4) Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus
2004
Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen
toimintakertomuksen sisältöä on pyritty jossakin
määrin uudistamaan sillä tavoin, että se sisältää terveisiä eduskunnalle
niistä asioista, joihin eduskunta lainsäädäntötyötä tehdessään
ja voimaantuloajoista päättäessään
voi osaltaan puuttua. Tämä kertomus pitää sisällään
myöskin luonnollisesti koosteen niistä kysymyksistä,
joita valtuutetut vuoden varrella ovat käsitelleet, ja luonnollisesti
kuvauksen siitä, millä tavalla Kansaneläkelaitoksen
hallintoa, palvelua, etuuksien käsittelyn läpimenoaikoja
ja muita asiakaspalveluun liittyviä seikkoja on kehitetty.
Voin tyydytyksellä todeta sen, että Kelassa
on tehty tavattoman paljon mittavaa ja määrätietoista
työtä sen eteen, että asiakaspalvelua
voidaan parantaa, toisin sanoen etuuksien käsittelyä nopeuttaa,
mikä merkitsee hyvin monille suomalaisille sitä,
että he saavat ajallaan sen avun ja toimeentuloturvan,
joka heille lain mukaan kuuluu, joka aiheutuu elämän
erilaisista riskeistä, jotka liittyvät enemmän
tai vähemmän sairastamiseen, toimintakyvyttömyyteen,
työttömyyteen tai muihin riskeihin.
Läpimenoajat ovat todella merkittävästi
parantuneet. Valtuutetut seuraavat niitä neljännesvuosittain.
Suurempia ongelmia meillä tällä hetkellä on
enää täällä eteläisessä Suomessa
suurimmissa kaupungeissa, mutta sen ansiosta, että on saatu
vietyä loppuun tämä sähköinen
asiakirjahallintajärjestelmä, työtä voidaan
tasata Suomessa Kelan eri toimistojen välillä,
ja tämä hyödyttää kaksisuuntaisesti.
Toinen hyöty on se, että niillä alueilla,
joilla on korkeampi työttömyys esimerkiksi, pulaa
työpaikoista, on voitu säilyttää nämä toimistot,
on voitu säilyttää tiheä palveluverkko
ja ei ole tarvinnut palkata ruuhka-alueille lisää työvoimaa.
On voitu siis tasata työtä, palvella asiakkaita
paremmin ja nopeammin.
Toinen tärkeä uudistus on niin sanotun aspa- eli
asiakaspalvelujärjestelmän käyttöönotto,
joka tarkoittaa käytännössä sitä,
että kaikki se palaute, jota tulee Kelan asiakkailta, joita
vuodessa on yli 3 miljoonaa, voidaan sitten analysoida ja hyödyntää.
Muutamia asioita, joita on käsitelty. Tärkeä terveinen
eduskunnalle on se, että lakien toimeenpanoon varattaisiin
riittävä aika. Usein käy sillä tavalla,
että lain hyväksymisestä siihen, kun laki
pitää panna toimeen, on vain muutama vuorokausi
aikaa. Toivomme todella, että tämä tilanne
otetaan vakavasti, ja silloin kun lait ehditään hyväksyä vasta
joulun alla, voimaantulo olisi sitten vasta myöhemmin keväällä eikä välttämättä vuoden
alussa.
Valtuutetut ovat jokaiseen kokoukseensa halunneet selvityksiä Kelan
toiminnasta, siitä, millä tavalla eri etuuksien
toimeenpano vastaa lain henkeä. Tässä mielessä olemme
käsitelleet muun muassa kuntoutusta, lasten ja nuorten
psykoterapioita, sairausvakuutuslain sitä pykälää,
jolla määritellään kunnan ja
Kelan välistä työnjakoa, että se
olisi mahdollisimman joustava, niin ettei tule ikäviä väliinputoamistapauksia.
Yksi tärkeä esimerkki on vaikeavammaisten kuntoutus,
josta täällä on lakiesitys tällä viikolla
toisessa käsittelyssä. Kelan valtuutetut kiinnittivät
vakavaa huomiota siihen, että tämän kuntoutuksen
pitää julkisen terveydenhuollon vastuulla jatkua
sen jälkeen, kun kyseinen vaikeavammainen täyttää 65 vuotta.
Tähän on myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunta
mietinnössään kiinnittänyt vakavaa huomiota,
ja tämä toivottavasti sitten kantaa hedelmää,
niin että käytännössä ei
tule näitä palvelujen piiristä tippumisia.
Valtuutettujen tehtävä mielestäni on
paitsi valvoa sitä, että hallintoa ja taloutta
hoidetaan asianmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti, asiakaslähtöisesti,
todella myös seurata sitä, että lain
henki eli ne ajatukset, jotka täällä lakia
säädettäessä ovat olleet saattelemassa
uusia lakeja, toteutuvat käytännössä,
ja tarvittaessa puutumme siihen, mikäli Kelan tulkinta etuuksia
myönnettäessä poikkeaa siitä käsityksestä ja
mietinnön hengestä, joka täällä on
hyväksytty.
