Lauri Kähkönen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia niitä 102:ta edustajaa, jotka allekirjoittivat lakialoitteeni. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen marraskuussa 2002, ja tästä samasta asiasta tehtiin viime kaudella lakialoite, mutta sitä ei ehditty valiokunnassa käsitellä.

Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain muuttamista siten, että laillistetun psykologin antama hoito saatettaisiin sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin määräämää. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa mielenterveyspalveluja ja turvata hoidon saatavuutta. Uudistus mahdollistaisi tarjolla olevien mielenterveyden avohoitopalveluiden tehokkaamman hyödyntämisen ja laajentamisen. Palvelun tarvitsijoille se merkitsisi lisää valinnanvapautta, matalampaa kynnystä palvelujen käyttöön sekä asiantuntevaa hoitoa. Se kohtelisi psykoterapian tarjoajia nykyistä tasapuolisemmin. Eduskunta ja eräät muut tahot ovat aiemmin useassa yhteydessä kiirehtineet aloitteessa esitettyä uudistusta jo vuosien ajan, mikä aloitteen perusteluista käy selville.

Tutkimustiedot suomalaisten mielenterveyden tilasta ovat huolestuttavia. Masennuksesta on tullut kansantauti, ja masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tästä huolimatta valtaosa masentuneista jää tutkimusten mukaan ilman asianmukaista hoitoa, johon kuuluisi yhtenä vaihtoehtona myös psykoterapia. Muun muassa psyykkistä hoitoa tarvitsevista lapsista alle puolet saa tarvitsemaansa apua. Mielenterveyden häiriöiden ehkäisy ja mielenterveyspalveluiden kehittäminen sekä resurssien turvaaminen on välttämätöntä. Mielenterveystyön painopiste on siirtynyt psykiatrisesta laitoshoidosta psykososiaaliseen avohoitoon ilman, että avohoidon resursseja olisi riittävästi lisätty. Vaikeaa avohoidon tilannetta voitaisiin osaltaan helpottaa, mikäli psykologien antama hoito saataisiin sairausvakuutuskorvausten piiriin.

Arvoisa puhemies! Riittävän ajoissa saatu psykologinen hoito edistää merkittävästi toipumista erilaisista vaikeista elämänkriiseistä. Psykologisella hoidolla voidaan edistää merkittävästi myös ihmisten toipumista vaikeiden sairauksien hoidossa. Asianmukaisella ja oikein ajoitetulla hoidolla vähennetään yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Julkinen sektori ei pysty tyydyttämään tämän tyyppisen hoidon tarvetta. Nykyisten säädösten perusteella ei lyhytkestoisia kriisihoitoja eikä fyysisen sairauden tai onnettomuuden seurauksena tarvittavaa psyykkistä apua korvata. Sairausvakuutuslain perusteella on voitu korvata vain laillistettujen psykologien tekemät, lääkärin määräämät tutkimukset mutta ei hoitoa.

Maassamme on tällä hetkellä runsaat 1 800 nimikesuojattua psykoterapeuttia. Näistä psykoterapeuteista suurimman ryhmän muodostavat psykologit. Psykologien antamaa psykoterapiaa voidaan korvata asiakkaille vain rajoitetusti niin sanottuna harkinnanvaraisena Kelan kuntoutuksena. Kuntoutuslain mukainen harkinnanvarainen psykoterapia on tarkoitettu opiskelu- tai työkyvyn säilyttämiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittavaan kuntoutukseen. Sen ulkopuolelle jäävät muut elämänkriisit, perhe-ongelmat, lyhemmät hoidot sekä vanhukset kokonaisena väestöryhmänä. Lisäksi harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahat ovat tarpeisiin nähden riittämättömät.

Sairausvakuutuksen kautta voidaan nykyisin korvata vain lääkärien antamaa psykoterapiaa. Sen sijaan vastaavan psykoterapiakoulutuksen saaneen psykologi-psykoterapeutin hoidosta ei makseta sairausvakuutuksen korvausta. Asiakkaiden kannalta tilanne on epäoikeudenmukainen. Uudistus tasoittaisi alueellista eriarvoisuutta hoidon saatavuudessa, koska lääkärin antamia psykoterapiapalveluja ei monilla alueilla ole lainkaan tai riittävästi saatavilla.

