Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsillä on hallituksen esitys laiksi käräjäoikeuslain muuttamisesta, jossa yhtäältä mahdollistetaan olemassa olevien käräjäoikeuksien yhdistäminen silloin, jos oikeusministeriö jatkossa sen välttämättömäksi taikka erittäin perustelluksi katsoo, tehdään se helpommaksi muun muassa niin, että voidaan katsoa toisin kuin nyt tähän asti on tehty, että on käytännössä yhdistetty käräjäoikeuksia vain silloin, jos jonkun yhdistettävän käräjäoikeuden laamanni on jäänyt eläkkeelle. Tässä laissa mahdollistetaan se, että tilapäisesti yhdistetyissä käräjäoikeuksissa voi olla kaksikin laamannia, joista sitten toinen tämän lain nojalla voi olla se johtava laamanni.

Käytännössä on odotettavissa, että viiden seuraavan vuoden aikana periaatteessa, jos tuomarit olisivat niin kuin muut ihmiset ja jäisivät eläkkeelle silloin, kun se on mahdollista, eli noin kuudenkymmenen iässä, 60:stä jopa 80 prosenttiin laamanneista voi lähteä eläkkeelle. Mutta tuomarit ja varsinkin nämä laamanniukkotuomarit ja nykyään naisetkin tuppaavat olemaan kovin työintoista väkeä ja sitkeitä, päteviä, osaavia ihmisiä, ja monet merkit viittaavat siihen, että he tulevat olemaan yksi johtava joukko tässä yhteiskunnassa, kun puhutaan työelämässä jatkamisesta yli sallitun eläkeiän. Mutta siis tämä mahdollistaa sen, että jatkossa, jos on tarvetta, pystytään silloinkin yhdistämään, vaikka laamannit eivät jäisikään eläkkeelle, mikä tietysti on järkevää. Jokainen meistä varmasti ymmärtää, että se ei voi olla se loogisin peruste yhdistää toimivia yksiköitä, missä sattuu johtaja olemaan jäämässä eläkkeelle.

Käytännössä toinen hyvin tärkeä seikka — joka liittyy äskenkin käsittelemäämme asiaan — on se, että lakivaliokunta on jo pitkään, useissa lausunnoissaan, ollut sitä mieltä, että maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, että myös tuomioistuinten pitää jatkossa pystyä erikoistumaan. Yksittäisten tuomarien pitää voida saada koulutusta tietyille aloille, syventyä sen alan osaajiksi, ja pitää olla mahdollista myös organisoida käräjäoikeuksien työ erillisiksi jaostoiksi, jotka voivat erikoistua asioihin. Käytännössä tämä on onnistunutkin jossain määrin jo nykyiselläkin lainsäädännöllä: isoissa käräjäoikeuksissa, esimerkiksi Helsingissä, tunnetaan jo hyvin pitkälle erikoistuneita osastoja. Mutta nyt on mahdollista siis erikseen perustaa jaostoja joko asiaperustein tai — luotan, että ed. Thors tulee myöhemmin puhumaan tästä lisääkin — myös kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Jatkossa on mahdollista perustaa jaostoja, jotka toimivat alueen vähemmistökielellä.

Tässä esityksessä, lakivaliokunnan tarkemmin sitä muuttaen, muutetaan jossain määrin, tehdään pari pientä viittausta kielilakiin, ja tarkemmin säädetään sitten tässä käräjäoikeuslaissa niistä erillisistä kielikriteereistä, mitä silloin on noudatettava, kun on perustettu jaosto kielellisten oikeuksien turvaamiseksi vähemmistökielelle eli joko vähemmistökielen asemassa olevalle ruotsille tai joillakin alueilla mahdollisesti suomen kielelle.