Kaiken kaikkiaan voin todeta, että Kelan toiminnassa
on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä,
mutta on luonnollista, että aina on parannettavaa.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron,
kun luin tämän kirjan, joka nykyisin on näin
lyhyt, ja koetin etsiä, kuinka paljon Kansaneläkelaitoksen
menot olivat vuonna 2004, mutta en löytänyt sitä.
Muistelin, että noin 15 vuotta sitten ne olivat noin 55
miljardia vanhaa markkaa, ja epäilen, olisivatkohan ne
nyt noin 10 miljardia euroa, mutta en löytänyt
sitä tietoa enkä sitäkään,
millä tavoin menot jakautuvat kansaneläkkeitten,
sairausvakuutuksen ja monien muitten menojen osalta ja miten nämä olisivat
kehittyneet. Tämä on kuitenkin tavallaan niin
kuin kertomus siitä, millä tavoin ... Vaikkei
eduskunta tili- ja vastuuvapautta valtuutetuille myönnäkään,
olisi kyllä hyvä, että joitain numeroita
täällä olisi muutenkin kuin hajanaisesti
siltä osin kuin valtuutetut ovat halunneet tähän
tuoda.
Toivoisin, että tulevaisuudessa tähän
asiaan kiinnitettäisiin huomiota myös valiokunnassa, kun
tätä kertomusta käsitellään
ja mietitään, millä tavoin valtuutettujen
kertomuksessa tuodaan kansanedustajille tietoon näitä asioita.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarille voisin vastata saman tien
tässä, että Kela tekee erittäin
hyvää tilastollista vuosikirjaa, joka toivottavasti
on jaettu kaikille kansanedustajille. Sieltä löytyy
kaikki mahdollinen. Siellä on myöskin lainsäädäntö,
mutta sieltä löytyvät myös tilastot,
erittäin hyviä tilastoja. Suosittelen sen lukemista.
Nimittäin löysin sieltä sellaisenkin
tilaston, että Kainuuseen maksetaan noin 100 miljoonaa
erilaisia työttömyyteen liittyviä rahoituksia.
Lahden alueen kohdalta summa on varmaan vielä isompi. Kannattaa
tutkia sitä kirjaa. Sitä ei kannata tuohon liittää,
koska se on monta kertaa tuon kirjan paksuinen.
Mutta sitten tähän itse Kelan valtuutettujen kertomukseen.
Olennaistahan on nyt tässä vaiheessa seurata,
miten hallinnon uudistus etenee ja miten se on toteutunut. Ainakin
ulkopuolinen hallitus on aloittanut työskentelynsä tai
työskennellyt aktiivisesti, mutta kysyä tietenkin
voi myös Kelan valtuutettuna, tähänkö se
uudistus sitten jäi. Onko se riittävää,
että Kelaan tuli ikään kuin yksi porras
lisää, ulkoinen hallitus, ja onko se täyttänyt
ne toiveet, mitä siihen nämä tahot, jotka
kritisoivat aikaisempaa mallia, ovat kohdistaneet?
Sitten yhden asian haluaisin vielä mainita, minkä Kelan
valtuutetut ovat käynnistäneet jo edellisellä kaudella,
eli työkyvyttömyyseläkeratkaisukäytännön
selvityksen. Se on mielestäni erittäin tärkeä asia.
Se puhuttaa ympäri Suomea koko ajan. Kelan asiantuntijalääkäri
on tehnyt sellaisen selvityksen, miten eri puolilla maailmaa nämä asiat
on järjestetty, ja löytänyt Britanniasta
hyvän mallin, missä on eri ratkaisuja, esimerkiksi
uudenlaiset lomakkeet ja uudenlainen toimintamalli. Nyt, kun Kela
on vain yksi toimija tässä tilanteessa, työeläkejärjestelmään
ja työeläkelaitoksille pitäisi tämä malli
saada ikään kuin myytyä, ja siinä voikin
olla tehtävää.
Toinen asia, mikä siinä selvityksessä tuli
ilmi, on se, että monissa maissa, tai ainakin siellä Britanniassa,
on puolueeton, täysin eläkelaitoksista riippumaton
neuvottelukunta tai neuvosto, joka tekee päätökset
eläkkeistä, eläkkeiden myöntämisestä tai
hylkäämisestä. Tällä hetkellä Suomessahan
eläkepäätökset tekee eläkelaitos,
eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri
tai eläkelaitos. Mielestäni se ei kyllä ole
täysin toimiva järjestelmä.
Sitten Kelan tulkinnoista lainsäädännöstä.
Siitä tulee aika paljon palautetta Kelan valtuutetuille.
Ainakin minulle sitä tulee. Ongelmana on ristiriita, joka
on tasavertaisuuden ja sitten alueellisten erojen välillä.
Eli henkilöiden pitäisi olla tietysti koko Suomessa
tasavertaisessa asemassa, mutta sitten on erilaisia tilanteita.
Esimerkiksi itäsuomalaiset sairastavat enemmän
kuin länsisuomalaiset, ja kun tehdään
vertailuja siitä, kuinka paljon esimerkiksi eri etuuksia
käytetään eri puolilla, niin joku voi
vetää sellaisen johtopäätöksen,
että jossakin on löysempi myöntämiskäytäntö.
