Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen pankkivaltuuston kertomusta vuodelta 2004 hivenen laajemmin.

Vuonna 2004 maailmantalous oli voimakkaassa kasvussa. Suurista talouksista kasvu oli nopeaa Yhdysvaltain ja Japanin lisäksi Kiinassa, Venäjällä ja Intiassa. Sen sijaan euroalueella talouden elpyminen oli vaisumpaa, kokonaistuotannon kasvuvauhti tosin nopeutui vuodesta 2003, mutta kasvu jäi silti muihin suuriin talouksiin verrattuna hitaaksi eli noin kahteen prosenttiin.

Hintavakauden suhteen ei euroalueella tapahtunut suuria muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna. Euroalueen hintavakaus toteutui vuonna 2003 liki pitäen rahapolitiikalle asetetun tavoitteen mukaisesti. Euroalueen inflaatio pysyi vuoden aikana kahden prosentin tuntumassa. Vuoden aikana hinnat nousivat euroalueella 2,1 prosenttia. Euron ulkoinen arvo vahvistui vuoden 2004 aikana selvästi. Erityisen voimakasta tämä vahvistuminen oli vuoden lopulla, jolloin euron kurssi nousi jo 1,35 dollariin.

Euroopan keskuspankin rahapolitiikka oli kertomusvuoden aikana passiivista. Ohjauskorkoa ei muutettu toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Eduskunnan pankkivaltuuston mielestä Euroopan keskuspankin matalien korkojen politiikan jatkaminen oli perusteltua, koska euroalueen talouskasvu pysyi hitaana ja koska euron vahvistuminen hillitsi hintapaineita.

Euroalueilla vuosina 2001—2003 vaivannut talouden taantuma väistyi vuonna 2004, mutta varsinaisesta nousukaudesta ei voi kuitenkaan vielä puhua. Vuosien 2001—2003 vaatimaton noin yhden prosentin kasvu kiihtyi kertomusvuonna vajaaseen kahteen prosenttiin. Kasvu oli edelleen liian heikkoa saadakseen aikaan myönteisen käänteen työllisyyden ja työttömyyden kehityksessä. Edellisvuosien tapaan vuoden 2004 talouskehitys jäi erityisen heikoksi euroalueen suurimmassa taloudessa Saksassa, missä talous kasvoi vain noin prosentin ja työttömyys nousi suuremmaksi kuin kertaakaan sitten 1930-luvun alun.

Euroalueen talouspolitiikkaa voi luonnehtia joko passiiviseksi tai vakautta ylläpitäväksi. Ekp piti ohjauskoron 2 prosentissa koko kertomusvuoden ajan. Alhaisen nimelliskoron vuoksi lyhyet reaalikorot olivat euroalueella lähellä nollaa, ja myös pitkät reaalikorot olivat varsin matalat. Rahapolitiikka oli tässä mielessä elvyttävää, eikä Ekp ryhtynyt samanlaiseen rahapolitiikan asteittaiseen kiristämiseen kuin Yhdysvaltain keskuspankki. Tosin tällaiseen ei ollut tarvettakaan, koska euroalueen talous ei lähtenyt samanlaiseen voimakkaaseen kasvuun kuin USA:n talous. Keveän rahapolitiikan vastapainoksi euroalueen maita sitova Vakaus- ja kasvusopimus rajoitti useimpien jäsenmaiden mahdollisuuksia harjoittaa aktiivista kasvua tukevaa finanssipolitiikkaa.

Euroalueen julkisen talouden tasapaino alkoi vuoden 2002 aikana heikentyä. Vuoden 2003 aikana kaikissa euroalueen maissa julkisen talouden tasapaino heikkeni edelleen, ja sama kehitys jatkui useimmissa maissa vuonna 2004. Alijäämän kasvu johti aluksi Saksan ja Ranskan kohdalla siihen, että Vakaus- ja kasvusopimuksen asettama kolmen prosentin alijäämäraja rikkoutui. Kertomusvuoden aikana näin tapahtui jo kolmannen kerran peräjälkeen. Näin kävi myös Kreikan kohdalla. Lisäksi myös Italian ja Alankomaiden vajeet olivat hyvin lähellä kolmen prosentin rajaa tai ylittivät sen.

Kertomusvuoden aikana EU:n komissio ja ministerineuvosto joutuivat edellisvuoden tapaan käsittelemään jäsenmaiden liiallisia alijäämiä. Kurinpitomenettelyyn ei kuitenkaan ryhdytty, koska asianomaiset maat lupasivat pyrkiä kohti parempaa tasapainoa. Sen sijaan Kreikan kohdalla paljastui, että aiemmat tiedot maan julkisen talouden tilasta, joiden perusteella Kreikka hyväksyttiin rahaliiton jäseneksi, eivät pitäneet paikkaansa. Kreikan todelliset alijäämät olivat kaikkina 2000-luvun vuosina olleet aiemmin ilmoitettuja suuremmat ja lisäksi ylittäneet kolmen prosentin rajan. Kreikka oli siten hyväksytty Emun jäseneksi väärien tietojen perusteella — jonkinlaista dopingia siis esiintyy. Ekp:n neuvosto kiinnitti vuoden mittaan toistuvasti huomiota euroalueen maiden julkisten talouksien tilanteen kehittämiseen.

EU laajeni toukokuussa 2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla, kuten tunnettua. Uusien jäsenmaiden väestön osuus laajentuneesta unionista on yli 16 prosenttia, mutta niiden yhteenlaskettu bkt on vain noin 4,5 prosenttia EU:n bkt:stä. Uudet jäsenmaat eivät voi välittömästi liittyä Talous- ja rahaliiton jäseneksi. Niiden on ensin täytettävä Maastrichtin sopimuksessa sovitut lähentymiskriteerit. Julkisen talouden kriteerin osalta Emu-kelpoisia olisivat jo vuonna 2004 olleet Baltian maat sekä Slovenia.

Euroalueen keskimääräinen inflaatiovauhti ylitti vuoden 2004 aikana edellisten vuosien tapaan niukasti sille asetetun kahden prosentin viitearvon. Inflaation vuosikeskiarvoksi muodostui 2,1, kuten vuonna 2003. Siten euroalueen inflaatio pysyi sitkeästi hieman tavoiteltua tasoa korkeammalla. Ero viitearvoon nähden jäi kuitenkin vähäiseksi. Hintavakauden suhteen euroalueen kehitystä voi siis pitää tyydyttävänä.

