetaan työvuorolista eteen, hän ei välttämättä voi valita sitä, tekeekö hän sunnuntaityötä ja kuinka monta tuntia hän sunnuntaityötä tekee. Hän tekee työvuoron, joka hänelle annetaan, olkoonkin että hän saa siitä korkeamman palkan, se on hyvä asia. Mutta jos meillä arki ja pyhä tällä tavalla sekoittuvat, niin voikin kysyä, kuinka kauan näin on, että siitä maksetaan enemmän korvausta.

Oikeastaan suurin huoli on — kun nyt täällä ovat kaikki kauhistelleet, olisin myös kauhistellut — näinkö vähän kokoomukselle merkitsee esimerkiksi naisyrittäjien kannanotto tähän asiaan. Siellä on paljon yksinyrittäjiä, naisia, jotka eivät pysty palkkaamaan toista työntekijää. He ovat yksin kaupassa. He joutuvat pitämään kauppaa auki, käytännössä joutuvat, vaikka laki ei heitä siihen pakota, koska muuten asiakasvirrat menevät muualle. Tämä on palaute näiltä yrittäjänaisilta. Jos täällä salissa istujat — me voimme puhua teoriaa kuinka paljon hyvänsä — katsomme, että tämä palaute, joka tulee suoraan ihmisiltä, jotka siellä työssä ovat, ei ole minkään arvoista, niin todella olemme joka alan asiantuntijoita täällä. Minä uskon näihin naisiin. He sanovat, että he eivät jaksa eivätkä pysty palkkaamaan toisia henkilöitä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Zyskowiczille se, että minulla on henkilökohtaisia kokemuksia, ihan tuoreita, maasta, jossa on se ihannetila, mitä kuvaatte, Yhdysvalloista, missä olen käynyt luennoimassa. Sen infrakustannukset juuri siinä täydellisessä vapaudessa — ei mitään rajoituksia, kaupat saavat olla koska tahansa auki, ihan mitenkä tahansa — ovat valtavat. Niistä on ollut seurauksena, että luonnonvarat ovat jo nyt ehtymässä aivan pikavauhtia ja myöskin kaikkien ihmisten luottolimiitit ovat kreditkortilla menneet umpeen jo ajat sitten ja koko yhteiskunta on pysähtymässä. Se on sen teidän vapautenne hinta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Korostin ensimmäisessä puheenvuorossani näiden ajatusteni, jotka ovat siis liikeaikalain täydellinen kumoaminen, henkilökohtaisuutta. Kokoomus hallituksessa ja kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallituksen tänne antamaa esitystä liikeaikalain uudistamiseksi.

Mitä sitten tähän vapauteen tulee, en mene liian pitkälle filosofiaan ed. Arhinmäen käyttämän puheenvuoron johdosta, mutta jos pamppulinjaa on se, että haluan rajoittaa ihmisten vapautta käyttää huumeita, niin sitä vapautta aion rajoittaa jatkossakin. Mutta se, että haluan rajoittaa ihmisten vapautta käyttää huumeita, ei mielestäni loogisesti voi johtaa siihen, ettenkö samalla voi kannattaa ihmisten vapautta päättää itse siitä, milloin he menevät kauppaan. Eli on asioita, joissa tarvitaan lainsäätäjän tiukkaakin otetta, on asioita, joissa mielestäni ei tarvita, ja kauppojen aukioloaika on sellainen asia, jonka jättäisin mielelläni ihmisten itsensä päätettäväksi.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ajatusten Vantaanjoki, ed. Zyskowicz, on selvästi ajettu nurkkaan, jos aletaan jo huumeet tuoda tähän keskusteluun peliin. Enemmän viittasin sellaisiin asioihin kuin koviin rangaistuksiin, joihin te uskotte, toisin kuin esimerkiksi kriminaalipoliittiset tutkijat, siihen nähden, millä pystytään yhteiskunnan pahoinvointiin puuttumaan. Mutta suon teille sen mahdollisuuden tässäkin keskustelussa, että hamput heiluvat silloin, kun argumentit loppuvat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz korosti sitä, että kokoomuksen ryhmä on joukolla, kai siis varauksellisesti joukolla, hallituksen esityksen takana, totean, että 8,5 vuotta sitten oli vastaavanlainen äänestys ja todettiin jo silloin, että tämä on vakaumusasia, ja minun vakaumukseni on tullut harvinaisen selväksi tässä keskustelussa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta totean ensinnäkin, että en tässä vaiheessa lähde tähän keskusteluun hallituspuolueiden pelisääntöjen soveltamisesta tähän asiaan, mutta selvyyden vuoksi totean, että en usko, että käsityksenne siitä, etteikö tähän asiaan sovellettaisi hyvän hallituksemme hyviä yhteisiä pelisääntöjä aivan normaalisti, ei ole riidaton, vaan käsitykseni mukaan tulemme tässä asiassa tukemaan hallituksen esitystä ja hallituspuolueet tulevat toimimaan hyvässä yhteisymmärryksessä niin kuin muissakin esityksissä.

Mitä ed. Arhinmäen puheenvuoroon tulee, niin totean vain, että kun itse mainitsitte tämän pampun, niin siitä minulle tuli mieleen eräs oma poliittinen slogaanini siitä, että mieluummin pamppu- kuin hamppulinja — sen vuoksi tämä huumeviittaus, ei mistään muusta syystä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! En puhu pampuista, vaan oikeastaan olisin palannut ed. Arhinmäen hyvään puheenvuoroon, jossa hän esitti ed. Zyskowiczille haasteen, johon ed. Zyskowicz ei koskaan vastannut. Eli te ette tue kuntia riittävästi, että ne selviäisivät tämän hetkisistäkään velvoitteistaan. Miten aiotte huolehtia siitä — työntekijöistä monet ovat pienipalkkaisia naisia, joilla on lapsia, ei välttämättä puolisoa, joka kykenee huolehtimaan lapsista näiden lisääntyvien poikkeuksellisten hoitoaikojen aikana — että kunnat pystyvät tarjoamaan riittävän määrän vuorohoitoa paitsi päiväkoti-ikäisille lapsille myös pienille koululaisille, että he eivät ole yksinään näitä pitkiä viikonloppuja, kun heidän vanhempiaan te nyt enenevässä määrin haluatte poikkeuksellisina aikoina työllistää?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa puhemies! Omalta puoleltani olen valmis tässä vaiheessa keskustelun jo lopettamaan, mutta kun ed. Karhu esitti hyvin suoran kysymyksen, niin totean ensinnäkin, että kokoomus nimenomaan haluaa toimia ja toimii sen puolesta, että maan talous saataisiin uudestaan jaloilleen ja vahva talouden kehitys. Talouden kasvu on paras tae myös sille, että kunnissa on riittävät voimavarat kuntalaisten tarvitsemien palveluiden kehittämiseen ja järjestämiseen.

Mitä sitten tulee erityisesti päivähoitopalveluihin tai koululaisten iltapäivähoitopalveluihin, niin on aivan selvää, että kunnat järjestävät ja niiden tulee järjestää palveluita niiden tarpeiden mukaan, joita kunnassa on. Ja mikäli tämä aukioloaikalain uudistaminen sillä tavoin kuin hallitus esittää, tai sillä tavoin kuin itse esitin mielestäni parhaana ratkaisuna, johtaisi joihinkin uudenlaisiin palvelutarpeisiin kuntien osalta, niin kuntien on luonnollisesti näihin palvelutarpeisiin vastattava.