Minusta se ei ole ihan oikein, ei voida ajatella niin, että joka
puolella olisi samanlainen tilanne, kun esimerkiksi matkojen pituus
jo vaikuttaa moniin asioihin.
Sosiaaliturvan selkeyttäminen näyttää olevan ikuisuuskysymys.
Täytyy sanoa, että jos asiakas siinä viidakossa
selviää, niin täytyy antaa diplomi tällaiselle
asiakkaalle. Nimittäin ei kovinkaan montaa henkilöä ole
tässä maassa, joka tuntisi koko tämän
sosiaaliturvajärjestelmän viidakon ja tietäisi,
mikä etuus vaikuttaa mihinkin. Siinä mielessä olen
hieman pettynyt siihen, että tohtori Pentti Arajärven
aikoinaan tekemät ehdotukset eivät ole saaneet
riittävästi pontta Kelan sisällä,
mutta erityisesti lainsäädännön
puolella ei ole näihin riittävästi puututtu.
On tehty muutamia selkeytyslakeja työttömyysturvan
puolella, kansaneläkkeen puolella, mutta esimerkiksi tulokäsitteitten
yhdenmukaistamisessa ei ole päästy eteenpäin.
Eri etuuksissa määritellään
tulot eri tavoin, ja kansalaisia hämmentää tietysti
se, että he eivät tiedä, miten heidän
etuutensa on oikein määritelty. Tässä mielessä kaikista
paras ratkaisu — henkilökohtaisena mielipiteenä sanon — olisi
se, että tehtäisiin yhtenäinen perusturvajärjestelmä,
johon määriteltäisiin vain, millä syyperusteilla
tätä kyseistä yhtenäistä perusturvaa maksetaan.
Silloin henkilöt eivät myöskään
tipahtaisi väliin, olipa sitten kysymyksessä siirtyminen
työttömyydestä äitiyspäivärahalle
tai jostakin muusta tilanteesta. Se todennäköisesti
maksaisi jonkun verran siitä syystä, että nämä etuudet
ovat nyt erikokoisia, mutta kyllä tämä viidakkokin
maksaa ja sen selvittäminen.
Lyhyesti vielä yhdestä väliinputoamistilanteesta,
missä Kela on vastuullinen osapuoli: esimerkiksi sellaiset
tilanteet, että henkilö on työsuhteessa
ja sairastuu ja sitten hänelle maksetaan sairauspäivärahaa
tietyn ajan, siis ei 300 päivää vaan
lyhyemmän ajan, esimerkiksi 60 päivää, jona
aikana yleensä on kehotettu jo hakemaan eläkettä.
Jos henkilölle on tullut kielteinen eläkepäätös,
Kela saattaa katkaista tämän henkilön sairauspäivärahat
ja syntyy tilanne, jossa henkilö ei saa mitään
kautta minkäänlaista toimeentuloturvaa muuten
kuin että hänen pitäisi mennä sitten
toimeentulotukiasiakkaaksi, mutta ensisijaista toimeentuloturvaa
ei synny. Myöskään työhön tämä henkilö ei
voi palata, koska hänellä on voimassa oleva sairausloma,
jolloin työnantaja ei voi ottaa häntä työpaikalle.
Jos työpaikalla sattuu jotakin, silloin työnantaja
on siitä vastuussa. Mielestäni tällaisia
väliinputoamisia ei saa sattua. Jos henkilö on
sairas, silloin hänelle pitää maksaa
sairauspäivärahaa, vaikka eläkelaitos katsoisikin
tiukilla kriteereillä. Sitä paitsi tämä ei koske
kaikkia henkilöitä. Jotkut saavat, mutta toiset
eivät.
Eilen täällä käytiin keskustelu
ed. Perhon jo mainitsemasta yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutusta
koskevasta lainsäädännöstä.
Olen kyllä pettynyt siihen, että sosiaali- ja
terveysvaliokunta ei pystynyt neuvottelemaan tätä ratkaisua
loppuun asti, niin että olisi selkeytetty se, kenelle tämä yli
65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutus kuuluu. Tällä hetkellähän
se kuuluu periaatteessa kunnille, mutta me kaikki tiedämme,
että käytännössä sitä kunnat
eivät tällä hetkellä toteuta.
Valtakunnan tasolla kyse on kohtuullisen pienestä rahasummasta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle oli vain annettu ymmärtää, että kysymys
olisi 10 miljoonasta eurosta, ja minun täytyy sanoa, että siinä tilanteessa
kyllä on ehkä annettu valiokunnalle väärä arvio
siitä. Kysymys on mielestäni paljon pienemmästä summasta,
jos kyseessä ovat 65—68-vuotiaat henkilöt.