Inflaation muuttumattomuutta voi pitää yllättävänä, koska euroalueen hintapaineet eivät lisääntyneet kertomusvuoden aikana. Euron vahvistumisen vuoksi raakaöljyn dollarihintojen voimakas nousu ei vaikuttanut euroalueen hintatasoon. Muutkin paineet jäivät tässä suhteessa vähäisiksi. Palkkojen nousuvauhti hidastui selvästi koko euroalueella edellisvuoteen verrattuna. Yksikkötyövoimakustannukset nousivat kuitenkin edelleen, koska työn tuottavuuden nousu jäi muutaman edellisen vuoden tapaan erittäin niukaksi. Inflaatiokehityksen eriytyminen euroalueen eri maissa on kuitenkin huolestuttavaa yhteisen rahapolitiikan kannalta.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2004 Suomen talouden kasvu kiihtyi selvästi. Tuloksena oli euroalueen paras talouskehitys Irlannin ohella. Kasvulla, työllisyydellä ja inflaatiolla mitattuna Suomen talouden kehitys oli kertomusvuonna selvästi parempi kuin euroalueella keskimäärin.

Työttömyysaste aleni Suomessa samaan aikaan kun euroalueen keskimääräinen työttömyysaste nousi. Kehityksen seurauksena Suomen työttömyysaste alitti ensimmäisen kerran euroalueen keskimääräisen työttömyyden. Myös inflaation suhteen Suomi poikkesi edukseen. Inflaatio hidastui Suomessa selvästi toisin kuin euroalueella keskimäärin. Hintojen nousu Suomessa vuonna 2004 oli vähäisintä koko euroalueella. Suomen inflaatio oli myös koko Oecd-alueen hitain.

Finanssipolitiikka oli Suomessa kertomusvuoden aikana kaikkien 2000-luvun alun vuosien tapaan selvästi elvyttävää eli kasvua ja työllisyyttä tukevaa: verotusta kevennettiin ja julkiset menot kasvoivat. Suhteellisen keveästä finanssipolitiikasta huolimatta sekä valtiontalous että koko julkinen sektori pysyivät ylijäämäisinä. Finanssipolitiikan painopiste oli verohelpotuksissa, jotka kohdistuivat sekä välilliseen että välittömään verotukseen. Ostovoiman ja kulutuksen kasvu johtui pitkälti verohelpotuksista. Siten viennin elpymisen ohella tärkein kasvua selittävä tekijä oli voimakkaasti elvyttävä finanssipolitiikka, jonka ansiosta kokonaisveroaste supistui 0,7 prosenttiyksikköä, noin 44 prosenttiin. Veronkevennysten arvioitiin valtion tulo- ja menoarviossa johtavan valtiontalouden alijäämään. Näin ei kuitenkaan käynyt. Koko julkisen talouden ylijäämä pysyi vuonna 2004 lähes muuttumattomana edellisvuotiseen verrattuna. Myös valtiontalous pysyi ylijäämäisenä.

Inflaation hidastuminen ja hyvän hintavakauden saavuttaminen kertovat osaltaan siitä, että Suomen taloutta ei uhannut ylikuumeneminen alhaisesta korkotasosta ja keveästä finanssipolitiikasta huolimatta. Suomen poikkeuksellisen hidas inflaatio ei johtunut poikkeuksellisen maltillisesta palkkapolitiikasta. Päinvastoin työvoimakustannukset nousivat kertomusvuoden aikana lähes neljä prosenttia eli lähes kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin euroalueella keskimäärin. Työvoimakustannusten nousu ei kuitenkaan siirtynyt hintoihin. Sen sijaan työvoimakustannusten muita maita nopeampi nousu johti monissa yrityksissä rationalisointitoimiin, joiden vaikutuksesta työn tuottavuuden nousu oli Suomessa muita euroalueen maita nopeampaa. (Ed. Kekkonen: Mikä oli vaikutus työllisyyteen?) — Varmasti myöskin positiivinen. Kohtuullisen hyvän tuottavuuskehityksen ansiosta yksikkötyökustannukset eivät Suomessa nousseet muita maita nopeammin, ed. Kekkonen.

Syksyllä 2004 syntyi laajapohjainen ja pitkäaikainen keskitetty tuloratkaisu. Tulosopimus hidastaa jonkin verran palkkojen nousua, muttei kuitenkaan niin paljon, että Suomen ja keskeisten kilpailijamaiden ero poistuisi. Työvoimakustannusten nousuvauhdin odotetaan hidastuvan vuoteen 2007 luettavalla sopimuskaudella noin kolmeen prosenttiin vuodessa. Kasvun odotetaan silti olevan lähes prosenttiyksikön nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Jos nopea tuottavuuden kasvu jatkuu, tästä ei seuraa kilpailukyvyn heikkenemistä. Työllisyyden kannalta maltillisin palkkakehitys voisi kuitenkin tuottaa paremman tuloksen, ed. Kekkonen.

Matalat markkinakorot ja pankkien kilpailu markkinaosuuksista johtivat siihen, että suomalaisten kotitalouksien lainakanta jatkoi kasvuaan vuonna 2004. Tähän oli hyvät edellytykset, kun kotitalouksien tulevaisuudenodotukset pysyivät hyvinä ja suomalaispankkien lainakorot painuivat edullisemmiksi kuin missään muussa EU-maassa. Luottojen määrä kasvoi kertomusvuoden aikana noin 10 prosenttia. Suurin osa kotitalouksien luotoista on asuntoluottoja. Luottojen kasvun ansiosta asuntojen kysyntä nousi, samoin kävi myös asuntojen hinnoille. Suhteessa kotitalouksien tuloihin asuntojen hinnat eivät juurikaan nousseet. Matalien korkojen ja entisestään pidentyvien laina-aikojen vuoksi keskimääräiset lainanhoitokulut suhteessa tuloihin pysyivät myös siinä määrin edullisina, että omistusasuminen muuttui entistä selvemmin vuokra-asumista edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Tilanne säilyy tällaisena kuitenkin vain niin kauan kuin korkotaso pysyy matalana.

Lainanoton kasvusta huolimatta kotitalouksien säästämisaste kohentui hieman kertomusvuoden aikana. Muutos oli myönteinen, koska suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on edelleen verrattain alhainen. Luottokannan kasvusta ja matalasta säästämisasteesta huolimatta suomalaisten kotitalouksien velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin säilyy edelleen moniin muihin maihin verrattuna varsin kohtuullisena.

Puhemies! Pankkivaltuusto on toiminut myöskin Rahoitustarkastuksen hallintoneuvostona, ja tätä osuutta on myöskin kertomuksessamme käsitelty. Rahoitustarkastuslain mukaan rahoitustarkastuksen toiminnan tavoitteena on rahoitusmarkkinoiden vakaus ja luottamuksen säilyminen rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Ratan tehtävänä on valvoa sen valvottavaksi säädettyjen ja muiden rahoitusmarkkinoilla toimivien toimintaa laissa säädetyllä tavalla. Lisäksi Ratan tehtävänä on ohjata rahoitusmarkkinoilla toimivia noudattamaan toiminnassaan hyviä menettelytapoja sekä edistää tietämystä rahoitusmarkkinoista.

