Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Esitys sisältää lainmuutokset, joilla pannaan täytäntöön teollisuus- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi annettu direktiivi eli alan harrastajien piirissä niin sanottu enforcement-direktiivi.

Jo direktiivi on ollut monelta osin kiistanalainen, eikä hallituksen esityskään välttynyt kritiikiltä lähetekeskustelussa, jossa muun muassa arvosteltiin voimakkaasti varsinkin säännöksiä, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuden loukkaajan velvollisuutta kustantaa loukkauksen vahvistavan tuomion julkistaminen. Sittemmin saimme valiokuntaan rinnakkaisaloitteenkin samasta asiasta.

Lakivaliokunta onkin tarkastellut. ja yksimielisesti, hallituksen esitystä kriittisesti erityisesti tältä osin ja antanut huomattavaa painoarvoa lakialoitteessa esitetyille näkökohdille. Lähtökohtahan on tietysti se, että velvoite säätelyn antamiseen johtuu direktiivistä ja tämä velvoite meidän tietysti täytyy täyttää, mutta tavassa, jolla velvoite pannaan täytäntöön, on lakivaliokunnan mielestä ollut kehittämistä.

Hallituksen esityksessä olleista säännösehdotuksista sai sellaisen kuvan, että tuomioistuin antaisi jonkinlaisen luvan tuomion julkistamiseen. Tästä syntyi vaikutelma, että tuomion julkisuus tämän luvan perusteella jotenkin laajenisi aiempaan verrattuna. Ei siis itse asiassa ole ihme, että säännökset herättivät kritiikkiä. Se on kuitenkin sikäli perusteetonta, että mistään tuomion julkisuuden laajentamisesta ei direktiivin mukaan alun perinkään ollut kysymys. Kysymys oli siis osittain väärästä kirjoitustavasta johtuvasta väärinkäsityksestä.

Lakivaliokunta onkin mietinnössään painottanut sitä, että sääntely ei laajenna tuomion julkisuutta eikä kantajan oikeutta tuomion julkistamiseen nykyiseen verrattuna. Säännöksissä on uutta vain se, että tuomion julkistaminen voi tapahtua vastaajan kustannuksella. Tämän lähtökohdan selkeyttämiseksi valiokunta on ehdottanut säännösten muuttamista siten, että ne nimenomaan koskevat vain, siis vain, julkistamiskustannusten korvausvelvollisuudesta määräämistä.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on mietinnössään korostanut myös sitä, että julkistamiskustannusten korvausvelvollisuutta ei ole tarkoitettu rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi. Sääntelyn tarkoituksena on vain mahdollistaa — ja tämä on tärkeätä: tarkoituksena on vain mahdollistaa — tiedon levittäminen teollis- ja tekijänoikeuden loukkauksesta, ilman että tiedottamisesta aiheutuvat kustannukset jäävät oikeuden haltijan vastattaviksi. Tällaisella tiedottamisella saattaa olla tärkeää merkitystä meille kuluttajille. Esimerkkinä voin mainita tilanteen, jossa liikkeellä on tuoteväärennöksiä, jotka eivät ole käytössä turvallisia.

Lakivaliokunta on lisäksi mietinnössään painottanut sitä, että vastaajan yksityiselämään liittyviä seikkoja ei saa julkistaa ja että tuomiosta tiedottaminen ei yleensä edellytä luonnollisen henkilön nimen mainitsemista. Siis: Mistään häpeärangaistuksesta ei todellakaan ole kysymys, ei saa olla kysymys. Se mielikuva, joka keskustelussa on kansainvälisestikin syntynyt, että jatkossa julkistetaan riita-asiassa hävinneen puolen valokuvia ja yksityistietoja, on korjattava. Valiokunta ei pidä tätä hyväksyttävänä ja on siltä osin kirjoittanut uudelleen asian.

Sitten, arvoisa puhemies, joudun valitettavasti palaamaan erääseen kestoteemaan, itse asiassa kahteen, ensinnäkin aikatauluihin, direktiivin voimaan saattamiseen annettuun aikaan eduskunnalle.