Lopuksi sanon vielä sen, että olemme keskustelleet
valtuutetuissa myöskin tämän toimeentulotuen
siirrosta Kelalle, ja Kelalla tuntuu olevan valmiuksia ottaa se
vastaan, mutta tarvitaan riittävän pitkä aika
toimeenpanoon. Kun äskeisessä keskustelussa ministeri
Manninen oli kuullut epäilyjä siitä,
menevätkö sitten nämä asiakkaat sosiaalityöntekijän
luokse, niin voin sanoa, että eivät he tälläkään
hetkellä pääse sosiaalityöntekijän
luokse, koska toimistotyöntekijät käsittelevät
nämä hakemukset pääsääntöisesti
kirjallisesti ja pitää erikseen pyytää,
että pääsee sosiaalityöntekijän
luokse. Tässä voitaisiin aivan hyvin tehdä samanlainen
ratkaisu kuin sairauspäivärahassa on, että tietyn
ajan kuluttua katsotaan tilanne, ja mikäli kysymys on muustakin
kuin pelkästä rahantarpeesta, silloin hänet
ohjataan sosiaalityöntekijän luokse. (Puhemies:
10 minuuttia!) Mikäli hän ei sinne mene, niin
sitten pitää harkita muita tilanteita, mutta tämä ei
saa olla missään tapauksessa esteenä tälle
siirrolle.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä Kansaneläkelaitoksen
valtuutettujen toimintakertomus viime vuodelta on juuri parahultaisen
paksu kansanedustajan hyppysvoimille. Tämän jaksaa
hyvin lukea läpi, ja siinä on niin vähän
täyttä asiaa niin tiiviisti, että siitä toivon mukaan
jotain ymmärtääkin. Puutun vain kahteen
asiaan.
Toinen niistä on se, mihin ed. Huotari edellä lopuksi
puuttui ja mihin myöskin ed. Perho täällä viittasi,
se asia, josta kävimme täällä eilen illalla myöhään
pitkän ja hartaan keskustelun, eli tämä 65
vuotta täyttävien vaikeavammaisten kuntoutuksen
jatkumisen turvaaminen, johon valtuutetut ovat ansiokkaasti ottaneet
kantaa. Nyt näyttää siltä, että eduskunta
ja valiokunta ja hallituskin olivat kerrankin
nopeampia, ja asia on nyt ratkaisussa. Mutta minusta samoin
kuin ed. Huotaristakin näyttää, että ihan
täyttä ratkaisevaa varmuutta
ei sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön pohjalta
ole syntymässä.
Tässä nyt tullaan testaamaan tietenkin se,
kun valiokunta on tehnyt asiasta oikein hyvän lausuman,
miten se lausuma nyt sitten vaikuttaa. Riittääkö se
takaamaan sen, että kunnat muuttavat käytäntöä,
jota ovat tähän saakka harrastaneet? Minä pahaa
pelkään, että kun se ei ole pykälässä, niin
kuntien käytäntö ilman rahaa, ilman kykyä ja
ilman halua ei muutu minnekään, ja näille
65 vuotta täyttäville vaikeavammaisille kuntoutettaville,
joita on aiemmin kuntoutettu Kelan vastuulla, käy huonosti.
Toinen asia, mihin nyt haluan tässä puuttua, on
ehkä vieläkin tuoreempi. Eduskunta sääti
viime syksynä lain eläketuesta, jolla kaikkein
kohtuuttomimpaan asemaan laman seurauksena joutuneita ihmisiä tässä maassa
eli käytännössä vähintään
kymmenen vuotta työttömänä olleita
ei päästetty eläkkeelle, mutta heille
myönnettiin eläketuki, joka käytännössä tarkoittaa
täyden kansaneläkkeen suuruista eläketukea.
Eli he pääsevät pois tästä nöyryyttävästä työttömänä olemisesta,
jossa heillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista
mahdollisuutta työllistyä.
Kun vuoden alusta sitten Kelan päätöksiä on pitänyt
ryhtyä tekemään, niin ainakin meille
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille ja kenties muillekin
kansanedustajille on tullut kohtuullisen runsaasti palautetta siitä,
että Kela on hylännyt ihmisten hakemuksia, sellaistenkin
ihmisten, jotka omasta mielestään olisivat täysin
oikeutettuja tähän tukeen. Kun me sosiaali- ja
terveysvaliokunnan jäsenet olemme heidän yhteydenottojaan
tutkineet, olemme voineet todeta, että meidänkin
mielestämme näin on käynyt. Tästä syystä tänä aamuna
valiokunta järjesti kuulemisen, jossa kuultiin sekä sosiaali-
ja terveysministeriön, Kelan että työministeriön
näkemyksiä asiassa, ja sen kuulemisen aikana kaikille
selkeytyi se, mikä minua kyllä hätkähdytti:
Kela on näitä päätöksiä tehdessään
tulkinnut eduskunnan tahtoa toisella tavalla kuin eduskunta on tietoisesti
tarkoittanut ja omankin ilmoituksen mukaan tulkinnut sitä siten,
että lopputulos on hakijoitten kannalta ollut kohtuuton,
mistä tietenkin päädytään siihen,
että sen tulkinnan mukaan eduskunta on säätänyt
kohtuuttoman lain.