Rata arvioi vuosikertomuksessaan, että Suomen rahoitusmarkkinoiden tila pysyi hyvänä ja varsin vakaana vuonna 2004. Ratan mukaan Suomen rahoitusjärjestelmän kyky kestää häiriöitä näyttää varsin tyydyttävältä ja suomalaiset pankit ovat kansainvälisessä vertailussa varsin vakavaraisia. Eduskunnan pankkivaltuusto yhtyy Ratan näkemykseen Suomen rahoitusmarkkinoiden vakaudesta ja pankkien hyvästä tilasta. Samalla pankkivaltuusto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota niihin velallisille ja koko kansantaloudelle aiheutuviin riskeihin, joita nopeaan lainakannan kasvuun liittyy.

Vuosi 2004 oli rahoitusmarkkinoiden kannalta varsin hyvä niin Suomessa kuin muuallakin. Vakautta uhkaavia kriisejä ei ilmaantunut. Luottamus rahoitusmarkkinatoimintaan oli parempi kuin kirjanpitoskandaalien värittämänä vuonna 2003. Suomalaiset pankit ovat kansainvälisessä vertailussa edelleen varsin vakavaraisia tai, voisiko sanoa, taas vakavaraisia. Pankkisektorin vakavaraisuus säilyi keskimäärin varsin hyvänä, tappiopuskurit olivat pankkien riskeihin nähden riittävät. Valvottavien riskienhallinta oli pääosin tyydyttävästi järjestetty. Suomen rahoitusjärjestelmän kyky kestää ulkopuolisia häiriöitä näyttää varsin tyydyttävältä myös erilaisten stressitestien perusteella.

Pankeilla oli luottotappioita ja järjestämättömiä saatavia erittäin vähän. Kertomusvuoden aikana pankkien korkomarginaali kuitenkin kaventui edelleen. Pankkien korkokate säilyi kuitenkin hyvänä, koska erityisesti kotitalouksille myönnettyjen asuntoluottojen määrä kasvoi nopeasti. Valvojien välisellä yhteistyöllä ei pystytä kompensoimaan sitä tosiasiaa, etteivät kaikki rahoitusmarkkinan toiminnot enää ole suoraan kansallisen valvojan toimivallan alaisia. Toimintojen ulkoistaminen ja toiminnan laajentaminen yli perinteisten rajojen on lisääntynyt ja omalta osaltaan kasvattanut rahoitusjärjestelmien riskialttiutta.

Monista käytännön esteistä huolimatta Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen tulee jatkumaan. EU:n uusien jäsenmaiden rahoitussektorit ovat suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa. Myös Suomessa Nordean ja Helsingin Pörssin kuuluminen Ruotsia juridisena kotipaikkanaan pitäviin konserneihin synnyttää kysymyksiä kansallisen valvonnan mahdollisuuksista edistää vakautta ja luottamusta tehokkaasti. (Ed. Kekkonen: Olennainen kysymys!) — Kyllä, ed. Kekkonen. Jos Nordea toteuttaa suunnitelmansa muuttaa pohjoismaiset tytärpankkinsa ruotsalaisen eurooppayhtiön sivukonttoreiksi, merkitsee se valvontavastuun siirtymistä Ruotsiin. (Ed. Kekkonen: Juuri tätä tarkoitin!) — Pohjoismaissa tarvitaan joka tapauksessa edelleen tiivistä valvontayhteistyötä, koska monikansallisten pankkien riskit eivät ole yhden valvojan hallittavissa ja Ratan on seurattava Suomen rahoitusmarkkinoiden vakautta riippumatta niillä toimivien yritysten omistuspohjasta.

EU:n talletussuojan direktiiviin liittyvien ongelmien vuoksi Nordean suunnittelema tytärpankkien muuttaminen sivukonttoreiksi ei voi toteutua kovin pian. Yhtenäisten eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin Nordean kaltaisten monikansallisten yritysten muodostumista. Talletussuojadirektiivien, liittymien ja muiden teknisten ongelmien ratkaisua odoteltaessa on syytä pohtia Rahoitustarkastuksen kustannusten kattamista tulevaisuudessa. Koska Nordea maksaa noin kolmanneksen Ratan kustannuksista, on selvää, ettei Nordean ruotsalaistumisen mukanaan tuomaa tulonmenetystä Rahoitustarkastuksen budjetissa voida kompensoida korottamalla muiden valvottavien maksuja. Muutos johtaisi kohtuuttomaan maksurasitukseen kotimaisille pankeille.

Nykyinen EU-sääntelyjärjestelmä ei ota riittävästi huomioon isäntävaltioiden roolia vakauden valvonnassa erityistilanteissa, joissa isäntävaltion rahoitusmarkkinoilla toimii systeemiriskin kannalta merkittäviä ulkomaisten yhtiöiden sivukonttoreita. Suomen ohella ongelma koskee laajemminkin EU:ta ja varsinkin sen pieniä jäsenvaltioita.

Ratan toiminta rahoitetaan valvottavilta kerättävillä maksuilla. Ratan valvottavien kansainvälistyminen ja siirtyminen ulkomaille merkitsevät Ratan toiminnan rahoituspohjan olennaista kaventumista.

Puhemies, olen tulossa juuri loppuhuipennukseen! (Naurua — Ed. Pulliainen: Voiko tuossa olla loppuhuipennusta?) Eräs tapa vastata tähän haasteeseen olisi pohtia uudestaan Ratan toimintojen rahoitusmalleja. (Ed. Brax: Vau!) Suuri osa Rahoitustarkastuksen resursseista kuuluu yleiseen viranomaistoimintaan, kuten Suomen rahoitusvalvontaan ja -järjestelmään liittyvän lainvalmistelutyön avustamiseen sekä Ratan omaan sääntelyyn ja ohjeistukseen, vakausanalyysiin ja sijoittajien ja säästäjien valistukseen. Myös osallistuminen EU:n valvonta- ja sääntely-yhteistyöhön ja valmisteluun, rahanpesun ja arvopaperimarkkinoiden rikosten ja rikkomusten ehkäisyyn ja tutkintaan vie merkittävästi resursseja. Olisikin siis harkittava näiden yleiseen etuun liittyvien kustannusten vaihtoehtoisia rahoitusmalleja ja osittaista järjestämistä ehkä julkisista varoista.

Sisäpiiririkkomusten ym. taloudellisten väärinkäytösten selvittäminen kärsii edelleen vakavalla tavalla siitä, ettei poliisilla ole riittäviä resursseja talousrikostutkintaan, kuten ed. Pulliainen on täällä muun muassa todennut. (Ed. Pulliainen: No niin, nyt se tuli! Olipas siinä huipennus lopussa!) Tämä johtaa siihen, että tutkinta-ajat venyvät vuosikausien mittaisiksi. Tämän vuoksi pankkivaltuusto pitää tärkeänä, että poliisin ja oikeuslaitoksen voimavaroja talousrikostutkinnassa vahvistetaan. Osin tilannetta voisi helpottaa myös Ratan tutkinta- ja sanktiomahdollisuuksia edelleen kehittämällä ja mahdollisesti lisäämällä Ratan valvontaresursseja.

