Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä asiassa on kyse Suomen osallistumisesta Unifil-joukkoihin Libanonissa ja Yhdistyneiden kansakuntien ja Suomen välillä tehdyn pöytäkirjan hyväksymisestä ja sen laista ja siitä tehtävästä asetuksesta. On tärkeää, että Suomi osallistuu kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin kriisialueilla silloin, kun sitä apua siellä tarvitaan. Suomi kantaa siellä kansainvälisen vastuunsa.

Mutta haluan tässä yhteydessä vielä muistuttaa siitä, että kun näihin uusiin operaatioihin edelleen lähdetään, niin on korkea aika laittaa kuntoon rauhanturvaajien eläke- ja työtapaturmajärjestelmä, niin että rauhanturvatehtävissä, maailmalla rauhaa turvatessa, ja kriisinhallintatehtävissä toimiva suomalainen sotilas voi olla varma siitä, että mikäli siellä huonosti käy, tulee loukkaantuminen, tapaturma niissä työtehtävissä, hänet hoidetaan kunnolla ja hänen eläketurvansa on kunnossa. Haluan tästä erityisesti muistuttaa, kun jälleen uusiin operaatioihin ollaan lähdössä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jokinen käytti jo melkein puheenvuoroni.

Tässähän on kyse lähes muodollisuudesta, jolla saatetaan nämä sopimukset voimaan. Mutta tässä yhteydessä käsitellään myös niitä resursseja, mitä siellä on käytettävissä, ja eräs tärkeä asia on tosiaan, että siellä suoja- ja turvavarusteet ovat kunnossa, kun sinne on menty. Siellähän ollaan jo. Ja tosiaan on tärkeä tämä rauhanturvaajien oikeusturva näissä loukkaantumis- ja vammautumistapauksissa.

Me olemme täällä olleet suurin piirtein vuoden, ja minä olen koko tämän ajan penkonut sitä lakipykälää, millä tämä asia saataisiin kuntoon. Tämä on niin kimurantti asia, että vuodessa ei ole löytynyt mitään semmoista yksittäistä hyvää pykälää, millä asiat korjaantuisivat. Periaatteessa peruspohja on jo sillä mallilla, että niitä toisella tavalla tulkitsemalla Suomi voisi pitää rauhanturvaajaveteraaneistaan huolta. Nämä ikävät loukkaantumiset pommi-iskuissa ym. — millä tavalla ne sitten tapahtuvatkin — ovat entistä yleisempiä. Nämä pommi-iskut ovat kohdistuneet nykypäivänä jo rauhanturvaajiin itseensäkin.

Tässä kiristyneessä tilanteessa on myös nostettava esille eräs asia, mistä puhutaan aivan liian vähän. Se on mielenterveysongelmat. Siellä erittäin poikkeavissa tilanteissa olevat miehet, naiset, suomalaiset rauhanturvaajat, jotka toimivat siis Suomen lipun alla, tarvitsevat myös henkistä tukea, ja yhteistyö tässä kohtaa rauhanturvaliittojen kanssa on erittäin suositeltavaa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Silloin kun suomalainen rauhanturvaaja loukkaantuu esimerkiksi Libanonissa tai missä tahansa ja kun hänet kotiutetaan sieltä kesken rotaation, hänhän saa tietysti Suomessa silloin hoitoa, mutta nyt on paljon tapauksia, joissa rotaation loputtua tämä hoito aloitetaan ikään kuin alusta eli paperit eivät siirrykään sitten sieltä sotilassairaalasta eteenpäin. Tällainenhan pitäisi ehdottomasti saada kulkemaan suorassa janassa, niin että ei aloiteta tutkimuksia alusta. Jos kerran on jo pyörä keksitty, niin jatketaan sen pyörän kitkan poistamista.

Samaten tämä asia, että silloin, kun siellä tapahtuu, kun rauhanturvaaja loukkaantuu rauhanturvatehtävissään, jos siellä haavoitutaan, ajetaan miinaan tai muuta vastaavaa, niin siinä varmasti tulee fyysisiä ongelmia, ja fyysisiä kipuja täytyy hoitaa. Fyysisiä jalkojen katkeamisia tai muuta vastaavaa täytyy hoitaa, mutta aivan yhtä tärkeää on myöskin psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen ja psyykkisen hoidon saaminen myöskin rotaation loputtua, koska hyvin monessa tapauksessa tulee jälkisokki. Vasta sen jälkeen, kun kaikki on jo takanapäin, ne kauhukuvat nousevat ylös ja ne eletään kerta toisensa jälkeen uudestaan. Se on äärimmäisen tärkeä asia. En minäkään osaa sanoa, miten se hoidetaan oikein kunnolla, mutta toivottavasti se on tässä mukana ja siihen tullaan kiinnittämään vastaisuudessa huomiota.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen edellisten puhujien kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että jos suomalainen rauhanturvaaja vammautuu, loukkaantuu, haavoittuu ulkomailla, yhteiskunnan velvollisuus on pitää tästä veteraanista niin hyvää huolta kuin suinkin mahdollista. Täytyy sanoa, että kun me katsomme muiden maiden armeijoita, niin kyllä nämä sotilaat saavat parhaan mahdollisen hoidon tehokkaasti viimeisen päälle, ainakin jos katsotaan kehittyneimpiä länsimaisia armeijoita.