Me tietenkin valiokunnassa saatoimme todeta, että aivan
varmasti emme ole tarkoittaneet säätää kohtuuttomimmin
tässä maassa kohdelluille ihmisille kohtuutonta
lakia. (Ed. Kekkonen: Kohtuus kaikessa!) — Kohtuus kaikessa. Tilanne
oli kyllä kohtuuton tai se on ollut kohtuuton. — Se,
mikä yleisellä tasolla minua tässä kyllä hämmentää,
on se, että näin voi tapahtua, että ihmisille
keskeisten lakien toimeenpanija voi päätyä tulkitsemaan
eduskunnan tahtoa väärin ja sillä tavalla,
että se koituu kohtuuttomaksi tuen hakijoille. Nyt tietenkin
toivon, että tällainen ei enää jatku,
ja uskon, että Kelan valtuutetut, joille tämä asian
kuntoon hoitaminen nyt tämänpäiväisen
perusteella jäi, hoitavat tämän niin,
että eduskunnan tahto toteutuu jatkossakin.
Kyllä tietysti tekee mieli toivoa, että eduskunnan
tahto kirjautuisi niin selkeänä — tässä tapauksessa
se on myöskin kirjautunut selkeänä — mutta
sen tahdon tulkinta voisi tapahtua niin selkeänä,
ettei tällaisiin tilanteisiin enää jatkossa jouduta.
Kun Kela on kuitenkin eduskunnan vastuulla ja eduskunnan valitsemat
Kelan valtuutetut ovat vastuussa siitä, että näin
tapahtuu, niin toivon ja kyllä uskon, että te
nyt sitten huolehditte siitä. Kyllä tässä suhteessa
tietysti kehotan eduskuntaa tarkkuuteen, ettei meitä syyllistetä kohtuuttomasti
kohtuuttomuuksista, joita emme ole kuitenkaan aikaansaaneet.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari ei ole enää paikalla.
Hän toivoi lukuja ja tilastoja taloudesta ja muusta. Todellakin
sitä varten on ihan erillinen asiakirja, ja Kela tekee tietysti
toiminnastaan vuosikertomuksen, ja tämähän
on valtuutettujen kertomus. Tietysti tänne voi varmasti
yhden sivun sisällyttää, jossa nämä asiat
käyvät ilmi.
Ed. Huotari totesi, että hallinnon uudistuksessa Kelaan
lisättiin uusi porras. Tämä ei pidä paikkaansa,
koska Kelassahan on johtajat, jotka nykyään tietysti
muodostavat johtoryhmän. Tuli Kelan hallitus, mutta lisätty
hallitus lakkautettiin, eli ei tullut uusia portaita. Tällä uudistuksellahan
pyrittiin siihen, että Kela on ulospäin avoimempi
ja eri tahot yhteiskunnassa, muun muassa työmarkkinaosapuolet,
voivat olla vaikuttamassa Kelan toimintaan.
Ongelma, johon ed. Virtanen viittasi, on todellakin sellainen,
että siihen pitää puuttua. Viesti on
mennyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan kautta, ja jatkossa täytyy
saada selvyys siitä, miten tällaiseen liian rajaavaan
johtopäätökseen tämän eläketuen
myöntämisessä on päädytty.
Tämä on esimerkki siitä, milloin pitää puuttua
myöntämiskäytäntöihin,
kun lain henki ja käytännön toteutus
eivät vastaa toisiaan.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä Kelan valtuutettujen
kertomuksessa on otettu esiin muutamia hyvin tärkeitä asioita,
joista mainitsen muun muassa jo ed. Perhonkin esiintuomat 65 vuotta
täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutukseen liittyvät
ongelmat ja myös sen, että lainsäädännön
toimeenpanoon tulisi varata Kelalle kohtuullinen aika.
Mutta erityisesti haluan nostaa esiin sen, kun täällä on
keskusteltu tänään toimeentulotuen norminmukaisen
osuuden siirtämisestä Kelalle, että mikäli
tähän ratkaisuun mennään, on äärimmäisen
tärkeätä, että siinä varmistetaan
se, että asiakkaiden elämäntilanteiden
kartoitus tapahtuu ensin sosiaalistoimistossa, minkä jälkeen
sitten heidät ohjataan Kelan kautta norminmukaiseen
käsittelyyn, mikäli ihmisen elämäntilanne
ei edellytä sosiaalitoimen muita tukitoimia.
On nimittäin vaarana, että esimerkiksi nuorten toimeentulotukiasiakkaiden
saattaminen sosiaalitoimen tukipalveluiden piiriin vaikeutuisi,
mikäli he olisivat vain Kelan norminmukaisen toimeentulotuen
käsittelyn piirissä. Pitää varmistaa,
että näin ei käy. Myös määräajoin
tulisi asiakkailla olla mahdollisuus sosiaalitoimessa tehtävään
tilannekartoitukseen, nimittäin muuten on vaarana todella, että norminmukaisen
siirto Kelalle passivoisi asiakkaita. Myös
tulee varmistaa se, että tällä saatavat
resurssien vapautumiset sitten käytetään
sosiaalitoimen työn vahvistamiseen eikä suinkaan
niin, että resursseja sitten säästetään
sosiaalitoimen sektorilta. Nämä halusin tähän
keskusteluun tuoda esiin.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Se oli hyvä päätös,
että ne 4 000 ihmistä, pitkäaikaistyötöntä ja
ikääntynyttä ihmistä, lasketaan
eläketuelle. Mutta se on pöyristyttävää,
niin kuin täällä on käynyt ilmi,
että siinä Kela rupeaa tulkitsemaan eduskunnan
päätöksiä, voisiko sanoa, vähän
niin kuin piru raamattua lukemaan, päinvastoin kuin mikä eduskunnan
tahto on ollut. Toiseen suuntaan pitäisi muutenkin yhteiskunnassa edetä.