Pankkivaltuusto haluaa kiinnittää huomiota myös pankkipalvelumaksuihin. Useimpien pankkiasiakkaiden palvelumaksut lienevät kohtuullisia tai jopa edullisia. Kassapalveluista perittävät maksut saattavat kuitenkin joissain tapauksissa olla suuria niiden kansalaisten kohdalla, jotka syystä tai toisesta eivät kykene käyttämään uutta teknologiaa hyödykseen. Pankkivaltuusto toivookin, arvoisa herra puhemies, että Rata laatii selvityksen pankkien palvelumaksuista.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kylläpä kannatti tänä aamuna nousta ylös sängystä sittenkin ja tulla tänne jo ennen neljää töihin. Kyllä tämä oli niin hieno esitys kerta kaikkiaan. Se oli koko maailma ja Eurooppa ja, arvoisa puhemies, upeata: harmaa talous ja talousrikollisuus kuriin. Eläköön ed. Ala-Nissilä ja pankkivaltuusto ikuisesti!

Arvoisa puhemies! Joitakin näkökohtia niistä kohdista, joissa olisin odottanut kuitenkin, vaikka tämä oli loistava esitys, ehkä toisenlaista näkökulmaa ja täydentävää näkökulmaa.

Ensinnäkin, kun ed. Ala-Nissilä tietysti pankkivaltuuston nimissä käytti tämän puheenvuoron, niin hän puhui talouskasvusta sellaisella tavalla, että jäi jonnii verran toivomisen varaa. Arvoisa ed. Ala-Nissilä, kun puhutaan Yhdysvaltain niin sanotusta talouskasvusta, niin siihen pitäisi kyllä laittaa näitä höpliä ympärille aikamoinen määrä, kun kaikki mahdolliset tutkimuslaitokset ovat viime vuoden osalta tähdentäneet sitä, että kaikki tämä niin sanottu kasvu on ollut kaksoisvajeen syvenemisen tuottamaa eräänlaista lumekasvua taikka keinotekoista kasvua, joka on johtanut sitten loppujen lopuksi kuitenkin pettymykseen. Sen taustalla on ollut kaiken lisäksi vielä energiakriisin syveneminen niin, että Yhdysvaltain käyttämästä energiasta yhä suurempi osuus, nyt jo reippaasti yli puolet, tulee ulkomailta ja siitä sitten semmoinen pari miljoonaa tynnyriä raakaöljyä Irakista, niin kuin me kaikki tiedämme, ja hyvin persoonallisella menettelyllä, niin kuin me myöskin tiedämme asianlaidan olevan. (Ed. Kekkonen: Onko Irak-saldo plus- vai miinusmerkkinen?) — Siis taloudellisesti, kokonaistaloudellisesti miinusmerkkinen. Siitä tulin kirjankin kirjoittaneeksi tässä pari vuotta sitten, jonka olen toimittanut ed. Kekkoselle, joka osaa sen tietysti ulkoa, ja en laittanut laskua ed. Kekkoselle mukaan. Se tuli ilmaiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämä näkökohta on kuitenkin äärimmäisen merkityksellinen, kun katsotaan sitten Eurooppaa ja muuta maailmaa, sillä niin kuin ed. Ala-Nissilä ja tietysti kaikki arvoisat pankkivaltuutetut tietävät, niin ei kertaakaan maailman historiassa 1900-luvulla ole käynyt niin, etteikö Yhdysvallat olisi maksattanut kaksoisvajeittensa laskua muulla maailmalla. Sehän on tapahtunut tunnetusti moneen kertaan. Muun muassa nykyinen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen on kirjoittanut tästä selkeällä suomen kielellä hyvin seikkaperäisiä kuvauksia, kuinka tämä operointi kerta toisensa jälkeen toteutuu. Siitä sitten tuolla valuuttamarkkinoilla on käytettävissä omat menettelynsä, että tämä temppu voidaan kerta toisensa jälkeen toteuttaa.

Tässä katsannossa, aivan oikein, ed. Ala-Nissilä, Euroopan keskuspankin korkopolitiikka on ollut mielenkiintoisen vakaata, eikö niin, koska se on johtanut juuri siihen, että sitten Emu-valtiot ovat joutuneet aikamoiseen kurimukseen vientikauppansa suhteen, kun, aivan oikein, euro on ollut vakaa ja kova valuutta suhteessa Yhdysvaltain dollariin, ja sillä tavalla vientiteollisuuden kannalta tämä on ollut hyvin ongelmallinen asia, ja siitä huolimatta Ekp on säilyttänyt korkokannan vakaana eikä ole lähtenyt siihen peliin, jonka aivan oikein, ed. Ala-Nissilä, kuvasitte. Greenspanin Fed on ryhtynyt aivan toisenlaiseen politiikkaan elikkä on ollut pakotettu käyttämään korkoasetta omien ongelmiensa hoitamiseen.

Sitten ed. Ala-Nissilä aivan oikein kiinnitti huomiota näihin Emu-alueen syviin ongelmiin, joista yksi oli tämä doping Kreikassa. Siihen kannattaa kiinnittää aina huomiota, koska sehän tarkoittaa sitä, että kun täällä puhuttiin rahoitustarkastuksesta aivan ansiokkaasti, kun se pankkivaltuuston rooteliin kuuluu, niin tämä Ekp-alueen rahoitustarkastus ja tämmöiset asiat ovat aika heikoissa kantimissa, kun ylipäätään tämän laatuiset ilmiöt ovat olleet mahdollisia. Siis jossakin on perustavaa laatua oleva vika. No, sen seuraukset nähdään nyt sitten Italiassa, Saksassa, Ranskassa, pikkuisen Hollannissakin jo ja Belgiassa, ja tämähän tarkoittaa silloin käytännössä sitä, että nämä näkökohdat koskettavat myöskin Suomea eivätkä ihan vähäisessä määrin, kun olemme mukana toisista Pohjoismaista poiketen Emu-kulttuurissa, siis toisin sanoen tämä linkki on hyvin selvä.