Me näemme tällä hetkellä, että Suomessa systeemi ei toimi sillä tavalla kuin sen pitäisi toimia. Jos meillä on henkilö, joka on valmis asettamaan henkensä vaakalaudalle taistellessaan humanitääristen arvojen puolesta ulkomailla, niin mielestäni kyllä on meidän yhteiskuntamme yhteinen velvollisuus pitää huolta siitä, että viimeisen päälle nämä henkilöt hoidetaan. Myöskin jotta saamme henkilöitä näihin tehtäviin, se on äärimmäisen tärkeätä, joten mielestäni on tärkeätä, että kaikissa yhteyksissä katsotaan, miten järjestelmää voitaisiin parantaa siten, että hoito näille rauhanturvatoiminnan veteraaneille on paras mahdollinen, mitä Suomessa voi saada.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä puhutaan nyt rauhanturvatoiminnan resursoimisesta ja kustannuksista. Suomalainen rauhanturvatoiminta on erittäin arvostettua maailmalla. Sillä on pitkät perinteet. Suomalainen rauhanturvaajien koulutus on korkeatasoista, suomalaisten rauhanturvaajien välineet ja laitteet, joita he käyttävät, ovat maailman huippua näissä tehtävissä.

Mutta yksi häpeäpilkku meillä todella vielä tässä järjestelmässä on jäljellä, ja se on nimenomaan näiden rauhanturvaveteraanien kuntoutus- ja eläkejärjestelmät ja se hoito, jota mahdollisten loukkaantumisten takia tarvitaan. Tähän asiaan on nyt selvä poliittinen tahto olemassa. On totta, niin kuin edustaja Jalonen sanoi, että tämä on hyvin monimutkainen lainsäädännöllinen tarve, mutta sitä varten meillä on ministeriössä virkamiehet, jotka muokkaavat sen lainsäädännön siihen kuntoon, että rauhanturvaajat voivat turvallisella mielellä lähteä edustamaan Suomea ja turvaamaan maailmanlaajuista rauhaa sillä mielellä, että jos siellä vahinko käy, niin varmasti sitten huolta pidetään.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Minulle oli itselleni vähän yllätys tuossa pari vuotta sitten, kun huomasin, että Suomi innokkaasti lähettää rauhanturvaajia tehtäviin ja sitten, kun jotain sattuu, lainsäädännöstä ei löytynytkään vastaavaa sotainvalidirahaa ja muita korvauksia näille rauhanturvaajille kuin sotiemme veteraaneille on säädetty. Eikä sotiemme veteraanien kohdallakaan niitä rahoja ole kunnolla käytetty, joten siinä ei oikeastaan loppujen lopuksi ollut mitään ihmettä. Mutta vasta viime syksynä kuulin, että jopa Puolustusvoimien komentaja oli ollut epätietoinen asiasta, ja minulle oli yllättävää se, että itse huomasin noin puoli vuotta aikaisemmin kuin Puolustusvoimien komentaja, että tämmöistä järjestelmää ei ole olemassa.

Kyllä tämä asia näiltä vanhemmilta hallituspuolueilta, niin vasemmalta kuin oikealta, on semmoinen ihmeellinen laiminlyönti, ettei ole hoidettu vastuita kuntoon, kun ihmisiä ja Suomen nuoria, jotka ovat ehkä vähän ajattelemattomia, lähtee sinne maailmalle huiskimaan terveytensä ja elämänsä uhalla noissa rauhanturva-asioissa. Tietysti osa lähtee sinne ikään kuin töihin — kun ei ole koulutusta eikä muuta työpaikkaa, niin lähdetään rauhanturvaajaksi — mutta kyllä nämä terveysasiat pitäisi saada kuntoon. Oman isäni kohdalla katselin näitä ongelmia, mitä sodasta aiheutui, yli 30 vuotta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jalonen nosti tärkeän asian esille, sillä onhan hän alan asiantuntija. Tehän olette palvellut Libanonissa myös rauhanturvaajana, ja se on kunnioitettava tehtävä. Suomalaisiahan on 24 vuoden aikana palvellut Unifilin operaatioissa yhteensä 11 800 henkilöä eli hyvin merkittävä määrä. On hienoa kuulla, että täällä hallituksen edustajat Jokinen ja Sasi nostivat myös huolen siitä, että kuntoutus pitää saada näille vammautuneille rauhanturvasotilaille kuntoon myös lainsäädännön tasolla. Kiitän siitä, että lainsäädäntöön on tulossa muutosta tältä osin.