Arvoisa puhemies! Uudistus ei lisäisi kansantalouden tai terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Riittävän varhainen asiakkaan tarpeiden mukainen psykologinen hoito ehkäisee vakavampien sairauksien puhkeamista ja kehittymistä ja tätä kautta vähentää sairaus- ja eläkemenoja. Viimeisten kuuden vuoden aikana psyykkisten ongelmien aiheuttamat sairauspoissaolot ovat kaksinkertaistuneet. Psyykkiset syyt muodostavat jo yli 50 prosenttia alle 55-vuotiaitten ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden perusteista. Kelan maksamien sairauspäivärahojen on ennakoitu Kelan oman arvion mukaan kasvavan yli 900 miljoonaan euroon vuoden 2009 loppuun mennessä. Vuotuinen kasvu on 7 prosenttia. Psyykkisen työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen ja työstä poissaolojen väheneminen sekä työurien pidentyminen toisivat välittömiä säästöjä sekä valtiolle että työnantajille. Oikein kohdistettu psykologinen hoito helpottaisi myös julkisen sektorin lääkärien työtä ja voisi vähentää tarpeettomia lääkärissäkäyntejä ja lääkekuluja. Uudistus vähentäisi osaltaan paineita julkisen terveydenhuollon virkojen lisäämiseen.

Psyykenlääkkeiden Kelalle aiheuttamat kustannukset ovat reilusti yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosikasvu näiden osalta on valtava, 28 prosenttia. Uudistus tuottaisi välitöntä säästöä Kelalle psyykenlääkkeiden kulujen kasvun hidastumisena. Uudistuksen toteuttaminen vaatisi Kelan vuosikustannuksiin 5 miljoonan euron lisäystä.

Kela on julkaissut äskettäin tutkimuksen lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivien hoidon tuloksellisuudesta. Sen mukaan suunnilleen puolet tutkituista oli sairauslomalla ennen hoitoa. Neljän kuukauden ja 16 psykoterapiakäynnin jälkeen sairauslomalla oli enää 5 prosenttia potilaista. Tuloksellisuus oli parempi kuin pelkällä lääkehoidolla. Kyseisellä 5 miljoonalla eurolla psykologit voisivat tuottaa vuositasolla nykyisten palvelujen lisäksi noin 110 000 sairausvakuutuksesta korvattavaa neuvonta- ja hoitokäyntiä vuodessa. Noin puolet käynneistä olisi lyhytkestoista neuvontaa ja hoitoa ja puolet käynneistä pidempikestoista psykoterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. Tällä tavoin voitaisiin tuottaa lisää palveluja noin 8 000 ihmiselle tai perheelle.

Edellä olevan perusteella lakialoitteessa esitetään sairausvakuutuslain 3 luvun 3 §:n uudeksi 4 momentiksi seuraavaa tekstiä: "Lääkärin määräämänä psykologisena hoitona korvataan laillistetun psykologin antama hoito." Edelleen esitetään lisättäväksi 3 luvun 5 §:n uudeksi 4 momentiksi seuraava säännös: "Kun laillistetulla psykologilla on lisäksi psykoterapeutin tai neuropsykologin koulutus, lääkärin määräämänä hoito korvataan saman määräyksen perusteella enintään 160 hoitokerralta." Enintään 160 käyntikerran korvaaminen vuodessa on nykyään voimassa oleva käytäntö Kelan sairausvakuutuksesta korvaamien psykoterapioiden osalta silloin, kun hoidon antajana on lääkäri.