Sitten vielä tästä kotimaan tilanteesta aivan lyhyt kommentti siitä, että hyvä, että pankkivaltuusto ja ed. Ala-Nissilä kiinnittivät huomiota tulopolitiikkaan, mutta minä olen vaan ed. Ala-Nissilän kanssa tulkinnasta pikkuisen eri mieltä, siitä, mikä siinä on kuitenkin se pääpointti, ja sehän on se, että tulopolitiikka on tuonut ennakoitavuutta Suomen palkkapoliittisille markkinoille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ed. Ala-Nissilä, että jokainen firma, joka tekee tuotanto- ja myyntisopimuksia, kontrahteja, on voinut laskea näissä inflaatio-oloissa sen kustannustason, joka on odotettavissa, eikö niin, ja yllätykset ovat jääneet vähiin. (Ed. Ala-Nissilä: Paitsi paperitehtailla!) — Sitten ihan ikioma pelinsä on metsäteollisuuden peli, johon on jo vuosi valmistauduttu, että pistetään Paperiliitto matalaksi, eikä se tule onnistumaan.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Muutama sana Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta. Tätä ed. Ala-Nissilä erinomaisen perusteellisessa puheenvuorossaan käsitteli. Myöskin ed. Pulliainen tätä sivusi.

Euroopan keskuspankin keskeinen tavoite on hintavakauden ylläpitäminen. Viitearvona on korkeintaan 2 prosentin inflaatio. Kuten tästä pankkivaltuuston kertomuksesta tai siinä olevista lukusarjoista ilmenee, vuoden 1999 jälkeen kertaakaan hintakehitys ei ole jäänyt alle 2 prosentin. Ylitykset eivät välttämättä ole olleet mitään suuria, mutta joka tapauksessa joka vuosi 2 prosenttia on ylitetty.

Miten siis voidaan arvioida tätä Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa, sen onnistumista? Ed. Pulliainen luonnehti tätä rahapolitiikkaa vakaaksi. No, onhan se omalla tavallaan ollut vakaata. Olen nähnyt sellaisiakin luonnehdintoja, että Euroopan keskuspankki olisi rahapolitiikassaan epäonnistunut surkeasti. Minun mielestäni tämä nyt on aika vahva ilmaisu, ja itse toteaisin, että Ekp ei ole kovin hyvin onnistunut rahapolitiikassaan, koska tätä keskeistä tavoitetta ei ole saavutettu todellakaan yhtenäkään vuotena vuoden 1999 jälkeen. Erityisesti viime vuoden osalta tätä toteutunutta 2,1 prosentin hintakehitystä voidaan pitää pettymyksenä siksi, että viime vuonna ei juurikaan erityisiä hintapaineita kohdistunut euroalueelle. Todellakin viime vuonna tämä ylitys oli vain 0,1 prosenttiyksikköä, mutta joka tapauksessa ylitys silloinkin.

Minun mielestäni ongelmana euroalueella on se, että euroalueen sisäiset inflaatioerot, joskin ne viime vuonna jonkun verran kaventuivat, ovat edelleen sangen suuret. Meillä on paljon maita, esimerkiksi Espanja, Kreikka ja Portugali, joissa inflaatio on noin 3 prosentin tasoa, sitten taas toisena ääripäänä Suomi, johon ed. Ala-Nissiläkin viittasi, jossa kehitys oli viime vuonna vain 0,3 prosenttia. Mutta todellakin tämä sisäinen ero on erittäin suuri. On selvää, että tällaisessa tilanteessa, jossa inflaatioerot ovat näinkin suuret, on Ekp:n harjoittaman rahapolitiikan toimivuuden ja vaikuttavuuden kannalta tilanne varsin hankala. Kaikkia tyydyttävää rahapolitiikkaa ei voida harjoittaa.

Täällä on viitattu jo siihen, että Ekp on pitänyt tätä keskeistä ohjauskorkoaan vuoden 2003 kesästä lähtien 2 prosentissa. Korkotasohan vaikuttaa tietysti sekä euroalueen inflaatioon että talouden kasvuvauhtiin, ja ehkä semmoinen yleinen nyrkkisääntö on: mitä alhaisempi korko, sitä nopeampaa pitäisi kasvun olla. Kuitenkin viime aikoina, koska euroalueen kasvu on jäänyt varsin alhaiseksi ja koska nämä talousnäkymätkään eivät ole erityisen hyvät, monilta tahoilta, esimerkiksi Oecd:n taholta on esitetty, että Ekp:n pitäisi laskea ohjauskorkoaan 0,5 prosenttiyksiköllä. Tähän Ekp:n piirissä ei ole kuitenkaan lähdetty, vaan viimeisinkin korkopäätös lähti siitä, että pysytään 2 prosentissa. Ekp:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet totesikin tämän korkopäätöksen jälkeen, ettei korkojen muuttaminen lisäisi vakautta euroalueella. Näyttääkin siltä, että korkojen laskua ei ole edessä, mutta enpä usko, että myöskään tätä ohjauskorkoa tullaan nostamaan ennen ensi vuotta.

Mitä sitten vielä tulee lyhyesti Suomen tilanteeseen, niin Suomen taloushan euromaiden joukossa poikkeaa edukseen. Meillä on ollut alhainen inflaatio, mikä täällä on jo todettu. Meillä oli kasvu EU-alueen huippua viime vuonna. Julkinen talouskin on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Mutta se ongelma, mikä meillä mielestäni tänä päivänä on, on se, että vaikka korkotaso on ollut erittäin alhaisella tasolla, niin meillä investoinnit eivät ole lähteneet käyntiin. Ne ovat edelleenkin aivan liian alhaisella tasolla, mutta tähän me emme tule saamaan apua Ekp:n rahapolitiikasta. Kyllä nämä asiat meidän täytyy pystyä hoitamaan ja investoinnit elvyttämään kotikutoisin keinoin.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä Ekp:n korkopolitiikasta. Minun mielestäni tässä ratkaisevaa on se, mitä se on ollut suhteessa muihin päävaluuttoihin ja keskuspankkeihin. Jos Ekp olisi lähtenyt muuttamaan niitä neljäsosaprosenteilla niin kuin niitä vaatimuksia esitettiin kerta toisensa jälkeen, niin sillä olisi ollut eurovaluuttaan hyvin merkittävä vaikutus, mutta ei välttämättömästi vähän pitemmällä aikavälillä kuitenkaan myönteinen suhteessa näihin kilpaileviin valuuttoihin.

