Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! En esittele tätä lakiesitystä, vaikka valiokunnan puheenjohtaja ei täällä ole paikalla. Aloitan suoraan. Elikkä kyseisessä laissa luottolaitostoiminnasta ja monissa muissa laeissa siihen yhteyteen kaiken pohjana ison lakipaketin uudistamisessa on ollut pankkisäätelyn kokonaisuudistus ja Basel III:n uudistaminen, jonka mukaan sitten direktiivi sekä tiukempi asetus ovat ohjanneet tämän lain valmistelua.

Tässä käytiin pitkää keskustelua ja hyvää valmistelua ja montaa asiaa pohdittiin, mutta varsinaisiin muutoksiin ei valiokunta juurikaan lähtenyt. Täällä isot kysymykset, joiden vaikutukset nähdään tulevaisuudessa, liittyvät muun muassa pankkien lisäpääomavaatimuksiin. Jää nähtäväksi, vaikuttavatko nämä sitten rahoituksen saannissa ehtojen tiukentumisten kautta. Mutta nämä ovat niitä direktiivejä, jotka ovat kaikille suurille rahoituslaitoksille koko Euroopan tasolla nyt välttämättömiä asettaa.

Toisaalta tähän pakettiin kuului myöskin Finanssivalvonnasta annettuun lakiin tehtäviä muutoksia kuten myöskin lakiin luottolaitostoiminnasta ja sijoituspalvelulakiin tehtävät muutokset. Näistä kaksi tärkeätä olivat säännökset hallinnollisten seuraamusten osalta, seuraamusmaksun korottaminen myöskin, ja sitten toisaalta rikkomusten ilmoitusvelvollisuus, jotka tulevat siis sekä sijoituspalvelulakiin että luottolaitoslakiin.

Mutta muutama sana ehkä enemmän yleisöäkin kiinnostavasta asiasta, joka on asuntojen lainakatto. Tätä keskustelua on käyty Suomessa jo aiemminkin, olisiko lainakatto mahdollisuus estää asuntokuplat, hintakuplat, niin kuin muutama vuosikymmen sitten tässä Suomessakin on koettu. Nyt se säädös sitten tulee täältä unionin kautta meille toteutettavaksi.

Hieman ristiriitainen olo oli itsellänikin tuossa valiokunnan käsittelyssä, kun toisaalta koettiin, että lainakatto, joka on siis nyt 95 prosenttia ensiasunnon ostajille ja hankkijoille ja 90 prosenttia muille, on liian tiukka ja tuleeko siinä sitten riski, että se loppulainaosuus otetaan kulutusluottoina, minkä jälkeen se korko on korkeampi ja ehkä se taloudellinen ahdinko pahempi. Mutta toisaalta pankkien ja luottolaitosten puolelta tuli viestiä, että tälläkin hetkellä itse asiassa se kokonaisarvio sen perheen ja sen ihmisen tilanteesta rajaa tämän varsinaisen luoton alemmas kuin tämä 95 prosenttia, jopa 80 prosentin päälle, jotenka sitä kautta tätä riskiä, etteivät ensiasunnon hankkijat saisi sitten hankittua, ei pitäisi olla ainakaan tämän lain pohjalta.

Mutta nyt siis on tulossa. Ja iso huoli näitten asuntoluottojen osalta on olemassa, sillä kun katsottiin niitä määriä, niin jos 2002 on asuntolainaa ollut noin 120 prosenttia vuosituloista, niin on se kymmenen vuotta myöhemmin 180 prosenttia, jotenka kokonaislainamäärä Suomessa asuntoihin käytettynä on kasvanut huimasti. Ja jos katsotaan per henkilö, niin on myöskin siinä tapahtunut merkittävä muutos. Tästä syystä siis tämä ajattelu, että tällä pystyttäisiin pikkuisenkin suitsemaan näitten hintojen nousua, on erittäin hyvä.

Sitten pienenä yksityiskohtana, mutta mielestäni tärkeänä, ovat hallinnolliset muutokset ja rajaukset, jotka tähän lakiin tulevat myöskin nyt unionin kautta. Ne kuulostavat jonkun verran tutuilta, kun mietitään meillä tehtyjä omistajaohjaukseen elikkä valtionyhtiöihin tehtyjä ohjeita, joissa on hieman samantapaisia, mutta nämä ovat toivottavasti niitä, mitkä tulevat myöskin muihin yhtiöihin jo käytännöksi tulevina vuosina. Elikkä samalla tässä lainsäädännössä muutetaan hallintoa niin, että hallitusten kokoonpanoon tulee vaatimuksia, mikä siis käytännössä tarkoittaa naisten määrän lisäämistä yhtiöiden hallituksiin luottolaitospuolelle.