Arvoisa puhemies! Toissa päivänä käytiin salissa lähetekeskustelu hallituksen esityksestä sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta. Siinäkin mielessä ajankohta sairausvakuutuslain sisältöön kohdistuvalle aloitteelle mielenterveyspalvelujen osalta on erittäin sopiva. Tämä asia on ollut kovasti esillä sairausvakuutuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä viime syksynä. Silloin sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkaan ei pitänyt perusteltuna uusia avauksia sairausvakuutuskorvauksiin, koska sairausvakuutuksen rahoitus oli auki. Tämänkin asian kohdalla voidaan helposti vedota tiukkoihin kehyksiin. Kuitenkin rahaa on löytynyt ennenkin, jos vain on haluttu. Lukuisten asioiden hoitamista pidetään itsestäänselvyytenä eikä tällöin olla köyhiä eikä kipeitä, niin kuin sanotaan.

Niin kuin puheessani totesin, Kelan tutkimus osoittaa, että hoidon tuloksellisuus paranisi. Uudistus olisi taloudellisesti kannattava. Hoidetaan tämän lakialoitteen myötä erittäin tärkeä asia kuntoon. Taatusti sen myötä voidaan omalta osaltaan ehkäistä myös kansalaistemme syrjäytymistä.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähkösen tekemä lakialoite on erinomaisen hyvä. Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain muuttamista siten, että laillistetun psykologin antama hoito saatettaisiin sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin määräämää. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa mielenterveyspalveluja ja turvata hoidon saatavuus. Uudistus mahdollistaisi tarjolla olevien mielenterveyden avohoitopalveluiden tehokkaamman hyödyntämisen ja laajentamisen.

Miksi näen tämän aloitteen niin kovin tärkeänä? Ensiksikin siksi, että mielenterveysongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet. Mielenterveysongelmat ovat menneet tuki- ja liikuntaelinsairauksien edelle työkyvyttömyyseläkkeiden syynä jo jonkin aikaa sitten. Mielenterveysongelmat ovat nopeimmin kasvava kansantautimme tällä hetkellä. Yli 100 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. Jo 53 prosenttia alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveysperustein. Vuonna 2002 työstä oltiin mielenterveysongelmien vuoksi poissa peräti 3,5 miljoonaa päivää. Vuosikustannukset Kelalle ja työnantajille olivat 127 miljoonaa euroa. Määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Toinen syy, miksi kannatan tätä lakialoitetta, on se, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Samoin opiskelijoitten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Tätähän ovat meille todistaneet kaksi viimeaikaisinta tutkimusta. Toinen on yliopistossa opiskelevia opiskelijoita koskeva tutkimus ja toinen ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden hyvinvointitutkimus.

Samoin lasten mielenterveysongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet, ja puhutaan myöskin vanhusten mielenterveysongelmista, joista monta kertaa ajatellaan, että ne ovat sitä vanhuuden aiheuttamaa ongelmatiikkaa, ja niihin ei tartuta riittävän aikaisessa vaiheessa. Jos niihin tartuttaisiin ja huomattaisiin, että ne ovatkin todella autettavissa olevia mielenterveysongelmia, niin monia kulujakin saataisiin vähemmäksi ja tietenkin ensi sijassa se elämänlaatu paranisi.

Vaikka mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, niin siitä huolimatta meidän mielenterveyspalvelujemme saatavuus on heikentynyt. Tuntuu siltä, että mielenterveysongelmat eivät kuulu hoitotakuun piiriin. Niin paljon tulee palautetta siitä, että apua ei löydy.

Sitten, jos ajattelen ihan noita opiskelijoita, tehtiin tutkimus ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden hyvinvoinnista ja kun siinä peilattiin sitä, miten on saanut esimerkiksi terveyspalveluja, niin se oli hyvin paljon riippuvainen siitä, millä paikkakunnalla ammattikorkeakoulun yksikkö on, koska ammattikorkeakoulun opiskelija on täysin riippuvainen siitä, miten sillä paikkakunnalla, missä se koulutusyksikkö on, terveyspalvelut toimivat. Muun muassa mielenterveyspalvelut ovat heikentyneet muutamissa kunnissa tai aika monessakin kunnassa viime aikoina.