Joudun esittämään hallituksen suuntaan kriittisen huomautuksen siitä, että vaikka direktiivin täytäntöönpanoon oli varattu aikaa kaksi vuotta, esitys on annettu eduskunnalle vasta neljä viikkoa ennen täytäntöönpanon määräajan päättymistä. Lakivaliokunta on käsitellyt asian mahdollisimman nopeasti, alle kahdessa kuukaudessa, mutta täytäntöönpanon määräaika on silti valiokunnalta käsittelyn aikana umpeutunut. Mielestäni pitää voida edellyttää, että direktiivin täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esitys tulee eduskuntaan niin hyvissä ajoin, että eduskunnalla on realistinen mahdollisuus käsitellä asia ajoissa. Tällekin asialle on yritetty löytää kaikki mahdolliset ohituskaistat valiokunnan työskentelyssä, ja tämä, arvoisa puhemies, on kyllä käytännössä hyvin vaikeaa.

Toinen asia, johon valitettavasti joudun kiinnittämään huomiota, on se iso lakitekninen työ, jota lakivaliokunta on jälleen tämänkin esityksen käsittelyn yhteydessä joutunut tekemään. Valiokuntaneuvokset käytännössä toimivat ikään kuin toisena laintarkastusvirastona. Arvoisat kansanedustajat, jos katsotte mietinnössämme olevia lakiteknisiä korjauksia, niin näette, kuinka merkittävä osa pykälistä on jouduttu kirjoittamaan uudelleen. Tämä ei ole hyväksyttävää, ei vallan kolmijako-opin kannalta, mutta ei myöskään eduskunnan resurssien osalta.

Toinen lainvalmistelun laatuun liittyvä kysymys, johon valiokunnan mietinnössäkin on kiinnitetty huomiota, on johdonmukaisuuden puute. Esityksen yhtenä tavoitteena on teollis- ja tekijänoikeudellisten lakien korvaussäännösten ja vanhentumissäännösten yhtenäistäminen. Tämä yhtenäistäminen on kuitenkin esityksessä toteutettu vain osittain, niin että säätelyyn jää edelleen hyvin merkittäviäkin eroja. Näiden erojen osalta viittaan lausuntoomme. Tämä ei ole mikään pieni asia, ja valiokunta toivookin, että ministeriö mahdollisimman pian saattaisi lainsäädännön yhtenäiseksi tältä osin.

Yhteenvetona, arvoisa puhemies, voin sanoa, että hallituksen esityksessä ehdotetussa sääntelyssä on lakivaliokunnan siihen ehdottamien lukuisten muutosten jälkeen mielestämme ja yksimielisesti kyetty saavuttamaan tasapainoiset ratkaisut, jotka turvaavat samanaikaisesti sekä direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon että asianomaisten oikeusturvan.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakivaliokunnan mietintö herättää kahtalaisia tunteita. Valiokunnan varsinaisista kannanotoista on vaikea sanoa pahaa sanaa, sillä valiokunta käy hyvin kattavasti läpi tähän lakiesitykseen liittyvät ongelmat, erityisesti ne, joita nostin niin sanotun häpeärangaistuspykälän osalta esille omassa rinnakkaislakiesityksessäni. Olen tästä valiokunnalle erittäin kiitollinen.

Se kuitenkin jäi hieman kismittämään, että valiokunnan mietinnössään esittämä huoli ei ole realisoitunut kaikilta osin muutoksiksi itse häpeärangaistusta koskevaan lakipykälään asti. Vaikka valiokunta mietinnössään toteaa, ettei tuomion julkistamisvelvoitteesta saa muodostua tekijänoikeusriitojen oheisrangaistusta, itse pykäläteksti ei sitä kuitenkaan estä. Itse pykälien perusteella ei ole mitään estettä sille, että korvauksiin tuomittu yksityishenkilö velvoitettaisiin julkaisemaan oma nimensä ja saamansa tuomio. Onkin kiusallista, että riita-asioiden rankaisemista käsittelevään lainsäädäntöön on näin saatu ujutettua ennakkotapaus rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastettavalle pelotteelle.

Tuomion julkistamisvelvoitteen rangaistuksenomaista luonnetta korostaa myös se, että se voidaan määrätä vain vastaajalle. Kantajaa ei voida velvoittaa julkaisemaan tuomiota esimerkiksi silloin, kun kantaja on ilmeisen perusteetta pelotellut ihmisiä haastamalla heidät oikeuteen. Minulle on kuitenkin vakuutettu, että tuomioistuimet lukevat myös lakeihin liittyvät mietinnöt ja perustelut erityisesti, kun on kyse ennakkotapauksesta, ja että lakivaliokunnan mietintötekstissään esittämät huomiot noteerataan aikanaan myös tuomioistuimissa.