Varmasti on niin, sitä on jo tapahtunut, että juuri tämän erikoistumistarpeen vuoksi, tarpeen saada riittävän toimivia yksiköitä, ja siksi, että siellä pystytään löytämään jokaiseen juttuun asiantuntevia tuomareita ja järjestelemään tuomioistuimen toimintaa ja tekemään myös tuomioistuimet houkutteleviksi työpaikoiksi hyville juristeille, on jatkossakin tarvetta yhdistää käräjäoikeuksia, mutta lakivaliokunta mietinnössään korostaa, että tälle on myös vaihtoehto. Esimerkiksi Rovaniemeltä löytyy hyvä esimerkki siitä — itse asiassa Kemijärveltäkin, mistä tarkemmin kerrotaan täällä mietinnössä — miten ennen kaikkea yhteistyötä tiivistämällä, mobiililla toiminnalla, jossa tuomarit ovat liikkuneet asiakkaiden luo, käsitelleet juttuja toisillakin paikkakunnilla, on voitu pitää hyvä alueellinen palvelutasapaino yhdistämättä eri käräjäoikeuksia lisäämällä käräjäoikeuksien yhteistyötä. Lakivaliokunta haluaakin korostaa, että oleellisinta on, että taataan tuomioistuimen kyky erikoistua, hoitaa tehtäväänsä laadukkaasti, tehokkaasti. Siinä, valitseeko oikeusministeriö jatkossa yhdistämisen vai tämän yhteistyön, on paljon harkittavaa. Valiokunta erikseen korostaa sitä, että näiden palveluiden on jatkossakin oltava saatavissa kohtuullisella etäisyydellä, mikä puhuisi silloin tämän yhteistyövaihtoehdon puolesta.

Oikeastaan tästä yhdistymisasiasta vielä semmoinen seikka, että kun valiokunta on toisessa yhteydessä omana asianaan käsitellyt lapsiriitoja, avioeroja, kansainvälisiä lapsikaappausasioihin liittyviä lapsiasioiden käsittelyasioita, niin olemme saaneet myös oikeusministeriöltä nyt vastauksen muutamiin kriittisiin kysymyksiimme. Sekä meidän kysymyksestämme että oikeusministeriön vastauksesta käy ilmi, että tämä koulutuksen ja erikoistumisen tarve lapsiasioissa on merkittävä ja tarvitaan myös selvästi lisää resursseja kouluttaa sosiaaliviranomaisia siinä työssä, jolla heidän pitäisi pystyä palvelemaan tuomioistuimia ja ajamaan lapsen etua. Mutta että sosiaaliviranomaiset pystyisivät palvelemaan paremmin, niin näyttää olevan niin, että sitäkin aikaisemmin pitää kouluttaa tuomarit kysymään riittävän tarkkoja ja yksityiskohtaisia kysymyksiä, vaatimaan riittävän rajattuja selvityksiä sosiaaliviranomaisilta. Ja koko tämä vyyhti vaatii rahaa.

Vuosisadan aikana kohta Suomen eduskunnassa, ei vielä tässä rakennuksessa sataa vuotta, on kuultu varmasti satojatuhansia puheita siitä, kuinka omalle alalle tarvitaan lisää rahaa. Mutta, hyvät kollegat, pyydän, että katsotte budjettikirjaa ja sitä, kuinka naurettavan, tai itkettävän, marginaalinen osuus valtion rahoista menee oikeusasioiden hoitoon ja kuinka mahdotonta niin pienissä määrärahoissa on enää liikkua sen annetun summan sisällä, kun tarpeet globalisaation vuoksi koko ajan vaikeammiksi ja monimuotoisemmiksi muuttuvista riidoista johtuen oikeushallinnon alalla koulutukseen ja lisäresursseihin ovat olemassa, puhumattakaan sitten vankeinhoidosta, josta valiokunta tulee erikseen teitä näillä näkymin syyskauden alussa informoimaan. Tulemme saamaan valmiiksi vankeushoitopaketin, josta näillä näkymin puuttuu valtavasti rahaa.

Astrid  Thors  /r:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Haluan kiittää valiokunnan puheenjohtajaa tästä hyvästä esittelystä valiokunnan verrattain laajan yksimielisyyden saavuttaneesta mietinnöstä. Niin kuin hän sanoi, tämä on laki, joka toivottavasti mahdollistaa esimerkiksi käräjäoikeuksien yhdistymisen, mutta ei pakota siihen.

Utskottet betonar, som ledamot Tuija Brax sade, att det finns två alternativ som man kan ta till för att se till att medborgarna får den rättsliga service som de behöver — antingen en sammanslagning eller samarbetsstrategier. Vi konstaterade ju också att det är viktigt att domstolarna finns på ett skäligt avstånd från medborgarna och snarare så, att domarna reser än att befolkningen reser.