Nyt hallitus antoi 54-vuotiaille ja sitä vanhemmille
150 miljoonaa vai mitä se raha oli, että he työllistyvät.
Minun mielestäni pitäisi se raha käyttää 35—55-vuotiaitten
työllistämiseen. Nämä 55-vuotiaat
ja sitä vanhemmat ovat vuosikymmeniä tehneet töitä,
ovat työrajoitteisia ihmisiä, ja heidät
pitäisi, jos niin haluavat, päästää eläkkeelle,
paljon enemmän kuin ne 4 000. Tämän
pitäisi olla yhteiskunnassa marssijärjestys, tietenkin
ensimmäisellä sijalla se, että nuoret pääsevät
töihin. Mutta on todettu, että ei kestä kuin
4—5 vuotta, jos on työttömänä,
että ihminen tulee sellaiseen kuntoon, että häntä ei
taideta enää työelämään
saada kuntoutettua. Se on iso ongelma.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Näitä ehtoja tai näkökohtia,
joita pitäisi ottaa huomioon, mikäli toimeentulotuen
laskennallinen osa siirretään Kelaan, jatkossa
täytyy tietysti huolella valmistella. Ed. Taiveahon näkökohdat
olivat varsin varteenotettavia.
Kun keskustelimme alustavasti Kelan työvaliokunnassa
aiheesta, niin silloin Kelan edustajat ottivat esille juuri sen,
että jos esimerkiksi toimeentulotukiasiakkuus on kestänyt
yli 3 kuukautta, silloin otetaan yhteys sosiaalitoimistoon. Kuitenkin
meillä on tiettyjä yhteistyömuotoja, työvoiman
palvelukeskukset muun muassa, kuntouttava työtoiminta,
joissa yhteyksissä varsinkin näiden nuorten kohdalla
tehdään moniammatillista ja poikkihallinnollista
yhteistyötä. Mutta tämän siirron
puolesta puhuu kyllä moni seikka, muun muassa juuri käsittelyn
yhdenmukaisuus, jossa on erittäin suuria ja, voi sanoa,
jopa perusoikeuksia loukkaavia eroja maamme kuntien välillä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kun tässä lukee näitä keskeisiä käsiteltyjä asioita,
niin täältä puuttuvat eläkeasiat.
Joka kerran muistan tämän eduskunnassa nousseen
esille, kun valtuutettujen kertomusta on käsitelty.
Nyt oikeastaan tässä keskustelussa on aika
hyvin tullut esille se, mikä käsitys eläketuen
kohdalla Kelalla on, eli siellä on lähdetty tulkkaamaan
tiukemmin näitä säännöksiä kuin
eduskunta on edellyttänyt, mikä kuvastaa sitä tilannetta, joka
ilmeisesti muissakin eläkkeissä on ollut ongelma.
Täällä on niin monta kertaa todettu jo
aikaisemmin näiden kertomuksien yhteydessä eduskunnassa,
että vaikka millaisen lääkärintodistuksen
kirjoittaa hoitava lääkäri, erikoislääkäri,
niin siitä huolimatta Kela ei välttämättä myönnä eläkettä.
Jotenkin tämä pitäisi saada balanssiin
sillä tavalla, että ainakin hoitavat lääkärit
ja Kelan lääkärit puhuisivat samaa kieltä,
koska ei tämä ongelma näköjään
poistu, ennen kuin joku tämmöinen menettely sinne
saadaan ja semmoinen niuhottaminen jää pois, mikä tässä myös
eläketuen osalta on nyt havaittavissa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Joka kerta, kun näitä asioita
käsitellään, tulee yhä enemmän
hämmennyksen tilaan. Kela on ollut varsin pitkään
toiminut instituutio, sillä on valtuutetut, se on eduskunnan
kontrollissa, ja siitä huolimatta jatkuvasti päivitellään
sitä, että Kela tulkitsee mitenkä tulkitsee
sitä, mitä eduskunta on päättänyt.
Laillisuusvalvonnan puolella kunnat tekevät just mitä niitä huvittaa.
Jatkuvasti joudutaan siellä, missä aktiivisia
ollaan, viemään päätöksiä hallinto-oikeuksien
käsittelyyn jnp. Joku mättää pahemman
kerran. Toivon hartaasti, että se mättäminen
ei ole tämän talon valmistelussa, siis viimekätisessä valmistelussa, elikkä se
ei klikkaa siinä. Jos se siinä klikkaa, silloin
on nokanvalkaisun paikka.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela ei ollut paikalla silloin,
kun ed. Huotari totesi eläkepäätöksistä sen
kokeilun, joka on parastaikaa Kelassa meneillään
ja jossa pyritään mahdollisimman tarkoin arvioimaan
eläkepäätöstä hakevan
henkilön toimintakyky. Tämä malli on
sovellettu Suomeen Englannin kokemuksista ja sitä on meille
esitelty erillisessä seminaarissa, jossa ainakin maallikkona
koin, että se selvitys oli erittäin perusteellinen.
