Eero Lämsä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käsiteltävänä hallituksen esitys laiksi maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnoinnista, ja ihan muutamia kohtia tästä mietinnöstä. Tässä esityksessähän ehdotetaan annettavaksi maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnointia koskeva laki. Lain soveltamisalaan kuuluisivat muun muassa maa- ja metsätalousministeriön toimialalla laadittavat ja toteutettavat ohjelmat, joiden tavoitteena olisi muun muassa maaseudun elinkeinotoiminnan kehittäminen, maatilatalouden kilpailukyvyn parantaminen sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen ja asuinympäristön parantaminen maaseudulla, eli kaiken kaikkiaan kaikki hyvin merkittäviä asioita.

Kuluvalla ohjelmakaudella 2000—2006 Euroopan yhteisön maaseudun kehittämistoimenpiteitä rahoitettiin pääosin kuuden ohjelman kautta, joissa yhteisön rahoituslähteet vaihtelivat eri toimenpiteiden osalta. Tulevalla ohjelmakaudella eli 2007—2013 Euroopan yhteisön maaseudun kehittämisen rahoitusjärjestelmä uudistuu siten, että yhteisön maatalouspolitiikan osana toteutettavia maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten on perustettu oma rahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto eli maaseuturahasto, josta rahoitetaan jäsenvaltioiden laatimat maaseudun kehittämisohjelmat. Eli tässä pyritään kokoamaan yhden pääohjelman piiriin nämä eri toiminnot. Viranomaisten välinen tehtäväjako ei nykyisin perustu suoraan rahoituslakiin tai sen nojalla annettuihin säännöksiin vaan useisiin eri tasoisiin yhteisön ja kansallisiin säädöksiin ja määräyksiin.

Valiokunta pitääkin tärkeänä, että nyt luotava hallinto- ja valvontajärjestelmä ohjelmien mukaisen hallinnoinnin järjestämiseksi takaa tehtävien selkeän jaon sekä tehtävien erottelun hallintoviranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Valiokunta korostaa mietinnössään sitä, että ehdotetusta laista ei saa aiheutua kunnille viranomaistehtävien tai kustannusten lisääntymistä. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä onkin painotettu sitä, että tehtävät ovat luonteeltaan valtion vastuulle kuuluvia EU:n täytäntöönpano- ja valvontatehtäviä, joista periaatteessa kaikki kunnat joutuvat lakisääteisesti vastaamaan. Sen vuoksi ja kun niistä aiheutuvat kustannusrasitukset käytännössä useimmiten kohdentuvat muutoinkin vähävaraisimpiin kuntiin, mahdolliset lisäkustannukset tulee korvata täysimääräisesti asianomaisille kunnille valtionosuuksina. Eli tämä osio sisältyy tähän meidän valiokuntamme lausumaehdotukseen.

Sitten valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myös tulevalla ohjelmakaudella paikalliset toimintaryhmät osallistuisivat eräiden tukien toimeenpanoon. Paikallisten toimintaryhmien tehtävistä ohjelman toimeenpanossa ja toimivallasta säädettäisiin niin ikään tukijärjestelmiä koskevissa laeissa. Paikallisen toimintaryhmän toimintaan sen hoitaessa perustuslain 124 §:ssä tarkoitetulla tavalla julkista hallintotehtävää liittyy myös vahingonkorvausoikeudellinen vastuu. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentissa säädettäisiin muun ohella paikallisen toimintaryhmän hallituksen jäsenen ja työntekijän vastuusta.

Valiokunta toteaa, että lakiin ehdotettu vastuusäännös on sinänsä tarpeellinen tuen saajien oikeusturvan ja hallintotehtävien hyvän hoidon kannalta. Ongelmallisten tilanteiden varalta valiokunta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että toimintaryhmät hankkivat tarvittavan vastuuvakuutuksen. On välttämätöntä, että maa- ja metsätalousministeriö avustaa toimintaryhmiä tarvittavan vakuutusturvan hankkimisessa ja järjestää vahingonkorvausoikeutta koskevaa koulutusta ja tiedotusta.

Arvoisa puhemies! Syksyllä palataan sitten tähän asiaan uudelleen. Tämä nyt hyväksyttävänä oleva lakiesitys on puitelakiluonteinen, ja syksyllä sitten tulee tätä asiaa koskevaa muuta lainsäädäntöä eduskuntaan käsiteltäväksi.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota tähän ed. Lämsän viimeisenä mainitsemaan kohtaan eli valiokunta kiinnittää huomiota, että tulevalla ohjelmakaudella paikalliset toimijaryhmät osallistuvat tähän tavallaan kontrollityöhön. Tässähän on uutena asiana minusta se, että nämä ongelmat sitten, jos tulee niitä, tulevat oikeastaan vähän niin kuin potilasvakuutusjärjestelmässä, jossa sitten otetaan vakuutus näitten toimijoiden puolesta sille, että jos annetaan virheellisiä ohjeita, joita varmastikin maatalouden kuvioissa tulee yhtä paljon kuin sairaaloissakin. Siinä mielessä tässä on avattu minusta merkityksellinen uusi kohta eli jonkin asteinen maaseudun potilasvakuutusjärjestelmä.