On oikeampaa, että tuomarit vähän reissaavat, kuin se, että palvelut ovat kaukana kansalaisista.

Jonkin verran ovat herättäneet keskustelua nämä uudet jaostot, jotka asetettaisiin niin, että turvattaisiin kielellisiä oikeuksia. Se on herättänyt keskustelua pitkään juristikunnan keskuudessa ja myöskin valiokunnassa. (Ed. Ala-Nissilä: Vaikuttaako se tuomioon, kummalla kielellä se tulee?) — Toivottavasti ei vaikuta. Tämä on juuri se juttu, mutta joskus on aika vaikeitakin asioita, jos ei hallitse kieltä, ei kansalainen eikä tuomari.

Det att det har väckt diskussion handlar ju bland annat om att en och annan är rädd för att den här lagstiftningen kommer att användas bara för att slå ihop mindre tingsrätter med svenska som så kallat arbetsspråk. Det är å ena sidan rädslan, å andra sidan hoppet att man kommer att använda den för att förbättra till exempel tillgången till rättegång på svenska främst i huvudstadsnejden och därmed få ett bättre rättsskydd. Jag hoppas att den kommer att används i huvudstadsnejden för att förbättra och skapa enheter där man kan behandla saker och ting också på svenska.

Min erfarenhet är också — här får jag väl hänvisa till den som före detta notarie i Pargas domsaga — att vi där de facto hade en stark förmåga att föra målen på bägge språken fastän vårt huvudspråk var svenska. Vi hade den starka förmågan.

Valiokuntakäsittelyssä tuli vielä esiin muutama tarve säätää tarkemmin sitä, miten nämä kielelliset jaostot toimivat, jotta hallituksen tavoite toteutuisi. Siitä oli jonkin verran keskustelua. Mielestäni se ratkaisu, johon sitten valiokunta päätyi, on kohtuullinen siinä mielessä kuin puheenjohtaja Brax esitti, että viitataan kielilaissa, mutta sitten tarkemmat säännökset tehdään itse käräjäoikeuslaissa ja todetaan, mikä on näissä yhteyksissä, näissä jaostoissa se käsittelykieli.

Det är alltså en tillfredsställande lösning som utskottet stannar för när man gör preciseringar i tingsrättslagen om hur avdelningarna skall handlägga och verka om det finns en sådan här särskild språklig avdelning.

Sammanfattningsvis vill jag konstatera och ännu betona att jag hoppas att den här lagstiftningen används på ett rätt sätt så, att de språkliga rättigheterna inte blir sämre och att den kan förverkliga de grundlagsenliga rättigheterna som vi har. Därför tycker jag också att det är viktigt att utskottet hänvisar till att grundlagens 122 § skall respekteras.

Toivottavasti tätä käytetään todellakin oikealla tavalla, niin että kielellisiä oikeuksia voidaan toteuttaa paremmin, eikä käytetä sellaisella tavalla, jota jotkut epäilijät ovat esittäneet. Ja voin vain todeta mietintöön liitetystä vastalauseesta, että jos vastalauseen tekijä itse olisi perehtynyt tarkemmin asiaan, niin en usko, että hän olisi itse laatinut sen sillä tavalla.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Thors otti esille hyvin olennaisen kohdan, kun hän mainitsi, että olisi hyvä, että välillä tuomaritkin liikkuisivat eivätkä pelkästään asiakkaat ja alemman tason työntekijät. Tämä linjavikahan on ollut koko sen ajan vallalla, kun Johannes Koskinen on toiminut oikeusministerinä. Se on ollut johdonmukainen linja, että aina kun laamanni jää eläkkeelle, niin käräjäoikeus lopetetaan. Meiltä Vammalasta se lopetettiin jo muutama vuosi sitten, ja tuloksena on se, että toistakymmentä henkilöä käy tänä päivänä Vammalasta Tampereella töissä, tilat ovat tyhjänä, mutta valtio maksaa niistä kyllä edelleen vuokraa. Ihmettelen, mitä säästöjä siinä on saavutettu ja miten siinä on kansalaisten palvelua jo parannettu. Luultavasti ei ole kumpaakaan saatu aikaan.