Jos ja kun siitä on hyviä tuloksia, se on muun
muassa vaikuttanut siihen, että eläkepäätökset
irtoavat tässä kokeiluryhmässä helpommin
ja asiantuntevammalta pohjalta. Jos ja kun nämä kokemukset
ovat myönteiset, tämä tieto ja osaaminen
sitten pyritään levittämään
koko Kelan asiantuntijalääkärikenttään.
Toivon ja uskon, että tätä kautta päästään
oikeudenmukaisempaan ja tasapuolisempaan eläkkeiden käsittelyyn.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Ainakin minulle on tullut se kokemus, että ihmiset kokevat
yhteiskunnassa tänä päivänä eläkkeellepääsyn
ja sen, miten heidän hakemuksiaan hylätään,
yhdeksi suurimmaksi epäkohdaksi yhteiskunnassa. Niin kuin
täällä ed. Lahtela totesi, voi olla,
että kolme, neljäkin lääkäriä on
hoitanut ja kertonut, että ei ole työkykyinen,
mutta silti hylätään. Tähän
pitäisi saada kyllä muutos. Asiantuntijalääkäreiksi
kutsutaan, mutta olisiko se vähän lainausmerkeissä,
kun on sitten useampi lääkäri, jotka
toteavat, ettei ole työkykyinen.
Mutta on vielä yksi asia, mikä myös
pitäisi Kelan valtuutettujen ja Kelan huomioida: Nyt on ruvettu
antamaan osa-aikaeläkkeitä hyvin herkästi.
Mutta ihminen ei elä sillä osa-aikaeläkkeellä,
ja häneltä sulkeutuu sitten työttömyyskorvauksia,
ei saa siitä puolesta päivästä,
kun ilmoittautuu työttömäksi, korvauksia.
Se on semmoinen tilanne myös, että siinä on
kuin löysässä hirressä, että ei
tule toimeen ja eläke on myönnetty ja se on vaan
puolikkaana. Tällaista ei pitäisi päättäjien
tehdä, että ihmiset joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Onneksi eduskunnan työjärjestys
on sellainen viikoittain ja kuukausittain, että vielä on
mahdollisuus tehdä käytännön
työtäkin maanantaisin. Siellä yksi päätyö ovat
juuri nämä eläkeasiat, mitä käsittelen
silloin. On ihan selvää, että tämä ongelma
ei ole hävinnyt sinänsä mihinkään,
ongelma päästä eläkkeelle silloinkin,
kun potilas on menettänyt oleellisesti työkykyään
eli enemmän kuin kolme viidesosaa. Edelleen on hankalaa myös
kuntoutustutkimuksen saaminen, sinne on jonoja taikka kaikki sairaanhoitopiirit
eivät enää sitä edes teetä.
Se on jatkuva ongelma.
Edelleenkin se kyllä lähtee varsin usein siitä, että ensimmäinen
B-lausunto on tehty ikään kuin vasemmalla kädellä,
ja siinä kyllä lääkärikuntakin
voi katsoa hiukan itseään. On lähdetty
hyvin kevyellä materiaalilla liikkeelle, ei ole paneuduttu
asiaan. Ja kun kerran on tapahtunut hylky, niin se helposti toistuu
myös vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuskäsittelyssä suullinen
käsittely on mahdollinen, mutta sitä käytetään
edelleenkin käsittääkseni liian vähän.
Näin ollen työkyvyttömyyseläkekysymys
on varsin aktuelli, se ongelma ei ole hävinnyt. On hyvä asia,
niin kuin täällä ed. Perho totesi, että on
uusia ratkaisumalleja haettu asiaan. Tästä asiasta
on myöskin tänään jo aikaisemmin
puhuttu, että kymmenen vuotta työttöminä olleiden
ja työkykynsä menettäneiden ihmisten
pääsy eläkkeelle on hiukan pysähtynyt.
Toivon mukaan se asia laukeaa, tätä asiaahan Kelan
valtuutetut ovat käsitelleet.
Mutta muutama aivan lyhyt huomio vielä muuten tähän
asiaan, tämä jo 65 vuotta täyttäneiden
vaikeavammaisten kuntoutuksen jatkaminen. Tässä Kelan
valtuutetut ovat aivan oikein ottaneet asiaan kantaan: "Kuntoutus
ei saa keskeytyä vain 65 vuoden iän täyttämisen
takia - -". Tämä on tärkeätä potilaan
kannalta, hoidon kannalta, muun muassa kotikuntoisuuden kannalta.
Muutenkin Kela on edelleen sellainen laitos, joka tarvitsee
eduskunnan tukea. Muistamme vuosien takaa tilanteet, jolloinka sen
omaisuussalkkua uhattiin kohtuullisen vahvasti. Kansaneläkelaitos
on edelleen erittäin tärkeä ja positiivinen
toimija, sen rahoituspohjasta pitää edelleenkin
pitää huolta ja muun muassa sen tutkimustoiminnan
mahdollisuuksia tukea. Näin ollen henkilökohtaisesti
toivotan Kelalle ja sen valtuutetuille hyvää menestystä.