En siis toista esittämiäni pykälämuutoksia. Pöytäkirjaan ne olisi tietysti ollut mukava saada, mutta kaikki varmaan muistavat, mitä kaikkea pöytäkirjaa varten ensimmäisessä käsittelyssä tehdystä muutosesityksestä voi seurata, kun on kyse tekijänoikeusasioista.

Yksi hämmentävimpiä oppeja tämän minun kolmivuotisen kansanedustajataipaleeni varrella onkin ollut se, ettei laki ole ihan niin kuin se kirjoitetaan, vaan niin kuin se luetaan. Mutta miten tavallinen kansalainen voi tietää, mitä hän saa ja mitä hän ei saa tehdä, jos edes lakipykälien lukeminen ei siihen riitä? Ei ihme, että haasteesta tuomioistuimeen on tullut ihmisten silmissä pelote sinänsä, lopputulemaa kun ei maallikko enää pysty ennustamaan, ja tätä pelotetta tekijänoikeusteollisuus on hyödyntänyt surutta, ja nimenomaan tekijänoikeusteollisuuden lobbauksen tuloksena myös tämä häpeärangaistuspykälä tuli tämän lain taustalla vaikuttavaan direktiiviin.

Valitettavasti edes Euroopan unionilla ei näytä riittävän kanttia kansainvälisen mediateollisuuden etujen kyseenalaistamiseen. Kuinka siihen sitten pystyy yksittäinen tuomari, kun vastaajan asiaa ajavat parhaat juristit, mitä miljardien eurojen liikevaihdolla voi saada? Syy EU:n ja EU:n jäsenvaltioiden hampaattomuuteen mediateollisuuden edessä on toki helppo löytää. Tekijänoikeusasiat ovat useimmissa jäsenmaissa kulttuurista vastaavien ministeriöiden vastuulla. Kulttuuria mitenkään väheksymättä tekijänoikeusteollisuus on nykyään keskeinen osa maailmantaloutta. Yhä suurempi osa kulutuksesta kohdistuu aineettomiin tekijänoikeuden alaisiin tuotteisiin. Ei kulttuuriministereillä riitä eväitä taistella kuluttajien puolesta Disneyn tai Sony BMG:n kaltaisten kansainvälisten suuryritysten etuja vastaan. Suomen ja muiden EU-maiden tulisikin seurata Ison-Britannian viitoittamalla tiellä ja siirtää immateriaalioikeudet kauppa- ja teollisuusministeriöiden vastuulle. (Ed. Laukkanen: Kyllä, puhuja on oikeassa!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä hieman filosofointia. Minulla on insinöörin maailmankuva, ja minulle lakipykälät ovat kuin kokoonpanolinjan piirustukset tai tietokoneohjelman määrittelydokumentti. Jos laki ei olekaan pykälissä, niin miksi niitä sitten ylipäätään edes kirjoitetaan? (Ed. Pulliainen: Se vaatii ymmärtämystäkin! Mitenkäs sen kanssa?) Tältä pohjalta on ollut vaikeaa, joskus jopa ahdistavaa yrittää tosiaan ymmärtää juristerian maailmaa, jonka keskeiset luonnonlait ovatkin tulkinnanvaraisia ja epämääräisiä. (Ed. Pulliainen: On ollut huomattavissa puheesta!) Erityisen vaikeaksi tämä ristiriita kärjistyy teknologiaa koskevassa lainsäädännössä, jossa nämä kaksi maailmaa kohtaavat. Ei siis mikään ihme, että nimenomaan näiden lakien ympärillä on nähty viime aikoina aivan uuden tyyppistä liikehdintää ja nimenomaan teknologian ammattilaisten taholta. Ainoana lohtuna näin insinöörille on ollut viime kädessä tieto siitä, että koodi on lakia vahvempi, laki kun loppujen lopuksi määrittelee sen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, koodi sen sijaan sen, mitä voi ja mitä ei voi tehdä, (Ed. Pulliainen: Ja insinöörit tekevät mitä niitä huvittaa!) eikä koodin ymmärtämiseen tarvita mietintöjen, muistioiden tai aiemman oikeuskäytännön kaltaista metafysiikkaa.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Trots att den föregående personen är ingenjör och jag är jurist hoppas jag att vi kan ha ett gott utbyte av tankar, trots att han misstänkte motsatsen. Jag tror också att vi kan ha det, eftersom jag hade undertecknat det parallella initiativ som han tog fasta på.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tietysti tämän lakiehdotuksen käsittely on ollut vaikeaa, koska Suomi aikoinaan oli erittäin kriittinen koko tätä direktiiviehdotusta vastaan, direktiiviä, joka markkinoitiin piratismin vastaisena toimenpiteenä, joka oli tärkeää saada päätettyä ennen 1. toukokuuta 2004, jolloin pelättiin, että tulee uusia EU-maita, joilla ei olisi sama katsantokanta kuin vanhoilla EU-mailla. Tässähän oli näitä ongelmia, mihin lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Tuija Brax ja myöskin ed. Kasvi viittasi. Se, mikä oli erityisen vaikeata, että kun sitten lopullinen muoto saatiin, niin yhtä lailla saman tyyppisiä säännöksiä tuli direktiiviin koskien sekä piratismia että mahdollisia sellaisia ei-aiottuja — oavsiktliga — esimerkiksi vahingossa tapahtuneita patenttioikeuksien loukkauksia.

