Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä yhteydessä täytyy puheenvuoro käyttää, ettei näin iso asia kuin Yleisradion hallintoneuvoston kertomus mene ihan ilman puheenvuoroja tässä salissa.

Toki oma puheenvuoronikin käsittelee ehkä lähinnä laajemmin sitä, mikä on Yleisradion ja kaupallisen median suhde. Kun nyt tästä Yle-maksusta päästiin sopimukseen kaikkien puolueiden välillä, mikä sinänsä oli tietysti erittäin hyvä ja takasi Ylelle tietynlaiset toimintaedellytykset ja ennen kaikkea toimintarauhan, joka kyllä on varmasti Suomen kansalaistenkin etu, niin samassa yhteydessä on kyllä huomioitava se, että kaupallinen media on tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa johtuen toisaalta niistä hallinnollisista ratkaisuista, mitkä on tehty, mutta ennen kaikkea siitä, että media on aikamoisessa myllerryksessä. Entistä enemmän asiat siirtyvät nettiin, mutta kuten tiedämme, netistä on hyvin vaikea saada taloudellista tulosta. Sitä Helsingin Sanomat nyt on aloittanut, mutta siinä on selviä haasteita, ja samaan aikaan tämä yleinen taloustilanne vie toimintaedellytyksiä myöskin kaupalliselta medialta. Eli tässä on useita sellaisia kohtia, jotka tekevät siellä tilanteen haasteelliseksi.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että kun meillä nyt se Yle-maksu on, niin mitä me ajattelemme sillä saavamme: ajattelemmeko me niin, että meidän pitää saada sillä ne palvelut, jotka Yle tarjoaa, vai ajattelemmeko me niin, että sillä pitää saada palveluita sekä Yleltä että myöskin niiltä muilta vapaasti saatavilta kanavilta? Tarkoitan tällä sitä, että tavalliselle tv:n katsojalle tai radionkuuntelijalle ei ehkä ole olennaista se, mikä minkäkin lähetyksen laittaa ja saataville asettaa silloin, kun se on hänelle ilmaista.

Silloin tietysti tulee kysymys siitä, pitääkö Ylen lähteä kilpailemaan esimerkiksi urheilussa ja myöskin muilla elämänalueilla niistä ohjelmista, jotka myöskin mainosrahoitteisesti ilmaiseksi olisivat kansalaisille tarjolla. Tätä keskustelua on minusta hyvä käydä (Puhemies koputtaa) vielä perusteellisemmin jossakin ehkä toisessa yhteydessä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni Yleisradion pitää keskittyä siihen, minkä se kaikkein parhaiten osaa. Se on sivistyksen kehittäminen tässä yhteiskunnassa, ja Ylen pitää ehdottomasti panostaa nimenomaan laatuun. Tietysti se, että ihmiset ymmärtävät yhteiskuntaa, on äärimmäisen tärkeä tehtävä Yleisradiolle, ja tässä suhteessa täytyy sanoa, että kun Ylessä on paljon osaamista ja kokemusta, niin niitä kokeneita resursseja yhtiön pitäisi ehdottomasti käyttää, ja sillä tavalla annetaan hyvin kattava ja syvällinen kuva suomalaisesta yhteiskunnasta.

Meillä on myöskin tilanne, jossa median sisällä on kova kilpailu, ja olen tyytyväinen tähän Yleisradion rahoitusratkaisuun. Täytyy kuitenkin sanoa, että se, mikä on julkista palvelua, ja sen julkisen palvelun rajan vetäminen on äärimmäisen tärkeätä. Tietysti nimenomaan sähköisessä viestinnässä kaupallinen media ja Yle kilpailevat ja erityisesti tulevaisuudessa iPad-välineessä. Tältä osin täytyy sanoa, että kun on nyt saatu laki, jossa Yleisradion hallintoneuvosto voi tehdä tuon julkisen palvelun arvioinnin — ja siinähän käytetään ulkopuolisia tahoja ja voidaan myöskin käyttää Kilpailuvirastoa — niin mielestäni olisi erittäin tärkeätä, että Yleisradio ottaisi arvioitavakseen Yleisradion esiintymisen iPadissa ja sen, millä tavalla pyritään pitämään myöskin huolta siitä, että kaupallisen median toimintamahdollisuudet ja kehittymismahdollisuudet tuossa välineessä olisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia ja hyviä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että olen nyt käyttänyt puheenvuoron kaupallisen median rahoituksesta, ja haluan todeta tässä yhteydessä lyhyesti vain sen, että mielestäni Ylen nykyinen rahoitusjärjestelmä on hyvä ja se on toimiva ja siitä pitää pitää huolta. En ole siirtämässä Ylen rahoituksesta kaupalliselle medioille rahaa, mutta haluan kuitenkin todeta sen, että jos meillä on vaaratilanne, jossa esimerkiksi MTV3 ja Nelonen lopettaisivat uutisensa tai heikentäisivät niitä olennaisesti, niin on välttämätöntä, että tässä yhteiskunnassa nähdään myöskin televisiossa eri kanavien, muutaman toimijan uutisia, jotka ovat riittävän korkeatasoisia. Tässä tilanteessa on pidettävä huolta siitä, että viime kädessä vaikka julkisella rahoituksella näitä kilpailevia uutisia nähdään.