Reijo  Kallio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tilannetta Yhdysvalloissa ja euroalueella ei voida yhdistää. Tilanne on hyvinkin erilainen. Yhdysvallat talousalueena on huomattavasti homogeenisempi kuin on euroalue. Euroalueella intressit ovat hyvin erilaiset riippuen vähän eri maiden tilanteista. Totesin jo siihen, että inflaatiokehitys eri maiden kesken on hyvin erilaista. Sama koskee myöskin talouskasvua. Talouskasvu vaihtelee erittäin paljon euroalueella, ja on selvää, että ei löydy sellaista rahapolitiikkaa, sellaista korkotasoa, joka tyydyttäisi kaikkia euromaita samaan aikaan. Siellä täytyy vaan hakea jonkinlainen kompromissi, ja itse näen pitkälti näin, että tämä 2 prosenttia on ollut sellainen, eli euroalueella minun käsittääkseni ei missään vaiheessa ole sellaista tilannetta, että me pystyisimme samanlaiseen aktiiviseen korkopolitiikkaan kuin voidaan tehdä Yhdysvalloissa. Tilanne on tältä osin todellakin hyvin erilainen.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri siitä syystä ei ole ollut varaa ryhtyä siihen, elikkä jokainen euromaa on joutunut ottamaan tämän omassa kansallisessa politiikassaan huomioon. (Ed. Kallion välihuuto) — Joo, me samasta asiasta puhumme, mutta me katsomme sitä justiinsa toisin päin.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Sen verran ed. Pulliaisen ei edellisestä vaan sitä edellisestä ja sitäkin edellisestä puheenvuorosta, että kun hän korosti tulopolitiikan merkitystä, niin siinä on kyllä pakko olla samaa mieltä. Tätä tulopolitiikkaahan, mitä meillä on, alettiin harrastaa itse asiassa jo 60-luvun lopulla. Sittemmin se koki kaikenlaisia vaiheita, sisäpoliittisia vaiheita ja sitten myöskin ulkoisia paineita. Mutta yhtä kaikki se on ollut aika lailla koossapitävä kokonaisuus Suomen kansantaloutta ajatellen, ja miksi? Juuri siksi, että pienelle maalle on tärkeätä, että sen talouspolitiikka on ennustettavaa, ja tulopolitiikan ansiosta suomalainen talouspolitiikka on ollut ennustettavaa. Se on merkinnyt sitä, että yritykset, isot ja pienet, ovat voineet suunnitella tulevaisuuttansa, ja pitkälle eteen katsova tulevaisuuden suunnittelu on pienessä maassa a ja o. Vaikka oppirakennelmana pidetäänkin sitä, että on osattava reagoida nopeasti, niin se ei ole vastakohta sille, että katsellaan pitkälle eteenpäin.

Puhemies! Tästä kirjasesta, hiukan yllättäen, luen yhden kohdan, joka sotii sitä vastaan, mitkä minun kokemukseni olivat silloin, kun olin itse pankkivaltuuston jäsenenä, ja se koskee tutkimustoimintaa. Suomen Pankissahan tutkimuksesta vastaavat pääasiassa tutkimusosasto ja Siirtymätalouksien tutkimuslaitos. Maantieteellisesti tutkimuksen painopiste on alusta pitäen ollut Venäjässä, mutta viime vuosina yhä enemmän myös Kiinassa. Nyt tämän tutkimustoiminnan laatu on arvioitu runsas puoli vuotta sitten, viime syksynä, ja hyvin hämmentyneenä luen, että arvioitsijaryhmä ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen (Puhemies koputtaa) julkaistujen ...

Anteeksi, herra puhemies! — Niin, todellakin tästä Suomen Pankin tutkimustoiminnasta, jota on yleisesti arvostettu ja joka on tuottanut paljon hyvää tutkimusta Suomeen, hiukan yllättyneenä luen, kun täällä sanotaan, että arvioitsijaryhmä, joka ei ole mitä tahansa — eli professori Philip Lane Trinity Collegesta Dublinista, tutkimusjohtaja Loretta Mester Fedistä, sitten suomalainen professori Juuso Välimäki Helsingin kauppakorkeakoulusta — on siis tullut siihen tulokseen, että tämä ei ole ihan kuranttia tavaraa. Mutta sitten tulee se mielenkiintoinen kohta. Arvioijat kiinnittivät huomiota siihen, että kaikkein arvostetuimmissa aikakauskirjoissa tutkimuksia ei juuri onnistuttu julkaisemaan. Nyt minulla vähän syntisesti pyörii mielessäni, ovatko he tehneet johtopäätöksen tutkimustuloksista ja tutkimustoiminnasta sen takia, että niitä ei ole julkaistu kaikkein arvovaltaisimmissa yhteyksissä, vai onko tässä tutkimustoiminnassa jotain ihan sisällöllistä vikaa. Tämä on nyt minun kritiikkini eduskunnan pankkivaltuuston kertomusta kohtaan. Minusta tämä ansaitsisi vähän tarkemman analyysin.

Herra puhemies! Kun nyt tänne tulin, niin on toinenkin seikka, josta kaipaisin hiukan tarkemman selon, ja se on se, että kun vuoden 2004 aikana Suomesta liikkeeseen laskettu setelistö ja kolikoiden määrä kasvoi, niin kuin se on edellisinäkin vuosina kasvanut hyvin ripeästi, noin 25 prosenttia, ja kun tiedämme, että ylisuuri setelistö, ylisuuri rahan määrä, käteisen rahan määrä, sisältää myöskin riskejä, niin olisi ollut hyvä, jos tätä toimintapolitiikkaa olisi analysoitu hiukan tarkemmin tässä vihkosessa. Toki täällä sanotaan, että käteisrahan määrän kasvu johtuu siitä, että kuluttajien hallussaan pitämän käteisen määrä on lisääntynyt selvästi. Se on minusta jotenkin nollatutkimukselta vaikuttavaa teoretisointia tässä yhteydessä.

Herra puhemies! Se, että tämä kirjanen on tehty, on hyvä, vielä parempi on se, että se on tuotu tänne arvioitavaksi. Mutta tässä on joitakin kohtia, joista nämä pari nyt vain esimerkkinä, jotka olisivat ehkä ansainneet hiukan perusteellisemman käsittelyn. Yhtä kaikki, tämä kirja on kyllä ihan kuranttia tavaraa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Pankkivaltuuston puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä puhui tärkeitä sanoja harmaan talouden torjunnasta ja mainitsi siinä muun muassa oikeuslaitoksen resurssitarpeet. Näin lakivaliokunnan puheenjohtajana en voi olla valaisematta seikkaa muutamalla tosiasialla, kun ed. Ala-Nissilä on kuitenkin hyvin keskeinen myös hallitusryhmittymien rahakirstun päällä istuva edustaja.

Nimittäin on aivan totta, että ehkä vielä suurempi ja huutavampi pula, mistä ed. Pulliainen on paljon puhunut, on poliisilaitoksessa, mistä ed. Ala-Nissilä niin ikään puhui. Mutta käytännössä on kyllä niin, että sekä syyttäjälaitos että tuomioistuinlaitos kyllä myös kipeästi tarvitsisivat lisää resursseja, koulutusta ja kykyä erikoistua talousrikoksiin. Tästä kyvystä erikoistua puhumme tänään asiassa numero 7 myöhemmin tässä täysistunnossa ja uudessa käräjäoikeuslaissa.