Elikkä tämä lakialoite on erittäin kannatettava. Toivoisinkin, että tämä saisi tuulta purjeisiin. Mehän tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa nyt sitten käsittelemme tämän, ja aivan niin kuin ed. Kähkönen tuossa viittasi, viime syksynä oli auki sairausvakuutuslaki ja tällaista kokonaisuudistusta tehtiin ja muun muassa tätä asiaa käsiteltiin siinä. Ainut, mitä me saimme sinne mietintöön yksimielisesti, oli se, että pitäisi uudelleen harkita sitä, että ei enää pidettäisi näitä samoja ammattiryhmiä, mitkä siellä nyt ovat, vaan arvioitaisiinkin se, minkälaista hoitoa nämä ammattihenkilöt tuottavat eli miten laadukasta ja miten vaikuttavaa hoito on. Eli hoidon vaikuttavuuden perusteella päädyttäisiin siihen, kenen antamasta hoidosta annetaan sairausvakuutuskorvausta sille asiakkaalle. Mielestäni olisi kyllä hyvin tärkeää sosiaali- ja terveysministeriössä nyt ottaa huomioon tämä hoidon vaikuttavuus ja sen perusteella tehdä päätökset, kenen antamasta hoidosta sairausvakuutuskorvauksia maksetaan.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkösen tekemä lakialoite sairausvakuutuslain muuttamisesta on mielestäni erittäin hyvä. Harmittelenkin sitä, että en ole itse ehtinyt sitä allekirjoittaa. Toisaalta, kun katsoo aloitteen loppusivua, huomaan, että 102 edustajaa on sen kuitenkin allekirjoittanut, joten tämä yli 100 edustajan haamuraja on täyttynyt, ja pidän sitä erittäin myönteisenä asiana. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että lakialoite otetaan myös käsittelyyn. Haluankin lämpimästi kannattaa lakialoitteen käsittelyä ja lakialoitteessa esitettyjä asioita.

Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain muuttamista siten, että laillistetun psykologin antama hoito saatettaisiin sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin määräämää. Kuten aloitteessa todetaan, masennuksesta on tullut meille suomalaisille kansantauti ja masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt kerrassaan aivan räjähdysmäisesti. Tästä huolimatta kuitenkin valtaosa masentuneista jää tutkimusten mukaan ilman asianmukaista hoitoa, johon kuuluisi yhtenä vaihtoehtona myös psykoterapia. On suorastaan häpeällistä, että psyykkistä hoitoa tarvitsevista lapsista vain alle puolet saa apua ongelmiinsa.

Jotta ongelma saadaan edes osittain hallintaan, avohoidon kehittämisessä tarvitaan nyt uutta luovia ratkaisuja ja kaikkien voimavarojen tehokasta hyödyntämistä. Tässä suhteessa tarvitaan yksityisen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyötä. Julkinen sektori ei yksin pysty tästä sumasta ja tilanteesta eteenpäin selviämään. Siksi tarvitaan myös yksityistä sektoria ratkaisemaan näitä suuria ongelmia.

Aloitteessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että Suomessa on tällä hetkellä runsaat 1 800 nimikesuojattua psykoterapeuttia, jotka ovat sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymiä että Kelan palveluntuottajarekisterissä. Näistä suurimman ryhmän muodostavat psykologit. Psykologien antamaa terapiaa voidaan korvata asiakkaalle vain rajoitetusti niin sanottuna harkinnanvaraisena Kelan kuntoutuksena. Kuntoutuslain mukaan harkinnanvarainen psykoterapia on tarkoitettu opiskelu- tai työkyvyn säilyttämiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittavaan kuntoutukseen. Sen ulkopuolelle jäävät monet muut ongelmatilanteet, erilaiset elämänkriisit, perheongelmat, lyhytaikaiset hoidot sekä vanhukset kokonaisuudessaan.

Erityisen suuri ongelma meille tulee olemaan ikääntymisen kautta vanhusten jääminen tämän ulkopuolelle. Mielestäni liian usein tänä päivänä vastauksena vanhusten psyykkisiin ongelmiin on pelkästään lääkitys. Vanhuksille pitäisi myös tänä päivänä suoda oikeus ja mahdollisuus ammattiapuun, ilman että vastauksena on pelkästään lääkityksen lisääminen ja uusien pillereiden lisääminen dosetin jo ennestäänkin täysiin lokeroihin. On myös huomattavaa, että käytännössä määrärahat tähän tarkoitukseen ovat täysin riittämättömät.