Muun muassa geneerinen substituutio ja sen toteuttaminen on
tärkeä asia. Se on tuottanut tulosta, mutta tässä tapauksessa
lääketeollisuuden ja apteekkien väliset
sopimukset ovat olleet todellakin ikävä tosiasia,
jota on alettu selvittää. Tämä sopimuskäytäntö on
taas askel taaksepäin niissä toimissa, joilla
pyritään hallitsemaan jatkuvasti voimakkaasti
lisääntyviä lääkekustannuksia.
Lopuksi, puhemies, ei ole ollenkaan järkevää, että Helsingissä ratikan
kyljessä tai sinisen bussin kyljessä suunnilleen
kehotetaan ottamaan Buranaa, jos niin sanotusti ottaa aivoon, eli
tällainen lääkkeiden käytön
keinotekoinen lisääminen ei ole terveellistä kenenkään
näkökulmasta.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että olen
samaa mieltä ed. Perhon kanssa siinä, että toimeentulotuen
norminmukaisen osuuden siirtämisessä Kelalle on myös
paljon hyviä puolia, mitä en äskeisessä lyhyessä puheenvuorossani
maininnut, kun kiinnitin niihin ongelmakohtiin huomiota.
Mutta tässä haluan vielä ottaa esiin
työttömyysturvaan ja työn vastaanottamiseen
liittyvät ongelmat. Kun työtön vastaanottaa
työn, se saattaa kääntää henkilön
taloudellisen tilanteen ylösalaisin ensimmäisen
kuukauden ajaksi, ennen kuin palkka tulee maksuun, useinhan se tulee vasta
loppukuussa. Mielestäni pitäisi pystyä tämän
henkilön arvion perusteella maksamaan hänelle
työttömyysturva niin, että työn
vastaanottaminen aina kannattaisi. Mikäli hänelle
on maksettu arvion perusteella liikaa, se perittäisiin
sitten mieluummin usean kuukauden aikana takaisin.
Tämähän koskee osittain Kelan maksamaa työttömyysturvaa,
mutta toki myös sitten muuta työttömyysturvaa.
En ymmärrä, miksi tämä asia ei
ole edennyt, koska tämähän ei maksaisi
valtiolle mitään lisää, vaan
helpottaisi työn vastaanottoa ja motivoisi ottamaan työtä vastaan.
Työn vastaanotonhan tulisi olla aina kannattavaa. Minun
mielestäni tämä olisi yksi semmoinen
käytännön asia, mikä tukisi
tätä. Toivon todella, että tässä saataisiin
parannusta aikaiseksi. Myös eduskunnan köyhyysryhmä on
pitänyt tätä asiaa ansioituneesti esillä.
Toivonkin, että tähän pureuduttaisiin
vakavasti. Se toisi helpotusta työttömien työn
vastaanottoon ja pätkätöiden yhteensovittamiseen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kelan vuosikertomuksen yhteydessä haluaisin painottaa
sitä, että eduskunnan on kannettava vastuu Kelan
tulevaisuudesta ja myös sen riittävästä rahoituksesta,
koska tämähän on turvaverkko, jonka avulla
kansalaiset voivat viime kädessä tulla toimeen.
Ja erityisesti tässä yhteydessä tuon
esille sen, että on vielä paljon kaikkein
iäkkäimpiin kuuluvia, toki muissakin ryhmissä kuin
kaikkein iäkkäimmissä, joille Kelan
eläke on ainut eläketurvan muoto, ja juuri tämän
vuoksi meidän tulisi tiedostaa Kelan erityinen vastuu tässä kysymyksessä ja
päästä korottamaan niiden ihmisten toimeentuloa, jotka saavat
ainoan toimeentulonsa Kelalta.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Yhteen asiaan vielä. Tässä on
todettu näistä takaisinperinnöistä,
ja minusta tietysti Kela on ottanut siinä hyvän
linjan, jotta jos on tuommoisia toivottomia tapauksia, niin siinä on
otettu järki käteen sillä tavalla, että ei
turhia perintäkustannuksia tehdä, kun tiedetään,
jotta ei kuitenkaan saada oikein mitään talteen
sieltä.
Mutta tähän se toinen puoli on se, jotta minusta
Kelan kyllä joissakin tilanteissa pitäisi tarkentaa
toimintaansa. Minullekin on tullut monta sellaista esimerkkiä,
joissa asiakas on toimittanut kaikki tiedot asumistukiasiassa ja
sitten huomataan jonkun kahden vuoden päästä,
että koko se aika on maksettu vähän pieleen
sitä, ja sitten tulee valtavan isot takaisinperinnät,
jolloin siinä tulee tämmöinen sovittelumenettely
tietysti, jotta katsotaan vähän taloudellista
tilannetta, onko syytä periä kokonaan sitä.
Kun monessa tapauksessa kuitenkin se on aika kohtuuton, saattaa
olla useita tuhansia euroja, jotka joutuu maksamaan, ja tehdään
pitkä maksuohjelma, niin toivoisi, että sillä puolen
terästettäisiin, tehostettaisiin sitä seurantaa,
jotta ei voisi jatkua vuosikausia tämmöinen väärä maksatus,
joka ei ole sen asiakkaan virhe vaan Kelan virhe.
Keskustelu päättyy.