Samaan aikaan, kun puhutaan alueellistamisesta ja siitä, että siirrettäisiin työpaikkoja täältä pääkaupungista maakuntaan, tosiasiassa kehitys on kulkenut aivan päinvastaiseen suuntaan eli näistä seutukuntakeskuksista on siirretty työpaikkoja maakuntakeskuksiin. Tämä sama koskee myöskin sitten kihlakuntien yhteydessä toimivia syyttäjäosastoja jne. Se on todella huomattava linjaus, jos tässä annetaan sellainen viesti, että käräjäoikeuksien osalta olisi syytä jatkossa pidättyä näistä tai ainakin hyvin tarkkaan tutkia, ennen kuin yhdistämisiä tehdään, ja yrittää etsiä ensin muita keinoja.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Herra puhemies! Ed. Satonen puhuu harvoin, mutta hyvin, niin kuin nytkin. Olen samaa mieltä, että todella on ongelma, jos näistä seutukuntakeskuksista valtio kovin laajalti valtion palveluista vetäytyy, kuten käräjäoikeuspalveluissa. On tosiaan sellaisia ratkaisuja, että ihmiset, asiakkaat ja pienipalkkainen kansliahenkilökunta, laitetaan pyörille, jotta kaksi tuomaria voi istua paikallaan niin kuin tatit siellä maakunnan pääkaupunkikeskuksessa. Ei se välttämättä ole taloudellisesti ja muutenkaan edullisinta.

Oman seutukuntani käräjäoikeutta ministeri Koskinen esittää siirrettäväksi toiseen lääniin, toiseen maakuntaan, maakuntarajan yli, vastoin maakuntajakolain henkeä ja ehkä kirjaintakin. Jos sitten tapahtuu yhdistyminen, totta kai käräjäoikeus haluaisi mennä tässä tapauksessa Turkuun, jossa on erityisosaamista ja johon kaikki asiasyyt puoltavat sitä menemään. Eli tässä saattaa tulla, jos nämä menevät kovin ministerikeskeisiksi, jopa tämmöistä, rohkenen sanoa, kotiin päin vetämistä, mikä näihin ei ollenkaan sovellu. Kyllä tässä pitää myöskin käräjäoikeuskuntia sitten kuulla, jos tehdään ratkaisuja, mutta lähtökohtaisesti kyllä minusta, vaikka taloudelliset syyt puoltavat — eivät välttämättä aina puolla — näiden käräjäoikeuksien lakkauttamista, pitää katsoa myöskin ratkaisuja asiakasnäkökulmasta ja ehkä myöskin sen kansliahenkilökunnan näkökulmasta eikä vaan näitten kahden laamannin näkökulmasta. Ymmärrän, että tämä näkökulma lakivaliokunnassa on ollut, jossa tämä on ollut esilläkin, ja se on hyvä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin vielä yksi tarkennus tai korjaus. Ed. Ala-Nissilä kävi kysymässä tätä, ja ilmeisesti olin sanonut epäselvästi käräjäoikeuden tuomiopiireistä: siis jatkossakin se asia valmistellaan oikeusministeriössä, mutta toki siitä annetaan jatkossakin valtioneuvoston asetuksella viimeinen päätös. Mutta asiaa siis ei tuoda tänne eduskuntaan, mikä oli ollut muutamissa ajatuksissa esillä, koska sitä aluepoliittista riitelyä ei kestä kukaan. Sen sijaan yksinomaan oikeusministeriön päätöksellä voidaan perustaa jatkossa näitä jaostoja.

Sitten korrektiuden nimissä on varmasti syytä myös kertoa, että mietintöön sisältyy yksi, ed. Soinin, vastalause, sen unohdin kertoa.