Mielestäni jälleen kerran lakivaliokunta on tehnyt niin hyvän mietinnön kuin on direktiivin rajoissa mahdollista. Toisaalta on lähdetty siitä, että kun on syytä olettaa, että todellakin on loukkauksia tapahtunut, niin meillä on nopeita oikeustoimia käytössämme, ja toisaalta moneen kertaan on todettu, että tässä ei ole kysymyksessä rangaistus, ei mikään häpeärangaistus. Meidän täytyy muistaa, että nyt on riita-asioista kyse. Myöhemmin tulevat varsinaiset rangaistussäännökset.

Här är det alltså inte fråga om något slags skamstraff, utan det är fråga om en påföljd, att man skall ha en skyldighet att informera. Jag hoppas verkligen — och jag tror på våra domstolar till den delen — att man följer Olaus Petris ord att man skall se till slutresultat, att det skall vara skäligt när man tillämpar bestämmelserna och att också våra motiveringar skall användas. Här tror jag att vi har nått ett väldigt gott resultat.

Det finns situationer där det kan ligga i konsumenternas intresse att veta när det är en piratprodukt. Vi har till exempel situationer, där man har gett sken av att det är ett auktoriserat batteri som används i en mobiltelefon, de facto är det sådana som kan förorsaka konsumenterna skada. Jag uppfattar att det här är en sådan typisk situation, där de ansvariga åläggs att informera att det här var felaktiga batterier som kan vara till skada för konsumenterna.

Men än en gång pekar lagutskottet på behovet av att se över helheten i lagstiftningen. Vi konstaterar att bestämmelserna om preskription borde förenhetligas och vi ger en uppmaning till regeringen och ministerierna att se över och utreda om det behövs en särskild preskriptionsbestämmelse i upphovsrättslagen, också skadeståndsbestämmelserna i den övriga lagstiftningen behöver ändras.

Jälleen kerran meillä on myöskin toiveita sen suhteen, miten lakia valmistellaan. Me muistamme viime syksystä toisaalta usean valiokunnan toiveet siitä, että tekijänoikeuslainsäädäntöä uudistetaan ja että se tehdään helpompaan muotoon, selvempään muotoon, ja sama oikeastaan koskee myöskin näitä lakeja. Toivottavasti meidän ministeriöissämme asetettaisiin riittävästi voimavaroja tähän vaikeaan lainsäädäntötyöhön, jotta me saamme tulevaisuudessa myöskin parempaa laatua tässä suhteessa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Viitaten edellisiin puheenvuoroihin tässä on taas kertaalleen sellaista lainsäädäntöä, joka varmasti aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia. Ensinnäkin se, että kun tässä toteutetaan ja noudatetaan vuoden 2004 direktiiviä, niin voisi kuvitella, että tällä alalla kehitys tapahtuu niin nopeasti, että itse asiassa tässä tehdään vanhaa lainsäädäntöä.

Valiokunnan puheenjohtaja valitteli, että tässä on ollut kiire, monimutkainen lainsäädäntö, pitää monta lakia muuttaa, ja voi kysyä, paljonko jää virheitä ja ongelmia tulevaisuuteen. Vai onko se direktiivi sitten niin helppolukuinen, niin kuin täällä eri toimialoilla voidaan sanoa, että tämä on tämmöistä perinteistä lainsäädäntöä, joka tehdään kiireellä ja seuraamukset nähdään sitten vasta oikeusistuimissa?