Toisaalta sinne tulee säädöksiä johdon luotettavuuteen ja pätevyysvaatimuksiin ja johdon ajankäyttöön, mikä tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin on rajattu johtajien mahdollisuus istua toisten yhtiöiden hallituksissa määrättömästi. Siihen tehdään rajaukset. Näitä on ollut käytössä jo monissa muissa maissa, muun muassa muistaakseni Yhdysvalloissa jo vuosia sitten, että on rajattu kahteen ylimääräiseen yhtiön hallitukseen oman toimitusjohtajan tehtävän lisäksi.

Sitten sinne tulevat myöskin säädökset palkitsemisiin. Tästä eteenpäin luottolaitostoiminta ei saa perustua siihen — yli 100 prosenttia, palkan päälle saman verran — että luottoja myönnetään ja provikat kasvavat. Tuottavuus, toiminnan tehokkuus on tietysti varmaan aina palkittavaa, mutta nyt siihenkin tulee rajoitukset, kuinka paljon se voi maksimissaan olla. Ja toivon, että tämä myöskin pikkuisen sitten skarppaa niitä luottolaitostoimintaa pyörittäviä ihmisiä, ettei niitä luottoja lähdetä antamaan sillä intensiteetillä, että saataisiin itselle lisää tuloja.

Nämä olivat ne ehkä asioina pienemmät tässä isossa paketissa mutta mielestäni henkisesti tärkeät kohdat.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oikaistaan muutamaan, ehkä henkisesti pieneen asiaan, kuten edellä edustaja Paatero. Se palkkiorajaus johdon palkkioiden osalta, mikä tässä laissa on, on hyvä. Se on moraalinen kannanotto, joka on erittäin tervetullut, ja sitä on pakko ilahtuen tervehtiä. Siinä mielessä se on mietinnön yksi hyvä osa ja myös tämän ison paketin pieni pilkahdus siitä, että moraali on ehkä palaamassa Eurooppaan ja tätä kautta myös Suomeen.

Johdon osallistuminen sinällään on varmasti hyvä asia, ja oikeastaan valtion omistusohjauspolitiikassa ollaan jo pyritty tämän suuntaisiin toimiin niin, että ei äärettömän montaa hallituksen puheenjohtajuutta ja hallinnoissa toimimista ole hyväksi katsottu, vaan on pyritty näitä asioita rajaamaan. Nyt tässä suhteessa suunta on oikea tälläkin sektorilla.

Paatero tuossa juuri kuvasi senkin, mihinkä omassa puheenvuorossanikin haluan puuttua. Se on tämä velkamäärän kasvaminen. Mutta kääntöpuolella on toinen asia: se, että nyt tämän muutoksen myötä voidaan korottaa vielä vastuuta 10 prosentilla, mikä tarkoittaa, että vakuuksien arvo on yli 100 prosenttia ennen kuin ensiasunnon omistajalle myönnetään luotto. Yli 100 prosenttia tarvitsee olla vakuuksia, ja henkilötakaukset eivät käy. Ja minä kyllä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kyllä se tarkoittaa sitä, että pankit jo tänäkin päivänä rahoittavat sen puuttuvan vakuusosuuden kulutusluotolla. Pankit tänä päivänä siis tarjoavat mahdollisuutta, että jos ei asunnon vakuusarvo riitä, niin loppu katetaan kulutusluotolla.

Helsinkiläiselle nuorelleparille, josta toinen on töissä kaupungilla ja toinen vaikkapa sairaalassa vippihommissa eli menee kutsuttaessa töihin, tämä lainsäädäntö merkitsee sitä, että tämän myötä sellaisen nuoren pariskunnan ensiasunnon ostamisen kynnys nostetaan äärettömän korkealle. Se, että vuokran maksaminen on kalliimpaa kuin ensiasunnon korkojen ja velan lyhentäminen plus siihen muut asumiskustannukset, aiheuttaa sen tilanteen, että asuntosäästäminen ei tule olemaan mahdollista. Sillä tulorakenteella, sanotaanko, keskiarvoa pienemmällä palkkatulolla, pääkaupunkiseudulla pariskunnalla tai yksin asujalla ei ole mitään mahdollisuutta asunnon ostamiseen. Vuokralla asuminen on niin kallista, että siitä ei pysty säästämään. Tämän osalta olen vähän murheissani, että mikä tulee olemaan tilanne pienellä palkkatulolla elävällä, joka haluaisi asua asumiskustannuksiltaan kuukausitasolla pienemmällä rasitteella jatkossa.