Käytännössä se, että me voimme jatkossa antaa muodostua erityisiä jaostoja, jotka erikoistuisivat tiettyihin aloihin, oli sitten kyse perheoikeudesta taikka talousrikollisuudesta, edellyttää sitä, että meillä olisi varaa kouluttaa istuvia tuomareita ja syyttäjälaitosta aivan eri mittakaavassa kuin siihen tällä hetkellä on mahdollisuuksia. Kysymys on siitä, että oikeusministeriön hallinnonalan kokonaismäärärahat ovat äärimmäisen pienet, ja kun hallitus on sitonut kätensä aivan vastuuttomalla tavalla oikeusministeriön osalta näihin raameihin, vaikka puhutaan kokonaisuudessa hyvin pienistä summista, tässä nollasummapelissä oikeusministeriö ei, vaikka varmasti on kaikkensa tehnyt, tosiasiallisesti pysty järjestämään tätä koulutusta ja erikoistumista ja sitä kautta auttamaan siinä, että harmaata taloutta ja talousrikollisuutta vielä asiantuntevammin, paremmin, nopeammin ja keskitetymmin hoidettaisiin tuomioistuimissa. Kovasti arvostaisimme, jos tähän tosiasiaan myös jatkossa saadaan pankkivaltuuston arvioissa konkreettisempaa apua.

Se, mitä kuitenkin lakivaliokuntakin osaltaan yrittää tehdä, tulee paitsi tänään myöhemmin esille, niin myös meillä kesken olevassa rikosprosessin muutosesityksessä, jossa on ajateltu — toivottavasti me löydämme siihen oikeuspoliittisesti ja oikeusturvan kannalta hyväksyttävän ratkaisumallin — mahdollistaa, että talousrikostutkijat voisivat jättää niin sanottuja rönsyjä tutkimatta, että löytyisi keino siihen, että kun pääjuoni ja isot rikolliset on saatu kiinni tai riittävää näyttöä tutkinnassa, niin sitten tutkijoilla olisi laillinen oikeus jossain vaiheessa lopettaa tutkinta ja viedä asia käräjille. Tällä hetkellä me olemme vankina myös sen tarkan legalistisen periaatteen kanssa, että tutkijat joutuvat tutkimaan hyvin paljon, ja se on osasyy näiden juttujen viivästymiseen ja siihen, että tällä valtavalla, todennäköisesti hyvin merkittävällä rikollisuuden alalla ei ole saatu vielä niin paljon tuomioita eikä tietystikään rikoshyötyjä takaisin valtiolle kuin siinä muun muassa ed. Pulliaisen arvioiden mukaan on todennäköisesti saatavissa.

Sitten, arvoisa puhemies, toiseen seikkaan. Kun ed. Ala-Nissilä puhui asuntolainoituksesta ja siihen liittyvistä riskeistä ja siitä, miten pankkivaltuutetut ovat asiaa arvioineet, niin muutama huomio Suomen Pankin pääjohtajan Liikasen varsin tuoreesta puheenvuorosta tässä asiassa.

Hän kiinnitti huomiota ja aika tyytyväisin sanakääntein sanoi muistaakseni jotenkin niin, että noin 70 prosentissa lainakannasta pankit ovat vaatineet lainanottajilta suunnitelmaa B, varautumista nousevaan korkokantaan tai muuttuvaan tulotilanteeseen. Minusta kyllä kuulostaa aika hälyttävältä, jos kuitenkin noin 30 prosenttia — en ole ihan varma näistä luvuista — on ilman tätä suunnitelmaa B. Varmasti tässä pankkien kanssa tehtävässä yhteistyössä ja tarkastustoiminnassa on jatkossa oltava tarkempi siitä, menemättä liikaa spekuloimaan siitä, onko meillä kupla hintamarkkinoilla esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla. Asuntojen myyntiajat viittaisivat ehkä siihen, että jonkinlaista turbulenssia asuntomarkkinoilla on. On joka tapauksessa selvää, oltiin mitä mieltä tahansa siitä, voivatko hinnat jossain määrin tulla alas yllättäenkin, että täytyy olla, kun korkotaso on näin matala, aivan pääsääntö, että perheiltä, jotka nykyään ottavat aivan järkyttävän isoja asuntolainoja, vaaditaan jo siinä lainanottotilanteessa realistista suunnitelmaa siltä varalta, jos korot nousevat. Toivon, että pankkivaltuusto aktivoituu tässä asiassa.

Samaisessa puheessaan pääjohtaja Liikanen myös kiinnitti huomiota siihen, tosin asiaa sen kummemmin tarkentamatta, että meidän kaavoitusprosessiamme pitäisi nopeuttaa, ja katsoi, että siinä on yksi asuntojen hintoihin tietysti vaikuttava seikka. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että nykyinen hallitus on erillisen iltakoulun kautensa alkuvaiheessa pitänyt tästä asiasta. Siellä on käsitelty oikeusministeriön varta vasten tekemää tutkimusta kaavoituksen nopeuttamisesta, ja yllättäen iltakoulukin keskustajohtoisesti pääministeri Vanhasen johdolla päätyi siihen, että oikeusministeriön selvitys on oikeassa. Meidän kaavoituksemme pullonkaula on hallinto-oikeuksista puuttuvat alle kymmenen tuomarin virkaa, ei sen kummempi.

Silloin jos oikeasti huolestutaan asuntojen lainoituksesta, mahdollisesta kuplasta hintamarkkinoilla, olisi hyvä, että pureuduttaisiin tarjontaan ja hintoihin tosiasiallisesti vaikuttaviin syihin ja siinä yhteydessä myös tähän käsittämättömään tabuun, että Suomessa kasvupaikkakunnilla valmiin kaavoitetun tontin päällä istuminen on erittäin kannattava sijoitus. Pääkaupunkiseudulla, kun valmiin kiinteistön, jossa on kunnallistekniikka valmiina ja rakennusoikeus, kaikki valmiina, tyhjän tontin päällä olet istunut, niin arvonnousu on ollut viime vuosina 15—17 prosenttia joka vuosi. Käytännössä esimerkiksi Ytv-alueella on tämmöisiä valmiita tontteja noin 40 000 ihmiselle täysin tyhjinä, toiselle mokomalle 40 000 ihmiselle on tehottomasti rakennetuilla tonteilla. On aivan käsittämätöntä, jos Suomen Pankin johdonkin kannalta ajatellaan, että on saatava lisää tonttitarjontaa, että ei katsota tätä olemassa olevaa, yhteiskunnan toimin aikaansaatua valmista tonttireserviä. Toivoisin, että jos pankkivaltuutetut pääjohtajankin puheen innoittamina paneutuvat seuraavalla kerralla tähän asiaan, he katsoisivat kansainvälisiä esimerkkejä. Näin edullista valmiin tonttimaan päällä istumisen tarjousta ei tee mikään muu Pohjoismaa, eivät järjestäytyneet Oecd-maat. Jopa yhdysvaltalaiset asiantuntijat ovat pitäneet järjestelyä outona.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Puhemies! Tässä oli erittäin hyviä puheenvuoroja ja hyviä evästyksiä paitsi tietysti pankkivaltuustolle niin erityisesti talousvaliokunnalle, joka nyt alkaa käsitellä tätä kertomusta.