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri, varsinkaan kun kyseessä on lakipykälien tulkinta. Mutta ed. Kasvi on kyllä ihan oikeassa siinä, että tekijänoikeudet ja kuluttajien oikeudet ja toisaalta tekniikan mahdollisuudet taipuvat aika vaikeasti lakipykäliin, varsinkin kun kuvioon tulee mukaan EU-tason direktiivisääntely. Mutta häpeärangaistus ei ole tässä kyseessä, ja lakivaliokunnan mietinnöstämme käy ilmi todellakin ne perustelut, jossa perustelemme tätä lain ja pykälien tarkoitusta. Tuomioistuimet todellakin tulkinnassaan näitä mietintötekstejä lukevat. Kuluttajille soisi kyllä muutakin informaatiota kuin pelkästään pykälien ja mietintötekstien tavaamisen, eli varmasti tällaisella käyttäjäystävällisellä informaatiolla on paikkansa ja sitä tekijänoikeuksista tarvitaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Piratismi on tietysti vakava rikos, itsekin voin sen tekijänoikeuksien omistajana sanoa, mutta jotenkin tuntuu, että nämä EU-direktiivit ovat sellaisia kanuunoita, joilla ammutaan kärpäsiä. Ennen vanhaan tuolla Pohjanmaalla laitettiin kirkon eteen häpeäpaaluun ihmisiä, ja nyt direktiivissä ajetaan samaa asiaa. Onneksi lakivaliokunta on mietinnössään parannellut tätä direktiiviä sen, minkä on voinut.

Ylipäänsä tuntuu siltä, että tekijänoikeuslakikin mentiin varsin tiukan tulkinnan mukaan. Esimerkiksi Eta-alueen ulkopuolelta tuotava taide on niin sanottua harmaata tuontia nyt, ellei se ole julkaistu Eta-alueen sisällä jo aikaisemmin. Kyllä tässä laissa myös tullaan olemaan semmoisen ongelman edessä, miten sitä valvotaan ja miten sitä toteutetaan ja miten kuluttajat tässä asiassa informoidaan. Vaikea asia.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Puuttuisin vielä tähän samaan asiaan, mihin valiokuntamme varapuheenjohtaja ed. Rahkonen. Itse asiassa varsinaisen tekijänoikeuslain yhteydessä lakivaliokunnan lausunnossa korostettiin ja vaadittiin, että hallituksen on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin kansantajuisen oppaan kirjoittamiseksi jopa ehkä niin, että se jaettaisiin joka kotiin. Tämä tarve ei ole ainakaan vähentynyt nyt tästä enforcement-direktiivistäkään johtuen. Tämä on aivan keskeistä ihmisten arkea, ja epäilys tai huoli siitä, tekeekö nyt oikein vai väärin, on kohtuutonta sälyttää yksittäiselle kansalaiselle tai kuluttajalle. Senpä takia toivottavasti ministeriössä, tässä tapauksessa kulttuuriministeriössä, huomioidaan tämä lakivaliokunnan jo aiemmin esittämä toive kansantajuisesta, jopa ehkä sarjakuvamaisesta informaatiosta ainakin, kun lähestytään teini-ikäisiä nuoria ja Internetiä.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Usein kysytään kansanedustajilta, oletteko te voineet vaikuttaa mihinkään käsittelyssä olevaan lakiesitykseen. Mielestäni tämä lakiesitys on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksittäinen kansanedustaja, tässä tapauksessa ed. Kasvi, on kyennyt vaikuttamaan lakivaliokunnan mietintöön. Siksi haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja kiittää ed. Kasvia siitä, että todellakin näiden monimutkaisten kysymysten selkeä esille ottaminen on tuonut sellaisen tuloksen, mitä me kaikki olemme olleet tässä hakemassa, ja on todennäköistä, että ne muotoilut, mitä lakivaliokunta on nyt mietinnössään tehnyt, ehkäisevät ne suuremmat ongelmat, joita me pelkäsimme tämän lain myötä syntyvän.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin lisäksi huomiota niihin taloudellisiin arvoihin, mitä tämän lainsäädännön puitteissa tapahtuu, eli kun ollaan oikeusistuimissa, niin täällä on Suomenkin kannalta aika merkittäviä asioita. Otan nyt tämän kasvinjalostusoikeudesta annetun lain. Se on yksi merkittävä asia, miten meidän maatalouden biokuviot lähtevät eteenpäin ja kenenkä käsiin ne jäävät.