Sairausvakuutuksen kautta voidaan nykyisin korvata vain lääkärien antamaa psykoterapiaa. Sen sijaan vastaavan psykoterapiakoulutuksen saaneen psykologi-psykoterapeutin hoidosta ei makseta sairausvakuutuksen korvausta. Kun lääkärin antamia psykoterapiapalveluja ei monilla alueilla ole lainkaan tai riittävästi saatavilla, tuloksena on alueellinen eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttava asia, ja myös siksi toivon, että tämän aloitteen myötä tähän saada korjausta ja parannusta.

Aloitteessa mainitaan myös muutamia seikkoja ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista. Tässä todetaan, että uudistus ei lisäisi kansantalouden tai terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Tämä pitää varmaan paikkansa. Riittävän varhainen asiakkaan tarpeiden mukainen psykologinen hoito ehkäisee vakavien sairauksien puhkeamista ja kehittymistä ja tätä kautta vähentää sairaus- ja eläkemenoja.

On myös erittäin huolestuttavaa, että psyykkiset syyt muodostavat jo yli 50 prosenttia alle 55-vuotiaitten ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden perusteista. Psyykkisen työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen ja työstä poissaolojen vähentäminen sekä työurien piteneminen tuovat säästöjä sekä valtiolle että työnantajille. Oikein kohdistettu psykologinen hoito helpottaisi myös julkisen sektorin lääkärien työtä ja voisi vähentää tarpeettomia lääkärissäkäyntejä ja lääkekuluja.

Mielestäni erittäin huolestuttavaa on myös se, mikä aloitteessa todetaan: psyykenlääkkeitä käyttää runsaat 700 000 suomalaista, ja määrä on edelleen kasvussa. Olen pohtinut sitä, onko tämä merkki siitä, että kun riittävää psykoterapiapalvelua ei ole saatavilla, yhä enemmän turvaudumme pelkästään lääkkeisiin. Mikäli näin on, mielestäni tämä asiantila vaatii todella pikaista korjausta.

On mielestäni erittäin hyvä, että aloitteen takana on eduskunnan enemmistö. Toivon asialle myötätuulta ja uskon, että se tulee myös todelliseen tarpeeseen.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Omassa puheenvuorossani jäi sanomatta erilaisia lukuja. Koska meille päättäjillehän hyvin paljon merkitsee se, mitä joku maksaa, niin on hyvä pohdiskella, mitä maksavat erilaiset ongelmat yhteiskunnassamme.

Viime syksynä meille annettiin sisäisen turvallisuuden ohjelma Arjen turvaa. Täällä käydyssä keskustelussa tuli hyvin pitkälle sellainen tunne, että syrjäytyminen on suurin sisäisen turvallisuuden haasteemme tulevaisuudessa. Kun sitten katsoo, mitä maksavat yhden syrjäytyneen henkilön vuosikustannukset, ne ovat erään laskelman mukaan 28 000 euroa per vuosi. Jos lapsi sijoitetaan lastenkotiin, hinta on noin 50 000 euroa vuodessa. Jos nuori joutuu vankilaan, hinta on noin 40 000 euroa per vuosi, ja jos nuori tai lapsi sijoitetaan psykiatriseen osastohoitoon, hinta on keskimäärin 150 000 euroa vuodessa. Jos henkilö joutuu eläkkeelle 40-vuotiaana — syynä yleensä ovat nämä psyykkiset syyt, kuten totesin — hänen aiheuttamansa kustannukset 30 vuoden ajalta ovat noin 1 miljoona euroa. Jo nämäkin luvut puhuvat sen puolesta, että on käytettävä kaikki keinot, joilla me pystymme tätä asiaa auttamaan ja näitä kuluja vähentämään, eikä ole kysymys ainoastaan kustannuksista vaan ennen kaikkea elämänlaadusta.