Todella meidän on varmaan Suomessakin syytä kyllä enempi keskustella eräiden euromaiden talouksista. Viittaan nyt suoraan Italiaan, mihin oikein ollaan menossa, mitä se merkitsee.

Puhemies! Yhdyn siihen, että tulopoliittinen ratkaisu luo todella vakautta, mikä on tärkeätä, niin kuin hyvä julkistalouden tilannekin luo nyt vakautta Suomen talouteen. Me tarvitsemme myös dynamiikkaa ilman muuta, ja sitähän toki veropolitiikalla ja rakenneuudistuksilla pitää tehdä. Tämä viimeinen tupo loi vakautta, mutta sitä voisi luonnehtia hieman vanhakantaiseksi kyllä vielä sisällöltään.

Puhemies! Sitten ihan omana puheenvuorona haluan todeta vielä sen, että Suomen Pankkia koskeva lainsäädäntö on tietyllä tavalla jäädytetty. Kun se vedettiin täältä eduskunnasta pois, niin ei ole mitään esityksiä tullut. Silloin päätettiin myös kerätä sellaisia teknisiä asioita, jotka pitäisi hoitaa koskien lakia Suomen Pankista. Myöskin tietysti tämä johtokunnan nimitysmenettely on asia, joka jossain vaiheessa nousee esille. Pääjohtajan osaltahan tämä on hyvä menettely, että presidentti nimittää, mutta muiden johtokunnan jäsenten tehtävien osalta, jotka ovat hyvin operationaalisia, tämä nykyinen menettely on liian raskas. Kun on sanottu, että on joku linnarauha tasavallan presidentin oikeuksien osalta, minusta se ei voi koskea kyllä näitä Suomen Pankin johtokunnan jäseniä pääjohtajaa lukuun ottamatta vaan tältä osin on syytä kyllä tämän eduskunnan aikana lainsäädäntöä muuttaa. Olen varma siitä, että hyvä pankkivaltuusto osaa näissä muuttuneissa oloissa kyllä nimitykset sillä tavalla tehdä. Ei ole enää mistään mandaattiajattelusta kysymys, vaan nimitykset kyllä voidaan hoitaa eikä tarvita tällaista ylimääräistä raskasta menettelyä, eikä Suomessa voi olla lainsäädäntö missään jäädytystilassa tältäkään osin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan kommenttina ed. Kekkoselle, kun hän oli poiminut tuolta kertomuksesta Suomen Pankin tutkimusryhmien evaluoinnin tuloksen ja siellä oli päädytty havaintoon, että kaikkein arvokkaimpiin tutkimussarjoihin ei ole juttuja oikein saatu. Arvoisa ed. Kekkonen, nyt on tiedemaailmassa todella olemassa semmoinen gradeeraussysteemi, että nämä julkaisufoorumit on luokiteltu tietyillä kriteereillä tämmöisiin arvoluokkiin, ja kaikkein turvallisinta evaluointeja suorittaville tahoille on se, että katsotaan, kuinka paljon näihin oikein kovan arviointimenetelmän vaativiin sarjoihin on saatu juttuja läpi. Silloin ei oteta mitään riskiä omassa arvioinnissa sen takia, että se riski on siirretty toisille.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Ed. Pulliainen puhui asiaa tässäkin kohdassa. Kun itse aikoinaan ajauduin toimittajan tehtäviin, minulla oli kriteeri, että saisi juttunsa Suomen Kuvalehteen, ja sitten kun se onnistui, vaihdoin alaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Brax puuttui asiaan, joka jäi valitettavan vähälle huomiolle tässä keskustelulle muuten, ja se on asuntomarkkinakysymys. En voi sille mitään, että kun lukee asuntomarkkinoita koskevia juttuja, niin hiukan kylmää, ilman että sitä osaisi itsellensä edes perustella, mutta ei voi sille mitään, että mieleen tulevat ajat 15 vuoden takaa. Tässä on jotain hyvin saman kaltaista, vaikka toki paljon erilaistakin. Mutta siinä keskusteluilmapiirissä, joka tällä hetkellä pyörii asuntojen ympärillä, on jotain samaa kuin oli noina surullisina vuosina. Myönnetään, että maailma on muuttunut siitä ja me olemme kiinni eurooppalaisittain yhteyksissä, joita tuolloin ei ollut. Mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tässäkin talossa on kyllä syytä pitää kupeet vyötettyinä aina silloin, kun ruvetaan puhumaan asumisesta ja sen kustannuksista.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kekkonen puuttuikin jo tähän samaan asiaan, jonka meinasin tuoda esille. Kutina on sellainen, että joko tämä jatkuu vakaana ja tämä asuntomarkkinatilanne hallitaan tai sitten tilanne johtaa vähän saman tyyppiseen ilmiöön kuin silloin, kun noususuhdanteesta pudottiin alas. Mutta tässäkin kertomuksessa kerrotaan ja myös asiantuntijat vakuuttavat, että tällä hetkellä niin pahaan tilanteeseen ei jouduttaisi vaan vakuudet ovat varmemmalla pohjalla ja kantokykyä on mitoitettu, aivan niin kuin ed. Brax täällä kertoi, jo lainan saantivaiheessa vähän toisella tavalla, niin että se mahdollistaa myöskin sen, että jos korkotaso nousee prosentin kaksi ylöspäin, niin perhe vielä pystyy vastaamaan seuraamuksista.

Ed. Brax nosti myöskin vahvasti esille harmaan talouden osuuden, tutkintaresurssit ja syyttäjien ja tuomioistuimen resurssit. Yhdyn kaikkeen, mitä hän äsken sanoi. Sen verran totean, kun tiedän käytännöstä, että tämän päivän esitutkinta tutkinnanjohtajan ja syyttäjän välillä on johtanut jo siihen, että näitä rönsyjä leikataan. En tiedä, onko se näin laillisella pohjalla, mutta käytännön elämä on johtanut jo siihen, että pienet talousrikokset jätetään kokonaan tutkimatta, katkaistaan kylmän rauhallisesti syyttäjän harkinnan mukaisesti esitutkinta jostakin paikasta pois ja sen jälkeen laitetaan asia eteenpäin.

Meillä on vain yksi merkittävä probleema: Sitten kun se tutkintapari on saanut metrin tehtyä, ehkä puoli vuotta tai vuoden, hyvää tutkintatyötä talousrikollisuuden eteen ja kun tämä materiaali toimitetaan sitten aikanaan syyttäjälle, niin valitettavan usein on edelleen tilanne, että näyttö puuttuu ja vuoden (Puhemies koputtaa) työ menee hukkaan ja rikosta ei saada näytettyä. Taustana toisella puolella on vielä etevämmät juristit.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ollut ja tulen olemaan aivan samaa mieltä, mitä tässä ed. Brax ja ed. Kekkonen puhuivat. Tämä on ja tulee olemaan iso ongelma.