Ja vielä tähän kielikeskusteluun ehkä sen verran valiokunnan aiemmista yhteyksistä kerrottakoon, että toistaiseksi kukaan ei virallisesti ole suostunut sanomaan, mikä on oikeasti se palkkasumma, joka pitäisi olla todellisella kielilisällä, että hyvästä toisesta kotimaisesta, jossakin tilanteessa lähes täydellisestä toisestakin kotimaisesta, kielestä oikeasti suostuttaisiin maksamaan, että turvattaisiin myös kaksikielisillä alueilla, jonne tämmöistä jaostoa ei perusteta, käytännössä kielelliset oikeudet. Kun täällä ed. Ala-Nissilä huuteli ed. Thorsin puheen väliin, että vaikuttaako se tuomioon, mikä kieli on, niin ei tietystikään varmaan tuomioon niin paljon, ellei se ole sitten johtanut väärinymmärryksiin prosessin kannalta. Kyllä meidän jokaisen täytyy ymmärtää, että on tilanteita, joissa on aivan keskeistä, että oikeussalissa puhutaan todella hyvin ellei täydellisesti sitä kieltä tai monesti molempia kieliä, koska osa todistajista saattaa olla äidinkieleltään suomenkielisiä ja osa todistajista ruotsinkielisiä. Meidän täytyisi löytää rahat myös ylimääräiseen kielilisään tuomareille, jotka hallitsevat molemmat kotimaiset erittäin hyvin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä tuomioistuimen jalkautumisesta. Ainakin Vaasan hovioikeudesta ja Rovaniemen hovioikeudesta niillä käynneillä, joilla lakivaliokuntakin on käynyt tutustumassa, on hyvin myönteistä kokemusta. Vaasan hovioikeus saattaa olla pari kolmekin päivää jollakin paikkakunnalla, jos on suurempi juttusarja, ja nimenomaan jalkautuvat tuomarit ja koko oikeus hoitamaan asioita lähemmäksi ihmistä.

Minä olen vähän skeptinen vain tätä kehityksen jarruttamista kohtaan. Muistan tämän hallituksen aloittaneen toimintansa siten, että kun pääministerinä oli Anneli Jäätteenmäki, niin luultavasti aivan samalla viikolla hänkin itse kokeneena juristina joutui toteamaan, että Lapuan käräjäoikeus lakkautettiin tämän hallituksen aikana. Sama paikkakunta, mistä silloinen pääministeri on kotoisin. Minun mielestäni se osoittaa aika kovalla tavalla vaan, minkälaiset voimat liikkuvat kuitenkin taustalla, kun käräjäoikeuksia lakkautetaan. Erityisen kova vimma muuten, ed. Ala-Nissilä, tähän lakkauttamisintoon on ollut tällä vaalikaudella, ja sitä hieman ihmettelen, eikö keskustan ääni kuulu nyt ollenkaan siellä hallituksen sisällä, ja demarit vievät tätä omaa keskittämispolitiikkaansa eteenpäin. Tämä sama politiikka näkyy myöskin kihlakuntajaossa, ja nyt ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti nämä näkökannat, kun on käyty keskustelua ihan viime kuukausienkin aikana.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää valiokunnan puheenjohtajaa siitä, että hän otti esiin myöskin kielilisäasian, koska se, mikä on herättänyt paljon ihmetystä, on epäjohdonmukaisuus, joka on oikeusministeriön hallinnonalalla. Jossainpäin kielilisä on ja jossainpäin sitä ei ole ja vähän ilmeisesti riippuen siitä, missä vaiheessa palkkaussysteemiä on uudistettu. Siinä mielessä huomaan, että tässäkin asiassa valiokunnan puheenjohtaja tuntee oman kenttänsä hyvin, koska on ollut aika vilkastakin keskustelua tästä asiasta.

Jag är mycket glad för att också ordförande Brax tog upp den här frågan om domarnas språktillägg, för det verkar som om man vid förnyandet av avlöningssystemet inom justitieministeriets förvaltningsområde inte genomfört de här reformerna riktigt konsekvent. En del inom det området har det, andra har det inte.

Men framför allt hoppas jag att de nya tingsrätterna och tingsrättssystemen skall vara sådana arbetsplatser som lockar unga jurister att börja jobba där. Det tror jag är viktigt, och jag tror också att en närmare koppling som man i vissa juridiska fakulteter har haft till själva domstolsarbetet har varit oerhört viktigt för att göra unga språkkunniga jurister intresserade av domstolsområdet. Jag hoppas att det skall kunna fortsätta i nära samarbete mellan universiten och domstolarna.